Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52011PC0876

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI direktiivien 2000/60/EY ja 2008/105/EY muuttamisesta vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden osalta

/* COM/2011/0876 final - 2011/0429 (COD) */

52011PC0876

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI direktiivien 2000/60/EY ja 2008/105/EY muuttamisesta vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden osalta /* COM/2011/0876 final - 2011/0429 (COD) */


PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

· Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Tämä komission ehdotus koskee vesipolitiikan alaan kuuluvien prioriteettiaineiden luettelon tarkistamista. Prioriteettiaineet on valittu niiden kemikaalien joukosta, joista aiheutuu merkittävä riski vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä Euroopan unionin tasolla, ja ne on lueteltu vesipolitiikan puitedirektiivin (vesipuitedirektiivin) 2000/60/EY[1] liitteessä X. Vesipuitedirektiivin 16 artiklan 4 kohdan mukaan komission on tarkistettava prioriteettiaineluettelo vähintään joka neljäs vuosi, ja ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla annetun direktiivin 2008/105/EY (ympäristönlaatunormidirektiivin)[2], jossa asetetaan prioriteettiaineiden ympäristönlaatunormit[3], 8 artiklan mukaan komissio on ilmoitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle ensimmäisen tarkistuksensa tuloksista vuonna 2011. Osana tarkistusta komission on muun muassa harkittava, pitäisikö tähän luetteloon mahdollisesti sisällyttää direktiivin liitteessä III lueteltuja aineita. Komission on myös tarvittaessa annettava ehdotuksia uusiksi prioriteettiaineiksi, asetettava tarvittaessa ympäristönlaatunormeja pintavedelle, sedimentille tai eliöstölle[4] ja tarkistettava olemassa olevien prioriteettiaineiden tila.

· Yleinen tausta

Vesipuitedirektiivissä tunnustetaan, että vesiympäristöön kohdistuu huomattavia paineita, jotka johtuvat muun muassa kemiallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta ja että tarvitaan vesien kestävää hoitoa. Sen ympäristötavoitteisiin kuuluvat pinta- ja pohjavesien hyvän kemiallisen ja ekologisen tilan saavuttaminen ja niiden tilan huononemisen ehkäiseminen. Direktiivi pannaan täytäntöön vesipiirien tasolla. Jäsenvaltioiden edellytettiin hyväksyvän vuoteen 2009 mennessä vesipiirin hoitosuunnitelmat, jotka perustuvat muun muassa kunkin vesipiirin kuormitus- ja vaikutusanalyyseihin, seurantatuloksiin ja toimenpideohjelmaan.

Jotta vesimuodostumien kemiallinen tila olisi hyvä, niiden on täytettävä prioriteettiaineille ja kahdeksalle muulle jo EU:n tasolla säännellylle pilaavalle aineelle asetetut ympäristönlaatunormit. Nykyisiin 33 prioriteettiaineeseen kuuluu joukko teollisuuskemikaaleja, kasvinsuojeluaineita ja metalleja/metalliyhdisteitä. Osa prioriteettiaineista on määritelty vaarallisiksi prioriteettiaineiksi siksi, että ne ovat hitaasti hajoavia, biokertyviä ja/tai myrkyllisiä tai antavat vastaavaa aihetta huoleen. Niiden kriteerit ovat yhdenmukaisia REACH-asetuksen mukaisten erityistä huolta aiheuttavien aineiden kanssa[5]. Jäsenvaltioiden edellytetään seuraavan prioriteettiaineita pintavesissä ja raportoivan ympäristönlaatunormien ylittymisistä. Niiden on vesipuitedirektiivin mukaan hyväksyttävä valvontatoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on vähentää prioriteettiaineita asteittain ja lopettaa vaarallisten prioriteettiaineiden päästöt ja häviöt vesiympäristöön kerralla tai vaiheittain.

Hyvän ekologisen tilan tavoite edellyttää, että kemikaaleille, jotka on tunnistettu huolta aiheuttaviksi aineiksi paikallisella/vesipiirin/kansallisella tasolla mutta ei prioriteettiaineiksi EU:n tasolla, asetetaan kansalliset normit. Nämä kemikaalit tunnetaan vesipiireille tyypillisinä pilaavina aineina.

Prioriteettiaineluettelon tarkistamiseen liittyvä tekninen työ aloitettiin vuonna 2007 priorisoinnilla, jossa pyrittiin tunnistamaan mahdolliset uudet prioriteettiaineet. Sen jälkeen niille asetettiin ympäristönlaatunormit ja olemassa olevien prioriteettiaineiden ympäristönlaatunormit ja tilat tarkistettiin. Ehdotettujen uusien aineiden ja olemassa oleviin aineisiin tehtävien muutosten odotetaan vaikuttavan vuonna 2015 päivitettäviin vesipiirin hoitosuunnitelmiin ja toimenpideohjelmiin.

Prioriteettiaineluettelon tarkistamisen yhteydessä määriteltiin mahdollisia parannuksia ympäristön laatunormidirektiivin toimintaan ja mahdollinen mekanismi lisäprioriteettiaineiden tunnistamisen tehostamiseen tulevissa tarkistuksissa.

· Voimassa olevat säännökset

– Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista

– Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/105/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla, neuvoston direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta

– Komission direktiivi 2009/90/EY, annettu 31 päivänä heinäkuuta 2009, veden tilaa koskevan kemiallisen analysoinnin ja seurannan teknisten eritelmien määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY mukaisesti

· Yhdenmukaisuus muiden politiikan alojen kanssa

Kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa määritetään toimenpiteet (katso päätöksen 1600/2002/EY 7 artiklan 2 kohdan e alakohta[6]). Ehdotus on yhdenmukainen aiheeseen liittyvien politiikan alojen ja seuraavan keskeisen lainsäädännön kanssa:

– Kemikaaleja koskeva politiikka: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta

– Kasvinsuojeluaineita koskeva politiikka: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/128/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi

– biosidejä koskeva politiikka: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/8/EY, annettu 16 päivänä helmikuuta 1998, biosidituotteiden markkinoille saattamisesta

– Lääkkeitä koskeva politiikka: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/82/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY, 6 päivänä marraskuuta 2001, ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä

– Teollisuuden päästöjä koskeva politiikka: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/1/EY, annettu 15 päivänä tammikuuta 2008, ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä

– Jätteitä koskeva politiikka: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/65/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa (uudelleenlaadittu), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/96/EY, annettu 27 päivänä tammikuuta 2003, sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta

– Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva politiikka: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 850/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, pysyvistä orgaanisista yhdisteistä

– Meriympäristön suojelemista koskeva politiikka: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi)

2.         INTRESSITAHOJEN KUULEMISEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TULOKSET

· Kuulemiset ja asiantuntijatiedon käyttö

Tarkistusta varten tehtyä teknistä työtä eli priorisointia ja ympäristönlaatunormien asettamista johtivat ympäristöasioiden pääosasto ja yhteinen tutkimuskeskus (JRC) ja ne toteutti asiantuntijaryhmä kaudella 2008–2010. Ryhmään kuului vesipuitedirektiivin yhteisen täytäntöönpanostrategian (CIS)[7] alaisen, kemiallisten näkökohtien parissa työskentelevän työryhmän ja erityisesti työryhmän E kahden alaryhmän jäseniä sekä konsulttipalvelu INERISin (kansainvälisen vesiviraston IOW:n avustuksella) edustajia. Työryhmän E ja sen kahden alaryhmän jäseniä ovat komission pääosastot (ENV, ENTR ja SANCO), jäsenvaltiot ja sidosryhmien järjestöt, joihin kuuluu useita eurooppalaisia toimialajärjestöjä (AESGP, AISE, Business Europe, CEFIC, CEPI, CONCAWE, COPA-COGECA, ECPA, EFPIA, EUCETSA, EUDA, EUREAU, EURELECTRIC, EUROFER, EUROMETAUX, EUROMINES), kansalaisjärjestöjä (EEB, Greenpeace, WWF) ja hallitusten välisiä järjestöjä (OSPAR).

Työryhmä E osallistui tarkistamiseen merkittävällä panoksella tukemalla tiedonkeruuta (johon sisältyivät seuranta- ja vaarallisuustiedot), uusien aineiden tunnistamisessa sovellettavaa priorisointiprosessia, ympäristönlaatunormien asettamista koskevien teknisten ohjeiden päivittämistä ja ympäristönlaatunormien laatimista. Työryhmä tuki myös olemassa olevien prioriteettiaineiden ja ympäristönlaatunormien tarkistamista. Suuren osan työstä tekivät työryhmän E kaksi alaryhmää, ilmastonlaatunormien teknisen ohjeasiakirjan asiantuntijaryhmä (EG-EQS) ja prioriteettiaineiden tarkistamisesta vastaava alaryhmä (SG-R), joiden yhteispuheenjohtajina toimivat yhteisen tutkimuskeskuksen ja Yhdistyneen kuningaskunnan asiantuntijat. Alaryhmien keskusteluihin varsinkin valintaprosessin loppuvaiheessa ja ympäristönlaatunormien laatimisen yhteydessä osallistuivat työryhmään E kuuluvien toimialajärjestöjen tärkeimmät jäsenyritykset, joita edustivat yleensä tekniset asiantuntijat.

Ympäristönlaatunormien luonnokset toimitettiin terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevälle tiedekomitealle (SCHER)[8] lausunnon antamista varten.

Lausunnossaan nikkelin ympäristönlaatunormia koskevasta asiakirja-aineistosta SCHER totesi, että lopulliseen ympäristönlaatunormiin voisi vaikuttaa perusteellinen analyysi, johon kuuluu joidenkin pidemmälle menevien tietojen erillinen tilastoanalyysi. Vaikka tähän on sen jälkeen pyritty, asiantuntijoiden mielipide-erojen vuoksi nikkelin AA-EQS-arvoksi (sisävesissä) on ehdotusluonnoksessa asetettu 4 μg/l eikä 2 μg/l siihen asti, kunnes SCHERiltä saadaan analyysin johtopäätöksiä koskevia tietoja.

· Vaikutustenarviointi

Kun tekninen työ oli loppuvaiheessa vuonna 2010, vaikutustenarviointi aloitettiin konsulttiyhtiö Entecin tekemällä tutkimuksella[9]. Konsulttiyhtiö laati selvitykset yksittäisten aineiden vaikutuksista ottaen huomioon teknisen työn[10] lopputulokset, ja näitä selvityksiä hyödynnettiin pitkälti tähän ehdotukseen liittyvässä vaikutustenarviointia koskevassa kertomuksessa.

Vaikutustenarvioinnin valmistelua tuki vaikutustenarvioinnin ohjausryhmä, johon osallistuivat seuraavat komission yksiköt: pääsihteeristö, AGRI, ENTR, JRC, MARE, REGIO, RTD ja SANCO.

Vaikutustenarviointia koskevan kertomuksen laatimista varten järjestettiin kuulemisia työryhmän E ja lisäksi joidenkin siihen kuulumattomien sidosryhmien kanssa.

Vaikutustenarviointilautakunta käsitteli vaikutustenarviointia koskevaa kertomusta kokouksessaan 22. kesäkuuta 2011. Esitettyjä huomautuksia käsiteltiin liitteenä olevassa vaikutustenarviointia koskevassa kertomuksessa.

3.           EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

· Oikeusperusta

Ehdotuksen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohta.

· Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet

Vesien pilaantuminen on luonteeltaan merkittävällä tavalla rajat ylittävää. Euroopan unionin alueista 60 prosenttia sijaitsee yhteisillä vesistöalueilla. Tämän vuoksi ja siksi, että monia pilaantumista aiheuttavia aineita käytetään kaikkialla EU:ssa, niille on tarkoituksenmukaista asettaa EU:n tasolla yhdenmukaiset ympäristönlaatunormit silloin, kun niiden on todettu aiheuttavan merkittävän riskin vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä. Näin varmistetaan laajemman suojelun lisäksi tasapuolisemmat toimintaedellytykset kuin silloin, kun vain muutama jäsenvaltio on asettanut ympäristönlaatunormin tai kansalliset ympäristönlaatunormit ovat hyvin erilaisia.

Ehdotus rajoittuu prioriteettiaineiden tunnistamiseen ja EU:n tason ympäristönlaatunormien luomiseen. Uusia EU:n toimenpiteitä jo käytettävissä olevien lisäksi ei ehdoteta. Pilaantumisen valvonnan erityiset ja lisätoimenpiteet jätetään jäsenvaltioille, jotka voivat valita tehokkaimman tavan tavoitteiden saavuttamiseen paikalliset olosuhteet huomioiden.

· Sääntelytavan valinta

Ehdotettu sääntelytapa: direktiivi, jolla muutetaan vesipuitedirektiiviä ja ympäristön laatunormidirektiiviä.

4.           TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksella ei odoteta olevan vaikutuksia talousarvioon.

5.           LISÄTIETOJA

· Ehdotuksen yksityiskohtainen kuvaus

Ehdotuksella muutetaan ympäristönlaatunormidirektiiviä ja vesipuitedirektiiviä, joista jälkimmäisestä vain liitettä X.

Ehdotuksen 1 artiklan mukaisesti vesipuitedirektiivin liite X korvataan tämän direktiivin liitteessä I olevalla tekstillä. Päivitetyssä liitteessä X on uusia ehdotuksia prioriteettiaineiksi ja määritellään kaksi olemassa olevaa prioriteettiainetta vaarallisiksi prioriteettiaineiksi. Liitettä on yksinkertaistettu sisällyttämällä siihen tietoja, jotka olivat aiemmin taulukon alaviitteissä.

Tämän ehdotuksen 2 artiklalla muutetaan seuraavia ympäristönlaatunormidirektiivin säännöksiä:

Direktiivin 2 artiklaa muutetaan niin, että siinä otetaan käyttöön määritelmä termille ”matriisi”. Matriisi on ympäristön osa, johon sovelletaan ympäristönlaatunormia ja jossa on siksi seurattava prioriteettiaineiden ja vaarallisten prioriteettiaineiden pitoisuuksia. Matriisina on yleensä vesi, sedimentti tai eliöstö (kalat, ellei muuta ilmoiteta).

Direktiivin 3 artiklaa muutetaan niin, että se on yhdenmukainen liitteessä I olevan A osan uuden rakenteen (erityisesti liitteeseen sisällytettyjen eliöstönormien) kanssa ja että sillä muutetaan jäsenvaltioiden seurantamatriisin valintaa koskevia velvollisuuksia. Kullekin aineelle määritellään oletusarvoinen seurantamatriisi aineen luontaisten ominaisuuksien perusteella. Jäsenvaltiot voivat edelleen valita joustavasti vaihtoehtoisen matriisin, mutta sen ehtona on nyt komission direktiivin 2009/90/EY[11] 4 artiklan analyysimenetelmien suorituskykyä koskevien vähimmäisvaatimusten täyttyminen. Lisäksi raportointia helpotetaan yhdistämällä ympäristön laatunormidirektiivin 3 artiklan mukaiset ilmoitusvelvollisuudet vesipuitedirektiivin 15 artiklan nojalla tehtävään vesipiirin hoitosuunnitelmia koskevaan raportointiin. Lopuksi komitologiavaltuudet liitteessä I olevan B osan 3 kohdan muuttamiseksi on sovitettu uusien delegoitujen valtuuksien mukaisiksi.

Direktiivin 4 artiklan 4 kohta ja 5 artiklan 6 kohta poistetaan, jotta säädös vastaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen uutta täytäntöönpanovaltaa. Tämä täytäntöönpanovalta ei ole teknisen ohjeiden hyväksymisen kannalta tarkoituksenmukainen, koska ohjeet eivät ole oikeudellisesti sitovia asiakirjoja.

Direktiivin 8 artikla päivitetään.

Lisätään uusi 8 a artikla, jossa on ubikvitaarisia eli kaikkialla esiintyviä, hitaasti hajoavia, biokertyviä ja myrkyllisiä aineita koskevia erityissäännöksiä.

Lisätään uusi 8 b artikla tarkkailtavien aineiden luettelon laatimisesta prioriteettiaineluettelon tulevia tarkistuksia tukevien seurantatietojen kohdennettua keräämistä varten.

Direktiivin 9 artiklaa muutetaan direktiivin saattamiseksi komission täytäntöönpanovallasta annetun uuden asetuksen (EU) N:o 182/2011[12] mukaiseksi, ja lisätään uusi 10 artikla siirretyn säädösvallan käyttämisestä.

Direktiivin liitteessä I oleva A osa korvataan tämän direktiivin liitteellä II, jossa lisätään ehdotetut uudet prioriteettiaineet, muutetaan joidenkin olemassa olevien prioriteettiaineiden ympäristönlaatunormeja[13] ja lisätään eliöstöä koskevien normien sarake. Viimeksi mainitussa sarakkeessa on kolmea eliöstöä koskevaa normia, jotka oli jo vahvistettu ympäristön laatunormidirektiivin 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, sekä joillekin muille olemassa oleville prioriteettiaineille ja joillekin uusille prioriteettiaineille asetettuja eliöstöä koskevia normeja. Eliöstöä koskevien normien luetteleminen ympäristön laatunormidirektiivin liitteessä I yksinkertaistaa esitystapaa ja lisää sen selkeyttä.

Direktiivin liitteessä I olevan B osan 2 kohtaa muutetaan niin, että siinä viitataan asianmukaisesti 9 artiklan mukaiseen täytäntöönpanovaltaan.

Direktiivin liite II, joka on vanhentunut, poistetaan.

Poistetaan nykyiseen 8 artiklaan liittyvä direktiivin liite III, joka on vanhentunut.

Tämän ehdotuksen 3 artiklassa vahvistetaan velvollisuudet, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja kansallisia säännöksiä koskevan ilmoituksen antamista komissiolle.

Tämän ehdotuksen 4 artikla koskee direktiivin voimaantuloa.

Tämän ehdotuksen 5 artiklassa ilmoitetaan, että direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille.

2011/0429 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

direktiivien 2000/60/EY ja 2008/105/EY muuttamisesta vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[14],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[15],

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Pintavesien kemiallinen pilaantuminen on uhka vesiympäristölle, ja se voi aiheuttaa muun muassa välitöntä ja kroonista myrkyllisyyttä vesieliöille, kertymistä ekosysteemiin ja luontotyyppien ja biologisen monimuotoisuuden häviämistä sekä uhan ihmisten terveydelle. Ensisijaisesti olisi selvitettävä pilaantumisen syyt, ja päästöihin olisi puututtava niiden lähteellä sekä taloudelliselta että ympäristön kannalta mahdollisimman tehokkaasti.

(2) Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY[16] luodaan strategia vesien pilaantumisen ehkäisemiseksi. Strategiaan kuuluu prioriteettiaineiden tunnistaminen niiden aineiden joukosta, joista aiheutuu merkittävä riski vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä Euroopan tasolla. Vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden luettelon vahvistamisesta ja direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta 20 päivänä marraskuuta 2001 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 2455/2001/EY[17] määritettiin ensimmäinen luettelo 33 aineesta tai aineryhmästä, jotka priorisoitiin unionin tasolla ja jotka sisältyvät tällä hetkellä direktiivin 2000/60/EY liitteeseen X.

(3) Ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla 16 päivänä joulukuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/105/EY[18] asetetaan päätöksessä N:o 2455/2001/EY yksilöityjen, unionin tasolla säänneltyjen 33 prioriteettiaineen ja kahdeksan muun pilaavan aineen ympäristönlaatunormit direktiivin 2000/60/EY säännösten ja tavoitteiden mukaisesti.

(4) Komissio on tarkistanut prioriteettiaineiden luettelon direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 4 kohdan ja direktiivin 2008/105/EY 8 artiklan mukaisesti ja päätynyt siihen, että on tarkoituksenmukaista muuttaa prioriteettiaineiden luetteloa yksilöimällä uusia prioriteettiaineita unionin tason ensisijaisia toimia varten, asettaa niille ympäristönlaatunormit, päivittää joidenkin olemassa olevien aineiden ympäristönlaatunormit tieteen kehityksen mukaisiksi ja asettaa eliöstöä koskevat ympäristönlaatunormit joillekin olemassa oleville ja uusille prioriteettiaineille.

(5) Prioriteettiaineluettelon tarkistamisen tueksi on kuultu laajasti komission yksiköitä, jäsenvaltioita, sidosryhmiä ja terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevän tiedekomitean (SCHER) asiantuntijoita.

(6) Direktiivin 2000/60/EY antamisen jälkeen on annettu useita unionin säädöksiä, joilla on luotu yksittäisten prioriteettiaineiden päästöjen valvontatoimenpiteitä mainitun direktiivin 16 artiklan mukaisesti. Lisäksi monet ympäristönsuojelutoimenpiteet kuuluvat unionin muun olemassa olevan lainsäädännön soveltamisalaan. Siksi etusijalle olisi asetettava olemassa olevien välineiden täytäntöönpano ja tarkistaminen uusien valvontakeinojen luomisen sijaan. Aineen sisällyttäminen direktiivin 2000/60/EY liitteeseen X ei estä kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 säännösten soveltamista[19].

(7) Sen jälkeen kun direktiivin 2000/60/EY liitteessä X luetelluille 33 prioriteettiaineelle on laadittu ympäristönlaatunormit, on tehty useita olemassa olevien aineiden vaarojen arvioinnista ja valvonnasta 23 päivänä maaliskuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93[20], joka on myöhemmin korvattu kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1907/2006[21], mukaisia riskiarviointeja. Joidenkin olemassa olevien aineiden ympäristönlaatunormit on tarkistettava, jotta voidaan varmistaa asianmukainen suojelun taso ja päivittää ympäristönlaatunormit vesiympäristölle ja sen välityksellä aiheutuvia riskejä koskevan uusimman tieteellisen ja teknisen tietämyksen mukaisiksi.

(8) Direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen lähestymistapojen avulla on tunnistettu ja määritelty prioriteettiaineiksi uusia aineita, jotka aiheuttavat merkittävän riskin vesiympäristölle tai sen välityksellä unionin tasolla ja ne on lisättävä prioriteettiaineiden luetteloon. Näiden aineiden ympäristönlaatunormien laatimisessa on otettu huomioon uusin käytettävissä oleva tieteellinen ja tekninen tietämys.

(9) Ympäristönlaatunormien johtaminen vaarallisille prioriteettiaineille on yleensä paljon epävarmempaa kuin prioriteettiaineille, mutta ympäristönlaatunormi toimii kuitenkin vertailukohtana arvioitaessa pintaveden kemiallisen hyvän tilan tavoitteen saavuttamista direktiivin 2000/60/EY 2 artiklan 24 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan ii ja iii alakohtien mukaisesti. Ympäristön ja ihmisten terveyden riittävän suojelun varmistamiseksi vaarallisia prioriteettiaineita koskevana perimmäisenä tavoitteena on kuitenkin päästöjen ja häviöiden lopettaminen kerralla tai vaiheittain direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdan mukaisesti.

(10) Pilaavien aineiden käyttäytymisestä ja vaikutuksista vedessä on saatu viime vuosina runsaasti uutta tutkimustietoa. Tiedämme entistä enemmän siitä, missä vesiympäristön osassa (vedessä, sedimentissä vai eliöstössä, jäljempänä "matriisi") ainetta todennäköisesti on ja missä sen pitoisuus siten on todennäköisimmin mitattavissa. Jotkin voimakkaasti vettä karttavat aineet kertyvät eliöstöön, ja niitä on edistyneimmilläkin analyysitekniikoilla vaikea havaita vedessä. Näille aineille olisi asetettava eliöstöä koskeva ympäristönlaatunormi. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus käyttää seurantaan joustavasti vaihtoehtoisia matriiseja (vettä, sedimenttiä tai eliöstöä), jotta ne voisivat hyödyntää seurantastrategiaansa ja sopeuttaa sen paikallisiin olosuhteisiinsa, edellyttäen, että ympäristönlaatunormin ja seurantajärjestelmän avulla saavutetaan yhtä hyvä suojelun taso kuin tässä direktiivissä säädetyn ympäristönlaatunormin ja matriisin avulla.

(11) Veden tilaa koskevan kemiallisen analysoinnin ja seurannan teknisten eritelmien määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY mukaisesti 31 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa komission direktiivissä 2009/90/EY[22] vahvistetaan veden tilan seurantaan käytettyjen analyysimenetelmien suorituskykyä koskevat vähimmäisvaatimukset. Nämä vaatimukset takaavat merkityksellisen ja asiaankuuluvan seurantatiedon saannin, koska ne edellyttävät sellaisten analyysimenetelmien käyttöä, jotka ovat riittävän herkkiä varmistamaan kaikkien ympäristönlaatunormien ylitysten luotettava havaitseminen ja mittaaminen. Jäsenvaltioille pitäisi sallia muidenkin kuin tässä direktiivissä määritettyjen seurantamatriisien käyttö vain, jos käytetty analyysimenetelmä täyttää direktiivin 2009/90/EY 4 artiklan mukaiset kyseisen ympäristönlaatunormin ja matriisin suorituskyvyn vähimmäisvaatimukset tai jos se on huomattavasti suorituskykyisempi kuin tässä direktiivissä ympäristönlaatunormille ja matriisille määritetty menetelmä.

(12) Hitaasti hajoavia, biokertyviä ja myrkyllisiä aineita (PBT-aineita) ja muita aineita, jotka käyttäytyvät PBT-aineiden tavoin, saattaa vesiympäristöstä löytyä vuosikymmenien ajan merkittävän riskin aiheuttavia pitoisuuksia, vaikka mittavia toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi tai poistamiseksi on jo toteutettu. Osa niistä voi myös kulkeutua pitkiä matkoja, ja niitä esiintyy hyvin yleisesti ympäristössä. Monet näistä aineista kuuluvat olemassa oleviin ja ehdotettuihin vaarallisiin prioriteettiaineisiin, ja koska joitakin niistä esiintyy pitkään yleisesti ympäristössä, niiden vaikutus kemiallisen tilan esittämiseen direktiivin 2000/60/EY mukaisesti ja seurantavaatimuksiin on otettava erityisesti huomioon.

(13) Koskien kemiallisen tilan esittämistä direktiivin 2000/60/EY liitteessä V olevan 1 kohdan 4 alakohdan 3 alakohdan mukaisesti jäsenvaltioilla on oltava mahdollisuus esittää erikseen niiden aineiden kemiallisen tilan vaikutus, jotka käyttäytyvät ubikvitaaristen PBT-aineiden tavoin, jotta veden laadun parannukset muiden aineiden osalta eivät jää varjoon. Kaikki aineet kattavan pakollisen kartan lisäksi voidaan käyttää myös kahta lisäkarttaa, joista toisessa kuvataan aineet, jotka käyttäytyvät ubikvitaaristen PBT-aineiden tavoin, ja toisessa muut aineet.

(14) Seuranta on sopeutettava pitoisuuksissa odotettavissa olevan vaihtelun alueellisen ja ajallisen laajuuden mukaan. Koska ubikvitaaristen PBT-aineiden tavoin käyttäytyvien aineiden odotettavissa oleva levinneisyys on laaja ja palautumisajat pitkiä, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus vähentää seurantapaikkojen määrää ja/tai seurantatiheyttä, jos käytettävissä on tilastollisesti vankat seurannan lähtötiedot.

(15) Vaikka unioni ja jäsenvaltiot kiinnittäisivät erityistä huomiota aineisiin, jotka käyttäytyvät ubikvitaaristen PBT-aineiden tavoin, se ei vapauta niitä velvollisuudesta toteuttaa jo toteutettujen toimenpiteiden lisäksi myös kansainvälisen tason toimenpiteitä näiden aineiden päästöjen ja häviöiden vähentämiseksi tai poistamiseksi, jotta saavutettaisiin direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan tavoitteet.

(16) Uusien prioriteettiaineiden valintaa tukevia riskien arviointeja varten tarvitaan korkealaatuisia seurantatietoja ja ekotoksikologisia vaikutuksia koskevia tietoja. Vaikka jäsenvaltioiden keräämät seurantatiedot ovat parantuneet huomattavasti viime vuosina, ne eivät aina ole laadullisesti ja unionin kattavuuden suhteen tarkoitukseen sopivia. Seurantietoja puuttuu varsinkin monista uusista pilaavista aineista, jotka eivät tällä hetkellä kuulu unionin tason rutiininomaisiin seurantaohjelmiin mutta voivat kuitenkin aiheuttaa merkittävän riskin ja vaativat siksi sääntelyä sen mukaan, mitkä ovat niiden mahdolliset (eko)toksiset ja terveysvaikutukset sekä pitoisuudet (vesi)ympäristössä.

(17) Tarvitaan uusi mekanismi, jonka avulla komissio saa kohdennettuja korkealaatuisia seurantatietoja aineiden pitoisuuksista vesiympäristössä niin, että painopiste on uusissa pilaavissa aineissa ja aineissa, joiden käytettävissä olevat seurantatiedot eivät ole laadultaan riittäviä riskien arvioinnin tekemiseen. Uuden mekanismin pitäisi helpottaa näiden tietojen keräämistä unionin vesistöalueilta. Jotta seurantakustannukset pysyisivät kohtuullisina, mekanismin pitäisi keskittyä rajalliseen määrään aineita, jotka ovat tilapäisesti mukana tarkkailtavien aineiden luettelossa, ja rajalliseen määrään seurantapaikkoja mutta tuottaa edustavia tietoja, jotka ovat unionin priorisointiprosessin kannalta tarkoituksenmukaisia. Luettelon pitäisi olla dynaaminen, jotta se vastaisi uusien pilaavien aineiden aiheuttamista mahdollisista riskeistä saatavaa uutta tietoa eikä aineita seurattaisi kauemmin kuin on tarpeen.

(18) Jäsenvaltioiden raportointivelvollisuuksien yksinkertaistamiseksi ja virtaviivaistamiseksi ja yhdenmukaisuuden lisäämiseksi muiden vesienhoitoon liittyvien tekijöiden kanssa direktiivin 2008/105/EY 3 artiklan ilmoitusvaatimukset pitäisi yhdistää direktiivin 2000/60/EY 15 artiklan mukaisiin yleisiin raportointivelvollisuuksiin.

(19) Hyväksymällä tämän ehdotuksen ja toimittamalla kertomuksensa Euroopan parlamentille ja neuvostolle komissio on saanut valmiiksi ensimmäisen direktiivin 2008/105/EY 8 artiklassa vaaditun prioriteettiaineluettelon tarkistuksen. Siihen liittyen komissio on tarkistanut kyseisen direktiivin liitteen III sisältämät aineet, joista osa on tunnistettu priorisointia varten. Tällä hetkellä ei ole riittävästi näyttöä muiden aineiden priorisointiin. Koska on mahdollista, että näistä aineista saadaan uusia tietoja, niitä ei suljeta pois tulevasta tarkistuksesta, niin kuin on tilanne muiden aineiden suhteen, joita on käsitelty tässä tarkistuksessa mutta ei priorisoitu. Näin ollen direktiivin 2008/105/EY liite III on vanhentunut ja se olisi poistettava. Mainitun direktiivin 8 artiklaa on muutettava vastaavasti myös koskien Euroopan parlamentille ja neuvostolle annettavan kertomuksen määräpäivää.

(20) Jotta komissio voisi reagoida hyvissä ajoin tämän direktiivin kattamaan alaan liittyvään tekniikan ja tieteen kehitykseen ja päivittää direktiivissä vahvistettujen ympäristönlaatunormien soveltamista koskevia menetelmiä, sille olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti.

(21) Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tarkkailtavien aineiden luettelon laatimista, jotta se voisi parantaa prioriteettiaineiden, erityisesti uusien pilaavien aineiden, tulevan tunnistamisen tietopohjaa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla.

(22) Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(23) Jotta tämän direktiivin täytäntöönpanon ehdot, tarkkailtavien aineiden luettelon aineiden seurannassa käytettävät menetelmät ja komissiolle esitettävien raporttien muodot olisivat yhtenäiset, täytäntöönpanovalta olisi siirrettävä komissiolle. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti[23].

(24) Koska jäsenvaltiot eivät voi riittävän hyvin saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli pintaveden hyvää kemiallista tilaa laatimalla ympäristönlaatunormeja prioriteettiaineille ja tietyille muille pilaaville aineille ja koska tämä tavoite voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla säilyttämällä sama pintavesien suojelun taso koko unionissa, unioni voi hyväksyä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisia toimenpiteitä. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(25) Sen vuoksi direktiiviä 2000/60/EY ja direktiiviä 2008/105/EY olisi muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Korvataan direktiivin 2000/60/EY liite X tämän direktiivin liitteessä I olevalla tekstillä.

2 artikla

Muutetaan direktiivi 2008/105/EY seuraavasti:

1. Korvataan 2 artikla seuraavasti:

”2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä sovelletaan direktiivin 2000/60/EY 2 artiklassa ja direktiivin 2009/90/EY 2 artiklassa vahvistettuja määritelmiä.

Lisäksi sovelletaan seuraavaa määritelmää:

’Matriisi’ tarkoittaa vesiympäristön osaa, joka voi olla vesi, sedimentti tai eliöstö.”

2. Korvataan 3 artikla seuraavasti:

”3 artikla

1.       Tämän direktiivin 1 artiklan ja direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on sovellettava tämän direktiivin liitteessä 1 olevassa A osassa vahvistettuja ympäristönlaatunormeja pintavesimuodostumiin.

Jäsenvaltioiden on sovellettava ympäristönlaatunormeja pintavesimuodostumiin liitteessä I olevassa B osassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti. [Huomautus: tätä kohtaa ei muuteta.]

2.       Jäsenvaltioiden on sovellettava liitteessä I olevan A osan mukaista eliöstöä koskevaa ympäristönlaatunormia liitteessä I olevan A osan aineisiin, joiden numerot ovat 5, 15, 16, 17, 21, 28, 34, 35, 37, 43 ja 44. Muihin aineisiin jäsenvaltioiden on sovellettava liitteessä I olevan A osan mukaista vettä koskevaa ympäristönlaatunormia.

3.       Jäsenvaltiot voivat halutessaan soveltaa jonkin muun kuin 2 kohdassa yksilöiden matriisin ympäristönlaatunormia.

Tätä mahdollisuutta hyödyntävien jäsenvaltioiden on sovellettava asiaa koskevaa liitteessä I olevan A osan mukaista ympäristönlaatunormia, tai jos siinä ei ole kyseiselle matriisille sopivaa ympäristönlaatunormia, on laadittava sellainen normi, joka varmistaa vähintään sama suojelun tason kuin kyseisen liitteen mukainen ympäristönlaatunormi.

Jäsenvaltiot voivat soveltaa tätä vaihtoehtoa vain, jos käytetty analyysimenetelmä täyttää komission direktiivin 2009/90/EY(*) 4 artiklassa asetetut suorituskyvyn vähimmäisvaatimukset. Jos nämä vaatimukset eivät täyty missään matriisissa, menetelmän suorituskyvyn on oltava merkittävästi parempi kuin 2 kohdassa yksilöidylle matriisille käytetyn menetelmän.

4.       Jos aineeseen sovelletaan sedimenttiä ja/tai eliöstöä koskevaa ympäristönlaatunormia, jäsenvaltioiden on seurattava ainetta asiaankuuluvassa matriisissa vähintään kerran vuodessa, ellei jokin muu aikaväli ole teknisen tietämyksen tai asiantuntija-arvion mukaan perusteltu.

5.       Jäsenvaltioiden on sisällytettävä direktiivin 2000/60/EY 13 artiklan 7 kohdan mukaisesti laadittuihin päivitettyihin vesipiirien hoitosuunnitelmiin

(a)     taulukko, jossa esitetään sovellettujen analyysimenetelmien määritysrajat, ja tiedot näiden menetelmien suorituskyvystä suhteessa komission direktiivin 2009/90/EY 4 artiklassa säädettyihin vaatimuksiin;

(b)     niiden aineiden osalta, joihin sovelletaan 3 kohdan vaihtoehtoa

(i)      aineen käytön syyt ja perusteet;

(ii)      tarvittaessa vahvistetut vaihtoehtoiset ympäristönlaatunormit, näyttö siitä, että ne takaavat vähintään yhtä hyvän suojelun tason, ja niiden määrittelyssä käytetyt tiedot ja menetelmät ja pintavesijaotteluryhmät, joihin niitä sovellettaisiin;

(iii)     vertailtavaksi tämän artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin tämän direktiivin liitteessä I olevassa A osassa määritetyn matriisin tai määritettyjen matriisien analyysimenetelmien määritysrajat mukaan lukien tiedot näiden menetelmien suorituskyvystä suhteessa komission direktiivin 2009/90/EY 4 artiklassa määritettyihin vaatimuksiin;

(c)     perustelu 4 kohdan mukaisesti sovellettavalle seurantatiheydelle, jos seurantavälit ovat pidempiä kuin yksi vuosi.

6.       Jäsenvaltioiden on järjestettävä direktiivin 2000/60/EY 8 artiklan mukaisesti suoritettavan veden tilan seurannan perusteella sellaisten liitteessä I olevassa A osassa lueteltujen prioriteettiaineiden pitoisuuksien pitkäaikaisten muutossuuntien analysointi, joita yleensä kerääntyy sedimenttiin ja/tai eliöstöön (kiinnittäen erityistä huomiota aineisiin nro 2, 5, 6, 7, 12, 15, 16, 17, 18, 20, 21, 26, 28, 30, 34, 35, 36, 37, 43 ja 44). Jollei direktiivin 2000/60/EY 4 artiklasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, joiden tavoitteena on varmistaa, että tällaiset pitoisuudet sedimentissä ja/tai asiaankuuluvassa eliöstössä eivät nouse merkittävästi. [Huomautus: muutoksessa on vain lisätty viittaukset uusiin prioriteettiaineisiin (30–44).]

Jäsenvaltioiden on määriteltävä seurantatiheys sedimentissä ja/tai eliöstössä niin, että saadaan riittävästi tietoja luotettavaa pitkän aikavälin analyysiä varten. Seuranta olisi ohjeellisesti toteutettava kolmen vuoden välein, jollei muu aikaväli ole teknisen tietämyksen ja asiantuntija-arvioiden johdosta perusteltu. [Huomautus: tätä kohtaa ei muuteta.]

7.       Komissio tarkastelee teknistä ja tieteellistä kehitystä, mukaan luettuina direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen riskinarviointien päätelmät ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 119 artiklan mukaisesti julkisesti saataville saatetut tiedot aineiden rekisteröinnistä, ja ehdottaa tarvittaessa tämän direktiivin liitteessä I olevassa A osassa säädettyjen ympäristönlaatunormien tarkistamista EY:n perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 4 kohdassa säädetyn aikataulun mukaisesti. [Huomautus: tätä kohtaa ei muuteta.]

8.       Siirretään komissiolle siirretään valta antaa 10 artiklan nojalla delegoituja säädöksiä tämän direktiivin liitteessä olevan B osan 3 kohdan muuttamisesta.

_________

(*)     EUVL L 201, 1.8.2009, s. 36.”

3. Poistetaan 4 artiklan 4 kohta ja 5 artiklan 6 kohta.

4. Korvataan 8 artikla seuraavasti:

”8 artikla

Direktiivin 2000/60/EY liitteen X tarkistaminen

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 4 kohdassa säädetystä mainitun direktiivin X liitteen säännöllisen tarkistuksen tuloksista. Komissio liittää kertomukseen tarvittaessa asiaankuuluvat ehdotukset, varsinkin ehdotukset, joissa määritellään uusia prioriteettiaineita tai vaarallisia prioriteettiaineita tai määritellään tietyt prioriteettiaineet vaarallisiksi prioriteettiaineiksi ja asetetaan vastaavat ympäristönlaatunormit vedelle, sedimentille tai eliöstölle.”

5. Lisätään 8 a artikla seuraavasti:

”8 a artikla

Ubikvitaaristen hitaasti hajoavien, biokertyvien ja myrkyllisten aineiden tavoin käyttäytyviä aineita koskevat erityissäännökset

Tämän direktiivin liitteessä I olevaan A osaan sisältyvien aineiden, joiden numerot ovat 5, 21, 28, 30, 35, 37, 43 ja 44, osalta jäsenvaltiot voivat

(a) esittää kemiallista tilaa koskevat tiedot erillään direktiivin 2000/60/EY 13 artiklan mukaisten vesipiirin hoitosuunnitelmien muiden aineiden tiedoista, rajoittamatta kuitenkaan kyseisen direktiivin liitteessä V olevan 1 kohdan 4 alakohdan 3 alakohdan yleisen kemiallisen tason esittämistä koskevien vaatimusten soveltamista, ja/tai

(b) seurata prioriteettiaineita tämän direktiivin 3 artiklan 4 kohdassa ja direktiivin 2000/60/EY liitteessä V vaadittua harvemmin edellyttäen, että seuranta on edustavaa ja näiden aineiden esiintymisestä vesiympäristössä on jo tilastollisesti vankat lähtötiedot, mutta kuitenkin niin, että seuranta kattaa vähintään vesipiirin hoitosuunnitelman yhden kuuden vuoden jakson.

Ensimmäistä kohtaa sovelletaan rajoittamatta kuitenkaan direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 11 artiklan 3 kohdan k alakohdan ja 16 artiklan 6 alakohdan tavoitteita ja velvollisuuksia.”

6. Lisätään 8 b artikla seuraavasti:

”8 b artikla

Tarkkailtavien aineiden luettelo

1.       Komissio laatii luettelon tarkkailtavista aineista, joista kerätään unionin laajuisesti seurantatietoja direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 2 kohdan mukaisten tulevien priorisointien tueksi.

Tarkkailtavien aineiden luettelossa saa olla minä tahansa ajankohtana enintään 25 ainetta tai aineryhmää, ja siinä on mainittava kunkin aineen seurantamatriisi. Aineet on valittava niiden joukosta, joista saatavilla olevat tiedot osoittavat, että ne voivat unionin tasolla aiheuttaa vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä huomattavan riskin. Valitessaan aineita tarkkailtavien aineiden luetteloon komissio ottaa huomioon kaikki käytettävissä olevat tiedot mukaan lukien tutkimushankkeet, direktiivin 2000/60/EY 5 ja 8 artiklan mukaiset jäsenvaltioiden ominaispiirteiden analysointiohjelmat ja seurantaohjelmat sekä tiedot tuotantomääristä, käyttötavoista, ympäristössä esiintyvistä pitoisuuksista ja vaikutuksista mukana lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/8/EY, 2001/82/EY* ja 2001/83/EY** sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 ja asetuksen (EY) N:o 1107/2009*** mukaisesti kerätyt tiedot.

2.       Komissiolla on 10 artiklan mukaisesti valtuudet antaa delegoituja säädöksiä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tarkkailtavien aineiden luettelon laatimisesta.

3.       Komissio laatii ensimmäisen 1 kohdassa tarkoitetun tarkkailtavien aineiden luettelon […][24] mennessä.

4.       Jäsenvaltioiden on seurattava tarkkailtavien aineiden luettelon jokaista ainetta tietyillä edustavilla seuranta-asemilla vähintään 12 kuukauden ajan; seuranta on aloitettava kolmen kuukauden kuluessa aineen lisäämisestä tarkkailtavien aineiden luetteloon.

Jokaisen jäsenvaltion on valittava vähintään yksi asema keskimäärin 15 000 km2:n laajuista maantieteellistä aluetta kohti kuitenkin niin, että jokaisessa jäsenvaltiossa on vähintään yksi asema.

Edustavien asemien ja kunkin aineen seurantatiheyden ja -ajoituksen valinnassa jäsenvaltioiden on otettava huomioon aineen käyttötavat. Seurantatiheyden on oltava vähintään yksi kerta vuodessa.

5.       Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle selvitys 4 kohdan mukaisesti tehdyistä seurantatuloksista 18 kuukauden kuluessa aineen lisäämisestä tarkkailtavien aineiden luetteloon ja sen jälkeen 12 kuukauden välein niin kauan, kun aine on luettelossa. Selvityksessä on oltava tiedot aseman edustavuudesta ja seurantastrategiasta.

6.       Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tarkkailtavien aineiden luetteloon sisältyvien aineiden seurannan tekniset määrittelyt ja komissiolle seurantatuloksista ja asiaan kuuluvista tiedoista annettavan selvityksen tekniset muodot. Nämä täytäntöönpanosäädökset annetaan 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti.

*        EYVL L 311, 28.11.2001, s. 1.

**      EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67.

***    EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.”

7. Korvataan 9 artikla seuraavasti:

”9 artikla

1. Komissiota avustaa direktiivin 2000/60/EY 21 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea. Komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.(*)

2.       Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklassa säädettyä menettelyä.

(*)     EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.”

8. Korvataan 10 artikla seuraavasti:

”10 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2. Siirretään 3 artiklan 8 kohdassa ja 8 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle määräämättömäksi ajaksi […][25] alkaen.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan 8 kohdassa ja 8 b artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5. Edellä olevan 3 artiklan 8 kohdan ja 8 b artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.”

9. Korvataan liitteessä I oleva A osa tämän direktiivin liitteessä II olevalla tekstillä.

10. Korvataan liitteessä I olevan B osan 2 kohta seuraavasti:

”2. Taulukon sarakkeet 6 ja 7: ympäristönlaatunormin suurimman sallitun pitoisuuden soveltaminen missä tahansa vesimuodostumassa tarkoittaa, että mitattu pitoisuus vesimuodostuman missä tahansa edustavassa seurantapisteessä ei ylitä normia.

Direktiivin 2000/60/EY liitteessä V olevan 1 kohdan 3 alakohdan 4 alakohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat kuitenkin ottaa käyttöön tilastollisia menetelmiä, kuten prosenttipisteisiin perustuvan laskentamenetelmän, jotta suurimman sallitun pitoisuuden ympäristönlaatunormin noudattamiselle voidaan määritellä hyväksyttävä luotettavuus- ja tarkkuustaso. Jos jäsenvaltiot ottavat käyttöön tällaisia tilastollisia menetelmiä, niissä on noudatettava tämän direktiivin 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen vahvistettuja yksityiskohtaisia sääntöjä.”

11. Poistetaan liitteet II ja III.

3 artikla

1.       Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [26]. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisena nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.       Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

4 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 31.1.2012.

Euroopan parlamentin puolesta                    Neuvoston puolesta

Puhemies                                                       Puheenjohtaja

LIITE I

”LIITE X VESIPOLITIIKAN ALAN PRIORITEETTIAINEIDEN LUETTELO

Numero || CAS-numero1 || EU-numero2 || Prioriteettiaineen nimi3 || Yksilöity vaaralliseksi prioriteetti­aineeksi

(1) 15972-60-8 || 240-110-8 || alakloori ||

(2) 120-12-7 || 204-371-1 || antraseeni || X

(3) 1912-24-9 || 217-617-8 || atratsiini ||

(4) 71-43-2 || 200-753-7 || bentseeni ||

(5) ei sovelleta || ei sovelleta || bromatut difenyylieetterit || X4

(6) 7440-43-9 || 231-152-8 || kadmium ja kadmiumyhdisteet || X

(7) 85535-84-8 || 287-476-5 || kloorialkaanit, C10-13- || X

(8) 470-90-6 || 207-432-0 || klorfenvinfossi ||

(9) 2921-88-2 || 220-864-4 || klorpyrifossi (klorpyrifossietyyli) ||

(10) 107-06-2 || 203-458-1 || 1,2-dikloorietaani ||

(11) 75-09-2 || 200-838-9 || dikloorimetaani ||

(12) 117-81-7 || 204-211-0 || di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP) || X

(13) 330-54-1 || 206-354-4 || diuroni ||

(14) 115-29-7 || 204-079-4 || endosulfaani || X

(15) 206-44-0 || 205-912-4 || fluoranteeni5 ||

(16) 118-74-1 || 204-273-9 || heksaklooribentseeni || X

(17) 87-68-3 || 201-765-5 || heksaklooributadieeni || X

(18) 608-73-1 || 210-168-9 || heksakloorisykloheksaani || X

(19) 34123-59-6 || 251-835-4 || isoproturoni ||

(20) 7439-92-1 || 231-100-4 || lyijy ja lyijy-yhdisteet ||

(21) 7439-97-6 || 231-106-7 || elohopea ja elohopeayhdisteet || X

(22) 91-20-3 || 202-049-5 || naftaleeni ||

(23) 7440-02-0 || 231-111-4 || nikkeli ja nikkeliyhdisteet ||

(24) ei sovelleta || ei sovelleta || nonyylifenolit || X6

(25) ei sovelleta || ei sovelleta || oktyylifenolit7 ||

(26) 608-93-5 || 210-172-0 || pentaklooribentseeni || X

(27) 87-86-5 || 201-778-6 || pentakloorifenoli ||

(28) ei sovelleta || ei sovelleta || polyaromaattiset hiilivedyt (PAH)8 || X

(29) 122-34-9 || 204-535-2 || simatsiini ||

(30) ei sovelleta || ei sovelleta || tributyylitinayhdisteet || X9

(31) 12002-48-1 || 234-413-4 || triklooribentseenit ||

(32) 67-66-3 || 200-663-8 || trikloorimetaani (kloroformi) ||

(33) 1582-09-8 || 216-428-8 || trifluraliini || X

(34) 115-32-2 || 204-082-0 || dikofoli || X

(35) 1763-23-1 || 217-179-8 || perfluoro-oktaanisulfonihappo ja sen johdannaiset (PFOS) || X

(36) 124495-18-7 || ei sovelleta || kinoksifeeni || X

(37) ei sovelleta || ei sovelleta || dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset yhdisteet || X10

(38) 74070-46-5 || 277-704-1 || aklonifeeni ||

(39) 42576-02-3 || 255-894-7 || bifenoksi ||

(40) 28159-98-0 || 248-872-3 || sybutryyni ||

(41) 52315-07-8 || 257-842-9 || sypermetriini11 ||

(42) 62-73-7 || 200-547-7 || diklorvossi ||

(43) ei sovelleta || ei sovelleta || heksabromisyklododekaanit (HBCDD) || X12

(44) 76-44-8 / 1024-57-3 || 200-962-3 / 213-831-0 || heptakloori ja heptaklooriepoksidi || X

(45) 886-50-0 || 212-950-5 || terbutryyni ||

(46) 57-63-6 || 200-342-2 || 17-alfa-etinyyliestradioli13 ||

(47) 50-28-2 || 200-023-8 || 17-beeta-estradioli13 ||

(48) 15307-79-6 || 239-346-4 || diklofenaakki13 ||

__________________________

1             CAS: Chemical Abstracts Service.

2             EU-numero: Euroopassa kaupallisessa käytössä olevien kemiallisten aineiden luettelo (EINECS) tai Euroopassa ilmoitettujen kemiallisten aineiden luettelo (ELINCS).

3             Jos on valittu aineryhmä, tyypilliset yksittäiset ryhmän edustajat määritellään ympäristönlaatunormien asettamisen yhteydessä, ellei asiasta ole erillistä mainintaa.

4             Vain tetra-, penta-, heksa- ja heptabromidifenyylieetteri (vastaavat CAS-numerot 93703-48-1, 32534‑81‑9, 36483-60-0 ja 68928-80-3).

5             Fluoranteeni on luettelossa muiden vaarallisempien polyaromaattisten hiilivetyjen osoittimena.

6             Nonyylifenoli (CAS 25154-52-3, EU 246-672-0) mukaan lukien isomeerit 4-nonyylifenoli (CAS 104-40-5, EU 203-199-4) ja 4-nonyylifenoli (haarautunut) (CAS 84852-15-3, EU 284-325-5).

7             Oktyylifenoli (CAS 1806-26-4, EU 217-302-5) mukaan lukien isomeeri 4-(1,1',3,3'-tetrametyylibutyyli)-fenoli (CAS 140-66-9, EU 205-426-2).

8             Sisältää seuraavat aineet: bentso(a)pyreeni (CAS 50-32-8, EU 200-028-5), bentso(b)fluoranteeni (CAS 205-99-2, EU 205-911-9), bentso(g,h,i)peryleeni (CAS 191-24-2, EU 205-883-8), bentso(k)fluoranteeni (CAS 207-08-9, EU 205-916-6), indeno(1,2,3-cd)pyreeni (CAS 193-39-5, EU 205-893-2). Ei sisällä antraseenia, fluoranteenia ja naftaleenia, jotka mainitaan luettelossa erikseen.

9             Sisältää tributyylitina-kationin (CAS 36643-28-4).

10            Sisältää seuraavat yhdisteet:

7 polyklooratut dibentso-p-dioksiinit (PCDD:t): 2,3,7,8-T4CDD (CAS 1746-01-6), 1,2,3,7,8-P5CDD (CAS 40321-76-4), 1,2,3,4,7,8-H6CDD (CAS 39227-28-6), 1,2,3,6,7,8-H6CDD (CAS 57653-85-7), 1,2,3,7,8,9-H6CDD (CAS 19408-74-3), 1,2,3,4,6,7,8-H7CDD (CAS 35822-46-9), 1,2,3,4,6,7,8,9-O8CDD (CAS 3268-87-9)

10 polyklooratut dibentsofuraanit (PCDF:t): 2,3,7,8-T4CDF (CAS 51207-31-9), 1,2,3,7,8-P5CDF  (CAS 57117-41-6), 2,3,4,7,8-P5CDF (CAS 57117-31-4), 1,2,3,4,7,8-H6CDF (CAS 70648-26-9), 1,2,3,6,7,8-H6CDF (CAS 57117-44-9), 1,2,3,7,8,9-H6CDF (CAS 72918-21-9), 2,3,4,6,7,8-H6CDF (CAS 60851-34-5), 1,2,3,4,6,7,8-H7CDF (CAS 67562-39-4), 1,2,3,4,7,8,9-H7CDF (CAS 55673-89-7), 1,2,3,4,6,7,8,9-O8CDF (CAS 39001-02-0)

12 dioksiinin kaltaiset polyklooratut bifenyylit (PCB-DL): 3,3’,4,4’-T4CB (PCB 77, CAS 32598-13-3), 3,3’,4’,5-T4CB (PCB 81, CAS 70362-50-4), 2,3,3',4,4'-P5CB (PCB 105, CAS 32598-14-4), 2,3,4,4',5-P5CB (PCB 114, CAS 74472-37-0), 2,3',4,4',5-P5CB (PCB 118, CAS 31508-00-6), 2,3',4,4',5'-P5CB (PCB 123, CAS 65510-44-3), 3,3’,4,4’,5-P5CB (PCB 126, CAS 57465-28-8), 2,3,3',4,4',5-H6CB (PCB 156, CAS 38380-08-4), 2,3,3',4,4',5'-H6CB (PCB 157, CAS 69782-90-7), 2,3',4,4',5,5'-H6CB (PCB 167, CAS 52663-72-6), 3,3’,4,4’,5,5’-H6CB (PCB 169, CAS 32774-16-6), 2,3,3',4,4',5,5'-H7CB (PCB 189, CAS 39635-31-9).

11            Sisältää kahdeksan isomeeria, jotka liittyvät CAS-numeroon 52315-07-8, siten myös CAS-numeroon 67375-30-8 (alfa-sypermetriini).

12            Sisältää seuraavat aineet: 1,3,5,7,9,11-heksabromisyklododekaani (CAS 25637-99-4), 1,2,5,6,9,10-heksabromisyklododekaani (CAS 3194-55-6), α-heksabromisyklododekaani (CAS 134237-50-6), β-heksabromisyklododekaani (CAS 134237-51-7) ja γ-heksabromisyklododekaani (CAS 134237-52-8).

13                Näiden aineiden sisällyttäminen liitteeseen X ei vaikuta asetuksen (EY) N:o 76472004, direktiivin 2001/83/EY ja direktiiivin 20017827EY soveltamiseen.”

LIITE II

”A OSA: YMPÄRISTÖNLAATUNORMIT (EQS)

AA: vuosikeskiarvo.

MAC: sallittu enimmäispitoisuus.

Yksikkö:          [µg/l] sarakkeissa (4)–(7)

            [µg/kg märkäpaino] sarakkeessa (8)

(1) (2) || (3) || (4) || (5) || (6) || (7) || (8)

N:o || Aineen nimi || CAS-numero1 || AA-EQS2 Sisämaan pintavedet3 || AA-EQS2 Muut pintavedet || MAC-EQS4 Sisämaan pintavedet3 || MAC-EQS4 Muut pintavedet || EQS Eliöstö12

(1) alakloori || 15972‑60‑8 || 0,3 || 0,3 || 0,7 || 0,7 ||

(2) antraseeni || 120‑12‑7 || 0,1 || 0,1 || 0,1 || 0,1 ||

(3) atratsiini || 1912‑24‑9 || 0,6 || 0,6 || 2,0 || 2,0 ||

(4) bentseeni || 71‑43‑2 || 10 || 8 || 50 || 50 ||

(5) bromatut difenyyli­eetterit5 || 32534‑81‑9 || 4,9 10-8 || 2,4 10-9 || 0,14 || 0,014 || 0,0085

(6) kadmium ja kadmium­yhdisteet (veden kovuus-luokasta riippuen) 6 || 7440‑43‑9 || ≤ 0,08 (luokka 1) 0,08 (luokka 2) 0,09 (luokka 3) 0,15 (luokka 4) 0,25 (luokka 5) || 0,2 || ≤ 0,45 (luokka 1) 0,45 (luokka 2) 0,6 (luokka 3) 0,9 (luokka 4) 1,5 (luokka 5) || ≤ 0,45 (luokka 1) 0,45 (luokka 2) 0,6 (luokka 3) 0,9 (luokka 4) 1,5 (luokka 5) ||

(6a) hiilitetrakloridi7 || 56‑23‑5 || 12 || 12 || ei sovelleta || ei sovelleta ||

(7) C10‑13-kloorialkaanit8 || 85535‑84‑8 || 0,4 || 0,4 || 1,4 || 1,4 ||

(8) klorfenvinfossi || 470‑90‑6 || 0,1 || 0,1 || 0,3 || 0,3 ||

(9) klorpyrifossi (klorpyrifossietyyli) || 2921‑88‑2 || 0,03 || 0,03 || 0,1 || 0,1 ||

(9a) syklodieeni-torjunta-aineet: aldriini7 dieldriini7 endriini7 isodriini7 || 309‑00‑2 60‑57‑1 72‑20‑8 465‑73‑6 || Σ = 0,01 || Σ = 0,005 || ei sovelleta || ei sovelleta ||

(9b) kokonais-DDT7,9 || ei sovelleta || 0,025 || 0,025 || ei sovelleta || ei sovelleta ||

para-para‑DDT7 || 50‑29‑3 || 0,01 || 0,01 || ei sovelleta || ei sovelleta ||

(10) 1,2-dikloorietaani || 107‑06‑2 || 10 || 10 || ei sovelleta || ei sovelleta ||

(11) dikloorimetaani || 75‑09‑2 || 20 || 20 || ei sovelleta || ei sovelleta ||

(12) di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP) || 117‑81‑7 || 1,3 || 1,3 || ei sovelleta || ei sovelleta ||

(13) diuroni || 330‑54‑1 || 0,2 || 0,2 || 1,8 || 1,8 ||

(14) endosulfaani || 115‑29‑7 || 0,005 || 0,0005 || 0,01 || 0,004 ||

(15) fluoranteeni || 206‑44‑0 || 0,0063 || 0,0063 || 0,12 || 0,12 || 30

(16) heksakloori­bentseeni || 118‑74‑1 || || || 0,05 || 0,05 || 10

(17) heksakloori­butadieeni || 87‑68‑3 || || || 0,6 || 0,6 || 55

(18) heksakloori­sykloheksaani || 608‑73‑1 || 0,02 || 0,002 || 0,04 || 0,02 ||

(19) isoproturoni || 34123‑59‑6 || 0,3 || 0,3 || 1,0 || 1,0 ||

(20) lyijy ja lyijy-yhdisteet || 7439‑92‑1 || 1,213 || 1,3 || 14 || 14 ||

(21) elohopea ja elohopea­yhdisteet || 7439‑97‑6 || || || 0,07 || 0,07 || 20

(22) naftaleeni || 91‑20‑3 || 2 || 2 || 130 || 130 ||

(23) nikkeli ja nikkeli­yhdisteet || 7440‑02‑0 || 413 || 8,6 || 34 || 34 ||

(24) nonyylifenolit (4-nonyylifenoli) || 84852-15-3 || 0,3 || 0,3 || 2,0 || 2,0 ||

(25) oktyylifenolit ((4-(1,1',3,3'-tetrametyylibutyyli)-fenoli)) || 140‑66‑9 || 0,1 || 0,01 || ei sovelleta || ei sovelleta ||

(26) pentaklooribentseeni || 608‑93‑5 || 0,007 || 0,0007 || ei sovelleta || ei sovelleta ||

(27) pentakloori­fenoli || 87‑86‑5 || 0,4 || 0,4 || 1 || 1 ||

(28) polyaromaattiset hiilivedyt (PAH)11 || ei sovelleta || ei sovelleta || ei sovelleta || ei sovelleta || ei sovelleta ||

bentso(a)pyreeni || 50-32-8 || 1,7 10-4 || 1,7 10-4 || 0,27 || 0,027 || 2 kalalle 5 äyriäisille ja pääjalkaisille 10 nilviäisille

bentso(b)fluoranteeni || 205‑99‑2 || 0,017 || 0,017

bentso(k)fluoranteeni || 207‑08‑9 || 0,017 || 0,017

bentso(g,h,i)peryleeni || 191‑24‑2 || 8,2 10-3 || 8,2 10-4

indeno(1,2,3-cd)pyreeni || 193-39-5 || ||

(29) simatsiini || 122‑34‑9 || 1 || 1 || 4 || 4 ||

(29a) tetrakloorieteeni7 || 127‑18‑4 || 10 || 10 || ei sovelleta || ei sovelleta ||

(29b) trikloorieteeni7 || 79‑01‑6 || 10 || 10 || ei sovelleta || ei sovelleta ||

(30) tributyylitinayhdisteet (tributylitina-kationi) || 36643-28-4 || 0,0002 || 0,0002 || 0,0015 || 0,0015 ||

(31) triklooribentseenit || 12002-48-1 || 0,4 || 0,4 || ei sovelleta || ei sovelleta ||

(32) trikloorimetaani || 67-66-3 || 2,5 || 2,5 || ei sovelleta || ei sovelleta ||

(33) trifluraliini || 1582-09-8 || 0,03 || 0,03 || ei sovelleta || ei sovelleta ||

(34) dikofoli || 115-32-2 || 1,3 10-3 || 3,2 10-5 || ei sovelleta10 || ei sovelleta10 || 33

(35) perfluoro-oktaanisulfonihappo ja sen johdannaiset (PFOS) || 1763-23-1 || 6,5 10-4 || 1,3 10-4 || 36 || 7,2 || 9,1

(36) kinoksifeeni || 124495-18-7 || 0,15 || 0,015 || 2,7 || 0,54 ||

(37) dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset yhdisteet || Katso direktiivin 2000/60/EY liitteen X alaviite 10 || || || || || Summa PCDD+PCDF+PCB-DL 0,008 µg.kg-1 TEQ14

(38) aklonifeeni || 74070-46-5 || 0,12 || 0,012 || 0,12 || 0,012 ||

(39) bifenoksi || 42576-02-3 || 0,012 || 0,0012 || 0,04 || 0,004 ||

(40) sybutryyni || 28159-98-0 || 0,0025 || 0,0025 || 0,016 || 0,016 ||

(41) sypermetriini || 52315-07-8 || 8 10-5 || 8 10-6 || 6 10-4 || 6 10-5 ||

(42) diklorvossi || 62-73-7 || 6 10-4 || 6 10-5 || 7 10-4 || 7 10-5 ||

(43) heksabromisyklododekaani (HBCDD) || Katso direktiivin 2000/60/EY liitteen X alaviite 12 || 0,0016 || 0,0008 || 0,5 || 0,05 || 167

(44) heptakloori ja heptaklooriepoksidi || 76-44-8 / 1024-57-3 || 2 10-7 || 1 10-8 || 3 10-4 || 3 10-5 || 6,7 10-3

(45) terbutryyni || 886-50-0 || 0,065 || 0,0065 || 0,34 || 0,034 ||

(46) 17-alfa-etinyyliestradioli || 57-63-6 || 3,5 10-5 || 7 10-6 || ei sovelleta || ei sovelleta ||

(47) 17-beeta-estradioli || 50-28-2 || 4 10-4 || 8 10-5 || ei sovelleta || ei sovelleta ||

(48) diklofenaakki || 15307-79-6 || 0,1 || 0,01 || ei sovelleta10 || ei sovelleta10 ||

__________________________

1                 CAS: Chemical Abstracts Service.

2             Tämä parametri on vuosikeskiarvona ilmaistu ympäristönlaatunormi (AA-EQS). Sitä sovelletaan kaikkien isomeerien kokonaispitoisuuteen, jollei toisin säädetä.

3             Sisämaan pintavedet käsittävät joet ja järvet sekä niihin liittyvät keinotekoiset tai voimakkaasti muutetut vesimuodostumat.

4             Tämä parametri on sallittuna enimmäispitoisuutena ilmaistu ympäristönlaatunormi (MAC-EQS). Kun parametrin MAC-EQS kohdalle on merkitty ”ei sovelleta”, AA-EQS-arvojen katsotaan tarjoavan suojan lyhytaikaisilta pilaantumishuipuilta jatkuvissa päästöissä, koska ne ovat merkittävästi alhaisempia kuin välittömän myrkyllisyyden perusteella johdetut arvot.

5             Bromattuihin difenyylieettereihin (N:o 5) kuuluvien prioriteettiaineiden osalta ympäristönlaatunormia on verrattava yhdistenumeroiden 28, 47, 99, 100, 153 ja 154 pitoisuuksien summaan.

6             Kadmiumin ja kadmiumyhdisteiden (N:o 6) osalta ympäristönlaatunormit vaihtelevat riippuen veden kovuudesta eriteltynä viiteen luokkaan: luokka 1 <40 mg CaCO3/l, luokka 2: 40–<50 mg CaCO3//l, luokka 3: 50–<100 mg CaCO3//l, luokka 4: 100–<200 mg CaCO3//l ja luokka 5: ≥200 mg CaCO3//l).

7             Tämä aine ei ole prioriteettiaine, vaan muu pilaava aine; tällaisten aineiden kohdalla ympäristönlaatunormit vastaavat ennen 13 päivää tammikuuta 2009 sovelletussa lainsäädännössä vahvistettuja normeja.

8             Tälle aineryhmälle ei ole annettu viitteellisiä parametreja. Viitteelliset parametrit on määriteltävä analyyttisellä menetelmällä.

9             Kokonais-DDT on isomeerien 1,1,1-trikloori-2, 2-bis (p-kloorifenyyli)etaanin (CAS-numero 50-29-3), EU-numero 200-024-3), 1,1,1-trikloori-2 (o-kloorifenyyli)-2-(p-kloorifenyyli) etaanin (CAS-numero 789-02-6), EU-numero 212-332-5), 1,1-dikloori-2,2 bis (p-kloorifenyyli) etyleenin (CAS-numero 72-55-9, EU-numero 200-784-6), ja 1,1-dikloori-2,2 bis (p-kloorifenyyli) etaanin (CAS-numero 7254-8, EU-numero 200-783-0) summa.

10            Näiden aineiden MAC-EQS:n määrittelemiseen ei ole käytettävissä riittävästi tietoja.

11            Polyaromaattisiin hiilivetyihin (PAH) kuuluvien prioriteettiaineiden (N:o 28) osalta eliöstöä koskeva EQS perustuu bentso(a)pyreenin myrkyllisyyteen, jota olisi käytettävä muiden polyaromaattisten hiilivetyjen indikaattorina ja jonka pitoisuutta olisi verrattava EQS:ään. AA-EQS vedessä on vastaava arvo.

12            Eliöstön EQS:t viittaavat kalaan, ellei muuta ilmoiteta.

13            Nämä EQS:t tarkoittavat eliöstöön kertyviä kyseisten aineiden pitoisuuksia.

14            PCDD: polyklooratut dibentso-p-dioksiinit, PCDF: polyklooratut dibentsofuraanit, PCB-DL: dioksiinin kaltaiset polykloraatut bifenyylit, TEQ: toksisuusekvivalentit.

[1]               Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1). http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:02000L0060-20090113:FI:NOT

[2]               Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/105/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla, neuvoston direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta (EUVL L 348, 24.12.2008, s. 84). http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:32008L0105:FI:NOT

[3]               Ympäristönlaatunormilla tarkoitetaan ”sellaisia tiettyjen pilaavien aineiden pitoisuuksia vedessä, sedimentissä tai eliöstössä, joita ei saa ylittää ihmisten terveyden tai ympäristön suojelemiseksi” (vesipuitedirektiivin 2 artiklan 35 kohta).

[4]               Eliöstöllä tarkoitetaan mitä tahansa elävien vesieliöiden ryhmiä, joita voidaan analysoida ja käyttää pilaantumisen indikaattorina, kuten kaloja, simpukoita, selkärangattomia ja niin edelleen.

[5]               Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1). http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:32006R1907:FI:NOT

[6]               Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1600/2002/EY, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2002, kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1). http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2002:242:0001:0015:FI:PDF

[7]               http://ec.europa.eu/environment/water/water-framework/objectives/implementation_en.htm

[8]               Terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevä tiedekomitea on yksi komissiolle riippumatonta neuvontaa antavista tiedekomiteoista. Siihen kuuluu 17 asiantuntijaa. Lisätietoja on osoitteessa http://ec.europa.eu/health/scientific_committees/environmental_risks/index_en.htm

[9]               Sopimusnro 070307/2009/547548/SER/D1.

[10]             Osan tarkistettavia olemassa olevia aineita koskevan tutkimuksen tukitiedoista valmisteli toinen konsulttiyritys WRc (Milieun avustuksella).

[11]             Komission direktiivi 2009/90/EY, annettu 31 päivänä heinäkuuta 2009, veden tilaa koskevan kemiallisen analysoinnin ja seurannan teknisten eritelmien määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY mukaisesti (EUVL L 201, 1.8.2009, s. 36). http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2009:201:0036:0038:FI:PDF

[12]             Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13). http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2011:055:0013:0018:FI:PDF

[13]             Muutokset vaikuttavat seuraaviin olemassa oleviin aineisiin: numerot 2 (antraseeni), 5 (bromatut difenyylieetterit), 15 (fluoranteeni), 20 (lyijy ja lyijy-yhdisteet), 22 (naftaleeni), 23 (nikkeli ja nikkeliyhdisteet) ja 28 (polyaromaattiset hiilivedyt).

[14]             EUVL C , , s. .

[15]             EUVL C , , s. .

[16]             EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

[17]             EYVL L 331, 15.12.2001, s. 1.

[18]             EUVL L 348, 24.12.2008, s. 84.

[19]             EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.

[20]             EYVL L 84, 5.4.1993, s. 1.

[21]             EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1.

[22]             EUVL L 201, 1.8.2009, s. 36.

[23]             EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

[24]             12 kuukautta tämän direktiivin antamisen jälkeen.

[25]             Tämän direktiivin voimaantulopäivä.

[26]             12 kuukautta tämän direktiivin antamisen jälkeen.

Top