Konsolidoitu TEKSTI: 32004R0883 — FI

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

EUROOPAN PARLAMENTTI ja EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 42 ja 308 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen, joka on tehty työmarkkinaosapuolten ja siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan kuulemisen jälkeen ( 1 ),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 2 ),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä ( 3 ),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamissäännöt koskevat henkilöiden vapaata liikkuvuutta, ja niillä pitäisi myötävaikuttaa heidän elintasonsa ja työntekonsa edellytysten parantumiseen.

(2)	Muiden henkilöiden kuin palkattujen työntekijöiden sosiaaliturvaan liittyvien asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi tarvittavista valtuuksista ei perustamissopimuksessa ole muita kuin 308 artiklan määräykset.

(3)

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1408/71 ( 4 ) on useaan otteeseen muutettu ja ajantasaistettu, jotta otettaisiin huomioon paitsi kehitys yhteisön tasolla, kuten yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot, myös kansallisen tason lainsäädäntömuutokset. Kyseiset tekijät ovat osaltaan tehneet yhteisön yhteensovittamissäännöistä monimutkaisia ja pitkiä. Sen vuoksi on keskeisen tärkeää korvata kyseiset säännöt ja samalla uudistaa ja yksinkertaistaa niitä, jotta saavutettaisiin henkilöiden vapaan liikkuvuuden tavoite.

(4)	Kansallisen sosiaaliturvalainsäädännön ominaispiirteitä olisi kunnioitettava ja laadittava ainoastaan yhteensovittamisjärjestelmä.

(5)	Yhteensovittamisessa olisi taattava yhteisön sisällä erilaisten kansallisten lainsäädäntöjen perusteella asianomaisille henkilöille yhdenvertainen kohtelu.

(6)

Tiivis yhteys sosiaaliturvalainsäädännön ja sellaisten sopimusmääräysten välillä, jotka täydentävät tai korvaavat tällaista lainsäädäntöä ja joista on tehty viranomaisten päätös, joka tekee niistä pakottavia tai laajentaa niiden soveltamisalaa, voi edellyttää näiden määräysten soveltamisen osalta vastaavaa suojelua kuin tällä asetuksella annettu. Ensimmäisenä askeleena saatettaisiin arvioida niiden jäsenvaltioiden kokemuksia, jotka ovat ilmoittaneet tällaisista järjestelmistä.

(7)

Kansallisissa lainsäädännöissä on merkittäviä eroavaisuuksia henkilöllisen soveltamisalan osalta, ja tämän vuoksi on suositeltavaa säätää periaate, jonka mukaan tätä asetusta sovelletaan sellaisiin jonkin jäsenvaltion alueella asuviin jonkin jäsenvaltion kansalaisiin, kansalaisuudettomiin henkilöihin ja pakolaisiin, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännön alaisia, sekä heidän perheenjäseniinsä ja heidän jälkeensä eläviin.

(8)	Yhdenvertaisen kohtelun yleinen periaate on erityisen tärkeä työntekijöille, jotka eivät asu työskentelyjäsenvaltiossaan, mukaan lukien rajatyöntekijät.

(9)	Yhteisöjen tuomioistuin on useaan otteeseen esittänyt kannan mahdollisuudesta etuuksien, tulojen ja tosiseikkojen rinnastamiseen. Periaate olisi omaksuttava nimenomaisesti ja sitä olisi kehitettävä noudattaen samalla tuomioistuinpäätösten sisältöä ja henkeä.

(10)

Periaatteen, jonka mukaan tiettyjä toisen jäsenvaltion alueella ilmenneitä tosiseikkoja tai tapahtumia käsitellään ikään kuin ne olisivat tapahtuneet sen jäsenvaltion alueella, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, ei pitäisi kuitenkaan olla esteenä kausien yhteenlaskemisperiaatteelle, jonka mukaan toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla täyttyneet vakuutus-, työskentely-, itsenäisen ammatinharjoittamisen tai asumiskaudet lasketaan yhteen toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla täyttyneiden kausien kanssa. Toisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella täyttyneet kaudet olisi näin ollen otettava huomioon yksinomaan soveltamalla kausien yhteenlaskemisperiaatetta.

(11)	Jossain jäsenvaltiossa ilmenneiden tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastaminen ei voi mitenkään johtaa toisen jäsenvaltion toimivaltaisuuteen tai sen lainsäädännön soveltamiseen.

(12)	Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti olisi huolehdittava siitä, että tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastamista koskeva periaate ei johda tuloksiin, jotka objektiivisesti katsottuna eivät ole perusteltuja, tai samanlaisten ja samaa kautta koskevien etuuksien päällekkäisyyteen.

(13)	Yhteensovittamissäännöillä on taattava yhteisön alueella liikkuville henkilöille sekä heidän huollettavanaan oleville ja jälkeensä eläville saavutettujen ja saavutettavien oikeuksien ja etujen säilyminen.

(14)

Nämä tavoitteet on saavutettava erityisesti laskemalla yhteen kaikki kaudet, jotka eri kansallisissa lainsäädännöissä otetaan huomioon etuutta koskevan oikeuden saamiseksi ja säilyttämiseksi sekä etuuksien määrän laskemiseksi, samoin kuin myöntämällä etuuksia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluville eri henkilöryhmille.

(15)	Yhteisön alueella liikkuvien henkilöiden olisi kuuluttava vain yhden jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään, jotta vältetään sovellettavien kansallisten lainsäädäntöjen päällekkäisyys ja tästä mahdollisesti aiheutuvat ongelmat.

(16)

Yhteisön sisällä ei ole periaatteessa perusteltua asettaa sosiaaliturvaan liittyviä oikeuksia riippuvaisiksi asianomaisen henkilön asuinpaikasta. Erityistapauksissa asuinpaikka kuitenkin voitaisiin ottaa huomioon, varsinkin kun on kyse erityisetuuksista, joilla on yhteys asianomaisen henkilön taloudelliseen ja sosiaaliseen ympäristöön.

(17)

Kaikkien jäsenvaltion alueella toimivien henkilöiden yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla on aiheellista säätää, että pääsääntöisesti sovelletaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka alueella asianomainen henkilö tekee palkkatyötä tai toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana.

▼M1

(17 a)

Kun henkilöön ryhdytään soveltamaan jonkin jäsenvaltion lainsäädäntöä tämän asetuksen II osaston nojalla, vakuuttamista ja etuusoikeutta koskevat edellytykset olisi määriteltävä toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännössä samalla yhteisön oikeutta noudattaen.

▼C1

(18)	Tästä pääsäännöstä olisi poikettava erityisissä tilanteissa, joissa on perusteltua käyttää muuta sovellettavan lainsäädännön määräytymisperustetta.

▼M1

(18 a)

Periaate, jonka mukaan sovelletaan vain yhtä lainsäädäntöä, on erittäin tärkeä, ja sitä olisi vahvistettava. Tämän ei pidä kuitenkaan tarkoittaa, että jonkin jäsenvaltion laitoksen tämän asetuksen mukaisesti tapahtuva etuuden myöntäminen, mihin kuuluu vakuutusmaksujen maksaminen tai vakuutussuoja etuudensaajaa varten, sinällään merkitsisi, että kyseisen jäsenvaltion lainsäädännöstä tulee asianomaiseen henkilöön sovellettava lainsäädäntö.

▼C1

(19)

Joissakin tapauksissa äitiysetuuksia ja vastaavia isyysetuuksia voi saada joko äiti tai isä, ja koska nämä etuudet jälkimmäisessä tapauksessa eroavat vanhempainetuuksista ja koska ne voidaan rinnastaa nimenomaisiin äitiysetuuksiin sikäli, että niitä myönnetään vastasyntyneen lapsen ensimmäisinä elinkuukausina, äitiysetuuksista ja vastaavista isyysetuuksista on syytä antaa yhteiset säännökset.

(20)	Sairausetuuksien sekä äitiys- ja vastaavien isyysetuuksien osalta olisi tarjottava suojelua vakuutetuille ja heidän perheenjäsenilleen, jotka asuvat tai oleskelevat muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella.

(21)	Sairausetuuksia sekä äitiys- ja vastaavia isyysetuuksia koskevat säännökset on laadittu pitäen mielessä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Ennakkolupaa koskevia säännöksiä on parannettu ottaen huomioon asiaankuuluvat yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot.

(22)	Eläkettä hakevien ja eläkkeensaajien sekä heidän perheenjäsentensä erityinen asema edellyttää kyseiseen tilanteeseen mukautettuja sairausvakuutussäännöksiä.

(23)	Ottaen huomioon kansallisten järjestelmien eroavaisuudet jäsenvaltioiden on syytä turvata mahdollisuuksien mukaan rajatyöntekijöiden perheenjäsenten sairaanhoito siinä jäsenvaltiossa, jossa rajatyöntekijä työskentelee.

(24)

On syytä laatia erityisiä säännöksiä päällekkäisyyksien estämisestä sellaisia luontois- ja rahaetuuksina myönnettäviä sairausetuuksia varten, jotka vastaavat yhteisöjen tuomioistuimen asioissa C-215/99, Jauch, ja C-160/96, Molenaar, antamissa tuomioissa käsiteltyjä etuuksia, silloin kun nämä etuudet kattavat saman riskin.

(25)	Työtapaturman ja ammattitaudin johdosta maksettavien etuuksien osalta olisi suojelun tarjoamiseksi säädettävä niiden henkilöiden asemasta, jotka asuvat tai oleskelevat muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen jäsenvaltion alueella.

(26)	Työkyvyttömyysetuuksien osalta olisi laadittava yhteensovittamisjärjestelmä, jossa otetaan huomioon kansallisen lainsäädännön erityispiirteet, erityisesti työkyvyttömyyden tunnustamisen ja sen pahentumisen osalta.

(27)	On tarpeen laatia järjestelmä vanhuusetuuksien ja perhe-eläke-etuuksien myöntämiseksi tapauksissa, joissa asianomainen henkilö on ollut yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alainen.

(28)

Olisi määritettävä yhteenlasku- ja pro rata -menetelmällä laskettavan ja yhteisön lainsäädännöllä turvatun eläkkeen määrä silloin, kun kansallisen lainsäädännön soveltaminen, mukaan lukien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevien sääntöjen soveltaminen, on epäedullisempaa kuin edellä mainittu menetelmä.

(29)

Siirtotyöntekijöiden ja heidän jälkeensä elävien suojelemiseksi etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä ja peruuttamista koskevien kansallisten säännösten kovin ankaralta soveltamiselta on tarpeen liittää mukaan säännökset, joissa säädetään tarkasti tällaisten kansallisten säännösten soveltamisesta.

(30)	Kuten yhteisöjen tuomioistuin on toistuvasti vahvistanut, neuvostoa ei pidetä toimivaltaisena säätämään sääntöjä, joilla rajoitetaan kahden tai useamman, eri jäsenvaltioissa ansaitun eläkkeen päällekkäisyyttä pienentämällä ainoastaan kansallisen lainsäädännön nojalla ansaitun eläkkeen määrää.

(31)	Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan kansallinen lainsäätäjä säätää tällaiset säännöt, ja yhteisön lainsäätäjän tehtävänä on vahvistaa rajat, joiden puitteissa kansallisia säännöksiä pienentämisestä, keskeyttämisestä tai peruuttamisesta on sovellettava.

(32)	Työntekijöiden liikkuvuuden edistämiseksi olisi erityisesti helpotettava työnhakua eri jäsenvaltioissa. Sen vuoksi on tarpeen varmistaa kaikkien jäsenvaltioiden työttömyysvakuutusjärjestelmien ja työvoimaviranomaisten välinen tiiviimpi ja tehokkaampi yhteensovittaminen.

(33)

Lakisääteiset varhaiseläkejärjestelmät on tarpeen sisällyttää tämän asetuksen soveltamisalaan sen varmistamiseksi, että kohtelu on yhdenvertaista, varhaiseläke-etuuksia voidaan viedä maasta ja asianomaiset henkilöt saavat perhe- ja terveydenhoitoetuuksia tämän asetuksen säännösten mukaisesti. Kausien yhteenlaskemista koskeva sääntö olisi kuitenkin jätettävä pois tästä asetuksesta, koska vain harvassa jäsenvaltiossa on lakisääteinen varhaiseläkejärjestelmä.

(34)

Koska perhe-etuudet ulottuvat hyvin laajalle ja tarjoavat suojelua sekä tilanteissa, joita voitaisiin nimittää perinteisiksi, että erityistilanteissa, kuten etuudet, joita on käsitelty yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-245/94 ja C-312/94, Hoever ja Zachow, sekä asiassa C-275/96, Kuusijärvi, antamissa tuomioissa, sääntelyn piiriin on syytä sisällyttää kaikki kyseiset etuudet.

(35)	Etuuksien perusteettoman päällekkäisyyden välttämiseksi on säädettävä ensisijaisuussäännöistä sen varalta, että päällekkäisiä oikeuksia perhe-etuuksiin kertyy toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön ja perheenjäsenten asuinjäsenvaltion lainsäädännön perusteella.

(36)

Elatustuet ovat takaisin perittäviä ennakoita, joilla pyritään korvaamaan sitä, että lapsen vanhempi ei täytä perheoikeudesta johtuvaa lakisääteistä elatusvelvollisuuttaan. Tämän vuoksi näitä ennakoita ei olisi katsottava yhteiskunnan tukena perheille maksetuiksi suoriksi etuuksiksi. Näiden erityispiirteiden vuoksi yhteensovittamissääntöjä ei olisi sovellettava tällaisiin elatustukiin.

(37)

Kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on toistuvasti todennut, sosiaaliturvaetuuksien maastavietävyyden periaatteesta poikkeavia säännöksiä on tulkittava ahtaasti. Tämä tarkoittaa, että niitä voidaan soveltaa ainoastaan etuuksiin, jotka täyttävät määritetyt edellytykset. Tästä seuraa, että tämän asetuksen III osaston 9 lukua voidaan soveltaa ainoastaan etuuksiin, jotka ovat sekä erityisiä että maksuihin perustumattomia ja jotka on mainittu tämän asetuksen liitteessä X.

(38)	On tarpeen perustaa kunkin jäsenvaltion hallituksen edustajista koostuva hallintotoimikunta, jonka tehtävänä on erityisesti käsitellä kaikkia tämän asetuksen säännöksistä johtuvia hallinnollisia ja tulkinnallisia kysymyksiä sekä edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä.

(39)	Tietojenkäsittelypalveluiden kehittäminen ja käyttö tiedonvaihtoa varten edellyttävät, että hallintotoimikunnan alaisuuteen perustetaan tekninen toimikunta, jonka erityisenä vastuualueena on tietojenkäsittely.

(40)

Tietojenkäsittelypalveluiden käyttö laitosten välisessä tiedonvaihdossa edellyttää säännöksiä, joilla taataan sähköisesti vaihdettujen tai julkaistujen asiakirjojen hyväksyminen vastaavasti kuin kirjallisten asiakirjojen. Tiedonvaihdon on tapahduttava niiden yhteisön säännösten mukaisesti, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja vapaassa liikkumisessa.

(41)	On tarpeen antaa kansallisen lainsäädännön ominaispiirteitä vastaavia erityisiä säännöksiä, jotta yhteensovittamissääntöjen soveltaminen helpottuu.

(42)

Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja lähtien siitä, että tämä asetus ulotetaan koskemaan kaikkia Euroopan unionin kansalaisia, sekä sellaisen ratkaisun löytämiseksi, jossa otetaan huomioon kaikki asumisperusteisten järjestelmien erityispiirteisiin mahdollisesti liittyvät vaatimukset, pidettiin liitteessä XI säädettyä Tanskaa koskevaa erityistä poikkeusta, joka liittyy kansaneläkeoikeuteen ainoastaan tämän asetuksen soveltamisalaan sisällytetyn uuden henkilöryhmän eli työelämän ulkopuolella olevien osalta, asianmukaisena Tanskan järjestelmän erityispiirteiden vuoksi ja koska Tanskan voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti (eläkelaki) kyseisiä eläkkeitä voidaan viedä maasta kymmenen vuoden asumisen jälkeen.

(43)

Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti pidettiin liitteessä XI säädettyä Suomea koskevaa erityistä poikkeusta, joka koskee ainoastaan asumisperusteisia kansaneläkkeitä, asianmukaisena Suomen sosiaaliturvalainsäädännön erityispiirteiden perusteella, sillä tarkoitus on turvata se, että kansaneläkkeen määrä ei voi olla pienempi kuin sellaisen kansaneläkkeen määrä, joka on laskettu ikään kuin kaikki jossakin jäsenvaltiossa täyttyneet vakuutuskaudet olisivat täyttyneet Suomessa.

(44)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 kumoamiseksi on annettava uusi asetus. On kuitenkin tarpeen, että asetus (ETY) N:o 1408/71 pysyy voimassa ja että sen oikeusvaikutukset säilyvät tiettyjen yhteisön säädösten ja sopimusten, joissa yhteisö on sopimuspuolena, osalta oikeusvarmuuden varmistamiseksi.

(45)

Suunnitellun toiminnan tavoitetta eli yhteensovittamistoimenpiteitä sen takaamiseksi, että henkilöiden oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen voidaan tosiasiallisesti käyttää, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan kyseisen toimen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1. Tätä asetusta sovelletaan sellaisiin jossakin jäsenvaltiossa asuviin jäsenvaltion kansalaisiin, kansalaisuudettomiin henkilöihin ja pakolaisiin, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia, sekä heidän perheenjäseniinsä ja heidän jälkeensä eläviin.

2. Sitä sovelletaan myös sellaisten henkilöiden jälkeen eläviin, jotka ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia, kyseisten henkilöiden kansalaisuudesta riippumatta, jos heidän jälkeensä elävät ovat jonkin jäsenvaltion kansalaisia, kansalaisuudettomia henkilöitä tai pakolaisia, jotka asuvat jossakin jäsenvaltiossa.

1. Tätä asetusta sovelletaan kaikkeen seuraavia sosiaaliturvan aloja koskevaan lainsäädäntöön:

2. Jollei liitteen XI säännöksistä muuta johdu, tätä asetusta sovelletaan yleisiin ja erityisiin sosiaaliturvajärjestelmiin riippumatta siitä, ovatko ne maksuihin perustuvia vai maksuihin perustumattomia, sekä työnantajan tai laivanvarustajan velvoitteita koskeviin järjestelmiin.

3. Tätä asetusta sovelletaan myös maksuihin perustumattomiin erityisiin raha-etuuksiin, joista säädetään 70 artiklassa.

4. Tämän asetuksen III osaston säännökset eivät kuitenkaan vaikuta jäsenvaltion säännöksiin laivanvarustajan velvoitteista.

Henkilöillä, joihin tätä asetusta sovelletaan, on samat jäsenvaltion lainsäädännön mukaiset etuudet ja velvollisuudet kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaisilla, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, ja erityiset täytäntöönpanosäännökset huomioon ottaen sovelletaan seuraavaa:

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan

edellytetään vakuutuskausien, työskentelykausien, itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien tai asumiskausien täyttymistä, on otettava tarpeellisessa määrin huomioon toisten jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet, työskentelykaudet, itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet tai asumiskaudet, ikään kuin nämä kaudet olisivat täyttyneet kyseisen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan.

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön taikka tämän asetuksen nojalla maksettavia rahaetuuksia ei saa pienentää, muuttaa, keskeyttää, peruuttaa tai tuomita menetettäviksi sen vuoksi, että etuudensaaja asuu tai hänen perheenjäsenensä asuvat muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa etuuksien myöntämisestä vastuussa oleva laitos sijaitsee.

1. Tämä asetus korvaa jäsenvaltioiden välillä sen soveltamisalalla sovellettavat sosiaaliturvasopimukset. Tiettyjä jäsenvaltioiden jo ennen tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivää tekemien sosiaaliturvasopimusten määräyksiä kuitenkin sovelletaan edelleen, mikäli ne ovat etuudensaajien kannalta edullisempia tai jos ne johtuvat tietyistä historiallisista olosuhteista ja niiden vaikutus on ajallisesti rajoitettu. Jotta näitä määräyksiä voidaan edelleen soveltaa, ne on ilmoitettava liitteessä II. Samalla on mainittava, jos joitakin näistä määräyksistä ei objektiivisista syistä voida ulottaa kaikkiin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

2. Kaksi jäsenvaltiota tai useammat jäsenvaltiot voivat tarpeen mukaan tehdä toistensa kanssa sopimuksia, jotka ovat tämän asetuksen periaatteiden ja hengen mukaisia.

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava Euroopan yhteisöjen komissiolle kirjallisesti 1 artiklan l alakohdassa tarkoitetuista ilmoituksista, 3 artiklassa tarkoitetuista lainsäädännöistä ja järjestelmistä, 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista tehdyistä sopimuksista ja 58 artiklassa tarkoitetuista vähimmäisetuuksista sekä myöhemmin tehtävistä tärkeistä muutoksista. Tällöin on mainittava lakien ja järjestelmien voimaantulopäivä tai 1 artiklan l alakohdassa edellytettyjen ilmoitusten osalta, mistä päivästä lähtien tätä asetusta sovelletaan jäsenvaltioiden ilmoituksissa mainittuihin järjestelmiin.

2. Tiedot on annettava Euroopan yhteisöjen komissiolle vuosittain, ja ne julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Jollei toisin säädetä, tällä asetuksella ei anneta eikä säilytetä oikeutta useisiin samanlaisiin etuuksiin, jotka perustuvat yhteen ja samaan pakollisen vakuutuksen kauteen.

1. Henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia. Kyseinen lainsäädäntö määritetään tämän osaston mukaisesti.

2. Tämän osaston säännöksiä sovellettaessa palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen nojalla tai niiden seurauksena rahaetuutta saavien henkilöiden katsotaan harjoittavan tätä työtä tai ammattia. Tätä ei kuitenkaan sovelleta työkyvyttömyys-, vanhuus- tai perhe-eläkkeisiin eikä työtapaturman tai ammattitaudin vuoksi myönnettyihin eläkkeisiin eikä rahana maksettaviin toistaiseksi jatkuvan hoidon kattaviin sairausetuuksiin.

4. Jäsenvaltion lipun alla merellä purjehtivalla aluksella yleensä tapahtuvaa palkkatyötä tai itsenäistä ammatinharjoittamista pidetään tätä osastoa sovellettaessa kyseisessä jäsenvaltiossa harjoitettavana toimintana. Kuitenkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella työskentelevä henkilö, jonka toiminnasta maksaa korvauksen yritys tai henkilö, jonka kotipaikka tai liiketoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, on viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jos hän asuu tässä valtiossa. Mainittua lainsäädäntöä sovellettaessa työnantajaksi katsotaan korvauksen maksava yritys tai henkilö.

1. Jäsenvaltiossa palkkatyötä tekevä henkilö, jonka työnantaja tavallisesti harjoittaa toimintaansa tässä jäsenvaltiossa ja jonka tämä työnantaja lähettää toiseen jäsenvaltioon tekemään siellä työtä kyseisen työnantajan lukuun, on edelleen tämän ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen, edellyttäen että tämän työskentelyn arvioitu kesto on enintään 24 kuukautta ja että häntä ei lähetetä korvaamaan toista työntekijää.

2. Jäsenvaltiossa tavallisesti toimiva itsenäinen ammatinharjoittaja, joka lähtee tekemään samankaltaista työtä toiseen jäsenvaltioon, on edelleen ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen, edellyttäen että tämän toiminnan arvioitu kesto on enintään 24 kuukautta.

1. Palkkatyötä tavallisesti kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa tekevä henkilö on

2. Tavallisesti kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva henkilö on

3. Henkilö, joka tavallisesti on palkkatyössä ja itsenäisenä ammatinharjoittajana eri jäsenvaltioissa, on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jossa hän on palkkatyössä, tai jos hän on palkkatyössä kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa, 1 kohdan mukaisesti määritettävän lainsäädännön alainen.

4. Jäsenvaltiossa virkamiehenä työskentelevä henkilö, joka on palkkatyössä ja/tai itsenäisenä ammatinharjoittajana yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa, on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, johon hänen työnantajanaan toimiva hallinto kuuluu.

5. Näiden säännösten mukaisesti määräytyvää lainsäädäntöä sovellettaessa 1–4 kohdassa tarkoitettua henkilöä käsitellään ikään kuin hän työskentelisi palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana vain asianomaisessa jäsenvaltiossa ja saisi kaikki tulonsa asianomaisesta jäsenvaltiosta.

1. Edellä 11–13 artiklaa ei sovelleta vapaaehtoiseen vakuutukseen tai valinnaiseen jatkuvaan vakuutukseen, paitsi jos jonkin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun alan osalta jossakin jäsenvaltiossa on ainoastaan vapaaehtoinen vakuutusjärjestelmä.

2. Jos asianomainen henkilö kuuluu jonkin jäsenvaltion lainsäädännön nojalla pakolliseen vakuutusjärjestelmään kyseisessä jäsenvaltiossa, hän ei voi kuulua toisessa jäsenvaltiossa vapaaehtoiseen vakuutusjärjestelmään tai valinnaiseen jatkuvaan vakuutusjärjestelmään. Kaikissa muissa tapauksissa, joissa tietyllä sosiaaliturvan alalla voi valita useammasta vapaaehtoisesta vakuutusjärjestelmästä tai valinnaisesta jatkuvasta vakuutusjärjestelmästä, asianomainen henkilö hyväksytään ainoastaan valitsemaansa järjestelmään.

3. Kun on kyse työkyvyttömyys-, vanhuus- ja perhe-eläke-etuuksista, asianomainen henkilö voi kuitenkin liittyä jäsenvaltion vapaaehtoiseen tai valinnaiseen jatkuvaan vakuutusjärjestelmään myös silloin, kun hän on pakollisesti toisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, edellyttäen että hän on aiemmin uransa aikana ollut ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen perusteella tai sen seurauksena ja jos ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä nimenomaisesti tai epäsuorasti hyväksytään tällainen päällekkäisyys.

4. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä oikeus vapaaehtoiseen vakuutukseen tai valinnaiseen jatkuvaan vakuutukseen edellyttää asumista kyseisessä jäsenvaltiossa tai aiempaa toimimista palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, 5 artiklan b alakohtaa sovelletaan vain henkilöihin, joihin joskus aiemmin on sovellettu kyseisen jäsenvaltion lainsäädäntöä palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen perusteella.

Euroopan yhteisöjen ►M1 sopimussuhteiset toimihenkilöt ◄ voivat valita, sovelletaanko sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa he työskentelevät, sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka alaisia he viimeksi ovat olleet, vai sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka kansalaisia he ovat, jos kyseessä ovat muut kuin tällaisiin toimihenkilöihin sovellettavan järjestelmän mukaisiin perheavustuksiin liittyvät säännökset. Tämä valintaoikeus, jota voidaan käyttää vain kerran, tulee voimaan työsuhteen alkamispäivänä.

1. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio, näiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tai näiden viranomaisten nimeämät elimet voivat yhteisellä sopimuksella myöntää poikkeuksia 11–15 artiklasta tiettyjen henkilöiden tai henkilöryhmien eduksi.

2. Henkilöön, joka saa eläkettä tai eläkkeitä yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ja joka asuu toisessa jäsenvaltiossa, voidaan hänen pyynnöstään olla soveltamatta viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädäntöä, edellyttäen että hän ei ole tämän lainsäädännön alainen palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen vuoksi.

Vakuutetut ja heidän perheenjäsenensä lukuun ottamatta eläkkeensaajia ja heidän perheenjäseniään

Vakuutettu tai hänen perheenjäsenensä, jotka asuvat muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, saavat asuinjäsenvaltiossaan luontoisetuuksia, jotka asuinpaikan laitos myöntää toimivaltaisen laitoksen puolesta soveltamansa lainsäädännön mukaisesti, ikään kuin he olisivat vakuutettuja kyseisen lainsäädännön mukaisesti.

Oleskelu toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, kun asuinpaikka on toisessa jäsenvaltiossa – rajatyöntekijöiden perheenjäseniä koskevat erityissäännöt

1. Ellei 2 kohdassa toisin säädetä, 17 artiklassa tarkoitettu vakuutettu ja hänen perheenjäsenensä ovat oikeutettuja luontoisetuuksiin myös oleskellessaan toimivaltaisessa jäsenvaltiossa. Toimivaltainen laitos myöntää luontoisetuudet omalla kustannuksellaan ja soveltamansa lainsäädännön mukaisesti, ikään kuin asianomaiset henkilöt asuisivat tässä jäsenvaltiossa.

2. Rajatyöntekijän perheenjäsenet ovat oikeutettuja luontoisetuuksiin oleskellessaan toimivaltaisessa jäsenvaltiossa.

2. Jos toimivaltainen jäsenvaltio sisältyy liitteen III luetteloon, rajatyöntekijän perheenjäsenet, jotka asuvat samassa jäsenvaltiossa kuin rajatyöntekijä, ovat kuitenkin oikeutettuja luontoisetuuksiin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa ainoastaan 19 artiklan 1 kohdassa säädetyin ehdoin.

1. Jollei 2 kohdassa toisin säädetä, vakuutetulla tai hänen perheenjäsenillään, jotka oleskelevat muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, on oikeus niihin luontoisetuuksiin, jotka tulevat lääketieteellisistä syistä välttämättömiksi oleskelun aikana ottaen huomioon etuuksien luonne ja oleskelun arvioitu kesto. Nämä etuudet antaa toimivaltaisen laitoksen puolesta oleskelupaikan laitos soveltamansa lainsäädännön mukaisesti, ikään kuin asianomaiset henkilöt olisivat vakuutettuja kyseisen lainsäädännön mukaisesti.

2. Hallintotoimikunta laatii luettelon luontoisetuuksista, joiden antaminen toisessa jäsenvaltiossa oleskelun aikana edellyttää käytännön syistä, että asiasta on tehty ennakolta sopimus asianomaisen henkilön ja hoidon antavan laitoksen välillä.

Matkustaminen tarkoituksena saada luontoisetuuksia – Lupa saada asianmukaista hoitoa asuinjäsenvaltion ulkopuolella

1. Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, on vakuutetun, joka matkustaa toiseen jäsenvaltioon tarkoituksenaan saada siellä oleskelunsa aikana luontoisetuuksia, haettava siihen lupa toimivaltaiselta laitokselta.

2. Vakuutettu, joka on saanut toimivaltaiselta laitokselta luvan mennä toiseen jäsenvaltioon saadakseen tilansa edellyttämää hoitoa, on oikeutettu luontoisetuuksiin, jotka oleskelupaikan laitos myöntää toimivaltaisen laitoksen puolesta ja soveltamansa lainsäädännön mukaisesti, ikään kuin asianomainen olisi vakuutettu kyseisen lainsäädännön mukaisesti. Lupa on myönnettävä, jos kyseinen hoito kuuluu asianomaisen henkilön asuinjäsenvaltion lainsäädännössä säädettyihin etuuksiin ja jos asianomaiselle henkilölle ei voida antaa tällaista hoitoa lääketieteellisesti perustellun ajan kuluessa, ottaen huomioon asianomaisen senhetkinen terveydentila ja sairauden todennäköinen kulku.

3. Edellä 1 ja 2 kohtaa sovelletaan mutatis mutandis vakuutetun perheenjäseniin.

4. Jos vakuutetun perheenjäsenet asuvat muussa jäsenvaltiossa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa vakuutettu asuu, ja ensin mainittu jäsenvaltio on valinnut kiinteämääräisen korvaustavan, 2 kohdassa tarkoitettujen luontoisetuuksien kustannukset jäävät perheenjäsenten asuinpaikan laitoksen maksettaviksi. Tässä tapauksessa 1 kohtaa sovellettaessa toimivaltaisena laitoksena pidetään perheenjäsenten asuinpaikan laitosta.

1. Vakuutettu ja hänen perheenjäsenensä, jotka asuvat tai oleskelevat muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, ovat oikeutettuja rahaetuuksiin, jotka toimivaltainen laitos antaa soveltamansa lainsäädännön mukaisesti. Toimivaltaisen laitoksen ja asuin- tai oleskelupaikan laitoksen välisen sopimuksen mukaisesti tällaiset etuudet voi kuitenkin myöntää asuin- tai oleskelupaikan laitos toimivaltaisen laitoksen kustannuksella toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

2. Jäsenvaltion, jonka lainsäädännön mukaan rahaetuudet on laskettava keskimääräisten tulojen tai keskimääräisen vakuutusmaksuperustan perusteella, toimivaltainen laitos määrittää nämä keskimääräiset tulot tai tämän keskimääräisen vakuutusmaksuperustan yksinomaisesti sanotun lainsäädännön mukaan täyttyneiden kausien aikana maksetuiksi todettujen tulojen tai sovellettujen maksuperustojen perusteella.

3. Jäsenvaltion, jonka lainsäädännön mukaan rahaetuudet on laskettava vakiotulojen perusteella, toimivaltainen laitos ottaa huomioon yksinomaan vakiotulot tai, kun se on aiheellista, keskimääräiset vakiotulot sanotun lainsäädännön mukaisesti täyttyneiltä kausilta.

4. Edellä 2 ja 3 kohtaa sovelletaan mutatis mutandis silloin, kun toimivaltaisen laitoksen soveltamassa lainsäädännössä määrätään tietystä viitekaudesta, joka kyseisessä tapauksessa vastaa täysin tai osittain niitä kausia, jotka ovat täyttyneet asianomaisen osalta yhden tai useamman muun jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

1. Vakuutettu, joka eläkehakemuksen esittäessään tai hakemuksen käsittelyn aikana menettää oikeuden luontoisetuuksiin sen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella, joka oli viimeksi toimivaltainen, on edelleen oikeutettu luontoisetuuksiin asuinjäsenvaltionsa lainsäädännön perusteella, jos eläkkeenhakija täyttää 2 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion lainsäädännön edellytykset vakuutuksen saamiseksi. Myös eläkkeenhakijan perheenjäsenillä on oikeus luontoisetuuksiin asuinjäsenvaltiossa.

2. Luontoisetuuksien kustannuksista vastaa sen jäsenvaltion laitos, josta 23–25 artiklan mukaisesti tulisi toimivaltainen eläkettä myönnettäessä.

Henkilö, joka saa eläkettä tai eläkkeitä kahden tai useamman jäsenvaltion, joista yksi on hänen asuinjäsenvaltionsa, lainsäädännön nojalla ja jolla on oikeus luontoisetuuksiin kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, saa, samoin kuin hänen perheenjäsenensä, luontoisetuudet asuinpaikan laitokselta ja kyseisen laitoksen kustannuksella ikään kuin hän olisi eläkkeensaaja, jolle eläkettä maksettaisiin yksinomaan kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla.

Oikeutta luontoisetuuksiin ei ole asuinjäsenvaltion lainsäädännön perusteella

1. Henkilö, joka saa eläkettä tai eläkkeitä yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön nojalla ja jolla ei ole oikeutta luontoisetuuksiin asuinjäsenvaltionsa lainsäädännön nojalla, saa kuitenkin omalta osaltaan ja perheenjäseniensä osalta tällaiset etuudet siltä osin kuin hänellä olisi ollut niihin oikeus sen jäsenvaltion tai vähintään yhden sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, joka olisi toimivaltainen hänen eläkkeidensä osalta, jos hän asuisi kyseisessä jäsenvaltiossa. Luontoisetuudet myöntää 2 kohdassa tarkoitetun laitoksen kustannuksella asuinpaikan laitos, ikään kuin asianomainen olisi oikeutettu eläkkeeseen ja luontoisetuuksiin kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa määritetään luontoisetuuksien kustannuksista vastaava laitos seuraavien sääntöjen mukaisesti:

Yhden tai useamman muun jäsenvaltion kuin asuinjäsenvaltion lainsäädäntöön perustuva eläke, kun oikeus luontoisetuuksiin on olemassa asuinjäsenvaltiossa

Jos henkilö, joka saa eläkettä tai eläkkeitä yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, asuu sellaisessa jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännön mukaan oikeus saada luontoisetuuksia ei edellytä vakuutusta tai toimimista palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, ja jos asianomainen ei saa eläkettä kyseiseltä jäsenvaltiolta, asianomaiselle ja tämän perheenjäsenille myönnettävien luontoisetuuksien kustannuksista vastaa 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritetty laitos jossakin hänen eläkkeidensä osalta toimivaltaisista jäsenvaltioista siltä osin kuin mainitulla eläkkeensaajalla ja hänen perheenjäsenillään olisi oikeus tällaisiin etuuksiin, jos he asuisivat kyseisessä jäsenvaltiossa.

Perheenjäsenien asuminen muussa jäsenvaltiossa kuin eläkkeensaajan asuinjäsenvaltiossa

Jos sellaisen henkilön perheenjäsenet, joka saa eläkettä tai eläkkeitä yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, asuvat muussa jäsenvaltiossa kuin missä eläkkeensaaja asuu, heillä on oikeus luontoisetuuksiin asuinpaikkansa laitoksesta sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, mikäli eläkkeensaajalla on oikeus luontoisetuuksiin jonkin jäsenvaltion lainsäädännön nojalla. Kustannuksista vastaa toimivaltainen laitos, joka on vastuussa eläkkeensaajalle hänen asuinjäsenvaltiossaan myönnettyjen luontoisetuuksien kustannuksista.

Eläkkeensaajan tai hänen perheenjäsentensä oleskelu muussa jäsenvaltiossa kuin asuinjäsenvaltiossaan — oleskelu toimivaltaisessa jäsenvaltiossa — lupa välttämättömään hoitoon asuinjäsenvaltion ulkopuolella

1. Edellä 19 artiklaa sovelletaan mutatis mutandis henkilöön, joka saa eläkettä tai eläkkeitä yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön nojalla ja jolla on oikeus luontoisetuuksiin jonkin hänelle eläkettä myöntävän jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, tai asianomaisen perheenjäseniin heidän oleskellessaan muussa kuin asuinjäsenvaltiossaan.

2. Edellä 18 artiklan 1 kohtaa sovelletaan mutatis mutandis 1 kohdassa mainittuihin henkilöihin, kun he oleskelevat jäsenvaltiossa, jossa eläkkeensaajalle tämän asuinjäsenvaltiossa myönnettyjen luontoisetuuksien kustannuksista vastaava toimivaltainen laitos sijaitsee, ja mainittu jäsenvaltio on valinnut tämän vaihtoehdon ja on liitteen IV luettelossa.

3. Edellä 20 artiklaa sovelletaan mutatis mutandis eläkkeensaajaan ja/tai hänen perheenjäseniinsä, jotka oleskelevat muussa jäsenvaltiossa kuin asuinjäsenvaltiossaan saadakseen siellä tilansa edellyttämää hoitoa.

4. Jollei 5 kohdassa toisin säädetä, 1–3 kohdassa tarkoitettujen luontoisetuuksien kustannuksista vastaa toimivaltainen laitos, joka on vastuussa eläkkeensaajalle hänen asuinjäsenvaltiossaan myönnettyjen luontoisetuuksien kustannuksista.

5. Edellä 3 kohdassa tarkoitettujen luontoisetuuksien kustannuksista vastaa eläkkeensaajan tai hänen perheenjäsentensä asuinpaikan laitos, jos nämä henkilöt asuvat jäsenvaltiossa, joka on valinnut kiinteämääräisen korvaustavan. Näissä tapauksissa 3 kohtaa sovellettaessa toimivaltaisena laitoksena pidetään eläkkeensaajan tai hänen perheenjäsentensä asuinpaikan laitosta.

1. Iän tai työkyvyttömyyden vuoksi eläkkeelle jääneellä rajatyöntekijällä on sairastuessaan oikeus edelleen saada luontoisetuuksia siinä jäsenvaltiossa, jossa hän on viimeksi toiminut palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, jos kyseessä on mainitussa jäsenvaltiossa aloitetun hoidon jatkaminen. ”Hoidon jatkamisella” tarkoitetaan sairauden tutkimisen, diagnosoimisen ja hoidon jatkamista koko sen keston ajan.

1. Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin entisen rajatyöntekijän perheenjäseniin, paitsi jos jäsenvaltio, jossa rajatyöntekijä viimeksi harjoitti toimintaansa, on mainittu liitteessä III olevassa luettelossa.

2. Eläkkeensaajalla, joka on vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen tosiasiallista alkamisajankohtaa edeltävinä viitenä vuotena toiminut vähintään kaksi vuotta palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana rajatyöntekijänä, on oikeus saada luontoisetuuksia siinä jäsenvaltiossa, jossa hän toimi rajatyöntekijänä, jos sekä tämä jäsenvaltio että se jäsenvaltio, jossa eläkkeensaajalle hänen asuinjäsenvaltiossaan myönnettyjen luontoisetuuksien kustannuksista vastuussa oleva toimivaltainen laitos sijaitsee, ovat valinneet tämän vaihtoehdon ja ovat molemmat liitteen V luettelossa.

3. Edellä 2 kohtaa sovelletaan mutatis mutandis entisen rajatyöntekijän perheenjäseniin tai hänen jälkeensä eläviin, jos heillä oli oikeus luontoisetuuksiin 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen ajanjaksojen aikana, vaikka rajatyöntekijä olisi kuollut ennen eläkkeelle jäämistään, edellyttäen että hän oli toiminut palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana rajatyöntekijänä vähintään kaksi vuotta kuolemaansa edeltävien viiden vuoden aikana.

4. Edellä 2 ja 3 kohtaa sovelletaan siihen asti, kunnes asianomaisesta tulee jonkin jäsenvaltion lainsäädännön alainen palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimisen perusteella.

5. Edellä 1–3 kohdassa tarkoitettujen luontoisetuuksien kustannuksista vastaa toimivaltainen laitos, joka on vastuussa eläkkeensaajalle tai hänen jälkeensä eläville heidän asuinjäsenvaltioissaan myönnettyjen luontoisetuuksien kustannuksista.

1. Sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jossa eläkkeensaajalle hänen asuinjäsenvaltiossaan myönnettyjen luontoisetuuksien kustannuksista vastuussa oleva toimivaltainen laitos sijaitsee, maksaa rahaetuudet henkilölle, joka saa yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön perusteella eläkettä tai eläkkeitä. Edellä 21 artiklaa sovelletaan mutatis mutandis.

1. Se jäsenvaltion laitos, jonka on soveltamansa lainsäädännön mukaan pidätettävä maksuja sairausetuuksien sekä äitiys- ja vastaavien isyysetuuksien kattamiseksi, voi vaatia ja periä nämä soveltamansa lainsäädännön mukaisesti laskemansa maksut vain, mikäli 23–26 artiklan nojalla suoritettavien etuuksien kustannuksista vastaa mainitun jäsenvaltion laitos.

2. Kun 25 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa sairausetuuksien sekä äitiys- ja vastaavien isyysetuuksien saaminen edellyttää eläkkeensaajan asuinjäsenvaltion lainsäädännön perusteella sosiaalivakuutusmaksujen tai vastaavien maksujen maksamista, kyseisiä maksuja ei voida periä asumisen perusteella.

Edellä 23–30 artiklaa ei sovelleta eläkkeensaajaan tai hänen perheenjäseniinsä, joilla on oikeus etuuksiin jonkin jäsenvaltion lainsäädännön nojalla palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen perusteella. Tällaisessa tapauksessa asianomaiseen henkilöön sovelletaan tätä lukua sovellettaessa 17–21 artiklaa.

Luontoisetuuksia koskevien oikeuksien ensisijaisuus – erityissääntö perheenjäsenten oikeudesta etuuksiin asuinjäsenvaltiossa

1. Jäsenvaltion lainsäädäntöön tai tähän lukuun perustuva itsenäinen oikeus luontoisetuuksiin on ensisijainen perheenjäsenille maksettavia etuuksia koskeviin johdettuihin oikeuksiin nähden. Johdettu oikeus luontoisetuuksiin on kuitenkin ensisijainen itsenäisiin oikeuksiin nähden, kun itsenäinen oikeus asuinjäsenvaltiossa perustuu suoraan ja yksinomaan siihen, että asianomainen henkilö asuu kyseisessä jäsenvaltiossa.

2. Kun vakuutetun perheenjäsenet asuvat sellaisessa jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännön mukaisesti oikeus luontoisetuuksiin ei edellytä vakuutusta tai toimimista palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, luontoisetuudet myönnetään heidän asuinjäsenvaltionsa toimivaltaisen laitoksen kustannuksella, jos vakuutetun aviopuoliso tai hänen lapsistaan huolehtiva henkilö toimii palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tässä jäsenvaltiossa tai saa palkkatyöhön tai itsenäiseen ammatinharjoittamiseen perustuvaa eläkettä tästä jäsenvaltiosta.

1. Jos jonkin jäsenvaltion laitos on tunnustanut vakuutetun taikka hänen perheenjäsenensä oikeuden proteesiin, merkittävään apuvälineeseen tai muihin merkittäviin luontoisetuuksiin ennen kuin hän tuli vakuutetuksi toisen jäsenvaltion laitoksen soveltaman lainsäädännön perusteella, asianomainen saa nämä etuudet ensiksi mainitun laitoksen kustannuksella, vaikka ne myönnettäisiin sen jälkeen, kun hän on tullut jo vakuutetuksi viimeksi mainitun laitoksen soveltaman lainsäädännön perusteella.

1. Jos henkilöllä, joka saa sellaisia pitkäaikaishoitoon liittyviä rahaetuuksia, joita on käsiteltävä sairausetuuksina ja jotka tästä syystä suorittaa 21 tai 29 artiklan nojalla rahaetuuksien osalta toimivaltainen jäsenvaltio, on samalla tämän luvun perusteella samaa tarkoitusta varten oikeus hakea luontoisetuuksia myös jossakin toisessa jäsenvaltiossa olevan asuin- tai oleskelupaikkansa laitokselta ja jos ensin mainitunkin jäsenvaltion laitoksen on 35 artiklan nojalla korvattava näiden etuuksien kustannukset, on sovellettava 10 artiklassa päällekkäisten etuuksien estämisestä annettua yleistä säännöstä, soveltaen ainoastaan seuraavaa rajoitusta: jos kyseinen henkilö vaatii ja saa luontoisetuutta, rahaetuuden määrää pienennetään sitä luontoisetuutta vastaavalla määrällä, jota haetaan tai voitaisiin hakea siltä ensimmäisen jäsenvaltion laitokselta, joka on velvollinen korvaamaan kustannukset.

2. Hallintotoimikunta laatii luettelon raha- ja luontoisetuuksista, joita 1 kohta koskee.

3. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio taikka niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia muista toimenpiteistä tai lisätoimenpiteistä, joiden on oltava vähintään yhtä edullisia kyseisen henkilön kannalta kuin 1 kohdassa esitetyt periaatteet.

1. Jäsenvaltion laitoksen tämän luvun nojalla toisen jäsenvaltion laitoksen puolesta suorittamat luontoisetuudet korvataan täysimääräisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut korvaukset määritetään ja suoritetaan täytäntöönpanoasetuksessa säädettyjen järjestelyjen mukaisesti joko todellisista kustannuksista esitetyn näytön perusteella tai, jos asianomaisen jäsenvaltion oikeudellisten tai hallinnollisten rakenteiden vuoksi todellisiin kustannuksiin perustuvien korvausten maksaminen ei ole tarkoituksenmukaista, kiinteämääräisten summien perusteella.

3. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio ja niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia muista korvaustavoista tai luopua korvauksista jäsenvaltioiden laitosten välillä.

1. Edellä 17 artiklaa, 18 artiklan 1 kohtaa, 19 artiklan 1 kohtaa sekä 20 artiklan 1 kohtaa on sovellettava myös työtapaturman tai ammattitaudin perusteella maksettaviin etuuksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2 ja 2a kohdan edullisempien säännöksien soveltamista.

2. Henkilöllä, joka asuu tai oleskelee muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa ja jolle on sattunut työtapaturma tai joka on sairastunut ammattitautiin, on oikeus työtapaturmia ja ammattitauteja koskevan järjestelmän mukaisiin erityisiin luontoisetuuksiin, jotka asuin- tai oleskelupaikan laitos myöntää toimivaltaisen laitoksen puolesta soveltamansa lainsäädännön mukaisesti, ikään kuin asianomainen olisi vakuutettu tämän lainsäädännön mukaisesti.

2 a. Toimivaltainen laitos ei voi kieltäytyä antamasta 20 artiklan 1 kohdassa säädettyä lupaa palkatulle työntekijälle tai itsenäiselle ammatinharjoittajalle, joka on joutunut työtapaturman uhriksi tai sairastunut ammattitautiin ja jolla on oikeus etuuksiin toimivaltaisen laitoksen kustannuksella, jos hänen tilansa edellyttämää hoitoa ei voida antaa asuinjäsenvaltion alueella lääketieteellisesti perusteltavissa olevan ajan kuluessa, kun otetaan huomioon hänen senhetkinen terveydentilansa ja sairauden todennäköinen kulku.

1. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädännössä säädetään työtapaturman uhrin tai ammattitautiin sairastuneen henkilön kuljettamisesta joko hänen asuinpaikkaansa tai sairaalaan aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta, vastaa tällaisista kustannuksista, jotka aiheutuvat kuljettamisesta vastaavaan paikkaan siinä toisessa jäsenvaltiossa, jossa henkilö asuu, edellyttäen, että tämä laitos antaa ennakolta luvan kuljettamiseen, ottaen asianmukaisesti huomioon syyt, joiden vuoksi se on perusteltua. Jos kyseessä on rajatyöntekijä, tällaista ennakkolupaa ei vaadita.

2. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädännössä säädetään työtapaturmassa kuolleen henkilön ruumiin kuljettamisesta hautauspaikalle aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta, vastaa soveltamansa lainsäädännön mukaisesti tällaisista kustannuksista, jotka aiheutuvat kuljettamisesta vastaavaan paikkaan siinä toisessa jäsenvaltiossa, jossa henkilö asui tapaturman sattuessa.

Ammattitautietuudet, kun ammattitautia sairastava on ollut alttiina samalle riskille useassa jäsenvaltiossa

Kun ammattitautiin sairastunut henkilö on harjoittanut kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan luonteeltaan sellaista toimintaa, joka saattaa aiheuttaa tämän taudin, etuudet, joita hän tai hänen jälkeensä elävät voivat hakea, myönnetään yksinomaan viimeisen sellaisen valtion lainsäädännön mukaan, jonka mukaiset edellytykset täyttyvät.

Jos ammattitautia sairastava henkilö on saanut tai saa etuuksia jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ja ammattitauti pahenee, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

Säännöt, joiden mukaan otetaan huomioon tiettyjen lainsäädäntöjen erityispiirteet

1. Jos jäsenvaltiossa, jossa asianomainen henkilö asuu tai oleskelee, ei ole vakuutusjärjestelmää työtapaturmien tai ammattitautien varalta tai jos vakuutusjärjestelmä on mutta ei ole luontoisetuuksien antamisesta vastuussa olevaa laitosta, nämä etuudet antaa asuin- tai oleskelupaikan laitos, joka on vastuussa luontoisetuuksien antamisesta sairaustapauksissa.

2. Jos toimivaltaisessa jäsenvaltiossa ei ole vakuutusta työtapaturmien tai ammattitautien varalta, tämän luvun luontoisetuuksia koskevia säännöksiä sovelletaan kuitenkin henkilöön, jolla on oikeus sairaus-, äitiys- tai vastaaviin isyysetuuksiin kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella, jos henkilölle sattuu työtapaturma tai hän sairastaa ammattitautia asuessaan tai oleskellessaan toisessa jäsenvaltiossa. Kustannuksista vastaa laitos, joka on toimivaltainen luontoisetuuksien osalta toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella.

3. Edellä 5 artiklaa sovelletaan jäsenvaltion toimivaltaiseen laitokseen sellaisten työtapaturmien ja ammattitautien vastaavuuden osalta, jotka ovat sattuneet tai jotka on todettu myöhemmin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, silloin kun arvioidaan henkilön työkyvyttömyysastetta, oikeutta etuuksiin tai etuuksien määrää, edellyttäen että

1. Edellä 35 artiklaa sovelletaan myös tämän luvun mukaisiin etuuksiin, ja korvaus suoritetaan todellisten kustannusten mukaan.

2. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia muista korvaustavoista tai luopua korvauksista jäsenvaltioiden alaisten laitosten välillä.

Oikeus avustuksiin kuoleman sattuessa tai edunsaajan asuessa muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa

1. Jos vakuutettu tai hänen perheenjäsenensä kuolee muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, kuoleman katsotaan tapahtuneen toimivaltaisessa jäsenvaltiossa.

2. Toimivaltainen laitos on velvollinen myöntämään avustukset, jotka sen soveltaman lainsäädännön perusteella on maksettava kuolemantapauksen johdosta, vaikka niihin oikeutettu henkilö asuu muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa.

3. Edellä 1 ja 2 kohtaa sovelletaan myös, kun kuolema aiheutuu työtapaturmasta tai ammattitaudista.

1. Jos eläkkeensaaja, jolla oli oikeus eläkkeeseen jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai eläkkeisiin kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, kuollessaan asui muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka laitos oli 24 ja 25 artiklan mukaisesti vastuussa hänelle myönnettyjen luontoisetuuksien kustannuksista, kuolemantapauksen johdosta tämän laitoksen soveltaman lainsäädännön perusteella myönnettävät avustukset suoritetaan sen omalla kustannuksella, ikään kuin eläkkeensaaja olisi kuolinhetkellään asunut siinä jäsenvaltiossa, jossa kyseinen laitos sijaitsee.

2. Edellä 1 kohtaa sovelletaan mutatis mutandis eläkkeensaajan perheenjäseniin.

1. Tätä lukua sovellettaessa ”A-tyypin lainsäädännöllä” tarkoitetaan lainsäädäntöä, jonka mukaan työkyvyttömyysetuuksien määrä on riippumaton vakuutus- tai asumiskausien pituudesta ja jonka toimivaltainen jäsenvaltio on nimenomaisesti sisällyttänyt liitteeseen VI, ja ”B-tyypin lainsäädännöllä” tarkoitetaan kaikkea muuta lainsäädäntöä.

2. Henkilö, joka on ollut peräkkäin tai vuorottain kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alainen ja joka on täyttänyt vakuutus- tai asumiskausia yksinomaan A-tyypin lainsäädäntöjen mukaan, on oikeutettu etuuksiin yksinomaan sen jäsenvaltion laitoksesta, jonka lainsäädäntöä sovellettiin silloin, kun työkyvyttömyyteen johtanut työhön kykenemättömyys ilmeni, ottaen tarvittaessa huomioon 45 artiklan, ja saa tällaiset etuudet kyseisen lainsäädännön mukaisesti.

3. Henkilö, jolla ei 2 kohdan mukaan ole oikeutta etuuksiin, saa etuudet, joihin hänellä vielä on oikeus toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, tarvittaessa 45 artiklan huomioon ottaen.

4. Jos 2 tai 3 kohdassa tarkoitetussa lainsäädännössä on säännöksiä työkyvyttömyysetuuksien pienentämisestä, keskeyttämisestä tai peruuttamisesta tapauksissa, joissa ne menevät päällekkäin muun tulon tai 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen erilaisten etuuksien kanssa, 53 artiklan 3 kohtaa sekä 55 artiklan 3 kohtaa sovelletaan mutatis mutandis.

Sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädännön mukaan etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi edellytetään vakuutus- tai asumiskausien täyttymistä, soveltaa tarvittaessa 51 artiklan 1 kohtaa mutatis mutandis.

Henkilöt, joihin sovelletaan joko yksinomaan B-tyypin lainsäädäntöä tai sekä A- että B-tyypin lainsäädäntöä

1. Henkilö, joka on ollut peräkkäin tai vuorottain kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alainen, joista ainakin yksi ei ole A-tyyppiä, on oikeutettu etuuksiin 5 luvun mukaisesti, jota sovelletaan mutatis mutandis ottaen huomioon 3 kohta.

2. Jos asianomaiseen henkilöön on kuitenkin aikaisemmin sovellettu B-tyypin lainsäädäntöä ja hän on työhön kykenemätön, mikä johtaa työkyvyttömyyteen, kun häneen sovelletaan A-tyypin lainsäädäntöä, hän saa etuudet 44 artiklan mukaisesti, edellyttäen että:

3. Jäsenvaltion laitoksen tekemä päätös, joka koskee hakijan työkyvyttömyyden astetta, sitoo toisen asianomaisen jäsenvaltion laitosta edellyttäen, että näiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen keskinäinen vastaavuus työkyvyttömyysasteen edellytysten osalta tunnustetaan liitteessä VII.

1. Sellaisen työkyvyttömyyden pahentuessa, josta henkilö saa etuuksia yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, sovelletaan seuraavia säännöksiä ottaen työkyvyttömyyden paheneminen huomioon:

2. Jos 1 kohdan mukaan maksettavan etuuden tai maksettavien etuuksien kokonaismäärä on pienempi kuin sen etuuden määrä, jonka asianomainen henkilö sai sen laitoksen kustannuksella, joka aikaisemmin oli maksamisen osalta toimivaltainen, kyseinen laitos maksaa hänelle lisän, joka on suuruudeltaan sanottujen määrien välinen erotus.

3. Jos asianomaisella henkilöllä ei ole oikeutta etuuksiin toisen jäsenvaltion laitoksen kustannuksella, aikaisemmin toimivaltaisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos myöntää etuudet soveltamansa lainsäädännön mukaisesti ottaen huomioon työkyvyttömyyden pahenemisen ja tarvittaessa 45 artiklan.

1. Työkyvyttömyysetuudet muunnetaan tarvittaessa vanhuusetuuksiksi siinä lainsäädännössä tai niissä lainsäädännöissä säädetyin edellytyksin, jonka tai joiden perusteella ne on myönnetty, ja 5 luvun mukaisesti.

2. Jos työkyvyttömyysetuuksia saava henkilö voi 50 artiklan mukaisesti hakea vanhuusetuuksia yhden tai useamman muun jäsenvaltion lainsäädännön perusteella, jäsenvaltion lainsäädännön perusteella työkyvyttömyysetuuksien myöntämisestä vastaava laitos jatkaa sellaisten työkyvyttömyysetuuksien suorittamista hänelle, joihin hänellä on oikeus laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan, kunnes 1 kohta tulee sovellettavaksi tämän laitoksen osalta tai muutoin niin kauan kuin asianomainen henkilö täyttää edellytykset kyseisten etuuksien saamiselle.

3. Jos 44 artiklan mukaisesti jäsenvaltion lainsäädännön nojalla myönnetyt työkyvyttömyysetuudet muunnetaan vanhuusetuuksiksi ja asianomainen henkilö ei vielä täytä yhden tai useamman muun jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyjä edellytyksiä kyseisten etuuksien saamiselle, asianomainen henkilö saa kyseiseltä jäsenvaltiolta tai kyseisiltä jäsenvaltioilta työkyvyttömyysetuudet muuntamispäivästä lähtien.

Kyseiset työkyvyttömyysetuudet myönnetään 5 luvun mukaisesti ikään kuin kyseistä lukua olisi sovellettu aikana, jolloin työkyvyttömyyteen johtanut työhön kykenemättömyys ilmeni, kunnes asianomainen henkilö täyttää asianomaisissa kansallisissa lainsäädännöissä asetetut edellytykset vanhuusetuuksien saamiselle tai, jos tällaista muuntamista ei edellytetä, niin kauan kuin hänellä on viimeksi mainitun lainsäädännön tai viimeksi mainittujen lainsäädäntöjen perusteella oikeus työkyvyttömyysetuuksiin.

4. Edellä 44 artiklan nojalla myönnetyt työkyvyttömyysetuudet lasketaan uudelleen 5 luvun mukaisesti heti kun niiden saaja täyttää jossakin B-tyypin lainsäädännössä asetetut edellytykset työkyvyttömyysetuuksien saamiselle tai heti kun hän saa vanhuusetuuksia jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella.

Henkilöihin, jotka kuuluvat virkamiesten erityisjärjestelmään, sovelletaan mutatis mutandis 6, 44, 46, 47 ja 48 artiklaa sekä 60 artiklan 2 ja 3 kohtaa.

1. Kun etuuden myöntämistä koskeva hakemus on toimitettu, kaikki toimivaltaiset laitokset määrittävät oikeuden etuuteen kaikkien asianomaiseen henkilöön sovellettujen jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen perusteella, paitsi jos asianomainen henkilö nimenomaisesti pyytää yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvien vanhuusetuuksien myöntämisen lykkäämistä.

2. Jos asianomainen tietyllä hetkellä ei täytä tai ei enää täytä kaikissa häneen sovelletuissa jäsenvaltioiden lainsäädännöissä säädettyjä edellytyksiä, niiden laitosten, joiden soveltaman lainsäädännön edellytykset ovat täyttyneet, on oltava ottamatta 52 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisessa laskennassa huomioon kausia, jotka ovat täyttyneet niiden lainsäädäntöjen mukaan, joiden edellytykset eivät ole täyttyneet tai eivät enää täyty, jos tämän huomioon ottamisen perusteella etuuden määrä on pienempi.

3. Edellä 2 kohtaa sovelletaan mutatis mutandis, jos asianomainen on nimenomaisesti pyytänyt vanhuusetuuksien myöntämisen lykkäämistä.

4. Uudelleenlaskenta suoritetaan automaattisesti, jos ja kun muissa lainsäädännöissä vaaditut edellytykset täyttyvät tai kun henkilö pyytää 1 kohdan mukaisesti lykätyn vanhuusetuuden myöntämistä, paitsi jos muiden lainsäädäntöjen mukaan täyttyneet kaudet on jo otettu huomioon 2 tai 3 kohdan nojalla.

1. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tiettyjen etuuksien myöntämiseksi edellytetään, että vakuutuskaudet täyttyvät yksinomaan tietyssä palkkatyössä tai itsenäisessä ammatinharjoittamisessa tai tehtävässä, joka kuuluu palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmään, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos ottaa huomioon muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen perusteella täyttyneet kaudet vain, jos ne ovat täyttyneet vastaavassa järjestelmässä tai, jollei tällaista ole, samassa tehtävässä tai soveltuvassa tapauksessa samassa palkkatyössä tai samassa itsenäisessä ammatinharjoittamisessa.

Jos näin täyttyneet kaudet huomioon ottaen asianomainen henkilö ei täytä edellytyksiä erityisjärjestelmän etuuksien saamiselle, kyseiset kaudet otetaan huomioon myönnettäessä yleisen järjestelmän tai, jollei tällaista ole, tapauksesta riippuen ruumiillisen työn tai toimistotyön tekijöihin sovellettavan järjestelmän mukaisia etuuksia, edellyttäen että asianomainen henkilö on kuulunut johonkin kyseisistä järjestelmistä.

2. Jäsenvaltion erityisjärjestelmän mukaan täyttyneet kaudet otetaan huomioon myönnettäessä yleisen järjestelmän tai, jollei tällaista ole, tapauksesta riippuen ruumiillisen työn tai toimistotyön tekijöihin sovellettavan toisen jäsenvaltion järjestelmän mukaisia etuuksia, edellyttäen että asianomainen henkilö on kuulunut johonkin kyseisistä järjestelmistä, vaikka kyseiset kaudet olisikin jo otettu huomioon viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa erityisjärjestelmän piirissä.

3. Jos jäsenvaltion lainsäädännön tai tietyn tämän jäsenvaltion järjestelmän mukaan etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi edellytetään, että asianomainen on vakuutettu riskin toteutumishetkellä, tämä edellytys katsotaan täyttyneeksi, jos kyseinen henkilö on aiemmin ollut vakuutettuna tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti tai tietyssä tämän jäsenvaltion järjestelmässä ja on riskin toteutumishetkellä vakuutettuna toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti saman riskin varalta, tai muussa tapauksessa etuus myönnetään toisen jäsenvaltion samaa riskiä koskevan lainsäädännön mukaisesti. Jälkimmäinen edellytys katsotaan kuitenkin täyttyneeksi 57 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa.

2. Toimivaltainen laitos soveltaa tarvittaessa 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti laskettuun määrään kaikkia soveltamassaan lainsäädännössä säädettyjä pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia sääntöjä 53–55 artiklassa säädetyissä rajoissa.

3. Asianomaisella henkilöllä on oikeus saada kunkin jäsenvaltion toimivaltaiselta laitokselta suurempi 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti lasketuista määristä.

4. Jos 1 kohdan a alakohdan mukainen laskelma jossain jäsenvaltiossa johtaa aina siihen tulokseen, että itsenäinen etuus on vähintään yhtä suuri kuin 1 kohdan b alakohdan mukaisesti laskettu pro rata -etuus, toimivaltainen laitos luopuu pro rata -laskelmasta edellyttäen, että

5. Sen estämättä, mitä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään, pro rata -laskelmaa ei sovelleta järjestelmiin, joiden mukaisten etuuksien laskemisessa ajanjaksoilla ei ole merkitystä edellyttäen, että tällaiset järjestelmät on lueteltu liitteessä VIII olevassa 2 osassa. Tällaisissa tapauksissa asianomaisella henkilöllä on oikeus etuuteen, joka on laskettu asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

1. Kaikkia samalle henkilölle täyttyneiden vakuutus- ja/tai asumiskausien perusteella laskettuja tai myönnettyjä päällekkäisiä työkyvyttömyys-, vanhuus- ja perhe-eläke-etuuksia pidetään päällekkäisinä samanlaisina etuuksina.

2. Päällekkäisiä etuuksia, joita ei voida pitää 1 kohdan mukaisesti samanlaisina, pidetään päällekkäisinä erilaisina etuuksina.

3. Jos työkyvyttömyys-, vanhuus- tai perhe-eläke-etuus on päällekkäinen samanlaisen etuuden tai erilaisen etuuden tai muun tulon kanssa, jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyjä päällekkäisyyttä estäviä sääntöjä noudatettaessa sovelletaan seuraavia säännöksiä:

1. Jos kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön nojalla maksettavat samanlaiset etuudet ovat päällekkäisiä, jäsenvaltion lainsäädännön päällekkäisyyttä estäviä sääntöjä ei sovelleta pro rata -etuuteen.

2. Päällekkäisyyttä estäviä sääntöjä sovelletaan itsenäiseen etuuteen vain, jos kyseessä on

2. Edellä a ja b alakohdassa tarkoitetut etuudet ja sopimukset luetellaan liitteessä IX.

1. Jos erilaisten etuuksien tai muun tulon saaminen edellyttää asianomaisten jäsenvaltioiden lainsäädännössä annettujen päällekkäisyyttä estävien sääntöjen soveltamista, kun kyseessä on:

2. Toimivaltainen laitos ei sovella itsenäisten etuuksien osalta säädettyä jakamista, jos sen soveltamassa lainsäädännössä edellytetään erilaisten etuuksien ja/tai muiden tulojen sekä kaikkien muiden tekijöiden huomioon ottamista laskettaessa osaa niiden määrästä soveltamalla 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua vakuutus- ja/tai asumiskausien välistä suhdetta.

3. Edellä 1 ja 2 kohtaa sovelletaan mutatis mutandis, jos yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään, että oikeutta etuuteen ei synny silloin, kun asianomainen saa toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti maksettavaa erilaista etuutta tai muuta tuloa.

1. Asetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun teoreettisen ja pro rata -määrän laskemiseksi sovelletaan seuraavia sääntöjä:

2. Jäsenvaltion lainsäädännön säännöksiä, jotka koskevat etuuksien laskemisessa huomioon otettujen tekijöiden nykyarvoon muuntamista, sovelletaan tarvittaessa tekijöihin, jotka tämän jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen tulee 1 kohdan mukaisesti ottaa huomioon, kun on kyse muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan täyttyneistä vakuutus- tai asumiskausista.

1. Sen estämättä, mitä 52 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, jäsenvaltion laitos ei ole velvollinen myöntämään etuuksia soveltamansa lainsäädännön mukaan täyttyneiden, riskin toteutuessa huomioon otettujen kausien perusteella, jos

1. Tätä artiklaa sovellettaessa ”kausilla” tarkoitetaan kaikkia vakuutus-, työskentely-, itsenäisen ammatinharjoittamisen tai asumiskausia, jotka joko antavat oikeuden kyseiseen etuuteen tai lisäävät sitä suoraan.

2. Kunkin asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos ottaa huomioon 1 kohdassa tarkoitetut kaudet soveltaessaan 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohtaa.

3. Jos 1 kohdan säännösten soveltamisen tuloksena kaikki asianomaisten jäsenvaltioiden laitokset vapautuisivat velvoitteistaan, etuudet myönnetään yksinomaan näistä viimeisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka mukaiset edellytykset täyttyvät, ikään kuin kaikki täyttyneet ja 6 artiklan ja 51 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti huomioon otetut vakuutus- ja asumiskaudet olisivat täyttyneet tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

4. Tätä artiklaa ei sovelleta liitteessä VIII olevassa 2 osassa lueteltuihin järjestelmiin.

1. Sellaiselle etuuksien saajalle, johon tätä lukua sovelletaan, ei voida siinä jäsenvaltiossa, jossa hän asuu ja jonka lainsäädännön mukaan etuus on hänelle maksettava, myöntää etuutta, joka on pienempi kuin kyseisen lainsäädännön mukainen vähimmäisetuus sellaiselta vakuutus- tai asumiskaudelta, joka on yhtä pitkä kuin kaikki suoritusta varten tämän luvun mukaisesti huomioon otetut kaudet.

2. Tämän jäsenvaltion toimivaltainen laitos maksaa asianomaiselle hänen asuessaan kyseisessä valtiossa lisän, joka on yhtä suuri kuin tämän luvun mukaisesti maksettavien etuuksien kokonaismäärän ja vähimmäisetuuden määrän erotus.

1. Jos etuuksien määräytymistapaa tai laskemissääntöjä muutetaan jäsenvaltion lainsäädännön nojalla tai jos asianomaisen henkilökohtainen tilanne muuttuu merkittävästi siten, että etuuden määrää olisi kyseisen lainsäädännön nojalla tarkistettava, etuus lasketaan uudelleen 52 artiklan mukaisesti.

2. Jos toisaalta elinkustannusten nousun tai tulotason muutosten tai muiden tarkistusta edellyttävien seikkojen vuoksi asianomaisen jäsenvaltion etuuksia muutetaan prosenttimäärällä tai kiinteällä määrällä, tällaista prosenttimäärää tai kiinteää määrää on sovellettava sellaisenaan 52 artiklan mukaisesti määritettyihin etuuksiin, ilman että uudelleenlaskemista tarvitaan.

1. Henkilöihin, jotka kuuluvat virkamiesten erityisjärjestelmään, sovelletaan mutatis mutandis 6 artiklaa, 50 artiklaa, 51 artiklan 3 kohtaa ja 52–59 artiklaa.

2. Jos toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan virkamiesten erityisjärjestelmän mukaisten etuuksien saaminen, suorittaminen, säilyttäminen tai takaisinsaaminen voi kuitenkin tapahtua vain sillä edellytyksellä, että kaikki vakuutuskaudet ovat täyttyneet kyseisen jäsenvaltion yhdessä tai useammassa virkamiesten erityisjärjestelmässä tai että ne kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä katsotaan tällaisia kausia vastaaviksi, kyseisen valtion toimivaltainen laitos ottaa huomioon vain ne kaudet, jotka voidaan sen soveltaman lainsäädännön mukaan tunnustaa.

Jos näin täyttyneet kaudet huomioon ottaen asianomainen henkilö ei täytä edellytyksiä kyseisten etuuksien saamiselle, kyseiset kaudet otetaan huomioon myönnettäessä yleisen järjestelmän tai, jollei tällaista ole, tapauksen mukaan ruumiillisen työn tai toimistotyön tekijöihin sovellettavan järjestelmän mukaisia etuuksia.

3. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan virkamiesten erityisjärjestelmän mukaiset etuudet lasketaan viitekauden aikana saadun viimeisen palkan tai saatujen viimeisten palkkojen perusteella, kyseisen valtion toimivaltainen laitos ottaa etuuksia laskiessaan huomioon vain ne asianmukaisesti nykyarvoon muunnetut palkat, jotka on saatu kautena tai kausina, jona tai joina asianomaiseen henkilöön on sovellettu kyseistä lainsäädäntöä.

Vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien yhteenlaskemista koskevat erityissäännökset

1. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan etuuksia koskevan oikeuden saavuttamiseksi, säilyttämiseksi, takaisinsaamiseksi tai keston määrittämiseksi edellytetään joko vakuutuskausien tai työskentely- taikka itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien täyttymistä, on otettava tarpeellisessa määrin huomioon vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ikään kuin nämä kaudet olisivat täyttyneet sen soveltaman lainsäädännön mukaan.

Jos sovellettavassa lainsäädännössä etuuksien saamiseksi edellytetään vakuutuskausien täyttymistä, toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneitä työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausia ei oteta kuitenkaan huomioon, ellei näitä kausia olisi pidetty vakuutuskausina, jos ne olisivat täyttyneet sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

2. Jäljempänä 65 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta tämän artiklan 1 kohdan soveltamiseksi edellytetään, että asianomainen henkilö on viimeksi, sen lainsäädännön mukaisesti, jonka mukaan etuuksia haetaan, täyttänyt

1. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan etuudet on laskettava aiempien palkka- tai ammattitulojen perusteella, on otettava huomioon yksinomaan ne palkka- tai ammattitulot, jotka asianomainen henkilö on saanut viimeisimmästä toiminnastaan palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tämän lainsäädännön alaisena.

2. Edellä 1 kohtaa sovelletaan myös silloin, kun toimivaltaisen laitoksen soveltamassa lainsäädännössä edellytetään palkkatulojen määrittämiseksi tiettyä viitekautta, jonka pohjalta etuuksien määrä lasketaan, ja kun asianomainen henkilö oli toisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen koko kyseisen viitekauden ajan tai osan siitä.

3. Edellä 1 ja 2 kohdasta poiketen asuinpaikan laitoksen on otettava 65 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen ►M1 työttömien henkilöiden ◄ osalta täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti huomioon ne palkka- tai ammattitulot, jotka asianomainen henkilö on saanut jäsenvaltiossa, jonka lainsäädäntöä häneen sovellettiin hänen toimiessaan viimeksi palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana.

Tätä lukua sovellettaessa sovelletaan 7 artiklaa ainoastaan 64 ja 65 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa ja niissä säädetyin rajoituksin.

1. Kokonaan työtön henkilö, joka täyttää toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaiset edellytykset etuuden saamiselle ja joka menee toiseen jäsenvaltioon hakeakseen sieltä työtä, säilyttää oikeuden saada työttömyysetuuksia rahana seuraavin edellytyksin ja rajoituksin:

2. Jos asianomainen henkilö palaa toimivaltaiseen jäsenvaltioon sen kauden päättymiseen mennessä, jonka aikana hänellä on oikeus etuuksiin 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, hänellä on edelleen oikeus etuuksiin tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaan. Hän menettää kaikki oikeudet toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisiin etuuksiin, jos hän ei palaa sinne tämän kauden päättymiseen mennessä, ellei kyseisessä lainsäädännössä ole asiasta edullisempia säännöksiä. Poikkeustapauksissa toimivaltaiset viranomaiset tai laitokset voivat sallia asianomaisen henkilön palata myöhemmin menettämättä oikeuttaan etuuksiin.

3. Ellei toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännössä ole asiasta edullisempia säännöksiä, sen kauden kokonaiskesto, jonka osalta oikeus etuuksiin 1 kohdan nojalla säilyy, on kahden työskentelykauden välisenä aikana enintään kolme kuukautta. Toimivaltaiset viranomaiset tai laitokset voivat pidentää tämän ajan enintään kuudeksi kuukaudeksi.

4. Toimivaltaisen jäsenvaltion ja työnhakujäsenvaltion laitosten ja viranomaisten välistä tietojenvaihtoa, yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa koskevista järjestelyistä säädetään täytäntöönpanoasetuksessa.

Työttömät, jotka asuivat muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

1. Osittain tai ajoittain työttömänä olevan henkilön, joka viimeisimmän palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimintansa aikana asui muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, on ilmoittauduttava työnantajansa tai toimivaltaisen jäsenvaltion työvoimaviranomaisten käytettäväksi. Hän saa etuuksia toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, ikään kuin hän asuisi kyseisessä jäsenvaltiossa. Nämä etuudet myöntää toimivaltaisen jäsenvaltion laitos.

2. Kokonaan työttömän, joka viimeisimmän palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimintansa aikana asui muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa ja joka edelleen asuu kyseisessä jäsenvaltiossa tai palaa sinne, on ilmoittauduttava asuinjäsenvaltionsa työvoimaviranomaisten käytettäväksi. Kokonaan työtön voi lisäksi ilmoittautua sen jäsenvaltion työvoimaviranomaisten käytettäväksi, jossa hän viimeksi toimi palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 64 artiklan soveltamista.

Muun työttömän henkilön kuin rajatyöntekijän, joka ei palaa asuinjäsenvaltioonsa, on ilmoittauduttava sen jäsenvaltion työvoimaviranomaisten käytettäväksi, jonka lainsäädäntöä häneen viimeksi sovellettiin.

3. Edellä 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun työttömän henkilön on rekisteröidyttävä työnhakijaksi asuinjäsenvaltionsa toimivaltaisen työvoimaviranomaisen luona, oltava kyseisessä valtiossa järjestetyn valvontamenettelyn alainen ja noudatettava kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella asetettuja ehtoja. Jos hän päättää rekisteröityä työnhakijaksi myös jäsenvaltiossa, jossa hän viimeksi toimi palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, hänen on noudatettava kyseisessä valtiossa sovellettavia velvoitteita.

4. Edellä 2 kohdan toisen virkkeen ja 3 kohdan toisen virkkeen täytäntöönpanosta sekä tietojenvaihtoa, yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa koskevista järjestelyistä asuinjäsenvaltion ja sen jäsenvaltion, jossa hän viimeksi työskenteli, laitosten ja viranomaisten välillä säädetään täytäntöönpanoasetuksessa.

6. Asuinpaikan laitos maksaa 5 kohdan nojalla myöntämänsä etuudet edelleen omalla kustannuksellaan. Jollei 7 kohdasta muuta johdu, sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädäntöä henkilöön viimeksi sovellettiin, korvaa kuitenkin asuinpaikan laitoksen kolmen ensimmäisen kuukauden aikana antamat etuudet tälle laitokselle täysimääräisesti. Kyseisenä aikana korvattava määrä ei saa olla suurempi kuin määrä, joka toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella maksetaan työttömyyden vuoksi. Edellä 5 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa ajanjakso, jona etuuksia myönnetään 64 artiklan mukaisesti, vähennetään tämän kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetusta ajasta. Korvaamista koskevista järjestelyistä säädetään täytäntöönpanoasetuksessa.

7. Edellä 6 kohdassa tarkoitettua korvausaikaa pidennetään kuitenkin viideksi kuukaudeksi, kun asianomainen henkilö on edeltävien 24 kuukauden aikana täyttänyt vähintään 12 kuukauden pituisia työskentelykausia joko palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana siinä jäsenvaltiossa, jonka lainsäädäntöä häneen viimeksi sovellettiin, jos nämä kaudet antaisivat oikeuden saada työttömyysetuuksia.

8. Edellä 6 ja 7 kohdan soveltamiseksi kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia muista korvaustavoista tai luopua korvauksista jäsenvaltioiden laitosten välillä.

Silloin, kun sovellettavassa lainsäädännössä varhaiseläke-etuuksien saamiseksi edellytetään vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien täyttymistä, ei sovelleta 6 artiklaa.

Henkilöllä on oikeus perhe-etuuksiin toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, myös toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä osalta, ikään kuin he asuisivat ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa. Eläkkeensaajalla on kuitenkin oikeus perhe-etuuksiin hänen eläkkeensä osalta toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

1. Jos samana aikana ja samoja perheenjäseniä varten myönnetään etuuksia usean jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, sovelletaan seuraavia ensisijaisuussääntöjä:

2. Jos oikeudet ovat päällekkäisiä, perhe-etuudet myönnetään sen lainsäädännön mukaisesti, joka on määritelty ensisijaiseksi 1 kohdan säännösten mukaisesti. Toisen lainsäädännön tai toisten lainsäädäntöjen mukainen oikeus perhe-etuuksiin keskeytetään ensiksi mainitun lainsäädännön mukaiseen määrään, ja kyseisen määrän ylittävä osuus maksetaan tarvittaessa erotusetuutena. Erotusetuutta ei kuitenkaan tarvitse maksaa jossakin toisessa jäsenvaltiossa asuvista lapsista, jos oikeus kyseiseen etuuteen perustuu ainoastaan asumiseen.

3. Jos 67 artiklan mukaisesti perhe-etuuksia koskeva hakemus on toimitettu sellaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, vaikkakaan ei tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen ensisijaisten oikeuksien perusteella,

Siinä tapauksessa, että henkilö, jolle perhe-etuudet olisi annettava, ei käytä niitä perheenjäsentensä elättämiseen, toimivaltainen laitos täyttää lakisääteiset velvollisuutensa antamalla mainitut etuudet luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, joka tosiasiallisesti huolehtii perheenjäsenistä, heidän asuinjäsenvaltionsa laitoksen tai heidän asuinjäsenvaltionsa toimivaltaisen viranomaisen tätä tarkoitusta varten nimenneen laitoksen tai elimen pyynnöstä ja kautta.

1. Jos 67 ja 68 artiklaa noudattaen määritetyn lainsäädännön perusteella orvoille ei synny oikeutta täydentäviin tai erityisiin perhe-etuuksiin, tällaiset etuudet maksetaan edellä mainitun lainsäädännön perusteella saavutettujen muiden perhe-etuuksien täydennyksenä sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka piiriin edesmennyt työntekijä oli kuulunut pisimpään, edellyttäen, että oikeus etuuksiin oli saatu kyseisen lainsäädännön perusteella. Jos oikeutta ei synny tämän lainsäädännön mukaan, tutkitaan edellytykset tällaisen oikeuden saavuttamiselle muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan ja etuudet myönnetään alenevassa järjestyksessä sellaisten vakuutus- tai asumiskausien pituuden mukaan, jotka ovat täyttyneet näiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti.

2. Eläkkeinä tai eläkkeen täydennyksenä suoritettavat etuudet myönnetään ja lasketaan 5 luvun mukaisesti.

1. Tätä artiklaa sovelletaan erityisiin maksuihin perustumattomiin rahaetuuksiin, jotka myönnetään sellaisen lainsäädännön perusteella, jossa sen henkilöllisen soveltamisalan, tavoitteiden ja/tai myöntämisedellytysten takia on piirteitä sekä 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta sosiaaliturvalainsäädännöstä että sosiaalihuollosta.

2. Tässä luvussa ”erityisillä maksuihin perustumattomilla rahaetuuksilla” tarkoitetaan etuuksia,

3. Edellä 7 artiklaa ja tämän osaston muita lukuja ei sovelleta tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin etuuksiin.

4. Edellä 2 kohdassa tarkoitetut etuudet myönnetään asianomaisille henkilöille ainoastaan heidän asuinjäsenvaltiossaan sen lainsäädännön mukaisesti. Kyseiset etuudet antaa asuinpaikan laitos omalla kustannuksellaan.

1. Euroopan yhteisöjen komission yhteyteen perustetaan sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevä hallintotoimikunta, jäljempänä ”hallintotoimikunta”, jossa on hallituksen edustaja kustakin jäsenvaltiosta tarvittaessa asiantuntijain avustamana. Euroopan yhteisöjen komission edustaja osallistuu hallintotoimikunnan kokouksiin neuvoa-antavassa ominaisuudessa.

Jäljempänä 72 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja tulkinnallisia kysymyksiä koskevat päätökset tehdään perustamissopimuksessa vahvistettujen äänestyssääntöjen mukaisesti, ja ne julkistetaan tarvittavilta osin.

3. Hallintotoimikunnan sihteeristön tehtävistä huolehtii Euroopan yhteisöjen komissio.

1. Hallintotoimikunnan yhteyteen perustetaan tietojenkäsittelyn tekninen toimikunta, jäljempänä ”tekninen toimikunta”. Tekninen toimikunta tekee hallintotoimikunnalle ehdotuksia tietojenkäsittelypalvelujen hallinnoinnin rakennetta koskeviksi yhteisiksi säännöiksi, varsinkin turvallisuuden ja standardien käytön alalla, laatii raportteja ja antaa perusteltuja lausuntoja, ennen kuin hallintotoimikunta tekee päätöksiä 72 artiklan d alakohdan mukaisesti. Hallintotoimikunta päättää teknisen toimikunnan kokoonpanosta ja toimintatavoista.

1. Hallintotoimikunnan yhteyteen perustetaan tilintarkastuslautakunta. Hallintotoimikunta päättää tilintarkastuslautakunnan kokoonpanosta ja toimintatavoista.

Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevä neuvoa-antava komitea

1. Perustetaan sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevä neuvoa-antava komitea, jäljempänä ”neuvoa-antava komitea”, jossa on kustakin jäsenvaltiosta:

Kutakin edellä mainittua ryhmää varten nimitetään varajäsen kustakin jäsenvaltiosta.

Neuvoa-antavan komitean jäsenet ja heidän varajäsenensä nimittää neuvosto. Neuvoa-antavan komitean puheenjohtajana toimii Euroopan yhteisöjen komission edustaja. Neuvoa-antava komitea laatii työjärjestyksensä.

2. Neuvoa-antavan komitean toimivaltaan kuuluu Euroopan yhteisöjen komission tai hallintotoimikunnan pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan:

1. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toimittavat toisilleen kaikkea tietoa, joka koskee

2. Tämän asetuksen soveltamista varten jäsenvaltioiden viranomaiset ja laitokset tekevät toisilleen palveluksia ja toimivat niin kuin panisivat täytäntöön omaa lainsäädäntöänsä. Mainittujen viranomaisten ja laitosten antama hallinnollinen apu on pääsääntöisesti maksutonta. Hallintotoimikunta vahvistaa kuitenkin korvattavien kustannusten laadun ja rajat, joiden yli menevältä osalta kustannukset on korvattava.

3. Jäsenvaltioiden viranomaiset ja laitokset voivat tämän asetuksen soveltamista varten olla suoraan yhteydessä toisiinsa ja asianomaisiin henkilöihin tai heidän edustajiinsa.

4. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla laitoksilla ja henkilöillä on vastavuoroinen tiedotus- ja yhteistyövelvoite, jonka tarkoituksena on varmistaa asetuksen moitteeton soveltaminen.

Laitosten on hyvän hallintotavan periaatteen mukaisesti vastattava kaikkiin kyselyihin kohtuullisessa ajassa ja niiden on ilmoitettava asianomaisille henkilöille kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen heidän tämän asetuksen mukaisten oikeuksiensa käyttämiseksi.

Asianomaisten henkilöiden on ilmoitettava mahdollisimman pian toimivaltaisen jäsenvaltion ja asuinjäsenvaltion laitokselle kaikista henkilökohtaisessa tai perheensä tilanteessa tapahtuneista muutoksista, joilla on vaikutuksia heidän oikeuksiinsa etuuksiin tämän asetuksen perusteella.

5. Jos 4 kohdan kolmannessa alakohdassa säädettyä ilmoittamisvelvoitetta ei noudateta, siitä voi aiheutua oikeasuhteisia toimenpiteitä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Toimenpiteiden on kuitenkin oltava vastaavia kuin ne, joita sovelletaan sisäiseen oikeusjärjestykseen kuuluvissa samanlaisissa tilanteissa, eivätkä ne saa käytännössä tehdä mahdottomaksi tai liian vaikeaksi tällä asetuksella asianomaisille henkilöille annettujen oikeuksien käyttämistä.

6. Jos tämän asetuksen tulkinnassa tai soveltamisessa ilmenee vaikeuksia, jotka voisivat vaarantaa asetuksen soveltamisalaan kuuluvan henkilön oikeudet, toimivaltaisen jäsenvaltion laitoksen tai kyseisen henkilön asuinjäsenvaltion laitoksen on otettava yhteyttä laitokseen tai laitoksiin muussa jäsenvaltiossa tai muissa jäsenvaltioissa, joita asia koskee. Jos asiaa ei pystytä ratkaisemaan kohtuullisessa ajassa, asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset voivat kääntyä hallintotoimikunnan puoleen.

7. Jäsenvaltion viranomaiset, laitokset ja tuomioistuimet eivät saa evätä niille toimitettuja hakemuksia tai muita asiakirjoja sillä perusteella, että ne on laadittu toisen jäsenvaltion virallisella kielellä, joka on perustamissopimuksen 290 artiklan nojalla vahvistettu yhteisön toimielinten viralliseksi kieleksi.

1. Jos jäsenvaltion viranomaiset tai laitokset toimittavat tämän asetuksen tai täytäntöönpanoasetuksen perusteella henkilötietoja toisen jäsenvaltion viranomaisille tai laitoksille, toimittamiseen sovelletaan tietoja toimittavan jäsenvaltion tietosuojaa koskevaa lainsäädäntöä. Kaikki tiedot vastaanottaneen valtion viranomaisen tai laitoksen tekemät tiedonsiirrot sekä tämän valtion suorittama tietojen tallentaminen, muuttaminen ja hävittäminen tapahtuu vastaanottavan jäsenvaltion tietosuojaa koskevan lainsäädännön mukaan.

2. Jäsenvaltion lähettäessä toiselle jäsenvaltiolle tämän asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamiseksi vaadittuja tietoja noudatetaan yhteisön säännöksiä, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja vapaassa liikkumisessa.

1. Jäsenvaltioiden on asteittain ryhdyttävä käyttämään uusia teknologioita tämän asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamiseksi vaadittujen tietojen vaihdossa ja käsittelyssä ja tietoihin pääsyssä. Euroopan yhteisöjen komissio tukee yhteisten etujen mukaista toimintaa heti, kun jäsenvaltiot ottavat tällaisia tietojenkäsittelypalveluja käyttöön.

2. Kukin jäsenvaltio on vastuussa omien tietojenkäsittelypalvelujensa hallinnosta luonnollisten henkilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja vapaassa liikkumisessa koskevien yhteisön säännösten mukaisesti.

3. Toisen jäsenvaltion viranomainen tai laitos ei voi evätä jonkin laitoksen tämän asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen säännösten mukaisesti lähettämää tai julkaisemaa sähköistä asiakirjaa sillä perusteella, että se on saatu sähköisesti, jos vastaanottava laitos on ilmoittanut pystyvänsä ottamaan sähköisiä asiakirjoja vastaan. Tällaisten asiakirjojen kopiointia ja tallentamista pidetään alkuperäisen asiakirjan oikeana ja tarkkana kopiona tai asiakirjassa käsitellyn tiedon esittämisenä, ellei toisin näytetä.

4. Sähköistä asiakirjaa pidetään pätevänä, jos tietojärjestelmässä, johon se on tallennettu, on tarvittavat suojaukset, joilla voidaan estää tallenteen muuttaminen, välittäminen edelleen tai luvaton pääsy siihen. Tallennettu tieto on milloin tahansa voitava tuottaa uudelleen välittömästi luettavassa muodossa. Jos sähköinen asiakirja siirretään sosiaaliturvalaitoksesta toiseen, aiheelliset suojatoimet on toteutettava luonnollisten henkilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja vapaassa liikkumisessa koskevien yhteisön säännösten mukaisesti.

Tämän asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen osalta Euroopan yhteisöjen komissio voi rahoittaa kokonaan tai osittain:

1. Kaikki jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyt vapautukset veroista, leimaveroista, notariaatti- tai rekisteröintimaksuista tai niiden alentaminen tämän jäsenvaltion lainsäädännön soveltamiseksi vaadittavien todistusten tai asiakirjojen osalta on ulotettava samanlaisiin todistuksiin tai asiakirjoihin, jotka vaaditaan toisen jäsenvaltion lainsäädännön tai tämän asetuksen soveltamiseksi.

2. Kaikenlaiset tämän asetuksen soveltamiseksi vaadittavat selvitykset, asiakirjat ja todistukset vapautetaan velvoitteesta, jonka mukaan diplomaattisten tai konsuliviranomaisten on todistettava ne oikeaksi.

Jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti tietyssä ajassa tämän jäsenvaltion viranomaiselle, laitokselle tai tuomioistuimelle toimitettavat hakemukset, ilmoitukset tai valitukset katsotaan jätetyksi määräajan kuluessa, jos ne on toimitettu samassa ajassa toisen jäsenvaltion vastaavalle viranomaiselle, laitokselle tai tuomioistuimelle. Tällaisessa tapauksessa viranomainen, laitos tai tuomioistuin, joka vastaanottaa hakemuksen, ilmoituksen tai valituksen, toimittaa sen viipymättä ensiksi mainitun jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, laitokselle tai tuomioistuimelle joko suoraan tai kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kautta. Päivämäärä, jona tällaiset hakemukset, ilmoitukset tai valitukset on toimitettu toisen jäsenvaltion viranomaiselle, laitokselle tai tuomioistuimelle, katsotaan päivämääräksi, jona ne on toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, laitokselle tai tuomioistuimelle.

Jäsenvaltion lainsäädännön edellyttämät lääkärintarkastukset voi toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä tehdä etuuksia hakevan tai etuuksiin oikeutetun henkilön asuin- tai oleskelupaikan laitos toisessa jäsenvaltiossa täytäntöönpanoasetuksessa säädetyin tai kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä sovituin edellytyksin.

Tiettyjen jäsenvaltioiden lainsäädännön soveltamista koskevat erityissäännökset mainitaan liitteessä XI.

1. Jäsenvaltion laitokselle maksettavat maksut voidaan periä ja jäsenvaltion laitoksen perusteetta antamat etuudet voidaan periä takaisin toisessa jäsenvaltiossa viimeksi mainitun jäsenvaltion vastaavalle laitokselle maksettavien maksujen perimisessä ja sen perusteetta antamien etuuksien takaisin perimisessä noudatettavien menettelyjen ja sovellettavien vakuuksien ja etuoikeuksien mukaisesti.

2. Tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten täytäntöönpanokelpoiset päätökset, jotka koskevat jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti vahvistettujen maksujen, korkojen tai muiden kulujen perimistä tai perusteetta annettujen etuuksien takaisin perimistä, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä toisessa jäsenvaltiossa sen lainsäädännössä säädettyjen rajoitusten ja menettelyjen ja kaikkien muiden vastaaviin päätöksiin sovellettavien menettelyjen mukaisesti. Päätökset julistetaan täytäntöönpanokelpoisiksi kyseisessä jäsenvaltiossa, mikäli sen lainsäädäntö ja muut menettelyt sitä edellyttävät.

3. Jos kyseessä on ulosmittaus-, konkurssi- tai akordimenettely, jonkin jäsenvaltion laitoksen saataviin toisessa jäsenvaltiossa sovelletaan samoja etuoikeuksia kuin samanlaisiin saataviin viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä.

4. Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat menettelyt, mukaan lukien kustannusten korvaaminen, annetaan täytäntöönpanoasetuksessa tai tarvittaessa täydentävästi jäsenvaltioiden välisellä sopimuksella.

1. Jos henkilö saa etuuksia jäsenvaltion lainsäädännön nojalla tapaturmasta, joka johtui toisessa jäsenvaltiossa sattuneesta tapahtumasta, etuuksien myöntämisestä vastuussa olevan laitoksen oikeudet kolmanteen osapuoleen nähden, joka on velvollinen suorittamaan korvausta tapaturmasta, määritetään seuraavien sääntöjen mukaisesti:

2. Jos henkilö saa etuuksia jäsenvaltion lainsäädännön nojalla tapaturmasta, joka johtui toisessa jäsenvaltiossa sattuneesta tapahtumasta, henkilöön tai toimivaltaiseen laitokseen sovelletaan kyseisen lainsäädännön säännöksiä, joissa määritetään, missä tapauksissa työnantajat tai niiden työntekijät vapautuvat vahingonkorvausvastuusta.

Edellä 1 kohtaa sovelletaan myös etuuksien myöntämisestä vastaavan laitoksen oikeuksiin työnantajiin tai niiden työntekijöihin nähden niissä tapauksissa, joissa heitä ei ole vapautettu vastuusta.

3. Jos 35 artiklan 3 kohdan ja/tai 41 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio taikka niiden toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet sopimuksen toimivaltaansa kuuluvien laitosten välisistä korvauksista luopumisesta tai jos korvaus ei riipu tosiasiallisesti suoritettujen etuuksien määrästä, oikeudet, jotka syntyvät vastuussa olevaan kolmanteen osapuoleen nähden, määritetään seuraavien sääntöjen mukaisesti:

Luxemburgin sekä Ranskan, Saksan ja Belgian välisissä suhteissa 65 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun siirtymäkauden soveltaminen ja kesto riippuvat kahdenvälisten sopimusten tekemisestä.

1. Tämän asetuksen perusteella ei kerry oikeuksia sen soveltamisen alkamispäivää edeltävältä ajalta.

2. Kaikki vakuutuskaudet ja tapauksesta riippuen kaikki työskentelykaudet, itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet tai asumiskaudet, jotka jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ovat täyttyneet ennen päivää, jolloin tätä asetusta alettiin soveltaa kyseisessä jäsenvaltiossa, otetaan huomioon määritettäessä tämän asetuksen nojalla saavutettuja oikeuksia.

3. Jollei 1 kohdasta muuta johdu, oikeus on saavutettu tämän asetuksen mukaisesti, vaikka se liittyy tapahtumaan, joka sattui ennen asetuksen soveltamisen alkamispäivää kyseisessä jäsenvaltiossa.

4. Etuudet, joita ei ole myönnetty tai joiden suorittaminen on keskeytetty asianomaisen henkilön kansalaisuuden tai asuinpaikan vuoksi, myönnetään tai palautetaan kyseisen henkilön pyynnöstä siitä päivästä alkaen, jolloin tätä asetusta alettiin soveltaa asianomaisessa jäsenvaltiossa, edellyttäen, että oikeudet, joiden perusteella on aiemmin myönnetty etuuksia, eivät ole johtaneet kertasuorituksen maksamiseen.

5. Henkilön, jolle on myönnetty eläke ennen tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivää jossakin jäsenvaltiossa, oikeudet voidaan hänen pyynnöstään tutkia uudelleen tämä asetus huomioon ottaen.

6. Jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu pyyntö esitetään kahden vuoden kuluessa tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä jossakin jäsenvaltiossa, asetuksen nojalla saavutetut oikeudet tulevat voimaan siitä päivästä alkaen, eikä minkään jäsenvaltion oikeuksien menettämistä tai rajoittamista koskevaa lainsäädäntöä voida soveltaa asianomaiseen henkilöön.

7. Jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu pyyntö esitetään asianomaisessa jäsenvaltiossa kahden vuoden kuluttua asetuksen soveltamisen alkamispäivästä, oikeudet, joita ei ole menetetty tai jotka eivät ole aikaan sidottuja, tulevat voimaan pyynnön esittämispäivänä, jollei jonkin jäsenvaltion lainsäädännön soveltaminen ole edullisempaa.

8. Jos henkilöön sovelletaan tämän asetuksen mukaisesti jonkin muun kuin sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jota häneen sovelletaan asetuksen (ETY) N:o 1408/71 II osaston nojalla, häneen sovelletaan edelleen tätä lainsäädäntöä niin kauan kuin asianomainen tilanne säilyy muuttumattomana ja joka tapauksessa enintään 10 vuotta tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä, ellei henkilö pyydä tämän asetuksen nojalla sovellettavan lainsäädännön soveltamista. Pyyntö on esitettävä kolmen kuukauden kuluessa tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä sen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle, jonka lainsäädäntöä sovelletaan tämän asetuksen nojalla, jotta asianomaiseen henkilöön sovelletaan kyseisen jäsenvaltion lainsäädäntöä tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä alkaen. Jos pyyntö esitetään tämän määräajan päätyttyä, asianomaiseen sovelletaan kyseistä lainsäädäntöä seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä alkaen.

9. Tämän asetuksen 55 artiklaa sovelletaan ainoastaan eläkkeisiin, joihin ei sovelleta asetuksen (ETY) N:o 1408/71 46 c artiklaa tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivänä.

10. Asetuksen 65 artiklan 2 ja 3 kohdan toisen virkkeen säännöksiä sovelletaan Luxemburgiin viimeistään kahden vuoden kuluttua tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä.

10 a) Viroa, Espanjaa, Italiaa, Liettuaa, Unkaria ja Alankomaita koskevat liitteessä III olevat merkinnät lakkaavat olemasta voimassa neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen soveltamispäivästä.

10 b) Liitteessä III olevaa luetteloa tarkastellaan uudelleen viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2014 hallintotoimikunnan kertomuksen pohjalta. Kertomuksen on sisällettävä vaikutusten arviointi sekä absoluuttisesti että suhteellisesti liitteen III säännösten soveltamisen merkityksestä, määrästä, laajuudesta ja kustannuksista. Tämän kertomuksen on myös sisällettävä näiden säännösten kumoamisen mahdolliset vaikutukset niissä jäsenvaltioissa, jotka luetellaan edelleen kyseisessä liitteessä 10 a kohdassa tarkoitetun päivämäärän jälkeen. Kyseisen kertomuksen perusteella komission on päätettävä ehdotuksen antamisesta luettelon arvioimisesta, tavoitteena periaatteessa luettelon kumoaminen, ellei hallintotoimikunnan kertomuksessa esitetä pakottavia syitä toimia toisin.

11. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että oikeuksiin ja velvoitteisiin tämän asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen perusteella tehtävistä muutoksista tiedotetaan asianmukaisesti.

Tämän asetuksen täytäntöönpanomenettelyä koskevat säännökset annetaan toisessa asetuksessa.

1. Kumotaan tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä alkaen neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71.

Asetus (ETY) N:o 1408/71 pysyy kuitenkin voimassa ja sen oikeusvaikutukset säilyvät seuraavien säädösten osalta:

2. Yhteisön alueella liikkuvien palkattujen työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien lisäeläkeoikeuksien suojaamisesta 29 päivänä kesäkuuta 1998 annetussa neuvoston direktiivissä 98/49/EY ( 9 ) olevia viittauksia asetukseen (ETY) N:o 1408/71 on pidettävä viittauksina tähän asetukseen.

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Elatussaatavia hoitavan yksikön perustamisesta liittovaltion valtiovarainministeriöön (Service public fédéral (SPF) Finances) 21 päivänä helmikuuta 2003 annetussa laissa tarkoitetut elatustuet

11 päivänä syyskuuta 2002 annetulla lailla N:o 765 konsolidoitu lapsen elatustukimaksu

23 päivänä heinäkuuta 1979 annetun Saksan elatustukilain (Unterhaltsvorschussgesetz) mukaiset elatustukimaksut

7 päivänä joulukuuta 2007 annetun kuninkaallisen asetuksen 1618/2007 mukaiset elatustuet

Perheiden tukemiseen tarkoitettu avustus, joka maksetaan lapselle, jonka jompikumpi vanhempi tai kumpikaan vanhemmista ei täytä taikka ei kykene täyttämään elatusvelvoitteitaan tai ei maksa taikka ei kykene maksamaan tuomioistuimen päätöksellä vahvistettua elatusapua

Lasten elatusrahastosta annetun lain mukaisesti lasten elatusrahastosta suoritetut maksut;

26 päivänä heinäkuuta 1980 annetussa laissa tarkoitetut elatustuet ja niiden takaisinperintä

Lapsen elatustuen myöntämisestä annetun lain (Unterhaltsvorschussgesetz 1985 – UVG) mukaiset elatustukimaksut

Elatusapuun oikeutettujen henkilöiden avustuksista annetun lain mukaisesti elatusrahastosta maksetut etuudet

Elatustukimaksut (laki N:o 75/98, 19. marraskuuta 1998, alaikäisten elatusturvasta)

Elatustuki Slovenian tasavallan takuu- ja toimeentulorahastosta 25 päivänä heinäkuuta 2006 annetun lain mukaisesti;

Korvaava elatustuki elatustuesta annetun lain N:o 452/2004 Kok., sellaisena kuin se on muutettuna myöhemmillä säädöksillä, mukaisesti

Synnytys- ja adoptioavustukset osana lapsen tuloon liittyviä etuuksia ►M1 paitsi silloin, kun ne maksetaan henkilölle, johon sovelletaan edelleen Ranskan lainsäädäntöä 12 artiklan tai 16 artiklan nojalla ◄

Äitiysavustuslain nojalla myönnettävät äitiyspakkaus, kertasuoritteinen äitiysavustus ja kertasuoritteinen tuki kansainvälisen lapseksiottamisen kustannusten korvaamiseksi,

VOIMASSA PYSYVÄT SOPIMUSTEN MÄÄRÄYKSET, JOITA SOVELTUVISSA TAPAUKSISSA SOVELLETAAN AINOASTAAN NIIDEN SOVELTAMISALAAN KUULUVIIN HENKILÖIHIN

Tässä liitteessä ei luetella sellaisia kahdenvälisten sopimusten määräyksiä, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan ja jotka pysyvät voimassa jäsenvaltioiden välillä. Tähän kuuluvat sopimuksista johtuvat jäsenvaltioiden väliset velvoitteet, joissa on esimerkiksi määräyksiä jossakin kolmannessa maassa täyttyneiden vakuutuskausien yhteenlaskemisesta.

7 päivänä joulukuuta 1957 tehdyn yleisen sopimuksen samana päivänä tehdyn päätöspöytäkirjan 3 ja 4 artikla, sellaisina kuin ne ovat 10 päivänä marraskuuta 1960 tehdyssä lisäpöytäkirjassa (eräillä raja-alueilla ennen toista maailmansotaa, sen aikana ja sen jälkeen täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen).

Rajatyöntekijöiden sosiaaliturvasta 24 päivänä maaliskuuta 1994 tehty sopimus (täydentävä kiinteä korvaus).

Sosiaaliturvasta 17 päivänä joulukuuta 1997 tehdyn sopimuksen 28 artiklan 1 kohdan b alakohta (Bulgarian ja entisen Saksan demokraattisen tasavallan välillä tehtyjen sopimusten pitäminen voimassa niiden henkilöiden osalta, jotka saivat eläkettä jo ennen vuotta 1996).

Sosiaaliturvasta 14 päivänä huhtikuuta 2005 tehdyn sopimuksen 38 artiklan 3 kohta (ennen 27 päivää marraskuuta 1961 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen); tätä määräystä sovelletaan ainoastaan mainitun yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

Sosiaaliturvasta 18 päivänä joulukuuta 1957 tehdyn sopimuksen 32 artiklan 2 kohta (ennen 31 päivää joulukuuta 1957 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen).

Sosiaaliturvasta 27 päivänä heinäkuuta 2001 tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta (entisen Tšekkoslovakian tasavallan ja entisen Saksan demokraattisen tasavallan välillä tehdyn sopimuksen pitäminen voimassa niiden henkilöiden osalta, jotka saivat eläkettä jo ennen vuotta 1996; yhdessä sopimusvaltiossa täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen niiden henkilöiden osalta, jotka saivat 1 päivänä syyskuuta 2002 eläkettä näiden kausien perusteella toisessa sopimusvaltiossa ja asuivat samalla tämän alueella).

Sosiaaliturvasta 19 päivänä tammikuuta 1999 tehdyn sopimuksen 32 artiklan 4 kohta (asiasta vuonna 1976 tehdyn sopimuksen mukaisesti täyttyneiden työskentelykausien laskemista koskevan toimivallan määrittäminen); tätä määräystä sovelletaan ainoastaan sen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

Sosiaaliturvasta 17 päivänä marraskuuta 2000 tehdyn sopimuksen 52 artiklan 8 kohta (poliittisten pakolaisten eläkevakuutuskausien huomioon ottaminen).

Sosiaaliturvasta 20 päivänä heinäkuuta 1999 tehdyn sopimuksen 32 artiklan 3 kohta (ennen 27 päivää marraskuuta 1961 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen); tätä määräystä sovelletaan ainoastaan sen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

Sosiaaliturvasta 29 päivänä lokakuuta 1992 tehdyn sopimuksen 12, 20 ja 33 artikla (12 artiklassa määritetään toimivalta myöntää perhe-eläke-etuuksia; 20 artiklassa määritetään toimivalta laskea ennen Tšekin ja Slovakian liittotasavallan hajoamispäivää täyttyneet vakuutuskaudet; 33 artiklassa määritetään toimivalta maksaa ennen Tšekin ja Slovakian liittotasavallan hajoamispäivää myönnetyt eläkkeet).

Sosiaaliturvasta 18 päivänä elokuuta 2003 tehdyn pohjoismaisen sopimuksen 7 artikla kotimatkasta asuinmaahan aiheutuneiden lisäkustannusten korvaamisesta silloin, kun asianomainen henkilö joutuu toisessa Pohjoismaassa oleskellessaan sairautensa vuoksi käyttämään kalliimpaa matkustustapaa kuin hän muutoin olisi käyttänyt.

Sosiaaliturvasta 4 päivänä joulukuuta 1973 tehdyn sopimuksen 45 artiklan 2 kohta (diplomaatti- ja konsuliviranomaisten toimesta tapahtuva edustus).

Sopimuksen, tehty 11 päivänä heinäkuuta 1959, 4, 5, 6 ja 7 artikla (vuoden 1940 syyskuun ja vuoden 1946 kesäkuun välisenä aikana täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen).

Sosiaaliturvasta 2 päivänä toukokuuta 1998 tehdyn sopimuksen 40 artiklan 1 kohdan b alakohta (entisen Saksan demokraattisen tasavallan ja Unkarin välillä tehdyn sopimuksen pitäminen voimassa niiden henkilöiden osalta, jotka saivat eläkettä jo ennen vuotta 1996).

Sopimukseen, tehty 29 päivänä maaliskuuta 1951, 21 päivänä joulukuuta 1956 tehdyn lisäsopimuksen N:o 4 2 ja 3 artikla (hollantilaisten työntekijöiden 13 päivän toukokuuta 1940 ja 1 päivän syyskuuta 1945 välisenä aikana saamien Saksan sosiaalivakuutusjärjestelmän mukaisten oikeuksien järjestäminen).

Sosiaaliturvasta 8 päivänä huhtikuuta 2005 tehdyn sopimuksen 28 artiklan 1 kohdan b alakohta (entisen Saksan demokraattisen tasavallan ja Romanian välillä tehdyn sopimuksen pitäminen voimassa niiden henkilöiden osalta, jotka saivat eläkettä jo ennen vuotta 1996).

Sosiaaliturvasta 24 päivänä syyskuuta 1997 tehdyn sopimuksen 42 artikla (ennen 1 päivää tammikuuta 1956 saatujen toisen sopimusvaltion sosiaaliturvajärjestelmän mukaisten oikeuksien järjestäminen); tätä määräystä sovelletaan ainoastaan sen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

Sopimuksen, tehty 12 päivänä syyskuuta 2002, 29 artiklan 1 kohdan toinen ja kolmas alakohta (entisen Tšekkoslovakian tasavallan ja entisen Saksan demokraattisen tasavallan välillä tehdyn sopimuksen pitäminen voimassa niiden henkilöiden osalta, jotka saivat eläkettä jo ennen vuotta 1996; yhdessä asianomaisista sopimusvaltioista täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen niiden henkilöiden osalta, jotka saivat 1 päivänä joulukuuta 2003 eläkettä näiden kausien perusteella toisesta sopimusvaltiosta ja asuivat samalla tämän alueella).

Sosiaaliturvasta 14 päivänä joulukuuta 2004 tehdyn sopimuksen 19 artiklan 2 kohta (eräiden vammaisille myönnettävien etuuksien siirtäminen ja huomioon ottaminen).

Yleissopimuksen, tehty 11 päivänä kesäkuuta 1969, 22 artikla (työttömyysetuuksien maastavienti). Tämä kohta on voimassa kaksi vuotta tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä.

Sopimus, tehty 10 päivänä maaliskuuta 1997 (yhdessä sopimusvaltiossa toimivien laitosten tekemien, sellaisten eläkkeenhakijoiden työkyvyttömyysastetta koskevien päätösten tunnustaminen, jotka hakevat toisen sopimusvaltion laitoksesta maksettavaa eläkettä).

Sosiaaliturvasta 23 päivänä toukokuuta 2002 tehdyn sopimuksen 50 artiklan 5 kohta (poliittisten pakolaisten eläkevakuutuskausien huomioon ottaminen).

Sosiaaliturvasta 31 päivänä maaliskuuta 1999 tehdyn sopimuksen 36 artiklan 3 kohta (ennen 27 päivää marraskuuta 1961 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen); tätä määräystä sovelletaan ainoastaan sen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

Sosiaaliturvasta 7 päivänä lokakuuta 1957 tehdyn sopimuksen 31 artikla (ennen 29 päivää toukokuuta 1956 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen); tätä määräystä sovelletaan ainoastaan sen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

Sosiaaliturvasta 30 päivänä tammikuuta 1959 tehdyn sopimuksen 34 artiklan 1 kohta (sopimuksen 34 artiklan 1 kohdan mukaan ennen sopimuksen allekirjoittamispäivää myönnettyinä vakuutuskausina pidetään sen sopimusvaltion vakuutuskausia, jonka alueella etuuksiin oikeutetun henkilön asuinpaikka sijaitsi); tätä määräystä sovelletaan ainoastaan sen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

Sosiaaliturvasta 7 päivänä syyskuuta 1998 tehdyn sopimuksen 33 artiklan 3 kohta (ennen 27 päivää marraskuuta 1961 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen); tätä määräystä sovelletaan ainoastaan sen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

Sosiaaliturvasta 28 päivänä lokakuuta 2005 tehdyn sopimuksen 37 artiklan 3 kohta (ennen 27 päivää marraskuuta 1961 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen); tätä määräystä sovelletaan ainoastaan sen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

Sosiaaliturvasta 10 päivänä maaliskuuta 1997 tehdyn sopimuksen 37 artikla (ennen 1 päivää tammikuuta 1956 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen); tätä määräystä sovelletaan ainoastaan sen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

Sosiaaliturvasta 21 päivänä joulukuuta 2001 tehdyn sopimuksen 34 artiklan 3 kohta (ennen 27 päivää marraskuuta 1961 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen); tätä määräystä sovelletaan ainoastaan sen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

RAJATYÖNTEKIJÄN PERHEENJÄSENTEN LUONTOISETUUKSIA KOSKEVIEN OIKEUKSIEN RAJOITTAMINEN

VIRO (tämä merkintä on voimassa 87 artiklan 10 a kohdassa tarkoitetun kauden ajan)

ESPANJA (tämä merkintä on voimassa 87 artiklan 10 a kohdassa tarkoitetun kauden ajan)

ITALIA (tämä merkintä on voimassa 87 artiklan 10 a kohdassa tarkoitetun kauden ajan)

LIETTUA (tämä merkintä on voimassa 87 artiklan 10 a kohdassa tarkoitetun kauden ajan)

UNKARI (tämä merkintä on voimassa 87 artiklan 10 a kohdassa tarkoitetun kauden ajan)

ALANKOMAAT (tämä merkintä on voimassa 87 artiklan 10 a kohdassa tarkoitetun kauden ajan)

Sellaisten entisten rajatyöntekijöiden lisäoikeudet, jotka palaavat jäsenvaltioon, jossa he ovat aiemmin toimineet palkkatyössä tai ammatinharjoittajina (sovelletaan ainoastaan, jos myös se jäsenvaltio on luettelossa, jonka toimivaltainen laitos vastaa eläkkeensaajalle hänen asuinjäsenvaltiossaan myönnettyjen luontoisetuuksien kustannusten maksamisesta)

A-TYYPIN LAINSÄÄDÄNTÖ, JOHON OLISI SOVELLETTAVA ERITYISTÄ YHTEENSOVITTAMISTA

Täysi työkyvyttömyyseläke henkilöille, joiden täysi työkyvyttömyys ilmeni ennen kahdeksantoista vuoden ikää ja jotka eivät ole olleet vakuutettuina vaadittua aikaa (eläkevakuutuslain N:o 155/1995 Kok., 42 pykälä).

Vuoden 2005 konsolidoidun sosiaaliturvalain (Social Welfare Consolidation Act 2005) 2 osan 17 luku.

Maatalouden vakuutusjärjestelmään (OGA) liittyvä lainsäädäntö, lain N:o 4169/1961 mukaan.

Työkyvyttömyyseläkkeet (kolmas ryhmä) 1 päivänä tammikuuta 1996 annetun kansaneläkelain 16 pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaisesti.

Vammaisina syntyneille tai nuorena työkyvyttömiksi tulleille henkilöille myönnettävä kansaneläke (kansaneläkelaki 568/2007).

Siirtymäsäännösten mukaisesti määräytyvät ja ennen 1 päivää tammikuuta 1994 myönnetyt työkyvyttömyyseläkkeet (laki kansaneläkelain voimaanpanosta 569/2007).

Ansiosidonnainen sairausetuus ja aktivointikorvaus (laki 1962:381 muutettuna lailla 2001:489).

JÄSENVALTIOIDEN LAINSÄÄDÄNTÖJEN VASTAAVUUS TYÖKYVYTTÖMYYDEN ASTETTA KOSKEVIEN EDELLYTYSTEN SUHTEEN

BELGIA

▼C1

Jäsen valtiot	Jäsenvaltioiden sellaisten laitosten soveltamat järjestelmät, jotka ovat tehneet työkyvyttömyyden asteen tunnustamista koskevan päätöksen	Sellaisten Belgian laitosten soveltamat järjestelmät, joita päätös vastaavuustapauksissa sitoo
		Yleinen järjestelmä	Kaivostyöntekijöiden järjestelmä		Merenkulkijoi den järjestelmä	OSSOM
		Yleinen järjestelmä	Yleinen työkyvyttömyys	Ammatillinen työkyvyttömyys	Merenkulkijoi den järjestelmä	OSSOM
RANSKA	1. Yleinen järjestelmä:
	– Ryhmä III (huollettavat)	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
	– Ryhmä II	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
	– Ryhmä I	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
	2. Maatalouden järjestelmä
	– täysi yleinen työkyvyttömyys	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
	– kahden kolmasosan yleinen työkyvyttömyys	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
	– huollettavat	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
	3. Kaivostyöntekijöiden järjestelmä:
	– osittainen yleinen työkyvyttömyys	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
	– huollettavat	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
	– ammatillinen työkyvyttömyys	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta	Vastaavuus	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta
	4. Merenkulkijoiden järjestelmä:
– yleinen työkyvyttömyys	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
– huollettavat	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
– ammatillinen työkyvyttömyys	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta
ITALIA	1. Yleinen järjestelmä:
	– työkyvyttömyys – ruumiillisen työn tekijät	Ei vastaavuutta	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
	– työkyvyttömyys – toimihenkilöt	Ei vastaavuutta	Vastaavuus	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
	2. Merenkulkijoiden järjestelmä:
– kykenemättömyys merenkulkuun	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta
▼M1 —————

RANSKA

▼C1

Jäsenvaltiot

Jäsenvaltioiden sellaisten laitosten soveltamat järjestelmät, jotka ovat tehneet työkyvyttömyyden asteen tunnustamista koskevan päätöksen

Sellaisten Ranskan laitosten soveltamat järjestelmät, joita päätös vastaavuustapauksissa sitoo

Yleinen järjestelmä

Maatalouden järjestelmä

Kaivostyöntekijöiden järjestelmä

Merenkulkijoiden järjestelmä

Ryhmä I

Ryhmä II

Ryhmä III (Huolletta vat)

2/3 työkyvyttömyys

Täysi työkyvyttömyys

Huolletta vat

2/3 Yleinen työkyvyttömyys

Huolletta vat

Ammatillinen työkyvyttömyys

2/3 Yleinen työkyvyttömyys

Täysi ammatillinen työkyvyttömyys

Huollettavat

BELGIA

1. Yleinen järjestelmä

Vastaavuus

Ei vastaavuutta

Vastaavuus

Ei vastaavuutta

Vastaavuus

Ei vastaavuutta

2. Kaivostyöntekijöiden järjestelmä

– osittainen yleinen työkyvyttömyys

Vastaavuus

Ei vastaavuutta

Vastaavuus

Ei vastaavuutta

Vastaavuus

Ei vastaavuutta

– ammatillinen työkyvyttömyys

Ei vastaavuutta

Vastaavuus (2)

3. Merenkulkijoiden järjestelmä

Vastaavuus (1)

Ei vastaavuutta

Vastaavuus (1)

Ei vastaavuutta

Vastaavuus (1)

Ei vastaavuutta

ITALIA

1. Yleinen järjestelmä

– työkyvyttömyys – ruumiillisen työn tekijät

Vastaavuus

Ei vastaavuutta

Vastaavuus

Ei vastaavuutta

Vastaavuus

Ei vastaavuutta

– työkyvyttömyys – toimihenkilöt

Vastaavuus

Ei vastaavuutta

Vastaavuus

Ei vastaavuutta

Vastaavuus

Ei vastaavuutta

2. Merenkulkijoiden järjestelmä

– kykenemättömyys merenkulkuun

Ei vastaavuutta

▼M1 —————

(1) Siltä osin kuin Belgian laitosten tunnustama työkyvyttömyys on yleistä työkyvyttömyyttä.

(2) Ainoastaan jos Belgian laitos on tunnustanut, että työntekijä on sopimaton maan alla tai maan päällä tehtävään työhön.

ITALIA

Jäsenvaltiot	Jäsenvaltioiden sellaisten laitosten soveltamat järjestelmät, jotka ovat tehneet työkyvyttömyyden asteen tunnustamista koskevan päätöksen	Sellaisten Italian laitosten soveltamat järjestelmät, joita päätös vastaavuustapauksessa sitoo
		Yleinen järjestelmä		Merenkulkijat Kykenemättömyys merenkulkuun
		Ruumiillisen työn tekijät	Toimihenkilöt	Merenkulkijat Kykenemättömyys merenkulkuun
BELGIA	1. Yleinen järjestelmä	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta
	2. Kaivostyöntekijöiden järjestelmä
	– osittainen yleinen työkyvyttömyys	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
	– ammatillinen työkyvyttömyys	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta
3. Merenkulkijoiden järjestelmä	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta
RANSKA	1. Yleinen järjestelmä
	– ryhmä III (huollettavat)	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
	– ryhmä II	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
	– ryhmä I	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
	2. Maatalouden järjestelmä
	– täysi yleinen työkyvyttömyys	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
	– osittainen yleinen työkyvyttömyys	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
	– huollettavat	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
	3. Kaivostyöntekijöiden järjestelmä
	– osittainen yleinen työkyvyttömyys	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
	– huollettavat	Vastaavuus	Vastaavuus	Ei vastaavuutta
	– ammatillinen työkyvyttömyys	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta
	4. Merenkulkijoiden järjestelmä
– osittainen yleinen työkyvyttömyys	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta
– huollettavat	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta	Ei vastaavuutta
– ammatillinen työkyvyttömyys

1 osa Tapaukset, joissa pro rata -laskelmasta luovutaan 52 artiklan 4 kohdan nojalla

Kaikki sosiaalieläkelaissa tarkoitettuja eläkkeitä koskevat hakemukset, lukuun ottamatta liitteessä IX mainittuja eläkkeitä.

Kaikki (siirtymä)kansaneläkettä, (maksuihin perustuvaa) kansaneläkettä ja (maksuihin perustuvaa) leskeneläkettä koskevat hakemukset.

Kaikki perhe-eläkkeen perusmäärän perusteella laskettuja valtion sosiaalivakuutuksen piiriin kuuluvia perhe-eläkkeitä koskevat hakemukset (laki valtion sosiaalivakuutuksen piiriin kuuluvista eläkkeistä).

Kaikki yleisestä vanhuuseläkevakuutuksesta annetun lain (AOW) mukaisia vanhuuseläkkeitä koskevat hakemukset.

Kaikki työkyvyttömyyseläkkeitä, etuusperusteisen järjestelmän mukaisia vanhuuseläkkeitä ja perhe-eläkkeitä koskevat hakemukset.

Kaikki työkyvyttömyys-, vanhuus- ja perhe-eläkehakemukset, lukuun ottamatta tapauksia, joissa useamman kuin yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttyneiden yhteenlaskettujen vakuutuskausien kesto on vähintään 21 kalenterivuotta mutta kansallisten vakuutuskausien kesto on enintään 20 vuotta ja laskeminen tapahtuu 10 päivänä toukokuuta 2007 annetun säädöksen N:o 187/2002 32 ja 33 pykälän mukaisesti.

Kaikki vanhuuseläkkeenä maksettavaa takuueläkettä (laki 1998:702) ja lisäeläkkeenä maksettavaa vanhuuseläkettä (laki 1998:674) koskevat hakemukset.

Kaikki vanhuuseläke-, lesken- ja kuolemantapausetuuksia koskevat hakemukset, lukuun ottamatta niitä, joiden osalta: verovuoden, joka alkaa 6 päivänä huhtikuuta 1975 tai sen jälkeen, aikana

Kaikki hakemukset, jotka koskevat vuonna 1992 sosiaaliturvamaksuista ja -etuuksista annetun lain (Social Security Contributions and Benefits Act 1992) 44 pykälän ja vuonna 1992 sosiaaliturvamaksuista ja -etuuksista (Pohjois-Irlanti) annetun lain (Social Security Contributions and Benefits (Northern Ireland) Act 1992) 44 pykälän mukaista lisäeläkettä.

Pakollisesta lisäeläkevakuutuksesta maksettavat vanhuuseläkkeet sosiaalivakuutuslain II osan II osaston mukaisesti.

Perus- tai täydentävät järjestelmät, joissa vanhuusetuudet lasketaan eläkepisteiden perusteella.

Vanhuuseläkkeet (1 päivänä tammikuuta 1996 annettu laki valtion eläkkeistä; 1 päivänä heinäkuuta 2001 annettu laki valtion rahoittamista eläkkeistä).

Lisäeläkkeet, jotka myönnetään 22 päivänä helmikuuta 2008 annetun säädöksen N:o 26/2008 mukaisesti (julkinen rahastointijärjestelmä).

Portaittaiset eläke-etuudet, jotka maksetaan vuonna 1965 annetun vakuutuslain (National Insurance Act 1965) 36 ja 37 pykälän mukaisesti ja vuonna 1966 annetun vakuutuslain (National Insurance Act – Northern Ireland) 35 ja 36 pykälän mukaisesti.

I Asetuksen 54 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut etuudet, joiden määrä on riippumaton täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien pituudesta

Yleistä työkyvyttömyyseläkejärjestelmää, erityistä kaivostyöläisten työkyvyttömyyseläkejärjestelmää ja erityistä kauppamerenkulun merimiesten eläkejärjestelmää koskevat etuudet.

Itsenäisten ammatinharjoittajien työkyvyttömyyseläkejärjestelmää koskevat etuudet.

Merentakaisia alueita koskevan sosiaaliturvajärjestelmän ja Belgian Kongossa ja Ruanda-Urundissa aiemmin työskennelleiden työkyvyttömyysjärjestelmän mukaiset työkyvyttömyysetuudet.

Sellaisen henkilön 10 vuoden asumisella ansaitsema Tanskan kansallinen täysi vanhuuseläke, jolle eläke on myönnetty 1 päivään lokakuuta 1989 mennessä.

Lain N:o 4169/1961 maatalouden vakuutusjärjestelmää (OGA) koskevien säännösten mukaiset etuudet.

Perhe-eläkkeet, jotka on myönnetty yleisissä ja erityisissä järjestelmissä, lukuun ottamatta virkamiesten erityisjärjestelmää.

Yleisen sosiaaliturvajärjestelmän tai maatalousalan työntekijöiden järjestelmän mukainen työkyvyttömyyseläke.

Yleisen sosiaaliturvajärjestelmän tai maatalouden työntekijöiden järjestelmän mukainen leskien työkyvyttömyyseläke, jos se on laskettu kuolleen puolison 47 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti määritetyn työkyvyttömyyseläkkeen perusteella.

Työkyvyttömyyseläkkeet (kolmas ryhmä) 1 päivänä tammikuuta 1996 annetun kansaneläkelain 16 pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaisesti.

Työkyvyttömyysvakuutuksesta 18 päivänä helmikuuta 1966 annettu laki muutoksineen (WAO)

Itsenäisten ammatinharjoittajien työkyvyttömyysetuuksista 24 päivänä huhtikuuta 1997 annettu laki muutoksineen (WAZ)

Työkyvyttömyysasteen mukaan määräytyvää työkyvyttömyyttä koskeva 10 päivänä marraskuuta 2005 annettu laki (WIA)

Vammaisina syntyneille tai nuorena työkyvyttömiksi tulleille henkilöille myönnettävä kansaneläke (kansaneläkelaki 568/2007).

Siirtymäsäännösten mukaisesti määräytyvät ja ennen 1 päivää tammikuuta 1994 myönnetyt kansaneläkkeet ja leskeneläkkeet (laki kansaneläkelain voimaanpanosta 569/2007).

Lapseneläkkeen täydennysmäärä laskettaessa itsenäistä etuutta kansaneläkelain mukaisesti (kansaneläkelaki 568/2007).

Ruotsin takuueläke ja takuukorvaus, joilla on korvattu ennen 1 päivää tammikuuta 1993 sovelletun kansaneläkelainsäädännön mukainen Ruotsin täysi kansaneläke, sekä kyseisestä ajankohdasta sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien siirtymäsäännösten mukaisesti myönnettävä täysi kansaneläke.

II Asetuksen 54 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut etuudet, joiden suuruus määritetään sellaisen laskennallisen kauden perusteella, joka katsotaan täyttyneeksi riskin toteutumispäivän ja myöhemmän päivämäärän välillä

Työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet, joiden osalta otetaan huomioon lisäkausi.

Virkamiesten erityisjärjestelmän mukaiset vanhuuseläkkeet tai pysyvän työkyvyttömyyden perusteella myönnettävät eläkkeet, jotka maksetaan valtion eläkkeensaajista annetun lain konsolidoidun tekstin I osaston mukaisesti, jos riskin toteutumishetkellä etuudensaaja oli palveluksessa oleva virkamies tai häntä kohdeltiin sellaisena. Perhe-eläkkeet (lesket, lapset ja vanhemmat), jotka maksetaan valtion eläkkeensaajista annetun lain konsolidoidun tekstin I osaston mukaisesti, jos virkamies kuoleman sattuessa oli palveluksessa tai häntä kohdeltiin palveluksessa olevana.

Oletettujen vakuutuskausien perusteella laskettu perhe-eläke (1 päivänä tammikuuta 1996 annetun kansaneläkelain 23 pykälän 8 momentti).

Työeläkkeet, joiden osalta otetaan huomioon tulevat kaudet kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Oletettujen vakuutuskausien perusteella laskettu perhe-eläke (laki 2000:461 ja laki 2000:462).

Oletettujen aiemmin laskettujen kausien perusteella laskettu vanhuuseläke takuueläkkeenä (laki 1998:702).

III Asetuksen 54 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetut sopimukset, joiden tarkoituksena on estää saman laskennallisen kauden huomioon ottaminen kahdesti tai useammin

Suomen tasavallan ja Saksan liittotasavallan välillä 28 päivänä huhtikuuta 1997 tehty sosiaaliturvasopimus.

Suomen tasavallan ja Luxemburgin suurherttuakunnan välillä 10 päivänä marraskuuta 2000 tehty sosiaaliturvasopimus.

Eläkkeensaajien asumiskulut (laki yksilöllisestä asumistuesta, kodifioitu 29 päivänä maaliskuuta 1995 annetulla lailla N:o 204).

Vaikeavammaisten tulot (12 päivänä syyskuuta 2003 annetun lain 1 pykälän 2 momentti), lukuun ottamatta vammaisiksi työntekijöiksi tunnustettuja henkilöitä, jotka toimivat yleisillä työmarkkinoilla tai suojatyössä.

Korvauslisä (yleisestä sosiaalivakuutuksesta 9 päivänä syyskuuta 1955 annettu liittovaltion laki ASVG, elinkeinonharjoittajien sosiaalivakuutuksesta 11 päivänä lokakuuta 1978 annettu liittovaltion laki GSVG ja maanviljelijöiden sosiaalivakuutuksesta 11 päivänä lokakuuta 1978 annettu liittovaltion laki BSVG).

Sosiaalieläke (sosiaalieläkkeistä 27 päivänä kesäkuuta 2003 annettu laki).

Bulgarian sairausvakuutuslain 33 artiklan 1 kohtaa sovelletaan kaikkiin henkilöihin, joiden osalta Bulgaria on toimivaltainen jäsenvaltio tämän asetuksen III osaston 1 luvun mukaisesti.

Määriteltäessä perheenjäseniä 1 artiklan i alakohdan mukaisesti puolisoksi katsotaan myös rekisteröidyn parisuhteen osapuoli rekisteröidystä parisuhteesta annetun Tšekin lain N:o 115/2006 Kok. mukaisesti.

Vanhempainetuuksia laskettaessa katsotaan muissa jäsenvaltioissa kuin Virossa täyttyneiden työskentelykausien perustuvan määrään, joka vastaa niiden kanssa yhteen laskettavien, Virossa täyttyneiden työskentelykausien aikana maksettua keskimääräistä sosiaaliveroa. Jos henkilö on viitevuotena työskennellyt pelkästään muissa jäsenvaltioissa, etuuden laskentaperusteena käytetään sitä keskimääräistä sosiaaliveroa, joka on maksettu Virossa viitevuoden ja äitiysloman välisenä aikana.

Sovellettaessa tämän asetuksen 6, 51 ja 61 artiklan säännöksiä 6 päivänä lokakuuta 1980 voimassa olleen tai sen jälkeen jatkuvan kauden osalta vakuutusviikko määritellään Kyproksen lainsäädännössä jakamalla tietyn kauden vakuutusmaksuperustan muodostavat kokonaisansiot kyseisenä vakuutusmaksuvuotena sovellettavalla vakuutusmaksuperustan muodostavien perusansioiden viikoittaisella määrällä edellyttäen, että näin määrätty viikkojen lukumäärä ei ylitä kyseisen kauden kalenteriviikkojen lukumäärää.

( 3 ) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 3. syyskuuta 2003 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 26. tammikuuta 2004 (EUVL C 79 E, 30.3.2004, s. 15) ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 20. huhtikuuta 2004 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Neuvoston päätös, tehty 26. huhtikuuta 2004.

( 4 ) EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 631/2004 (EUVL L 100, 6.4.2004, s. 1).

( 8 ) EYVL L 114, 30.4.2002, s. 6. Sopimus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna EU–Sveitsi-komitean päätöksellä N:o 2/2003 (EUVL L 187, 26.7.2003, s. 55).

		Virallinen lehti
		No	page	date
►M1	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 988/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009,	L 284	43	30.10.2009
►M2	Komission asetus (EU) N:o 1244/2010, annettu 9 päivänä joulukuuta 2010,	L 338	35	22.12.2010