26.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 23/1

(1)

Komissio otti 27 päivänä heinäkuuta 2007 asetuksella (EY) N:o 896/2007 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Intiasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevan dihydromyrsenolin tuonnissa yhteisöön.

(2)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2005 ja 30 päivän syyskuuta 2006 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoanalyysin kannalta merkityksellisten kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2003 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(3)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 7 kappaleessa lueteltujen yhteisön tuottajien osoitteet oikaistaan seuraavasti:

(4)

Sen jälkeen kun Intiasta peräisin olevan dihydromyrsenolin tuonnissa oli otettu käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, kaikille osapuolille ilmoitettiin tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella väliaikaista tullia koskeva asetus oli annettu, jäljempänä ’alustavista päätelmistä ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille asetettiin määräaika, jossa ne voivat esittää kirjallisia ja suullisia huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta.

(5)

Eräät osapuolet esittivät kirjallisia huomautuksia. Suullista kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin siihen tilaisuus. Komissio jatkoi lopullisten päätelmiensä tekoon tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista.

(6)

Kaikille asiaan liittyville osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista aiottiin suositella, jäljempänä ’lopullisista päätelmistä ilmoittaminen’. Asiaan liittyville osapuolille asetettiin myös määräaika, jossa ne voivat esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Osapuolten toimittamat suulliset ja kirjalliset huomautukset käsiteltiin, ja päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(7)

Koska huomautuksia tarkasteltavana olevasta tuotteesta ja samankaltaisesta tuotteesta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 9–12 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(8)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 17 kappaleessa tarkoitettu vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komission tekemässä analyysissä ei otettu huomioon tiettyjä tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttavat tuotantokustannuksiin ja näin ollen normaaliarvon määrittämiseen. Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sille lasketun normaaliarvon pitäisi perustua sen omiin tuotantokustannuksiin sen sijaan, että se on määritetty yhteistyössä toimineen toisen vientiä harjoittavan tuottajan tavanomaisen kaupankäynnin kotimarkkinahintojen perusteella.

(9)

Edellä mainittuja tuotantokustannuksia koskevia väitteitä ei pidetty perusteltuina. Lisäksi perusasetuksen 2 artiklan mukaisesti menetelmää, jota komissio sovelsi normaaliarvon määrittämisessä kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 17 kappale), pidetään asianmukaisimpana seuraavista syistä: i) kyseisellä vientiä harjoittavalla tuottajalla ei ollut samankaltaisen tuotteen ja samaan yleiseen tuoteluokkaan kuuluvien tuotteiden kotimarkkinamyyntiä tutkimusajanjaksolla, ii) tuotteet ovat täysin keskenään vertailukelpoisia ja iii) vain yksi toinen vientiä harjoittava tuottaja teki yhteistyötä tutkimuksessa. Jos normaaliarvo ei olisi perustunut toisen intialaisen tuottajan hintoihin, olisi ollut lisäksi tarpeen määrittää myyntimäärät, yleiset ja hallintokustannukset sekä voitot perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti. Toisen intialaisen tuottajan kotimarkkinamyynnissä veloitettujen hintojen käyttö vaikuttaisi olevan edustavin perusta, jolla voidaan osoittaa vallitsevat myyntiolot Intian kotimarkkinoilla ja näin ollen myös määrittää normaaliarvo. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(10)

Edellä esitetty huomioon ottaen, ja koska muita huomautuksia normaaliarvosta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 13–17 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(11)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 18 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(12)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että määrittäessään vertailua varten mukautuksia vientihintaan komissio teki joitakin perusteettomia vähennyksiä eräiden sellaisten tekijöiden osalta, jotka liittyivät kuljetus-, käsittely- ja luottokustannuksiin. Komissio hyväksyi väitteen ja tarkisti mukautuksia vastaavasti.

(13)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(14)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi osapuoli väitti, että niille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka eivät osallistuneet yhteistyöhön, olisi laskettava korkeampi polkumyyntimarginaali, joka perustuu yhteistyötä tehneiden vientiä harjoittavien tuottajien alhaisimpiin CIF-hintoihin. On huomattava, että mitään merkkejä ei havaittu siitä, että yritykset, jotka eivät tehneet yhteistyötä, olisivat harjoittaneet tutkimusajanjaksolla polkumyyntiä korkeammilla tasoilla kuin yhteistyötä tehneet yritykset. Päinvastoin, kun vertailtiin Intiasta peräisin olevaa tuontia koskevia Eurostatin tietoja ja yhteistyötä tehneiden vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamaa yhteisöön suuntautuneen viennin määrää ja arvoa, havaittiin seuraavaa: i) kaikkien yhteistyöhön osallistumattomien vientiä harjoittavien tuottajien yhteisöön suuntautuneen tuonnin määrä oli alle 20 prosenttia Intiasta tutkimusajanjaksolla tapahtuneesta kokonaistuonnista (täsmällistä lukua ei voida esittää luottamuksellisuussyistä) ja ii) kaikkien yhteistyöhön osallistumattomien vientiä harjoittavien tuottajien yhteisön markkinoilla veloittamat hinnat olivat selvästi korkeammat kuin yhteistyöhön osallistuneiden yritysten veloittamat hinnat. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(15)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli esitti uudelleen edellä mainitun väitteen, joka koski kaikkien yhteistyöhön osallistumattomien vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalia. Mitään sellaisia uusia väitteitä ei esitetty, jotka olisivat muuttaneet edellä 14 kappaleessa tehtyjä päätelmiä. Asianomainen osapuoli totesi, että se ei voinut varmentaa komission analyysissä käytettyjä tuontitietoja, koska ne sen väitteen mukaan pidettiin luottamuksellisina. Yritykselle ilmoitettiin, että tuontimäärä ja keskimääräinen tuontihinta oli esitetty yksityiskohtaisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 38 ja 39 kappaleessa ja että lähteenä käytetyt Eurostatin tilastot ovat kaikkien saatavilla. Näin ollen yritystä ei millään tavoin estetty varmentamasta komission päätelmiä ja puolustamasta oikeuksiaan. Siksi tämä väite hylätään.

(16)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen lopulliset polkumyyntimarginaalit prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuna ovat seuraavat:

(17)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja vaati, että yhteisön tuottaja, joka oli tuonut merkittävästi dihydromyrsenolia Intiasta tutkimusajanjaksolla (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25 kappale), olisi jätettävä pois yhteisön tuotannonalan määritelmästä ja näin ollen myös vahinkoanalyysistä, mukaan lukien vahingon korjaavan tason määritys. Tältä osin on muistettava, että kyseinen yhteisön tuottaja ei vaihtanut ydintoimintaansa tuotannosta tuontiin. Se itse asiassa harjoitti kyseistä tuontia Intiasta erityisesti pitääkseen samankaltaisen tuotteen oman tuotantonsa elinkelpoisena. Sen vuoksi ei ole perusteita jättää kyseistä yritystä pois yhteisön tuotannonalan määritelmästä. Lisäksi vaikka kyseinen tuottaja olisikin jätetty pois määritelmästä, vahinkoa koskevat päätelmät eivät olisi olleet erilaisia. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(18)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että yhteisön tuottajien yleinen taloudellinen tilanne oli erittäin hyvä ja erityisesti että se oli parantunut merkittävästi vuonna 2005 ja tutkimusajanjaksolla. Tuottajan mukaan myönteinen suuntaus todennäköisesti jatkuu lähitulevaisuudessa. Päätelmät perustuivat yhteisön tuotannonalan tuotanto- ja myyntimäärien, varastojen sekä markkinaosuuden kehitykseen, jota on esitelty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 45–47 kappaleessa. Väitettä ei voida hyväksyä, koska siinä ei oteta kunnolla huomioon sitä, että dihydromyrsenolin myyntihinnat putosivat dramaattisesti yhteisössä (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 47–49 kappale) ja että yhteisön tuotannonala onnistui juuri ja juuri lisäämään tuotanto- ja myyntimääräänsä ja näin säilyttämään osuutensa laajentuvilla yhteisön markkinoilla, mutta kärsi vakavista tappioista ja heikentyneestä investointien tuotosta ja kassavirrasta. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(19)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen 17 kappaleessa tarkoitettu vientiä harjoittava tuottaja toisti väitteensä ja lisäsi, että komissio ei ollut analysoinut kunnolla kyseisen yhteisön tuottajan – eli tarkasteltavana olevaa tuotetta merkittäviä määriä tuoneen tuottajan – tilannetta. Väitteen mukaan erityisesti seuraavia seikkoja ei ollut analysoitu: i) tuontia harjoittavan tuottajan prosenttiosuus tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisön koko tuotannosta, ii) tuontia harjoittavan tuottajan syyt tuontiin, iii) tuontia harjoittavan tuottajan pitkällä aikavälillä osoittama sitoutuminen kotimaiseen tuotantoon verrattuna jatkuvaan tuontiin ja iv) tuontia harjoittavan tuottajan tuonnin suhde kotimaiseen tuotantoon.

(20)

Tältä osin voidaan todeta, että kaikki kyseistä yhteisön tuottajaa koskevat esiin otetut seikat on analysoitu. Joitakin seikkoja ei kuitenkaan voitu esittää julkisesti niiden luottamuksellisuuden vuoksi. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25 kappaleessa sekä edellä 17 kappaleessa todettiin, tärkeimmät syyt sille, että kyseistä tuottajaa ei suljettu pois yhteisön tuotannonalan määritelmästä, olivat seuraavat: i) tuottajan syyt tuontiin (tuottaja toi tarkasteltavana olevaa tuotetta pitääkseen samankaltaisen tuotteen tuotantonsa elinkelpoisena yhteisössä) ja ii) tuottajan tilanteen marginaalinen vaikutus yhteisön tuotannonalan kokonaistilanteeseen (tuottajan mahdollinen jättäminen pois määritelmästä ei olisi muuttanut vahinkoa koskevia päätelmiä). On luonnollisesti selvää, että tukemalla valitusta ja osallistumalla täysimääräisesti yhteistyöhön tutkimuksessa tuottaja pyrki rajoittamaan Intiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisääntymistä. Sen vuoksi tuottaja on selkeästi osoittanut sitoutumisensa kotimaiseen tuotantoon verrattuna jatkuvaan tuontiin. Sen vuoksi edellä 19 kappaleessa esitetyt väitteet hylätään.

(21)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 41 kappaleen osalta yksi vientiä harjoittava tuottaja totesi, että hintojen alittavuuden olisi pitänyt perustua keskimääräisiin tuontihintoihin Intiasta eikä yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tuontihintoihin. Kun otetaan huomioon yhteistyössä toimimisen taso (yli 80 %) ja se, että kokonaistuontia koskevat tilastot perustuvat ex CN-koodiin, eli niihin voi sisältyä tietyssä määrin muitakin tuotteita kuin dihydromyrsenolia (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 36 kappale), keskimääräiseen tuontihintaan perustuva hintavertailu olisi huomattavasti epätarkempi kuin yksittäisten yritysten vahvistetut hinnan alittavuuden marginaalit. Siksi tämä väite hylätään.

(22)

Edellä esitetty huomioon ottaen, ja koska muita huomautuksia vahingosta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23–56 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(23)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että tuonti Intiasta ei ollut aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, koska tuonnin hinnat olivat nousussa ja markkinaosuus putosi 2,4 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla. Tällaisissa perusteluissa jätetään huomiotta useita tärkeitä näkökohtia Intiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin sekä yhteisön markkinoiden tilanteen kehityksessä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 38–42 kappaleessa osoitettiin, tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtunut tuonti Intiasta yhteisöön lisääntyi noin 25 000 kilosta vuonna 2003 noin 760 000 kiloon tutkimusajanjaksolla. Tämän tuonnin markkinaosuus kasvoi 0,7 prosentista vuonna 2003 17,3 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Osuuden hienoinen lasku tutkimusajanjaksolla johtui yhteisön markkinoiden äkillisestä laajenemisesta tällä kaudella eikä niinkään tuonnin määrän vähenemisestä. Itse asiassa polkumyynnillä Intiasta tapahtuvan tuonnin määrä kasvoi edelleen tutkimusajanjaksolla, vaikkakaan ei samaa vauhtia kuin aiemmalla kaudella. Polkumyyntituonti Intiasta yhteisön markkinoille lisääntyi paljon merkittävämmin kuin yhteisön kulutus tarkastelujaksolla. On vielä muistettava, että polkumyyntituonti Intiasta alitti yhteisön tuotannonalan hinnat merkittävillä marginaaleilla. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kasvu yhteisön tuotannonalan hinnat merkittävästi alittavilla hinnoilla osui selvästi yksiin yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkenemisen kanssa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(24)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti vielä, että yhteisön tuotannonalan mahdollisesti kärsimät vahingot olivat itse aiheutettuja. Väitteen mukaan muutoin ei olisi ollut mahdollista kärsiä tappioita tilanteessa, jossa kysyntä lisääntyi, hinnat nousivat – mikä puolestaan lisäsi myyntiä ja liikevaihtoa – ja tuottavuus kasvoi. Mahdollisena selityksenä väitteen esittäjä piti palkkojen kohoamista keskimäärin 24 prosenttia vuodesta 2003 tutkimusajanjaksolle.

(25)

Vaikka yhteisön tuotannonalan myyntihinnat yhteisön markkinoilla nousivatkin 2 prosenttia vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä, ne olivat yli 30 prosenttia alemmat kuin vuonna 2003. Samalla yhteisön tuotannonalan myynnin määrä lisääntyi vain 22 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 47 kappale). Tämän tuloksena yhteisön tuotannonalan myyntitulot yhteisön markkinoilla laskivat merkittävästi (eli noin 15 %) tarkastelujaksolla. Keskimääräisten työvoimakustannusten kehitystä on tarkasteltava yhdessä työllisyyden ja tuottavuuden kehityksen kanssa. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51 kappaleessa todettiin, työvoimakustannusten kohoaminen 24 prosenttia tarkastelujaksolla johtui mm. muutoksista työvoiman rakenteessa (suurempi koulutetun työvoiman osuus). Luvut vahvistavat, että muutokset johtivat tuottavuuden kasvuun, joka puolestaan kompensoi työvoimakustannusten nousua. Tämän tuloksena kokonaistyövoimakustannukset tuotettua yksikköä kohti pysyivät samana. Dihydromyrsenolin tuotanto ei ole työvoimavaltaista. Sen vuoksi katsotaan, että palkkojen nousu ei olisi voinut vaikuttaa yhteisön tuotannonalan tappioihin. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(26)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen sama vientiä harjoittava tuottaja esitti useita uusia syy-yhteyteen liittyviä väitteitä. Nämä voidaan tiivistää seuraavasti: i) vahinko oli itse aiheutettu ja johtui edellä 17 kappaleessa tarkoitetun yhteisön tuottajan harjoittamasta tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista, ii) vahinko oli itse aiheutettu ja johtui yhteisön tuotannonalan massiivisista investoinneista uuteen tuotantokapasiteettiin ja tätä varten rahoituslaitoksista otetuista lainoista, iii) yhteisön tuotannonalan vientimyynnin kehitystä ei analysoitu ja iv) vahinko oli itse aiheutettu ja johtui tuotantokapasiteetin lisäämisestä ja pätevän lisätyövoiman palkkaamisesta, mikä nosti tuotantokustannuksia.

(27)

Näistä uusista väitteistä voidaan todeta, että i) yhden yhteisön tuottajan harjoittama tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti ei sen vähäisyydestä johtuen olisi voinut vaikuttaa koko yhteisön tuotannonalan tilanteeseen (ks. 17 ja 20 kappale edellä); lisäksi on muistettava, että tuontia harjoitettiin polkumyynnillä Intiasta tapahtuvan tuonnin valtavan kasvun ja sen yhteisön tuotannonalalle aiheuttamien tappioiden vuoksi – siis sen jälkeen, kun aineellinen vahinko oli jo tapahtunut, ii) tarkastelujaksolla ei tehty mitään uusia investointeja tuotantokapasiteettiin: päinvastoin, kapasiteetti säilyi ennallaan ja investoinnit laskivat merkittävästi (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen 45 ja 49 kappale), iii) yhteisön tuotannonalan vientitulosta analysoitiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 68 kappaleessa eikä sen havaittu rikkoneen syy-yhteyttä ja iv) yhteisön tuotannonala ei palkannut lisätyövoimaa. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51 kappaleessa todetaan, työllisyys laski 15 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Työvoiman rakenteen muutokset johtuivat epäpätevän työvoiman irtisanomisista. Tuotantokapasiteetin osalta on huomattava, että mitään laajentumista ei tapahtunut. Sen vuoksi edellä 26 kappaleessa esitetyt väitteet hylätään.

(28)

Edellä esitetty huomioon ottaen, ja koska muita huomautuksia syy-yhteydestä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 57–76 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(29)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja totesi, että toimenpiteiden käyttöönotto haittaisi suuresti tuojia ja käyttäjiä yhteisössä ja vaarantaisi näin tuhansia työpaikkoja ja verotuloja. Se ei kuitenkaan toimittanut näyttöä asiasta. Väitteitä ei pidetty asiaankuuluvina. Yksikään tuoja tai käyttäjä ei vastustanut niiden etua koskevia alustavia päätelmiä (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 87 ja 88 kappale), mikä osoittaa, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet eivät todennäköisesti vaikuta merkittävästi kyseisiin osapuoliin. Tämän vuoksi väite hylättiin. Vientiä harjoittavalle tuottajalle myös ilmoitettiin, että yleensä vientiä harjoittavia tuottajia ei pidetä asianomaisina osapuolina yhteisön etua analysoitaessa.

(30)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen sama vientiä harjoittava tuottaja esitti väitteensä uudelleen ja totesi, että sillä on oikeus kommentoida kaikkia polkumyyntimenettelyyn liittyviä näkökohtia, myös yhteisön etua. Mitään sellaisia perusteltuja väitteitä ei kuitenkaan esitetty, jotka olisivat muuttaneet edellä 29 kappaleessa tehtyjä päätelmiä. Vientiä harjoittavien tuottajien oikeudesta esittää kommentteja kaikista menettelyn näkökohdista voidaan todeta, että niitä ei todellakaan estetä tekemästä niin. Perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaan nämä osapuolet eivät kuitenkaan yleensä liity yhteisön etua koskevaan analyysiin ja niiden kommentit voidaan jättää huomiotta, etenkin jos niiden tueksi ei esitetä tosiasioihin perustuvaa näyttöä.

(31)

Koska muita huomautuksia yhteisön edun arvioinnista ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 77–90 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(32)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja siis totesi, että yhteisön tuottaja, joka oli tuonut merkittäviä määriä dihydromyrsenolia Intiasta tutkimusajanjaksolla, olisi jätettävä pois yhteisön tuotannonalan määritelmästä, ja näin ollen vahingon korjaavan tason määrittämisen olisi perustuttava vain kahteen jäljellä olevaan yhteisön tuottajaan. Kuten edellä 14 ja 15 kappaleessa selitetään, väitettä ei pidetty perusteltuna. Koska muita huomautuksia vahingon korjaavasta tasosta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 92–94 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(33)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti olisi otettava käyttöön lopullinen polkumyyntitulli, joka vastaa tasoltaan määritettyjä polkumyyntimarginaaleja, sillä molempien tutkimuksessa yhteistyötä tehneiden vientiä harjoittavien tuottajien tapauksessa vahingon korjaavan tason todettiin olevan korkeampi kuin polkumyyntimarginaalit.

(34)

Edellä olevien 14 ja 15 kappaleen perusteella katsotaan, että muille yrityksille, jotka eivät tehneet yhteistyötä tutkimuksessa, on tarkoituksenmukaista asettaa tulli tasolle, joka vastaa yhteistyössä toimineille yrityksille asetettavaa korkeampaa tullia.

(35)

Edellä esitetyn perusteella lopulliset tullit ovat seuraavat:

(36)

Sen jälkeen kun olennaiset tosiasiat ja huomiot, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisten polkumyyntitullien käyttöönottoa, oli annettu tiedoksi, Neeru Enterprises tarjosi perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaista hintasitoumusta. On kuitenkin huomattava, että tarkasteltavana olevan tuotteen hinnat ovat viime vuosina vaihdelleet huomattavasti, eikä sen vuoksi ole tarkoituksenmukaista tehdä vahvistettua hintasitoumusta. Vaihtoehtoisena toimenpiteenä tarkasteltiin mahdollisuutta indeksoida vähimmäistuontihinta tärkeimmän raaka-aineen eli alfa-pineenin hintaan. Myöskään tätä vaihtoehtoa ei kuitenkaan pidetty toimivana seuraavista syistä: i) alfa-pineenin hinnanvaihtelut eivät riittävästi selitä tarkasteltavana olevan tuotteen hinnanvaihteluja ja ii) alfa-pineeni ei ole hyödyke, josta olisi saatavilla yleisiä tilastotietoja sen markkinahinnoista. Edellä esitetyn perusteella päätellään, että hintasitoumukset eivät ole käytännössä mahdollisia tässä tapauksessa eikä niitä näin ollen voida hyväksyä. Kyseiselle viejälle ilmoitettiin asiasta ja sille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa. Sen esittämät huomautukset eivät kuitenkaan muuttaneet edellä esitettyä päätelmää.

(37)

Tässä asetuksessa vahvistettava yrityskohtainen yksilöllinen polkumyyntitulli määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Siinä on siten otettu huomioon tutkimuksessa todettu yritystä koskeva tilanne. Kyseistä tullia (toisin kuin koko maata koskevaa ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) sovelletaan siten yksinomaisesti kyseisestä maasta peräisin oleviin sellaisiin tuotteisiin, jotka yritys eli mainittu erillinen oikeushenkilö on valmistanut. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa tätä tullia, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(38)

Kaikki tämän yrityskohtaisten yksilöllisen polkumyyntitullin soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(39)

Koska todetut polkumyyntimarginaalit ovat huomattavat ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko merkittävä, lopullisesti väliaikaista tullia koskevalla asetuksella eli asetuksella (EY) N:o 896/2007 käyttöön otettujen väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät katsotaan tarpeelliseksi kantaa tällä asetuksella lopullisesti käyttöön otettujen tullien suuruisina. Jos lopullinen tulli on alhaisempi kuin väliaikainen tulli, tullin määrä lasketaan uudelleen ja lopullisen polkumyyntitullin ylittävät vakuutena olevat määrät vapautetaan,