Konsolidoitu TEKSTI: 32000R1760 — FI

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan ja 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen ( 1 ),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 2 ),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon ( 3 ),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä ( 4 ),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden merkitsemisen käyttöönottamisesta 21 päivänä huhtikuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 ( 5 ) 19 artiklassa säädetään, että kaikissa jäsenvaltioissa otetaan käyttöön 1 päivästä tammikuuta 2000 pakollinen naudanlihan merkintäjärjestelmä. Samassa artiklassa säädetään myös, että pakollista järjestelmää koskevat yleiset säännöt on vahvistettava ennen kyseistä päivämäärää komission ehdotuksesta.

(2)

Naudanlihan pakollisen merkintäjärjestelmän yleisistä säännöistä 21 päivänä joulukuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2772/1999 ( 6 ) säädetään, että kyseisiä yleisiä sääntöjä sovelletaan ainoastaan väliaikaisesti, enintään kahdeksan kuukauden ajan eli 1 päivästä tammikuuta 31 päivään elokuuta 2000.

(3)	Selkeyden vuoksi asetus (EY) N:o 820/97 on kumottava ja korvattava tällä asetuksella.

(4)

Sen jälkeen kun BSE-taudin aiheuttama kriisi oli saattanut naudanlihan ja naudanlihatuotteiden markkinat epävakaiksi, on kyseisten tuotteiden tuotanto- ja kaupan pitämisolosuhteiden avoimuutta lisätty erityisesti jäljitettävyyden osalta, ja tämä on vaikuttanut myönteisesti naudanlihan kulutukseen. Kuluttajien naudanlihaa kohtaan osoittaman luottamuksen säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi ja kuluttajien harhaanjohtamisen estämiseksi on tarpeen kehittää kuluttajille annettavia tietoja tuotteen asianmukaisella ja selkeällä merkitsemisellä.

(5)

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on ensisijaisen tärkeää ottaa käyttöön toisaalta tehokas nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä tuotantovaiheessa ja toisaalta puolueettomiin perusteisiin pohjautuva erityinen yhteisön merkintäjärjestelmä naudanliha-alalla markkinoillesaattamisvaiheessa.

(6)	Näiden parannusten antamat takuut täyttävät myös tietyt yleistä etua, kuten kansanterveyden ja eläinten terveyden suojelua, koskevat vaatimukset.

(7)	Sen seurauksena kuluttajien luottamus naudanlihan ja lihatuotteiden laatuun lisääntyy, kansanterveyden suojelun korkea taso säilyy ja naudanlihamarkkinoiden kestävä vakaus paranee.

(8)

Eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa sisämarkkinoiden toteutumista varten 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/425/ETY ( 7 ) 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, että yhteisön sisäisessä kaupassa eläimet on varustettava tunnisteella yhteisön määräysten mukaisesti ja että eläimet on rekisteröitävä siten, että eläimen alkuperä tai kauttakulkutila, -keskus tai järjestö voidaan jäljittää ja että nämä tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmät on laajennettava koskemaan kunkin jäsenvaltion alueella tapahtuvia eläinten siirtoja 1 päivään tammikuuta 1993 mennessä.

(9)

Kolmansista maista yhteisöön tuotavien eläinten eläinlääkintätarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista ja direktiivien 89/662/ETY, 90/425/ETY ja 90/675/ETY muuttamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/496/ETY ( 8 ) 14 artiklassa säädetään, että direktiivin 90/425/ETY 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukainen tunnistaminen ja rekisteröiminen on, teuraseläimiä ja rekisteröityjä hevoseläimiä lukuun ottamatta, tehtävä sen jälkeen, kun mainitut tarkastukset on suoritettu.

(10)	Yhteisön tiettyjen maatalousalan tukijärjestelmien hallinnointi vaatii tietynlaisen karjan yksilöllistä tunnistamista. Tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmien on tämän vuoksi sovelluttava tällaisten yksilöllistä tunnistamista koskevien toimenpiteiden soveltamiseen ja valvontaan.

(11)

On tarpeen varmistaa tiedon nopea ja tehokas vaihto jäsenvaltioiden välillä tämän asetuksen moitteettomaksi soveltamiseksi. Asiaa koskevat yhteisön säännökset on annettu jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden ja komission yhteistyöstä tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön oikean soveltamisen varmistamiseksi 19 päivänä toukokuuta 1981 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1468/81 ( 9 ) ja jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden ja komission yhteistyöstä eläinlääkintää ja kotieläinjalostusta koskevan lainsäädännön oikean soveltamisen varmistamiseksi 21 päivänä marraskuuta 1989 annetulla neuvoston direktiivillä 89/608/ETY ( 10 ).

(12)

Nykyiset nautaeläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevat säännöt on vahvistettu eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä 27 päivänä marraskuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/102/ETY ( 11 ) ja asetuksessa (EY) N:o 820/97. Kokemus on osoittanut, että direktiivin 92/102/ETY täytäntöönpano ei ole toiminut täysin tyydyttävästi nautaeläinten osalta ja että sitä on vielä parannettava. Tämän vuoksi on tarpeen antaa nautaeläimiä koskeva erityisasetus kyseisen direktiivin säännösten tehostamiseksi.

(13)	Jotta parannetun tunnistusjärjestelmän käyttöönotto hyväksyttäisiin, on ensisijaisen tärkeää, että tuottajaan ei kohdisteta kohtuuttomia hallinnollisia muodollisuuksia koskevia vaatimuksia. Täytäntöönpanon osalta on asetettava käytännössä noudatettavissa olevat määräajat.

(14)

Jotta eläimet voidaan yhteisön tukijärjestelmien valvomiseksi jäljittää nopeasti ja tarkasti, kunkin jäsenvaltion on syytä luoda ATK-pohjainen kansallinen tietokanta, johon kirjataan eläinten tunnistetiedot, kaikki jäsenvaltion alueella olevat tilat ja eläinten siirrot, kyseisen tietokannan sisältämiä terveystietoja koskevat vaatimukset täsmentävän, eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa annetun direktiivin 64/432/ETY muuttamisesta ja saattamisesta ajan tasalle 17 päivänä maaliskuuta 1997 annetun neuvoston direktiivin 97/12/EY ( 12 ) säännösten mukaisesti.

(15)	Kunkin jäsenvaltion on toteutettava kaikki vielä mahdollisesti tarvittavat toimenpiteet, jotta kansallinen ATK-pohjainen tietokanta saataisiin täysin käyttökuntoon mahdollisimman nopeasti.

(16)	On syytä toteuttaa toimenpiteet sellaisten teknisten edellytysten luomiseksi, joilla varmistetaan tuottajalle paras mahdollinen yhteys tietokantaan sekä tietokantojen laaja käyttö.

(17)

Nautaeläinten siirtojen jäljittämiseksi eläimet olisi tunnistettava kumpaankin korvaan kiinnitettävän korvamerkin avulla ja eläimen mukana on sen kaikkien siirtojen aikana periaatteessa seurattava passi. Korvamerkin ja passin ominaisuudet olisi määriteltävä yhteisön tasolla. Jokaista eläintä varten, jolle on annettu korvamerkki, olisi periaatteessa annettava passi.

(18)	Kolmansista maista direktiivin 91/496/ETY mukaisesti tuotuihin eläimiin olisi sovellettava samoja tunnistusta koskevia vaatimuksia.

(19)	Kunkin eläimen olisi säilytettävä korvafmerkkinsä koko elinaikansa.

(20)	Komissio tutkii parhaillaan yhteisön tutkimuskeskuksen suorittaman työn perusteella mahdollisuutta käyttää elektronisia menetelmiä eläinten tunnistamiseksi.

(21)	Eläinten pitäjien, niitä kuljettavia lukuun ottamatta, olisi pidettävä tilallaan olevista eläimistä ajan tasalla olevaa rekisteriä. Tämän rekisterin ominaisuudet olisi määritettävä yhteisön tasolla. Näiden rekistereiden olisi pyynnöstä oltava toimivaltaisen viranomaisen saatavilla.

(22)	Jäsenvaltiot voivat saattaa näiden toimenpiteiden aiheuttamat kustannukset koko naudanliha-alan vastattavaksi.

(23)	Tämän asetuksen kunkin osaston soveltamisesta vastaava toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset olisi nimettävä.

(24)

Kaikissa jäsenvaltioissa olisi pakollisesti otettava käyttöön pakollinen naudanlihan merkintäjärjestelmä. Tässä pakollisessa järjestelmässä naudanliha-alan toimijoiden ja järjestöjen on annettava merkinnöissä tietoja lihasta sekä sen eläimen tai niiden eläinten teurastuspaikasta, josta tai joista kyseinen naudanliha on peräisin.

(25)

Pakollista naudanlihan merkintäjärjestelmää olisi tehostettava 1 päivästä tammikuuta 2002. Pakollista järjestelmää sovellettaessa naudanlihaa kaupan pitävien toimijoiden ja järjestöjen olisi lisäksi sisällytettävä merkintöihin tietoja alkuperästä, erityisesti eläimen tai eläinten, josta tai joista naudanliha on peräisin, syntymä-, teuraaksikasvatus- ja teurastuspaikasta.

(26)	Naudanlihan vapaaehtoisessa merkitsemisjärjestelmässä voidaan antaa muita tietoja kuin tietoja eläimen tai eläinten, josta tai joista naudanliha on peräisin, syntymä-, teuraaksikasvatus- ja teurastuspaikasta.

(27)	Pakollisen alkuperämerkintäjärjestelmän olisi oltava voimassa 1 päivästä tammikuuta 2002 siten, että täydellisiä tietoja nautojen siirroista yhteisössä vaaditaan ainoastaan 31 päivän joulukuuta 1997 jälkeen syntyneiden eläinten osalta.

(28)

Pakollista naudanlihan merkintäjärjestelmää olisi sovellettava myös yhteisöön tuotavaan lihaan. Säännöksissä on kuitenkin otettava huomioon, että kolmannen maan toimijalla tai järjestöllä ei välttämättä ole kaikkia tietoja, joita yhteisössä tuotetun naudanlihan merkinnöissä vaaditaan. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa vähimmäistiedot, jotka kolmansien maiden on merkittävä.

(29)	On säädettävä poikkeuksista ja samalla taattava vähimmäismäärä tietoja jauhettua naudanlihaa tuottavien ja kaupan pitävien toimijoiden tai järjestöjen osalta, joilla ei ehkä ole mahdollisuutta antaa kaikkia pakollisessa naudanlihan merkintäjärjestelmässä vaadittavia tietoja.

(30)	Merkintöjen tavoitteena on tehdä naudanlihan kaupan pitämisestä mahdollisimman avointa.

(31)	Tämän asetuksen säännökset eivät saa estää maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 14 päivänä heinäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92 ( 13 ) soveltamista.

(32)

On tarpeen säätää myös yhteisön kehyksestä, joka koskee naudanlihan merkintöjen osalta muita kuin pakollisessa merkintäjärjestelmässä vaadittuja tietoja. Yhteisössä kaupan pidetyn naudanlihan merkintöjen moninaisuuden vuoksi asianmukaisinta on perustaa vapaaehtoinen merkintäjärjestelmä. Tällaisen vapaaehtoisen merkintäjärjestelmän tehokkuus perustuu mahdollisuuteen jäljittää eläin tai eläimet, joista merkitty naudanliha on peräisin. Toimijan tai järjestön merkintäjärjestelyistä olisi tehtävä eritelmä, joka on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyttäväksi. Toimijoilla ja järjestöillä olisi oltava lupa tehdä merkintöjä naudanlihaan vain, jos merkinnässä on niiden nimi tai yksilöivä liikemerkki. Jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava oikeus peruuttaa eritelmälle antamansa hyväksyminen, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan. Jotta merkintäeritelmät tunnustettaisiin koko yhteisössä, on tarpeen säätää jäsenvaltioiden keskinäisestä tietojen vaihdosta.

(33)

Kolmansista maista yhteisöön naudanlihaa tuovat toimijat ja järjestöt saattavat myös haluta tehdä tuotteisiinsa merkintöjä vapaaehtoisen merkintäjärjestelmän mukaisesti. Tämän vuoksi olisi annettava säännöksiä, joiden tarkoituksena on varmistaa niin hyvin kuin mahdollista, että tuotua naudanlihaa koskevat merkintäjärjestelyt ovat yhtä luotettavia kuin yhteisön naudanlihaa koskevat.

(34)

Kun asetuksen (EY) N:o 820/97 II osastossa säädetyistä järjestelyistä siirrytään tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin, voi syntyä vaikeuksia, joita tässä asetuksessa ei ole otettu huomioon. Tällaisen tapauksen varalta olisi säädettävä, että komissio voi toteuttaa tarvittavat siirtymätoimenpiteet. Komission olisi myös voitava ratkaista erityiset käytännön ongelmat silloin, kun se vaikuttaa tarkoituksenmukaiselta.

(35)

Tässä asetuksessa säädettyjen merkintäjärjestelyjen luotettavuuden varmistamiseksi on tarpeen velvoittaa jäsenvaltiot toteuttamaan riittäviä ja tehokkaita valvontatoimenpiteitä. Tämä valvonta olisi toteutettava sen vaikuttamatta valvontaan, jota komissio voi vastaavasti toteuttaa Euroopan yhteisön taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 ( 14 ) 9 artiklan mukaisesti.

(36)	Olisi säädettävä asianmukaisista seuraamuksista tämän asetuksen rikkomisen varalta.

(37)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY ( 15 ) mukaisesti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1. Kunkin jäsenvaltion on otettava käyttöön nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä tämän osaston säännösten mukaisesti.

2. Tämän osaston säännöksiä on sovellettava sanotun kuitenkaan rajoittamatta tautien hävittämiseksi tai torjumiseksi mahdollisesti annettavien yhteisön sääntöjen sekä direktiivin 91/496/ETY ja asetuksen (ETY) N:o 3508/92 ( 16 ). ►M3 ————— ◄

Nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmään on kuuluttava seuraavat osat:

Kaikkien tässä osastossa tarkoitettujen tietojen on oltava komission ja asianomaisen jäsenvaltion saatavilla. Jäsenvaltioiden ja komission on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tiedot ovat kaikkien, joiden etua asia koskee, myös kyseisen jäsenvaltion tunnustamien asianomaisten kuluttajajärjestöjen saatavilla sillä edellytyksellä, että kansallisessa lainsäädännössä edellytetty luottamuksellisuus ja tietosuoja turvataan.

1. Kaikki tilalla olevat eläimet on tunnistettava vähintään kahdella liitteessä I luetellulla ja 3 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen sääntöjen mukaisella toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tunnistimella. Ainakin yhden tunnistimen on oltava näkyvissä ja siinä on oltava näkyvä tunnistuskoodi.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta ennen 1 päivää tammikuuta 1998 syntyneisiin eläimiin, joita ei ole tarkoitettu unionin sisäiseen kauppaan. Tällaiset eläimet on tunnistettava vähintään yhdellä tunnistimella.

Tekniseen kehitykseen mukauttamisen varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 22 b artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tunnistimien lisäämistä liitteessä I vahvistettuun luetteloon varmistaen samalla niiden yhteentoimivuus.

Tunnistimet osoitetaan tiloille, jaetaan ja kiinnitetään eläimiin toimivaltaisen viranomaisen määrittämällä tavalla.

Molemmissa yksittäiseen eläimeen kiinnitetyissä tunnistimissa, jotka on hyväksytty 3 kohdan ja tämän kohdan nojalla hyväksyttyjen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukaisesti, on oltava sama tunnistuskoodi, jonka avulla eläin ja sen syntymätila voidaan tunnistaa eläimen rekisteröinnin yhteydessä.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tapauksissa, joissa eläimen tunnistuskoodin muodostavat merkit eivät mahdollista sellaisen elektronisen tunnistimen käyttöä, jossa on sama tunnistuskoodi, asianomainen jäsenvaltio voi toimivaltaisen viranomaisensa valvonnassa sallia, että toisessa tunnistimessa on eri koodi, edellyttäen että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

3. Jotta varmistetaan asianmukainen jäljitettävyys ja mukauttaminen tekniseen kehitykseen sekä tunnistusjärjestelmän optimaalinen toiminta, komissio antaa 22 b artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä I vahvistettuja tunnistimia koskevia vaatimuksia sekä erityisen tunnistimen käyttöönoton edellyttämiä siirtymätoimenpiteitä.

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä asiaan liittyviin ISO-standardeihin tai muiden tunnustettujen kansainvälisten standardointielinten hyväksymiin sellaisiin kansainvälisiin teknisiin standardeihin, joiden avulla voidaan varmistaa vähintään korkeampi suorituskyky ja luotettavuus kuin ISO-standardeilla, perustuvat tarvittavat säännöt, jotka koskevat

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 18 päivästä heinäkuuta 2019 käytössä on tarvittava infrastruktuuri, jotta eläimet voidaan tunnistaa tämän asetuksen mukaisena virallisena tunnistimena käytetyn elektronisen tunnistimen perusteella.

Jäsenvaltiot voivat 18 päivästä heinäkuuta 2019 ottaa käyttöön kansallisia säännöksiä, jotka velvoittavat käyttämään elektronista tunnistinta yhtenä niistä kahdesta tunnistimesta, joista säädetään 1 kohdassa.

Toisen alakohdan mukaista mahdollisuutta käyttävien jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle asiaa koskevien kansallisten säännösten teksti sekä asetettava nämä tiedot saataville internetissä. Komissio avustaa jäsenvaltioita tietojen julkistamisessa sisällyttämällä internetsivulleen linkit jäsenvaltioiden asiaan liittyville internetsivuille.

5. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, kulttuuri- ja urheilutapahtumiin, messuja ja näyttelyitä lukuun ottamatta, tarkoitetut nautaeläimet voidaan merkitä sellaisilla vaihtoehtoisilla tunnistimilla, jotka vastaavat 1 kohdassa säädettyjä tunnistusvaatimuksia.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoisia tunnistimia käyttävät tilat on rekisteröitävä 5 artiklassa säädettyyn atk-pohjaiseen tietokantaan.

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tällaista rekisteröintiä koskevat tarvittavat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jotta taataan 1 kohdassa säädettyjä tunnistusvaatimuksia vastaaviin vaatimuksiin perustuva jäljitettävyys, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 22 b artiklan mukaisesti ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoisia tunnistimia koskevien vaatimusten osalta, mukaan luettuina niiden käyttöönoton edellyttämät siirtymätoimenpiteet.

Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut vaihtoehtoisten tunnistimien muotoa ja mallia koskevat säännöt, mukaan luettuina niiden käyttöönoton edellyttämät siirtymätoimenpiteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle ja toisilleen tiedoksi alueellaan käytettyjen tunnistimien malli ja tunnistusmenetelmä. Niiden on julkistettava nämä tiedot internetissä. Komissio avustaa jäsenvaltioita tietojen julkistamisessa sisällyttämällä internetsivulleen linkit jäsenvaltioiden asiaan liittyville internetsivuille.

1. Edellä 4 artiklan 1 kohdassa säädetyt tunnistimet on kiinnitettävä eläimeen ennen eläimen syntymäjäsenvaltion vahvistaman enimmäismääräajan päättymistä. Enimmäismääräaika lasketaan eläimen syntymästä ja se ei saa ylittää 20:tä päivää.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, eläinten fysiologiseen kehitykseen liittyvistä syistä kyseistä määräaikaa voidaan pidentää 60 päivään eläimen syntymästä.

Eläintä ei saa siirtää syntymätilaltaan ennen kuin siihen on kiinnitetty kaksi tunnistinta.

2. Jotta mahdollistetaan tunnistimien kiinnittäminen käytännön vaikeuksista johtuvissa poikkeusolosuhteissa, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 22 b artiklan mukaisesti niiden poikkeusolosuhteiden määrittelemiseksi, joissa jäsenvaltiot voivat soveltaa 1 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettua tunnistimien kiinnittämisen määräaikaa pidempiä määräaikoja. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tämän mahdollisuuden käyttämisestä komissiolle.

1. Kolmannesta maasta unioniin tulevat eläimet, joille on tehtävä eläinlääkintätarkastukset direktiivin 91/496/ETY mukaisesti, ja jotka on tarkoitettu unionin alueella sijaitsevalle vastaanottavalle tilalle, on merkittävä vastaanottavalla tilalla 4 artiklan 1 kohdassa säädetyillä tunnistimilla.

Eläimiin niiden alkuperämaassa eli kolmannessa maassa kiinnitetty alkuperäinen tunnistin on rekisteröitävä 5 artiklassa säädettyyn atk-pohjaiseen tietokantaan yhdessä eläimille vastaanottavassa jäsenvaltiossa annettujen tunnistimien tunnistuskoodin kanssa.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta eläimiin, jotka on tarkoitettu siirrettäviksi suoraan jäsenvaltiossa sijaitsevaan teurastamoon, edellyttäen että eläimet teurastetaan 20 päivän kuluessa näiden direktiivin 91/496/ETY mukaisten eläinlääkintätarkastusten suorittamisesta.

2. Edellä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tunnistimet on kiinnitettävä eläimiin sen jäsenvaltion vahvistamassa määräajassa, jossa vastaanottava tila sijaitsee. Tämä määräaika ei saa olla yli 20:tä päivää 1 kohdassa tarkoitettujen eläinlääkintätarkastusten suorittamisesta.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, eläinten fysiologiseen kehitykseen liittyvistä syistä kyseistä määräaikaa voidaan toisen tunnistimen osalta poikkeuksellisesti pidentää 60 päivään eläimen syntymästä.

Edellä 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut kaksi tunnistinta on kaikissa tapauksissa kiinnitettävä eläimiin ennen kuin eläimet siirretään vastaanottavalta tilalta.

3. Jos vastaanottava tila sijaitsee jäsenvaltiossa, joka on ottanut 4 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan nojalla käyttöön kansallisia säännöksiä tehdäkseen elektronisen tunnistimen käytöstä pakollista, elektroninen tunnistin on kiinnitettävä eläimiin unionissa sijaitsevalla vastaanottavalla tilalla vastaanottavan jäsenvaltion vahvistamassa määräajassa. Tämä määräaika ei saa olla yli 20:tä päivää 1 kohdassa tarkoitettujen eläinlääkintätarkastusten suorittamisesta.

Elektroninen tunnistin on kaikissa tapauksissa kiinnitettävä eläimiin ennen kuin ne siirretään vastaanottavalta tilalta.

1. Jäsenvaltiosta toiseen siirrettävissä eläimissä on säilytettävä niihin 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti kiinnitetyt alkuperäiset tunnistimet.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi 18 päivästä heinäkuuta 2019 alkaen kuitenkin sallia

2. Jos vastaanottava tila sijaitsee jäsenvaltiossa, joka on ottanut käyttöön kansallisia säännöksiä tehdäkseen elektronisen tunnistimen käytöstä pakollista, elektroninen tunnistin on kiinnitettävä eläimiin viimeistään vastaanottavalla tilalla sen jäsenvaltion vahvistamassa määräajassa, jossa kyseinen vastanottava tila sijaitsee. Tämä määräaika ei saa olla yli 20:tä päivää siitä päivästä, jona eläimet ovat saapuneet vastaanottavalle tilalle.

Elektroninen tunnistin on kaikissa tapauksissa kiinnitettävä eläimiin ennen kuin ne siirretään vastaanottavalta tilalta.

Ensimmäistä alakohtaa ei kuitenkaan sovelleta eläimiin, jotka on tarkoitettu siirrettäviksi suoraan teurastamoon, joka sijaitsee sellaisen jäsenvaltion alueella, joka on ottanut käyttöön kansallisia säännöksiä tehdäkseen elektronisen tunnistimen käytöstä pakollista.

Tunnistimia ei saa poistaa, muuttaa tai korvata ilman toimivaltaisen viranomaisen antamaa lupaa. Tällainen lupa voidaan myöntää vain, kun tunnistimen poistaminen, muuttaminen tai korvaaminen ei vaaranna eläimen jäljitettävyyttä ja kun yksittäisen eläimen ja sen syntymätilan tunnistaminen on mahdollista.

Tunnistuskoodin korvaaminen toisella koodilla on kirjattava 5 artiklassa tarkoitettuun atk-pohjaiseen tietokantaan yhdessä yksittäisen eläimen alkuperäisen tunnistimen tunnistuskoodin kanssa.

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on perustettava atk-pohjainen tietokanta direktiivin 64/432/ETY 14 ja 18 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat vaihtaa atk-pohjaisten tietokantojensa tietoja siitä päivästä, jona komissio tunnustaa tietojenvaihtojärjestelmän täysin toimintakykyiseksi. Pitäjän etujen suojaamiseksi tämä vaihto on tehtävä niin, että taataan tietosuoja ja estetään mahdolliset väärinkäytökset.

Komissio antaa delegoituja säädöksiä 22 b artiklan mukaisesti vahvistaakseen jäsenvaltioiden atk-pohjaisten tietokantojen välillä vaihdettavia tietoja koskevat säännöt sähköisen tietojenvaihdon varmistamiseksi jäsenvaltioiden välillä.

Täytäntöönpanosäädöksillä komissio vahvistaa tietojenvaihdon tekniset ehdot ja tunnustaa tietojenvaihtojärjestelmän täysin toimintakykyiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1. Jos jäsenvaltio ei vaihda tietoja muiden jäsenvaltioiden kanssa sähköisesti 5 artiklassa tarkoitetun sähköisen tietojenvaihtojärjestelmän välityksellä, on tapahduttava seuraavaa:

2. Jotta mahdollistetaan eläinten siirtojen jäljittäminen jäsenvaltiossa sijaitsevalle alkuperätilalle, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 22 b artiklan mukaisesti atk-pohjaisessa tietokannassa olevia eläinkohtaiseen passiin sisällytettäviä tietoja koskevien sääntöjen vahvistamiseksi, mukaan luettuina sääntöjen käyttöönoton edellyttämät siirtymätoimenpiteet.

Tämän asetuksen säännöksillä ei saa estää jäsenvaltioita hyväksymästä kansallisia säännöksiä, jotka koskevat passin myöntämistä eläimille, joita ei ole tarkoitettu unionin sisäiseen kauppaan.

Jotta voidaan ottaa huomioon käytännön vaikeudet poikkeustapauksissa, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 22 b artiklan mukaisesti niiden poikkeuksellisten olosuhteiden määrittelemiseksi, joissa jäsenvaltiot voivat pidentää ensimmäisen alakohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyä seitsemän päivän määräaikaa, ja kyseisen pidennyksen pituuden vahvistamiseksi enintään 14 päivään ensimmäisen alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetun seitsemän päivän määräajan jälkeen.

2. Jotta varmistetaan nautaeläinten asianmukainen ja tehokas jäljitettävyys, kun eläimiä laidunnetaan vuodenaikojen mukaan eri alueilla, siirretään komissiolle valta antaa 22 b artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat jäsenvaltioita tai jäsenvaltion osia, joissa on sovellettava kausittaista laiduntamista koskevia erityisiä sääntöjä, mukaan luettuina kausittaisen laiduntamisen ajanjaksot, pitäjien erityiset velvoitteet, tilan rekisteröintiä ja tällaisten nautaeläinten siirtojen rekisteröintiä koskevat säännöt sekä sääntöjen käyttöönoton edellyttämät siirtymätoimenpiteet.

3. Kunkin pitäjän on pyynnöstä toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki tiedot, jotka koskevat hänen omistamiensa, pitämiensä, kuljettamiensa, kaupan pitämiensä tai teurastamiensa eläinten alkuperää, tunnistamista sekä tarvittaessa määräpaikkaa.

4. Rekisterin on oltava toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä tämän hyväksymässä, manuaalisessa tai ATK-pohjaisessa muodossa toimivaltaisen viranomaisen määräämän ajan, kuitenkin vähintään kolme vuotta, jona aikana kyseisellä viranomaisella on milloin tahansa oltava pyynnöstään pääsy rekisteriin.

5. Poiketen siitä, mitä 4 kohdassa säädetään, rekisterin pitämisen on oltava vapaaehtoista pitäjille,

6. Jotta varmistetaan tässä artiklassa tarkoitettuun tilarekisteriin sisällytettävien tietojen paikkansapitävyys ja luotettavuus, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 22 b artiklan mukaisesti näitä tietoja koskevien tarvittavien sääntöjen vahvistamiseksi, mukaan luettuina niiden käyttöönoton edellyttämät siirtymätoimenpiteet.

Jäsenvaltiot voivat periä 3 artiklassa tarkoitetuista järjestelmistä ja tässä osastossa tarkoitetuista tarkastuksista aiheutuvat kustannukset eläinten pitäjiltä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki eläinten tunnistamisesta ja rekisteröimisestä vastuussa olevat henkilöt ovat saaneet ohjeita ja neuvoja tämän asetuksen asiaa koskevista säännöksistä sekä kaikista komission tämän asetuksen nojalla antamista delegoiduista säädöksistä ja täytäntöönpanosäädöksistä.

Aina kun asiaan liittyviä säännöksiä muutetaan, muutoksia koskevat tiedot on asetettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden saataville.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että saatavilla on asianmukaista koulutusta.

Komissio helpottaa parhaiden käytäntöjen jakamista tietojen ja koulutuksen laadun parantamiseksi kaikkialla unionissa.

Tätä osastoa sovelletaan rajoittamatta kuitenkaan muun asiaankuuluvan, erityisesti naudanlihaa koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamista.

1. Toimijoiden ja järjestöjen, jotka pitävät naudanlihaa kaupan yhteisössä, on merkittävä se tämän artiklan säännösten mukaisesti.

Pakollisella merkintäjärjestelmällä on varmistettava yhteys toisaalta tunnistetun ruhon, sen neljänneksen tai tunnistettujen lihapalojen sekä toisaalta yksittäisen eläimen välillä tai, jos sitä merkinnässä olevien tietojen paikkansa pitävyyden tarkistamiseksi voidaan pitää riittävänä, kyseisen eläinryhmän välillä.

6. Jotta vältetään niiden jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden, joissa eläimet on kasvatettu, naudanlihan tarpeeton toistaminen merkinnöissä, siirretään komissiolle valta antaa 22 b artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yksinkertaistettua esitystapaa tapauksissa, joissa eläin vietti hyvin lyhyen ajan jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, jossa se syntyi tai jossa se teurastettiin.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen eläinryhmien enimmäiskokoa ja koostumusta koskevat säännöt ottaen huomioon niiden eläinryhmien homogeenisuutta koskevat rajoitukset, joista kyseiset lihapalat ja leikkuujätteet ovat peräisin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Poiketen siitä, mitä 13 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa ja saman artiklan 5 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa säädetään, jauhettua naudanlihaa valmistavien toimijoiden tai järjestöjen on merkittävä ”valmistettu (jäsenvaltion tai kolmannen maan nimi)” sen mukaan, missä liha on valmistettu, ja alkuperä, jos valmistusvaltio on muu kuin kyseinen valtio tai kyseiset valtiot.

13 artiklan 5 kohdan a alakohdan iii alakohdan mukainen velvoite on sovellettavissa kyseiseen lihaan tämän asetuksen soveltamispäivästä.

Nämä toimijat tai järjestöt voivat kuitenkin täydentää jauhetun naudanlihan merkintöjä:

Jotta varmistetaan yhdenmukaisuus tässä jaksossa vahvistettujen horisontaalisten merkintäsääntöjen kanssa, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 22 b artiklan mukaisesti sellaisten naudanlihan leikkuujätteitä ja leikattua naudanlihaa koskevien sääntöjen vahvistamiseksi jauhelihan sääntelyn yhteydessä saatujen kokemusten perusteella, jotka vastaavat tämän artiklan kolmessa ensimmäisessä kohdassa annettuja säännöksiä.

Poiketen siitä, mitä 13 artiklassa säädetään, unionin alueelle tuotava naudanliha, josta ei ole saatavilla kaikkia 13 artiklassa säädettyjä tietoja, on merkittävä seuraavasti:

1. Kunkin toimijan tai järjestön on toimitettava sellaisten merkintöjen osalta, jotka sisältävät muita kuin tämän osaston I jaksossa säädettyjä tietoja, eritelmä hyväksyttäväksi sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa kyseistä naudanlihaa tuotetaan tai pidetään kaupan. Toimivaltainen viranomainen voi myös laatia eritelmiä kyseisessä jäsenvaltiossa käytettäväksi edellyttäen, että niiden käyttö ei ole pakollista.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että itsenäisen elimen tekemät tarkastukset voidaan korvata toimivaltaisen viranomaisen tekemillä tarkastuksilla. Toimivaltaisella viranomaisella on tätä varten oltava käytettävissään asiantunteva henkilöstö ja voimavarat, jotka ovat tarpeen vaadittujen tarkastusten tekemiseksi.

Tässä jaksossa säädettyjen tarkastusten kustannuksista vastaa merkintäjärjestelmää käyttävä toimija tai järjestö.

2. Eritelmän hyväksyminen edellyttää toimivaltaisen viranomaisen 1 kohdassa tarkoitettujen seikkojen huolellisen tarkastelun perusteella saamaa varmuutta siitä, että suunniteltu merkintäjärjestelmä ja erityisesti sen valvontajärjestelmä toimivat moitteettomasti ja luotettavasti. Toimivaltaisen viranomaisen on hylättävä sellainen eritelmä, joka ei varmuudella osoita yhteyttä toisaalta tunnistettujen ruhon, neljänneksen tai lihapalojen sekä toisaalta yksittäisen eläimen välillä, tai jos merkinnässä olevien tietojen oikeellisuuden tarkistamiseksi voidaan pitää riittävänä, kyseisten eläinten välillä.

Myös sellaiset eritelmät on hylättävä, joissa sallitaan harhaanjohtavia tai epäselviä tietoja sisältävät merkinnät.

3. Jos naudanlihaa tuotetaan ja/tai myydään kahdessa tai sitä useammassa jäsenvaltiossa, kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava toimitettuja eritelmiä siltä osin kuin niiden sisältämät tiedot koskevat niiden alueella suoritettavia toimia ja annettava niille hyväksyntänsä. Tällöin on jokaisen jäsenvaltion tunnustettava kaikkien muiden jäsenvaltioiden antamat hyväksynnät.

Jos 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti asetettavan määräajan kuluessa, joka lasketaan hakemuksen jättämistä seuraavasta päivästä, hyväksyntää ei ole evätty tai annettu eikä lisätietoja ole pyydetty, toimivaltaisen viranomaisen katsotaan hyväksyneen eritelmän.

4. Jos kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät toimitetun eritelmän, kyseisellä toimijalla tai järjestöllä on lupa merkitä naudanlihaa, edellyttäen että merkinnässä on sen nimi tai liikemerkki.

5. Poiketen siitä, mitä 1—4 kohdassa säädetään, komissio voi 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti sallia nopeutetun tai yksinkertaistetun hyväksymismenettelyn tietyissä tapauksissa, erityisesti pienissä vähittäismyyntipakkauksissa olevalle naudanlihalle tai yksittäin pakatulle parhaista ruhonosista leikatulle naudanlihalle, jotka on hyväksytyn eritelmän mukaisesti merkitty yhdessä jäsenvaltiossa ja tuotu toisen jäsenvaltion alueelle, edellyttäen että alkuperäiseen merkintään ei ole lisätty tietoja.

6. Jäsenvaltion on päätettävä, että sen yhden tai useamman alueen nimeä ei voida käyttää erityisesti silloin, kun alueen nimi:

Jos hyväksyntä annetaan, alueen nimeä täydennetään kyseisen jäsenvaltion nimellä.

7. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan soveltamisesta ja erityisesti merkinnöissä olevat tiedot. Komissio ilmoittaa tästä muille jäsenvaltioille 23 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa naudanlihan hallintokomiteassa, ja tarvittaessa voidaan 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päättää näitä tietoja koskevista säännöistä ja erityisesti määrätä rajoituksia.

1. Jos naudanliha tuotetaan kokonaan tai osittain kolmannessa maassa, toimijat ja järjestöt saavat merkitä lihan tämän jakson mukaisesti vain, jos ne noudattavat 16 artiklaa ja ovat saaneet eritelmälleen kunkin kyseessä olevan kolmannen maan tätä tarkoitusta varten nimeämän toimivaltaisen viranomaisen hyväksynnän.

2. Kolmannessa maassa myönnetty hyväksyntä on voimassa yhteisössä ainoastaan, jos kyseinen maa toimittaa etukäteen komissiolle tiedot:

Jos komissio päätyy edellä mainittujen tietojen perusteella siihen tulokseen, etteivät kolmannessa maassa sovelletut menettelyt ja/tai vaatimukset vastaa tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia, komissio päättää kyseistä maata kuultuaan, etteivät sen myöntämät hyväksynnät ole voimassa yhteisössä.

Jos osoittautuu, että toimija tai järjestö ei ole noudattanut 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua eritelmää, jäsenvaltio voi peruuttaa sille annetun 16 artiklan 2 kohdan mukaisen hyväksynnän, tai jos hyväksyntä pidetään voimassa, määrätä sille lisäehtoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta järjestön itsensä tai 16 artiklan mukaisen itsenäisen valvontaelimen toimia.

Tämän säädöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista, jäljempänä mainittuja seikkoja koskevista toimenpiteistä päätetään 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen:

Jäsenvaltioiden on nimettävä tämän osaston täytäntöönpanosta vastaava toimivaltainen viranomainen tai vastaavat toimivaltaiset viranomaiset viimeistään 14 päivänä lokakuuta 2000. ►A1 Tšekin tasavallan, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian on tehtävä tämä viimeistään kolmen kuukauden kuluttua liittymispäivästä. ◄ ►M1 Bulgarian ja Romanian on tehtävä tämä viimeistään kolmen kuukauden kuluttua liittymispäivästä. ◄ ►M2 Kroatian on tehtävä tämä viimeistään kolmen kuukauden kuluttua liittymispäivästä. ◄

Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 14 päivänä elokuuta 2003 kertomuksen ja tekee tarvittaessa ehdotuksia, jotka koskevat tämän asetuksen soveltamisalan laajentamista naudanlihaa sisältäviin jalosteisiin ja naudanlihatuotteisiin.

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tämän asetuksen säännösten noudattamisen varmistamiseksi. Säädetyt tarkastukset eivät saa rajoittaa niitä tarkastuksia, joita komissio voi asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 9 artiklan mukaisesti suorittaa.

Jäsenvaltion eläinten pitäjälle määräämien seuraamusten on oltava oikeassa suhteessa säännösten rikkomisen vakavuuteen. Seuraamukset voivat perustelluissa tapauksissa käsittää eläinten siirtämistä kyseisen pitäjän tilalle tai sieltä pois koskevia rajoituksia.

2. Komission asiantuntijoiden on toimivaltaisten viranomaisten kanssa yhteistyössä

3. Jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, on annettava komission asiantuntijoille kaikki apu, jota ne tarvitsevat tehtäviensä hoidossa.

Tarkastusten tuloksista on keskusteltava jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa ennen loppukertomuksen laatimista ja levittämistä.

4. Komissio tarkastelee tilannetta 23 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa pysyvässä eläinlääkintäkomiteassa, jos se katsoo tämän tarpeelliseksi tarkastusten tulosten perusteella. Se voi tehdä tarvittavat päätökset 23 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5. Komissio seuraa tilanteen kehitystä. Se voi tilanteen kehityksen perusteella ja 23 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen muuttaa tai kumota 4 kohdassa tarkoitetut päätökset.

6. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan tarvittaessa 23 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

2. Viittauksia asetukseen (EY) N:o 820/97 pidetään viittauksina tähän asetukseen, ja niitä on luettava liitteessä olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivänä syyskuuta 2000 tai sen jälkeen teurastetuista eläimistä peräisin olevaan lihaan.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Vastaavuustaulukko

Asetus (EY) N:o 820/97	Tämä asetus
1 artikla	1 artikla
2 artikla	2 artikla
3 artikla	3 artikla
4 artikla	4 artikla
5 artikla	5 artikla
6 artikla	6 artikla
7 artikla	7 artikla
8 artikla	8 artikla
9 artikla	9 artikla
10 artikla	10 artikla
11 artikla	—
12 artikla	11 artikla
13 artikla	12 artikla
14 artiklan 1 kohta	16 artiklan 1 kohta
14 artiklan 2 kohta	16 artiklan 2 kohta
14 artiklan 3 kohta	16 artiklan 5 kohta
14 artiklan 4 kohta	16 artiklan 4 kohta
15 artikla	17 artikla
16 artiklan 1 kohta	16 artiklan 3 kohta
16 artiklan 2 kohta	16 artiklan 3 kohta
16 artiklan 3 kohta	13 artiklan 2 kohdan a alakohta
17 artikla	18 artikla
18 artikla	19 artikla
19 artikla	—
20 artikla	20 artikla
21 artikla	22 artikla
22 artikla	25 artikla

( 4 ) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 12. huhtikuuta 2000 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 6. kesäkuuta 2000 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja Euroopan parlamentin päätös, tehty 6. heinäkuuta 2000 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

( 7 ) EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 92/118/ETY (EYVL L 62, 15.3.1993, s. 49).

( 8 ) EYVL L 268, 24.9.1991, s. 56, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 96/43/EY (EYVL L 162, 1.7.1996, s. 1).

( 9 ) EYVL L 144, 2.6.1981, s. 1, asetus sellaisena kuin se on kumottuna asetuksella (EY) N:o 515/97 (EYVL L 82, 22.3.1997, s. 1).

( 11 ) EYVL L 355, 5.12.1992, s. 32, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

( 14 ) EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1036/1999 (EYVL L 127, 21.5.1999, s. 4).

( 16 ) EYVL L 355, 5.12.1992, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1036/1999 (EYVL L 127, 21.5.1999, s. 4).

		Virallinen lehti
		No	page	date
►M1	NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1791/2006, annettu 20 päivänä marraskuuta 2006,	L 363	1	20.12.2006
►M2	NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 517/2013, annettu 13 päivänä toukokuuta 2013,	L 158	1	10.6.2013
►M3	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 653/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014,	L 189	33	27.6.2014