1)

Onko [SEU] 19 artiklan 1 kohdan 2 alakohtaa luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohdan kanssa tulkittava siten, että

kyseessä on lähtökohtaisesti tai tietyillä edellytyksillä tehokkaan oikeussuojan takaamista riippumatonta tuomioistuinvalvontaa varten koskevan jäsenvaltioiden velvollisuuden rikkominen, jos sellaisen viranomaisen toimintaa, joka voi määrätä kurinpitorangaistuksia tuomareille ja jolla on valtuudet kerätä heidän varallisuuttaan koskevia tietoja, jatketaan tämän viranomaisen perustuslaissa säädetyn toimikauden päättymisen jälkeen määräämättömäksi ajaksi? Jos tällainen toimivaltuuksien pidentäminen sallitaan, millä edellytyksillä?

2)

Onko luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta [– –] annetun [– –] asetuksen (EU) 2016/679 (1) (yleinen tietosuoja-asetus) 2 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että

pankkisalaisuuden piiriin kuuluvien tietojen luovuttaminen tuomareiden ja syyttäjien omaisuuden tarkastamista varten, kun sitä koskevat tiedot julkistetaan myöhemmin, on toimintaa, joka ei kuulu unionin lainsäädännön soveltamisalaan? Muuttuuko vastaus, jos tähän toimintaan sisältyy myös tuomareiden ja syyttäjien perheenjäseniä koskevien tietojen luovuttaminen, vaikka nämä perheenjäsenet eivät itse ole tuomareita ja syyttäjiä?

3)

Jos toiseen kysymykseen vastataan, että unionin lainsäädäntöä sovelletaan, onko yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohtaa tulkittava siten, että

oikeusviranomainen, joka antaa valtion toiselle viranomaiselle oikeuden tutustua tuomareiden ja syyttäjien ja heidän perheenjäsentensä tilien saldotietoihin, määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset tai keinot ja on siten henkilötietojen käsittelystä vastaava ”rekisterinpitäjä”?

4)

Jos toiseen kysymykseen vastataan, että unionin lainsäädäntöä sovelletaan, ja jos kolmanteen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko yleisen tietosuoja-asetuksen 51 artiklaa tulkittava siten, että

oikeusviranomainen, joka antaa valtion toiselle viranomaiselle oikeuden tutustua tuomareiden ja syyttäjien ja heidän perheenjäsentensä tilien saldotietoihin, on vastuussa tämän asetuksen [soveltamisen] valvonnasta, ja sitä on tällöin pidettävä ”valvontaviranomaisena” näiden tietojen osalta?

5)

Jos toiseen kysymykseen vastataan, että unionin lainsäädäntöä sovelletaan ja joko kolmanteen tai neljänteen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko yleisen tietosuoja-asetuksen 32 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja saman asetuksen 57 artiklan 1 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että

oikeusviranomaisella, joka antaa valtion toiselle viranomaiselle oikeuden tutustua tuomareiden ja syyttäjien ja heidän perheenjäsentensä tilien saldotietoihin, on velvollisuus hankkia tietoja tietosuojatoimenpiteistä ja ottaa huomioon näiden toimenpiteiden asianmukaisuus päättäessään tietoihin tutustumisen sallimisesta silloin, kun tiedetään, että viranomainen, joka on hakenut oikeutta tutustua tietoihin, on aiemmin rikkonut henkilötietojen suojaa?

6)

Jos toiseen kysymykseen vastataan, että unionin lainsäädäntöä sovelletaan, ja riippumatta kolmanteen ja neljänteen kysymykseen annetuista vastauksista, onko yleisen tietosuoja-asetuksen 79 artiklan 1 kohtaa luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa tulkittava siten, että

jos jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädetään, että tietyt henkilötietoryhmät voidaan luovuttaa vain tuomioistuimen luvalla, toimivaltaisen tuomioistuimen on viran puolesta taattava oikeussuoja henkilöille, joiden tietoja luovutetaan, vaatimalla viranomaista, joka on pyytänyt oikeutta tutustua tietoihin ja jonka tiedetään aikaisemmin rikkoneen henkilötietojen suojaa, toimittamaan tietoja yleisen tietosuoja-asetuksen 33 artiklan 3 kohdan d alakohdan nojalla toteutetuista toimenpiteistä?