51996AC0409

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 muuttamisesta" () (96/C 174/04)

Neuvosto päätti 15. syyskuuta 1995 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 100 artiklan a kohdan mukaisesti pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut teollisuus-, kauppa-, käsiteollisuus- ja palvelujaosto antoi lausuntonsa 8. maaliskuuta 1996. Esittelijänä oli Anne-Marie Sigmund.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 27. ja 28. maaliskuuta pitämässään 334. täysistunnossa (maaliskuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 56 ääntä puolesta, ja 3 pidättyi äänestämästä.

1. Aluksi

1.1. Komissio ottaa käsiteltävänä olevassa ehdotuksessaan huomioon Uruguayn kierroksen tulokset ja tekee tullikoodeksin tekstiin Uruguayn kierroksella sovituista velvoitteista johtuvat muutokset. Lisäksi se tekee pieniä muutoksia viime vuosien käytännön kokemusten perusteella (muodollisuuksien karsiminen, toimet tulli-instrumenttien käytön tehostamiseksi jne.).

Kokonaisuudessaan ehdotus ottaa huomioon niin poliittiset kuin taloudenkin asettamat vaatimukset.

Komission muutosehdotus koskee tullikoodeksia, joka on lukuisiin direktiiveihin ja asetuksiin siroteltujen tullimääräysten yhdistämiseksi laadittu kokoomateos. Tullikoodeksin avulla toteutettiin sisämarkkinoiden periaate tullilaitoksessa. Tämä yhtenäinen eurooppalainen tullioikeus merkitsee ratkaisevaa askelta sisämarkkinoiden täytäntöönpanossa.

1.2. Komitea on yleisesti ottaen tyytyväinen komission ehdotukseen, mutta haluaa huomauttaa seuraavaa:

2. Erityistä

2.1. 1 artiklan 3 kohta (koskee tullikoodeksin 12 artiklaa)

2.1.1. Tullikoodeksin 12 artikla käsittelee tullitariffitietoja, jotka ovat taloustoimijoita ja viranomaista itseään sitovia, tulliviranomaisen antamia tietoja jonkin tavaran tullitariffiluokittelusta. Niiden lisäksi on nyt annettava tiedot myös tavaran alkuperästä. Tämä vastaa WTO:n ja WCO:n välistä sopimusta (), jossa säädetään alkuperäsääntöjen maailmanlaajuisen yhtenäistämisen ohella sitovien alkuperätietojen käyttöönottamisesta. Uuden järjestelyn sisältö ja osin myös sanamuoto seuraa pitkälti WTO/WCO-sopimusta.

2.1.2. Jonkin EU:n jäsenvaltion tulliviranomaisen tavaranhaltijalle ilmoittamat alkuperätiedot on ilmoitettava myös muille jäsenvaltioille, ja ne sitovat näiden tulliviranomaisia vastaavissa tapauksissa. Erimielisyydet ratkaistaan yhteisön tasolla.

2.1.3. Tämä säädös on yhtäältä turvallisuustekijä tavaranhaltijan kannalta, varsinkin hankkeiden suunnitteluvaiheessa. Toisaalta se siirtää koko vastuun hakijalle, sillä todistustaakka on hänellä: hänen on toimitettava tulliviranomaiselle kaikki tavaran alkuperän arvioimiseen tarvittavat oikeat ja täydelliset tiedot.

2.1.4. Komitean mielestä WTO-sopimuksen mukaisten sitovien alkuperätietojen käyttöönotto on ensi askel talouden toimijoiden oikeusturvan parantamiseksi.

Komitea pitää sitä, että tulliviranomaisten sitovia tietoja koskevat perussäännöt koskevat jatkossa tullitariffitietojen lisäksi alkuperätietoja, kaikkien kansalaisten edun mukaisena merkittävänä sääntelytekijänä.

2.1.5. Komitea toivoo, että alkuperäsääntöjen maailmanlaajuisen harmonisoinnin valmistuttua oikeusturvaa voidaan entisestään parantaa ja että näin luodaan myös paremmat mahdollisuudet riita-asioiden sovittelulle WTO/WCO-tasolla.

2.2. 1 artiklan 4 kohta (koskee tullikoodeksin 18 artiklaa)

2.2.1. Kaikkia tullioikeuden määräyksiä (tullitariffit, vähennykset, muut enimmäismäärät yms.) on tähän asti koskenut, että yhteisön määräyksissä mainittujen ecumääräisten summien muuttaminen jäsenvaltioiden kansallisiksi valuutoiksi on vahvistettu vuosittain. Komission ehdottama 18 artiklan muutos rikkoo tämän yhdenmukaisuuden, sillä sen mukaan tullitariffien soveltamisessa (ts. tullimaksuissa) siirryttäisiin kerran kuukaudessa tapahtuviin vahvistamisiin, kun muiden tullioikeuden määräysten kohdalla ne tehtäisiin edelleen vuosittain. Tämä tarkoittaa, että sellaisten tavaroiden kohdalla, joiden tulli on ilmoitettu yhteisessä tullitariffissa tiettynä ecusummana tavarayksikköä kohti, tulli saattaa vaihdella kuukausittain.

2.2.2. Tällä halutaan ilmeisesti torjua vuoden aikana tapahtuvista valuuttakurssien heilahduksista johtuvia erityisesti maataloustuotteiden kauppavirtojen siirtymiä.

2.2.3. Tällainen järjestely voi aiheuttaa lisää hallinnollista työtä joillekin taloustoimijoille, koska nämä saattavat joutua tekemään tarkistuksia kuukausittain.

2.2.4. Näille taloustoimijoille aiheutuvan rasituksen vähentämiseksi komitea ehdottaa, että vaihtokurssin kuukausitarkistus tehtäisiin samalla menettelyllä (samoin teknisin apuvälinein) kuin jo nyt suoritettava, ecuina ilmoitettujen tullimaksujen muuttaminen kansallisiksi valuutoiksi.

2.3. 1 artiklan 11 kohta (koskee tullikoodeksin 112 artiklan 3 kohtaa)

2.3.1. Niissä tapauksissa, joissa tullaamattomia tavaroita saadaan ottaa varastosta ilman tulliselvitystä, määräytyy tullimaksun suuruus nykyisin tavaroiden varastoon luovuttamisen ajankohtana vallinneiden perusteiden mukaan.

Uuden määräyksen mukaan tavaranhaltijat voivat itse valita, käytetäänkö maksun määritysperusteena tavaroiden varastoon luovuttamisen vai sieltä ottamisen ajankohtaa.

2.3.2. Valintamahdollisuus ei koske jonkin nimikkeen arvotullia. Se määräytyy aina tavaroiden varastosta ottamisen ajankohdan mukaan.

Komitea pitää tätä sääntöä kokonaistaloudellisesti kannatettavana; on varmasti järkevämpää, että tullirasitus määräytyy sen ajankohdan mukaan, jolloin tavarat tulevat talouden kiertokulkuun ja voivat vaikuttaa kokonaistalouteen (tämä koskee erityisesti polkumyynnin vastaisia tulleja).

2.4. 1 artiklan 16 kohta (koskee tullikoodeksin 212 A artiklaa)

2.4.1. Mikäli tavaraa ei ole saatettu liikenteeseen määräysten mukaisesti, ei sille tullikoodeksin mukaan ole enää mahdollista myöntää tullivapautta. Tästä tiukasta säännöstä seuraa, että esimerkiksi kansalaiset, jotka tuntevat tullimääräykset huonosti tai eivät ollenkaan, saattavat menettää oikeutensa tullihelpotuksiin (esim. muuttotavaroiden puutteellinen tullaus).

2.4.2. Komissio on ottanut tämän näkökohdan huomioon: sen ehdottama uusi järjestely tähtää objektiiviseen oikeuteen saada tullivapaus.

Komitea tukee tätä hyvässä uskossa toimivia kansalaisia suojaavaa toimenpidettä ja muistuttaa, että tahallisista väärinkäytöksistä voi joka tapauksessa seurata kansallisia rangaistuksia.

2.5. 1 artiklan 18 kohta (koskee tullikoodeksin 220 artiklan 1 kohtaa)

2.5.1. Tulliviranomaiselle annetaan ensi kertaa mahdollisuus kirjata arvioituja tullimaksusummia kirjanpitoon ja ilmoittaa ne maksuvelvolliselle. Näin tulliviranomainen voi välttää sen, että maksuvelvollisuus vanhentuu, koska maksun tarkkaa summaa ei voitu määrittää ajoissa.

2.5.2. Tämä on sinänsä varsin tervetullut petosten vastainen toimi.

2.5.3. Taloustoimijoiden kannalta on kuitenkin kestämätöntä, ettei tässä tapauksessa ole säädetty minkäänlaista ehdotonta vanhentumisaikaa. Komitea katsoo, että aika, jonka kuluessa voidaan esittää jälkivaatimuksia, on rajattava.

Komitean mielestä taloustoimijoiden yritystoimintaa rajoitetaan liikaa, jos on mahdollista esittää käytännössä rajattoman pitkään jälkivaatimuksia mahdollisesti jo kauan sitten tapahtuneesta maahantuonnista.

2.5.4. Tämän vuoksi komitea ehdottaa, että arvioitujen summien ilmoitusten lainvoimaisuus rajoitetaan taloustoimijoiden kannalta hyväksyttäviin mittoihin.

3. Loppuhuomautus

3.1. Komitea viittaa tämän lausunnon yhteydessä 14. syyskuuta 1995 antamaansa lausuntoon () aiheesta "Tulli 2000" ja korostaa, että tullikoodeksin yhtenäinen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa on hyvin tärkeää.

Taloustoimijoiden suojan parantamiseksi ja erilaisten talouden prosessien yksinkertaistamiseksi luotujen säännösten vaikutukset tulevat esiin vasta yhtenäisen tulkinnan ja yhdenmukaisten hallintomenettelyjen kautta.

Bryssel, 27. maaliskuuta 1996.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Carlos FERRER

() EYVL N:o C 260, 5. 10. 1995, s. 8.

() WTO = maailman kauppajärjestö; WCO = kansainvälinen tullijärjestö.

() EYVL N:o C 301, 13. 11. 1995.