EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 21.2.2023

COM(2023) 102 final

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

EU:n toimintasuunnitelma: suojellaan ja ennallistetaan meriekosysteemejä kestävää ja selviytymiskykyistä kalataloutta varten

1.Johdanto

Valtameret ja meret kattavat 70 prosenttia maapallon pinta-alasta ja yli 65 prosenttia EU:n pinta-alasta. Terveet meriekosysteemit ovat olennaisen tärkeitä elämälle maapallolla, ja niillä on keskeinen rooli maapallon hyvinvoinnissa. Ne ovat yksi tärkeimmistä monimuotoisuuden ja ruoan lähteistä, ne säätelevät ilmastoa ja ovat merkittävä hiilinielu 1 . Aivan yhtä tärkeää on se, että ne tuovat huomattavia terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä rannikkoyhteisöille.

Biodiversiteettipaneelin, jäljempänä ’IPBES’, hiljattain julkaiseman raportin 2 mukaan maailmassa joka viidennen ihmisen ravinnonsaanti ja elinkeino ovat riippuvaisia luonnonvaraisista lajeista ja kalastus on merkittävä luonnonvaraisiin lajeihin perustuva ravinnonlähde. Näiden resurssien säilyttäminen hallinnoimalla niitä kestävällä tavalla on tästä syystä nyt tärkeämpää kuin koskaan, jotta YK:n kestävän kehityksen tavoitteet voidaan saavuttaa.

Kestävästi hoidetuista kannoista kestävästi pyydetty kala on korkealaatuisen ja edullisen proteiinin lähde, ja sen hiilijalanjälki on suhteellisen pieni. 3 Sillä on ratkaiseva merkitys monien ihmisten ruokaturvan ja kalastusyhteisöjen taloudellisen perustan säilyttämisessä. Kestävän kalastuksen ja kalakantojen kestävän hoidon varmistaminen on keskeisessä asemassa myös valtamerten biologisen monimuotoisuuden suojelemisessa ja ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Sekä meriympäristöllä että kalastuksella ja kalatalousalalla on nykypäivänä monia haasteita. Sen lisäksi että ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen uhkaavat ihmisen toiminnan aiheuttamien paineiden vuoksi meriympäristön olemassaoloa, alaa ovat koetelleet myös monet muut merkittävät haasteet, kuten brexit, koronaviruspandemia ja viimeisimpänä seuraukset, joita on aiheutunut Venäjän raa’asta sotilaallisesta hyökkäyksestä Ukrainaan. 4 Nämä äkilliset muutokset ovat johtaneet laajoihin markkinahäiriöihin, olennaisten raaka-aineiden pulaan sekä polttoaineiden ja kalanrehun hintojen nopeaan nousuun, minkä lisäksi sotilasoperaatiot ja miinat aiheuttavat ilmeisiä vaaroja Mustallamerellä.

Näihin välittömiin haasteisiin puuttuessaan EU:n ei pidä unohtaa, että sen on välttämätöntä turvata elintarvikejärjestelmiensä kestävyys. EU:n biodiversiteettistrategian 5 , ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan strategian 6 ja Pellolta pöytään ‑strategian 7 mukaisesti EU:n on varmistettava, että ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä aiheutuvat riskit eivät vaaranna niiden hyödykkeiden ja palveluiden saatavuutta, joita terveet meriekosysteemit tarjoavat kalastajille, rannikkoyhteisöille ja koko ihmiskunnalle.

EU:n kalatalouden selviytymiskyvyn parantaminen tarkoittaa myös sen varmistamista, että kalastus edistää meriekosysteemien suojelua ja ennallistamista, sillä se on niistä riippuvainen. Vain terve meriympäristö, jossa kalakannat ovat terveitä ja luonnon monimuotoisuus on rikas, voi varmistaa, että EU:n kalastusyhteisöillä on vauras tulevaisuus keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Meriekosysteemeihin kohdistuu yhä suurempia uhkia ilmastonmuutoksen 8 ja kestämättömän tai laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen 9 vuoksi. Ihmistoiminta, kuten meriliikenne, energiantuotanto, matkailu, maatalous ja teollisuus, aiheuttaa myös muita paineita 10 . Tämän vuoksi on tärkeää puuttua samanaikaisesti myös muihin paineisiin, joita meriekosysteemeihin ja kalakantojen kestävyyteen kohdistuu, mukaan lukien saastumisen eri muotoihin, kuten epäpuhtauksiin, maatalouskäytäntöihin, muoveihin ja meluun. EU torjuu merten pilaantumista useiden lainsäädännöllisten ja politiikka-aloitteiden kautta saasteettomuutta koskevan toimintasuunnitelman puitteissa. 11 Näitä aloitteita ovat muun muassa raja-arvojen asettaminen merten roskaantumiselle, vedenalaiselle melulle, ravinteille ja epäpuhtauksille meristrategiapuitedirektiivin nojalla sekä raja-arvojen saavuttamiseksi toteutettavien toimenpiteiden täytäntöönpano. Niitä ovat myös useiden saastumisen vähentämistavoitteiden asettaminen 12 ja toimenpiteiden toteuttaminen meriympäristön hyväksi. Lisäksi satamassa olevia vastaanottolaitteita koskevat EU:n säännöt tarjoavat kannustimia kerätä pyydyksiin tarttunutta jätettä ja tuoda se satamaan. 13  

EU:n tason toimia meriekosysteemien taantumisen pysäyttämiseksi on kiireesti tehostettava puuttumalla kaikkiin niihin kohdistuviin paineisiin. Kuten tässä toimintasuunnitelmassa esitetään, näillä toimilla on muun muassa lisättävä kalastuksenhoidon kestävyyttä ja uudistettava sitä meriekosysteemien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi ja ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi 14 sekä kannustettava ja innostettava muuta maailmaa noudattamaan esimerkkiä 15 .

Tämä toimintasuunnitelma on osa komission pyrkimyksiä toteuttaa johdonmukaisemmin EU:n ympäristöpolitiikkaa ja yhteistä kalastuspolitiikkaa, jonka perustan muodostavat kolme kestävyyden osa-aluetta: ympäristön ja talouden kestävyys sekä sosiaalinen kestävyys. Se tarjoaa tulevaisuuteen suuntautuvan strategian kalastuksenhoidon ekosysteemilähtöisen lähestymistavan parempaan soveltamiseen sekä täydentää tiedonantoa kalastuspolitiikan toiminnasta 16 ja tiedonantoa EU:n kalastus- ja vesiviljelyalan energiasiirtymästä, jäljempänä ’energiasiirtymäaloite’ 17 .

Noudattaen vuoteen 2030 ulottuvan biodiversiteettistrategian sitoumusta saattaa oikeudellisen suojelun piiriin 30 prosenttia EU:n merialueista, joista kolmasosa olisi saatettava tiukan suojelun piiriin, toimintasuunnitelmassa puututaan Euroopan tilintarkastustuomioistuimen meriympäristöä koskevassa erityiskertomuksessa 18 havaittuihin puutteisiin keskittymällä erityisesti merisuojelualueisiin 19 ja eri tapoihin, joilla kalastuksenhoidolla voidaan tehostaa meriluonnon monimuotoisuuden suojelua ja ennallistamista, ja edistämällä siten luonnon ennallistamista koskevan säädösehdotuksen 20 tavoitteiden saavuttamista.

Toimintasuunnitelmassa hyödynnetään palautetta, jota saatiin sidosryhmiltä ja kansalaisilta laajassa kuulemisessa 21 .

Jatkona YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten 15. konferenssissa, jäljempänä ’COP15-konferenssi’, Montrealissa uudesta maailmanlaajuisesta biodiversiteettikehyksestä tehdylle historialliselle sopimukselle ja samalla kun käydään neuvotteluja uusista oikeudellisesti sitovista sopimuksista aavan meren suojelemiseksi ja muovisaasteen torjumiseksi tämä toimintasuunnitelma lujittaa EU:n maailmanlaajuista johtoasemaa osoittamalla, että EU pitää kiinni sitoumuksistaan. EU vei eteenpäin pyrkimyksiä kohti kunnianhimoista uutta maailmanlaajuista biodiversiteettikehystä, josta sovittiin COP15-konferenssissa. Tämä toimintasuunnitelma auttaa täyttämään joitakin sovituista maailmanlaajuisista sitoumuksista, kuten sitoumuksen suojella 30 prosenttia maailman maa- ja merialueista ja ennallistaa 30 prosenttia rappeutuneista ekosysteemeistä.

Toimintasuunnitelman tavoitteet ovat yhdenmukaisia myös yhteisessä tiedonannossa EU:n kansainvälisen valtamerten hallinnoinnin ohjelmasta 22 esitettyjen EU:n sitoumusten kanssa ja yhteisen kalastuspolitiikan, jäljempänä ’YKP’, ulkoisen ulottuvuuden kanssa.

2.Kalastuskäytäntöjen kestävyyden parantaminen

Meriympäristöön kohdistuu nykypäivänä monia paineita, joihin on puututtava johdonmukaisella tavalla. 23 Uuden maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen ja vuoteen 2030 ulottuvan biodiversiteettistrategian tavoitteiden mukaan 30 prosenttia Euroopan merialueesta on suojeltava. EU voi näiden tavoitteiden mukaisesti vähentää merkittävää osaa meriympäristöön kohdistuvasta paineesta perustamalla uusia merisuojelualueita ja hallinnoimalla tehokkaasti jo olemassa olevia sekä tekemällä kalastuskäytännöistä kestävämpiä, muun muassa edistämällä vähävaikutteisten pyydysten käyttöä. Tehokkaasti hallinnoidut suojelualueet vähentävät herkkien lajien 24 joutumista tahattomaksi saaliiksi, suojelevat kalojen kutu- ja kasvualueita ja nuoria kaloja sekä vähentävät herkkiin luontotyyppeihin, erityisesti merenpohjaan, kohdistuvia vaikutuksia.

Päätökset sen suhteen, milloin, missä ja miten kalastus tapahtuu, vaikuttavat kohdelajien lisäksi myös kalojen ja sivusaaliiden määrään ja kokoon ja näin ollen kalastustoimien kestävyyteen. Kalastuksen tätä osa-aluetta, jota yleisesti kutsutaan ’teknisiksi toimenpiteiksi’, koskevat säännöt ajantasaistettiin vuonna 2019. 25 Uudet säännöt tarjoavat johdonmukaisen toimenpidekokonaisuuden, jolla edistetään ympäristötavoitteiden saavuttamista ja omaksutaan alueellinen lähestymistapa tarvittavan joustavuuden varmistamiseksi. Teknisiä toimenpiteitä koskeva asetus sisältää joukon perussääntöjä, joilla säädellään valikoivaa kalastusta kullakin merialueella. Asetuksessa määritellään esimerkiksi verkkojen silmäkoot ja silmien muodot, jotta verkoilla voidaan pyydystää vain tietyn kokoisia kaloja, lajittelu- ja valikointiristikot, joiden avulla tietyt lajit pääsevät ulos pyydyksestä, sekä kalastusalueiden paikka- ja aikakohtaiset pyyntikiellot esimerkiksi kalojen lisääntymiskauden aikana. 26

Pyydysten valikoivuuden parantaminen ja herkkiin lajeihin kohdistuvien kalastuksen vaikutusten vähentäminen

Yksi teknisiä toimenpiteitä koskevan asetuksen perussääntöjen tavoitteista on vähentää herkkien lajien tahattomia saaliita ja, jos mahdollista, ehkäistä ne. Kaloihin ja muihin meriympäristön lajeihin kohdistuu monia uhkia, muun muassa liikakalastus, pilaantuminen sekä niiden elinympäristöjen häiriintyminen tai tuhoutuminen ja heikentyminen. Joidenkin mielestä yksi suurimmista uhkista on lajien tahaton pyydystäminen. Nämä ongelmat ovat osaltaan vähentäneet useiden lajien kantoja, ja vaikka useimpia lajeja suojellaan tiukasti EU:n luonnonsuojelulainsäädännöllä, osa niistä on edelleen vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Vaarantuneet lajit ovat erityisen suuren uhan alla. Niihin kuuluu useita hailajeja 27 , merikilpikonnia ja merinisäkkäitä, kuten Itämeren pääaltaan pyöriäinen ja Välimeren munkkihylje, sekä merilintuja, kuten baleaarienliitäjä. Ne ovat kaikki vaarassa joutua saaliiksi seisovilla verkoilla harjoitettavassa kalastuksessa. Lisäksi merinisäkkäitä jää usein suurten pelagisten troolien saaliiksi, merilintuja pitkäsiimakalastuksen saaliiksi ja merikilpikonnia troolien ja pitkiensiimojen saaliiksi.

Tahattomien saaliiden välttämiseksi on kuitenkin olemassa laajasti saatavilla olevia ratkaisuja, joiden käyttöä edellytetään jo EU:n ympäristölainsäädännössä ja YKP:n säännöissä. Niitä ovat muun muassa teknisten muutosten tekeminen pyydyksiin ja kalastuksen rajoittaminen sellaisina aikoina ja sellaisilla alueilla, joilla esiintyy erityisen paljon herkkiä lajeja.

Toimia, joilla pyritään parantamaan herkkien lajien suojelua kaikilla EU:n merialueilla muun muassa pilottihankkeiden kautta, on suunnitteilla ja käynnissä, mutta niiden tavoitteiden tasossa ja toteutuksen nopeudessa on eroja 28 . Lisätoimia kuitenkin tarvitaan, jotta vuoteen 2030 ulottuvan biodiversiteettistrategian sitoumukset voidaan saavuttaa tehokkaasti. 

Komissio kehottaa jäsenvaltioita asettamaan tiukempia tavoitteita ja hyödyntämään kaikkia YKP:n välineitä toteuttaakseen kiireellisesti toimenpiteitä, jotka ovat jo saatavilla ja jotka on arvioitu tieteellisesti. Niitä voivat olla esimerkiksi tiettyjen kalastusalueiden lyhytaikainen sulkeminen tai akustisten karkotinlaitteiden asentaminen, mikä tieteellisen lausunnon 29 perusteella edistäisi Itämeren pääaltaan pyöriäisen ja Biskajanlahden delfiinien elpymistä. Lisäksi nopeat toimet vähentävät merilintujen joutumista tahattomaksi saaliiksi ja suojelevat haita. 30 Jäsenvaltioiden olisi myös parannettava seurantajärjestelmiä tahattomien saaliiden määrän ja jakautumisen määrittämiseksi.

Kaupallisesti hyödynnettävien kalalajien kestävän enimmäistuoton tasojen saavuttaminen on YKP:n keskeinen periaate ja edistää kaupallisten kalakantojen hyvää ekologista tilaa. Tähän voidaan päästä rajoittamalla saaliita tai kalastusta ja varmistamalla, että kalastustoiminta on erittäin valikoivaa niin, että kalastajat pyydystävät vain kohdelajeja ja niitäkin vain tiettyjä määriä sekä tietynikäisiä ja -kokoisia yksilöitä. Lisäksi kalastukselle voi olla hyötyä merkittävien kutu- ja kasvualueiden suojelusta, mukaan lukien tiukasti suojelluista alueista, sillä lisääntyneet kalakannat leviävät lähialueille.

Saataville on tullut monia uusia ja innovatiivisia ratkaisuja, joilla voidaan parantaa kalastusmenetelmien kestävyyttä edelleen, kuten valikoivampien pyydysten käyttö, seurantavälineet sellaisten alueiden tunnistamiseksi, joilla on nuorten kalojen keskittymiä, sekä toimet tällaisten alueiden välttämiseksi. 31 Tarvitaan jäsenvaltioiden yhteisiä toimia, jotta voidaan jatkaa ja nopeuttaa työtä kansallisten toimien ja yhteisten suositusten 32 edistämiseksi sekä niiden suositusten noudattamiseksi, joita Välimeren yleinen kalastuskomissio on antanut tällaisten innovatiivisten välineiden ja käytäntöjen käyttöönotosta ja levittämisestä. Jotta tähän voidaan päästä, on ratkaisevan tärkeää tarjota tehokkaita kannustimia ja tukea asianomaisille kalastusyhteisöille ja hyödyntää käytettävissä olevia EU:n varoja.

Komissio aikoo tukea jäsenvaltioita pyytämällä tieteellisiltä laitoksilta lausuntoja siitä, miten EU:n laivaston nykyisiä kalastustapoja voidaan parantaa. Uusien tieteellisten lausuntojen perusteella se aikoo myös tarvittaessa käyttää teknisiä toimenpiteitä koskevassa asetuksessa sille annettua pyydysten suunnittelua koskevaa täytäntöönpanovaltaa 33 varmistaakseen tasapuoliset toimintaedellytykset pyydysten valikoivuutta koskevien säännösten täytäntöönpanossa.

On erityisen tärkeää ja kiireellistä parantaa kaupallisesti kalastettavien äärimmäisen uhanalaisten lajien, kuten ankeriaan, suojelua. Ankerias on vaeltava laji, ja sen hoito ja säilyttäminen edellyttävät moniin ihmisen toimiin puuttumista. Sen vuoksi on omaksuttava kokonaisvaltainen, useita politiikkoja kattava lähestymistapa.

Kalastuksesta merenpohjaan kohdistuvien vaikutusten vähentäminen

Merenpohjan elinympäristöjen terveys on olennaisen tärkeää meriekosysteemien terveyden kannalta. Niiden rikas biologinen monimuotoisuus tarjoaa monille lajeille kasvu- ja kutualueita, pitää yllä merten ravintoverkkojen rakennetta ja toimintaa sekä säätelee ilmastoa.

Kalastus, jossa käytetään tiettyjä pohjaa koskettavia liikkuvia pyydyksiä (’liikkuva pohjakalastus’) 44 , erityisesti pohjatrooleja, on yksi yleisimmistä ja haitallisimmista toimista merenpohjan ja sen luontotyyppien kannalta 45 . Tällä hetkellä rannikon merenpohjasta 79 prosentissa katsotaan olevan fyysisiä häiriöitä, jotka johtuvat pääasiassa pohjatroolikalastuksesta, ja neljäsosassa EU:n rannikkoalueista merenpohjan luontotyypit ovat todennäköisesti kadonneet. 46  Intensiivisimmin kalastetuilla alueilla troolataan yli 10 kertaa vuodessa. 47

Valtameret ja meret, erityisesti valtamerten sedimentit, ovat merkittävä luonnollinen hiilinielu. Yhä laajemmin tunnustetaan, että sinisen hiilen varastoiminen merellisiin luontotyyppeihin ja sen säilyttäminen niissä on tärkeää ilmastonmuutoksen torjumiseksi. 48 Meren hiilivarastoja tunnetaan toistaiseksi huonommin kuin maalla olevia, mutta viimeaikainen näyttö 49 viittaa siihen, että merenpohjan sedimenttien häiritsemisellä on suora vaikutus niiden kykyyn varastoida hiiltä.

Merenpohjan biologinen monimuotoisuus voi kuitenkin elpyä, jos siihen kohdistuvia paineita vähennetään, esimerkiksi vähentämällä liikkuvaa pohjakalastusta. 50 Se tuo merkittäviä hyötyjä ekosysteemeille ja yhteiskunnalle, mukaan lukien kalataloudelle kalakantojen elpyessä ja kalabiomassan lisääntyessä, ja estää meriympäristön tilan huonontumista.

EU:n lainsäädännössä edellytetään jo merenpohjan suojelua ja ennallistamista. Ympäristölainsäädäntö velvoittaa jäsenvaltiota toteuttamaan merenpohjan suojelutoimia ’ympäristön hyvän tilan’ saavuttamiseksi EU:n vesillä. 51 Niiden on myös toteutettava tarvittavat toimenpiteet Natura 2000 ‑merialueilla edistääkseen tiettyjen merenpohjan luontotyyppien ’suotuisan suojelun tason’ saavuttamista tai pitääkseen sitä yllä.

Kalastuksenhoidon välineillä kielletään liikkuva pohjakalastus Välimeren kapeilla rannikkoalueilla ja syvemmällä kuin 1 000 metrissä. Lisäksi niillä kielletään pohjatroolaus Atlantin valtamerellä syvemmällä kuin 800 metrissä ja pohjakalastus 16 419 neliökilometrin alueella, jolla esiintyy haavoittuvia meriekosysteemejä. 52 Lisäksi erityisen herkkien alueiden pohjakalastusta rajoitetaan useilla toimenpiteillä ja asetuksilla 53 .

Tämän lisäksi jotkin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimia kieltääkseen pohjakalastuksen joillakin alueilla tai rajoittaakseen sitä kansallisilla toimenpiteillä ja antamalla YKP:a koskevia yhteisiä suosituksia 54 pohjaksi delegoiduille asetuksille. GFCM päätti arvioida marraskuussa 2022 EU:n ehdotuksen pohjalta 600–800 metrin syvyydessä noudatettavien nykyisten kalastusrajoitusten syvyysrajojen muuttamisen mahdollisia vaikutuksia tarkoituksena asettaa rajoituksia mahdollisesti matalammille vesille.

Liikkuva pohjakalastus on kuitenkin edelleen yleistä EU:n vesillä. Esimerkiksi Koillis-Atlantilla sitä harjoitetaan 80–90 prosentilla alueista, joilla voidaan kalastaa 55 , mukaan lukien monilla Natura 2000 ‑alueilla ja muilla merisuojelualueilla. Tämä horjuttaa biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa 56 asetettujen maailmanlaajuisten suojelutavoitteiden saavuttamista ja voi uhata edistymistä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.

Liikkuvalla pohjakalastuksella meriympäristöön olevat vaikutukset vaarantavat myös kalastuksen kestävyyden ja kalojen saatavuuden keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Sen lisäksi, että liikkuva pohjakalastus vahingoittaa ekosysteemejä, joista kalastus on riippuvainen, se kuluttaa erittäin paljon polttoainetta, mikä aiheuttaa alalle merkittäviä kustannuksia ja erityisen huomattavan hiilijalanjäljen 57 . Se kuuluu ominaisluonteensa vuoksi vähiten valikoiviin kalastusmenetelmiin ja tuottaa suhteettoman suuren määrän tahattomia saaliita 58 ja poisheitettyjä saaliita. Poisheitettyjen saaliiden määrä on erityisen huolestuttava etenkin, koska EU pyrkii samaan aikaan vähentämään elintarvikejätettä 59 , joka on puolestaan erittäin merkittävä aihe laajemmassa, maailmanlaajuista ruokaturvaa koskevassa keskustelussa.

Tarvitaan määrätietoisia toimia merenpohjan suojelemiseksi ja ennallistamiseksi muun muassa luopumalla liikkuvasta pohjakalastuksesta varmistaen samalla, että tätä menetelmää ei korvata vastaavilla tai huonommilla vaihtoehdoilla. Merisuojelualueilla sijaitsevat merenpohjan luontotyypit on tarpeen suojella ja ennallistaa kiireellisesti, erityisesti kun otetaan huomioon niiden merkitys EU:n meriluonnon monimuotoisuuden keskittyminä, niiden kyky edistää kalakantojen kasvua ja niiden tehokasta hoitoa koskevat, jo pitkään voimassa olleet oikeudelliset velvoitteet.

Jotta voidaan saavuttaa EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteet eli suojella 30 prosenttia EU:n meristä, komissio kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään käytettävissä olevia YKP:n välineitä kaikilta osin ja luopumaan liikkuvasta pohjakalastuksesta asteittain kaikilla merialueilla viimeistään vuoteen 2030 mennessä. Ensinnäkin jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä maaliskuun 2024 loppuun mennessä kansallisia toimenpiteitä tai tarvittaessa ehdotettava alueellisille ryhmille yhteisiä suosituksia liikkuvan pohjakalastuksen kieltämiseksi merisuojelualueilla, jotka ovat luontotyyppidirektiivin mukaisesti nimettyjä Natura 2000 ‑alueita ja joilla suojellaan merenpohjaa ja meriympäristön lajeja. Liikkuvaa pohjakalastusta ei myöskään tulisi sallia uusilla merisuojelualueilla.

Niiden sitoumusten tulosten pohjalta, jotka jäsenvaltiot ovat antaneet biodiversiteettistrategian tavoitteen saavuttamiseksi eli vähintään 30 prosentin suojelemiseksi EU:n meristä, jäsenvaltioiden olisi noudatettava tieteellisiä lausuntoja ja otettava kalastuksenhoitoa koskevissa päätöksissä huomioon toimenpiteiden kokonaisvaikutus meriekosysteemiin. Niiden on erityisesti vältettävä sellaisia kalastuskäytäntöjen muutoksia, jotka voisivat aiheuttaa vahinkoa esimerkiksi lisäämällä muun tyyppisistä pyydyksistä aiheutuvia vaikutuksia meriekosysteemeihin tai herkkiin lajeihin.

Kun kehitetään innovatiivisempia välineitä, joilla pyritään rajoittamaan tämäntyyppisten pyydysten vaikutuksia, on ehdottoman tärkeää jatkaa alan kanssa käytäviä keskusteluja, jotta voidaan edistää innovointia ja uusien ratkaisujen toteutusta käytännössä. Tämä on tärkeää myös sen varmistamiseksi, että toteutetut toimenpiteet pysyvät tarkoituksenmukaisina ja teknologian kehityksen tasalla.

Meristrategiapuitedirektiivin ja luonnon ennallistamista koskevan säädösehdotuksen tavoitteiden mukaisesti merenpohjaa on suojeltava ja ennallistettava myös merisuojelualueiden ulkopuolella. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi nopeasti sovittava ja pantava täytäntöön merenpohjan koskemattomuutta koskevat kynnysarvot, joita kehitetään parhaillaan meristrategiapuitedirektiivin nojalla.

3.Reilun ja oikeudenmukaisen siirtymän turvaaminen kaikille

Euroopan uudessa kasvustrategiassa, Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa, esitetään toimenpiteitä, joilla edistetään yhteiskunnan ja talouden reilua ja oikeudenmukaista siirtymää osallistavan ja aidosti kestävän kehityksen mallin toteuttamiseksi. Reiluus ja osallistavuus ovat onnistuneen vihreän siirtymän ennakkoedellytyksiä.

Meriympäristön lajien ja luontotyyppien säilyttämisen ja suojelun kehittäminen tarjoaa selviä hyötyjä yhteiskunnalle ja taloudelle, erityisesti kalastus- ja rannikkoyhteisöille, joiden toimeentulo on suoraan riippuvainen terveistä meriekosysteemeistä. Tutkijat ovat esimerkiksi arvioineet, että jos 30 prosenttia meristä suojeltaisiin, vuosittaiset maailmanlaajuiset saaliit voisivat kasvaa 8 miljoonalla tonnilla, mikä on noin 10 prosenttia nykyisistä saaliista. 62  

Vaikka siirtymä on tarpeellinen ja hyödyllinen yhteiskunnan ja talouden kannalta ja vaikka kalatalousalaa tällä hetkellä koettelevat koronaviruspandemiasta ja sodasta johtuvat haasteet, esimerkiksi energian hintojen nousu, eivät liity tässä suunnitelmassa esitettyihin toimenpiteisiin, kuten pohjakalastuksen asteittaiseen lopettamiseen kaikilla merisuojelualueilla, erityisesti viimeksi mainitulla toimenpiteellä tulee olemaan yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia joihinkin toimijoihin ja yhteisöihin, 63 minkä vuoksi siirtymän oikeudenmukaisuus on varmistettava. Vaikutukset voivat olla helposti toteutettavia pieniä kalastustoimien mukautuksia tai suurempia muutoksia, jotka edellyttävät lieventäviä toimenpiteitä, jotta kalastajia, heidän yhteisöjään ja toimijoita koko toimitusketjussa voidaan auttaa sopeutumaan laajempiin rakenteellisiin muutoksiin. Vaikutuksia voitaisiin kompensoida osittain siirtämällä kalastustoimintaa muille kalastusalueille, jos se on mahdollista.

Samaan aikaan vaikutusten odotetaan olevan merkittävämpiä kalastuksesta riippuvaisissa yhteisöissä, joissa talouden monipuolistaminen on tällä hetkellä vähäistä. Tästä syystä on tärkeää varmistaa, että siirtymä tapahtuu asteittain ja että jäsenvaltiot huomioivat paikallisyhteisöjen erityistarpeet ja tukevat niitä siirtymässä, myös taloudellisesti. On tärkeää tiedostaa, että – samaan tapaan kuin kestävän enimmäistuoton tavoitteen kohdalla jo koettiin – kalastusalan käytäntöjen muutokset kompensoituvat keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä sitä mukaa, kun kalakannat elpyvät ja kaupallisesti kalastettavat lajit siirtyvät merisuojelualueilta muille kalastusalueille heijastusvaikutusten kautta.

Lyhyellä aikavälillä alaan kohdistuvat taloudelliset vaikutukset johtuvat myös energian hintojen noususta. Asteittainen siirtyminen paljon polttoainetta kuluttavasta pohjatroolauksesta vähemmän energiaa kuluttaviin kalastusmenetelmiin voi myös tuottaa merkittäviä säästöjä. Tämä vastaa täysin komission tavoitetta luopua fossiilisten polttoaineiden käytöstä mahdollisimman pian ja sen pyrkimystä tukea EU:n kalastuslaivastoa ja vesiviljelyalaa niiden rakenteellisessa energiasiirtymässä. Tukeakseen tätä siirtymää komissio on myös ehdottanut EU:n energiaverodirektiivin 64 tarkistuksessa polttoaineveron käyttöönottoa ja esittelee energiasiirtymäaloitteen samaan aikaan tämän toimintasuunnitelman kanssa.

Komissio kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan ja tukemaan kalastusyhteisöjä tässä toimintasuunnitelmassa esitetyssä siirtymässä ja auttamaan niitä vahvistamaan selviytymiskykyään, innovoimaan ja sopeutumaan. Tämä tarkoittaa muun muassa EU:n rahoitusvälineiden kautta saatavan tuen, erityisesti innovointiin ja talouselämän monipuolistamiseen tarkoitetun tuen sekä energiasiirtymään ja pyydysten valikoivuuden lisäämiseen tarkoitetun tuen, parempaa hyödyntämistä. Lukuisat esimerkit osoittavat, että EU:n rahoituksen tehokkaalla käytöllä voidaan saada vaikutuksia aikaan, mutta meriympäristön suojelun tukemiseen käytetty EU:n rahoituksen osuus on ollut tähän asti liian pieni. 65 Kuten tilintarkastustuomioistuin on vahvistanut, käytettävissä olevia EU:n määrärahoja on selvästi mahdollista hyödyntää paremmin.

Tähän tarkoitukseen voi saada rahoitusta ensisijaisesti Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastolta, jäljempänä ’EMKVR’ 66 , sekä ympäristön ja ilmastotoimien ohjelmasta, jäljempänä ’Life’ 67 . Niillä on keskeinen rooli ilmastoa ja luonnon monimuotoisuutta koskevien politiikkatavoitteiden tukemisessa. Lisäksi komissio tekee tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa varmistaakseen, että kukin ohjelma edistää monivuotisessa rahoituskehyksessä näille tavoitteille asetettujen monialaisten tavoitteiden saavuttamista. 68

Muita rahoituslähteitä, jotka on mainittu myös komission oppaassa ”Find your EU funding programme for the environment” 69 , ovat muun muassa Horisontti Eurooppa 70 , Euroopan aluekehitysrahasto (mukaan lukien Euroopan alueellinen yhteistyö (Interreg)) 71 , Euroopan sosiaalirahasto plus 72 , Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto 73 , Verkkojen Eurooppa -väline sekä elpymis- ja palautumistukiväline 74 . Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä näitä rahoituslähteitä strategisesti, lisättävä kansallista rahoitusta ja kannustettava yksityistä sektoria investoimaan siirtymään, kuten älykkään erikoistumisen strategioihin kestävän sinisen talouden edistämiseksi. Jäsenvaltioilla on edelleen tässä asiassa komission täysi tuki.

On tärkeää hyödyntää mahdollisuudet monipuolistamiseen ja innovointiin täysin, aloittaen mahdollisuuksista, jotka tuotiin esille uudessa strategiassa kestävään siniseen talouteen EU:ssa 75 . Strategiassa tarkastellaan uusien liiketoimintamallien kehittämistä alan ympäristöjalanjäljen pienentämiseksi käyttämällä digitalisointia sekä innovatiivisia pyydyksiä ja tekniikoita. Jotta siirtymävaiheessa olevat kalastusyhteisöt voivat täysin hyödyntää muilla sinisen talouden aloilla syntyviä talouden monipuolistamisen mahdollisuuksia, komissio käynnistää toukokuussa 2023 pidettävässä merten käyttäjäfoorumissa keskustelun, johon osallistuu merellä ja valtamerillä toimivia sidosryhmiä ja ryhmiä.

Erasmus+-, EMKVR- tai ESR+-rahastojen puitteissa EU:n tuella järjestettävät kohdennetut koulutus- ja osaamisen kehittämisohjelmat voisivat auttaa siirtymisessä muille sinisen talouden aloille, kuten leväntuotantoon ja uudistavaan meriviljelyyn 76 , uudistuvaan energiaan tai kestävään vesiviljelyyn. Ekologisen kestävyyden parantaminen esimerkiksi hoitamalla merisuojelualueita tehokkaasti voi tuoda paikallisille kalastusyhteisöille lisätuloja tai vaihtoehtoisen toimeentulon muun muassa luontomatkailun tai hyvin hallinnoidun virkistyskalastuksen muodossa. Kalastajat voivat myös saada EU:lta tukea tehtäväänsä ’merten hoitajina’. Useat myönteiset esimerkit 77 ovat jo osoittaneet, että he voivat kerätä EU:n tuella roskia ja kadonneita pyydyksiä.

4.Tietopohjan vahvistaminen sekä tutkimus ja innovointi

Kalastuksenhoitoa ja meriympäristön suojelua koskevien aloitteiden suunnittelu ja kehittäminen edellyttävät vankkaa tietopohjaa. Tietopohja puolestaan edellyttää järjestelmällistä tiedonkeruuta ja luotettaviin menetelmiin perustuvaa tieteellistä seurantaa. Kattavien tutkimustietojen puuttumisella ei voida oikeuttaa tarvittavien toimenpiteiden lykkäämistä tai laiminlyömistä, mutta se nostaa esiin tarpeen investoida enemmän osaamisvajeiden tunnistamiseen ja korjaamiseen.

Jäsenvaltiot seuraavat meriekosysteemejä ja ympäristöön kohdistuvia paineita käyttäen monia erilaisia lähestymistapoja ja eri välineiden yhdistelmiä, erityisesti tiedonkeruupuitteita 79 sekä meristrategiapuitedirektiivissä, lintudirektiivissä 80 ja luontotyyppidirektiivissä säädettyjä tarkkailuohjelmia. Lisätoimia tarvitaan kuitenkin sen varmistamiseksi, että tarkkailu ja tiedonkeruu on riittävää, jotta voidaan arvioida kalastuksen vaikutuksia merialueiden luontotyyppeihin ja lajeihin.

Tämän työn yhteydessä olisi suunniteltava kohdennettuja seurantaohjelmia, joilla parannetaan havaintojen tekemistä ja raportointia tahattomasti pyydystetyistä lajeista. Ohjelmien olisi katettava suuririskiset kalastuksen alat ja kaikkien asiaankuuluvien laivastonosien, myös pienempien alusten, mahdolliset vaikutukset. Lisäksi ohjelmissa olisi tarkasteltava tietoja virkistyskalastuksesta, mukaan lukien virkistyskalastuksessa käytettävistä aluksista, ja sen vaikutuksesta kalakantoihin ja meriympäristöön. Ajan tasalle saatetulla ja uudistetulla valvonta-asetuksella 81 tulee olemaan merkittävä rooli näiden parannusten toteuttamisessa, kun lainsäätäjät ovat hyväksyneet sen.

Lisäksi tarvitaan lisää tutkimusta ja tiedonkeruuta tietämyksen kehittämiseksi merenpohjan tilasta ja kalastuksen, myös pohjakalastuksen jakautumisen ja toistuvuuden, vaikutuksista merenpohjan luontotyyppeihin 82 ja niiden vaikutuksesta hiilen sitomiseen. Komissio käynnistää tutkimuksen, jossa kvantifioidaan merenpohjan eri luontotyyppien hiilidioksidin varastointikapasiteetti EU:n vesillä ja pohjakalastuksen mahdolliset vaikutukset tähän kapasiteettiin.

Siirtyminen valikoivampiin ja ympäristölle vähemmän haitallisiin kalastuskäytäntöihin edellyttää kustannusten ja hyötyjen järjestelmällistä arviointia, jotta voidaan auttaa kalastajia, muita alan yrityksiä ja koko yhteiskuntaa. Tämä edellyttää parempia mallintamismenetelmiä nykyisten ja tulevien säilyttämistoimenpiteiden sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristövaikutusten ennustamiseksi ja arvioimiseksi. Komissio ryhtyy viimeistään vuoden 2023 lopussa kehittämään mallintamisvälinettä ’luonnonpääoman’ käsitteen sisällyttämiseksi taloudellisiin päätöksiin. Tähän sisältyy sekä meriekosysteemipalvelujen taloudellisen arvon että meriympäristön terveen tilan ylläpitämisestä koituvien sosioekonomisten kustannusten ja hyötyjen arviointi ja kvantifiointi.

On olennaisen tärkeää pyytää tieteellisiä lausuntoja ICESin ja STECF:n kaltaisilta elimiltä, jotta politiikkaa ohjaavat parhaat käytettävissä olevat tieteelliset lausunnot. Tästä syystä ja ottaen huomioon YKP:an sisältyvän oikeudellisen vaatimuksen kuulla STECF:ää sekundaarilainsäädännöstä, STECF tarjoaa uudessa kokoonpanossaan (2022–2025) asiantuntemusta aloilta, jotka ovat erityisen tärkeitä tämän toimintasuunnitelman täytäntöönpanon ja tukemisen kannalta.

Myös Euroopan ympäristökeskus (EEA) antaa komissiolle tärkeää tukea suojeltujen merialueiden verkoston yhtenäisyyden kartoittamisessa ja arvioinnissa EU:n vesillä sekä meriympäristön lajien, luontotyyppien ja ekosysteemien tilan ja niihin kohdistuvien paineiden arvioinnissa. EEA:n tuki biodiversiteettistrategian täytäntöönpanossa keskittyy suojelualueisiin, myös merisuojelualueilla toteutettavien kalastuksenhoitotoimenpiteiden seurantaan, ja sillä on erityisen suuri merkitys tässä toimintasuunnitelmassa esitetyn työn kannalta. Komissio aikoo vahvistaa yhteistyötä EEA:n kanssa tämän toimintasuunnitelman täytäntöönpanon edistämiseksi muun muassa mukauttamalla nykyisiä ympäristöraportointijärjestelmiä.

Myös Euroopan meripoliittinen seurantakeskus ja tietoverkko, jäljempänä ’EMODnet’, tukee tämän toimintasuunnitelman tehokasta täytäntöönpanoa, sillä se on toinen keskeinen väline Euroopan meriä koskevan tietopohjan kehittämisessä. Se tarjoaa maksuttoman ja rajoittamattoman pääsyn alalta kerättyihin meritietoihin, jotka kattavat seitsemän temaattista osa-aluetta 83 . EMODnet ja Copernicuksen meriympäristön seurantapalvelut tarjoavat tietoa eurooppalaisen valtamerten digitaalisen kaksosen ytimessä. Kyseessä on digitaalinen mallintamisalusta, jolla voidaan parantaa kykyämme arvioida meriympäristöä koskevia politiikkavaihtoehtoja testaamalla erilaisia hoitoskenaarioita. Tätä varten alustaan syötetään ympäristöä, yhteiskuntaa ja rahoitusta koskevia tietoja.

EU:n tutkimus- ja innovaatiolinjauksena on tukea kalastuksen kestävyyttä sekä meriluonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja ennallistamista. Tukea on saatavilla erityisesti Horisontti Eurooppa ‑puiteohjelman kautta: sekä sen yleisen työohjelman 84 kautta että mission ’Ennallistetaan valtameriä ja vesistöjä vuoteen 2030 mennessä’ 85 , jäljempänä ’valtameriä ja vesistöjä koskeva missio’, ja sen paikallisten vesistöalueiden ’majakoiden’ kautta. Sillä voidaan tukea tutkimusta ja innovointia, jotka koskevat kalastuksen kestävyyttä sekä meriluonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja ennallistamista.

Valtameriä ja vesistöjä koskevassa missiossa asetetaan kunnianhimoisia tavoitteita merten ja makean veden ekosysteemien ja luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi ja ennallistamiseksi. Painopisteitä ovat muun muassa älykkäät ja ympäristöä säästävät pyydykset, merialueiden monimuotoinen käyttö, vihreät, energiatehokkaat ja pienikokoiset kalastusalukset, joiden energianlähteenä käytetään yhä enemmän uusiutuvia ja vähähiilisiä polttoaineita, ja niihin liittyvät toimet. Siihen liittyy myös tietämyksen lisääminen ekosysteemin eri osatekijöistä, läpimurtoratkaisujen kehittäminen meren luonnonvarojen ja luontotyyppien suojelemiseksi sekä seurantamenetelmien parantaminen muun muassa tekoälyä käyttämällä.

Lisätukea tiedonkeruuseen, tutkimukseen ja innovointiin on saatavilla EMKVR:n ja Life-ohjelman kautta.

5.Seuranta ja täytäntöönpanon valvonta

EU:n kalastus- ja ympäristölainsäädäntö voi olla onnistunutta vain, jos sen täytäntöönpano onnistuu. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimia sääntöjen täytäntöönpanemiseksi, seuraamiseksi ja täytäntöönpanon valvomiseksi, ja komission on seurattava, noudattavatko jäsenvaltiot sääntöjä.

Jäsenvaltioiden tavoista seurata YKP:n sääntöjä 88 ja valvoa niiden täytäntöönpanoa on säädetty pääasiassa kalastuspolitiikan valvonta-asetuksessa, jonka tiukentamista 89 komissio ehdotti vuonna 2018. Lähes viisi vuotta kestäneiden toimielinten välisten keskustelujen ja neuvottelujen jälkeen tarkistus on saatava kiireesti päätökseen ja on otettava käyttöön päivitetty, nykyaikaisempi ja tehokkaampi seurantajärjestelmä, jolla tuetaan siirtymistä kestävämpään kalatalouteen.

Ympäristörikosdirektiivin 90 täytäntöönpanon ohella komission suorittamat täytäntöönpanon valvontatoimet ovat kahden viime vuosikymmenen aikana edistäneet merkittävästi luonnon monimuotoisuutta koskevien EU:n säädösten ja YKP:n sääntöjen asianmukaista täytäntöönpanoa. 91 Biodiversiteettistrategialla vahvistettiin komission sitoutumista näiden säädösten täytäntöönpanon valvontaan, esimerkiksi Natura 2000 ‑alueiden valmiiksi saattamisen ja tehokkaan hoidon sekä suojeltujen lajien sivusaaliiden vähentämisen osalta.

Komissio aikoo tehostaa meristrategiapuitedirektiivin täytäntöönpanon valvontaa, jossa se on tähän mennessä keskittynyt ainoastaan raportointivaatimuksiin. Jatkossa se aikoo käsitellä enemmän direktiivin virheellistä täytäntöönpanoa koskevia tapauksia. Direktiivin käynnissä olevan uudelleentarkastelun yhteydessä komissio arvioi myös, onko tiettyjä oikeudellisia velvoitteita tarpeen selventää.

Jäsenvaltiot eivät ole tähän mennessä hyödyntäneet riittävästi säännöstä 92 , jonka nojalla ne voivat pyytää EU:n toimielimiä ryhtymään toimenpiteisiin huomatessaan, että niiden merivesien ympäristön tilaan vaikuttaa ongelma, jota ne eivät voi ratkaista kansallisilla toimenpiteillä tai joka on yhteydessä toiseen politiikanalaan, kuten kalastuspolitiikkaan. Euroopan tilintarkastustuomioistuin totesi, että tämä heikentää politiikanalojen välistä koordinointia 93 . Komissio arvioi edellä mainittua säännöstä tällä hetkellä osana meristrategiapuitedirektiivin uudelleentarkastelua ja voi havaintojensa perusteella ehdottaa sen tarkistamista tehokkuuden parantamiseksi.

Myös Euroopan kalastuksenvalvontavirasto 94 , jäljempänä ’EFCA’, jota tukevat tietyillä aloilla Euroopan meriturvallisuusvirasto, jäljempänä ’EMSA’, ja Euroopan raja- ja merivartiovirasto, jäljempänä ’Frontex’, auttaa jäsenvaltioita ja komissiota YKP:ssa niille määrättyjen tehtävien ja velvollisuuksien täyttämisessä. Tulevaisuudessa EFCAn työohjelmaan olisi sisällyttävä kalastuksen seurantatoimia, joilla edistetään erityisesti tämän toimintasuunnitelman tavoitteiden saavuttamista. Tämän olisi tarkoitettava erityistoimia EFCAn yhteiskäyttösuunnitelmissa noudattaen komission täytäntöönpanopäätöstä 95 , jolla perustetaan yksittäisiä valvonta- ja seurantaohjelmia.

6.Hallinto, sidosryhmien osallistuminen ja tavoittavuus

Ympäristön- ja kalastuksenhoitotoimenpiteiden onnistunut täytäntöönpano edellyttää kaikkien sidosryhmien ja erityisesti kalastajien tukea. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää, että toimenpiteitä kehitettäessä ja toteutettaessa pidetään yllä avoimuutta, yhteistyötä, tiedotusta ja osallistavuutta.

Jäsenvaltioilla on selkeät vastuut ja velvoitteet meriympäristön suojelemisessa. YKP tarjoaa välineitä niiden kalastustoimenpiteiden täytäntöönpanemiseen, joita näiden velvoitteiden täyttäminen edellyttää. YKP tarjoaa perustan, jonka pohjalta kaikki sidosryhmät voivat tehdä yhteistyötä alueellisten ryhmien ja neuvoa-antavien toimikuntien välityksellä sopivimpien kalastustoimenpiteiden määrittelemiseksi ja niistä sopimiseksi paikalliset tai alueelliset tekijät huomioiden. Tätä lähestymistapaa noudattamalla siirtymä voidaan toteuttaa ja se voidaan muuntaa poliittisesta tavoitteesta todellisiksi käytännön toimiksi.

Vaikka jäsenvaltiot keskittyivät alueellisen lähestymistavan täytäntöönpanossa aluksi ennen kaikkea purkamisvelvoitteeseen, täytäntöönpanossa on saavutettu viime vuosina laajempia tuloksia erityisesti sen jälkeen, kun teknisiä toimenpiteitä koskeva asetus hyväksyttiin vuonna 2019. Työ kalastuksenhoitotoimenpiteiden toteuttamiseksi Natura 2000 ‑merialueilla YKP:sta annetun asetuksen 11 artiklan 97 mukaisesti on kuitenkin edistynyt kovin eri tahtiin eri merialueilla.

Merisuojelualueilla toteutettavia kalastustoimenpiteitä koskevia yhteisiä suosituksia on alettu antaa enemmän vasta vuodesta 2021 alkaen, ja niiden kokonaismäärä on edelleen hyvin alhainen ja niiden soveltamisala säilyttämiseen liittyen suppea. Näiden kalastuksenhoitotoimenpiteiden käyttöönotto on riittämätöntä, kun otetaan huomioon niiden merkitys meriympäristön suojelua ja ennallistamista koskevan EU:n lainsäädännön tehokkaalle täytäntöönpanolle ja noudattamiselle.

Jotta voidaan puuttua maapalloa koetteleviin kriiseihin ja meriluonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien eheyden yhä nopeampaan vähenemiseen, jolla on haitallisia sosioekonomisia vaikutuksia kalakantojen taantumisen ja ruokaturvariskien vuoksi, on selvää, että jäsenvaltioiden on nopeutettava alueellisen lähestymistavan noudattamista ja nostettava sen tavoitetasoa. On tarpeen uudistaa EU:n yhteinen sitoutuminen merien säilyttämiseen ja varmistaa kaikkien sidosryhmien ja toimielinten selkeä poliittinen sitoutuminen ympäristölainsäädännön tehokkaaseen täytäntöönpanoon sekä YKP:n nykyisten politiikkavälineiden käyttöön ja niiden toimivuudesta huolehtimiseen.

On olennaisen tärkeää, että tämä prosessi on avoin ja että siihen osallistuvat kaikki sidosryhmät ja viranomaiset. EU:n perussopimusten nojalla meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan mutta ympäristöpolitiikka kuuluu jäsenvaltioiden kanssa jaettuun toimivaltaan. Tämän seurauksena kaikilla tasoilla on kehittynyt erillisiä ja koordinoimattomia päätöksentekoprosesseja, mikä estää johdonmukaisten hoitotoimenpiteiden hyväksymisen ja täytäntöönpanon. On ratkaisevan tärkeää parantaa näiden kahden politiikanalan välisiä yhteyksiä ja lisätä merkittävästi avoimuutta ja koordinointia useiden viranomaisten ja sidosryhmien välillä. Tämä antaisi EU:lle mahdollisuudet suunnitella ja kehittää kaikkia osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja, jotka tukevat sekä kalastajia että ympäristöä.

Noudattaakseen sitoumustaan nopeuttaa toimia ja lisätä avoimuutta jäsenvaltioiden olisi laadittava ja julkaistava aikataulutettuja etenemissuunnitelmia kansallisista toimenpiteistä ja muista toimenpiteistä, joita ne aikovat viedä eteenpäin yhteisten suositusten kautta ja jotka ovat välttämättömiä tämän toimintasuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Niihin olisi sisällytettävä tämän tiedonannon 2, 3 ja 6 luvussa määritellyt asiaankuuluvat toimenpiteet. Etenemissuunnitelmien olisi perustuttava jäsenvaltioiden lupauksiin saavuttaa vuoteen 2030 ulottuvan biodiversiteettistrategian tavoitteet. Prosessin helpottamiseksi komissio laatii etenemissuunnitelmille mallin.

Tukeakseen jäsenvaltioita toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa ja varmistaakseen johdonmukaisuuden ja tehokkuuden komissio perustaa jäsenvaltioita varten uuden yhteisen erityisryhmän, jossa sidosryhmät toimivat tarkkailijoina. Sen tavoitteena on edistää tietämyksen jakamista ja kalastus- ja ympäristöyhteisöjen välisiä keskusteluja sekä tarjota foorumi, joka lisää jäsenvaltioiden etenemissuunnitelmien täytäntöönpanoa koskevaa avoimuutta ja vuoropuhelua. Komissio kannustaa edelleen myös muita EU:n toimielimiä ja kansallisia viranomaisia lisäämään avoimuutta ja yhteistyötä kalastus- ja ympäristöalan osapuolten ja asiantuntijoiden välillä.

Lisätäkseen selkeyttä ja helpottaakseen nykyisen oikeudellisen kehyksen täytäntöönpanoa komissio on tarjonnut ohjeistusta kaikkien toimijoiden tehtävistä ja vastuualueista YKP-asetuksen 11 artiklassa säädettyjen menettelyiden suhteen. 98 Komissio aikoo myös tarjota lisäohjeistusta luontotyyppidirektiivin 6 artiklasta ja kalastuslainsäädännöstä. 

Jotta kalastuksen vaikutuksia meriympäristöön voidaan vähentää, myös kuluttajilla ja markkinoilla on oltava aktiivinen rooli. Tämä on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan lisätä sellaisten kalojen kysyntää, joiden ympäristö- ja ilmastovaikutukset ovat mahdollisimman pienet. Yksityisen sektorin ympäristömerkkialoitteet ovat suosittuja, mikä osoittaa, että kuluttajat ovat halukkaita ostamaan tuotteita, joiden tuotannossa noudatetaan kestävämpää lähestymistapaa kalakantojen hoitoon. Näiden aloitteiden on tärkeää olla metodologisesti luotettavia, jotta kuluttajia ei johdeta harhaan. Tätä tarkoitusta tuetaan myös hyväksytyllä ehdotuksella kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä vihreää siirtymää varten ja tulevalla ehdotuksella väärien ympäristöväittämien torjumisesta.

Kuten Pellolta pöytään -strategiassa todettiin, on tärkeää kehittää edelleen kestävää elintarvikejärjestelmää koskevaa aloitetta, jota komissio aikoo ehdottaa vuonna 2023 johdonmukaisen EU:n lähestymistavan luomiseksi kestävään elintarviketuotantoon.

Edistäessään meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevia vaatimuksia ja meriluonnon monimuotoisuuden ja meriekosysteemien suojelua edellä kuvatuilla tavoilla EU:n olisi asetettava aavalla merellä ja EU:n ulkopuolisten maiden talousvyöhykkeellä kalastaville aluksilleen vähintään samat vaatimukset kuin EU:n vesillä kalastaville. Alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä tehdyn työn lisäksi kestävää kalastusta koskevilla kumppanuussopimuksilla edistetään kansainvälistä kalastuksen hallinnointia tukemalla kestävää kalastusta kumppanimaissa. Lisäksi meristrategiapuitedirektiivissä edellytetään alueellista päätöksentekoa, myös yhteistyössä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, kahdenvälisesti ja/tai asiaankuuluvien kansainvälisten välineiden, kuten alueellisten merisopimusten 99 , kautta.

7.Toimintasuunnitelman täytäntöönpanon kehys

Tässä toimintasuunnitelmassa esitetään useita toimia ja tukitoimenpiteitä kalavarojen ja meriekosysteemien suojelun parantamiseksi sekä ympäristö- ja kalastuspolitiikkojen johdonmukaisuuden ja koordinoinnin kehittämiseksi kaikilla tasoilla. Toimintasuunnitelman tarkoituksena on helpottaa kalatalousalan siirtymistä kestävämpiin kalastuskäytäntöihin ja auttaa alaa selviytymiskykynsä parantamisessa. Se opastaa jäsenvaltioita priorisoimaan toimenpiteitään panostaen herkkien lajien ja merenpohjan suojeluun sekä kalastuksen valikoivuuden parantamiseen.

Jotta nämä toimenpiteet voidaan panna täytäntöön ja jotta ne toimisivat tehokkaasti, kalastusalan, ympäristöelinten, komission, Euroopan parlamentin, neuvoston ja jäsenvaltioiden on tehtävä tiivistä yhteistyötä. Vaikka uutta poliittista sitoutumista ja sysäystä tarvitaan, YKP:n alueellinen lähestymistapa on edelleen oikea kehys tämän toimintasuunnitelman täytäntöönpanolle, koska siinä otetaan kattavasti huomioon alueelliset erot ja olosuhteet. Tässä prosessissa on kiinnitettävä erityistä huomiota työhön, jota tehdään tällä hetkellä alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen puitteissa, kun otetaan huomioon yhteisten ja hajallaan olevien kantojen tila ja tarve tehdä yhteistyötä EU:n vesillä toimivien EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.

Komissio ehdottaa tämän toimintasuunnitelman täytäntöönpanemiseksi seuraavaa kehystä.

-Keväällä 2023 komissio esittää jäsenvaltioille mallin ja ohjeet etenemissuunnitelmien laatimista varten.

-Syksyllä 2023 komissio kutsuu uuden yhteisen erityisryhmän ensimmäisen kokouksen koolle tukemaan jäsenvaltioita niiden laatiessa kansallisia etenemissuunnitelmiaan ja aloittamaan seurantaprosessin.

-Maaliskuun 2024 loppuun mennessä jäsenvaltiot toimittavat etenemissuunnitelmat komissiolle ja julkaisevat ne. Etenemissuunnitelmissa olisi esitettävä kansalliset toimenpiteet ja muut toimenpiteet, joita jäsenvaltiot aikovat ehdottaa yhteisten suositusten kautta toimintasuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi, sekä vuoteen 2030 ulottuva aikataulu.

-Vuoden 2024 alkupuoliskolla komissio antaa toisen kertomuksensa teknisiä toimenpiteitä koskevasta asetuksesta. Tätä kertomusta hyödynnetään biodiversiteettistrategian väliarvioinnissa, joka on myös määrä tehdä vuoden 2024 alkupuoliskolla ja jossa arvioidaan edistymistä tämän toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa. Tämän toimintasuunnitelman täytäntöönpanon edistymistä arvioidaan 1) vuoteen 2030 ulottuvissa etenemissuunnitelmissa ilmoitettujen ja esitettyjen toimenpiteiden perusteella ja 2) maaliskuuhun 2024 mennessä toteutettujen tai toimitettujen kansallisten toimenpiteiden tai yhteisten suositusten perusteella.

-Komissio harkitsee saavutettua edistystä koskevan arvionsa perusteella ja aloiteoikeutensa mukaisesti, tarvitaanko lisätoimia jonkin tässä toimintasuunnitelmassa esitetyn toimenpiteen täytäntöönpanon parantamiseksi, muun muassa antamalla perusteelliseen vaikutustenarviointiin perustuva lainsäädäntöehdotus.

8.Päätelmät

EU on toiminut liikkeellepanevana voimana pyrittäessä sopimukseen uuden maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen kunnianhimoisista tavoitteista, ja nyt sen on ryhdyttävä sanoista tekoihin.

Maapalloa koettelevien kolmen kriisin – ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja saastumisen – torjuminen on nyt kiireellisempää kuin koskaan, jotta voidaan suojella ja ennallistaa Euroopan meriä ja valtameriä sekä varmistaa Euroopan ruokaturva ja kalastajien, rannikkoyhteisöjen ja koko yhteiskunnan sosioekonominen hyvinvointi. On kiireellisesti tuettava EU:n kalataloutta ja autettava sitä parantamaan selviytymiskykyään ja edistämään niiden meriekosysteemien suojelua ja ennallistamista, joista se on riippuvainen.

Osana YKP:sta annetun tiedonannon 101 mukaista kalastus- ja merisopimusta ja energiasiirtymäaloitteeseen perustuvien toimien ohella komissio kehottaa kaikkia osapuolia – jäsenvaltioita, Euroopan parlamenttia ja neuvostoa – suhtautumaan kunnianhimoisesti tämän toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon ja tekemään tiivistä yhteistyötä sidosryhmien kanssa EU:n ympäristö- ja kalastuspolitiikkojen johdonmukaisessa täytäntöönpanossa, jotta kestävä kalatalousala voi toimia rinnakkain ja synergiassa terveiden ja monimuotoisten meriekosysteemien kanssa.

(1)    Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle meristrategiapuitedirektiivin (direktiivi 2008/56/EY) täytäntöönpanosta, COM(2020) 259.

(2)      IPBES (2022): Summary for policymakers of the thematic assessment of the sustainable use of wild species of the Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services. J.-M. Fromentin, M.R. Emery, J. Donaldson, M.-C. Danner, A. Hallosserie, D. Kieling, G. Balachander, E.S. Barron, R.P. Chaudhary, M. Gasalla, M. Halmy, C. Hicks, M.S. Park, B. Parlee, J. Rice, T. Ticktin ja D. Tittensor (toim.). IPBES:n sihteeristö, Bonn, Saksa. 33 sivua. https://doi.org/10.5281/zenodo.6425599

(3)    Bianchi, M., Hallström, E., Parker, R.W.R. et al. Assessing seafood nutritional diversity together with climate impacts informs more comprehensive dietary advice. Commun Earth Environ 3, 188 (2022). https://doi.org/10.1038/s43247-022-00516-4  

(4)    Mukaan lukien vesiviljely ja kalanjalostusteollisuus.

(5)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia: Luonto takaisin osaksi elämäämme, COM(2020) 380.

(6)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Ilmastokestävä Eurooppa – Uusi EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi, COM(2021) 82 final.

(7)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten, COM(2020) 381.

(8)

   Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle meristrategiapuitedirektiivin (direktiivi 2008/56/EY) täytäntöönpanosta, COM(2020) 259 final.

(9)    Euroopan ympäristökeskus, 2019, Marine messages II, Navigating the course towards clean, healthy and productive seas through implementation of an ecosystem-based approach.

(10)    IPBES:n tuoreimmat raportit (Global Assessment Report on Biodiversity and Ecosystem Services (2019) ja Methodological Assessment Report on the Diverse Values and Valuation of Nature (2022)) osoittavat, että niiden ekosysteemien terveys, joista ihminen ja kaikki muut lajit ovat riippuvaisia, on heikkenemässä nopeammin kuin koskaan ja että olemme murentamassa taloutemme, elinkeinojemme, ruokaturvamme, terveytemme ja elämänlaatumme perustaa maailmanlaajuisesti.

(11)    Komission tiedonanto, Terve maapallo kaikille – EU:n toimintasuunnitelma: ”Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta”, COM(2021) 400 final.

(12)    Näitä tavoitteita ovat muun muassa merien jätteen ja muoviroskien vähentäminen 50 prosenttia, ympäristöön pääsevien mikromuovien vähentäminen 30 prosenttia, ravinnehävikin ja kemiallisten torjunta-aineiden käytön vähentäminen 50 prosenttia sekä niiden EU:n ekosysteemien osuuden, joissa ilman pilaantuminen uhkaa luonnon monimuotoisuutta, vähentäminen 25 prosenttia.

(13)      Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/883, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, aluksilta peräisin olevan jätteen toimittamiseen tarkoitetuista satamassa olevista vastaanottolaitteista, direktiivin 2010/65/EU muuttamisesta ja direktiivin 2000/59/EY kumoamisesta (EUVL L 151, 7.6.2019, s. 116).

(14)    Kuten meristrategiapuitedirektiivissä (direktiivi 2008/56/EY) edellytetään.

(15)      Toimintasuunnitelma on merkityksellinen myös EU:n syrjäisimmille alueille (jotka luetellaan SEUT-sopimuksen 249 artiklassa), joihin olisi myös kiinnitettävä erityistä huomiota noudattaen vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa esitettyä kehotusta panostaa kiireellisesti näiden alueiden ekosysteemien suojeluun ja ennallistamiseen niiden poikkeuksellisen rikkaan luonnon monimuotoisuuden vuoksi.

(16)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle: Yhteinen kalastuspolitiikka tänään ja huomenna: kalastus- ja merisopimus kohti kestävää, tieteeseen perustuvaa, innovatiivista ja osallistavaa kalastuksenhoitoa, COM(2023)103.

(17) Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille EU:n kalastus- ja vesiviljelyalan energiasiirtymästä, COM(2023) 100.

(18)    Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 26/2020, Meriympäristö: suojelu on EU:ssa laaja-alaista mutta jää pinnalliseksi, https://op.europa.eu/webpub/eca/special-reports/marine-environment-26-2020/fi/

(19)      Merisuojelualueet ovat maantieteellisesti määriteltyjä alueita, joille on asetettu suojelutavoitteet (Euroopan ympäristökeskus (EEA) 2018 ). Ks. EEA:n tuorein alueellinen analyysi Euroopan merialueiden merisuojelualueista:  https://www.eionet.europa.eu/etcs/etc-icm/products/etc-icm-reports/etc-icm-report-3-2020-spatial-analysis-of-marine-protected-area-networks-in-europe2019s-seas-iii  

(20)    Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luonnon ennallistamisesta, Bryssel, 22.6.2022, COM(2022) 304 final 2022/0195 (COD).

(21)    Kuulemisen tiivistelmä on tämän tiedonannon liitteenä.

(22)    Yhteinen tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Kestävä tulevaisuus siniselle planeetalle – Yhteinen tiedonanto EU:n kansainvälisen valtamerten hallinnoinnin ohjelmasta, JOIN(2022) 28 final.

(23)    Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle meristrategiapuitedirektiivin (direktiivi 2008/56/EY) täytäntöönpanosta, COM(2022) 259 final.

(24)      Siten kuin se määritellään asetuksen (EU) 2019/1241 6 artiklan 8 kohdassa.

(25)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1241, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1380/2013, (EU) 2016/1139, (EU) 2018/973, (EU) 2019/472 ja (EU) 2019/1022 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta (EUVL L 198, 25.7.2019, s. 105).

(26)    Asetuksen (EU) 2019/1241 liitteet V–XI.

(27)    Jollei toisin mainita, ’haita’ koskevien viittausten olisi katsottava tässä asiakirjassa kattavan kaikki rustokalojen luokkaan kuuluvat lajit (hait, rauskukalat ja sillikuningaskalat).

(28)      Itämerellä jäsenvaltiot valmistautuvat toteuttamaan toimenpiteitä, joilla vähennetään äärimmäisen uhanalaisen Itämeren pääaltaan pyöriäisen tahattomia saaliita tieteellisiin lausuntoihin perustuvilla kalastuskieltoalueilla. Välimerellä ja Mustallamerellä jäsenvaltiot valmistelevat Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) puitteissa uusia lieventäviä toimenpiteitä herkkien lajien suojelemiseksi, muun muassa uhanalaisten haiden saaliiksi joutumisen vähentämiseksi ja kalojen kasvualueiden suojelemiseksi. Mustallamerellä valmistellaan myös sammen ja pyöriäisen suojelutoimenpiteitä. Koillis-Atlantilla sopimuspuolet ovat ottaneet käyttöön Oslon ja Pariisin yleissopimuksen (OSPAR) mukaisia toimenpiteitä uhanalaisten tai taantuvien lajien ja merilintujen kantojen elvyttämiseksi. Itämerellä Helsingin yleissopimuksen (HELCOM) tavoitteena on kartoittaa merilintujen riskialueet sekä arvioida suojelutoimien tehokkuutta vesilintujen ja rannikolla elävien kalalajien suojelemiseksi ja niihin kohdistuvien paineiden rajoittamiseksi.

(29)      EU request on emergency measures to prevent bycatch of common dolphin (Delphinus delphis) and Baltic Proper harbour porpoise (Phocoena phocoena) in the Northeast Atlantic (ICES:lle esitetty erityislausuntopyyntö, Koillis-Atlantin luonnonmaantieteelliset alueet, julkaistu 26. toukokuuta 2020).

(30)    Asetuksen (EU) 2019/1241 21 artikla ja liite XIII.

(31)    Esimerkiksi ratkaisut, joita tarkastellaan DISCARDLESS-, Minow- ja ICES-lausunnoissa innovatiivisista pyydyksistä.

(32)    Näistä on säädetty asetuksen (EU) 2019/1241 15 artiklassa ja asetuksen (EU) 1380/2013 (YKP) 11 artiklassa. Ks. myös https://ec.europa.eu/environment/nature/natura2000/marine/docs/Marine%20SWD%20288%20final.pdf

(33)    Asetuksen (EU) 2019/1241 8 artiklan 5 kohta ja 24 artiklan 1 kohdan a, c, d ja g alakohta.

(34)    Tällaisia lajeja ovat ’[l]intu-, nisäkäs- ja matelijalajit sekä muut kuin kaupallisesti hyödynnettävät kala- ja pääjalkaislajit, jotka ovat vaarassa joutua tahattomaksi sivusaaliiksi merialueella tai osa-alueella’, komission päätös (EU) 2017/848, liite, II osa, Vertailuperusteet, menetelmästandardit, täsmennykset ja standardoidut menetelmät merivesien olennaisten piirteiden ja ominaisuuksien sekä ympäristön nykytilan seurantaa ja arviointia varten direktiivin 2008/56/EY 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla.

(35)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiapuitedirektiivi).

(36)    Esimerkiksi panemalla kaikilta osin täytäntöön toimenpiteet, joita suositellaan ICESin vuonna 2023 antamassa lausunnossa EU additional request on mitigation measures to reduce by-catches of common dolphin (Delphinus delphis) in the Bay of Biscay (julkaisussa Report of the ICES Advisory Committee, 2023. ICES Advice 2023, sr.2023.01. https://doi.org/10.17895/ices.advice.21946634 ) tai toimenpiteitä, joilla on vastaava vaikutus.

(37)    Kuten määritellään alaviitteessä 35.

(38)    Neuvoston asetus (EY) N:o 1100/2007, annettu 18 päivänä syyskuuta 2007, Euroopan ankeriaskannan elvytystoimenpiteistä (EUVL L 248, 22.9.2007, s. 17).

(39)      Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

(40)      Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

(41)     Teknisiä toimenpiteitä koskevan STECF:n työn pohjalta: STECF EWG 20-02, https://stecf.jrc.ec.europa.eu/web/stecf/ewg2002  ja STECF 21-07: https://stecf.jrc.ec.europa.eu/ewg2107 .

(42)      Asetuksen (EU) 2019/1241 liitteessä XIV luetellut kaupalliset lajit.

(43)    Esimerkiksi kalastusmahdollisuuksia koskevia asetuksia tieteellisten lausuntojen mukaisesti.

(44)    Kuten todetaan STECF:n raportin Support of the Action plan to conserve fisheries resources and protect marine ecosystems (STECF-OWP-22-01, Bastardie, F. ja Doerner, H. toim., EUR 28359 EN, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2022, ISBN 978-92-76-52911-8, doi:10.2760/25269, JRC129455) taulukossa 1. Tällaisia pyydyksiä ovat muun muassa alukselta vedettävät harat, pumppuharat, mukaan lukien imuharat, pohjatroolit, parilliset ovitroolit, rannalta vedettävät nuotat, ankkuroidut kierrenuotat, parinuotat, skotlantilaiset nuotat (kierrenuotat), alukselta vedettävät nuotat ja puomitroolit.

(45)    Kalastuksen todettiin olevan laajamittaisin ihmisen merialueilla harjoittama toiminta, joka häiritsee merenpohjaa kaikilla Euroopan aluemerillä. Pohjanmerellä tehty alustava arviointi osoitti, että pohjakalastus aiheutti noin 95 prosenttia fyysistä kulumista aiheuttavista häiriöistä (ICES 2019). Lisäksi EEA on arvioinut, että 79 prosenttia EU:n rannikkoalueiden merenpohjasta on häiriintynyt pohjatroolauksen vuoksi (Euroopan komission kertomus meristrategiapuitedirektiivin täytäntöönpanosta, 2020).

(46)      Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle meristrategiapuitedirektiivin (direktiivi 2008/56/EY) täytäntöönpanosta, COM(2020) 259 final.

(47)     https://www.eea.europa.eu/data-and-maps/figures/bottom-trawl-fishing-intensity-in .

(48)    YK:n vuoden 2022 konferenssi kestävän kehityksen tavoitteen 14 toteuttamisen tukemiseksi, Our ocean, our future, our responsibility: draft declaration , Lissabon, 27. kesäkuuta – 1. heinäkuuta 2022.

(49)

   EEA, Carbon stocks and sequestration in terrestrial and marine ecosystems: a lever for nature restoration? A quick scan for terrestrial and marine EUNIS habitat type, Wageningen, marraskuu 2020; ks. myös: Cavan & Hill, 2021 ; Duarte et al., 2020 ; Luisetti et al., 2019 ; Pusceddu et al., 2014 .

(50)    Ks. esimerkiksi: Hiddink, J.G., et al, Global analysis of depletion and recovery of seabed biota after bottom trawling disturbance , Proceedings of the National Academy of Sciences, 2017.

(51)    Kuten direktiivissä 2008/56/EY edellytetään.

(52)    Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2022/1614, annettu 15 päivänä syyskuuta 2022, nykyisten syvänmeren kalastusalueiden määrittelemisestä ja sellaisten alueiden luettelon laatimisesta, joilla tiedetään esiintyvän tai todennäköisesti esiintyy haavoittuvia meriekosysteemejä (EUVL L 242, 19.9.2022, s. 1–141).

(53)    Esimerkiksi asetuksen (EU) 2019/1241 liite II.

(54)    Jäsenvaltiot ovat hyväksyneet vuodesta 2013 alkaen viisi yhteistä suositusta pohjatroolauksen rajoittamiseksi useilla alueilla Pohjanmerellä ja Itämerellä, osittain ekologisesti herkkien riuttojen suojelemiseksi. Joissakin jäsenvaltioissa on hyväksytty myös kansallisia toimenpiteitä, Välimerta koskevan asetuksen nojalla laadittuihin hoitosuunnitelmiin sisältyviä toimenpiteitä ja GFCM:n toimenpiteitä.

(55)    Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) lausunto Euroopan puoleisista Atlantin vesistä ja Itämerestä, EU request on how management scenarios to reduce mobile bottom fishing disturbance on seafloor habitats affect fisheries landing and value, ICES:lle esitetty erityislausuntopyyntö, 24. kesäkuuta 2021.ICESin lausunnon mukaan Välimerellä ja Mustallamerellä on havaittu samansuuntaisia vaikutuksia, vaikka tulokset eivät ole menetelmien erilaisuuden vuoksi suoraan vertailukelpoisia.

(56)     Dureuil et al., Elevated trawling inside protected areas undermines conservation outcomes in a global fishing hot spot, Science 362, 1403–1407 (2018), DOI: 10.1126/science.aau05.

(57)    Sala, A., Damalas, D., Labanchi, L. et al. Energy audit and carbon footprint in trawl fisheries. Sci Data 9, 428 (2022). https://doi.org/10.1038/s41597-022-01478  

(58)    IPBES (2022): Summary for policymakers of the thematic assessment of the sustainable use of wild species of the Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services. J.-M. Fromentin, M.R. Emery, J. Donaldson, M.-C. Danner, A. Hallosserie, D. Kieling, G. Balachander, E.S. Barron, R.P. Chaudhary, M. Gasalla, M. Halmy, C. Hicks, M.S. Park, B. Parlee, J. Rice, T. Ticktin ja D. Tittensor (toim.). IPBES:n sihteeristö, Bonn, Saksa. 33 sivua. https://doi.org/10.5281/zenodo.6425599

(59)    Jätepuitedirektiivin tarkistus, joka on määrä tehdä vuonna 2023, auttaa vähentämään elintarvikejätettä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja komission vuodeksi 2023 asettamien painopisteiden mukaisesti.

(60)    Päätöksen (EU) 2017/848 4 artiklan mukaisesti.

(61)    Tämän suunnittelun olisi oltava osa luvussa 7 tarkoitettuja etenemissuunnitelmia.

(62)    Sala, E., Mayorga, J., Bradley, D. et al. Protecting the global ocean for biodiversity, food and climate. Nature 592, s. 397–402 (2021). https://doi.org/10.1038/s41586-021-03371-z

(63)     Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) – Support of the Action plan to conserve fisheries resources and protect marine ecosystems (STECF-OWP-22-01). Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2022. Saatavilla osoitteessa https://www.researchgate.net/publication/360642059_Scientific_Technical_and_Economic_Committee_for_Fisheries_STECF_-_Support_of_the_Action_plan_to_conserve_fisheries_resources_and_protect_marine_ecosystems  

(64)    Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta. Julkaistu 31. lokakuuta 2003 Euroopan unionin virallisessa lehdessä L 283/51.

(65)    Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 26/2020, Meriympäristö: suojelu on EU:ssa laaja-alaista mutta jää pinnalliseksi, s. 46.

(66)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1139, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2021, Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston perustamisesta ja asetuksen (EU) 2017/1004 muuttamisesta. Komissio hallinnoi suoraan 13:a prosenttia rahastosta.

(67)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/783, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2021, ympäristön ja ilmastotoimien ohjelman (Life) perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1293/2013 kumoamisesta (EUVL L 172, 17.5.2021).

(68)    Kun tarkastellaan EMKVR:n 5,3 miljardin euron talousarviota, joka on jäsenvaltioiden käytettävissä vuosina 2021–2027, jäsenvaltiot aikovat ohjelmaluonnostensa perusteella osoittaa 29 prosenttia määrärahoista luonnon monimuotoisuuteen ja 56 prosenttia ilmastonmuutokseen (tilanne 28. syyskuuta 2022). Life-ohjelmalla on 5,43 miljardin euron talousarvio kaudelle 2021–2027, ja siitä rahoitetaan hankkeita meriympäristön suojelemiseksi ja säilyttämiseksi sekä meriekosysteemeihin kohdistuvan paineen vähentämiseksi.

(69)    DOI 10.2779/768079.

(70)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/695, annettu 28 päivänä huhtikuuta 2021, tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti Eurooppa” perustamisesta ja sen osallistumista ja tulosten levittämistä koskevien sääntöjen vahvistamisesta.

(71)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1301/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä.

(72)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1057, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2021, Euroopan sosiaalirahasto plussan (ESR+) perustamisesta.

(73)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen.

(74)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/241, annettu 12 päivänä helmikuuta 2021, elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta (EUVL L 57, 18.2.2021, s. 17).

(75)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Uudesta lähestymistavasta kestävään siniseen talouteen EU:ssa – EU:n sinisen talouden muuttaminen kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi, COM(2021) 240 final.

(76)    Uudistavalla meriviljelyllä tarkoitetaan merilevien ja simpukoiden viljelyä vedenalaisissa rannikkoviljelmissä.

(77)     https://oceans-and-fisheries.ec.europa.eu/news/joining-hands-eu-fight-marine-litter-2021-09-29_en ; ja https://audiovisual.ec.europa.eu/en/video/I-175441?&lg=EN/EN .

(78)    Jäsenvaltiot hyväksyvät nämä toimintasuunnitelmat luontotyyppidirektiivin 8 artiklan mukaisesti.

(79)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1004, annettu 17 päivänä toukokuuta 2017, kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista unionin puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 199/2008 kumoamisesta (EUVL L 157, 20.6.2017, s. 1–21). Komission delegoidussa päätöksessä (EU) 2021/1167 tarkoitettu EU:n monivuotinen ohjelma tietojen keruuta varten. 

(80)      Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (lintudirektiivi) ja neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (luontotyyppidirektiivi).

(81)    Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009 yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1–50).

(82)    Ajan tasalle saatetun ja uudistetun valvonta-asetuksen mukainen tietojen kirjaaminen on tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeää.

(83)    Näitä osa-alueita ovat merenpohjan luontotyypit, merenpohjan syvyyskartoitus, geologia, ihmisen toiminta (esim. tuulipuistot, vesiviljely ja alusliikenne) sekä meriympäristön fysikaaliset, kemialliset ja biologiset muuttujat.

(84)    Erityisesti Horisontti Eurooppa -puiteohjelman työohjelman klusterin 6 ”Elintarvikkeet, biotalous, luonnonvarat, maatalous ja ympäristö” kautta.

(85)    EU:n missio: Ennallistetaan valtameriä ja vesistöjä: https://research-and-innovation.ec.europa.eu/funding/funding-opportunities/funding-programmes-and-open-calls/horizon-europe/eu-missions-horizon-europe/restore-our-ocean-and-waters_en

(86)    Joissakin jäsenvaltioissa vuonna 2027 nykyisten työsuunnitelmien aikataulusta riippuen.

(87) Kuten asetuksen (EU) 2017/1004 6 artiklassa edellytetään.

(88)    Yhteisen kalastuspolitiikan säännöillä tarkoitetaan elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiseen, hoitoon ja hyödyntämiseen, vesiviljelyyn sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostukseen, kuljetukseen ja kaupan pitämiseen liittyvää EU:n lainsäädäntöä (neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 4 artiklan 2 kohta).

(89)    Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1005/2008 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1139 muuttamisesta kalastuksenvalvonnan osalta {SEC(2018) 267 final} – {SWD(2018) 279 final} – {SWD(2018) 280 final}.

(90)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/99/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 328, 6.12.2008, s. 28–37).

(91)    Valvonta-asetuksen täytäntöönpanoa koskevassa toisessa viisivuotiskertomuksessa esitetään tilannekatsaus komission vuosina 2015–2019 toteuttamista täytäntöönpanotoimista: EUR-Lex - 52021DC0316 - FI - EUR-Lex (europa.eu) .

(92)    Meristrategiapuitedirektiivin 15 artikla.

(93)    Erityiskertomus 26/2020 , Meriympäristö: suojelu on EU:ssa laaja-alaista mutta jää pinnalliseksi, sivu 47, suositus 87, viittaus meristrategiapuitedirektiivin 15 artiklaan.

(94)      Asetus (EU) N:o 2019/173.

(95)    Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2018/1986, annettu 13 päivänä joulukuuta 2018, tiettyihin kalastuksiin sovellettavista yksittäisistä valvonta- ja seurantaohjelmista sekä täytäntöönpanopäätösten 2012/807/EU, 2013/328/EU, 2013/305/EU ja 2014/156/EU kumoamisesta (EUVL L 317/29, 14.12.2018).

(96)    Näihin viitataan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 95 artiklassa.

(97)    Ks. asetuksen (EU) N:o 1380/2013 11 artiklan alaviite 29.

(98)    Komission yksiköiden valmisteluasiakirja On the establishment of conservation measures under the Common Fisheries Policy for Natura 2000 sites and for Marine Strategy Framework Directive purposes, SWD 288 final.

(99)    Seuraavat neljä alueellista merisopimusta kattavat EU:n merialueet: Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus (Helsingin yleissopimus – HELCOM), yleissopimus Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta (Oslon ja Pariisin yleissopimus – OSPAR), Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemista koskeva yleissopimus (Barcelonan yleissopimus – UNEP-MAP) ja yleissopimus Mustanmeren suojelemisesta pilaantumiselta (Bukarestin yleissopimus). EU on sopimuspuolena kolmessa ensimmäisessä.

(100)    Komissio aikoo laatia malleja etenemissuunnitelmille auttaakseen jäsenvaltioita tässä prosessissa.

(101)    COM(2023)103.