25.11.2019 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 399/34 |
Kanne 3.10.2019 – Euroopan komissio v. Bulgarian tasavalta
(asia C-730/19)
(2019/C 399/40)
Oikeudenkäyntikieli: bulgaria
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: Y. Marinova ja E. Manhaeve)
Vastaaja: Bulgarian tasavalta
Vaatimukset
Euroopan komissio vaatii, että unionin tuomioistuin
— |
toteaa, että Bulgarian tasavalta on ei ole noudattanut direktiivin 2008/50/EY, (1) luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteen XI kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se on järjestelmällisesti ja jatkuvasti ylittänyt alueella BG0006 (Kaakkois-Bulgaria)
|
— |
toteaa, että Bulgarian tasavalta ei ole 11.6.2010 alkaen noudattanut direktiivin 2008/50/EY 23 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteessä XV olevan A osan kanssa, mukaisia velvoitteitaan eikä etenkään 23 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaista velvoitettaan huolehtia siitä, että edellä mainittujen rikkidioksidin raja-arvojen ylitysten kesto alueella BG0006 (Kaakkois-Bulgaria) jää mahdollisimman lyhyeksi |
— |
velvoittaa Bulgarian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komissio väittää ensimmäisessä kanneperusteessa, että Bulgarian tasavalta on rikkonut direktiivin 2008/50/EY 13 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteen XI kanssa, säännöksiä, siltä osin kuin alueella BG0006 (Kaakkois-Bulgaria) ylitetään järjestelmällisesti ja jatkuvasti rikkidioksidin tunti- ja päiväraja-arvot.
Komissio esittää toisessa kanneperusteessaan, että Bulgaria on rikkonut direktiivin 2008/50/EY 23 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteessä XV olevan A kohdan kanssa, säännöksiä, siltä osin kuin se ei ole 11.6.2010 jälkeen sisällyttänyt ilmanlaatusuunnitelmiinsa asianmukaisia toimenpiteitä huolehtiakseen siitä, että ylityksen kesto jää mahdollisimman lyhyeksi.
(1) Ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21.5.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY (EUVL 2008, L 152, s. 1).