28.12.2013

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/1

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1379/2013,

annettu 11 päivänä joulukuuta 2013,

kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 42 artiklan ja 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvat kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoihin liittyvät toimenpiteet unionissa. Kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteinen markkinajärjestely, jäljempänä 'yhteinen markkinajärjestely', on erottamaton osa yhteistä kalastuspolitiikkaa, ja sillä olisi edistettävä kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista. Koska yhteinen kalastuspolitiikka on parhaillaan tarkistettavana, yhteistä markkinajärjestelyä olisi mukautettava vastaavasti.

(2)	Neuvoston asetusta (EY) N:o 104/2000 (4) on tarpeen tarkistaa nykyään voimassa olevien säännösten täytäntöönpanossa havaittujen puutteiden, unionin markkinoiden ja maailmanmarkkinoiden viimeaikaisten tapahtumien sekä kalastus- ja vesiviljelytoiminnan kehityksen huomioon ottamiseksi.

(3)	Kalastuksella on erityisen suuri merkitys unionin rannikkoalueiden ja myös syrjäisimpien alueiden taloudelle. Koska kalastajat saavat siitä elantonsa näillä alueilla, markkinoiden vakautta olisi edistettävä ja mukautettava tarjonta ja kysyntä paremmin toisiinsa.

(4)

Yhteisen markkinajärjestelyn säännösten täytäntöönpanossa olisi noudatettava unionin kansainvälisiä sitoumuksia, erityisesti Maailman kauppajärjestön määräysten osalta. Olisi varmistettava edellytykset reilulle kilpailulle kalastus- ja vesiviljelytuotteiden kaupassa erityisesti noudattamalla sellaisia kestävyyttä ja sosiaalisia normeja koskevia vaatimuksia, jotka vastaavat unionin tuotteisiin sovellettavia vaatimuksia.

(5)	On tärkeää, että yhteisen markkinajärjestelyn hallinnointia ohjaavat yhteiseen kalastuspolitiikkaan sisältyvät hyvän hallintotavan periaatteet.

(6)	Yhteisen markkinajärjestelyn onnistumiseksi on erittäin tärkeää, että kuluttajat saavat markkinointi- ja valistuskampanjoiden avulla tietoa kalansyönnin merkityksestä ja saatavilla olevien lajien laajasta valikoimasta sekä tuotteiden merkintöihin sisältyvien tietojen ymmärtämisen tärkeydestä.

(7)

Kalastusalan tuottajaorganisaatiot ja vesiviljelyalan tuottajaorganisaatiot, jäljempänä yhdessä 'tuottajaorganisaatiot', ovat yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamisen ja yhteisen markkinajärjestelyn asianmukaisen hallinnoinnin varmistamisen kannalta keskeisessä asemassa. Tämän vuoksi on tarpeen vahvistaa kyseisten järjestöjen vastuuta ja tarjota tarvittavaa rahoitustukea, jotta ne voivat olla merkitsevämmässä asemassa kalastuksen päivittäisessä hoidossa, toimien kuitenkin yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti määritellyissä puitteissa. On myös varmistettava, että niiden jäsenet harjoittavat kalastus- ja vesiviljelytoimintaa kestävällä tavalla, parantavat tuotteiden markkinoille saattamista, keräävät tietoa vesiviljelystä ja pyrkivät parantamaan tulojaan. Näitä tavoitteita toteuttaessaan tuottajajärjestöjen olisi otettava huomioon unionissa ja myös syrjäisimmillä alueilla vallitsevat kalastus- ja vesiviljelyalan vaihtelevat olosuhteet, etenkin pienimuotoisen kalastuksen ja laajaperäisen vesiviljelyn erityispiirteet. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi vastattava kyseisten tavoitteiden täytäntöönpanosta siten, että ne tekevät tiivistä yhteistyötä tuottajaorganisaatioiden kanssa hoitokysymyksissä ja tarvittaessa kiintiöiden myöntämisessä sekä pyyntiponnistusten hallinnassa kunkin erityisen kalastuksen tarpeista riippuen.

(8)	Olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla rohkaistaan pienimuotoisen kalastuksen alan asianmukaista ja edustavaa osallistumista tuottajaorganisaatioihin.

(9)	Tuottajaorganisaatioiden kilpailukyvyn ja kannattavuuden parantamiseksi olisi määriteltävä selvästi niiden perustamista koskevat asianmukaiset kriteerit.

(10)	Toimialakohtaisten organisaatioiden, joihin kuuluu eri kalastus- ja vesiviljelyalan toimijaryhmiä, on mahdollista auttaa parantamaan kaupanpitämistoimien koordinointia koko tuotantoketjussa ja kehittämään toimenpiteitä, joista on hyötyä koko alalle.

(11)

On aiheellista vahvistaa yhteiset edellytykset tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksynnälle jäsenvaltioissa, tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden sääntöjen laajentamiselle ja tällaisesta laajentamisesta aiheutuneiden kustannusten jakamiselle. Sääntöjen laajentaminen olisi tehtävä komissiolta saatavan luvan varaiseksi.

(12)

Koska kalakannat ovat yhteisiä luonnonvaroja, niiden kestävään ja tehokkaaseen hyödyntämiseen voivat joissakin tapauksissa päästä paremmin sellaiset organisaatiot, joiden jäsenet tulevat eri jäsenvaltioista ja eri alueilta. Sen vuoksi on tarpeen myös kannustaa sellaisten kansallisten ja kansallisuusrajat ylittävien tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden liittojen perustamista, jotka perustuvat aiheellisissa tapauksissa luonnonmaantieteellisiin alueisiin. Näiden organisaatioiden olisi oltava yhteisiä ja sitovia sääntöjä luovia kumppanuuksia ja niiden olisi tarjottava tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille kalastusalan sidosryhmille. Näitä organisaatioita perustettaessa on varmistettava, että niihin sovelletaan edelleen tässä asetuksessa vahvistettuja kilpailusääntöjä ja että ne noudattavat tarvetta säilyttää yhteys yksittäisten rannikkoyhteisöjen ja niiden perinteisesti hyödyntämien kalastuksien ja vesialueiden välillä.

(13)	Komission olisi vahvistettava tukitoimia, joilla edistetään naisten osallistumista vesiviljelyalan tuottajaorganisaatioihin.

(14)

Jotta tuottajaorganisaatiot voivat ohjata jäseniään harjoittamaan kestävää kalastus- ja vesiviljelytoimintaa, niiden olisi laadittava tuotantoa ja kaupan pitämistä koskeva suunnitelma, jossa esitetään toimenpiteet, jotka asianomaisten organisaatioiden on tarpeen toteuttaa tavoitteidensa saavuttamiseksi, ja toimitettava jäsenvaltioidensa toimivaltaisille viranomaisille.

(15)	Yhteisen kalastuspolitiikan poisheitettyjä saaliita koskevien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää laajamittaista valikoivien pyydysten käyttöä, jolla estettäisiin alimittaisten kalojen pyynti.

(16)

Kalastustoiminnan ennakoimattomuuden vuoksi on aiheellista perustaa ihmisravinnoksi tarkoitettujen kalastustuotteiden varastointimekanismi, jotta voitaisiin paremmin ylläpitää markkinoiden vakautta ja lisätä tuotteista saatavaa voittoa erityisesti luomalla lisäarvoa. Tämän mekanismin pitäisi osaltaan lisätä paikallisten markkinoiden vakautta unionissa ja lähentymistä ja näin edistää sisämarkkinoiden tavoitteiden toteutumista.

(17)	Koska hinnat vaihtelevat unionin eri osissa, kullakin kalastusalan tuottajaorganisaatiolla olisi oltava oikeus tehdä ehdotus hinnasta, jolla varastointimekanismi käynnistetään. Tämä käynnistyshinta olisi asetettava siten, että alan toimijoiden välillä säilyy reilu kilpailu.

(18)

Yhteisten kaupan pitämistä koskevien vaatimusten luomisen ja soveltamisen odotetaan luovan edellytykset sille, että markkinoille toimitetaan kestäviä tuotteita, käytetään hyväksi kalastus- ja vesiviljelytuotteiden sisämarkkinoiden koko potentiaali ja helpotetaan terveeseen kilpailuun perustuvaa markkinointitoimintaa lisäten näin tuotannon kannattavuutta. Tätä varten olisi edelleen sovellettava voimassa olevia kaupan pitämistä koskevia vaatimuksia.

(19)	On varmistettava, että unionin markkinoille tulevat tuotteet täyttävät samat kaupan pitämistä koskevat vaatimukset, joita unionin tuottajien on noudatettava.

(20)	Jotta taataan ihmisten terveyden suojelun korkea taso, unionin markkinoille saatettavien kalastus- ja vesiviljelytuotteiden olisi alkuperästään riippumatta oltava sovellettavien, elintarvikkeiden turvallisuutta ja hygieniaa koskevien sääntöjen mukaisia.

(21)	Jotta kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja, heille on välttämätöntä tarjota selkeää ja kattavaa tietoa muun muassa tuotteiden alkuperästä ja valmistusmenetelmästä.

(22)

Ympäristömerkin käyttö kalastus- ja vesiviljelytuotteissa, olivatpa ne peräisin unionista tai kolmansista maista, mahdollistaa selkeän tiedon antamisen tällaisten tuotteiden ekologisesta kestävyydestä. Tästä syystä on välttämätöntä, että komissio tarkastelee mahdollisuutta kehittää ja vahvistaa unionin laajuisen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden ympäristömerkin laatimista koskevat vähimmäisvaatimukset.

(23)

Jotta kuluttajia suojeltaisiin, tässä asetuksessa vahvistettujen velvoitteiden noudattamisen seurannasta ja valvonnasta vastaavien toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi hyödynnettävä kaikkia käytettävissä olevia tekniikoita, muun muassa DNA-testausta, jotta estetään toimijoiden väärennetyt saalismerkinnät.

(24)

Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotantoon tai kaupan pitämiseen olisi sovellettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa ja 102 artiklassa tarkoitettuja kilpailusääntöjä, jotka koskevat sopimuksia, päätöksiä ja menettelytapoja, jollei niiden soveltaminen estä yhteisen markkinajärjestelyn toimintaa tai vaaranna perussopimuksen 39 artiklassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamista.

(25)

On aiheellista vahvistaa kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen sovellettavat kilpailusäännöt ottaen huomioon kalastus- ja vesiviljelyalan erityispiirteet, kuten alan pirstaloituneisuus, se että kala on yhteinen luonnonvara ja tuonnin suuri määrä, ja tuontiin olisi sovellettava samoja sääntöjä kuin unionin kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin. Yksinkertaistamissyistä tähän asetukseen olisi sisällytettävä neuvoston asetukseen (EY) N:o 1184/2006 (5) sisältyvät asiaa koskevat säännökset. Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1184/2006 ei enää olisi sovellettava kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin.

(26)	On tarpeen parantaa taloudellisia kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoita koskevien tietojen keräämistä, käsittelyä ja jakamista unionissa.

(27)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen säännösten yhdenmukainen täytäntöönpano määräaikojen, tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksymistä sekä hyväksynnän peruuttamista koskevien hakemusten menettelyn ja muodon, hyväksymisen myöntämisestä tai peruuttamisesta tiedottamista koskevien jäsenvaltioiden muotojen, määräaikojen ja menettelyiden, jäsenvaltioiden kaikkia tuottajia tai toimijoita koskevista säännöistä tiedottamisen muodon ja menettelyn, tuotannon ja markkinointisuunnitelmien muotoa ja rakennetta sekä niiden antamista ja hyväksymistä koskevien menettelyn ja määräaikojen, jäsenvaltioiden käynnistyshintojen julkaisemista koskevan muodon osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (6) mukaisesti.

(28)	Asetus (EY) N:o 104/2000 olisi kumottava. Kuluttajille tiedottamisen jatkuvuuden varmistamiseksi sen 4 artiklaa olisi kuitenkin sovellettava 12 päivään joulukuuta 2014 asti,

(29)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa yhteisen kalastuspolitiikan tavoitetta eli kalastus- ja vesiviljelyalan yhteisen organisaation perustamista, koska kalastus- ja vesiviljelytuotemarkkinat ovat luonteeltaan yhteiset markkinat, vaan ne voidaan yhteisen toiminnan tarpeen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(30)	Asetuksia (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1225/2009 olisi siten muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

1.   Perustetaan kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteinen markkinajärjestely, jäljempänä 'yhteinen markkinajärjestely'.

2.   Yhteinen markkinajärjestely sisältää seuraavat osatekijät:

a)	ammatilliset organisaatiot;

b)	kaupan pitämistä koskevat vaatimukset;

c)	kuluttajille tiedottaminen;

d)	kilpailusäännöt;

e)	markkinatietous.

3.   Yhteistä markkinajärjestelyä täydennetään ulkoisten näkökohtien osalta neuvoston asetuksella (EU) N:o 1220/2012 (7) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1026/2012 (8).

4.   Yhteisen markkinajärjestelyn täytäntöönpano kuuluu unionin rahoitustuen piiriin myöhemmin annettavan, meri- ja kalastuspolitiikan rahoituksen ehtoja vuosina 2014–2020 koskevan unionin säädöksen mukaisesti.

2 artikla

Soveltamisala

Yhteistä markkinajärjestelyä sovelletaan tämän asetuksen liitteessä I lueteltuihin kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin, joita pidetään kaupan unionissa.

3 artikla

Tavoitteet

Yhteisen markkinajärjestelyn tavoitteet on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (9) 35 artiklassa.

4 artikla

Periaatteet

Yhteistä markkinajärjestelyä ohjaavat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 3 artiklassa vahvistetut hyvän hallintotavan periaatteet.

5 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklassa, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 (10) 4 artiklassa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 (11) 2 artiklassa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (12) 2 ja 3 artiklassa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 (13) 3 artiklassa tarkoitettuja määritelmiä. Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)	'kalastustuotteilla' tarkoitetaan liitteessä I lueteltuja, mistä tahansa kalastustoiminnasta peräisin olevia vesieliöitä tai niistä johdettuja tuotteita;

b)	'vesiviljelytuotteilla' tarkoitetaan liitteessä I lueteltuja, mistä tahansa vesiviljelytoiminnasta peräisin olevia vesieliöitä niiden elinkaaren kaikissa vaiheissa tai niistä johdettuja tuotteita;

c)	'tuottajalla' tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää tuotantovälineitä kalastus- tai vesiviljelytuotteiden hankkimiseksi tarkoituksena niiden markkinoille saattaminen;

d)	'kalastus- ja vesiviljelyalalla' tarkoitetaan talouden alaa, johon kuuluvat kaikki kalastus- tai vesiviljelytuotteiden tuotantoa, jalostusta ja kaupan pitämistä koskevat toiminnot;

e)	'asettamisella saataville markkinoilla' tarkoitetaan kalastus- tai vesiviljelytuotteen toimittamista unionin markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta;

f)	'markkinoille saattamisella' tarkoitetaan kalastus- tai vesiviljelytuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla;

g)

'vähittäiskaupalla' tarkoitetaan elintarvikkeiden käsittelyä ja/tai jalostusta, säilytystä myyntipaikassa ja jakelua loppukuluttajalle, mukaan lukien jakelukeskukset, ateriapalvelutoimet, tehdasruokalat, laitosruokalat, ravintolat sekä muut samankaltaiset elintarvikepalvelutoimet ja -kaupat, markettien jakelukeskukset ja tukkuliikkeet;

h)	'valmiiksi pakatulla kalastus- ja vesiviljelytuotteella' tarkoitetaan kalastus- ja vesiviljelytuotetta, joka on asetuksen (EY) N:o 1169/2011 2 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettu 'valmiiksi pakattu elintarvike'.

II   LUKU

AMMATILLISET ORGANISAATIOT

I   JAKSO

PErustaminen, tavoitteet ja toimenpiteet

6 artikla

Kalastus- ja vesiviljelyalan tuottajaorganisaatioiden perustaminen

1.   Kalastusalan tuottajaorganisaatioita ja vesiviljelyalan tuottajaorganisaatioita, jäljempänä 'tuottajaorganisaatiot', voidaan perustaa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa toimivien kalastus- tai vesiviljelytuotteiden tuottajien aloitteesta, ja ne voidaan hyväksyä II jakson mukaisesti.

2.   Tuottajaorganisaatioita perustettaessa on tarvittaessa otettava huomioon pienimuotoista kalastusta harjoittavien tuottajien erityistilanne.

3.   Sekä kalastus- että vesiviljelytoimintaa edustava tuottajaorganisaatio voidaan perustaa kalastus- ja vesiviljelyalan yhteiseksi tuottajaorganisaatioksi.

7 artikla

Tuottajaorganisaatioiden tavoitteet

1.   Kalastusalan tuottajaorganisaatiot edistävät seuraavien tavoitteiden saavuttamista:

a)

jäsenten taloudellisesti kannattavan ja kestävän kalastustoiminnan edistäminen siten, että noudatetaan kaikilta osin etenkin asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 ja ympäristölainsäädännössä vahvistettua luonnonvarojen suojelupolitiikkaa ja otetaan samalla huomioon sosiaalipolitiikka; kalastusalan tuottajaorganisaation on osallistuttava myös meren elollisten luonnonvarojen hoitoon, jos asianomainen jäsenvaltio säätää niin;

b)

kaupallisten kantojen tahattomien saaliiden välttäminen ja vähentäminen niin pitkälle kuin se on mahdollista ja tarvittaessa näiden saaliiden hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla luomatta säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen saaliille tarkoitettuja markkinoita asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan mukaisesti;

c)	kalastustuotteiden jäljitettävyyden ja kuluttajille suunnatun selkeän ja kattavan tiedon saatavuuden edistäminen;

d)	myötävaikuttaminen laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen poistamiseen.

2.   Vesiviljelyalan tuottajaorganisaatioiden on edistettävä seuraavien tavoitteiden saavuttamista:

a)	jäsentensä kestävän vesiviljelyn edistäminen tarjoamalla näille kehittymismahdollisuuksia siten, että noudatetaan kaikilta osin erityisesti asetusta (EU) N:o 1380/2013 ja ympäristölainsäädäntöä ja otetaan samalla huomioon sosiaalipolitiikka;

b)	sen varmistaminen, että jäsenten toiminta on yhdenmukaista asetuksen (EU) N:o 1380/2013 34 artiklassa tarkoitettujen kansallisten strategiasuunnitelmien kanssa;

c)	pyritään varmistamaan, että vesiviljelyssä käytettävä kalaperäinen rehu on peräisin kestävällä tavalla hoidetusta kalastuksesta.

3.   Tuottajaorganisaatiot edistävät 1 ja 2 kohdassa esitettyjen tavoitteiden lisäksi vähintään kahden seuraavan tavoitteen edistämistä:

a)	jäsentensä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoille saattamisen edellytysten parantaminen;

b)	tuottojen parantaminen;

c)	markkinoiden vakauttaminen;

d)	elintarviketarjonnan lisääminen ja elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta koskevien korkeiden vaatimusten tukeminen edistämällä samalla työllisyyttä rannikko- ja maaseutualueilla;

e)	kalastuksen ympäristövaikutusten vähentäminen muun muassa pyydysten valikoivuutta parantavilla toimenpiteillä.

4.   Tuottajaorganisaatiot voivat pyrkiä muihin toisiaan täydentäviin tavoitteisiin.

8 artikla

Tuottajaorganisaatioiden käytettävissä olevat toimenpiteet

1.   Tuottajaorganisaatiot voivat käyttää muun muassa seuraavia toimenpiteitä 7 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi:

a)	tuotannon mukauttaminen markkinoiden vaatimuksiin;

b)	jäsentensä tuotteiden tarjonnan ja kaupan pitämisen kanavointi;

c)	jäsentensä unionin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden menekin edistäminen syrjimättömällä tavalla käyttämällä hyväksi esimerkiksi sertifiointia, erityisesti alkuperämerkintöjen, laatumerkintöjen, maantieteellisten merkintöjen, aitojen perinteisten tuotteiden ja kestävyysmerkintöjen sertifiointiin;

d)	valvonta ja toimenpiteiden toteuttaminen, jotta jäsenten toiminta vastaisi asianomaisen tuottajaorganisaation vahvistamia sääntöjä;

e)	niiden ammatillista koulutusta koskevien ja yhteistyöohjelmien edistäminen, joilla rohkaistaan nuoria tulemaan alalle;

f)	kalastuksen ympäristövaikutusten vähentäminen muun muassa pyydysten valikoivuutta parantavilla toimenpiteillä;

g)	tieto- ja viestintätekniikan käytön edistäminen markkinoinnin parantamiseksi ja hintojen nostamiseksi;

h)	kuluttajille suunnattujen kalastus- vesiviljelytuotteita koskevien tietojen saannin helpottaminen.

2.   Kalastusalan tuottajaorganisaatiot voivat käyttää myös seuraavia toimenpiteitä:

a)

jäsenten kalastustoiminnan yhteinen suunnittelu ja hallinnointi, ellei meren elollisten luonnonvarojen hoitoa koskevasta jäsenvaltioiden järjestelystä muuta johdu, mukaan lukien toimenpiteiden kehittäminen ja täytäntöönpano kalastustoiminnan valikoivuuden parantamiseksi ja toimivaltaisten viranomaisten neuvominen;

b)

tahattomien saaliiden välttäminen ja minimoiminen osallistumalla teknisten toimenpiteiden kehittämiseen ja soveltamiseen ja kaupallisten kantojen tahattomien saaliiden hyödyntäminen mahdollisimman hyvin luomatta säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen saaliille tarkoitettuja markkinoita asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 11 kohdan ja tarvittaessa tämän asetuksen 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

c)	kalastustuotteiden väliaikaisen varastoinnin hallinnointi tämän asetuksen 30 ja 31 artiklan mukaisesti.

3.   Vesiviljelyalan tuottajaorganisaatiot voivat hyödyntää myös seuraavia toimenpiteitä:

a)	kestävän vesiviljelyn edistäminen erityisesti ympäristönsuojelun sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin osalta;

b)	tietojen kerääminen kaupan pidetyistä tuotteista, mukaan lukien ensimyyntejä koskevat taloustiedot, sekä tuotantoennusteista;

c)	ympäristöön liittyvien tietojen keruu;

d)	jäsenten vesiviljelytoiminnan hoidon suunnittelu; ja

e)	ammattilaisille tarkoitettujen sellaisten ohjelmien tukeminen, joilla edistetään kestävien vesiviljelytuotteiden menekkiä.

9 artikla

Tuottajaorganisaatioiden liittojen perustaminen

1.   Tuottajaorganisaatioiden liitto voidaan perustaa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden aloitteesta.

2.   Tuottajaorganisaatioihin sovellettavia tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan myös tuottajaorganisaatioiden liittoihin, jollei toisin mainita.

10 artikla

Tuottajaorganisaatioiden liittojen tavoitteet

1.   Tuottajaorganisaatioiden liittojen on edistettävä seuraavien tavoitteiden saavuttamista:

a)	jonkin 7 artiklassa vahvistetun jäsentuottajaorganisaatioiden tavoitteen saavuttamisen edistäminen tehokkaammalla ja kestävämmällä tavalla;

b)	jäsentuottajaorganisaatioiden yhteistä etua palvelevan toiminnan yhteensovittaminen ja kehittäminen.

2.   Tuottajaorganisaatioiden liitoille on myönnettävä rahoitustukea myöhemmin annettavan, meri- ja kalastuspolitiikan rahoituksen ehtoja vuosina 2014–2020 koskevan unionin säädöksen mukaisesti.

11 artikla

Toimialakohtaisten organisaatioiden perustaminen

Toimialakohtainen organisaatio voidaan perustaa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa toimivan kalastus- ja vesiviljelytuotealan toimijan aloitteesta, ja se voidaan hyväksyä II jakson säännösten mukaisesti.

12 artikla

Toimialakohtaisten organisaatioiden tavoitteet

Toimialakohtaisten organisaatioiden on parannettava unionin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoilla saataville asettamisen koordinointia ja edellytyksiä.

13 artikla

Toimialakohtaisten organisaatioiden käytettävissä olevat toimenpiteet

Toimialakohtaiset organisaatiot voivat käyttää seuraavia toimenpiteitä 12 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi:

a)	unionin lainsäädännön mukaisten mallisopimusten laatiminen;

b)	unionin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden menekin edistäminen syrjimättömällä tavalla käyttämällä hyväksi esimerkiksi sertifiointia ja erityisesti alkuperämerkintöjä, laatumerkintöjä, maantieteellisiä merkintöjä sekä aitojen perinteisten tuotteiden ja kestävyysmerkintöjen sertifiointia;

c)	unionin tai kansallisen lainsäädännön säännöksiä tiukempien sääntöjen vahvistaminen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotannolle ja kaupan pitämiselle;

d)	laadun sekä tuotantoa ja markkinoita koskevan tietämyksen ja niiden avoimuuden parantaminen sekä ammatillisen koulutustoiminnan toteuttaminen esimerkiksi laatu- ja jäljitettävyysasioissa elintarviketurvallisuuden ja tutkimusaloitteiden edistämiseksi;

e)	markkina- ja muiden tutkimusten suorittaminen sekä markkinoiden toiminnan optimointiin tähtäävien tekniikoiden kehittäminen, tieto- ja viestintätekniikan käyttö mukaan luettuna, sekä sosioekonomisten tietojen kerääminen;

f)	tietojen tuottaminen ja tutkimustoiminta sellaisen kestävän tarjonnan aikaansaamiseksi, joka määrältään, laadultaan ja hinnaltaan vastaa markkinoiden tarpeita ja kuluttajien toiveita;

g)	kestävässä tilassa olevista kalakannoista peräisin olevien, ravintoarvoltaan merkittävien ja vähän kulutettujen lajien menekin edistäminen kuluttajien keskuudessa;

h)	valvonta ja toimenpiteiden toteuttaminen, jotta jäsenten toiminta vastaisi asianomaisen toimialakohtaisen organisaation vahvistamia sääntöjä.

II   JAKSO

Hyväksyminen

14 artikla

Tuottajaorganisaatioiden hyväksyminen

1.   Jäsenvaltiot voivat hyväksyä tuottajaorganisaatioiksi kaikki hyväksyntää hakevat kalastus- tai vesiviljelyalan tuottajien aloitteesta perustetut ryhmät edellyttäen, että

a)	ne noudattavat 17 artiklassa esitettyjä periaatteita ja niiden soveltamista varten hyväksyttyjä sääntöjä;

b)	niillä on riittävän laajaa taloudellista toimintaa kyseisen jäsenvaltion alueella tai alueen osalla erityisesti jäsenmäärän tai kaupan pidettävän tuotannon määrän osalta;

c)	niillä on asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti oikeushenkilöys, ne ovat sijoittautuneet sen alueelle ja niiden päätoimipaikka on kyseisen jäsenvaltion alueella;

d)	ne kykenevät pyrkimään 7 artiklassa vahvistettuihin tavoitteisiin;

e)	ne noudattavat V luvussa tarkoitettuja kilpailusääntöjä;

f)	ne eivät käytä väärin määräävää asemaa tietyillä markkinoilla; ja

g)	ne antavat jäsenyyttään, hallintoaan ja rahoituslähteitään koskevia tietoja.

2.   Ennen 29. joulukuuta 2013 hyväksytyt tuottajaorganisaatiot katsotaan tässä asetuksessa tarkoitetuiksi hyväksytyiksi tuottajaorganisaatioiksi ja sen säännökset sitovat niitä.

15 artikla

Rahoitustuki tuottajaorganisaatioille tai tuottajaorganisaatioiden liitoille

Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden kaupan pitämistä koskevat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on perustaa tuottajaorganisaatioita tai tuottajaorganisaatioiden liittoja tai toteuttaa niihin liittyviä uudelleenjärjestelyjä, voivat saada rahoitustukea myöhemmin annettavan, meri- ja kalastuspolitiikan rahoituksen ehtoja vuosina 2014–2020 koskevan unionin säädöksen mukaisesti.

16 artikla

Toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksyminen

1.   Jäsenvaltiot voivat hyväksyä toimialakohtaisiksi organisaatioiksi niiden alueelle sijoittautuneet hyväksyntää hakevat toimijaryhmät edellyttäen, että

a)	ne noudattavat 17 artiklassa esitettyjä periaatteita ja niiden soveltamista varten hyväksyttyjä sääntöjä;

b)	ne edustavat merkittävää osaa tuotantotoiminnasta sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tai niistä jalostettujen tuotteiden jalostuksesta tai kaupan pitämisestä taikka molemmista;

c)	ne eivät itse harjoita kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tai niistä jalostettujen tuotteiden tuotantoa, jalostusta tai kaupan pitämistä;

d)	niillä on jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti oikeushenkilöys, ne ovat sijoittautuneet sen alueelle ja niiden päätoimipaikka on kyseisen jäsenvaltion alueella;

e)	ne kykenevät saavuttamaan 12 artiklassa vahvistetut tavoitteet;

f)	ne ottavat huomioon kuluttajien edun;

g)	ne eivät estä yhteisen markkinajärjestelyn moitteetonta toimintaa; ja

h)	ne noudattavat V luvussa tarkoitettuja kilpailusääntöjä.

2.   Ennen 29. joulukuuta 2013 tämän asetuksen voimaantuloa perustetut organisaatiot voidaan hyväksyä tässä asetuksessa tarkoitetuiksi toimialakohtaisiksi organisaatioiksi edellyttäen, että asianomainen jäsenvaltio on vakuuttunut siitä, että ne noudattavat tämän asetuksen toimialakohtaisia organisaatioita koskevia säännöksiä.

3.   Ennen 29. joulukuuta 2013 hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot katsotaan tässä asetuksessa tarkoitetuiksi hyväksytyiksi toimialakohtaisiksi organisaatioiksi ja sen säännökset sitovat niitä.

17 artikla

Tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden sisäinen toiminta

Edellä 14 ja 16 artiklassa tarkoitettujen tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden sisäisen toiminnan on perustuttava seuraaviin periaatteisiin:

a)	organisaation jäsenet noudattavat kyseisen organisaation hyväksymiä sääntöjä kalastuksen hyödyntämisen, tuotannon ja kaupan pitämisen osalta;

b)	jäsenten välistä erityisesti kansallisuuteen tai sijoittautumispaikkaan perustuvaa syrjintää ei esiinny;

c)	organisaation rahoitukseen tarkoitetun rahoitusosuuden vaatiminen jäsenilta;

d)	demokraattinen toiminta, jonka ansiosta jäsenet voivat tutkia tarkoin organisaatiotaan ja sen päätöksiä;

e)	tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten määrääminen asianomaisen organisaation sisäisten sääntöjen mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta erityisesti silloin kun rahoitusosuus on jätetty maksamatta;

f)	uusien jäsenien hyväksymistä ja jäsenyyden peruuttamista koskevien sääntöjen määrittely;

g)	organisaation hallinnointiin tarvittavien kirjanpitoa ja talousarviota koskevien sääntöjen määrittely.

18 artikla

Jäsenvaltioiden tarkastukset ja hyväksynnän peruuttaminen

1.   Jäsenvaltioiden on todennettava säännöllisin väliajoin, että tuottajaorganisaatiot noudattavat 14 artiklassa ja toimialakohtaiset organisaatiot 16 artiklassa säädettyjä hyväksymisedellytyksiä. Jos edellytykset eivät täyty, hyväksyntä voidaan peruuttaa.

2.   Jäsenvaltion, jonka alueella on sellaisen tuottajaorganisaation tai toimialakohtaisen organisaation päätoimipaikka, jonka jäsenet tulevat eri jäsenvaltioista, tai eri jäsenvaltioissa hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden liiton päätoimipaikka, on harjoitettava asianomaisten muiden jäsenvaltioiden kanssa hallinnollista yhteistyötä, jota tällaisen organisaation tai liiton toiminnan valvonta edellyttää.

19 artikla

Kalastusmahdollisuuksien jakaminen

Tuottajaorganisaation, jonka jäsenet ovat eri jäsenvaltioiden kansalaisia, tai eri jäsenvaltioissa hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden liiton on suorittaessaan tehtäviään noudatettava kalastusmahdollisuuksien jakamista jäsenvaltioiden kesken sääteleviä säännöksiä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan mukaisesti.

20 artikla

Komission tekemät tarkastukset

1.   Varmistaakseen, että 14 artiklassa vahvistetut tuottajaorganisaatioiden ja 16 artiklassa vahvistetut toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksynnän edellytykset täyttyvät, komissio saa tehdä tarkastuksia ja tarvittaessa pyytää jäsenvaltioita peruuttamaan tuottajaorganisaation tai toimialakohtaisen organisaation hyväksynnän.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle sähköisesti kaikki hyväksynnän myöntämistä tai peruuttamista koskevat päätökset. Komissio saattaa kyseiset tiedot julkisesti saataville.

21 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

1.   Komission on hyväksyttävä täytäntöönpanosäädöksiä

a)	määräajoista ja menettelyistä sekä hakulomakkeista, jotka on tarkoitettu tuottajaorganisaatioiden hyväksyntään 14 artiklan nojalla ja toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksyntään 16 artiklan nojalla, tai tällaisen hyväksynnän peruuttamiseen 18 artiklan nojalla;

b)	ilmoituksen muodosta, määräajoista ja menettelyistä, joita jäsenvaltioiden on sovellettava ilmoittaessaan 20 artiklan 2 kohdan nojalla komissiolle hyväksynnän myöntämistä tai peruuttamista koskevan päätöksen.

Edellä a alakohdan nojalla hyväksyttäviä täytäntöönpanosäädöksiä mukautetaan tarvittaessa pienimuotoisen kalastuksen ja vesiviljelyn erityispiirteisiin.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

III   JAKSO

Sääntöjen laajentaminen

22 artikla

Tuottajaorganisaatioiden sääntöjen laajentaminen

1.   Jäsenvaltio voi tehdä tuottajaorganisaation sopimat säännöt sitoviksi sellaisten kyseiseen organisaatioon kuulumattomien tuottajien osalta, jotka pitävät kaupan yhtä tai useaa asianomaista tuotetta alueella, jolla organisaatio on edustava, edellyttäen että:

a)	tuottajaorganisaatio on perustettu vähintään vuodeksi ja se katsotaan tuotannon ja kaupan pitämisen, tarvittaessa myös pienimuotoisen kalastuksen, osalta edustavaksi jossakin jäsenvaltiossa, ja se tekee jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille hakemuksen;

b)	laajennettavat säännöt koskevat jotakin tuottajaorganisaatioille 8 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa, 8 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa sekä 8 artiklan 3 kohdan a–e alakohdassa vahvistettua toimenpidettä;

c)	V luvussa tarkoitettuja kilpailua koskevia sääntöjä noudatetaan.

2.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohtaa sovellettaessa kalastusalan tuottajaorganisaatiota pidetään edustavana, jos sen osuus asianomaisen tuotteen edellisenä vuonna kaupan pidetystä määrästä on vähintään 55 prosenttia alueella, jolla sääntöjen laajentamista ehdotetaan.

3.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohtaa sovellettaessa vesiviljelyalan tuottajaorganisaatiota pidetään edustavana, jos sen osuus asianomaisen tuotteen edellisenä vuonna kaupan pidetystä määrästä on vähintään 40 prosenttia alueella, jolla sääntöjen laajentamista ehdotetaan.

4.   Sääntöjä, jotka laajennetaan koskemaan muita kuin jäseniä, on sovellettava vähintään 60 päivää ja enintään 12 kuukautta.

23 artikla

Toimialakohtaisten organisaatioiden sääntöjen laajentaminen

1.   Jäsenvaltio voi tehdä jotkin toimialakohtaisen organisaation sopimat päätökset, sopimukset tai yhdenmukaistetut menettelytavat sitoviksi tietyllä alueella tai tietyillä alueilla muiden, kyseiseen organisaatioon kuulumattomien toimijoiden osalta edellyttäen, että

a)

toimialakohtainen organisaatio kattaa vähintään 65 prosenttia vähintään kahdesta seuraavasta toiminnosta kustakin: asianomaisen tuotteen tuotanto, jalostus tai kaupan pitäminen edellisen vuoden aikana jäsenvaltion kyseisellä alueella tai kyseisillä alueilla; ja organisaatio tekee toimivaltaisille kansallisille viranomaisille hakemuksen; ja

b)	säännöt, jotka on tarkoitus laajentaa koskemaan muita toimijoita, koskevat jotakin 13 artiklan a–g alakohdassa vahvistettua toimialakohtaisen organisaation toimenpidettä eivätkä aiheuta vahinkoa muille kyseisen jäsenvaltion tai unionin toimijoille.

2.   Sääntöjen laajentaminen voidaan tehdä sitovaksi enintään kolmen vuoden ajaksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 25 artiklan 4 kohdan soveltamista.

24 artikla

Taloudellinen vastuu

Kun säännöt laajennetaan koskemaan muita kuin jäseniä 22 ja 23 artiklan mukaisesti, asianomainen jäsenvaltio voi päättää, että organisaatioon kuulumattomat ovat velvollisia korvaamaan kokonaan tai osittain tuottajaorganisaatiolle tai toimialakohtaiselle organisaatiolle kustannukset, jotka jäsenet ovat sääntöjen laajentamisen organisaatioon kuulumattomiin soveltamisen seurauksena maksaneet.

25 artikla

Komission myöntämä lupa

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle säännöt, jotka ne aikovat tehdä 22 ja 23 artiklan nojalla kaikkia tuottajia tai toimijoita sitoviksi tietyllä alueella tai tietyillä alueilla.

2.   Komissio tekee päätöksen 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen laajentamisen hyväksymisestä edellyttäen, että

a)	22 ja 23 artiklan säännöksiä noudatetaan;

b)	V luvussa tarkoitettuja kilpailua koskevia sääntöjä noudatetaan;

c)	laajentaminen ei vaaranna vapaata kauppaa; eikä

d)	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklan tavoitteiden saavuttaminen vaarannu.

3.   Komissio tekee päätöksen sääntöjen laajentamisen hyväksymisestä tai epäämisestä ja ilmoittaa siitä jäsenvaltioille kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Jos komissio ei ole tehnyt päätöstä kuukauden kuluessa ilmoituksen vastanottamisesta, sen katsotaan hyväksyneen sääntöjen laajentamisen.

4.   Sääntöjen hyväksyttyä laajentamista voidaan soveltaa edelleen alustavan määräajan päätyttyä, myös hiljaisella sopimuksella, ilman että lupaa nimenomaisesti uusitaan, edellyttäen että asianomainen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle uudesta soveltamiselle asetetusta määräajasta vähintään kuukautta ennen edellä mainitun alustavan määräajan päättymistä ja komissio on joko hyväksynyt soveltamisen jatkamisen tai ei ole vastustanut sitä kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta.

26 artikla

Luvan peruuttaminen

Komissio voi suorittaa tarkastuksia ja peruuttaa sääntöjen laajentamista koskevan luvan, jos se toteaa, että jokin luvan edellytyksistä ei täyty. Komissio ilmoittaa tällaisesta peruuttamisesta jäsenvaltioille.

27 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

Komissio vahvistaa 25 artiklan 1 kohdassa säädetyn ilmoituksen muodon ja ilmoitusmenettelyn täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

IV   JAKSO

Tuotannon ja kaupan pitämisen suunnittelu

28 artikla

Tuotantoa ja kaupan pitämistä koskeva suunnitelma

1.   Kunkin tuottajaorganisaation on toimitettava toimivaltaisten kansallisten viranomaistensa hyväksyttäväksi tuotantoa ja kaupan pitämistä koskeva suunnitelma ainakin tärkeimmistä lajeista, joita se pitää kaupan. Kyseisten tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevien suunnitelmien avulla pyritään saavuttamaan 3 ja 7 artiklassa tarkoitetut tavoitteet.

2.   Tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevan suunnitelman on sisällettävä

a)	pyydystettäviä tai viljeltäviä lajeja koskeva tuotanto-ohjelma;

b)	kaupan pitämistä koskeva strategia, jossa tarjonnan määrä, laatu ja tarjonnan muoto mukautetaan markkinoiden vaatimuksiin;

c)	tuottajaorganisaation toteuttamat toimenpiteet, joilla edistetään 7 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamista;

d)	erityiset ennakoivat toimenpiteet niiden lajien tarjonnan sopeuttamiseksi, joiden kaupan pitäminen aiheuttaa tavallisesti ongelmia vuoden mittaan;

e)	seuraamukset, joita sovelletaan jäseniin, jotka rikkovat asianomaisen suunnitelman toteuttamiseksi tehtäviä päätöksiä.

3.   Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä tuotantoa ja kaupan pitämistä koskeva suunnitelma. Kun suunnitelma on hyväksytty, tuottajaorganisaation on viipymättä pantava se täytäntöön.

4.   Tuottajaorganisaatiot voivat tarkistaa tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevaa suunnitelmaa ja tällaisessa tapauksessa niiden on toimitettava se kansallisten toimivaltaisten viranomaisten hyväksyttäväksi.

5.   Tuottajaorganisaation on laadittava tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevaan suunnitelmaan perustuvasta toiminnastaan vuosikertomus ja toimitettava se kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksyttäväksi.

6.   Tuottajaorganisaatiot voivat saada tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevien suunnitelmien laatimista ja täytäntöönpanoa varten tarkoitettua rahoitustukea myöhemmin annettavan, meri- ja kalastuspolitiikan rahoituksen ehtoja vuosina 2014-2020 koskevan unionin säädöksen mukaisesti.

7.   Jäsenvaltioiden on tehtävä tarkastuksia sen varmistamiseksi, että jokainen tuottajaorganisaatio täyttää tässä artiklassa säädetyt velvollisuudet. Jos edellytykset eivät täyty, hyväksyntä voidaan peruuttaa.

29 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

1.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä:

a)	28 artiklassa tarkoitetun tuotanto- ja kaupanpitämissuunnitelman muodosta ja rakenteesta;

b)	menettelyistä ja määräajoista, joita tuottajaorganisaatioiden on noudatettava 28 artiklassa tarkoitettua tuotanto- ja kaupanpitämissuunnitelmaa toimittaessaan ja jäsenvaltioiden suunnitelmaa hyväksyessään.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

V   JAKSO

Markkinoiden vakauttaminen

30 artikla

Varastointijärjestelmä

Kalastusalan tuottajaorganisaatiot voivat saada rahoitustukea liitteessä II lueteltujen kalastustuotteiden varastointia varten edellyttäen, että:

a)	edellytyksiä, jotka on säädetty myöhemmin annettavassa, meri- ja kalastuspolitiikan rahoituksen ehtoja vuosina 2014–2020 koskevassa unionin säädöksessä, noudatetaan;

b)	tuotteet ovat kalastusalan tuottajaorganisaatioiden markkinoille saattamia, mutta niille ei ole löytynyt ostajaa 31 artiklassa tarkoitettuun käynnistyshintaan;

c)	tuotteet ovat 33 artiklan mukaisesti vahvistettujen kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten mukaisia ja riittävän laadukkaita ihmisravinnoksi;

d)

tuotteet on stabiloitu tai jalostettu ja varastoitu säiliöihin tai häkkeihin jäädyttämällä ne joko aluksessa tai maalla sijaitsevissa tiloissa, suolaamalla, kuivaamalla, marinoimalla tai tarvittaessa keittämällä ja pastöroimalla, riippumatta siitä, onko näiden toimien lisäksi suoritettu fileoiminen, paloitteleminen tai tarvittaessa pään poistaminen;

e)	tuotteet tuodaan myöhemmin uudelleen varastosta markkinoille ihmisravinnoksi;

f)	tuotteet jäävät varastoon vähintään viideksi päiväksi.

31 artikla

Varastointimekanismin käynnistävät hinnat

1.   Ennen kunkin vuoden alkua jokainen kalastusalan tuottajaorganisaatio voi tehdä omissa nimissään ehdotuksen hinnaksi, joka käynnistää 30 artiklassa tarkoitetun varastointimekanismin liitteessä II luetelluille kalastustuotteille.

2.   Käynnistyshinta saa olla enintään 80 prosenttia painotetusta keskihinnasta, joka kyseessä olevalle tuotteelle on rekisteröity asianomaisen tuottajaorganisaation toiminta-alueella sitä vuotta edeltävien kolmen vuoden aikana, jolle käynnistyshinta vahvistetaan.

3.   Käynnistyshintaa vahvistettaessa on otettava huomioon

a)	tuotannon ja kysynnän kehitysnäkymät;

b)	markkinahintojen vakauttaminen;

c)	markkinoiden lähentyminen;

d)	tuottajien tulot;

e)	kuluttajien edut.

4.   Jäsenvaltioiden on alueellaan hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden ehdotuksia koskevan tarkastelun jälkeen määrättävä käynnistyshinnat, joita tuottajaorganisaatioiden on sovellettava. Kyseiset hinnat on vahvistettava 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen perusteiden mukaisesti. Hinnat on julkaistava.

32 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

Komissio vahvistaa julkaisumuodon, jota jäsenvaltioiden on käytettävä, kun ne 31 artiklan 4 kohdan mukaisesti julkaisevat käynnistyshinnat, täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset on hyväksyttävä 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

III   LUKU

KAUPAN PITÄMISTÄ KOSKEVAT YHTEISET VAATIMUKSET

33 artikla

Kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten vahvistaminen

1.   Ihmisravinnoksi tarkoitettuja ja liitteessä I lueteltuja kalastustuotteita varten voidaan niiden alkuperästä (unionin tuotteita tai tuontituotteita) riippumatta vahvistaa yhteiset kaupan pitämistä koskevat vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 47 artiklan soveltamista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset voivat koskea tuotteiden laatua, kokoa, painoa, pakkausta, esillepanoa tai merkintöjä sekä erityisesti

a)	kaupallisia vähimmäiskokoja ottaen huomioon paras tieteellinen tieto. Kyseisten kaupallisten vähimmäiskokojen on tarvittaessa vastattava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 10 kohdassa tarkoitettuja säilyttämisen viitekokoja;

b)	suojeluvaatimusten ja kansainvälisten sitoumusten mukaisia säilyketuotteiden eritelmiä.

3.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa sovelletaan rajoittamatta seuraavien säädösten soveltamista:

a)	asetus (EY) N:o 178/2002;

b)	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004 (14);

c)	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004 (15);

d)	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 854/2004 (16);

e)	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004 (17);

f)	neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008 (18); ja

g)	asetus (EY) N:o 1224/2009.

34 artikla

Kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten noudattaminen

1.   Ihmisravinnoksi tarkoitettuja tuotteita, joille on vahvistettu kaupan pitämistä koskevat yhteiset vaatimukset, voidaan asettaa saataville unionin markkinoilla vain näiden vaatimusten mukaisesti.

2.   Kaikki aluksista puretut kalastustuotteet, myös ne, jotka eivät täytä kaupan pitämiselle asetettuja yhteisiä vaatimuksia, voidaan käyttää muuhun tarkoitukseen kuin suoraan ihmisravinnoksi, esimerkiksi kalajauhoksi, kalaöljyksi, lemmikkieläinten ruoaksi, elintarvikelisäaineiksi, lääkkeiksi tai kosmeettisiksi valmisteiksi.

IV   LUKU

KULUTTAJILLE TIEDOTTAMINEN

35 artikla

Pakolliset tiedot

1.   Rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1169/2011 soveltamista, unionissa kaupan pidettäviä, tämän asetuksen liitteessä I olevassa a, b, c ja e kohdassa tarkoitettuja kalastus- ja vesiviljelytuotteita saa niiden alkuperästä tai kaupan pitämisen tavasta riippumatta tarjota myytäväksi loppukuluttajalle tai suurtaloudelle ainoastaan, jos asianmukaisella merkinnällä tai etiketillä ilmoitetaan

a)	lajin kauppanimi ja tieteellinen nimi;

b)	tuotantomenetelmä, erityisesti seuraavin sanoin: "… pyydetty …" tai "… pyydetty makeasta vedestä …" tai "… viljelty …";

c)	alue, jolla tuote on pyydetty tai viljelty, ja kalastuksessa käytetty tämän asetuksen liitteessä III olevan ensimmäisen sarakkeen mukainen pyydystyyppi;

d)	onko tuote sulatettu;

e)	vähimmäissäilyvyysaika.

Edellä d alakohdassa tarkoitettua vaatimusta ei sovelleta

a)	lopputuotteessa esiintyviin ainesosiin;

b)	elintarvikkeisiin, joiden kohdalla jäädyttäminen on teknisesti tarpeellinen vaihe tuotantoprosessissa;

c)	asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevassa VIII jaksossa tarkoitettuihin kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin, jotka on aikaisemmin jäädytetty tuotteiden terveyttä koskevan turvallisuuden varmistamiseksi;

d)	kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin, jotka on sulatettu ennen savustamista, suolaamista, kypsentämistä, marinointia, kuivaamista tai mitä hyvänsä mainittujen käsittelyjen yhdistelmää.

2.   Pakkaamattomien kalastus- ja vesiviljelytuotteiden osalta 1 kohdassa luetellut pakolliset tiedot voidaan vähittäismyynnissä ilmoittaa kaupalliseen tiedottamiseen käytettävien välineiden, kuten mainostaulujen tai julisteiden, avulla.

3.   Jos samoista lajeista koostuvaa mutta eri tuotantomenetelmillä tuotettua sekoitetuotetta tarjotaan myytäväksi loppukuluttajalle tai suurtaloudelle, kunkin erän tuotantomenetelmä on ilmoitettava. Jos samoista lajeista koostuvaa mutta eri pyyntialueilta tai kalanviljelyä harjoittavista eri maista peräisin olevaa sekoitetuotetta tarjotaan myytäväksi loppukuluttajalle tai suurtaloudelle, on vähintään ilmoitettava määrältään suurimman erän alue ja mainittava, että myös tuotteet ovat peräisin eri pyynti- tai kalanviljelyalueilta.

4.   Jäsenvaltiot voivat vapauttaa 1 kohdassa tarkoitetuista vaatimuksista suoraan kalastusaluksilta kuluttajille myytävät pienet tuotemäärät edellyttäen, että näiden määrien arvo ei ylitä asetuksen (EY) N:o 1224/2009 58 artiklan 8 kohdassa tarkoitettua arvoa.

5.   Ennen 13 päivää joulukuuta 2014 merkittyjä tai etiketillä varustettuja kalastus- ja vesiviljelytuotteita ja niiden pakkauksia, jotka eivät ole tämän artiklan mukaisia, voidaan pitää kaupan siihen asti, kunnes varastot on käytetty loppuun.

36 artikla

Ympäristömerkintää koskeva selvitys

Komission on jäsenvaltioita ja sidosryhmiä kuultuaan toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle 1 päivään tammikuuta 2015 mennessä toteutettavuusselvitys kalastus- ja vesiviljelytuotteiden ympäristömerkkijärjestelmää koskevista vaihtoehdoista, mitä tulee erityisesti tällaisen järjestelmän luomiseen unionin laajuisena järjestelmänä ja jäsenvaltioissa käytettävää unionin ympäristömerkkiä koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamiseen.

37 artikla

Kauppanimi

1.   Edellä olevan 35 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on laadittava ja julkaistava luettelo alueellaan sallituista tuotteiden kauppanimistä ja niiden tieteellisistä nimistä. Luettelossa on ilmoitettava

a)	tarvittaessa kunkin lajin tieteellinen nimi FishBase-tietojärjestelmän tai YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n AFSIS-tietokannan mukaisesti;

b)	kauppanimi: i) lajin nimi kyseisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä; ii) mahdolliset paikallisesti tai alueellisesti hyväksytyt tai sallitut muut nimet.

2.   Kaikkia kalalajeja voidaan nimittää "kalaksi", jos kyseinen kala muodostaa toisen elintarvikkeen ainesosan, edellyttäen, että kyseisen elintarvikkeen nimessä ja esillepanossa ei viitata tiettyyn lajiin.

3.   Jäsenvaltion hyväksymän kauppanimien luettelon mahdollisista muutoksista on ilmoitettava komissiolle, joka tiedottaa asiasta muille jäsenvaltioille.

38 artikla

Pyynti- tai tuotantoaluetta koskeva merkintä

1.   Edellä olevan 35 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa pyynti- tai tuotantoaluetta koskevassa merkinnässä on oltava seuraavat tiedot:

a)

merestä pyydetyillä kalastustuotteilla FAO-kalastusalueiden luettelon mukaisen suuralueen tai alueen nimi kirjallisena sekä kyseisen alueen nimi kuluttajille ymmärrettävässä muodossa ilmaistuna tai alueen osoittava kartta tai kuvake, tai tästä vaatimuksesta poiketen muilta kuin Koillis-Atlantin (FAO-kalastusalue 27) ja Välimeren ja Mustanmeren (FAO-kalastusalue 37) vesiltä pyydettyjen kalastustuotteiden osalta FAO-kalastusalueen nimeä koskeva maininta;

b)	makeasta vedestä pyydetyillä kalastustuotteilla viittaus siihen alkuperäisen vesialueen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan, josta tuote on peräisin;

c)

vesiviljelytuotteilla viittaus jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan, jossa tuotteen lopullisesta painosta on kertynyt yli puolet tai jossa tuote on ollut yli puolet kasvatusajasta tai simpukoiden osalta jossa se on läpikäynyt vähintään kuusi kuukautta kestäneen viimeisen kasvatus- tai viljelyvaiheen.

2.   Toimijat voivat ilmoittaa 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi tarkemman pyynti- tai tuotantoalueen.

39 artikla

Vapaaehtoiset lisätiedot

1.   Edellä olevan 35 artiklan mukaisesti edellytettyjen pakollisten tietojen lisäksi voidaan ilmoittaa vapaaehtoisuuden pohjalta seuraavia tietoja edellyttäen, että ne ovat selviä ja yksiselitteisiä:

a)	tietoja kalastustuotteiden pyyntipäivästä tai vesiviljelytuotteiden nostopäivästä;

b)	tietoja kalastustuotteiden purkamispäivästä tai satamasta, jossa tuotteet on purettu;

c)	yksityiskohtaisempia tietoja liitteen III toisen sarakkeen mukaisista pyydystyypeistä;

d)	merestä pyydetyillä kalastustuotteilla tuotteet pyytäneen aluksen lippuvaltio;

e)	ympäristöön liittyviä tietoja;

f)	eettisiä ja/tai sosiaalisia tietoja;

g)	tietoja tuotantotekniikoista ja -käytännöistä;

h)	tietoja tuotteen ravintoainekoostumuksesta.

2.   QR-koodia (Quick Response) voidaan käyttää kaikkien tai joidenkin 35 artiklan 1 kohdassa lueteltujen tietojen esittämiseen.

3.   Vapaaehtoisia tietoja ei saa esittää siten, että pakollisia tietoja varten merkinnöissä tai etiketissä käytettävissä oleva tila pienenee.

4.   Vapaaehtoisia tietoja, joita ei voida tarkastaa, ei saa ilmoittaa.

V   LUKU

KILPAILUSÄÄNNÖT

40 artikla

Kilpailusääntöjen soveltaminen

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101–106 artiklaa ja niiden täytäntöönpanosäännöksiä sovelletaan sellaisiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa ja 102 artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka liittyvät kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotantoon tai kaupan pitämiseen.

41 artikla

Poikkeukset kilpailusääntöjen soveltamisesta

1.   Sen estämättä, mitä tämän asetuksen 40 artiklassa säädetään, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta sellaisiin tuottajaorganisaatioiden sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka koskevat kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotantoa tai myyntiä tai kalastus- ja vesiviljelytuotteiden yhteisten varastointi-, käsittely- tai jalostustilojen käyttöä ja jotka:

a)	ovat tarpeen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

b)	eivät merkitse velvoitetta veloittaa samoja hintoja;

c)	eivät johda markkinoiden lokeroitumiseen unionissa;

d)	eivät sulje pois kilpailua; ja

e)	eivät poista kilpailua merkittävältä osalta asianomaisia tuotteita.

2.   Sen estämättä, mitä tämän asetuksen 40 artiklassa säädetään, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta sellaisiin toimialakohtaisten organisaatioiden sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka:

a)	ovat tarpeen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

b)	eivät merkitse velvoitetta soveltaa kiinteää hintaa;

c)	eivät johda markkinoiden lokeroitumiseen unionissa;

d)	eivät merkitse erilaisten edellytysten soveltamista muiden kauppakumppaneiden samankaltaisiin liiketoimiin ja sitä kautta niiden asettamista epäedulliseen kilpailuasemaan;

e)	eivät poista kilpailua merkittävältä osalta asianomaisia tuotteita;

f)	eivätkä rajoita kilpailua tavoilla, jotka eivät ole olennaisia yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi.

VI   LUKU

MARKKINATIETOUS

42 artikla

Markkinatietous

1.   Komissio

a)	kerää, analysoi ja jakaa taloudellista tietoa ja ymmärtämystä unionin kalastus- ja vesiviljelytuotemarkkinoista koko toimitusketjun osalta ottaen huomioon kansainvälisen kontekstin;

b)	tarjoaa käytännön tukea tuottajaorganisaatioille ja toimialakohtaisille organisaatioille, jotta markkinatoimijoiden ja jalostajien välistä tiedonkulkua voidaan koordinoida paremmin;

c)	seuraa säännöllisesti kalastus- ja vesiviljelytuotteiden hintoja koko toimitusketjussa unionin markkinoilla ja laatii analyysejä markkinoiden kehityssuunnista;

d)	suorittaa tapauskohtaisia markkinatutkimuksia ja asettaa käyttöön menetelmät hinnanmuodostusselvityksiä varten.

2.   Edellä olevan 1 kohdan toimeenpanemiseksi komissio käyttää seuraavia toimenpiteitä:

a)	unionin lainsäädännön nojalla kerätyn, käytettävissä olevan kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevan tiedon saannin helpottaminen;

b)	hintakartoitusten, markkina-analyysien ja -tutkimusten kaltaisten markkinatietojen saattaminen kaikkien sidosryhmien ja yleisön saataville helpolla ja ymmärrettävällä tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (19) soveltamista.

3.   Jäsenvaltioiden on edistettävä 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamista.

VII   LUKU

MENETTELYSÄÄNNÖKSET

43 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

VIII   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

44 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1184/2006 muuttaminen

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1184/2006 1 artikla seuraavasti:

45 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1224/2009 seuraavasti:

1)	Lisätään 57 artiklan 1 kohtaan virkkeet seuraavasti: "Jäsenvaltioiden on tehtävä tarkastuksia vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi. Tarkastukset voidaan tehdä kaupan pitämisen kaikissa vaiheissa ja kuljetuksen aikana."

2)	Muutetaan 58 artiklan 5 kohta seuraavasti: a) korvataan g alakohta seuraavasti: "g) kuluttajille annettavat tiedot, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013 (22) 35 artiklassa; b) kumotaan h alakohta.

46 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 104/2000. Mainitun asetuksen 4 artiklaa sovelletaan kuitenkin 12 päivään joulukuuta 2014.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä IV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

47 artikla

Säännöt kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten vahvistamisesta

On edelleen sovellettava sääntöjä kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten vahvistamisesta, erityisesti neuvoston asetusta (ETY) N:o 2136/89 (23), neuvoston asetusta (ETY) N:o 1536/92 (24), neuvoston asetusta (EY) N:o 2406/96 (25) sekä muita kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten soveltamiseksi vahvistettuja sääntöjä, kuten komission asetusta (ETY) N:o 3703/85 (26).

48 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle tulokset tämän asetuksen soveltamisesta viimeistään 31 joulukuuta 2022.

49 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014, lukuun ottamatta IV lukua ja 45 artiklaa, joita sovelletaan 13 päivästä joulukuuta 2014.

---

(1)  EUVL C 181, 21.6.2012, s. 183.

(2)  EUVL C 225, 27.7.2012, s. 20.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 12. syyskuuta 2012 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta, vahvistettu 17. lokakuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 9. joulukuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  Neuvoston asetus (EY) N:o 104/2000, annettu 17 päivänä joulukuuta 1999, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä (EYVL L 17, 21.1.2000, s. 22).

(5)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1184/2006, annettu 24 päivänä heinäkuuta 2006, tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan (EUVL L 214, 4.8.2006, s. 7).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(7)  Neuvoston asetus (EU) N:o 1220/2012, annettu 3 päivänä joulukuuta 2012, kauppaan liittyvistä toimenpiteistä tiettyjen kalastustuotteiden tarjonnan varmistamiseksi unionin jalostajille vuosina 2013–2015 sekä asetusten (EY) N:o 104/2000 ja (EU) N:o 1344/2011 muuttamisesta (EUVL L 349, 19.12.2012, s. 4).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1026/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, tietyistä kalakantojen säilyttämiseksi toteutettavista kestämättömän kalastuksen salliviin maihin liittyvistä toimenpiteistä (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 34).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen (EY) N:o 2004/585 kumoamisesta (Katso tämän virallisen lehden sivu 22).

(10)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1169/2011, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1333/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, elintarvikelisäaineista (EUVL L 354, 31.12.2008, s. 16).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, elintarvikehygieniasta (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 854/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä (EUVL L 226, 25.6.2004, s. 83).

(17)  Euroopan Parlamentin ja Neuvoston Asetus (EY) N:o 882/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta (EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1).

(18)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2874/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1).

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(20)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007, annettu 22 päivänä lokakuuta 2007, maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) (EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1).

(21)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1379/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1)"

(22)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1379/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1)."

(23)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2136/89, annettu 21 päivänä kesäkuuta 1989, sardiinisäilykkeiden kaupan pitämistä koskevista yhteisistä vaatimuksista sekä sardiinisäilykkeiden ja säilöttyjen sardiinityyppisten tuotteiden kauppanimityksistä (EYVL L 212, 22.7.1989, s. 79).

(24)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 1536/92, annettu 9 päivänä kesäkuuta 1992, tonnikala- ja sardasäilykkeiden kaupan pitämistä koskevista yhteisistä vaatimuksista (EYVL L 163, 17.6.1992, s. 1).

(25)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2406/96 annettu 26 päivänä marraskuuta 1996, tiettyjen kalastustuotteiden kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten vahvistamisesta (EYVL L 334, 23.12.1996, s. 1).

(26)  Komission asetus (ETY) N:o 3703/85, annettu 23 päivänä joulukuuta 1985, yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen tuoreiden tai jäähdytettyjen kalojen kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten soveltamisesta (EYVL L 351, 28.12.1985, s. 63).

---

---

---

---

---