Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Maahanmuuttajataustaisten naisten, äitien ja perheiden kotouttaminen EU:n jäsenvaltioissa ja kotouttamisen tavoitekielitasot”

(valmisteleva lausunto)

(2021/C 10/01)

Esittelijät:

Indré VAREIKYTÉ Ákos TOPOLÁNSZKY

Neuvoston puheenjohtajavaltio Saksan lausuntopyyntö	18.2.2020 päivätty kirje
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava jaosto	Työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus
Hyväksyminen jaostossa	9.9.2020
Hyväksyminen täysistunnossa	29.10.2020
Täysistunnon nro	555
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	234/4/14

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK toteaa, että — EU:n jäsenvaltioiden kansalliset toimintasuunnitelmat ja strategiat maahantulijoiden kotouttamiseksi poikkeavat toisistaan suuresti niin periaatteiden, toimenpiteiden kuin valvonnan ja arvioinnin tason osalta. — ei ole juurikaan näyttöä siitä, että missään jäsenvaltiossa olisi laadittu erityisesti naisia tai sukupuolten tasa-arvoa koskevia toimintasuunnitelmia tai strategioita, vaikka etnisiin vähemmistöihin kuuluvat maahanmuuttajataustaiset naiset ja eri ikäryhmiin kuuluvat naiset kärsivät moninkertaisesta ja monin perustein tapahtuvasta syrjinnästä useilla elämänaloilla. — alle puolet EU:n jäsenvaltioista on laatinut toimintasuunnitelmia tai strategioita, joissa käsitellään nimenomaisesti maahantulijoiden jälkeläisiä, vaikka Eurostatin ja kansainvälisten organisaatioiden tilastotiedot osoittavat heidän olevan heikommassa asemassa. — tehokas kotouttaminen voi tuottaa useita potentiaalisia taloudellisia, yhteiskunnallisia ja verotuksellisia hyötyjä maille, joihin muuttajat asettuvat, mutta tästä huolimatta EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla toteutetut toimet ovat vähäisiä ratkaistaviin haasteisiin nähden.

1.2

Covid-19-kriisi on vaikuttavat suhteettoman raskaasti haavoittuviin väestöryhmiin, erityisesti etnisiin vähemmistöihin kuuluviin maahantulijoihin ja ennen kaikkea maahanmuuttajanaisiin. Tästä syystä ETSK kehottaa painokkaasti komissiota huomioimaan kriisistä saadut opetukset ja hyödyntämään parhaita jäsenvaltioissa sovellettuja toimintamalleja sen laatiessa uutta, kotouttamista ja osallisuutta koskevaa aloitettaan.

1.3

ETSK katsoo, että muuttoliikkeen haasteiden ratkominen edellyttää kokonaisvaltaista toimintatapaa. Tämän vuoksi komission aloitteessa pitäisi huomioida perusoikeuksia, yhteiskuntaan ja työmarkkinoille integroimista, koulutusta, kulttuuria, oikeusasioita ja terveydenhuoltoa koskevat politiikat.

1.4

ETSK kehottaa komissiota parantamaan ja tehostamaan viestintää ja koordinointia jäsenvaltioiden, niiden keskushallinnon, alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa kokonaisvaltaisten kotouttamispolitiikkojen kehittämisessä.

1.5

ETSK tuomitsee jälleen kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot ja kannustaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet Istanbulin yleissopimusta, harkitsemaan kantaansa uudelleen sekä kehottaa kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan, että väkivallan uhreiksi joutuneilla maahanmuuttajanaisilla ja -tytöillä on yhtäläinen mahdollisuus asianmukaisiin palveluihin, tukeen ja järjestelyihin kuin alkuperäisväestöön kuuluvilla naisilla.

1.6

ETSK kannustaa jälleen kehittämään parempia järjestelmiä tutkintojen arvioimiseksi ja sellaisten sukupuolen mukaan kohdennettujen tukiohjelmien tarjoamiseksi, jotka voivat helpottaa maahanmuuttajanaisten pääsyä työmarkkinoille.

1.7

ETSK vaatii laatimaan kiireellisesti yhtenäisen lähestymistavan, jolla pyritään yhdenmukaistamaan kotitaloustyötä koskevien sosiaali- ja työllisyyspolitiikkojen monitasoista hallinnointia kaikkialla EU:ssa.

1.8

On välttämätöntä kehittää järjestelmällisempiä tuki- ja tiedotustoimia, jotta maahantulijat ja pakolaiset saavat tietoa oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja oppivat luottamaan hallintoelinten ja viranomaisten kykyyn suojella heitä, sekä lisätä mainittujen tahojen kapasiteettia tehdä niin.

1.9

ETSK vaatii yhteisiä kieltenopetusta koskevia EU:n suuntaviivoja yhtenäisen ja kokonaisvaltaisen toimintatavan varmistamiseksi ja ottamaan tällöin huomioon paitsi oppijoiden erilaiset tarpeet ja osaamistasot, myös opettajien pätevyysvaatimukset.

1.10

ETSK katsoo, että kieltenopetuksen yhteydessä tulisi tarjota opastusta sekä kertoa ja selventää kieltenopetuksen tavoitteita ja hyötyjä maahantulijoiden oman elämän kannalta, jotta he osallistuisivat prosessiin aktiivisemmin.

1.11

ETSK pitää suositeltavana tutkia tarkemmin, olisiko maahantulijoiden kieltenopetusprosessia mahdollista yhdenmukaistaa ja kohdentaa nykyistä paremmin kieliä koskevaa yhteistä eurooppalaista viitekehystä käyttämällä.

1.12

ETSK korostaa tarvetta parantaa asianmukaisen ja vertailukelpoisen, sukupuolen mukaan eritellyn muuttoliike- ja kotoutumisdatan keräämistä EU:n tasolla sekä valtakunnallisella ja erityisesti paikallisella tasolla.

2.   Valmistelevan lausunnon aihe

2.1

Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltio Saksa on pyytänyt ETSK:ta laatimaan valmistelevan lausunnon, jossa käsitellään jäsenvaltioissa toteutettuja erityistoimia maahanmuuttajataustaisten naisten, äitien ja perheiden kotouttamiseksi, kielikurssimalleja, joita käytetään jäsenvaltioissa pakolaisten ja muiden maahantulijoiden kotouttamisen alkuvaiheessa, sekä näille kursseille asetettuja tavoitekielitasoja.

3.   Tilanteen kartoitus (1)

3.1

EU:n jäsenvaltioiden kansalliset toimintasuunnitelmat ja strategiat maahantulijoiden kotouttamiseksi poikkeavat toisistaan suuresti niin keskeisten periaatteiden, toimenpiteiden kuin valvonnan ja arvioinnin osalta. Nämä eroavaisuudet kuvastavat kansallisia erityispiirteitä, hallinnollisia perinteitä ja maahanmuuton historiaa kussakin maassa. Näitä eri toimintamalleja tarkastellaan Euroopan kotouttamisasioiden verkostossa. Maahanmuuttajien kotouttamispolitiikkaa Euroopan unionissa koskevien, Euroopan unionin neuvoston laatimien yhteisten perusperiaatteiden ja muiden asiaan liittyvien poliittisten asiakirjojen täytäntöönpanossa on kuitenkin yhä eroavaisuuksia jäsenvaltioiden välillä. On tärkeä huomata, että joissain jäsenvaltioissa kotouttamispolitiikkoja panevat täytäntöön alue- ja/tai paikallisviranomaiset, mikä vielä lisää ohjeistuksen toteuttamisen kirjavuutta.

3.2

Ei ole juurikaan näyttöä siitä, että missään jäsenvaltiossa olisi laadittu erityisesti naisia tai sukupuolten tasa-arvoa koskevia toimintasuunnitelmia tai strategioita, mutta toisaalta on viitteitä siitä, että maahanmuuttajataustaiset naiset, erityisesti etnisiin vähemmistöihin kuuluvat ja tummaihoiset naiset kärsivät moninkertaisesta ja monin perustein tapahtuvasta syrjinnästä useilla yhteiskuntaelämän alueilla, kuten työllisyys- ja koulutusasioissa, ja että he kohtaavat erityisiä esteitä terveydenhuoltopalveluiden saamisessa (2).

3.3

Alle puolet EU:n jäsenvaltioista on laatinut toimintasuunnitelmia tai strategioita, joissa käsitellään nimenomaisesti maahanmuuttajien jälkeläisiä, vaikka tilastotiedot osoittavat heidän olevan heikommassa asemassa. Heikko sosiaalinen osallisuus voi johtaa maahanmuuttajataustaisten nuorten vieraantumiseen, mikä vaikuttaa sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, suvaitsemattomuuteen, syrjintään ja rikollisuuden lisääntymiseen ja voi lisätä nuorten muuttajien alttiutta disinformaatiolle ja ääriliikkeille.

3.4

Maahanmuuttajataustaisten vanhempien tukeminen on vakiintunut ja järjestelmällinen toimintamalli vain muutamassa jäsenvaltiossa. Siihen kuuluvia toimintalinjoja ovat muun muassa maahanmuuttaja- ja pakolaisvanhempien ja -perheiden aktivoiminen osallistumaan koulujen elämään, vanhempien tietoisuuden lisääminen lasten koulunkäynnistä, tuen tarjoaminen jäsenvaltion kansalliskielen oppimiseen sekä välineiden antaminen vanhemmille lasten auttamiseksi ja tukemiseksi koulunkäynnissä.

3.5

Maakohtaisista tutkimuksista ja jäsenvaltioissa tehdyistä analyyseista saatu näyttö antaa viitteitä muuttajalasten segregaatiosta kouluissa. Lisäksi myös tilanteissa, joissa muuttajien osuus tietyn alueen asukkaista ei ole kovin suuri, joissain kouluissa, erityisesti alemmalla perusasteella, on silti usein enemmän segregaatiota kuin koulun oppilaiden asuinalueella.

3.6

Ilman huoltajaa saapuvien alle 18-vuotiaiden maahantulijalasten määrä on jatkuvassa kasvussa; Eurooppa vastaanottaa 74 prosenttia turvapaikkaa hakevista ilman huoltajaa olevista alaikäisistä. Usein väkivallan leimaaman traumaattisen muuttomatkan jälkeen nämä lapset ja nuoret ovat edelleen alttiita moninaisille vaaroille ja erityisen haavoittuvaisia rikollisverkostojen toimille: alaikäisten värväykselle, lapsikaupalle prostituutiota varten, seksuaaliselle hyväksikäytölle ja lapsityövoiman käytölle (3).

3.7

Jäsenvaltioiden tasa-arvoelinten keräämät tiedot rajoittuvat yleensä syrjintätapauksiin, jotka perustuvat rotuun tai etniseen alkuperään. Useimmissa jäsenvaltioissa on vain vähän tai ei lainkaan tietoa kolmansien maiden kansalaisten tekemistä syrjintää koskevista valituksista, jotka perustuvat muuhun syyhyn kuin rotuun tai etniseen alkuperään (4). Kolmansien maiden kansalaisten tasa-arvoelimille tekemien valitusten lukumäärä on hyvin pieni suhteessa niiden kokemusten ja tilanteiden määrään, joissa henkilöt tutkimusten mukaan ovat kokeneet joutuvansa syrjityksi tai uhriksi. Aliraportointi (5) on merkittävä ongelma ja voi johtua siitä, että oikeuksista ei ole riittävästi tietoa tai että erityisesti maahanmuuttajanaiset ja -lapset eivät luota viranomaisiin.

4.   Kotouttamisen parantaminen

4.1

ETSK korostaa, että kotouttaminen on dynaaminen, pitkäkestoinen ja jatkuva kaksisuuntainen prosessi, jonka osapuolia ovat sekä maahantulijat että vastaanottava yhteiskunta. Se on haaste, jonka ratkaisemiseen Euroopan unioni on sitoutunut, ja tehokas kotouttaminen voi tuottaa useita potentiaalisia taloudellisia, yhteiskunnallisia ja verotuksellisia hyötyjä maille, joihin maahantulijat asettuvat, mutta tästä huolimatta EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla toteutetut toimet ovat vähäisiä ratkaistavaan haasteeseen nähden.

4.2

Covid-19-kriisi on vaikuttanut suhteettoman raskaasti haavoittuviin väestöryhmiin, erityisesti muuttajiin ja ennen kaikkea maahanmuuttajanaisiin (6). Kriisi on vaikuttanut fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen sekä talouteen ja se on saattanut lisätä syrjintää ja rasismia. Lisäksi koulujen fyysinen sulkeminen on vaikuttanut muuttajalapsiin ja heidän vanhempiinsa. Tästä syystä ETSK kehottaa painokkaasti komissiota huomioimaan kriisistä saadut opetukset ja hyödyntämään parhaita jäsenvaltioissa sovellettuja toimintamalleja laatiessaan uutta, kotouttamista ja osallisuutta koskevaa aloitettaan. Tämän kriisin valossa ETSK myös kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan maksutonta koulutusta digitaalisten laitteiden käytöstä, asiakirjahallinnosta, työnhausta ja etätyöstä sekä tarjoamaan kriisiapua ja oikeudellista neuvontaa taloudellisissa vaikeuksissa ja/tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa oleville henkilöille (7).

4.3

ETSK katsoo, että muuttoliikkeen haasteiden ratkominen edellyttää kokonaisvaltaista toimintatapaa. Tämän vuoksi tulevassa aloitteessa pitäisi huomioida perusoikeuksia, yhteiskuntaan ja työmarkkinoille integroimista, koulutusta, kulttuuria, oikeusasioita, terveydenhuoltoa ja asumista koskevat politiikat.

4.4

ETSK tuomitsee jälleen kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot ja kannustaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet Istanbulin yleissopimusta, harkitsemaan kantaansa uudelleen (8) sekä kehottaa kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan, että väkivallan uhreiksi joutuneilla maahanmuuttajanaisilla ja -tytöillä on yhtäläinen mahdollisuus asianmukaisiin palveluihin, tukeen ja järjestelyihin kuin kantaväestöön kuuluvilla naisilla. Perheväkivallan uhriksi joutuneen muuttajan pitäisi voida hakea laillista maahanmuuttaja-asemaa luottavaisin mielin väkivallan tekijästä riippumatta (9).

4.5

Maahanmuuttajanaiset ovat usein ylikoulutettuja tarjolla oleviin työpaikkoihin, jäävät työttömiksi tai tekevät koulutustaan vastaamatonta työtä (10). ETSK kannustaa jälleen kehittämään parempia järjestelmiä tutkintojen arvioimiseksi ja sellaisten sukupuolen mukaan kohdennettujen tukiohjelmien tarjoamiseksi, jotka voivat helpottaa naisten pääsyä työmarkkinoille (esimerkiksi varhaiskasvatus ja lastenhoito), jotta näihin ongelmiin voidaan tarttua (11).

4.6

ETSK painottaa, että maahanmuuttajanaiset eivät ole homogeeninen ryhmä etenkään osaamisen ja koulutuksen suhteen (12); he ovat todennäköisemmin ali- ja/tai ylikoulutettuja työhönsä ja epätodennäköisemmin työllistettyjä (13). Sen vuoksi kotouttamistoimenpiteisiin, aktiivisiin työmarkkinapolitiikkoihin ja -ohjelmiin sekä yhteisötalouden hankkeisiin tulisi sisältyä kielikursseja, ammattitaidon arviointia ja ammatillista koulutusta (14).

4.7

Muuttajataustaisista kotitaloustyöntekijöistä on tullut hyvinvointiyhteiskuntien tärkeä tukipilari erityisesti vanhusten pitkäaikaishoidon alalla, ja kotitaloustyössä toimivat maahanmuuttajanaiset kärsivät erityisen usein kielteisistä vaikutuksista (15). Kotitaloustyössä käytetään edelleen täysin tai suurelta osin pimeää työvoimaa ja palkkataso on huono; kotitaloustyöntekijöillä on muita heikompi työsuhdeturva ja/tai oikeudellinen suoja työttömyyden, työtapaturman tai työkyvyttömyyden varalta ja raskaaksi tullessaan. Lisäksi he kärsivät usein sosiaalisesta eristyneisyydestä ja syrjäytymisestä erityisesti, mikäli he asuvat työnantajan luona (16). ETSK vaatii laatimaan kiireellisesti yhtenäisen toimintamallin, jolla pyritään yhdenmukaistamaan kotitaloustyötä koskevien sosiaali- ja työllisyyspolitiikkojen monitasoista hallinnointia kaikkialla EU:ssa huomioiden terveydenhuolto-, työllisyys- ja muuttoliikepolitiikan yhtymäpisteet ja se, miten ne vaikuttavat muuttajataustaisten kotitaloustyöntekijöiden työmarkkinoille pääsemiseen ja elinolosuhteisiin.

4.8

ETSK huomauttaa, että maahanmuuttajanaiset joutuvat usein elämään eristyksissä ja että heistä tulee yksinäisyydelle ja väkivallalle alttiita uhreja. Samaan aikaan, mikäli he tekevät työtä, he ovat usein ylirasittuneita ja lisäksi he joutuvat huolehtimaan kaikista kotitalouden hoivatehtävistä. Koska tällaisiin ongelmiin voidaan etsiä ratkaisuja sukupuolten tasa-arvoa koskevien politiikkojen, toimenpiteiden ja välineiden kautta, on ehdottoman tärkeää taata maahanmuuttajanaisille yhdenvertainen mahdollisuus hyötyä näistä välineistä ja varmistaa, että maahanmuuttajanaisten oikeuksia ja mahdollisuuksia vahvistetaan yhtä paljon kuin kantaväestöön kuuluvien naisten. On myös välttämätöntä kehittää järjestelmällisempiä tuki- ja tiedotustoimia, jotta muuttajat ja pakolaiset saavat tietoa oikeuksistaan ja oppivat luottamaan hallintoelinten ja viranomaisten kykyyn suojella heitä, sekä lisätä mainittujen tahojen kapasiteettia tehdä niin.

4.9

ETSK katsoo, että muuttoliikkeen ja kotouttamisen yhteydessä sukupuolten tasa-arvolla on yhtä suuri merkitys kuin eurooppalaisessa yhteiskunnassa muutoin, sillä se kattaa useita perusoikeuksia, kuten suvaitsevaisuuden ja yhdenvertaisuuden sekä sanan-, mielipiteen- ja uskonnonvapauden, jotka voivat tuntua kulttuurisesti vierailta pakolaisille ja muille muuttajille, jotka ovat peräisin täysin erilaisista kulttuureista ja taustoista. Tästä syystä siitä pitäisi tehdä yksi kotouttamisen pääpilareista kokonaisvaltaisesti räätälöityjen politiikkojen, kotouttamismallien ja toimien kautta.

4.10

ETSK huomauttaa, että muuttajaperheet ja -vanhemmat pitäisi kutsua jäseniksi paikallis- ja kouluyhteisöihin jo vastaanottamisen varhaisessa vaiheessa maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten syrjäytymisen ja sitä seuraavan vieraantumisen ehkäisemiseksi. Tällainen tuki voi edistää maan valtakielen varhaista oppimista.

4.11

ETSK kehottaakin komissiota parantamaan ja tehostamaan viestintää ja koordinointia jäsenvaltioiden, niiden keskushallinnon, alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa kokonaisvaltaisten kotouttamispolitiikkojen kehittämisessä sekä niiden täytäntöönpanoa koskevien vertailevien raporttien julkaisemisessa ja hyvien käytäntöjen aktiivisen jakamisen edistämisessä. EU:n toimielinten tehtävä on samaan aikaan pitää yllä eurooppalaisia arvoja ja huolehtia lainsäädännön täytäntöönpanosta, mikäli jokin jäsenvaltioista ei noudata ihmisoikeuslainsäädäntöä, kohtelee maahanmuuttajia epäinhimillisesti ja/tai syrjii heitä.

4.12

ETSK vaatii komissiota laatimaan toimenpiteitä ja -välineitä, joilla jäsenvaltioita ja niiden keskushallintoa ja paikallisia viranomaisia sekä työmarkkinaosapuolia, kansalaisjärjestöjä ja yksittäisiä hankkeita voidaan auttaa kitkemään muuttajiin ja muuttoliikkeeseen yleensä kohdistuvaa vihamielisyyttä sekä muuttoliikkeen vastaisia, väärää tietoa levittäviä kampanjoita esittelemällä maahantulijoiden yhteiskunnallemme tuomia hyötyjä ja mahdollisuuksia.

4.13

ETSK korostaa tarvetta varmistaa asianmukaisen ja vertailukelpoisen muuttoliikedatan kerääminen EU:n tasolla sekä valtiollisella ja erityisesti paikallisella tasolla siten, että tiedot on eritelty muun muassa sukupuolen, iän, etnisen alkuperän ja muuttaja-aseman, työsuhteen keston, palkkaluokan ja urakehityksen mukaan, jotta päätöksiä voidaan tehdä asianmukaisesti näytön perusteella.

5.   Kieltenopetus

5.1

ETSK katsoo, että kieltenopetuksen ei pitäisi olla itsetarkoitus; kieltenopetuksen yhdistäminen kulttuuritietouteen sekä yhteisölliseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen parantaisi kotouttamisprosessin tuloksia.

5.2

Valitettavasti vain muutamat jäsenvaltiot noudattavat tarpeeseen perustuvaa toimintamallia kielenoppimisessa tarjoamalla kursseja kaikille asukkaille, joiden kielitaidossa on puutteita. Useissa jäsenvaltioissa tällaisia kursseja tarjotaan vain henkilöille, jotka saavat humanitääristä suojelua. Kielenoppimisohjelmat ovat vain harvoin yhteydessä työllistymiseen, ja tehtäväkohtaiset, työpaikalla tarjottavat ja edistyneemmän tason kurssit ovat harvinaisia. Eräissä muissa jäsenvaltioissa muuttajien on suoritettava ennen kurssin alkua kurssimaksu, joka palautetaan heille vain, jos he läpäisevät loppukokeen. Paitsi kieltenopetusta koskevassa lähestymistavassa ja opetuksen laadussa myös maahantulijoiden sitoutumisessa on nähtävissä suuria eroja (17).

5.3

Tästä syystä ETSK katsoo, että on tärkeää laatia yhteiset kieltenopetusta koskevat EU:n suuntaviivat yhtenäisen ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan varmistamiseksi huomioiden paitsi oppijoiden erilaiset tarpeet ja osaamistasot, myös opettajien pätevyysvaatimukset.

5.4

Lisäksi naisten, joilla on hoitovelvollisuuksia, on erityisen vaikea osallistua kielikursseille aikataulunsa ja olosuhteiden (esim. kustannukset ja sijainti) vuoksi (18). On ehdottoman tärkeää, että maahanmuuttajanaisten tilanteeseen kiinnitetään erikseen huomiota kielikoulutuksen erityisen suurten puutteiden takia, sillä tietyissä alkuperämaissa naisten on vaikea saada yleissivistävää koulutusta. Maahanmuuttajanaisille olisi esimerkiksi tarjottava lastenhoitoa heidän osallistuessaan kielikursseille, ja heidän pienet lapsensa voisivat osallistua kieli- ja leikkiryhmiin, jotka ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi sekä kieltenopiskelun että kotoutumisen kannalta.

5.5

ETSK katsoo, että on myös muuttajien omissa käsissä valita omasta puolestaan sekä perheensä ja lastensa puolesta, mitkä kielenoppimisstrategiat palvelevat parhaiten heidän tavoitteitaan elämässä. Koska muuttajat saattavat haluta valita jonkin useista eri sopeuttamisen muodoista, voi olla tarpeen tehdä järjestelyjä muuttajien näkemysten kuuntelemiseksi sekä näille sovitettujen kurssien suunnittelemiseksi ja hallinnoimiseksi. On ehdottoman tärkeää, että kieltenopetuksen yhteydessä tarjottaisiin opastusta sekä kerrottaisiin ja selvennettäisiin kieltenopetuksen tavoitteita ja hyötyjä muuttajien oman elämän kannalta, jotta he osallistuisivat prosessiin aktiivisemmin ja sitoutuisivat siihen.

5.6

ETSK pitää suositeltavana tutkia tarkemmin, olisiko muuttajien kieltenopetusprosessia mahdollista yhdenmukaistaa ja kohdentaa nykyistä paremmin kieliä koskevaa yhteistä eurooppalaista viitekehystä käyttämällä, sillä se voisi paitsi helpottaa järjestelyjen toteuttamista myös asettaa oppijoille selkeitä odotuksia.

5.7

ETSK korostaa, että tulkeilla on suuri vaikutus kunkin saamiin maahanmuutto- ja kotouttamispalveluihin ja niiden tuloksiin. Tästä huolimatta tulkkien pätevyys ei aina vastaa muuttajien tarpeita ja naiset joutuvat tässä syystä useissa tapauksissa epäedulliseen asemaan. Tulkkien koulutusta olisi sen vuoksi yhdenmukaistettava ja sen olisi johdettava Euroopan tason sertifiointiin. Olisi ryhdyttävä yhteistyöhön eri puolilla EU:ta toimivien yliopistojen kanssa, jotka tarjoavat opinto-ohjelmia asioimistulkkauksessa.

5.8

ETSK katsoo, että kielitaito, työllistyminen ja työpaikan laatu ovat sidoksissa toisiinsa, minkä vuoksi parempi kielitaito tarjoaa vastasaapuneelle maahantulijalle paremmat mahdollisuudet hankkia hyvä työ- tai opiskelupaikka ja kotoutua yhteiskuntaan yleisesti ottaen paremmin. Vastaanottavan yhteisön kielen oppiminen tuo useita etuja: se helpottaa pääsyä työmarkkinoille ja laadukkaisiin työpaikkoihin, ja lisäksi kielitaidon myötä yhteisö tunnustaa muuttajan yhteisön jäseneksi ja muuttaja itse kokee kuuluvansa yhteisöön. Tärkeimmät kielenoppimisen osatekijät ovat siis korkealaatuisen opetuksen tarjoaminen, opetuksen saatavuuden varmistaminen, osallistumisen mahdollistaminen käytännössä ja opetuksen räätälöiminen oppijoiden tarpeiden mukaan. Covid-19-kriisin aikana saatujen kokemusten perusteella olisi investoitava enemmän digitaalisiin välineisiin, jotta muuttajille tarjotaan mahdollisuuksia osallistua verkkokursseille.

---

(1)  Tarkempia tietoja osoitteessa: https://ec.europa.eu/migrant-integration/feature/what-measures-are-in-place-to-ensure-the-long-term-integration-of-migrants-and-refugees-in-europe.

(2)  Together in the EU: Promoting the participation of migrants and their descendants, Euroopan unionin perusoikeusvirasto, 2017.

(3)  Lausunto asiakokonaisuudessa SOC/634 – Yksin maahan tulevien alaikäisten suojelu Euroopassa (lausunto on määrä antaa täysistunnossa 16.-18. syyskuuta 2020).

(4)  Links between migration and discrimination – A legal analysis of the situation in EU Member States, European network of legal experts in gender equality and non-discrimination (sukupuolten tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä käsittelevä oikeusalan eurooppalainen asiantuntijaverkosto), Euroopan komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosasto, 2016.

(5)  Being Black in the EU – Second European Union Minorities and Discrimination Survey, Euroopan unionin perusoikeusvirasto, 2018.

(6)  Kotouttamisasioita käsittelevä EU:n verkkosivusto seuraa jatkuvasti covid-19-pandemian vaikutusta muuttajayhteisöihin useilla kotouttamisen osa-alueilla kaikkialla EU:ssa.

(7)  Manifesto on Digital Inclusion, European Network of Migrant Women, 16. kesäkuuta 2020.

(8)  EUVL C 240, 16.7.2019, s. 3.

(9)  Handbook for Legislation on Violence against Women, DEW/DESA, Yhdistyneet kansakunnat, 2009.

(10)  Harnessing Knowledge on the Migration of Highly Skilled Women, Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö, 2014.

(11)  EUVL C 242, 23.7.2015, s. 9.

(12)  The New EU Migration Pact in Progress: Recalling Legal Obligations, European Network of Migrant Women, 2020.

(13)  Kotouttamisasioita käsittelevä EU:n verkkosivusto, Integration of migrant women, 12.11.2018, https://ec.europa.eu/migrant-integration/feature/integration-of-migrant-women.

(14)  ETSK:n lausunnon kohta 4.16 (EUVL C 283, 10.8.2018, s. 1).

(15)  Out of sight: migrant women exploited in domestic work, Euroopan unionin perusoikeusvirasto, 2018.

(16)  International migration paper No. 115, Kansainvälinen työjärjestö, 2013.

(17)  https://ec.europa.eu/home-affairs/sites/homeaffairs/files/201915_early_language_support_wider_dissemination.pdf.

(18)  ETSK:n lausunto (EUVL C 242, 23.7.2015, s. 9).

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: ”Monimuotoisuuden johtaminen EU:n jäsenvaltioissa”

(valmisteleva lausunto)

(2021/C 10/02)

Esittelijät:

Adam ROGALEWSKI Carlos Manuel TRINDADE

Neuvoston puheenjohtajavaltio Saksan lausuntopyyntö	18.2.2020 päivätty kirje
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava jaosto	”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”
Hyväksyminen jaostossa	9.9.2020
Hyväksytty täysistunnossa	29.10.2020
Täysistunnon numero	555
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	237/4/10

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Tässä puheenjohtajavaltio Saksan pyytämässä lausunnossa tarkastellaan maahanmuuttajiin ja etnisiin vähemmistöihin liittyvää monimuotoisuuden johtamista yhteiskunnassa ja työpaikoilla. Tässä lausunnossa tarkastellaan neljää maantieteellistä aluetta edustavien neljän EU-maan tapaustutkimuksia: Pohjois-Eurooppa (Suomi), Keski- ja Itä-Eurooppa (Puola), Länsi-Eurooppa (Ranska) ja Etelä-Eurooppa (Italia).

1.2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) kehottaa soveltamaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa monimuotoisuuden johtamista koskeviin toimintapolitiikkoihin. Niissä on keskityttävä kyseisten ryhmien työskentelyn ja päivittäisen elämän kaikkiin näkökohtiin, myös työpaikkojen ehtoihin, koulutukseen, julkisiin palveluihin, paikallisyhteisöihin ja sosiaalisiin oikeuksiin.

1.3

Monimuotoisuuden johtamisessa olisi otettava huomioon heterogeenisyys ja useat eri identiteetit. Maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöt eivät ole homogeeninen ryhmä, ja intersektionaalisuuden tunnistamisella on olennainen merkitys kehitettäessä menestyksekkäitä monimuotoisuutta koskevia toimintapolitiikkoja.

1.4

Rakenteellisen rasismin käsitteleminen kaikissa instituutioissa edellyttää sosiaalista oikeudenmukaisuutta etnisiä vähemmistöjä ja maahanmuuttajia kohtaan. ETSK kehottaa siksi EU:ta ja jäsenvaltioita lisäämään oikeudellisia ja poliittisia toimiaan rasismin ja muukalaisvihan torjumiseksi. Viimeaikaiset maailmanlaajuiset tapahtumat osoittavat asian kiireellisyyden. Covid-19-kriisi lisää rakenteellista rasismia Euroopassa. Etniset vähemmistöt ja maahanmuuttajat eivät ainoastaan altistu muita enemmän kyseiselle taudille, vaan heillä on myös suurempi riski kohdata siihen liittyvää eriarvoisuutta, ja he saavat todennäköisesti vähemmän tukea. Yhdysvalloissa tapahtuneen George Floydin murhan jälkeiset Black Lives Matter -liikkeen protestit eri puolilla Eurooppaa osoittavat, että eurooppalaisissa yhteiskunnissa esiintyy edelleen institutionaalista rasismia ja muukalaisvihaa.

1.5

Maahanmuuttajat ja etnisten vähemmistöjen edustajat ovat usein pandemian ja sen seurausten torjunnan eturintamassa ja joutuvat myös suhteettomasti kantamaan asiaan liittyvät riskit. Heidän osuutensa on tunnustettava, ja monimuotoisuutta koskevalla strategialla on oltava tässä tärkeä rooli. Osana tätä tunnustamista olisi varmistettava laadukkaat työolot ja -ehdot, oikeudenmukaiset palkat ja sosiaalinen suojelu. Maahanmuuttajilla olisi oltava mahdollisuus yhtä laadukkaaseen asumiseen, koulutukseen ja terveydenhuoltoon kuin EU:n kansalaisilla. Lisäksi paperittomien muuttajien suojelemiseksi olisi pantava täytäntöön toimintapolitiikkoja, joiden toteuttamiseen työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot osallistuvat ja jotka ne voivat hyväksyä.

1.6

EU:n ja jäsenvaltioiden on ennakoivasti varmistettava lisää varoja monimuotoisuuden johtamiseen kaikkien kansalaisten, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, perusoikeuksien ja talouden hyväksi. Covid-19-pandemia ja talouskriisi eivät saa vähentää varainkäyttöä tai heikentää jäsenvaltioiden valmiuksia tällä alalla. Etenkin työmarkkinaosapuolille ja kansalaisjärjestöille olisi tarjottava riittävä ja pitkäaikainen rahoitus monimuotoisuutta koskevien toimintapolitiikkojen kehittämiseen ja täytäntöönpanoon. ESR+:n olisi oltava yksi tällainen rahoitusväline.

1.7

Monimuotoisuutta koskevissa toimintapolitiikoissa olisi käsiteltävä osaamisen liian vähäistä hyödyntämistä. ETSK toistaa suosituksensa siitä, että pätevyyden tunnustamista on parannettava erityisesti terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitoaloilla (1). Pätevyyden ja aiempien opintojen tunnustamista koskevien prosessien parantamisessa olisi noudatettava Unescon suosituksia, joissa vaaditaan maahanmuuttajiin ja pakolaisiin sovellettavaa johdonmukaista, avointa ja joustavaa toimintakehystä (2).

1.8

ETSK korostaa julkisten palvelujen tärkeää roolia ja niiden riittävää rahoitusta monimuotoisuuden suojelussa.

1.9

Se kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tarjoamaan maksuttomia ja yleisiä kursseja, myös kielikursseja, jotta maahanmuuttajat voivat osallistua työmarkkinoille täysipainoisesti.

1.10

ETSK kehottaa sisällyttämään monimuotoisuuden johtamisen kaikkiin EU:n politiikanaloihin ja ottamaan yritysten monimuotoisuutta koskevien toimintapolitiikkojen olemassaolon huomioon hankintasopimusten tekemisen kriteerinä julkisia hankintoja koskevissa EU:n säännöissä.

1.11

ETSK painottaa työmarkkinaosapuolten tärkeää roolia monimuotoisuuden johtamisen kehittämisessä, toteuttamisessa ja arvioimisessa. Tutkimustulokset ja esitetyt tapaustutkimukset osoittavat, että työehtosopimus- ja työmarkkinaneuvotteluilla on olennainen merkitys ja että työpaikoilla, joiden työntekijät kuuluvat ammattiliittoon, on todennäköisemmin osallistamiseen tähtääviä toimintalinjoja ja parempia syrjinnän vastaisia käytäntöjä. Ammatillisten järjestöjen ja työnantajajärjestöjen tärkeänä tehtävänä on lisätä myös maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden ja yrittäjien mahdollisuuksia toimintarakenteissa erityisten tukijärjestelmien avulla.

1.12

ETSK korostaa maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen oikeuksia edistävien kansalaisjärjestöjen ja edunvalvontaryhmien tärkeää roolia. Maahanmuuttajien johtamat organisaatiot edellyttävät nimenomaan jäsenneltyä vuoropuhelua ja merkityksellistä osallistumista maahanmuuttajataustaisiin ja etniseen vähemmistöön kuuluviin työntekijöihin vaikuttavan työvoiman muuttoa ja työllisyyttä koskevan politiikan kaikissa vaiheissa. Merkityksellinen monimuotoisuuden johtaminen edellyttää, että kaikki sidosryhmät otetaan mukaan työmarkkinaneuvotteluihin ja kansalaisvuoropuheluun.

1.13

ETSK kannustaa työnantajia kehittämään vankkoja monimuotoisuuden johtamista koskevia strategioita, joissa mennään yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä lausuntoja pitemmälle, yhdessä ammatillisten järjestöjen kanssa ja muutosta edistävän asianmukaisen seurannan avulla. Työnantajia olisi erityisesti autettava käyttämään esimerkiksi Euroopan rasisminvastaisen verkoston (ENAR) kehittämiä olemassa olevia työkaluja ja menetelmiä. Työnantajien olisi pyrittävä toteuttamaan monimuotoisuutta koskevia toimintapolitiikkoja koko tuotantoketjussa.

1.14

Jotta jäsenvaltiot voivat kehittää rasismin torjumista ja monimuotoisuuden edistämistä koskevia kattavia strategioita, niiden olisi laadittava rasismin torjumista koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia Etelä-Afrikassa vuonna 2018 pidetyn YK:n rasisminvastaisen maailmankonferenssin ehdotuksen mukaisesti (3).

1.15

ETSK kehottaa komissiota laatimaan pikaisesti uuden kolmansien maiden kansalaisten osallistamista koskevan suunnitelman, koska edellisen suunnitelman voimassaolo päättyi vuonna 2018. Myös ehdotettuun turvapaikka- ja maahanmuuttosopimukseen olisi sisällytettävä myönteisiä toimia maahanmuuttajien osallisuuden lisäämiseksi.

1.16

ETSK katsoo, että työmarkkinoiden alan tiedonkeruuta ja monimuotoisuutta koskevien toimintapolitiikkojen seurantaa on parannettava sekä jäsenvaltioissa että EU:n tasolla. Jos tiedonkeruuta ei paranneta, asiaankuuluvia strategioita ei pystytä seuraamaan ja parantamaan. ETSK kehottaa siksi kaikkia tämän asian kannalta merkityksellisiä sidosryhmiä tekemään yhteistyötä, jotta voidaan edistää etniseen vähemmistöön kuuluvien ja maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden työmarkkinoille osallistumista koskevien tietojen keruuta.

1.17

Osallistamisella ja monimuotoisuudella on olennainen merkitys demokratian kannalta. Työpaikoistamme ja yhteiskunnistamme tulee aiempaa demokraattisempia, kun etniset vähemmistöt ja maahanmuuttajat osallistuvat kansalaisyhteiskuntaan, ammatillisiin järjestöihin ja muodollisiin demokraattisiin prosesseihin, kuten vaaleihin. Jotta voidaan edistää aktiivista kansalaisuutta, jäsenvaltioiden olisi kannustettava maahanmuuttajia osallistumaan työmarkkinoiden lisäksi myös päätöksentekoprosesseihin, kuten politiikkaan. Yhteiskuntiemme monimuotoisuuden edistämisen kannalta maahanmuuttajien on tärkeää saada äänioikeus, jotta he voivat osallistua paikallisvaaleihin samalta pohjalta kuin EU:n kansalaiset ja asettua paikallisyhteisöjen ehdokkaiksi.

1.18

EU:n toimielinten, myös ETSK:n, olisi näytettävä esimerkkiä monimuotoisuuden johtamisessa esimerkiksi lisäämällä etniseen vähemmistöön kuuluvien jäsenten ja työntekijöiden määrää (4). Yksi hyvä esimerkki on ETSK:n aiheesta ”Sukupuolten tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä” antama lausunto (5), joka johti sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän sisäisen ryhmän perustamiseen.

2.   Yleistä

2.1

Tässä lausunnossa ”maahanmuuttajilla” tarkoitetaan henkilöitä, jotka eivät ole syntyneet siinä valtiossa, jossa he parhaillaan asuvat, ja he voivat olla EU:n kansalaisia tai kolmansien maiden kansalaisia. ”Etnisillä vähemmistöillä” tarkoitetaan asuinvaltiossaan syntyneitä henkilöitä, jotka kuuluvat rodulliseen, etniseen tai uskonnolliseen vähemmistöön. Lausunnossa käytetään myönteisempää termiä ”osallistaminen” monimuotoisuutta koskevassa keskustelussa myös yleisesti käytettävän ”integroinnin tai kotouttamisen” sijaan.

2.2

Rasismi ja syrjintä voivat olla yksilöllisiä ilmiöitä, ja niihin voi sisältyä epätasa-arvoisen kohtelun, häirinnän tai viharikosten kaltaisia tekoja. Ne voivat olla myös rakenteellisia seikkoja ja käsittää institutionaalista syrjintää, joka ilmenee epätasa-arvona työmarkkinoilla, tai sosiaalisten oikeuksien epäämistä, joka johtuu epäsäännöllisestä työstä tai maahanmuuttaja-asemasta (6). Monimuotoisuutta koskevissa toimintapolitiikoissa olisikin kiinnitettävä erityistä huomiota rasismista kärsiviin ryhmiin – syrjäytyneisiin yhteisöihin, jotka kohtaavat rakenteellista tai institutionaalista rasismia, syrjintää tai profilointia sen vuoksi, että ne kuuluvat tiettyihin etnisiin tai uskonnollisiin ryhmiin.

2.3

Monimuotoisuuden johtaminen työpaikoilla edellyttää parhaana käytäntönä sitä, että yritykset tekevät yhteistyötä ammatillisten järjestöjen kanssa käymällä valtiovallasta riippumattomien järjestöjen ja hallitusvallan tuella työehtosopimusneuvotteluja pystyäkseen kehittämään yhdessä työntekijöiden osallistamista ja tasa-arvoa edistäviä strategioita. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä yrityksiin jäsenvaltioissa, missä työehtosopimusneuvottelujen kattavuus on heikko, sekä mikro- ja pienyrityksiin, jotka työllistävät myös monia maahanmuuttajia ja etnisiä vähemmistöjä ja joita olisi tuettava sosiaalisen vuoropuhelun avulla monimuotoisuutta edistävien politiikkojen kehittämisessä. Tämä edellyttää, että arvioidaan yhdessä monimuotoisuuden ja osallistamisen esteitä työpaikalla ja sitä, miten niitä voidaan hallita, seurata ja arvioida. Strategioissa voidaan käsitellä syrjintään johtavia organisaatiorakenteita (kuten rekrytointi- ja työhönottokäytäntöjä), varmistaa hallintorakenteiden monimuotoisuus sekä kerätä tietoja, jotta voidaan raportoida henkilöstön työssä pysymiseen, urakehitykseen ja yhdenvertaiseen kohteluun liittyvistä tuloksista. Monimuotoisuuden johtamista koskevissa strategioissa voidaan myös arvioida uudelleen konfliktinratkaisumenetelmiä ja sisäisiä valitusjärjestelmiä. Tässä yhteydessä johto yhteistyössä ammatillisten järjestöjen kanssa laatii valitusten tutkimista koskevia selkeitä prosesseja ja toteuttaa asianmukaisia toimia oikeuksien loukkaamisen korjaamiseksi ja suojelee samalla valittajia vastatoimilta. Toimiin voi sisältyä kurssien järjestämistä, tukiryhmien perustamista ja mentorointiohjelmien kehittämistä. Monimuotoisuutta koskevilla toimintapolitiikoilla voidaan myös kannustaa etnisiä vähemmistöjä ja maahanmuuttajia osallistumaan työpaikkojen neuvostoihin.

2.4

Rotujen yhdenvertaisuutta koskeva direktiivi (2000/43/EY) annettiin 20 vuotta sitten. Kyseisellä direktiivillä luotiin EU:n laajuiset puitteet rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun edistämiseen ja otettiin käyttöön positiiviset erityistoimet (monimuotoisuuden johtaminen). Samoin 20 vuotta sitten annettiin myös yhdenvertaisen kohtelun puitteita koskeva direktiivi (2000/78/EY) työpaikoilla tapahtuvan syrjinnän torjumiseksi. Kumpikaan näistä direktiiveistä ei kuitenkaan estä nimenomaisesti rakenteellista syrjintää kansalaisuuden tai alkuperämaan perusteella, eikä niillä suojella maahanmuuttajia riittävästi syrjinnältä. Neuvosto ei myöskään antanut niin kutsuttua laaja-alaista direktiiviä, jolla on tarkoitus suojella useisiin tekijöihin perustuvalta syrjinnältä sekä työpaikoilla että niiden ulkopuolella.

2.5

Syrjinnän torjunta ja yhdenvertaisuuden edistäminen sisältyvät myös EU:n perussopimuksiin ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin. Neuvosto hyväksyi vuonna 2004 maahanmuuttajien kotouttamispolitiikkaa Euroopan unionissa koskevat yhteiset perusperiaatteet. Niiden perusteella vuonna 2010 annetussa Zaragozan julistuksessa korostettiin tarvetta kehittää uusi kotouttamisohjelma ja laadittiin joukko indikaattoreita, joiden avulla voidaan analysoida ja seurata maahanmuuttajien kotouttamista Euroopassa (7). Tämän prosessin tuloksena otettiin käyttöön kotouttamisasioita käsittelevä EU:n verkkosivusto, joka tarjoaa keskeiset resurssit vertailevaan tutkimukseen, maahanmuuttajien maakohtaisten kotouttamisstrategioiden seurantaan ja hyvien käytäntöjen arviointiin (8). Tässä prosessissa otettiin käyttöön myös eurooppalainen kotouttamisasioiden verkosto, jossa kaikkien EU-maiden, Islannin ja Norjan maahanmuuttajien kotouttamisesta vastaavien ministeriöiden edustajat kokoontuvat neuvottelemaan komission kanssa kotouttamispolitiikasta (9).

2.6

Komissio perusti vuonna 2010 monimuotoisuussitoumusten allekirjoittajien EU:n tason verkoston (10), jossa organisaatioita kannustetaan kehittämään ja toteuttamaan monimuotoisuutta ja osallistamista koskevia toimintapolitiikkoja ja jossa voidaan vaihtaa kokemuksia ja hyviä käytäntöjä. Tällä hetkellä on laadittu 24 eurooppalaista monimuotoisuussitoumusta. Allekirjoittamalla sitoumuksen organisaatio sitoutuu vapaaehtoisesti edistämään monimuotoisuutta ja yhtäläisiä mahdollisuuksia työpaikoilla. Allekirjoittamalla monimuotoisuussitoumuksen pääsee käyttämään laajaa vertaisverkkoa, julkaisuja sekä vertailuun, arviointiin ja seurantaan liittyviä tukivälineitä.

3.

Yleisiä huomioita

3.1

Maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen tilanne on huonontunut viime aikoina, ja kyseisten ryhmien vastaiset hyökkäykset sekä rasististen ja muukalaisvihaan liittyvien ennakkoluulojen lietsomat vihapuheet ovat lisääntyneet. EU:n on toteutettava kiireesti lisätoimia tällä alalla esimerkiksi edistämällä monimuotoisuuden johtamista.

3.2

Myös turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien virrat ovat aiheuttaneet paineita jäsenvaltioiden kotouttamispalvelujen suorituskyvylle. Seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvistä varoista, kuten ESR+-rahastosta, pitäisi pystyä myöntämään aiempaa enemmän taloudellista tukea osallistamista koskeviin toimintapolitiikkoihin.

3.3

Euroopan komission tuoreen tutkimuksen mukaan kaikissa jäsenvaltioissa keskimäärin 13 prosenttia ”keskeisten ammattien” työntekijöistä on maahanmuuttajia ja EU:n ulkopuolisista maista tulleet muuttajat ovat yliedustettuina välttämättömien peruspalvelujen työpaikoissa terveydenhuollon, elintarvikealan, jakelun ja liikenteen kaltaisilla sektoreilla (11). ENAR-verkoston äskettäin kokoamat todisteet osoittavat, että covid-19-kriisillä on ollut huomattavia kielteisiä vaikutuksia etnisiin vähemmistöihin, kun tarkastellaan asumista, poliisin väärinkäytöstapauksia, työllisyyttä, terveydenhuoltoa, vihapuhetta ja kansalaisyhteiskunnan verkostojen valmiuksia puolustaa niitä (12). Maahanmuuttajat ja etnisten vähemmistöjen edustajat ovat usein pandemian ja sen seurausten torjunnan eturintamassa ja joutuvat myös suhteettomasti kantamaan asiaan liittyvät riskit. Heidän osuutensa on tunnustettava, ja monimuotoisuutta koskevalla strategialla on oltava tässä tärkeä rooli. Osana tätä tunnustamista olisi varmistettava laadukkaat työolot ja -ehdot, oikeudenmukaiset palkat ja sosiaalinen suojelu. Maahanmuuttajilla olisi oltava mahdollisuus yhtä laadukkaaseen asumiseen, koulutukseen ja terveydenhuoltoon kuin EU:n kansalaisilla. Lisäksi paperittomien muuttajien suojelemiseksi olisi pantava täytäntöön toimintapolitiikkoja, joiden toteuttamiseen työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot osallistuvat ja jotka ne voivat hyväksyä.

3.4

Moniperusteinen tarkastelutapa on tärkeä monimuotoisuutta koskevissa toimintapolitiikoissa. Etniset vähemmistöt ja maahanmuuttajat eivät ole homogeeninen ryhmä. Heidän joukossaan on paljon naisia – naisten osuus maahanmuuttajista on ollut viime aikoina erittäin suuri. Heidän joukossaan on nuoria, eri uskontojen edustajia, vammaisia tai hlbtiq-yhteisöön kuuluvia. He kohtaavat usein monenlaisia syrjinnän muotoja, jotka johtuvat institutionaalisista ja rakenteellista ennakkoluuloista. Tämä pätee etenkin työmarkkinoille pääsyyn ja työmarkkinoiden eriytymiseen, jotka liittyvät esimerkiksi henkilöiden oleskeluasemaan, työhönottokäytäntöihin ja rasistisiin ennakkoluuloihin henkilöistä, joilla on tietty kansalaisuus tai uskonnollinen tai etninen tausta.

3.5

Julkisten palvelujen yleisen saatavuuden varmistaminen on osallistamisen merkittävä osatekijä. Maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöyhteisöt hyötyvät usein julkisen sektorin palveluista. Muissa tapauksissa he työskentelevät julkisella sektorilla, jolla on erityinen vastuu tasa-arvon edistämisessä. Monilla muuttajilla, erityisesti turvapaikanhakijoilla ja rasismista kärsivillä ryhmillä, on kuitenkin huomattavia esteitä julkisten palvelujen saatavuudessa. Yksityistämisen ja julkisiin palveluihin tehtävien investointien yleisen puutteen vuoksi viranomaisilla on myös suuria haasteita tasa-arvoa koskevan politiikan toteuttamisessa.

3.6

Monet maahanmuuttajat ottavat vastaan työn, jonka vaatimustaso on heidän osaamisensa ja pätevyytensä alapuolella. Tämä johtuu usein rakenteellisista syistä esimerkiksi silloin, kun EU:n ulkopuolella hankittua koulutusta, pätevyyttä ja osaamista ei tunnusteta, mikä johtaa syrjintään työhönottokäytännöissä ja työpaikkojen jakautumiseen. Riittämätöntä kielitaitoa pidetään usein työllistymisen esteenä, eikä maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden työpaikkaan tuomia kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden etuja huomata. Monimuotoisuuden johtaminen voi auttaa käsittelemään tätä asia ja siten lisäämään työvoiman kokonaistuottavuutta.

3.7

Monimuotoisuutta koskevia toimintapolitiikkoja olisi pantava täytäntöön paitsi kyseessä olevan ryhmän osallistamisstrategiana myös yleisesti välineenä EU:n väestön kouluttamiseksi. Tätä varten olisi kiinnitettävä enemmän huomiota iäkkäille ja nuorille kohdennettuun tiedon välittämiseen etnisestä monimuotoisuudesta ja muuttoliikkeestä sekä niiden antamasta merkittävästä panoksesta kulttuuriimme, yhteiskuntaamme ja talouteemme. Koulujen opetussuunnitelmissa olisi myös paneuduttava enemmän rasismiin ja rakenteelliseen rasismiin. EU:n olisi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa sekä työmarkkinaosapuolten ja yhteisöperustaisten organisaatioiden aktiivisen osallistumisen avulla käynnistettävä tiedotuskampanjoita monimuotoisuuden edistämiseksi ja rasismin torjumiseksi Euroopassa ja jäsenvaltioissa.

3.8

Maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöyhteisöjen osallisuutta edistettäessä myös koulutus on tärkeää. Koulutukseen voisi myös sisältyä vapaaehtoistoimintaa tai erilaisten mentorointijärjestelyjen perustamista, ja mentorit voisivat olla paikallisia asukkaita tai itse muuttajia. Covid-19-kriisi on korostanut terveyttä koskevan tietoisuuden merkitystä maahanmuuttajayhteisöissä, jotta ne voivat suojautua pandemialta.

3.9

Monet työmarkkinaosapuolet ja kansalaisjärjestöt toteuttavat monimuotoisuuden johtamista omissa rakenteissaan, esimerkiksi maahanmuuttajien komiteoiden tai ammatillisten järjestöjen itseorganisoituvien ryhmien kautta. Tällaisten rakenteiden avulla voidaan sekä edistää kansalaisoikeusaktivismia että parantaa demokratiaa työpaikoilla ja koko yhteiskunnassa (13). Maahanmuuttajat, joilla ei ole äänioikeutta, eivät voi osallistua demokraattiseen päätöksentekoon asuinvaltiossaan muuten kuin kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja ammatillisten järjestöjen kautta.

3.10

Jos maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä tuetaan riittävästi, he edistävät sekä taloutta että sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Esimerkit maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä organisoivista ammattiliitoista osoittavat, että he voivat edistää muita työntekijöitä aktiivisemmin sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä ja työehtojen ja -olojen parantamista kaikkien hyväksi (14).

3.11

Kielen oppiminen on merkittävä tekijä maahanmuuttajien osallistamisessa (15). Kaikki valtiot asettavat kielitaidon kansalaisuuden myöntämisen edellytykseksi, mutta vain harvat tarjoavat maksuttomia kielikursseja (16). EU:n ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä maksuttomien kielikurssien tarjoamista maahanmuuttajille, jotka aikovat hakea kansalaisuutta.

3.12

Monimuotoisuuden johtaminen sisältyy toisinaan työnantajien yhteiskuntavastuuta koskeviin toimiin, ja jotkin jäsenvaltiot kannustavat siihen. Yhteiskuntavastuuta koskevilla toimilla voidaan tukea monimuotoisuuden johtamista koskevia periaatteita, mutta ilman ammattiliittojen jäsenyyttä ja siihen nojautuvaa kansalaisyhteiskuntaa monimuotoisuuden johtaminen on ongelmallista.

3.13

Eräät jäsenvaltiot ovat siirtymässä pois monimuotoisuutta koskevista strategioista. Etenkin Keski- ja Itä-Euroopan maat käyttävät vierastyöläisten muuttoliikkeeseen perustuvaa mallia, joka mahdollistaa pääasiassa ulkomaalaisten työntekijöiden lyhytaikaiset viisumit. Tämä malli on osoittautunut taloudellisesti tehottomaksi, ja se on myös mahdollistanut syrjinnän ja muukalaisvihan (17).

3.14

EU:ssa ei ole juuri saatavilla tietoja työntekijöiden etnisestä taustasta ja maahanmuuttajataustasta. Näillä tiedoilla on kuitenkin ratkaiseva merkitys, jotta voidaan seurata ja parantaa monimuotoisuutta rekrytoinnissa, urajärjestelyissä ja työntekijöiden työssä pysymisessä. Vaikka ETSK on tietoinen siitä, että tällaisten tietojen kerääminen voi sinällään olla syrjinnän muoto, se korostaa, että EU:n lainsäädännössä sallitaan yhdenvertaisuustietojen kerääminen silloin, kun tiedot annetaan vapaaehtoisesti ja tietosuojanormien mukaisesti myös luottamuksellisuuden osalta (18). Jotta tasa-arvopolitiikat voivat olla tehokkaita, työnantajien on noudatettava monimuotoisuuden johtamista koskevia hyviä käytäntöjä, joihin kuuluu yhdenvertaisuustietojen kerääminen työpaikalla tapahtuvan syrjinnän torjumiseksi. Etniseen alkuperään, uskontoon tai maahanmuuttajataustaan liittyviä arkaluonteisia henkilötietoja tulisi kerätä ainoastaan soveltaen asianmukaisia suojatoimia, joiden avulla ja syrjintävaarassa olevia ryhmiä kuulemalla varmistetaan tietoinen suostumus, itsemäärittely, vapaaehtoinen osallistuminen sekä yksityisyyden ja henkilötietojen luottamuksellisuuden kunnioittaminen. Useat työnantajat sekä monet ammattiliitot ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot noudattavat jo tällaista toimintamallia osallisuuden edistämiseksi ja monimuotoisuuden parantamiseksi työvoimansa ja jäsentensä keskuudessa.

3.15

Monimuotoisuuden johtamista koskevassa keskustelussa tarvitaan muutosta etenkin pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) kohdalla. Monimuotoisuuden olisi oltava pitkän aikavälin etuja tuova investointi, eikä sen saisi katsoa aiheuttavan pk-yrityksille hallinnollista rasitetta tai koskevan ainoastaan monikansallisia yrityksiä, joilla on suuret talousarviot. Kaikkien yritysten, erityisesti aloilla, missä maahanmuuttajataustaisten ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien työntekijöiden osuus on suuri, kuten ravintola-, vieraanvaraisuus- ja rakennusaloilla, toimivien yritysten olisi toteutettava osallistamispolitiikkaa yhdessä ammatillisten järjestöjen kanssa.

3.16

Monimuotoisuuden johtamisessa ei pidä ainoastaan täyttää kiintiöitä vaan myös poistaa aktiivisesti työpaikoilla olevia rotujen eriarvoisuutta aiheuttavia esteitä. Rakenteellinen rasismi johtaa tilanteisiin, joissa etnisiä vähemmistöjä edustavia ja maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä työskentelee valkoihoisiin työntekijöihin verrattuna kohtuuttoman paljon epävarmoissa, vaarallisissa, huonosti palkatuissa ja määräaikaisissa työpaikoissa. Epäsuoran rotusyrjinnän tapauksia vastaan on vaikea panna vireille oikeustoimia, ja institutionaalista rasismia on vielä vaikeampi näyttää toteen. Jos monimuotoisuuden johtamista koskeviin strategioihin suhtaudutaan vakavasti, ne voivat olla tehokas väline rotuun ja maahanmuuttajataustaan perustuvan syrjinnän poistamisessa.

4.   Neljässä valtiossa toteutettavien monimuotoisuuden johtamista koskevien strategioiden vertailu

4.1

Ranskan, Italian, Suomen ja Puolan muuttoliikenteen rakenteissa, työmarkkinatilanteessa ja etnisten vähemmistöjen asemassa on huomattavia eroja. Kaikilla neljällä valtiolla on kuitenkin rakenteelliseen syrjintään liittyviä yhteisiä haasteita.

4.2

Yhteinen tekijä kaikissa neljässä valtiossa on työmarkkinoiden segmentoituminen, jolloin maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä on paljon huonosti palkatuissa ja epävarmoissa työpaikoissa. Italiassa on kaikkein kärjistynein tilanne, ja seuraavana tulee Ranska. Myös Puolassa ollaan menossa tähän suuntaan. Näissä valtioissa kansalaisyhteiskunta vaatii maahanmuuttajien aseman laillistamista. Suomessa on havaittavissa suuri palkkaero maahanmuuttajien ja valkoihoisten suomalaisten välillä, mutta nämä tiedot ovat vuonna 2014 annettua yhdenvertaisuuslakia edeltävältä ajalta.

4.3

Maahanmuuttajataustaisten naisten sukupuoleen perustuvan syrjinnän intersektionaalisuus on tärkeä aihe kaikissa valtioissa, ja värillisten naisten on osoitettu kokevan eniten syrjintää työssä verrattuna valkoihoisiin eurooppalaisiin ja samojen etnisten ryhmien miehiin.

4.4

Hallituksen, työnantajien ja kansalaisyhteiskunnan aktiivisuus monimuotoisuuden johtamisessa vaihtelee. Monimuotoisuussitoumuksia on tehty kaikissa neljässä valtiossa monimuotoisuussitoumuksia koskevan EU-foorumin yhteydessä. Ranska omaksui vuonna 2015 rasismin vastaisen kansallisen ohjelman, jolla edistetään työmarkkinaneuvotteluja. Suomi noudattaa kuitenkin vankkaa sääntelyyn perustuvaa lähestymistapaa, jossa syrjintä määritellään rikokseksi rikoslain nojalla ja jossa yli 30 työntekijää työllistäville työnantajille asetetaan lakisääteinen velvoite laatia suunnitelmia tasa-arvon edistämiseksi työpaikoilla.

4.5

Romanien ja sintien marginalisoituminen on yhteinen ongelma kaikissa neljässä valtiossa – he kohtaavat eniten syrjintää työssä.

4.6

Italia tekee yhteistyötä työnantajien ja työnhakijoiden kanssa sekä vaihtaa työmarkkinoille pääsyä koskeviin strategioihin liittyviä hyviä käytäntöjä monimuotoisuussitoumuksensa kautta järjestettävässä Belgian ja Ruotsin kanssa yhteisessä tutkimusohjelmassa.

4.7

Puolassa eräät valtiovallasta riippumattomat organisaatiot, paikallisyhteisöt ja työmarkkinajärjestöt kehittävät parhaillaan itsenäisesti muuttajien osallistamiseen tähtääviä toimintapolitiikkoja. Työmarkkinoiden pirstoutumisen vuoksi olemassa olevat aloitteet on vaikea ulottaa maahanmuuttajiin, ja niillä on vaikea suojella heidän oikeuksiaan. Kieli ei näytä olevan kovinkaan suuri ongelma, koska valtaosa maahanmuuttajista tulee Ukrainasta, jonka kieli on samankaltainen kuin puolan kieli.

---

(1)  EUVL C 487, 28.12.2016, s. 7

(2)  GEM (2018), Policy Paper 37, UNESCO

(3)  Ruotsi, Alankomaat ja Ranska ovat esimerkkejä valtioista, jotka ovat äskettäin toteuttaneet tällaisia toimintapolitiikkoja

(4)  Ks. Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin 17. kesäkuuta 2020 pitämä puhe.

(5)  EUVL C 240, 16.7.2019, s. 3

(6)  ENAR, Shadow Report: Racism and Discrimination in Europe 2013-2017

(7)  Kotouttamista käsittelevä Euroopan ministerikonferenssi, 16.4.2010

(8)  EWSI

(9)  EIN

(10)  Euroopan komissio, monimuotoisuussitoumusten allekirjoittajien EU:n tason verkosto

(11)  Fasani, F. & Mazza, J. (2020), Immigrant Key Workers: Their Contribution to Europe’s COVID-19 Response, muistio JRC120537, Euroopan komissio

(12)  ENAR (2020), Covid Impact Paper

(13)  Rogalewski, A. (2018). ”Organising and mobilising Central and Eastern European migrant women working in care”, Transfer: European Review of Labour and Research, 24(4), s. 421–436.

(14)  Mt.

(15)  Together in the EU – Promoting the participation of migrants and their descendants (2017), Euroopan unionin perusoikeusvirasto

(16)  www.sirius-project.eu

(17)  Penninx, R., Roosblad, J. (eds) (2000) Trade Unions, Immigration and Immigrants in Europe, 1960–1993. A Comparative Study of the Attitudes and Actions of Trade Unions in Seven West European Countries. New York: Berghahn.

(18)  ENAR (2016), Equality Data Collection: Facts and Principles

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu taloudellisen kestävyyden ja talouksien häiriönsietokyvyn tärkeänä pilarina jäsenvaltioissa käytävän vilkkaan julkisen keskustelun vaikutus huomioon ottaen”

(valmisteleva lausunto)

(2021/C 10/03)

Esittelijät:

Cinzia DEL RIO Vladimíra DRBALOVÁ Réné BLIJLEVENS

Neuvoston puheenjohtajavaltion Saksan lausuntopyyntö	18.2.2020 päivätty kirje
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava jaosto	”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”
Hyväksyminen jaostossa	9.9.2020
Hyväksyminen täysistunnossa	29.10.2020
Täysistunnon numero	555
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	252/0/5

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla on jäsenvaltio- ja EU-tasolla keskeinen rooli muotoiltaessa talous-, työmarkkina- ja sosiaalipolitiikkaa, jolla edistetään elin- ja työolojen ja -ehtojen ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä kaikissa jäsenvaltioissa. Kriisinhallinta, muutoksen ennakointi ja hallinta, pitkän aikavälin suunnittelu, valmiudet innovoida ja seurata vihreän ja digitaalisen siirtymän edistymistä, yritysten hyvä hallintotapa ja työmarkkinaosapuolten välinen luottamukseen perustuva yhteistyö – jota tuetaan työntekijöiden tiedonsaanti-, kuulemis- ja osallistumisoikeuksilla – kuuluvat samaan eurooppalaiseen kehykseen, jolla vastataan tehokkaasti Euroopan kohtaamiin haasteisiin ja myös covid-19-kriisiin.

1.2

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on kehittynyt: yhä globalisoituneemmat ja tiiviimmin yhteen nivoutuneet taloudet ja tuotantoprosessit sekä kaupan vaikutus lisäävät kansainvälisiä suhteita monikansallisiin yrityksiin ja globaaleihin toimitusketjuihin eri tasoilla, ja tämän vuoksi tarvitaan yhteistä ja koordinoitua lähestymistapaa EU:n tasolla.

1.3

ETSK toteaa, että tehokas työmarkkinavuoropuhelu edellyttää seuraavaa: edustavia ja legitiimejä työmarkkinaosapuolia, joilla on osallistumiseen tarvittava tietämys, tekninen valmius ja oikea-aikainen pääsy käsiksi asianmukaisiin tietoihin; poliittista tahtoa ja sitoutumista työmarkkinavuoropuhelun käymiseen; työmarkkinasuhteiden ytimen muodostavien perusluonteisten, työmarkkinaosapuolten itsenäisyyttä, yhdistymisvapautta ja työehtosopimusneuvotteluja koskevien oikeuksien kunnioittamista sekä suotuisaa oikeudellista ja institutionaalista kehystä työmarkkinavuoropuheluprosessien tukemiseksi toimivin instituutioin.

1.4

Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on erottamaton osa Euroopan sosiaalista mallia, se on kirjattu perussopimukseen, sitä tuetaan EU:n lainsäädännöllä, ja se tunnustetaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa. ETSK kannustaa eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia hyödyntämään kaikki perussopimuksen tarjoamat mahdollisuudet osallistua neuvotteluihin, joissa käsitellään uusia aiheita ja työmarkkinoiden nopeita muutoksia.

1.5

Toimintasuunnitelmassa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanemiseksi on tarkoitus kartoittaa keinoja vahvistaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työehtosopimusneuvotteluja. Työmarkkinaosapuolten osallistumista eurooppalaiseen ohjausjaksoon olisi pidettävä keskeisenä tekijänä todellisten tulosten saavuttamiseksi, mutta tiedot osoittavat, että eräissä maissa tällaista osallistumista ei Euroopan komission antamista suorista maakohtaisista suosituksista huolimatta ole tai se on hajanaista. Koska eurooppalaisella ohjausjaksolla tulee olemaan merkittävä rooli monivuotisen rahoituskehyksen 2021–2027 ja Next Generation EU -välineen täytäntöönpanossa, ETSK kehottaa ottamaan käyttöön mekanismin, joka antaa työmarkkinaosapuolille oikeuden tulla kuulluiksi niin EU:n kuin jäsenvaltioiden tasolla.

1.6

ETSK kehottaa Euroopan komissiota luomaan yhteistyössä Euroopan tason työmarkkinaosapuolten kanssa ja eurooppalaisten aloitteiden pohjalta selkeän ja avoimen kriteeristön työmarkkinaosapuolten tekemien alakohtaisten sopimusten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 155 artiklan 2 kohdan nojalla tapahtuvaa täytäntöönpanoa varten.

1.7

Aiemmista kriiseistä on opittu, että maissa, missä on vakiintuneet työmarkkinavuoropuhelun instituutiot ja työmarkkinasuhteiden järjestelmät, saadaan todennäköisemmin aikaan nopeita ja tehokkaita kolmikantaisia vastatoimia. Työmarkkinaosapuolten ripeä ja tehokas osallistaminen ja julkisen vallan tuki ovat keskeisiä tekijöitä pyrittäessä puuttumaan kriisin välittömiin seurauksiin sekä suunniteltaessa pidemmän aikavälin elpymistä, jotta työllisyyttä voidaan suojella ja edistää kestävällä pohjalla olevien liikeyritysten ja sosiaalisten investointien avulla.

1.8

Työehtosopimusneuvottelujen kattavuus ja prosessit olisi kaikilla tasoilla asetettava etusijalle. Julkisen vallan politiikalla olisi pyrittävä huolehtimaan ensisijaisesti mm. siitä, että haavoittuvassa asemassa olevat työntekijä- ja väestöryhmät kuuluvat sosiaaliturvajärjestelmien piiriin.

1.9

Työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun, työehtosopimusneuvotteluihin sekä työntekijöiden tiedonsaanti-, kuulemis- ja osallistumisoikeuksien kunnioittamiseen perustuva yritysten hyvä hallintotapa voi mahdollistaa positiivisten taloudellisten tulosten sekä sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden saavuttamisen. Yritysten hallintoon liittyvän tietopohjaisen päätöksenteon helpottaminen työntekijöitä suoraan koskevissa asioissa edistää kestäväpohjaista ja oikeudenmukaisempaa liiketoimintamallia. Tämä auttaa vahvistamaan Euroopan sosiaalista mallia, joka on eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn moottori.

1.10

Globalisaatio ja kansainvälisten tuotantoprosessien lisääntyminen ovat muuttaneet tapaa, jolla yrityskohtainen tiedonkulku on järjestetty. Työntekijöiden tiedonsaantia, kuulemista ja osallistumista koskevat oikeudet tunnustetaan EU:n lainsäädännössä, ja ne ovat keskeisen tärkeitä työmarkkinaosapuolten toimivan vuoropuhelun kannalta. Eurooppalaisten yritysneuvostojen toiminnan laatua ja tehokkuutta kansainvälisissä uudelleenjärjestelyprosesseissa on parannettava. Puutteet on korjattava työpaikkademokratian vahvistamiseksi, ja lisäksi on otettava käyttöön täytäntöönpanon valvontatoimenpiteitä sekä tehokkaita ja oikeasuhteisia seuraamuksia. ETSK on jo kehottanut luomaan EU:n tasolle yhdenmukaistetun kehyksen, joka koskee työntekijöiden osallistumista yritysten hallintoelimiin ja jossa otetaan huomioon myös jäsenvaltioiden ja yritysten väliset erot. Annetussa eurooppalaisessa yhtiölainsäädännössä ei valitettavasti ole otettu tätä ehdotusta huomioon.

1.11

ETSK kannustaa joustaviin ja tavoitteellisiin ratkaisuihin, jotka perustuvat työnantajien ja työntekijöiden edustajien asianmukaisella tasolla käymiin neuvotteluihin tiedonsaantia, kuulemista ja osallistumista koskevien erityisjärjestelyjen määrittelemiseksi, ja katsoo, että niitä olisi edistettävä samalla kun huolehditaan tasapuolisista toimintaedellytyksistä ja suojelun vähimmäistasosta.

1.12

ETSK peräänkuuluttaa EU- ja jäsenvaltiotason toimia tiedonsaanti- ja kuulemisoikeuden kunnioittamisen varmistamiseksi covid-19-kriisin aiheuttamissa uudelleenjärjestelyprosesseissa.

1.13

ETSK suosittaa painokkaasti, että covid-19-pandemian jälkeisen kriisin hallinnassa i) työmarkkinaosapuolet osallistetaan asianmukaisesti kansallisten elpymissuunnitelmien laatimiseen ja toteuttamiseen, ii) työmarkkinaosapuolten ja Euroopan komission yhteistyötä parannetaan EU:n resurssien johdonmukaisen käytön varmistamiseksi ja iii) Euroopan komissio edistää eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten yhteisen ehdotuksen mukaisen uuden väliaikaisen rahoitusvälineen luomista niiden poikkeuksellisten toimenpiteiden tueksi, joita elpymisvaiheessa on toteutettava.

2.   Miten työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua voidaan edistää ja laajentaa entisestään?

2.1

Puheenjohtajavaltio Saksa on pyytänyt ETSK:ta keskittymään tässä lausunnossa siihen, miten työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, erityisesti kolmikantavuoropuhelu, voi ulottua työehtosopimusneuvotteluja laajemmalle. Työmarkkinaosapuolten kolmikantavuoropuhelu – aivan kuin kahdenvälinen vuoropuhelukin – on tärkeä väline minkä tahansa muutosprosessin hyvässä hallinnassa.

2.2

Jotta voidaan arvioida, minkälainen merkitys työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla ja osallistavilla malleilla voi olla taloudellisen ja sosiaalisen lähentymisen edistämisessä ja miten niiden avulla voidaan reagoida kriisiaikojen, esimerkiksi nykyisen covid-19-kriisin, vaikutuksiin yhteiskunnissamme ja talouksissamme, on hyödyllistä palauttaa mieliin, miten työmarkkinavuoropuhelumalli on kehittynyt kansainvälisellä tasolla ja Euroopassa.

2.3

Itsenäisten ja edustavien työmarkkinaosapuolten rooli on tunnustettu ILO:n keskeisissä yleissopimuksissa kaikilta osin alusta lähtien, mutta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun rooli sosiaalisten ja taloudellisten toimintapolitiikkojen täytäntöönpanon suunnittelussa ja valvonnassa on kehittynyt yhteiskuntiemme muutosten ja nopeiden globalisaatioprosessien myötä. Tarve ottaa kaikki sidosryhmät (1) mukaan kansainvälisellä, kansallisella ja paikallisella tasolla kannustaa uudenlaisiin kuulemis- ja osallistumismuotoihin politiikan laadinnassa. Näin voi tapahtua eri tasoilla maakohtaisista olosuhteista mutta myös alueellisista kehityssuuntauksista, esimerkiksi Euroopan yhdentymisprosessista, riippuen.

2.4

ILO:n määritelmän (2) mukaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu kattaa kaikentyyppiset neuvottelut ja kuulemiset tai tiedonvaihdon valtiovallan, työnantajien ja työntekijöiden edustajien välillä tai niiden kesken talous-, työmarkkina- tai sosiaalipolitiikkaan liittyvistä yhteistä etua koskevista aiheista. Se voi olla kolmikantaista (valtio osallistuu siihen suoraan), kahdenvälistä (työnantajien ja työntekijöiden edustajien kesken) tai uusimmassa muodossaan rajatylittävää (3), jolloin on kyse kansainvälisestä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta monikansallisissa yrityksissä ja maailmanlaajuisissa toimitusketjuissa yhä globalisoituneemmassa ja verkottuneemmassa taloudessa.

2.5

ETSK käsittelee parhaillaan tarvetta saada EU:n tasolla aikaan yhtenäinen lähestymistapa ihmisoikeuksien kunnioittamisen, kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon ja kestävän investointitoiminnan yhdistämiseen liiketoimissa maailmanlaajuisesti sekä pohtii monikansallisten yritysten kenttään kytkeytyviä, lisääntyviä kansainvälisiä suhteita, joissa työmarkkinaosapuolet ovat osallisina, ja niiden vaikutusta. Nämä kysymykset ovat erityisen tärkeitä tietyissä lausunnoissa, kuten huolellisuusvelvoitetta ja ihmisarvoista työtä globaaleissa toimitusketjuissa käsittelevissä lausunnoissa, joita puheenjohtajavaltio Saksa ja Euroopan parlamentti ovat pyytäneet ETSK:lta G7- ja G20-huippukokouksissa vuosina 2015 ja 2016 käynnistettyjen keskustelujen jatkoksi. Euroopan unionilla on perusluonteisista talous-, sosiaali- ja ympäristönormeista muodostuva sääntelykehys, ja nämä normit ovat Euroopan kilpailukyvyn kannalta keskeinen tekijä.

2.6

Suurin haaste on kuitenkin työmarkkinavuoropuhelun tukeminen institutionaalisella kehyksellä, jotta voidaan taata vuoropuhelun ja sidosryhmien kuulemisen säännöllisyys. Valitettavasti näin ei tehdä useimmissa maailman maissa eikä monissa Euroopan maissakaan, vaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on niissä satunnaista ja hajanaista. Valtion rooli on ratkaisevan tärkeä kolmikantaneuvottelumekanismeissa, eikä valtio voi olla passiivinen. (4) Valtiovallan vastuulla on luoda asianmukaiset edellytykset ja oikeudellinen ja institutionaalinen kehys tällaisia neuvotteluja varten sekä huolehtia sellaisesta poliittisesta ja yhteiskunnallisesta ilmapiiristä, joka mahdollistaa edustavien ja legitiimien työmarkkinaosapuolten osallistumisen ja jossa niiden rooli tunnustetaan. Eräissä Euroopan maissa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja niiden itsenäisyyttä on kuitenkin heikennetty (5).

2.7

EU:n vahvat ja määrätietoiset toimenpiteet kannustavamman lähestymistavan omaksumiseksi kuulemiskäytäntöjen kehittämisen suhteen olisivat tervetulleita (6).

2.8

ETSK seuraa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kehitystä, täytäntöönpanoa ja laatua säännöllisesti useissa lausunnoissaan. Työmarkkinaosapuolilla on erityinen rooli (7) työllisyyteen ja työmarkkinoihin suoraan ja välillisesti vaikuttavien toimintapolitiikkojen laatimisessa ja täytäntöönpanossa. ETSK on tyytyväinen Eurofoundin kannustavaan kannanottoon, jonka mukaan työmarkkinavuoropuhelua tulee edistää ja tukea. Samalla tulee kunnioittaa työmarkkinaosapuolten ja työehtosopimusneuvottelujen riippumattomuutta ja parantaa työmarkkinaosapuolten valmiuksia käydä työmarkkinavuoropuhelua. Tätä varten niiden tietämystä on lisättävä ja niille on annettava koulutusta. Lisäksi on luotava asianmukaiset poliittiset ja oikeudelliset puitteet, jotta kaikki yhteiskunnalliset sidosryhmät voivat toimia tehokkaasti (8). Kahdenväliset työmarkkinaosapuolten vuoropuhelut ja työehtosopimusneuvottelut kaikilla tasoilla ovat keskeisessä asemassa kansallisissa työmarkkinasuhteiden järjestelmissä, ja niillä on ratkaisevan tärkeä rooli työehtojen ja työmarkkinoiden muotoilussa. Kahdenvälistä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua olisi tuettava asianmukaisella institutionaalisella kehyksellä toissijaisuusperiaatetta ja työmarkkinaosapuolten itsenäisyyttä kunnioittaen.

2.9

Jäsenvaltiotason vuoropuhelumekanismeissa voi olla mukana kansallisia kolmikantaisia talous- ja työneuvostoja, jotka ovat avoimia kansalaisyhteiskunnan eri organisaatioille, tai talous- ja sosiaalineuvostoja, joiden olisi kansalaisia osallistavien ryhmien välityksellä tuotava esiin eurooppalaisen yhteiskunnan näkemyksiä talous- ja sosiaaliasioissa. Näin pyritään saamaan aikaan vuoropuhelua, jonka avulla on tarkoitus vastata yhdessä talouksiemme ja yhteiskuntiemme haasteisiin. Tällaisia elimiä ei kuitenkaan ole perustettu kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin, ja ETSK:n yhteysryhmällä olisi oltava koordinoinnissa vahvempi rooli.

3.   Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu: EU:n sosiaalisen mallin pilari

3.1

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on erottamaton osa Euroopan sosiaalista mallia. Lähtökohtana pidetään Val Duchessen vuoden 1985 vuoropuheluita, mutta vasta Maastrichtin sopimuksessa otettiin huomioon työmarkkinaosapuolten ehdotukset nykymuotoisen eurooppalaisen työmarkkinavuoropuhelun käynnistämiseksi.

3.2

Kuten EU:n toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (9) todetaan, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun edistäminen on Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden yhteinen tavoite. Toimiessaan yhdessä ja allekirjoittaessaan sopimuksia monialaisella tai alakohtaisella tasolla työmarkkinaosapuolet osallistuvat unionin työlainsäädännön määrittelemiseen ja sen kansalliseen täytäntöönpanoon. Ne tekevät näin joko komission lainsäädäntöaloitteiden pohjalta (myös tukemalla Euroopan parlamenttia) tai sellaisten itsenäisten aloitteiden kautta, jotka perustuvat eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten määrittelemään kolmivuotiseen työohjelmaan. Lisäksi SEUT-sopimus turvaa eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten aseman ja itsenäisyyden.

3.3

Eurooppalainen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on 20:n viime vuoden aikana kehittynyt hyvin epätasaisesti: yhtäältä on saavutettu edistystä, mutta toisaalta on myös otettu takapakkia. Euroalueen kriisin puhjettua vuonna 2009 eurooppalainen työmarkkinavuoropuhelu kokonaisuudessaan meni selvästi huonompaan suuntaan.

3.4

ETSK korostaa unionin vuoden 2020 työllisyyssuuntaviivoista antamassaan lausunnossa (10) suuntaviivaa 7 ”Työmarkkinoiden toiminnan ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun toimivuuden parantaminen”, jossa todetaan hyvin selvästi, että jäsenvaltioiden olisi edistettävä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työehtosopimusneuvotteluja kaikilla tasoilla. Työmarkkinaosapuolia olisi niiden itsenäisyyttä täysin kunnioittaen kannustettava neuvottelemaan ja tekemään työehtosopimuksia niille merkityksellisissä asioissa.

3.5

Eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet ovat tähän mennessä laatineet yhdeksän puitesopimusta säännönmukaisten työohjelmiensa puitteissa. Näistä sopimuksista kolme – vanhempainvapaasta (11), osa-aikatyöstä (12) ja määräaikaisesta työstä (13) – tehtiin yli 20 vuotta sitten, ja ne on saatettu direktiivien muodossa olennaiseksi osaksi EU:n lainsäädäntöä. Muut ovat itsenäisiä sopimuksia (14), toimintakehyksiä (15) ja lukuisia muita yhteisiä asiakirjoja. Itsenäisillä sopimuksilla ei ole suoraa vaikutusta kansallisiin työmarkkinasuhteisiin, ja ne on saatettava osaksi kunkin maan oikeudellista kehystä tai työehtosopimuksia. Kansallisen tason työmarkkinaosapuolet ovat kuitenkin vastuussa niiden oikea-aikaisesta, asianmukaisesta ja EU:n laajuisesti koordinoidusta täytäntöönpanosta.

3.6

Vuonna 2020 työmarkkinaosapuolet saivat aikaan digitalisaatiota koskevan itsenäisen sopimuksen. Siinä edellytetään digitaalisen muutoksen strategiaa, jolla varmistetaan, että sekä yritykset että työntekijät hyötyvät digitaaliteknologian käyttöönotosta (taitojen kehittäminen, työpaikalla tapahtuvaan digitaaliseen muutokseen liittyvät koulutusohjelmat sekä toimenpiteet, jotka koskevat saavutettavissa ja saavuttamattomissa olon tapoja).

3.7

Työmarkkinaosapuolten neuvottelukomitean alaryhmän, joka käsittelee itsenäisen työmarkkinavuoropuhelun välineiden täytäntöönpanoa ja tukee työmarkkinajärjestöjen valmiuksien kehittämistä, olisi tarkasteltava työmarkkinaosapuolten nykyistä tiiviimpien ja aktiivisempien yhteyksien ja vuorovaikutuksen tarvetta EU:ssa ja jäsenvaltioissa. Eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet ovat tähän liittyen sitoutuneet tehostamaan pyrkimyksiään puuttua itsenäisten sopimuksiensa täytäntöönpanon eri esteisiin, ja EU:n olisi seurattava tätä tiiviisti, jotta tukialoitteet voidaan kohdentaa tarkasti.

3.8

Lisäksi eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet ovat neuvotelleet kuusi yhteistä työohjelmaa. Uusimmassa työohjelmassa (16) tuetaan vuonna 2016 nelikantaperiaatteella annetussa lausumassa ”Sosiaalisen vuoropuhelun elvyttäminen” (17) esitettyjä tavoitteita ja tarkoituksena on vahvistaa sosiaalista vuoropuhelua eurooppalaisella ja kansallisella tasolla, neuvotella itsenäinen digitalisaatiota koskeva sopimus, lisätä kansallisille työmarkkinaosapuolille valmiuksien kehittämiseen annettavaa tukea erityisesti Europan sosiaalirahaston turvin ja edistää kansallisten työmarkkinaosapuolten roolia ja vaikutusta eurooppalaisessa ohjausjaksossa.

3.9

ETSK kannustaa eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia hyödyntämään kaikki perussopimuksen (SEUT-sopimuksen 154 artikla) tarjoamat mahdollisuudet osallistua neuvotteluihin (jotka voivat luoda perustan sosiaaliasioita ja työmarkkinakysymyksiä koskevalle uudistetulle eurooppalaiselle kehykselle) työmarkkinoiden nopeista muutoksista johtuvien uusien haasteiden ratkaisemiseksi ja ennakoida komission ja neuvoston lainsäädännöllisiä toimia tällä alalla.

3.10

Eurooppalaisen alakohtaisen työmarkkinavuoropuhelun oikeusperustan muodostaa 20. toukokuuta vuonna 1998 annettu päätös 98/500/EY (18) työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävien alakohtaisten neuvottelukomiteoiden perustamisesta. Alakohtaisia neuvottelukomiteoita on nykyään 43, ja ne kattavat keskeiset alat (19) ja edustavat noin 80:tä prosenttia EU:n työvoimasta (20). Lukuisia sopimuksia on pantu täytäntöön neuvoston päätöksillä, mutta kahta työmarkkinaosapuolten tekemää ehdotusta alakohtaisten sopimusten saattamisesta direktiivein osaksi unionin lainsäädäntöä komissio ei aiemmasta poiketen esittänytkään neuvostolle. Kyseessä ovat kampaamoalalla aikaan saatu sopimus (2012) sekä sopimus tiedonsaanti- ja kuulemisoikeuksista keskushallinnossa / liittovaltiotason hallinnossa (2015). Tällaista ei ollut tapahtunut koskaan ennen, ja toiminta johti kanteeseen Euroopan unionin tuomioistuimessa.

3.11

Tarvitaan selkeitä menettelyjä työmarkkinaosapuolten välisten sitovien unionitason sopimusten neuvottelemiseksi perussopimuksen (153–155 artikla) nojalla sekä avoimia kriteerejä, joissa otetaan huomioon työmarkkinaosapuolten itsenäisyys käsiteltäessä saavutettuja neuvottelutuloksia alakohtaisissa tai monialaisissa neuvotteluissa. Komission olisi täsmennettävä asiaa yhdessä kaikkien EU:n tason työmarkkinaosapuolten kanssa, jotta vältetään komission epäselvä harkintavalta neuvottelutulosten käsittelyssä.

3.12

EU:n työmarkkinavuoropuhelujärjestelmä koskee myös eurooppalaisia yrityksiä, jotka toimivat useissa EU:n jäsenvaltioissa, ja se rakentuu pääasiassa työntekijöiden tiedonsaantia ja kuulemista koskevien oikeuksien ympärille (21). Kaikista tärkein unionin lainsäätäjän laatima väline näiden oikeuksien tehokkaaseen ja tinkimättömään täytäntöönpanoon on eurooppalaisia yritysneuvostoja koskeva direktiivi (22).

3.13

Eurooppalaisten yritysneuvostojen ja muiden rajatyöntekijöitä edustavien elinten toiminnan aloittamiseksi tai uudistamiseksi (esimerkiksi eurooppayhtiöitä tai eurooppaosuuskuntia varten) on neuvoteltu yli 1 100 sopimusta. Monikansallisten yritysten kanssa käytävässä työmarkkinavuoropuhelussa on viime aikoina turvauduttu laajemmin myös kansainvälisiin työehtosopimuksiin, jotka perustuvat eri toimijoiden, pääasiassa Euroopan ammattijärjestöjen keskusliittojen tai eurooppalaisten yritysneuvostojen, allekirjoittamiin lukuisiin asiakirjoihin (23). Yli 200 kansainvälisen työehtosopimuksen avulla pyritään nykyaikaistamaan monikansallisten yritysten työmarkkinasuhteita (24). Käytännöllisempi ohjeistus yritystasolla käytäviä rajatylittäviä työehtosopimusneuvotteluja varten tehostaisi tätä EU:n työmarkkinasuhdejärjestelmän tasoa.

3.14

Kaikki tämä toiminta osoittaa, miten dynaamista työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu eri tasoilla on. Tällainen dynaamisuus saattaa tosin edellyttää välineitä, joiden turvin työmarkkinavuoropuhelulla voidaan vastata tehokkaasti yritysten ja työntekijöiden uusimpiin tarpeisiin, jotka johtuvat nopeista siirtymistä ja työjärjestelyjen muutoksista. Komission (25) tukeman vuonna 2018 allekirjoitetun nelikantaperiaatteella annetun lausuman ”Sosiaalisen vuoropuhelun elvyttäminen” tarkoituksena oli mukauttaa monialainen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu EU:n uusiin institutionaalisiin puitteisiin, joissa unionin talouden ohjauksella ja hallinnalla on aiempaa merkittävämpi rooli kaikkien eurooppalaisten elin- ja työolojen ja -ehtojen ylöspäin suuntautuvan lähentymisen käynnistämisessä.

3.15

Kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030. YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmassa ja sen 17:ssä kestävän kehityksen tavoitteessa tunnustetaan (tavoitteissa 8, 16 ja 17), että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu voi vahvistaa (demokraattisia) instituutioita ja helpottaa muutosta kohti kestäväpohjaisempaa taloutta, sillä sen avulla voidaan muodostaa yhteinen käsitys haasteista ja tavasta vastata niihin. Työmarkkinaosapuolia pidetään tästä syystä keskeisinä toimijoina, kun on kyse yhteiskuntien ja talouksien uudistamisesta ja nykyaikaistamisesta. Työmarkkinaosapuolet voivat edistää useimpien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista ja ottaa kestävyysnäkökannat nykyistä kattavammin huomioon. Neuvottelujen laajentaminen edellyttää uusia kumppanuuksia ja uusia strategioita (26). Riippumaton ja itsenäinen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on avainasemassa pyrittäessä yhdistämään sosiaalipolitiikka terveeseen talouspolitiikkaan ja kestävän talouskasvun, kilpailukyvyn ja sosiaalisen edistymisen strategiaan kaikissa jäsenvaltioissa ja Euroopan talousalueella. (27)

3.16

Jotta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu olisi jatkossakin hyödyllistä, sen puitteissa on käsiteltävä uusia aiheita ja muutoksia työmarkkinoilla ja saatava aikaan todellisia tuloksia. Uudet, epätyypilliset työmuodot saattavat sumentaa työnantaja–työntekijä-suhteen rajoja ja johtaa siihen, että yhä useammat eivät kuulu kollektiivisen neuvottelumenettelyn tai suojaavan lainsäädännön piiriin. Tätä aihealuetta voidaan käsitellä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa, joka voi auttaa turvaamaan työntekijöiden ja yritysten välisen yhteisymmärryksen, jotta kestävyyden kaikki osa-alueet voidaan ottaa huomioon.

3.17

Kolmikantainen työmarkkinavuoropuhelu voi olla vaikuttavampaa, jos se edistää konkreettisia neuvotteluja ja tuloksia kaikilla tasoilla. Kolmikantavuoropuhelun elinten ja neuvotteluprosessien toimivuutta on vara parantaa etenkin Keski- ja Itä-Euroopan maissa, jotta niillä olisi todellista vaikutusta. Tämä johtaisi myös siihen, että työmarkkinaosapuolet pääsisivät osallistumaan politiikan- ja päätöksentekoon aiempaa enemmän, oikea-aikaisesti ja merkityksellisellä tavalla. Meneillään olevien ILO:n ja komission hankkeiden tarkoituksena on kartoittaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun pohjalta syntyviä hyviä käytäntöjä eri maissa sekä viranomaisten toimia, joilla pyritään vahvistamaan työmarkkinavuoropuhelun, myös työehtosopimusneuvottelujen, roolia, kun on kyse uusiin haasteisiin vastaamisesta ja uusien mahdollisuuksien hyödyntämisestä uudenlaisessa työelämässä, ja samalla tukemaan työmarkkinaosapuolten itsenäisyyttä (28).

3.18

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa (29) tunnustetaan työmarkkinaosapuolten itsenäisyys ja niiden oikeus ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin sekä osallistua työ- ja sosiaalipolitiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, myös työehtosopimusneuvottelujen keinoin. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vahvistetaan työmarkkinavuoropuhelun ja työmarkkinaosapuolten sekä työehtosopimusneuvottelujen merkittävä rooli kaikilla tasoilla.

3.19

Toimintasuunnitelmassa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanemiseksi on tarkoitus kartoittaa keinoja edistää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työehtosopimusneuvotteluja ja vahvistaa ammattijärjestöjen ja työnantajajärjestöjen valmiuksia EU- ja jäsenvaltiotasolla.

3.20

Työmarkkinaosapuolet olisi osallistettava talouden ohjausjärjestelmän eurooppalaiseen ohjausjaksoon, etenkin työllisyyteen liittyvien, sosiaalisten ja tarvittaessa taloudellisten uudistusten ja toimintapoliitikkojen kehittämiseen ja täytäntöönpanoon, joko maakohtaisten suositusten tai kansallisen dynamiikan pohjalta, ja niiden olisi päästävä osallistumaan kansallisten uudistusohjelmien laatimiseen (30).

3.21

Monet tahot painottavat, että vain muutamissa maissa valtiovalta ottaa työmarkkinaosapuolet tällaiseen toimintaan mukaan, ja vuosien mittaan kerätyt tiedot osoittavat, että mahdollisuus tulla kuulluksi talouden ohjausjärjestelmän puitteissa on jätetty kulloinkin virassa olevan hallituksen harkintavaltaan. Tilanne on vielä huonompi niissä jäsenvaltioissa, missä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun rakenteissa ja käytännöissä on jo entuudestaankin ollut epäkohtia. Joka tapauksessa kansallisilla työmarkkinaosapuolilla ei aina ole valmiuksia osallistua aloitteellisesti tähän haastavaan prosessiin (31).

3.22

Ohjausjakson puitteissa tapahtuva ja neuvoston työllisyyskomitean harjoittama koordinointi ei aina tuota kaikkien osapuolten kannalta tyydyttäviä tuloksia. Koska eurooppalaisella ohjausjaksolla tulee olemaan merkittävä rooli monivuotisen rahoituskehyksen 2021–2027 ja Next Generation EU -välineen täytäntöönpanossa, olisi harkittava sellaisen mekanismin käyttöönottoa, joka antaa työmarkkinaosapuolille oikeuden tulla kuulluiksi ohjausjakson keskeisissä vaiheissa sekä EU- että jäsenvaltiotasolla. Six-pack-lainsäädäntöpakettiin (32) tehtävän tarkistuksen avulla voitaisiin velvoittaa kansalliset hallitukset kuulemaan työmarkkinaosapuolia oman maansa kannalta tärkeissä ohjausjakson vaiheissa ja ottaa käyttöön esimerkiksi sellaiset kriteerit kuin kuulemisen oikea-aikaisuus, merkityksellisyys ja asianmukaisuus (asetus (EY) N:o 1466/97, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) N:o 1175/2011, 2 -a artiklan 2 kohdan c, d ja e alakohta).

3.23

Eräät tutkimustulokset (33) osoittavat, että kansallisilla työmarkkinaosapuolilla ei aina ole valmiuksia osallistua aloitteellisesti tähän haastavaan prosessiin. Komission olisi edistettävä ja tuettava työmarkkinaosapuolten valmiuksien kehittämiseen tähtääviä toimia, joilla pyritään vahvistamaan kansallisia työmarkkinavuoropuhelujärjestelmiä ja -käytäntöjä, ja hyödynnettävä tähän myös ESR:n varoja. Näin työmarkkinaosapuolet voisivat parantaa valmiuksiaan hoitaa tehtävänsä tehokkaasti meneillään olevan vihreän ja digitaalisen siirtymän aikana, mikä on erittäin tärkeää. Heikot valmiudet eivät tässä yhteydessä ole ainoastaan (puutteellisiin) rahoitus- ja muihin resursseihin liittyvä sisäinen ongelma vaan työmarkkinasuhteiden järjestelmästä riippuen myös rakenteellinen kysymys. Koulutustoimia, joilla vahvistetaan työmarkkinaosapuolten valmiuksia, sekä toimenpiteitä, joilla kannustetaan kahdenvälisiin ala- ja yrityskohtaisiin neuvotteluihin, on tuettava edelleen kunnioittaen työehtosopimusneuvottelujen riippumattomuutta.

3.24

Valmiuksien kehittämistoimien tukemista ESR:n toimenpideohjelmista olisi kehitettävä edelleen. Vaikka käyttöön on otettu kumppanuutta koskevat käytännesäännöt, joiden nojalla työmarkkinaosapuolten pitäisi voida vaikuttaa näiden ohjelmien sisältöön aiempaa enemmän, hallintoviranomaiset eivät osoita työmarkkinaosapuolten valmiuksien kehittämiseen tukivaroja. Ehdotetussa ESR+-asetuksessa olisi esitettävä toimenpiteitä valmiuksien kehittämisen tueksi ja tietoa siitä, miten hallintoviranomaiset saadaan tehostamaan toimiaan työmarkkinaosapuolten valmiuksien kehittämistarpeiden tukemiseksi. Maakohtaisissa sosiaalisissa suosituksissa (myös vuoden 2020 suosituksissa) yksilöidään tähän liittyen ne maat, missä työmarkkinaosapuolet tarvitsevat tukea eniten.

3.25

Unionin ja jäsenvaltioiden hallitusvallan olisi kuultava kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja käytävä kansalaisvuoropuhelua asianmukaisesti erityisesti niiden toimintapolitiikkojen osalta, joissa nämä voivat tuoda lisäarvoa.

4.   Analyysi edellisestä, vuosien 2008–2010 finanssikriisistä saaduista myönteisistä ja kielteisistä kokemuksista ja opetuksista

4.1

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on yleensä osoittautunut kriisiaikoina hyödylliseksi keinoksi löytää ratkaisuja. Näin oli esimerkiksi edellisen kriisin yhteydessä vuosina 2008–2010. On selvää, että työmarkkinaosapuolten reaktioiden tavoitteena oli tuolloin joko työpaikkojen turvaaminen ja irtisanomisten välttäminen tai työpaikkojen menetysten laajuuden ja seurauksien rajoittaminen. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on tärkeä väline, jota valtiot ovat tietyissä olosuhteissa edistäneet globaalin talouskriisin kielteisten taloudellisten ja sosiaalisten seurauksien torjumiseksi. ”Työehtosopimusneuvotteluja on käytetty välineinä pahimman mahdollisen tilanteen eli irtisanomisten, massiivisten työpaikkojen menetysten ja yritysten sulkemisten välttämiseksi.” (34)

4.2

Se, miten kansalliset työmarkkinaosapuolet reagoivat finanssikriisin työmarkkinavaikutuksiin, määräytyi kolmen päätekijän mukaan: talouskriisin syvyys, työmarkkinasuhteiden institutionaalinen rakenne ja valtiovallan päätökset. Maissa, joissa on vakiintuneet työmarkkinavuoropuhelun instituutiot, työmarkkinaosapuolet osallistuivat aktiivisesti nopeiden ja tehokkaiden ala- tai yrityskohtaisten kolmikantaratkaisujen suunnitteluun. Osallistumistavat vaihtelivat selvästi jäsenvaltiosta toiseen. Keskeinen tekijä, joka vaikutti ratkaisevasti työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun onnistumiseen tai epäonnistumiseen, näyttää olleen se, missä määrin valtiovalta tuki prosessia ja otettiinko työmarkkinaosapuolet ajoissa mukaan toimintaan (35). Havaittavissa on seuraava yleinen toimintamalli: kriisin alkuvaiheessa (2008–2010), vakavan taloudellisen paineen vallitessa työmarkkinaosapuolet ryhtyivät toimenpiteisiin yhteisenä tavoitteenaan säilyttää työpaikat ja yleinen työllisyystaso ja hyödynsivät tässä yhteydessä automaattisia sosiaalisia vakauttajia, mikäli niitä oli olemassa. Näin ei toimittu ainoastaan kansallisissa kolmikantaneuvotteluissa, vaan sama malli heijastui myös ala- tai yrityskohtaisiin kahdenvälisiin työehtosopimuksiin (36).

4.3

Kriisin toisessa vaiheessa (2011–2014) nähtiin puolestaan useita merkittäviä vaikutuksia jäsenvaltioiden työmarkkinasuhteiden eri näkökohtiin (37). Yksi näistä oli suuntaus kohti entistä hajautetumpia työehtosopimusneuvotteluja. Eräissä jäsenvaltioissa hallitusten yksipuolisen päätöksenteon lisääntyminen ja työehtosopimusneuvottelujen hajauttaminen johtivat yhdessä siihen, että useita työnantajia käsittävät neuvottelut harvenivat ja työehtosopimusneuvottelujen kattavuus heikkeni. Myös Keski- ja Itä-Euroopan työmarkkinasuhdejärjestelmissä siirryttiin enemmän vapaaehtoisten rakenteiden ja prosessien suuntaan ja vähennettiin kolmikantajärjestelyjä (38).

4.4

Työmarkkinasuhteisiin kohdistuneet vaikutukset olivat kovimmat niissä jäsenvaltioissa, joita kriisi koetteli taloudellisesti ja sosiaalisesti kaikkein eniten. Työmarkkinaosapuolilla oli esimerkiksi Espanjassa, Irlannissa, Kreikassa ja Portugalissa hyvin vähän liikkumavaraa, kun otetaan huomioon, miten laajoja taloudellisia sopeuttamistoimia kyseiset maat joutuivat toteuttamaan (39). Pohjois- ja Keski-Euroopan maiden työmarkkinasuhdejärjestelmät tarjosivat toimijoille ja prosesseille enemmän joustomahdollisuuksia (esim. työehtosopimusten avauslausekkeet), mikä helpotti niiden mukautumista taloudellisten olosuhteiden muutoksiin. Vakaat suhteet työmarkkinaosapuolten välillä mahdollistivat näin ollen myönteisemmät tulokset.

4.5

Kriisin vaikutusten lieventämiseksi otettiin käyttöön kahdentyyppisiä toimenpiteitä. Ensimmäisissä keskityttiin irtisanomisten välttämiseen ja toisissa niiden vaikutusten pienentämiseen. Irtisanomisia pyrittiin useissa maissa välttämään mm. erilaisin työajan lyhentämisjärjestelyin, mutta oli myös selvää, että eräät väestönosat ja huonompiosaiset, epätyypillisissä työsuhteissa olleiden työntekijöiden ryhmät eivät kuuluneet minkäänlaisen sosiaalisen suojelun piiriin. Sosiaaliturvajärjestelmien kattavuus ja tehokkaat julkiset palvelut nousivatkin julkisen politiikan ensisijaisiksi tavoitteiksi. Työajan lyhentämisjärjestelyihin ja etuuksien kattamiin työttömyyskausiin liitettiin täydennys- ja uudelleenkoulutustoimia. Tällaista toimintamallia olisi voitu ja tulisi monissa tapauksissa pitää hyvänä keinona reagoida kriisiin.

4.6

Toiseen vaikutusten lieventämiseksi toteutettujen toimenpiteiden ryhmään kuuluivat yhtäältä neuvottelut erorahoista, joita monet työntekijät kaipasivat, ja toisaalta ammattijärjestöjen ja työnantajien tekemät sopimukset järjestelyistä, joilla tuettiin irtisanottujen työntekijöiden paluuta työmarkkinoille. Sovitut järjestelyt olivat jäsenvaltioiden institutionaalisten järjestelmien erojen vuoksi erilaisia: työpaikan vaihdokset (Alankomaat), siirtymävaiheen työpaikkoja tarjoavat yritykset (Transfergesellschaft, Saksa), työsuhdeturvaneuvostot (Ruotsi) ja työsäätiöt (Itävalta). Näiden toimenpiteiden yhteydessä tarjottiin usein neuvontaa, toteutettiin uudelleensijoittamistoimia, järjestettiin uudelleenkoulutusta ja annettiin tietoa avoimista työpaikoista. Kaikki toimenpiteet löytyvät Euroopan työmarkkinasuhteita käsittelevästä Euroopan komission julkaisusta (40) vuodelta 2010.

4.7

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla on ratkaiseva rooli kehitettäessä oikea-aikaisia ja kohdennettuja toimenpiteitä, joilla tuetaan työllisyyttä ja talouden elpymistä kriisiaikoina, mutta kaikkia ongelmia ei pystytä ratkaisemaan pelkästään sen avulla. Toimiva julkinen politiikka ja sääntely sekä asianmukainen julkisen talouden liikkumavara ovat kriisitilanteissa erityisen tärkeitä (41).

5.   Työntekijöiden osallistuminen yrityksen hallintoon: keino hallita muutosta

5.1

Yritysdemokratia ymmärretään yleisesti ”kestäväpohjaisten” (42) yritysten liiketoimintaprosessien hallinnaksi, joka perustuu työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun, työehtosopimusneuvotteluihin ja työntekijöiden informoimiseen, kuulemiseen ja osallistumiseen yritystasolla (43). Hyvän hallintotavan avulla voi olla mahdollista saavuttaa positiivisia taloudellisia tuloksia sekä sosiaalisia ja ympäristötavoitteita. Tällä hetkellä on käytössä säädösten sekä operatiivisten ja poliittisten toimenpiteiden yhdistelmä, jossa otetaan huomioon kansalliset työmarkkinasuhdekäytännöt ja tilanteet kussakin yrityksessä. Globalisaatio ja eurooppalaisten yritysten kansainväliset tuotantoprosessit ovat muuttaneet tapaa, jolla yrityskohtainen tiedonkulku on järjestetty (44). Luottamukseen perustuva työnantajien ja työntekijöiden yhteistyö on osoittanut merkityksensä viimeksi covid-19-pandemian yhteydessä.

5.2

Työntekijöiden tiedonsaantia, kuulemista ja osallistumista koskevat oikeudet ovat sosiaalisia perusoikeuksia, jotka on kirjattu kansainvälisiin (ILO) ja eurooppalaisiin (Euroopan neuvosto ja EU) ihmisoikeusasiakirjoihin, ja ne ovat olennaisen tärkeitä toimivan työmarkkinavuoropuhelun kannalta.

5.3

Työntekijöiden osallistuminen Euroopan tasolla edistää oikea-aikaista tietojenvaihtoa työntekijöiden edustajien kanssa työmarkkinasuhteiden järjestelmissä, tukee yritysten hallintoon liittyvien tietopohjaisten päätösten tekemistä työntekijöiden edustajien kanssa työntekijöitä suoraan koskevissa asioissa ja edistää kestäväpohjaista ja oikeudenmukaisempaa liiketoimintamallia. Tämä auttaa viemään eteenpäin ajatusta sosiaalisesta markkinataloudesta, jossa Euroopan sosiaalista mallia pidetään eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn moottorina.

5.4

EU:n tasolla on annettu useita säädöksiä, joissa vahvistetaan asiaa koskevat vähimmäisvaatimukset (45) ja määritellään työntekijöiden oikeudet saada tietoa, tulla kuulluiksi ja olla edustettuina yritysten hallintoelimissä. Esimerkkeinä mainittakoon tiedottamista ja kuulemista koskeva direktiivi ja eurooppalaisista yritysneuvostoista annettu direktiivi (46) sekä säädökset, jotka koskevat tiettyjä yritysmuotoja, kuten eurooppayhtiöitä tai eurooppaosuuskuntia, tai tiettyjä tilanteita, kuten rajatylittäviä yritysfuusioita, yritysten luovutuksia ja joukkoirtisanomisia. Eurooppalaiset yritysneuvostot (ja eurooppayhtiön yritysneuvostot) ovat elimiä, joiden kautta työntekijät saavat tietoa ja heitä kuullaan rajatylittävissä asioissa, ja niillä on tärkeä merkitys eurooppalaisille työntekijöille. Niillä on merkittävä rooli EU:n jäsenvaltioiden ja sisämarkkinoiden asteittaisessa yhdentymisessä (47). Eurooppalaisten yritysneuvostojen tiedotus- ja kuulemistoimintaa yritysten rajatylittävien uudelleenjärjestelyjen yhteydessä on kuitenkin vielä vara parantaa ja tehostaa, kuten komissio asiaa käsittelevässä kertomuksessaan (48) korostaa.

5.5

Työntekijät voivat olla mukana yritysten hallintoelimissä useimmissa jäsenvaltioissa, mutta EU-tason yhteisiä toimintaperiaatteita ei ole ja siksi käytännöt vaihtelevat kunkin maan omien järjestelmien mukaan. ETSK kehotti jo asiakokonaisuuteen SOC/470 kuuluvassa lausunnossaan (49) luomaan EU:hun työntekijöiden osallistumista yritysten hallintoelimiin koskevan yhdenmukaistetun sääntelykehyksen. Vuonna 2019 hyväksytyssä yhtiöoikeuspaketissa ei valitettavasti otettu tätä ehdotusta huomioon.

5.6

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteen 8 mukaan työntekijöillä ja heidän edustajillaan on oikeus saada tietoa ja tulla kuulluiksi hyvissä ajoin heidän kannaltaan merkityksellisissä asioissa. Tästä näkökulmasta katsottuna työntekijöiden osallistaminen on erittäin tärkeää, jotta voidaan hallita ekologisten, väestönkehitykseen liittyvien ja teknologisten haasteiden ratkaisemiseksi tarvittavia muutoksia ja helpottaa mukautumista työn organisointia koskeviin muutoksiin tai uudelleenjärjestelyihin (50). ETSK kehottaa EU:n toimielimiä ja kansallisia tahoja ryhtymään toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että työntekijöiden tiedonsaanti-, kuulemis- ja osallistumisoikeuksia kunnioitetaan uudelleenjärjestelyprosesseissa.

5.7

Työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevissa unionin lainsäädäntötoimenpiteissä edellytetään ja tähdennetään, että työntekijöillä on oltava edustus myös näissä kysymyksissä. Eräissä Euroopan maissa tehdyt kolmikantaiset ja kahdenväliset sopimukset covid-19-pandemian leviämisen estämiseksi yritystasolla ovat esimerkkejä työmarkkinaosapuolten yhteisistä ennakoivista aloitteista työterveyden ja turvallisuuden alalla.

5.8

Covid-19-kriisi on yhtäältä tuonut esiin myönteisiä esimerkkejä Euroopassa käytävästä rakentavasta yritystason työmarkkinavuoropuhelusta, jonka avulla pyritään turvaamaan työpaikat ja varmistamaan turvallinen paluu työpaikalle liiketoiminnan jatkuessa. Toisaalta se on osoittanut, että tiedonsaanti- ja kuulemisoikeuksia ei ole kunnioitettu kaikkialla Euroopassa edes hätätilannevaiheessa, olipa kyse sitten uudelleenjärjestelyistä taikka työturvallisuuden ja -terveyden suojelemiseksi tai riskialttiiden työolosuhteiden välttämiseksi tarvittavista toimenpiteistä. EU:n ja jäsenvaltioiden toimet ovatkin välttämättömiä tiedonsaanti- ja kuulemisoikeuksien takaamiseksi covid-19-kriisistä johtuvissa uudelleenjärjestelyprosesseissa.

5.9

EU-tason lisätoimet ovat tarpeen, jotta puutteet saadaan korjattua ja työpaikkademokratiaa vahvistettua. Tavoitteena on turvata riittävä vähimmäissuojelu ja työntekijöiden oikeudet saada tietoa, tulla kuulluiksi ja olla edustettuina yritysten hallintoelimissä rajatylittävissä tilanteissa, joissa kansallista lainsäädäntöä ei voida soveltaa koordinoidusti ja oikeudenmukaisesti. Tarvitaan toimiva monialainen kehys, joka koskee näitä työntekijöiden oikeuksia paitsi eurooppalaisten yhtiömuotojen mukaisissa yrityksissä myös yrityksissä, jotka hyödyntävät käytössä olevia liikkuvuusvälineitä. Jotta voidaan varmistaa eurooppalaisten yritysneuvostojen asianmukainen rooli, on selvitettävä, mitä puutteita tiedonsaannissa on, kun on kyse EU:n ulkopuolisissa maissa harjoitettavasta liiketoiminnasta ja sen vaikutuksista työpaikkoihin sekä työoloihin ja -ehtoihin. Eurooppalaisesta yritysneuvostosta annetun direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä olisi vahvistettava täytäntöönpanon valvontatoimenpiteitä ja sekä otettava käyttöön tehokkaita ja oikeasuhteisia seuraamuksia, mikäli puutteita havaitaan.

5.10

Lisäksi on huolehdittava siitä, että julkisen sektorin työntekijöiden tiedonsaanti- ja kuulemisoikeuksia kunnioitetaan täysin. ETSK kehottaa komissiota toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten asiasta tekemä sopimus pannaan asianmukaisesti täytäntöön.

5.11

Kansalliset käytännöt osoittavat, että työntekijöiden osallistamisessa on eroja. Erityisesti on varmistettava, että hallinto- ja valvontaelimiin EU:n ja jäsenvaltioiden sääntöjen (51) nojalla nimitetyt työntekijöiden edustajat pystyvät hoitamaan kansallisen ja EU-lainsäädännön mukaiset tehtävänsä kunnolla. Lisäksi on tarpeen huolehtia siitä, että työntekijöille tiedotetaan ja heitä kuullaan asianmukaisesti ja hyvissä ajoin yrityksen suunnitelmista ja niiden mahdollisista vaikutuksista työpaikkoihin sekä työoloihin ja -ehtoihin, kuten asiaa koskevassa direktiivissä edellytetään.

6.   Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu osana kestävää ja osallistavaa covid-19-kriisin jälkeistä elpymistä

6.1

Useat organisaatiot ja elimet, kuten ILO, OECD, Euroopan komissio, Eurofound ja Euroopan tason työmarkkinaosapuolet, ovat keränneet, julkaisseet ja päivittäneet säännöllisesti tietoa kansallisen tason toimenpiteistä, joilla reagoitiin ensin hätätilanteeseen ja pyrittiin sen jälkeen käynnistämään taloudellinen toiminta uudelleen ja laatimaan elpymisohjelmia.

6.2

Eräissä maissa on pandemian alusta lähtien allekirjoitettu kahdenvälisiä ja kolmikantaisia sopimuksia sekä lukuisia kahdenvälisiä alakohtaisia sopimuksia sellaisten toimenpiteiden käyttöönottamiseksi, joiden avulla työympäristö pidetään terveellisenä ja turvallisena.

6.3

Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden koordinoimaton toiminta pandemiakriisin alussa, on selvää, että elpymisvaiheessa tarvitaan jäsenvaltioiden keskinäiseen solidaarisuuteen perustuvaa lähestymistapaa Euroopan tulevaisuuden turvaamiseksi.

6.4

Eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet – EAY, BusinessEurope, CEEP ja SME United – kehottavat covid-19-kriisiä koskevassa yhteisessä julkilausumassaan painokkaasti jäsenvaltioita ottamaan kansalliset työmarkkinaosapuolet mukaan kansallisten toimenpiteiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon. Kansallisten työmarkkinaosapuolten aktiivinen ja tehokas osallistuminen riippuu kuitenkin paitsi niiden omista valmiuksista myös siitä, tunnustaako hallitus niiden roolin pandemian hillitsemisessä ja sen sosioekonomisten seurausten hoitamisessa. On olemassa hyviä esimerkkejä alakohtaisten eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten johtamasta ennakoivasta kriisinhallinnasta. Jotkin niistä perustuvat kolmikantaiseen ja toiset taas kahdenväliseen toimintaan. Useissa Euroopan maissa on pyritty hillitsemään viruksen leviämistä työehtosopimusten antamin keinoin huolehtimalla turvallisesta työympäristöstä, erityisistä työjärjestelyistä ja sosiaalisista turvaverkoista, kuten sairauslomista ja vanhempainvapaista.

6.5

EU:n elpymissuunnitelma, joka sisältää komission ehdotuksen Next Generation EU -välineestä ja kaikki jo hyväksytyt, EKP:n ja EIP:n myöntämiin tilapäisiin varoihin, tukiin ja lainoihin liittyvät toimenpiteet, on kiistämättä merkittävä rahoitustoimenpidepaketti, jonka pitäisi saada liikkeelle julkisia ja yksityisiä investointeja kestävän kasvun ja laadukkaiden työpaikkojen tukemiseksi.

6.6

Kesäkuun 23. päivänä 2020 pidetyssä kasvua ja työllisyyttä käsitelleessä sosiaalialan kolmikantahuippukokouksessa työmarkkinaosapuolet korostivat tarvetta investoida julkiseen terveydenhuoltoon ja kriisiaikana eniten kärsineisiin palveluihin ja tehdä ekologista siirtymää, digitaalista muutosta ja innovatiivisia teknologioita edistäviä rakenteellisia investointeja. Näin voidaan parantaa Euroopan kilpailukykyä tukemalla laadukkaita työpaikkoja, koulutusta sekä sosiaalista ja taloudellista kehitystä koordinoiduissa eurooppalaisissa puitteissa.

6.7

On ratkaisevan tärkeää, että EU:n elpymissuunnitelma pohjautuu työmarkkinaosapuolten osallistumiseen ja että ne otetaan mukaan suunnitelman toteutukseen kaikilla tasoilla. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on hyvän hallinnon keskeinen väline kriisiaikoina. Kolmikantakuulemiset ja -neuvottelut parantavat kriisiin taltuttamiseen tähtääviä toimintapolitiikkoja, osallistavat työmarkkinaosapuolet täytäntöönpanoon ja lisäävät niiden luottamusta siihen, että vaikeudet voitetaan, sekä tukevat samalla sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja talouksiemme selviytymis- ja palautumiskykyä. Kriisin vaikutuksia työntekijöihin, yrityksiin ja paikallisyhteisöihin kartoitetaan myös paikallisviranomaisten kanssa, ja tämä on olennaisen tärkeää sovittujen väliaikaisten toimenpiteiden hyväksymisen sekä keskipitkän ja pitkän aikavälin elpymissuunnitelmia koskevan yhteisymmärryksen kannalta.

6.8

On välttämätöntä laatia kansallisia suunnitelmia EU-varojen kohdentamiseksi keskipitkän ja pitkän aikavälin suunnitelmien pohjalta. Tässä yhteydessä on huolehdittava siitä, ettei varoja hajauteta liikaa, ja otettava huomioon hätätilanteen aikana esiin tulleet haavoittuvuudet ja eriarvoisuuden lisääntyminen yhteiskunnassa.

6.9

Eräissä EU:n jäsenvaltioissa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on osoittautunut toimivaksi keinoksi hyväksyä nopeasti ja tehokkaasti jämeriä hätätoimenpiteitä, joilla autetaan yrityksiä selviytymään kriisistä ja siten säilyttämään työpaikat ja pitämään ihmiset työmarkkinoilla. Se on auttanut turvaamaan työajan lyhentämisjärjestelyt, joilla on tarkoitus vähentää kriisin vaikutuksia työllisyyteen ja tarjota työntekijöille ja yrityksille suunnitteluvarmuutta elpymisvaiheen ajaksi.

6.10

Muutamissa jäsenvaltioissa haavoittuvimmassa asemassa olevat ryhmät, kuten epätyypillisissä työsuhteissa olevat, itsenäiset ammatinharjoittajat ja pimeän työn tekijät, eivät kuitenkaan ole päässeet suojatoimien piiriin ja uhkaavat ajautua köyhyyteen, mikä pahentaa sosiaalista kriisiä.

6.11

EU voi pitkällä aikavälillä tukea jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia peruuttamalla sellaiset rakenneuudistukset, jotka heikentävät työsuhdeturvaa, sekä jättämällä enemmän tilaa työehtosopimusneuvotteluille ja vahvistamalla työmarkkinainstituutioita. EU:n olisi myös käsiteltävä sellaisia kiireellisiä haasteita kuin pitkäaikaistyöttömyys, siirtyminen vihreisiin ja digitalisoituihin prosesseihin ja työllistyvyyttä edistävä täydennys- ja uudelleenkoulutus, sekä luotava asianmukainen sääntelykehys erilaisille työmuodoille.

6.12

Parempi yhteistyö komission, jäsenvaltioiden hallitusvallan, työnantajien ja ammattijärjestöjen välillä voi myös auttaa sosiaaliturvajärjestelmiä reagoimaan muuttuvaan taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen Euroopassa niin, että haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, jotka ovat tällä hetkellä järjestelmien ulkopuolella, voidaan saattaa niiden piiriin. Eurooppalaista ohjausjaksoa olisi kehitettävä työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvostossa siten, että otetaan käyttöön uusi indikaattoreiden tulostaulu ja autetaan jäsenvaltioita näin arvioimaan edistymistä sovittujen toimintapolitiikkojen täytäntöönpanossa ja yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa Euroopan tasolla. Sekä EU:n että kansallisen tason viranomaisten ja kaikkien eri tasojen työmarkkinaosapuolten ja muiden sosiaalisten sidosryhmien määrätietoisuus ja vastuullisuus on näinä koettelevina aikoina erittäin tärkeää talouksiemme kestäväpohjaisen elpymisen varmistamiseksi ja Euroopan sosiaalisen mallin vahvistamiseksi.

6.13

Euroopan komissio esitti tiedonannossaan ”Talouspolitiikan EU-ohjausjakso 2020: maakohtaiset suositukset” (52) covid-19-pandemiaa koskevia suosituksia kaikille jäsenvaltioille. Tiedonannon johdanto-osassa korostetaan, että toimiva työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on avainasemassa pyrittäessä varmistamaan, että toteutetut toimenpiteet ovat tuloksellisia, osallistavia ja kestäväpohjaisia. On todettava, että eräissä jäsenvaltioissa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun sekä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistamisen käytäntöä on covid-19-pandemian aikana heikennetty tai rajoitettu (53). Kolmea jäsenvaltiota – Puola, Romania ja Unkari – on tämän seurauksena kehotettu varmistamaan työmarkkinaosapuolten ja sidosryhmien riittävä ja tehokas osallistuminen päätöksentekoon. ETSK kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti ja arvioimaan maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoa näissä maissa.

6.14

Komission olisi varmistettava ja valvottava (esimerkiksi raportointivälineiden avulla), että jäsenvaltiot käyvät toimivaa työmarkkinavuoropuhelua kansallisten sidosryhmien kanssa eurooppalaisen ohjausjakson kaikissa vaiheissa ja suunniteltaessa kansallisia elpymissuunnitelmia. Näin taataan tehokas seuranta ja täytäntöönpano laajan sitoutumisen pohjalta.

6.15

On erittäin tärkeää huolehtia siitä, että työmarkkinaosapuolten valmiuksia ei heikennetä koronajan seurauksena. EU:n on harkittava kaikkia tarvittavia toimenpiteitä, myös taloudellisten resurssien myöntämistä, jotta työmarkkinaosapuolten valmiuksia voidaan kehittää niin työmarkkinavuoropuhelutoiminnan kuin vuoropuhelurakenteidenkin osalta. Eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet ovat esittäneet komissiolle yhteisen ehdotuksen (54) uuden rahoitusvälineen luomisesta niiden poikkeuksellisten toimenpiteiden tueksi, joita ne toteuttavat covid-19-kriisin aikana.

---

(1)  Ilmauksella ”sidosryhmät” viitataan työmarkkinaosapuoliin (työnantajat ja ammattijärjestöt). Työmarkkinaosapuolten kolmikantaneuvotteluissa siihen sisältyvät myös hallitukset.

(2)  ILO:n julistus sosiaalisesti oikeudenmukaisesta globalisaatiosta, kansainvälinen työkonferenssi (ILC), 2008, ILO:n päätöslauselma Resolution concerning the Recurrent Discussion on social dialogue, hyväksytty ILC:ssä 13. kesäkuuta 2013 ja ILO:n päätöslauselma Resolution concerning the second recurrent discussion on social dialogue and tripartism, hyväksytty ILC:ssä 8. kesäkuuta 2018. Ks. myös ILO:n satavuotisjulistus työn tulevaisuudesta, hyväksytty ILC:n 108. täysistunnossa, 2019.

(3)  Ks. edellä mainittu ILO:n päätöslauselma, 2018 ja Conclusions of the general discussion on Decent work in global supply chains, kesäkuu 2016.

(4)  Tuoreet OECD:n tutkimukset Employment Outlook 2019 ja Going Digital: Shaping Policies, Improving lives Report 2019.

(5)  Komissio kehottaa maakohtaisissa suosituksissaan useita EU:n jäsenvaltioita ryhtymään erityisiin toimenpiteisiin työehtosopimusneuvottelujen ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun esteiden poistamiseksi.

(6)  On tärkeää panna merkille, että kolmikantaneuvotteluja koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 144 on ratifioinut 26 EU:n jäsenvaltiota ja se tulee Kroatiassa voimaan helmikuussa 2021. Luxemburg ei kuitenkaan ole ratifioinut sitä.

(7)  EUVL C 125, 21.4.2017, s. 10.

(8)  Eurofound, 2020, Capacity building for effective social dialogue in the European Union.

(9)  SEUT-sopimuksen 151–155 artikla.

(10)  EUVL C 232, 14.7.2020, s. 18.

(11)  Sopimus tehtiin alun perin vuonna 1996, ja sitä tarkistettiin vuonna 2009. Se saatettiin osaksi unionin lainsäädäntöä neuvoston direktiivillä 2010/18/EU.

(12)  Saatettiin osaksi unionin lainsäädäntöä neuvoston direktiivillä 97/81/EY.

(13)  Saatettiin osaksi unionin lainsäädäntöä neuvoston direktiivillä 99/70/EY.

(14)  Etätyöstä (2002), työperäisestä stressistä (2004), häirinnästä ja väkivallasta työelämässä (2007), osallistavista työmarkkinoista (2010), aktiivisena ikääntymisestä ja eri sukupolvet huomioivasta lähestymistavasta (2017) sekä digitalisaatiosta (2020).

(15)  Elinikäisestä valmiuksien ja pätevyyksien kehittämisestä (2002), sukupuolten tasa-arvosta (2005) ja nuorisotyöllisyydestä (2013).

(16)  Työohjelmassa 2019–2021 keskitytään seuraaviin kuuteen painopisteeseen: digitalisaatio, työmarkkinoiden ja sosiaalijärjestelmien suorituskyvyn parantaminen, osaaminen, psykososiaaliset näkökohdat ja riskit työpaikalla, valmiuksien kehittäminen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistamiseksi ja kiertotalous.

(17)  Lausuma on saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/social/main.jsp?langId=fi&catId=89&newsId=2562

(18)  Komission 20. toukokuuta 1998 antama päätös 98/500/EY Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävien alakohtaisten neuvottelukomiteoiden perustamisesta, saatavilla osoitteessa https://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:1998:225:0027:0028:FI:PDF

(19)  Esimerkiksi liikenne, energia, maatalous, rakentaminen, kauppa, metalliteollisuus, telakkateollisuus, koulutus sekä vakuutus- ja pankkiala.

(20)  Kerckhofs, Eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten alakohtainen vuoropuhelu: Tietoja ja lukuja, Eurofound, 2019, saatavilla osoitteessa https://www.eurofound.europa.eu/fi/publications/report/2019/european-sectoral-social-dialogue-facts-and-figures

(21)  Ks. tarkat viitteet tekstijaksosta 5.

(22)  Eurooppalaiset yritysneuvostot luotiin alun perin eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 22. syyskuuta 1994 annetulla direktiivillä 94/45/EY, mutta nykyään niitä säännellään uudelleenlaaditulla direktiivillä, https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:02009L0038-20151009. Benchmarking Working Europe 2019 -katsauksen mukaan vuonna 2018 eurooppalaisia yritysneuvostoja oli 1 150 ja niissä oli mukana noin 20 000 työntekijöiden edustajaa.

(23)  EAY ja BusinessEurope, loppuraportti Building on experiences: A win-win approach to transnational industrial relations in multinational companies, 2018.

(24)  Perustuu Euroopan komission tietoihin, Database on transnational company agreements, saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=978&langId=en

(25)  Lisätietoa aiheesta löytyy osoitteesta https://ec.europa.eu/social/main.jsp?eventsId=1028&catId=88&furtherEvents=yes&langId=en&

(26)  Sustainability and governance, ESDE, luku 6.

(27)  Ensimmäiset tulokset ILO:n ja EU:n hankkeesta, joka käsittelee työmarkkinaosapuolten ja niiden vuoropuhelun kehittämistä, esiteltiin viime maaliskuussa pidetyssä konferenssissa. Ne koskivat kansallisten työmarkkinavuoropuhelun instituutioiden toimivuutta ja hallitusten roolia prosessin edistämisessä.

(28)  ILO:n ja komission uudessa hankkeessa keskitytään analysoimaan ja dokumentoimaan sitä, miten työmarkkinaosapuolet EU:n jäsenvaltioissa pyrkivät mukautumaan tällaisiin muutoksiin. Youcef Ghellab ja Daniel Vaughan-Whitehead.

(29)  Toimielinten välinen julistus Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista, (2017/C 428/09)

(30)  Eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa käydyt kansalliset vuoropuhelut, ks. EAY:n julkaisema indeksi ammattijärjestöjen osallistumisesta ohjausjaksoon (Trade Union Involvement Index for the Semester Process).

(31)  Useat Eurofoundin, EAY:n, Euroopan komission, työllisyyskomitean ja European Social Observatory -tutkimuskeskuksen raportit vahvistavat, että työmarkkinaosapuolet eivät pääse osallistumaan toimintaan asianmukaisesti.

(32)  https://ec.europa.eu/info/business-economy-euro/economic-and-fiscal-policy-coordination/eu-economic-governance-monitoring-prevention-correction/european-semester/framework/eus-economic-governance-explained_fi

(33)  Ks. edellä mainitut Eurofoundin raportit, EAY:n tutkimuslaitoksen ETUI:n katsaus Benchmarking Working Europe 2018 ja EAY:n vuosianalyysit maakohtaisten suositusten täytäntöönpanosta ohjausjakson yhteydessä.

(34)  EAY, Benchmarking Working Europe 2010, Bryssel, 2010.

(35)  ILO:n toimintapoliittinen katsaus The need for social dialogue in addressing the COVID-19 crisis, Geneve, toukokuu 2020.

(36)  Eurofound, 2012, Social dialogue in times of global economic crisis.

(37)  Eurofound, 2013, Comparative analytical report: the impact of the crisis on working conditions relations.

(38)  Glassner, 2013, Central and eastern European industrial relations in the crisis: national divergence and path-dependent change and ILO Recovering from the crisis through social dialogue in the new EU Member States: the case of Bulgaria, the Czech Republic, Poland and Slovenia.

(39)  Eurofound, 2014, Changes to wage-setting mechanisms in the context of the crisis and the EU’s new economic governance regime.

(40)  European Commission’s Industrial relations in Europe, (2010)

(41)  Ks. edellä mainittu ILO:n toimintapoliittinen katsaus, 2020 ja OECD:n verkkoportaalin Tackling the coronavirus – contributing to a global effort päivitykset, maaliskuu 2020.

(42)  EUVL C 161, 6.6.2013, s. 35 – ”kestäväpohjainen” yritys määritellään tekstijaksossa 3.

(43)  Eurofoundin tutkimukseen perustuva artikkeli ”Industrial democracy in Europe: a quantitative approach”, Pablo Sanz, Christian Weiz, Maria Caprile & Ricardo Rodriguez Contreras, julkaisussa Labour and Industry, kesäkuu 2020.

(44)  Eurofoundin tutkimukseen perustuva artikkeli ”Industrial democracy in Europe: a quantitative approach”, Pablo Sanz, Christian Weiz, Maria Caprile & Ricardo Rodriguez Contreras, julkaisussa Labour and Industry, kesäkuu 2020.

(45)  Direktiivi 2002/14/EY tiedottamista ja kuulemista koskevista puitteista ja direktiivi 2009/38/EY eurooppalaisista yritysneuvostoista.

(46)  Direktiivi 94/45/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/38/EY.

(47)  Eurofound (2020), Social dialogue and HR practices in European global companies sisältää analyysin ja havaintoja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun eurooppalaisen ulottuvuuden kehityksestä niin yritysten monikansallisen tason päätöksenteossa kuin paikallisissa tytäryhtiöissäkin sekä eurooppalaisten yritysneuvostojen roolista tärkeänä yhdyssiteenä yrityksessä käytävän työmarkkinavuoropuhelun eri tasojen, esimerkiksi kansallisen ja eurooppalaisen tason, välillä.

(48)  Euroopan komissio, ”Kertomus eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä annetun direktiivin 2009/38/EY (uudelleenlaadittu toisinto) täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa”, Bryssel, 14.5.2018, COM(2018) 292 final.

(49)  EUVL C 161, 6.6.2013, s. 35.

(50)  Eurofoundin tutkimukseen perustuva artikkeli ”Industrial democracy in Europe: a quantitative approach”, Pablo Sanz, Christian Weiz, Maria Caprile & Ricardo Rodriguez Contreras, julkaisussa Labour and Industry, kesäkuu 2020.

(51)  Esimerkkejä: Saksa: lakisääteinen suora nimitys; Alankomaat: työntekijöiden nimeämien johtohenkilöiden valinta; Ranska: suorien nimitysten ja osakkaiden tekemien nimitysten yhdistelmä; Ruotsi: ammattiyhdistysten edustajien nimitykset.

(52)  Komission tiedonanto COM(2020) 500 final, 20.5.2020, ”Talouspolitiikan EU-ohjausjakso 2020: maakohtaiset suositukset”.

(53)  EAY:n katsaus, Workers’ Information, consultation and participation, 15. toukokuuta 2020.

(54)  Eri aloja edustavien eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten yhteinen ehdotus erityisen taloudellisen välineen luomisesta työmarkkinaosapuolten tukemiseksi covid-19-kriisin aikana, osoitettu komission varapuheenjohtajalle Valdis Dombrovskisille ja työllisyysasioista ja sosiaalisista oikeuksista vastaavalle komission jäsenelle Nicolas Schmitille, 10. huhtikuuta 2020.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 168/2013 muuttamisesta L-luokan ajoneuvojen sarjan viimeisiä ajoneuvoja koskevien erityistoimenpiteiden osalta covid-19-epidemian vastatoimena”

(COM(2020) 491 final – 2020/0251 (COD))

(2021/C 10/04)

Esittelijä:

Christophe LEFÈVRE

Lausuntopyyntö	Euroopan unionin neuvosto, 14.9.2020 Euroopan parlamentti, 14.9.2020
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla
Vastaava jaosto	”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus”
Komitean työvaliokunnan päätös	15.9.2020
Hyväksyminen täysistunnossa	29.10.2020
Täysistunnon nro	555
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	220/3/18

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK on tarkastellut Euroopan komission ehdotusta asetukseksi, jolla annettaisiin Euro 4 -ajoneuvoluokan moottoripyörien valmistajille mahdollisuus myydä varastossa 15. maaliskuuta 2020 olleita ajoneuvoja tammikuun 1. päivän 2021 jälkeen, kun otetaan huomioon, että covid-19-kriisin johdosta myynti on loppunut vuonna 2020 lähes kokonaan.

1.2

Tarkoituksena on ollut rajoittaa määräajan umpeutuessa eli pakollisten Euro 5 -vaatimusten tullessa voimaan 1. tammikuuta 2021 mahdollisuutta myydä Euro 5 -ajoneuvoja saastuttavampien ajoneuvojen varasto.

1.3

ETSK toteaa, että ehdotus ei millään tavalla kyseenalaista Euro 5 -vaatimusten mukaisten moottoripyörien myyntiä koskevan velvoitteen täytäntöönpanon aloittamista eikä Euro 4 -ajoneuvojen tuotannon lopettamista.

1.4

ETSK kannattaa asetusehdotusta, jota se pitää asianmukaisena ja tasapainoisena toimenpiteenä pyrittäessä torjumaan covid-19-kriisin taloudellisia vaikutuksia ja välttämään Euro 4 -ajoneuvojen varaston kallista romuttamista.

1.5

Ehdotuksella varmistetaan tasapaino covid-19-kriisin vakavasti häiritsemien sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan takaamisen ja maantieliikenteen ympäristövaikutusten vähentämiseen tähtäävien toimien jatkamisen välillä.

2.   Komission ehdotuksen sisältö

2.1

Covid-19-pandemia on vaikuttanut moottoripyöräalaan, sillä sulkutoimien vuoksi kysyntä on laskenut merkittävästi ja ajoneuvojen varastot kasvaneet, kun 60 prosenttia vuosimyynnistä tapahtuu yleensä maaliskuun ja heinäkuun välisenä aikana. Tämän vuoksi valmistajat eivät ole pystyneet noudattamaan kaikkia 15. tammikuuta 2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 168/2013 (1) asetettuja määräaikoja.

2.2

Asetuksen mukaan ajoneuvojen päästörajoitusten Euro 5 -vaiheen soveltaminen alkaa 1. tammikuuta 2021, mikä tarkoittaa, että kyseisestä päivästä alkaen unionin markkinoille voidaan saattaa ainoastaan Euro 5 -vaatimusten mukaisia ajoneuvoja.

2.3

Sarjan viimeisiä L-luokan ajoneuvoja koskevissa asetuksen säännöksissä annetaan valmistajille mahdollisuus saattaa markkinoille rajoitettu osa varastossa olevista ajoneuvoista, joiden EU-tyyppihyväksyntä ei ole enää voimassa.

2.4

Vaikka asetuksessa annetaan valmistajille mahdollisuus myydä niin kutsuttuja sarjan viimeisiä ajoneuvoja, tällaisten ajoneuvojen myyntimäärä ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia kahden edellisen vuoden aikana myytyjen ajoneuvojen määrästä tai enemmän kuin 100 ajoneuvoa jäsenvaltiota kohti. Alan lähteissä arvioidaan, että maaliskuussa 2020 varastossa oli noin 553 700 Euro 4 -vaatimusten mukaista ajoneuvoa. Kun otetaan huomioon myynnin väheneminen 98 prosentilla ja varastossa olevien ajoneuvojen määrä, sarjan viimeisiä ajoneuvoja koskevat nykyiset säännökset eivät ole asianmukainen väline tilanteen korjaamiseksi.

2.5

Ehdotuksen tarkoituksena on ottaa käyttöön poikkeus, jolla sallitaan valmistajien saattaa markkinoille – ainoastaan vuoden 2021 aikana – enemmän varastossa 15. maaliskuuta 2020 olleita sarjan viimeisiä Euro 4 -ajoneuvoja kuin alkuperäisessä asetuksessa sallitaan.

2.6

Koska tämä ehdotus viivästyttää ajoneuvojen uutta sukupolvea saastuttavampien ajoneuvojen myynnin lopettamista, joustomahdollisuus rajoitetaan koskemaan ajoneuvoja, jotka oli jo valmistettu sulkutoimien alkaessa. Lisäksi sillä vältetään sellaisten ajoneuvojen tarpeeton romuttaminen, jotka olisi normaaliolosuhteissa saatettu markkinoille. Ehdotuksella ei lykätä Euro 5 -vaihetta, joka tulee voimaan 1. tammikuuta 2021 kaikkien uusien ajoneuvojen osalta.

3.   Yleistä

3.1

ETSK toistaa tukevansa kaikkia aloitteita, joilla pyritään vähentämään saastepäästöjä ja parantamaan ilmanlaatua, ja erityisesti Euro-normeina tunnettujen päästönormien käyttöönottoa liikennealalla. On välttämätöntä rajoittaa hiilimonoksidin, typen oksidien, hiilivetyjen ja mikrohiukkasten kaltaisten aineiden aiheuttamia saastuttavia päästöjä.

3.2

Kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta annettua asetusta (2) koskevassa lausunnossaan, jonka ETSK hyväksyi yksimielisesti 19. tammikuuta 2011, komitea suhtautui myönteisesti Euroopan komission ehdottamaan määräaikaan (3) uusien Euro-päästöluokkien käyttöönottamiseksi.

3.3

ETSK toteaa, että covid-19-pandemia on suuri haaste suurimmalle osalle Euroopan talouden aloista ja erityisesti moottoripyörien myynnin kaltaisille kausimarkkinoille, joihin huippusesongin aikana toteutetut sulkutoimet erityisesti vaikuttivat.

3.4

Tämä tilanne ei antanut valmistajille mahdollisuutta myydä riittävää määrää Euro 4 -ajoneuvoja, joiden tyyppihyväksynnän voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2020. ETSK katsoo, että sarjan viimeisiä ajoneuvoja koskevat nykyiset säännökset eivät tarjoa moottoripyöräteollisuudelle riittävää tukea kriisin taloudellisten vaikutusten lieventämiseksi.

3.5

ETSK katsookin, että on löydettävä asianmukainen ratkaisu moottoripyöräalan kohtaamiin vaikeuksiin ja saavutettava tasapaino varastossa 15. maaliskuuta 2020 lähtien olleiden ajoneuvojen myynnin tarpeen ja sen välillä, että Euro 5 -vaatimusten voimaantuloa ei pidä lykätä 1. tammikuuta 2021 pidemmälle.

3.6

ETSK kannattaakin sarjan viimeisiä L-luokan ajoneuvoja koskevien erityistoimenpiteiden käyttöönottoa vuodeksi 2021. Tämä olisi komitean mukaan asianmukainen ja tasapainoinen keino varmistaa sisämarkkinoiden sujuva toiminta ja jatkaa pyrkimyksiä maantieliikenteen ympäristövaikutusten vähentämiseksi.

---

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 168/2013, annettu 15 päivänä tammikuuta 2013, kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta.

(2)  COM(2010) 542 final, ETSK:n lausunto: EUVL C 84, 17.3.2011, s. 30.

(3)  Ks. alaviite 2.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista: ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2014/65/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiedonantovaatimuksista, tuotehallinnasta ja positiolimiiteistä covid-19-pandemiasta elpymisen edistämiseksi”

(COM(2020) 280 final – 2020/0152 (COD)),

”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) 2017/1129 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse EU:n elpymisesitteestä ja rahoituksenvälittäjiä koskevista kohdennetuista mukautuksista, joilla helpotetaan toipumista covid-19-pandemiasta”

(COM(2020) 281 final – 2020/0155 (COD)),

”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yleisestä arvopaperistamista koskevasta kehyksestä ja erityisestä kehyksestä yksinkertaiselle, läpinäkyvälle ja standardoidulle arvopaperistamiselle annetun asetuksen (EU) 2017/2402 muuttamisesta covid-19-pandemiasta toipumisen helpottamiseksi”

(COM(2020) 282 final – 2020/0151 (COD)),

”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta arvopaperistamiskehyksen mukautusten osalta talouden elpymisen tukemiseksi covid-19-pandemian seurauksena”

(COM(2020) 283 final – 2020/0156 (COD))

(2021/C 10/05)

Yleisesittelijä:

Giuseppe GUERINI

Lausuntopyyntö	Euroopan unionin neuvosto, 27.08.2020 (COM(2020) 281 final, COM(2020) 282 final ja COM(2020) 283 final). Euroopan parlamentti, 14.09.2020 (COM(2020) 281 final, COM(2020) 282 final ja COM(2020) 283 final). Euroopan komissio, 23.09.2020 (COM (2020) 280 final).
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 ja 304 artikla
Vastaava jaosto	”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus”
Hyväksyminen täysistunnossa	29.10.2020
Täysistunnon nro	555
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	246/0/8

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK kannattaa ja tukee käsillä olevan lausunnon aiheena olevaan pääomamarkkinoiden elpymispakettiin sisältyviä ehdotuksia rahoitusmarkkinoiden sääntelyä koskevan direktiivin muuttamisesta. Paketin ehdotuksilla pyritään yksinkertaistamaan huomattavasti rahoitusmarkkinoihin liittyviä asiakirjoja ja vaatimuksia ja erityisesti MiFID II -direktiivin säännöksiä. Koska muutospaketti sisälsi alun perin neljä erilaista muutostoimenpidettä, tässä lausunnossa on kuitenkin aiheellista ottaa huomioon koko yksinkertaistamissuunnitelma, jonka tavoitteena on yksinkertaistaa MiFID II -säännöksiä mutta yleisemmin myös keventää pankki- ja rahoitusalan toimijoiden hallinnollista taakkaa ja vapauttaa siten resursseja talouden elpymistä edistäviin investointeihin.

1.2

ETSK kannattaa komission ehdotuksia ja sen esittämässä uudistuspaketissa asetettuja tavoitteita, sillä nyt tulee uudistaa sääntöjä kaikin mahdollisin tavoin, jotta i) helpotetaan reaalitalouden investointeja, ii) edistetään luotonantoa yksityishenkilöille ja pk-yrityksille ja iii) edesautetaan eurooppalaisten yritysten pääomapohjan vahvistamista ja arvopaperimarkkinoiden aseman lujittumista.

1.3

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että eräitä rahoitusalan sääntelystä hyväksyttäville vastapuolille ja ammattimaisille sijoittajille aiheutuvia velvoitteita yksinkertaistetaan, ja yhtyy pankkialan toimijoiden asialle jo ilmaisemaan tukeen.

1.4

ETSK muistuttaa kuluttajien ja kansalaisyhteiskunnan edustajana tarpeesta suojella myös säästäjiä ja ei-ammattimaisia sijoittajia ja on näin ollen tyytyväinen siihen, että komissio on päättänyt esittää kohdennettuja muutoksia ja pyrkiä pitämään niiden yhteydessä rahoitusalan säännösten soveltamisen kynnysarvo korkeana ja sovittamaan tasapainoisesti yhteen eri sijoittajaryhmien tarpeet. Säännösten yksinkertaistaminen ei saisikaan löyhentää säästäjien ja kokemattomampien sijoittajien suojelua, ja näiden tahojen ja ammattimaisten toimijoiden välillä tulee tehdä selvä ero.

1.5

ETSK kannattaa komission tavoitetta vähentää sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja aineellisten resurssien tuhlausta supistamalla merkittävästi paperiasiakirjojen tuottamista sijoituksiin liittyen ja suosimalla niiden sijasta digitaalisia välineitä, joiden ansiosta toimijoiden ja asiakkaiden välinen yhteydenpito on nopeampaa ja varmempaa, asiakirjojen säilytys on helpompaa ja toiminta on ekologisesti kestävämpää.

1.6

ETSK on erityisen tyytyväinen tavoitteeseen yksinkertaistaa järjestämättömien vastuiden arvopaperistamista. Tällainen sääntelykehitys antaa nimittäin pankeille mahdollisuuden keventää taseitaan, mikä lisää niiden luotonantokapasiteettia aikana, jolloin tämä kapasiteetti on äärimmäisen tärkeä.

1.7

ETSK katsookin, että komission toimien tulisi olla jopa ehdotettua laajempia ja järeämpiä. Järjestämättömien lainojen arvopaperistamista koskeva nykyinen sääntelykehys on pandemiaa edeltävältä ajalta, ja sen tiettyjen osien jähmeys voi vaikuttaa nykyisessä pandemian synkentämässä taloustilanteessa kielteisesti reaalitalouteen ja erityisesti pk-yrityksiin.

1.8

Kun tähän jähmeyteen – etenkin joustamattomuuteen siinä, missä ajassa pankit voivat toteuttaa järjestämättömien vastuiden siirtoja – puututaan, on pyrittävä huolellisesti varmistamaan, ettei ehdotettu yksinkertaistaminen hyödytä kohtuuttomasti toimijoita, jotka ovat erikoistuneet järjestämättömien lainojen käsittelyyn, ja aiheuta reaalitalouden yrityksille (lisä)vaikeuksia sen vuoksi, että pankkeja kannustetaan sanoutumaan irti tällaisista saatavista liian nopeasti.

2.   Yleistä

2.1

Euroopan komission 24. heinäkuuta 2020 esittämä rahoitusalan säännösten muuttamista koskeva ehdotuspaketti on jatkoa viime kuukausina toteutetuille lukuisille pankki- ja rahoitusalan toimenpiteille, joiden tarkoituksena on edistää toipumista covid-19-pandemian aiheuttamasta kriisistä.

2.2

Ensimmäiset tämän strategian mukaiset toimenpiteet koskivat pankkisektoria, ja niiden yhteydessä ehdotettiin, että tuettaisiin pankkilainojen myöntämistä kotitalouksille ja yrityksille kaikkialla EU:ssa pandemian eri tuotannonaloille aiheuttamien kielteisten kysyntä- ja tarjontavaikutusten lievittämiseksi.

2.3

Heinäkuun 24 päivänä esitetyssä toimenpidepaketissa ehdotetut muutokset kohdistuvat puolestaan pääomamarkkinoihin. Tavoitteena on edistää investointeja, vahvistaa yritysten pääomapohjaa ja parantaa pankkien kykyä rahoittaa talouden elpymistä.

2.4

Komission ehdotuspaketissa tehdään yksinkertaistamiseen tähtääviä muutoksia neljän keskeisen pankki- ja rahoitusalan säädöksen tiettyihin kohtiin. Kyse on rahoitusvälineitä koskevasta direktiivistä (MiFID II), esiteasetuksesta, arvopaperistamisasetuksesta ja vakavaraisuusasetuksesta (CRR). Vaikka käsillä olevan lausunnon pääaiheena on MiFID II -direktiivi, komitea pitää näin ollen kuitenkin tärkeänä esittää näkemyksensä koko paketista, koska komission aloitteen vaikuttavuus ja hyödyllisyys ilmenevät selvemmin, kun niitä tarkastellaan kaikki muutokset käsittävässä kehyksessä.

2.5

MiFID II -direktiivissä säädettyjen tiedonantovaatimusten yksinkertaistamiseen tähtääviä toimenpiteitä oli jo suunnitteilla vuosiksi 2021 ja 2022, sillä komissio oli jo järjestänyt asiaa koskevan julkisen kuulemisen. ETSK pitää asianmukaisena aikaistaa näitä muutoksia, jotta MiFID II -direktiivin säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia saadaan vähennettyä nopeasti Euroopan talouden ollessa kriittisessä vaiheessa.

2.6

Esiteasetukseen (EU) 2017/1129 ehdotetuilla muutoksilla, joiden myötä on tarkoitus ottaa käyttöön EU:n elpymisesite (EU Recovery prospectus), sekä Euroopan komission esittämään pakettiin sisältyvillä rahoituksenvälittäjiä koskevilla kohdennetuilla mukautuksilla tehdään yksinkertaistuksia, joiden tarkoituksena on rajoittaa esitteiden pituus 30 sivuun. Tällä hetkellä esitteet saattavat olla jopa yli 100-sivuisia.

2.7

Arvopaperistamisasetusta ja vakavaraisuusasetusta muuttamalla komissio aikoo puolestaan kehittää välineitä, joiden avulla Euroopan unionin pankkijärjestelmä voi parantaa kykyään rahoittaa reaalitaloutta. Nämä toimenpiteet ovat jatkoa Euroopan komission aiemmalle ehdotukselle asetusten (EU) N:o 575/2013 ja (EU) 2019/876 muuttamisesta covid-19-pandemian vuoksi.

2.8

Komission ehdotuksessa keskitytään järjestämättömien lainojen arvopaperistamiseen, ja sen avulla halutaan edistää mahdollisuutta muuntaa järjestämättömiä lainoja vaihdantakelpoisiksi arvopapereiksi. Arvopaperistamisen odotetaan näin vapauttavan pankkien pääomaa lisälainoittamiseen ja tarjoavan laajemmalle sijoittajajoukolle edellytykset talouden elpymisen rahoittamiseen.

2.9

Komission ehdotuksilla pyritään kaiken kaikkiaan yksinkertaistamaan sijoituksiin liittyviä asiakirjoja hallinnollisten rasitteiden vähentämiseksi ja vapauttamaan näin resursseja talouden nopeaa elpymistä edistäviin investointeihin.

3.   Erityisiä ja yleisiä huomioita

3.1

ETSK kannattaa komission ehdotuksia ja niissä asetettuja tavoitteita, sillä nyt tulee toteuttaa kaikki mahdolliset sääntelytoimet, jotta i) helpotetaan reaalitalouden investointeja, ii) edistetään luotonantoa yksityishenkilöille ja pk-yrityksille ja iii) edesautetaan eurooppalaisten yritysten pääomapohjan vahvistamista ja arvopaperimarkkinoiden aseman lujittumista elpymistavoitteen saavuttamiseksi.

3.2

ETSK suhtautuu myönteisesti aikeeseen keventää eräitä rahoitusalan sääntelystä hyväksyttäville vastapuolille ja ammattimaisille sijoittajille aiheutuvia velvoitteita. Pankkialan toimijat ovat jo ilmaisseet kannattavansa tätä komission ajamaa yksinkertaistamistavoitetta.

3.3

Myös kuluttajia ja kansalaisyhteiskuntaa edustavana tahona ETSK on tyytyväinen päätökseen pitää säännösten soveltamisen kynnysarvo korkeana, jotta voidaan suojella säästäjiä ja ei-ammattimaisia sijoittajia ja sovittaa erilaiset tarpeet tasapainoisesti yhteen. Sääntelyn yksinkertaistaminen ei missään nimessä saisi löyhentää säästäjien ja kokemattomampien sijoittajien suojelua, ja näiden tahojen sekä ammattimaisten toimijoiden ja hyväksyttävien vastapuolten välillä tulee tehdä selvä ero.

3.4

ETSK toivoo yleisesti ottaen EU:n pankki- ja rahoitusalan sääntöjen perusteellista uudistamista pääomamarkkinaunionia käsittelevän korkean tason foorumin raportissa äskettäin esitetyn mukaisesti, jotta voidaan poistaa alan sääntelyyn liittyvät päällekkäisyydet ja epäjohdonmukaisuudet ja ennen kaikkea korvata sellaiset (säästäjien suojelemiseksi annetut) säännökset, jotka ovat osoittautuneet tehottomiksi, kalliiksi ja epäedullisiksi sekä rahoitusalan toimijoiden että sijoittajien kannalta.

3.5

ETSK kannattaa myös komission tavoitetta vähentää sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja aineellisten resurssien tuhlausta supistamalla merkittävästi paperiasiakirjojen tuottamista ja suosimalla niiden sijasta digitaalista tietojenvaihtoa. Digitaalisilla välineillä voidaan taata nopeampi ja varmempi yhteydenpito toimijoiden ja asiakkaiden välillä, ja niiden ansiosta asiakirjojen säilytys on helpompaa ja toiminta ekologisesti kestävämpää.

3.6

Yksinkertaistamistoimet sijoituksiin liittyviä kuluja ja maksuja koskevien tietojen osalta ovat niin ikään kannatettavia: tarkoituksena on, että julkistamisvaatimukset eriytetään sen mukaan, onko kyseessä hyväksyttävä vastapuoli vai muu vastapuoli. Myös tässä nimenomaisessa yhteydessä on pyrittävä sovittamaan tasapainoisesti yhteen yksinkertaistamistarpeet sekä tarve suojella asianmukaisesti säästäjiä ja ei-ammattimaisia sijoittajia.

3.7

ETSK korostaa tärkeimpiin kuuluvina MiFID II -direktiivin muuttamiseen tähtäävän ehdotuksen näkökohtina niitä, jotka koskevat energiajohdannaisiin tehtäviin sijoituksiin liittyviä limiittejä ja suojautumismahdollisuuksia. Komitea pitäisi kuitenkin hyödyllisenä, että energiajohdannaisiin liittyvien suojautumista koskevien poikkeuksien (hedging exemption) käyttöönotto voisi kannustaa investoimaan uusiutuvaan energiaan.

3.8

ETSK on tyytyväinen komission päätökseen vahvistaa säännöt, joilla rajoitetaan ihmisravinnoksi tarkoitettuihin maataloustuotteisiin tehtäviin sijoituksiin pohjautuvien johdannaisten avulla toteutettavaa suojautumista. Vaikka on tärkeää ja tarpeellista varmistaa uusien markkinoiden kehittyminen edistämällä myös rahoitusvälineiden avulla tehtäviä sijoituksia, merkittäviksi luokiteltuihin maataloushyödykkeisiin tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta voidaan välttää esimerkiksi se, että muusta kuin elintarvikekäytöstä tulee palkitsevampaa.

3.9

ETSK arvostaa sitä, että ehdotettuihin muutoksiin kuuluu kaikkien esitteiden, raporttien ja määräaikaiskertomusten yksinkertaistaminen. Näin voidaan saada aikaan mm. digitaalisten välineiden lisääntyvän käytön myötä säästöjä, jotka ovat tarpeen vaihtoehtoisten sijoitusten edistämiseksi.

3.10

Myös esitteiden lyhentäminen on myönteistä, sillä se vähentää säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia verrattuna siihen, että julkaistaan asiakirjoja, jotka ovat käytännössä usein olleet liian pitkiä ja vaikeaselkoisia kokemattomammille säästäjille. ETSK toivookin, että yksinkertaistamista tapahtuu kahdella tasolla: sekä tiedottamisvelvollisuuksien hoitamiseen käytettävien aineellisten resurssien että ennen kaikkea merkityksellisten tietojen säästäjille toimittamisen osalta.

3.11

Koko alaa koskeva yksinkertaistaminen, joka kiteytyy hyvin uudessa EU:n elpymisesitteen mallissa, voisi edistää likviditeetin saamista yrityksiin ja covid-19-pandemian madaltamien pääomatasojen palautumista. Myös markkina-arvoltaan pienten ja keskisuurten yritysten kannattaisi yksinkertaistamisen ansiosta järjestää uusia osakeanteja, mikä helpottaisi niiden pääoman saantia ilman, että tarvittavasta säästäjien suojelusta tingitään.

3.12

Ehdotettu muutos, jonka mukaan esitevelvollisuudesta vapauttamista koskeva raja-arvo nostettaisiin 75 miljoonasta eurosta 150 miljoonaan euroon yritysten luottolaitosten välityksellä vastaanottamien muiden kuin osakesidonnaisten arvopapereiden tarjoamisen osalta, vaikuttaa erityisen hyödylliseltä pankkien ja luottolaitosten aktiivisen roolin edistämiseksi elpymisen tukemisessa. Komission ehdotuksen mukaan tämä esitevelvollisuudesta vapauttamista koskevan raja-arvon korotus olisi väliaikaista. ETSK katsoo kuitenkin, että jos toimenpide tosiasiallisesti edistää yritysten rahoitusmuotojen monipuolistumista tuomalla pk-yritykset lähemmäs pääomamarkkinoita, järjestelyä olisi syytä jatkaa kriisin jälkeenkin.

3.13

ETSK arvostaa tavoitetta yksinkertaistaa arvopaperistamista siten, että järjestämättömien lainojen arvopaperistamisen yhteydessä sovelletaan löyhempää vakavaraisuuskohtelua. Näin pankit voivat keventää taseitaan, mikä lisää niiden luotonantokapasiteettia. On kuitenkin pyrittävä huolellisesti varmistamaan, ettei tällainen yksinkertaistaminen hyödytä loppujen lopuksi vain sellaisia toimijoita, jotka ovat erikoistuneet järjestämättömien lainojen käsittelyyn, ja aiheuta yrityksille lisävaikeuksia sen vuoksi, että pankit siirtävät järjestämättömiä saataviaan liian nopeasti.

3.14

Erityisesti järjestämättömien lainojen arvopaperistamista koskevien ehdotusten osalta ETSK on kyllä samaa mieltä komission ehdotusten taustalla olevasta tavoitteesta mutta katsoo, että toimien tulisi olla ehdotettua laajempia.

3.15

Komission tuoreimmat ehdotukset tähtäävät aivan oikein siihen, että järjestämättömiä vastuita varten otettaisiin käyttöön erityissäännöt, tarkoituksena erottaa ne hoidetuista lainoista tietyiltä osin. On kuitenkin syytä huomata, että järjestämättömien lainojen koko nykyinen sääntelykehys on itse asiassa jähmeä ja voi siten vaikuttaa eritoten nykyisessä pandemian synkentämässä taloustilanteessa voimakkaasti reaalitalouteen ja erityisesti pk-yrityksiin.

3.16

Komitea viittaa etenkin järjestämättömiä lainoja koskevasta varautumisjärjestelystä annettuun asetukseen, jossa edellytetään järjestämättömien lainojen arvon alentamista tiukan aikataulun mukaisesti ja jossa ei oteta juurikaan (tai lainkaan) huomioon lainojen vakuuksien todellista taloudellista arvoa. Tällainen kehys oli vaikeasti yhteensovitettavissa järjestämättömien lainojen jälkimarkkinoiden todellisen tilanteen kanssa jo ennen pandemiaa, ja on helppo kuvitella, että se saattaa olla pandemian jälkeisessä talousympäristössä vieläkin ongelmallisempi. Varautumisjärjestelyä koskevan asetuksen mukaisten varauskäyrien soveltaminen olisi siksi ainakin väliaikaisesti keskeytettävä tai varaukset olisi mitoitettava uudelleen. Komitea korostaa lisäksi, että covid-19-kriisin oloissa olisi tilapäisesti joustettava maksujen 90 päivän erääntymissäännöstä, jotta vältetään näin lyhyiden määräaikojen kielteiset sosiaaliset vaikutukset.

3.17

ETSK tiedostaa, että pääomamarkkinoiden elpymisen helpottamiseksi esitettyyn muutospakettiin sisältyvän Euroopan komission ehdotuksen tarkoituksena on puuttua covid-19-pandemian vaikutuksiin. Komitea pitää kuitenkin tarpeellisena korostaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/630 vahvistetut säännökset järjestämättömien lainojen kattamisen vähimmäisvaatimuksista eivät tällä hetkellä sovellu pandemian taloudellisten vaikutusten lievittämiseen, minkä vuoksi niitä olisi väliaikaisesti höllennettävä.

3.18

Sen lisäksi, mitä komissio esittää arvopaperistettujen lainojen osalta, olisi myös tehostettava sellaisten järjestämättömien lainojen käsittelyä, joita erikoistuneet toimijat ja rahoituslaitokset ovat hankkineet turvautumatta arvopaperistamiseen, verrattuna siihen, millaista se on nykyisillä vakavaraisuussäännöillä, ja parannettava tähän liittyen vakavaraisuusasetuksen 127 artiklaa. Nykyinen oikeudellinen kehys luo nimittäin järjestämättömiä lainoja jälkimarkkinoilta ostaville rahoituslaitoksille järjenvastaiselta vaikuttavan pidäkkeen, sillä tällainen toimi sitoo liikaa niiden pääomaa.

3.19

Tämä suosii järjestämättömien lainojen hankintaan erikoistuneita rahastoja, jotka ovat joissakin tapauksissa sellaisten Euroopan ulkopuolisten rahoitusalan toimijoiden hallussa, jotka eivät kuulu EU:n sääntelykehyksen ja vakavaraisuusasetuksen säännösten soveltamisalaan. Näin on jouduttu ”sama riski, samat säännöt” -periaatteen kanssa ristiriidassa olevaan paradoksaaliseen tilanteeseen, jossa se, että EU on kiinnittänyt runsaasti huomiota sisäiseen sääntelyyn, hyödyttää todennäköisesti niitä, jotka toimivat unionin sisämarkkinoilla mutta pitävät sääntömääräisen kotipaikkansa ja pääomansa EU:n ulkopuolella ja – ainakin osittain – sen sääntelyjärjestelmän ulottumattomissa.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) 2016/1011 muuttamisesta tiettyjen kolmansien maiden valuuttojen vertailuarvoja koskevan poikkeuksen ja tietyt lakkaavat vertailuarvot korvaavien vertailuarvojen nimeämisen osalta”

(COM(2020) 337 final – 2020/0154 (COD))

(2021/C 10/06)

Yleisesittelijä:

Christophe LEFÈVRE

Lausuntopyyntö	Euroopan unionin neuvosto, 28.8.2020 Euroopan parlamentti, 14.9.2020
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 ja 304 artikla
Vastaava jaosto	”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus”
Komitean työvaliokunnan päätös	14.7.2020
Hyväksyminen täysistunnossa	29.10.2020
Täysistunnon nro	555
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	244/0/7

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK:n lausunnoissa (1) esitettyjen suositusten mukaisesti ja ottaen erityisesti huomioon Libor-koron (2) julkaisemisen lopettaminen ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotuksiin, joiden tarkoituksena on varmistaa rahoitusalan toimijoiden toimintaa koskevien järjestelyjen jatkuvuus pääomamarkkinaunionissa tiettyjä kolmansien maiden valuuttojen vertailuarvoja koskevan poikkeuksen ja tietyt lakkaavat vertailuarvot korvaavien vertailuarvojen nimeämisen osalta.

1.2

Näillä ehdotuksilla paitsi vastataan suoraan Libor-koron julkaisemisen lopettamisen ja Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen seurauksiin myös mahdollistetaan niiden maiden vertailuarvojen tilanteen huomioon ottaminen, joiden valuutat eivät ole vapaasti vaihdettavissa, ja edistetään näin myös laajempien tavoitteiden saavuttamista.

1.3

ETSK katsoo, että hyvin toimiva pääomamarkkinaunioni edellyttää, että nämä markkinat ovat turvalliset, vakaat ja häiriöitä sietävät. Libor-koron katoamisella on tässä suhteessa hyvin merkittäviä taloudellisia seurauksia, koska huomattavassa osassa sopimuksia ei ole varauduttu Libor-koron poistamiseen vertailuarvona vuoden 2021 loppuun mennessä.

1.4

Onkin erittäin tärkeää ja ensisijaista korvata Libor-korkoa koskeva viittaus. ETSK on samaan aikaan tyytyväinen komission ehdotukseen ottaa kansalliset viranomaiset mukaan tähän prosessiin antamalla EU:n asetus, jolla vältetään lainsäädännön kirjavuuden vaara, kun direktiivi siirretään osaksi kansallista lainsäädäntöä.

1.5

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että vertailuarvoja koskevilla ehdotetuilla muutoksilla otetaan käyttöön lakisääteiset valtuudet, joiden nojalla Euroopan komissio nimeää korvaavan koron, kun vertailuarvoa, jonka lakkaaminen aiheuttaisi merkittäviä häiriöitä unionin rahoitusmarkkinoiden toiminnassa, ei enää julkaista.

1.6

ETSK on myös tyytyväinen siihen, että lakisääteisellä korvaavalla korolla korvataan lain mukaisesti kaikki viittaukset ”lakkaavaan vertailuarvoon” kaikissa EU:n valvotun yhteisön tekemissä sopimuksissa.

1.7

ETSK pitää asianmukaisena sitä, että niiden sopimusten osalta, jotka eivät koske EU:n valvottua yhteisöä, jäsenvaltioita kehotetaan hyväksymään kansalliset lakisääteiset korvaavat korot.

1.8

Lopuksi, jotta juuri käyttöön otetun poikkeuksen asianmukaisuutta voidaan valvoa, ETSK kannattaa sitä, että toimivaltaisten viranomaisten ja valvottujen yhteisöjen on raportoitava komissiolle määräajoin vapautettujen vertailuarvojen käytöstä EU:n yrityksissä ja kaikista valvottujen yhteisöjen taseiden muutoksista, jotka koskevat altistumista kolmannen maan valuutan vaihtelulle.

1.9

Päätös on finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (3) suositusten mukainen, mutta ETSK ihmettelee, että globaalilla tasolla EU näkyy olevan ainoa lainkäyttöalue, joka pyrkii sääntelemään avistakurssien indeksien toimintamekanismia.

1.10

ETSK suosittaa luonnollisesti, että tämän asetuksen täytäntöönpanoa ja sen soveltamista rahoitusmarkkinoilla seurataan. ETSK pitää tärkeänä, että ehdotetut säännöt edistävät asetettujen tavoitteiden saavuttamista konkreettisesti ja suoraan ja että niillä on myönteisiä vaikutuksia kaikkien asianomaisten osapuolien näkökulmasta ja kaikissa jäsenvaltioissa.

2.   Tausta

2.1

Komission vuoden 2020 työohjelmaan sisältyy rahoitusalan vertailuarvoja koskevan asetuksen uudelleentarkastelu. Näitä indeksejä käytetään vertailuarvoina, joihin viitaten määritetään rahoitusvälineen tai rahoitussopimuksen nojalla maksettava määrä tai rahoitusvälineen arvo. Vertailuarvoasetuksessa vahvistetaan hallintoa ja tietojen laatua koskevat vaatimukset vertailuarvoille, joihin rahoitussopimuksissa viitataan. Asetuksen tarkoituksena on vahvistaa pääomamarkkinoiden toimijoiden luottamusta unionissa vertailuarvoina käytettäviin indekseihin. Sillä myötävaikutetaan komission pyrkimyksiin edistää pääomamarkkinaunionia.

2.2

Vertailuarvoasetuksessa otetaan käyttöön rahoitusalan vertailuarvojen hallinnoijien toimilupavaatimus sekä rahoitusalan vertailuarvon laskemisessa käytettävien syöttötietojen tietolähteitä koskevat vaatimukset. Sillä säännellään myös rahoitusalan vertailuarvojen käyttöä. Vertailuarvoasetuksen säännöissä edellytetään, että EU:n valvotut yhteisöt (kuten pankit, sijoitusyritykset, vakuutusyhtiöt, yhteissijoitusyritykset) käyttävät vain indeksejä, joiden hallinnoijalla on toimilupa. Kolmansissa maissa hallinnoitavia vertailuarvoja voidaan käyttää EU:ssa vain vastaavuus-, tunnustamis- tai hyväksymismenettelyn perusteella.

2.3

Vertailuarvoasetusta on sovellettu tammikuusta 2018 lähtien. EU:n markkinatoimijat voivat kuitenkin käyttää edelleen unionin ulkopuolisessa maassa hallinnoitavia vertailuarvoja – riippumatta siitä, onko vastaavuuspäätös tehty tai onko indeksi tunnustettu tai hyväksytty käytettäväksi unionissa – siirtymäjärjestelyn päättymiseen eli joulukuun 2021 loppuun asti.

2.4

Vertailuarvoja koskevassa, ETSK:n lausunnon kohteena olevassa lainsäädäntöehdotuksessa esitetyillä ehdotetuilla muutoksilla otetaan ensinnäkin käyttöön lakisääteiset valtuudet, joiden nojalla Euroopan komissio nimeää korvaavan koron, kun vertailuarvoa, jonka lakkaaminen aiheuttaisi merkittäviä häiriöitä unionin rahoitusmarkkinoiden toiminnassa, ei enää julkaista.

2.5

Toiseksi lakisääteisellä korvaavalla korolla korvataan lain mukaisesti kaikki viittaukset ”lakkaavaan vertailuarvoon” kaikissa EU:n valvotun yhteisön tekemissä sopimuksissa.

2.6

Kolmanneksi niiden sopimusten osalta, jotka eivät koske EU:n valvottua yhteisöä, jäsenvaltioita kehotetaan hyväksymään kansalliset lakisääteiset korvaavat korot.

2.7

Lopuksi, jotta juuri käyttöön otetun poikkeuksen asianmukaisuutta voidaan valvoa, toimivaltaisten viranomaisten ja valvottujen yhteisöjen on määräajoin raportoitava Euroopan komissiolle vapautettujen vertailuarvojen käytöstä EU:n yrityksissä ja kaikista valvottujen yhteisöjen taseiden muutoksista, jotka koskevat altistumista kolmannen maan valuutan vaihtelulle.

3.   Huomioita

3.1

ETSK:n lausunnoissa (4) esitettyjen suositusten mukaisesti ja ottaen erityisesti huomioon Libor-koron julkaisemisen lopettaminen ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin, joiden tarkoituksena on varmistaa rahoitusalan toimijoiden toimintaa koskevien järjestelyjen jatkuvuus pääomamarkkinaunionissa tiettyjä kolmansien maiden valuuttojen vertailuarvoja koskevan poikkeuksen ja tietyt lakkaavat vertailuarvot korvaavien vertailuarvojen nimeämisen osalta.

3.2

Näillä ehdotuksilla paitsi vastataan suoraan Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen seurauksiin myös mahdollistetaan niiden maiden vertailuarvojen tilanteen huomioon ottaminen, joiden valuutat eivät ole vapaasti vaihdettavissa, ja edistetään näin myös laajempien tavoitteiden saavuttamista.

3.3

Ehdotusten ansiosta voidaan ottaa huomioon valuuttojen vertailuarvojen käyttö kolmansien maiden valuutan volatiliteetilta suojaamiseksi sekä johdannaissopimuksen nojalla maksettavan määrän maksaminen muussa valuutassa kuin rajoitetusti vaihdettavissa olevassa valuutassa erityisesti silloin, kun kolmannen maan valuutta ei ole vapaasti vaihdettavissa.

3.4

Uudistus on olennaisen tärkeä, jotta voidaan varautua brexitiin liittyvään odottamattomaan kehitykseen pääomamarkkinaunionissa pankkiunionin yhteydessä, varmistaa talous- ja rahaliiton toiminta ja auttaa vahvistamaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden asemaa muuttuvassa globaalissa ympäristössä.

3.5

Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän suositusten mukaisesti ratkaisevan tärkeiden vertailuarvojen, kuten IBOR-korkojen (5), uudistus on ensisijaisena tavoitteena pääomamarkkinaunionia koskevassa komission toimintasuunnitelmassa.

3.6

Hyvin toimiva pääomamarkkinaunioni edellyttää, että nämä markkinat ovat turvalliset, vakaat ja häiriöitä sietävät. Vaikka Libor-koron katoaminen on jatkoa sille, että sen kyky kuvastaa taustalla olevia markkinoita ja taloudellista todellisuutta, joita sillä on tarkoitus mitata, on asteittain heikentynyt, sillä on hyvin merkittäviä taloudellisia seurauksia, koska huomattavassa osassa sopimuksista ei ole varauduttu Libor-koron poistamiseen vertailuarvona vuoden 2021 loppuun mennessä.

3.7

Onkin erittäin tärkeää ja ensisijaista korvata Libor-korkoa koskeva viittaus. ETSK on samaan aikaan tyytyväinen Euroopan komission ehdotukseen ottaa kansalliset viranomaiset mukaan tähän prosessiin antamalla EU:n asetus, jolla vältetään vaara lainsäädännön kirjavuudesta, kun direktiivi siirretään osaksi kansallista lainsäädäntöä.

3.8

Yritykset ja yhteisöt, joita Euroopan komissio kuuli etukäteen, katsovat, että vertailuarvojen käyttöönotto auttaa turvaamaan rajatylittävät liiketoimet markkinoilla ja vahvistamaan tasapuolisia toimintaedellytyksiä erityisesti maissa, joiden valuuttakurssit ovat edelleen liian säänneltyjä.

3.9

Asetuksen muutoksella on tarkoitus puuttua äärimmäisen tärkeään järjestelmäriskiin: sopimuksia, joihin yleisessä käytössä olevan korkokantojen vertailuarvon lakkaaminen vaikuttaa, ovat muun muassa seuraavat: a) valvottujen yhteisöjen velan liikkeeseenlaskut b) valvottujen yhteisöjen taseessa oleva velka c) lainat d) talletukset e) johdannaissopimukset. Suuri osa rahoitussopimuksista, joissa viitataan yleisessä käytössä oleviin korkokantojen vertailuarvoihin, koskee vertailuarvoasetuksen soveltamisalaan kuuluvia valvottuja yhteisöjä.

3.10

Oikeudellinen epävarmuus ja mahdollisesti haitalliset taloudelliset vaikutukset, joita voi aiheutua siitä, että nykyisiä sopimusvelvoitteita ei voida panna täytäntöön, vaarantavat unionin rahoitusvakauden: — Kuluttajille sekä pienille, keskisuurille ja suurille yrityksille voidaan taata parempi suoja, ja ehdotuksella otetaan käyttöön eri keinoja sen varmistamiseksi, että yleisesti käytetyn pankkien välisen koron asteittainen poistaminen ei vaikuta kohtuuttomasti pankkisektorin kykyyn antaa rahoitusta EU:n yrityksille ja vaaranna siten pääomamarkkinaunionin keskeistä tavoitetta. — ETSK katsoo, että on arvioitava myös seuraavia komission ehdotukseen liittyviä seikkoja: i) Ehdotuksen johdanto-osan perustelukappaleet ja perustelut näyttävät kattavan monenlaisia rahoitusalan vertailuarvoja käyttäviä sopimuksia, kuten oikeushenkilöiden tai muiden toimijoiden (ei vain kuluttajien) kanssa tehdyt luottosopimukset (tai vastaavat lainajärjestelyt) – tässä yhteydessä viitataan kohtaan ”Lakisääteisen korvaavan koron soveltamisala”. ii) Komission ehdotuksen 23 a artiklan 2 kohdassa, jossa säädetään vertailuarvon pakollisesta korvaamisesta, mainitaan käsite ”rahoitussopimukset”, jotka on määritelty vertailuarvoasetuksessa (3 artiklan 1 kohdan 18 alakohdassa) luottosopimuksiksi, jotka on tehty vain luonnollisten henkilöiden (kuluttajien) kanssa, ottaen huomioon viittaukset direktiiveihin 2014/17/EU ja 2008/48/EY. iii) ETSK katsoo, että perusteluissa esitetyn tavoitteen ja ehdotuksen tekstin johdonmukaisuuden varmistamiseksi on syytä analysoida käsitteen ”rahoitussopimukset” soveltamisalaa ja määritelmää, jotta kyseiset sopimukset eivät rajoitu vain kuluttajien kanssa tehtyihin luottosopimuksiin, vaan että niissä varmistetaan tehokas mekanismi vertailuarvon korvaamiseksi lain mukaan myös silloin, kun luottosopimukset on tehty muiden markkinatoimijoiden kanssa. — ETSK katsoo, että korvaamisoikeus tulisi ulottaa koskemaan kaikkia EU:n jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisia sopimuksia sekä EU:hun sijoittautuneiden, muiden kuin EU-maiden lainsäädännön alaisten yhteisöjen välisiä sopimuksia, silloin kun EU:n ulkopuolisen maan lainsäädännössä ei säädetä lakkautetun vertailuarvon lakisääteisestä korvaamisesta. — Ehdotettujen toimenpiteiden on myös katsottava tukevan ”ihmisten hyväksi toimivaa EU:n taloutta” (komission vuoden 2020 työohjelma). Tämä aloite hyödyttää IBOR-korkoihin sidottuja yksityisasiakkaiden pankkilainoja, jotka ovat tärkeä osa ihmisten tarpeita palvelevaa taloutta.

3.11

Ehdotuksen johdanto-osan 10 perustelukappaleessa todetaan, että olisi otettava huomioon työryhmien suositukset. Ainakin siirtymisessä eoaniakorosta (Euro Overnight Index Average) €STR-korkoon (Euro short-term rate) työryhmä suositteli, että €STR-korkoon siirryttäessä korkona on €STR + korkoero, joten ETSK:n mielestä olisi paikallaan vahvistaa, että ”korvaava vertailuarvo” on uusi vertailuarvo + korkoero.

3.12

ETSK:n mielestä olisi hyödyllistä selventää ilmausta ”merkittävä häiriö unionin rahoitusmarkkinoiden toiminnassa”. Johdanto-osan 4 perustelukappaleen pohjalta voidaan päätellä, että Libor-koron lakkaaminen on tällainen häiriö, mutta jos ajatellaan pitkällä tähtäimellä ja otetaan huomioon, että Euribor saattaa jossakin vaiheessa lakata, on paikallaan määritellä tämä käsite.

3.13

ETSK katsoo, että olisi hyödyllistä myös viitata siihen, missä puitteissa Euroopan komissio aikoo panna tämän lainsäädännön täytäntöön, eli minkä ajan kuluessa korvaava vertailuarvo määritetään sen jälkeen, kun sovitut edellytykset ovat olemassa.

3.14

Olisi myös hyödyllistä selventää tämän toimenpiteen soveltamisen ekstraterritoriaalisuuden astetta, toisin sanoen todeta, että tätä toimenpidettä sovelletaan silloin, kun valvonnan kohteena olevista organisaatioista yhden kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa riippumatta sopimukseen sovellettavasta lainsäädännöstä. ETSK viittaa tässä yhteydessä erityisesti sopimuksiin, joihin sovelletaan Yhdistyneen kuningaskunnan lakia: siitä tulee 1. tammikuuta 2021 kolmannen maan lainsäädäntö.

3.15

Siksi vertailuarvoasetuksen uudistus on oikea työkalu sellaisen lakisääteisen korvaavan koron vahvistamiseen, jolla lievennetään oikeusvarmuuteen ja rahoitusvakauteen kohdistuvia haitallisia vaikutuksia, joita voi ilmetä, jos Libor-korko tai mikä tahansa muu vertailuarvo, jonka lakkaaminen aiheuttaisi merkittävää häiriötä unionin rahoitusmarkkinoiden toiminnalle, lakkaisi ilman, että kyseinen korvaava korko olisi sekä käytettävissä että sisällytetty vanhoihin sopimuksiin, joissa on mukana vertailuarvoasetuksen soveltamisalaan kuuluva valvottu yhteisö.

3.16

Päätös on finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän suositusten mukainen. ETSK ihmettelee kuitenkin, että globaalilla tasolla EU näkyy olevan ainoa lainkäyttöalue, joka pyrkii sääntelemään avistakurssien indeksien toimintamekanismia.

3.17

ETSK suosittaa luonnollisesti, että tämän asetuksen täytäntöönpanoa ja sen soveltamista rahoitusmarkkinoilla seurataan. ETSK pitää tärkeänä, että ehdotetut säännöt edistävät asetettujen tavoitteiden saavuttamista konkreettisesti ja suoraan ja että niillä on myönteisiä vaikutuksia kaikkien asianomaisten osapuolien näkökulmasta ja kaikissa jäsenvaltioissa.

---

(1)  Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) uudistaminen (EUVL C 227, 28.6.2018, s. 63), Kestävä rahoitus: luokittelu ja vertailuarvot (EUVL C 62, 15.2.2019, s. 103) ja Euroopan finanssivalvojien järjestelmä (EFVJ) – muutettu ehdotus rahanpesun torjumiseksi (EUVL C 110, 22.3.2019, s. 58).

(2)  Libor-korko (London Interbank Offered Rate) on yleisesti hyväksytty keskeinen viitekorko, jonka avulla määritellään pankkien väliset lainakustannukset.

(3)  Lontoossa huhtikuussa 2009 pidetyn G20-maiden kokouksen yhteydessä perustettu kansainvälinen talousalan ryhmittymä. Siihen kuuluu 26 kansallista rahoitusviranomaista (keskuspankit, valtionvarainministeriöt jne.) sekä useita kansainvälisiä organisaatioita ja ryhmittymiä, jotka laativat standardeja rahoitusalan vakautta ajatellen.

(4)  Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) uudistaminen (EUVL C 227, 28.6.2018, s. 63), Kestävä rahoitus: luokittelu ja vertailuarvot (EUVL C 62, 15.2.2019, s. 103) ja Euroopan finanssivalvojien järjestelmä (EFVJ) – muutettu ehdotus rahanpesun torjumiseksi (EUVL C 110, 22.3.2019, s. 58).

(5)  Pankkien väliset korot (Interbank offer rates – IBOR) ovat järjestelmän kannalta merkityksellisiä vertailuarvoja, joita käytetään lukuisissa sopimuksissa rahoitusalalla.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan osaamisohjelma kestävän kilpailukyvyn, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja selviytymis- ja palautumiskyvyn tueksi”

(COM(2020) 274 final)

ja

”Ehdotus neuvoston suositukseksi kestävää kilpailukykyä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja selviytymiskykyä tukevasta ammatillisesta koulutuksesta”

(COM(2020) 275 final)

(2021/C 10/07)

Esittelijä:

Tatjana BABRAUSKIENĖ

Lausuntopyyntö	Euroopan komissio, 12.8.2020
Oikeusperusta	EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava jaosto	”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”
Hyväksyminen jaostossa	9.9.2020
Hyväksyminen täysistunnossa	29.10.2020
Täysistunnon nro	555
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	218/0/5

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK muistuttaa, että osaava ja pätevä työvoima on yksi eurooppalaisen sosiaalisen ja taloudellisen mallin tärkeimmistä voimavaroista ja että nuorten ja aikuisten koulutuksen tukemista on käytettävä vipuvoimana pitkäaikaisen ja kestävän talouskasvun vauhdittamiseksi, koska se auttaa lisäämään innovointia, tuottavuutta ja kilpailukykyä ja tukee työntekijöitä oikeudenmukaisessa siirtymässä ja ura- ja palkkakehityksessä.

1.2

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että osaamisohjelma ja ehdotettu ammatillista koulutusta koskeva suositus on laadittu Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin puitteissa ja että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ensimmäinen periaate on osaamisohjelman mottona.

1.3

Komitea katsoo, että ammatillisen koulutuksen huippuyksikköjen hankkeet ja rahoitustuki maiden osallistumiselle EuroSkills-kilpailuihin ovat yksi väline parantaa koko ammatillisen koulutuksen järjestelmää sekä ammatillisen koulutuksen laatua, houkuttelevuutta ja osallistavuutta kaikille. Tämä olisi toteutettava asiaankuuluvien työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa, mukaan lukien perheet, vanhemmat ja opiskelijat.

1.4

ETSK muistuttaa, että avaintaidot ja STEAM-aineiden (1) taidot on sisällytettävä ”oikeiden taitojen” tarjontaan, jotta voidaan vastata sekä nuorten ja aikuisten välittömiin tarpeisiin elää menestyksekkäästi yhteiskunnassa että työmarkkinoiden digitaaliseen muutokseen ja vihreään siirtymään liittyviin tarpeisiin.

1.5

ETSK korostaa keskittymistä sosiaalisiin ja kansalaistaitoihin, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä yksityiselle ihmiselle demokraattisena kansalaisena. Kansalaiskasvatuksen olisi oltava kaikkien, erityisesti huono-osaisiin ryhmiin (2) kuuluvien, saatavilla. ETSK kannustaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön neuvoston suosituksen yhteisten arvojen edistämisestä (3) ja vahvistamaan eurooppalaisista arvoista ja identiteetistä oppimista ammatillisen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen aloilla.

1.6

Komitea suhtautuu myönteisesti ehdotukseen työntekijöiden uudelleen- ja täydennyskoulutusta koskevasta osaamissopimuksesta ja kehottaa laatimaan saavutettavissa olevat tavoitteet ja sovitut yhteiset laatuperiaatteet, joihin asiaankuuluvat työmarkkinaosapuolet, kansalaisjärjestöt ja muut tärkeät sidosryhmät osallistuvat, jotta voidaan tarjota tehokkaita ratkaisuja kaikille.

1.7

ETSK kehottaa työmarkkinoiden vihreän siirtymän ja digitalisaation yhteydessä painottamaan enemmän ohjaus- ja neuvontapolitiikkoja laajentamalla erilaisten tiedontarjoajien tarjoamia tukijärjestelmiä, kuten ammattiliittojen koulutuslähettiläitä, yritysten henkilöstötukea ja kansalaisyhteiskuntatyötä, jotta aikuiset ja työntekijät saataisiin motivoituneiksi uudelleen- ja täydennyskouluttautumaan. ETSK muistuttaa, että ihmisten tukeminen oikeudenmukaisessa digitalisaatiossa ja vihreässä siirtymässä aloitetaan epävirallisen ja arkioppimisen validoinnilla ja varmistamalla, että koulutuskurssit tunnustetaan ja sertifioidaan, jotta ne voivat olla osa kokonaista tutkintoa.

1.8

ETSK viittaa lausuntoonsa ”Elinikäisen oppimisen ja valmiuksien kehittämisen kestäväpohjainen rahoitus ammattitaitoisen työvoiman puutteen torjumiseksi” (4) ja panee merkille, että elpymissuunnitelmaa, Euroopan unionin elpymisvälinettä ja muita EU:n rahastoja (esim. ESR+, oikeudenmukaisen siirtymän rahasto) on käytettävä tehokkaasti ja johdonmukaisesti koulutuspolitiikkojen tehokkaaksi tukemiseksi.

1.9

Komitea kehottaa toteuttamaan EU:n tason tutkimusta ajatuksesta yksilöllisiä oppimistilejä koskevasta eurooppalaisesta aloitteesta kokoavana aloitteena tai jäsenvaltioiden tarpeita täyttävänä erityisenä tukena. ETSK kehottaa komissiota käynnistämään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun yksilöllisistä oppimistileistä ja ammatillisen koulutuksen eurooppalaisten ydinprofiilien kehittämisestä, jotta voidaan ottaa huomioon alojen tarpeet, ammatillisen koulutuksen ammattien työehtosopimusten mukaiset kansalliset vaatimukset, ammatillisten profiilien muutokset ja yritysten tarpeet sekä konsultoida asiaankuuluvia kansalaisjärjestöjä.

1.10

ETSK kehottaa harkitsemaan indikaattoreita ja vertailuarvoja uudelleen ja päivittämään ne, kun covid-19-kriisin vaikutuksista saadaan tietoja. Ammatillista koulutusta, osaamista ja työmarkkinoita koskevia tietoja on parannettava ottaen huomioon EU:n koulutustavoitteet, ja uusilla indikaattoreilla olisi valvottava YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja eurooppalaisen ohjausjakson täytäntöönpanoa. Jotta ehdotetut indikaattorit pystyttäisiin toteuttamaan vuoteen 2025 mennessä, seurantatiheys vaatisi vuosittaisen laaja-alaisen tilannepäivityksen, jolla voitaisiin seurata paremmin parannuksia ammatillisen koulutuksen alalla ja joka koskisi myös täydennys- ja uudelleenkoulutuksen tarjoamisen tapoja.

1.11

ETSK pyytää, että kaikille ammatillisen koulutuksen oppijoille taataan oikeus korkealaatuiseen ja osallistavaan ammatilliseen koulutukseen ja oppisopimuskoulutukseen, jossa otetaan laadukkaaseen ja tehokkaaseen oppisopimuskoulutukseen liittyvät eurooppalaiset puitteet (EFQEA) (5) asianmukaisesti huomioon. Ehdotetussa ammatillisen koulutuksen suosituksessa esitetyn työssäoppimiseen osallistumisen indikaattorin lisäksi voitaisiin määritellä yrityslähtöisen oppimisen indikaattori ja kannustaa yritysten väliseen yhteiseen oppisopimuskoulutukseen.

1.12

ETSK viittaa lausuntoonsa ”Vihreät taidot kaikille – Kohti EU:n strategiaa vihreän osaamisen edistämiseksi” (6) ja kehottaa komissiota laatimaan EU:n tason vihreiden taitojen ja osaamisen strategian Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti ja luomaan indikaattoreita, jotka liittyvät vihreiden taitojen tarpeita koskevaan osaamiskehykseen, yhteistyössä hallitusvallan, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa.

1.13

Komitea kehottaa kehittämään toimintalinjoja, joilla parannetaan ammatillisen koulutuksen opettajien ja kouluttajien ammatin houkuttelevuutta tarjoamalla strategisia päivityksiä heidän alkuperäiseen koulutukseensa ja jatkuvaan ammatilliseen kehitykseensä ammatillisen koulutuksen vihreään siirtymään ja digitaaliseen muutokseen valmistautumiseksi, parantamalla heidän asemaansa, terveys- ja turvallisuusolojaan sekä työolojaan ja -ehtojaan ja ottamalla heidät mukaan ammatillisen koulutuksen ja oppilaitosten digitaalista muutosta ja vihreää siirtymää koskevaan opetussuunnitelman kehitykseen osana aidon sosiaalisen vuoropuhelun prosessia.

1.14

ETSK haluaisi, että digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmassa (7) ehdotetaan käytännön tukea kouluyhteisöille digitaalisten taitojen ja digitaalisiin välineisiin ja internetyhteyksiin investoimisen edistämiseksi sekä tuen tarjoamiseksi, jotta digitaaliset taidot, sekä pehmeät (sosiaaliset ja henkilökohtaiset) että kovat (teknologiaan ja työhön liittyvät), ovat kaikkien ulottuvilla. Komitea kehottaa komissiota toimittamaan olennaisia tietoja digitaalisten välineiden ja internetin käytöstä kouluissa SELFIE-välineeseen (8) liittyen. On tärkeää uudelleen- ja jatkokouluttaa työntekijöitä tarvittavan digitaalisen osaamisen hankkimiseksi.

1.15

ETSK suosittelee, että tehdään EU:n tason tutkimus, jossa kartoitetaan eri palveluntarjoajien olemassa olevia mikrotutkintoja, jotta saadaan selville eurooppalaisten yritysten, työnantajien, työntekijöiden ja työnhakijoiden todelliset tarpeet mikrotutkintojen osalta sekä mikrotutkintojen vaikutukset tutkintoihin ja työehtosopimuksiin.

1.16

ETSK suosittaa, että Europass-alustaa parannetaan siten, että se sisältää luotettavaa tietoa työnhakijoille, oppijoille, työnantajille ja päätöksentekijöille, ja että tietojen olisi oltava myös vammaisten henkilöiden saatavilla. Tietoa olisi tarjottava eri kielillä, mukaan lukien suurimmilla muuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kielillä.

1.17

Komitea vaatii kansallisia osaamistoimia painottamaan naisopiskelijoiden, naistyöntekijöiden ja naispuolisten työttömien tukemista räätälöidyllä koulutuksella ja lisäksi keskittymään tehokkaaseen tukeen perheille, joille on koitunut vakavia vaikeuksia covid-19-kriisissä.

1.18

ETSK kannustaa komissiota laatimaan toimia, joilla varmistetaan, että jokaiselle pakolaiselle ja turvapaikanhakijalle annetaan mahdollisuus validoida taitonsa ja pätevyytensä ja että heille tarjotaan oppisopimuskoulutusta ja uudelleen- ja täydennyskoulutusta, jotta he pystyvät integroitumaan työmarkkinoille EU:n perusoikeuskirjan mukaisesti.

1.19

ETSK ehdottaa, että osaamisohjelman korkea-asteen koulutusta ja tutkimusta koskevien aloitteiden ja muiden poliittisten toimien taustalla olevista ajatuksista olisi keskusteltava edelleen julkisen vallan, asiaankuuluvien työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa. Liike-elämän ja korkeakoulutuksen kumppanuuksien olisi oltava yhtä hyödyllisiä molemmille osapuolille, eivätkä ne saisi johtaa julkisten korkeakoulubudjettien leikkauksiin.

1.20

ETSK kehottaa tekemään kestäväpohjaisia kansallisia julkisia investointeja korkeakoulutukseen ja tutkimukseen osana eurooppalaista ohjausjaksoa ja tukemaan tätä EU:n rahastoilla, jotta korkeakoulutus ja tutkimus olisivat täysin osallistavia ja opiskelijoiden ja tulevien tutkijoiden ulottuvilla sekä jotta voidaan taata opettajille ja tutkijoille kannustava työympäristö. ETSK pyytää, että tutkijoiden taitojen ja pätevyyden kehittämistä koskevista ehdotuksista keskustellaan edelleen aloitteiden edunsaajien kanssa.

1.21

ETSK kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön Pariisin julkilausuman (2018) ja tulevan Rooman julkilausuman (2020) ja varmistamaan, että akateemista vapautta ja lahjomattomuutta, laitosten itsemääräämisoikeutta, opiskelijoiden ja opetushenkilöstön osallistumista korkeakoulutuksen hallintoon ja julkista vastuuta kunnioitetaan Euroopan korkeakoulutusalueen perustana. ETSK kehottaa jäsenvaltioita kunnioittamaan Bolognan prosessin perusarvoja ja panemaan täytäntöön sosiaalista ulottuvuutta ja laadukasta oppimista ja opetusta koskevat periaatteet ja pyytää Bolognan seurantaryhmää varmistamaan yhteisesti sovittujen Bolognan tavoitteiden täytäntöönpanon jatkamisen. ETSK korostaa myös vuodelta 1997 peräisin olevan, korkeakoulutuksen opetushenkilöstön asemaa koskevan YK:n suosituksen (9) tärkeyttä.

2.   Tausta

2.1

Tiedonannossa ”Euroopan osaamisohjelmasta kestävän kilpailukyvyn, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja selviytymis- ja palautumiskyvyn tueksi” asetetaan politiikan ensisijaisia tavoitteita ja toimia, jotka tähtäävät useampien ihmisten kouluttamiseen useammin taidoissa, joita tarvitaan työhön ja etenkin vihreän siirtymän ja digitaalisen muutoksen hallitsemiseen.

2.2

Uusi ehdotus perustuu tiedonantoon ”Uusi osaamisohjelma Euroopalle – Vahvistetaan yhdessä inhimillistä pääomaa, työllistettävyyttä ja kilpailukykyä” (2016) (10). Päivitetyssä osaamisohjelmassa (2020) ehdotetaan 12:ta aloitetta ja neljää määrällistä tavoitetta, jotka pyritään saavuttamaan vuoteen 2025 mennessä. Asiakirjassa ”Ehdotus neuvoston suositukseksi kestävää kilpailukykyä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja selviytymiskykyä tukevasta ammatillisesta koulutuksesta” ehdotetaan lisätavoitteita ammatillisten oppijoiden osalta. Tässä lausunnossa keskitytään molempiin aloitteisiin.

3.   Yleishuomiot

3.1

Covid-19-pandemia on sysännyt Euroopan talouden syvään lamaan ja saanut työttömyysasteen kasvuun. Vaikka Eurostat arvioi, että viimeaikainen työttömyyden kasvu on ollut vähäistä taloudellisen toimeliaisuuden laskuun verrattuna, EU27:n työttömyysasteen odotetaan nousevan 6,7 prosentista vuonna 2019 9 prosenttiin vuonna 2020 (11). Toisaalta covid-19-kriisi on vauhdittanut digitaalista siirtymää koulutuksessa, työssä ja arkielämässä. Komission ehdotuspaketti on täten tullut oikeaan aikaan synnyttääkseen keskustelua tehokkaasta koulutuspolitiikasta.

3.2

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että osaamisohjelma ja ehdotettu ammatillista koulutusta koskeva suositus on laadittu Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin puitteissa ja että niillä pyritään edistämään pilarin ensimmäistä periaatetta oikeudesta laadukkaaseen ja osallistavaan opetukseen, koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen. Kaikilla eurooppalaisilla olisi oltava oikeus laadukkaaseen ja osallistavaan koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen oikeudenmukaisen siirtymän puitteissa ja väestörakenteen muutokset huomioon ottaen. Komitea korostaa tarvetta puuttua koulutusköyhyyteen, jota on syventänyt epätasa-arvoinen koulutukseen pääsy covid-19-kriisin aikana.

3.3

Komitea uskoo, että avaintaidot ja pehmeät taidot ovat yhtä tärkeitä kuin työmarkkinoilla tarvitut ”oikeat taidot”. Näihin avaintaitoihin kuuluvat sosiaaliset ja kansalaisuustaidot, jotka ovat olennaisia yksilölle demokraattisena kansalaisena, erityisesti kun kasvanut sosiaalinen ja taloudellinen epätasa-arvoisuus voi johtaa radikalismiin, populismiin ja suurempiin rikosten määriin. Osaamisohjelmassa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota avaintaitojen kehitykseen pakollisten opetusohjelmien tai opetussuunnitelmien puitteissa sekä nuorten ja aikuisten oppimiseen. Osaamisohjelman painottuminen STEM-aineisiin (12) ja yrittäjyystaitoihin on hyvin myönteistä, kun niiden rinnalla on käsitys laajoista yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla tarvittavista taidoista ja kun myös sosiaalisia ja monialaisia taitoja painotetaan. STEAM-taitoja (13) on parannettava edelleen, koska taiteellisten, humanististen ja sosiaalisten tieteiden ja ammatillisten alojen panos kunkin valtion bruttokansantuotteeseen on merkittävä.

3.4

Komitea huomauttaa, että ETSK piti eurooppalaista korkeakoulutusaluetta koskevassa lausunnossaan (2018) (14) myönteisenä, että korkeakoulutusaluetta koskevassa aloitteessa ehdotettiin lisää osallistamista tulevaisuuden koulutusjärjestelmiin ja korostettiin, että EU:sta, demokraattisista arvoista, suvaitsevaisuudesta ja kansalaisuudesta oppiminen olisi katsottava kaikkien oikeudeksi kokonaisvaltaisen koulutuksen käsitteen puitteissa, painottaen erityisesti huono-osaisia ryhmiä (15) ja osana Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanoa. On keskeistä, että jäsenvaltioita kannustetaan panemaan täytäntöön neuvoston suositus yhteisten arvojen edistämisestä (16). Viitaten aiheesta ”Tietämyksen lisääminen Euroopan unionista” antamaansa lausuntoon (17) komitea toteaa, että ammatillisen ja aikuiskoulutuksen olisi myös keskityttävä vahvistamaan yhteisiä eurooppalaisia arvoja ja EU:n identiteettiä.

4.   Erityistä

4.1

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotukseen työntekijöiden uudelleen- ja täydennyskoulutusta koskevasta osaamissopimuksesta. On tärkeää, että sopimus suunnitellaan yhdessä täsmäryhmittäin työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja muiden tärkeiden sidosryhmien kanssa, jotta voidaan määrittää tavoitteet niille tahoille, joille sopimus osoitetaan ja varmistaa, että tavoitteet saavutetaan. Sopimuksen olisi tarjottava tehokkaita ratkaisuja nuorille ja aikuisille, työttömille, matalan koulutustason omaaville ihmisille ja työntekijöille, kiinnittäen erityisesti huomiota sosioekonomisesti huono-osaisten ihmisryhmien pääsyyn laadukkaaseen ja osallistavaan ammatilliseen koulutukseen, aikuiskoulutukseen ja täydennys- ja uudelleenkoulutukseen, jota tarjoavat monet eri tahot, kuten julkiset työvoimapalvelut, yritykset ja ammatilliset koulutuslaitokset.

4.2

Yhden koulutustarjonnan laatukriteereistä olisi kytkeydyttävä epävirallisen ja arkioppimisen validointiin ennen koulutusta. Koulutuksen olisi oltava tunnustettu ja varmennettu todistusasiakirjalla, jossa identifioidaan selkeästi tutkintoaste tai tutkinnon yksikkö/osa, johon todistusasiakirja kuuluu. Tämä vaatimus vahvistaisi aiheesta ”Taitojen parantaminen: uusia mahdollisuuksia aikuisille” annetun neuvoston suosituksen (18) ja epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista annetun neuvoston suosituksen (19) täytäntöönpanoa.

4.3

ETSK pyytää aiemman lausuntonsa ”Elinikäisen oppimisen ja valmiuksien kehittämisen kestäväpohjainen rahoitus ammattitaitoisen työvoiman puutteen torjumiseksi” (20) tapaan, että elpymissuunnitelmaa, Euroopan unionin elpymisvälinettä ja muita EU:n rahastoja (mm. ESR+, oikeudenmukaisen siirtymän rahasto) käytettäisiin tehokkaasti ja johdonmukaisesti, jotta varmistetaan yritysten ja yhteiskunnallisten yritysten selviytyminen kriisistä ja jotta ne voivat tarjota ja ylläpitää laadukkaita työpaikkoja ja jotta työntekijät ja työttömät saavat tehokasta tukea laadukkaiden taitojen oppimiseen. ESR+-rahaston käyttö täydentävänä rahastona auttaa panemaan täytäntöön eurooppalaisessa ohjausjaksossa määritellyt koulutusuudistukset, ja sen olisi tuettava kestävän Euroopan teollisuusstrategian ja kestävän osaamisen kehittämistä koskevan pk-yrityspolitiikan tavoitteita.

4.4

ETSK panee merkille, että komissio ottaa huomioon ehdotuksessaan jäsenvaltioiden erilaiset lähestymistavat, joilla ihmisille annetaan mahdollisuudet rakentaa osaamista läpi elämän, puhuessaan ”tileistä” monikossa. Joka tapauksessa ajatusta yksilöllisiä oppimistilejä koskevasta eurooppalaisesta aloitteesta kokoavana aloitteena tai tietynlaisena tukena jäsenvaltioille on tarkasteltava edelleen asianmukaisen tutkimuksen avulla, jotta varmistetaan, että sillä voidaan todella tukea tehokkaasti täydennys- ja uudelleenkoulutusta ja että se voi perustua epämuodollisen ja arkioppimisen validointiin yksilöllisten oppimisvaihtoehtojen tarjoamiseksi. Jatkossa politiikkatoimista olisi näin ollen päätettävä yhdessä asiaankuuluvien, muun muassa alalla aktiivisten, työmarkkinaosapuolten kanssa.

4.5

Osaamissopimus voisi painottua toimialoihin, joilla on tärkeää tukea täydennys- ja uudelleenkoulutusta ja työntekijöiden motivaatiota osallistua käytännön ohjauksen ja neuvonnan kautta koulutukseen, joka edistää heidän ammatillista ja urakehitystään sekä yrityksen etua. Alakohtaista osaamisyhteistyötä koskevan suunnitelman (21) ja ammatillista koulutusta koskevan eurooppalaisen ydinprofiilin kehittämisajatuksen osalta on syytä huomauttaa, että tiettyjen ammattien alakohtaisista taitoprofiileista ja niiden potentiaalisista synergioista on keskusteltava edelleen asiaankuuluvien kyseisillä aloilla aktiivisten työmarkkinaosapuolten kanssa. Kokonaisvaltaiset lähestymistavat, kuten kilpailukyky, yritysten tutkimus- ja innovointistrategiat ja liikesalaisuudet, on otettava huomioon.

4.6

Kaikilla ammatillisessa koulutuksessa olevilla opiskelijoilla olisi oltava oikeus korkealaatuiseen ja osallistavaan ammatilliseen koulutukseen ja oppisopimuskoulutukseen, joka kunnioittaa vuonna 2018 annettua neuvoston suositusta laadukkaan ja tehokkaan oppisopimuskoulutuksen eurooppalaisista puitteista (22). Ammatillisesta koulutuksesta valmistuneiden työllistymisastetta koskevissa indikaattoreissa olisi otettava huomioon covid-19-kriisin vaikutus toimialoihin sekä valmistuneiden perustellut vaatimukset laadukkaista työpaikoista. Yrityksiä olisi kannustettava edelleen yritysten välisiin yhteisiin oppisopimuskoulutuksiin. Ammatillisen koulutuksen huippuyksikköjä koskevat hankkeet voisivat painottua enemmän yhteiskunnalliseen osallisuuteen ja tasavertaiseen pääsyyn korkealaatuiseen ja houkuttelevaan koulutukseen. On tärkeää ottaa huomioon ammatillisen koulutuksen tarjoajien rooli kansallisessa kontekstissa ja niiden vuorovaikutus työmarkkinaosapuolten kanssa opetussuunnitelmien mukauttamiseksi osaamistarpeita vastaavaksi. Samoin ehdotus EuroSkills-kilpailuihin osallistuvien maiden osallistumisen rahoittamisesta voi tehdä ammatillisesta koulutuksesta houkuttelevampaa. Valikoitujen ammatillisten opiskelijoiden erityisvalmennus toimii kuitenkin esimerkkinä julkiselle vallalle ammatillisten oppilaitosten laadun yleisestä parantamisesta tehokkailla toimenpiteillä.

4.7

ETSK muistuttaa ammatillisen koulutuksen strategiaa vuosille 2015–2020 koskevista Riian päätelmistä, joissa sovitaan, että työssäoppiminen kattaa käytännön oppimisen kouluissa ja yrityksissä (23). Koska jonkinmuotoiseen työssäoppimiseen pääsyn olisi oltava normi kaikille ammatillisessa koulutuksessa oleville opiskelijoille, työssäoppimiseen osallistumista koskevat indikaattorit eivät suinkaan ole kunnianhimoisia ja niiden soveltaminen oppisopimuskoulutustarjonnan parantamiseen on vaikeaa.

4.8

Osaamista koskevan tiedon hankinnan vahvistaminen Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) viimeaikaisen työn (24) pohjalta on olennaista myös jäsenvaltioiden saavutusten määrittämiseksi ja seuraamiseksi aikuisoppimista ja ammatillista koulutusta koskevien indikaattorien avulla. Osaamistarpeiden ennakoiminen sosiaaliset ja työmarkkinoiden muutokset huomioon ottaen on tärkeää, jotta varmistetaan osaamisstrategioiden parempi hallintotapa tehokkaan sosiaalisen vuoropuhelun ja asiaankuuluvien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja sidosryhmien, kuten yritysten, kuulemisen avulla. Olisi myönteistä, jos osaamisohjelmassa ja ehdotetussa ammatillista koulutusta koskevassa suosituksessa ehdotettuja indikaattoreita mietittäisiin uudelleen ja päivitettäisiin, kun covid-19-kriisin vaikutus yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen ja työmarkkinoihin on tutkittu.

4.9

Yleisemmin on parannettava ammatillista koulutusta, osaamista ja työmarkkinoita koskevia tietoja ottaen huomioon EU:n koulutustavoitteet ja uudet indikaattorit, joita on ehdotettu YK:n vahvistamien kestävän kehityksen tavoitteiden, erityisesti tavoitteiden 4 (koulutus), 5 (tasa-arvo), 8 (ihmisarvoinen työ) ja 13 (ilmastonmuutos), sekä eurooppalaisen ohjausjakson täytäntöönpanon valvomiseksi. Jotta ehdotetut indikaattorit pystyttäisiin toteuttamaan vuoteen 2025 mennessä, Eurostatin sekä Cedefopin ja Eurofoundin kaltaisten virastojen seurantatiheys vaatisi vuosittaisen päivityksen. Lisäindikaattoreilla voitaisiin paremmin tukea yrityksiä ja työntekijöitä määrittämällä heidän tarpeensa investointien, tarjonnan ja osaamisen suhteen, keskittyen ”koulutusta tarjoavien yritysten prosenttiosuuteen koulutuksen tyypin mukaan” ja ”yritysten koulutukseen käyttämien kulujen prosenttiosuuteen kokonaistyövoimakustannuksista”. Eurostat kerää jo nyt näitä tietoja viiden vuoden välein, mutta kyseisen kaltainen jaksottelu ei tue työmarkkinaosapuolten aktiivista osallistumista osaamisen ennakoimiseen ja vaaditun koulutuksen järjestämiseen, mikä on asia, jota osaamisohjelman mukaan on vahvistettava. Palkallinen opintovapaa osana neuvoteltuja yhteissopimuksia voi olla indikaattoreihin sisällytettävä väline, kuten myös työntekijöille tarjolla olevien tietojen ja neuvonnan mittaaminen.

4.10

ETSK:n lausunnossa ”Vihreät taidot kaikille – Kohti EU:n strategiaa vihreän osaamisen edistämiseksi” (25) huomautetaan, että ympäristövastuu on kaikkien velvoite. Ennakoivan täydennys- ja uudelleenkoulutuksen, jolla helpotetaan oikeudenmukaista vihreää siirtymää, olisi oltava kaikkien, erityisesti heikkenevien alojen työntekijöiden, saatavilla. Pehmeiden (arkeen ja yhteiskuntaan liittyvien) ja kovien (teknisten ja ammatillisten) vihreiden taitojen ja pätevyyksien koulutustarjonnan seuranta on välttämätöntä, ja siinä on käytettävä indikaattoria, joka koskee kaikkia eurooppalaisia, ei pelkästään aikuisikäisiä. Tämän indikaattorin ja EU:n vihreitä taitoja ja pätevyyksiä koskevan strategian olisi perustuttava läpikotaiseen kansallisten vihreitä taitoja ja pätevyyksiä koskevien strategioiden EU:n tason tutkimukseen ja arviointiin. Vihreitä taitoja koskevat indikaattorit ja osaamiskehys on laadittava avoimeen koordinointimenetelmään pohjaten. Ammatillisen koulutuksen opettajien ja kouluttajien olisi saatava nauttia jatkuvaa ammatillista kehitystä myös yritysten sisällä (26), ja heidät olisi otettava mukaan kehittämään digitaalista muutosta ja vihreää siirtymää koskevaa opetussuunnitelmaa.

4.11

Komitea alleviivaa, että oppilaitoksilla on suuri sosiaalinen merkitys ja opetusmenetelmiä olisi tuettava digitalisaation avulla eikä sitä tavoitellen. Tehokas tuki oppilaitoksille, opiskelijoille, opettajille ja perheille digitaalisen osaamisen kehittämistä ja välineistöön investoimista varten on keskeistä, ja siihen olisi puututtava eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa sekä digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmassa. Toimialojen ja talouden digitalisoituessa on tärkeää täydennys- ja uudelleenkouluttaa työntekijöitä antaen heille tarvittavat digitaaliset taidot ja hyödyntää siinä sosiaalista vuoropuhelua. Komitea kehottaa komissiota tarjoamaan asianmukaista tietoa digitaalisten välineiden ja internetin saatavuudesta oppilaitoksissa SELFIE-välinettä (27) ajatellen.

4.12

On välttämätöntä luoda yhteisymmärryksessä työmarkkinaosapuolten kanssa yhteinen eurooppalainen mikrotutkintojen määritelmä ja käsitys niistä. ETSK suosittelee, että EU:n tasolla tehdään tutkimus, jossa kartoitetaan olemassa olevia eri alojen yritysten, koulutuksen tarjoajien ja oppilaitosten (ammatillisessa ja korkea-asteen koulutuksessa) käyttämiä mikrotutkintoja sekä selvitetään eurooppalaisten yritysten, työnantajien, työntekijöiden ja työnhakijoiden tarpeet ja kiinnostus hankkia ja pyytää mikrotutkintoja. Mikrotutkintoja voidaan pitää yhtenä mutta ei ainoana tunnustamismenettelyjen ja täydennys- ja uudelleenkoulutuksen ratkaisuna ja tuloksena. Niissä olisi määriteltävä selkeästi todistuksen yhteys kokonaisuudessaan suoritettuun tutkintoon. Standardien määrittelystä ja myöhemmistä mikrotutkintoja koskevista EU-tason politiikkatoimista on keskusteltava työmarkkinaosapuolten kanssa erityisesti, jotta varmistetaan laatu ja läpinäkyvyys, ottaen samalla huomioon suositus EU-tason tutkimuksesta ja seikkaperäisestä vaikutusten arvioinnista, joka kattaa vaikutukset tutkintoihin ja työehtosopimuksiin.

4.13

Todistusten ja tutkintojen luotettavuuskysymykset voitaisiin uuden Europass-alustan käyttöönoton myötä ratkaista digitaalisten todistusten avulla kunnioittaen samalla tunnustamis- ja validointimenettelyjä. Tiedon olisi oltava myös vammaisten henkilöiden ulottuvilla ja saatavilla eri kielillä, myös suurimmilla muuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kielillä, Ajatusta digitaalisten osaamismerkkien käytöstä nopeutettuun tunnustamiseen olisi tutkittava yksityiskohtaisemmin.

4.14

ETSK pitää myönteisenä komission ehdotuksia strategisten kansallisten osaamistoimien tukemisesta painottaen osallistavuutta ja sukupuolten välistä tasa-arvoa ammatillisessa koulutuksessa. YK:n (28), Euroopan neuvoston ja Euroopan tasa-arvoinstituutti EIGEn (29) tuoreiden raporttien mukaan covid-19-kriisi on erityisesti koetellut perheellisiä naisia. Naiset ovat kohdanneet ”enemmän perheväkivaltaa sekä seksuaalista ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa”, ja ”on myös kiinnitettävä huomiota pandemian mahdollisiin pitempiaikaisiin vaikutuksiin työn ja henkilökohtaisen elämän sekä naisten taloudellisen itsenäisyyden kannalta, sillä se saattaa pakottaa monet heistä tekemään vaikeita valintoja ja siirtymään palkattomaan työhön” (30). Näin ollen ETSK ehdottaa, että kansallisissa osaamistoimissa korostettaisiin tukea naisopiskelijoille, naistyöntekijöille ja naispuolisille työttömille tarjoamalla räätälöityä koulutusta. Näissä toimissa olisi myös keskityttävä tehokkaaseen tukeen perheille, joille on koitunut vakavia vaikeuksia covid-19-kriisissä.

4.15

ETSK palauttaa mieliin, että pakolaisia on kohdeltava tasa-arvoisesti osaamistasosta riippumatta ja että jokaiselle pakolaiselle ja turvapaikanhakijalle on annettava mahdollisuus taitojen ja pätevyyksien validointiin sekä oppisopimuskoulutukseen ja täydennys- ja uudelleenkoulutukseen, jotta he pystyvät integroitumaan työmarkkinoille Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti. Muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksessa olisi otettava huomioon, että pakolaisilla on osaamista ja eritasoisia tutkintoja, jotka voivat tuoda lisäarvoa vastaanottajamaiden sekä niiden työmarkkinoiden ja yritysten tarpeiden kannalta.

4.16

On tärkeää etsiä lisää eurooppalaisen korkeakoulutusalueen (EHEA) ja eurooppalainen tutkimusalueen välisiä yhteyksiä korkeakoulutuksen ja tutkimuksen laadun ja osallistavuuden parantamiseksi kaikille opiskelijoille iästä ja sosioekonomisesta taustasta riippumatta. Yliopistojen välisten tutkimusten laadun ja tunnustuksen parantamisen on oltava Eurooppalaiset yliopistot -aloitteen tärkeä painopiste. Vaikka korkeakoulutus kuuluu kansallisen toimivallan piiriin, komission ehdotukset eurooppalaisesta tutkinnosta, Eurooppa-yliopiston perussäännöstä ja tutkintotodistusten tunnustamista ja laadunvarmistusta koskevasta eurooppalaisesta järjestelmästä vaikuttavat askeleelta kohti korkeakouluopintojen sovittamista yhteen. Näin ollen ETSK pyytää, että näiden aloitteiden takana olevista ajatuksista ja myöhemmistä politiikkatoimista keskustellaan edelleen julkisen vallan, asiaankuuluvien työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa.

4.17

ETSK huomauttaa, että covid-19-kriisi on haitannut voimakkaasti yliopistojen opiskelijavalintoja, opetukseen osallistumista, sosiaalista tehtävää ja investointeja. On varmistettava pitkäjänteiset valtiovallan investoinnit korkeakoulutukseen ja tutkimukseen ja olisi kehitettävä EU:n rahastoja, jotta koulutuksesta ja tutkimuksesta tehtäisiin täysin osallistavaa, jotta se olisi kaikkien opiskelijoiden ja tulevien tutkijoiden ulottuvilla ja jotta taattaisiin tukea antava työympäristö opettajille ja tutkijoille.

4.18

Yritysten ja korkeakoulujen välisten kumppanuuksien olisi oltava hyödyllisiä molemmille osapuolille ilman ulkoista painetta ja tasapainoisia niin yritysten jo sinällään tärkeän tutkimus- ja innovointityön kuin julkisen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tavoitteiden varmistamiseksi. Bolognan prosessin 48 maan ministerien sitoumukset on otettava huomioon osaamisohjelman ehdotuksissa. Ministerien mukaan akateeminen vapaus ja lahjomattomuus, laitosten itsehallinto, opiskelijoiden ja opetushenkilöstön osallistuminen korkeakoulutuksen hallintoon ja korkeakoulutuksen kantama ja sitä koskeva julkinen vastuu muodostavat EHEAn perustan. ETSK kiinnittää huomiota myös YK:n vuonna 1997 antamaan, korkeakoulutuksen opetushenkilöstön asemaa koskevaan suositukseen. (31)

4.19

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 13 artiklassa todetaan: ”Taiteen ja tieteellisen tutkimuksen vapaus turvataan. Akateemista vapautta kunnioitetaan.” (32) Ehdotukset eurooppalaisen osaamiskehyksen kehittämisestä tutkijoille, tutkijoiden taitojen luokitusjärjestelmästä ja avoimen tieteen ja tieteellisen johtamisen opetussuunnitelmien kehittämisestä tutkijoille ovat kunnianhimoisia ajatuksia mutta asettavat kyseenalaiseksi korkeakoululaitosten akateemisen vapauden tulevien opettajien ja tutkijoiden valmentamisessa tiedon ja tutkimuksen vapauden vahvistamiseksi.

---

(1)  Luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet, taideaineet ja matematiikka.

(2)  Euroopan tasa-arvoinstituutti

(3)  Neuvoston suositus yhteisten arvojen, osallistavan koulutuksen ja opetuksen eurooppalaisen ulottuvuuden edistämisestä (EUVL C 195, 7.6.2018, s. 1).

(4)  EUVL C 232, 14.7.2020, s. 8.

(5)  Neuvoston suositus, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2018, laadukkaan ja tehokkaan oppisopimuskoulutuksen eurooppalaisista puitteista.

(6)  Asiakokonaisuuteen SOC/636 kuuluva lausunto (valmisteilla), otsikkoa ollaan muuttamassa.

(7)  Lisätietoa uudesta digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmasta on komission verkkosivuilla.

(8)  SELFIE-väline.

(9)  Korkeakoulutuksen opetushenkilöstön asemaa koskeva YK:n suositus.

(10)  COM(2016) 381 final.

(11)  Eurostatin lehdistötiedote ”Euro area unemployment at 7,8 %”, heinäkuu 2020.

(12)  Luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka.

(13)  Luonnontieteet, teknologia, TAITEET, insinööritieteet ja matematiikka.

(14)  EUVL C 62, 15.2.2019, s. 136.

(15)  Euroopan tasa-arvoinstituutti

(16)  Neuvoston suositus (EUVL C 195, 7.6.2018, s. 1).

(17)  EUVL C 228, 5.7.2019, s. 68.

(18)  EUVL C 484, 24.12.2016, s. 1.

(19)  Neuvoston suositus, annettu 20 päivänä joulukuuta 2012 , epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista.

(20)  Katso alaviite 4.

(21)  Suunnitelma alakohtaisesta osaamisyhteistyöstä

(22)  Neuvoston suositus, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2018, laadukkaan ja tehokkaan oppisopimuskoulutuksen eurooppalaisista puitteista

(23)  Ks. työssäoppimisen määritelmä vuoden 2015 Riian päätelmien alaviitteessä 6.

(24)  Lisätietoa osaamista koskevan tiedon hankinnasta on Cedefopin verkkosivuilla.

(25)  Katso alaviite 6.

(26)  Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus Cedefop, ”Ohjaavat periaatteet ammatillisten kouluttajien ammatillista kehitystä varten”, 2014, ja Euroopan opetusalan ammattijärjestöjen komitean Euroopan ammatillista koulutusta koskeva toimintapoliittinen asiakirja, 2012 [englanniksi].

(27)  SELFIE-väline.

(28)  YK:n selvitys covid-19:n vaikutuksista naisiin, 2020 [englanniksi].

(29)  Ks. EIGEn asiaan liittyvä verkkosivu.

(30)  https://www.coe.int/en/web/genderequality/women-s-rights-and-covid-19

(31)  Korkeakoulutuksen opetushenkilöstön asemaa koskeva YK:n suositus, 1997.

(32)  Euroopan unionin perusoikeuskirja.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Nuorisotyöllisyyden tukeminen: silta työelämään seuraavalle sukupolvelle”

(COM(2020) 276 final)

ja ”Ehdotus neuvoston suositukseksi ’Silta työelämään – entistä vahvempi nuorisotakuu’ ja nuorisotakuun perustamisesta 22 päivänä huhtikuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen korvaamisesta”

(COM(2020) 277 final – 2020/132(NLE))

(2021/C 10/08)

Esittelijä:	Tatjana BABRAUSKIENĖ
Toinen esittelijä:	Michael McLOUGHLIN

Lausuntopyyntö	Euroopan komissio, 12.8.2020
Oikeusperusta	EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava jaosto	”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”
Hyväksyminen jaostossa	9.9.2020
Hyväksyminen täysistunnossa	29.10.2020
Täysistunnon numero	555
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	220/0/2

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että entistä vahvempi nuorisotakuu sisältää jäsenvaltioille nuorisotyöttömyyden torjumista varten tarkoitettuja toimenpiteitä, kuten erilaisia työkaluja, joihin kuuluvat muun muassa oppisopimuskoulutus, työharjoittelu, koulutus ja työtarjoukset, ja kehottaa toteuttamaan lisätoimia, joilla nuorisotakuusta tehtäisiin pysyvä väline. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, että toimenpiteet eivät ole tasapainoisia ja että niissä keskitytään pääasiassa koulutukseen ja osaamiseen eikä niinkään aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan. Covid-19-kriisin jälkeen eurooppalaisilla nuorilla, jotka kärsivät eniten työttömyydestä, olisi oltava mahdollisuus laadukkaisiin työpaikkoihin.

1.2

Komitea pyytää jäsenvaltioita ryhtymään lisätoimiin, joilla vahvistetaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ensimmäistä ja neljättä periaatetta ja edistetään siten monialaista ja monitasoista yhteistyötä monista koulutukseen, sosiaaliseen elämään ja työmarkkinoille osallistumiseen liittyvistä esteistä kärsiviä nuoria tukevan kokonaisvaltaisen ja yhdennetyn lähestymistavan täytäntöönpanoa varten.

1.3

ETSK kehottaa tarjoamaan nuorisotakuujärjestelmiin rekisteröityneille nuorille välittömästi työ- tai harjoittelupaikan. Heille on tarjottava laadukas ratkaisu, kuten korkeatasoinen työ- tai harjoittelupaikka, nopeasti tai vähintään neljän kuukauden kuluessa. Tässä yhteydessä on otettava huomioon toisinaan pitkät menettelyt epävirallisen ja arkioppimisen validoinnissa. Ne voidaan yhdistää tiettynä ajanjaksona tarjolla olevien ammatillisen koulutuksen mahdollisuuksien saatavuuteen.

1.4

ETSK huomauttaa, että nuorille annettavan tuen lähtökohtana on oltava epävirallisen ja arkioppimisen validointi, jonka olisi johdettava ihanteellisessa tapauksessa pätevyyteen, jossa määritellään selvästi eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen / kansallisen tutkintojen viitekehyksen mukainen taso ja ammattinimike tai -tutkinto. Jotta neljän kuukauden tavoite voidaan saavuttaa ja nuorille tarjota henkilökohtaista tukea, validointijärjestelmien ja koulutustarjonnan olisi oltava joustavampia ja ketterämpiä.

1.5

Komitea pyytää EU:ta kehittämään aloitteen, jolla tarjotaan tehokkaammin koulunkäynnin varhaisesta vaiheesta alkaen laadukasta ja osallistavaa ohjausta ja neuvontaa, jotta nuorille voidaan antaa enemmän tietoa jatkokoulutuksesta ja sen jälkeisistä uramahdollisuuksista työmarkkinoiden vihreän siirtymän ja digitaalisen muutoksen puitteissa.

1.6

ETSK huomauttaa, että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleville (NEET) nuorille tarjottavien työpaikkojen on oltava työlainsäädännön, työehtosopimusten ja veromääräysten mukaisia, jotta nuorisotakuun tukea saavat nuoret työntekijät eivät joudu kärsimään epävarmoista työolosuhteista pitkään. Nuorille työntekijöille tarjottavien työpaikkojen on noudatettava kansallisessa lainsäädännössä ja työehtosopimuksissa ja/tai alakohtaisissa sopimuksissa määriteltyjä vaatimuksia kunnollisesta palkasta, säällisistä työehdoista ja -oloista, työpaikkojen esteettömyydestä, sekä työterveydestä ja työturvallisuudesta sekä työpaikkademokratiasta. ETSK suosittaa, että jäsenvaltioiden olisi sovellettava aktiivista työmarkkinapolitiikkaa luodakseen nuorille työpaikkoja julkisella ja yksityisellä sektorilla ja varmistaakseen pitkän aikavälin ratkaisut. Lyhyen aikavälin ja tilapäisillä sopimuksilla voidaan ratkaista kiireellisiä ongelmia, mutta pitkän aikavälin epävarmuus on yhtä haitallista nuorille, yrityksille ja taloudelle.

1.7

Komitea ehdottaa, että nuorisotakuuta sääntelevät laatupuitteet olisi laadittava yhdessä Euroopan, valtakunnallisen ja paikallisen tason asianomaisten työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa järjestelmän suunnittelemista, täytäntöönpanoa ja arviointia varten, jotta varmistetaan, että tarjonta täyttää tietyt vaatimukset. Koska nuorisotakuun toteuttamista varten on osoitettu EU:n varojen tukemana lisää julkisia resursseja, on erittäin tärkeää seurata tarjonnan laatua nuorten työ- ja harjoittelupaikkoja koskevien laatuperusteiden ja vaatimusten avulla. Komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) ja Euroopan nuorisofoorumin tältä osin tekemään työhön. (1)

1.8

ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen työhönsijoittumisen jälkeisen palautteen ja nuorisotakuun seurannan vahvistamisesta, jotta voidaan jatkaa tuen seurannan ja arvioinnin parantamista tehokasta nuorisopolitiikkaa varten. ETSK kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vuosittain toteutettavan ja laadullisen luettelon avulla kehitettävän kansallisten nuorisotakuujärjestelmien laadullisen ja määrällisen seurannan, joka perustuu yhteisesti sovittuihin indikaattoreihin. Seuranta- ja arviointimekanismeissa olisi keskityttävä myös laatuun, osallistettava kansalaisyhteiskunnan toimijoita, kuten nuorisojärjestöjä, ja pyydettävä suoraa palautetta nuorilta.

1.9

ETSK kehottaa tekemään Euroopan ja jäsenvaltioiden tasolla tehokkaita sosiaali-, työllisyys- ja koulutuspolitiikkoja koskevaa yhteistyötä, joka perustuu ministeriöiden, julkisten työvoimapalvelujen, työmarkkinaosapuolten, nuorisojärjestöjen, valtakunnallisten nuorisoneuvostojen ja muiden asianomaisten sidosryhmien kanssa rakennettaviin liittoumiin, jotta löydetään paras ratkaisu nuorille ja varmistetaan parempi tukea tarvitsevien tavoitettavuus. Tässä yhteydessä olisi keskityttävä erityisesti osallistamaan sosioekonomisesti epäsuotuisassa asemassa olevia ihmisiä ja varmistamaan sukupuolten tasa-arvo.

1.10

Komitea suosittelee, että komissio tekee EU:n tason tutkimuksen covid-19-kriisin vaikutuksista koulunkäynnin keskeyttämiseen ja NEET-nuorten (not in education, employment or training, ilman työtä, koulutusta tai kurssitusta oleva) määrän lisääntymiseen. Se suosittelee myös nuorisotyöttömyysastetta koskevien Eurostatin tietojen tarkistamista, jotta ne kattaisivat myös nuoret kansallisen oppivelvollisuuden päättymisiästä 30-vuotiaiksi asti (eli ei pelkästään 18–25-vuotiaita nuoria) ja jotta varmistettaisiin asianmukaiset tukitoimet sekä riittävän tasoinen EU:n rahoitus ja sen saatavuus nuorisotakuujärjestelmän puitteissa.

1.11

ETSK kehottaa EU:n jäsenvaltioita varmistamaan tehokkaat koulutus- ja työmarkkinatoimet, jotta nuorille voidaan tarjota tehokasta tukea. On tärkeää varmistaa, että a) asianmukainen oppivelvollisuuden päättymisikä ja b) pitkälle kantavat julkiset investoinnit laadukkaaseen ja osallistavaan koulutukseen vähentävät heikoilla taidoilla ja vähäisellä koulutuksella varustettujen nuorten ja NEET-nuorten määrää.

1.12

ETSK pyytää antamaan tehokasta tukea julkisille työvoimapalveluille, jotta ihmisiä saadaan osallistumaan yleissivistävään ja ammatilliseen jatkokoulutukseen ja pääsemään laadukkaisiin työpaikkoihin. ETSK panee merkille, että nuorisotakuun saatavuuteen liittyvän ikärajan korottamisen ei pitäisi heikentää julkisten työvoimapalvelujen tarjoamien mahdollisuuksien laatua tai aiheuttaa lisäpaineita julkisille työvoimapalveluille tai koulutusjärjestelmille entistä suuremman kysynnän vuoksi. ETSK pyytää tukemaan edelleen julkisten työvoimapalvelujen valmiuksia ja ihmisten parempaa tiedonsaantia käsillä olevista oppisopimuskoulutuksista, työharjoitteluista ja laadukkaista työtarjouksista yrityksissä.

1.13

Komitea suosittelee, että Europass-alustaa parannetaan siten, että sillä tarjotaan nuorille työntekijöille, myös vammaisille henkilöille, luotettavaa tietoa eri kielillä ja myös muuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tärkeimmillä kielillä.

1.14

ETSK kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan yhteistyötä, jotta kaikki nuorisotakuuseen tehtävät merkittävät muutokset otetaan huomioon asiaankuuluvaa rahoitusta sääntelevissä oikeusvälineissä. ETSK kehottaa komissiota lisäämään nuorisotakuuta varten käytettävissä olevia EU:n varoja, kun otetaan huomioon kaikki EU:n investoinnit nuorisotakuuseen, kaikki nykyiset EU:n ohjelmat ja EU:n varojen käytön arviointi. Nuorisotakuuta varten saatavilla olevia EU:n varoja koskevat tiedot on välitettävä nuoria auttaville tahoille entistä paremmin, ja jäsenvaltioiden on saatava omakieliset ohjeet. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että kohdennettu tuki nuorille integroidaan osaksi talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa.

1.15

ETSK kehottaa osallistamaan työmarkkinaosapuolet ja muut asiaankuuluvat sidosryhmät Euroopan sosiaalirahasto plussan (ESR+) täytäntöönpanoon Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa harjoitettavaa kumppanuutta koskevien eurooppalaisten käytännesääntöjen mukaisesti. Tällainen osallistuminen on ulotettava EU:n rahoitusvälineeseen, jolla tuetaan entistä vahvempaa nuorisotakuuta seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä (2021–2027). Tämän avulla varmistettaisiin sen täytäntöönpanon osallistava ohjelmointi ja tehokas seuranta, jotta varat todella tavoittavat niitä tarvitsevat.

1.16

ETSK suhtautuu myönteisesti komission suunnitelmaan perustaa sosiaalisen suojelun saatavuuden seurantakehys ja tarjota ratkaisuja, joilla varmistetaan kunnolliset työehdot ja -olot digitaalisten alustojen työntekijöille, sillä muussa tapauksessa joukko- ja alustatyö eivät tarjoaisi pidemmän päälle parhaita ratkaisuja laadukkaiden työpaikkojen tarjoamiseksi nuorille nuorisotakuun puitteissa.

1.17

ETSK ehdottaa, että tuleva Euroopan lapsitakuu yhdistettäisiin nuorisotakuuseen, jotta voitaisiin tukea tehokkaammin nuoria, joilla on lapsia, riippumatta siitä, käyvätkö nämä nuoret töissä vai ovatko he työttömiä.

1.18

ETSK kannustaa komissiota määrittelemään yhteisötalouden toimintasuunnitelman, jotta nuorille yrittäjille ja startup-yrityksille voidaan tarjota tehokasta tukea ja jotta voidaan lisätä vihreää osaamista paikallistasolla. Tässä yhteydessä olisi keskityttävä erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin ja osallistettava asianomaisia työmarkkinaosapuolia ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioita.

1.19

Komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot kannustaisivat yrityksiä palkkaamaan nuoria työttömiä ja tarjoamaan heille laadukkaita työpaikkoja. ETSK toteaa, että työllistymiskannustimet, palkkatuet ja rekrytointibonukset sekä yrityksille tarjottavat verotukselliset kannustimet voisivat olla hyviä ratkaisuja tätä varten ja että niiden yhteydessä olisi varmistettava soveltuvien koulutusmahdollisuuksien tarjoaminen. Yrityksille tarjottavien kannustimien olisi tarjottava tehokkaita ratkaisuja, jotka soveltuvat niiden keskipitkän ja pitkän aikavälin liiketoimintasuunnitelmiin.

1.20

ETSK suosittelee, että tehdään EU:n tason tutkimus, jossa kartoitetaan nykyiset mikrotutkinnot ja osoitetaan eurooppalaisten yritysten, työnantajien, työntekijöiden ja työnhakijoiden tarpeet ja intressit mikrotutkintojen hankkimisen ja pyytämisen osalta. Tässä yhteydessä olisi keskityttävä erityisesti nuoriin.

1.21

ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen siitä, että oppisopimuskoulutuksen tarjonnan parantamisesta käytävää työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua vahvistettaisiin, ja kehottaa seuraamaan tehokkaasti laadukkaan ja tehokkaan oppisopimuskoulutuksen eurooppalaisista puitteista annetun neuvoston suosituksen (2) täytäntöönpanoa kansallisella ja yritysten tasolla. Oppisopimuskoulutusten arvioiminen ja parantaminen laadukkaan ja tehokkaan oppisopimuskoulutuksen eurooppalaisten puitteiden vaatimuksiin verraten on tärkeää.

1.22

ETSK kehottaa komissiota tukemaan Euroopan oppisopimusverkostoa sellaisen selvän toimeksiannon määrittelemissä, jonka avulla voidaan tukea oppisopimuskoulutuksen suorittajia laadukkaan ja tehokkaan oppisopimuskoulutuksen eurooppalaisten puitteiden mukaisesti.

2.   Tausta ja yleiset huomiot

2.1

Kun neuvoston suositus nuorisotakuusta hyväksyttiin huhtikuussa 2013, talouden ja rahoituksen häiriöt ja talouskriisi aiheuttivat Euroopassa kaikkein korkeimman työttömyysasteen. Monet työttömistä olivat nuoria.

2.2

Covid-19-pandemia on syössyt Euroopan talouden syvään lamaan ja kohti työttömyysasteen kasvua. Kesäkuussa 2020 kolme miljoonaa alle 25-vuotiasta nuorta oli työttöminä EU:ssa (17,1 prosenttia tämän ryhmän koko aktiiviväestöstä) (3). Tämän luvun odotetaan (4) nousevan 4,8 miljoonaan (26,2 prosenttiin) vuoden loppuun mennessä. Lisäksi NEET-nuorten määrän odotetaan nousevan 4,9 miljoonasta 6,7 miljoonaan. Nuorisotakuun täytäntöönpanon vahvistaminen tapahtuu oikeaan aikaan, jotta vältytään EU:n 2000-luvun korkeimmalta työttömyysasteelta (5). Ehdotuksessa entistä vahvemmasta nuorisotakuusta tarjotaan jäsenvaltioille toimenpiteitä nuorisotyöttömyyden torjumiseksi. Niihin kuuluvat erilaiset työkalut, kuten oppisopimuskoulutus, työharjoittelu, koulutus ja työtarjoukset. Ehdotuksen painopisteenä on siirtyminen koulusta työelämään ja 30-vuotiaiden ja sitä nuorempien integroiminen työmarkkinoille neljän kuukauden kuluessa siitä, kun he ovat rekisteröityneet julkiseen työvoimapalveluun tai nuorisotakuun tarjoajalle.

2.3

Kuten edeltävä talouskriisi osoitti, nuoret kärsivät kriisistä enemmän. He ovat haavoittuvampia työmarkkinoilla, ja heillä on vain heikko sosiaaliturva tai se puuttuu heiltä kokonaan. Monilla heistä on opintolainaa, liian vähän resursseja osaamisensa kehittämistä varten ja kohonnut mielenterveyshäiriön riski toimettomuuden vuoksi. Nuorisotyöttömyydellä on pitkäaikaisia seurauksia yksityisille ihmisille, mikä tekee heistä ”menetetyn sukupolven”. Eurofound (6) laski, että Euroopan taloudet menettivät noin 162 miljardia euroa vuodessa suuren taantuman aikana sen seurauksena, ettei nuorten integroimiseksi työmarkkinoille ryhdytty tarpeellisiin toimiin. Nuorisotyöttömyydellä voi olla kielteinen vaikutus paitsi talouteen myös koko yhteiskuntaan, sillä monet nuoret saattavat luopua demokraattisesta ja sosiaalisesta osallistumisesta.

2.4

NEET-nuoret ovat monimuotoinen ryhmä. He poikkeavat toisistaan osaamistasoltaan, virallisilta pätevyyksiltään ja henkilökohtaiselta taustaltaan. Osa koulutusjärjestelmistä ei ole tarpeeksi joustavia, jotta ne mahdollistaisivat eri koulutusalojen välisen läpäisevyyden. NEET-nuorille olisi tarjottava tehokkaita ratkaisuja heidän pätevyytensä ja osaamistasonsa mukaisesti. Kohdennettua sosiaalista, työllisyyteen liittyvää ja koulutuksellista tukea olisi annettava erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville ja sosioekonomisesti vähäosaisille henkilöille. Muuttajille, pakolaisille, vähemmistöille, romaneille ja vammaisille nuorille on taattava sukupuolten tasa-arvo ja yhtäläiset mahdollisuudet. Heikosti koulutettujen ja koulunkäyntinsä keskeyttäneiden henkilöiden olisi saatava tukea taitojensa ja osaamisensa parantamiseksi, jotta he saavuttavat ”eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF) tasoa 3 tai 4 lähestyvän” pätevyystason kansalliset olosuhteet huomioon ottaen. Tällä tavoin heidät voitaisiin integroida työmarkkinoille taitojen parantamisesta annetun neuvoston suosituksen (7) mukaisesti.

2.5

Nuorille aikuisille annettavan tuen yhteydessä on tärkeää määritellä nuoret aikuiset siten, että määritelmä kattaa ihmiset oppivelvollisuuden päättymisiästä (8) 30 vuoden ikään. Tarkistetussa nuorisotakuussa korotetaan tuen yläikärajaksi 30 vuotta. Sen mukaan nuorille on määrä antaa tehokasta tukea, jotta he voivat hankkia kunnollisen työpaikan, ja tarjota täydennys- ja uudelleenkoulutusta. Koulunkäynnin keskeyttäminen ja osallistavaan kaikille tarkoitettuun koulutukseen tehtävien julkisten investointien puute lisäävät taidoiltaan ja koulutukseltaan heikosti varustettujen nuorten määrää. Tämän vuoksi tarvitaan lisää toimenpiteitä, joilla heidät integroidaan jatkokoulutukseen ja työmarkkinoille.

2.6

Eri aloilla luodut työpaikat voivat hävitä nykyisen kriisin vuoksi. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin neljännen periaatteen mukaan ”nuorilla henkilöillä on oikeus täydennyskoulutukseen, oppisopimuskoulutukseen, harjoitteluun tai tasokkaaseen työtarjoukseen neljän kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta tai koulutuksen päättämisestä”. Myös Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ensimmäistä periaatetta on sovellettava tarjottaessa nuorille uudelleen- ja täydennyskoulutusta ja torjuttaessa koulunkäynnin keskeyttämistä, jotta varmistetaan, että nuorilla on ”oikeus laadukkaaseen ja inklusiiviseen opetukseen, koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen”. Jäsenvaltioiden olisi taattava nämä oikeudet edistämällä monialaista ja -tasoista yhteistyötä integroidun lähestymistavan toteuttamista varten sellaisten nuorten tukemiseksi, joilla on useita sosiaalisen osallisuuden esteitä, jotka ulottuvat työkysymyksiä pidemmälle (9).

3.   Erityistä

3.1

Kuten ETSK:n työmarkkinoiden seurantaryhmä vahvisti jo vuonna 2014 nuorisotyöttömyydestä tekemässään tutkimuksessa (10), nuorisotakuun täytäntöönpanon tiellä on ollut EU:n jäsenvaltioissa monia esteitä, kuten järjestelmän tarjonnan heikko laatu, luvatun neljän kuukauden ajanjakson ulkopuoliset toimet ja riittämättömät strategiat työmarkkinoista kauimpana olevien nuorten (kuten NEET-nuorten) tavoittamiseksi heidän tukemistaan varten. Tehokkaammat hallinnolliset rakenteet ovat tarpeen, jotta varmistetaan nuorisotakuun parempi täytäntöönpano. Rahoitus olisi kohdennettava hyvin, ja rekisteröityneiden nuorten määrää olisi lisättävä. Näin ollen parempi asianomaisten sidosryhmien, kuten nuorisojärjestöjen, valtakunnallisten nuorisoneuvostojen ja muiden asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten, osallistuminen eurooppalaisella, alakohtaisella, kansallisella ja tarvittaessa yritysten tasolla on taattava nuorisotakuujärjestelmän suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja arvioinnissa, sillä se voi auttaa varmistamaan uudistusten saaman hyväksynnän ja sujuvan täytäntöönpanon.

3.2

Kartoitusjärjestelmää on vahvistettava, jotta NEET-nuorten ryhmän monimuotoisuudesta saadaan seikkaperäisempi käsitys. Nuorille annettavan tuen seuranta olisi yhdistettävä tehokkaampaan tutkimukseen, jossa otetaan huomioon NEET-nuorten ja erityisen haavoittuvassa asemassa olevien nuorten ryhmien monimuotoisuus, jotta voidaan laatia näyttöön perustuvia politiikkoja, kuitenkin kunnioittaen tietosuojalainsäädäntöä. NEET-nuorten tavoittaminen on vaikeaa, minkä vuoksi sosiaali- ja työvoimapalveluja – sekä julkisia että yksityisiä – on tarjottava integroidusti luotettavan näytön ja tiedon pohjalta.

3.3

Euroopan rakenne- ja investointirahastojen kumppanuutta koskevien eurooppalaisten käytännesääntöjen mahdollistama työmarkkinaosapuolten ja asianomaisten sidosryhmien osallistuminen Euroopan sosiaalirahasto plussan (ESR+) täytäntöönpanoon olisi laajennettava EU:n rahoitusvälineeseen, jolla tuetaan entistä vahvempaa nuorisotakuuta seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä (2021–2027). Tämän avulla varmistettaisiin sen täytäntöönpanon osallistava ja tehokas seuranta, jotta varat todella tavoittavat niitä tarvitsevat.

3.4

Tästä näkökulmasta tarkasteltuna tehokkaan sosiaali-, työllisyys- ja koulutustuen lähtökohtana on ehdottomasti yhteistyö asianomaisten ministeriöiden ja tukipalvelujen välillä. Ministeriöiden, julkisten työvoimapalvelujen, nuorisojärjestöjen, valtakunnallisten nuorisoneuvostojen ja muiden asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen, työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien välillä olisi rakennettava liittoumia, jotta löydetään nuorille parhaiten soveltuva ratkaisu. Sen, että neljän kuukauden tavoitetta ei saavutettu edeltävän nuorisotakuun puitteissa, on oltava keskeinen huolenaihe tarkistetussa versiossa. Meidän on tehostettava ja tuettava julkisten työvoimapalvelujen roolia ja valmiuksia saada ihmiset laadukkaisiin työpaikkoihin. Myös kansalaisjärjestöt ja yhteiskunnalliset yritykset voivat tukea nuoria tarjoamalla heille tilapäisiä työ- ja harjoittelupaikkoja. Yrityksissä avoinna olevista paikoista olisi oltava saatavilla enemmän tietoa, sillä julkiset työvoimapalvelut eivät voi tarjota tukea, jos paikkoja tai tietoja niistä ei ole saatavilla. Yksityisten työvoimapalvelujen osallistumisen osalta on varmistettava, että nuorisotakuun alaista tukea tarjotaan nuorille maksutta julkisena tukena.

3.5

On tärkeää jatkaa yhteyksien parantamista yhteisöjen, nuorisojärjestöjen ja yhteiskunnan muiden ryhmien kanssa sekä pyrkiä tavoittamaan ne. Tässä olisi noudatettava esimerkkejä, joita on annettu aiheesta ”Silta työelämään – entistä vahvempi nuorisotakuu” annetun neuvoston suositusehdotuksen liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (11). Tärkeää on se, että aiheesta ”Nuorisotyöllisyyden tukeminen: silta työelämään seuraavalle sukupolvelle” annetun tiedonannon (12) mukaan haavoittuvimmassa asemassa olevien tavoittaminen ”on yhä riittämätöntä”. Tämä on jälleen yksi osoitus siitä, että tällainen ja muu työ nuorten tavoittamiseksi on erittäin tärkeää.

3.6

Komitea panee merkille, että ILO:n nuorisotakuuta koskevissa analyyseissä (13) todetaan, että [kansallisten] resurssien puute on vahingoittanut maiden kykyä tarjota kaikille NEET-nuorille mahdollisuus työpaikkaan tai työharjoitteluun neljän kuukauden kuluessa. Komitea suhtautuu myönteisesti nuorisotakuun budjetin korottamiseen aloitteen kohteena olevien nuorten ikäryhmän laajentamisen mukaisesti. ETSK pitää kuitenkin valitettavana sitä, että vaikka EU:n elpymissuunnitelmassa osoitetaan 750 miljardia euroa Euroopan talouden elvytystä varten, nuorisotakuun osuus on vain 22 miljardia euroa, joka kattaa komission (14) mukaan Euroopan sosiaalirahaston ja nuorisotyöllisyysaloitteen investoinnit ja myös kansallisen yhteisrahoituksen. Komissio on esittänyt myös lisävarojen käyttöä: niihin kuuluvat REACT-EU-välineestä vuosiksi 2020–2022 myönnettävät 55 miljardia euroa ja ESR+:sta myönnettävät 86 miljardia euroa, joita maat voivat käyttää myös nuorisotyöllisyyden tukemiseen, sekä useat muut rahastovarat. Tutkimus (15) viittaa siihen, että tehokas tuki voitaisiin saavuttaa tarkistetun nuorisotakuun puitteissa vähintään 50 miljardilla eurolla vuodessa. ETSK kehottaa komissiota tarjoamaan jäsenvaltioille selvät laskelmat ja suuntaviivat nuorisotakuun tukemista koskevien EU:n tason investointien kokonaismäärästä ja arvioinnin sen tehokkaasta käytöstä. Koska julkisten investointien tehostaman tukimekanismin on oltava kestäväpohjainen, komitea suhtautuu myönteisesti nuorille annetun kohdennetun tuen sisällyttämiseen osaksi talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa.

3.7

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että toimintapoliittisessa aloitteessa ehdotetaan kohdennettua lähestymistapaa haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin nähden työmarkkinaosapuolten ja nuorisojärjestöjen kanssa solmitun laajemman kumppanuuden pohjalta ja keskitytään sukupuolinäkökulmaan. Tällaisten kumppanuuksien on toimittava jäsenvaltioiden pääkaupunkeja laajemmalla alueella paikallisyhteisöissä ja hankittava palautetta suoraan nuorilta. On tärkeää, että nuoria tuetaan perhe-elämän aloittamisessa. Tulevan Euroopan lapsitakuun olisikin sisällettävä säännöksiä, jotka koskevat työssäkäyviä ja työttömiä nuoria, joilla on lapsia, minkä avulla lapsitakuu yhdistetään nuorisotakuuseen.

3.8

ETSK suhtautuu myönteisesti komission yhteisötalouden toimintasuunnitelman ehdotuksiin tuesta nuorten yrittäjyyttä varten ja sen kohtiin, joissa käsitellään vihreää osaamista edistäviä toimia paikallistasolla ja keskitytään erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin. ETSK pyytää Euroopan komissiota osallistamaan asiaankuuluvat työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, erityisesti nuorisojärjestöt, tällaisen toimintasuunnitelman kehittämiseen, jotta sen laatimisessa voidaan ottaa huomioon nuorten, oppisopimuskoulutettavien, työharjoittelijoiden ja nuorten työntekijöiden kokemukset. Nuorten aloittelevat yritykset tarvitsevat kannustusta, ja yrittäjyyskasvatusta on lisättävä. Digitaalisen ja vihreän talouden tarjoamien itsenäisen ammatinharjoittamisen mahdollisuuksien, joita tarjotaan syrjinnästä kärsiville ryhmille ja haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, on oltava näille ryhmille kohdennettujen tietojen mukaisia, ja niitä varten tarvitaan konkreettista tukea. Välittäjäelimillä, kuten julkisilla työvoimapalveluilla, nuorisojärjestöillä, valtakunnallisilla nuorisoneuvostoilla, muilla asiaankuuluvilla kansalaisjärjestöillä ja ammattiliitoilla on tältä osin olennainen rooli.

3.9

Jotta kaikkia tukea tarvitsevia nuorten ryhmiä varten voidaan määrittää tehokkaita strategioita, on tärkeää määritellä selvästi nuorisotakuun kattama nuorten ikäryhmä. Eri maiden oppivelvollisuusiän laskemisella voi olla haitallinen vaikutus, sillä se voi lisätä NEET-nuorten määrää. ETSK suhtautuu myönteisesti nuorisotakuun piiriin kuuluvien nuorten yläikärajan nostamiseen; se suositteli jo vuonna 2013 (16), että nuorisotakuuseen oikeuttava ikäraja nostettaisiin 30 vuoteen etenkin maissa, missä nuorisotyöttömyys on korkein. ETSK kehottaa kuitenkin tältä osin varovaisuuteen laadun ja valmiuksien osalta. Voi olla tarpeen varmistaa, että jäsenvaltiot voivat määritellä joustavasti sen ikäryhmän, jota niiden on tarpeen tukea. Laajennetun ikäryhmän ulkopuolelle ei pitäisi sulkea ihmisiä, joilla on jo jonkin verran työkokemusta ja jotka ovat oikeutettuja työttömyysetuuksiin. Ikäryhmän selvä määritteleminen on kuitenkin tärkeää.

3.10

Komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot kannustaisivat yrityksiä palkkaamaan nuoria työttömiä ja tarjoamaan heille laadukkaita työpaikkoja. Meidän on sovitettava parhaalla mahdollisella tavalla yhteen työpaikat sekä työttömien nuorten pätevyys ja mielenkiinnon kohteet ja motivoitava heitä laadukkaalla ja osallistavalla täydennys- ja uudelleenkoulutustarjonnalla, jotta saamme pidettyä heidät töissä. ETSK katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden on voitava päättää joustavasti, haluavatko ne laajentaa nuorisotakuujärjestelmän soveltamisalaa, kun otetaan huomioon nuorisotyöttömyyden luonne ja laajuus valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.

3.11

Pelkkä nuorisotakuujärjestelmän vahvistaminen ei ole riittävä tavoite kriisin aikana, ja nuorten auttamiseksi tarvitaan välittömiä toimia. Jäsenvaltioilta tarvitaan aktiivista työmarkkinapolitiikkaa sen varmistamiseksi, että tarjonnan avulla voidaan ehdottaa nuorille pitkän aikavälin ratkaisuja, varmistaa laadukkaat työpaikat, laadukkaat työehdot ja -olot sekä oikeudenmukaiset rekrytointia ja työssä pysymistä koskevat vaihtoehdot. Työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia olisi kunnioitettava ja edistettävä. Tämä koskee erityisesti pätevyystason yhteyttä palkkatasoon ja demokratiaan työpaikalla. Työmarkkinoilla olevilta nuorilta ei saisi evätä aikuisväestölle annettuja oikeuksia, eikä varsinkaan oikeutta samaan minimipalkkaan, oikeutta eläkkeisiin ja suojeluun epävarmoilta työsuhteilta (nollatuntisopimukset), palkattomalta harjoittelulta tai näennäisesti itsenäiseltä ammatinharjoittamiselta. Nuorille tarjottavat lyhyen aikavälin ja tilapäiset sopimukset voivat ratkaista kiireelliset ongelmat, mutta pitkän aikavälin epävarmuus on yhtä haitallista nuorille, yrityksille ja taloudelle.

3.12

Joustavuus on keskeistä, kun on kyse nuorisotakuun neljän kuukauden ajanjaksosta sen jälkeen, kun nuori on rekisteröitynyt nuorisotakuuseen kuuluvaan palveluun, joka on yleensä julkinen työvoimapalvelu. Työ- tai opiskelupaikkaa tai työharjoittelumahdollisuutta olisi ehdotettava välittömästi (17), mutta se olisi oltava myös laadultaan hyvä ratkaisu ja laadukas työ- tai koulutuspaikka / työharjoittelumahdollisuus. Tässä yhteydessä on otettava huomioon toisinaan pitkät menettelyt epävirallisen ja arkioppimisen validoinnissa. Ne voidaan yhdistää tiettynä aikana tarjottavien harjoittelumahdollisuuksien saatavuuteen. Jotta neljän kuukauden tavoite voidaan saavuttaa ja nuorille tarjota henkilökohtaista tukea, validointijärjestelmien ja koulutustarjonnan olisi oltava joustavampia ja ketterämpiä.

3.13

Nuorisotakuun lähtökohtana on oltava nuorille kouluopetuksen varhaisessa vaiheessa annettava laadukas ammatillinen ohjaus ja neuvonta; epävirallisen ja arkioppimisen validoinnin ja tunnustamisen olisi johdettava ihanteellisessa tapauksessa pätevyyteen, jossa määritellään selvästi eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen / kansallisen tutkintojen viitekehyksen mukainen taso ja ammattinimike tai -tutkinto ja jossa ilmoitetaan selvästi, mitkä tehtävät ja taidot se todistaa ja miten se on yhteydessä kokonaiseen tutkintoon. Uuden Europass-kehyksen olisi mahdollistettava kaikenlaiset todistukset ja pätevyydet Europass-ansioluettelossa selvällä ja käytännöllisellä tavalla.

3.14

Mikrotutkinnot ovat vaihtoehtoisia ratkaisuja yritysten tai ammattioppilaitosten ja korkeakoulujen tarjoamien lisätaitojen dokumentoimista varten. Koska mikrotutkinnoista ei ole olemassa eurooppalaista määritelmää tai yhteisymmärrystä, voitaisiin harkita uutta eurooppalaista politiikkaa mikrotutkinnoista, jotka voisivat auttaa nuoria, kun ne lisätään osaksi kokonaista tutkintoa. Tässä yhteydessä olisi noudatettava työntekijöiden ammattiliittojen ja työnantajien kanssa hyväksyttyä mikrotutkintoja koskevaa eurooppalaista määritelmää ja yhteisymmärrystä.

3.15

Covid-19-kriisi on vaikuttanut oppisopimuskoulutuksen tarjontaan; monilla sulkutoimista kärsineillä talouden aloilla oppisopimuskoulutettavien on täytynyt lykätä oppisopimuskoulutustaan, tai heidät on jopa irtisanottu; eräillä muilla aloilla oppisopimuskoulutettavat ovat jatkaneet oppisopimuskoulutustaan tekemällä kotoa käsin projektiluontoisia töitä tai osallistumalla simulaatioihin. Yrityksissä tarjolla olevien oppisopimuspaikkojen ja ammattiopintoja suorittavien opiskelijoiden yhteensovittaminen on ongelmallista. Erityisesti julkisten työvoimapalvelujen olisi saatava enemmän tietoa kaikenkokoisilta yksityisiltä ja julkisilta yrityksiltä, jotta ne voivat tukea ammattioppilaitoksia ja opettajia, jotka pyrkivät löytämään tuleville oppisopimuskoulutettaville käytännön oppimiseen soveltuvia paikkoja.

3.16

ETSK korostaa, että oppisopimuskoulutusta ei ole tarkoitettu vain nuorille, sillä heti laadukkaan ja tehokkaan oppisopimuskoulutuksen eurooppalaisten puitteiden ensimmäisessä kappaleessa korostetaan, että oppisopimuskoulutuksessa keskitytään sekä nuoriin että aikuisiin. Se, että oppisopimuskoulutukset on sisällytetty osaksi nuorisotyöllisyysaloitteen toimintapoliittista asiakirjaa, on omiaan lisäämään väärinymmärrystä siitä, että oppisopimuskoulutus olisi tarkoitettu vain nuorille. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on ehdottanut, että jäsenvaltiot parantaisivat oppimistarjontaa ja koulusta työhön siirtymistä tarjoamalla laadukkaita oppisopimus- tai työharjoittelupaikkoja. Tällä tavoin voidaan tarjota tehokasta tukea koulunkäynnin keskeyttämisen torjunnalle ja varmistaa muuttajien ja pakolaisten parempi integrointi työmarkkinoille samalla kun kunnioitetaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria, laadukkaan ja tehokkaan oppisopimuskoulutuksen eurooppalaisia puitteita ja harjoittelun laatupuitteita.

3.17

Komissio ehdottaa, että eurooppalainen oppisopimusyhteenliittymä (EAfA) uudistettaisiin ja että sille annettaisiin uutta pontta. Vaikka EAfA on saavuttanut korkean profiilin oppisopimuskoulutuksen tarjoamisessa lisäämällä yritysten antamien lupausten määrää, se ei kuitenkaan riitä. Mikro- ja pienyritykset kohtaavat yhä merkittäviä haasteita oppisopimuspaikkojen tarjoamisessa. Näin ollen useiden yritysten tarjoamien ”yhteisten oppisopimuskoulutusten” järjestämiseen olisi kannustettava. Kaikkien oppisopimuskoulutusten laatu ja tehokkuus olisi varmistettava vertaamalla laadukkaan ja tehokkaan oppisopimuskoulutuksen eurooppalaisten puitteiden vaatimuksiin, ja komission olisi annettava yrityksille tunnustusta ja myönnettävä niille palkintoja laadukkaan ja tehokkaan oppisopimuskoulutuksen eurooppalaisten puitteiden mukaisesti.

3.18

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio pyrkii entistä enemmän varmistamaan oppisopimuspaikkoja digitaalisilla ja vihreillä aloilla, mutta komitea panee kuitenkin merkille, että laadukkaita oppisopimuspaikkoja olisi tarjottava myös kaikilla muilla aloilla, missä on käynnissä digitaalinen muutos ja vihreä siirtymä.

3.19

Laadukkaisiin työpaikkoihin johtavat toimivat ammatilliset koulutusjärjestelmät ja oppisopimuskoulutusjärjestelmät edellyttävät tehokasta työmarkkinaosapuolten sekä ammattiyhdistysten ja työnantajien edustajien välistä vuoropuhelua. ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen siitä, että työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua olisi vahvistettava eurooppalaisella ja kansallisella tasolla ja että muita valmiuksien kehittämistä koskevia mahdollisuuksia voitaisiin tehostaa oppisopimuskoulutusta koskevien komission tukipalvelujen avulla. Vaikka useat alakohtaiset työmarkkinaosapuolet ovat jo lupautuneet tukemaan EAfA:aa, ETSK korostaa Euroopan toimialakohtaisten työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun neuvottelukomiteoiden riippumattomuutta, sillä ne määrittelevät itse oman työohjelmansa sovittujen yhteisten painopisteiden mukaisesti.

3.20

Nuorisotakuun olisi toimittava myös takeena työpaikasta niille työttömille nuorille, jotka ovat jo saaneet pätevyyden (18). Tämä tarkoittaa sitä, että nuoret saavat ensimmäisen työkokemuksensa julkisella tai voittoa tavoittelemattomalla sektorilla.

---

(1)  Ks. Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön ehdotukset laatuperusteista: ETUC Youth Resolution ”Revisited fight against youth unemployment”.

(2)  EUVL C 153, 2.5.2018, s. 1.

(3)  Eurostat, tiedot ovat peräisin elokuulta 2020.

(4)  Intereconomics, artikkeli aiheesta ”COVID-19 Crisis: How to Avoid a ’Lost Generation’”, 2020.

(5)  23,5 prosenttia eli 5,5 miljoonaa työtöntä nuorta (alle 25-vuotiasta henkilöä) syyskuussa 2013 (Eurostat).

(6)  Eurofound (2015), Social inclusion of young people.

(7)  EUVL C 484, 24.12.2016, s. 1.

(8)  Eurydice: Compulsory Education 2018/19. Oppivelvollisuuden päättymisikä on EU:ssa 15 vuotta seitsemässä jäsenvaltiossa, 16 vuotta 16 jäsenvaltiossa, 17 vuotta yhdessä jäsenvaltiossa, 18 vuotta kolmessa jäsenvaltiossa, 16 vuotta viidessä Saksan osavaltiossa ja 18 vuotta 11:ssä Saksan osavaltiossa.

(9)  Euroopan nuorisofoorumi: Updated position on the Implementation of the Youth Guarantee, 2018.

(10)  ETSK:n työmarkkinoiden seurantaryhmän tutkimus nuorisotyöttömyydestä, 2014 [englanniksi].

(11)  SWD/2020/124 final.

(12)  COM/2020/276 final.

(13)  ILO, valmisteluasiakirja aiheesta The European Youth Guarantee: A systematic review of its implementation across countries, 2017.

(14)  COM/2020/276 final.

(15)  Intereconomics, artikkeli aiheesta ”COVID-19 Crisis: How to Avoid a ’Lost Generation’”, 2020.

(16)  EUVL C 271, 19.9.2013, s. 101.

(17)  EUVL C 161, 6.6.2013, s. 67.

(18)  Pavlina R. Tcherneva, Levy Economics Institute, Working Papers Series No. 902, The Job Guarantee: Design, Jobs, and Implementation, 2018.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Uhrien oikeuksia koskeva EU:n strategia (2020–2025)”

(COM(2020) 258 final)

(2021/C 10/09)

Esittelijä:

Ionuț SIBIAN

Lausuntopyyntö	Euroopan komissio, 12.8.2020
Oikeusperusta	EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava jaosto	”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”
Hyväksyminen jaostossa	9.9.2020
Hyväksytty täysistunnossa	29.10.2020
Täysistunnon numero	555
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	226/1/4

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK pitää erittäin myönteisenä Euroopan komission esittämää uhrien oikeuksia koskevaa EU:n strategiaa (2020–2025), joka tukee pitkän aikavälin suunnittelua ja asianmukaisesti koordinoitua toimintapolitiikkojen täytäntöönpanoa laajalti eri aloilla varmistaen samalla, että ainoatakaan uhria ei unohdeta.

1.2

ETSK katsoo, että ollakseen toimintakykyinen strategialla on oltava selkeä toimintasuunnitelma, jossa määritellään yksityiskohtaisesti, miten ja milloin toimet pannaan täytäntöön ja millaisia tuloksia niiltä odotetaan.

1.3

Ehdotettua strategiaa olisi tarkasteltava ja toteutettava yhdessä muiden EU:n strategioiden kanssa, joita ovat sukupuolten tasa-arvostrategia, EU:n strategia lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnan tehostamiseksi, hlbti-henkilöiden tasa-arvostrategia, EU:n puitekehys romanien kansallisille integrointistrategioille ja YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista.

1.4

Esitetyssä strategiassa olisi annettava lisäohjeita ja esitettävä yksityiskohtainen kokonaiskuvaus siitä, miten jäsenvaltiot voivat panna täytäntöön korkealaatuiset standardit ja ottaa käyttöön helposti saatavilla olevat, oikeudenmukaiset ja tehokkaat välineet, joilla tuetaan uhrien mahdollisuuksia hyödyntää korjaavia palveluita.

1.5

Euroopan komission olisi tällä strategialla kannustettava jäsenvaltioita tukemaan tiedonkeruuta ja neuvottelua yhteisöjen, uhrien ja mahdollisten uhrien kanssa sekä toteuttamaan tarvearvioita poliittisen päätöksenteon ja institutionaalisten toimenpiteiden ohjaamiseksi. Strategian avulla voitaisiin taata yhtenäinen näkemys rikoksen uhreja koskevien tietojen keruusta, mikä mahdollistaisi paremmat ja kohdennetummat toimenpiteet.

1.6

ETSK suosittelee, että strategiassa mainitun sukupuoleen perustuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä käsittelevän EU:n verkoston roolia laajennettaisiin kattamaan myös tämäntyyppisten rikosten tunnistamisen ja vähentämisen tavoitteet ja tulokset, mikä on erityisen olennaista silloin, kun mukana on rajatylittävä ulottuvuus.

1.7

Strategiassa Euroopan komissiolle ehdotettujen keskeisten toimien osalta ETSK katsoo, että tiettyjä strategian näkökohtia kannattaisi selkiyttää lisää ja tällaisia ovat muun muassa seuraavat: a. Koulutuksen edistämistä ei tulisi rajata koskemaan vain oikeus- ja lainvalvontaviranomaisia: tarve varmistaa jatkuva ammatillinen koulutus on yhtä tärkeää sosiaalityöntekijöille ja lääkintähenkilöstölle, kun ollaan tekemisissä rikosten, etenkin viharikosten, uhrien kanssa. Tällaiseen koulutukseen olisi sisällyttävä erikseen ennakkoluuloja ja stereotypioita käsitteleviä osioita, ja koulutus olisi järjestettävä yhteistyössä haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille tukea tarjoavien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa. b. Kansallisille uhreja tukeville järjestöille ja yhteisöperustaisille järjestöille myönnettävää EU:n rahoitusta olisi täydennettävä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden sekä paikallisten ja valtiollisten viranomaisten entistä tehokkaammalla yhteistyöllä (1). Kaiken kaikkiaan strategian olisi sisällettävä selkeät ohjeet valtion viranomaisille siitä, miten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja asiantuntijoiden kanssa tehdään yhteistyötä ja viestitään yhteisöjen tarpeiden kartoittamiseksi, kohdennettujen kampanjoiden muotoilemiseksi sekä täysin esteettömien, oikeudenmukaisten ja tehokkaiden ilmoittamis- ja tukijärjestelmien kehittämiseksi. c. Uhrien oikeuksien tunnettuutta lisäävät kansalliset kampanjat olisi mukautettava tarpeisiin ja erityispiirteisiin, joita tietyillä haavoittuvassa asemassa olevilla yhteisöillä, kuten EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisilla, pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla, on, ja niiden olisi perustuttava paikallisiin tarvearvioihin, suuntauksiin, hyviin käytäntöihin ja haasteisiin.

1.8

Covid-19-kriisista saadut kokemukset ovat jälleen osoittaneet, että eräiden jäsenvaltioiden viranomaisilla on erittäin vähän välineitä, jotta ne voisivat tarjota hätä- tai lyhytaikaissuojia etenkin pääkaupunkien ulkopuolella. Hätäsuojien, turvakotien ja tukikeskusten kehittäminen ja yhdennettyjen tukipalvelujen tarjoaminen on välttämätöntä, ja se vaatii kansallisten viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden yhteistyötä sekä EU:n rahoitusta.

1.9

Euroopan komission olisi otettava uhrien asia huomioon kaikissa EU:n rahoitusohjelmissa, myös kun on kyse kansallisella ja kansainvälisellä tasolla hallinnoitavista EU:n varoista.

2.   Lausunnon taustaa

2.1

Uhrien oikeudet ja niiden suojelua koskevat politiikat ovat kolmen viime vuosikymmenen aikana kehittyneet kansainvälisellä ja EU:n tasolla. On havaittu selvää edistystä muun muassa sen seurauksena, että on annettu useita, uhreja hyödyttäviä EU:n säädöksiä, kuten uhrien oikeuksista annettu direktiivi vuodelta 2012 ja uhreille maksettavista korvauksista annettu direktiivi vuodelta 2004, sekä nyt käsillä olevan lausunnon aiheena oleva asiakirja ”Uhrien oikeuksia koskeva EU:n strategia (2020–2025)”.

2.2

Komission hyväksyessä ensimmäistä uhrien oikeuksia koskevaa EU:n strategiaa sen tavoitteena on varmistaa, että kaikki rikoksen uhrit voivat olla varmoja siitä, että heidän oikeuksiaan kunnioitetaan täysin huolimatta siitä, missä EU:n kamaralla rikos on tapahtunut.

2.3

Strategiassa määritellään seuraavalle viisivuotisjaksolle lukuisia toimenpiteitä, joissa keskitytään kahteen tavoitteeseen: ensimmäisenä tavoitteena on voimaannuttaa uhrit ilmoittamaan rikoksista, hakemaan korvausta ja viime kädessä toipumaan rikoksen seurauksista, ja toisena tavoitteena on työskennellä yhdessä kaikkien keskeisten, uhrien oikeuksiin liittyvien toimijoiden kanssa.

2.4

Strategiassa myös määritellään lukuisia toimenpiteitä komissiolle sekä jäsenvaltioille ja kansalaisyhteiskunnalle seuraaviksi viideksi vuodeksi.

2.5

Strategia perustuu seuraavaan viiteen ensisijaiseen tavoitteeseen: 1. tehokas viestintä uhrien kanssa sekä turvallinen ympäristö, jossa uhrit voivat ilmoittaa rikoksista, 2. haavoittuvimmassa asemassa oleville uhreille tarjottavan tuen ja suojelun parantaminen, 3. uhrien korvauksensaantimahdollisuuksien parantaminen, 4. yhteistyön ja koordinoinnin lisääminen kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden välillä ja 5. uhrien oikeuksien kansainvälisen ulottuvuuden vahvistaminen.

3.   Yleishuomioita

3.1

Kaiken kaikkiaan nämä strategian viisi tavoitetta todennäköisesti saavat aikaan myönteisiä vaikutuksia ja tukevat osaltaan tehokkaasti asiaa koskevan EU-toimintakehyksen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. Voidaan kuitenkin panna merkille monia keskeisiä seikkoja ja useita monialaisia kysymyksiä.

3.2

Strategia sisältää niukasti ohjeita (virallisten tai epävirallisten) ilmoitusmekanismien käyttöönotosta tai tilanteesta riippuen niiden ulottuvuuden ja tehokkuuden parantamisesta. Tällaiset mekanismit olisi valtavirtaistettava ja asetettava kaikkien uhriryhmien saataville riippumatta siitä, mikä on heidän asemansa kyseisessä jäsenvaltiossa, ja ne olisi mukautettava ja niiden olisi oltava joustavia, jotta haavoittuvimpien tarpeisiin voidaan vastata. Tämä vaatisi parempaa tarvearviota, dokumentaatiota, tiedonkeruuta ja konsultointia, kuten jäljempänä tulevissa muissa kommenteissa esitetään.

3.3

Sen lisäksi, että strategiassa viitataan lukuisia kertoja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien kohtaamiin haasteisiin, siinä olisi myös viitattava pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin ryhmänä ja tunnustettava heidän lisääntynyt haavoittuvuutensa islamofobian, rasismin, muukalaisvihamielisyyden ja muiden viharikosten vuoksi.

3.4

Strategiassa todetaan, että uhrien vaikeudet saada oikeutta johtuvat pääasiassa tiedonpuutteesta sekä riittämättömästä tuesta ja suojelusta. On syytä korostaa, että strategiaan olisi sisällytettävä lisätietoja tarpeesta tehdä olemassa olevista säännöistä ja mekanismeista paremmin tunnettuja ja yleisesti paljon helppokäyttöisempiä (rikosten ilmoittamisesta ja itseidentifioinnista tuki- ja oikeussuojamekanismeihin). Tässä yhteydessä voidaan usein tarvita tukipalveluja, kuten sosiaalityöntekijöitä, lastensuojelun henkilökuntaa ilman huoltajaa saapuville alaikäisille muuttajille tai turvapaikkaa hakeville lapsille tai lapsille lastensuojelujärjestelmissä, lääketieteellistä henkilökuntaa, mielenterveysasiantuntijoita, tulkkeja niille, jotka eivät puhu paikallista kieltä jne. Myös tällaisten tukipalvelujen tarjoajien olisi voitava saada koulutusta, mutta tällä hetkellä suurin osa viittauksista rikoksen uhrien oikeuksia käsittelevään koulutukseen koskee lainvalvontaviranomaisia ja oikeuslaitosta.

3.5

Vaikka strategian ensimmäisen tavoitteen tarkoituksena on selkeästi varmistaa tehokas viestintä rikoksen uhrien kanssa ja se, että heillä on turvallinen ympäristö rikosilmoitusta tehdessään, silti erityisesti epävirallisten ilmoittamis- ja tallentamisjärjestelmien olemassaolo, toimivuus ja saatavuus ovat suuri huolenaihe, sillä strategiassa korostetaan, että useat haavoittuvimmista yhteisöistä ja uhreista ovat usein haluttomia tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa, eivät kykene siihen tai kohtaavat muita esteitä virallisten ilmoitusten tekemisessä (viranomaisten kanssa asioidessaan). Vaikka tällaiset järjestelmät eivät johda rikostutkintoihin, ne voivat silti taata pääsyn osalliseksi tietynlaisista tukimuodoista ja olla tärkeitä tietolähteitä paikallisissa ja valtakunnallisissa yhteyksissä – ja tämän seikan olisi oltava avainasemassa poliittisessa päätöksenteossa – sekä palvelujen budjetoinnissa ja suunnittelussa.

3.6

Kaiken lisäksi näyttää siltä, että strategiassa viitataan dokumentointiin tai tiedonkeruuseen vain harvoin tai ei ollenkaan. Uhrien tarpeisiin vastaaminen ja kehyksen asettaminen uhrien oikeuksien varmistamiseksi etenkin tietyntyyppisten rikosten uhreille – viharikokset, seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta jne. – edellyttää paikallisen ja yhteisön kontekstin läpikotaista ymmärrystä, pääsyä sisään yhteisöihin, tarvearvioita ja kohdennetun toimintapolitiikan ja käytännön ratkaisujen kehittämistä. Tämän vuoksi strategiassa olisi yleisesti rohkaistava jäsenvaltioita kenties monialaista lähestymistapaa käyttämällä tukemaan tiedonkeruuta ja konsultaatiota yhteisöjen, uhrien ja mahdollisten uhrien kanssa ja suorittamaan tarvearvioita kartoittaen parhaita käytänteitä yhdessä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa poliittisen päätöksenteon ja institutionaalisten ratkaisujen ohjaamiseksi.

3.7

Lisäksi tiedonkeruun yhteydessä on korostettava keskeisessä asemassa olevien viranomaisten (poliisi, oikeuslaitos ja syyttäjälaitos) tarvetta ottaa käyttöön tehokkaat järjestelmät, jotka mahdollistavat rikoksen uhrien tietojen keräämisen kattavasti ja systemaattisesti sekä tiedon analysoimisen ja käytön kohdennettujen ratkaisutoimenpiteiden suunnittelussa. Tällä hetkellä esimerkiksi vain muutama EU:n jäsenvaltio kerää eriteltyjä tietoja rikoksen uhrien profiileista. Tällainen tieto voi olla hyödyllistä suuntauksien ja mallien analyysissa ja se voi edistää ennalta ehkäisevien toimenpiteiden, tiedotuskampanjoiden, raportointivälineiden, tunnistamis- ja ratkaisumekanismien tai tukipalvelujen suunnittelua.

3.8

Lisäksi sellaisten ilmiöiden kuin viharikollisuuden laajuutta on vaikea arvioida useissa jäsenvaltioissa, koska helppokäyttöisiä raportointijärjestelmiä ei ole, tapauksia ja/tai valituksia koskevat järjestelmät ovat liian virallisluonteisia (ja nämä voivat olla vain poliisin ja/tai syyttäjän saatavilla) ja tietyt tiedonkeruun kriteerit ja ohjeet puuttuvat uhrien suhteen. Esitetyn strategian avulla voitaisiin taata yhtenäinen näkemys rikoksen uhreja koskevien tietojen keruusta, mikä mahdollistaisi paremmat ja kohdennetummat toimenpiteet. Tämä liittyy myös komission muihin aloitteisiin ja siihen, miten ne voidaan panna täytäntöön (esimerkiksi rasismiin ja muukalaisvihamielisyyteen liittyvät aloitteet), sillä tiedon tai sen asianmukaisen analyysin puute vaikuttaa kielteisesti myös niihin.

3.9

Raportoinnin osalta on tärkeää tehdä selväksi, että strategiassa käsitellään kaikkia kolmea uhrien oikeuksien varmistamisen kannalta tärkeää pilaria: a) tunnistaminen (rikoksen uhrit), mikä voidaan suorittaa virallisten ja epävirallisten ilmoittamismekanismien avulla, kuten aiemmassa kommentissa mainitaan, b) ehkäiseminen ja c) ratkaiseminen.

3.10

On myönteistä, että strategiassa viitataan useaan otteeseen sen seikan merkitykseen, että asiaankuuluvat ammattihenkilöt ottavat uhrien erityistarpeet huomioon viestiessään näiden kanssa. Tämän toteuttamiseksi asianmukaisella tavalla olisi kuitenkin otettava käyttöön mekanismi ja perustettava valmiuksien kehittämiseen tähtääviä hankkeita alan ammattilaisille, jotta voitaisiin kartoittaa ja ymmärtää asianmukaisesti nämä erityistarpeet. Ilman tällaista kartoitusta ei voida saavuttaa tavoitteena olevaa, erityistarpeita palvelevaa tulosta. Tällainen mekanismi perustuisi viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja ruohonjuuritason tai yhteisötason organisaatioiden väliseen yhteistyöhön. Tämä ei pelkästään lisää tiettyjen haavoittuvien yhteisöjen jäsenten rikosilmoituksia ja niiden kirjaamista ja edistä tapausten käsittelyä vaan myös parantaa kansallisten järjestelmien yleisiä valmiuksia kartoittaa uhrien tarpeet ja tarjota asianmukaista ohjausta ja yksilöllisiä ratkaisuja. Tästä syystä strategiassa olisi myös keskityttävä selkeyttämään keinoja, joilla parannetaan rikoksen uhrien erityistarpeiden kartoittamista.

3.11

Edellä esitetyn osalta strategiassa viitataan useasti uhreihin, joilla on ”erityistarpeita” ja joille ”olisi oltava tarjolla erityistukea”. Valtakunnallisen tason sidosryhmiä olisi tässä yhteydessä rohkaistava kaikissa strategian vaiheissa ottamaan käyttöön erityistarpeiden kartoittamis- ja arviointimekanismeja, joihin sisältyy myös säännöllinen tiedonvaihto muiden olemassa olevien keskeisten tunnistamismekanismien, kuten ihmiskaupan torjuntaa koskevan mekanismin, kanssa. Se mahdollistaisi asiantuntemuksen vaihtamisen lukuisten eri elimien välillä mutta myös paremman, kattavamman ja kokonaisvaltaisemman toimintatavan, joka vastaa havaittuja erityistarpeita asianmukaisesti.

3.12

Kaikkien palvelujen sekä uhrien oikeuksia koskevien valistuskampanjoiden on myös perustuttava tarvearvioihin ja yhteisöjen kuulemiseen. Tällaisten tiedotuskampanjoiden suunnittelussa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota paitsi lapsiuhreihin, iäkkäisiin tai vammaisiin uhreihin myös sellaisten pakolais-, turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajauhrien tarpeisiin, jotka kohtaavat tiedonsaannissa, ilmoitusmahdollisuuksissa tai tukipalvelujen saannissa vakavia esteitä, myös risteävää syrjintää.

3.13

Koulutuksen painottaminen näkyy koko strategiassa – ja se todella on avainasemassa, kun pyritään varmistamaan järjestelmien sujuva toiminta ja turvaamaan uhrien oikeudet. Jos kuitenkin otetaan huomioon tietynlaisten rikosten, etenkin viharikosten, kyberrikosten, sukupuoleen perustuvan väkivallan tai lapsiin kohdistuvien rikosten, vaikutukset, koulutustoimia on oltava saatavilla myös muille kuin oikeusviranomaisille ja poliisille. Olisi myös painotettava ensimmäisen vaiheen työntekijöiden – jotka saattavat olla sosiaalityöntekijöitä, opettajia, lastensuojelun henkilökuntaa, vastaanottajia tai maahanmuuttajien säilöönoton henkilökuntaa tai rajapoliiseja – taitojen kehittämistä. Näin on etenkin silloin, kun on kyse erilaisista ryhmistä koostuvista muuttovirroista, myös erilaisten ryhmien sääntöjenvastaisesta muuttoliikkeestä jäsenvaltioiden välillä, kun on olemassa hyväksikäytön riski tai kun ilmoituksia väkivallasta rajoilla ja turvapaikkaa hakevien vastaanottolaitoksissa tulee yhä useammin.

3.14

Vaikka on myönteistä, että uhrien oikeuksista vuonna 2012 annetussa direktiivissä keskitytään korjaavan oikeuden palveluihin ja että tällaisissa palveluissa olisi pääasiassa otettava huomioon uhrien edut ja tarpeet, strategiassa olisi myös annettava lisää ohjausta ja esitettävä yksityiskohtainen kokonaiskuvaus siitä, miten jäsenvaltiot voivat panna täytäntöön korkealaatuiset standardit ja ottaa käyttöön helposti saatavilla olevat, oikeudenmukaiset ja tehokkaat välineet, joilla tuetaan uhrien pääsy osallisiksi tällaisista korjaavista palveluista.

3.15

Sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrit: Strategiassa esitetään eräitä esimerkkejä sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, mutta olisi tunnustettava ja määriteltävä myös muita seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan tyyppejä, kuten vahingolliset perinnäistavat, esimerkiksi naisten sukuelinten silpominen ja lapsiavioliitot. Luettelon laajentaminen lisäisi lainvalvontaviranomaisten ja muiden asiaankuuluvien ammattilaisten tietoisuutta tällaisista käytännöistä.

3.16

Strategiassa mainitun sukupuoleen perustuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä käsittelevän EU:n verkoston roolia olisi laajennettava kattamaan myös tavoitteet ja tulokset, jotka koskevat tämäntyyppisten rikosten tunnistamista ja vähentämistä (tämä on erityisen tärkeää, kun mukana on rajatylittävä ulottuvuus).

3.17

Sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja häirintää työmaailmassa pidetään ihmisoikeusrikkomuksena tai väärinkäytöksenä, ja se on uhka ihmisarvolle, ihmisarvoisen työn edistämiselle sekä työmarkkinoille pääsylle ja siellä etenemiselle. Euroopan työmarkkinaosapuolet ovat allekirjoittaneet vuonna 2007 asiaa koskevan itsenäisen sopimuksen, joka on pantava kokonaisuudessaan täytäntöön valtakunnallisella tasolla jäsenvaltioissa. Vuonna 2019 hyväksyttiin ILO:n 100-vuotiskonferenssin yhteydessä yleissopimus nro 190 – väkivaltaa ja häirintää käsittelevä yleissopimus – jossa esitetään toimenpiteitä väkivaltaisen toiminnan ehkäisemiseksi ja uhrien suojelemiseksi sekä osoitetaan välineitä tehokkaaseen toimeenpanoon ja suojakeinojen käyttöön ja esitetään ohjeita, koulutusta sekä tietoisuutta lisääviä aloitteita. ETSK kehottaa EU:n toimielimiä edistämään tämän yleissopimuksen nopeaa ratifiointia jäsenvaltioiden keskuudessa ja koordinoimaan mahdollisia jatkotoimenpiteitä EU:n tasolla.

3.18

Kun strategiassa käsitellään ihmiskaupan torjumista, on otettava huomioon myös ihmiskaupan ja hyväksikäytön vaikutus EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisiin ja pakolaisiin. Tämä koskee myös strategian keskeisiä toimia, joissa olisi niin ikään keskityttävä arvioimaan, missä laajuudessa ihmiskaupan uhrien käytettävissä olevat mekanismit ovat myös muiden kuin EU-maiden kansalaisten saatavilla (esimerkkeinä muuttajat, turvapaikanhakijat ja pakolaiset). Lisäksi strategiassa olisi oltava tukitoimia, joilla parannetaan ihmiskaupan tunnistamis- ja torjuntamekanismien käytettävyyttä, tehokkuutta ja mukautuvuutta ajatellen pakolaisia, muuttajia ja turvapaikanhakijoita, jotka ovat joutuneet ihmiskauppaan liittyvän rikoksen uhreiksi.

3.19

Mitä tulee rikoksen uhrien mahdollisuuteen saada korvauksia, strategiassa olisi käsiteltävä paremmin myös sitä ajatusta, että korvausmahdollisuudet olisi erotettava uhrin asemasta (tai niiden olisi oltava käytettävissä siitä huolimatta) jäsenvaltiossa. Valitettavasti rikoksen uhreiksi joutuneet turvapaikanhakijat, pakolaiset ja muuttajat ovat usein haluttomia hakemaan korvauksia, koska tietoa ei ole riittävästi, asiantuntevia tukipalveluja ei ole saatavilla tai he pelkäävät asemaansa puuttuvia vastatoimia tai kielteisiä vaikutuksia. Mikäli tarkoituksena on voimaannuttaa uhreja, strategiassa olisi käsiteltävä näitä huolenaiheita tasapuolisesti ja tarjottava kohdennettuja toimenpiteitä, joilla nämä tiettyjen uhriryhmien kohtaamat puutteet voidaan korjata.

4.   Erityishuomiot strategian viidestä ensisijaisesta tavoitteesta

4.1   Tehokas viestintä uhrien kanssa ja turvallisen ympäristön takaaminen uhreille, kun he tekevät rikosilmoituksen.

4.1.1

Yksi komission keskeisistä toimista koskee oikeus- ja lainvalvontaviranomaisille tarkoitettua koulutusta. On kuitenkin aivan yhtä tärkeää varmistaa jatkuva ammatillinen koulutus myös lääketieteelliselle henkilökunnalle ja sosiaalityöntekijöille, jotka työskentelevät rikoksen uhrien parissa, etenkin silloin, kun ollaan tekemisissä viharikosten uhrien kanssa. Tällaiseen koulutukseen olisi sisällyttävä erikseen ennakkoluuloja ja stereotypioita käsitteleviä osioita, ja koulutus olisi järjestettävä yhteistyössä haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille tukea tarjoavien kansalaisjärjestöjen kanssa.

4.1.2

Mitä tulee komission toteuttamaan keskeiseen toimeen tarjota EU-rahoitusta kansallisille uhrien tukijärjestöille ja asiaankuuluville yhteisöpohjaisille organisaatioille, tällaista rahoitusta olisi tarjottava etenkin tukipalvelujen kehittämistarkoituksiin kattavina paketteina: oikeudellinen ja psykologinen tuki työn etsimisessä tarpeen vaatiessa, hätämajoitus ja avustukset sairauskuluihin.

4.1.3

Jäsenvaltioiden tasolla nämä ehdotetut keskeiset toimet ovat edelleen hyvin yleisellä ja jokseenkin retorisella tasolla. Direktiivin tehokas täytäntöönpano varmistetaan, jos kansalliset viranomaiset kehittävät, ottavat käyttöön ja panevat täytäntöön metodiset normit, joiden avulla oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten sekä sosiaalipalvelujen on mahdollista tunnistaa rikoksen uhrit (etenkin viharikosten uhrit) ja antaa riittävää tukea.

4.1.4

Jos kansalliset viranomaiset eivät vielä ole keränneet eriteltyjä tietoja rikosten uhreista, sen olisi tapahduttava ensi tilassa – kenties EU:n rahoituksen avulla.

4.1.5

Jäsenvaltiot olisi otettava mukaan ehdotettuihin keskeisiin toimiin oikeuksien tunnetuksi tekemiseksi. Tietoisuutta saatavilla olevista rikosilmoitusten tekemisen tavoista aletaan näet rakentaa kouluissa kansalaiskasvatuksella. Kansallisten viranomaisten olisi varmistettava, että valtakunnalliseen pakolliseen opetussuunnitelmaan sisältyy tietoa oikeuksista ja valtakunnallisista ihmisoikeusinstituutioista sekä saatavilla olevista suojelumekanismeista, ja että tieto esitetään tavalla, jonka oppilaat voivat ymmärtää.

4.1.6

Jotta kansalaisjärjestöt voivat osallistua koulutustoimintaan yhdessä viranomaisten kanssa niin, että ne tuovat arvokasta kokemusta tuensaajilta ja rikoksen uhreja avustavilta asiantuntijoilta, on tärkeää, että tämä osallistuminen tunnustetaan ja korvataan rahallisesti institutionaalisten kumppanuuksien puitteissa (2).

4.2   Haavoittuvimpien uhrien suojelun ja tukemisen parantaminen

4.2.1

Mitä tulee komissiolle ehdotettuun keskeiseen toimeen tukea erityistarpeita omaavia uhreja, kuten lapsiuhreja, sukupuoleen perustuvan väkivallan tai perheväkivallan uhreja, rasismin ja muukalaisvihamielisten viharikosten uhreja, viharikosten hlbtiq-uhreja, iäkkäämpien uhreja ja kehitysvammaisia uhreja, erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tukemisessa olisi lähdettävä siitä, että tunnistetaan nämä ryhmät ja kartoitetaan niiden aseman erityispiirteet, jotka yleensä johtavat uhriksi joutumiseen. Tämä tarkoittaisi sekundäärilainsäädännön säätämistä ja sellaisten koulutuspakettien kehittämistä, joiden avulla selittäisiin erilaisten ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien erityisiä ominaispiirteitä, esiteltäisiin tapoja haastatella näiden ryhmien jäseniä siten, että vältetään uudelleen traumatisoituminen, ja annettaisiin ohjeita yhteistyöstä sellaisten yhteisöjen kanssa, joissa tilanne on kuvatun lainen.

4.2.2

Komissiolle ehdotettua keskeistä toimea panna täytäntöön ohjaavat periaatteet, jotka koskevat suojelun ja tuen takaamista viharikosten ja vihapuheen uhreille, olisi täydennettävä perustamalla EU:n mekanismi, jolla seurataan tehokkaita reaktioita viharikoksiin ja vihapuheeseen Euroopan unionin perusoikeusviraston avulla. Perusoikeusvirasto voisi kehittää tämänhetkistä tiedonkeruumekanismiaan ja sisällyttää siihen jäsenvaltiokohtaiset ilmoittamis- ja varhaisvaroitustoiminnot.

4.2.3

Mitä tulee jäsenvaltioille ehdotettuun keskeiseen toimeen, joka rakentuu covid-19-pandemiasta opittujen asioiden pohjalle, etenkin toimeen, jolla pyritään varmistamaan, että sukupuoleen perustuvan väkivallan ja perheväkivallan uhrit saavat tukea ja suojelua ja että perustetaan haavoittuvimmille uhreille yhdennettyjä ja kohdennettuja asiantuntijatukipalveluja, myös turvakoteja lapsille, perheille, sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhreille ja hlbtiq-henkilöille, on todettava, että eräissä jäsenvaltioissa covid-19-kriisistä saadut kokemukset ovat jälleen osoittaneet, että viranomaiset pystyvät huonosti tarjoamaan hätäsuojia tai lyhyen aikavälin suojia etenkin pääkaupunkien ulkopuolella. Hätäsuojien, turvakotien ja tukikeskusten kehittäminen ja yhdennettyjen tukipalvelujen tarjoaminen on välttämätöntä, ja se vaatii kansallisten viranomaisten ja yksityisten toimijoiden yhteistyötä sekä EU:n myöntämää rahoitusta.

4.3   Uhrien korvauksensaantimahdollisuuksien parantaminen

4.3.1

Yksi keskeisistä sidosryhmistä on Euroopan unionin perusoikeusvirasto, joka jäsenvaltioiden itsenäisten asiantuntijoiden verkoston (FRANET) avulla laatii vuosittaisen analyysin hyväksytystä lainsäädännöstä ja hyväksytyistä toimintapolitiikoista, joilla voidaan varmistaa uhrien oikeuksien suojelu, ja joka voi myös tuottaa aihekohtaisia raportteja. Toimeksiantonsa perusteella perusoikeusvirasto pystyy edistämään lupaavia käytäntöjä ja järjestämään tapahtumia, joissa korvauksesta päättävät viranomaiset voivat vaihtaa ajatuksia ja tiivistää yhteistyötään.

4.4   Yhteistyön ja koordinaation vahvistaminen kaikkien keskeisten toimijoiden keskuudessa

4.4.1

Ehdotetussa jäsenvaltioita koskevassa toimessa, jolla rakennetaan selviytymis- ja palautumiskykyisempiä yhteiskuntia edistämällä kansalaisyhteiskunnan laajempaa osallistumista kansallisiin toimiin, ”kansalaisyhteiskunnan osallistuminen” on aivan liian laaja käsite – poliisien järjestöt, säilöönottokeskusten vartijat, kunnalliset pelastuspalvelu- tai väestönsuojeluyksiköt ja kirkot ovat myös osa kansalaisyhteiskuntaa. Suoraan rikoksen uhrien kanssa työskentelevien kansalaisyhteiskunnan osien aktiivinen sitoutuminen on erittäin tärkeää.

4.4.2

Siinä missä EU on allekirjoittanut Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan estämisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus), kansallisella tasolla Istanbulin yleissopimus on eräissä jäsenvaltioissa hyökkäyksen kohteena, kun esitetään ehtoja ja tulkintoja ”perinteisten arvojen” retoriikalle, jossa kuvaillaan sukupuolta, sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja sukupuoli-identiteettiä käsitteinä, jotka rapauttavat kansallisia identiteettejä, ja lähisuhdeväkivaltaa yksityisyyden piiriin kuuluvana kysymyksenä. EU:lla on perustavanlaatuinen asema Istanbulin yleissopimuksen turvaamisessa. Jäsenvaltioiden tehtävänä on kehittää ja parantaa kansallista lainsäädäntöään, mutta EU voi edistää tietoisuutta siitä, kuinka tärkeää suojelu sukupuoleen perustuvalta väkivallalta on. Myös tämä voidaan saavuttaa varaamalla rahoitusta ammatillisten moduulien kehittämiseen oikeusoppineiden kouluttamistarkoituksessa, vaihtotoiminnan edistämiseen sekä kampanjoivien ja edunvalvontatyötä tekevien kansalaisjärjestöjen tukemiseen, ja näin pystytään myös tukemaan sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreja.

4.5   Uhrien oikeuksien kansainvälisen ulottuvuuden vahvistaminen

4.5.1

Koordinointi on erittäin tärkeää kaikissa EU:n toimielimissä ja virastoissa, jotka panevat esitettyä strategiaa täytäntöön, jotta EU voi ottaa johtavan aseman Euroopan neuvoston ja YK:n toteuttamissa uhrien hyväksi suunnatuissa toimissa.

4.5.2

EU:n olisi käytettävä kansainvälisiä ohjelmia sellaisten EU:n ulkopuolisten, kaikki rikoksen uhrit kattavien toimien rahoittamiseen, joilla tuetaan lakien, toimintapolitiikkojen ja palvelujen kehittämistä myös valmiuksien kehittämiseen tarkoitettujen varojen avulla.

5.   EU-rahoitus

5.1

Vain merkityksettömän pieni osa EU:n varoista käytetään uhrien etua koskeviin toimiin. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, mitä rikokset maksavat uhreille ja yhteiskunnalle. Kun otetaan huomioon uhrien asioiden tärkeys ja monialaisuus, komission olisi kehitettävä uhreille tarkoitettuun rahoitukseen sovellettava strateginen toimintatapa, jossa eritellään ne alat, jotka hyötyisivät eniten EU:n myöntämästä rahoituksesta, ja jossa koordinoitaisiin uhrien etunäkökohtien sisällyttämistä EU:n rahoittamiin ohjelmiin, myös niihin, joita toteutetaan kansallisella ja kansainvälisellä tasolla (3).

5.2

Rahoituksella on ratkaisevan tärkeä rooli, ja sitä olisi jaettava soveltaen projekteihin perustumatonta lähestymistapaa ja suhteellisen pitkällä aikavälillä yhdistellen EU:n ja kansallista rahoitusta.

---

(1)  Muun muassa tiedonkeruun ja dokumentoinnin, ilmoittamismekanismien ja varojen saatavuuden sekä tukipalveluja koskevien paikallisten kestäväpohjaisten järjestelmien käyttöönoton osalta.

(2)  Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vuonna 2016 asiassa MC ja AC v. Romania (homofobinen viharikos) antaman päätöksen pohjalta Accept Romania -kansalaisjärjestö, joka tuki asianomistajia asiassa, tarjoaa tällä hetkellä Euroopan neuvoston ministerineuvoston tiiviin valvonnan alaisuudessa säännöllisesti ilmaista koulutusta romanialaiselle yleisen järjestyksen tutkimuslaitokselle (Institute for Studies of Public Order, ISOP). Koulutukseen sisältyy syrjinnän vastaisen lainsäädännön ja viharikoksia koskevien sääntöjen esittelyä ja sen selittämistä, mitä tarkoitetaan seksuaalisella suuntautumisella ja sukupuoli-identiteetillä, sekä käytännön opetusta, simulaatiotilanteita ja ”eläviä kirjastoja”, jotka lainaavat kolme tai neljä hlbti-yhteisön jäsentä tunniksi päivässä jakamaan kokemuksiaan lainvalvontaviranomaisista. Tämä on suuri inhimillinen ja logistinen ponnistus, jonka kansalaisjärjestön vapaaehtoiset ja kansalaisjärjestön asiantuntijakumppanit tarjoavat ilmaiseksi. Varsinainen haaste on kuitenkin jatkuvuuden puute ja näiden opetustilanteiden rajallinen vaikutus. Vain pieni ryhmä, noin 20–30 henkilöä sadoista uusista työntekijöistä tai tuhansista sisäministeriön työntekijöistä, osallistuu näihin koulutustilaisuuksiin. Ratkaisu olisi se, että sisäisten valmiuksien kehittäminen asetetaan etusijalle kansallisten oikeus- tai lainvalvontaviranomaisten keskuudessa, jotta tällaisia kursseja toteutetaan osana jatkuvaa ammatillista koulutusta.

(3)  Victim Support Europe, Roadmap for the victims’ rights strategy for 2020–2024.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus tilapäisestä poikkeuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY tietyistä säännöksistä siltä osin kuin on kyse teknologioista, joita numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat käyttävät henkilötietojen ja muiden tietojen käsittelyyn verkossa tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi”

[COM(2020) 568 final – 2020/0259 (COD)]

(2021/C 10/10)

Yleisesittelijä:

Ionuț SIBIAN

Lausuntopyyntö	Euroopan parlamentti, 17.9.2020 Euroopan unionin neuvosto, 18.9.2020
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan 1 kohta ja 304 artikla
Vastaava jaosto	Liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta
Hyväksyminen täysistunnossa	29.10.2020
Täysistunnon numero	555
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	246/1/3

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK katsoo, että kaikkia poikkeuksia direktiivistä 2002/58/EY on harkittava huolellisesti kaikkien kansalaisten yksityisyyden suojelemiseksi. Tässä tapauksessa rikoksen laajuus ja sen vahingollisuus oikeuttavat kuitenkin poikkeukseen.

1.2

ETSK kannattaa yleisesti ottaen ehdotettua asetusta, joka koskee väliaikaista ja tiukasti rajattua poikkeusta direktiivin 2002/58/EY 5 artiklan 1 kohtaan ja 6 artiklaan, joilla suojataan viestinnän ja liikennetietojen luottamuksellisuutta.

1.3

Komitea katsoo, että väliaikaisuus (31. joulukuuta 2025 saakka) ei ole perusteltua ja että komission olisi varmistettava, että lasten yksityisyyden suojaa koskevia asianmukaisia suojatoimet kehitetään ja ne pannaan täytäntöön ennen kuin viisi vuotta on kulunut.

1.4

Ehdotetun asetuksen 3 artiklan e alakohdassa tarkoitettujen raportointia ja avoimuutta koskevien alan standardien osalta ETSK katsoo, että olisi hyödyllistä, että kolmas osapuoli suorittaisi säännöllisiä testejä ja tarkastuksia ja käyttäisi muuta kuin lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää materiaalia vastinotoksena samaan tapaan kuin EICAR-testitiedostoja käytetään virustentorjuntateollisuudessa.

1.5

Komitea katsoo, että komission olisi järjestettävä avoin kilpailu, jossa jaettaisiin merkittävä palkinto (1), jotta voitaisiin kannustaa avoimen lähdekoodin välineiden ja toimialan standardien lisäksi kehittämään mahdollisia uusia ratkaisuja lasten seksuaalisen hyväksikäytön havaitsemiseksi läpisalatussa sähköisessä viestinnässä ja siitä ilmoittamiseksi.

1.6

ETSK katsoo, että Euroopan unionilla tulisi olla oma eurooppalainen keskus lasten seksuaalisen hyväksikäytön estämiseksi ja torjumiseksi, ja kehottaa komissiota ajamaan tällaisen keskuksen perustamista ja kehittämistä. Komitean näkemyksen mukaan keskuksen olisi hyödynnettävä Europolin tekemää työtä, tehtävä yhteistyötä yritysten ja lainvalvontaelinten kanssa, yksilöitävä uhreja ja saatettava rikoksentekijät oikeuden eteen.

2.   Yleistä

2.1

Europolin tuoreet tiedot (2) osoittavat, että covid-19-pandemialla on ollut valtava vaikutus verkossa tehtyihin rikoksiin. Verkossa jaetun lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän materiaalin määrä kasvoi merkittävästi sulkutoimien aikana.

2.2

Yhdysvaltojen NCMEC-keskuksen (National Centre for Missing and Exploited Children) vuonna 2019 saamista yhteensä 16,9 miljoonasta lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää materiaalia koskevasta ilmoituksesta, jotka kattoivat kaikkiaan 45 miljoonaa yksilöityä aineistonosaa, 16,8 miljoonaa ilmoitusta saatiin sähköisiltä palveluntarjoajilta. Näistä lähes kolme miljoonaa lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää kuvaa ja videota oli peräisin EU:sta.

2.3

Ehdotettu asetus on tarpeen, koska eurooppalaisen sähköisen viestinnän säännöstön täyden soveltamisen myötä 21. joulukuuta 2020 alkaen eräät verkkoviestintäpalvelut (3) kuuluvat sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin (direktiivi 2002/58/EY) soveltamisalaan. Direktiivi ei sisällä nimenomaista oikeusperustaa sisällön tai liikennetietojen vapaaehtoiselle käsittelylle lasten seksuaalisen hyväksikäytön havaitsemiseksi verkossa, ja palveluntarjoajien olisi lopetettava toimintansa, elleivät jäsenvaltiot toteuta erityisiä kansallisia toimenpiteitä.

2.4

Vastauksena tähän komissio päätti ensi tilassa ehdottaa tiukasti kohdennettua sääntelyä, jotta vältettäisiin lainsäädännöllinen aukko televiestintäalan sääntelykehyksessä.

2.5

Ehdotetussa asetuksessa annetaan takeet yksityisyyden ja henkilötietojen suojasta seuraavasti: — Käsittelyn on oltava oikeasuhtaista ja rajoituttava vakiintuneisiin teknologioihin, joita henkilöiden välisen numeroista riippumattoman viestintäpalvelun tarjoajat ovat tavanomaisesti käyttäneet tätä tarkoitusta varten ennen asetuksen voimaantuloa. — Käytettävän teknologian on oltava alalla käytetyn uusimman teknologian mukaista ja mahdollisimman vähän yksityisyyteen puuttuvaa. — Käytettävän teknologian on itsessään oltava riittävän luotettavaa, virhetasoa on rajoitettava mahdollisimman pitkälle ja mahdolliset virheet on korjattava viipymättä. — ”Lasten houkuttelemisen” havaitsemiseen käytetään vain ”keskeisten indikaattorien” teknologiaa. — Käsittely rajoittuu siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä tätä tarkoitusta varten. — Käsitellyt tiedot poistetaan välittömästi, jollei verkossa tapahtuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ole havaittu. — Palveluntarjoajan on julkaistava vuosittain raportti asiaan liittyvästä käsittelystä.

2.6

Itse asiassa poikkeuksella säilytetään vain nykyiset käytännöt.

---

(1)  Vastaavasti kuin EU:n rahoittamat NESSIE- ja ECRYPT (eSTREAM)-hankkeet tai salaustekniikkaan liittyvä NIST-kilpailu.

(2)  Exploiting isolation: sexual predators increasingly targeting children during COVID pandemic, Europol, kesäkuu 2020.

(3)  Kuten selainsähköposti tai sanomanvälityspalvelut.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse verovelvollisten tunnistamisesta Pohjois-Irlannissa”

(COM(2020) 360 final – 2020/0165 (CNS))

(2021/C 10/11)

Neuvoston lausuntopyyntö	28.8.2020
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artikla
Vastaava jaosto	Talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus
Hyväksyminen täysistunnossa	29.10.2020
Täysistunnon nro	555
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	209/0/9

Koska komitea katsoo, että asiakirjan sisältö on täysin hyväksyttävä, ja koska komitea on jo käsitellyt yhteistä arvonlisäverojärjestelmää 14. maaliskuuta 2018 aiheesta ”Alv-uudistusta koskeva paketti (I)” antamassaan lausunnossa (1) ja 23. toukokuuta 2018 aiheesta ”Alv-uudistusta koskeva paketti (II)” antamassaan lausunnossa (2), se päätti 27.–29. lokakuuta 2020 pitämässään 555. täysistunnossa (lokakuun 29. päivän kokouksessa) antaa esitetystä asiakirjasta myönteisen lausunnon ja viitata edellä mainituissa lausunnoissa ilmaisemaansa kantaan. Äänestyksessä annettiin 209 ääntä puolesta 9:n pidättyessä äänestämästä.

---

(1)  EUVL C 237, 6.7.2018, s. 40.

(2)  EUVL C 283, 10.8.2018, s. 35.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös unionin pelastuspalvelumekanismista annetun päätöksen N:o 1313/2013/EU muuttamisesta”

(COM(2020) 220 final – 2020/0097 (COD))

(2021/C 10/12)

Lausuntopyyntö	Neuvosto, 24.6.2020
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 196 artikla ja 322 artiklan 1 kohdan a alakohta.
Vastaava jaosto	Maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö
Hyväksyminen täysistunnossa	29.10.2020
Täysistunnon numero	555
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	209/0/9

Koska komitea katsoo, että asiakirjan sisältö on hyväksyttävä, ja koska komitea on jo käsitellyt aihetta 18. lokakuuta 2018 antamassaan lausunnossa EU:n pelastuspalvelutoimien vahvistaminen – rescEU (1) ja 19. kesäkuuta 2019 antamassaan lausunnossa Unionin pelastuspalvelumekanismi – muutos (2), se päätti 27.–29. lokakuuta 2020 pitämässään 555. täysistunnossa (lokakuun 29. päivän kokouksessa) antaa esitetystä asiakirjasta myönteisen lausunnon ja viitata edellä mainituissa lausunnoissa ilmaisemaansa kantaan. Äänestyksessä annettiin 209 ääntä puolesta 9:n pidättyessä äänestämästä.

---

(1)  EUVL C 62, 15.2.2019, s. 231.

(2)  EUVL C 282, 20.8.2019, s. 49.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luonnonmukaisesta tuotannosta annetun asetuksen (EU) 2018/848 muuttamisesta asetuksen soveltamisen alkamispäivän ja tiettyjen muiden mainitussa asetuksessa tarkoitettujen päivämäärien osalta”

(COM(2020) 483 final – 2020/0231 (COD))

(2021/C 10/13)

Lausuntopyyntö	Euroopan parlamentti, 14.9.2020 neuvosto, 14.9.2020
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohta ja 304 artikla
Vastaava jaosto	”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö”
Hyväksyminen täysistunnossa	29.10.2020
Täysistunnon nro	555
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	209/0/9

Koska komitea katsoo, että asiakirjan sisältö on täysin hyväksyttävä, eikä komitealla ole siihen kommentoitavaa, se päätti 27., 28. ja 29. lokakuuta 2020 pitämässään 555. täysistunnossa (lokakuun 29. päivän kokouksessa) antaa esitetystä asiakirjasta myönteisen lausunnon. Äänestyksessä annettiin 209 ääntä puolesta 9:n pidättyessä äänestämästä.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: ”Ehdotus neuvoston asetukseksi Kanariansaarille suuntautuvassa tiettyjen kalastustuotteiden tuonnissa sovellettavien unionin autonomisten tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoinnista vuosina 2021–2027”

(COM(2020) 437 final – 2020/0209 (CNS))

(2021/C 10/14)

Lausuntopyyntö	neuvosto, 16.9.2020
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artikla
Vastaava jaosto	”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö”
Hyväksyminen täysistunnossa	29.10.2020
Täysistunnon nro	555
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	209/0/9

Koska komitea katsoo, että asiakirjan sisältö on täysin hyväksyttävä, eikä komitealla ole siihen kommentoitavaa, se päätti 27., 28. ja 29. lokakuuta 2020 pitämässään 555. täysistunnossa (lokakuun 29. päivän kokouksessa) antaa esitetystä asiakirjasta myönteisen lausunnon. Äänestyksessä annettiin 209 ääntä puolesta 9:n pidättyessä äänestämästä.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Muutettu ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi ja asetuksen (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki)”

(COM(2020) 563 final – 2020/0036 (COD))

(2021/C 10/15)

Lausuntopyyntö	Euroopan parlamentti, 6.10.2020 neuvosto, 5.10.2020
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohta ja 304 artikla
Vastaava jaosto	Maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö
Hyväksyminen täysistunnossa	29.10.2020
Täysistunnon nro	555
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	209/0/9

Euroopan komissio päätti 17. syyskuuta 2020 toimittaa Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kuulemista varten muutetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi ja asetuksen (EU) 2018/1999 muuttamisesta.

Koska komitea on jo käsitellyt alkuperäistä ehdotusta 15. heinäkuuta 2020 antamassaan lausunnossa ”Eurooppalainen ilmastolaki” (1), se päätti 27.–29. lokakuuta 2020 pitämässään 555. täysistunnossa (lokakuun 29. päivän kokouksessa), että se ei laadi aiheesta uutta lausuntoa vaan viittaa edellä mainitussa lausunnossa ilmaisemaansa kantaan. Äänestyksessä annettiin 209 ääntä puolesta 9:n pidättyessä äänestämästä.

---

(1)  EUVL C 364, 28.10.2020, s. 143.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille – Vuotuinen kestävän kasvun strategia 2020”

(lisälausunto)

(COM(2019) 650 final)

(2021/C 10/16)

Esittelijä:

Philip VON BROCKDORFF

Komitean työvaliokunnan päätös	28.5.2020
Oikeusperusta	Työjärjestyksen 32 artiklan 1 kohta ja työjärjestyksen 29 artiklan täytäntöönpanomääräysten A kohta
Vastaava jaosto	Talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus”
Hyväksyminen jaostossa	8.9.2020
Hyväksyminen täysistunnossa	29.10.2020
Täysistunnon nro	555
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	250/0/6

Johdanto

Käsillä oleva lausunto kuuluu kahden lisälausunnon sarjaan, ja ne käsittelevät yhtäältä vuotuista kestävän kasvun strategiaa (COM(2019) 650 final) ja toisaalta suositusta euroalueen talouspolitiikasta (COM(2019) 652 final). Tavoitteena on ajantasaistaa ja kehittää ETSK:n aiempia ehdotuksia (1) ottaen huomioon viimeaikaiset tapahtumat, covid-19-kriisin vaikutukset ja kriisistä elpyminen sekä meneillään olevan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä julkaistut eri raportit ja suositukset. Lausuntopaketti on EU:n kansalaisyhteiskunnan kokonaispanos talous-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikkaan talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson seuraavaa kierrosta varten. Se on määrä käynnistää marraskuussa 2020. ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja neuvostoa ottamaan tämän panoksen huomioon eurooppalaisen ohjausjakson tulevan ”syyspaketin” ja sen pohjalta etenevän toimielinten välisen päätöksentekoprosessin yhteydessä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK on tyytyväinen siihen, että vuotuisessa kestävän kasvun strategiassa otetaan merkittävä askel eteenpäin kohti sosiaalisemman, osallistavamman ja kestäväpohjaisemman talousmallin toteuttamista ja kestävän kasvun tavoitteiden saavuttamista sekä erityisesti sitoudutaan muuttamaan nykyinen kasvumalli ”vihreäksi” kasvuksi. Tällainen sitoutuminen on erityisen tärkeää covid-19-kriisin taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten valossa, ja se on tuotava esiin eurooppalaisen ohjausjakson tulevassa ”syyspaketissa”, jossa Euroopan komissio esittää EU:n taloudelliset ja sosiaaliset painopisteet.

1.2

Jotta covid-19-kriisin vaikutuksiin voitaisiin reagoida tehokkaasti, ETSK katsoo, että on arvioitava sekä taloudellisia että sosiaalisia vaikutuksia. Tällaisten arviointien avulla jäsenvaltiot kykenevät täysin ymmärtämään, miten covid-19-kriisin vaikutukset ovat heijastuneet talouksiin sekä ihmisten, tavaroiden ja palvelujen liikkumiseen EU:ssa. Jäsenvaltioiden on myös toimittava nopeasti ja päättäväisesti selviytyäkseen covid-19-kriisistä ja sen vaikutuksista, ja tämä on mahdollista vain, jos niillä on selkeä käsitys näistä vaikutuksista.

1.3

Jäsenvaltioiden on reagoitava toteuttamalla tukena olevaa makrotalouspolitiikkaa, joka auttaa palauttamaan luottamuksen ja edistämään kysynnän elpymistä. Tätä varten ETSK suosittaa kuitenkin vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen tarkistamista, jotta voidaan tukea talouden elpymistä ja antaa jäsenvaltioille riittävästi liikkumavaraa sekä valmiuksia toteuttaa kipeästi kaivattuja infrastruktuuri-investointeja erityisesti ilmastonmuutokseen liittyen. Valtiontukisääntöjen joustavuus on myös välttämätöntä, jotta voidaan tukea kaikenkokoisia yrityksiä siirryttäessä digitaaliseen ja vihreään talouteen. Erityisesti pk-yritysten rahoituksen saanti on myös erittäin tärkeää, samoin kuin pk-yritysstrategian tarkistaminen.

1.4

Nämä perustelut koskevat myös sosiaalista ulottuvuutta, jonka puitteissa jäsenvaltioiden on toteutettava tehokkaita ja riittävästi rahoitettuja kansanterveystoimia estääkseen tartuntojen leviämisen ja – mikä on yhtä tärkeä seikka – pannakseen täytäntöön asianmukaisesti kohdennettuja toimintapolitiikkoja, jotta tuetaan sosiaaliturvajärjestelmiä ja suojellaan niiden heikossa asemassa olevien yhteiskuntaryhmien tuloja, jotka ovat kärsineet eniten taloudellisen taantuman aiheuttamasta tulojen alenemisesta. Ammattiliittojen jäsenyyteen tulisi myös kannustaa, jotta voidaan edistää Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin tavoitteiden saavuttamista, mikä on erityisen tärkeää kriisiaikana.

1.5

Covid-19-pandemian johdosta verotuksen oikeudenmukaisuuden merkitys on kasvanut, sillä jäsenvaltioihin kohdistuu valtavaa taloudellista painetta tukea hätätoimenpiteitä. ETSK on kuitenkin myös sitä mieltä, että covid-19-kriisin aiheuttama talouden taantuma on paljastanut EU:n rahaliiton luontaisia heikkouksia ja puutteita. EU on jo pitkään keskustellut fiskaaliunionista, ja 750 miljardin euron elpymis- ja palautumispaketti osoittaa puutteistaan huolimatta, että EU on ottamassa merkittäviä askelia kohti yhdentymistä. Jää nähtäväksi, tuoko paketti jäsenvaltioita lähemmäs fiskaaliunionia, mutta ei ole epäilystäkään siitä, että veropolitiikkaa on EU:ssa tarkasteltava uudelleen erityisesti infrastruktuuriin, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaaliseen suojeluun tehtävien julkisten investointien tukemiseksi.

1.6

ETSK korostaa poliittisten johtajien roolin merkitystä kriisiaikana. Elpymis- ja palautumispaketin hyväksymiseen johtaneet neuvottelut paljastivat murtumia EU:ssa, eivätkä ne ole hyvä merkki sellaisen institutionaalisen ja perustuslaillisen uudistuksen valossa, jota EU tarvitsee lujittaakseen asemaansa, jotta se voi olla entistä merkittävämpi ja johdonmukaisempi toimija niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisesti.

1.7

ETSK pitää Next Generation EU -ohjelmaa tervetulleena ja oikea-aikaisena. Suunnitelman samanaikainen täytäntöönpano EU:n vuosien 2021–2027 sääntömääräisen yleisen talousarvion kanssa edellyttää kuitenkin valtavia ponnisteluja sekä jäsenvaltioilta että komissiolta. Ratkaisemattomia kysymyksiä ovat erot valmiuksissa eri puolilla EU:ta, minkä vuoksi komission saattaa olla tarpeen tukea edelleen valmiuksien parantamista sekä hankkeiden yksilöintiä. Komitea pitää valitettavana, että neuvosto on supistanut komission vuosien 2021–2027 monivuotiseen rahoituskehykseen alun perin ehdottamia määriä. Euroopan parlamentti sekä ETSK lausunnossaan ”Vuoden 2020 jälkeinen monivuotinen rahoituskehys” (2) pitivät jo komission ehdotusta riittämättömänä.

1.8

Aika on myös ratkaisevan tärkeä tekijä: kaikki tarpeettomat viivästykset sovitun suunnitelman hyväksymisessä ja täytäntöönpanossa uhkaavat vakavasti heikentää EU:n talouden elpymisen ja vuotuisen kestävän kasvun strategian tavoitteiden saavuttamisen ja samalla vaarantaa tuhansien työntekijöiden ja pienyritysten omistajien toimeentulon ja hyvinvoinnin koko EU:ssa.

1.9

ETSK katsoo, että vuotuinen kestävän kasvun strategia tarjoaa EU:lle mahdollisuuden siirtyä kohti talousmallia, jossa painotetaan yhtä lailla sekä taloudellisia että sosiaalisia ja osallistavia tavoitteita. Vuotuisen kestävän kasvun strategian tavoitteita ei tulisi vesittää covid-19-kriisistä johtuvien taloudellisten haasteiden vuoksi. Covid-19-kriisi on ainakin osoittanut, että sosiaalinen ulottuvuus on elämässämme yhtä merkittävä kuin taloudellinen ulottuvuus.

1.10

ETSK kannattaa pyrkimyksiä lisätä tuottavuutta koko EU:ssa, mutta tätä ei tulisi toteuttaa talouden pohjan kestävyyden tai työolojen ja -ehtojen kustannuksella. Olennaisen tärkeä taloudellinen hyvinvointi voidaan saavuttaa, jos kasvu luo lisäarvoa talouteen ja yhteiskuntaan ja vaikuttaa tosiasiassa ihmisten elämään, samalla kun parannetaan kykyä selviytyä tulevista ulkoisista šokeista ja edistetään maiden ja alueiden lähentymistä.

2.   Vuotuinen kestävän kasvun strategia 2020 ja covid-19

2.1

Euroopan komissio hyväksyi 17. joulukuuta 2019 syyspaketin, johon sisältyivät muun muassa vuotuinen kestävän kasvun strategia 2020 ja yhteinen työllisyysraportti. Vuotuisen kestävän kasvun strategian keskeinen viesti on se, ettei talouskasvu ole itsetarkoitus ja että talouden on toimittava ihmisten ja maapallon hyväksi. Uuteen kasvumalliin siirtyminen on sopusoinnussa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja näin ollen luonnonvarojemme rajallisuutta kunnioittavan talouden kanssa. Uusi talouskasvun malli on myös sopusoinnussa yhteisessä työllisyysraportissa vahvistettujen työllisyystavoitteiden kanssa. Sen mukaan työpaikkojen luominen tuottaa kestävää vaurautta EU:ssa.

2.2

Euroopan vihreän kehityksen ohjelma voidaan määritellä EU:n ”kestäväksi uudeksi kasvumalliksi”, jonka avulla saavutetaan osaltaan kestävän kehityksen tavoitteet. Tästä on osoituksena siirtymä, joka heijastuu osittain vuotuisen kestävän kasvun strategian seuraavista neljästä uudesta painopisteestä: a) ekologinen kestävyys, b) tuottavuuden kasvu, c) oikeudenmukaisuus ja d) makrotalouden vakaus. Ne ovat korvanneet vuotuisen kasvustrategian aiemman ”positiivisen kierteen”, joka muodostui investoinneista, julkisen talouden pohjan kestävyydestä ja rakenneuudistuksista.

2.3

Yleisesti ottaen vuotuisessa kestävän kasvun strategiassa otetaan tärkeä askel kohti sosiaalisemman, osallistavamman ja kestävämmän talousmallin retoriikkaa, kestävän kehityksen tavoitteiden omaksumista ja erityisesti sitoutumista nykyisen kasvumallin muuttamiseen vihreäksi kasvuksi. ETSK suhtautuu tähän myönteisesti. Vuotuisessa kestävän kasvun strategiassa selvennetään myös, että siinä tarkoitetaan kokonaisvaltaista kestävyyttä, ei pelkästään ekologista kestävyyttä. Euroopan komissio painottaakin samalla tavoin ympäristöä, tuottavuutta, oikeudenmukaisuutta ja vakautta.

2.4

Komissio katsoo myös, että uusi talouden toimintaohjelma edellyttää siirtymäkautta, jonka tulee olla ”oikeudenmukainen ja osallistava ja asettaa ihmiset etusijalle” ja jonka mukaan ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevat [eivät] saisi joutua maksajiksi”. Lisäksi komissio toteaa, että ”[s]ekä ilmastonmuutoksella itsessään että toimenpiteillä, joita siitä johtuviin haasteisiin vastaaminen edellyttää, on merkittäviä tulonjakovaikutuksia”. Tällä siirtymäkaudella on väistämättä myös haitallisia seurauksia, kuten liikennekustannusten nousu ja mahdollisesti työpaikkojen menetykset. ETSK katsoo, että tällaiset kompromissit edellyttävät sosiaalisten vaikutusten arviointeja ja asianmukaisia sosiaali- ja finanssipoliittisia toimia koko EU:n alueella. Nämä arvioinnit ovat nyt saaneet uuden ulottuvuuden covid-19-pandemian aiheuttamien taloudellisten, sosiaalisten ja – vähemmässä määrin – ilmastovaikutusten vuoksi.

2.5

Covid-19-pandemian taloudelliset vaikutukset ovat pääasiassa olleet kolmenlaisia: pandemia on vaikuttanut suoraan tuotantoon, aiheuttanut häiriötä toimitusketjuissa ja markkinoilla sekä saanut aikaan yrityksiin ja rahoitusmarkkinoihin kohdistuneita rahoitusvaikutuksia. Sen kokonaisvaikutusta Euroopan talouksiin ei kuitenkaan voida vielä tässä vaiheessa arvioida, ja se riippuukin pitkälti siitä, iskeekö pandemian toinen aalto Eurooppaan myöhemmin kuluvana vuonna. Ilman muuta on kuitenkin selvää, että covid-19-pandemia on vaikuttanut ankarasti talouksiin. Kriisin jälkeisen elpymisen kestosta ei edelleenkään ole tietoa, ja epävakaat olosuhteet yhdessä covid-19-kriisistä markkinoihin kohdistuvien vaikutusten kanssa ovat supistaneet taloutta kaikkialla EU:ssa. EU-27:n yhteenlasketun BKT:n odotettiin kasvavan 1,2 prosenttia vuonna 2020, mutta nyt sen ennustetaan alenevan 7,4 prosenttia covid-19-kriisin johdosta. Vuonna 2009 alkaneen rahoituskriisin aikana supistuminen EU-28:ssa oli sitä vastoin 4,5 prosenttia. Nykyinen kriisi on ajanut EU:n historiansa syvimpään taantumaan, ja työttömyysasteen odotetaan nousevan vuoden 2019 6,7 prosentista 9 prosenttiin.

2.6

Covid-19-kriisi on vaikuttanut myös sosiaaliturvajärjestelmiin, ja muun muassa terveydenhuoltoon, työttömyysvakuutuksiin ja eläkkeisiin kohdistuu pandemian seurausten ja erityisesti hätärahoituksesta ja veronmaksun lykkäämisestä johtuvien taloudellisten vaikutusten vuoksi painetta. Yksittäisten henkilöiden ja kotitalouksien alentuneen tulotason ja ansionmenetysten vuoksi suhteellisessa köyhyydessä elävien ihmisten määrän odotetaan kasvavan EU:ssa. Tämän vuoksi covid-19-kriisin sosiaalisten vaikutusten arviointi on aivan yhtä tärkeää kuin talouteen kohdistuvien vaikutusten arviointi.

2.7

Sosiaaliset vaikutukset edellyttävät, että vuotuisessa kestävän kasvun strategiassa on jossain määrin pohdittava uudelleen EU:n sosiaalisen ulottuvuuden painotusta. Sosiaalisiin oikeuksiin viitataan erityisesti vuotuisen kestävän kasvun strategiaan kuuluvassa oikeudenmukaisuutta koskevassa tavoitteessa, jonka yhteydessä todetaan muun muassa, että ”[j]otta EU voisi vahvistaa taloudellista ja sosiaalista suorituskykyään, sen on kaikilta osin noudatettava Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteita”. Covid-19-kokemukset ovat osoittaneet sen tärkeän roolin, joka vuotuisen kestävän kasvun strategiassa mainitulla eurooppalaisella työttömyysvakuutusjärjestelmällä voi olla ja sen, minkälaista tukea työntekijöille voitaisiin antaa ulkoisten taloudellisten šokkien yhteydessä. On kuitenkin todennäköistä, että covid-19 lisää eriarvoisuutta EU:n työmarkkinoilla. Kielteiset vaikutukset vaikuttavat olevan korostuneempia vähemmän koulutettujen ja matalapalkkaisten työntekijöiden sekä nuorten ja naisten keskuudessa (3). Vuotuinen kestävän kasvun strategia ei nykymuodossaan näytä saavuttavan sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden oikeaa tasapainoa EU:ssa. Etenkin covid-19-kriisin vaikutusten vuoksi onkin kiinnitettävä enemmän huomiota matalan koulutustason omaaviin aikuisiin, digiosaamisen puutteeseen sekä täydennys- ja uudelleenkoulutukseen.

2.8

ETSK katsoo, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman on oltava elpymisskenaariossa myös taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen ohjelma, jossa tarjotaan yrityksille ja kuluttajille kannustimia kestäväpohjaisten tuotteiden käyttöön siirtymiseksi ja parannetaan EU:n kansalaisten elämänlaatua estämällä ilmastonmuutoksen ja siirtymän aiheuttamat ”vahingot”, kuten Euroopan vihreän kehityksen ohjelman oikeudenmukaisen siirtymän mekanismissa ehdotetaan. Tässä yhteydessä valtiontukisääntöjen tulkinnan joustavoittaminen on välttämätöntä, jotta voidaan edistää investointeja ja suoraa valtion osallistumista yrityksissä taloudellisen toiminnan uudistamiseksi ja laadukkaiden työpaikkojen luomisen optimoimiseksi alueilla, missä on toteutettava siirtymä. Samalla siirtymän yhteydessä olisi aktiivisesti pyrittävä vähentämään eriarvoisuutta ja torjumaan köyhyyttä osana yhdennettyä sosiaalista ja kestäväpohjaista talouskasvustrategiaa.

2.9

Kestäväpohjainen ja yhteiskunnallisesti hyödyllinen tuottavuus ja talouskasvu yhdistettyinä mukautuviin rakennemuutoksiin ovat välttämättömiä myös asianmukaisen sosiaalisen suojelun tukemiseksi – mainittakoon erityisesti riittävät eläkkeet, kunnolliset tulot sekä laadukkaat työpaikat ja julkiset palvelut etenkin terveydenhuollon ja asumisen aloilla.

2.10

Vuotuisessa kestävän kasvun strategiassa viitataan verotuksen oikeudenmukaisuuteen, ja on selvää, että verovilppi, veronkierto, rahanpesu ja toisinaan hellittämätön kilpailu alhaisimmasta veroasteesta ovat heikentäneet veroviranomaisten kykyä kerätä veroja, joita tarvitaan talouden ja ihmisten tarpeisiin vastaamiseksi. Strategiassa vahvistetaan myös verojen rooli hyvinvointivaltioiden rahoittamisessa toteamalla, että ”[k]ansallisia vero- ja etuusjärjestelmiä olisi optimoitava niin, että kannustimet osallistua työmarkkinoille vahvistuvat, oikeudenmukaisuus ja läpinäkyvyys lisääntyvät ja hyvinvointijärjestelmien rahoituksen kestävyys ja riittävyys voidaan varmistaa”. Covid-19-kriisin valossa oikeudenmukaisen verotuksen merkitys on kasvanut paitsi hätätoimien myös keskipitkän ja pitkän aikavälin kansallisten ja EU:n tason elpymissuunnitelmien – erityisesti infrastruktuuriin, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan tehtävien julkisten investointien – rahoituksen tukemiseksi.

2.11

Makrotalouspolitiikka on yhä erittäin tärkeää kestävän talouskasvun toteuttamiseksi, mutta vuotuisessa kestävän kasvun strategiassa pantiin merkille huolestuttavat kasvunäkymät, kun strategia käynnistettiin viime vuoden lopussa. Tilanne on nyt pahentunut covid-19-kriisin vuoksi, ja tämä korostaa jälleen kerran valtion tulojen ja menojen roolia veropolitiikan määrittämällä tavalla, ja veropolitiikka onkin yhtä tärkeää kuin rahapolitiikka. Säästötoimenpiteisiin ei ole paluuta, kun otetaan huomioon rahoituskriisin jälkeiset pitkäkestoiset vaikutukset. Tasapainoinen talousarvio vaikuttaa nyt melko mahdottomalta asialta useimmille – jollei kaikille – jäsenvaltioille ainakin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Makrotalouden vakautta koskeva tavoite on kuitenkin keskeisessä asemassa talouden elpymisen kannalta. Sen saavuttaminen on kuitenkin mahdotonta, jollei vakaus- ja kasvusopimusta tarkisteta äskettäin covid-19-kriisin johdosta tehdyn yleisen poikkeuslausekkeen tilapäistä käyttöönottoa pidemmälle. Lisäksi olisi tarkistettava valtiontukisääntöjä muun muassa vihreiden investointien tukemiseksi.

2.12

Eurooppalainen ohjausjakso ja kilpailukykyinen kestävyys sen keskeisenä osatekijänä ovat yhä tärkeämpiä, sillä ne ovat tarvittavien politiikkatoimien ja uudistusten tarkka seurantaväline ja indikaattori. Covid-19-kriisin ja talouden elpymisen vahvan painottamisen vuoksi makrotaloudellisen kasvun varmistamisen tavoitetta ei voida kuitenkaan saavuttaa ilman sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kestävyyttä. Näin ollen on tärkeää luoda vahvempi oikeusperusta kansalaisyhteiskunnan osallistumiselle eurooppalaiseen ohjausjaksoon tasavertaisena osapuolena. ETSK korostaa myös sitä, miten tärkeä covid-19-kriisin jälkeinen ajanjakso on EU:lle. Koko EU:n merkitys kansalaisille riippuu sen elpymissuunnitelman ja vuotuisen kestävän kasvun strategian tehokkuudesta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, miten hyvin EU onnistuu parantamaan tavallisten kansalaisten elämänlaatua.

3.   EU:n vastaus covid-19-kriisiin ja sen merkitys vuotuisen kestävän kasvun strategian kannalta

3.1

Covid-19-kriisi on iskenyt kovaa EU:n ja koko maailman talouteen. Taantuma vaanii useissa jäsenvaltioissa. Sillä voi olla syvällisiä seurauksia, ja se voi aiheuttaa ennennäkemättömän korkean työttömyyden. Taudin leviämisen estämiseksi välttämättömät toimenpiteet ovat vähentäneet merkittävästi tarjontaa ja kysyntää. Kriisi on koetellut raskaasti taloudellista toimintaa liikenteen, vähittäiskaupan, valmistusteollisuuden, vapaa-ajan, vieraanvaraisuuspalvelujen, virkistyksen, käsiteollisuuden ja kulttuurin aloilla. On myös selvää, että yleisön luottamuksella terveydenhuollon toimiin covid-19-pandemian yhteydessä on suoria ja välittömiä taloudellisia vaikutuksia.

3.2

Valmistusteollisuuteen vaikuttaneet toimitusketjujen häiriöt ja perushyödykkeiden hintojen lasku sekä terveydenhuollon ja tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden hintojen jyrkkä nousu ovat voimistaneet entisestään covid-19-kriisin taloudellisia vaikutuksia. Jäsenvaltiot ovat myös ottaneet ennennäkemättömän paljon lainaa voidakseen rahoittaa pandemian edellyttämiä kiireellisiä hätätoimia, mikä on heikentänyt mahdollisuutta toteuttaa finanssipoliittisia elvytystoimia siinä laajuudessa kuin olisi tarpeen talouden vakauttamiseksi ja terveys- ja inhimillisen kriisin torjumiseksi, puhumattakaan nopeasta kriisin jälkeisestä talouden elvyttämisestä.

3.3

Pienet ja keskisuuret yritykset (4), itsenäiset ammatinharjoittajat ja nollatuntisopimuksilla työskentelevät palkansaajat ovat kärsineet eniten. Kriisi on muuttanut dramaattisesti pk-yritysten liiketoimintaympäristöä, ja tällä muutoksella on valtava kielteinen vaikutus satoihin tuhansiin pk-yrityksiin eri puolilla EU:ta. Muutos uhkaa myös pk-yritysten keskeistä roolia arkielämässämme. Pk-yritykset luovat sosiaalista vakautta paikallis- ja aluetasolla, ja ne muodostavat siellä yhteiskuntien taloudellisen toiminnan perustan. Niillä on keskeinen asema EU:n sosiaalisessa hyvinvointimallissa, ja omistaja-johtajat ovat kiinnostuneempia yrityksensä keskipitkän ja pitkän aikavälin kehittämisestä ja paikallistaloudesta kuin lyhytnäköisistä voitoista ja liikevaihdosta (5). Lisäksi käsiteollisuus ja pk-yritykset ovat aina olleet kulttuurisen kehityksen eturintamassa kaikkialla Euroopassa, ja niillä on merkittävä rooli kestäväpohjaisen muutoksen edistämisessä ja kulttuuriperinnön, arvojen ja taitotiedon säilyttämisessä. Pk-yritykset ovat nyt enemmän kuin koskaan ratkaisevan tärkeitä kaupunkien keskustojen elinvoimaisuuden ja maaseutualueiden jatkuvan houkuttavuuden kannalta, sillä ne tyydyttävät väestön päivittäisiä tarpeita ja varmistavat sosiaalisen vakauden ja yhteenkuuluvuuden.

3.4

Nykyinen kriisi vaikuttaa kaikkiin yhtä lailla, mutta se uhkaa kumota sukupuolten tasa-arvon osalta saavutetun edistyksen ja pahentaa entisestään köyhyyden naisistumista ja naisten alttiutta väkivallan kohteeksi joutumiselle sekä vaikeuttaa naisten tasavertaista osallistumista työmarkkinoille (6). Kaikkien covid-19-kriisin vaikutusten määrittäminen on liian monimutkaista, mutta voidaan varmasti sanoa, että kriisin seuraukset vaarantavat köyhyyden torjunnassa vuosikymmenten aikana saavutetun edistyksen ja lisäävät eriarvoisuutta EU:ssa. Samalla jäsenvaltiot saattavat joutua varaamaan suunniteltua enemmän rahoitusta ja henkilöresursseja, jos kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen liittyviä määräaikoja aiotaan noudattaa.

3.5

Koulujen ja korkeakoulujen sulkemisella on ollut monia lapsiin ja nuoriin kohdistuneita haitallisia vaikutuksia, kuten oppimisen keskeytyminen. Kaikella tällä voi olla seurauksia taitojen kehittymiselle, uranäkymille ja mahdollisille elinikäisille ansioille. Näin ollen elpymistoimilla olisi myös tuettava pienituloisten kotitalouksien laajakaistayhteyksiä sekä tietokonelaitteistojen hankintaa oppilaille opetustarkoituksiin.

3.6

Myönteistä kuitenkin on, että digitaaliteknologiasta on tullut tämän kriisin aikana myönteinen mahdollistava tekijä, joka on helpottanut yritystoiminnan jatkumista, verkko-oppimista ja ihmisten keskinäistä yhteydenpitoa enemmän kuin koskaan aiemmin. Samalla se auttanut pitämään yllä ihmisten hyvää mielenterveyttä. Laajakaistayhteyksien eriarvoinen saatavuus ja tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämien esteet heikentävät kuitenkin tehokasta etäosallistumista ja etäopetuksen saatavuutta.

3.7

Vuotuisen kestävän kasvun strategian 2020 kannalta merkityksellisintä on se, että covid-19-kriisillä voi olla syvällinen ja kielteinen vaikutus kestävään kasvuun liittyviin pyrkimyksiin. Pitkittynyt talouskasvun hidastuminen voi vaikuttaa haitallisesti vuotuisen kestävän kasvun strategian täytäntöönpanoon sekä Pariisin ilmastosopimukseen ja kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvien määräaikojen noudattamista koskeviin sitoumuksiin. Kova totuus on se, että olisimme voineet olla paremmin valmistautuneita tällaiseen kriisiin, jos jäsenvaltiot olisivat omaksuneet iskunkestävämpiä ja taloudellisesti vakaampia strategioita ennen kriisiä. Covid-19-kriisi on itse asiassa paljastanut EU:n talouksien luontaisen heikkouden ja erityisesti niiden liiallisen riippuvuuden lähinnä myötäsyklisistä talouspolitiikoista ja talouden aloista, jotka ovat erittäin haavoittuvia ulkoisille taloudellisille šokeille.

3.8

Tämä kriisi edellyttää poliittisella tasolla päätöksentekokykyisiä poliittisia johtajia, jotka uskovat solidaarisuuteen, läpinäkyvyyteen ja yhteistyöhön. Nyt ei ole oman edun ajamisen, syyttelyn tai politisoinnin aika. Ennen kaikkea kriisin aikana on pidettävä kiinni oikeusvaltioperiaatteesta. Oikeusvaltioperiaatetta pidetään yleisesti välttämättömänä talouskasvun kannalta (7), mutta se on selvästi useita eri tekijöitä kattava moniulotteinen käsite, joka yltää ihmisten turvallisuudesta ja omistusoikeuksista aina hallinnon toiminnan tarkastuksiin ja korruption torjuntaan. Tämä on ETSK:n mielestä sopusoinnussa talouden pohjan kestävyyden ja siten vuotuisen kestävän kasvun strategian kanssa.

3.9

EU:n covid-19-kriisin vuoksi toteuttamat toimet ovat olleet laaja-alaisia, ja niillä on pyritty hillitsemään kriisin vaikutuksia. Yhteenveto näistä aloitteista esitetään seuraavassa, kaaviossa 1. Kaavio 1 EU:n covid-19-kriisin vuoksi toteuttamat toimet

3.10

Kaikki edellä mainitut toimenpiteet tulevat edistämään valtavasti EU:n talouden elpymistä. Elpymis- ja palautumistukivälineen, jäljempänä ”tukiväline”, on määrä tarjota laajamittaista rahoitustukea julkisiin investointeihin ja erittäin tarpeellisiin uudistuksiin, joilla parannetaan jäsenvaltioiden talouksien palautumiskykyä ja varautumista tulevaisuuteen. Sillä autetaan jäsenvaltioita vastaamaan näiden kriisin jälkeen kohtaamiin taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin keskeisillä aloilla, joita ovat esimerkiksi sosiaali-, työllisyys-, osaamis-, koulutus-, tutkimus- ja innovointi- ja terveydenhuoltoala sekä liiketoimintaympäristöön, tällöin myös julkishallintoon ja rahoitusalaan, liittyvät kysymykset. Yksi vielä välttämättä tarkasteltava kysymys on kuitenkin yksittäisten jäsenvaltioiden valmius toteuttaa uudistuksia ja edistää infrastruktuuri-investointeja. Valmiudet vaihtelevat jäsenvaltioittain, ja EU-tason koordinoitu toiminta saattaa olla tarpeen, jotta varmistetaan investointien tehokkuus ja vaikuttavuus.

3.11

Lisäksi tukivälineellä on olennaisen tärkeä tehtävä varmistaa, että investoinneissa keskitytään vihreään siirtymään ja digitaaliseen muutokseen liittyviin haasteisiin ja investointitarpeisiin ja varmistetaan näin kestävällä pohjalla oleva elpyminen vuotuisen kestävän kasvun strategian mukaisesti. Vihreään ja digitaaliteknologiaan investoiminen auttaa parantamaan energiatehokkuutta useilla keskeisillä talouden aloilla sekä luomaan työpaikkoja ja kestävää kasvua. Se voisi antaa EU:lle mahdollisuuden hyödyntää edelläkävijän etua globaalissa kilpailussa kohti elpymistä ja myös auttaa parantamaan unionin palautumiskykyä ja vähentämään sen riippuvuutta monipuolistamalla keskeisiä toimitusketjuja.

3.12

Tukivälineen onnistuminen riippuu hyvin pitkälti asianomaisten hankkeiden kanavoinnin edellyttämästä kartoituksesta ja valmistelusta eurooppalaisessa ohjausjaksossa esitettyjen painopisteiden mukaisesti. On myös erittäin tärkeää sovittaa talous- ja sosiaalipolitiikka tiiviisti ohjausjaksossa annettujen suositusten mukaisesti. ETSK kannattaa näkemystä siitä, että elpymis- ja palautumissuunnitelmat, joita on määrä rahoittaa välineen avulla, ovat erottamaton osa prosessia, jonka tavoitteena on toteuttaa maakohtaiset suositukset eurooppalaisessa ohjausjaksossa määritellyllä tavalla. Kyseisillä välineillä parannetaan siten prosessin tehokkuutta ja tuetaan vuotuisen kestävän kasvun strategian 2020 täytäntöönpanoa.

3.13

ETSK katsoo myös, että välineet auttavat vahvistamaan asianomaisten jäsenvaltioiden kasvupotentiaalia ja taloudellista ja sosiaalista häiriönsietokykyä ja että niiden avulla voidaan näin edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Ne tukevat myös vihreää siirtymää ja digitalisaatiota, jotka ovat välttämättömiä talouden kestävyyden ja häiriönsietokyvyn kannalta. ETSK mainitsee jälleen kerran esiin julkisen vallan tärkeän roolin yhteisöjä ja yleisesti ottaen taloutta hyödyttävien hankkeiden kehittämisessä. ETSK suhtautuu myös myönteisesti komission aikomukseen valvoa koko prosessia eli valintakelpoisten hankkeiden määrittämistä, kehittämistä ja täytäntöönpanoa, jotta voidaan varmistaa niiden läpinäkyvyys. ETSK katsoo kuitenkin, että komission olisi varmistettava, että läpinäkyvyys merkitsee myös kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien osallistamista tähän prosessiin.

3.14

Tämän mukaisesti on erittäin tärkeää, että Next Generation EU -elpymissuunnitelman puitteissa käytettävissä oleva rahoitus on oikeudenmukainen ja sitä eniten tarvitsevien ja erityisesti pk-yritysten käytettävissä ja saatavilla vuotuisessa kestävän kasvun strategiassa vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti. Näin ollen on varmistettava, että tällaisia tarkoituksia varten varattu rahoitus ja tuki jaetaan asianmukaisten kanavien, kuten kansallisten kehitysvirastojen, välityksellä, kun otetaan huomioon, että pk-yritykset rahoittavat tavallisesti toimintansa pankkisektorin kautta (8). Rahoituksen saaminen on erittäin tärkeää pk-yrityksille, sillä näin varmistetaan tarvittava likviditeetti sekä kriisin hätätilavaiheessa että ulospääsy- ja elpymisvaiheessa ja mahdollistetaan kehitysinvestoinnit siirryttäessä digitaaliseen ja vihreään talouteen. Tällaiset investoinnit auttavat pk-yrityksiä selviytymään maksuviivästysongelmista tehokkaasti ja varmistamaan niiden riittävän likviditeetin.

3.15

Pk-yritysten kohtaamien ennennäkemättömien haasteiden vuoksi ETSK kehottaa komissiota päivittämään pk-yritysstrategiaa covid-19-kriisin aikaansaamien uusien olosuhteiden huomioon ottamiseksi. ETSK perää myös monitasoista ja monitoimijaista hallintoa pk-yrityspolitiikan täytäntöönpanossa. Toimien ja talousarvioiden yhteensovittaminen eri hallintotasojen – EU-, valtio-, alue- ja paikallistason – välillä ja yritysten tukijärjestöjen tehokas osallistuminen päätöksentekoprosessiin on erittäin tärkeää.

3.16

Pk-yritykset tarvitsevat tukea myös kansallisilta työterveyden ja työturvallisuuden valvontaviranomaisilta ja ulkopuolisilta erikoistuneilta työterveys- ja työturvallisuuspalveluilta, jotta voidaan arvioida covid-19-kriisiin liittyvää uutta riskiä, toteuttaa asianmukaisesti tarvittavat toimenpiteet sekä alentaa niihin liittyviä rasitteita ja kustannuksia. Lisäksi pk-yritykset tarvitsevat tukea välttämättömien henkilönsuojainten tarjoamiseksi työntekijöille työpaikalla. Avoimuus ja tehokas viestintä ovat olennaisen tärkeitä niin tavarantoimittajille ja alihankkijoille kuin asiakkaillekin.

4.   EU:n jälleenrakennus ja vuotuinen kestävän kasvun strategia

4.1

ETSK pitää Next Generation EU -ohjelmaa tervetulleena ja oikea-aikaisena. On kuitenkin selvää, että ohjelman täytäntöönpano yhdessä EU:n vuosien 2021–2027 sääntömääräisen yleisen talousarvion kanssa edellyttää valtavia ponnisteluja sekä jäsenvaltioilta että komissiolta. Aika on ratkaisevan tärkeä tekijä: kaikki tarpeettomat viivästykset sovittujen toimien hyväksymisessä ja täytäntöönpanossa uhkaavat heikentää EU:n talouden elpymisen ja vuotuisen kestävän kasvun strategian tavoitteiden saavuttamisen ja samalla vaarantaa tuhansien työntekijöiden ja pienyritysten omistajien toimeentulon ja hyvinvoinnin koko Euroopassa. Yhtä tärkeää on, ettei vuotuisen kestävän kasvun strategian tavoitteiden saavuttamisen yleistä tavoitetta vesitetä taloudellisten haasteiden tai lyhyen aikavälin poliittisten tarkoitusperien vuoksi. Komitea pitää valitettavana, että neuvosto on supistanut komission alun perin vuosien 2021–2027 monivuotiseen rahoituskehykseen ehdottamia määriä. Euroopan parlamentti sekä ETSK lausunnossaan ”Vuoden 2020 jälkeinen monivuotinen rahoituskehys” (9) pitivät jo komission ehdotusta riittämättömänä.

4.2

Tämä tarkoittaa siirtymistä päättäväisesti kohti sellaista kasvumallia, jossa osallistavia ja muita kuin taloudellisia tavoitteita pidetään yhtä tärkeinä kuin taloudellisia tavoitteita. EU:n on aika olla kunnianhimoisempi ja pyrittävä kohti osallistavampaa tavoitetta: mahdollisimman monen EU:n kansalaisen tarpeiden täyttämistä, asumisesta aina terveydenhuoltoon asti. Samalla on suojeltava ekosysteemejä – vakaasta ilmastosta ja hedelmällisestä maaperästä terveisiin valtameriin ja suojaavaan otsonikerrokseen. Toisin sanoen taloudellista kehitystä on mitattava keinona siirtyä pohjaltaan kestämättömästä ja epäosallistavasta kasvusta kestäväpohjaisempaan ja osallistavampaan kasvumalliin.

4.3

ETSK katsoo myös, että kriisin aiheuttamat taloudelliset häiriöt johtavat resurssien käytön ja toimituslähteiden epävakauden tarkistamiseen. Samalla EU:n on vahvistettava sekä häiriönsietokykyä että tehokkuutta parantavia toimintamalleja, kuten kiertotalous, ilmastotoimet ja mahdollisesti kansallisesti määriteltyjen panosten tavoitetason nostaminen eli kasvihuonekaasupäästöjen suunnitellut vähennykset.

4.4

Euroalueen kaltaisessa rahaliitossa koordinointi ja tehokkaat riskinjakomekanismit ovat välttämättömiä, ja niiden olisi mahdollistettava merkittävä ja uskottava finanssipoliittinen panos, samalla kun vähennetään rahaliiton sisäisiä eroja. Tämä on ETSK:n mielestä erittäin tärkeää talouden jälleenrakentamisen ja elpymisen kannalta sekä yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa olevien tukemiseksi. Jälleenrakennus ja elpyminen on tarpeen työpaikkojen ja vaurauden luomiseksi EU:ssa, minkä lisäksi tarvitaan myös laajamittaisia finanssipoliittisia elvytystoimia, joihin liittyvien kohdennettujen toimenpiteiden avulla tuetaan covid-19-kriisistä eniten kärsineitä ihmisiä. Toimenpiteisiin voi kuulua erilaisia välineitä, joilla suojellaan terveydenhuollon saatavuutta ja peruselinolojen saavuttamista.

4.5

Tarkistettu vakaus- ja kasvusopimus helpottaisi edellä mainittuja finanssipoliittisia elvytystoimia. Tarkistetussa vakaus- ja kasvusopimuksessa olisi painotettava vähemmän jäsenvaltioiden suhdannekorjattujen talousarvioalijäämien arviointia. Painopisteen olisi oltava sen sijaan julkisten menojen kasvun valvonnassa. Käytännössä kunkin valtion olisi sitouduttava menoihin, jotka vastaavat talouskasvunäkymiä ja odotettuja verotuloja ja ovat keskipitkän aikavälin velkatavoitteen mukaisia. Näin annettaisiin jäsenvaltioille enemmän finanssipoliittista liikkumavaraa ja enemmän tilaa kansalliselle päätöksenteolle (yhteistyössä sidosryhmien kanssa) sellaisten covid-19-kriisin jälkeisten elpymissuunnitelmien laatimiseksi, joissa korostetaan enemmän julkisen vallan roolia talouden elpymisen tehostamisessa. Kestävän ja osallistavan talouskasvun ennakkoedellytys on tietysti makrotalouden vakauden ylläpitäminen. ETSK katsoo myös, että makrotalouspolitiikan tavoitteena on oltava talouskasvuun, ympäristön suojeluun ja sosiaaliseen hyvinvointiin perustuva oikeudenmukainen ja tasapainoinen kestävä kehitys. Koska työttömyys ja vajaatyöllisyys ovat köyhyyden tärkeimpiä syitä, on oleellisen tärkeää säilyttää talous mahdollisimman lähellä täystyöllisyyttä.

4.6

Sosiaaliset näkökohdat olisi asetettava yhdenvertaiseen asemaan taloudellisen ulottuvuuden kanssa jälleenrakennus- ja elpymisvaiheessa. Kestävällä pohjalla olevassa taloudellisessa toiminnassa on kyse näiden molempien ulottuvuuksien tiiviistä yhteydestä. Talouden pohjan kestävyys, pääomainvestoinnit mukaan luettuina, on tiiviisti sidoksissa paitsi ekologiseen ulottuvuuteen, kuten resurssien ja energian säästäväiseen käyttöön, myös sosiaaliseen ulottuvuuteen, jossa pidetään yhtä lailla tärkeänä sellaisten työpaikkojen luomista ja suojelua, joissa maksetaan oikeudenmukaista palkkaa ja tarjotaan hyvät työolot ja -ehdot. ETSK katsoo myös, että EU:n työllisyyspolitiikan suuntaviivoja on päivitettävä covid-19-kriisin vuoksi ja että työmarkkinoihin kohdistuvien vaikutusten arviointi olisi hyvä ensimmäinen toimi.

4.7

Kuten edellä kohdassa 4.6 todetaan, kestävällä pohjalla oleva taloudellinen toiminta tukee ekologista ulottuvuutta, ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa voidaan pitää tilaisuutena sekä tuottaa taloudellisia etuja (yksityisen ihmisen ja yhteiskunnan kannalta) että luoda työpaikkoja. ETSK kannattaa komission näkemystä siitä, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman olisi oltava jälleenrakennuksen ja elpymisen keskeinen tekijä puututtaessa myös mahdollisiin kielteisiin sosiaalisiin vaikutuksiin, joita saattaa aiheutua kestävyysperiaatteita noudattavaan taloudelliseen toimintaan siirtymisestä.

4.8

Sama perustelu pätee erityisesti digitalisaatioon, jossa painotetaan tehokkuutta, samalla kun minimoidaan digitaalisiin palveluihin siirtymisestä aiheutuvat mahdolliset kielteiset vaikutukset. Covid-19-kriisi on tuonut esiin digitalisoinnin merkityksen liiketoiminnan ylläpitämisessä. Digitalisoinnin edistämistä pk-yrityksissä kaikilla aloilla on nopeutettava ja laajennettava, ja aloitteissa on keskityttävä digitaalisten liiketoimintaprosessien käytännönläheiseen edistämiseen ja laajentamiseen pk-yrityksissä, tietotekniseen turvallisuuteen ja digitaalisten taitojen kehittämiseen. Lisäksi digitaali-innovaatiokeskittymien on oltava teknologian suhteen avoimia ja pyrittävä paikallisten pk-yritysten digitalisointiin. Sähköisellä hallinnolla on keskeinen rooli, sillä se mahdollistaa sähköiset hallinnolliset menettelyt, joiden avulla pystytään poistamaan esteitä ja nopeuttamaan prosesseja. Digitalisoinnilla ja sähköistä hallintoa edistävillä aloitteilla sekä byrokratian ja sääntelyrasitteiden vähentämisellä pk-yrityksissä viranomaiset voisivat luoda yrittäjille esteettömämmän digitaalisen toimintaympäristön.

4.9

Oikeusvaltioperiaatteella ja erityisesti talouden ohjauksella ja hallinnalla on keskeinen rooli kestävän talouskasvun saavuttamisessa. Talouden ohjaus ja hallinta on keskeinen keino varmistaa sosiaalinen ja taloudellinen oikeudenmukaisuus, mutta kestävyyden osalta se edellyttää yhteiskunnan erilaisten eturyhmien mielipiteiden ja näkemysten ymmärtämistä ja kunnioittamista sekä pyrkimystä sovittaa yhteen niiden väliset erot. Tässä yhteydessä tarvitaan pikaisia toimia, jotta tuetaan ammattiliittojen jäsenyyden ja osallistumisen yleistymistä niiden yhä laajempien työntekijäryhmien keskuudessa, jotka eivät ole tällä hetkellä edustettuina.

4.10

Tuottavuuden lisääminen on olennaisen tärkeää väestörakenteen suuntausten kompensoimiseksi ja ylöspäin tapahtuvan lähentymisen tukemiseksi eri valtioissa ja alueilla. Tämä koskee erityisesti niitä EU-maita ja alueita, joilla kehitys- ja tuottavuusasteiden on oltava keskitasoa korkeampia, jotta ne kykenevät saavuttamaan kestäväpohjaisen talouskasvun edellytykset. Jotta talous kasvaa kestäväpohjaisella tavalla myös tulevaisuudessa, sen on lisättävä kasvukapasiteettiaan, mutta vain siinä määrin kuin tästä on sille, yhteiskunnalle ja ihmisille hyötyä. Korkeampi tuottavuus on näin ollen keino saavuttaa tavoitteet: paremmat elin-, työ- ja ympäristöolot ja -ehdot, jotka ovat oikeassa suhteessa työn edellyttämiin erityistaitoihin ja -pätevyyksiin. Tässä yhteydessä on noudatettava jatkuvasti strategioita, joilla parannetaan yritysten kilpailukykyä kotimaisilla ja globaaleilla markkinoilla ja joihin työntekijät itse osallistuvat aktiivisesti, jotta tuetaan työmarkkinasuhteiden kannalta suotuisaa ilmapiiriä.

4.11

Covid-19-kriisi on ollut EU:lle käänteentekevä hetki. Historia paljastaa aikanaan sen vuoksi toteuttamiemme toimien tehokkuuden. Tässä ei tarkoiteta sulkutoimien taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista kärsineiden yksityisten ihmisten ja kotitalouksien tukemiseksi toteutettuja välittömiä toimenpiteitä, vaan sitä, missä määrin keskipitkän ja pitkän aikavälin toimet johtavat sellaiseen jälleenrakentamiseen ja elpymiseen, joka todella parantaa miljoonien EU:n kansalaisten elinoloja.

---

(1)  EUVL C 120, 14.4.2020, s. 1 ja EUVL C 120, 14.4.2020, s. 7.

(2)  EUVL C 440, 6.12.2018, s. 106.

(3)  Fana, M., Tolan, S., Torrejón, S., Urzi Brancati, C., & Fernández-Macías, E., The COVID-19 confinement measures and EU labour markets, nro JRC120578, Yhteinen tutkimuskeskus, 2020.

(4)  ECCP, European SMEs and the Impact of COVID-19, Euroopan klusteriyhteistyöfoorumi, 2020.

(5)  SMEunited, Exit & Recovery Strategy – COVID-19 crisis: Proposals from SMEunited, toimintapoliittinen asiakirja, 2020.

(6)  Pouliakas, K., & Branka, J., EU Jobs at Highest Risk of COVID-19 Social Distancing: Will the Pandemic Exacerbate Labour Market Divide? IZA Discussion Paper No. 13281, (2020).

(7)  Dam, K. W., The law-growth nexus: The rule of law and economic development. Brookings Institution Press, 2007.

(8)  Bénassy-Quéré, A., Marimon, R., Pisani-Ferry, J., Reichlin, L., Schoenmaker, D., & di Mauro, B. W., 16 COVID-19: Europe needs a catastrophe relief plan. Europe in the Time of Covid-19, 2020, s. 103.

(9)  EUVL C 440, 6.12.2018, s. 106.