Konsolidoitu TEKSTI: 32013L0034 — FI

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

▼B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2013/34/EU,

annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013,

tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

LUKU

SOVELTAMISALA, MÄÄRITELMÄT JA YRITYS- JA KONSERNILUOKAT

1 artikla

Soveltamisala

Tässä direktiivissä säädettyjä yhteensovittamistoimenpiteitä sovelletaan niitä yritysmuotoja koskeviin jäsenvaltioiden lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin, jotka on lueteltu

liitteessä I,

liitteessä II, jossa yrityksen kaikki välittömät tai välilliset yhtiömiehet, jotka ovat muutoin henkilökohtaisesti vastuunalaisia, ovat itse asiassa rajoitetusti vastuunalaisia, koska ne ovat yrityksiä,

jotka kuuluvat liitteessä I lueteltuihin tyyppeihin; tai

ii)

jotka eivät ole minkään jäsenvaltion lainsäädännön alaisia mutta jotka voidaan oikeudellisen muotonsa osalta rinnastaa liitteessä I lueteltuihin yritysmuotoihin.

▼M3

1 a.

Jäljempänä 48 a–48 e ja 51 artiklassa tarkoitettuja yhteensovittamistoimenpiteitä sovelletaan myös niihin jäsenvaltioiden lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin, jotka liittyvät sellaisen yrityksen jäsenvaltiossa avaamiin sivuliikkeisiin, johon ei sovelleta jäsenvaltion lainsäädäntöä, mutta joka on oikeudelliselta muodoltaan rinnastettavissa liitteessä I lueteltuihin yritysmuotoihin. Jäljempänä olevaa 2 artiklaa sovelletaan kyseisten sivuliikkeiden osalta siltä osin kuin 48 a–48 e ja 51 artikla ovat sovellettavissa tällaisiin sivuliikkeisiin.

▼B

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kohtuullisen ajan kuluessa niiden kansalliseen lainsäädäntöön yritysmuotojen osalta tehdyistä muutoksista, jotka saattavat vaikuttaa liitteen I tai liitteen II paikkansapitävyyteen. Tällaisessa tapauksessa komissiolle siirretään valta mukauttaa 49 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä liitteisiin I ja II sisältyviä yritysluetteloja.

▼M4

Tämän direktiivin 19 a, 29 a, 29 d, 30 ja 33 artiklassa, 34 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a a alakohdassa, 34 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 51 artiklassa säädettyjä yhteensovittamistoimenpiteitä sovelletaan myös seuraaviin yrityksiin liittyviin jäsenvaltioiden lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin kyseisten yritysten oikeudellisesta muodosta riippumatta, edellyttäen, että kyseiset yritykset ovat suuria yrityksiä tai – mikroyrityksiä lukuun ottamatta – pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka ovat tämän direktiivin 2 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa määriteltyjä yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä:

neuvoston direktiivin 91/674/ETY ( 1 ) 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vakuutusyritykset;

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 ( 2 ) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määritellyt luottolaitokset.

Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja yhteensovittamistoimenpiteitä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU ( 3 ) 2 artiklan 5 kohdan 2–23 alakohdassa lueteltuihin yrityksiin.

Jäljempänä 19 a, 29 a ja 29 d artiklassa säädettyjä yhteensovittamistoimenpiteitä ei sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/2088 ( 4 ) 2 artiklan 12 alakohdan b ja f alakohdassa tarkoitettuihin rahoitustuotteisiin.

Jäljempänä 40 a–40 d artiklassa säädettyjä yhteensovittamistoimenpiteitä sovelletaan myös jäsenvaltioiden lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin, jotka liittyvät sellaisten yritysten tytäryrityksiin ja sivuliikkeisiin, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion lainsäädännön alaisia mutta joiden oikeudellinen muoto on rinnastettavissa liitteessä I lueteltuihin yritysmuotoihin.

▼B

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

’yleisen edun kannalta merkittävillä yhteisöillä’ 1 artiklan soveltamisalaan kuuluvia yrityksiä, jotka ovat

jäsenvaltion lainsäädännön alaisia ja joiden siirtokelpoiset arvopaperit otetaan kaupankäynnin kohteeksi jonkin jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY ( 5 ) 4 artiklan 1 kohdan 14 alakohdassa tarkoitetun mukaisesti;

luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY ( 6 ) 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä luottolaitoksia, jotka ovat muita kuin mainitun direktiivin 2 artiklassa tarkoitettuja luottolaitoksia;

vakuutusyritysten tilinpäätöksistä 19 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/674/EY ( 7 ) 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vakuutusyrityksiä; tai

jäsenvaltioiden toimesta yleisen edun kannalta merkittäviksi yhteisöiksi nimettyjä, kuten esimerkiksi yritykset, joilla on yleisen edun kannalta suuri merkitys niiden liiketoiminnan luonteen, yrityksen koon tai työntekijämäärän vuoksi;

’omistusyhteydellä’ sellaista yrityksellä olevaa oikeutta toisen yrityksen pääomaan, joka riippumatta siitä, onko siitä annettu arvopaperi vai ei, luo pysyvän yhteyden kyseisten yritysten välille ja jonka tarkoituksena on edistää ensiksi mainitun yrityksen toimintaa. Osuutta toisen yrityksen pääomasta on pidettävä omistusyhteytenä, jos osuus ylittää prosentuaalisen kynnyksen, jonka jäsenvaltiot saavat vahvistaa enintään 20 prosentiksi;

’lähipiirillä’ samaa kuin kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa, jotka on hyväksytty kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19 päivänä heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 ( 8 ) mukaisesti;

’pysyvillä varoilla’ varoja, jotka on tarkoitettu jatkuvasti käytettäviksi yrityksen toiminnassa;

▼M4

’nettoliikevaihdolla’ tuotteiden myynnistä ja palvelujen tarjoamisesta saatavia tuottoja, joista on vähennetty myynnin oikaisuerät sekä arvonlisävero ja muut suoraan liikevaihdon perusteella määrättävät verot; tämän direktiivin 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen vakuutusyritysten osalta ”nettoliikevaihto” määritellään kuitenkin neuvoston direktiivin 91/674/ETY ( 9 ) 35 artiklan 2 kohdan ja 66 artiklan mukaisesti; tämän direktiivin 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen luottolaitosten osalta ”nettoliikevaihto” määritellään neuvoston direktiivin 86/635/ETY ( 10 ) 43 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti; ja tämän direktiivin 40 a artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvien yritysten osalta ”nettoliikevaihdolla” tarkoitetaan tuloja määriteltyinä sen tilinpäätössäännöstön mukaisesti, jonka perusteella yrityksen tilinpäätökset on laadittu;

▼B

’hankintahinnalla’ maksettavaa hintaa ja muita hankinnasta aiheutuvia kustannuksia vähennettynä mahdollisilla satunnaisvähennyksillä hankintamenoista;

’tuotannon menoilla’ raaka-aineiden ja tarvikkeiden hankintahintoja sekä muita kyseistä hyödykettä välittömästi koskevia menoja. Jäsenvaltioiden on sallittava tai edellytettävä, että kohtuullinen osuus hyödykettä välillisesti koskevista kiinteistä tai muuttuvista yleismenoista sisällytetään tuotannon menoihin siltä osin kuin ne kohdistuvat asianomaiseen tuotantojaksoon. Jakelusta aiheutuneita menoja ei saa sisällyttää tuotannon menoihin;

’arvontarkistuksilla’ oikaisuja, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon tilinpäätöspäivän mukaiset yksittäisten omaisuuserien arvon muutokset riippumatta siitä, onko arvon muutos lopullista;

’emoyrityksellä’ yritystä, jolla on määräysvalta yhdessä tai useammassa tytäryrityksessä;

10)

’tytäryrityksellä’ yritystä, jossa emoyrityksellä on määräysvalta, kaikki koko konsernin emoyrityksen tytäryritykset mukaan lukien;

11)

’konsernilla’ emoyritystä ja kaikkia sen tytäryrityksiä;

12)

’sidosyrityksillä’ kahta tai useampaa konserniin kuuluvaa yritystä;

13)

’osakkuusyrityksellä’ yritystä, jossa toisella yrityksellä on omistusyhteys ja jonka toiminnan ja talouden periaatteiden suhteen kyseinen toinen yritys käyttää huomattavaa vaikutusvaltaa. Yrityksen katsotaan käyttävän huomattavaa vaikutusvaltaa toisessa yrityksessä, jos sillä on vähintään 20 prosenttia tämän toisen yrityksen osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä;

14)

’sijoitusyrityksellä’

yrityksiä, joiden ainoana tarkoituksena on sijoittaa varansa erilaisiin arvopapereihin, kiinteään omaisuuteen ja muuhun omaisuuteen yksinomaan sijoitusriskien jakamiseksi ja niiden omaisuuden hoitamisen tuloksena syntyvän hyödyn tuottamiseksi osakkeenomistajille;

kiinteäpääomaisia sijoitusyrityksiä lähellä olevia yrityksiä, jos näiden lähellä olevien yritysten ainoana tarkoituksena on hankkia näiden sijoitusyritysten liikkeeseen laskemia täysin maksettuja osakkeita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2012/30/EU 22 artiklan 1 kohdan h alakohdan soveltamista;

15)

’holdingyhtiöllä’ yrityksiä, joiden ainoana tarkoituksena on hankkia osuuksia muista yrityksistä, hoitaa tällaisia osuuksia ja saada ne tuottamaan voittoa osallistumatta itse välittömästi tai välillisesti näiden yritysten johtamiseen muuten kuin osakkeenomistajille kuuluvia oikeuksia käyttämällä;

16)

’Olennaisella’ tiedon asemaa silloin, kun sen pois jättämisen tai väärin ilmoittamisen voidaan kohtuullisesti odottaa vaikuttavan päätöksiin, joita tiedon käyttäjät tekevät yrityksen tilinpäätösten perusteella. Yksittäisten seikkojen olennaisuus on arvioitava muiden vastaavien seikkojen yhteydessä;

▼M4

(17)

’kestävyysseikoilla’ ympäristöön, yhteiskuntaan ja ihmisoikeuksiin sekä hallintotapaan liittyviä tekijöitä, mukaan lukien asetuksen (EU) 2019/2088 2 artiklan 24 alakohdassa määritellyt kestävyystekijät;

(18)

’kestävyysraportoinnilla’ kestävyysseikkoja koskevien tietojen raportointia 19 a, 29 a ja 29 d artiklan mukaisesti;

(19)

’keskeisillä aineettomilla resursseilla’ resursseja, joilla ei ole aineellista olomuotoa ja joista yrityksen liiketoimintamalli on olennaisilta osin riippuvainen ja jotka ovat yritykselle arvonmuodostuksen lähde;

(20)

’riippumattomalla varmennuspalvelujen tarjoajalla’ vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta, joka on akkreditoitu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 ( 11 ) mukaisesti tämän direktiivin 34 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a a alakohdassa tarkoitettua erityistä vaatimustenmukaisuuden arviointitoimintaa varten.

▼B

3 artikla

Yritysten ja konsernien luokat

Sovellettaessa yhtä tai useampaa 36 artiklassa tarkoitettua vaihtoehtoa jäsenvaltioiden on määriteltävä mikroyritykset yrityksiksi, joilla vähintään kaksi seuraavista kolmesta raja-arvosta ei ylity tilinpäätöspäivänä:

▼M6

taseen loppusumma: 450 000 euroa;

liikevaihto: 900 000 euroa;

▼B

työntekijöitä tilivuoden aikana keskimäärin: 10.

Pienet yritykset ovat yrityksiä, joilla vähintään kaksi seuraavista kolmesta raja-arvosta ei ylity tilinpäätöspäivänä:

▼M6

taseen loppusumma: 5 000 000 euroa;

liikevaihto: 10 000 000 euroa;

▼B

työntekijöitä tilivuoden aikana keskimäärin: 50.

▼M6

Jäsenvaltiot voivat asettaa raja-arvoja, jotka ylittävät ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa määritetyt raja-arvot. Raja-arvo ei kuitenkaan saa ylittää 7 500 000 euroa taseen loppusumman osalta eikä 15 000 000 euroa liikevaihdon osalta.

▼B

Keskisuuret yritykset ovat yrityksiä, jotka eivät ole mikroyrityksiä tai pieniä yrityksiä ja joilla vähintään kaksi seuraavista kolmesta raja-arvosta ei ylity tilinpäätöspäivänä:

▼M6

taseen loppusumma: 25 000 000 euroa;

liikevaihto: 50 000 000 euroa;

▼B

työntekijöitä tilivuoden aikana keskimäärin: 250.

Suuret yritykset ovat yrityksiä, joilla vähintään kaksi seuraavista kolmesta raja-arvosta ylittyy tilinpäätöspäivänä:

▼M6

taseen loppusumma: 25 000 000 euroa;

liikevaihto: 50 000 000 euroa;

▼B

työntekijöitä tilivuoden aikana keskimäärin: 250.

Pienet konsernit ovat konserneja, jotka koostuvat konsernitilinpäätökseen yhdisteltävistä emo- ja tytäryrityksistä ja joilla konsernin lukujen perusteella vähintään kaksi seuraavista kolmesta raja-arvosta ei ylity emoyrityksen tilinpäätöspäivänä:

▼M6

taseen loppusumma: 5 000 000 euroa;

liikevaihto: 10 000 000 euroa;

▼B

työntekijöitä tilivuoden aikana keskimäärin: 50.

▼M6

▼B

Keskikokoiset konsernit ovat konserneja, jotka eivät ole pieniä konserneja ja jotka koostuvat konsernitilinpäätökseen yhdisteltävistä emo- ja tytäryrityksistä ja joilla konsernin lukujen perusteella vähintään kaksi seuraavista kolmesta raja-arvosta ei ylity emoyrityksen tilinpäätöspäivänä:

▼M6

taseen loppusumma: 25 000 000 euroa;

liikevaihto: 50 000 000 euroa;

▼B

työntekijöitä tilivuoden aikana keskimäärin: 250.

Suuret konsernit ovat konserneja, jotka koostuvat konsernitilinpäätökseen yhdisteltävistä emo- ja tytäryrityksistä ja joilla konsernin lukujen perusteella vähintään kaksi seuraavista kolmesta raja-arvosta ylittyy emoyrityksen tilinpäätöspäivänä:

▼M6

taseen loppusumma: 25 000 000 euroa;

liikevaihto: 50 000 000 euroa;

▼B

työntekijöitä tilivuoden aikana keskimäärin: 250.

Jäsenvaltioiden on sallittava, että 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua eliminointia ja mahdollista 24 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua eliminointia ei tehdä laskettaessa tämän artiklan 5–7 kohdassa esitettyjä raja-arvoja. Tällöin taseen loppusumman ja liikevaihdon raja-arvoja on korotettava 20 prosentilla.

Edellä 1–7 kohdassa euroina ilmaistut rahamäärät muunnetaan niiden jäsenvaltioiden kansalliseksi valuutaksi, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön, kyseiset rahamäärät määrittävän direktiivin voimaantulopäivänä Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistun vaihtokurssin mukaan.

Niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön, kansallisiin valuuttoihin muuntamista varten 1, 3, 4, 6 ja 7 kohdassa eriteltyjä euromääriä voidaan suurentaa tai pienentää enintään viidellä prosentilla, jotta kansallisessa valuutassa ilmaistu summa saadaan pyöristettyä.

10.

Sillä, että yritys tai konserni tilinpäätöspäivänä ylittää kaksi 1–7 kohdassa mainitusta kolmesta raja-arvosta tai ei enää ylitä niitä, on merkitystä tässä direktiivissä tarkoitettuja poikkeuksia sovellettaessa vain, jos näin tapahtuu kahtena peräkkäisenä tilivuotena.

11.

Edellä 1–7 kohdassa tarkoitettu taseen loppusumma on joko liitteessä III vahvistetun kaavan ”Varat” A–E kohdassa tai liitteessä IV vahvistetun kaavan A–E kohdassa ilmoitettavien varojen kokonaisarvo.

12.

Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että 1–7 kohdassa tarkoitettuja raja-arvoja koskeviin laskelmiin sisällytetään muista lähteistä peräisin olevat tuotot niiden yritysten osalta, joiden liikevaihto ei ole merkityksellinen. Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että emoyritykset laskevat raja-arvonsa konsernin lukujen eivätkä erillisten lukujen perusteella. Jäsenvaltiot voivat myös edellyttää, että sidosyritys laskee raja-arvonsa konsernin lukujen tai yhteenlaskettujen lukujen perusteella, jos tällaiset yritykset on perustettu ainoana tarkoituksena välttää tiettyjen tietojen ilmoittaminen.

13.

Inflaation vaikutusten ottamiseksi huomioon komissio tarkastelee vähintään viiden vuoden välein tämän artiklan 1–7 kohdassa esitettyjä raja-arvoja ja tarvittaessa muuttaa niitä 49 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä ottaen huomioon Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistut inflaatiomittarit.

LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET JA PERIAATTEET

4 artikla

Yleiset säännökset

Vuositilinpäätös muodostaa yhden kokonaisuuden, ja jokaisen yrityksen vuositilinpäätökseen on kuuluttava ainakin tase, tuloslaskelma ja tilinpäätöksen liitetiedot.

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että muiden yritysten kuin pienten yritysten on sisällytettävä vuositilinpäätökseen ensimmäisessä alakohdassa mainittujen asiakirjojen lisäksi myös muita asiakirjoja.

Vuositilinpäätös on laadittava selkeästi ja tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

Vuositilinpäätöksen on annettava oikea ja riittävä kuva yrityksen varoista ja veloista, taloudellisesta asemasta sekä tuloksesta. Jollei tämän direktiivin soveltaminen riitä oikean ja riittävän kuvan antamiseksi yrityksen varoista ja veloista, taloudellisesta asemasta sekä tuloksesta, on tilinpäätöksen liitetiedoissa annettava kyseisen vaatimuksen noudattamiseksi tarvittavat lisätiedot.

Jos jonkin tämän direktiivin säännöksen soveltaminen poikkeustapauksissa johtaa ristiriitaan 3 kohdassa säädetyn velvollisuuden kanssa, kyseistä säännöstä ei sovelleta, jotta voidaan antaa oikea ja riittävä kuva yrityksen varoista ja veloista, taloudellisesta asemasta sekä tuloksesta. Tieto tällaisen säännöksen soveltamatta jättämisestä sekä selvitys sen perusteluista ja vaikutuksista yrityksen varoihin ja velkoihin, taloudelliseen asemaan ja tulokseen on esitettävä liitetiedoissa.

Jäsenvaltiot voivat määritellä kyseiset poikkeustapaukset ja antaa kyseisissä tapauksissa sovellettavat asianmukaiset erityissäännökset.

Jäsenvaltiot voivat vaatia muita yrityksiä kuin pieniä yrityksiä esittämään vuositilinpäätöksessään muita tietoja niiden tietojen lisäksi, jotka on esitettävä tämän direktiivin nojalla.

Poiketen siitä, mitä 5 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat edellyttää, että pienet yritykset laativat, esittävät ja julkistavat tilinpäätöksessä tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia laajempia tietoja, edellyttäen että kaikki tällaiset tiedot kootaan yhteen yhteiseen tietojen toimittamisjärjestelmään ja että tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja koskeva vaatimus sisältyy kansalliseen verolainsäädäntöön ja tiedot kerätään yksinomaan veronkantotarkoituksiin. Tämän kohdan nojalla edellytetyt tiedot on sisällytettävä tilinpäätöksen asianmukaiseen osaan.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista 6 kohdan mukaisesti mahdollisesti edellyttämistään tiedoista siinä yhteydessä, kun tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja kun ne säätävät uusista 6 kohdan mukaisista vaatimuksista kansallisessa lainsäädännössä.

Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät sähköisiä ratkaisuja vuositilinpäätösten toimittamiseen viranomaisille ja julkistamiseen, on varmistettava, että pienten yritysten ei edellytetä julkistavan 7 luvun mukaisesti edellä 6 kohdassa tarkoitettuja kansallisen lainsäädännön mukaisia lisätietoja.

5 artikla

Yleiset tilinpäätöksessä esitettävät tiedot

Tilinpäätöksen sisältävässä asiakirjassa on mainittava yrityksen nimi ja annettava direktiivin 2009/101/EY 5 artiklan a ja b alakohdassa säädetyt tiedot.

6 artikla

Taloudellista raportointia koskevat yleiset periaatteet

Vuositilinpäätöksessä ja konsernitilinpäätöksessä esitettävät erät on kirjattava ja arvostettava seuraavien yleisten periaatteiden mukaisesti:

yrityksen liiketoiminta oletetaan jatkuvaksi;

tilinpäätöksen laatimisperiaatteita sekä arvostusperusteita on noudatettava johdonmukaisesti tilivuodesta toiseen;

kirjaamisessa ja arvostamisessa on noudatettava varovaisuutta, ja erityisesti

ainoastaan tilivuoden loppuun mennessä toteutuneet voitot voidaan kirjata;

ii)

kaikki velat, jotka liittyvät kyseiseen tai aiempaan tilivuoteen, on kirjattava, vaikka tällaiset velat tulisivat tietoon vasta tilinpäätöspäivän ja tilinpäätöksen laatimisen välisenä aikana; ja

iii)

kaikki negatiiviset arvontarkistukset on kirjattava riippumatta siitä, onko tilivuoden tulos voitollinen vai tappiollinen;

taseeseen ja tuloslaskelmaan kirjatut määrät on laskettava suoriteperusteisesti;

kunkin tilivuoden aloittavan taseen on täsmättävä edellisen tilivuoden päättävän taseen kanssa;

varoihin ja velkoihin kuuluvat erät on arvostettava erikseen;

varoihin ja velkoihin kuuluvien erien vähentäminen toisistaan on kiellettyä;

tuloslaskelman ja taseen erät on kirjattava ja esitettävä ottaen huomioon kyseessä olevan liiketoimen tai järjestelyn tosiasiallinen luonne;

tilinpäätökseen kirjattavat erät on arvostettava hankintahinta- tai tuotantomenoperiaatteen mukaisesti; ja

tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia, jotka koskevat kirjanpitoon merkitsemistä, arvon määrittämistä, esittämistapaa, tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja ja konsernitilinpäätöksen laatimista, ei tarvitse noudattaa silloin, kun niiden noudattamisen vaikutus on epäolennainen.

Sen estämättä, mitä 1 kohdan g alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat erityisissä tapauksissa sallia yrityksille varoihin ja velkoihin kuuluvien erien tai tuottojen ja kulujen vähentämisen toisistaan tai vaatia sitä, edellyttäen että toisistaan vähennetyt erät eritellään bruttosummina tilinpäätöksen liitetiedoissa.

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa yrityksiä 1 kohdan h alakohdassa säädetyistä vaatimuksista.

Jäsenvaltiot voivat rajata 1 kohdan j alakohdan soveltamisalan koskemaan esittämistapaa ja tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja.

Jäsenvaltiot voivat 1 kohdan c alakohdan ii alakohdan mukaisesti kirjattujen määrien lisäksi sallia tai vaatia, että kaikki sellaiset ennakoitavissa olevat velat ja mahdolliset tappiot, jotka liittyvät kyseiseen tai sitä edeltäneeseen tilivuoteen, otetaan huomioon, vaikka tällaiset velat ja tappiot tulisivat tietoon vasta tilinpäätöspäivän ja tilinpäätöksen laatimisen välisenä aikana.

7 artikla

Uudelleenarvostukseen perustuva vaihtoehtoinen arvostusperuste pysyviä varoja varten

Poiketen siitä, mitä 6 artiklan 1 kohdan i alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia tai vaatia, että kaikki yritykset tai mitkä tahansa yritysluokat arvostavat pysyvät varat uudelleenarvostukseen perustuvaan arvoon. Jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään uudelleenarvostukseen perustuvasta arvostamisesta, siinä on annettava säännökset myös arvostamisen sisällöstä, rajoista ja soveltamissäännöistä.

Jos 1 kohtaa sovelletaan, hankintahintaan tai tuotannon menoihin perustuvan arvostuksen ja uudelleenarvostukseen perustuvan arvostuksen välinen erotus on lisättävä taseeseen omaan pääomaan sen erään ”uudelleenarvostusrahasto”.

Uudelleenarvostusrahasto voidaan käyttää milloin tahansa kokonaan tai osittain pääoman korottamiseen.

Uudelleenarvostusrahastoa on alennettava, jos kyseiseen rahastoon siirrettyjä määriä ei enää tarvita uudelleenarvostusperusteen soveltamiseen. Jäsenvaltiot voivat antaa uudelleenarvostusrahaston käyttöä koskevia sääntöjä, jos siirtoja uudelleenarvostusrahastosta tuloslaskelmaan saadaan tehdä vain siltä osin kuin siirretyt määrät on kirjattu kuluiksi tuloslaskelmassa tai ne vastaavat tosiasiallisesti toteutuneita luovutusvoittoja. Uudelleenarvostusrahastoa ei saa jakaa välittömästi eikä välillisesti, ellei jaettava määrä vastaa tosiasiallisesti toteutuneita luovutusvoittoja.

Uudelleenarvostusrahastoa ei saa alentaa muissa kuin tämän kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

Arvontarkistukset on laskettava vuosittain uudelleenarvostukseen perustuvan arvon perusteella. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin 9 ja 13 artiklasta poiketen sallia tai vaatia, että ainoastaan se arvontarkistusten määrä, joka syntyy arvostamisesta hankintahintaan tai tuotannon menoihin, ilmoitetaan liitteissä V ja VI vahvistettujen kaavojen asianomaisten erien kohdalla ja että erotus, joka syntyy tämän artiklan mukaisesta uudelleenarvostamisesta, ilmoitetaan kaavoissa erikseen.

8 artikla

Käypään arvoon perustuva vaihtoehtoinen arvostusperuste

Poiketen siitä, mitä 6 artiklan 1 kohdan i alakohdassa säädetään, ja noudattaen tässä artiklassa säädettyjä edellytyksiä

jäsenvaltioiden on sallittava tai vaadittava, että kaikki yritykset tai mitkä tahansa yritysluokat arvostavat rahoitusinstrumentit, johdannaisinstrumentit mukaan luettuina, käypään arvoon; ja

jäsenvaltiot voivat sallia tai vaatia, että kaikki yritykset tai mitkä tahansa yritysluokat arvostavat tietynlaiset omaisuuserät, jotka eivät ole rahoitusinstrumentteja, käypään arvoon perustuvaan määrään.

Tällainen lupa tai vaatimus voidaan rajoittaa koskemaan konsernitilinpäätöksiä.

Hyödykkeisiin perustuvia sopimuksia, joissa jommallekummalle sopimuspuolelle annetaan oikeus selvitykseen käteisellä tai jollakin muulla rahoitusinstrumentilla, pidetään tässä direktiivissä johdannaisinstrumentteina paitsi silloin, kun kyseiset sopimukset

on tehty täyttämään ja ne täyttävät edelleen sellaiset hyödykettä koskevat yrityksen odotetut hankinta-, myynti- tai käyttövaatimukset, jotka olivat voimassa sopimusta tehtäessä ja ovat olleet voimassa sen jälkeen;

on alun perin tarkoitettu hyödykkeisiin perustuviksi sopimuksiksi; ja

odotetaan selvitettävän hyödykkeen toimituksella.

Edellä olevaa 1 kohdan a alakohtaa sovelletaan ainoastaan seuraaviin velkoihin:

velat, jotka ovat osa kaupankäyntisalkkua; ja

johdannaisinstrumentit.

Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan mukaista arvostamista ei sovelleta

rahoitusinstrumentteihin, jotka eivät ole johdannaisia ja joita pidetään niiden eräpäivään saakka;

yrityksen myöntämiin lainoihin ja muihin saamisiin, joita ei pidetä kaupankäyntitarkoituksessa; ja

osuuksiin tytär-, sidos- ja yhteisyrityksissä, yrityksen liikkeeseen laskemiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin, ehdollista vastiketta koskeviin sopimuksiin liiketoimintojen yhdistämisessä ja muihin rahoitusinstrumentteihin, joissa on sellaisia erityispiirteitä, että kyseisiin instrumentteihin sovelletaan yleisesti hyväksytyn käytännön mukaisesti muista rahoitusinstrumenteista poikkeavia laskentasääntöjä.

Poiketen siitä, mitä 6 artiklan 1 kohdan i alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia, että omaisuuserä tai velka, jota voidaan pitää suojattuna eränä käypää arvoa koskevan suojauslaskentamenettelyn mukaisesti, tai tällaisen omaisuuserän tai velan yksilöity osa arvostetaan kyseisessä menettelyssä edellytetyn määräisenä.

Poiketen siitä, mitä 3 ja 4 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia tai vaatia, että rahoitusinstrumentit kirjataan ja arvostetaan ja niitä koskevat tiedot esitetään tilinpäätöksessä asetuksella (EY) N:o 1606/2002 hyväksyttyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti.

Tässä artiklassa tarkoitettu ”käypä arvo” määritetään käyttäen jompaakumpaa seuraavista arvoista:

markkina-arvo niiden rahoitusinstrumenttien osalta, joille on vaikeuksitta määriteltävissä luotettavat markkinat. Jos markkina-arvo ei ole vaikeuksitta määriteltävissä jonkin instrumentin osalta, mutta sen osien tai samanlaisen instrumentin markkina-arvo on määriteltävissä, markkina-arvo voidaan johtaa sen osien tai samanlaisen instrumentin markkina-arvosta;

niiden rahoitusinstrumenttien osalta, joille ei ole vaikeuksitta määriteltävissä luotettavia markkinoita, käytetään yleisesti hyväksyttyjen arvostusmallien ja -tekniikoiden avulla saatua arvoa edellyttäen, että kyseisillä arvostusmalleilla ja -tekniikoilla taataan kohtuullisen tarkka arvio markkina-arvosta.

Rahoitusinstrumentit, joiden arvoa ei voida luotettavasti määrittää ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa kuvatuilla menetelmillä, on arvostettava hankintahinta- ja tuotantomenoperiaatteen mukaisesti siinä määrin kuin arvostaminen tuolla perusteella on mahdollista.

Sen estämättä, mitä 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, on kunkin käypään arvoon arvostetun rahoitusinstrumentin arvon muutokset kirjattava tuloslaskelmaan paitsi seuraavissa tapauksissa, joissa tällaiset muutokset kirjataan suoraan käyvän arvon rahastoon:

kirjattava väline on suojausinstrumentti, jota käytetään suojauslaskentamenettelyssä, jolla koko arvonmuutoksen tai sen osan kirjaamatta jättäminen tuloslaskelmaan mahdollistetaan; tai

tällainen arvonmuutos aiheutuu yrityksen ulkomaiseen yhteisöön tekemiin nettoinvestointeihin sisältyvän monetaarisen erän kurssimuutoksesta.

Jäsenvaltiot voivat sallia tai vaatia, että muiden myytävissä olevien rahoitusvarojen kuin johdannaisinstrumenttien arvon muutos kirjataan suoraan käyvän arvon rahastoon. Käyvän arvon rahastoa on oikaistava, kun siihen kirjatut erät eivät enää ole tarpeen ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdan soveltamiseksi.

Sen estämättä, mitä 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia tai vaatia, että kaikki yritykset tai mitkä tahansa yritysluokat sisällyttävät arvon muutoksen tuloslaskelmaan, jos muita omaisuuseriä kuin rahoitusinstrumentteja arvostetaan käypään arvoon.

LUKU

TASE JA TULOSLASKELMA

9 artikla

Tasetta ja tuloslaskelmaa koskevat yleiset säännökset

Tasekaavaa ja tuloslaskelmakaavaa ei saa muuttaa tilivuodesta toiseen. Tästä periaatteesta saadaan kuitenkin poiketa poikkeustapauksissa, jotta voidaan antaa oikea ja riittävä kuva yrityksen varoista ja veloista, taloudellisesta asemasta sekä tuloksesta. Poikkeamat ja niiden perustelut on esitettävä tilinpäätöksen liitetiedoissa.

Jäljempänä liitteissä III–VI tarkoitetut erät on ilmoitettava taseessa ja tuloslaskelmassa erillisinä ja säädettyä järjestystä noudattaen. Jäsenvaltioiden on sallittava erien jaottelu edelleen tätä yksityiskohtaisemminkin noudattaen kuitenkin määrättyjä kaavoja. Jäsenvaltioiden on sallittava välisummien ja uusien erien lisääminen, jos tällaiset uudet erät eivät sisällöltään kuulu mihinkään määrätyissä kaavoissa mainituista eristä. Jäsenvaltiot voivat vaatia tällaisen yksityiskohtaisemman jaottelun noudattamista tai tällaisten välisummien tai uusien erien lisäämistä.

Taseen ja tuloslaskelman arabialaisin numeroin merkittyjen erien kaavaa, nimikkeitä ja ilmaisuja on muutettava, jos yrityksen erityisluonne sitä edellyttää. Jäsenvaltiot voivat vaatia tällaisia muutoksia tietyillä toimialoilla toimivilta yrityksiltä.

Jäsenvaltiot voivat sallia tai vaatia, että taseen ja tuloslaskelman arabialaisin numeroin merkityt erät voidaan yhdistää, jos ne eivät ole määrältään merkittäviä sen kannalta, että yrityksen varoista ja veloista, taloudellisesta asemasta sekä tuloksesta annetaan oikea ja riittävä kuva, tai jos siten parannetaan selkeyttä, edellyttäen että näin yhdistetyt erät käsitellään erikseen tilinpäätöksen liitetiedoissa.

Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat rajoittaa yrityksen mahdollisuutta poiketa liitteissä III–VI vahvistetuista kaavoista siinä määrin kuin se on tarpeen tilinpäätösten toimittamiseksi sähköisesti.

Taseen ja tuloslaskelman jokaisen erän osalta on ilmoitettava luku sen tilivuoden osalta, jota tase ja tuloslaskelma kuvaavat, sekä vastaavaa erää koskeva luku edellisen tilivuoden osalta. Jos luvut eivät ole vertailukelpoisia, jäsenvaltiot voivat edellyttää edellistä tilivuotta koskevan luvun mukauttamista. Tiedot vertailukelpoisuuden puuttumisesta ja lukujen oikaisemisesta sekä niitä koskevat selvitykset on aina esitettävä liitetiedoissa.

Jäsenvaltiot voivat mahdollistaakseen tuloksen käytön ilmoittamisen sallia tasekaavan ja tuloslaskelmakaavan muokkaamisen tai vaatia sitä.

Omistusyhteyksien käsittelyn osalta vuositilinpäätöksissä

jäsenvaltiot voivat sallia tai vaatia, että omistusyhteyttä käsitellään kirjanpidossa käyttämällä 27 artiklassa säädettyä pääomaosuusmenetelmää ja ottamalla huomioon mukautukset, jotka ovat tarpeen otettaessa huomioon vuositilinpäätöksen erityispiirteet konsernitilinpäätökseen verrattuna;

jäsenvaltiot voivat sallia tai vaatia, että osuus omistusyhteyden tuloksesta kirjataan tuloslaskelmaan vain siltä osin kuin se vastaa jo saatuja tai saatavissa olevia osinkoja tai muuta voitonjakoa; ja

jos tuloslaskelmaan kirjatut omistusyhteyden voitot ovat suuremmat kuin jo saatujen tai saatavissa olevien osinkojen tai muun voitonjaon määrä, erotus on siirrettävä rahastoon, jota ei voida jakaa osakkeenomistajille.

10 artikla

Taseen esittäminen

Jäsenvaltioiden on säädettävä toisen tai molempien liitteissä III ja IV säädettyjen kaavojen käyttämisestä taseen esittämisessä. Jos jäsenvaltio säätää molempien kaavojen käytöstä, sen on sallittava, että yritykset valitsevat, kumman säädetyistä kaavoista ne ottavat käyttöön.

11 artikla

Vaihtoehtoinen taseen esittämistapa

Jäsenvaltiot voivat sallia tai vaatia, että yritykset tai tietyt yritysluokat esittävät taseen erät jakaen ne lyhyt- ja pitkäaikaisiin eriin eri kaavan mukaisesti kuin liitteissä III ja IV on vahvistettu, edellyttäen että tietosisältö vastaa vähintään liitteissä III ja IV edellytettyä.

12 artikla

Eräitä taseen eriä koskevat erityissäännökset

Kun omaisuuserä tai velka liittyy useampaan kuin yhteen kaavassa mainittuun erään, sen suhde muihin eriin on ilmoitettava joko kohdassa, johon se merkitään, tai liitetiedoissa.

Omat ja sidosyritysten osakkeet tai osuudet on merkittävä vain siihen tarkoitettuihin kohtiin.

Omaisuuserän ilmoittaminen pysyvissä tai lyhytaikaisissa varoissa riippuu sen käyttötarkoituksesta.

Oikeudet kiinteään omaisuuteen ja muut vastaavat kansallisessa lainsäädännössä määritellyt oikeudet on ilmoitettava kohdassa ”maa-alueet ja rakennukset”.

Taloudelliselta käyttöiältään rajoitettujen pysyvien varojen hankintahinta- tai tuotannon menot tai uudelleenarvostukseen perustuva arvo, kun sovelletaan 7 artiklan 1 kohtaa, kirjataan kuluiksi arvontarkistuksina, jotka lasketaan suunnitelman mukaisesti siten, että tällaisen omaisuuden arvo poistetaan sen taloudellisen käyttöiän kuluessa.

Pysyviin varoihin tehtäviin arvontarkistuksiin sovelletaan seuraavia ehtoja:

Jäsenvaltiot voivat sallia tai vaatia, että pitkäaikaiseen rahoitusomaisuuteen tehdään arvontarkistuksia arvostamalla se sillä tilinpäätöspäivänä olevaan alempaan arvoon.

Riippumatta siitä, onko pysyvien varojen taloudellinen käyttöikä rajoitettu vai ei, niihin on tehtävä arvontarkistukset siten, että ne arvostetaan alempaan niillä tilinpäätöspäivänä olevaan arvoon, jos on odotettavissa, että niiden arvo on pysyvästi alentunut.

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitetut arvontarkistukset on kirjattava kuluiksi tuloslaskelmassa ja, jollei niitä ole merkitty erikseen tuloslaskelmaan, ne on ilmoitettava erikseen tilinpäätöksen liitetiedoissa.

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitettua arvostamista alempaan arvoon ei saa jatkaa, jos tällaisten arvontarkistusten edellytyksiä ei enää ole; tätä säännöstä ei sovelleta liikearvoon tehtäviin arvontarkistuksiin.

Lyhytaikaisiin varoihin on tehtävä arvontarkistukset arvostamalla ne alempaan markkina-arvoonsa tai erityistapauksissa niillä tilinpäätöspäivänä olevaan muuhun alempaan arvoon.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua arvostamista alempaan arvoon ei saa jatkaa, jos tällaisten arvontarkistusten edellytyksiä ei enää ole.

Jäsenvaltiot voivat sallia tai vaatia, että pysyvien tai lyhytaikaisten varojen valmistuksen rahoittamiseksi lainatun pääoman korot sisällytetään tuotannon menoihin siltä osin kuin ne kohdistuvat asianomaiseen tuotantojaksoon. Tämän säännöksen soveltamisesta on ilmoitettava tilinpäätöksen liitetiedoissa.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että samanlajisten tavaroiden varastojen ja kaikkien lajiesineiden, sijoitukset mukaan luettuina, hankintahinta tai tuotannon menot lasketaan painotettua keskiarvohintaa, ”first in, first out (FIFO)” -menetelmää, ”last in, first out (LIFO)” -menetelmää tai jotakin muuta yleisesti hyväksyttyjä parhaita käytäntöjä hyödyntävää menetelmää käyttäen.

10.

Jos velan vuoksi takaisin maksettava määrä on suurempi kuin saatu määrä, jäsenvaltiot voivat sallia tai edellyttää, että erotus aktivoidaan. Se on merkittävä erikseen taseeseen tai liitetietoihin. Tämän erotuksen määrä on kirjattava kuluksi vuosittain kohtuullisen suuruisina erinä, ja sen on oltava kokonaisuudessaan poistettu viimeistään velan takaisinmaksun hetkellä.

11.

Aineettomat hyödykkeet on poistettava aineettoman hyödykkeen taloudellisen vaikutusajan kuluessa.

Poikkeustapauksissa, joissa liikearvon ja kehittämismenojen vaikutusaikaa ei voida arvioida luotettavalla tavalla, kyseiset omaisuuserät poistetaan jäsenvaltion määräämän enimmäisajan puitteissa. Enimmäisajan on oltava vähintään viisi vuotta ja enintään kymmenen vuotta. Tilinpäätöksen liitetiedoissa on esitettävä selostus ajasta, jonka kuluessa liikearvo poistetaan.

Jos kehittämismenot saadaan kansallisen lainsäädännön mukaan aktivoida ja jos kehittämismenoja ei ole kokonaan kirjattu kuluiksi, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että voittoa ei saa jakaa, ellei voitonjakoon käytettävissä olevien rahastojen ja tilivuosilta siirtyvien käyttämättömien voittovarojen määrä ole vähintään yhtä suuri kuin vielä kuluiksi kirjaamaton osa näistä menoista.

Jos perustamismenot saadaan kansallisen lainsäädännön mukaan aktivoida, ne on kirjattava kuluiksi enintään viiden vuoden kuluessa. Siinä tapauksessa jäsenvaltioiden on edellytettävä, että kolmatta alakohtaa sovelletaan perustamismenoihin soveltuvin osin.

Poikkeustapauksissa jäsenvaltiot voivat sallia kolmannesta ja neljännestä alakohdasta poikkeamisen. Poikkeamisesta ja sen perusteluista on ilmoitettava tilinpäätöksen liitetiedoissa.

12.

Varausten on oltava sellaisia luonteeltaan selvästi määriteltyjä velkoja varten, jotka ovat tilinpäätöspäivänä joko todennäköisiä tai varmoja mutta joiden määrä ja syntymisen ajankohta on epävarma.

Jäsenvaltiot voivat myös sallia varaukset sellaisia luonteeltaan selvästi määriteltyjä kuluja varten, jotka ovat tilinpäätöspäivänä joko todennäköisiä tai varmoja mutta joiden määrä ja syntymisen ajankohta on epävarma.

Tilinpäätöspäivänä varauksen on vastattava parasta arviota todennäköisistä kuluista tai, jos on kyse velasta, määrää joka tarvitaan velan suorittamiseen. Varauksia ei saa käyttää omaisuuserien arvon oikaisemiseen.

13 artikla

Tuloslaskelman esittäminen

Jäsenvaltioiden on säädettävä toisen tai molempien liitteissä V ja VI vahvistettujen kaavojen käyttämisestä tuloslaskelman esittämisessä. Jos jäsenvaltio säätää molempien kaavojen käytöstä, se voi sallia, että yritykset valitsevat, kumman säädetyistä kaavoista ne ottavat käyttöön.

Jäsenvaltiot voivat 4 artiklan 1 kohdasta poiketen sallia tai vaatia, että kaikki yritykset tai mitkä tahansa yritysluokat esittävät toimintansa tuloksellisuutta koskevan selvityksen sen sijaan, että ne esittäisivät tuloslaskelman erät liitteiden V ja VI mukaisesti, edellyttäen että tietosisältö vastaa vähintään liitteissä V ja VI edellytettyä.

14 artikla

Pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevat yksinkertaistukset

Jäsenvaltiot voivat sallia, että pienet yritykset laativat lyhennetyt taseet, joissa on vain liitteissä III ja IV kirjaimin ja roomalaisin numeroin merkityt erät, ja esittävät erikseen

tiedot, jotka vaaditaan annettaviksi liitteen III vastaavien D.II kohdassa sekä oman pääoman ja vastattavien C kohdassa niiden sulkumerkeillä merkityissä kohdissa, yhteismääränä kultakin kyseiseltä erältä; tai

tiedot, jotka vaaditaan annettaviksi liitteen IV D.II kohdassa sen sulkumerkeillä merkityssä kohdassa.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että pienet ja keskisuuret yritykset laativat lyhennetyt tuloslaskelmat seuraavasti:

liite V: 1–5 kohdassa mainitut erät voidaan yhdistää eräksi ”bruttotulos”;

liite VI: 1, 2, 3 ja 6 kohdassa mainitut erät voidaan yhdistää eräksi ”bruttotulos”.

LUKU

TILINPÄÄTÖKSEN LIITETIEDOT

15 artikla

Tilinpäätöksen liitetietoja koskevat yleiset säännökset

Jos taseen ja tuloslaskelman liitetiedot esitetään tämän luvun mukaisesti, ne on esitettävä samassa järjestyksessä kuin erät esitetään taseessa ja tuloslaskelmassa.

16 artikla

Tilinpäätöksen liitetietojen sisältö, joka koskee kaikkia yrityksiä

Kaikkien yritysten on tämän direktiivin muissa säännöksissä edellytettyjen tietojen lisäksi esitettävä tilinpäätöksen liitetiedoissa seuraavat tiedot:

tilinpäätöksen laatimisperiaatteet;

jos pysyviä varoja arvostetaan uudelleenarvostukseen perustuvaan arvoon, taulukko, josta ilmenevät:

uudelleenarvostusrahaston muutokset tilivuoden aikana sekä selostus siihen sisältyvien erien verokohtelusta; ja

ii)

kirjanpitoarvo, joka olisi kirjattu taseeseen, jos pysyviä varoja ei olisi arvostettu uudelleen;

jos rahoitusinstrumentteja ja/tai muita omaisuuseriä kuin rahoitusinstrumentteja arvostetaan käypään arvoon:

merkittävät olettamukset, joihin arvostusmallit ja -tekniikat perustuvat, jos käyvät arvot on määritetty 8 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti;

ii)

kunkin rahoitusinstrumenteista tai muista omaisuuseristä kuin rahoitusinstrumenteista koostuvan ryhmän osalta käypä arvo ja suoraan tuloslaskelmaan kirjatut arvonmuutokset ja käyvän arvon rahastoon kirjatut muutokset;

iii)

kunkin johdannaisinstrumentin lajin osalta tiedot instrumenttien käytön laajuudesta ja niiden luonteesta mukaan luettuina olennaiset ehdot, jotka saattavat vaikuttaa vastaisten rahavirtojen määrään, ajoitukseen ja varmuuteen; ja

iv)

taulukko, josta ilmenevät käyvän arvon rahastojen muutokset tilikauden aikana;

taseen ulkopuolisten taloudellisten sitoumusten, vakuuksien tai ehdollisten erien yhteismäärä ja maininta esinevakuuksien luonteesta ja muodosta; kaikki eläkkeitä ja sidosyrityksiä tai osakkuusyrityksiä koskevat sitoumukset on ilmoitettava erikseen;

hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenille annettujen ennakkojen ja luottojen määrä, maininta korkokannoista, tärkeimmistä ehdoista ja takaisin maksetuista, kuluiksi kirjatuista tai luovutuista määristä sekä kaikenlaiset kyseisten jäsenten puolesta annetut vastuusitoumukset; nämä tiedot on ilmoitettava yhteismääränä kunkin henkilöryhmän osalta;

kooltaan tai esiintymistiheydeltään poikkeuksellisten yksittäisten tuotto- tai kuluerien määrä ja luonne;

yritysten sellaisten velkojen määrä, jotka erääntyvät myöhemmin kuin viiden vuoden kuluttua, sekä kaikkien yrityksen sellaisten velkojen määrä, joista yritys on antanut esinevakuuden, ja maininta vakuuden luonteesta ja muodosta; ja

työntekijöiden määrä keskimäärin tilivuoden aikana.

Jäsenvaltiot voivat edellyttää soveltuvin osin, että pienet yritykset esittävät 17 artiklan 1 kohdan a, m, p, q ja r alakohdassa edellytetyt tiedot.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa 17 artiklan 1 kohdan p alakohdassa edellytetyt tiedot rajataan viimeksi mainitussa alakohdassa tarkoitettujen järjestelyjen luonteeseen ja liiketoiminnalliseen tarkoitukseen.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa 17 artiklan 1 kohdan r alakohdassa edellytetyt tiedot rajataan koskemaan viimeksi mainitun alakohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettujen tahojen kanssa toteutettuja liiketoimia.

Jäsenvaltiot eivät saa vaatia, että pienet yritykset esittävät muita tietoja kuin tässä artiklassa edellytetään tai sallitaan.

17 artikla

Keskisuuria ja suuria yrityksiä sekä yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä koskevat lisätiedot

Keskisuurten ja suurten yritysten sekä yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen on tämän direktiivin 16 artiklassa ja muissa säännöksissä edellytettyjen tietojen lisäksi esitettävä tilinpäätöksen liitetiedoissa seuraavat tiedot:

erilaisista pysyvien varojen eristä:

hankintahinta tai tuotannon menot tai, jos on käytetty vaihtoehtoista arvostusperustetta, käypä arvo tai uudelleenarvostukseen perustuva arvo tilivuoden alussa ja lopussa;

ii)

lisäykset, vähennykset ja siirrot tilivuoden aikana;

iii)

kertyneet arvontarkistukset tilivuoden alussa ja lopussa;

iv)

tilivuoden aikana kirjatut arvontarkistukset;

lisäyksiin, luovutuksiin ja siirtoihin liittyvät kertyneiden arvontarkistusten muutokset tilivuoden aikana; ja

vi)

jos korko aktivoidaan 12 artiklan 8 kohdan mukaisesti, tilivuoden aikana aktivoitu määrä;

jos pysyviin tai lyhytaikaisiin varoihin tehdään arvontarkistuksia ainoastaan verotuksellisista syistä, tällaisten arvontarkistusten määrä ja niiden syyt;

jos rahoitusinstrumentit arvostetaan hankintahintaan tai tuotantomenoihin:

kunkin johdannaisinstrumenttien lajin osalta:

—

instrumenttien käypä arvo, jos arvo voidaan määritellä jollakin 8 artiklan 7 kohdan a alakohdassa säädetyistä menetelmistä; ja

—

tiedot instrumenttien käytön laajuudesta ja niiden luonteesta;

ii)

sellaisen rahoitusomaisuuden osalta, joka on kirjattu käypää arvoa korkeampaan arvoon:

—

joko yksittäisten omaisuuserien tai tarkoituksenmukaisten omaisuuseräryhmien kirjanpitoarvo ja käypä arvo; ja

—

perustelut sille, ettei kirjanpitoarvoa ole alennettu, mukaan luettuna olettamaa, että arvo myöhemmin jälleen saavutetaan, tukevan näytön luonne;

hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenille näiden tehtävistä tilivuodelta maksetut korvaukset sekä näiden elinten entisten jäsenten osalta syntyvät tai tehdyt eläkesitoumukset; nämä tiedot on ilmoitettava yhteismääränä kunkin elinryhmän osalta.

Jäsenvaltiot voivat olla vaatimatta näiden tietojen esittämistä, jos niiden esittämisen perusteella on mahdollista saada selville tällaisen elimen tietyn jäsenen taloudellinen tilanne;

yrityksen työntekijöiden keskimääräinen lukumäärä tilivuotena ryhmiteltynä sekä tilivuoden henkilöstökulut palkkojen ja palkkioiden, sosiaaliturvamaksujen ja eläkemenojen mukaan ryhmiteltyinä, jollei näitä kuluja ilmoiteta erikseen tuloslaskelmassa;

jos taseeseen on laskennallisten verojen osalta kirjattu varaus, kyseiseen taseeseen merkittävät laskennalliset verot tilivuoden lopussa ja taseeseen merkityn määrän muutokset tilivuoden aikana;

jokaisen sellaisen yrityksen nimi ja kotipaikka, jossa yrityksellä on omistusyhteys joko suoraan tai sellaisen henkilön kautta, joka toimii omissa nimissään mutta yrityksen lukuun, sekä tämän pääomaosuuden suuruus, asianomaisen yrityksen oman pääoman määrä sekä sen sellaisen viimeisen tilivuoden tulos, jonka tilinpäätös on hyväksytty; omaa pääomaa ja tulosta koskevat tiedot voidaan jättää antamatta, jos asianomainen yritys ei julkista tasettaan eikä ole yrityksen määräysvallassa.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että tämän alakohdan ensimmäisessä alakohdassa edellytetyt tiedot annetaan direktiivin 2009/101/EY 3 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti toimitetussa katsauksessa; katsauksen toimittamisesta on ilmoitettava tilinpäätöksen liitetiedoissa. Jäsenvaltiot voivat myös sallia, että tiedot jätetään antamatta, jos ne ovat omiaan aiheuttamaan vakavaa haittaa jollekin niistä yrityksistä, joita ne koskevat. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että tietojen antamatta jättämiseen on saatava etukäteen lupa hallintoviranomaiselta tai tuomioistuimelta. Tietojen antamatta jättämisestä on ilmoitettava tilinpäätöksen liitetiedoissa;

enimmäispääoman rajoissa tilivuoden aikana merkittyjen osakkeiden määrä ja nimellisarvo tai nimellisarvon puuttuessa kirjanpidollinen vasta-arvo, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2009/101/EY 2 artiklan e alakohdassa tai direktiivin 2012/30/EU 2 artiklan c ja d alakohdassa vahvistettujen pääoman määrää koskevien säännösten soveltamista;

jos osakelajeja on useampia, kutakin lajia olevien osakkeiden määrä ja nimellisarvo tai nimellisarvon puuttuessa kirjanpidollinen vasta-arvo;

kaikki nautintakirjat (”part bénéficiaire”), vaihtovelkakirjat, warrantit, optiot tai muut vastaavat arvopaperit tai oikeudet sekä maininta niiden määrästä ja niihin kuuluvista oikeuksista;

jokaisen sellaisen yrityksen nimi ja päätoimipaikka tai kotipaikka sekä oikeudellinen muoto, jonka vastuunalainen yhtiömies kyseinen yritys on;

sen yrityksen nimi ja kotipaikka, joka laatii sen suurimman yrityskokonaisuuden konsernitilinpäätöksen, johon yritys tytäryrityksenä kuuluu;

sen yrityksen nimi ja kotipaikka, joka laatii sen pienimmän yrityskokonaisuuden konsernitilinpäätöksen, johon yritys tytäryrityksenä kuuluu ja joka kuuluu myös l alakohdassa tarkoitettuun yrityskokonaisuuteen;

paikka, josta l ja m alakohdassa tarkoitetuista konsernitilinpäätöksistä voidaan saada jäljennökset, jos kyseiset tilinpäätökset ovat saatavilla;

ehdotus tuloksen käyttämiseksi tai soveltuvissa tapauksissa tuloksen käyttämistapa;

yrityksen taseen ulkopuolisten järjestelyjen luonne ja liiketoiminnallinen tarkoitus sekä kyseisten järjestelyjen taloudellinen vaikutus yritykseen, jos näistä järjestelyistä aiheutuvat riskit ja hyödyt ovat olennaisia ja jos niitä koskeva tieto on välttämätön yrityksen taloudellisen aseman arvioimista varten;

sellaisten tilivuoden jälkeisten olennaisten tapahtumien luonne ja taloudellinen vaikutus, jotka eivät sisälly tuloslaskelmaan ja taseeseen; ja

yrityksen ja lähipiirin väliset liiketoimet, mukaan luettuna liiketoimen arvo, lähipiirisuhteen luonne ja muut tiedot, jotka ovat välttämättömiä arvioitaessa yrityksen taloudellista asemaa. Tietoja yksittäisistä liiketoimista voidaan koota yhteen lajeittain, paitsi jos erilliset tiedot ovat välttämättömiä arvioitaessa lähipiirin liiketoimien vaikutusta yrityksen taloudelliseen asemaan.

Jäsenvaltiot voivat sallia tai vaatia, että esitetään ainoastaan ne lähipiirin kanssa toteutetut liiketoimet, joita ei ole toteutettu tavanomaisin markkinaehdoin.

Jäsenvaltiot voivat sallia, ettei tilinpäätöksessä esitetä kahden tai useamman konserniin kuuluvan yrityksen välisiä liiketoimia, jos liiketoimessa osallisina olevat tytäryhtiöt ovat kokonaan tällaisen konserniin kuuluvan yrityksen omistuksessa.

Jäsenvaltiot voivat sallia keskikokoiselle yritykselle rajoitetun tiedonantovelvollisuuden jäljempänä esitettyjen tahojen kanssa toteutettujen lähipiirin liiketoimien osalta:

omistajat, joilla on omistusyhteys yritykseen;

ii)

yritykset, joihin yrityksellä itsellään on omistusyhteys; eikä

iii)

yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet.

Jäsenvaltioiden ei tarvitse seuraavissa tapauksissa soveltaa 1 kohdan g alakohtaa sellaiseen yritykseen, joka on niiden kansallisen lainsäädännön alainen emoyritys:

jos yritys, johon kyseisellä emoyrityksellä on omistusyhteys edellä 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetuista syistä, sisältyy kyseisen emoyrityksen laatimaan konsernitilinpäätökseen tai 23 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun suuremman yrityskokonaisuuden konsernitilinpäätökseen;

jos kyseinen omistusyhteys merkitään emoyrityksen vuositilinpäätökseen 9 artiklan 7 kohdan mukaisesti tai konsernitilinpäätökseen, jonka kyseinen emoyritys laatii 27 artiklan 1–8 kohdan mukaisesti.

18 artikla

Suuria yrityksiä ja yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä koskevat lisätiedot

Suurten yritysten ja yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen on tämän direktiivin 16 ja 17 artiklassa ja muissa säännöksissä edellytettyjen tietojen lisäksi esitettävä tilinpäätöksen liitetiedoissa seuraavat tiedot:

liikevaihdon erittely toimialoittain ja maantieteellisten markkinoiden mukaan, jos kyseiset toimialat ja markkinat eroavat merkittävästi toisistaan ottaen huomioon tuotteiden myynnin ja palvelujen tarjoamisen järjestäminen; ja

kaikki jokaisen lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön vuositilinpäätöksen lakisääteisestä tilintarkastuksesta tilivuodelta perimät palkkiot sekä kaikki muut palkkiot, jotka kukin tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö on perinyt muista varmennuspalveluista, veroneuvontapalveluista ja kaikista muista oheispalveluista.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tiedot jätetään antamatta, jos niiden antaminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa haittaa kyseiselle yritykselle. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että tietojen antamatta jättämiseen on saatava ennakkolupa hallintoviranomaiselta tai tuomioistuimelta. Tietojen antamatta jättämisestä on ilmoitettava tilinpäätöksen liitetiedoissa.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että 1 kohdan b alakohtaa ei sovelleta yrityksen vuositilinpäätökseen, jos kyseinen yritys sisältyy konsernitilinpäätökseen, jota edellytetään 22 artiklan mukaisesti, edellyttäen että tällaiset tiedot annetaan konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa.

LUKU

TOIMINTAKERTOMUS

19 artikla

Toimintakertomuksen sisältö

Toimintakertomuksessa on oltava oikean kuvan antava selostus yrityksen liiketoiminnan kehittymisestä ja tuloksesta sekä yrityksen tilanteesta, mukaan luettuna kuvaus yritystä koskevista merkittävimmistä riskeistä ja epävarmuustekijöistä.

Selostuksen on oltava tasapuolinen ja kattava analyysi yrityksen liiketoiminnan kehittymisestä ja tuloksesta sekä yrityksen tilanteesta, ja sen on vastattava yrityksen kokoa ja rakennetta.

Analyysin on sisällettävä yrityksen kehityksen, tuloksen tai tilanteen ymmärtämisen edellyttämässä laajuudessa tärkeimmät sekä taloudelliset että tarvittaessa muut kuin taloudelliset tulosindikaattorit, jotka ovat merkityksellisiä yrityksen liiketoiminnalle, mukaan luettuina tiedot ympäristöä ja työntekijöitä koskevista seikoista. Toimintakertomuksessa esitettävään analyysiin on tarvittaessa sisällytettävä tietoa ja lisäselvityksiä vuositilinpäätöksessä esitetyistä luvuista.

▼M4

Suurten yritysten sekä mikroyrityksiä lukuun ottamatta pienten ja keskisuurten yritysten, jotka ovat 2 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa määriteltyjä yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä, on raportoitava tiedot keskeisistä aineettomista resursseista ja selvitettävä, miten yrityksen liiketoimintamalli on olennaisilta osin riippuvainen tällaisista resursseista ja miten tällaiset resurssit ovat yritykselle arvonmuodostuksen lähde.

▼B

Toimintakertomuksessa on myös annettava

tiedot yrityksen todennäköisestä tulevasta kehityksestä;

tiedot tutkimus- ja kehitystoiminnasta;

direktiivin 2012/30/EU 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot omien osakkeiden hankkimisesta;

tiedot yrityksen sivuliikkeiden olemassaolosta; ja

yrityksen käyttämien rahoitusvälineiden osalta, jos tämä on olennaista yrityksen varojen, velkojen, taloudellisen aseman sekä tuloksen arvioimisen kannalta:

yrityksen rahoitusriskien hallinnan tavoitteet ja menettelytavat, mukaan luettuna kunkin sellaisen ennakoidun liiketoimen päälajin suojausmenettely, johon sovelletaan suojauslaskentaa; ja

ii)

yrityksen hinta-, luotto-, likviditeetti- ja kassavirtariskit.

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa pienet yritykset toimintakertomuksen laatimisvelvollisuudesta, jos ne edellyttävät, että liitetiedoissa annetaan direktiivin 2012/30/EU 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot omien osakkeiden hankkimisesta.

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa pienet ja keskisuuret yritykset 1 kohdan kolmannessa alakohdassa asetetusta velvollisuudesta siltä osin kuin se koskee muita kuin taloudellisia tietoja.

▼M4

19 a artikla

Kestävyysraportointi

Suurten yritysten sekä mikroyrityksiä lukuun ottamatta pienten ja keskisuurten yritysten, jotka ovat 2 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa määriteltyjä yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä, on sisällytettävä toimintakertomukseen tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan ymmärtää yrityksen vaikutukset kestävyysseikkoihin, sekä tiedot, jotka ovat tarpeen sen ymmärtämiseksi, miten kestävyysseikat vaikuttavat yrityksen kehitykseen, tulokseen ja asemaan.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot on esitettävä toimintakertomuksen erillisessä osassa selkeästi havaittavalla tavalla.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä

lyhyt kuvaus yrityksen liiketoimintamallista ja -strategiasta, mukaan lukien

yrityksen liiketoimintamallin ja -strategian resilienssi kestävyysseikkoihin liittyviin riskeihin nähden;

ii)

yrityksen mahdollisuudet, jotka liittyvät kestävyysseikkoihin;

iii)

yrityksen suunnitelmat, mukaan lukien täytäntöönpanotoimet ja niihin liittyvät rahoitus- ja investointisuunnitelmat, sen varmistamiseksi, että sen liiketoimintamalli ja -strategia sopivat yhteen kestävään talouteen siirtymisen kanssa ja tekevät mahdolliseksi rajoittaa ilmaston lämpeneminen 1,5 celsiusasteeseen ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen nojalla 12 päivänä joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen, jäljempänä ’Pariisin sopimus’, mukaisesti ja saavuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 ( 12 ) vahvistettu ilmastoneutraaliuden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä koskeva tavoite, sekä tarvittaessa tieto yrityksen yhteyksistä hiileen, öljyyn ja kaasuun liittyviin toimintoihin;

iv)

tieto siitä, miten yrityksen liiketoimintamallissa ja -strategiassa otetaan huomioon yrityksen sidosryhmien edut ja yrityksen vaikutukset kestävyysseikkoihin;

tieto siitä, miten yrityksen strategia on pantu täytäntöön kestävyysseikkojen osalta;

kuvaus yrityksen asettamista kestävyysseikkoihin liittyvistä aikasidonnaisista tavoitteista, mukaan lukien tarvittaessa ehdottomat kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteet ainakin vuosille 2030 ja 2050, kuvaus yrityksen edistymisestä kyseisten tavoitteiden saavuttamisessa ja selvitys siitä, perustuvatko yrityksen ympäristötekijöihin liittyvät tavoitteet vakuuttavaan tieteelliseen näyttöön;

kuvaus hallinto-, johto- ja valvontaelinten roolista kestävyysseikkojen osalta ja niiden asiantuntemuksesta ja osaamisesta tämän roolin hoitamiseksi tai näiden elinten mahdollisuuksista hyödyntää tällaista asiantuntemusta ja osaamista;

kuvaus yrityksen kestävyysseikkoihin liittyvistä toimintaperiaatteista;

tieto hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenille tarjottavien kestävyysseikkoihin liittyvien kannustinjärjestelmien olemassaolosta;

seuraavien kuvaus:

due diligence -prosessi, jota yritys soveltaa kestävyysseikkojen osalta ja jossa noudatetaan tapauksen mukaan unionin vaatimuksia, jotka koskevat yritysten velvollisuutta toteuttaa due diligence -prosessi;

ii)

merkittävimmät tosiasialliset tai mahdolliset haittavaikutukset, jotka liittyvät yrityksen omiin toimintoihin ja sen arvoketjuun, mukaan lukien sen tuotteet ja palvelut, sen liikesuhteet ja sen toimitusketju, kyseisten vaikutusten tunnistamiseksi ja seuraamiseksi toteutetut toimet sekä muut haittavaikutukset, jotka yrityksen on tunnistettava täyttääkseen muut unionin vaatimukset yritysten velvollisuudesta toteuttaa due diligence -prosessi;

iii)

yrityksen toteuttamat toimet tosiasiallisten tai mahdollisten haittavaikutusten ehkäisemiseksi, lieventämiseksi, korjaamiseksi tai poistamiseksi sekä tällaisten toimien tulokset;

kuvaus yritykseen kohdistuvista merkittävimmistä kestävyysseikkoihin liittyvistä riskeistä, mukaan lukien kuvaus yrityksen kyseisiä seikkoja koskevista pääasiallisista riippuvuussuhteista, sekä siitä, miten yritys hallitsee näitä riskejä;

a–g alakohdassa tarkoitettujen esitettävien tietojen kannalta merkitykselliset indikaattorit.

Yritysten on raportoitava prosessista, jossa tunnistetaan tiedot, jotka ne ovat sisällyttäneet toimintakertomukseen tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa lueteltuihin tietoihin on sisällyttävä tapauksen mukaan lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin aikahorisontteihin liittyvät tiedot.

Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on tapauksen mukaan sisällyttävä tiedot yrityksen omista toiminnoista ja sen arvoketjusta, mukaan lukien sen tuotteet ja palvelut, sen liikesuhteet ja sen toimitusketju.

Niiden toimenpiteiden, jotka jäsenvaltioiden on määrä hyväksyä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2022/2464 ( 13 ) 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti, kolmen ensimmäisen soveltamisvuoden ajan yrityksen on siinä tapauksessa, että kaikki tarvittavat tiedot sen arvoketjusta eivät ole saatavilla, selitettävä, millä tavoin se on pyrkinyt hankkimaan tarvittavat tiedot arvoketjustaan, mistä syistä kaikkia tarvittavia tietoja ei voitu saada ja miten se suunnittelee hankkivansa tarvittavat tiedot tulevaisuudessa.

Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on tapauksen mukaan sisällyttävä myös tietoa ja lisäselvityksiä toimintakertomukseen 19 artiklan mukaisesti sisältyvistä muista tiedoista ja vuositilinpäätöksessä esitetyistä luvuista.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että käynnissä olevaa kehitystä tai neuvoteltavana olevia asioita koskevia tietoja jätetään pois poikkeustapauksissa, jos hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet, jotka toimivat heille kansallisessa lainsäädännössä annettujen valtuuksien mukaisesti ja ovat yhteisesti vastuussa näkemyksestään, ovat asianmukaisesti perustellusti sitä mieltä, että tällaisten tietojen antaminen aiheuttaisi vakavaa haittaa yrityksen kaupalliselle asemalle, jos tällaisten tietojen poisjättäminen ei estä yrityksen kehityksen, tuloksen ja aseman sekä sen toiminnan vaikutusten oikeaa ja tasapuolista ymmärtämistä.

Yritysten on raportoitava tämän artiklan 1–3 kohdassa tarkoitetut tiedot 29 b artiklan nojalla hyväksyttyjen kestävyysraportointistandardien mukaisesti.

Yrityksen johdon on tiedotettava työntekijöiden edustajille asianmukaisella tasolla ja keskusteltava heidän kanssaan asiaankuuluvista tiedoista ja kestävyystietojen hankkimis- ja todentamiskeinoista. Työntekijöiden edustajien näkemys on annettava tarvittaessa tiedoksi asianomaisille hallinto-, johto- tai valvontaelimille.

Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 2–4 kohdassa säädetään, ja rajoittamatta tämän artiklan 9 ja 10 kohdan soveltamista tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut pienet ja keskisuuret yritykset, asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 145 alakohdassa määritellyt pienet tai rakenteeltaan yksinkertaiset laitokset, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY ( 14 ) 13 artiklan 2 alakohdassa määritellyt vakuutusalan kytkösyritykset ja mainitun direktiivin 13 artiklan 5 alakohdassa määritellyt jälleenvakuutusalan kytkösyritykset voivat rajata kestävyysraportointinsa seuraaviin tietoihin:

lyhyt kuvaus yrityksen liiketoimintamallista ja -strategiasta;

kuvaus yrityksen kestävyysseikkoihin liittyvistä toimintaperiaatteista;

yrityksen merkittävimmät tosiasialliset tai mahdolliset haittavaikutukset kestävyysseikkoihin sekä tällaisten tosiasiallisten tai mahdollisten haittavaikutusten tunnistamiseksi, seuraamiseksi, ehkäisemiseksi, lieventämiseksi tai korjaamiseksi toteutetut toimet;

yritykseen kohdistuvat merkittävimmät kestävyysseikkoihin liittyvät riskit sekä se, miten yritys hallitsee näitä riskejä;

a–d alakohdassa tarkoitettujen esitettävien tietojen kannalta tarpeelliset keskeiset indikaattorit.

Pienten ja keskisuurten yritysten, pienten tai rakenteeltaan yksinkertaisten laitosten sekä vakuutusalan ja jälleenvakuutusalan kytkösyritysten, jotka hyödyntävät ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua poikkeusta, on raportoitavat tiedot 29 c artiklassa tarkoitettujen pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevien kestävyysraportointistandardien mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, pienet ja keskisuuret yritykset, jotka ovat 2 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa määriteltyjä yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä, voivat ennen 1 päivää tammikuuta 2028 alkavien tilivuosien osalta päättää olla sisällyttämättä toimintakertomukseensa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja. Tällöin yrityksen on kuitenkin ilmoitettava lyhyesti toimintakertomuksessaan, miksi kestävyysraportointia ei toteutettu.

Tämän artiklan 1–4 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttävien yritysten ja tämän artiklan 6 kohdassa säädettyä poikkeusta hyödyntävien yritysten katsotaan noudattaneen 19 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädettyä vaatimusta.

Tämän kohdan toisessa alakohdassa säädettyjen edellytysten täyttyessä yritys, joka on tytäryritys, vapautetaan tämän artiklan 1–4 kohdassa säädetyistä velvoitteista, jäljempänä ’vapautuksen saanut tytäryritys’, jos tällainen yritys ja sen tytäryritykset sisällytetään emoyrityksen konsernin toimintakertomukseen, joka laaditaan 29 ja 29 a artiklan mukaisesti. Yritys, joka on kolmanteen maahan sijoittautuneen emoyrityksen tytäryritys, vapautetaan tämän artiklan 1–4 kohdassa säädetyistä velvoitteista myös silloin, kun tällainen yritys ja sen tytäryritykset sisällytetään kolmanteen maahan sijoittautuneen kyseisen emoyrityksen konsernin kestävyysraportointiin ja kun kyseinen konsernin kestävyysraportointi toteutetaan 29 b artiklan nojalla hyväksyttyjen kestävyysraportointistandardien mukaisesti tai tavalla, joka vastaa kyseisiä kestävyysraportointistandardeja, mikä määritetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY ( 15 ) 23 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan nojalla hyväksytyllä täytäntöönpanosäädöksellä kestävyysraportointistandardien vastaavuudesta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun vapautukseen sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

vapautuksen saaneen tytäryrityksen toimintakertomus sisältää kaikki seuraavat tiedot:

sen emoyrityksen nimi ja sääntömääräinen kotipaikka, joka raportoi tiedot konsernin tasolla tämän artiklan mukaisesti tai tavalla, joka vastaa tämän direktiivin 29 b artiklan nojalla hyväksyttyjä kestävyysraportointistandardeja, mikä määritetään direktiivin 2004/109/EY 23 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan nojalla hyväksytyn kestävyysraportointistandardien vastaavuutta koskevan täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti;

ii)

hyperlinkit tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun emoyrityksen konsernin toimintakertomukseen tai tapauksen mukaan emoyrityksen konsernin kestävyysraportointiin sekä tämän direktiivin 34 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a a alakohdassa tarkoitettuun varmennuslausuntoon tai tämän alakohdan b alakohdassa tarkoitettuun varmennuslausuntoon;

iii)

tieto siitä, että yritys on vapautettu tämän artiklan 1–4 kohdassa säädetyistä velvoitteista;

jos emoyritys on sijoittautunut kolmanteen maahan, sen konsernin kestävyysraportointi ja yhden tai useamman sellaisen henkilön tai yhteisön antama varmennuslausunto konsernin kestävyysraportoinnin varmentamisesta, jolla on valtuudet antaa kestävyysraportointia koskeva varmennuslausunto kyseiseen emoyritykseen sovellettavan lainsäädännön nojalla, julkistetaan tämän direktiivin 30 artiklan mukaisesti ja noudattaen sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka alainen vapautuksen saanut tytäryritys on;

jos emoyritys on sijoittautunut kolmanteen maahan, vapautuksen saaneen tytäryrityksen toimintakertomukseen tai kolmanteen maahan sijoittautuneen emoyrityksen suorittamaan konsernin kestävyysraportointiin sisällytetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 ( 16 ) 8 artiklan mukaisesti annettavat tiedot, jotka kattavat unioniin sijoittautuneen vapautuksen saaneen tytäryrityksen ja sen tytäryritysten harjoittaman toiminnan.

Jäsenvaltio, jonka kansallisen lainsäädännön alainen vapautuksen saanut tytäryritys on, voi edellyttää, että emoyrityksen konsernin toimintakertomus tai tapauksen mukaan konsernin kestävyysraportti julkaistaan jollakin kyseisen jäsenvaltion hyväksymällä kielellä ja että toimitetaan tarvittavat käännökset tälle kielelle. Käännöksissä, joita ei ole virallisesti oikeaksi todistettu, on oltava tätä koskeva maininta.

Yrityksillä, jotka on 37 artiklan mukaisesti vapautettu toimintakertomuksen laatimisesta, ei ole velvollisuutta toimittaa tämän kohdan toisen alakohdan a alakohdan i–iii alakohdassa tarkoitettuja tietoja edellyttäen, että tällaiset yritykset julkaisevat konsernin toimintakertomuksen 37 artiklan mukaisesti.

Sovellettaessa tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa ja tapauksissa, joissa sovelletaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklaa, tämän direktiivin 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut luottolaitokset, jotka ovat pysyvästi liittyneet keskuslaitokseen, joka valvoo niitä asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti, katsotaan kyseisen keskuslaitoksen tytäryrityksiksi.

Sovellettaessa tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa tämän direktiivin 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetut vakuutusyritykset, jotka kuuluvat ryhmään direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen taloudellisten suhteiden perusteella ja joihin sovelletaan ryhmävalvontaa mainitun direktiivin 213 artiklan 2 kohdan a–c alakohdan mukaisesti, katsotaan kyseisen ryhmän emoyrityksen tytäryrityksiksi.

10.

Edellä 9 kohdassa säädettyä vapautusta sovelletaan myös yleisen edun kannalta merkittäviin yhteisöihin, joihin sovelletaan tämän artiklan vaatimuksia, lukuun ottamatta suuria yrityksiä, jotka ovat tämän direktiivin 2 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa määriteltyjä yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä.

▼B

20 artikla

Yhtiön hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskeva selvitys

Edellä 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen yritysten on sisällytettävä toimintakertomukseensa selvitys hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästään. Kyseinen selvitys on sisällytettävä erillisenä kohtana toimintakertomukseen, ja siinä on esitettävä ainakin seuraavat tiedot:

soveltuvissa tapauksissa viittaus seuraaviin:

hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän säännöstö, jota yrityksen on noudatettava,

ii)

hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän säännöstö, jota yritys on mahdollisesti päättänyt vapaaehtoisesti noudattaa,

iii)

tiedot kaikista yrityksen soveltamista kansallisen lainsäädännön vaatimukset ylittävistä hallinnointi- ja ohjauskäytänteistä.

Viitattaessa i tai ii alakohdassa tarkoitettuun hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän säännöstöön yrityksen on ilmoitettava myös, missä asianomaiset tekstit ovat julkisesti nähtävillä. Viitattaessa iii alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin yrityksen on asetettava tiedot hallinnointi- ja ohjauskäytänteestään julkisesti saataville;

jos yritys poikkeaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti a alakohdan i tai ii alakohdassa tarkoitetusta hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän säännöstöstä, selvitys siitä, mistä säännöstön kohdista se poikkeaa ja minkä vuoksi. Niissä tapauksissa, joissa yritys on päättänyt olla soveltamatta mitään a alakohdan i tai ii alakohdassa tarkoitettuja hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän sääntöjä, sen on perusteltava valintansa;

kuvaus yrityksen sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestelmien pääpiirteistä suhteessa taloudelliseen raportointiin;

julkisista ostotarjouksista ( 17 )21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25/EY 10 artiklan 1 kohdan c, d, f, h ja i alakohdassa edellytetyt tiedot, jos yritys kuuluu kyseisen direktiivin soveltamisalaan;

yhtiökokouksen toiminta ja sen tärkeimmät toimivalta-alat sekä kuvaus osakkeenomistajien oikeuksista ja siitä, miten niitä voidaan käyttää, ellei tämä tieto käy täysin ilmi kansallisesta lainsäädännöstä; ja

hallinto-, johto- ja valvontaelinten ja niiden valiokuntien kokoonpano ja toiminta; ja

▼M4

kuvaus yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelimiin sovellettavista monimuotoisuutta koskevista toimintaperiaatteista sukupuolinäkökohtien ja muiden näkökohtien, kuten iän, vammaisuuden tai koulutus- ja ammattitaustan, osalta sekä näiden monimuotoisuutta koskevien toimintaperiaatteiden tavoitteista, toteuttamistavasta ja tuloksista raportointijaksolla. Jos tällaisia toimintaperiaatteita ei sovelleta, selvityksessä on oltava selostus siitä, mistä tämä johtuu.

▼M4

Yritysten, joihin sovelletaan 19 a artiklaa, katsotaan noudattaneen tämän kohdan ensimmäisen alakohdan g alakohdassa säädettyä velvoitetta, kun ne sisällyttävät kyseisessä alakohdassa vaaditut tiedot kestävyysraportointiinsa ja kestävyysraportointiin viitataan yhtiön hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevassa selvityksessä.

▼B

Jäsenvaltiot voivat sallia, että tämän artiklan 1 kohdassa edellytetyt tiedot annetaan

erillisessä kertomuksessa, joka julkistetaan yhdessä toimintakertomuksen kanssa 30 artiklassa esitetyn mukaisesti; tai

asiakirjassa, joka on julkisesti saatavilla yrityksen verkkosivustolla ja johon viitataan toimintakertomuksessa.

Edellä a alakohdassa tarkoitetussa erillisessä kertomuksessa tai b alakohdassa tarkoitetussa asiakirjassa voidaan esittää ristikkäisviittauksia toimintakertomukseen, jos tämän artiklan 1 kohdan d alakohdassa edellytetyt tiedot on esitetty kyseisessä toimintakertomuksessa.

▼M1

Lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön on annettava 34 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukainen lausunto tämän artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan mukaisesti laadittujen tietojen osalta ja tarkistettava, että tämän artiklan 1 kohdan a, b, e, f ja g alakohdassa tarkoitetut tiedot on annettu.

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa tämän artiklan 1 kohdan a, b, e, f ja g alakohdan soveltamisesta 1 kohdassa tarkoitetut yritykset, jotka ovat laskeneet liikkeeseen yksinomaan muita arvopapereita kuin direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 14 alakohdassa tarkoitetuilla säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavia osakkeita, paitsi jos tällaiset yritykset ovat laskeneet liikkeeseen direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 15 alakohdassa tarkoitetussa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä kaupankäynnin kohteeksi otettavia osakkeita.

▼M1

Sen estämättä, mitä 40 artiklassa säädetään, 1 kohdan g alakohtaa ei sovelleta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

▼B

LUKU

KONSERNITILINPÄÄTÖS JA KONSERNIA KOSKEVAT KERTOMUKSET

21 artikla

Konsernitilinpäätöksen ja konsernia koskevien kertomusten laajuus

Tätä lukua sovellettaessa emoyritystä ja kaikkia sen tytäryrityksiä pidetään konsernitilinpäätökseen yhdisteltävinä yrityksinä, jos emoyritys on yritys, johon sovelletaan tässä direktiivissä säädettyjä yhteensovittamistoimenpiteitä 1 artiklan 1 kohdan nojalla.

22 artikla

Konsernitilinpäätöksen laatimisvaatimus

Jäsenvaltion on vaadittava, että sen kansallisen lainsäädännön alaiset yritykset laativat konsernitilinpäätöksen ja konsernin toimintakertomuksen, jos kyseinen yritys (emoyritys)

omistaa enemmistön toisen yrityksen (tytäryritys) osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä;

on oikeutettu asettamaan tai erottamaan toisen yrityksen (tytäryritys) hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenten enemmistön ja samalla on itse kyseisen yrityksen osakkeenomistaja tai jäsen;

sillä on oikeus käyttää määräävää vaikutusvaltaa yrityksessä (tytäryritys), jossa se on osakkeenomistajana tai jäsenenä, kyseisen yrityksen kanssa tehdyn sopimuksen taikka sen perustamiskirjan tai yhtiöjärjestyksen määräyksen nojalla, jos sen lainsäädännön mukaan, jonka alainen kyseinen tytäryritys on, tällainen sopimus tai määräys on sallittu.

Jäsenvaltion ei kuitenkaan tarvitse säätää, että emoyrityksen on oltava tytäryrityksensä osakkeenomistaja tai jäsen. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä ei ole säännöksiä tällaisista sopimuksista tai määräyksistä, sen ei tarvitse soveltaa tätä säännöstä; tai

on yrityksen osakkeenomistaja tai jäsen ja

enemmistö tämän yrityksen (tytäryritys) hallinto-, johto- tai valvontaelinten niistä jäsenistä, jotka ovat olleet toimessaan tilivuoden aikana ja edellisen tilivuoden aikana sekä konsernitilinpäätöksen laatimiseen asti, on valittu yksinomaan käyttämällä sen äänioikeutta; tai

ii)

käyttää yksin tämän yrityksen (tytäryritys) osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärän enemmistöä sen muiden osakkeenomistajien tai jäsenten kanssa tehdyn sopimuksen perusteella. Jäsenvaltiot voivat antaa tarkempia säännöksiä tällaisten sopimusten muodosta ja sisällöstä.

Jäsenvaltioiden on annettava säännökset ainakin edellä ii alakohdassa tarkoitetuista järjestelyistä. Ne voivat asettaa i alakohdan soveltamisen edellytykseksi vähintään 20 prosentin osuuden osakkeenomistajien tai jäsenten kokonaisäänimäärästä.

Edellä olevaa i alakohtaa ei kuitenkaan sovelleta, jos kolmannella osapuolella on a, b tai c alakohdassa tarkoitettu asema kyseisessä yrityksessä.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tapausten lisäksi jäsenvaltio voi vaatia, että sen kansallisen lainsäädännön alainen yritys laatii konsernitilinpäätöksen ja konsernin toimintakertomuksen, jos

kyseisellä yrityksellä (emoyritys) on valtuudet käyttää tai se tosiasiallisesti käyttää määräävää vaikutusvaltaa tai määräysvaltaa toisessa yrityksessä (tytäryritys); tai

emoyritys johtaa kyseistä yritystä (emoyritys) ja toista yritystä (tytäryritys) yhtenäiseltä pohjalta.

Sovellettaessa 1 kohdan a, b ja d alakohtaa luetaan emoyrityksellä oleviin äänestämistä, asettamista tai erottamista koskeviin oikeuksiin myös muilla tytäryrityksillä sekä sellaisilla henkilöillä olevat tällaiset oikeudet, jotka toimivat omissa nimissään mutta emoyrityksen tai muiden tytäryritysten lukuun.

Sovellettaessa 1 kohdan a, b ja d alakohtaa 3 kohdassa tarkoitettuihin oikeuksiin ei lueta oikeuksia,

jotka liittyvät osakkeisiin tai osuuksiin, joita hallitaan jonkun muun kuin kyseisen emoyrityksen tai sen tytäryrityksen lukuun; tai

jotka liittyvät osakkeisiin tai osuuksiin, jotka

on saatu vakuudeksi, jos näitä oikeuksia käytetään saatujen ohjeiden mukaisesti, tai

ii)

joiden hallinta perustuu tavanomaiseen liiketoimintaan kuuluvaan lainanantoon, jos niiden äänioikeutta käytetään vakuudenantajan eduksi.

Sovellettaessa 1 kohdan a ja d alakohtaa on tytäryrityksen osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä yhteensä vähennettävä tällä yrityksellä itsellään tai sen tytäryrityksellä taikka omissa nimissään mutta näiden yritysten lukuun toimivalla henkilöllä olevien osakkeiden tai osuuksien äänimäärä.

Sekä emoyritys että kaikki sen tytäryritykset on yhdisteltävä konsernitilinpäätökseen tytäryritysten kotipaikan sijainnista riippumatta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 23 artiklan 9 kohdan soveltamista.

Jäsenvaltio voi vaatia, että sen kansallisen lainsäädännön alainen yritys laatii konsernitilinpäätöksen ja konsernin toimintakertomuksen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan sekä 21 ja 23 artiklan soveltamista, jos

tätä yritystä sekä yhtä tai useampaa yritystä, johon se ei ole 1 kohdassa tai 2 kohdassa tarkoitetussa yhteydessä, johdetaan yhtenäiseltä pohjalta

kyseisen yrityksen kanssa tehdyn sopimuksen nojalla; tai

ii)

näiden muiden yritysten perustamiskirjan tai yhtiöjärjestyksen määräysten nojalla; tai

tämän yrityksen ja yhden tai useamman sellaisen yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelinten enemmistöön, johon se ei ole 1 kohdassa tai 2 kohdassa tarkoitetussa yhteydessä, kuuluu tilivuoden aikana ja konsernitilinpäätöksen laatimiseen asti samoja henkilöitä.

Jos jäsenvaltio käyttää edellä 7 kohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa, siinä määritellyt yritykset ja kaikki niiden tytäryritykset on yhdisteltävä konsernitilinpäätökseen, jos yksi tai useampi näistä yrityksistä on yritysmuodoltaan liitteessä I tai liitteessä II tarkoitettu yritys.

Tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitettuun konsernitilinpäätökseen ja konsernin toimintakertomukseen sovelletaan tämän artiklan 5 kohtaa, 23 artiklan 1, 2, 9 ja 10 kohtaa sekä 24–29 artiklaa seuraavin muutoksin:

viittauksilla emoyrityksiin tarkoitetaan viittausta kaikkiin tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitettuihin yrityksiin ja

konsernitilinpäätökseen otettavat erät ”pääoma”, ”rahasto, johon ylikurssi kirjataan”, ”uudelleenarvostusrahasto”, ”rahastot”, ”edellisten tilivuosien tulos” ja ”tilivuoden tulos” merkitään kuitenkin kaikkien tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen yritysten mainittujen erien yhteismääränä, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 24 artiklan 3 kohdan soveltamista.

23 artikla

Vapautukset konsernitilinpäätöksen laatimisesta ja konsernitilipäätökseen yhdistelemisestä

Pienet konsernit on vapautettava konsernitilinpäätöksen ja konsernin toimintakertomuksen laatimisvelvollisuudesta, paitsi jos jokin sidosyritys on yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö.

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa keskisuuret konsernit konsernitilinpäätöksen ja konsernin toimintakertomuksen laatimisvelvollisuudesta, paitsi jos jokin sidosyritys on yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö.

Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltion on vapautettava konsernitilinpäätöksen ja konsernin toimintakertomuksen laatimisvelvollisuudesta kaikki sellaiset kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön alaiset emoyritykset (vapautettava yritys), joiden oma emoyhtiö on jonkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön alainen, mukaan lukien yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt, elleivät kyseiset yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt kuulu 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisalaan, seuraavissa tapauksissa:

vapautettavan yrityksen emoyrityksellä on kaikki vapautettavan yrityksen osakkeet tai osuudet. Vapautettavan yrityksen niitä osakkeita tai osuuksia, jotka ovat sen hallinto-, johto- tai valvontaelinten jäsenillä oikeudellisen velvoitteen taikka kyseisen yrityksen perustamiskirjan, yhtiöjärjestyksen tai -sääntöjen määräykseen perustuvan velvoitteen perusteella, ei tällöin lueta mukaan; tai

vapautettavan yrityksen emoyrityksellä on vähintään 90 prosenttia vapautettavan yrityksen osakkeista tai osuuksista, ja vapautettavan yrityksen muut osakkeenomistajat tai jäsenet ovat suostuneet vapauttamiseen.

Edellä 3 kohdassa tarkoitettujen vapautusten on täytettävä kaikki seuraavat edellytykset:

vapautettava yritys sekä, tämän kuitenkaan rajoittamatta 9 kohdan soveltamista, kaikki sen tytäryritykset otetaan huomioon sellaisen suuremman yrityskokonaisuuden konsernitilinpäätöksessä, jonka emoyritys on jonkin jäsenvaltion lainsäädännön alainen;

▼M4

a alakohdassa tarkoitetun konsernitilinpäätöksen ja suuremman yrityskokonaisuuden konsernin toimintakertomuksen laatii tämän yrityskokonaisuuden emoyritys sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alainen kyseinen emoyritys on, noudattaen tätä direktiiviä, lukuun ottamatta 29 a artiklassa säädettyjä vaatimuksia, tai asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksyttyjä kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja;

▼B

vapautettavan yrityksen osalta julkaistaan seuraavat asiakirjat sen jäsenvaltion asiaankuuluvan lainsäädännön mukaisesti, jonka lainsäädäntöä sovelletaan vapautettavaan yritykseen 30 artiklan mukaisesti:

a alakohdassa tarkoitettu konsernitilinpäätös ja b alakohdassa tarkoitettu konsernin toimintakertomus;

ii)

tilintarkastuskertomus, ja

iii)

tarvittaessa 6 kohdassa tarkoitettu liite.

Kyseinen jäsenvaltio voi vaatia, että edellä i, ii ja iii alakohdassa tarkoitetut asiakirjat julkaistaan sen virallisella kielellä ja että käännös on virallisesti vahvistettu;

vapautettavan yrityksen vuositilinpäätöksen liitetiedoissa esitetään seuraavat tiedot:

sen emoyrityksen nimi ja kotipaikka, joka laatii a alakohdassa tarkoitetun konsernitilinpäätöksen, ja

ii)

vapautus konsernitilinpäätöksen ja konsernin toimintakertomuksen laatimisvelvollisuudesta.

Jos kaikki 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, jäsenvaltio voi muissa kuin edellä 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa vapauttaa konsernitilinpäätöksen ja konsernin toimintakertomuksen laatimisvelvollisuudesta sellaisen kansallisen lainsäädäntönsä alaisen emoyrityksen (vapautettava yritys), joka on samalla jonkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön alaisen emoyrityksen tytäryritys, mukaan lukien yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt, elleivät kyseiset yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt kuulu 2 artiklan 1 alakohdan a alakohdan soveltamisalaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista sekä edellyttäen lisäksi, että

sellaiset osakkeenomistajat tai jäsenet, jotka omistavat vähimmäisosuuden vapautettavan yrityksen merkitystä pääomasta, eivät ole viimeistään kuusi kuukautta ennen tilikauden päättymistä vaatineet konsernitilinpäätöksen laatimista;

edellä a kohdassa tarkoitettu vähimmäisosuus ei ylitä seuraavia raja-arvoja:

10 prosenttia merkitystä pääomasta julkisten osakeyhtiöiden ja kommandiittiosakeyhtiöiden osalta; ja

ii)

20 prosenttia merkitystä pääomasta muiden yritysmuotojen osalta;

jäsenvaltio ei aseta vapautuksen edellytykseksi,

että emoyrityksen, joka on laatinut edellä 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetun konsernitilinpäätöksen, on oltava vapautuksen myöntävän jäsenvaltion lainsäädännön alainen, tai

ii)

kyseisten tilinpäätösten laatimiseen ja tarkastamiseen liittyviä ehtoja.

Jäsenvaltio voi asettaa 3 ja 5 kohdassa tarkoitettujen vapautusten edellytykseksi sen, että 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa konsernitilinpäätöksessä tai sen liitteessä annetaan lisätietoja tämän direktiivin mukaisesti, jos tällaisia tietoja vaaditaan kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön alaisilta yrityksiltä, jotka ovat vastaavissa olosuhteissa velvollisia laatimaan konsernitilinpäätöksen.

Edellä olevan 3–6 kohdan soveltaminen ei estä jäsenvaltiota soveltamasta konsernitilinpäätösten tai konsernin toimintakertomusten laatimista koskevaa lainsäädäntöään siltä osin kuin näitä asiakirjoja vaaditaan

tietojen antamiseksi työntekijöille tai heidän edustajilleen; tai

annettaviksi hallintoviranomaisille tai tuomioistuimille niiden omaa käyttöä varten.

Jäsenvaltio, joka säätää tai määrää vapautuksista tämän artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisesti, voi myös, tämän kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 1, 2, 3 ja 5 kohdan soveltamista, vapauttaa konsernitilinpäätöksen ja konsernin toimintakertomuksen laatimisvelvollisuudesta kaikki sellaiset kansallisen lainsäädäntönsä alaiset emoyritykset (vapautettava yritys), mukaan lukien yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt, elleivät kyseiset yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt kuulu 2 artiklan 1 alakohdan a alakohdan soveltamisalaan, jotka ovat jonkin sellaisen emoyrityksen tytäryrityksiä, joka ei ole minkään jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön alainen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

vapautettava yritys sekä, tämän kuitenkaan rajoittamatta 9 artiklan soveltamista, kaikki sen tytäryritykset otetaan huomioon laajemman yrityskokonaisuuden konsernitilinpäätöksessä;

a alakohdassa tarkoitettu konsernitilinpäätös ja, tarvittaessa, konsernin toimintakertomus laaditaan

▼M4

tämän direktiivin mukaisesti, lukuun ottamatta 29 a artiklassa säädettyjä vaatimuksia;

▼B

ii)

asetuksen (EY) N:o 1606/2002 nojalla hyväksyttyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien vaatimusten mukaisesti;

▼M4

iii)

vastaavalla tavalla kuin konsernitilinpäätökset ja konsernin toimintakertomukset, jotka laaditaan tämän direktiivin mukaisesti, lukuun ottamatta 29 a artiklassa säädettyjä vaatimuksia, tai

▼B

iv)

menetelmästä kolmansien maiden arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden soveltamien tilinpäätösstandardien vastaavuuden määrittämiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2003/71/EY ja 2004/109/EY nojalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1569/2007 ( 18 ) mukaisesti määriteltyjä kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja vastaavalla tavalla;

yksi tai useampi lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö, joka on hyväksytty tilintarkastajaksi sen kansallisen lainsäädännön mukaan, jonka alainen kyseisen tilinpäätöksen laatinut yritys on, on tarkastanut a alakohdassa tarkoitetun konsernitilinpäätöksen.

Tällöin sovelletaan 4 kohdan c ja d alakohtaa sekä 5, 6 ja 7 kohtaa.

Yritystä, yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt mukaan luettuina, ei tarvitse sisällyttää konsernitilinpäätökseen, jos vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

erittäin harvinaiset tapaukset, joissa tiedot, jotka tarvitaan tämän direktiivin mukaiseen konsernitilinpäätöksen laatimiseen, eivät ole saatavissa ilman suhteettomia kustannuksia tai kohtuutonta viivytystä;

kyseisen yrityksen osakkeet tai osuudet ovat hallussa yksinomaan edelleen luovuttamista varten; tai

huomattavat ja pitkäaikaiset rajoitukset merkittävästi estävät

emoyritystä käyttämästä oikeuksiaan, joita sillä on kyseisen yrityksen varoihin tai johtoon nähden; tai

ii)

kyseisen yrityksen yhtenäisen johtamisen, kun se on jossakin 22 artiklan 7 kohdassa tarkoitetuista suhteista.

10.

Rajoittamatta 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 21 artiklan sekä tämän artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamista emoyritys, myös yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö, vapautetaan 22 artiklassa säädetystä velvoitteesta, jos

sen kaikki tytäryritykset ovat merkitykseltään vähäisiä niin yksittäin kuin yhdessä tarkasteltuna; tai

kaikki sen tytäryritykset voidaan vapauttaa konsernitilinpäätökseen yhdistelemisestä tämän artiklan 9 kohdan nojalla.

24 artikla

Konsernitilinpäätöksen laatiminen

Konsernitilinpäätökseen sovelletaan 2 ja 3 lukua ottaen huomioon keskeiset mukautukset, jotka ovat tarpeen otettaessa huomioon konsernitilinpäätöksen erityispiirteet vuositilinpäätökseen verrattuna.

Konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yritysten varat ja velat otetaan täysimääräisinä konsernitaseeseen.

Konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yritysten osakkeiden tai osuuksien kirjanpitoarvot eliminoidaan sitä osuutta vastaan, jota ne edustavat näiden yritysten omasta pääomasta, seuraavasti:

lukuun ottamatta emoyrityksellä itsellään tai muulla konsernitilinpäätökseen yhdisteltävällä yrityksellä olevia emoyrityksen osakkeita tai osuuksia, joita on 3 luvun mukaisesti pidettävä omina osakkeina, tällainen eliminointi tehdään sen hetken kirjanpitoarvon pohjalta, jona kyseinen yritys ensimmäisen kerran sisällytetään konsernitilinpäätökseen. Eliminoinneista aiheutuvat erot merkitään mahdollisuuksien mukaan suoraan sellaisten konsernitaseessa olevien erien kohdalle, joiden arvo on niiden kirjanpitoarvoa suurempi tai pienempi;

jäsenvaltio voi sallia tai vaatia eliminoinnin tekemisen sen arvon perusteella, joka yksilöitävissä olevilla varoilla ja veloilla oli osakkeiden tai osuuksien hankintapäivänä tai sinä päivänä, jona yrityksestä tuli tytäryritys, jos osakkeet tai osuudet on hankittu eri ajankohtina;

kaikki a alakohdan soveltamisen jälkeen jäljellä olevat tai b alakohdan soveltamisesta johtuvat erot esitetään konsernitaseessa liikearvona;

liikearvon arvon laskentamenetelmistä sekä kaikista merkittävistä arvon muutoksista suhteessa edelliseen tilivuoteen on annettava selvitys tilinpäätöksen liitetiedoissa;

jos jäsenvaltio sallii positiivisen ja negatiivisen liikearvon vähentämisen toisistaan, tilinpäätöksen liitetiedoissa on oltava myös analyysi liikearvosta;

negatiivinen liikearvo voidaan siirtää konsernituloslaskelmaan, jos sellainen käsittely on 2 luvussa esitettyjen periaatteiden mukainen.

Jos konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien tytäryritysten osakkeita tai osuuksia on muiden henkilöiden kuin kyseisten yritysten hallussa, kyseisille osakkeille ja osuuksille kuuluva määrä esitetään konsernitaseessa erikseen määräysvallattomien omistajien osuutena.

Konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yritysten tuotot ja kulut sisällytetään täysimääräisinä konsernituloslaskelmaan.

Edellä 4 kohdassa tarkoitettu osakkeille ja osuuksille kuuluva tulos esitetään erikseen konsernituloslaskelmassa määräysvallattomien omistajien osuutena tuloksesta.

Konsernitilinpäätöksessä on esitettävä konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yritysten varat ja velat, taloudellinen asema sekä tulos niin kuin ne olisivat yksi yritys. Erityisesti seuraavat erät on eliminoitava konsernitilinpäätöksestä:

yritysten väliset velat ja saatavat;

yritysten välisiin liiketapahtumiin liittyvät tuotot ja kulut; ja

yritysten välisistä liiketapahtumista johtuvat voitot ja tappiot, jos ne sisältyvät varojen kirjanpitoarvoihin.

Konsernitilinpäätös on laadittava samalta päivältä kuin emoyrityksen vuositilinpäätös.

Jäsenvaltio voi kuitenkin sallia tai vaatia, että konsernitilinpäätös laaditaan eri päivältä, jotta voidaan ottaa huomioon useimpien tai tärkeimpien konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yritysten tilinpäätöspäivät edellyttäen, että

tämä tosiseikka ja sen perustelut on ilmoitettava konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa;

on otettava huomioon tai ilmoitettava konsernitilinpäätökseen yhdisteltävän yrityksen varoja ja velkoja, taloudellista asemaa sekä tulosta koskevat tärkeät tapahtumat kyseisen yrityksen tilinpäätöspäivän ja konsernin tilinpäätöspäivän välisenä aikana; ja

jos yrityksen tilinpäätöspäivä on yli kolme kuukautta aikaisemmin tai myöhemmin kuin konsernin tilinpäätöspäivä, yritys on yhdisteltävä konsernitilinpäätökseen konsernin tilinpäätöspäivältä laaditun välitilinpäätöksen perusteella.

Jos konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yritysten joukko on tilivuoden aikana merkittävästi muuttunut, konsernitilinpäätöksessä on annettava tietoja, joiden avulla on mahdollista vertailla peräkkäisiä konsernitilinpäätöksiä. Tämä velvollisuus voidaan täyttää laatimalla oikaistu vertaileva tase ja oikaistu vertaileva tuloslaskelma.

10.

Konsernitilinpäätökseen sisältyvät varat ja velat arvostetaan yhdenmukaisten menetelmien mukaisesti ja 2 luvun mukaisesti.

11.

Yrityksen, joka laatii konsernitilinpäätöksen, on sovellettava samoja arvostusperusteita, joita sovelletaan sen vuositilinpäätöksessä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia tai vaatia, että konsernitilinpäätöksessä käytetään muita 2 luvun mukaisia arvostusperusteita. Tällaisen poikkeuksen käytöstä on ilmoitettava konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa ja sille on esitettävä perustelut.

12.

Jos konsernitilinpäätökseen yhdisteltävät yritykset ovat arvostaneet konsernitilinpäätökseen sisältyvät varat ja velat konsernitilinpäätöstä laadittaessa sovellettavista arvostusmenetelmistä poikkeavalla tavalla, ne on arvostettava uudelleen konsernitilinpäätöksessä noudatettavien arvostusmenetelmien mukaisesti. Tästä vaatimuksesta saa poiketa poikkeustapauksissa. Mahdollisesta poikkeamisesta on ilmoitettava konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa ja sille on esitettävä perustelut.

13.

Laskennalliset verot on merkittävä konsernitilinpäätökseen, jos on todennäköistä, että jokin konsernitilinpäätökseen yhdisteltävä yritys joutuu lähitulevaisuudessa tekemään suorituksen tällaisen erotuksen perusteella.

14.

Jos konsernitilinpäätökseen sisältyviin varoihin on ainoastaan verotussyistä tehty poikkeuksellisia arvontarkistuksia, nämä arvontarkistukset on vastaavasti eliminoitava ennen näiden varojen sisällyttämistä konsernitilinpäätökseen.

25 artikla

Konsernin sisäiset liiketoimintojen yhdistämiset

Jäsenvaltio voi sallia tai vaatia, että konsernitilinpäätökseen yhdisteltävän yrityksen pääomaan sisältyvien osakkeiden kirjanpitoarvot voidaan eliminoida pelkästään oman pääoman vastaavaa prosenttiosuutta vastaan edellyttäen, että liiketoimintojen yhdistämiseen osallistuvat yritykset ovat viime kädessä saman osapuolen määräysvallassa sekä ennen liiketoimintojen yhdistämistä että sen jälkeen ja edellyttäen, ettei määräysvalta ole väliaikainen.

Kaikki 1 kohdan soveltamisesta aiheutuvat erot lisätään konsernitaseen rahastoihin tai vähennetään niistä asianmukaisella tavalla.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetun menetelmän soveltaminen, siitä aiheutuvat rahastojen muutokset sekä kyseisten yritysten nimet ja kotipaikat on ilmoitettava konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa.

26 artikla

Suhteellinen yhdisteleminen

Jos konsernitilinpäätökseen yhdisteltävä yritys johtaa toista yritystä yhdessä yhden tai useamman sellaisen yrityksen kanssa, jota ei yhdistellä konsernitilinpäätökseen, jäsenvaltio voi sallia tai vaatia, että kyseinen toinen yritys sisällytetään konsernitilinpäätökseen suhteessa, joka vastaa konsernitilinpäätökseen yhdisteltävän yrityksen osuutta sen pääomasta.

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa suhteellisessa yhdistelemisessä noudatetaan soveltuvin osin23artiklan 9 ja 10 kohtaa sekä 24 artiklaa.

27 artikla

Pääomaosuusmenetelmän soveltaminen osakkuusyrityksiin

Jos konsernitilinpäätökseen yhdisteltävällä yrityksellä on osakkuusyritys, tämä osakkuusyritys on esitettävä konsernitaseessa asianmukaisesti otsikoituna erillisenä eränä.

Sovellettaessa tätä artiklaa ensimmäisen kerran osakkuusyritykseen kyseinen osakkuusyritys on ilmoitettava konsernitaseessa joko

2 ja 3 luvussa annettujen arvostussääntöjen mukaisesti laskettuna kirjanpitoarvona. Tämän arvon ja sitä osuutta omasta pääomasta, jota omistusyhteys edustaa, vastaavan määrän välinen ero ilmoitetaan erikseen konsernitaseessa tai konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa. Ero lasketaan siltä päivältä, jona tätä menetelmää käytetään ensimmäisen kerran; tai

määränä, joka vastaa sitä osuutta osakkuusyrityksen omasta pääomasta, jota tuo omistusyhteys kyseisessä osakkuusyrityksessä edustaa. Tämän määrän ja 2 ja 3 luvussa esitettyjen arvostussääntöjen mukaisesti lasketun kirjanpitoarvon välinen ero on ilmoitettava erikseen konsernitaseessa tai konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa. Ero lasketaan siltä päivältä, jona tätä menetelmää käytetään ensimmäisen kerran.

Jäsenvaltio voi säätää, että on sovellettava jompaakumpaa a ja b alakohdassa säädetyistä vaihtoehdoista. Tällaisissa tapauksissa konsernitaseessa tai konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa on ilmoitettava, kumpi vaihtoehto on valittu.

Lisäksi jäsenvaltio voi sallia tai vaatia, että a ja b alakohtaa sovellettaessa ero lasketaan osakkeiden tai osuuksien hankintapäivältä tai siltä päivältä, jona yrityksestä tuli osakkuusyritys, jos osakkeet tai osuudet on hankittu eri ajankohtina.

Jos osakkuusyrityksen varojen tai vastuiden arvostamisessa on noudatettu muita kuin 24 artiklan 11 kohdassa tarkoitettuja konsernitilinpäätöksen laatimisessa sovellettavia arvostusmenetelmiä, ne voidaan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetun eron laskemista varten arvostaa uudelleen noudattaen konsernitilinpäätöksen laatimisessa sovellettavia arvostusmenetelmiä. Jos tällaista uudelleenarvostusta ei ole tehty, siitä on ilmoitettava konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa. Jäsenvaltio voi vaatia, että tällainen uudelleenarvostus tehdään.

Edellä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun kirjanpitoarvoon tai 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun määrään, joka vastaa osuutta osakkuusyrityksen omasta pääomasta, on lisättävä tai siitä on vähennettävä määrä, joka vastaa tuon omistusyhteyden osakkuusyrityksen omasta pääomasta edustaman osuuden muutoksia tilikaudella; siitä on vähennettävä omistusyhteyteen liittyvät osingot tai muu voitonjako.

Siltä osin kuin 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettua positiivista eroa ei voida kohdistaa mihinkään varojen tai velkojen ryhmään, sitä on käsiteltävä 12 artiklan 6 kohdan d alakohdassa, 12 artiklan 11 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 24 artiklan 3 kohdan c alakohdassa sekä liitteissä III ja IV säädettyjen ”liikearvoa” koskevien sääntöjen mukaisesti.

Tällaisia osakkuusyritysten omistusyhteyksiä vastaavat osuudet osakkuusyrityksen tuloksesta esitetään konsernituloslaskelmassa asianmukaisesti otsikoituna erillisenä eränä.

Edellä 24 artiklan 7 kohdassa tarkoitetut eliminoinnit tehdään siltä osin kuin niiden perusteet ovat tiedossa tai saatavilla.

Jos osakkuusyritys laatii konsernitilinpäätöksen, 1–7 kohtaa sovelletaan tällaisessa konsernitilinpäätöksessä ilmoitettuun omaan pääomaan.

Tätä artiklaa ei tarvitse soveltaa, jos omistusyhteys osakkuusyrityksen pääomasta ei ole olennainen.

28 artikla

Konsernitilinpäätöksen liitetiedot

Konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa on esitettävä tämän direktiivin muissa säännöksissä vaadittujen tietojen lisäksi 16, 17 ja 18 artiklassa vaaditut tiedot tavalla, joka helpottaa konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yritysten taloudellisen aseman arviointia kokonaisuutena ottaen huomioon keskeiset mukautukset, jotka ovat tarpeen otettaessa huomioon konsernitilinpäätöksen erityispiirteet vuositilinpäätökseen verrattuna, mukaan lukien seuraavat:

ilmoitettaessa lähipiirien väliset liiketoimet sellaisia konsernin sisäisiä lähipiiriliiketoimia, jotka eliminoidaan konsernitilinpäätöstä laadittaessa, ei saa sisällyttää mukaan;

ilmoitettaessa tilivuoden aikana palveluksessa olleiden työntekijöiden keskimääräinen lukumäärä on ilmoitettava erikseen niiden yritysten palveluksessa olleiden työntekijöiden lukumäärä, jotka sisällytetään konsernitilinpäätökseen suhteellista yhdistelemistä käyttäen; ja

ilmoitettaessa hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenille myönnettyjen korvausten, ennakkojen ja luottojen määrä on ilmoitettava ainoastaan emoyrityksen ja sen tytäryritysten emoyrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenille myöntämät määrät.

Konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa on 1 kohdan mukaisesti vaadittujen tietojen lisäksi ilmoitettava seuraavat tiedot:

konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yritysten osalta:

kyseisten yritysten nimet ja kotipaikat,

ii)

konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yritysten tai omissa nimissään mutta kyseisten yritysten lukuun toimivien henkilöiden osuus näiden muiden yritysten kuin emoyrityksen pääomasta;

iii)

tieto siitä, mitkä 22 artiklan 1, 2 ja 7 kohdassa tarkoitetuista edellytyksistä ovat 22 artiklan 3, 4 ja 5 kohdan soveltamisen jälkeen olleet konsernitilinpäätökseen yhdistelemisen perustana. Kyseinen tieto voidaan kuitenkin jättää antamatta, jos konsernitilinpäätökseen yhdisteleminen on suoritettu 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla ja jos osuus pääomasta on sama kuin osuus äänimäärästä.

Samat tiedot on annettava yrityksistä, jotka on jätetty konsernitilinpäätöksen ulkopuolelle epäolennaisuuden perusteella 6 artiklan 1 kohdan j alakohdan ja 23 artiklan 10 kohdan nojalla, ja on annettava selostus siitä, miksi 23 artiklan 9 kohdassa tarkoitetut yritykset on jätetty sen ulkopuolelle;

konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yritysten 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen osakkuusyritysten nimet ja kotipaikat sekä konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yritysten tai omissa nimissään mutta näiden yritysten lukuun toimivien henkilöiden osuus osakkuusyritysten pääomasta;

26 artiklan mukaisesti suhteellisesti yhdisteltyjen yritysten nimet ja kotipaikat, seikat, joihin kyseisten yritysten yhteinen johto perustuu, sekä konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yritysten tai omissa nimissään mutta näiden yritysten lukuun toimivien henkilöiden osuus ensiksi mainittujen yritysten pääomasta; ja

jokaisen sellaisen muun kuin a, b ja c alakohdassa tarkoitetun yrityksen osalta, jossa konsernitilinpäätökseen yhdisteltävillä yrityksillä on joko itsellään tai omissa nimissään mutta näiden yritysten lukuun toimivien henkilöiden kautta omistusyhteys:

kyseisten yritysten nimi ja kotipaikka,

ii)

osuus pääomasta,

iii)

oman pääoman määrä ja asianomaisen yrityksen oman pääoman määrä sekä sellaisen viimeisen tilivuoden tulos, jonka tilinpäätös on hyväksytty.

Omaa pääomaa ja tulosta koskevat tiedot voidaan myös jättää antamatta, jos asianomainen yritys ei julkista tasettaan.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että 2 kohdan a–d alakohdassa edellytetyt tiedot annetaan direktiivin 2009/101/EY 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimitetussa katsauksessa. Katsauksen toimittamisesta on ilmoitettava konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa. Jäsenvaltiot voivat myös sallia, että kyseiset tiedot jätetään antamatta, jos ne ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden paljastaminen aiheuttaisi vakavaa haittaa jollekin niistä yrityksistä, joita ne koskevat. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että tietojen antamatta jättämiseen on saatava ennakkolupa hallintoviranomaiselta tai tuomioistuimelta. Tietojen antamatta jättämisestä on ilmoitettava konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa.

29 artikla

Konsernin toimintakertomus

Konsernin toimintakertomuksessa on tämän direktiivin muissa säännöksissä vaadittujen tietojen lisäksi esitettävä vähintään 19 ja 20 artiklassa vaaditut tiedot ottaen huomioon keskeiset mukautukset, jotka ovat tarpeen otettaessa huomioon konsernin toimintakertomuksen erityispiirteet toimintakertomukseen verrattuna, tavalla, joka helpottaa konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yritysten tilanteen arviointia kokonaisuutena.

Edellä 19 ja 20 artiklassa vaadittuihin tietoihin sovelletaan seuraavia mukautuksia:

ilmoitettaessa tarkemmat tiedot hankituista omista osakkeista tai osuuksista konsernin toimintakertomuksessa on ilmoitettava kyseisellä emoyrityksellä tai emoyrityksen tytäryrityksillä tai omissa nimissään mutta näistä yrityksistä minkä tahansa kyseisen yrityksen lukuun toimivilla henkilöillä olevien emoyrityksen osakkeiden tai osuuksien määrä ja nimellisarvo tai nimellisarvon puuttuessa kirjanpidollinen vasta-arvo. Jäsenvaltio voi sallia tai vaatia, että nämä tiedot annetaan konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa;

ilmoitettaessa sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestelmiä koskevat tiedot hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä annettavassa selvityksessä on viitattava konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yritysten sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestelmien pääpiirteisiin tarkastellen näitä yrityksiä yhtenä kokonaisuutena.

Jos toimintakertomuksen lisäksi on esitettävä konsernin toimintakertomus, nämä kertomukset voidaan antaa yhtenä asiakirjana.

▼M4

29 a artikla

Konsernin kestävyysraportointi

Edellä 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen suurten konsernien emoyritysten on sisällytettävä konsernin toimintakertomukseen tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan ymmärtää konsernin vaikutukset kestävyysseikkoihin, sekä tiedot, jotka ovat tarpeen sen ymmärtämiseksi, miten kestävyysseikat vaikuttavat konsernin kehitykseen, tulokseen ja asemaan.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot on esitettävä konsernin toimintakertomuksen erillisessä osassa selkeästi havaittavalla tavalla.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä

lyhyt kuvaus konsernin liiketoimintamallista ja -strategiasta, mukaan lukien

konsernin liiketoimintamallin ja -strategian resilienssi kestävyysseikkoihin liittyviin riskeihin nähden;

ii)

konsernin mahdollisuudet, jotka liittyvät kestävyysseikkoihin;

iii)

konsernin suunnitelmat, mukaan lukien täytäntöönpanotoimet ja niihin liittyvät rahoitus- ja investointisuunnitelmat, sen varmistamiseksi, että sen liiketoimintamalli ja -strategia sopivat yhteen kestävään talouteen siirtymisen kanssa ja tekevät mahdolliseksi rajoittaa ilmaston lämpeneminen 1,5 celsiusasteeseen Pariisin sopimuksen mukaisesti ja saavuttaa asetuksessa (EU) 2021/1119 vahvistettu ilmastoneutraaliuden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä koskeva tavoite, sekä tarvittaessa tieto konsernin yhteyksistä hiileen, öljyyn ja kaasuun liittyviin toimintoihin;

iv)

tieto siitä, miten konsernin liiketoimintamallissa ja -strategiassa otetaan huomioon konsernin sidosryhmien edut ja konsernin vaikutukset kestävyysseikkoihin;

tieto siitä, miten konsernin strategia on pantu täytäntöön kestävyysseikkojen osalta;

kuvaus konsernin asettamista kestävyysseikkoihin liittyvistä aikasidonnaisista tavoitteista, mukaan lukien tarvittaessa ehdottomat kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteet ainakin vuosille 2030 ja 2050, kuvaus konsernin edistymisestä kyseisten tavoitteiden saavuttamisessa ja selvitys siitä, perustuvatko konsernin ympäristötekijöihin liittyvät tavoitteet vakuuttavaan tieteelliseen näyttöön;

kuvaus konsernin kestävyysseikkoihin liittyvistä toimintaperiaatteista;

tieto hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenille tarjottavien kestävyysseikkoihin liittyvien kannustinjärjestelmien olemassaolosta;

seuraavien kuvaus:

due diligence -prosessi, jota konserni soveltaa kestävyysseikkojen osalta ja jossa noudatetaan tapauksen mukaan unionin vaatimuksia, jotka koskevat yritysten velvollisuutta toteuttaa due diligence -prosessi;

ii)

merkittävimmät tosiasialliset tai mahdolliset haittavaikutukset, jotka liittyvät konsernin omiin toimintoihin ja sen arvoketjuun, mukaan lukien sen tuotteet ja palvelut, sen liikesuhteet ja sen toimitusketju, kyseisten vaikutusten tunnistamiseksi ja seuraamiseksi toteutetut toimet sekä muut haittavaikutukset, jotka emoyrityksen on tunnistettava täyttääkseen muut unionin vaatimukset velvollisuudesta toteuttaa due diligence -prosessi;

iii)

konsernin toteuttamat toimet tosiasiallisten tai mahdollisten haittavaikutusten ehkäisemiseksi, lieventämiseksi, korjaamiseksi tai poistamiseksi sekä tällaisten toimien tulokset;

kuvaus konserniin kohdistuvista merkittävimmistä kestävyysseikkoihin liittyvistä riskeistä, mukaan lukien konsernin pääasialliset riippuvuussuhteet kyseisistä seikoista, sekä siitä, miten konserni hallitsee näitä riskejä;

a–g alakohdassa tarkoitettujen esitettävien tietojen kannalta merkitykselliset indikaattorit.

Emoyritysten on raportoitava prosessista, jossa tunnistetaan tiedot, jotka ne ovat sisällyttäneet konsernin toimintakertomukseen tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa lueteltuihin tietoihin on sisällyttävä tapauksen mukaan lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin aikahorisontteihin liittyvät tiedot.

Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on tapauksen mukaan sisällyttävä tiedot konsernin omista toiminnoista ja sen arvoketjusta, mukaan lukien sen tuotteet ja palvelut, sen liikesuhteet ja sen toimitusketju.

Niiden toimenpiteiden, jotka jäsenvaltioiden on määrä hyväksyä direktiivin (EU) 2022/2464 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti, kolmen ensimmäisen soveltamisvuoden ajan emoyrityksen on siinä tapauksessa, että kaikki tarvittavat tiedot sen arvoketjusta eivät ole saatavilla, selitettävä, millä tavoin se on pyrkinyt hankkimaan tarvittavat tiedot arvoketjustaan, mistä syistä kaikkia tarvittavia tietoja ei voitu saada ja miten se suunnittelee hankkivansa tarvittavat tiedot tulevaisuudessa.

Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on tapauksen mukaan sisällyttävä myös tietoa ja lisäselvityksiä konsernin toimintakertomukseen tämän direktiivin 29 artiklan mukaisesti sisältyvistä muista tiedoista ja konsernitilinpäätöksessä esitetyistä luvuista.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että käynnissä olevaa kehitystä tai neuvoteltavana olevia asioita koskevia tietoja jätetään pois poikkeustapauksissa, jos hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet, jotka toimivat heille kansallisessa lainsäädännössä annettujen valtuuksien mukaisesti ja ovat yhteisesti vastuussa näkemyksestään, ovat asianmukaisesti perustellusti sitä mieltä, että tällaisten tietojen antaminen aiheuttaisi vakavaa haittaa konsernin kaupalliselle asemalle, jos tällaisten tietojen poisjättäminen ei estä konsernin kehityksen, tuloksen ja aseman ja sen toiminnan vaikutusten oikeaa ja tasapuolista ymmärtämistä.

Jos raportoiva yritys havaitsee, että konserniin kohdistuvat riskit tai konsernin vaikutukset eroavat merkittävästi yhteen tai useampaan sen tytäryritykseen kohdistuvista riskeistä tai yhden tai useamman sen tytäryrityksen vaikutuksista, yrityksen on annettava asianmukainen selvitys kyseiseen tytäryritykseen tai kyseisiin tytäryrityksiin kohdistuvista riskeistä ja sen tai niiden vaikutuksista.

Yritysten on ilmoitettava, mitkä konsernitilinpäätökseen yhdisteltävät tytäryritykset on vapautettu vuosittaisesta tai konsernin kestävyysraportoinnista 19 a artiklan 9 kohdan tai 29 a artiklan 8 kohdan nojalla.

Emoyritysten on raportoitava tämän artiklan 1–3 kohdassa tarkoitetut tiedot 29 b artiklan nojalla hyväksyttyjen kestävyysraportointistandardien mukaisesti.

Emoyrityksen johdon on tiedotettava työntekijöiden edustajille asianmukaisella tasolla ja keskusteltava heidän kanssaan asiaankuuluvista tiedoista ja kestävyystietojen hankkimis- ja todentamiskeinoista. Työntekijöiden edustajien näkemys on annettava tarvittaessa tiedoksi asianomaisille hallinto-, johto- tai valvontaelimille.

Tämän artiklan 1–5 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttävän emoyrityksen katsotaan noudattaneen 19 artiklan 1 kohdassa ja 19 a artiklassa säädettyjä vaatimuksia.

Tämän kohdan toisessa alakohdassa säädettyjen edellytysten täyttyessä emoyritys, joka on tytäryritys, vapautetaan tämän artiklan 1–5 kohdassa säädetyistä velvoitteista, jäljempänä ’vapautuksen saanut emoyritys’, jos tällainen emoyritys ja sen tytäryritykset sisällytetään toisen yrityksen konsernin toimintakertomukseen, joka laaditaan 29 artiklan ja tämän artiklan mukaisesti. Emoyritys, joka on kolmanteen maahan sijoittautuneen emoyrityksen tytäryritys, vapautetaan tämän artiklan 1–5 kohdassa säädetyistä velvoitteista myös silloin, kun tällainen emoyritys ja sen tytäryritykset sisällytetään kolmanteen maahan sijoittautuneen kyseisen emoyrityksen konsernin kestävyysraportointiin ja kun kyseinen konsernin kestävyysraportointi toteutetaan 29 b artiklan nojalla hyväksyttyjen kestävyysraportointistandardien mukaisesti tai tavalla, joka vastaa kyseisiä kestävyysraportointistandardeja, mikä määritetään direktiivin 2004/109/EY 23 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan nojalla hyväksytyllä täytäntöönpanosäädöksellä kestävyysraportointistandardien vastaavuudesta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun vapautukseen sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

vapautuksen saaneen emoyrityksen toimintakertomus sisältää kaikki seuraavat tiedot:

ii)

iii)

tieto siitä, että emoyritys on vapautettu tämän artiklan 1–5 kohdassa säädetyistä velvoitteista;

jos emoyritys on sijoittautunut kolmanteen maahan, sen konsernin kestävyysraportointi ja yhden tai useamman sellaisen henkilön tai yhteisön antama varmennuslausunto, jolla on valtuudet antaa kestävyysraportointia koskeva varmennuslausunto emoyritykseen sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla, julkistetaan 30 artiklan mukaisesti ja noudattaen sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka alainen vapautuksen saanut emoyritys on;

jos emoyritys on sijoittautunut kolmanteen maahan, vapautuksen saaneen emoyrityksen toimintakertomukseen tai kolmanteen maahan sijoittautuneen emoyrityksen laatimaan konsernin kestävyysraportointiin sisällytetään asetuksen (EU) 2020/852 8 artiklan mukaisesti annettavat tiedot, jotka kattavat unioniin sijoittautuneen tytäryrityksen, joka on vapautettu kestävyysraportoinnista tämän direktiivin 19 a artiklan 9 kohdan perusteella, harjoittaman toiminnan.

Jäsenvaltio, jonka kansallisen lainsäädännön alainen vapautuksen saanut emoyritys on, voi edellyttää, että emoyrityksen konsernin toimintakertomus tai tapauksen mukaan konsernin kestävyysraportti julkaistaan jollakin kyseisen jäsenvaltion hyväksymällä kielellä ja että toimitetaan tarvittavat käännökset tälle kielelle. Käännöksissä, joita ei ole virallisesti oikeaksi todistettu, on oltava tätä koskeva maininta.

Emoyritysten, jotka on 37 artiklan mukaisesti vapautettu toimintakertomuksen laatimisesta, ei tarvitse toimittaa tämän kohdan toisen alakohdan a alakohdan i–iii alakohdassa tarkoitettuja tietoja edellyttäen, että tällaiset yritykset julkaisevat konsernin toimintakertomuksen 37 artiklan mukaisesti.

Edellä 8 kohdassa säädettyä vapautusta sovelletaan myös yleisen edun kannalta merkittäviin yhteisöihin, joihin sovelletaan tämän artiklan vaatimuksia, lukuun ottamatta suuria yrityksiä, jotka ovat tämän direktiivin 2 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa määriteltyjä yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä.

▼M4

6 a LUKU

KESTÄVYYSRAPORTOINTISTANDARDIT

29 b artikla

Kestävyysraportointistandardit

Komissio antaa 49 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä säätämällä kestävyysraportointistandardeista. Näissä kestävyysraportointistandardeissa on täsmennettävä tiedot, jotka yritysten on raportoitava 19 a ja 29 a artiklan mukaisesti, ja tapauksen mukaan täsmennettävä rakenne, jota on noudatettava kyseisten tietojen esittämisessä.

Komissio täsmentää viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2023 tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä tiedot, jotka yritysten on raportoitava 19 a artiklan 1 ja 2 kohdan ja tapauksen mukaan 29 a artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti ja joihin on sisällyttävä vähintään tiedot, jotka finanssimarkkinatoimijat tarvitsevat täyttääkseen tietojen antamista koskevat velvoitteensa, joista säädetään asetuksessa (EU) 2019/2088.

Komissio täsmentää viimeistään ►M7 30 päivänä kesäkuuta 2026 ◄ ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä:

täydentävät tiedot, jotka yritysten on tarvittaessa raportoitava kestävyysseikoista ja 19 a artiklan 2 kohdassa luetelluilta raportoinnin osa-alueilta;

ii)

tiedot, jotka yritysten on raportoitava ja jotka koskevat erityisesti niiden toimialaa.

▼M7

Komissio pyrkii hyväksymään delegoidut säädökset, jotka sisältävät kahdeksan kolmannen alakohdan ii alakohdassa tarkoitetuista kestävyysraportointistandardeista, heti kun kukin niistä on valmis.

▼M4

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä säädetyt raportointivaatimukset tulevat voimaan aikaisintaan neljän kuukauden kuluttua siitä, kun komissio on hyväksynyt ne.

Antaessaan delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään kolmannen alakohdan ii alakohdassa vaaditut tiedot, komissio kiinnittää erityistä huomiota kestävyysseikkoihin liittyvien riskien ja vaikutusten laajuuteen kullakin toimialalla ottaen huomioon, että riskit ja vaikutukset ovat joillakin toimialoilla suuremmat kuin toisilla.

Komissio tarkastelee tämän artiklan nojalla annettuja delegoituja säädöksiä uudelleen säädöksen soveltamisen alkamispäivän jälkeen vähintään kolmen vuoden välein ottaen huomioon Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavan ryhmän (EFRAG) tekniset neuvot, ja se muuttaa tarvittaessa kyseisiä delegoituja säädöksiä, jotta voidaan ottaa huomioon merkityksellinen, myös kansainvälisiin standardeihin liittyvä, kehitys.

Komissio kuulee vähintään kerran vuodessa Euroopan parlamenttia, ja se kuulee yhdessä asetuksen (EU) 2020/852 24 artiklassa tarkoitettua kestävää rahoitusta käsittelevää jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmää ja asetuksen (EY) N:o 1606/2002 6 artiklassa tarkoitettua tilinpäätöskysymysten sääntelykomiteaa EFRAGin työohjelmasta kestävyysraportointistandardien kehittämisen osalta.

Kestävyysraportointistandardeilla on varmistettava raportoitavien tietojen laatu edellyttämällä, että tiedot ovat ymmärrettäviä, merkityksellisiä, todennettavissa ja vertailukelpoisia ja että ne esitetään todenmukaisesti. Kestävyysraportointistandardeissa on vältettävä aiheuttamasta yrityksille kohtuutonta hallinnollista rasitetta, myös ottamalla mahdollisimman laajasti huomioon kestävyysraportointia koskevien maailmanlaajuisten standardointialoitteiden työ, kuten 5 kohdan a alakohdassa edellytetään.

Kestävyysraportointistandardeissa on kulloisenkin kestävyysraportointistandardin aiheen huomioon ottaen:

täsmennettävä tiedot, jotka yritysten on annettava seuraavista ympäristötekijöistä:

ilmastonmuutoksen hillintä, myös kasvihuonekaasupäästöjen luokkien (scope) 1 ja 2 ja tapauksen mukaan luokan 3 osalta;

ii)

ilmastonmuutokseen sopeutuminen;

iii)

vesivarat ja merten luonnonvarat;

iv)

resurssien käyttö ja kiertotalous:

ympäristön pilaantuminen;

vi)

biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemit;

täsmennettävä tiedot, jotka yritysten on annettava seuraavista yhteiskuntaan ja ihmisoikeuksiin liittyvistä tekijöistä:

yhdenvertainen kohtelu ja yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille, mukaan lukien sukupuolten tasa-arvo ja sama palkka samanarvoisesta työstä, koulutus ja taitojen kehittäminen sekä vammaisten henkilöiden työllisyys ja osallistaminen, työpaikalla esiintyvän väkivallan ja häirinnän vastaiset toimenpiteet sekä monimuotoisuus;

ii)

työolot, mukaan lukien työsuhdeturva, työaika, riittävä palkka, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, yhdistymisvapaus, yritysneuvostojen olemassaolo, työehtosopimusneuvottelut, myös työehtosopimusten piiriin kuuluvien työntekijöiden osuus, työntekijöiden tiedonsaanti-, kuulemis- ja osallistumisoikeudet, työ- ja yksityiselämän tasapaino sekä terveys ja turvallisuus;

iii)

ihmisoikeuksien kunnioittaminen, perusvapaudet, demokratian periaatteet ja normit, jotka on vahvistettu kansainvälisessä ihmisoikeusasiakirjassa ja muissa YK:n keskeisissä ihmisoikeussopimuksissa, mukaan lukien YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista, YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista, Kansainvälisen työjärjestön julistus työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista ja Kansainvälisen työjärjestön keskeiset yleissopimukset, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehty yleissopimus, Euroopan sosiaalinen peruskirja ja Euroopan unionin perusoikeuskirja;

täsmennettävä tiedot, jotka yritysten on annettava seuraavista hallintotapaan liittyvistä tekijöistä:

yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten rooli kestävyysseikkojen osalta ja niiden kokoonpano sekä niiden asiantuntemus ja osaaminen tämän roolin hoitamiseksi tai näiden elinten mahdollisuudet hyödyntää tällaista asiantuntemusta ja osaamista;

ii)

yrityksen sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestelmien pääpiirteet kestävyysraportointiprosessin ja päätöksentekoprosessin osalta;

iii)

liiketoimintaetiikka ja yrityskulttuuri, mukaan lukien korruption ja lahjonnan torjunta, väärinkäytösten paljastajien suojelu ja eläinten hyvinvointi;

iv)

yrityksen toiminta ja sitoumukset, jotka liittyvät poliittiseen vaikuttamiseen, mukaan lukien sen lobbaustoiminta;

yrityksen asiakkaisiinsa, toimittajiinsa ja yhteisöihin, joihin yrityksen toiminta vaikuttaa, luomien suhteiden hoitaminen ja laatu, mukaan lukien maksukäytännöt, erityisesti kun on kyse pienille ja keskisuurille yrityksille suoritettavien maksujen viivästymisestä.

Kestävyysraportointistandardeissa on täsmennettävä tapauksen mukaan ennakoivat, takautuvat, laadulliset ja määrälliset tiedot, jotka yritysten on raportoitava.

Kestävyysraportointistandardeissa on otettava huomioon vaikeudet, joita yritykset saattavat kohdata kerätessään tietoja arvoketjunsa kaikilta toimijoilta, erityisesti toimijoilta, joihin ei sovelleta 19 a tai 29 a artiklassa säädettyjä kestävyysraportointivaatimuksia, sekä kehittyvien markkinoiden ja talouksien toimittajilta. Kestävyysraportointistandardeissa on täsmennettävä arvoketjuista annettavat tiedot, jotka ovat oikeasuhteisia ja merkityksellisiä arvoketjun yritysten valmiuksiin ja ominaisuuksiin ja niiden toiminnan laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden, erityisesti kun on kyse yrityksistä, joihin ei sovelleta 19 a ja 29 a artiklan kestävyysraportointivaatimuksia. Kestävyysraportointistandardeissa ei pidä asettaa tiedonantovaatimuksia, jotka edellyttäisivät, että yritykset hankkivat arvoketjussaan olevilta pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä enemmän tietoja kuin mitä on annettava 29 c artiklassa tarkoitettujen pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevien kestävyysraportointistandardien nojalla.

Ensimmäinen alakohta ei vaikuta unionin vaatimuksiin, jotka koskevat yritysten velvollisuutta toteuttaa due diligence -prosessi.

Antaessaan delegoituja säädöksiä 1 kohdan nojalla komissio ottaa mahdollisimman laajasti huomioon

kestävyysraportointia koskevien maailmanlaajuisten standardointialoitteiden työn sekä luonnonpääoman tilinpitoa ja kasvihuonekaasujen tilinpitoa, vastuullista yritystoimintaa, yritysten yhteiskuntavastuuta ja kestävää kehitystä koskevat nykyiset standardit ja kehykset;

tiedot, jotka finanssimarkkinatoimijat tarvitsevat täyttääkseen tietojen antamista koskevat velvoitteensa, joista säädetään asetuksessa (EU) 2019/2088 ja sen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä;

asetuksen (EU) 2020/852 nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä vahvistetut kriteerit, indikaattorit ja menetelmät, mukaan lukien mainitun asetuksen 10 artiklan 3 kohdan, 11 artiklan 3 kohdan, 12 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan 2 kohdan, 14 artiklan 2 kohdan ja 15 artiklan 2 kohdan nojalla vahvistetut tekniset arviointikriteerit ja mainitun asetuksen 8 artiklan nojalla annetussa delegoidussa säädöksessä vahvistetut raportointivaatimukset;

vertailuarvojen hallinnoijiin sovellettavat tietojen antamista koskevat vaatimukset vertailuarvoselvityksen ja vertailuarvomenetelmien osalta sekä ilmastosiirtymää koskevien EU:n vertailuarvojen ja Pariisin sopimuksen mukaisten EU:n vertailuarvojen laatimista koskevat vähimmäisvaatimukset komission delegoitujen asetusten (EU) 2020/1816 ( 19 ), (EU) 2020/1817 ( 20 ) ja (EU) 2020/1818 ( 21 ) mukaisesti;

asetuksen (EU) N:o 575/2013 434 a artiklan nojalla annetuissa täytäntöönpanosäädöksissä täsmennetyt julkistettavat tiedot;

komission suosituksen 2013/179/EU ( 22 );

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY ( 23 );

asetuksen (EU) 2021/1119;

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1221/2009 ( 24 )

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937 ( 25 );.

29 c artikla

Pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevat kestävyysraportointistandardit

Komissio antaa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2024 49 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä säätämällä kestävyysraportointistandardeista, jotka ovat oikeasuhteisia ja merkityksellisiä pienten ja keskisuurten yritysten valmiuksiin ja ominaisuuksiin sekä niiden toiminnan laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden. Näissä kestävyysraportointistandardeissa on täsmennettävä, mitkä tiedot 2 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen pienten ja keskisuurten yritysten osalta raportoidaan 19 a artiklan 6 kohdan mukaisesti.

Pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevissa kestävyysraportointistandardeissa on otettava huomioon 29 b artiklan 2–5 kohdassa säädetyt kriteerit. Niissä on mahdollisuuksien mukaan myös täsmennettävä rakenne, jota on noudatettava kyseisten tietojen esittämisessä.

Komissio tarkastelee tämän artiklan nojalla annettuja delegoituja säädöksiä uudelleen säädöksen soveltamisen alkamispäivän jälkeen vähintään kolmen vuoden välein ottaen huomioon EFRAGin tekniset neuvot, ja se muuttaa tarvittaessa kyseisiä delegoituja säädöksiä, jotta voidaan ottaa huomioon merkityksellinen, myös kansainvälisiin standardeihin liittyvä, kehitys.

6 b LUKU

YHTENÄINEN SÄHKÖINEN RAPORTOINTIMUOTO

29 d artikla

Yhtenäinen sähköinen raportointimuoto

Yritysten, joihin sovelletaan tämän direktiivin 19 a artiklan vaatimuksia, on laadittava toimintakertomuksensa komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/815 ( 26 ) 3 artiklassa määritetyssä sähköisessä raportointimuodossa sekä merkittävä kestävyysraportointinsa, myös asetuksen (EU) 2020/852 8 artiklan mukaisesti annettavat tiedot, tunnisteilla noudattaen mainitussa delegoidussa asetuksessa määritettyä sähköistä raportointimuotoa.

Emoyritysten, joihin sovelletaan 29 a artiklan vaatimuksia, on laadittava konsernin toimintakertomuksensa delegoidun asetuksen (EU) 2019/815 3 artiklassa määritetyssä sähköisessä raportointimuodossa sekä merkittävä kestävyysraportointinsa, myös asetuksen (EU) 2020/852 8 artiklan mukaisesti annettavat tiedot, tunnisteilla noudattaen mainitussa delegoidussa asetuksessa määritettyä sähköistä raportointimuotoa.

▼B

LUKU

JULKISTAMINEN

30 artikla

Yleinen julkistamisvaatimus

▼M4

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yritykset julkistavat kohtuullisen ajan kuluessa, joka on enintään 12 kuukautta tilinpäätöspäivästä, asianmukaisesti vahvistetun vuositilinpäätöksen ja toimintakertomuksen, tapauksen mukaan tämän direktiivin 29 d artiklassa tarkoitetussa sähköisessä raportointimuodossa, yhdessä tämän direktiivin 34 artiklassa tarkoitetun lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön antaman lausunnon ja selvityksen kanssa kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyllä tavalla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1132 ( 27 ) I osaston III luvun mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että yritykset, joihin sovelletaan 19 a ja 29 a artiklaa, asettavat toimintakertomuksen maksutta julkisesti saataville verkkosivustollaan. Jos yrityksellä ei ole verkkosivustoa, jäsenvaltiot voivat edellyttää, että yritys toimittaa pyynnöstä kirjallisen jäljennöksen toimintakertomuksestaan.

Jos riippumaton varmennuspalvelujen tarjoaja antaa 34 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a a alakohdassa tarkoitetun lausunnon, tämä lausunto on julkistettava yhdessä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen asiakirjojen kanssa.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vapauttaa yritykset velvollisuudesta julkistaa toimintakertomus, jos koko toimintakertomuksesta tai sen osasta voi pyynnöstä saada helposti jäljennöksen hintaan, joka ei ole suurempi kuin siitä aiheutuvat hallintomenot.

Tämän kohdan neljännessä alakohdassa säädettyä vapautusta ei sovelleta yrityksiin, joihin sovelletaan 19 a ja 29 a artiklassa säädettyjä kestävyysraportointivaatimuksia.

▼B

Jäsenvaltiot voivat seuraavissa tapauksissa vapauttaa liitteessä II tarkoitetun yrityksen, johon 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla sovelletaan tässä direktiivissä säädettyjä yhteensovittamistoimenpiteitä, direktiivin 2009/101/EY 3 artiklan mukaisesta tilinpäätöksen julkistamisvelvollisuudesta, jos tilinpäätös on yleisön saatavilla kyseisen yrityksen kotipaikassa:

yrityksen kaikki vastuunalaiset yhtiömiehet ovat liitteessä I tarkoitettuja, muun kuin sen jäsenvaltion lainsäädännön alaisia yrityksiä, jonka lainsäädännön alainen kyseinen yritys on, eikä mikään näistä yrityksistä julkista kyseisen yrityksen tilinpäätöstä oman tilinpäätöksensä yhteydessä;

yrityksen kaikki vastuunalaiset yhtiömiehet ovat yrityksiä, joihin ei sovelleta jonkin jäsenvaltion lainsäädäntöä, mutta ne voidaan oikeudellisen muotonsa puolesta rinnastaa direktiivissä 2009/101/EY tarkoitettuihin yrityksiin.

Tilinpäätöksestä on pyynnöstä saatava jäljennös. Jäljennöksestä perittävä korvaus ei saa olla suurempi kuin siitä aiheutuvat hallintomenot.

Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan konsernitilinpäätöksiin ja konsernin toimintakertomuksiin.

Jos konsernitilinpäätöksen laativa yritys on yritysmuodoltaan jokin liitteessä II tarkoitettu yritys eikä sen tarvitse jäsenvaltionsa kansallisen lainsäädännön mukaan julkistaa 1 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja direktiivin 2009/101/EY 3 artiklassa säädetyllä tavalla, sen on vähimmäisvaatimuksena annettava asiakirjat yleisön saataville kotipaikassaan ja niistä on pyynnöstä annettava jäljennös, josta perittävä korvaus ei saa olla suurempi kuin siitä aiheutuvat hallintomenot.

31 artikla

Pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevat yksinkertaistukset

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa pienet yritykset tuloslaskelmien ja toimintakertomusten julkistamisvelvollisuudesta.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että keskikokoiset yritykset julkistavat

lyhennetyt taseet, joissa on ainoastaan liitteissä III ja IV kirjaimin ja roomalaisin numeroin merkityt erät, ja esittävät erikseen joko taseessa tai tilinpäätöksen liitetiedoissa

liitteessä III ”Varojen” C.I.3, C.II.1, 2, 3 ja 4, C.III.1, 2, 3 ja 4, D.II.2, 3 ja 6 ja D.III.1 ja 2 kohdassa sekä oman pääoman ja vastattavien C.1, 2, 6, 7 ja 9 kohdassa mainitut erät;

ii)

liitteen IV C.I.3, C.II.1, 2, 3 ja 4, C.III.1, 2, 3, ja 4, D.II.2, 3 ja 6, D.III.1 ja 2, F.1, 2, 6, 7 ja 9 sekä I.1, 2, 6, 7 ja 9 kohdassa mainitut erät,

iii)

tiedot, jotka vaaditaan annettaviksi liitteessä III ”Varojen” D.II kohdassa sekä oman pääoman ja vastattavien C kohdassa niiden sulkumerkeillä merkityissä kohdissa, yhteismääränä kultakin kyseiseltä erältä sekä erikseen ”Varojen” C.II.2 ja 3 sekä oman pääoman ja vastattavien D.1, 2, 6, 7 ja 9 kohdan osalta;

iv)

tiedot, jotka vaaditaan annettavaksi liitteen IV D.II kohdassa sen sulkumerkeillä merkityssä kohdassa yhteismääränä kultakin kyseiseltä erältä sekä erikseen D.II. 2 ja 3 kohdan osalta;

tilinpäätöstensä lyhennetyt liitetiedot ilman 17 artiklan 1 kohdan f ja j alakohdassa tarkoitettuja tietoja.

Tämä kohta ei rajoita 30 artiklan 1 kohdan säännösten soveltamista siltä osin kuin kyseinen artikla koskee tuloslaskelmaa, toimintakertomusta ja lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön lausuntoa.

32 artikla

Muut julkistamisvaatimukset

Jos vuositilinpäätös ja toimintakertomus julkistetaan täydellisinä, ne on julkistettava samassa muodossa ja samasanaisina kuin ne ovat olleet lakisääteisellä tilintarkastajalla tai tilintarkastusyhteisöllä tämän laatiessa lausuntoaan. Niihin on liitettävä tilintarkastuskertomus sellaisenaan.

Jos vuositilinpäätöksiä ei julkisteta täydellisinä, näiden tilinpäätösten lyhennetyssä versiossa, johon ei liitetä tilintarkastuskertomusta, on

ilmoitettava, että julkistettu versio on lyhennetty;

mainittava rekisteri, johon tilinpäätös on direktiivin 2009/101/EY 3 artiklan mukaisesti ilmoitettu rekisteröitäväksi, tai jos tilinpäätöstä ei ole vielä toimitettu, ilmoitettava tämä seikka;

ilmoitettava, onko annettu lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön lausunto vakiomuotoinen, varauman sisältävä vai kielteinen, tai että lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö ei ole voinut antaa lausuntoa;

ilmoitettava, mainitaanko tilintarkastuskertomuksessa seikkoja, jotka lakisääteinen tilintarkastaja on saattanut huomion kohteeksi painottamalla sitä mutta antaen kuitenkin vakiomuotoisen tilintarkastuslausunnon.

33 artikla

Tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimista ja julkaisemista koskeva velvollisuus ja vastuu

▼M4

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet, jotka toimivat heille kansallisessa lainsäädännössä annettujen valtuuksien mukaisesti, ovat yhteisesti vastuussa sen varmistamisesta, että seuraavat asiakirjat laaditaan ja julkistetaan tämän direktiivin vaatimusten ja tapauksen mukaan asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksyttyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien, delegoidun asetuksen (EU) 2019/815, tämän direktiivin 29 b tai 29 c artiklassa tarkoitettujen kestävyysraportointistandardien ja tämän direktiivin 29 d artiklan vaatimusten mukaisesti:

vuositilinpäätös, toimintakertomus ja selvitys hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä, jos ne toimitetaan erikseen; ja

konsernitilinpäätös, konsernin toimintakertomus ja selvitys konsernin hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä, jos ne toimitetaan erikseen.

▼B

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, jotka koskevat vastuuta ainakin yritystä kohtaan, sovelletaan yritysten hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäseniin 1 kohdassa tarkoitettujen velvollisuuksien rikkomisen osalta.

▼M5

33 a artikla

Tietojen saatavuus eurooppalaisessa keskitetyssä yhteyspisteessä

Jäsenvaltioiden on varmistettava 10 päivästä tammikuuta 2028 alkaen, että kun tämän direktiivin 19 a, 29 a ja 40 a artiklassa tarkoitetut yritykset julkistavat toimintakertomuksen, konsernin toimintakertomuksen, mukaan lukien asetuksen (EU) 2020/852 8 artiklassa edellytettävät tiedot molempien toimintakertomusten osalta, sekä vuositilinpäätöksen, konsernitilinpäätöksen, tilintarkastuskertomuksen, varmennusraportin, kolmansien maiden yrityksiä koskevat kestävyysraportit ja niihin liittyvän varmennuslausunnon, tämän direktiivin 40 a artiklan 2 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetun selvityksen ja tämän direktiivin 30, 40 d ja 45 artiklassa tarkoitetun kertomuksen hallituksille suoritetuista maksuista ja konsolidoidun kertomuksen hallituksille suoritetuista maksuista, kyseiset yritykset toimittavat kyseiset kertomukset, tilinpäätökset ja selvitykset samanaikaisesti tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetulle tiedonkeruuelimelle niiden asettamiseksi saataville Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/2859 ( 28 ) nojalla perustetussa eurooppalaisessa keskitetyssä yhteyspisteessä (ESAP).

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot täyttävät seuraavat vaatimukset:

tiedot toimitetaan asetuksen (EU) 2023/2859 2 artiklan 3 alakohdassa määritellyssä tietojen poiminnan mahdollistavassa muodossa tai, jos unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä niin edellytetään, mainitun asetuksen 2 artiklan 4 alakohdassa määritellyssä koneluettavassa muodossa;

tietoihin liitetään seuraavat metatiedot:

kaikki sen yrityksen nimet, johon tiedot liittyvät ja, jos raportoiva yritys on 29 a artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu vapautuksen saanut tytäryritys, sen emoyrityksen nimi, joka raportoi tiedot konsernin tasolla;

ii)

asetuksen (EU) 2023/2859 7 artiklan 4 kohdan b alakohdan nojalla täsmennetty yrityksen oikeushenkilötunnus ja, jos raportoiva yritys on 29 a artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu vapautuksen saanut tytäryritys, sen emoyrityksen mahdollinen oikeushenkilötunnus, joka raportoi tiedot konsernin tasolla;

iii)

mainitun asetuksen 7 artiklan 4 kohdan d alakohdan nojalla täsmennetty yrityksen kokoluokka;

iv)

mainitun asetuksen 7 artiklan 4 kohdan e alakohdan nojalla täsmennetty yrityksen taloudellisen toiminnan ala tai alat;

mainitun asetuksen 7 artiklan 4 kohdan c alakohdan nojalla luokiteltu tietojen tyyppi;

vi)

maininta siitä, sisältyykö tietoihin henkilötietoja.

Jos yritys on toimittanut tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot virallisesti nimettyyn järjestelmään direktiivin 2004/109/EY 23 a artiklan nojalla kyseisten tietojen asettamiseksi saataville ESAPissa, kyseisen yrityksen on katsottava täyttäneen tämän artiklan 1 kohdan mukaiset velvoitteensa edellyttäen, että kyseiset tiedot täyttävät kaikki tämän artiklan 1 kohdassa säädetyt metatietoja koskevat vaatimukset.

Sovellettaessa 1 kohdan b alakohdan ii alakohtaa jäsenvaltioiden on varmistettava, että yritykset hankkivat oikeushenkilötunnuksen.

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen asettamiseksi saataville ESAPissa jäsenvaltioiden on nimettävä viimeistään 9 päivänä tammikuuta 2028 vähintään yksi asetuksen (EU) 2023/2859 2 artiklan 2 alakohdassa määritelty tiedonkeruuelin ja ilmoitettava asiasta ESMAlle.

Jotta voidaan varmistaa 1 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen tehokas kerääminen ja hallinnointi, komissiolle siirretään valta hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa täsmennetään seuraavat:

muut tietoihin liitettävät metatiedot;

tietoihin sisältyvän datan rakenne;

mitkä tiedot on toimitettava koneluettavassa muodossa ja mitä koneluettavaa muotoa tällaisissa tapauksissa on käytettävä.

Komissio antaa tarvittaessa ohjeita sen varmistamiseksi, että 5 kohdan a alakohdan mukaisesti toimitetaan oikeat metatiedot.

▼B

LUKU

▼M4

TILINTARKASTUS JA KESTÄVYYSRAPORTOINNIN VARMENTAMINEN

▼B

34 artikla

Yleinen vaatimus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt sekä keskisuuret ja suuret yritykset antavat tilinpäätöksensä tarkastettavaksi yhdelle tai useammalle sellaiselle lakisääteiselle tilintarkastajalle tai tilintarkastusyhteisölle, jonka jäsenvaltiot ovat hyväksyneet suorittamaan lakisääteisiä tilintarkastuksia direktiivin 2006/43/EY perusteella.

Lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön on myös

annettava lausunto siitä, onko

toimintakertomus ristiriidaton saman tilikauden tilinpäätökseen nähden, ja

▼M4

ii)

toimintakertomus laadittu sovellettavien lakisääteisten vaatimusten mukaisesti, lukuun ottamatta tämän direktiivin 19 a artiklassa säädettyjä kestävyysraportointia koskevia vaatimuksia;

▼M4

a a)

annettava tarvittaessa rajoitetun varmuuden antavan toimeksiannon perusteella lausunto siitä, noudatetaanko kestävyysraportoinnissa tämän direktiivin vaatimuksia, mukaan lukien 29 b tai 29 c artiklan nojalla hyväksyttyjen kestävyysraportointistandardien noudattaminen kestävyysraportoinnissa, prosessi, jolla yritys tunnistaa kyseisten kestävyysraportointistandardien mukaisesti raportoidut tiedot, ja 29 d artiklan mukaisen tunnisteilla merkitsemistä vaatimuksen noudattaminen kestävyysraportoinnissa, sekä siitä, noudatetaanko asetuksen (EU) 2020/852 8 artiklassa säädettyjä raportointivaatimuksia;

▼B

todettava, onko se yrityksestä ja sen toimintaympäristöstä tilintarkastuksen yhteydessä saamiensa tietojen ja käsitysten pohjalta havainnut olennaisia virheellisyyksiä toimintakertomuksessa, ja ilmoitettava kaikkien tällaisten virheellisyyksien luonteesta.

Edellä olevan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa sovelletaan soveltuvin osin konsernitilinpäätöksiin. Edellä olevan 1 kohdan toista alakohtaa sovelletaan soveltuvin osin konsernitilinpäätöksiin ja konsernin toimintakertomuksiin.

▼M4

Jäsenvaltiot voivat sallia, että 1 kohdan toisen alakohdan a a alakohdassa tarkoitetun lausunnon antaa muu lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö kuin tilinpäätöksen lakisääteisen tilintarkastuksen suorittava yksi tai useampi lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö.

▼M4

Jäsenvaltiot voivat sallia, että niiden alueelle sijoittautunut riippumaton varmennuspalvelujen tarjoaja antaa 1 kohdan toisen alakohdan a a alakohdassa tarkoitetun lausunnon, edellyttäen, että kyseiseen riippumattomaan varmennuspalvelujen tarjoajaan sovelletaan vaatimuksia, jotka vastaavat direktiivissä 2006/43/EY ( 29 ) säädettyjä, mainitun direktiivin 2 artiklan 22 alakohdassa määriteltyyn kestävyysraportoinnin varmentamiseen sovellettavia vaatimuksia, erityisesti vaatimuksia, jotka koskevat seuraavia:

koulutus ja tutkinnot, joilla varmistetaan, että riippumattomat varmennuspalvelujen tarjoajat hankkivat tarvittavan asiantuntemuksen kestävyysraportoinnista ja kestävyysraportoinnin varmentamisesta;

jatkuva koulutus;

laadunvarmistusjärjestelmät;

ammattietiikka, riippumattomuus, objektiivisuus, luottamuksellisuus ja salassapitovelvollisuus;

nimeäminen ja erottaminen;

tutkinta ja seuraamukset;

riippumattoman varmennuspalvelujen tarjoajan työn organisointi erityisesti riittävien resurssien ja henkilöstön sekä asiakasrekisterin ja kansioiden ylläpitämisen osalta; ja

sääntöjenvastaisuuksien ilmoittaminen.

Jos riippumaton varmennuspalvelujen tarjoaja antaa 1 kohdan toisen alakohdan a a alakohdassa tarkoitetun lausunnon, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseinen lausunto laaditaan direktiivin 2006/43/EY 26 a, 27 a ja 28 a artiklan mukaisesti ja että tapauksen mukaan tarkastusvaliokunta tai erityinen valiokunta arvioi ja seuraa riippumattoman varmennuspalvelujen tarjoajan riippumattomuutta direktiivin 2006/43/EY 39 artiklan 6 kohdan e alakohdan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuja koulutus- ja tutkintovaatimuksia ei sovelleta riippumattomiin varmennuspalvelujen tarjoajiin, jotka on akkreditoitu kestävyysraportoinnin varmentamista varten ennen 1 päivää tammikuuta 2024 asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että riippumattomiin varmennuspalvelujen tarjoajiin, joiden osalta asiaankuuluvien kansallisten vaatimusten mukainen akkreditointiprosessi on kesken 1 päivänä tammikuuta 2024, ei sovelleta ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuja koulutus- ja tutkintovaatimuksia kestävyysraportoinnin varmentamisen osalta edellyttäen, että kyseinen prosessi saatetaan päätökseen ennen 1 päivää tammikuuta 2026.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmannessa ja neljännessä alakohdassa tarkoitetut riippumattomat varmennuspalvelujen tarjoajat hankkivat riittävät tiedot kestävyysraportoinnista ja kestävyysraportoinnin varmentamisesta ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun jatkuvaa koulutusta koskevan vaatimuksen avulla.

Jos jäsenvaltio päättää ensimmäisen alakohdan nojalla sallia riippumattoman varmennuspalvelujen tarjoajan antaa 1 kohdan toisen alakohdan a a alakohdassa tarkoitettu lausunto, sen on myös sallittava 3 kohdassa säädetyn mukaisesti, että kyseisen lausunnon antaa muu lakisääteinen tilintarkastaja kuin tilinpäätöksen lakisääteisen tilintarkastuksen suorittava yksi tai useampi tilintarkastaja.

Jäsenvaltion, joka on käyttänyt 4 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, jäljempänä ”vastaanottava jäsenvaltio”, on 6 päivästä tammikuuta 2027 sallittava muuhun kuin vastaanottavaan jäsenvaltioon, jäljempänä ”kotijäsenvaltio”, sijoittautuneen riippumattoman varmennuspalvelujen tarjoajan suorittaa kestävyysraportoinnin varmentaminen.

Kotijäsenvaltio on vastuussa alueelleen sijoittautuneiden riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien valvonnasta, jollei vastaanottava jäsenvaltio päätä valvoa riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien sen alueella suorittamaa kestävyysraportoinnin varmentamista.

Jos vastaanottava jäsenvaltio päättää valvoa riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien, joiden kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, sen alueella suorittamaa kestävyysraportoinnin varmentamista, vastaanottavan jäsenvaltion on

oltava asettamatta tällaisille riippumattomille varmennuspalvelujen tarjoajille tiukempia vaatimuksia tai laajempaa vastuuta kuin mitä kansallisessa lainsäädännössä edellytetään kyseiseen vastaanottavaan jäsenvaltioon sijoittautuneilta riippumattomilta varmennuspalvelujen tarjoajilta tai tilintarkastajilta kestävyysraportoinnin varmentamista varten; ja

ilmoitettava muille jäsenvaltioille päätöksestään valvoa muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien suorittamaa kestävyysraportoinnin varmentamista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos unionin lainsäädännössä edellytetään, että yrityksen kestävyysraportoinnin tietyt osatekijät todentaa akkreditoitu riippumaton kolmas osapuoli, kyseisen akkreditoidun riippumattoman kolmannen osapuolen kertomus asetetaan saataville joko toimintakertomuksen liitteenä tai muulla julkisesti saatavilla olevalla keinolla.

▼B

35 artikla

Direktiivin 2006/43/EY muuttaminen tilintarkastuskertomuksen sisällön osalta

Korvataan direktiivin 2006/43/EY 28 artikla seuraavasti:

”28 artikla

Tilintarkastusraportointi

Tilintarkastuskertomuksessa on oltava

johdanto, jossa on yksilöitävä ainakin lakisääteisen tilintarkastuksen kohteena oleva tilinpäätös sekä tilinpäätöstä laadittaessa noudatettu tilinpäätössäännöstö;

kuvaus lakisääteisen tilintarkastuksen laajuudesta, jossa on mainittava ainakin ne tilintarkastusstandardit, joiden mukaisesti kyseinen tilintarkastus on suoritettu;

tilintarkastuslausunto, jonka on oltava vakiomuotoinen, varauman sisältävä tai kielteinen lausunto ja jossa on selvästi esitettävä lakisääteisen tilintarkastajan näkemys

siitä, annetaanko vuositilinpäätöksessä oikea ja riittävä kuva noudatetun tilinpäätössäännöstön mukaisesti, ja

ii)

soveltuvissa tapauksissa siitä, täyttääkö vuositilinpäätös lakisääteiset vaatimukset.

Jos lakisääteinen tilintarkastaja ei voi antaa tilintarkastuslausuntoa, kertomukseen on sisällytettävä maininta siitä, että lausunto jätetään antamatta;

maininta seikoista, jotka lakisääteinen tilintarkastaja on saattanut huomion kohteeksi painottamalla niitä mutta antamalla kuitenkin vakiomuotoisen tilintarkastuslausunnon;

direktiivin 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta ( 30 ) 34 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu lausunto.

Lakisääteisen tilintarkastajan on allekirjoitettava ja päivättävä tilintarkastuskertomus. Jos lakisääteisen tilintarkastuksen suorittaa tilintarkastusyhteisö, ainakin tilintarkastusyhteisön puolesta tarkastuksen suorittavan lakisääteisen tilintarkastajan tai suorittavien lakisääteisten tilintarkastajien on allekirjoitettava tilintarkastuskertomus. Poikkeustapauksissa jäsenvaltiot voivat säätää, että tätä allekirjoitusta ei tarvitse julkistaa, jos julkistaminen voi johtaa kenen tahansa henkilön henkilökohtaiseen turvallisuuteen kohdistuvaan välittömään ja merkittävään uhkaan. Joka tapauksessa kyseisen henkilön nimen tai kyseisten henkilöiden nimien on oltava asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten tiedossa.

Konsernitilinpäätöksestä annetun tilintarkastuskertomuksen on oltava 1 ja 2 kohdan vaatimusten mukainen. Raportoidessaan 1 kohdan e alakohdassa edellytetystä toimintakertomuksen ja tilinpäätösten ristiriidattomuudesta lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön on otettava huomioon konsernitilinpäätös ja konsernin toimintakertomus. Jos emoyrityksen vuositilinpäätös on liitetty konserni tilinpäätökseen, tässä artiklassa vaaditut tilantarkastuskertomukset voidaan antaa yhtenä yhteisenä kertomuksena.

LUKU

POIKKEUKSIA SEKÄ RAJOITUKSIA POIKKEUKSIIN KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

36 artikla

Mikroyrityksiä koskevat poikkeukset

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa mikroyritykset joistakin tai kaikista seuraavista velvoitteista:

”ennakkomaksujen ja siirtosaamisten” sekä ”siirtovelkojen” esittämisvelvoite. Jos jäsenvaltio käyttää tätä mahdollisuutta, se voi sallia kyseisten yritysten poiketa, mutta ainoastaan tämän artiklan 2 kohdan b alakohdan vi alakohdassa tarkoitettujen muiden kulujen osalta, 6 artiklan 1 kohdan d alakohdasta siltä osin kuin on kyse ”ennakkomaksujen ja siirtosaamisten” sekä ”siirtovelkojen” huomioon ottamisesta, edellyttäen, että tästä on ilmoitettu tilinpäätöksen liitetiedoissa tai tämän kohdan b alakohdan mukaisesti taseen lopussa;

velvoite laatia 16 artiklan mukaisesti tilinpäätöksen liitetiedot edellyttäen, että tämän direktiivin 16 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa ja direktiivin 2012/30/EU 24 artiklan 2 kohdassa vaaditut tiedot esitetään taseen lopussa;

velvoite laatia toimintakertomus tämän direktiivin 5 luvun mukaisesti edellyttäen, että direktiivin 2012/30/EU 24 artiklan 2 kohdassa vaaditut tiedot ilmoitetaan tilinpäätöksen liitetiedoissa tai tämän kohdan b alakohdan mukaisesti taseen lopussa;

velvoite julkistaa vuositilinpäätös tämän direktiivin 7 luvun mukaisesti edellyttäen, että siihen sisältyvät tasetiedot annetaan asianmukaisin tavoin kansallisen lainsäädännön mukaisesti vähintään yhdelle kyseisen jäsenvaltion nimeämälle toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos toimivaltainen viranomainen on muu kuin direktiivin 2009/101/EY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu keskusrekisteri, kaupparekisteri tai yhtiörekisteri, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava annetut tiedot rekisteriin.

Jäsenvaltiot voivat sallia mikroyritysten

soveltuvissa tapauksissa laatia pelkästään lyhennetyn taseen, jossa esitetään erikseen ainakin ne erät, joita edeltää liitteessä III tai IV kirjain. Jos sovelletaan tämän artiklan 1 kohdan a alakohtaa, liitteen III otsakkeen ”Varat” alla oleva erä E sekä otsakkeen ”Velat” alla oleva erä D tai liitteessä IV olevat erät E ja K on jätettävä pois taseesta;

soveltuvissa tapauksissa laatia pelkästään lyhennetyn tuloslaskelman, jossa esitetään erikseen ainakin seuraavat erät:

liikevaihto;

ii)

muut tuotot;

iii)

aine- ja tarvikekulut;

iv)

henkilöstökulut;

arvontarkistukset;

vi)

muut kulut;

vii)

vero;

viii)

tulos.

Jäsenvaltiot eivät saa sallia tai vaatia 8 artiklan soveltamista mikroyrityksiin, jotka hyödyntävät jotakin tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä vapautuksista.

Mikroyritysten osalta tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti laadittujen vuositilinpäätösten katsotaan antavan 4 artiklan 3 kohdassa edellytetyn oikean ja riittävän kuvan, joten 4 artiklan 4 kohtaa ei sovelleta tällaisiin tilinpäätöksiin.

Jos sovelletaan tämän artiklan 1 kohdan a alakohtaa, 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu taseen loppusumma koostuu liitteen III otsakkeen ”Varat” alla olevissa erissä A–D tarkoitetuista varoista tai liitteessä IV olevista eristä A–D.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muilta osin mikroyritykset katsotaan pieniksi yrityksiksi sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan soveltamista.

Jäsenvaltiot eivät saa antaa sijoituspalveluyrityksille tai holdingyhtiöille mahdollisuutta hyödyntää 1, 2 ja 3 kohdassa säädettyjä poikkeuksia.

Jäsenvaltiot, jotka ovat 19 päivänä heinäkuuta 2013 saattaneet voimaan yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 78/660/ETY muuttamisesta mikroyhteisöjen osalta 14 päivänä maaliskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/6/EU ( 31 ) mukaiset lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset, voidaan vapauttaa 3 artiklan 9 kohdassa vahvistetuista vaatimuksista 3 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen raja-arvojen kansalliseksi valuutaksi muuntamisen osalta 53 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä sovellettaessa.

Komissio antaa viimeistään 20 päivänä heinäkuuta 2018 Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen mikroyritysten tilanteesta ottaen erityisesti huomioon kansallisen tilanteen sellaisten yritysten lukumäärän osalta, jotka täyttävät kokoa koskevat arviointiperusteet, ja julkistamisvaatimusta koskevasta poikkeuksesta aiheutuvan hallinnollisten rasitteiden vähenemisen osalta.

37 artikla

Tytäryrityksiä koskeva poikkeus

Sen estämättä, mitä direktiiveissä 2009/101/EY ja 2012/30/EU säädetään, jäsenvaltion ei tarvitse soveltaa kansallisen lainsäädäntönsä alaisiin yrityksiin, jotka ovat tytäryrityksiä, tämän direktiivin säännöksiä, jotka koskevat vuositilinpäätöksen ja toimintakertomuksen sisältöä, tilintarkastusta ja julkistamista, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

emoyritys on jonkin jäsenvaltion lainsäädännön alainen;

kaikki tytäryrityksen osakkeenomistajat tai jäsenet ovat ilmoittaneet kultakin tilikaudelta, jona poikkeusta sovelletaan, suostumuksensa tällaisesta velvollisuudesta poikkeamiseen;

emoyritys on ilmoittanut, että se takaa kaikki tytäryrityksen tekemät sitoumukset;

tytäryritys julkistaa tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset noudattaen jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyä, direktiivin 2009/101/EY 2 luvun mukaista menettelyä;

tytäryritys sisältyy konsernitilinpäätökseen, jonka emoyritys on laatinut tämän direktiivin mukaisesti;

poikkeuksesta ilmoitetaan emoyrityksen laatiman konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa; ja

tytäryrityksen osalta julkistetaan tämän artiklan 5 alakohdassa tarkoitettu konsernitilinpäätös sekä konsernin toimintakertomus ja tilintarkastuskertomus noudattaen jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyä, direktiivin 2009/101/EY 2 luvun mukaista menettelyä.

38 artikla

Yritykset, jotka ovat muiden yritysten vastuunalaisia yhtiömiehiä

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että niiden lainsäädännön alaiset 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut yritykset, jotka ovat jonkin 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun yrityksen, jäljempänä ’kyseinen yritys’, vastuunalaisia yhtiömiehiä, laativat, tarkastuttavat ja julkistavat omien tilinpäätöstensä yhteydessä kyseisen yrityksen tilinpäätöksen tämän direktiivin mukaisesti; tällaisessa tapauksessa tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia ei sovelleta kyseiseen yritykseen.

Jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia kyseiseen yritykseen, jos

kyseisen yrityksen tilinpäätöksen laatii, tarkastuttaa ja julkaisee tämän direktiivin säännösten mukaisesti yritys,

joka on kyseisen yrityksen vastuunalainen yhtiömies ja

ii)

joka on toisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen;

kyseinen yritys sisältyy konsernitilinpäätökseen, jonka laatii, tarkastuttaa ja julkistaa tämän direktiivin mukaisesti

vastuunalainen yhtiömies, tai

ii)

silloin kun kyseinen yritys sisältyy sellaisen suuremman yrityskokonaisuuden konsernitilinpäätökseen, jonka jonkin jäsenvaltion lainsäädännön alainen emoyritys laatii, tarkastuttaa ja julkistaa tämän direktiivin mukaisesti. Tästä poikkeuksesta on ilmoitettava konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa.

Edellä 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kyseisen yrityksen on pyynnöstä ilmoitettava sen yrityksen nimi, joka julkistaa tilinpäätöksen.

39 artikla

Konsernitilinpäätöksiä laativia emoyrityksiä koskeva tuloslaskelmaan liittyvä poikkeus

Jäsenvaltion ei tarvitse soveltaa tämän direktiivin säännöksiä, jotka koskevat tuloslaskelman tilintarkastusta ja julkistamista, kansallisen lainsäädäntönsä alaisiin yrityksiin, jotka ovat emoyrityksiä, edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

emoyritys laatii konsernitilinpäätöksen tämän direktiivin mukaisesti ja sisältyy kyseiseen konsernitilinpäätökseen;

poikkeuksesta ilmoitetaan emoyrityksen laatiman vuositilinpäätöksen liitetiedoissa;

poikkeuksesta ilmoitetaan emoyrityksen laatiman konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa; ja

tämän direktiivin mukaisesti laskettu emoyrityksen tulos tilikaudelta ilmoitetaan sen taseessa.

40 artikla

Yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä koskeva rajoitus poikkeuksiin

Jollei tässä direktiivissä nimenomaisesti säädetä toisin, jäsenvaltiot eivät saa sallia yleisen edun kannalta merkittäville yhteisöille tässä direktiivissä säädettyjä yksinkertaistuksia ja poikkeuksia. Yleisen edun kannalta merkittävää yhteisöä kohdellaan suurena yrityksenä riippumatta sen liikevaihdosta, taseen loppusummasta tai työntekijöiden keskimääräisestä lukumäärästä tilivuoden aikana.

▼M4

9 a LUKU

KOLMANSIEN MAIDEN YRITYKSIÄ KOSKEVA RAPORTOINTI

40 a artikla

Kolmansien maiden yrityksiä koskevat kestävyysraportit

Jäsenvaltion on edellytettävä, että sen alueelle sijoittautunut tytäryritys, jonka perimmäinen emoyritys on kolmannen maan lainsäädännön alainen, julkaisee ja asettaa saataville kestävyysraportin, joka kattaa 29 a artiklan 2 kohdan a alakohdan iii–v alakohdassa, b–f alakohdassa ja tarvittaessa h alakohdassa täsmennetyt tiedot kyseisen kolmannen maan perimmäisen emoyrityksen konsernin tasolla.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan suuriin tytäryrityksiin sekä mikroyrityksiä lukuun ottamatta pieniin ja keskisuuriin tytäryrityksiin, jotka ovat 2 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa määriteltyjä yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä.

Jäsenvaltion on edellytettävä, että sen alueella sijaitseva sivuliike, joka on kolmannen maan lainsäädännön alaisen yrityksen sivuliike ja joka joko ei kuulu konserniin tai joka on viime kädessä kolmannen maan lainsäädännön mukaisesti perustetun yrityksen hallinnassa, julkaisee ja asettaa saataville kestävyysraportin, joka kattaa 29 a artiklan 2 kohdan a alakohdan iii–v alakohdassa, b–f alakohdassa ja tarvittaessa h alakohdassa täsmennetyt tiedot kyseisen kolmannen maan yrityksen konsernin tasolla tai, jos yritys ei kuulu konserniin, kyseisen yrityksen tasolla.

Kolmannessa alakohdassa tarkoitettua sääntöä sovelletaan sivuliikkeeseen ainoastaan, jos kolmannen maan yrityksellä ei ole ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua tytäryritystä ja jos sivuliikkeen nettoliikevaihto oli yli 40 miljoonaa euroa edellisenä tilivuotena.

Ensimmäistä ja kolmatta alakohtaa sovelletaan kyseisissä alakohdissa tarkoitettuihin tytäryrityksiin tai sivuliikkeisiin ainoastaan, jos kolmannen maan yrityksen nettoliikevaihto konsernin tasolla tai, jos yritys ei kuulu konserniin, kyseisen yrityksen tasolla oli unionissa yli 150 miljoonaa euroa kahtena viimeisenä peräkkäisenä tilivuotena.

Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että ensimmäisessä ja kolmannessa alakohdassa tarkoitetut tytäryritykset tai sivuliikkeet toimittavat niille tietoja kyseisten kolmansien maiden yritysten nettoliikevaihdosta kyseisten jäsenvaltioiden alueella ja unionissa.

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että 1 kohdassa tarkoitettu tytäryrityksen tai sivuliikkeen toimittama kestävyysraportti laaditaan 40 b artiklan nojalla hyväksyttyjen standardien mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kestävyysraportti voidaan laatia 29 b artiklan nojalla hyväksyttyjen kestävyysraportointistandardien mukaisesti tai tavalla, joka vastaa kyseisiä kestävyysraportointistandardeja, mikä määritetään direktiivin 2004/109/EY 23 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan nojalla hyväksytyn kestävyysraportointistandardien vastaavuutta koskevan täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti.

Jos tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kestävyysraportin laatimiseen vaadittuja tietoja ei ole saatavilla, 1 kohdassa tarkoitetun tytäryrityksen tai sivuliikkeen on pyydettävä kolmannen maan yritystä toimittamaan sille kaikki tiedot, jotka se tarvitsee täyttääkseen velvoitteensa.

Jos kaikkia vaadittuja tietoja ei toimiteta, 1 kohdassa tarkoitetun tytäryrityksen tai sivuliikkeen on laadittava, julkaistava ja asetettava saataville 1 kohdassa tarkoitettu kestävyysraportti, joka sisältää kaikki sen hallussa olevat, saadut tai hankitut tiedot, ja annettava selvitys, josta käy ilmi, että kolmannen maan yritys ei asettanut tarvittavia tietoja saataville.

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että julkaistaessa 1 kohdassa tarkoitettu kestävyysraportti siihen liitetään sellaisen yhden tai useamman henkilön tai yhteisön antama varmennuslausunto, jolla on valtuudet antaa kestävyysraportointia koskeva varmennuslausunto kolmannen maan yritykseen sovellettavan tai jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla.

Jos kolmannen maan yritys ei anna varmennuslausuntoa ensimmäisen alakohdan mukaisesti, tytäryrityksen tai sivuliikkeen on annettava selvitys, josta käy ilmi, että kolmannen maan yritys ei asettanut tarvittavaa varmennuslausuntoa saataville.

Jäsenvaltiot voivat ilmoittaa komissiolle vuosittain ne kolmansien maiden yritysten tytäryritykset tai sivuliikkeet, jotka ovat täyttäneet 40 d artiklassa säädetyn julkistamisvaatimuksen, sekä tapaukset, joissa julkaistiin kertomus mutta joissa tytäryritys tai sivuliike toimi tämän artiklan 2 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti. Komissio asettaa verkkosivustollaan julkisesti saataville luettelon niistä kolmansien maiden yrityksistä, jotka ovat julkaisseet kestävyysraportin.

40 b artikla

Kolmansien maiden yrityksiä koskevat kestävyysraportointistandardit

Komissio antaa viimeistään ►M7 30 päivänä kesäkuuta 2026 ◄ 49 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä direktiiviä säätämällä kolmansien maiden yritysten osalta kestävyysraportointistandardeista, joissa täsmennetään 40 a artiklassa tarkoitettuihin kestävyysraportteihin sisällytettävät tiedot.

40 c artikla

Vastuu kolmansien maiden yrityksiä koskevien kestävyysraporttien laatimisesta, julkaisemisesta ja saataville asettamisesta

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kolmansien maiden yritysten sivuliikkeet vastaavat parhaan tietonsa ja kykynsä mukaan siitä, että niiden kestävyysraportti laaditaan 40 a artiklan mukaisesti ja että kyseinen kertomus julkaistaan ja asetetaan saataville 40 d artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että 40 a artiklassa tarkoitettujen tytäryritysten hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet ovat yhteisesti vastuussa sen varmistamisesta parhaan tietonsa ja kykynsä mukaan, että niiden kestävyysraportti laaditaan 40 a artiklan mukaisesti ja että kyseinen kertomus julkaistaan ja asetetaan saataville 40 d artiklan mukaisesti.

40 d artikla

Julkistaminen

Tämän direktiivin 40 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tytäryritysten ja sivuliikkeiden on julkistettava kestävyysraporttinsa yhdessä varmennuslausunnon ja tapauksen mukaan tämän direktiivin 40 a artiklan 2 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetun selvityksen kanssa 12 kuukauden kuluessa sen tilivuoden tilinpäätöspäivästä, jota laadittu kertomus koskee, kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyllä tavalla direktiivin (EU) 2017/1132 14–28 artiklan ja tarvittaessa mainitun direktiivin 36 artiklan mukaisesti.

Jos tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti julkistettua kestävyysraporttia ei aseteta yhdessä varmennuslausunnon ja tapauksen mukaan selvityksen kanssa maksutta yleisön saataville direktiivin (EU) 2017/1132 16 artiklassa tarkoitetun rekisterin verkkosivustolla, jäsenvaltioiden on varmistettava, että yritysten tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti julkistama kestävyysraportti asetetaan yhdessä varmennuslausunnon ja tapauksen mukaan selvityksen kanssa maksutta yleisön saataville vähintään yhdellä unionin virallisella kielellä viimeistään 12 kuukauden kuluttua sen tilivuoden tilinpäätöspäivästä, jota laadittu kertomus koskee, tämän direktiivin 40 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tytäryrityksen tai sivuliikkeen verkkosivustolla.

▼B

LUKU

KERTOMUS HALLITUKSILLE SUORITETTAVISTA MAKSUISTA

41 artikla

Määritelmät, jotka liittyvät raportointiin hallituksille suoritettavista maksuista

Tässä luvussa tarkoitetaan

’kaivannaisteollisuudessa toimivalla yrityksellä’ yritystä, jonka toiminta sisältää mineraali-, öljy- ja maakaasuesiintymien tai muiden materiaalien tutkimista, etsintää, kehittämistä ja hyödyntämistä tilastollisen toimialaluokituksen NACE Rev. 2 vahvistamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1893/2006 ( 32 ) liitteessä I olevan pääluokan B kaksinumerotasoissa 05–08 luetelluilla toimialoilla;

’aarniometsien puunkorjuuta harjoittavalla yrityksellä’ yritystä, joka harjoittaa asetuksen (EY) N:o 1893/2006 liitteessä I olevan pääluokan A kaksinumerotason 02 kolminumerotasossa 02.2 tarkoitettua toimintaa aarniometsissä;

’hallituksella’ jäsenvaltion tai kolmannen maan valtiollista, alueellista tai paikallista viranomaista. Se käsittää ministeriön, viraston tai yrityksen, joka on tämän direktiivin 22 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti kyseisen viranomaisen määräysvallassa;

’hankkeella’ operatiivista toimintaa, jota säätelee yksittäinen sopimus, lisenssi, vuokrasopimus, käyttöoikeussopimus tai vastaava oikeudellinen sopimus ja joka muodostaa perustan maksuvelvollisuudelle hallitusta kohtaan. Jos kuitenkin useat tällaiset sopimukset ovat merkittävällä tavalla kytköksissä toisiinsa, on tämä katsottava hankkeeksi;

’maksulla’ määrää, joka on maksettu rahana tai muuna kuin rahana 1 ja 2 alakohdassa tarkoitetuista toimista, jotka kuuluvat johonkin seuraavista:

tuotanto-oikeudet;

yritysten tuloista, tuotannosta tai voitoista kannettavat verot lukuun ottamatta kulutuksesta kannettavia veroja kuten arvonlisäverot, henkilökohtaiset tuloverot tai myyntiverot;

rojaltit;

osingot ja muu voitonjako;

allekirjoitus-, löytö- ja tuotantobonukset;

lisenssimaksut, vuokramaksut ja kaivosoikeuksien rekisteröintimaksut sekä muut lisenssejä ja/tai käyttöoikeussopimuksia koskevat vastikkeet; ja

maksut infrastruktuurin parannuksista.

42 artikla

Yritykset, joiden on raportoitava hallituksille suoritetuista maksuista

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että sellaiset suuret yritykset ja kaikki yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt, jotka toimivat kaivannaisteollisuudessa tai harjoittavat aarniometsien puunkorjuuta, laativat ja julkistavat vuosittain kertomuksen hallituksille suoritetuista maksuista.

Kyseinen velvollisuus ei koske sellaista jäsenvaltion lainsäädännön alaista yritystä, joka on tytäryritys tai emoyritys, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

emoyritys on jonkin jäsenvaltion lainsäädännön alainen; ja

kyseisen yrityksen hallituksille suorittamat maksut sisältyvät kyseisen emoyrityksen 44 artiklan mukaisesti laatimaan konsolidoituun kertomukseen hallituksille suoritetuista maksuista.

43 artikla

Kertomuksen sisältö

Tilikauden kuluessa suoritettuja alle 100 000 euron määräisiä maksuja ei tarvitse ottaa kertomuksessa huomioon, riippumatta siitä, oliko ne suoritettu yksittäisenä maksuna vai sarjana toisiinsa liittyviä maksuja.

Kertomuksessa on ilmoitettava 41 artiklan 1 ja 2 alakohdassa tarkoitettujen toimien osalta asiaankuuluvalta tilikaudelta seuraavat tiedot:

kullekin hallitukselle suoritetut maksut yhteensä;

kullekin hallitukselle suoritettujen maksujen yhteismäärä 41 artiklan 5 alakohdan a–g alakohdassa eriteltyjen maksutyyppien mukaisesti eriteltynä;

jos kyseiset maksut on kohdennettu tiettyyn hankkeeseen, maksujen kokonaismäärä 41 artiklan 5 alakohdan a–g alakohdassa eriteltyjen maksutyyppien mukaisesti eriteltynä jokaisen hankkeen osalta ja maksujen kokonaismäärä yhteensä jokaisen hankkeen osalta.

Yrityksen suorittamat maksut yhtiötasolla asetetuista velvoitteista voidaan ilmoittaa yhtiötasolla hankekohtaisen tason sijasta.

Kun hallitukselle maksetaan muuna kuin rahana tapahtuvia suorituksia, ne on ilmoitettava arvon ja soveltuvin osin määrän perusteella. On esitettävä selventävät huomautukset, joissa selvitetään miten niiden arvo on määritetty.

Tässä artiklassa tarkoitettujen maksujen ilmoittamisen on annettava käsitys kyseessä olevan maksun tai toiminnan sisällöstä pikemmin kuin sen muodosta. Maksuja ja toimintaa ei saa keinotekoisesti jakaa tai yhdistää tämän direktiivin soveltamisen välttämiseksi.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettu euromääräinen kynnysarvo muunnetaan niiden jäsenvaltioiden kansalliseksi valuutaksi, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön,

kyseisen kynnyksen määrittävän direktiivin voimaantulopäivänä Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistun vaihtokurssin mukaan; ja

pyöristämällä lähimpään satalukuun.

44 artikla

Konsolidoitu kertomus hallituksille suoritetuista maksuista

Jäsenvaltion on vaadittava, että sen kansallisen lainsäädännön alaiset suuret yritykset tai yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt, jotka toimivat kaivannaisteollisuudessa tai harjoittavat aarniometsien puunkorjuuta, laativat konsolidoidun kertomuksen hallituksille suoritetuista maksuista 42 ja 43 artiklan mukaisesti, jos kyseinen emoyritys on velvollinen laatimaan konsernitilinpäätöksen 22 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti.

Emoyrityksen katsotaan toimivan kaivannaisteollisuudessa tai harjoittavan aarniometsien puunkorjuuta, jos jokin sen tytäryrityksistä toimii kaivannaisteollisuudessa tai harjoittaa aarniometsien puunkorjuuta.

Konsolidoituun kertomukseen sisällytetään ainoastaan kaivannaisteollisuuteen ja/tai aarniometsien puunkorjuuseen liittyvistä toimista johtuvat maksut.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettu konsolidoidun kertomuksen laatimisvelvollisuus ei koske

3 artiklan 5 kohdassa määritellyn pienen konsernin emoyritystä, paitsi jos jokin konsernin sidosyrityksistä on yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö;

3 artiklan 6 kohdassa määritellyn keskisuuren konsernin emoyritystä, paitsi jos jokin konsernin sidosyrityksistä on yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö; eikä

jäsenvaltion lainsäädännön alaista emoyritystä, joka on myös tytäryritys, jos sen oma emoyritys on jonkin jäsenvaltion lainsäädännön alainen.

Yritystä, yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö mukaan luettuna, ei tarvitse sisällyttää hallituksille suoritettuja maksuja koskevaan konsolidoituun kertomukseen, jos vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

huomattavat ja pitkäaikaiset rajoitukset estävät merkittävästi emoyritystä käyttämästä oikeuksiaan, joita sillä on kyseisen yrityksen varoihin tai johtoon nähden,

äärimmäisen harvinaiset tapaukset, joissa tiedot, jotka tarvitaan tämän direktiivin mukaiseen hallituksille suoritettuja maksuja koskevan konsolidoidun kertomuksen laatimiseen, eivät ole saatavissa ilman suhteettomia kustannuksia tai kohtuutonta viivytystä;

sen osakkeet tai osuudet ovat hallussa yksinomaan edelleen luovuttamista varten.

Edellä mainittuja poikkeuksia sovelletaan ainoastaan, jos niitä käytetään myös konsernitilinpäätösten laatimiseen.

45 artikla

Julkistaminen

Edellä 42 artiklassa tarkoitettu kertomus ja 44 artiklassa tarkoitettu konsolidoitu kertomus, jotka koskevat hallituksille suoritettuja maksuja, on julkistettava noudattaen kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyä, direktiivin 2009/101/EY 2 luvun mukaista menettelyä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yrityksestä vastaavien elinten jäsenillä, jotka toimivat niille kansallisessa lainsäädännössä annettujen valtuuksien mukaisesti, on velvollisuus varmistaa, että kertomus hallituksille suoritetuista maksuista on heidän parhaan tietämyksensä ja kykyjensä mukaan laadittu ja julkistettu tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti.

46 artikla

Vastaavuusperusteet

Edellä 42 ja 44 artiklassa tarkoitetut yritykset, jotka laativat ja julkistavat kertomuksen, joka on kolmannen maan raportointivaatimusten mukainen ja joka arvioidaan 47 artiklan mukaisesti tämän luvun vaatimuksia vastaavaksi, vapautetaan tämän luvun vaatimuksista lukuun ottamatta velvoitetta julkistaa kertomus noudattaen kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyä, direktiivin 2009/101/EY 2 luvun mukaista menettelyä

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 49 artiklan mukaisesti niiden perusteiden määrittämiseksi, joita käytetään tämän artiklan 1 kohdan soveltamiseksi arvioitaessa, vastaavatko kolmannen maan raportointivaatimukset tämän luvun vaatimuksia.

Komission 2 kohdan mukaisesti määrittämien perusteiden on:

sisällettävä seuraavaa:

kohdeyritykset;

ii)

maksujen saajat;

iii)

ilmoitetut maksut;

iv)

ilmoitettujen maksujen kohdentaminen;

ilmoitettujen maksujen jakautuminen;

vi)

kriteerit tietojen antamiseksi konsernin lukujen perusteella;

vii)

raportointiväline;

viii)

raportointitiheys; ja

ix)

toimenpiteet raportoimatta jättämisen estämiseksi;

muuten rajoituttava perusteisiin, jotka helpottavat kolmannen maan raportointivaatimusten suoraa vertailua tämän luvun vaatimusten kanssa.

47 artikla

Vastaavuusperusteiden soveltaminen

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä niiden kolmansien maiden raportointivaatimusten määrittämiseksi, joiden se 46 artiklan mukaisesti määriteltyjen vastaavuusperusteiden soveltamisen jälkeen katsoo vastaavan tämän luvun vaatimuksia. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 50 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

48 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio tarkastelee uudelleen tämän luvun täytäntöönpanoa ja toimivuutta erityisesti raportointivelvollisuuksien soveltamisalan ja hankekohtaista raportointia koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta ja antaa niistä kertomuksen.

Uudelleentarkastelussa on otettava huomioon kansainvälinen kehitys etenkin hallituksille suoritettavien maksujen avoimuuden parantamisessa, arvioitava muiden kansainvälisten järjestelmien vaikutuksia ja tarkasteltava kilpailukykyyn ja energian huoltovarmuuteen kohdistuvia vaikutuksia. Uudelleentarkastelu on saatava päätökseen viimeistään 21 päivänä heinäkuuta 2018.

Kertomus toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle tarvittaessa yhdessä lainsäädäntöehdotuksen kanssa. Tässä kertomuksessa tarkastellaan raportointivaatimusten ulottamista muille teollisuudenaloille ja sitä, olisiko hallituksille suoritettavia maksuja koskeva kertomus tarkastettava. Lisäksi kertomuksessa käsitellään lisätietojen antamista palveluksessa olevien työntekijöiden keskimääräisestä lukumäärästä, alihankkijoiden käyttämisestä ja mahdollisista maakohtaisista rahallisista seuraamuksista.

▼M1

Lisäksi kertomuksessa tarkastellaan OECD:ssä saavutettu kehitys ja asiaan liittyvien unionin aloitteiden tulokset huomioon ottaen mahdollisuutta velvoittaa suuret yritykset ja yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt laatimaan vuosittain kustakin jäsenvaltiosta ja kolmannesta maasta, jossa ne toimivat, maakohtainen raportti, joka sisältää tiedot vähintään voitoista, voitoista maksetuista veroista sekä saaduista valtiontuista.

▼B

Kertomuksessa analysoidaan myös, olisiko mahdollista asettaa kaikille unionin liikkeeseenlaskijoille velvoite noudattaa asianmukaista huolellisuutta mineraalien etsinnän yhteydessä sen varmistamiseksi, että toimitusketjuilla ei ole mitään yhteyttä konfliktiosapuoliin ja että ne kunnioittavat kaivannaisteollisuuden avoimuusaloitetta (EITI) ja OECD:n suosituksia vastuullisesta toimitusketjun hallinnasta.

▼M3

10 a LUKU

TULOVEROTIETOJA KOSKEVA KERTOMUS

48 a artikla

Määritelmät, jotka liittyvät tuloverotietojen ilmoittamiseen

Tässä luvussa tarkoitetaan

’perimmäisellä emoyrityksellä’ yritystä, joka laatii suurimman yrityskokonaisuuden konsolidoidut tilinpäätökset;

’konsolidoiduilla tilinpäätöksillä’ konsernin emoyrityksen laatimia tilinpäätöksiä, joissa varat, velat, oma pääoma, tulot ja kulut esitetään ikään kuin kyseessä olisi yksi taloudellinen yksikkö;

’verotuksellisella lainkäyttöalueella’ valtiota tai ei-valtiollista lainkäyttöaluetta, jolla on itsenäinen veronkanto-oikeus yritysten tuloveron alalla;

’itsenäisellä yrityksellä’ yritystä, joka ei kuulu 2 artiklan 11 alakohdassa määriteltyyn konserniin.

Tämän direktiivin 48 b artiklassa tarkoitetaan ’tuloilla’ samaa kuin

”nettoliikevaihto” niiden yritysten osalta, joihin sovelletaan jäsenvaltion lainsäädäntöä ja jotka eivät sovella asetuksen (EY) N:o 1606/2002 perusteella hyväksyttyjä kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja; tai

”tulot” muiden yritysten osalta, määriteltyinä sen tilinpäätössäännöstön mukaisesti, jonka perusteella tilinpäätökset on laadittu.

48 b artikla

Yritykset ja sivuliikkeet, joiden on annettava tuloverotietoja koskeva kertomus

Kun perimmäisten emoyritysten konsolidoitujen tulojen yhteismäärä on tilinpäätöspäivänä kumpanakin kahtena edeltävänä peräkkäisenä tilivuotena ylittänyt 750 000 000 euroa, mikä ilmenee niiden konsolidoiduista tilinpäätöksistä, jäsenvaltioiden on vaadittava kyseisiä perimmäisiä emoyrityksiä, joihin sovelletaan niiden kansallista lainsäädäntöä, laatimaan, julkaisemaan ja asettamaan saataville tuloverotietoja koskeva kertomus kyseisistä kahdesta edeltävästä peräkkäisestä tilivuodesta jälkimmäisen osalta.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että perimmäiseen emoyritykseen, jonka konsolidoitujen tulojen yhteismäärä on tilinpäätöspäivänä kumpanakin kahtena edeltävänä peräkkäisenä tilivuotena alittanut 750 000 000 euroa, mikä ilmenee sen konsolidoiduista tilinpäätöksistä, ei enää sovelleta ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä raportointivelvoitteita.

Kun itsenäisten yritysten tulojen yhteismäärä on tilinpäätöspäivänä kumpanakin kahtena edeltävänä peräkkäisenä tilivuotena ylittänyt 750 000 000 euroa, mikä ilmenee niiden vuositilinpäätöksistä, jäsenvaltioiden on vaadittava kyseisiä yrityksiä, joihin sovelletaan niiden kansallista lainsäädäntöä, laatimaan, julkaisemaan ja asettamaan saataville tuloverotietoja koskeva kertomus kyseisistä kahdesta edeltävästä peräkkäisestä tilivuodesta jälkimmäisen osalta.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että itsenäiseen yritykseen, jonka tulojen yhteismäärä on tilinpäätöspäivänä kumpanakin kahtena edeltävänä peräkkäisenä tilivuotena alittanut 750 000 000 euroa, mikä ilmenee sen konsolidoiduista tilinpäätöksistä, ei enää sovelleta kolmannessa alakohdassa säädettyjä raportointivelvoitteita.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että 1 kohdassa vahvistettua sääntöä ei sovelleta itsenäisiin yrityksiin, perimmäisiin emoyrityksiin ja niiden sidosyrityksiin, jos tällaiset yritykset, niiden sivuliikkeet mukaan lukien, ovat sijoittautuneet ainoastaan yhden jäsenvaltion alueelle tai niillä on pysyvä liikepaikka tai pysyvää liiketoimintaa ainoastaan yhden jäsenvaltion alueella eikä millään muulla verotuksellisella lainkäyttöalueella.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tämän artiklan 1 kohdassa vahvistettua sääntöä ei sovelleta itsenäisiin yrityksiin ja perimmäisiin emoyrityksiin, jos kyseiset yritykset tai niiden sidosyritykset julkistavat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU ( 33 ) 89 artiklan mukaisesti raportin, johon sisältyy tiedot kaikista niiden toiminnoista ja perimmäisen emoyrityksen tapauksessa kaikista konsolidoituun tilinpäätökseen sisältyvien sidosyritysten toiminnoista.

Jäsenvaltioiden on vaadittava 3 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja keskisuuria ja suuria tytäryrityksiä, joihin sovelletaan niiden kansallista lainsäädäntöä ja jotka ovat sellaisen perimmäisen emoyrityksen määräysvallassa, johon ei sovelleta jäsenvaltion lainsäädäntöä, silloin kun perimmäisen emoyrityksen konsolidoitujen tulojen yhteismäärä on tilinpäätöspäivänä kumpanakin kahtena edeltävänä peräkkäisenä tilivuotena ylittänyt 750 000 000 euroa, mikä ilmenee sen konsolidoiduista tilinpäätöksistä, julkaisemaan ja asettamaan saataville kyseistä perimmäistä emoyritystä koskevan tuloverotietoja koskevan kertomuksen kyseisistä kahdesta edeltävästä peräkkäisestä tilivuodesta jälkimmäisen osalta.

Jos kyseiset tiedot tai kyseinen kertomus eivät ole saatavilla, tytäryrityksen on pyydettävä perimmäistä emoyritystään toimittamaan sille kaikki vaadittavat tiedot, jotta se voisi täyttää ensimmäisen alakohdan mukaisen velvoitteensa. Jos perimmäinen emoyritys ei toimita kaikkia vaadittavia tietoja, tytäryrityksen on laadittava, julkaistava ja asetettava saataville tuloverotietoja koskeva kertomus, joka sisältää kaikki sen hallussa olevat, saadut tai hankitut tiedot, sekä lausunto siitä, että sen perimmäinen emoyritys ei asettanut tarvittavia tietoja saataville.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että keskisuuriin ja suuriin tytäryrityksiin ei enää sovelleta tässä kohdassa säädettyjä raportointivelvoitteita, jos perimmäisen emoyhtiön konsolidoitujen tulojen yhteismäärä on tilinpäätöspäivänä kumpanakin kahtena edeltävänä peräkkäisenä tilivuotena alittanut 750 000 000 euroa, mikä ilmenee sen konsolidoiduista tilinpäätöksistä.

Jäsenvaltioiden on vaadittava yritysten, joihin ei sovelleta jäsenvaltion lainsäädäntöä, näiden jäsenvaltioiden alueella avaamia sivuliikkeitä julkaisemaan ja asettamaan saataville perimmäisen emoyrityksen tai kuudennen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun itsenäisen yrityksen tuloverotietoja koskeva kertomus kahdesta edeltävästä peräkkäisestä tilivuodesta jälkimmäisen osalta.

Jos kyseiset tiedot tai kyseinen kertomus eivät ole saatavilla, 48 e artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen julkistamistoimien toteuttamiseen nimetyn yhden tai useamman henkilön on pyydettävä kyseistä perimmäistä emoyritystä tai tämän kohdan kuudennen alakohdan a alakohdassa tarkoitettua, itsenäistä yritystä toimittamaan sille kaikki vaadittavat tiedot, jotta hän voisi täyttää velvoitteensa.

Jos kaikkia vaadittavia tietoja ei toimiteta, sivuliikkeen on laadittava, julkaistava ja asetettava saataville tuloverotietoja koskeva kertomus, joka sisältää kaikki sen hallussa olevat, saadut tai hankitut tiedot, sekä lausunto siitä, että perimmäinen emoyritys tai itsenäinen yritys ei ole antanut tarvittavia tietoja saataville.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tässä kohdassa säädettyjä raportointivelvoitteita sovelletaan ainoastaan sivuliikkeisiin, joiden nettoliikevaihto ylittää kunakin kahtena edeltävänä peräkkäisenä tilivuotena 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä saatetun raja-arvon.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että sivuliikkeeseen, johon sovelletaan tämän kohdan mukaisia raportointivelvoitteita, ei enää sovelleta näitä velvoitteita, jos sen nettoliikevaihto alittaa 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä saatetun kynnysarvon kunakin kahtena edeltävänä peräkkäisenä tilivuotena.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tässä kohdassa vahvistettuja sääntöjä sovelletaan sivuliikkeeseen ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

yritys, joka avasi sivuliikkeen, on joko sidosyritys konsernissa, jonka perimmäiseen emoyritykseen ei sovelleta jäsenvaltion lainsäädäntöä ja jonka konsolidoitujen tulojen yhteismäärä on tilinpäätöspäivänä kumpanakin kahtena edeltävänä peräkkäisenä tilivuotena ylittänyt 750 000 000 euroa, mikä ilmenee sen konsolidoiduista tilinpäätöksistä, taikka itsenäinen yritys, jonka tulojen yhteismäärä on tilinpäätöspäivänä kumpanakin kahtena edeltävänä peräkkäisenä tilivuotena ylittänyt 750 000 000 euroa, mikä ilmenee sen tilinpäätöksistä; ja

tämän alakohdan a alakohdassa tarkoitetulla perimmäisellä emoyrityksellä ei ole 4 kohdassa tarkoitettua keskisuurta tai suurta tytäryritystä.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että sivuliikkeeseen ei enää sovelleta tässä kohdassa säädettyjä raportointivelvoitteita, jos a alakohdassa säädetty peruste ei täyty kahtena peräkkäisenä tilivuonna.

Jäsenvaltiot eivät saa soveltaa tämän artiklan 4 ja 5 kohdassa vahvistettuja sääntöjä, jos perimmäinen emoyritys tai itsenäinen yritys, johon ei sovelleta jäsenvaltion lainsäädäntöä, laatii 48 c artiklan mukaisesti tuloverotietoja koskevan kertomuksen, joka täyttää seuraavat edellytykset:

se on yleisön saatavilla maksutta ja koneellisesti luettavassa sähköisessä raportointimuodossa:

kyseisen perimmäisen emoyrityksen tai kyseisen itsenäisen yrityksen verkkosivulla;

ii)

vähintään yhdellä unionin virallisella kielellä;

iii)

viimeistään 12 kuukauden kuluttua sen tilivuoden tilinpäätöspäivästä, jonka osalta kertomus on laadittu; ja

siinä ilmoitetaan kertomuksen 48 d artiklan 1 kohdan mukaisesti julkaisseen jäsenvaltion lainsäädännön alaisen yksittäisen tytäryrityksen tai yksittäisen sivuliikkeen nimi ja kotipaikka.

Jäsenvaltioiden on vaadittava tytäryrityksiä tai sivuliikkeitä, joita tämän artiklan 4 ja 5 kohdan säännökset eivät koske, julkaisemaan ja asettamaan saataville tuloverotietoja koskeva kertomus, jos tällaisten tytäryritysten tai sivuliikkeiden tavoitteena on yksinomaan kiertää tässä luvussa vahvistetuttuja raportointivaatimuksia.

48 c artikla

Tuloverotietoja koskevan kertomuksen sisältö

Edellä olevan 48 b artiklan nojalla vaaditun tuloverotietoja koskevan kertomuksen on sisällettävä tiedot kaikesta itsenäisen yrityksen tai perimmäisen emoyrityksen toiminnasta, mukaan lukien kaikkien tilinpäätökseen konsolidoitujen sidosyritysten toiminta asiaankuuluvalta tilivuodelta.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sisältävät seuraavat:

perimmäisen emoyrityksen tai itsenäisen yrityksen nimi, asianomainen tilivuosi, kertomuksen esittämisessä käytetty valuutta ja tapauksen mukaan luettelo kaikista sellaisista perimmäisen emoyrityksen tilinpäätökseen konsolidoiduista sidosyrityksistä asiaankuuluvalta tilivuodelta, jotka ovat sijoittautuneet unioniin tai veroasioissa yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita koskevasta tarkistetusta EU:n luettelosta annettujen neuvoston päätelmien liitteissä I ja II luetelluille verotuksellisille lainkäyttöalueille;

lyhyt kuvaus niiden toimintojen luonteesta;

työntekijöiden lukumäärä kokoaikaiseksi muutettuna;

tulot, jotka lasketaan seuraavasti:

nettoliikevaihdon summa, liiketoiminnan muut tuotot, omistusyhteyksistä saadut tuotot, lukuun ottamatta sidosyrityksistä saatuja osinkoja tai muuta voitonjakoa, muista pysyviin varoihin kuuluvista sijoituksista ja lainasaamisista saadut tuotot, muut korkotuotot ja muut vastaavat tuotot, jotka luetellaan tämän direktiivin liitteissä V ja VI; tai

ii)

tulot määriteltyinä sen tilinpäätössäännöstön mukaisesti, jonka perusteella tilinpäätökset on laadittu, lukuun ottamatta arvontarkistuksia ja sidosyrityksistä saatuja osinkoja tai muuta voitonjakoa;

voiton tai tappion määrä ennen tuloveroja;

asiaankuuluvana tilivuotena kertyneiden tuloverojen määrä, joka lasketaan tilivuoden verotettavaan voittoon tai tappioon perustuvana eli kauden verotettavaan tulokseen perustuvana verona yritysten ja sivuliikkeiden osalta asiaankuuluvalla verotuksellisella lainkäyttöalueella;

kassaperusteisena maksettujen tuloverojen määrä, joka lasketaan asiaankuuluvalla verotuksellisella lainkäyttöalueella sijaitsevien yritysten ja sivuliikkeiden asiaankuuluvan tilivuoden aikana maksamina tuloveroina; ja

kertyneiden voittovarojen tai tappioiden määrä asiaankuuluvan tilivuoden lopussa.

Sovellettaessa d alakohtaa tuloihin on sisällytettävä lähipiirin kanssa toteutetut liiketoimet.

Sovellettaessa f alakohtaa kauden verotettavaan tulokseen perustuvat verot koskevat ainoastaan yrityksen toimintoja asiaankuuluvan tilivuoden aikana, eivätkä ne saa sisältää lykättyä verovelkaa eivätkä epävarmoja verosaamisia.

Sovellettaessa g alakohtaa maksettuihin veroihin on sisällytettävä lähdeverot, jotka muut yritykset ovat maksaneet konsernin yrityksille ja sivuliikkeille suoritettujen maksujen perusteella.

Sovellettaessa h alakohtaa kertyneillä tuloilla tarkoitetaan edeltävien tilivuosien ja asiaankuuluvan tilivuoden sellaisten voittojen summaa, joiden jakamisesta ei ole vielä päätetty. Sivuliikkeiden osalta kertyneet tulot ovat sen yrityksen tuloja, joka on avannut sivuliikkeen.

Jäsenvaltioiden on sallittava, että tämän artiklan 2 kohdassa luetellut tiedot raportoidaan neuvoston direktiivin 2011/16/EU ( 34 ) liitteessä III olevan III jakson B ja C osan raportointiohjeiden perusteella.

Tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedot on esitettävä käyttämällä yhteistä mallia ja koneellisesti luettavia sähköisiä raportointimuotoja. Komissio määrittää täytäntöönpanosäädöksin yhteisen mallin ja sähköiset raportointimuodot. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 50 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Tuloverotietoja koskevassa kertomuksessa on esitettävä 2 tai 3 kohdassa tarkoitetut tiedot erikseen kunkin jäsenvaltion osalta. Jos jäsenvaltioon kuuluu useita verotuksellisia lainkäyttöalueita, tiedot on yhdistettävä jäsenvaltion tasolla.

Tuloverotietoja koskevassa kertomuksessa on myös esitettävä tämän artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetut tiedot erikseen kultakin sellaiselta verotukselliselta lainkäyttöalueelta, joka sen tilivuoden 1 päivänä maaliskuuta, jolta kertomus laaditaan, on mainittu veroasioissa yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita koskevasta tarkistetusta EU:n luettelosta annettujen neuvoston päätelmien liitteessä I, ja siinä on annettava tällaiset tiedot erikseen kultakin sellaiselta verotukselliselta lainkäyttöalueelta, joka sen tilivuoden 1 päivänä maaliskuuta, jolta kertomus laaditaan, ja edellisen tilivuoden 1 päivänä maaliskuuta on mainittu veroasioissa yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita koskevasta tarkistetusta EU:n luettelosta annettujen neuvoston päätelmien liitteessä II.

Tuloverotietoja koskevassa kertomuksessa on myös esitettävä 2 tai 3 kohdassa tarkoitetut tiedot kootusti muilta verotuksellisilta lainkäyttöalueilta.

Tiedot on jaoteltava kunkin verotuksellisen lainkäyttöalueen mukaan sen perusteella, onko siellä olemassa toimipaikkaa, pysyvää liikepaikkaa tai pysyvää liiketoimintaa, joka konsernin tai itsenäisen yrityksen toiminnan vuoksi voi aiheuttaa tuloverovelvollisuuden kyseisellä verotuksellisella lainkäyttöalueella.

Jos usean sidosyrityksen toiminta voi aiheuttaa tuloverovelvollisuuden yhdellä verotuksellisella lainkäyttöalueella, kyseistä lainkäyttöaluetta koskevien tietojen on vastattava niitä yhdistettyjä tietoja, jotka liittyvät kunkin sidosyrityksen ja sen sivuliikkeen tällaisiin toimintoihin kyseisellä verotuksellisella lainkäyttöalueella.

Tiettyä toimintaa koskevia tietoja ei saa liittää samanaikaisesti useampaan kuin yhteen verotukselliseen lainkäyttöalueeseen.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että yksi tai useampi tieto, joiden julkistamista muutoin edellytetään tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti, voidaan jättää väliaikaisesti antamatta kertomuksessa, jos niiden julkistaminen voisi aiheuttaa vakavaa haittaa niiden yritysten kaupalliselle asemalle, joihin kertomus liittyy. Kertomuksessa on selkeästi ilmoitettava tällaisesta tietojen antamatta jättämisestä ja esitettävä perusteltu selitys sen syistä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki ensimmäisen alakohdan nojalla antamatta jätetyt tiedot julkaistaan myöhemmässä tuloverotietoja koskevassa kertomuksessa viimeistään viiden vuoden kuluessa tietojen alkuperäisestä antamatta jättämisestä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että veroasioissa yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita koskevasta tarkistetusta EU:n luettelosta annettujen neuvoston päätelmien liitteissä I ja II lueteltuihin verotuksellisiin lainkäyttöalueisiin liittyviä tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja tietoja ei saa koskaan jättää pois.

Tuloverotietoja koskevaan kertomukseen voi tarvittaessa sisältyä konsernitasolla yleinen kuvaus, jossa selitetään 2 kohdan f ja g alakohdan mukaisesti esitettyjen määrien mahdolliset olennaiset erot ja jossa otetaan tarvittaessa huomioon aiempia tilivuosia koskevat vastaavat määrät.

Tuloverotietoja koskevassa kertomuksessa käytetyn valuutan on oltava sama valuutta, jota perimmäisen emoyrityksen konsolidoidut tilinpäätökset tai itsenäisen yrityksen vuositilinpäätökset esitettäessä käytetään. Jäsenvaltiot eivät saa vaatia, että julkaistavassa kertomuksessa käytetään muuta valuuttaa kuin tilinpäätöksessä käytettyä valuuttaa.

Edellä 48 b artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa tytäryrityksen julkaisemassa tuloverotietoja koskevassa kertomuksessa käytettävä valuutta on kuitenkin valuutta, jossa se julkaisee vuositilinpäätöksensä.

Jäsenvaltiot, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön, voivat muuntaa 750 000 000 euron raja-arvon kansalliseksi valuutaksi. Kyseistä muuntamista tehdessään kyseisten jäsenvaltioiden on sovellettava 21 päivänä joulukuuta 2021 vahvistettua Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistua valuuttakurssia. Kyseiset jäsenvaltiot voivat voidaan suurentaa tai pienentää raja-arvoja enintään viidellä prosentilla, jotta kansallisessa valuutassa ilmaistu summa saadaan pyöristettyä.

Edellä 48 b artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut raja-arvot on muunnettava vastaavaksi rahamääräksi asianomaisten kolmansien maiden kansallisessa valuutassa soveltamalla 21 päivänä joulukuuta 2021 vahvistettua valuuttakurssia, pyöristettynä lähimpään tuhanteen.

10.

Tuloverotietoja koskevassa kertomuksessa on täsmennettävä, onko se laadittu tämän artiklan 2 vai 3 kohdan mukaisesti.

48 d artikla

Julkaiseminen ja saatavuus

Tuloverotietoja koskeva kertomus ja tämän direktiivin 48 b artiklassa mainittu lausunto on julkaistava 12 kuukauden kuluessa sen tilivuoden tilinpäätöspäivästä, jonka osalta kertomus on laadittu, kussakin jäsenvaltiossa säädetyllä tavalla, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1132 ( 35 ) 14–28 artiklan ja tapauksen mukaan direktiivin (EU) 2017/1132 36 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yritysten tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti julkaisemat tuloverotietoja koskeva kertomus ja lausunto asetetaan yleisön saataville maksutta vähintään yhdellä unionin virallisella kielellä viimeistään 12 kuukauden kuluttua sen tilivuoden tilinpäätöspäivästä, jonka osalta kertomus on laadittu,

yrityksen verkkosivustolla 48 b artiklan 1 kohtaa sovellettaessa;

tytäryrityksen verkkosivustolla tai sidosyrityksen verkkosivustolla 48 b artiklan 4 kohtaa sovellettaessa; tai

sivuliikkeen verkkosivustolla tai sivuliikkeen avanneen yrityksen verkkosivustolla tai sidosyrityksen verkkosivustolla 48 b artiklan 5 kohtaa sovellettaessa.

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa yritykset tämän artiklan 2 kohdassa vahvistettujen sääntöjen soveltamisesta, jos tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti julkaistu tuloverotietoja koskeva kertomus on samanaikaisesti asetettu yleisön saataville koneellisesti luettavassa sähköisessä raportointimuodossa direktiivin (EU) 2017/1132 16 artiklassa tarkoitetun rekisterin verkkosivustolle, joka on maksuton kaikille unionissa sijaitseville kolmansille osapuolille. Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yritysten ja sivuliikkeiden verkkosivuston on sisällettävä tieto tästä vapautuksesta ja viittaus asiaankuuluvan rekisterin verkkosivustolle.

Edellä 48 b artiklan 1, 4, 5, 6 ja 7 kohdassa tarkoitetun kertomuksen ja tapauksen mukaan kyseisen artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetun lausunnon on oltava saatavilla asiaankuuluvalla verkkosivustolla vähintään viiden peräkkäisen vuoden ajan.

48 e artikla

Vastuu tuloverotietoja koskevan kertomuksen laatimisesta, julkaisemisesta ja saataville asettamisesta

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että 48 b artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen perimmäisen emoyrityksen tai itsenäisten yritysten hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenillä, jotka toimivat kansallisen lainsäädännön mukaisen toimivallan mukaisesti, on yhteisesti velvollisuus varmistaa, että tuloverotietoja koskeva kertomus laaditaan, julkaistaan ja asetetaan saataville 48 b, 48 c ja 48 d artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tämän direktiivin 48 b artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen tytäryritysten hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenillä ja yhdellä tai useammalla henkilöllä, jonka tehtävänä on huolehtia tämän direktiivin 48 b artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen sivuliikkeiden julkistamistoimista direktiivin (EU) 2017/1132 41 artiklan mukaisesti, jotka toimivat heille kansallisessa lainsäädännössä annettujen valtuuksien mukaisesti, on yhteisesti velvollisuus varmistaa parhaan tietonsa ja taitonsa mukaisesti, että tuloverotietoja koskeva kertomus laaditaan yhdenmukaisella tavalla 48 b ja 48 c artiklan kanssa tai tapauksen mukaan niiden mukaisesti ja että se julkaistaan ja asetetaan saataville 48 d artiklan mukaisesti.

48 f artikla

Lakisääteisen tilintarkastajan lausunto

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että jos yhden tai useamman lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön edellytetään tarkastavan jäsenvaltion lainsäädännön alaisen yrityksen tilinpäätökset, tilintarkastusraportissa on todettava, oliko yrityksen julkaistava tarkastettavan tilinpäätöksen tilivuotta edeltävältä tilivuodelta tuloverotietoja koskeva kertomus 48 b artiklan nojalla, ja jos oli, oliko kertomus julkaistu 48 d artiklan mukaisesti.

48 g artikla

Tuloverotietoja koskevan raportoinnin alkamispäivä

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joilla saatetaan 48 a–48 f artiklan säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä, sovelletaan viimeistään sen tilivuoden alkamispäivästä lähtien, joka alkaa 22 päivänä kesäkuuta 2024 tai sen jälkeen.

48 h artikla

Uudelleentarkastelulauseke

Komissio antaa viimeistään 22 päivänä kesäkuuta 2027 kertomuksen 48 a–48 f artiklassa säädettyjen raportointivelvoitteiden noudattamisesta ja niiden vaikutuksesta ottaen huomioon tilanteen OECD:n tasolla, tarpeen varmistaa riittävä avoimuuden taso sekä säilyttää ja turvata kilpailukykyinen ympäristö yrityksille ja yksityisille investoinneille; kertomuksessa tarkastellaan ja arvioidaan erityisesti, olisiko asianmukaista laajentaa 48 b artiklassa säädetyn tuloverotietoja koskevan kertomuksen antamisvelvoitetta koskemaan 3 artiklan 4 kohdan määritelmän mukaisia suuria yrityksiä ja 3 artiklan 7 kohdan määritelmän mukaisia suuria konserneja sekä laajentaa 48 c artiklassa säädetyn tuloverotietoja koskevan kertomuksen sisältöä ottamalla mukaan muita tietoja. Komissio arvioi kyseisessä kertomuksessa myös, miten 48 c artiklan 5 kohdassa säädetty kolmansien maiden verotuksellisten lainkäyttöalueiden verotietojen esittäminen kootusti sekä 48 c artiklan 6 kohdassa säädetty tietojen väliaikainen antamatta jättäminen vaikuttavat tämän direktiivin tehokkuuteen.

Komissio toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

▼M4

11 LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

▼M4

48 i artikla

Siirtymäsäännökset

Jäsenvaltioiden on 6 päivään tammikuuta 2030 saakka sallittava, että unionissa toimiva tytäryritys, johon sovelletaan 19 a tai 29 a artiklaa ja jonka emoyritys ei ole minkään jäsenvaltion lainsäädännön alainen, laatii 29 a artiklan vaatimusten mukaisesti konsernin kestävyysraportoinnin, johon sisältyvät kaikki tällaisen emoyrityksen unionissa toimivat tytäryritykset, joihin sovelletaan 19 a tai 29 a artiklaa.

Jäsenvaltioiden on 6 päivään tammikuuta 2030 saakka sallittava, että tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu konsernin kestävyysraportointi sisältää asetuksen (EU) 2020/852 8 artiklan mukaisesti annettavat tiedot, jotka kattavat tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun emoyrityksen kaikkien unionissa toimivien tytäryritysten, joihin sovelletaan tämän direktiivin 19 a tai 29 a artiklaa, harjoittaman toiminnan.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetun unionissa toimivan tytäryrityksen on oltava yksi niistä konsernin unionissa toimivista tytäryrityksistä, joiden liikevaihto unionissa oli vähintään yhtenä edeltävistä viidestä tilivuodesta suurin, tapauksen mukaan konsernin lukujen perusteella.

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu konsernin kestävyysraportointi on julkistettava 30 artiklan mukaisesti.

Sovellettaessa 19 a artiklan 9 kohdassa ja 29 a artiklan 8 kohdassa säädettyä vapautusta tämän artiklan 1 kohdan mukaista raportointia pidetään emoyrityksen konsernin tasolla suorittamana raportointina, joka käsittää konsernitilinpäätökseen yhdisteltävät yritykset. Tämän artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisen raportoinnin katsotaan täyttävän 19 a artiklan 9 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa tai 29 a artiklan 8 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetut edellytykset.

▼B

49 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

▼M4

Siirretään komissiolle 5 päivästä tammikuuta 2023 viiden vuoden ajaksi 1 artiklan 2 kohdassa, 3 artiklan 13 kohdassa, 29 b, 29 c ja 40 b artiklassa ja 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 1 artiklan 2 kohdassa, 3 artiklan 13 kohdassa, 29 b, 29 c ja 40 b artiklassa ja 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

▼M3

3 a.

Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa ( 36 )* vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

▼M4

3 b

Antaessaan delegoituja säädöksiä 29 b ja 29 c artiklan nojalla komissio ottaa huomioon EFRAGin tekniset neuvot edellyttäen, että

tällaiset neuvot on laadittu asianmukaisessa menettelyssä julkisen valvonnan alaisena ja avoimuutta noudattaen, hyödyntäen asiaankuuluvien sidosryhmien asiantuntemusta ja huolehtien niiden tasapainoisesta osallistumisesta, turvaten EFRAGin riittävän julkisen rahoituksen sen riippumattomuuden varmistamiseksi ja pohjaten työohjelmaan, josta komissiota on kuultu;

tällaisiin neuvoihin liitetään kustannus-hyötyanalyysit, joihin sisältyy analyysi teknisten neuvojen vaikutuksista kestävyysseikkoihin;

tällaisiin neuvoihin liitetään selostus siitä, miten niissä huomioidaan 29 b artiklan 5 kohdassa luetellut osatekijät;

osallistuminen EFRAGin työhön teknisellä tasolla perustuu asiantuntemukseen kestävyysraportoinnin alalla eikä sen ehdoksi aseteta rahoitusosuutta.

Edellä olevat a ja d alakohta eivät rajoita julkisten elinten ja kansallisten standardeja asettavien organisaatioiden osallistumista EFRAGin tekniseen työhön.

EFRAGin teknisten neuvojen liiteasiakirjat on toimitettava yhdessä kyseisten teknisten neuvojen kanssa.

Komissio kuulee yhdessä asetuksen (EU) 2020/852 24 artiklassa tarkoitettua kestävää rahoitusta käsittelevää jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmää ja asetuksen (EY) N:o 1606/2002 6 artiklassa tarkoitettua tilinpäätöskysymysten sääntelykomiteaa ehdotuksista delegoiduiksi säädöksiksi ennen niiden antamista tämän direktiivin 29 b ja 29 c artiklan mukaisesti.

Komissio pyytää Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselta (ESMA), Euroopan pankkiviranomaiselta (EPV) ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselta (EIOPA) lausunnon EFRAGin antamista teknisistä neuvoista ja erityisesti niiden yhdenmukaisuudesta asetuksen (EU) 2019/2088 ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten kanssa. ESMA, EPV ja EIOPA antavat lausuntonsa kahden kuukauden kuluessa komission pyynnön vastaanottamisesta.

Komissio kuulee myös Euroopan ympäristökeskusta, Euroopan unionin perusoikeusvirastoa, Euroopan keskuspankkia, Euroopan tilintarkastajien valvontaelinten komiteaa (CEAOB) ja asetuksen (EU) 2020/852 20 artiklan nojalla perustettua kestävän rahoituksen foorumia EFRAGin antamista teknisistä neuvoista ennen tämän direktiivin 29 b ja 29 c artiklassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten antamista. Jos jokin näistä elimistä päättää antaa lausunnon, sen on annettava se kahden kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on kuullut sitä.

▼B

Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

▼M4

Edellä olevien 1 artiklan 2 kohdan, 3 artiklan 13 kohdan, 29 b, 29 c tai 40 b artiklan tai 46 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

▼B

50 artikla

Komiteamenettely

Komissiota avustaa komitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

51 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

52 artikla

Direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoaminen

Kumotaan direktiivit 78/660/ETY ja 83/349/ETY.

Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä VII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

53 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 20 päivänä heinäkuuta 2015. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran 1 päivänä tammikuuta 2016 tai kalenterivuoden 2016 aikana alkavien tilivuosien tilinpäätöksiin.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

54 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

55 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

LIITE I

DIREKTIIVIN 1 ARTIKLAN 1 KOHDAN A ALAKOHDASSA TARKOITETUT YRITYSMUODOT

—

Belgia:

la société anonyme/de naamloze vennootschap, la société en commandite par actions/de commanditaire vennootschap op aandelen, la société privée à responsabilité limitée/de besloten vennootschap met beperkte aansprakelijkheid, la société coopérative à responsabilité limitée/de coöperatieve vennootschap met beperkte aansprakelijkheid;

—

Bulgaria:

акционерно дружество, дружество с ограничена отговорност, командитно дружество с акции;

—

Tšekki:

společnost s ručením omezeným, akciová společnost;

—

Tanska:

aktieselskaber, kommanditaktieselskaber, anpartsselskaber;

—

Saksa:

die Aktiengesellschaft, die Kommanditgesellschaft auf Aktien, die Gesellschaft mit beschränkter Haftung;

—

Viro:

aktsiaselts, osaühing;

—

Irlanti:

public companies limited by shares or by guarantee, private companies limited by shares or by guarantee;

—

Kreikka:

η ανώνυμη εταιρία, η εταιρία περιορισμένης ευθύνης η ετερόρρυθμη κατά μετοχές εταιρία;

—

Espanja:

la sociedad anónima, la sociedad comanditaria por acciones, la sociedad de responsabilidad limitada;

—

Ranska:

la société anonyme, la société en commandite par actions, la société à responsabilité limitée, la société par actions simplifiée;

▼M2

—

Kroatia:

dioničko društvo, društvo s ograničenom odgovornošću;

▼B

—

Italia:

la società per azioni, la società in accomandita per azioni, la società a responsabilità limitata;

—

Kypros:

Δημόσιες εταιρείες περιορισμένης ευθύνης με μετοχές ή με εγγύηση, ιδιωτικές εταιρείες περιορισμένης ευθύνης με μετοχές ή με εγγύηση;

—

Latvia:

akciju sabiedrība, sabiedrība ar ierobežotu atbildību;

—

Liettua:

akcinės bendrovės, uždarosios akcinės bendrovės;

—

Luxemburg:

la société anonyme, la société en commandite par actions, la société à responsabilité limitée;

—

Unkari:

részvénytársaság, korlátolt felelősségű társaság;

—

Malta:

kumpanija pubblika – public limited liability company, kumpannija privata – private limited liability company,

soċjeta in akkomandita bil-kapital maqsum f'azzjonijiet – partnership en commandite with the capital divided into shares;

—

Alankomaat:

de naamloze vennootschap, de besloten vennootschap met beperkte aansprakelijkheid;

—

Itävalta:

die Aktiengesellschaft, die Gesellschaft mit beschränkter Haftung;

—

Puola:

spółka akcyjna, spółka z ograniczoną odpowiedzialnością, spółka komandytowo-akcyjna;

—

Portugali:

a sociedade anónima, de responsabilidade limitada, a sociedade em comandita por ações, a sociedade por quotas de responsabilidade limitada;

—

Romania:

societate pe acțiuni, societate cu răspundere limitată, societate în comandită pe acțiuni.

—

Slovenia:

delniška družba, družba z omejeno odgovornostjo, komanditna delniška družba;

—

Slovakia:

akciová spoločnosť, spoločnosť s ručením obmedzeným;

—

Suomi:

yksityinen osakeyhtiö/privat aktiebolag, julkinen osakeyhtiö/publikt aktiebolag;

—

Ruotsi:

aktiebolag;

—

Yhdistynyt kuningaskunta:

public companies limited by shares or by guarantee, private companies limited by shares or by guarantee

LIITE II

DIREKTIIVIN 1 ARTIKLAN 1 KOHDAN B ALAKOHDASSA TARKOITETUT YRITYSMUODOT

—

Belgia

la société en nom collectif/de vennootschap onder firma, la société en commandite simple/de gewone commanditaire vennootschap, la société coopérative à responsabilité illimitée/de coöperatieve vennootschap met onbeperkte aansprakelijkheid;

—

Bulgaria:

събирателно дружество, командитно дружество;

—

Tšekki:

veřejná obchodní společnost, komanditní společnost;

—

Tanska:

interessentskaber, kommanditselskaber;

—

Saksa:

die offene Handelsgesellschaft, die Kommanditgesellschaft;

—

Viro:

täisühing, usaldusühing;

—

Irlanti:

partnerships, limited partnerships, unlimited companies;

—

Kreikka:

η ομόρρυθμος εταιρία, η ετερόρρυθμος εταιρία;

—

Espanja:

sociedad colectiva, sociedad en comandita simple;

—

Ranska:

la société en nom collectif, la société en commandite simple;

▼M2

—

Kroatia:

javno trgovačko društvo, komanditno društvo, gospodarsko interesno udruženje;

▼B

—

Italia:

la società in nome collettivo, la società in accomandita semplice;

—

Kypros:

Ομόρρυθμες και ετερόρρυθμες εταιρείες (συνεταιρισμοί);

—

Latvia:

pilnsabiedrība, komandītsabiedrība;

—

Liettua:

tikrosios ūkinės bendrijos, komanditinės ūkinės bendrijos;

—

Luxemburg:

la société en nom collectif, la société en commandite simple;

—

Unkari:

közkereseti társaság, betéti társaság, közös vállalat, egyesülés, egyéni cég;

—

Malta:

soċjeta f'isem kollettiv jew soċjeta in akkomandita, bil-kapital li mhux maqsum f'azzjonijiet meta s-soċji kollha li għandhom responsabbilita' llimitata huma soċjetajiet in akkomandita bil-kapital maqsum f'azzjonijiet – partnership en nom collectif or partnership en commandite with capital that is not divided into shares, when all the partners with unlimited liability are partnership en commandite with the capital divided into shares;

—

Alankomaat:

de vennootschap onder firma, de commanditaire vennootschap;

—

Itävalta:

die offene Gesellschaft, die Kommanditgesellschaft;

—

Puola:

spółka jawna, spółka komandytowa;

—

Portugali:

sociedade em nome colectivo, sociedade em comandita simples;

—

Romania:

societate în nume colectiv, societate în comandită simplă;

—

Slovenia:

družba z neomejeno odgovornostjo, komanditna družba;

—

Slovakia:

verejná obchodná spoločnosť, komanditná spoločnosť;

—

Suomi:

avoin yhtiö / öppet bolag, kommandiittiyhtiö/kommanditbolag;

—

Ruotsi:

handelsbolag, kommanditbolag;

—

Yhdistynyt kuningaskunta:

partnerships, limited partnerships, unlimited companies.

LIITE III

10 ARTIKLASSA TARKOITETTU TASEKAAVA VAAKASUUNNASSA

Varat

A. Merkitty maksamaton pääoma,

jota on vaadittu maksettavaksi

(jollei kansallisessa lainsäädännössä säädetä, että maksettavaksi vaadittu pääoma on merkittävä omaan pääomaan, missä tapauksessa maksettavaksi vaadittu mutta vielä maksamaton pääoman osa on merkittävä varoihin joko A kohtaan tai D.II.5 kohtaan).

B. Perustamismenot,

kansallisen lainsäädännön mukaisina ja siltä osin kuin ne kansallisen lainsäädännön mukaan saadaan aktivoida. Kansallisessa lainsäädännössä voidaan myös säätää, että perustamismenot merkitään alakohdan ”aineettomat hyödykkeet” ensimmäiseksi eräksi.

C. Pysyvät varat

I Aineettomat hyödykkeet

1. Kehitystoiminnan menot siltä osin kuin ne kansallisen lainsäädännön mukaan saadaan aktivoida.

2. Toimiluvat, patentit, lisenssit, tavaramerkit sekä vastaavat oikeudet ja varat, jos ne on

hankittu vastikkeellisesti eikä niitä tarvitse esittää C.I.3 kohdassa; tai

luonut yritys itse, siltä osin kuin kansallinen lainsäädäntö sallii niiden aktivoinnin.

3. Liikearvo siltä osin kuin se on hankittu vastikkeellisesti.

4. Ennakkomaksut.

II Aineelliset hyödykkeet

1. Maa-alueet ja rakennukset.

2. Kalusto ja koneet.

3. Muut hyödykkeet, työkalut ja laitteet.

4. Ennakkomaksut ja keskeneräiset hankinnat.

III Rahoitusomaisuus

1. Sidosyritysten osakkeet tai osuudet.

2. Lainat sidosyrityksille.

3. Omistusyhteydet.

4. Lainat yrityksille, joissa yrityksellä on omistusyhteys.

5. Pysyviin varoihin kuuluvat sijoitukset.

6. Muut lainasaamiset.

D. Lyhytaikaiset varat

I Vaihto-omaisuus

1. Aineet ja tarvikkeet.

2. Keskeneräiset tuotteet.

3. Valmiit tuotteet/tavarat.

4. Ennakkomaksut.

II Saamiset

(Kultakin erältä on myöhemmin kuin vuoden kuluessa erääntyvien saamisten määrä ilmoitettava erikseen.)

1. Myyntisaamiset.

2. Saamiset sidosyrityksiltä.

3. Saamiset yrityksiltä, joissa yrityksellä on omistusyhteys.

4. Muut saamiset.

5. Merkitty maksamaton pääoma, jota on vaadittu maksettavaksi (jollei maksettavaksi vaadittua pääomaa ole kansallisen lainsäädännön mukaan merkittävä varojen A kohtaan).

6. Ennakkomaksut ja siirtosaamiset (jollei tällaisia eriä ole kansallisen lainsäädännön mukaan merkittävä varojen E kohtaan).

III Sijoitukset

1. Sidosyritysten osakkeet tai osuudet.

2. Omat osakkeet tai osuudet (sekä maininta niiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa kirjanpidollisesta vasta-arvosta) siltä osin kuin ne kansallisen lainsäädännön mukaan saadaan merkitä taseeseen.

3. Muut sijoitukset.

IV Rahat ja pankkisaamiset

E. Ennakkomaksut ja siirtosaamiset

(jollei tällaisia eriä ole kansallisen lainsäädännön mukaan merkittävä ”Varojen” D.II.6 kohtaan).

Oma pääoma ja velat

A. Oma pääoma

I Merkitty pääoma

(jollei maksettavaksi vaadittua pääomaa ole kansallisen lainsäädännön mukaan merkittävä tähän kohtaan, missä tapauksessa merkityn pääoman ja maksettavaksi vaaditun pääoman määrät on esitettävä erikseen).

II Rahasto, johon ylikurssi kirjataan

III Uudelleenarvostusrahasto

IV Rahastot

1. Lakisääteiset rahastot, jos kansallisessa lainsäädännössä edellytetään tällaisia rahastoja.

2. Rahastot omia osakkeita tai osuuksia varten, jos kansallisessa lainsäädännössä edellytetään tällaisia rahastoja, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2012/30/EU 24 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamista.

3. Yhtiöjärjestyksessä määrätyt rahastot.

4. Muut rahastot, mukaan luettuna käyvän arvon rahasto.

V Edellisten tilivuosien tulos

VI Tilivuoden tulos

B. Varaukset

1. Varaukset eläkesitoumuksia ja vastaavia sitoumuksia varten.

2. Varaukset veroja varten.

3. Muut varaukset.

C. Vieras pääoma

(Vuoden kuluessa ja myöhemmin kuin vuoden kuluessa erääntyvien velkojen määrä on ilmoitettava sekä erikseen kultakin erältä että yhteensä näiltä eriltä.)

1. Joukkokirjalainat, joista vaihtovelkakirjalainat on mainittava erikseen.

2. Lainat luottolaitoksilta.

3. Ennakkomaksut tilauksista siltä osin kuin niitä ei esitetä erikseen vähennyksenä varastojen osalta.

4. Ostovelat.

5. Rahoitusvekselit.

6. Velat sidosyrityksille.

7. Velat yrityksille, joissa yrityksellä on omistusyhteys.

8. Velat muille velkojille, mukaan lukien vero- ja sosiaaliturvaviranomaisille.

9. Siirtovelat (jollei tällaisia eriä ole kansallisen lainsäädännön mukaan merkittävä D kohtaan).

D. Siirtovelat

(jollei tällaisia eriä ole kansallisen lainsäädännön mukaan merkittävä vastattavien C.9 kohtaan.)

LIITE IV

10 ARTIKLASSA TARKOITETTU TASEKAAVA PYSTYSUUNNASSA

A. Merkitty maksamaton pääoma,

jota on vaadittu maksettavaksi

(jollei kansallisessa lainsäädännössä säädetä, että maksettavaksi vaadittu pääoma on merkittävä L kohtaan, missä tapauksessa maksettavaksi vaadittu mutta vielä maksamaton pääoman osa on merkittävä varoihin joko A kohtaan tai D.II.5 kohtaan).

B. Perustamismenot,

C. Pysyvät varat

I Aineettomat hyödykkeet

1. Kehitystoiminnan menot siltä osin kuin ne kansallisen lainsäädännön mukaan saadaan aktivoida.

2. Toimiluvat, patentit, lisenssit, tavaramerkit sekä vastaavat oikeudet ja varat, jos ne on

hankittu vastikkeellisesti eikä niitä tarvitse esittää C.I.3 kohdassa; tai

luonut yritys itse, siltä osin kuin kansallinen lainsäädäntö sallii niiden aktivoinnin.

3. Liikearvo siltä osin kuin se on hankittu vastikkeellisesti.

4. Ennakkomaksut.

II Aineelliset hyödykkeet

1. Maa-alueet ja rakennukset.

2. Kalusto ja koneet.

3. Muut hyödykkeet, työkalut ja laitteet.

4. Ennakkomaksut ja keskeneräiset hankinnat.

III Rahoitusomaisuus

1. Sidosyritysten osakkeet tai osuudet.

2. Lainat sidosyrityksille.

3. Omistusyhteydet.

4. Lainat yrityksille, joihin yrityksellä on omistusyhteys.

5. Pysyviin varoihin kuuluvat sijoitukset.

6. Muut lainasaamiset.

D. Lyhytaikaiset varat

I Vaihto-omaisuus

1. Aineet ja tarvikkeet.

2. Keskeneräiset tuotteet.

3. Valmiit tuotteet/tavarat.

4. Ennakkomaksut.

II Saamiset

(Kultakin erältä on myöhemmin kuin vuoden kuluessa erääntyvien saamisten määrä ilmoitettava erikseen.)

1. Myyntisaamiset.

2. Saamiset sidosyrityksiltä.

3. Saamiset yrityksiltä, joissa yrityksellä on omistusyhteys.

4. Muut saamiset.

5. Merkitty maksamaton pääoma, jota on vaadittu maksettavaksi (jollei kansallisen lainsäädännön mukaan maksettavaksi vaadittua pääomaa ole aktivoitava A kohtaan).

6. Ennakkomaksut ja siirtosaamiset (jollei tällaisia eriä ole kansallisen lainsäädännön mukaan aktivoitava E kohtaan).

III Sijoitukset

1. Sidosyritysten osakkeet tai osuudet.

3. Muut sijoitukset.

IV Rahat ja pankkisaamiset

E. Ennakkomaksut ja siirtosaamiset

(jollei tällaisia eriä ole kansallisen lainsäädännön mukaan merkittävä D.II.6 kohtaan).

F. Vieras pääoma: vuoden kuluessa erääntyvät määrät

1. Joukkokirjalainat, joista vaihtovelkakirjalainat on mainittava erikseen.

2. Lainat luottolaitoksilta.

3. Ennakkomaksut tilauksista siltä osin kuin niitä ei esitetä erikseen vähennyksenä varastojen osalta.

4. Ostovelat.

5. Rahoitusvekselit.

6. Velat sidosyrityksille.

7. Velat yrityksille, joissa yhtiöllä on omistusyhteys.

8. Velat muille velkojille, mukaan lukien vero- ja sosiaaliturvaviranomaiset.

9. Siirtovelat (jollei tällaisia eriä ole kansallisen lainsäädännön mukaan merkittävä K kohtaan).

G. Lyhytaikaiset nettovarat/-velat

(ottaen huomioon E kohdassa esitettävät ennakkomaksut ja siirtosaamiset sekä K kohdassa esitettävät siirtovelat).

H. Varat yhteensä vähennettynä lyhytaikaisella vieraalla pääomalla

I. Vieras pääoma: yli vuoden kuluttua erääntyvät määrät

1. Joukkokirjalainat, joista vaihtovelkakirjalainat on mainittava erikseen.

2. Lainat luottolaitoksilta.

3. Ennakkomaksut tilauksista siltä osin kuin niitä ei esitetä erikseen vähennyksenä varastojen osalta.

4. Ostovelat.

5. Rahoitusvekselit.

6. Velat sidosyrityksille.

7. Velat yrityksille, joissa yrityksellä on omistusyhteys.

8. Velat muille velkojille, mukaan lukien vero- ja sosiaaliturvaviranomaiset.

9. Siirtovelat (jollei tällaisia eriä ole kansallisen lainsäädännön mukaan merkittävä K kohtaan).

J. Varaukset

1. Varaukset eläkesitoumuksia ja vastaavia sitoumuksia varten.

2. Varaukset veroja varten.

3. Muut varaukset.

K. Siirtovelat

(jollei tällaisia eriä ole kansallisen lainsäädännön mukaan merkittävä F.9 tai I.9 kohtaan tai molempiin).

L. Oma pääoma

I Merkitty pääoma

II Rahasto, johon ylikurssi kirjataan

III Uudelleenarvostusrahasto

IV Rahastot

1. Lakisääteiset rahastot, jos kansallisessa lainsäädännössä edellytetään tällaisia rahastoja.

2. Rahastot omia osakkeita tai osuuksia varten, jos kansallisessa lainsäädännössä edellytetään tällaisia rahastoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2012/30/EU 24 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamista.

3. Yhtiöjärjestyksessä määrätyt rahastot.

4. Muut rahastot, mukaan luettuna käyvän arvon rahasto.

V Edellisten tilivuosien tulos

VI Tilivuoden tulos

LIITE V

13 ARTIKLASSA TARKOITETTU KULULAJIKOHTAINEN TULOSLASKELMAKAAVA

1. Liikevaihto.

2. Valmiiden ja keskeneräisten tuotteiden varastojen muutos.

3. Valmistus omaan käyttöön.

4. Liiketoiminnan muut tuotot.

Aineet ja tarvikkeet.

Muut ulkopuoliset kulut.

6. Henkilöstökulut:

palkat ja palkkiot;

sosiaaliturvamaksut, joista eläkkeisiin liittyvät maksut on mainittava erikseen.

Arvontarkistukset perustamismenoihin ja pysyviin varoihin kuuluviin aineellisiin ja aineettomiin hyödykkeisiin.

Arvontarkistukset lyhytaikaisiin varoihin siltä osin kuin ne ovat suuremmat kuin kyseisen yrityksen tavallisten arvontarkistusten määrä.

8. Liiketoiminnan muut kulut.

9. Omistusyhteyksistä saadut tuotot, joista sidosyrityksistä saadut tuotot on mainittava erikseen.

10. Muista pysyviin varoihin kuuluvista sijoituksista ja lainasaamisista saadut tuotot, joista sidosyrityksistä saadut tuotot on mainittava erikseen.

11. Muut korkotuotot ja muut sellaiset tuotot, joista sidosyrityksistä saadut tuotot on mainittava erikseen.

12. Rahoitusomaisuuteen sekä lyhytaikaisiin varoihin kuuluviin sijoituksiin tehdyt arvontarkistukset.

13. Korkokulut ja muut sellaiset kulut, joista sidosyrityksille maksettavat määrät on mainittava erikseen.

14. Verot tuloksesta.

15. Tulos verojen jälkeen.

16. Verot, joita ei esitetä 1–15 kohdassa mainituissa erissä.

17. Tilivuoden tulos.

LIITE VI

13 ARTIKLASSA TARKOITETTU TOIMINTOKOHTAINEN TULOSLASKELMAKAAVA

1. Liikevaihto.

2. Myytyjä suoritteita vastaavat kulut (mukaan lukien arvontarkistukset).

3. Bruttotulos.

4. Jakelukulut (mukaan lukien arvontarkistukset).

5. Hallintokulut (mukaan lukien arvontarkistukset).

6. Liiketoiminnan muut tuotot.

7. Omistusyhteyksistä saadut tuotot, joista sidosyrityksistä saadut tuotot on mainittava erikseen.

8. Muista pysyviin varoihin kuuluvista sijoituksista ja lainasaamisista saadut tuotot, joista sidosyrityksistä saadut tuotot on mainittava erikseen.

9. Muut korkotuotot ja muut sellaiset tuotot, joista sidosyrityksistä saadut tuotot on mainittava erikseen.

10. Rahoitusomaisuuteen sekä lyhytaikaisiin varoihin kuuluviin sijoituksiin tehdyt arvontarkistukset.

11. Korkokulut ja muut sellaiset kulut, joista sidosyrityksille maksettavat määrät on mainittava erikseen.

12. Verot tuloksesta.

13. Tulos verojen jälkeen.

14. Verot, joita ei esitetä 1–13 kohdassa mainituissa erissä.

15. Tilivuoden tulos.

LIITE VII

Vastaavuustaulukko

Direktiivi 78/660/ETY	Direktiivi 83/349/ETY	Tämä direktiivi
1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause	—	1 artiklan 1 kohdan a alakohta
1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisestä kahdenteenkymmenen-teenseitsemänteen luetelmakohta	—	Liite I
1 artiklan 1 kohdan toinen alakohta	—	1 artiklan 1 kohdan b alakohta
1 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a–aa alakohta	—	Liite II
1 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta	—	—
1 artiklan 2 kohta	—	—
2 artiklan 1 kohta	—	4 artiklan 1 kohta
2 artiklan 2 kohta	—	4 artiklan 2 kohta
2 artiklan 3 kohta	—	4 artiklan 3 kohta
2 artiklan 4 kohta	—	4 artiklan 3 kohta
2 artiklan 5 kohta	—	4 artiklan 4 kohta
2 artiklan 6 kohta	—	4 artiklan 5 kohta
3 artikla	—	9 artiklan 1 kohta
4 artiklan 1 kohta	—	9 artiklan 2 kohta
4 artiklan 2 kohta	—	9 artiklan 3 kohta
4 artiklan 3 kohta	—	9 artiklan 3 kohta
4 artiklan 4 kohta	—	9 artiklan 5 kohta
4 artiklan 5 kohta	—	—
4 artiklan 6 kohta	—	6 artiklan 1 kohdan h alakohta ja 3 kohta
5 artiklan 1 kohta	—	—
5 artiklan 2 kohta		2 artiklan 14 alakohta
5 artiklan 3 kohta		2 artiklan 15 alakohta
6 artikla	—	9 artiklan 6 kohta
7 artikla	—	6 artiklan 1 kohdan g alakohta
8 artikla	—	10 artikla
9 artiklan A kohta	—	Liite III, A kohta
9 artiklan B kohta	—	Liite III, B kohta
9 artiklan C kohta	—	Liite III, C kohta
9 artiklan D kohta	—	Liite III, D kohta
9 artiklan E kohta	—	Liite III, E kohta
9 artiklan F kohta	—	—
Vastattavaa 9 artiklan A kohta	—	Oma pääoma ja vastattavaa Liite III, A kohta
9 artiklan B kohta	—	Liite III, B kohta
9 artiklan C kohta	—	Liite III, C kohta
9 artiklan D kohta	—	Liite III, D kohta
9 artiklan E kohta	—	—
10 artikla	—	Liite IV
10 a artikla	—	11 artikla
11 artiklan ensimmäinen alakohta	—	3 artiklan 2 kohta ja 14 artiklan 1 kohta
11 artiklan toinen alakohta	—	—
11 artiklan kolmas alakohta	—	3 artiklan 9 kohdan ensimmäinen alakohta
12 artiklan 1 kohta	—	3 artiklan 10 kohta
12 artiklan 2 kohta	—	3 artiklan 9 kohdan toinen alakohta
12 artiklan 3 kohta	—	3 artiklan 11 kohta
13 artiklan 1 kohta	—	12 artiklan 1 kohta
13 artiklan 2 kohta	—	12 artiklan 2 kohta
14 artikla	—	16 artiklan 1 kohdan d alakohta
15 artiklan 1 kohta	—	12 artiklan 3 kohta
15 artiklan 2 kohta	—	2 artiklan 4 alakohta
15 artiklan 3 kohdan a alakohta	—	17 artiklan 1 kohdan a alakohta
15 artiklan 3 kohdan b alakohta	—	—
15 artiklan 3 kohdan c alakohta	—	17 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohta
15 artiklan 4 kohta	—	—
16 artikla	—	12 artiklan 4 kohta
17 artikla	—	2 artiklan 2 alakohta
18 artikla	—	—
19 artikla		2 artiklan 8 alakohta
20 artiklan 1 kohta	—	12 artiklan 12 kohdan ensimmäinen alakohta
20 artiklan 2 kohta	—	12 artiklan 12 kohdan toinen alakohta
20 artiklan 3 kohta	—	12 artikla 12 kohdan kolmas alakohta
21 artikla	—	—
22 artiklan ensimmäinen alakohta	—	13 artiklan 1 kohta
22 artiklan toinen alakohta	—	13 artiklan 2 kohta
23 artiklan 1–15 erä	—	Liite V, 1–15 erä
23 artiklan 16–19 erä	—	—
23 artiklan 20 ja 21 erä	—	Liite V, 16 ja 17 erä
24 artikla	—	—
25 artiklan 1–13 erä	—	Liite VI, 1–13 erä
25 artiklan 14–17 erä	—	—
25 artiklan 18 ja 19 erä	—	Liite VI, 14 ja 15 erä
26 artikla	—	—
27 artiklan ensimmäisen alakohdan johdantolause	—	3 artiklan 3 kohta
27 artiklan ensimmäisen alakohdan a ja c alakohta	—	14 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta
27 artiklan ensimmäisen alakohdan b ja d kohta	—	—
27 artiklan toinen alakohta	—	3 artiklan 9 kohdan ensimmäinen alakohta
28 artikla	—	2 artiklan 5 alakohta
29 artikla	—	—
30 artikla	—	—
31 artiklan 1 kohta	—	6 artiklan 1 kohdan johdantolause ja a–f alakohta
31 artiklan 1 a kohta	—	6 artiklan 5 kohta
31 artiklan 2 kohta	—	4 artiklan 4 kohta
32 artikla	—	6 artiklan 1 kohdan i alakohta
33 artiklan 1 kohdan johdantolause	—	7 artiklan 1 kohta
33 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta sekä toinen ja kolmas alakohta	—	—
33 artiklan 1 kohdan c alakohta	—	7 artiklan 1 kohta
33 artiklan 2 kohdan a alakohdan ensimmäinen alakohta ja 33 artiklan 2 kohdan b, c ja d alakohta	—	7 artiklan 2 kohta
33 artiklan 2 kohdan a alakohdan toinen alakohta	—	16 artiklan 1 kohdan b alakohta
33 artiklan 3 kohta	—	7 artiklan 3 kohta
33 artiklan 4 kohta	—	16 artiklan 1 kohdan b alakohta
33 artiklan 5 kohta	—	—
34 artikla	—	12 artiklan 11 kohdan neljäs alakohta
35 artiklan 1 kohdan a alakohta	—	6 artiklan 1 kohdan i alakohta
35 artiklan 1 kohdan b alakohta	—	12 artiklan 5 kohta
35 artiklan 1 kohdan c alakohta	—	12 artiklan 6 kohta
35 artiklan 1 kohdan d alakohta		17 artiklan 1 kohdan b alakohta
35 artiklan 2 kohta	—	2 artiklan 6 kohta
35 artiklan 3 kohta	—	2 artiklan 7 kohta
35 artiklan 4 kohta	—	12 artiklan 8 kohta ja 17 artiklan 1 kohdan a alakohdan vi alakohta
36 artikla	—	—
37 artiklan 1 kohta	—	12 artiklan 11 kohdan ensimmäinen, kolmas ja viides alakohta
37 artiklan 2 kohta	—	12 artiklan 11 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta
38 artikla	—	—
39 artiklan 1 kohdan a alakohta	—	6 artiklan 1 kohdan i alakohta
39 artiklan 1 kohdan b alakohta	—	12 artiklan 7 kohdan ensimmäinen alakohta
39 artiklan 1 kohdan c alakohta	—	—
39 artiklan 1 kohdan d alakohta	—	12 artiklan 7 kohdan toinen alakohta
39 artiklan 1 kohdan e alakohta	—	17 artiklan 1 kohdan b alakohta
39 artiklan 2 kohta	—	2 artiklan 6 alakohta
40 artiklan 1 kohta	—	12 artiklan 9 kohta
40 artiklan 2 kohta	—	—
41 artikla	—	12 artiklan 10 kohta
42 artiklan ensimmäinen alakohta	—	12 artiklan 12 kohdan kolmas alakohta
42 artiklan toinen alakohta	—	—
42 a artiklan 1 kohta	—	8 artiklan 1 kohdan a alakohta
42 a artiklan 2 kohta	—	8 artiklan 2 kohta
42 a artiklan 3 kohta	—	8 artiklan 3 kohta
42 a artiklan 4 kohta	—	8 artiklan 4 kohta
42 a artiklan 5 kohta	—	8 artiklan 5 kohta
42 a artiklan 5 a kohta	—	8 artiklan 6 kohta
42 b artikla	—	8 artiklan 7 kohta
42 c artikla	—	8 artiklan 8 kohta
42 d artikla	—	16 artiklan 1 kohdan c alakohta
42 e artikla	—	8 artiklan 1 kohdan b alakohta
42 f artikla	—	8 artiklan 9 kohta
43 artiklan 1 kohdan johdantolause	—	16 artiklan 1 kohdan johdantolause
43 artiklan 1 kohdan 1 alakohta	—	16 artiklan 1 kohdan a alakohta
43 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan ensimmäinen alakohta	—	17 artiklan 1 kohdan g alakohdan ensimmäinen alakohta
43 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan toinen alakohta	—	17 artiklan 1 kohdan k alakohta
43 artiklan 1 kohdan 3 alakohta	—	17 artiklan 1 kohdan h alakohta
43 artiklan 1 kohdan 4 alakohta	—	17 artiklan 1 kohdan i alakohta
43 artiklan 1 kohdan 5 alakohta	—	17 artiklan 1 kohdan j alakohta
43 artiklan 1 kohdan 6 alakohta	—	16 artiklan 1 kohdan g alakohta
43 artiklan 1 kohdan 7 alakohta	—	16 artiklan 1 kohdan d alakohta
43 artiklan 1 kohdan 7 a alakohta	—	17 artiklan 1 kohdan p alakohta
43 artiklan 1 kohdan 7 b alakohta	—	2 artiklan 3 alakohta ja 17 artiklan 1 kohdan r alakohta
43 artiklan 1 kohdan 8 alakohta	—	18 artiklan 1 kohdan a alakohta
43 artiklan 1 kohdan 9 alakohta	—	17 artiklan 1 kohdan e alakohta
43 artiklan 1 kohdan 10 alakohta	—	—
43 artiklan 1 kohdan 11 alakohta	—	17 artiklan 1 kohdan f alakohta
43 artiklan 1 kohdan 12 alakohta	—	17 artiklan 1 kohdan d alakohdan ensimmäinen alakohta
43 artiklan 1 kohdan 13 alakohta	—	16 artiklan 1 kohdan e alakohta
43 artiklan 1 kohdan 14 alakohdan a alakohta	—	17 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohta
43 artiklan 1 kohdan 14 alakohdan b alakohta	—	17 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohta
43 artiklan 1 kohdan 15 alakohta	—	18 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 18 artiklan 3 kohta
43 artiklan 2 kohta	—	—
43 artiklan 3 kohta	—	17 artiklan 1 kohdan d alakohdan toinen alakohta
44 artikla	—	—
45 artiklan 1 kohta	—	17 artiklan 1 kohdan g alakohdan toinen alakohta 28 artiklan 3 kohta
45 artiklan 2 kohta	—	18 artiklan 2 kohta
46 artikla	—	19 artikla
46 a artikla	—	20 artikla
47 artiklan 1 ja 1a kohta	—	30 artiklan 1 ja 2 kohta
47 artiklan 2 kohta	—	31 artiklan 1 kohta
47 artiklan 3 kohta	—	31 artiklan 2 kohta
48 artikla	—	32 artiklan 1 kohta
49 artikla	—	32 artiklan 2 kohta
50 artikla	—	17 artiklan 1 kohdan o alakohta
50 a artikla	—	—
50 b artikla	—	33 artiklan 1 kohdan a alakohta
50 c artikla	—	33 artiklan 2 kohta
51 artiklan 1 kohta	—	34 artiklan 1 kohta
51 artiklan 2 kohta	—	—
51 artiklan 3 kohta	—	—
51 a artikla	—	35 artikla
52 artikla	—	—
53 artiklan 2 kohta	—	3 artiklan 13 kohta
53 a artikla	—	40 artikla
55 artikla	—	—
56 artiklan 1 kohta	—	—
56 artiklan 2 kohta	—	17 artiklan 1 kohdan l, m ja n alakohta
57 artikla	—	37 artikla
57 a artikla	—	38 artikla
58 artikla	—	39 artikla
59 artiklan 1 kohta	—	9 artiklan 7 kohdan a alakohta
59 artiklan 2–6 kohta, a alakohta	—	9 artiklan 7 kohdan a alakohta ja 27 artikla
59 artiklan 6 kohdan b ja c alakohta	—	9 artiklan 7 kohdan b ja c alakohta
59 artiklan 7 ja 8 kohta	—	9 artiklan 7 kohdan a alakohta ja 27 artikla
59 artiklan 9 kohta	—	27 artiklan 9 kohta
60 artikla	—	—
60 a artikla	—	51 artikla
61 artikla	—	17 artiklan 2 kohta
61 a artikla	—	—
62 artikla	—	55 artikla
—	1 artiklan 1 kohta	22 artiklan 1 kohta
—	1 artiklan 2 kohta	22 artiklan 2 kohta
—	2 artiklan 1, 2 ja 3 kohta	22 artiklan 3, 4 ja 5 kohta
—	3 artiklan 1 kohta	22 artiklan 6 kohta
—	3 artiklan 2 kohta	2 artiklan 10 alakohta
—	4 artiklan 1 kohta	21 artikla
—	4 artiklan 2 kohta	—
—	5 artikla	—
—	6 artiklan 1 kohta	23 artiklan 2 kohta
—	6 artiklan 2 kohta	3 artiklan 8 kohta
—	6 artiklan 3 kohta	3 artiklan 9 kohdan toinen alakohta, 3 artiklan 10 ja 11 kohta
	6 artiklan 4 kohta	23 artiklan 2 kohta
—	7 artiklan 1 kohta	23 artiklan 3 kohta
—	7 artiklan 2 kohta	23 artiklan 4 kohta
—	7 artiklan 3 kohta	23 artiklan 3 kohdan johdantolause
—	8 artikla	23 artiklan 5 kohta
—	9 artiklan 1 kohta	23 artiklan 6 kohta
—	9 artiklan 2 kohta	—
—	10 artikla	23 artiklan 7 kohta
—	11 artikla	23 artiklan 8 kohta
—	12 artiklan 1 kohta	22 artiklan 7 kohta
—	12 artiklan 2 kohta	22 artiklan 8 kohta
—	12 artiklan 3 kohta	22 artiklan 9 kohta
—	13 artiklan 1 ja 2 kohta	2 artiklan 16 alakohta ja 6 artiklan 1 kohdan j alakohta
—	13 artiklan 2 a kohta	23 artiklan 10 kohta
—	13 artiklan 3 kohta	23 artiklan 9 kohta
—	15 artikla	—
—	16 artikla	4 artikla
—	17 artiklan 1 kohta	24 artiklan 1 kohta
—	17 artiklan 2 kohta	—
—	18 artikla	24 artiklan 2 kohta
—	19 artikla	24 artiklan 3 kohdan a–e alakohta
—	20 artikla	—
—	21 artikla	24 artiklan 4 kohta
—	22 artikla	24 artiklan 5 kohta
—	23 artikla	24 artiklan 6 kohta
—	24 artikla	—
—	25 artiklan 1 kohta	6 artiklan 1 kohdan b alakohta
—	25 artiklan 2 kohta	4 artiklan 4 kohta
—	26 artiklan 1 kohta	24 artiklan 7 kohta
—	26 artiklan 2 kohta	—
—	26 artiklan 3 kohta	6 artiklan 1 kohdan j alakohta
—	27 artikla	24 artiklan 8 kohta
—	28 artikla	24 artiklan 9 kohta
—	29 artiklan 1 kohta	24 artiklan 10 kohta
—	29 artiklan 2 kohta	24 artiklan 11 kohta
—	29 artiklan 3 kohta	24 artiklan 12 kohta
—	29 artiklan 4 kohta	24 artiklan 13 kohta
—	29 artiklan 5 kohta	24 artiklan 14 kohta
—	30 artiklan 1 kohta	24 artiklan 3 kohdan c alakohta
—	30 artiklan 2 kohta	—
—	31 artikla	24 artiklan 3 kohdan f alakohta
—	32 artiklan 1 ja 2 kohta	26 artikla
	32 artiklan 3 kohta	—
—	33 artikla	27 artikla
—	34 artiklan johdantolause ja 34 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke	16 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 28 artiklan 1 kohta
—	34 artiklan 1 kohdan toinen virke	—
—	34 artiklan 2 kohta	28 artiklan 2 kohdan a alakohta
—	34 artiklan 3 kohdan a alakohta	28 artiklan 2 kohdan b alakohta
—	34 artiklan 3 kohdan b alakohta	—
—	34 artiklan 4 kohta	28 artiklan 2 kohdan c alakohta
—	34 artiklan 5 kohta	28 artiklan 2 kohdan d alakohta
—	34 artiklan 6 kohta	16 artiklan 1 kohdan g alakohta ja 28 artiklan 1 kohta
—	34 artiklan 7 kohta	16 artiklan 1 kohdan d alakohta ja 28 artiklan 1 kohta
—	34 artiklan 7 a kohta	17 artiklan 1 kohdan p alakohta
—	34 artiklan 7 b kohta	17 artiklan 1 kohdan r alakohta
—	34 artiklan 8 kohta	18 artiklan 1 kohdan a alakohta
—	34 artiklan 9 kohdan a alakohta	17 artiklan 1 kohdan e alakohta
—	34 artiklan 9 kohdan b alakohta	28 artiklan 1 kohdan b alakohta
—	34 artiklan 10 kohta	—
—	34 artiklan 11 kohta	17 artiklan 1 kohdan f alakohta ja 28 artiklan 1 kohta
—	34 artiklan 12 ja 13 kohta	28 artiklan 1 kohdan c alakohta
—	34 artiklan 14 kohta	16 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 28 artiklan 1 kohta
—	17 artiklan 1 kohdan c alakohta	17 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 28 artiklan 1 kohta
—	34 artiklan 16 kohta	18 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 28 artiklan 1 kohta
—	35 artiklan 1 kohta	28 artiklan 3 kohta
—	35 artiklan 2 kohta	—
—	36 artiklan 1 kohta	19 artiklan 1 kohta ja 29 artiklan 1 kohta
—	36 artiklan 2 kohdan a alakohta	—
—	36 artiklan 2 kohdan b ja c alakohta	19 artiklan 2 kohdan b ja c alakohta
—	36 artiklan 2 kohdan d alakohta	29 artiklan 2 kohdan a alakohta
—	36 artiklan 2 kohdan e alakohta	19 artiklan 2 kohdan e alakohta ja 29 artiklan 1 kohta
—	36 artiklan 2 kohdan f alakohta	29 artiklan 2 kohdan b alakohta
—	36 artiklan 3 kohta	29 artiklan 3 kohta
—	36 a artikla	33 artiklan 1 kohdan b alakohta
—	36 b artikla	33 artiklan 2 kohta
—	37 artiklan 1 kohta	34 artiklan 1 ja 2 kohta
—	37 artiklan 2 kohta	35 artikla
—	37 artiklan 4 kohta	35 artikla
—	38 artiklan 1 kohta	30 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ja 3 kohdan ensimmäinen alakohta
—	38 artiklan 2 kohta	30 artiklan 1 kohdan toinen alakohta
—	38 artiklan 3 kohta	—
—	38 artiklan 4 kohta	30 artiklan 3 kohdan toinen alakohta
—	38 artiklan 5 ja 6 kohta	—
—	38 artiklan 7 kohta	40 artikla
—	38 a artikla	—
—	39 artikla	—
—	40 artikla	—
—	41 artiklan 1 kohta	2 artiklan 12 alakohta
—	41 artiklan 1 a kohta	2 artiklan 3 alakohta
—	41 artiklan 2–5 kohta	—
—	42 artikla	—
—	43 artikla	—
—	44 artikla	—
—	45 artikla	—
—	46 artikla	—
—	47 artikla	—
—	48 artikla	51 artikla
—	49 artikla	—
—	50 artikla	—
—	50 a artikla	—
—	51 artikla	55 artikla

( 1 ) Neuvoston direktiivi 91/674/ETY, annettu 19 päivänä joulukuuta 1991, vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä (EYVL L 374, 31.12.1991, s. 7).

( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

( 4 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2088, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta rahoituspalvelusektorilla (EUVL L 317, 9.12.2019, s. 1).

( 9 ) Neuvoston direktiivi 91/674/ETY, annettu 19 päivänä joulukuuta 1991, vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä (EYVL L 374, 31.12.1991, s. 7).

( 10 ) Neuvoston direktiivi 86/635/ETY, annettu 8 päivänä joulukuuta 1986, pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä (EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1).

( 11 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, akkreditoinnin vaatimusten vahvistamisesta ja asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).

( 12 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1).

( 13 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2464, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, asetuksen (EU) N:o 537/2014, direktiivin 2004/109/EY, direktiivin 2006/43/EY ja direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta yritysten kestävyysraportoinnin osalta (EUVL L 322, 16.12.2022, s. 15).

( 14 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).

( 15 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/109/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 2004, säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta (EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38).

( 16 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2020, kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta (EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13).

( 19 ) Komission delegoitu asetus (EU) 2020/1816, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1011 täydentämisestä vertailuarvoselvityksessä annettavan selostuksen osalta ilmoitettaessa, miten ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät tekijät otetaan huomioon kussakin tarjotussa ja julkaistussa vertailuarvossa (EUVL L 406, 3.12.2020, s. 1).

( 20 ) Komission delegoitu asetus (EU) 2020/1817, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1011 täydentämisestä selostuksen vähimmäissisällön osalta ilmoitettaessa, miten ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät tekijät otetaan huomioon vertailuarvojen menetelmissä (EUVL L 406, 3.12.2020, s. 12).

( 21 ) Komission delegoitu asetus (EU) 2020/1818, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1011 täydentämisestä EU:n ilmastosiirtymää koskevien vertailuarvojen ja EU:n Pariisin sopimuksen mukaisten vertailuarvojen vähimmäisvaatimusten osalta (EUVL L 406, 3.12.2020, s. 17).

( 22 ) Komission suositus 2013/179/EU, annettu 9 päivänä huhtikuuta 2013, yhteisten menetelmien käyttämisestä tuotteiden ja organisaatioiden elinkaaren ympäristötehokkuuden mittaamiseen ja siitä tiedottamiseen (EUVL L 124, 4.5.2013, s. 1).

( 23 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32).

( 24 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1221/2009, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) ja asetuksen (EY) N:o 761/2001 ja komission päätösten 2001/681/EY ja 2006/193/EY kumoamisesta (EUVL L 342, 22.12.2009, s. 1).

( 25 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1937, annettu 23 päivänä lokakuuta 2019, unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17).

( 26 ) Komission delegoitu asetus (EU) 2019/815, annettu 17 päivänä joulukuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY täydentämisestä yhtenäisen sähköisen raportointimuodon määrittämistä koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla (EUVL L 143, 29.5.2019, s. 1).

( 27 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1132, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, tietyistä yhtiöoikeuden osa-alueista (EUVL L 169, 30.6.2017, s. 46).

( 28 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/2859, annettu 13 päivänä joulukuuta 2023, rahoituspalvelujen, pääomamarkkinoiden ja kestävyyden kannalta merkityksellisiin julkisesti saatavilla oleviin tietoihin keskitetyn pääsyn tarjoavan eurooppalaisen keskitetyn yhteyspisteen perustamisesta (EUVL L, 2023/2859, 20.12.2023, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2023/2859/oj).

( 29 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/43/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta (EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87).

( 33 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

( 34 ) Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1).

( 35 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1132, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, tietyistä yhtiöoikeuden osa-alueista (EUVL L 169, 30.6.2017, s. 46).

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2014/95/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014,	L 330	1	15.11.2014
►M2	NEUVOSTON DIREKTIIVI 2014/102/EU, annettu 7 päivänä marraskuuta 2014,	L 334	86	21.11.2014
►M3	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2021/2101, annettu 24 päivänä marraskuuta 2021,	L 429	1	1.12.2021
►M4	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2022/2464, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022,	L 322	15	16.12.2022
►M5	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2023/2864, annettu 13 päivänä joulukuuta 2023,	L 2864	1	20.12.2023
►M6	KOMISSION DELEGOITU DIREKTIIVI (EU) 2023/2775, annettu 17 päivänä lokakuuta 2023,	L 2775	1	21.12.2023
►M7	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2024/1306, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2024,	L 1306	1	8.5.2024