[pic] | EUROOPAN KOMISSIO | Bryssel 13.4.2011 KOM(2011) 169 lopullinen 2011/0092 (CNS) Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI energiatuotteiden verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY muuttamisesta {SEK(2011) 409 lopullinen}{SEK(2011) 410 lopullinen} PERUSTELUT 1. Ehdotuksen tausta - Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Energiaveroja on perinteisesti kannettu useista eri syistä. Tarkoituksena on erityisesti ollut kerätä tuloja, mutta myös ohjata kuluttajien käyttäytymistä kohti tehokkaampaa energiankäyttöä ja puhtaampia energialähteitä. Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi useat energiaverotuksen keskeiset osat kuuluvat jo EU:n tasolla energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY[1], jäljempänä myös ’energiaverodirektiivi’, soveltamisalaan. Energiaverotuksen perusteena oleva politiikka on energiaverodirektiivin antamisen jälkeen muuttunut radikaalisti. Energian ja ilmastonmuutoksen aloilla on määritelty konkreettiset ja kunnianhimoiset tavoitteet vuoteen 2020 ulottuvalle ajanjaksolle. Vuonna 2009 hyväksyttyyn ilmastonmuutosta ja energiapolitiikkaa käsitelleeseen pakettiin sisältyy toimintapoliittinen kehys, jolla nämä toimenpiteet saadaan pantua täytäntöön kustannustehokkaasti ja oikeudenmukaisella tavalla. Energiaverotus on jäsenvaltioille väline niiden pyrkiessä saavuttamaan asetetut tavoitteet. Esimerkiksi ilmastonmuutosta ja energiapolitiikkaa käsitelleen komission ehdotuksen perusteena olevasta vaikutustenarvioinnista[2] kävi ilmi, että hyvinvointia ja kustannustehokkuutta yleisesti voidaan lisätä, jos verotuksen kaltaisia tuloja tuottavia välineitä käytetään päästöjen alentamiseen aloilla, jotka eivät kuulu direktiivin 2003/87/EY[3] mukaiseen yhteisön järjestelmään, jäljempänä myös ’EU:n päästökauppajärjestelmä’. Jotta energiaverotukseen olisi tässä uudessa ympäristössä saatavilla asianmukainen kehys, maaliskuussa 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi saattamaan direktiivin yhdenmukaisemmaksi EU:n energia- ja ilmastonmuutos tavoitteiden kanssa[4]. Tämän ehdotuksen tavoitteen ovat sen vuoksi seuraavat: 1. Varmistaa, että energialähteiden energiaverodirektiivin mukainen kohtelu on johdonmukaista, jotta energian kuluttajilla on aidosti yhtäläiset mahdollisuudet käytetystä energialähteestä riippumatta. 2. Antaa mukautettu kehys uusiutuvan energian verotukseen. 3. Antaa hiilidioksidiverotusta varten kehys, jolla täydennetään päästökauppajärjestelmässä käyttöön otettua hiilen hintasignaalia siten, että näiden kahden välinen päällekkäisyys vältetään. 4. Yleinen tausta Tämän ehdotuksen tarkoituksena on tehdä joihinkin energiaverodirektiivin perussäännöksiin tarvittavat mukautukset sen varmistamiseksi, että energiaverot edistävät entistä johdonmukaisemmin energiankulutuksen vähentämistä ja puhtaampaa energiaa koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamista. Nykyisellään energiaverodirektiiviin liittyy seuraavanlaisia ongelmia. Ensinnäkään direktiivi ei takaa toivottua johdonmukaisuutta fossiilisten perusenergialähteiden ja sähkön kohtelussa. Kun otetaan huomioon eri tuotteiden energiasisältö, verotuksen vähimmäistasot vaihtelevat huomattavasti tuotteesta toiseen. Tämä suosii joitakin tuotteita muiden kustannuksella, ja kaikkein suosituimmassa asemassa on kivihiili. Vastaavasti jotkut yritykset voivat hyötyä tästä toisia enemmän riippuen siitä, mitä energialähdettä ne käyttävät. Toiseksi energiaverodirektiivin verotuksen vähimmäistasojen välityksellä toimiva hintasignaali ei ole riittävästi yhteydessä ilmastonmuutoksen torjumistarpeeseen. Direktiivin velvoitteet eivät sovellu hyvin sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseen tilanteessa, jossa jäsenvaltiot turvautuvat hiilidioksidiperusteiseen verotukseen vähentääkseen hiilidioksidipäästöjä. Kolmanneksi uusiutuvien polttoaineiden merkittävyys markkinoilla on kasvussa, ja niiden energiaverodirektiivin mukainen verokohtelu perustuu edelleen sääntöihin, jotka luotiin silloin, kun nämä polttoaineet eivät olleet markkinoiden kannalta merkittävä vaihtoehto. Tavanomaisesti uusiutuvista polttoaineista kannetaan veroa määrän ja sen fossiilisen tuotteen verokannan mukaan, joka kyseisellä uusiutuvalla tuotteella korvataan. Uusiutuvien polttoaineiden alempaa energiasisältöä ei oteta huomioon eli sama verokanta johtaa vertainnollisesti korkeampaan verotukseen kilpailevien fossiilisten polttoaineiden kanssa. Jäsenvaltiot pystyvät tarvittaessa korjaamaan tilanteen ainoastaan korvaamalla tuotantokustannusten välisen eron soveltamalla energiaverodirektiivin 16 artiklan mukaista edullista verokohtelua. Uusiutuvien polttoaineiden tavanomaista verokohtelua ei siis ole mukautettu niiden ominaispiirteisiin, ja mukautuksia voidaan tehdä ainoastaan vapaaehtoisina verovapautuksina, joihin sovelletaan tiukkaa valtiontukiarviointia. Neljänneksi energiaverodirektiivin mukaisesti energiaverot kannetaan yhtäläisesti riippumatta siitä, varmistetaanko hiilidioksidipäästöjen aleneminen tietyissä tapauksissa EU:n päästökauppajärjestelmän avulla. Tästä syystä unionin lainsäädännöllisissä mekanismeissa, joiden tarkoituksena on rajoittaa näitä päästöjä, voi joissakin tapauksissa esiintyä päällekkäisyyksiä ja toisissa tapauksissa mekanismit puuttuvat kokonaan. Molemmat tilanteet ovat epätoivottuja, sillä niistä seuraa menetyksiä kustannustehokkuudessa ja/tai vääristymiä sisämarkkinoilla. - Voimassa olevat aiemmat säännökset Neuvoston direktiivissä 2003/96/EY määritellään verotettavat energiatuotteet ja niiden käyttötarkoitukset, joita verotetaan, sekä kunkin tuotteen vähimmäisverotasot riippuen siitä, käytetäänkö tuotetta liikennepolttoaineena, tiettyihin teollisuus- ja ammattitarkoituksiin vai lämmitykseen. - Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin Ehdotus vastaa unionin tärkeimpiä politiikan aloja ja tavoitteita. Sen tarkoituksena on varmistaa, että sisämarkkinat toimivat energiaverotuksen suhteen edelleen moitteettomasti tilanteessa, jossa jäsenvaltioiden on osaltaan pyrittävä saavuttamaan EU:n tavoitteet energian ja ilmastonmuutoksen aloilla. Ilmasto- ja energiapaketti hyväksyttiin vuonna 2009, ja tämän ehdotuksen olisi johdonmukaisuuden vuoksi tultava myös voimaan 1. tammikuuta 2013. 2. KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI - Intressitahojen kuuleminen Tämän ehdotuksen muotoilun tukena on käytetty monenlaisia ulkopuolisten kommentteja. Näitä saatiin palautteena julkisessa kuulemisessa, joka käynnistettiin markkinapohjaisista ohjauskeinoista annetulla vihreällä kirjalla[5], sekä jäsenvaltioiden ja muiden sidosryhmien suorissa kuulemisissa. TAXUD-pääosasto on myös teettänyt ulkopuolella tutkimuksia vaikutusten arviointia varten. Markkinapohjaisista ohjauskeinoista annetussa vihreässä kirjassa määritetään muun muassa alat, joilla energiaverodirektiiviä voitaisiin muuttaa, ja esitetään mahdollisia etenemistapoja. Siinä kysyttiin etenkin, olisiko energiaverodirektiivin rakenne uusittava, jotta se vastaisi paremmin sitä tosiasiaa, että energiaverotuksella on useampia kuin yksi tavoite (yhtäältä tulojen tuottaminen ja energiansäästöt ja toisaalta ympäristönäkökohdat). - Vaikutusten arviointi Sen selvittämiseksi, miten politiikan erilaiset tavoitteet saavutettaisiin parhaiten, tutkittiin useita lähestymistapoja, joita verrattiin perusskenaarioon (”jatketaan entiseen tapaan” ) . Tässä skenaariossa ei tehtäisi lisämuutoksia energiaverotuksen nykykehykseen, jota sovelletaan täysimääräisenä kaikissa jäsenvaltioissa vielä voimassa olevien siirtymäkausien päätyttyä. Tällöin energiaverodirektiiviä ei mukautettaisi vastaamaan paremmin EU:n tavoitteita energian ja ilmastonmuutoksen aloilla. Perusskenaarioon ovat verrattavissa tulokset kahdesta toimintatavasta, energiaverodirektiivin myöhemmästä tarkistuksesta ja tällaisen tarkistuksen korvaavasta verotuksen yhteensovittamisesta, muun muassa siksi, että niistä ei saataisi tuloksia ajoissa. Seuraavia vaihtoehtoja tarkasteltiin: - Erilaisten energialähteiden nykyisen verokohtelun tarkistus yhdellä perusteella : eri tuotteiden verokohtelua voitaisiin yhdenmukaistaa niiden energiasisällön perusteella, jotta energiaveroista saataisiin neutraalimpia ja niiden kielteistä vaikutusta muiden välineiden ja politiikkojen toimivuuteen rajoitettaisiin (toimintavaihtoehto 1). Vaihtoehtoisesti yhdenmukaistaminen voisi perustua eri tuotteiden hiilidioksidipitoisuuteen, jotta energiaverotuksessa otettaisiin järjestelmällisemmin huomioon kyseisten tuotteiden hiilidioksidipäästötaso ilmastonmuutosta koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamiseksi (toimintavaihtoehto 2). - Direktiivin rakenteen tarkistaminen siten, että otetaan huomioon energiaverojen taustalla olevat erilaiset tavoitteet (yhtäältä tulojen tuottaminen ja energiansäästöt ja toisaalta ympäristönäkökohdat). Tämän lähestymistavan seurauksena olisi luotava erityisiä hiilidioksidiperusteisia veroja kansallisella tasolla ja muiden energiasta kannettavien verojen olisi oltava neutraaleja eli niissä ei tehtäisi eroa eri energialähteiden välillä, jotta niillä ei vaikutettaisi hiilidioksidiperusteisten verojen toimivuuteen. Tähän lähestymistapaan perustuvat toimintavaihtoehto 3 ja erityisesti liikennettä koskevat toimintavaihtoehdot 5 ja 6. - Yhdenmukaisen hiilidioksidiperusteisen lisäveron käyttöönotto: tällainen vero kannettaisiin energiaverodirektiivin mukaisesti jo kannettavien verojen lisäksi EU:n päästökauppajärjestelmää täydentävästi (toimintavaihtoehto 4). Eri lähestymistapojen vaikutukset testattiin vaikutustenarvioinnissa. Vaikutustenarvioinnin tuloksista esitetään yhteenveto siitä tehdyssä raportissa. Kun otetaan huomioon eri toimintavaihtoehtojen suhteutuminen edellä esitettyihin tavoitteisiin, tasapuolisuusnäkökohdat ja tarve toimia jäsenvaltioiden budjettipoliittisten intressien mukaan, vaikutustenarvioinnissa nousi suositeltavimmaksi vaihtoehdoksi toimintavaihtoehtoon 3 ja liikennettä koskevaan toimintavaihtoehtoon 6 perustuva malli. Tämä ehdotus perustuu siis tähän suositeltavaan toimintamalliin. Vaikutustenarviointi osoitti, että edellä asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa ilman taloudellisia kustannuksia ja tarkistuksesta voidaan mahdollisesti saada taloudellista hyötyä varsinkin siinä tapauksessa, että yleisistä energiankulutusveroista tai hiilidioksidiperusteisista veroista saatavat lisätulot käytettäisiin työntekijöiden sosiaaliturvamaksujen alentamiseen. Vaikutustenarviointi osoitti myös, ettei energiaverodirektiivin tarkistuksesta aiheutuisi yrityksille aiheetonta taakkaa eikä se johtaisi kilpailukyvyn heikkenemiseen sektoritasolla. Moottori- ja lämmityspolttoaineverojen yhteinen tarkistus vähentää lisäksi vaikutusten kielteiseen jakautumiseen liittyvää riskiä, joka usein yhdistetään politiikkoihin, joilla on yleensä lämmityskustannuksia korottava vaikutus. Tältä osin vaikutustenarvioinnissa vahvistettiin verotuksen keskeinen etu siinä, että se paitsi vaikuttaa kuluttajien käyttäytymiseen myös tuottaa tuloja, joilla voidaan rahoittaa liitännäistoimenpiteitä, ja osoitettiin siten, miten jakaantumista koskeviin ongelmiin voidaan puuttua. Vaikutustenarvioinnista käy kuitenkin myös ilmi, että jakaantumiseen liittyvät vaikutukset vaihtelevat kotitalouksien kohdalla jäsenvaltiosta toiseen enemmän kuin mikään muu yksittäinen vaikutus, mistä syystä vaikuttaa perustellulta antaa mahdollisuus vapauttaa kotitaloudet kansallisen tason verotuksesta. 3. Ehdotukseen liittyvät oikeudelliset näkökohdat - Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Komissio tekee seuraavat ehdotukset, jotka tulisivat voimaan vuodesta 2013: 1. Tehdään selkeä ero erityisesti kyseisten tuotteiden kulutuksesta aiheutuviin hiilidioksidipäästöihin liittyvien energiaverojen (hiilidioksidiperusteinen verotus) ja tuotteiden energiasisältöön perustuvien energiaverojen (yleinen energiankulutusverotus) välillä. Hiilidioksidiperusteinen verotus perustuisi komission direktiivin 2007/589/EY[6] liitteessä 1 olevassa 11 kohdassa vahvistettuihin hiilidioksidin oletuspäästökertoimiin. Yleiset energiankulutusverot perustuisivat energiatuotteiden ja sähkön nettolämpöarvoon sellaisina kuin ne on vahvistettu direktiivin 2006/32/EY[7] liitteessä II ja biomassan tai biomassasta valmistettujen tuotteiden osalta direktiivin 2009/28/EY[8] liitteessä III. Biomassan tai biomassasta valmistettujen tuotteiden, joita koskevista kestävyyskriteereistä säädetään direktiivin 2009/28/EY 17 artiklassa (tämän direktiivin 2 artiklan h ja i alakohdassa määritellyt biopolttoaineet ja bionesteet), erityiset hiilidioksidin päästökertoimia ja nettolämpöarvoa sovelletaan ainoastaan siinä tapauksessa, että nämä kriteerit täyttyvät (ks. ehdotuksen 1 artiklan 1 kohta, joka koskee energiaverodirektiivin 1 artiklaa). Näin ollen sellaisia biopolttoaineita tai bionesteitä, jotka eivät täytä näitä kriteerejä, verotettaisiin hiilidioksidipäästökertoimen ja vastaavan moottori- tai lämmityspolttoaineen nettolämpöarvon perusteella. Hiilidioksidiperusteisten verojen käyttöönotto EU:n päästökauppajärjestelmää täydentävinä on perusteltua taloudellisen tehokkuuden kannalta. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin edelleen oltava mahdollisuus verottaa moottori- ja lämmityspolttoaineiden kulutusta muista kuin kasvihuonekaasujen vähentämiseen liittyvistä syistä eli tulojen tuottamiseksi. Näin erilaisten tavoitteiden mahdollistamiseksi ja sen varmistamiseksi mahdollisimman pitkälle, että niihin kaikkiin voidaan pyrkiä johdonmukaisesti, muu kuin hiilidioksidiperusteinen verotus olisi yhdistettävä energialähteiden energiasisältöön. 2. Laajennetaan energiaverodirektiivin soveltamisalaa – hiilidioksidiperusteisen verotuksen osalta – energiatuotteisiin, jotka periaatteessa kuuluvat direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan, ja säädetään samalla pakollisesta hiilidioksidiperusteisista veroista vapautuksesta tapauksissa, jotka kuuluvat kyseisen direktiivin mukaiseen yhteisön järjestelmään. Ehdotetuilla muutoksilla varmistetaan, että energiaverodirektiivi täydentää saumattomasti direktiiviä 2003/87/EY hiilidioksidipäästöihin liitettävän hintasignaalin tarpeen osalta (ks. erityisesti ehdotuksen 1 artiklan 1 kohta ja 4 kohdan a alakohta, jotka koskevat energiaverodirektiivin 1 artiklaa ja 4 artiklan 2 kohtaa) ja että päällekkyydet yhtäältä EU:n päästökauppajärjestelmän ja toisaalta samasta syystä kannettavien verojen kanssa vältetään (ks. ehdotuksen 1 artiklan 11 kohdan a alakohdan ii alakohta, joka koskee energiaverodirektiivin 14 artiklaa). Lisäksi on tarpeen rajoittaa hiilidioksidiperusteisen verotuksen mahdollisia kustannusvaikutuksia sellaisilla toimialoilla tai toimialojen osilla, jotka ovat alttiita direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 13 kohdassa tarkoitetulle merkittävälle hiilivuotoriskille. Sen vuoksi on syytä säätää kansallisista toimenpiteistä, joilla estetään aiheeton kustannusvaikutus, mutta säilytetään hiilidioksidiperusteisen verotuksen tehokkuus ympäristön kannalta. Tässä olisi käytettävä mallina direktiivin 2003/87/EY mukaista kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien maksutonta jakomenettelyä (ks. energiaverodirektiiviin sisällytettäväksi ehdotettu uusi 14 a artikla [ehdotuksen 1 artiklan 12 kohta]). Hiilivuotoriski saattaa koskea myös muita talouden toimialoja tai niiden osia. Komissio laatii parhaillaan selvitystä, jossa tarkastellaan maatalousalan hiilivuotoriskiä. Sen perusteella komissio toteuttaa tarvittavat jatkotoimet varmistaakseen, että tarkistetussa energiaverodirektiivissä sovelletaan kaikkiin hiilivuodolle alttiisiin aloihin samaa kohtelua joko siten, että selvityksen päätelmät otetaan huomioon neuvostossa parhaillaan käytävissä energiaverodirektiivin tarkistamista koskevissa keskusteluissa, tai, jos selvitys ei valmistu ennen ehdotuksen hyväksymistä, sen perusteella laaditaan erillinen lainsäädäntöaloite. Muista syistä kuin hiilidioksidiperusteella tapahtuvan verotuksen osalta energiaverodirektiivin soveltamisalaa ei muuteta. 3. Tarkistetaan vähimmäisverotasoja erityisesti sen varmistamiseksi, että ne vastaavat johdonmukaisesti eri energialähteiden hiilidioksidipäästöjä ja nettolämpöarvoa, ja säädetään tarvittaessa siirtymäkausista (ks. ehdotuksen 1 artiklan 6, 7, 8 ja 23 kohta, jotka koskevat energiaverodirektiivin 7, 8 ja 9 artiklaa, sekä direktiivin liite I). Johdonmukaisen kohtelun varmistamiseksi myös verotettaville tuotteille, joille ei ole vahvistettu erityisiä vähimmäisverotasoja, komissio ehdottaa lisäksi energiaverodirektiivin 2 artiklan 3 kohdan muuttamista (ks. ehdotuksen 1 artiklan 2 kohdan b alakohta, joka koskee direktiivin 2 artiklan 3 ja 4 kohtaa). Jos päätöksessä 2007/589/EY, direktiivissä 2006/32/EY tai direktiivissä 2009/28/EY ei mainita kyseistä energiatuotetta koskevaa oletusarvoa, jäsenvaltioiden on otettava huomioon käytettävissä olevat tiedot tuotteen nettolämpöarvosta ja/tai hiilidioksidipäästökertoimista. Vähimmäisverotasojen todellinen arvo olisi säilytettävä ennallaan. Yleisen energiankulutusverotuksen vähimmäisverokantoja olisi säännöllisin väliajoin mukautettava niiden todellisen arvon huomioon ottamiseksi, jotta verokantojen nykyinen yhdenmukaistamistaso säilyy. Energian ja elintarvikkeiden hintojen vaihtelusta johtuvan epävakaisuuden vähentämiseksi mukautuksen olisi perustuttava Eurostatin julkaisemaan EU:n laajuiseen yhdenmukaistettuun kuluttajahintaindeksiin (YKHI), josta on poistettu energian ja jalostamattomien elintarvikkeiden vaikutus (ks. ehdotuksen 1 artiklan 4 kohdan b alakohta, joka koskee energiaverodirektiivin 4 artiklaan lisättävää uutta 4 kohtaa). Koska hiilidioksidiperusteisella verotuksella täydennetään direktiiviä 2003/87/EY, päästöoikeuksien markkinahintaa olisi seurattava tiiviisti ehdotuksen 1 artiklan 21 kohdan mukaan viiden vuoden välein tehtävän direktiivin tarkistuksen yhteydessä. 4. Edellytetään, että jäsenvaltiot noudattavat kansallisia verotasoja asettaessaan energiaverodirektiivissä eri energialähteiden vähimmäisverotasojen välille vahvistettua suhdetta (ks. ehdotuksen 1 artiklan 4 kohdan b alakohta, joka koskee energiaverodirektiivin 4 artiklaan lisättävää uutta 3 kohtaa). Tällä pyritään varmistamaan se, että energialähteiden johdonmukainen kohtelu ulottuu kansallisesti vahvistettaviin verotasoihin (jotka ylittävät energiaverodirektiivissä vahvistetut vähimmäistasot). Moottoripolttoaineille vaikuttaa aiheelliselta säätää vuoteen 2023 jatkuvasta siirtymäkaudesta, kun otetaan huomioon, että eri moottoripolttoaineiden verokannat vaihtelevat useissa jäsenvaltioissa huomattavasti. 5. Poistetaan jäsenvaltioilta mahdollisuus eriyttää verokohtelu ammattitarkoitukseen ja muuhun kuin ammattitarkoitukseen käytettävän dieselpolttoaineen välillä (ks. ehdotuksen 1 artiklan 6 kohta, joka korvaa energiaverodirektiivin 7 artiklan). Jäsenvaltioiden mahdollisuus soveltaa ammattitarkoitukseen käytettävään dieselpolttoöljyyn alhaisempaa verotasoa kuin muuhun kuin ammattitarkoitukseen käytettävään dieselpolttoöljyyn ei enää vaikuta yhteensopivalta energiatehokkuuden parantamista ja liikenteen kasvavien ympäristövaikutusten korjaamista koskevan vaatimuksen kanssa. Tästä syystä komissio ehdottaa tämän mahdollisuuden poistamista. Tämän lähestymistavan mukaan energiaverodirektiivin 7 artiklan osalta vuonna 2007 tehty ehdotus[9] tulee tarpeettomaksi, ja siksi se perutaan. 6. Yksinkertaistetaan mahdollisuuksien mukaan vähimmäisverotasojen rakennetta. Nykyinen erittely lämmitykseen käytettävien energiatuotteiden ja sähkön yrityskäytön ja muun kuin yrityskäytön välillä poistetaan (ks. ehdotuksen liitteessä oleva taulukko C). Joihinkin teollisuus- ja ammattitarkoituksiin käytettävien moottoripolttoaineiden vähimmäisverotasot (ks. ehdotuksen liitteessä oleva taulukko B) mukautetaan samojen tuotteiden vähimmäisverotasoihin silloin, kun niitä käytetään lämmityspolttoaineena (ks. ehdotuksen liitteessä oleva taulukko C). Koska lyijyllisestä bensiinistä on tullut vähämerkityksinen tuote, komissio ehdottaa, ettei lyijyllisen ja lyijyttömän bensiinin välillä enää tehtäisi eroa vaan molemmille tuotteille asetettaisiin yksi vähimmäisverotaso (ks. ehdotuksen liitteessä oleva taulukko A). 7. Rajoitetaan 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen vapautus, joka koskee sähkön tuottamiseen käytettäviä energiatuotteita, koskemaan yleisiä energiankulutusveroja (ks. ehdotuksen 1 artiklan 11 kohdan b alakohta) ja lisätään 14 artiklaan uusi kohta, jossa verotuksesta vapautetaan kahdeksan vuoden ajaksi rannalla tuotettu sähkö, joka johdetaan suoraan satamassa ankkuripaikalla oleviin aluksiin (ks. ehdotuksen 1 artiklan 11 kohdan a alakohdan ii alakohta). Nykyisellään 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot vapauttamaan verosta aluksista tuotettava sähkö, myös ankkuripaikoilla oltaessa, ja 15 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan jäsenvaltioilla taasen on mahdollisuus ulottaa verovapautus koskemaan sisävesiliikennettä. Joissakin satamissa on puhtaampi vaihtoehto käyttää maasähköä (eli liittää alus maalla olevaan sähköverkkoon). Tämän tekniikan kehitys on vielä alkuvaiheissa. Kehitystyön ja soveltamisen ensimmäisenä kannustimena komissio ehdottaa satamassa ankkuripaikalla oleviin aluksiin johdettavan maasähkön vapauttamista energiaverosta. Vapautus olisi voimassa kahdeksan vuotta (alkaen tähän ehdotukseen sisällytetystä määräajasta, jonka kuluessa säännökset on siirrettävä osaksi kansallista lainsäädäntöä). Tässä ajassa ehditään myös jatkoa varten kehittämään kattavampi kehys, jolla maasähköä saadaan kehitettyä optimaalisesti. Kehykseen voisi kuulua myös sääntelytoimenpiteitä. Kehyksen työstäminen voitaisiin aloittaa heti kun Kansainvälinen standardoimisjärjestö ISO on hyväksynyt maasähkön voimansyöttöjärjestelmien yhteiset tekniset standardit. Kattavan ja johdonmukaisen hiilidioksidin hintasignaalin vahvistamiseksi EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolella 14 artiklaan olisi lisättävä uusi 3 kohta, jossa 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen sähkön tuotantoon käytettävien energiatuotteiden vapautus rajoitetaan koskemaan yleisiä energiankulutusveroja. Sen ei kuitenkaan pitäisi koskea aluksella tuotettavan sähkön tuottamiseen käytettäviä energiatuotteita, koska käytännössä on hyvin vaikea erottaa energiatuotteiden käyttö tähän tarkoitukseen ja laivaliikenteeseen käytetyt energiatuotteet. 8. Säädetään verohyvityksestä, joka koskee laitosten hiilidioksidiperusteisia veroja toimialoilla tai toimialojen osilla, jotka ovat alttiita merkittävälle hiilivuotoriskille (vrt. energiaverodirektiivin uusi 14 a artikla, jonka muotoilu on ehdotuksen 1 artiklan 12 kohdassa). Hiilidioksidiperusteisen verotuksen mahdollisia kustannusvaikutuksia sellaisilla toimialoilla tai toimialojen osilla, jotka ovat alttiita direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 13 kohdassa tarkoitetulle merkittävälle hiilivuotoriskille, on tarpeen rajoittaa. Vastaavasti tarvitaan kansallisia toimenpiteitä, joilla vältetään aiheeton kustannusvaikutus mutta säilytetään hiilidioksidiperusteisen verotuksen tehokkuus ympäristön kannalta, samaan tapaan kuin direktiivin 2003/87/EY mukaisella kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien maksuttomalla jakomenettelyllä. Jotta kannustin päästöjen vähentämiseen toimisi täysimääräisesti, tämän verohyvityksen olisi perustuttava kyseisten laitosten historialliseen energiankulutukseen tiettynä viiteajanjaksona (joko 1 päivän tammikuuta 2005 ja 31 päivän joulukuuta 2008 tai vaihtoehtoisesti 1 päivän tammikuuta 2009 ja 31 päivän joulukuuta 2010 välinen ajanjakso). Verohyvityksen määrässä olisi lisäksi otettava huomioon hiilidioksidivero, joka laitokselle olisi historiallisten kulutustietojen perusteella tullut maksettavaksi, jos laitos käyttäisi hiilidioksidipäästöjä vähentävää vertailupolttoainetta. Tätä ”polttoaineen vertailuarvoa” varten käytetään maakaasun päästökerrointa päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti hyväksytyn komission päätöksen xxx/xxx[10] mukaisen lähestymistavan noudattamiseksi. 9. Säilytetään energiaverodirektiivin sallima jousto, erityisesti nykyinen sääntö, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat vapaasti soveltaa useampaa kuin yhtä energiankulutusveroa. Komissio ehdottaa kuitenkin joidenkin nykyisten, etenkin tämän ehdotuksen tavoitteiden kanssa ristiriitaisten vaihtoehtojen tarkistusta, ja yleisesti sen varmistamista, että säännöt ovat johdonmukaisia ehdotettujen uusien yleissääntöjen kanssa. Tarkemmin eriteltyinä komission ehdotukset ovat seuraavanlaiset: - Rajoitetaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jääviä laitoksia koskevan 2 artiklan 4 kohdan [uusi 3 artikla] soveltamisala yleisiin energiankulutusveroihin kattavan ja johdonmukaisen hiilidioksidin hintasignaalin vahvistamiseksi EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolella. Lisäksi 2 artiklan 4 kohdassa on tähän asti suljettu direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle sähkö, kun se muodostaa yli 50 prosenttia tuotteen kustannuksista [vrt. säännöksen b alakohdan neljäs luetelmakohta]. Tämä sääntö saattaa kuitenkin vääristää kilpailua sisämarkkinoilla, ja se olisi siksi poistettava (ks. ehdotuksen 1 artiklan 3 kohta, uusi 3 artikla). - Poistetaan 9 artiklan 2 kohta , jossa säädetään lämmityspolttoöljyn alhaisemmista vähimmäisverotasoista kolmessa jäsenvaltiossa. Tämä säännös lisää epäjohdonmukaisuutta tavassa, jolla erilaisia energian kuluttajia kohdellaan sisämarkkinoilla (ks. ehdotuksen 1 artiklan 8 kohta). - Rajoitetaan 15 artiklan vaihtoehtoiset alennukset ja vapautukset mahdollisimman pitkälle yleiseen energiankulutusverotukseen kattavan ja johdonmukaisen hiilidioksidin hintasignaalin vahvistamiseksi EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolella (ks. ehdotuksen 1 artiklan 13 kohdan a alakohta). Tämä ei kuitenkaan koskisi 15 artiklan 1 kohdan f ja h–l alakohtaa seuraavista syistä: - Jäsenvaltioiden olisi edelleen voitava sosiaalisista syistä hyödyntää täyttä joustovaraa kotitalouksia ja hyväntekeväisyysjärjestöjä hyödyttävien vapautusten tai alennusten osalta (h alakohta; vrt. myös yksityiskohtaiset tiedot jäljempänä). - Mahdollisuus maakaasuun tai nestekaasuun sovellettaviin vapautuksiin tai alennuksiin ehdotetaan poistettavan asteittain, sillä kyse ei ole uusiutuvista lähteistä saatavista tuotteista (i alakohta; vrt. myös yksityiskohtaiset tiedot jäljempänä). - Energiatuotteisiin, joita toimitetaan käytettäväksi moottoripolttoaineena sisävesiväylillä liikennöintiin, sovellettavat vapautukset ja alennukset (f alakohta) perustuvat ainakin joidenkin vesiväylien kohdalla kansainvälisiin sopimuksiin. Liikennöintikelpoisten vesistöjen ja satamien ruoppaus (k alakohta) katsotaan lisätoimeksi. - Ilma- ja vesialuksia koskevat vapautukset ja alennukset j alakohdassa muistuttavat vastaavia arvonlisäverotuksessa sovellettavia vapautuksia ja liittyvät toimintaan, jolle myönnetään kansainvälisiin sopimuksiin perustuvia 14 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisia vapautuksia. - CN-koodiin 2705 kuuluva, l alakohdassa tarkoitettu kivihiilikaasu on tuote, jota esiintyy lähinnä polttoaineen käytön sivutuotteena terästeollisuuden metallurgisissa prosesseissa. Jäsenvaltioiden kuulemisen perusteella sen verottaminen aiheuttaisi suhteettoman suuren hallinnollisen taakan sekä yrityksille että hallintoviranomaisille. - Muutetaan 15 artiklan 1 kohdan h alakohta siten, että kotitalouksien lämmityskäyttöä koskevat veroetuudet sallitaan käytetystä energialähteestä riippumatta eli poistetaan joitakin lähteitä, esimerkiksi lämmitysöljyä, koskevat poissulkemiset. Komissio myöntää, että jäsenvaltiot voivat pitää tämänkaltaisia veroetuuksia tarpeellisina, mutta sen mielestä kaikki energialähteet olisi pantava samalle viivalle (ks. ehdotuksen 1 artiklan 13 artiklan a alakohdan i alakohta). - Muutetaan 15 artiklan 3 kohta , jonka mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa nollaverotusta maataloudessa, puutarhaviljelyssä, kalanviljelyssä tai metsänhoidossa käytettäviin energiatuotteisiin ja sähköön (ks. ehdotuksen 1 artiklan 13 kohdan b alakohta). Tämä säännös lisää epäjohdonmukaisuutta tavassa, jolla liike-elämän eri aloja kohdellaan sisämarkkinoilla, kun erityisesti otetaan huomioon, että maatalous on yksi pitkälti EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle jätetyistä merkittävistä aloista. Yleisen energiankulutusverotuksen osalta on siksi syytä kytkeä tämän vaihtoehdon hyödyntäminen vastasuoritukseen, jolla varmistetaan energiatehokkuuden paraneminen. Hiilidioksidiperusteisessa verotuksessa kyseisten alojen kohtelu olisi mukautettava teollisuuden aloja koskeviin sääntöihin. Vapautuksia hiilidioksidiperusteisista veroista olisi siksi sovellettava ainoastaan silloin, kun se on tarpeen hiilivuotoriskin välttämiseksi. - Muutetaan 5 artikla sen selventämiseksi, ettei tässä artiklassa luetelluin perustein tehtävä verojen eriyttäminen ulotu hiilidioksidiperusteisiin veroihin (ks. ehdotuksen 1 artiklan 5 kohta). Lisäksi mahdollisuus soveltaa taksien moottoripolttoaineeseen alhaisempaa verotustasoa koskee käytännössä ainoastaan dieselpolttoainetta. Ehdotukseen sisältyvän uuden kehyksenkin perusteella tämä mahdollisuus olisi poistettava kokonaan (myös yleisessä energiankäyttöverotuksessa), sillä se ei enää ole yhteensopiva vaihtoehtoisia polttoaineita edistävien politiikkojen tavoitteen kanssa eikä myöskään vaihtoehtoisia energian kantajia ja puhtaampien autojen käyttöä kaupunkiliikenteessä edistävien politiikkojen kanssa. - Muutetaan 16 artikla siten, ettei jäsenvaltioille enää anneta mahdollisuutta myöntää biopolttoaineille verovapautusta tai veronalennusta vuoteen 2023 saakka (ks. ehdotuksen 1 artiklan 14 kohta). Tämä säännös ei enää ole keskipitkällä aikavälillä tarpeen, kun energiaverodirektiivin yleissääntöihin tehdään ehdotetut muutokset, joissa otetaan jo tarpeeksi huomioon kokonaan tai osittain biomassasta tai biomassasta tehdyistä tuotteista koostuvien polttoaineiden erityispiirteet (ks. ehdotuksen 1 artiklan 1 kohta). Liikennepolttoaineina käytettävien nestekaasun ja maakaasun kohdalla 15 artiklan 1 kohdan l alakohtaan perustuva yleisten energiankulutusverojen alhaisemman vähimmäisverotason soveltaminen tai mahdollisuus näiden energiatuotteiden vapauttamiseen verosta ei enää ole perusteltua erityisesti, kun otetaan huomioon tarve kasvattaa uusiutuvien energialähteiden markkinaosuutta. Tästä syystä nämä veroetuudet olisi myös poistettava vuoteen 2023 mennessä (ks. ehdotuksen 1 artiklan 13 kohdan a alakohdan i alakohta). 10. Mukautetaan direktiivi 2003/96/EY valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta annettuun neuvoston direktiiviin 2008/118/EY[11] (ks. ehdotuksen 1 artiklan 11 kohdan a alakohdan i alakohta sekä 17 ja 18 alakohta, jotka koskevat energiaverodirektiivin 14, 20 ja 21 artiklaa). 11. Päivitetään energiatuotteiden luettelo direktiivin 2003/96/EY 2 artiklan 1 kohdassa ja 20 artiklan 1 kohdassa, jotta tietyt biopolttoaineet saadaan lisättyä siihen ja direktiivin 2008/118/EY valvonta- ja liikkumissäännösten soveltamiseen liittyvät säännökset sinällään päivitetyiksi ja uudenaikaistetuiksi. Tämän lisäksi CN-koodiin 3811 kuuluviin tuotteisiin olisi sovellettava direktiivin 2008/118/EY valvonta- ja liikkumissäännöksiä ottaen huomioon niihin sisältyvä veron kiertämisen, veron välttämisen tai muiden väärinkäytösten riski (ks. ehdotuksen 1 artiklan 2 kohdan a alakohta ja 17 kohta, jotka koskevat energiaverodirektiivin 2 ja 20 artiklaa). 12. Kohdennetaan direktiivin 2003/96/EY 2 artiklan 5 kohdassa viittaus yhdistetyn nimikkeistön nyt käytössä olevaan toisintoon. Energiaverodirektiivin 2 artiklan 5 kohta olisi lisäksi mukautettava Lissabonin sopimuksen voimaantulosta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti seuraavaan uuteen oikeudelliseen kehykseen (ks. ehdotuksen 1 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 21 kohta). 13. Poistetaan 18 a ja 18 b artikla, koska nämä energiaverodirektiivin siirtymäsäännökset ovat menettäneet merkityksensä (ks. ehdotuksen 1 artiklan 16 kohta). 14. Annetaan Espanjalle ja Ranskalle mahdollisuus ottaa joillakin alueillaan käyttöön korkeampia verokantoja niiden toteuttaman pitkäaikaisen hajauttamisprosessin huomioon ottamiseksi (ks. ehdotuksen 1 artiklan 15 kohta, joka koskee energiaverodirektiivin 18 artiklaa). Espanjalle olisi sen autonomisten alueiden erityisen hallintorakenteen vuoksi ja niiden rahoitusautonomian toteuttamisen helpottamiseksi annettava lupa soveltaa alueellisesti korkeampia verotasoja yleisessä energiankulutusverotuksessa. Sama pätee Ranskaan, jossa hallinnollisten alueiden rahoitusvalmiutta on vahvistettava hajauttamisprosessissa. On kuitenkin varmistettava, että kilpailevien energialähteiden kohtelu säilyy tasapuolisena. Lisäksi on varmistettava, ettei tällainen eriyttäminen estä sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa eikä vaikuta energiatuotteiden liikkumiseen EU:ssa. Muiden jäsenvaltioiden, jotka haluavat ottaa käyttöön vastaavan verojen alueellisen eriyttämisen, on pyydettävä komissiota tekemään ehdotus energiaverodirektiivin muuttamisesta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklan perusteella. 15. Vapaan liikkumisen varmistamiseksi siten, että hyötyajoneuvoihin ja erityiskäyttöön tarkoitettuihin kontteihin sovellettavia turvavaatimuksia samalla noudatetaan, tällaisten ajoneuvojen tavanomaisten polttoainesäiliöiden määritelmä direktiivin 2003/96/EY 24 artiklassa olisi päivitettävä sen tosiasian huomioon ottamiseksi, että tällaisia polttoainetankkeja asentavat hyötyajoneuvoihin muutkin kuin ajoneuvojen valmistajat (ks. ehdotuksen 1 artiklan 19 kohta). Tämän asian ottivat komission kanssa esiin kuljetusyritysten liitot, joiden mukaan jotkut jäsenvaltiot tekivät määritelmän noudattamista koskevia tarkastuksia ja verottivat moottoripolttoainesäiliöitä, jotka eivät kuuluneet määritelmän soveltamisalaan. Asiasta on myös keskusteltu jäsenvaltioiden kanssa valmisteverokomitean jokin aika sitten pidetyssä kokouksessa, jossa todettiin, että ainoa tapa ratkaista ongelma on muuttaa 24 artiklassa olevaa määritelmää. 16. Velvoitetaan komissio toimittamaan neuvostolle energiaverodirektiivin soveltamisesta joka viides vuosi kertomus, joista ensimmäinen vuoden 2015 loppuun mennessä, ja tarvittaessa muutosehdotus (ks. ehdotuksen 1 artiklan 21 kohta). Komission laatimassa kertomuksessa on mm. tarkasteltava hiilidioksidiperusteisen verotuksen vähimmäistasoa suhteessa päästöoikeuksien markkinahintakehitykseen EU:ssa, innovointiin ja teknologiseen kehitykseen (kuten energiatehokkuus, sähkön käyttö liikenteessä, biopolttoaineiden ja vedyn kaltaisten vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttö, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin vaikutus jne.) ja tässä direktiivissä säädettyjen verovapautusten ja veronalennusten perusteisiin. Vapautusten ja alennusten osalta olisi kiinnitettävä erityistä huomiota lento- ja meriliikenteessä käytettävien energiatuotteiden vapautuksiin (energiaverodirektiivin 14 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta), kun otetaan huomioon lentoliikenteen kohtelu EU:n päästökauppajärjestelmässä ja meriliikenteessä Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) käytävien kansainvälisten neuvottelujen tulokset sellaisen maailmanlaajuisen markkinaperusteisen välineen käytöstä, jolla hiilidioksidipäästöjen ulkoiset kustannukset sisällytetään hintoihin, maasähköä koskevaan vapautukseen (ehdotettu energiaverodirektiivin 14 artiklan 4 kohta) ja kotitalouksiin kohdistuvaan vaikutukseen. Joka tapauksessa luetteloa sellaisista toimialoista tai niiden osista, joiden katsotaan tämän direktiivin 14 a artiklan soveltamiseksi olevan alttiita merkittävälle hiilivuotoriskille, tarkastellaan säännöllisesti uudelleen, jotta etenkin uudet käyttöön saatavat tiedot saadaan otetuksi huomioon (ks. edellä 2 kohta). - Oikeusperusta Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus ja erityisesti sen 113 artikla. - Toissijaisuusperiaate Asia, jota ehdotus koskee, kuuluu unionin ja jäsenvaltojen jaettuun toimivaltaan. Sen vuoksi toissijaisuusperiaatetta sovelletaan. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklan mukaan neuvosto antaa säännökset valmisteveroja koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamisesta siltä osin kuin yhdenmukaistaminen on tarpeen sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan varmistamiseksi. Energiaverodirektiivin tarkistusta ja sen ajoitusta on tarkasteltava EU:n energia- ja ilmastonmuutosohjelman laajemmassa yhteydessä. EU vahvistaa parhaillaan lainsäädäntökehystä, jolla on tarkoitus mahdollistaa vuoden 2020 kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen. Pyrkimys lähentää energiaverodirektiiviä näihin tavoitteisiin voidaan toteuttaa ainoastaan unionin hyväksymällä säädöksellä energiaverodirektiivin muuttamisesta. - Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä: Tämän tarkastelun tavoitteet saavutetaan parhaiten muuttamalla nykyistä direktiiviä edellä esitetyllä tavalla. Ehdotuksessa keskitytään pääasiassa joihinkin direktiivin keskeisiin kohtiin eli verotuksen rakenteeseen ja erilaisten energialähteiden verokohtelujen väliseen suhteeseen. Ehdotuksessa ei miltään osin mennä pitemmälle kuin on tarpeen asetettuihin tavoitteisiin pääsemiseksi. - Sääntelytavan valinta Ehdotettu sääntelytapa: direktiivi. Tällä alalla, jota jo säännellään voimassa olevalla direktiivillä, jäsenvaltioilla olisi edellä esitetyn perusteella edelleen oltava huomattava liikkumavara. Muut sääntelytavat kuin direktiivin 2003/96/EY muuttaminen direktiivillä olisivat siksi riittämättömiä. 4. Talousarviovaikutukset Ehdotuksella ei ole vaikutuksia Euroopan unionin talousarvioon. 2011/0092 (CNS) Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI energiatuotteiden verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY muuttamisesta EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 113 artiklan, ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen[12], sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille, ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[13], ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[14], noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä, sekä katsoo seuraavaa: (1) Neuvoston direktiivin 2003/96/EY[15] tarkoituksena oli varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta energiatuotteiden ja sähkön verotuksen osalta. Perussopimuksen 6 artiklan mukaisesti ympäristönsuojeluvaatimukset on sisällytetty kyseisen direktiivin velvoitteisiin ottaen erityisesti huomioon Kioton pöytäkirja. (2) Ilmastonmuutoksen torjuntaan, uusiutuvien energialähteiden käyttöön ja energian säästöön liittyvät vaatimukset ovat muuttuneet, mikä vahvistettiin 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 2007 sekä 11 ja 12 päivänä joulukuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä, ja on tarpeen varmistaa, että sisämarkkinat toimivat edelleen moitteettomasti tässä uudessa ympäristössä. (3) Hiilidioksidipäästöihin perustuva verotus voi olla jäsenvaltioille kustannustehokas tapa saada aikaan jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä 23 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 406/2009/EY[16] mukaan tarvittavat kasvihuonekaasujen päästövähennykset niiden lähteiden osalta, jotka eivät kuulu kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY[17] mukaisen unionin järjestelmän soveltamisalaan. Hiilidioksidiperusteisen verotuksen potentiaalinen asema huomioon ottaen sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää tästä verotuksesta annettavia yhteisiä sääntöjä. (4) Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava siihen asti käyttää lämmityspolttoaineiden, moottoripolttoaineiden ja sähkön energiaverotusta erilaisiin tarkoituksiin, jotka eivät välttämättä eivätkä erityisesti tai yksinomaan liity kasvihuonekaasujen vähentämiseen. (5) Siksi olisi säädettävä, että energiaverotus muodostuu kahdesta osiosta, hiilidioksidiperusteisista veroista ja yleisistä energiankulutusveroista. Jotta energiaverotus saadaan sopeutettua direktiivin 2003/87/EY mukaiseen unionin järjestelmään, jäsenvaltioilta olisi vaadittava näiden kahden osion selkeää eriyttämistä. Näin mahdollistetaan myös erillinen kohtelu polttoaineille, jotka ovat biomassaa tai jotka on tehty biomassasta. (6) Molemmat osiot olisi laskettava objektiivisten perusteiden mukaan, jotta eri energialähteiden kohtelu on yhtäläistä. Hiilidioksidiperusteisessa verotuksessa olisi otettava huomioon kyseisen energiatuotteen käytöstä johtuvat hiilidioksidipäästöt käyttäen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisten ohjeiden vahvistamisesta kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailua ja raportointia varten 18 päivänä heinäkuuta 2007 tehdyssä komission päätöksessä 2007/589/EY[18] vahvistettuja hiilidioksidin oletuspäästökertoimia. Yleisessä energiankulutusverotuksessa olisi otettava huomioon eri energiatuotteiden ja sähkön energiasisältö sellaisena kuin sitä tarkoitetaan energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä neuvoston direktiivin 93/76/ETY kumoamisesta 5 päivänä huhtikuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/32/EY[19]. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon biomassan tai biomassasta valmistettujen tuotteiden ympäristöedut. Näitä tuotteita olisi verotettava biomassalle tai biomassasta tehdyille tuotteille päätöksessä 2007/589/EY eriteltyjen hiilidioksidipäästökertoimien ja niiden direktiivin 2009/28/EY liitteen III mukaisesti eritellyn energiasisällön perusteella. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2209/28/EY[20] 2 artiklan h ja i alakohdassa määritellyt biopolttoaineet ja bionesteet ovat näistä selvästi merkittävin luokka. Koska näiden tuotteiden ympäristöedut vaihtelevat sen mukaan, täyttävätkö ne kyseisen direktiivin 17 artiklassa säädetyt kestävyyskriteerit, biomassan tai biomassasta valmistettujen tuotteiden erityisiä viitearvoja olisi sovellettava ainoastaan siinä tapauksessa, että nämä kriteerit täyttyvät. (7) Hiilidioksidiperusteinen verotus olisi mukautettava direktiiviin 2003/87/EY, jotta se täydentäisi direktiiviä tehokkaasti. Tätä verotusta olisi sovellettava hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien energiatuotteiden kaikkiin käyttötarkoituksiin, myös muuhun kuin lämmitykseen, direktiivissä tarkoitetuissa laitoksissa, jotka eivät kuulu kyseisen direktiivin mukaiseen päästökauppajärjestelmään. Koska molempien välineiden kumulatiivinen käyttö ei kuitenkaan mahdollistaisi yksin päästökauppajärjestelmässä kaiken kaikkiaan saavutettuja vähennyksiä ylittäviä päästövähennyksiä vaan ainoastaan kasvattaisi näiden vähennysten kokonaiskustannuksia, hiilidioksidiperusteista verotusta ei tulisi soveltaa unionin järjestelmään kuuluvien laitosten kulutukseen. (8) Verotuksen neutraliteetin vuoksi molemmissa energiaverotuksen osioissa olisi sovellettava kaikkiin tiettyyn käyttötarkoitukseen käytettyihin energiatuotteisiin samoja vähimmäisverotasoja. Kun yhtäläisistä vähimmäisverotasoista on säädetty, jäsenvaltioiden olisi myös verotuksen neutraliteetin vuoksi varmistettava yhtäläiset kansallisen verotuksen vähimmäistasot kaikille kyseisille tuotteille. Tarvittaessa voitaisiin säätää siirtymäkausista näiden tasojen yhtäläistämistä varten. (9) Hiilidioksidiperusteisen verotuksen vähimmäistasoja vahvistettaessa olisi otettava huomioon jäsenvaltioille jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä tehdyssä päätöksessä 406/2009/EY säädetyt kansalliset tavoitteet. Koska mainitussa päätöksessä todetaan, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisponnistusten olisi jakauduttava oikeudenmukaisesti jäsenvaltioiden kesken, olisi säädettävä joitakin jäsenvaltioita koskevista siirtymäkausista. (10) Yleisessä energiankulutusverotuksessa vähimmäistasojen olisi pääsääntöisesti perustuttava verotuksen nykyisiin vähimmäistasoihin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että moottoripolttoaineisiin sovellettavien yleisten energiankulutusverojen vähimmäistason olisi edelleen oltava korkeampi kuin lämmityspolttoaineisiin sovellettava taso. (11) Olisi varmistettava, että verotuksen vähimmäistasot ovat sellaiset, että toivottu vaikutus säilyy. Koska hiilidioksidiperusteisella verotuksella täydennetään direktiiviä 2003/87/EY, päästöoikeuksien markkinahintaa olisi seurattava tiiviisti komission säännöllisesti tekemän direktiivin tarkistuksen yhteydessä. Yleisen energiankulutusverotuksen vähimmäisverotasoja olisi säännöllisin väliajoin automaattisesti mukautettava niiden todellisen arvon kehityksen huomioon ottamiseksi, jotta verokantojen nykyinen yhdenmukaistamistaso säilyy. Energian ja elintarvikkeiden hintojen vaihtelusta johtuvan epävakaisuuden vähentämiseksi mukautuksen olisi perustuttava Eurostatin julkaisemaan EU:n laajuiseen yhdenmukaistettuun kuluttajahintaindeksiin, josta on poistettu energian ja jalostamattomien elintarvikkeiden vaikutus. (12) Moottoripolttoaineiden osalta dieselpolttoaineeseen, joka on tuote, jota alun perin käytettiin pääosin yrityskäytössä ja jota siksi perinteisesti on verotettu vähemmän, sovellettava edullisempi vähimmäisverotaso johtaa vääristymiin sen kanssa eniten kilpailevaan tuotteeseen eli bensiiniin nähden. Siksi direktiivin 2003/96/EY 7 artiklassa säädetään, että tätä vähimmäisverotasoa aletaan asteittain mukauttamaan bensiiniin sovellettavaan vähimmäisverotasoon. On tarpeen täydentää tätä mukautusta ja siirtyä asteittain tilanteeseen, jossa dieselpolttoaineen ja bensiinin verotasot ovat samat. (13) Jäsenvaltioiden mahdollisuus soveltaa ammattitarkoitukseen käytettävään dieselpolttoöljyyn alhaisempaa verotasoa kuin muuhun kuin ammattitarkoitukseen käytettävään dieselpolttoöljyyn ei enää vaikuta yhteensopivalta energiatehokkuuden parantamista ja liikenteen kasvavien ympäristövaikutusten korjaamista koskevan vaatimuksen kanssa, ja säännös olisi siksi poistettava. Direktiivin 2003/96/EY 9 artiklan 2 kohdassa annetaan joillekin jäsenvaltioille mahdollisuus soveltaa kevyeen polttoöljyyn alennettua verokantaa. Tämä säännös ei enää ole yhteensopiva sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan eikä perussopimuksen laajempien tavoitteiden kanssa. Se olisi siksi poistettava. (14) Hiilidioksidiperusteisen verotuksen mahdollisia kustannusvaikutuksia sellaisilla toimialoilla tai toimialojen osilla, jotka ovat alttiita direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 13 kohdassa tarkoitetulle merkittävälle hiilivuotoriskille, on tarpeen rajoittaa. Sen vuoksi on aiheellista säätää vastaavista siirtymätoimenpiteistä, joiden olisi kuitenkin myös säilytettävä hiilidioksidiperusteisen verotuksen tehokkuus ympäristön kannalta. (15) Direktiivin 2003/96/EY 5 artikla mahdollistaa eriytettyjen verokantojen soveltamisen tietyissä tapauksissa. Hiilidioksidin hintasignaalin johdonmukaisuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden mahdollisuus eriyttää kansalliset verokannat olisi kuitenkin rajoitettava yleisiin energiankulutusveroihin. Mahdollisuus soveltaa alhaisempaa verotasoa taksien käyttämään moottoripolttoaineeseen ei enää ole yhteensopiva vaihtoehtoisia polttoaineita edistävien politiikkojen tavoitteen kanssa eikä myöskään vaihtoehtoisia energian kantajia ja puhtaampien autojen käyttöä kaupunkiliikenteessä edistävien politiikkojen kanssa, ja se olisi siksi poistettava. (16) Direktiivin 2003/96/EY 15 artiklaan sisältyviä sääntöjä vapaaehtoisista veronalennuksista ja vapautuksista olisi saadun kokemuksen ja tässä direktiivissä luotavan uuden kehyksen perusteella mukautettava. Jäsenvaltioiden mahdollisuus soveltaa näitä vapaaehtoisia alennuksia ja vapautuksia olisi mahdollisimman pitkälle rajattava yleisiin energiankulutusveroihin kattavan ja johdonmukaisen hiilidioksidin hintasignaalin vahvistamiseksi EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolella (17) Kotitalouksia ja hyväntekeväisyysjärjestöjä hyödyttävät vapautukset tai alennukset voivat olla osa jäsenvaltion määrittelemiä sosiaalisia toimenpiteitä. Tällaisten vapautusten tai alennusten soveltamismahdollisuus olisi energialähteiden yhtäläisen kohtelun vuoksi laajennettava koskemaan kaikkia lämmityspolttoöljynä ja sähkönä käytettäviin energiatuotteisiin. Sen varmistamiseksi, että niiden vaikutus jää sisämarkkinoilla rajalliseksi, tällaisia vapautuksia ja alennuksia olisi sovellettava ainoastaan muuhun kuin yritystoimintaan. (18) Liikennepolttoaineina käytettävien nestekaasun ja maakaasun kohdalla yleisten energiankulutusverojen alhaisemman vähimmäisverotason soveltaminen tai mahdollisuus näiden energiatuotteiden vapauttamiseen verosta ei enää ole perusteltua erityisesti, kun otetaan huomioon tarve kasvattaa uusiutuvien energialähteiden markkinaosuutta. (19) Direktiivissä 2003/96/EY velvoitetaan jäsenvaltiot vapauttamaan verosta laivaliikenteeseen yhteisön vesillä käytettävä polttoaine sekä aluksella tuotettu sähkö, myös aluksen ollessa ankkuripaikalla satamassa. Jäsenvaltiot voivat lisäksi laajentaa tämän edullisen verokohtelun koskemaan sisävesiä. Joissakin satamissa on olemassa puhtaampi vaihtoehto eli maasähkön käyttö, jota kuitenkin verotetaan. Tämän teknologian kehitystyön ja soveltamisen ensimmäisenä kannustimena jäsenvaltioiden olisi asiaa koskevan kattavamman kehyksen hyväksymiseen saakka vapautettava energiaverosta maasähkön käyttö satamassa ankkuripaikalla olevilla aluksilla. Tätä vapautusta olisi sovellettava riittävän kauan, jotta satamaoperaattoreilta ei puutu kannustin tarvittavien investointien tekemiseen, mutta sen olisi kuitenkin samalla oltava ajallisesti rajoitettu niin, että sen säilyttämisen ehtona, kokonaan tai osittain, on hyvissä ajoin tehtävä päätös. (20) Direktiivin 2003/96/EY 15 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa maataloudessa, puutarhaviljelyssä ja kalanviljelyssä sekä metsänhoidossa paitsi yrityskäyttöön tavanomaisesti sovellettavia säännöksiä myös nollaverotasoa. Tätä vaihtoehtoa tarkasteltaessa on todettu, että sen säilyttäminen olisi yleisen energiankulutusverotuksen osalta unionin laajempien poliittisten tavoitteiden vastaista, jollei siihen kytketä vastasuoritusta, jolla varmistetaan energiatehokkuuden paraneminen. Hiilidioksidiperusteisessa verotuksessa kyseisten alojen kohtelu olisi mukautettava teollisuuden aloja koskeviin sääntöihin. (21) Tässä direktiivissä käyttöön otettavissa yleissäännöissä otetaan huomioon sellaisten polttoaineiden erityispiirteet, jotka ovat direktiivin 2009/28/EY 17 artiklassa säädetyt kestävyyskriteerit täyttävää biomassaa tai tällaisesta biomassasta tehtyjä, sekä suhteessa niiden osuuteen hiilidioksiditaseessa että niiden alhaisempaan energiasisältöön kvantitatiivista yksikköä kohden kilpaileviin fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. Tästä syystä direktiivin 2003/96/EY säännökset, joissa annetaan lupa näitä polttoaineita koskeviin alennuksiin tai vapautuksiin, olisi poistettava keskipitkällä aikavälillä. Sillä välin olisi varmistettava, että näitä säännöksiä sovelletaan johdonmukaisesti tässä direktiivissä käyttöön otettujen yleissääntöjen kanssa. Direktiivin 2009/28/EY 2 artiklan h ja i alakohdassa määritellyille biopolttoaineille ja bionesteille olisi siksi myönnettävä jäsenvaltioiden soveltamia lisäveroetuuksia ainoastaan siinä tapauksessa, että ne täyttävät kyseisen direktiivin 17 artiklassa säädetyt kestävyyskriteerit. (22) Koska yrityskäyttöön tarkoitettujen lämmityspolttoaineiden alalla puuttuu laajamittaisempi yhdenmukaistaminen, niiden jäsenvaltioiden, joissa verotasot ylittävät alalla määrätyt vähimmäistasot, olisi edelleen voitava säätää joistakin alennuksista. Sovellettavissa ehdoissa olisi eriteltävä yleiset energiankulutusverot ja hiilidioksidiperusteiset verot, koska näillä kahdella on erilaiset tavoitteet. Lisäksi olisi täsmennettävä, että direktiivin 2003/96/EY 17 artiklan viittaukset päästöoikeusjärjestelmiin eivät koske direktiivin 2003/87/EY mukaista unionin järjestelmää. (23) Espanjalle ja Ranskalle olisi niiden erityisen hallintorakenteen vuoksi annettava tietyin edellytyksin mahdollisuus soveltaa energiatuotteisiin ja sähköön alueellisesti korkeampia verotasoja yleisessä energiankulutusverotuksessa. (24) Direktiivi 2003/96/EY olisi mukautettava valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta 16 päivänä joulukuuta 2008 annettuun neuvoston direktiiviin 2008/118/EY[21]. (25) Direktiivin 2003/96/EY 2 artiklan 1 kohdassa ja 20 artiklan 1 kohdassa oleva luettelo energiatuotteista olisi päivitettävä joidenkin biopolttoaineiden lisäämiseksi siihen, jotta näiden biopolttoaineiden yhdenmukainen ja standardoitu kohtelu voidaan varmistaa, ja direktiivin 2003/96/EY 2 artiklan 5 kohdassa olisi viitattava yhdistetyn nimikkeistön nyt käytössä olevaan toisintoon. CN-koodiin 3811 kuuluviin tuotteisiin olisi sovellettava direktiivin 2008/118/EY valvonta- ja liikkumissäännöksiä ottaen huomioon niihin sisältyvä veron kiertämisen, veron välttämisen tai muiden väärinkäytösten riski. (26) Vapaan liikkumisen varmistamiseksi siten, että hyötyajoneuvoihin ja erityiskäyttöön tarkoitettuihin kontteihin sovellettavia turvavaatimuksia samalla noudatetaan, tällaisten ajoneuvojen tavanomaisten polttoainesäiliöiden määritelmä direktiivin 2003/96/EY 24 artiklassa olisi päivitettävä sen tosiasian huomioon ottamiseksi, että tällaisia polttoainetankkeja asentaa hyötyajoneuvoihin muutkin kuin ajoneuvojen valmistajat. (27) Jotkin direktiivin 2003/96/EY siirtymäsäännökset ovat menettäneet merkityksensä, ja ne olisi siksi poistettava. (28) Komission olisi laadittava neuvostolle joka viides vuosi ja ensimmäisen kerran vuoden 2015 loppuun mennessä kertomus tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja tarkasteltava erityisesti hiilidioksidiperusteisen verotuksen vähimmäistasoa suhteessa päästöoikeuksien markkinahintakehitykseen EU:ssa, innovoinnin ja teknologisen kehityksen vaikutuksiin ja tässä direktiivissä säädettyjen verovapautusten ja veronalennusten perusteisiin, myös lento- ja meriliikenteessä käytettävän polttoaineen osalta. Luetteloa sellaisista toimialoista tai niiden osista, joiden katsotaan olevan alttiita merkittävälle hiilivuotoriskille, tarkastellaan säännöllisesti uudelleen, jotta etenkin uudet käyttöön saatavat tiedot saadaan otetuksi huomioon. (29) On aiheellista muuttaa joitakin täytäntöönpanovaltaa koskevia direktiivin 2003/96/EY säännöksiä sen varmistamiseksi, että ne ovat johdonmukaisia Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa käyttöön otettujen määräysten kanssa. Tämä olisi tehtävä myöntämällä komissiolle siirrettyä toimivaltaa. (30) Komissiolle olisi annettava toimivalta hyväksyä delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti direktiivissä 2003/96/EY tarkoitettujen tuotteiden yhdistetyn nimikkeistön koodien sekä sovellettavaan yhdistettyyn nimikkeistöön tehtävien viittausten ajantasaistamiseksi. Valta hyväksyä delegoituja säädöksiä on tarpeen siirtää komissiolle määräämättömäksi ajaksi, jotta sääntöjä voidaan mukauttaa tarvittaessa. (31) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän toimen tavoitteita eli sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamista energia- ja ympäristöaloja koskevat uudet vaatimukset huomioon ottaen, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi. (32) Sen vuoksi direktiivi 2003/96/EY olisi muutettava, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN: 1 artikla Muutetaan direktiivi 2003/96/EY seuraavasti: 5. Korvataan 1 artikla seuraavasti: ”1 artikla 1. Jäsenvaltioiden on kannettava energiatuotteista ja sähköstä veroa tämän direktiivin mukaisesti. 2. Jäsenvaltioiden on eriytettävä hiilidioksidiperusteiset verot ja yleiset energiankulutusverot. Hiilidioksidiperusteiset verot lasketaan euroina hiilidioksidipäästötonnia kohti käyttäen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisten ohjeiden vahvistamisesta kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailua ja raportointia varten 18 päivänä heinäkuuta 2007 tehdyssä komission päätöksessä 2007/589/EY(*) liitteessä I olevassa 11 kohdassa vahvistettuja hiilidioksidin oletuspäästökertoimia. Biomassalle ja biomassasta tehdyille tuotteille kyseisessä päätöksessä täsmennettyjä hiilidioksidipäästökertoimia sovelletaan direktiivin 2009/28/EY 2 artiklan h ja i alakohdassa määriteltyjen biopolttoaineiden ja bionesteiden kohdalla ainoastaan silloin, kun kyseinen tuote täyttää uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY(**) 17 artiklassa säädetyt kestävyyskriteerit. Jos biopolttoaineet ja bionesteet eivät täytä näitä kriteerejä, jäsenvaltioiden on sovellettava hiilidioksidin oletuspäästökertoimia vastaavalle lämmityspolttoaineelle tai moottoripolttoaineelle, joiden vähimmäisverotasot täsmennetään tässä direktiivissä. Yleiset energiankulutusverot lasketaan euroina gigajoulea kohti käyttäen energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä neuvoston direktiivin 93/76/ETY kumoamisesta 5 päivänä huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/32/EY(***) liitteessä II vahvistettua energiatuotteen ja sähkön nettolämpöarvoa. Biomassan tai biomassasta valmistettujen tuotteiden viitearvot ovat direktiivin 2009/28/EY liitteessä III vahvistetut arvot. Direktiivin 2009/28/EY 2 artiklan h ja i alakohdassa määriteltyjen biopolttoaineiden ja bionesteiden kohdalla näitä viitearvoja sovelletaan kuitenkin ainoastaan siinä tapauksessa, että tuote täyttää kyseisen direktiivin 17 artiklassa säädetyt kestävyysperusteet. Tällöin niitä sovelletaan sekä moottoripolttoaineisiin että lämmityspolttoaineisiin. Jos biopolttoaineet ja bionesteet eivät täytä näitä kriteerejä, jäsenvaltioiden on sovellettava vastaavan lämmityspolttoaineen tai moottoripolttoaineen, joiden vähimmäisverotasot täsmennetään tässä direktiivissä, viitearvoja. Jos tapauksen mukaan direktiivissä 2006/32/EY, päätöksessä 2007/589/EY tai direktiivissä 2009/28/EY ei mainita kyseisen tuotteen päästökerrointa ja/tai nettolämpöarvoa, jäsenvaltioiden on otettava huomioon käytettävissä olevat tiedot tuotteen hiilidioksidipäästökertoimesta ja/tai nettolämpöarvosta. Tässä direktiivissä ’biomassalla’ tarkoitetaan maataloudesta (sekä kasvi- että eläinperäiset aineet mukaan lukien), metsätaloudesta ja niihin liittyviltä tuotannonaloilta, myös kalastuksesta ja vesiviljelystä, peräisin olevien biologista alkuperää olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden biohajoavaa osaa sekä teollisuus- ja yhdyskuntajätteiden biohajoavaa osaa. 3. Jos osa energiatuotteesta muodostuu biomassasta tai biomassasta tehdyistä tuotteista, tätä osaa koskevat hiilidioksidipäästökertoimet ja nettolämpöarvo määritetään 2 kohdan mukaisesti riippumatta siitä, mihin CN-koodiin energiatuote kokonaisuudessaan kuuluu. 4. Jollei toisin säädetä, tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan sekä hiilidioksidiperusteisessa verotuksessa että yleisessä energiankulutusverotuksessa. (*) EUVL L 229, 31.8.2007, s. 1. (**) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16. (***) EUVL L 114, 27.4.2006, s. 64.”. 6. Muutetaan 2 artikla seuraavasti: a) Muutetaan 1 kohta seuraavasti: i) Korvataan h alakohta seuraavasti: ”h) CN-koodeihin 2909 19 10 ja 3824 90 91 kuuluvat tuotteet:” ii) Lisätään i ja j alakohta seuraavasti: ”i) CN-koodeihin 2207, 2208 90 91 ja 2208 90 99 kuuluvat tuotteet, jos ne on tarkoitettu käytettäviksi lämmitys- tai moottoripolttoaineina ja denaturoitu direktiivin 92/83/EY 27 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti; j) CN-koodeihin 2909 19 90, 3823 19 90 ja 3824 90 97 kuuluvat tuotteet, jos ne on tarkoitettu käytettäviksi lämmityspolttoaineena tai moottoripolttoaineena.”. b) Korvataan 3, 4 ja 5 kohta seuraavasti: ”3. Käytettäväksi tarkoitettuja tai myytäviä taikka moottoripolttoaineena tai lämmityspolttoaineena käytettäviä muita energiatuotteita kuin niitä, joiden osalta vähimmäisverotasot määritellään tässä direktiivissä, on verotettava soveltaen käyttötarkoituksen mukaan vastaavan lämmityspolttoaineen tai moottoripolttoaineen verokantaa, ja vero lasketaan 1 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Muita tuotteita kuin energiatuotteita, jos ne on tarkoitettu käytettäviksi, myytäviksi tai moottoripolttoaineiksi, on verotettava soveltaen vastaavan moottoripolttoaineen verokantoja, ja vero lasketaan 1 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Muita moottoripolttoaineiden lisä- ja jatkeaineita kuin vettä on verotettava soveltaen vastaavan moottoripolttoaineen verokantoja. Muita kuin 1 kohdassa lueteltuja hiilivetyjä, jotka on tarkoitettu käytettäviksi, myytäviksi tai lämmitykseen, on verotettava soveltaen vastaavan energiatuotteen verokantoja 1 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Tätä kohtaa ei sovelleta turpeeseen. 4. Jollei tämän direktiivin 14 artiklan 1 kohdan d alakohdasta muuta johdu, hiilidioksidiperusteista verotusta sovelletaan energiatuotteiden käyttöön, joka aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY(*) 3 artiklan e alakohdassa määritellyistä laitoksista riippumatta siitä, saavuttavatko nämä laitokset kyseisen direktiivin liitteessä I mainitut raja-arvot. Kun energiatuotteita käytetään ensimmäisen alakohdan mukaisesti muuhun kuin moottoripolttoaineena, niitä on kohdeltava lämmityspolttoaineina tätä direktiiviä sovellettaessa. 5. Tässä direktiivissä olevia viittauksia yhdistetyn nimikkeistön koodeihin pidetään viittauksina koodeihin, jotka ovat tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 5 päivänä lokakuuta 2010 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 861/2010(**). Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu asetus korvataan tai tässä direktiivissä tarkoitettuja koodeja on yhdistetyn nimikkeistön muuttamisen vuoksi tarpeen muuttaa, komissio hyväksyy delegoidun säännöksen 27 artiklan sekä 27 a ja 27 b artiklan edellytysten mukaisesti muuttaakseen tässä direktiivissä tarkoitettujen tuotteiden yhdistetyn nimikkeistön koodeja tai muuttaakseen ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä viittauksia siten, että ne noudattavat sovellettavaa yhdistetyn nimikkeistön toisintoa. Delegoitu säädös ei saa johtaa minkäänlaisiin muutoksiin tässä direktiivissä sovellettavissa vähimmäisverokannoissa tai minkään energiatuotteen tai sähkön lisäämiseen tai poistoon. __________ (*) EUVL L 275, 25.10.2003, s.32. (**) EUVL L 284, 29.10.2010, s. 1.”. c) Lisätään 6 kohta seuraavasti: ”6. Tämän artiklan 1 kohdan a, d, i ja j alakohdan sekä 20 artiklan 1 kohdan a, g, i ja j alakohdan soveltamiseksi toimitettavia tuotteita pidetään lämmityspolttoaineena tai moottoripolttoaineena käytettäviksi tarkoitettuina silloin, kun toimittajalla on varma tai kohtuullinen tieto siitä, että vastaanottaja aikoo käyttää tuotteita lämmityspolttoaineena tai moottoripolttoaineena. Tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 20 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita ei pidetä lämmityspolttoaineena tai moottoripolttoaineena käytettäviksi tarkoitettuina, jos ne toimitetaan tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 20 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuottajalle.”. 7. Korvataan 3 artikla seuraavasti: ”3 artikla Riippumatta siitä, mitä 2 artiklan 4 kohdassa säädetään, tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin: a) Lämmön verotus ja CN-koodeihin 4401 ja 4402 kuuluvien tuotteiden verotus; b) Energiatuotteiden ja sähkön käyttö seuraaviin tarkoituksiin: - Energiatuotteiden käyttö muihin tarkoituksiin kuin moottoripolttoaineiksi tai lämmityspolttoaineiksi. - Energiatuotteiden käyttö kaksoiskäyttötuotteina. Energiatuotteen kaksoiskäyttö on kyseessä on silloin, kun energiatuotetta käytetään sekä lämmityspolttoaineeksi että muihin tarkoituksiin kuin moottoripolttoaineeksi ja lämmityspolttoaineeksi. Energiatuotteiden käyttöä kemiallisessa pelkistyksessä sekä elektrolyyttisissä ja metallurgisissa prosesseissa pidetään kaksoiskäyttönä. - Sähkön käyttö pääasiallisesti kemiallisessa pelkistyksessä sekä elektrolyyttisissä ja metallurgisissa prosesseissa. - Mineralogiset prosessit. ’Mineralogisilla prosesseilla’ tarkoitetaan prosesseja, jotka luokitellaan tilastollisen toimialaluokituksen NACE Rev. 2 vahvistamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3037/90 ja tiettyjen eri tilastoaloja koskevien yhteisön asetusten muuttamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1893/2206(*) NACE-nimikkeistön tunnuksen DI 23 mukaisesti ”muiden ei-metallisten mineraalituotteiden valmistukseksi”. Direktiivin 20 artiklaa sovelletaan kuitenkin energiatuotteisiin, joita käytetään tämän artiklan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädetyn mukaisesti. ________ (*) EUVL L 393, 30.12.2006, s. 1.”. 8. Muutetaan 4 artikla seuraavasti: a) Korvataan 2 kohta seuraavasti: ”2. Tässä direktiivissä ’verotasolla’ tarkoitetaan kaikkia kannettuja välillisiä veroja (arvonlisäveroa, jäljempänä ’alv’, lukuun ottamatta), joka lasketaan 9. hiilidioksidiperusteisessa verotuksessa 1 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti ajankohtana, jolloin tavarat luovutetaan kulutukseen; 10. yleisessä energiankulutusverotuksessa 1 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti ajankohtana, jolloin tavarat luovutetaan kulutukseen.”. b) Lisätään 3 ja 4 kohta seuraavasti: ”3. Sen estämättä, mitä tässä direktiivissä säädetään verovapautuksista, verojen eriyttämisestä ja veronalennuksista, jäsenvaltioiden on varmistettava, että silloin, kun liitteessä I säädetään yhtäläisistä vähimmäisverotasoista tietylle käyttötarkoitukselle, yhtäläiset verotasot vahvistetaan tähän käyttötarkoitukseen käytettäville tuotteille. Tätä sovelletaan liitteessä I olevassa taulukossa A tarkoitettuihin moottoripolttoaineisiin 1 päivästä tammikuuta 2023, rajoittamatta 15 artiklan 1 kohdan i alakohdan soveltamista. Ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi kutakin käyttötarkoitusta, jota varten mainitaan vähimmäisverotaso tapauksen mukaan liitteessä I olevassa taulukossa A, B tai C, pidetään yhtenä käyttötarkoituksena. 4. Tässä direktiivissä säädettyjä yleisten energiankulutusverojen vähimmäistasoja mukautetaan kolmen vuoden välein 1 päivästä heinäkuuta 2016 alkaen Eurostatin julkaiseman yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin, josta on poistettu energian ja jalostamattomien elintarvikkeiden vaikutus, muutosten huomioon ottamiseksi. Komissio julkaisee näin saadut vähimmäisverotasot Euroopan unionin virallisessa lehdessä . Vähimmäistasot tarkistetaan ilman eri toimenpiteitä siten, että euromääräistä perusarvoa korotetaan tai lasketaan mainitussa indeksissä edellisen kolmen vuoden aikana tapahtuneen prosentuaalisen muutoksen verran. Jos prosentuaalinen muutos on viimeisimmän tarkistuksen jälkeen alle 0,5 prosenttia, tarkistusta ei suoriteta.”. 11. Muutetaan 5 artikla seuraavasti: a) Korvataan johdantolause seuraavasti: ”Jäsenvaltiot voivat soveltaa yleisessä energiankulutusverotuksessa eriytettyjä verokantoja verovalvonnan alaisina seuraavissa tapauksissa, jos ne noudattavat tässä direktiivissä säädettyjä vähimmäisverotasoja:”. b) Korvataan kolmas luetelmakohta seuraavasti: ”– seuraavia käyttötarkoituksia varten: paikallinen julkinen henkilöliikenne (taksit pois lukien), jätteiden keruu, asevoimat ja julkinen hallinto, vammaiset ja sairasautot,”. 12. Korvataan 7 artikla seuraavasti: ” 7 artikla Moottoripolttoaineisiin sovellettavat vähimmäisverotasot vahvistetaan 1 päivästä tammikuuta 2013, 1 päivästä tammikuuta 2015 ja 1 päivästä tammikuuta 2018 liitteessä I olevan taulukon A mukaisesti.”. 13. Korvataan 8 artiklan 1 kohta seuraavasti: "1. Tämän artiklan 2 kohdassa lueteltuihin tarkoituksiin moottoripolttoaineina käytettäviin tuotteisiin sovellettavat vähimmäisverotasot vahvistetaan 1 päivästä tammikuuta 2013 liitteessä I olevan taulukon B mukaisesti.”. 14. Korvataan 9 artikla seuraavasti: ”9 artikla Lämmityspolttoaineisiin sovellettavat vähimmäisverotasot vahvistetaan 1 päivästä tammikuuta 2013 liitteessä I olevan taulukon C mukaisesti.”. 15. Korvataan 10 artikla seuraavasti: ” 10 artikla Sähköön sovellettavat vähimmäisverotasot vahvistetaan 1 päivästä tammikuuta 2013 liitteessä I olevan taulukon D mukaisesti.”. 16. Korvataan 12 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Jos käytetään määräyksiköitä, määrä mitataan 15 celsiusasteen lämpötilassa.”. 17. Muutetaan 14 artikla seuraavasti: a) Muutetaan 1 kohta seuraavasti: i) Korvataan johdantovirke seuraavasti: ”Sen lisäksi, mitä valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta 16 päivänä joulukuuta 2008 annetussa direktiivissä 2008/118/EY(*) säädetään veronalaisten tuotteiden vapauttamisesta verosta tiettyjen käyttötarkoitusten perusteella ja sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin muiden säännösten soveltamista, jäsenvaltioiden on vapautettava verosta jäljempänä luetellut tuotteet edellytyksin, jotka jäsenvaltioiden on vahvistettava verovapautuksien oikean ja selkeän soveltamisen varmistamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen tai muiden väärinkäytösten estämiseksi: _________ (*) EUVL L 9, 14.1.2009, s.12.”. ii) Korvataan a alakohdan toinen virke seuraavasti: ”Jäsenvaltiot voivat kuitenkin muista kuin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen liittyvistä ympäristöpoliittisista syistä määrätä näille tuotteille veroja ilman, että niiden tarvitsee noudattaa tässä direktiivissä vahvistettuja vähimmäisverotasoja.” iii) Lisätään d ja e alakohta seuraavasti: ”d) hiilidioksidiperusteisen verotuksen osalta energiatuotteet, joita käytetään toimintaan, joka kuuluu direktiivissä 2003/87/EY tarkoitettuun unionin järjestelmään ja jota ei ole suljettu sen ulkopuolelle; e) ankkuripaikalla satamassa oleviin aluksiin suoraan johdettu sähkö 31 päivään joulukuuta 2020 saakka.”. b) Lisätään 3 kohta seuraavasti: ”3. Kun kyseessä ovat 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut käyttötarkoitukset, sähköntuotantoa aluksella lukuun ottamatta, vapautusta sovelletaan ainoastaan yleisiin energiankulutusveroihin.”. 18. Lisätään 14 a artikla seuraavasti: ”14 a artikla 1. Jäsenvaltioiden on 31 päivään joulukuuta 2020 saakka myönnettävä energiatuotteiden käytöstä hyvitystä hiilidioksidiperusteisista veroista laitoksille, jotka toimivat toimialoilla tai toimialojen osilla, jotka ovat alttiita merkittävälle hiilivuotoriskille. 2. Verohyvityksen määrän on vastattava laitoksessa viitekaudella muuhun kuin 7 artiklassa tarkoitettuihin käyttötarkoituksiin tapahtunutta energiatuotteiden gigajouleina (GJ) ilmaistua vuotuista mediaanikulutusta, joka kerrotaan luvulla 0,00561 ja hiilidioksidiperusteisten verojen vähimmäistasolla, josta säädetään liitteessä I olevassa taulukossa C. Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu viitekausi on joko 1 päivän tammikuuta 2005 ja 31 päivän joulukuuta 2008 tai 1 päivän tammikuuta 2009 ja 31 päivän joulukuuta 2010 välinen ajanjakso. Verohyvityksen määrä ei saa olla suurempi kuin laitoksen energiatuotteiden käytöstä kyseisellä kaudella maksama hiilidioksidiperusteinen vero. 3. Jos laitos ei ole ollut toiminnassa viitekaudella, jäsenvaltioiden on vahvistettava verohyvityksen taso sen perusteella, mikä on laitoksen kapasiteetti kerrottuna keskimääräisellä kapasiteetin käyttökertoimella päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti hyväksytyn komission päätöksen XXX (*) menettelyä noudattaen. 4. Jos jäsenvaltion soveltama hiilidioksidiperusteisten verojen taso ylittää tässä direktiivissä säädetyn vähimmäistason, jäsenvaltio voi 2 kohdan mukaisen verohyvityksen määrän määrittämiseksi ottaa huomioon hiilidioksidiperusteisten verojen tason aina kansallisella tasolla asti. 5. Edellä 1–4 kohdan soveltamiseksi ’toimialat tai toimialojen osat, jotka ovat alttiita merkittävälle hiilivuotoriskille’ ovat ne, jotka on määritelty sellaisiksi direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 13 kohdan perusteella. _______ (*) EUVL L”. 19. Muutetaan 15 artikla seuraavasti: a) Muutetaan 1 kohta seuraavasti: i) Korvataan h ja i alakohta seuraavasti: ”h) kotitalouksien ja/tai asianomaisten jäsenvaltioiden hyväntekeväisyysjärjestöiksi tunnustamien järjestöjen käyttämiin energiatuotteisiin, joita käytetään lämmitykseen ja sähköön. Kyseisten hyväntekeväisyysjärjestöjen osalta jäsenvaltioiden on rajoitettava vapautus tai alennus koskemaan käyttöä muuhun kuin yritystoimintaan. Sekakäytön osalta verotusta sovelletaan kunkin tyyppisen käytön suhteellista osuutta vastaavasti. Jos käyttö on merkityksetöntä, voidaan katsoa, ettei sitä ole; i) polttoaineena käytettävään maakaasuun ja nestekaasuun 1 päivään tammikuuta 2023 saakka;”. ii) Lisätään alakohta seuraavasti: ”Edellä a–e ja g alakohtaa sovelletaan ainoastaan yleisiin energiankulutusveroihin.”. b) Korvataan 3 kohta seuraavasti: ”3. Jäsenvaltiot voivat soveltaa nollaverotusta maataloudessa, puutarhaviljelyssä, kalanviljelyssä ja metsänhoidossa käytettävien energiatuotteiden ja sähkön kulutukseen yleisessä energiankulutusverotuksessa. Edunsaajiin on sovellettava järjestelyjä, joilla lisätään energiatehokkuutta pääosin yhtä paljon kuin lisäys olisi ollut tavanomaisia unionin vähimmäisverokantoja noudatettaessa.”. 20. Muutetaan 16 artikla seuraavasti: a) Muutetaan 1 kohta seuraavasti: i) Korvataan johdantovirke seuraavasti: ”Jäsenvaltiot voivat 1 päivään tammikuuta 2023 saakka soveltaa yleisessä energiankulutusverotuksessa verovapautta tai alennettua verokantaa verovalvonnassa tämän direktiivin 2 artiklassa tarkoitettuihin veronalaisiin tuotteisiin, kun nämä tuotteet koostuvat yhdestä tai useammasta seuraavista tuotteista tai sisältävät niitä ja täyttävät direktiivin 2009/28/EY 2 artiklan h ja i alakohdassa määriteltyjen biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta kyseisen direktiivin 17 artiklassa säädetyt kestävyyskriteerit, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 5 kohdan soveltamista:” ii) poistetaan kolmas alakohta. b) Poistetaan 4, 6 ja 8 kohta. 21. Korvataan 17 ja 18 artikla seuraavasti: ”17 artikla 1. Edellyttäen, että tässä direktiivissä säädettyjä vähimmäisverotasoja noudatetaan keskimäärin kunkin yrityksen osalta, jäsenvaltiot voivat soveltaa yleisessä energiankulutusverotuksessa veronalennuksia lämmitykseen tai 8 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan mukaisiin tarkoituksiin käytettäviin energiatuotteisiin sekä sähköön seuraavissa tapauksissa: a) Energiaintensiivisen yrityksen hyväksi ’Energiaintensiivisellä yrityksellä’ tarkoitetaan 11 artiklassa tarkoitettua liiketoimintayksikköä, jossa energiatuotteiden ja sähkön ostot ovat vähintään 3,0 prosenttia tuotantoarvosta tai kannettava kansallinen energiavero on vähintään 0,5 prosenttia arvonlisäyksestä. Jäsenvaltiot voivat soveltaa tämän määritelmän rajoissa muita tiukempia perusteita, esimerkiksi myynnin arvoa, tuotantoprosessia ja alaa koskevia määritelmiä. ’Energiatuotteiden ja sähkön ostoilla’ tarkoitetaan yrityksessä ostetun tai siinä tuotetun energian tosiasiallisia kustannuksia. Niihin kuuluvat ainoastaan sähkö, lämpö ja lämmitykseen tai 8 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan mukaisiin tarkoituksiin käytettävät energiatuotteet. Kaikki verot kuuluvat näihin kustannuksiin lukuun ottamatta vähennyskelpoista arvonlisäveroa. ’Tuotantoarvolla’ tarkoitetaan liikevaihtoa, mukaan lukien tuotteen hintaan suoraan liittyvät tuet, johon lisätään tai josta vähennetään muutokset lopullisten tuotteiden varastoissa, meneillään olevissa töissä sekä jälleenmyytäviksi ostetuissa tavaroissa ja palveluissa, mistä vähennetään jälleenmyytävien tavaroiden ja palvelujen hankintakustannukset. ’Arvonlisäyksellä’ tarkoitetaan viennin sisältävää arvonlisäverollista kokonaisliikevaihtoa, josta vähennetään tuonnin sisältävät arvonlisäverolliset kokonaisostot. b) kun 11 artiklassa tarkoitettujen liiketoimintayksikköjen tai tällaisten liiketoimintayksikköjen yhteenliittymien kanssa tehdään sopimuksia tai kun sovelletaan päästöoikeusjärjestelmiä tai vastaavia järjestelyjä, jos ne johtavat energiatehokkuuden parantumiseen. 2. Edellyttäen että tässä direktiivissä kuvattuja vähimmäisverotasoja noudatetaan keskimäärin kunkin yrityksen kohdalla, jäsenvaltiot voivat soveltaa hiilidioksidiperusteisessa verotuksessa veronalennuksia energiatuotteisiin, joita käytetään lämmitykseen tai 8 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan käyttötarkoituksiin, kun 11 artiklassa tarkoitettujen liiketoimintayksikköjen tai tällaisten liiketoimintayksikköjen yhteenliittymien kanssa tehdään sopimuksia tai kun sovelletaan päästöoikeusjärjestelmiä tai vastaavia järjestelyjä, jos niiden tarkoituksena on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. 3. ’Päästöoikeusjärjestelmällä’ tarkoitetaan 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa muita päästöoikeusjärjestelmiä kuin direktiivissä 2003/87/EY tarkoitettua unionin järjestelmää. 18 artikla 1. Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 3 kohdassa säädetään, Espanja voi säätää, että millä tahansa autonomisella alueella yleisessä energiankulutusverotuksessa sovellettavat tasot voivat olla korkeammat kuin vastaavat kansalliset verotasot (alueellinen eriyttäminen). Sovellettavien sääntöjen on täytettävä seuraavat edellytykset: a) minkä tahansa autonomisen alueen soveltama verotaso saa olla enintään 15 prosenttia korkeampi kuin vastaava kansallinen verotaso; b) jos direktiivin 2008/118/EY 10 artiklassa tarkoitetussa valmisteverosaatavan syntymiseen johtavassa energiatuotteiden siirtämisessä väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä toisesta jäsenvaltiosta Espanjaan on tapahtunut sääntöjenvastaisuus tai sellaisen katsotaan tapahtuneen Espanjassa, maksun vakuuden kyseisen direktiivin 18 artiklan mukaisesti antanutta henkilöä ei pidetä velvollisena maksamaan autonomisen alueen soveltaman verotason ja kansallisen tason välistä erotusta, ellei kyseinen henkilö ollut osallisena sääntöjenvastaisuudessa tai rikkomuksessa. 2. Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 3 kohdassa säädetään, Ranska voi säätää, että Ranskan alueiden tasolla yleisessä energiankulutusverotuksessa sovellettavat tasot voivat olla korkeammat kuin vastaavat kansalliset verotasot (alueellinen eriyttäminen). Sovellettavien sääntöjen on täytettävä seuraavat edellytykset: a) minkä tahansa alueen soveltama verotaso saa olla enintään 15 prosenttia korkeampi kuin vastaava kansallinen verotaso; b) jos direktiivin 2008/118/EY 10 artiklassa tarkoitetussa valmisteverosaatavan syntymiseen johtavassa energiatuotteiden siirtämisessä väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä toisesta jäsenvaltiosta Ranskaan on tapahtunut sääntöjenvastaisuus tai sellaisen katsotaan tapahtuneen Ranskassa, maksun vakuuden kyseisen direktiivin 18 artiklan mukaisesti antanutta henkilöä ei pidetä velvollisena maksamaan minkä tahansa alueviranomaisen soveltaman verotason ja kansallisen tason välistä erotusta, ellei kyseinen henkilö ollut osallisena sääntöjenvastaisuudessa tai rikkomuksessa. 3. Portugali voi yleisessä energiankulutusverotuksessa soveltaa Azorien ja Madeiran autonomisilla alueilla energiatuotteisiin ja sähköön tässä direktiivissä säädettyjä verotuksen vähimmäistasoja alempia verotasoja kompensoidakseen näiden alueiden saaristoasemasta ja hajanaisesta asutuksesta johtuvat kuljetuskustannukset. 4. Kreikka voi soveltaa yleisessä energiankulutusverotuksessa verotasoja, jotka ovat 0,6 euroa gigajoulelta alhaisempia kuin tässä direktiivissä säädetyt vähimmäisverotasot, liikennepolttoaineena käytettävään dieselpolttoöljyyn ja bensiiniin, joka kulutetaan Lesbosin, Khiosin, Samosin, Dodekanesian ja Kykladien alueilla sekä seuraavilla Egeanmeren saarilla: Thasos, Pohjois-Sporadit, Samothrake ja Skyros. 5. Bulgaria, Tšekki, Viro, Latvia, Liettua, Unkari, Puola, Romania ja Slovakia voivat 8 ja 9 artiklassa tarkoitettuja käyttötarkoituksia varten soveltaa 1 päivään tammikuuta 2021 saakka siirtymäkautta hiilidioksidiperusteisen verotuksen käyttöönotossa. Jos unioni päättää, että vuoteen 2020 mennessä vähennettävien kasvihuonekaasujen päästöjen määrän on vuoden 1990 tasoihin verrattuna oltava enemmän kuin 20 prosenttia, komissio tarkastelee näiden siirtymäkausien soveltamista ja tekee tarvittaessa ehdotuksen niiden lyhentämisestä ja/tai liitteessä I vahvistettujen hiilidioksidiperusteisten verojen vähimmäistasojen muuttamisesta.”. 22. Poistetaan 18 a ja 18 b artikla. 23. Korvataan 20 artikla seuraavasti: ”20 artikla 1. Direktiivin 2008/118/EY III ja IV luvun säännöksiä sovelletaan ainoastaan seuraaviin energiatuotteisiin: a) CN-koodeihin 1507–1518 kuuluvat tuotteet, jos ne on tarkoitettu käytettäviksi lämmityspolttoaineena tai moottoripolttoaineena, b) CN-koodeihin 2707 10, 2707 20, 2707 30 ja 2707 50 kuuluvat tuotteet, c) CN-koodeihin 2710 11–2710 19 69 kuuluvat tuotteet. CN-koodeihin 2710 11 21, 2710 11 25 ja 2710 19 29 kuuluvien tuotteiden osalta direktiivin 2008/118/EY III ja IV luvun säännöksiä sovelletaan kuitenkin ainoastaan kaupallisessa tarkoituksessa liikkuvaan irtotavaraan, d) CN-koodiin 2711 (lukuun ottamatta koodeja 2711 11, 2711 21 ja 2711 29) kuuluvat tuotteet, e) CN-koodiin 2901 10 kuuluvat tuotteet, f) CN-koodeihin 2902 20, 2902 30, 2902 41, 2902 42, 2902 43 ja 2902 44 kuuluvat tuotteet, g) CN-koodiin 2905 11 00 kuuluvat tuotteet, jotka eivät ole synteettisesti tuotettuja, jos ne on tarkoitettu käytettäviksi lämmityspolttoaineena tai moottoripolttoaineena, h) CN-koodeihin 2909 19 10 ja 3824 90 91 kuuluvat tuotteet, i) CN-koodeihin 2207, 2208 90 91 ja 2208 90 99 kuuluvat tuotteet, jos ne on tarkoitettu käytettäviksi lämmityspolttoaineena tai moottoripolttoaineena ja denaturoitu direktiivin 92/83/EY 27 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti, j) CN-koodeihin 2909 19 90, 3823 19 90 ja 3824 90 97 kuuluvat tuotteet, jos ne on tarkoitettu käytettäviksi lämmityspolttoaineena tai moottoripolttoaineena, k) CN-koodiin 3811 kuuluvat tuotteet. 2. Jäsenvaltiot voivat kahdenvälisten sopimusten nojalla luopua joistakin tai kaikista direktiivin 2008/118/EY III ja IV luvun säännöksistä joidenkin tai kaikkien tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta, jos ne eivät kuulu tämän direktiivin 7, 8 ja 9 artiklan soveltamisalaan. Tällaiset järjestelyt eivät vaikuta niihin jäsenvaltioihin, jotka eivät ole sopimuspuolia. Kaikista tällaisista kahdenvälisistä järjestelyistä on ilmoitettava komissiolle, joka antaa niistä tiedon muille jäsenvaltioille.”. 24. Muutetaan 21 artikla seuraavasti: a) Korvataan 1 kohdassa ilmaisu ”direktiivissä 92/12/ETY” ilmaisulla ”direktiivissä 2008/118/EY”; b) poistetaan 2 kohta; c) korvataan 5 kohdan ensimmäisessä ja neljännessä alakohdassa ilmaisu ”Sovellettaessa direktiivin 92/12/ETY 5 ja 6 artiklaa” ilmaisulla ”Sovellettaessa direktiivin 2008/118/EY 2 ja 7 artiklaa”. 25. Korvataan 24 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Tässä artiklassa tarkoitetaan ’tavanomaisilla polttoainesäiliöillä’ - valmistajan tai kolmannen osapuolen moottoriajoneuvoon pysyvästi kiinnittämiä säiliöitä, jotka ajoneuvon rekisteröintiasiakirjojen tai katsastustodistuksen mukaan täyttävät sovellettavat tekniset ja turvallisuusvaatimukset ja joiden pysyvän kiinnityksen ansiosta polttoainetta voidaan käyttää suoraan sekä voimanlähteenä että tarvittaessa kuljetuksen aikana jäähdytys- ja muiden järjestelmien käyttämiseksi. Tavanomaisia polttoainesäiliöitä ovat myös kaasusäiliöt, jotka on kiinnitetty moottoriajoneuvoihin, jotka käyttävät suoraan kaasua polttoaineena, sekä säiliöitä, jotka on kiinnitetty muihin järjestelmiin, joilla ajoneuvo voidaan varustaa; - valmistajan tai kolmannen osapuolen erityiskäyttöön tarkoitettuihin kontteihin pysyvästi kiinnittämiä säiliöitä, jotka kontin rekisteröintiasiakirjojen mukaan täyttävät sovellettavat tekniset ja turvallisuusvaatimukset ja jonka pysyvän kiinnityksen ansiosta polttoainetta voidaan käyttää suoraan kuljetuksen aikana niiden jäähdytys- ja muiden järjestelmien käyttämiseksi, joilla erityiskäyttöön tarkoitettu kontti on varustettu. ’Erityiskäyttöön tarkoitetulla kontilla’ tarkoitetaan kontteja, jotka on varustettu erityisesti jäähdytys-, hapetus-, lämmöneristys- tai muita järjestelmiä varten mukautetuilla laitteilla.”. 26. Korvataan 27 artikla seuraavasti: ” 27 artikla Siirretyn säädösvallan käyttäminen 1. Siirretään komissiolle määräämättömäksi ajaksi valta hyväksyä 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä. 2. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi neuvostolle. 3. Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan 27 a ja 27 b artiklassa säädettyjä ehtoja.”. 27. Lisätään 27 a, 27 b ja 27 c artikla seuraavasti: ”27 a artikla Säädösvallan siirron peruuttaminen 1. Neuvosto voi koska tahansa peruuttaa 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. 2. Jos neuvosto on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, se pyrkii ilmoittamaan asiasta komissiolle kohtuullisessa ajassa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee, ja mainitsee peruuttamisen syyt. 3. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä . 27 b artikla Delegoitujen säädösten vastustaminen 1. Neuvosto voi vastustaa delegoituja säädöksiä [kolmen] kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi. 2. Jos neuvosto ei ole määräajan päättyessä vastustanut delegoitua säädöstä, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä. Delegoitu säädös voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se voi tulla voimaan ennen kyseisen määräajan päättymistä, jos neuvosto on ilmoittanut komissiolle aikomuksestaan olla vastustamatta säädöstä. 3. Jos neuvosto vastustaa delegoitua säädöstä, se ei tule voimaan. Neuvosto esittää syyt, miksi se vastustaa delegoitua säädöstä. 27 c artikla Tietojen antaminen Euroopan parlamentille Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille hyväksymistään delegoiduista säädöksistä, mainittujen säädösten vastustamisesta ja siitä, että neuvosto on peruuttanut säädösvallan siirron.”. 28. Korvataan 29 artikla seuraavasti: ”29 artikla Komissio toimittaa neuvostolle joka viides vuosi ja ensimmäisen kerran vuoden 2015 loppuun mennessä kertomuksen direktiivin täytäntöönpanosta ja tarvittaessa ehdotuksen sen muuttamisesta. Komission laatimassa kertomuksessa on muun muassa tarkasteltava hiilidioksidiperusteisten verojen vähimmäistasoa, innovoinnin ja teknologisen kehityksen vaikutusta erityisesti energiatehokkuuteen, sähkön käyttöä liikenteessä ja tässä direktiivissä säädettyjen verovapautusten ja veronalennusten perusteita, myös lento- ja meriliikenteessä käytettävän polttoaineen osalta. Kertomuksessa on otettava huomioon sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, vähimmäisverotasot ja perustamissopimuksen laajemmat tavoitteet. Joka tapauksessa luetteloa sellaisista toimialoista tai niiden osista, joiden katsotaan tämän direktiivin 14 a artiklan soveltamiseksi olevan alttiita merkittävälle hiilivuotoriskille, tarkastellaan säännöllisesti uudelleen, jotta etenkin uudet käyttöön saatavat tiedot saadaan otetuksi huomioon.”. 29. Korvataan liite I tämän direktiivin liitteellä. 30. Poistetaan liitteet II ja III. 2 artikla 1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle nämä säännökset kirjallisina sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko. Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2013. Jäsenvaltioiden antamissa ensimmäisessä ja kolmannessa alakohdassa tarkoitetuissa säädöksissä on viitattava tähän direktiivin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. 3 artikla Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä . 4 artikla Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty Brysselissä Neuvoston puolesta Puheenjohtaja LIITE ”LIITE I Taulukko A – Moottoripolttoaineisiin 1 päivästä tammikuuta 2013 sovellettavat vähimmäisverotasot Hiilidioksidiperusteiset verot | Yleiset energiankulutusverot | Yleiset energiankulutusverot | Yleiset energiankulutusverot | 1. tammikuuta 2013 | 1. tammikuuta 2013 | 1 tammikuu 2015 | 1 tammikuu 2018 | Bensiini CN-koodit 2710 11 31, 2710 11 41, 2710 11 45, 2710 11 49, 2710 11 51 ja 2710 11 59 | 20 euroa/t CO2 | 9,6 euroa/GJ | 9,6 euroa/GJ | 9,6 euroa/GJ | Kaasuöljy CN-koodit 2710 19 41–2710 19 49 | 20 euroa/t CO2 | 8,2 euroa/GJ | 8,8 euroa/GJ | 9,6 euroa/GJ | Lentopetroli CN-koodit 2710 19 21 ja 2710 19 25 | 20 euroa/t CO2 | 8,6 euroa/GJ | 9,2 euroa/GJ | 9,6 euroa/GJ | Nestekaasu CN-koodit 2711 12 11–2711 19 00 | 20 euroa/t CO2 | 1,5 euroa/GJ | 5,5 euroa/GJ | 9,6 euroa/GJ | Maakaasu CN-koodit 2711 11 00 ja 2711 21 00 | 20 euroa/t CO2 | 1,5 euroa/GJ | 5,5 euroa/GJ | 9,6 euroa/GJ | Taulukko B – 8 artiklan 2 kohdassa määritettyjä tarkoituksia varten käytettäviin moottoripolttoaineisiin 1 päivästä tammikuuta 2013 sovellettavat vähimmäisverotasot Hiilidioksidiperusteiset verot | Yleiset energiankulutusverot | Kaasuöljy CN-koodit 2710 19 41–2710 19 49 | 20 euroa/t CO2 | 0,15 euroa/GJ | Lentopetroli CN-koodit 2710 19 21 ja 2710 19 25 | 20 euroa/t CO2 | 0,15 euroa/GJ | Nestekaasu CN-koodit 2711 12 11–2711 19 00 | 20 euroa/t CO2 | 0,15 euroa/GJ | Maakaasu CN-koodit 2711 11 00 ja 2711 21 00 | 20 euroa/t CO2 | 0,15 euroa/GJ | Taulukko C – Lämmityspolttoaineisiin 1 päivästä tammikuuta 2013 sovellettavat vähimmäisverotasot Hiilidioksidiperusteiset verot | Yleiset energiankulutusverot | Kaasuöljy CN-koodit 2710 19 41–2710 19 49 | 20 euroa/t CO2 | 0,15 euroa/GJ | Raskas polttoöljy CN-koodit 2710 19 61–2710 19 69 | 20 euroa/t CO2 | 0,15 euroa/GJ | Lentopetroli CN-koodit 2710 19 21 ja 2710 19 25 | 20 euroa/t CO2 | 0,15 euroa/GJ | Nestekaasu CN-koodit 2711 12 11–2711 19 00 | 20 euroa/t CO2 | 0,15 euroa/GJ | Maakaasu CN-koodit 2711 11 00 ja 2711 21 00 | 20 euroa/t CO2 | 0,15 euroa/GJ | Hiili ja koksi CN-koodit 2701, 2702 ja 2704 | 20 euroa/t CO2 | 0,15 euroa/GJ | Taulukko D – Sähköön 1 päivästä tammikuuta 2013 sovellettavat vähimmäisverotasot Hiilidioksidiperusteiset verot | Yleiset energiankulutusverot | Sähkö CN-koodi 2716 | 0,15 euroa/GJ” | SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS 1. PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA 1.1. Ehdotuksen/aloitteen nimi Direktiivin 2003/96/EY uudelleentarkastelu 1.2. Toimintalohko(t) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB) [22] 14 05 Veropolitiikka 1.3. Ehdotuksen/aloitteen luonne X Ehdotus/aloite liittyy uuteen toimeen . ( Ehdotus/aloite liittyy uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai valmistelutoimeen[23] . ( Ehdotus/aloite liittyy käynnissä olevan toimen jatkamiseen . ( Ehdotus/aloite liittyy toimeen, joka on suunnattu uudelleen . 1.4. Tavoitteet 1.4.1. Komission monivuotinen strateginen tavoite (monivuotiset strategiset tavoitteet), jonka (joiden) saavuttamista ehdotus/aloite tukee Kestävä kasvu – resurssitehokkaamman, vihreämmän ja kilpailukykyisemmän talouden edistäminen (Eurooppa 2020) 1.4.2. Erityistavoite (erityistavoitteet) sekä toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä Erityistavoite nro 3 Kehittää uusia verokannustimia ja toimia, joilla tuetaan EU:n toimintapoliittisia tavoitteita (esimerkiksi ympäristö- ja energiapolitiikan aloilla) Toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä Osasto 14 – Verotus ja tulliliitto; ABB 05 Veropolitiikka 1.4.3. Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset Selvitys siitä, miten ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän tilanteeseen Energiaverodirektiivin johdonmukaisuus Eurooppa 2020 -strategian painopisteiden ja päästökauppajärjestelmän kanssa Nykyisen direktiivin ympäristön kannalta haitallisten kannustinten poistaminen; positiivisten kannustinten asettaminen esim. biopolttoaineille. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen, työllisyyden ja kasvun lisääminen. Energialähteiden johdonmukainen kohtelu energiaverodirektiivissä ja siten aidosti yhtäläiset mahdollisuudet eri energioiden kuluttajille. 1.4.4. Tulos- ja vaikutusindikaattorit Selvitys siitä, millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen toteuttamista seurataan Hiilidioksidin hintasignaali päästökauppajärjestelmän ulkopuolisilla aloilla. Energian todellinen implisiittinen veroaste 1.5. Ehdotuksen/aloitteen perustelut 1.5.1. Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä EU on asettanut itselleen joukon haastavia ja oikeudellisesti sitovia ilmastonmuutos- ja energiatavoitteita saavutettaviksi vuoteen 2020 mennessä. Nämä eritellään Eurooppa 2020 -strategiassa, jossa asetetaan painopistealaksi kestävä kasvu, resurssitehokkaampi, vihreämpi ja kilpailukykyisempi talous. 1.5.2. EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo Ilmastonmuutos ja energia-asioita on hoidettava Euroopan tasolla. Koordinoitu toiminta on oleellisen tärkeää, jotta näillä aloilla asetetut yhteiset tavoitteet saavutettaisiin. 1.5.3. Vastaavista toimista saadut kokemukset Ei ole. 1.5.4. Yhteensopivuus muiden kyseeseen tulevien välineiden kanssa ja mahdolliset synergiaedut Ehdotuksessa esitetään kehys hiilidioksidiverotuksen käytölle aloilla, joilla EU:n päästökauppajärjestelmää ei sovelleta, ja täydennetään näin päästökauppajärjestelmässä vahvistettua hiilen hintasignaalia. Päällekkyydet näiden kahden välineen välillä estetään, jotta ne ovat johdonmukaisia EU:n päästökauppajärjestelmän kanssa ja kustannustehokkuuden heikkeneminen vältetään. Ehdotus tukee Eurooppa 2020 -strategiaa. Erityisesti jäsenvaltiot voivat sen avulla optimoida verojärjestelmän mahdollisuudet edistääkseen kestävää talouskasvua, kannustaakseen työpaikkojen syntymistä ja investointeja sekä edistääkseen laajempien sosiaalisten ja ympäristöpoliittisten tavoitteidemme saavuttamista. 1.6. Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto Ehdotuksella ei ole vaikutusta EU:n talousarvioon. ( Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan kesto on rajattu . - ( Ehdotuksen/aloitteen mukainen toiminta alkaa [PP/KK]VVVV ja päättyy [PP/KK]VVVV. - ( Rahoitusvaikutukset alkavat vuonna VVVV ja päättyvät vuonna VVVV. ( Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan kestoa ei ole rajattu . - Käynnistysvaihe alkaa vuonna VVVV ja päättyy vuonna VVVV, - minkä jälkeen toteutus täydessä laajuudessa. 1.7. Hallinnointitapa (hallinnointitavat) [24] Ehdotuksella ei ole vaikutusta EU:n talousarvioon. ( komissio hallinnoi suoraan keskitetysti ( välillinen keskitetty hallinnointi , jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty - ( toimeenpanovirastoille - ( yhteisöjen perustamille elimille[25] - ( kansallisille julkisoikeudellisille elimille tai julkisen palvelun tehtäviä hoitaville elimille - ( henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston mukaisia erityistoimia ja jotka nimetään varainhoitoasetuksen 49 artiklan mukaisessa perussäädöksessä ( hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ( hajautettu hallinnointi yhteistyössä kolmansien maiden kanssa ( hallinnointi yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa ( tarkennettava ) Jos käytetään useampaa kuin yhtä hallinnointitapaa, huomautuksille varatussa kohdassa olisi annettava lisätietoja. Huomautukset: 2. HALLINNOINTI Ehdotuksella ei ole vaikutusta EU:n talousarvioon. 2.1. Seuranta- ja raportointisäännöt Ilmoitetaan sovellettavat aikavälit ja edellytykset 2.2. Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä 2.2.1. Todetut riskit 2.2.2. Valvontamenetelmä(t) 2.3. Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi Ilmoitetaan käytössä olevat ja suunnitellut torjunta- ja suojatoimenpiteet 3. EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET Ehdotuksella ei ole vaikutusta EU:n talousarvioon.[pic][pic][pic][pic][pic][pic] [1] EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51. [2] SEC(2008) 85 vol. II, s. 51 ja sitä seuraavat sivut. [3] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32). [4] Eurooppa-neuvosto, 13.–14 .3.2008, puheenjohtajan päätelmät (7652/1/08 rev.1, 20.5.2008). [5] Vihreä kirja markkinapohjaisista ohjauskeinoista ympäristöä ja asiaan liittyviä toimintapoliittisia tarkoituksia varten (KOM(2007) 140, 28.3.2007). [6] Komission päätös 2007/589/EY, tehty 18 päivänä heinäkuuta 2007, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisten ohjeiden vahvistamisesta kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailua ja raportointia varten (EUVL L 229, 31.8.2007, s. 1). [7] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/32/EY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2006, energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä neuvoston direktiivin 93/76/ETY kumoamisesta (EUVL L 114, 27.4.2006, s. 64). [8] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16). [9] KOM(2007) 52, 13.3.2007. [10] EUVL L , , s.. [11] EUVL L 9, 14.1.2009, s. 12. [12] EUVL C , , s. . [13] EUVL C , , s. . [14] EUVL C , , s. . [15] EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51. [16] EUVL L 140, 5.6.2009, s. 136. [17] EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32. [18] EUVL L 229, 31.8.2007, s. 1. [19] EUVL L 114, 27.4.2006, s. 64. [20] EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16. [21] EUVL L 9, 14.1.2009, s. 12. [22] ABM: toimintoperusteinen johtaminen; ABB: toimintoperusteinen budjetointi. [23] Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 49 artiklan 6 kohdan a ja b alakohdassa. [24] Kuvaukset eri hallinnointitavoista ja viittaukset varainhoitoasetukseen ovat saatavilla budjettipääosaston verkkosivuilla osoitteessa http://www.cc.cec/budg/man/budgmanag/budgmanag_en.html [25] Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 185 artiklassa.