7.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 288/1

7.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 288/2

(1)

Kroatian hakemus nimityksen ”Slavonski kulen” / ”Slavonski kulin” rekisteröimiseksi suojattuna maantieteellisenä merkintänä julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(2)

Komissio vastaanotti 11 päivänä helmikuuta 2016 vastaväiteilmoituksen Slovenialta. Komissio vastaanotti 7 päivänä huhtikuuta 2016 asiaa koskevan perustellun vastaväitteen.

(3)

Koska komissio katsoi, että vastaväite voitiin ottaa käsiteltäväksi, se kehotti 13 päivänä toukokuuta 2016 päivätyllä kirjeellä Kroatiaa ja Sloveniaa neuvottelemaan kolmen kuukauden ajan ja sopimaan asiasta keskenään sisäisiä menettelyjään noudattaen.

(4)

Osapuolet eivät päässeet sopimukseen. Kroatian ja Slovenian käymistä neuvotteluista annettiin asianmukaisesti tieto komissiolle. Sen vuoksi komission olisi kyseiset neuvottelut huomioon ottaen annettava päätös asetuksen (EU) N:o 1151/2012 52 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

(5)

Komissio on arvioinut perustellussa vastaväitteessä esitetyt väitteet ja komissiolle toimitetut tiedot, jotka koskevat asianomaisten osapuolten käymiä neuvotteluja, ja katsoo, että nimi ”Slavonski kulen” / ”Slavonski kulin” olisi rekisteröitävä suojattuna maantieteellisenä merkintänä.

(6)

Vastaväitteen esittäjä väitti asetuksen (EU) N:o 1151/2012 10 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, että nimityksen ”Slavonski kulen” / ”Slavonski kulin” rekisteröiminen suojattuna maantieteellisenä merkintänä vaarantaisi sellaisen samankaltaisen tuotteen nimen olemassaolon, joka on ollut laillisesti markkinoilla yli viiden vuoden ajan ennen 50 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua julkaisupäivää.

(7)

Vastaväitteen esittäjän mukaan slovenialainen tuottaja Celjske mesnine d.d. on laillisesti tuottanut ja pitänyt kaupan Slavonski kulen -tuotetta yli 25 vuoden ajan keskimääräisen vuosituotoksen ollessa noin 70 tonnia. Sloveniassa valmistettua Slavonski kulenia myydään vuodessa noin 450 000 euron arvosta, ja tuotanto on tuotteen korkean laadun vuoksi kasvussa. Esitettiin todisteita siitä, että Sloveniassa valmistettua Slavonski kulenia on viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana pidetty kaupan Sloveniassa sekä muualla EU:ssa (Itävallassa, Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Kroatiassa) ja kolmansissa maissa (Serbiassa, Bosnia ja Hertsegovinassa).

(8)

Vastaväitteen esittäjän mukaan – eikä kumoavia todisteita ole toimitettu – nimen ”Slavonski kulen” käytöllä Sloveniassa ei ole koskaan pyritty hyödyntämään kroatialaisen tuotteen nimen mainetta eikä kuluttajia ole koskaan johdettu harhaan tuotteen alkuperän suhteen.

(9)

Edellä esitetyn perusteella nimen ”Slavonski kulen” / ”Slavonski kulin” rekisteröiminen suojattuna maantieteellisenä merkintänä ja siitä seuraava nimen käyttökielto vaarantaisi Celjske mesninen käyttämän samankaltaisen tuotteen nimen olemassaolon. Nimityksen ”Slavonski kulen” / ”Slavonski kulin” (SMM) rekisteröintiedellytyksiä ei ole kyseenalaistettu. Sen vuoksi kyseinen nimi täyttää SMM-rekisteröinnin edellytykset.

(10)

Ottaen kuitenkin huomioon Slovenian esittämään vastaväitteeseen sisältyvät todisteet siitä, että Sloveniassa valmistettua Slavonski kulen -tuotetta on laillisesti pidetty kaupan kyseisellä nimellä yli viiden mutta ei enempää kuin 25 vuoden ajan, on asianmukaista myöntää slovenialaiselle yritykselle Celjske mesnine d.d. viiden vuoden siirtymäaika, jotta se voi edelleen käyttää rekisteröinnin vaarantamaa nimeä samalla kun se mukauttaa tuotantonsa kaupan pitämistä markkinoilla.

(11)

Koska suoja myönnetään kokonaiselle ilmaisulle ”Slavonski kulen” / ”Slavonski kulin”, kyseisen ilmaisun ei-maantieteellistä osaa eli makkaratyypin määrittelevää ilmaisua ”kulen”/”kulin” voidaan edelleen käyttää unionin alueella unionin oikeuden periaatteiden ja sääntöjen mukaisesti.

(12)

Edellä esitetyn perusteella nimitys ”Slavonski kulen” / ”Slavonski kulin” olisi rekisteröitävä suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin.

(13)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maataloustuotteiden laatukomitean lausunnon mukaiset,

7.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 288/4

(1)

Neuvosto otti polkumyyntitutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, jälkeen asetuksella (EU) N:o 791/2011 (2) käyttöön 48,4–62,9 prosentin suuruisen lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevien tiettyjen lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden tuonnissa. Kyseisistä toimenpiteistä käytetään jäljempänä nimitystä ’voimassa olevat toimenpiteet’.

(2)

Perusasetuksen 13 artiklan mukaisen toimenpiteiden kiertämistä koskevan tutkimuksen jälkeen neuvosto laajensi heinäkuussa 2012 täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 672/2012 (3) voimassa olevien toimenpiteiden osalta ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavan tullin koskemaan Malesiasta lähetetyn tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia.

(3)

Perusasetuksen 13 artiklan mukaisen toimenpiteiden kiertämistä koskevan tutkimuksen jälkeen neuvosto laajensi tammikuussa 2013 täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 21/2013 (4) voimassa olevien toimenpiteiden osalta ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavan tullin koskemaan Taiwanista ja Thaimaasta lähetetyn tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Taiwan tai Thaimaa.

(4)

Perusasetuksen 13 artiklan mukaisen toimenpiteiden kiertämistä koskevan tutkimuksen jälkeen neuvosto laajensi joulukuussa 2013 täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1371/2013 (5) voimassa olevien toimenpiteiden osalta ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavan tullin koskemaan Intiasta ja Indonesiasta lähetetyn tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Intia tai Indonesia.

(5)

Perusasetuksen 13 artiklan mukaisen toimenpiteiden kiertämistä koskevan tutkimuksen jälkeen komissio laajensi syyskuussa 2014 täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 976/2014 (6) voimassa olevien toimenpiteiden osalta tullin koskemaan Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen hiukan muutettujen lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden tuontia.

(6)

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan ja 13 artiklan 4 kohdan mukaisen tutkimuksen jälkeen komissio vapautti syyskuussa 2015 täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/1507 (7) tietyt intialaiset tuottajat Intiasta lähetetyn tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin, riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Intia, sovelletusta laajennetusta tullista.

(7)

Julkaistuaan ilmoituksen (8) tiettyjen Kiinasta peräisin olevien lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden tuontia koskevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä komissio vastaanotti perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen pyynnön näiden toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille.

(8)

Pyynnön esitti seulakankaiden tuottajien etuja valvova järjestö (Alliance for the Defence of Open Mesh Fabrics), jäljempänä ’ADOMF’ tai ’pyynnön esittäjä’, sellaisten tuottajien puolesta, joiden osuus tiettyjen lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden kokonaistuotannosta unionissa on yli 25 prosenttia.

(9)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen ja unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon toistumiseen.

(10)

Kun komissio oli todennut, että oli olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 9 päivänä elokuuta 2016Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (9), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta.

(11)

Polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2015 ja 30 päivän kesäkuuta 2016 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin jaksolla, joka ulottui 1 päivästä tammikuuta 2013 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(12)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan yhteyttä komissioon tutkimukseen osallistumiseksi. Lisäksi komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta pyynnön esittäjälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille ja unionin käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Kiinan viranomaisille ja pyysi niitä osallistumaan tutkimukseen.

(13)

Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetuissa määräajoissa. Mahdollisuus tulla komission ja/tai kauppaan liittyvistä kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan kuulemiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet. Joidenkin unionin tuottajien, teknisten kankaiden tuottajien eurooppalaisen järjestön (European Association of Technical Fabrics Producers) ja kiinalaisten tuottajien pyynnöstä järjestettiin neljä kuulemista, joista kaksi oli kuulemisia kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan kanssa.

(14)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa vientiä harjoittaviin tuottajiin otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(15)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia 13:a tiedossa olevaa Kiinassa toimivaa vientiä harjoittavaa tuottajaa toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan kansantasavallan Euroopan unionissa olevaa edustustoa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(16)

Yksikään kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei toimittanut pyydettyjä tietoja. Kiinan viranomaisille ilmoitettiin yhteistyöstä kieltäytymisestä.

(17)

Yhteistyöstä kieltäytyneet kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat esittivät kuitenkin huomautuksia, kiistivät pyynnön paikkansa pitävyyden ja vastustivat toimenpiteiden voimassaolon jatkamista.

(18)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli valinnut alustavasti otoksen unionin tuottajista. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti otoksen käyttäen perusteena suurinta edustavaa tuotanto- ja myyntimäärää ottaen huomioon myös maantieteellisen jakauman. Alustavaan otokseen valittiin kolme unionin tuottajaa. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta. Otokseen kuulunut unionin tuottaja Asglatex Ohorn GmbH, joka ei ollut yksi suurimmista tuottajista vaan katsottiin pk-yritykseksi, palautti kyselylomakkeen hyvin puutteellisesti täytettynä, mistä kävi selväksi, että tiettyjä vireillepanoa edeltävässä vaiheessa toimitettuja määriin liittyviä tietoja, joiden perusteella se oli valittu otokseen, oli oikaistava. Tästä kävi ilmi myös se, että tietojen todentaminen voi olla vaikeaa, jos vastauksen laatinut henkilöstö ei ole enää yrityksen palveluksessa. Tästä syystä komissio päätti muuttaa otosta ja korvata kyseisen unionin tuottajan kolmanneksi suurimmalla unionin tuottajalla eli yrityksellä Tolnatext Fonalfeldolgozo es Müszakiszovetgyarto Bt. Koska määräaikaan mennessä ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti tarkistetun otoksen. Lopullisen otoksen osuus unionin kokonaistuotannosta ja -myynnistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli yli 70 prosenttia, minkä vuoksi sen katsottiin edustavan unionin tuotannonalaa.

(19)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia tiedossa olevia etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot.

(20)

Komissio otti yhteyttä 28:aan tiedossa olevaan tuojaan/käyttäjään. Niistä vain yksi palautti kyselylomakkeen, joten otantaa ei tarvittu.

(21)

Komissio lähetti kyselylomakkeen kolmelle yhteistyössä toimineelle vertailumaan tuottajalle, otokseen valituille kolmelle unionin tuottajalle, kolmelle etuyhteydettömälle tuojalle ja viidelle potentiaaliselle unionin käyttäjälle.

(22)

Komissio sai vastaukset kolmelta otokseen valitulta unionin tuottajalta ja kolmelta mahdollisen vertailumaan (Kanada ja Intia) tuottajalta.

(23)

Komissio pyysi ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot sen määrittämiseksi, onko polkumyynnin jatkuminen tai toistuminen ja vahingon toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(24)

Komissio ilmoitti 26 päivänä kesäkuuta 2017 niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi kumota voimassa olevan polkumyyntitullin, jäljempänä ’päätelmistä ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa päätelmistä. Pyynnön esittäjä toimitti kirjallisia huomautuksia, joissa se esitti näkökantansa komission huomioihin. Tiivistäen ilmaistuna pyynnön esittäjä kyseenalaisti komission alustavan päätelmän siitä, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko ei todennäköisesti toistuisi, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Se väitti sen sijaan, että odotettavissa oleva tuonnin lisääntyminen johtaisi merkittävän vahingon toistumiseen. Kyseinen osapuoli myös pyysi tapaamista kauppaan liittyvistä kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan, jäljempänä ’kuulemismenettelyistä vastaava neuvonantaja’, kanssa ja toimitti kuulemisen jälkeen lisätietoja.

(25)

Analysoituaan perusteellisesti sekä käytettävissään olevat tiedot että päätelmistä ilmoittamisen jälkeen toimitetut tiedot komissio mukautti huomioitaan. Päätelmistä ilmoittaessaan komissio katsoi, että vahinko ei todennäköisesti toistuisi, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Tarkasteltuaan päätelmistä ilmoittamisen jälkeen toimitettuja tietoja komissio kuitenkin hyväksyi pyynnön esittäjän väitteen, jonka mukaan kiinalainen tuote on kehittynyt laadultaan samalle tasolle unionin tuotannonalan tuotteen kanssa. Tämä keskeinen havainto johti hintojen alittavuutta koskevaan päätelmään, mikä taas sai vahingon toistumisen todennäköisyyden näyttäytymään uudessa valossa.

(26)

Näin ollen komissio ilmoitti 6 päivänä syyskuuta 2017 kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden tuonnissa, jäljempänä ’täydentävistä päätelmistä ilmoittaminen’. Täydentävistä päätelmistä ilmoittamisen jälkeen komissio sai huomautuksia eri osapuolilta.

(27)

Kiinalaiset tuottajat toimittivat kirjallisen huomautuksen, jossa ne ilmoittivat näkemyksensä komission huomioista ja yleisarvioinnista. Ensinnäkin kiinalaiset tuottajat väittivät, että komissio olisi muuttanut alkuperäisessä tutkimuksessa käyttämäänsä menetelmää, koska se ei ollut tällä kertaa soveltanut laatua koskevaa oikaisua hinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa (ks. 97 kappale). Koska tämä väitetty muutos johti eri päätelmään vahingon toistumisen todennäköisyydestä siinä tapauksessa, että Kiinan vastaisten toimenpiteiden annetaan raueta, kiinalaiset tuottajat kiistivät mainitun päätelmän. Lisäksi ne totesivat, että täydentävät päätelmät eivät sisältäneet tiettyjä osatekijöitä, jotka sisältyivät ensimmäisiin päätelmiin. Lopuksi ne väittivät, että komissio ei olisi enää saanut käyttää vertailumaamenetelmää, koska se oli niiden mukaan jo muuttanut normaaliarvon määrittämiseen käytettyä menetelmää alkuperäisestä tutkimuksesta.

(28)

Pyynnön esittäjä väitti, että komission täydentävissä päätelmissä ehdottamaa välivaiheen tarkastelun aloittamista olisi harkittava vain, jos kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat esittävät sitä koskevan asianmukaisesti perustellun pyynnön. Tältä osin komissio huomauttaa, että se voisi harkita välivaiheen tarkastelun vireillepanoa viran puolesta, jotta voitaisiin määrittää laatukysymyksen vaikutus tarkasteltavana olevan tuotteen vientihintoihin ja siten polkumyynti- ja vahinkomarginaaleihin sekä tarkemmin kahden tuottajien ryhmän tilanteeseen (vertikaalisesti integroituneet ja muut tuottajat, joista käytetään myös nimitystä ”kutojat”, ks. 117 kappale), jotta voidaan varmistaa, että yhden ryhmän määräävä asema otoksessa toiseen ryhmään nähden ei vääristä suorituskykyä mittaavia indikaattoreita.

(29)

Täydentävistä päätelmistä ilmoittamisen jälkeen järjestetyssä komission yksiköiden kuulemisessa Kiinan viranomaiset huomauttivat, että 97 kappaleessa tarkoitettu oikaisu olisi säilytettävä.

(30)

Asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia tarkasteltiin ja ne otettiin huomioon soveltuvin osin.

(31)

Tarkasteltavana oleva tuote ovat tietyt Kiinasta peräisin olevat lasikuidusta valmistetut seulakankaat, joiden silmäkoko on sekä pituudeltaan että leveydeltään suurempi kuin 1,8 mm ja jotka painavat enemmän kuin 35 g/m2, lukuun ottamatta lasikuituvahvikekiekkoja, ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 7019 51 00 ja ex 7019 59 00 (Taric-koodit 7019510019 ja 7019590019), jäljempänä ’tarkastelun kohteena oleva tuote’.

(32)

Lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden silmäkoko ja paino neliömetriä kohti vaihtelevat ja niitä käytetään pääasiassa vahvikemateriaalina rakennusalalla (ulkopuolinen lämmöneristys, lattiavahvistus, seinäkorjaus).

(33)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset:

(34)

Komissio päätteli, että kyseiset tuotteet ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(35)

Komissio tutki ensin perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, johtaisiko nykyisten toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti Kiinasta tulevan polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(36)

Yksikään kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut tutkimuksessa yhteistyössä. Tästä syystä kokonaisanalyysi, myös polkumyyntilaskelma, pohjautuu käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä arvioitiin siten käyttämällä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelupyyntöä, johon liitettiin muita tietolähteitä, kuten vientiä ja tuontia koskevat kauppatilastot (Eurostat ja Kiinan vientitiedot), vertailumaan tuottajan vastaus ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamat huomautukset sekä pyynnön esittäjän toimittama näyttö.

(37)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa asianomaisille osapuolille, että se piti Kanadaa mahdollisena vertailumaana ja kehotti osapuolia esittämään huomautuksia. Kanadaa käytettiin vertailumaana myös alkuperäisessä tutkimuksessa. Muut mahdolliset vireillepanoilmoituksessa mainitut vertailumaat olivat Bangladesh, Intia, Indonesia, Moldova, Filippiinit, Taiwan, Thaimaa ja Turkki.

(38)

Kaikille tiedossa oleville Bangladeshissa, Intiassa, Filippiineillä ja Turkissa toimiville, tiettyjen lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden tosiasiallisille valmistajille lähetettiin vertailumaille tarkoitetulla kyselylomakkeella varustetut kirjeet, joissa niitä pyydettiin toimimaan yhteistyössä tarkastelussa. Jos tietyissä maissa toimivista tuottajista ei ollut tietoa, tietoa pyydettiin kansallisilta viranomaisilta. Kyselyyn vastasi kaksi intialaista tosiasiallista tuottajaa.

(39)

Ainoastaan yksi kanadalainen tuottaja ja kaksi intialaista tosiasiallista tuottajaa toimivat yhteistyössä.

(40)

Komissio valitsi Intian sijaan Kanadan seuraavista syistä: i) kuten edellä todetaan, Kanada toimi vertailumaana myös alkuperäisessä tutkimuksessa, ii) yhteistyössä toimineen kanadalaisen tuottajan tuotantomäärä (20–30 miljoonaa neliömetriä) oli verrattavissa (suurimpien) otokseen valittujen kiinalaisten tuottajien tuotantomääriin (23–59 miljoonaa neliömetriä) alkuperäisessä tutkimuksessa. Näin ollen katsottiin, että Kanadan ja kiinalaisten tuottajien kustannusrakennetta ja mittakaavaetuja voitiin verrata paremmin. Vaikka kiinalaiset viejät eivät toimineetkaan yhteistyössä tässä tapauksessa, ei ole syytä katsoa, että tämä ei enää pidä paikkaansa. Sen sijaan mainitut kaksi intialaista tuottajaa ovat pienempiä (tuotanto 1–5 miljoonaa neliömetriä), eikä niitä voi sen vuoksi verrata kiinalaisiin tuottajiin kustannusrakenteen ja mittakaavaetujen osalta, ja iii) Kanadan tuottajan kotimaanmyynti oli suurempaa kuin molempien yhteistyössä toimineiden intialaisten tuottajien kotimaanmyynti yhteensä ja sen vuoksi edustavampi perusta normaaliarvon muodostamiselle.

(41)

Kiinalaisten tuottajien huomautusten ensimmäinen osa liittyi siihen, että komissio ei saisi enää käyttää vertailumaamenetelmää. Koska menetelmää kuitenkin käytettiin, huomautusten toisessa osassa ne vastustivat Kanadan valintaa ja pyysivät vertailumaan vaihtamista seuraavista syistä: i) vain yhteen tuottajaan perustuvat havainnot olisivat vääristyneitä, ii) kyseinen ainoa kanadalainen tuottaja on etuyhteydessä yhteen valituksen tehneistä unionin tuottajista, joten se on saattanut omaksua tiettyjä hinnoittelu- ja kustannuskäytäntöjä tietäessään tulevasta, emoyrityksensä pyytämästä voimassaolon päättymistä koskevasta tarkastelusta, ja iii) tiedonsaanti ei ole tasapuolista, sillä pyynnön esittäjällä oli pääsy siihen etuyhteydessä olevan vertailumaan tuottajan luottamuksellisiin tietoihin, kun taas kiinalaisilla tuottajilla ei ollut.

(42)

Huomautusten ensimmäisen osan eli vertailumaamenetelmän käytön osalta komissio huomauttaa, että kaikilla kiinalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla oli mahdollisuus pyytää markkinatalouskohtelua, jolloin niille voitaisiin laskea yksilöllinen polkumyyntimarginaali. Yksikään kyseisistä viejistä ei käyttänyt tätä mahdollisuutta. Sen vuoksi normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti vertailumaan tietojen perusteella. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(43)

Huomautusten toisen osan eli Kanadan valinnan osalta komissio toteaa, että Kanadaa ja samaa kanadalaista tuottajaa käytettiin vertailumaana ja vertailumaan tuottajana jo alkuperäisessä tutkimuksessa. Koska vientiä harjoittavat tuottajat eivät perustelleet Kanadan valintaa vastustavia väitteitään, komissio katsoi Kanadan olevan edelleen soveltuva valinta. Kuten 40 kappaleessa todetaan, Kanada oli joka tapauksessa sopivampi tuotannon määrän ja kotimaanmyynnin perusteella, joita molempia käytetään normaaliarvon määrittämisessä. Ei ole myöskään mitään oikeudellista estettä valita vertailumaata, jossa on vain yksi yhteistyössä toimiva tuottaja, vaikka kyseinen tuottaja olisikin etuyhteydessä unionin tuottajaan. Joka tapauksessa komissio varmisti, että kanadalaisen tuottajan toimittamat tiedot olivat luotettavia. Näin ollen komissio hylkäsi vientiä harjoittavien tuottajien väitteen.

(44)

Täydentävistä päätelmistä ilmoittamisen jälkeen kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat toistivat väitteensä, jonka mukaan komissio ei enää saisi käyttää vertailumaamenetelmää. Ne katsoivat, että komissio oli muuttanut analysointikäytäntöään muilta osin (muun muassa laatuoikaisujen osalta), minkä vuoksi komission olisi pitänyt muuttaa myös vertailumaamenetelmää koskevat analyysikäytäntönsä.

(45)

Komissio hylkäsi väitteen uudelleen. Vertailumaamenetelmän käyttö oli sallittua 42 kappaleessa esitetyistä syistä. Lisäksi todetaan, että komission tekemä arvio laatuoikaisusta ei liity vertailumaan valintaan.

(46)

Tämän perusteella komissio katsoi, kuten alkuperäisessä tutkimuksessakin, että Kanada sopii perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi vertailumaaksi.

(47)

Normaaliarvon määrittämisessä käytettiin perustana vertailumaan yhteistyössä toimineelta tuottajalta saatuja tietoja.

(48)

Ensin komissio tarkasteli perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko Kanadassa yhteistyössä toimineen tuottajan samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille edustavaa verrattuna Kiinan unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärään eli edustiko tällaisen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä vähintään viittä prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyynnin kokonaismäärästä unioniin. Tämän perusteella vertailumaan kotimarkkinamyynti oli edustavaa.

(49)

Tämän jälkeen komissio tutki vertailumaan tuottajan osalta, voitiinko kunkin kotimarkkinoilla myydyn samankaltaisen tuotteen myynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tätä varten määritettiin kunkin tuotelajin osalta kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tapahtuneen kannattavan myynnin osuus tutkimusajanjaksolla. Myyntitapahtumia pidettiin kannattavina, jos yksikköhinta oli vähintään tuotantokustannusten tasolla. Tätä varten määritettiin kanadalaisen tuottajan kunkin tuotelajin tuotantokustannukset tutkimusajanjaksolla.

(50)

Kun vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli yli 80 prosenttia tietyn tuotelajin kokonaismyynnistä ja kun kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa. Tämä hinta laskettiin kyseisen tuotelajin tutkimusajanjaksolla tapahtuneen kotimarkkinamyynnin hintojen painotettuna keskiarvona. Kaikissa muissa tapauksissa normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti lisäämällä asianomaisen tuotelajin keskimääräisiin tuotantokustannuksiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä tutkimusajanjaksolla Kanadan markkinoilla saavutettu voitto.

(51)

Alkuperäisen tutkimuksen hintavertailussa kävi ilmi, että hintoihin vaikuttivat tietyt tuote-erot, kuten tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuotannossa Kiinassa käytettyjen panosten laatu. Tämä aiheutti suurta vaihtelua hinnoissa, joita kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat veloittivat tarkasteltavana olevan tuotteen viennissä unioniin. Kuten 97–103 kappaleessa todetaan, pyynnön esittäjä toimitti kuitenkin näyttöä siitä, että tämä merkittävin ero on tällä välin hävinnyt ja että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat ovat alkaneet tarjota laadukkaampia tuotelajeja unioniin suuntautuvassa viennissä.

(52)

Näin ollen komissio käytti normaaliarvon määrittämisessä kahta laskutapaa. Laskutavassa 1 otetaan huomioon kaikki verrattavissa olevat vertailumaan tuottajan valmistamat ja myymät tuotteet ja laskutavassa 2 otetaan huomioon vain edullisimmat tuotelajit, jotka todennäköisesti vastaavat laadultaan huonompia tuotelajeja. Jälkimmäisessä laskutavassa normaaliarvo perustui pelkästään todelliseen kotimarkkinahintaan, joka laskettiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla toteutuneen kotimarkkinamyynnin keskimääräisenä hintana. Ensimmäisenä mainitussa laskutavassa yli puolet normaaliarvoista perustui tosiasiallisiin kotimarkkinahintoihin ja loput määritettiin laskennallisen arvon perusteella, koska joko 50 kappaleessa tarkoitettu 80 prosentin kynnys ja/tai kannattavuutta koskeva vaatimus ei toteutunut tai kyseistä tuotelajia ei myyty kotimarkkinoilla.

(53)

Vertailumaan tuottaja tuotti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kaikenlaatuisia tuotelajeja ja jopa joitakin erikoismarkkinoille tarkoitettuja korkean lisäarvon tuotteita, joita ei otettu huomioon polkumyyntimarginaalia koskevissa laskelmissa.

(54)

Kuten 59 ja 60 kappaleessa todetaan, näillä kahdella laskutavalla saatiin tulokseksi erilaiset polkumyyntimarginaalit.

(55)

Kuten edellä 16 kappaleessa todetaan, kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä tutkimuksessa. Tämän vuoksi vientihinta määritettiin parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(56)

CIF-hinta unionin rajalla määritettiin saatavilla olevien Eurostatin tilastotietojen pohjalta.

(57)

Komissio vertasi (joko 52 kappaleessa tarkoitettuihin laskutapaan 1 tai laskutapaan 2 perustuvaa) normaaliarvoa ja vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi komissio oikaisi tarvittaessa normaaliarvoa ja vientihintaa hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(58)

Vertailumaan tuottajan kotimaan hintojen osalta oikaisuja tehtiin kotimaan kuljetus- ja pakkauskustannusten sekä tarvittaessa hyvitysten ja alennusten huomioon ottamiseksi. Oikaisujen kokonaisvaikutus lopullisen laskun arvoon oli [5–10 prosenttia]. Tuotantokustannuksiin tehtiin vastaavat oikaisut. Vientihinnan noudettuna lähettäjältä -arvo määritettiin vähentämällä CIF-hinnasta unionin rajalla alkuperäisen tutkimuksen mukaiset ([5–10 %] laskun arvosta) kuljetus-, vakuutus-, käsittely- ja muut kustannukset.

(59)

Kun otetaan huomioon kaikki verrattavissa olevat vertailumaan tuottajan tuottamat ja myymät tuotteet laskutavan 1 mukaisesti (ks. 52 kappale), edellä esitetyn perusteella tulokseksi saatu polkumyyntimarginaali ilmaistuina prosentteina vapaasti unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta oli 205,5 prosenttia. Kuten edellä kuitenkin todetaan, tämä laskelma sisälsi kaikki verrattavissa olevat vertailumaan tuottajan tuottamat ja myymät tuotteet. Koska vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, oli epäselvää, vastasivatko vertailumaan tuottajan tuotelajit kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien unioniin viemiä tuotelajeja.

(60)

Vaikka otettiin huomioon ainoastaan edullisimmat vertailumaan tuottajan tuottamat ja myymät tuotelajit laskutavan 2 mukaisesti (ks. 52 kappale), polkumyyntimarginaali oli edelleen merkittävät 35,1 prosenttia.

(61)

Komissio yritti laskea myös tuotelajikohtaisen polkumyyntimarginaalin. Koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä eikä Kiinan todellisia tuotelajikohtaisia tietoja ole siksi saatavilla, tällaisen marginaalin laskeminen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelua koskevalta tutkimusajanjaksolta todettiin mahdottomaksi. Koska komissiolla oli kuitenkin käytettävissään alkuperäisen tutkimusajanjakson tuotelajikohtaiset tiedot, se käytti niitä muodollisen kolmannen polkumyyntimarginaalin laskemiseen voidakseen vahvistaa joko laskutavan 1 tai 2 mukaisen polkumyyntimarginaalin.

(62)

Kolmannessa laskelmassa polkumyyntimarginaaliksi saatiin 35,7–46,4 prosenttia. Vaikka tässä kolmannessa laskelmassa vahvistui, että tarkasteltavana olevan tuotteen viennissä unioniin esiintyi edelleen polkumyyntiä, komissio katsoi, että laskelmassa saadut tosiasialliset numeroarvot eivät ole luotettavia muuten kuin sen osalta, että polkumyyntiä esiintyi. Tämä johtuu siitä, että tutkimuksessa ei saatu näyttöä siitä, että unioniin suuntautuvan viennin tuotevalikoima olisi pysynyt samana alkuperäisen tutkimuksen jälkeen. Kuten 97–103 kappaleessa todetaan, pyynnön esittäjä toimitti näyttöä siitä, että teknisen kehityksen myötä kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat olivat tämän jälkeen siirtyneet tuottamaan korkeamman lisäarvon tuotelajeja. Tästä syystä tässä simuloinnissa esitetään alhaisin mahdollinen arvio polkumyyntimarginaaleista ja keskitytään suhteessa enemmän aiemmin tuotettuihin edullisiin tuotelajeihin. Lisäksi kuten 5 kappaleessa mainitaan, joitakin tuotelajeja oli muutettu hieman toimenpiteiden kiertämiseksi. Kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät esittäneet vastakkaista näyttöä kummankaan päätelmän osalta.

(63)

Tämän perusteella komissio päätti, että laskutavan 2 mukaisesti saatu polkumyyntimarginaali (35,1 %) edustaa alhaisinta mahdollista arviota tosiasiallisesta polkumyyntimarginaalista, kun otetaan huomioon, että käytettävissä ei ollut tosiasiallista tietoa kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuottamasta tarkasteltavana olevasta tuotteesta.

(64)

Näin ollen komissio totesi, että tarkastelujaksolla kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat veivät edelleen tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin polkumyyntihinnoin.

(65)

Komissio tutki vielä, onko polkumyynnin jatkuminen todennäköistä, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Tässä yhteydessä komissio tarkasteli kiinalaisten viejien käyttäytymistä muilla markkinoilla, Kiinan tuotantokapasiteettia ja käyttämätöntä kapasiteettia sekä unionin markkinoiden houkuttelevuutta.

(66)

Koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, Kiinasta muihin maihin suuntautuneen viennin tarkat hinnat eivät olleet tiedossa. Vaikka Kiinan vientitilastoissa saatavilla olevat hintatiedot koskevat laajempaa tuotevalikoimaa, sekä pyynnön esittäjä että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat viittasivat niihin huomautuksissaan, päätyen tosin erilaisiin johtopäätöksiin. Koska kolmansiin maihin suuntautuvan viennin tuotevalikoima ei ollut tiedossa, komissio ei voinut määrittää Kiinasta muille markkinoille suuntautuvalle viennille verrattavissa olevaa hintatasoa.

(67)

Näin ollen komissio katsoi, että pyynnön esittäjän toimittamasta, tilastotietojen muodossa olevasta näytöstä, joka kattoi laajemman tuotevalikoiman, ei voitu päätellä, esiintyikö muilla markkinoilla polkumyyntiä vai ei.

(68)

Koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, Kiinan käyttämätön kapasiteetti määritettiin pyynnön esittäjän teettämän ja toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkastelupyyntöön liittämän selvityksen perusteella. Pyynnön esittäjä toimitti siitä myöhemmin vielä päivitetyn version.

(69)

Alkuperäisen selvityksen mukaan Kiinan kokonaiskapasiteetti oli 1 840 miljoonaa neliömetriä ja tuotanto 1 390 miljoonaa neliömetriä eli käyttämätöntä kapasiteettia oli paljon, 450 miljoonaa neliömetriä. Päivitetyn selvityksen mukaan Kiinan kokonaiskapasiteetti oli 2 295 miljoonaa neliömetriä ja tuotanto 1 544 miljoonaa neliömetriä eli käyttämätöntä kapasiteettia oli vielä enemmän, 751 miljoonaa neliömetriä. Pyynnön esittäjän mukaan suurimmaksi mahdolliseksi kapasiteetin käyttöasteeksi voitaisiin kohtuudella arvioida 85–90 prosenttia, koska 100-prosenttista kapasiteetin käyttöastetta ei käytännössä voida saavuttaa. Varovaisen 85 prosentin arvion perusteella käyttämätöntä kapasiteettia olisi todellisuudessa saatavilla 406 miljoonaa neliömetriä. Kun muistetaan, että unionin kulutus oli 714 miljoonaa neliömetriä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, käyttämätön kapasiteetti, joka voitaisiin suunnata unionin markkinoille, jos toimenpiteiden annetaan raueta, on näin ollen merkittävä.

(70)

Kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat epäilivät selvityksen luotettavuutta ja pyysivät, että komissio ei ottaisi sitä huomioon. Ensinnäkin ne väittivät, että ne eivät voineet esittää selvityksestä huomautuksia, koska siitä ei ollut saatavissa selkeää avointa versiota. Toiseksi ne huomauttivat, että selvityksen laatinut asiantuntija ei ollut puolueeton, koska tällä oli yhteyksiä unionin tuotannonalaan. Kolmanneksi ne väittivät, että mahdollinen käyttämätön kapasiteetti käytettäisiin Kiinan kotimarkkinoiden kasvavan kysynnän tyydyttämiseen, kuten alan lehdessä julkaistussa artikkelissa, jossa viitataan Kiinan rakennussektorin vahvaan kasvuun, annetaan ymmärtää (10).

(71)

Kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ensimmäiseen väitteeseen komissio totesi, että päivitetyn selvityksen avoin versio sisältyy kaikille tarkoitettuihin avoimiin asiakirjoihin. Komissio piti tätä versiota hyödyllisenä välineenä, jonka avulla kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat voivat halutessaan esittää yksityiskohtaisia huomautuksia ja perusteltuja vastaväitteitä selvityksen huomioihin ja päätelmiin. Kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät myöskään täsmentäneet, mikä avoimen version osa ei ole tarpeeksi selkeä huomautusten esittämiseksi. Näin ollen väite hylättiin.

(72)

Toisesta väitteestä komissio huomautti, että koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä ja koska ne eivät toimittaneet päinvastaisia kapasiteettia koskevia tietoja, se katsoo, että parhaat käytettävissä olevat tiedot saadaan selvityksestä. Komissio ei ole myöskään saanut tietoja, jotka kyseenalaistaisivat selvityksen.

(73)

Kolmannen väitteen osalta komissio oli yhtä mieltä siitä, että osa tuotantokapasiteetista ehkä käytettäisiin kasvavan kotimaisen kysynnän tyydyttämiseen. Vientiä harjoittavat tuottajat eivät kuitenkaan esittäneet väitteensä tueksi Kiinan kotimaisesta kulutuksesta mitään lukuja, jotka olisivat osoittaneet, että koko käyttämätön kapasiteetti valjastettaisiin odotettavissa olevaan kotimaisen kysynnän kasvuun. Myöskään komission tutkimuksessa tällaista lukua ei tullut esiin. On myös todennäköistä, että osa käyttämättömästä kapasiteetista suunnattaisiin kolmansille markkinoille, eikä sitä vietäisi kokonaan unioniin.

(74)

Sen vuoksi komissio katsoi, että Kiinan tämänhetkinen kotimainen kysyntä huomioon ottaen unionin markkinoille mahdollisesti suunnattavan käyttämättömän kapasiteetin määrä on enintään 406 miljoonaa neliömetriä, jos toimenpiteiden annetaan raueta. On kuitenkin todennäköistä, että tulevaisuudessa osa käyttämättömästä kapasiteetista suunnattaisiin Kiinan kasvavan kotimaisen kysynnän tarpeisiin ja osa siitä myytäisiin muille vientimarkkinoille kuin unioniin, mutta kuten 66 ja 67 kappaleessa todetaan, osapuolet eivät toimittaneet tätä vahvistavia tietoja eikä sellaisia tullut ilmi myöskään komission tutkimuksessa.

(75)

Täydentävistä päätelmistä ilmoittamisen jälkeen kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat kiistivät edelleen käyttämätöntä kapasiteettia koskevat päätelmät. Ne väittivät, että käyttämättömän kapasiteetin arviointi perustui pelkkiin oletuksiin eikä siitä esitetty näyttöä. Ne väittivät, että pyynnön esittäjän toimittamassa selvityksessä viitattiin kahden kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta vääriin internet-sivustoihin ja että kolmannen kiinalaisen tuottajan kapasiteetti, jonka oli ilmoitettu olevan 129 miljoonaa neliömetriä, oli todellisuudessa 60 miljoonaa neliömetriä.

(76)

Komissio totesi, että koska kiinalaiset tahot eivät toimineet yhteistyössä, käyttämättömän kapasiteetin arviointi perustui parhaisiin käytettävissä oleviin tietoihin, kuten 72 kappaleessa selitetään. Komissio huomautti, että käyttämätön kapasiteetti arvioitiin enintään 406 miljoonaksi neliömetriksi ja että osa siitä suunnattaisiin Kiinan kasvavan kotimaisen kysynnän tarpeisiin ja osa muille vientimarkkinoille kuin unioniin, kuten 74 kappaleessa selitetään. Kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät kiistäneet niiden kahden kiinalaisen tuottajan kapasiteettia koskevaa arviota, joiden osalta väitettiin viitatun vääriin internet-osoitteisiin. Komissio katsoi, että vaikka kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien väitteet olisivatkin totuudenmukaisia, kapasiteettiarvioiden muuttaminen ei kyseenalaistaisi yleistä päätelmää siitä, että Kiinassa on huomattava määrä käyttämätöntä kapasiteettia. Vaikka kolmannen kiinalaisen tuottajan käyttämätön kapasiteetti olisikin vain 60 miljoonaa neliömetriä, kuten väitetään, ja vaikka kahden kiinalaisen tuottajan kapasiteettia koskevat arviot perustuisivatkin vääriin internet-sivustoihin, Kiinan käyttämättömän kapasiteetin kokonaismäärä olisi silti lähes 50 prosenttia unionin kulutuksesta.

(77)

Koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä ja koska Kiinan muita markkinoita varten laatimat laskut eivät olleet saatavilla, Kiinasta muihin maihin suuntautuneen viennin tarkat hinnat ja tuotevalikoima eivät olleet tiedossa. Sen vuoksi komissio ei pystynyt määrittämään, kuinka houkutteleva unionin markkinoiden hintataso on muihin vientimarkkinoihin verrattuna.

(78)

Kuten täydentävistä päätelmistä ilmoittamisen jälkeen todettiin, hinnan alittavuutta koskevien laskelmien mukaan hinnat, joita unionin tuottajat keskimäärin veloittivat unionin markkinoilla, olivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla huomattavasti Kiinan tuontihintoja suuremmat. Tämän perusteella voidaan sanoa, että hintataso unionin markkinoilla on kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille houkutteleva.

(79)

Komissio päätteli unionin markkinoiden olevan houkuttelevat myös seuraavista syistä: i) Kiinan tunkeutuminen markkinoille ennen toimenpiteiden käyttöönottoa (51 %:n markkinaosuus alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjaksolla (11)) ja ii) kiertämiskäytäntöjen laajuus, ks. 2–5 kappale.

(80)

Näin ollen komissio katsoi, että unionin markkinat ovat kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta edelleen houkuttelevat.

(81)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että ottaen huomioon Kiinan huomattavan käyttämättömän kapasiteetin ja unionin markkinoiden houkuttelevuuden toimenpiteiden kumoaminen todennäköisesti johtaisi polkumyynnin toistumiseen.

(82)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana samankaltaista tuotetta valmisti 22 tiedossa olevaa tuottajaa. Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(83)

Unionin kokonaistuotannoksi vahvistettiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 694 633 582 neliömetriä. Tarkastelupyyntöä tukeneiden yritysten osuus unionin kokonaistuotannosta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli yli 80 prosenttia. Kuten 18 kappaleessa todetaan, otokseen valittujen unionin tuottajien osuus samankaltaisen tuotteen unionin kokonaistuotannosta oli yli 70 prosenttia.

(84)

Komissio määritti unionin kulutuksen laskemalla yhteen unionin tuotannonalan myyntimäärän unionin markkinoilla ja kaikista maista tulevan tuonnin 14 artiklan 6 kohdan mukaisen tietokannan (12) tietojen perusteella.

(85)

Komissio on tietoinen siitä, että asianomaiset osapuolet ja varsinkin pyynnön esittäjä käyttivät Kiinasta ja muista maista tulevan tuonnin määrien arvioimiseen Eurostatin tuontitietoja, jotka oli esitetty kahdeksannumeroisina koodeina. Näihin koodeihin sisältyy kuitenkin myös tuotteita, jotka eivät kuulu tutkimuksen piiriin. Kuten edellä todetaan, komissio käytti 14 artiklan 6 kohdan mukaisen tietokannan tuontitietoja, jotka koskevat ainoastaan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuontia, minkä vuoksi tuontimäärä ja sen myötä arvioitu unionin kulutus ovat tarkempia kuin käytettäessä Eurostatin kahdeksannumeroisia koodeja.

(86)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

Unionin kulutus

(87)

Tarkastelujaksolla unionin kulutus kasvoi joka vuosi, yhteensä 21 prosenttia. Kulutuksen voimakas kasvu heijastaa rakennusalan yleistä elpymistä ja ulkopuolisen lämmöneristyksen materiaalien (jatkojalostustuote, jossa käytetään lasikuidusta valmistettuja seulakankaita) suurta kysyntää. Lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden kulutuksen arvioidaan kasvavan unionissa tulevina vuosina.

(88)

Tuonti Kiinasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Tuontimäärä ja markkinaosuus

(89)

Kiinasta unioniin tulevan tuonnin määrä laski tarkastelujaksolla 57 prosenttia. Se nousi ensin vuosien 2013 ja 2014 välillä 7 prosenttia mutta laski sitten jyrkästi 45 prosenttia vuosien 2014 ja 2015 välillä ja pysyi alhaisena tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun asti. Kiinan markkinaosuus seurasi tätä kehityssuuntausta nousten ensin vuosien 2013 ja 2014 välillä ja laskien sitten vuoden 2014 korkeimmasta 3,50 prosentista jyrkästi 1,68 prosenttiin vuoden 2014 aikana ja 1,18 prosenttiin tarkastelua koskevalla ajanjaksolla. Koska unionin kulutus kasvoi, markkinaosuuden lasku oli suurempi kuin tuontimäärien lasku.

(90)

Kun otetaan huomioon voimassa olevat kiertämisen vastaiset toimenpiteet ja pyynnön esittäjän väite, jonka mukaan kyseinen tuonti olisi lisättävä Kiinan markkinaosuuteen, komissio tarkasteli myös Intiasta, Indonesiasta, Malesiasta, Taiwanista ja Thaimaasta tulevan tuonnin kehitystä. Mainituista viidestä maasta peräisin olevan tuonnin kokonaismäärä laski merkittävästi tarkastelujaksolla, eniten vuosien 2013 ja 2014 välillä. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla näistä viidestä maasta peräisin olevan tuonnin kokonaismäärä oli ainoastaan 1 118 317 neliömetriä, mikä vastaa 0,16 prosentin osuutta markkinoista.

(91)

Pyynnön esittäjä, unionin tuottajat ja teknisten kankaiden tuottajien eurooppalainen järjestö (European Association of Technical Fabrics Producers, TECH-FAB Europe) väittivät tarkastelupyynnössä, esittämissään huomautuksissa ja kuulemisten aikana, että Kiinasta peräisin olevan, tarkastelun kohteena olevan tuotteen todellinen tuontimäärä oli huomattavasti Eurostatin ja muiden virallisten tilastojen esittämiä määriä suurempi, koska merkittävä osa siitä tuli unioniin Ukrainan, Turkin, Moldovan, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Serbian ja Bosnia ja Hertsegovinan sekä mahdollisesti muiden maiden kautta.

(92)

Ensinnäkin komissio totesi, että Eurostatin Taric-tasoiset tuontitilastot eivät ole pyynnön esittäjän saatavilla ja että pyynnön esittäjän tarkoittamat kahdeksannumeroiset CN-koodit koskevat liian laajaa tuoteluokkaa, kuten 85 kappaleessa jo todettiin. Sen vuoksi tämän tutkimukseen kohteena olevien tuotteiden tuontimääriä on yliarvioitu. Toiseksi komissio ei ole vastaanottanut perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan mukaista pyyntöä tutkia voimassa olevien toimenpiteiden mahdollista kiertämistä tuomalla niitä edellä mainittujen maiden kautta. Lisäksi käytettävissä olevat tuontitilastot osoittavat, että Bosnia ja Hertsegovinasta, Turkista ja Ukrainasta tuleva tuonti oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vähäistä. Unionin naapurimaista tulevan tuonnin osalta olisi huomattava, että pyynnön esittäjä itse totesi tarkastelupyynnössä, että voimassa olevilla toimenpiteillä oli positiivinen vaikutus siinä mielessä, että ne lisäsivät toimituslähteiden kirjoa eli mukaan tulivat esimerkiksi unionin naapurimaat, jotka alkoivat kehittää tuotantoaan. Tätä lausuntoa tukevat muun muassa erään entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa sijaitsevan, unionin tuottajaan etuyhteydessä olevan tuottajan toimittamat huomautukset. Näin ollen kiertämistä koskevista oletuksista ei saatu näyttöä tai todisteita, joten ne jätettiin huomioimatta.

(93)

Komissio määritti 14 artiklan 6 kohdan mukaisen tietokannan avulla myös Kiinasta tulevan tuonnin hintakehityksen.

(94)

Asianomaisesta maasta tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 3

Tuontihinnat

(95)

Kaiken kaikkiaan keskimääräinen tuontihinta nousi tarkastelujaksolla 53 prosenttia ja oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 0,23 euroa/neliömetri.

(96)

Koska yksikään tämän tarkastelun kohteena ollut kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut yhteistyössä, komissio määritti hinnan alittavuuden tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vertaamalla otokseen valittujen unionin tuottajien painotettua keskimääräistä myyntihintaa, jonka ne veloittivat riippumattomilta asiakkailta unionin markkinoilla (oikaistuna noudettuna lähettäjältä -tasolle), ja 14 artiklan 6 kohdan mukaiseen tietokantaan perustuvaa Kiinan keskimääräistä vientihintaa (oikaistuna CIF-tasolle tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi). Vertailu osoitti, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla hinnan alittavuutta ei esiintynyt. Jos polkumyyntitullia ei oteta huomioon, Kiinan tuontihinnat olivat keskimäärin 22,5 prosenttia unionin tuotannonalan hintoja alhaisemmat.

(97)

Alkuperäisessä tutkimuksessa Kiinan tuontihintoja oikaistiin laadun osalta. Koska päätelmistä ilmoitettaessa tältä osin ei esitetty väitteitä, komissio teki tarkastelua koskevassa tutkimuksessa saman oikaisun kuin alkuperäisessä tutkimuksessa. Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä toimitti kuitenkin kahdenlaisia huomautuksia, jotka koskivat yhtäältä laatuoikaisuja ja toisaalta tuontihintoja. Huomautusten ensimmäisessä osassa pyynnön esittäjä totesi, että kiinalaisten tuottajien tuotteiden laatu on parantunut alkuperäisen tutkimuksen jälkeen ja osoitti, että suurimpien kiinalaisten tuottajien tuotteet ovat pääasiallisilla osa-alueilla nykyään laatuvaatimusten mukaisia. Kuten 101–103 kappaleessa todetaan ja koska vastakkaisia tietoja ei esitetty, komissio päätti pyynnön esittäjän toimittaman näytön perusteella luopua laatuoikaisusta tässä tarkastelussa.

(98)

Huomautusten toisessa osassa pyynnön esittäjä väitti päätelmistä ilmoittamisen jälkeen, että hintavertailussa käytetyt Kiinan tuontihinnat eivät ole edustavia, koska ne koskevat suhteellisen vähäisiä määriä. Pyynnön esittäjä katsoi, että vähäisen määrän ja korkean polkumyyntitullin vuoksi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Kiinasta tuotiin erittäin korkealaatuisia tuotteita pieniä erikoistuneita markkinoita varten. Näin ollen sen keskimääräinen arvo olisi liian korkea verrattuna ilman toimenpiteitä tapahtuvan Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräiseen arvoon, koska tuolloin tuotava tuotevalikoima olisi ”normaali” ja hinnaltaan alhaisempi.

(99)

Täydentävistä päätelmistä ilmoittamisen jälkeen kiinalaiset tuottajat väittivät, että komission ei olisi pitänyt hyväksyä pyynnön esittäjän toimittamaa näyttöä, joka koski laatuoikaisuja, koska ne olivat väitetysti perusteettomia. Lisäksi ne katsoivat, että toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa komission on käytettävä samaa menetelmää kuin alkuperäisessä tapauksessa, minkä vuoksi sen olisi nytkin pitänyt soveltaa alkuperäisessä tutkimuksessa sovellettua laatuoikaisua.

(100)

Komissio tarkasteli kaikkia päätelmistä ja täydentävistä päätelmistä ilmoittamisen jälkeen esitettyjä huomautuksia ja otti ne tarvittaessa huomioon.

(101)

Pyynnön esittäjän toimittamista huomautuksista komissio hyväksyi niiden ensimmäisen osan eli laatuoikaisuun liittyvät huomautukset. Komissio oli sitä mieltä, että pyynnön esittäjän perustelut olivat asianmukaiset, että kiinalaisten tuottajien tuotteiden laadun paranemisesta oli näyttöä ja että siksi tässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa ei ollut enää tarpeen tehdä samoja laatuoikaisuja kuin alkuperäisessä tutkimuksessa. Tältä osin pyynnön esittäjä toimitti päätelmistä ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa tietoa kiinalaisten tarjouksista ja laatuväitteistä, joita esitetään tarkasteltavana olevan tuotteen kiinalaisten valmistajien verkkosivuilla, ja kiinalaisten valmistajien merkittävistä fuusioista, joilla pyritään parantamaan niiden suorituskykyä, sekä valtion seulakangasteollisuudelle myöntämästä merkittävästä tuesta, jolla on tarkoitus parantaa tuotteiden ja pääraaka-aineen laatua ja monien keskeisten tuottajien tuotantokalustoa ja lisätä asianomaisen teollisuuden laadunvalvontaa Kiinassa. Kaikki nämä toimet ovat tähdänneet kiinalaisten seulakankaiden laadun merkittävään parantamiseen, minkä tuloksena kiinalaiset tuottajat tuottavat tällä hetkellä laatustandardeiltaan samantasoista tarkasteltavana olevaa tuotetta kuin unionin tuottajat, kun otetaan huomioon sellaiset parametrit kuin vetolujuus alkalille altistumisen jälkeen (testattu ETAG004:n mukaisesti), ja konesuunta ja poikkisuunta sekä venymä. Koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä eivätkä ne toimittaneet päinvastaista näyttöä ja koska myöskään komission tietoon ei tullut päinvastaista näyttöä, todettiin, että kiinalaisten tuotteiden laatu on yleisesti parantanut huomattavasti ja että tällainen laadun parantuminen on todennäköisesti luonteenomaista myös unioniin suuntautuvalle tulevalle tuonnille.

(102)

Alkuperäisessä tutkimuksessa oikaisu perustui osittain komission käytettävissä oleviin tietoihin, jotka oli saatu yhteistyössä toimineilta vientiä harjoittavilta tuottajilta. Tässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tutkimuksessa kiinalaiset tuottajat eivät vastanneet kyselylomakkeisiin eivätkä siten toimittaneet todennettavissa olevia tietoja, jotka olisivat voineet kyseenalaistaa pyynnön esittäjän väitteen ja joilla olisi voitu kiistää edellä esitetyt päätelmät. Näin ollen komission oli tehtävä päätelmänsä käytettävissään olevien tietojen perusteella. Koska yhteistyötä ei tehty eikä päinvastaista tietoa toimitettu, komissio ei pystynyt Kiinasta tulevan tuonnin laadun ja unionin tuotannonalan tuottaman ja myymän tarkasteltavana olevan tuotteen laadun vertailun perusteella määrittämään tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, oliko laatuoikaisu edelleen tarpeen. Komissio huomauttaa vielä, että kiinalaiset tuottajat eivät myöskään täydentävistä päätelmistä ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa toimittaneet perusteltua näyttöä siitä, että pyynnön esittäjän väite laatuoikaisun tarpeettomuudesta olisi virheellinen.

(103)

Sen vuoksi komissio hyväksyi ensimmäisen osan pyynnön esittäjän huomautuksista, hylkäsi kiinalaisten viejien väitteet ja totesi, että hinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa laatuoikaisulle ei ollut enää perusteita.

(104)

Komissio ei hyväksynyt pyynnön esittäjän huomautusten toisen osan väitteitä, koska niiden osalta ei toimitettu perusteltua näyttöä. Vaikka väitteitä ei hyväksytty, komissio katsoi, että 22,5 prosentin hinnan alittavuuden marginaali (jonka laskutapa esitetään 96 kappaleessa) oli huomattava.

(105)

Lisäksi komissio huomautti, että laatuoikaisun tekemättä jättäminen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa ei tarkoita menetelmän muuttamista alkuperäisestä tutkimuksesta. Alkuperäisessä tutkimuksessa arvioitiin laatuoikaisun tarve kyseisenä ajankohtana vallinneissa olosuhteissa sen varmistamiseksi, että tarkasteltavana olevaa tuotetta verrattiin unionissa tuotettuun tuotteeseen samalla kaupan portaan tasolla. Toimitetun uuden näytön valossa oikaisua oli kuitenkin arvioitava uudelleen. Kuten 101–103 kappaleessa mainitaan, pyynnön esittäjän toimittaman näytön mukaan tuotteet kilpailevat samalla kaupan portaan tasolla, mikä ei edellytä laatuoikaisua tarkasteltavana olevan tuotteen kohdalla. Näin ollen komissio päätteli käytettävissään olevan näytön perusteella, että tämän tapauksen olosuhteet eivät enää oikeuttaneet oikaisua.

(106)

Kiinalaisten tuottajien väitteen suhteen, jonka mukaan komission olisi pitänyt soveltaa alkuperäisessä tutkimuksessa sovellettua laatuoikaisua tässäkin tapauksessa, on syytä huomauttaa, että kiinalaisten viejien huomautuksissaan tarkoittama uusi oikeuskäytäntö (14) koskee muutosta polkumyyntimarginaalin laskemismenettelyssä verrattaessa vientihintaa ja normaaliarvoa perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti (eli tutkiva viranomainen käytti alkuperäisessä tutkimuksessa ”panokseen perustuvaa menetelmää” ja tarkastelussa ”jäännösmenetelmää”). Sen vuoksi tilanne oli hyvin erilainen kuin käsillä olevassa tapauksessa, jossa komissio ei muuttanut menetelmää alkuperäisestä tutkimuksesta. Päinvastoin se otti asianmukaisesti huomioon olosuhteiden muuttumisen alkuperäisen tutkimuksen ja tarkastelun välillä, eivätkä olosuhteet enää oikeuttaneet laatuoikaisua.

(107)

Näin ollen komissio hylkäsi 99 kappaleessa tarkoitetut kiinalaisten tuottajien väitteet ja vahvisti päätöksensä olla soveltamatta laatuoikaisua tässä tarkastelussa.

(108)

Täydentävistä päätelmistä ilmoittamisen jälkeen komission kanssa pidetyssä kuulemisessa Kiinan viranomaiset totesivat, että kiinalaiset tuottajat ovat jo jonkin aikaa käyttäneet tiettyä lasikuidun tyyppiä (C-Glass), joka poikkeaa unionissa yleisesti käytetystä alkalia kestävästä lasikuitutyypistä, ja väittivät, että sen vuoksi laatuoikaisu olisi säilytettävä. Ensinnäkin komissio toteaa, että huomautus toimitettiin täydentävistä päätelmistä ilmoittamisen jälkeen huomautuksille asetetun määräajan jo umpeuduttua. Toiseksi väitteen perusteluksi ei ole esitetty näyttöä kiinalaisen seulakankaan tämänhetkisestä laadusta tai näyttöä siitä, kuinka suurelta osin kiinalaiset seulakankaiden tuottajat käyttävät C-Glass-lasikuitua suhteessa muihin lasikuidun tyyppeihin. Kolmanneksi koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, tällaisen väitteen todentaminen ei ollut mahdollista asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joten komission oli tukeuduttava käytettävissään oleviin tietoihin. Neljänneksi kyseinen lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden tuotannon raaka-ainetta koskeva väite ei mitätöi näyttöä, joka tukee pyynnön esittäjän väitettä kiinalaisten tuottajien tuotteiden laadun paranemisesta alkuperäisen tutkimuksen jälkeen – tämä koskee myös niiden alkalinkestävyyttä, mikä on osa ETAG004-standardin vaatimuksia – eli voidaan päätellä, että laatuoikaisu ei ole tässä tarkastelussa tarpeen. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(109)

Muista kolmansista maista kuin Kiinasta tarkastelujaksolla unioniin tulleen tuonnin määrän ja markkinaosuuden kehitys sekä keskimääräiset tuontihinnat esitetään seuraavassa taulukossa. Taulukko perustuu 14 artiklan 6 kohdan mukaisen tietokannan tietoihin.

Taulukko 4

Tuonti kolmansista maista

(110)

Tarkastelujaksolla tuonnin kokonaismäärä muista maista kuin Kiinasta laski 11 prosenttia; lasku oli erityisen jyrkkä vuosien 2013 ja 2014 välillä, mikä selittyy kiertämisen vastaisten toimenpiteiden tehokkuudella.

(111)

Samanaikaisesti tuonti kolmesta maantieteellisesti unionin lähellä sijaitsevasta maasta – Moldovasta, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta ja Serbiasta – on kasvanut huomattavasti ja korvannut suuressa määrin kaikista muista kolmansista maista tulevan tuonnin. Näiden kolmen maan markkinaosuus kasvoi 1,5 prosentista vuonna 2013 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson 5,9 prosenttiin. Vuodesta 2013 alkaen niiden hintataso on yleisesti ottaen ollut muista kolmansista maista tulevan tuonnin keskimääräistä hintatasoa huomattavasti alhaisempi mutta silti korkeampi kuin Kiinasta tulevan tuonnin hintataso.

(112)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia taloudellisia indikaattoreita, joilla oli vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujakson aikana. Kuten 18 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalaan sovellettiin otantaa.

(113)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi koko unionin tuotannonalaan liittyvät makrotaloudelliset indikaattorit pyynnön esittäjän tarkastelupyynnössä toimittamien tietojen perusteella. Komissio tarkasti makroindikaattorit asianmukaisesti. Mikrotaloudelliset indikaattorit komissio arvioi ainoastaan otokseen valittujen yritysten osalta näiden kyselyvastauksiin sisältyneiden tarkastettujen tietojen perusteella. Kummankin tietojoukon todettiin olevan edustavia unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen osalta.

(114)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, polkumyyntimarginaalin suuruus ja toipuminen aiemman polkumyynnin vaikutuksista.

(115)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(116)

Myöhäisessä menettelyn vaiheessa monet asianomaiset osapuolet totesivat, että mikrotaloudellisten indikaattorien analyysia sekoitti se, että otosta hallitsi yksi vertikaalisesti integroitunut tuottaja, vaikka suurin osa unionin tuottajista on integroitumattomia kutojia, jotka ostavat lasikuidusta valmistettuja raaka-aineita vapailta markkinoilta. Kutojat joutuisivat hyvin vaikeaan ja huomattavasti epäedullisempaan tilanteeseen kuin määräävässä asemassa oleva integroitunut tuottaja. Väite esitettiin uudelleen päätelmistä ilmoittamisen jälkeen.

(117)

Perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja kuten 18 kappaleessa mainitaan, otos edustaa suurinta edustavaa tuotanto- ja myyntimäärää, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. On syytä muistaa, että se edustaa noin 70:tä prosenttia unionin tuottajien tuotannosta ja myynnistä. Samalla on kuitenkin totta, että tässä tarkastelua koskevassa tutkimuksessa mikrotaloudelliset indikaattorit määräytyvät suurelta osin yhden otokseen valitun osapuolen perusteella, jonka yritys- ja kustannusrakenne ovat selvästi erilaiset kuin suurella osalla muista tuottajista. Tätä seikkaa käsitellään tarkemmin 28 kappaleessa.

(118)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(119)

Tuotannon määrä kasvoi tarkastelujaksolla 26 prosenttia. Vuodesta 2013 tuotanto kasvoi joka vuosi, ja erityisen voimakkaasti se kasvoi vuosien 2014 ja 2015 välillä.

(120)

Kasvavaan kysyntään vastaamiseksi ja edellä mainitun kasvun mahdollistamiseksi unionin tuotannonala lisäsi tuotantokapasiteettiaan tarkastelujaksolla 24 prosenttia, kapasiteettia lisättiin erityisesti vuosien 2013 ja 2014 välillä.

(121)

Tuotantoa lisättiin ja tuotantokapasiteettia kasvatettiin unionin kasvavan kulutuksen tahtiin, ja unionin tuotannonalan oli mahdollista pitää kapasiteetin käyttöaste suhteellisen vakaana tarkastelujaksolla.

(122)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(123)

Myyntimäärä unionin markkinoilla lisääntyi tarkastelujaksolla 28 prosenttia. Määrä kasvoi joka vuosi – 9 prosenttia vuosien 2013 ja 2014 välillä, 15 indeksiyksikköä vuosien 2014 ja 2015 välillä ja vielä 4 indeksiyksikköä vuoden 2015 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä.

(124)

Myyntimäärän kasvu oli hiukan suurempi kuin unionin kulutuksen kasvu tarkastelujaksolla, minkä ansiosta unionin tuotannonala pystyi kasvattamaan markkinaosuuttaan 4,9 prosenttiyksikköä 86,6 prosentista (vuonna 2013) 91,5 prosenttiin (tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso).

(125)

Tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan tuotanto ja myynti kasvoivat voimakkaasti, ja se pystyi hyödyntämään unionin kulutuksen kasvusuuntauksen täysimääräisesti.

(126)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Työllisyys ja tuottavuus

(127)

Työntekijöiden lukumäärä lisääntyi tarkastelujakson aikana 21 prosenttia niin, että kasvua tapahtui joka vuosi.

(128)

Unionin tuotannonalan jo alkuperäisen tutkimuksen aikana aloittamia pitkän aikavälin rakenneuudistuksia jatkettiin, minkä ansiosta tuotannon määrää pystyttiin lisäämään enemmän kuin työntekijöiden määrää; tämä puolestaan johti tuottavuuden (tuotoksena eli neliömetreinä mitattuna) nousuun työntekijää kohti vuodessa (4 % tarkastelujaksolla).

(129)

Kuten 3.2 kohdassa todetaan, polkumyynti jatkui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(130)

Tarkastelujaksolla Kiinasta ja kiertämisen vastaisten toimenpiteiden kohteena olevista maista tuleva tuonti oli vähäistä, joten voidaan päätellä, että polkumyyntimarginaalilla ei ollut merkittävää vaikutusta unionin tuotannonalaan. Unionin tuotannonalan tilanne on parantunut alkuperäisen tutkimuksen jälkeen tuotannon, myynnin ja markkinaosuuden suhteen, mikä osoittaa sen toipuneen täysin aiemmasta polkumyynnistä.

(131)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Myyntihinnat unionissa ja tuotannon yksikkökustannukset

(132)

Unionin tuotannonalan yksikkömyyntihinta etuyhteydettömille asiakkaille unionissa laski 7 prosenttia tarkastelujaksolla. Hintojen kehitys seurasi pienellä aikaviiveellä tuotantokustannusten kehitystä lukuun ottamatta tarkastelua koskevaa tutkimusajanjaksoa, jolloin yksikkökohtaiset tuotantokustannukset nousivat noin 1 prosentin mutta keskimääräinen yksikkömyyntihinta laski noin 1,5 prosenttia.

(133)

Keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(134)

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti pienenivät 6 prosenttia vuosien 2013 ja 2014 välillä, nousivat vuonna 2015 ja pienenivät uudelleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, jolloin ne olivat 3 prosenttia alhaisemmat kuin vuonna 2013.

(135)

Varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Varastot

(136)

Unionin tuotannonalan loppuvarastot kasvoivat 8 prosenttia vuosien 2013 ja 2014 välillä ja pysyivät sen jälkeen suhteellisen vakaana vuonna 2015 ennen kuin ne pienenivät 30 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla verrattuna vuoteen 2013. Loppuvarastojen määrä noudatteli samanlaista kehitystä prosentteina tuotannosta ja oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 43 prosenttia alhaisempi kuin vuonna 2013. Tutkimuksessa todettiin, että varastojen määrä ei ole merkittävä vahinkoindikaattori unionin tuotannonalan osalta. Loppuvarastojen määrän jyrkkä lasku tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopussa verrattuna kaikkiin muihin ajanjaksoihin johtui rakennussektorin kausiluonteisuudesta. Unionin tuotannonala kerää varastoja hiljaisen talvikauden aikana, joten varastot ovat suuret 31 päivänä joulukuuta, mutta pienentää niitä kiireisenä kesäkautena, joten varastot olivat pienet tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopussa (30 päivänä kesäkuuta 2016).

(137)

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(138)

Komissio määritti unionin tuotannonalan kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan kannattavuus vaihteli 14,2–17 prosentin välillä. Alkuperäisessä tutkimuksessa tuotannonalan tavoitevoitto asetettiin 12 prosenttiin (15). Näin ollen todetaan, että unionin tuotannonala saavutti jokaisena tarkastelujakson vuotena tavoitevoittoa suuremman voiton.

(139)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä huomautti, että varsin suuri voitto tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla johtui poikkeuksellisen suosiollisesta raaka-ainekustannusten kehityksestä ja kyseisen ajankohdan valuuttakursseista. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen kehityssuuntaukset muuttuivat ja heikensivät tuotannonalan kannattavuutta. Komissio tarkasteli näitä huomautuksia ja totesi, että näillä tekijöillä ei juurikaan ollut vaikutusta otokseen perustuvaan päätelmään siitä, että unionin tuotannonalan kannattavuus nousi tarkastelujaksolla tavoitevoittoa suuremmaksi.

(140)

Nettokassavirta osoittaa unionin tuotannonalan kykyä rahoittaa toimintaansa itse. Kassavirta oli tarkastelujaksolla positiivinen ja noudatteli samaa kehityssuuntausta kuin kannattavuus.

(141)

Voidakseen hyötyä lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden kysynnän kasvusta sekä unionissa että ulkomailla unionin tuotannonala teki tarkastelujaksolla merkittäviä investointeja uuteen kapasiteettiin. Investointeja tehtiin erityisesti vuonna 2013, mikä selittää sen, että kehityssuuntaus koko tarkastelujaksolla on negatiivinen (30 %).

(142)

Investointien tuotto koostuu voitosta, joka ilmaistaan prosentteina käyttöomaisuuden nettokirjanpitoarvosta. Se oli tarkastelujakson kunakin vuonna positiivinen ja noudatteli samaa kehityssuuntausta kuin kannattavuus.

(143)

Koska unionin tuotannonalan toiminta oli kannattavaa ja lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden myynti ja kysyntä kasvoivat koko ajan, ei ole mitään viitteitä siitä, että unionin tuotannonalalla olisi tarkastelujaksolla ollut vaikeuksia saada rahoitusta suuriin investointeihin.

(144)

Kaikki vahinkoindikaattorit myyntihintaa lukuun ottamatta osoittivat tarkastelujaksolla, että unionin tuotannonalan tilanne oli hyvä ja kaikki taloudelliset indikaattorit olivat positiivisia. Myyntihintojen laskusta komissio totesi, että se heijasteli suuressa määrin vastaavaa tuotantokustannusten laskua.

(145)

Tutkimuksessa vahvistui, että alkuperäisessä tutkimuksessa käyttöön otetut toimenpiteet sekä niiden jälkeiset kiertämisen vastaiset toimenpiteet ovat hyödyttäneet unionin tuotannonalaa, joka on saanut takaisin menettämäänsä markkinaosuutta ja kasvattanut sitä, toteuttanut rakenneuudistuksia, tehnyt suuria investointeja, supistanut kustannuksia ja lisännyt kannattavuutta.

(146)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, ettei unionin tuotannonalalle ole aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(147)

Jotta voitiin arvioida vahingon toistumisen todennäköisyys siinä tapauksessa, että Kiinan vastaisten toimenpiteiden annetaan raueta, Kiinasta tulevan tuonnin mahdollisia vaikutuksia unionin markkinoihin ja unionin tuotannonalaan tarkasteltiin perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(148)

Komissio totesi 64 kappaleessa, että polkumyynti jatkui tarkastelujaksolla, joskin vähäisinä määrinä.

(149)

Edellä 74 kappaleessa komissio vahvisti, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Kiinan käyttämättömän kapasiteetin voidaan kohtuudella arvioida olevan 406 miljoonaa neliömetriä, mikä vastaa 57:ää prosenttia unionin kulutuksesta kyseisenä ajanjaksona. Komissio totesi 80 kappaleessa, että unionin markkinat ovat houkuttelevat kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille niiden hintatason vuoksi, ja se käy ilmi myös Kiinan jatkuvista pyrkimyksistä päästä unionin markkinoille. Näiden havaintojen perusteella komissio katsoo (ks. 81 kappale), että toimenpiteiden kumoaminen todennäköisesti johtaa siihen, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti polkumyyntihinnoin Kiinasta unioniin lisääntyy.

(150)

Toisaalta tutkimuksessa kävi ilmi, että neljän viime vuoden aikana, tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso mukaan lukien, unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne on ollut vakaa ja monien vahinkoindikaattorien suuntaus on ollut positiivinen (ks. 144–146 kappale). On kuitenkin syytä korostaa, että voimassa olevat polkumyyntitoimenpiteet ovat suojanneet unionin markkinoita kyseisenä ajanjaksona tehokkaasti polkumyynnillä tulevan tuonnin suurilta määriltä, ja unionin tuotannonala on selvästi hyötynyt tästä.

(151)

Monet unionin tuottajat ja teknisten kankaiden tuottajien eurooppalainen järjestö (TECH-FAB Europe) väittivät kuulemisissa ja esittämissään huomautuksissa, että koska Kiinassa on paljon tuotantokapasiteettia ja Kiinan myyntihinta on alhainen, toimenpiteiden kumoaminen johtaisi välittömästi Kiinasta peräisin olevan, tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonnin merkittävään lisääntymiseen polkumyyntihinnoilla, jotka ovat alhaisempia kuin unionin tuottajien tuotantokustannukset. Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen näitä huomautuksia selvennettiin seuraavasti.

(152)

Ensinnäkin pyynnön esittäjä osoitti, että alkuperäisessä tutkimuksessa havaittuja merkittäviä laatueroja ei enää esiinny. Näin voitiin olettaa, että Kiinasta peräisin olevan edullisen ja polkumyyntihinnoin tapahtuvan tuonnin ilmestyminen unionin markkinoille painaisi unionin tuotannonalan myyntihintoja alaspäin. Toiseksi unionin tuotannonala perusteli, että kun otetaan huomioon unionin tuotannonalan ja Kiinan tuonnin keskimääräisen myyntihinnan välinen tämänhetkinen vähintään 0,10 euron/neliömetri ero, jo suhteellisen pienikin hinnanlasku (noin 0,04 euroa/neliömetri), joka tällaisessa tilanteessa olisi luultava, uhkaisi sitä kannattavuutta, johon unionin tuotannonala tällä hetkellä yltää.

(153)

Komissio katsoo, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, tässä tarkastelussa käytettävissä olevien tietojen perusteella on todennäköistä, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti Kiinasta unioniin lisääntyy voimakkaasti ja että se tapahtuu polkumyyntihinnoin. Näin ollen tuonti aiheuttaisi unionin tuotannonalalla suurta painetta alentaa myyntihintoja, ja tuonnin markkinaosuus kasvaisi unionin tuotannonalan kustannuksella.

(154)

Vaikka hinnan aiheuttaman todennäköisen vahingon vaikutus voidaankin määrittää varsin helposti, määrän aiheuttaman vahingon määrittäminen on vaikeampaa. On selvää, että Kiinassa on tällä hetkellä merkittävä määrä käyttämätöntä kapasiteettia, jolla voidaan kattaa yli 50 prosenttia unionin markkinoista. Sen sijaan on vaikea ennustaa, pieneneekö unionin tuotannonalan markkinaosuus 70:ään, 60:een vai 50:een prosenttiin, kuten alkuperäisessä tutkimuksessa, kun otetaan huomioon maailmanlaajuisen kulutuksen kasvu ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kieltäytyminen yhteistyöstä, mikä aiheuttaa sen, että Kiinan tulevasta kapasiteetin kehittymisestä ei saada tietoa. On kuitenkin selvää, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, kiinalaiset osapuolet ottaisivat haltuunsa suuria osuuksia, mikä myyntihintojen laskun seurauksena vähentäisi unionin tuotannonalan liikevaihtoa ja nostaisi kustannuksia, mikä puolestaan heikentäisi merkittävästi unionin tuotannonalan kannattavuutta ja elinkelpoisuutta.

(155)

Täydentävistä päätelmistä ilmoittamisen jälkeen kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat totesivat, että täydentävistä päätelmistä ilmoittamista koskeva asiakirja ei sisältänyt tiettyjä osatekijöitä, jotka sisältyivät ensimmäisiin päätelmiin.

(156)

Tältä osin komissio huomauttaa ensinnäkin, että päinvastoin kuin väitteessä todetaan, päätelmät unionin tuotannonalan terveestä tilanteesta tarkastelujaksolla myynnin ja kannattavuuden osalta eivät mitätöityneet (ks. tämän asetuksen johdanto-osan 119, 124 ja 138 kappale).

(157)

Toiseksi laatuoikaisun tarpeellisuutta koskevassa uudelleenarvioinnissa (ks. 97 kappale) todettiin seuraavaa. Ensinnäkin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Kiinasta tulevan tuonnin hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat, jos hinnoista poistetaan polkumyyntitullit (ks. 96 kappale). Toiseksi unionin tuotannonalalla ei ollut enää laadusta johtuvaa etulyöntiasemaa, joka estäisi sen myyntihintojen tippumisen siinä tapauksessa, että toimenpiteiden annetaan raueta (ks. 152 kappale). Nämä päätelmät antavat huomattavan erilaisen kuvan useista tulevaisuuteen suuntautuvan, vahingon toistumisen todennäköisyyttä koskevan analyysin osatekijöistä.

(158)

Kolmanneksi ensimmäisessä päätelmistä ilmoittamista koskevassa asiakirjassa todetaan, että unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat kolmansien maiden markkinoilla olivat samalla tasolla kuin unionin tuotannonalan myyntihinnat unionissa. Täydentävistä päätelmistä ilmoittamisen jälkeen unionin tuotannonala esitti huomautuksia ja näyttöä siitä, että sen kolmansien maiden markkinoilla veloittamiin hintoihin vaikutti unionin ulkopuolella tarjottava tuotevalikoima. Unionin tuotannonalan vienti todellakin koostui unionissa myytyjä tuotteita raskaammista tuotteista. Lisäksi unionin tuotannonalan vientimyynnin osuus sen kokonaismyynnistä oli vähäinen. Näin ollen komissio päätteli, että alun perin ilmoitetut päätelmät eivät enää pidä paikkaansa.

(159)

Neljänneksi täydentävistä päätelmistä ilmoittamisen jälkeen kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat kyseenalaistivat pyynnön esittäjän käyttämän näytön uskottavuuden tämän väittäessä, että 152 kappaleessa tarkoitettu vaatimaton hinnanlasku tosiasiallisesti mitätöisi unionin tuotannonalan tämänhetkisen kannattavuuden. Komissio huomauttaa, että tällainen vaikutus ei ole ainoastaan mahdollista vaan että se perustuu unionin tuotannonalan tämänhetkisen neliömetrikohtaisen kannattavuusmarginaalin simuloinnista saatuihin tuloksiin. Sen vuoksi päätelmät vahvistettiin ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien väite hylättiin.

(160)

Lopuksi kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät vielä, että EU:n oikeuskäytännön mukaan päätelmä vahingon toistumisen todennäköisyydestä ei voi perustua pelkkään mahdollisuuteen vaan sen on perustuttava todennäköisyyteen, jota tukee tulevaisuuteen suuntautuva analyysi, jolla pyritään esittämään, mitä todennäköisesti tapahtuisi, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta. Komissio huomautti toteuttaneensa tällaisen tulevaisuuteen suuntautuvan analyysin, jota kuvataan 147–154 kappaleessa.

(161)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että Kiinasta peräisin olevien lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden kumoaminen todennäköisesti johtaisi vahingon toistumiseen.

(162)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tarkasteli, olisiko Kiinaan kohdistuvien voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden jatkaminen kokonaisuudessaan unionin edun vastaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut.

(163)

Alkuperäisessä tutkimuksessa toimenpiteiden käyttöönottoa ei pidetty unionin edun vastaisena.

(164)

Kaikille asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(165)

Tämän perusteella komissio tutki, oliko polkumyynnin jatkumisen ja vahingon toistumisen todennäköisyyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden johdosta olisi pääteltävä, että toimenpiteiden voimassa pitäminen ei ole unionin edun mukaista.

(166)

Tutkimuksessa todettiin, että voimassa olevien toimenpiteiden ansiosta unionin tuotannonala oli kyennyt toipumaan aiemmasta vahinkoa aiheuttaneesta polkumyynnistä. Toimenpiteiden ansiosta unionin tuotannonala on saanut takaisin menettämäänsä markkinaosuutta, pystynyt tekemään tarvittavia, pitkään odotettuja investointeja kasvavan kysynnän hyödyntämiseksi ja saavuttanut yleisesti tervettä voittoa. Ilman Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin suurta määrää ja hintapainetta prosessi tulee jatkumaan. Tämän perusteella komissio katsoo, että voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden pitäminen voimassa olisi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(167)

Yksikään tuoja ei toiminut yhteistyössä eikä vastannut kyselyyn (ks. 22 kappale). Tästä syystä ei ollut mitään viitteitä siitä, että toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen vaikuttaisi kielteisesti tuojiin siten, että kielteiset vaikutukset olisivat toimenpiteiden myönteisiä vaikutuksia suuremmat, eikä myöskään komission tutkimuksessa tullut esiin mitään päinvastaista.

(168)

Kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat katsovat, että tullien pitäminen voimassa vie käyttäjiltä mahdollisuuden ostaa tarkasteltavana olevaa tuotetta kohtuulliseen hintaan. Yksikään käyttäjä ei kuitenkaan toiminut yhteistyössä eikä vastannut kyselyyn (ks. 22 kappale). Tästä syystä ei ollut mitään viitteitä siitä, että toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen vaikuttaisi kielteisesti käyttäjiin siten, että kielteiset vaikutukset olisivat toimenpiteiden myönteisiä vaikutuksia suuremmat.

(169)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, ettei ole pakottavia unionin etua koskevia syitä olla jatkamatta nykyisten Kiinasta tulevaa tuontia koskevien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaoloa.

(170)

Polkumyynnin jatkumisen ja toistumisen sekä vahingon toistumisen todennäköisyyttä koskevista päätelmistä seuraa, että perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 791/2011 käyttöön otetut lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden tuontiin sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, sellaisena kuin ne ovat laajennettuna koskemaan tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen hiukan muutettujen lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden tuontia, olisi pidettävä voimassa.

(171)

Tämä asetus on asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukainen,

a)

se ei ole vienyt unioniin 1 kohdassa kuvattua tuotetta 1 päivän huhtikuuta 2009 ja 31 päivän maaliskuuta 2010 välisenä aikana, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimusajanjakso’,

b)

se ei ole etuyhteydessä yhteenkään Kiinan kansantasavallassa toimivaan viejään tai tuottajaan, johon sovelletaan tällä asetuksella käyttöön otettuja polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä,

c)

se on tosiasiallisesti vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite viedä merkittävää tuotemäärää unioniin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen,

7.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 288/30

(1)

Euroopan komissiota, jäljempänä ’komissio’, on pyydetty myöntämään pyynnön esittäjän osalta polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan ja 13 artiklan 4 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 6 kohdan mukainen vapautus polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteistä, joita sovelletaan Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuonnissa, laajennettuna Malesiasta ja Taiwanista lähetettyyn tuontiin, riippumatta siitä onko sen alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia tai Taiwan.

(2)

Pyynnön esitti 23 päivänä toukokuuta 2017 Longi (Kuching) SDN.BHD, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, Malesiassa, jäljempänä ’asianomainen maa’, toimiva kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien tai -paneelien ja sen tyyppisten kennojen, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa tai -paneeleissa, vientiä harjoittava tuottaja.

(3)

Tarkasteltavana ovat Malesiasta ja Taiwanista lähetetyt kiteisestä piistä valmistetut aurinkosähkömoduulit tai -paneelit ja sen tyyppiset kennot, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa tai -paneeleissa (kennojen paksuus on enintään 400 mikrometriä), riippumatta siitä onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia tai Taiwan, ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 8501 31 00, ex 8501 32 00, ex 8501 33 00, ex 8501 34 00, ex 8501 61 20, ex 8501 61 80, ex 8501 62 00, ex 8501 63 00, ex 8501 64 00 ja ex 8541 40 90.

(4)

Seuraavat tuotelajit eivät kuulu tarkastelun kohteena olevan tuotteen määritelmään:

(5)

Neuvosto otti asetuksilla (EU) N:o 1238/2013 (3) ja (EU) N:o 1239/2013 (4) käyttöön polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteet Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’PRC’ tai ’Kiina’, peräisin olevien tai lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien tai -paneelien ja sen tyyppisten kennojen, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa tai -paneeleissa, ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuonnissa, jäljempänä ’alkuperäiset toimenpiteet’. Myös sitoumusta koskeva sopimus hyväksyttiin. Komissio laajensi täytäntöönpanoasetuksilla (EU) 2016/184 (5) ja (EU) 2016/185 (6) toimenpiteet koskemaan Malesiasta ja Taiwanista lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia, riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia tai Taiwan, jäljempänä ’laajennetut toimenpiteet’, lukuun ottamatta tiettyjen erikseen mainittujen yritysten tuottamien tuotteiden tuontia.

(6)

Voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen komissio laajensi asetuksella (EU) 2017/366 (7) ja asetuksella (EU) 2017/367 (8) polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden ja tasoitustoimenpiteiden soveltamisalaa ja saattoi päätökseen osittaisen välivaiheen tarkastelua koskevan tutkimuksen, joka oli aloitettu samaan aikaan.

(7)

Helmikuun 10 päivänä 2017 komissio pani uuden vientiä harjoittavan tuottajan pyynnöstä vireille vapautusta koskevan tarkastelun (9). Tämä tarkastelua koskeva tutkimus on edelleen käynnissä. Lisäksi komissio pani 3 päivänä maaliskuuta 2017 vireille osittaisen välivaiheen tarkastelun (10), joka koski ainoastaan toimenpiteiden muotoa. Komissio saattoi kyseisen tarkastelun päätökseen 15 päivänä syyskuuta 2017 ja korvasi voimassa olevat, sitoumukseen liittyvät arvotullit vähimmäistuontihinnalla (11).

(8)

Pyynnön esittäjä väitti, että se ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin laajennettujen toimenpiteiden käyttöönottoon johtaneessa tutkimuksessa käytetyn tutkimusajanjakson eli 1 päivän huhtikuuta 2014 ja 31 päivän maaliskuuta 2015 välisenä aikana.

(9)

Pyynnön esittäjä väitti myös, että se ei ole kiertänyt voimassa olevia toimenpiteitä.

(10)

Pyynnön esittäjä väitti myös, että laajennettujen toimenpiteiden käyttöönottoon johtaneessa tutkimuksessa käytetyn tutkimusajanjakson jälkeen se on tehnyt sopimuksen, jonka mukaan sillä on peruuttamaton velvoite viedä merkittävä määrä tuotteita unioniin.

(11)

Komissio tutki käytettävissä olevan näytön ja totesi, että on riittävät perusteet panna vireille polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan ja 13 artiklan 4 kohdan sekä tukien vastaisen perusasetuksen 23 artiklan 6 kohdan mukainen tutkimus sen määrittämiseksi, voidaanko pyynnön esittäjälle myöntää poikkeus laajennetuista toimenpiteistä.

(12)

Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan nojalla unionin tuotannonalalle, jota asian tiedettiin koskevan, ilmoitettiin tarkastelupyynnöstä, ja sille annettiin tilaisuus esittää huomautuksia, mutta niitä ei esitetty.

(13)

Komissio kiinnittää erityistä huomiota pyynnön esittäjän ja voimassa olevien toimenpiteiden kohteena olevien yritysten väliseen yhteyteen sen varmistamiseksi, ettei yhteyttä luotu tai käytetty toimenpiteiden kiertämiseksi. Komissio tarkastelee myös, olisiko käyttöön otettava erityisiä valvontaedellytyksiä, jos tutkimuksessa päätellään, että poikkeuksen myöntäminen on perusteltua.

(14)

Voimassa oleva polkumyyntitulli olisi kumottava polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan nojalla pyynnön esittäjän tuottaman ja unioniin vientiä varten myymän tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin osalta.

(15)

Samalla tällaisen tuonnin kirjaaminen olisi tehtävä pakolliseksi polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti sen varmistamiseksi, että polkumyyntitullit voidaan kantaa tämän tuonnin kirjaamispäivästä alkaen, jos tarkastelu osoittaa pyynnön esittäjän kiertävän toimenpiteitä. Pyynnön esittäjän maksettaviksi tulevaisuudessa mahdollisesti lankeavia määriä ei voida tutkimuksen tässä vaiheessa arvioida.

(16)

Koska tukien vastaisessa perusasetuksessa ei ole oikeusperustaa voimassa olevien tukien vastaisten toimenpiteiden kumoamiseksi, toimenpiteet pysyvät voimassa. Vain jos tarkastelussa päädytään siihen, että pyynnön esittäjälle on perusteltua myöntää vapautus, voimassa olevat tukien vastaiset toimenpiteet kumotaan asetuksella, jolla myönnetään tällainen vapautus.

(17)

Tutkimus kattaa 1 päivän huhtikuuta 2014 ja 30 päivän syyskuuta 2017 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

(18)

Jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu, kaikkia asianomaisia osapuolia pyydetään esittämään näkökantansa, toimittamaan tietoja ja esittämään asiaa tukevaa näyttöä. Nämä tiedot ja asiaa tukeva näyttö on toimitettava komissiolle 37 päivän kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä, ellei toisin mainita.

(19)

Kaikki asianomaiset osapuolet voivat pyytää tulla tutkimusta suorittavien komission yksiköiden kuulemiksi. Kuulemista koskevat pyynnöt on esitettävä kirjallisesti, ja niissä on ilmoitettava pyynnön perustelut. Tutkimuksen alkuvaiheeseen liittyviä kysymyksiä koskevat kuulemispyynnöt on esitettävä 15 päivän kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Myöhemmät kuulemispyynnöt on esitettävä määräajoissa, jotka komissio vahvistaa osapuolten kanssa käymässään yhteydenpidossa.

(20)

Kaupan suojatoimiin liittyvien tutkimusten yhteydessä komissiolle toimitettuihin tietoihin ei sovelleta tekijänoikeuksia. Jos kyse on tiedoista, joihin kolmannella osapuolella on tekijänoikeuksia, asianomaisten osapuolten on ennen tietojen toimittamista komissiolle pyydettävä tekijänoikeuksien haltijalta nimenomainen lupa, jonka perusteella a) komissio voi käyttää tietoja tässä kaupan suojatoimiin liittyvässä menettelyssä ja b) tietoja voidaan toimittaa tämän tutkimuksen asianomaisille osapuolille sellaisessa muodossa, että nämä voivat käyttää puolustautumisoikeuttaan.

(21)

Kaikki asianomaisten osapuolten luottamuksellisina toimittamat kirjalliset huomautukset, mukaan lukien tässä asetuksessa pyydetyt tiedot, kyselyvastaukset ja kirjeenvaihto, on varustettava merkinnällä ”Limited” (12).

(22)

Luottamuksellisia tietoja toimittavien asianomaisten osapuolten on toimitettava tiedoista polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 19 artiklan 2 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti ei-luottamukselliset yhteenvedot, jotka varustetaan merkinnällä ”For inspection by interested parties” (asianomaisten tarkasteltaviksi). Näiden yhteenvetojen tulee olla riittävän yksityiskohtaisia, jotta luottamuksellisen tiedon sisällöstä olisi saatavissa riittävä käsitys. Jos asianomainen osapuoli ei liitä toimittamiinsa luottamuksellisiin tietoihin ei-luottamuksellista yhteenvetoa, jonka muoto ja laatu vastaavat vaatimuksia, kyseiset luottamukselliset tiedot voidaan jättää huomiotta.

(23)

Asianomaisten osapuolten on esitettävä kaikki huomautuksensa ja pyyntönsä sähköpostitse, skannatut valtakirjat ja todistukset mukaan luettuina, lukuun ottamatta laajoja vastauksia, jotka on toimitettava kannettavalla digitaalisella tallennusvälineellä (esim. CD-ROM-levy, DVD-levy, USB-muistitikku) henkilökohtaisesti tai kirjattuna kirjeenä. Käyttämällä sähköpostia asianomaiset osapuolet ilmaisevat hyväksyvänsä sähköisiin lähetyksiin sovellettavat säännöt, jotka on julkaistu asiakirjassa ”CORRESPONDENCE WITH THE EUROPEAN COMMISSION IN TRADE DEFENCE CASES” kauppapolitiikan pääosaston verkkosivustolla osoitteessa http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2011/june/tradoc_148003.pdf.

(24)

Asianomaisten osapuolten on ilmoitettava nimensä, osoitteensa, puhelinnumeronsa ja voimassa oleva sähköpostiosoitteensa sekä varmistettava, että ilmoitettu sähköpostiosoite on yrityksen virallinen toimiva sähköpostiosoite, jota seurataan päivittäin. Kun yhteystiedot on toimitettu, komissio on yhteydessä asianomaisiin osapuoliin ainoastaan sähköpostitse, jolleivät ne nimenomaisesti pyydä saada kaikkia asiakirjoja komissiolta muulla tavoin tai jollei lähetettävän asiakirjan luonne edellytä sen lähettämistä kirjattuna kirjeenä. Lisäsäännöt ja -tiedot komission kanssa käytävästä kirjeenvaihdosta, mukaan luettuna sähköpostitse toimitettavia tietoja koskevat periaatteet, ovat saatavilla edellä mainituista asianomaisten osapuolten kanssa käytävää viestintää koskevista ohjeista.

Euroopan komission postiosoite:

(25)

Jos asianomainen osapuoli kieltäytyy antamasta tarvittavia tietoja tai ei toimita niitä määräajassa tai jos se huomattavasti vaikeuttaa tutkimusta, päätelmät, jotka voivat olla myönteisiä tai kielteisiä, voidaan polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 18 artiklan ja tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(26)

Jos todetaan, että jokin asianomainen osapuoli on toimittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, nämä tiedot voidaan jättää huomiotta ja niiden sijasta voidaan käyttää käytettävissä olevia tietoja.

(27)

Jos jokin asianomainen osapuoli ei toimi tai toimii vain osittain yhteistyössä ja tästä johtuen päätelmät tehdään käytettävissä olevien tietojen perusteella polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 18 artiklan ja tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti, lopputulos voi olla kyseiselle osapuolelle epäedullisempi kuin siinä tapauksessa, että se olisi toiminut yhteistyössä.

(28)

Jos vastaamisessa ei käytetä tietokonetta, tätä ei pidetä yhteistyöstä kieltäytymisenä sillä edellytyksellä, että asianomainen osapuoli osoittaa, että vastauksen esittäminen vaaditussa muodossa aiheuttaisi kohtuutonta ylimääräistä vaivannäköä tai kohtuuttomia lisäkustannuksia. Asianomaisen osapuolen tulisi ottaa välittömästi yhteyttä komissioon.

(29)

Asianomaiset osapuolet voivat ottaa yhteyttä kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavaan neuvonantajaan. Neuvonantaja on asianomaisten osapuolten ja tutkimuksen suorittavien komission yksiköiden välinen yhteyshenkilö. Neuvonantaja tarkastelee pyyntöjä tutustua asiakirjoihin, asiakirjojen luottamuksellisuutta koskevia kiistoja, määräaikojen pidentämispyyntöjä ja kolmansien osapuolten pyyntöjä tulla kuulluksi. Neuvonantaja voi järjestää yksittäisen asianomaisen osapuolen kuulemisen ja toimia sovittelijana sen varmistamiseksi, että asianomaisten osapuolten puolustautumisoikeus toteutuu täysimääräisesti. Neuvonantaja järjestää myös tilaisuuksia osapuolten väliselle kuulemiselle, jossa voidaan tuoda esille vastakkaisia näkökantoja ja esittää niihin vastaväitteitä.

(30)

Neuvonantajan kanssa järjestettävää kuulemista koskevat pyynnöt on esitettävä kirjallisesti, ja niissä on ilmoitettava pyynnön perustelut. Tutkimuksen alkuvaiheeseen liittyviä kysymyksiä koskevat kuulemispyynnöt on esitettävä 15 päivän kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Myöhemmät kuulemispyynnöt on esitettävä määräajoissa, jotka komissio vahvistaa osapuolten kanssa käymässään yhteydenpidossa.

(31)

Asianomaiset osapuolet saavat lisätietoja sekä tarkemmat yhteystiedot kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan verkkosivuilta kauppapolitiikan pääosaston verkkosivustolla http://ec.europa.eu/trade/trade-policy-and-you/contacts/hearing-officer/.

(32)

Tutkimus saatetaan päätökseen polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 5 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti yhdeksän kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

(33)

Tässä tutkimuksessa kerättyjä henkilötietoja käsitellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (13) mukaisesti,

7.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 288/36

(1)

Asetuksen (EU) N:o 305/2011 mukaisesti sen 17 artiklassa tarkoitettujen yhdenmukaistettujen standardien on täytettävä kyseisellä asetuksella tai sen nojalla vahvistetut yhdenmukaistetun järjestelmän vaatimukset.

(2)

Euroopan standardointikomitea (CEN) hyväksyi tammikuussa 2011 yhdenmukaistetun standardin EN 13341:2005 + A1: 2011 ”Maanpäälliset kestomuoviset varastosäiliöt lämmitysöljylle, kerosiinille ja dieselpolttoaineelle. Puhallusmuovatut ja rotaatiomuovatut polyeteenisäiliöt sekä rotaatiomuovatut anionipolymeroidusta polyamidi 6:sta valmistetut säiliöt. Vaatimukset ja testausmenetelmät”. Standardin viitetiedot julkaistiin myöhemmin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Standardin viitetiedot on sen jälkeen julkaistu uudelleen useita kertoja, viimeksi vuonna 2017. (3)

(3)

Saksa esitti 21 päivänä elokuuta 2015 yhdenmukaistettua standardia EN 13341:2005 + A1:2011 koskevan virallisen vastalauseen. Virallisen vastalauseen perustana oli se, että standardista puuttuvat yhdenmukaistetut menetelmät, joilla varmistetaan asianomaisten tuotteiden mekaaninen lujuus, kantavuus, vakaus ja säröytymis- ja murskautumiskestävyys, kun tuotteet asennetaan maanjäristys- tai tulva-alttiille alueille. Tästä syystä Saksa pyysi, että Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistuihin standardin viitetietoihin lisättäisiin rajoitus, jolla maanjäristys- tai tulva-alttiit alueet poistetaan viitetietojen soveltamisalasta, tai että standardin viitetiedot poistettaisiin kokonaan.

(4)

Saksan mukaan standardissa ei ole määräyksiä, joilla varmistetaan kyseisten rakennustuotteiden suoritustaso, kun ne on asennettu alueille, joilla on maanjäristyksen tai tulvan riski. Olemassa ei ole lainkaan menetelmiä, joita tarvitaan säiliöiden rakenteen, tukirakenteiden tai kiinnitysten arviointiin. Ei voida myöskään arvioida sitä, missä määrin tuotteet pystyvät absorboimaan maanjäristysten tai tulvien aiheuttamien kuormitusten vaikutuksia.

(5)

Saksan mukaan nämä puutteet merkitsevät asetuksen (EU) N:o 305/2011 17 artiklan 3 kohdan rikkomista, sillä kyseessä oleva standardi ei täysin täytä asiaankuuluvassa toimeksiannossa esitettyjä vaatimuksia, kuten mainitun asetuksen 18 artiklassa säädetään.

(6)

Arvioitaessa esitettyjen väitteiden hyväksyttävyyttä on huomattava, että Saksan esittämät oletetut lisätarpeet liittyvät tuotteiden asentamiseen ja sen jälkeiseen käyttöön alueilla, joilla on maanjäristyksen tai tulvan riski.

(7)

Yhdenmukaistetuissa standardeissa olisi asetuksen (EU) N:o 305/2011 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti kuitenkin esitettävä menetelmät ja kriteerit, joilla arvioidaan standardien piiriin kuuluvien tuotteiden suoritustasot. Kyseisessä asetuksessa tai sen nojalla vahvistetun yhdenmukaistetun järjestelmän tarkoituksena on vahvistaa yhdenmukaistetut edellytykset rakennustuotteiden kaupan pitämiselle eikä vahvistaa niiden asentamiseen tai käyttöön sovellettavia sääntöjä.

(8)

Oikeutta esittää virallisia vastalauseita asetuksen (EU) N:o 305/2011 18 artiklan mukaisesti ei kuitenkaan voida laajentaa koskemaan väitteitä, joissa keskitytään muihin seikkoihin kuin asianomaisten standardien sisältöön. Tällaisia väitteitä ei sen vuoksi pidä katsoa hyväksyttäviksi virallisten vastalauseiden yhteydessä.

(9)

Sen vuoksi ja koska Saksan ensimmäinen pyyntö, jonka mukaan asianomaisen standardin viitetietoihin lisättäisiin rajoitus, jolla maanjäristys- ja tulva-alttiit alueet poistetaan niiden soveltamisalasta, koskee muita seikkoja kuin asianomaisen standardin sisältöä, pyyntöä ei tulisi pitää hyväksyttävänä.

(10)

Saksan yleinen vaihtoehtoinen pyyntö, jonka mukaan standardin viitetiedot poistetaan kokonaan, perustuu lähinnä nykymuotoisen standardin puutteisiin, jotka liittyvät etenkin asianomaisten tuotteiden asennukseen ja sen jälkeiseen käyttöön maanjäristyksille ja tulville alttiilla alueilla.

(11)

Jäsenvaltioilla on kuitenkin edelleen täysi oikeus säännellä rakennustuotteiden asennukseen tai käyttöön sovellettavia erityisiä edellytyksiä, kunhan nämä edellytykset eivät muodosta tuotteiden suorituskyvyn arviointiin liittyviä vaatimuksia, jotka olisivat yhdenmukaistetun järjestelmän vastaisia. Jäsenvaltiot pystyvät näin ollen kieltämään kyseisten tuotteiden asentamisen tai käytön maanjäristys- tai tulva-alttiilla alueilla tai rajoittamaan sitä, kuten Saksassa nykyään tehdään.

(12)

Standardin EN 13341:2005 + A1:2011 sisällön sekä Saksan, CENin ja teollisuuden toimittamien tietojen perusteella ja kun on kuultu asetuksen (EU) N:o 305/2011 64 artiklalla ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012 (4) 22 artiklalla perustettuja komiteoita, on laaja yksimielisyys siitä, että kyseisen standardin viitetiedot olisi säilytettävä Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(13)

Kyseisen standardin väitettyä puutteellisuutta ei näin ollen tulisi pitää riittävänä perusteena poistaa standardin EN 13341:2005 + A1:2011 viitetiedot kokonaan Euroopan unionin virallisesta lehdestä.

(14)

Standardin EN 13341:2005 + A1:2011 viitetiedot olisi sen vuoksi säilytettävä Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

7.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 288/39

(1)

Asetuksen (EU) N:o 305/2011 mukaisesti sen 17 artiklassa tarkoitettujen yhdenmukaistettujen standardien on täytettävä kyseisellä asetuksella tai sen nojalla vahvistetut yhdenmukaistetun järjestelmän vaatimukset.

(2)

Euroopan standardointikomitea (CEN) hyväksyi helmikuussa 2005 yhdenmukaistetun standardin EN 12285-2:2005 ”Tehdasvalmisteiset terässäiliöt. Osa 2: Maanpäälliset, sylinterimäiset, makaavat yksi- ja kaksoisvaippasäiliöt palaville ja palamattomille vesiä pilaaville nesteille”. Standardin viitetiedot julkaistiin myöhemmin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Standardin viitetiedot on sen jälkeen julkaistu uudelleen useita kertoja, viimeksi vuonna 2017. (3)

(3)

Saksa esitti 21 päivänä elokuuta 2015 yhdenmukaistettua standardia EN 12285-2: 2005 koskevan virallisen vastalauseen. Virallisen vastalauseen perustana oli se, että standardista puuttuvat yhdenmukaistetut menetelmät, joilla varmistetaan asianomaisten tuotteiden mekaaninen lujuus, kantavuus, tiiviys, vakaus ja säröytymis- ja murskautumiskestävyys asennettuina maanjäristys- tai tulva-alttiille alueille. Tästä syystä Saksa pyysi, että Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistuihin standardin viitetietoihin lisättäisiin rajoitus, jolla maanjäristys- tai tulva-alttiit alueet poistetaan viitetietojen soveltamisalasta, tai että standardin viitetiedot poistettaisiin kokonaan.

(4)

Saksan mukaan standardissa ei ole määräyksiä, joilla varmistetaan kyseisten rakennustuotteiden suoritustaso, kun ne on asennettu alueille, joilla on maanjäristyksen tai tulvan riski. Olemassa ei ole lainkaan menetelmiä, joita tarvitaan säiliöiden rakenteen, tukirakenteiden tai kiinnitysten arviointiin. Ei voida myöskään arvioida sitä, missä määrin tuotteet pystyvät absorboimaan maanjäristysten tai tulvien aiheuttamien kuormitusten vaikutuksia.

(5)

Saksan mukaan nämä puutteet merkitsevät asetuksen (EU) N:o 305/2011 17 artiklan 3 kohdan rikkomista, sillä kyseessä oleva standardi ei täysin täytä asiaankuuluvassa toimeksiannossa esitettyjä vaatimuksia, kuten mainitun asetuksen 18 artiklassa säädetään.

(6)

Arvioitaessa esitettyjen väitteiden hyväksyttävyyttä on huomattava, että Saksan esittämät oletetut lisätarpeet liittyvät tuotteiden asentamiseen ja sen jälkeiseen käyttöön alueilla, joilla on maanjäristyksen tai tulvan riski.

(7)

Yhdenmukaistetuissa standardeissa olisi asetuksen (EU) N:o 305/2011 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti kuitenkin esitettävä menetelmät ja kriteerit, joilla arvioidaan standardien piiriin kuuluvien tuotteiden suoritustasot. Kyseisessä asetuksessa tai sen nojalla vahvistetun yhdenmukaistetun järjestelmän tarkoituksena on vahvistaa yhdenmukaistetut edellytykset rakennustuotteiden kaupan pitämiselle eikä vahvistaa niiden asentamiseen tai käyttöön sovellettavia sääntöjä.

(8)

Oikeutta esittää virallisia vastalauseita asetuksen (EU) N:o 305/2011 18 artiklan mukaisesti ei kuitenkaan voida laajentaa koskemaan väitteitä, joissa keskitytään muihin seikkoihin kuin asianomaisten standardien sisältöön. Tällaisia väitteitä ei sen vuoksi pidä katsoa hyväksyttäviksi virallisten vastalauseiden yhteydessä.

(9)

Sen vuoksi ja koska Saksan ensimmäinen pyyntö, jonka mukaan asianomaisen standardin viitetietoihin lisättäisiin rajoitus, jolla maanjäristys- ja tulva-alttiit alueet poistettaisiin niiden soveltamisalasta, koskee muita seikkoja kuin asianomaisen standardin sisältöä, pyyntöä ei tulisi pitää hyväksyttävänä.

(10)

Saksan yleinen vaihtoehtoinen pyyntö, jonka mukaan standardin viitetiedot poistetaan kokonaan, perustuu lähinnä nykymuotoisen standardin puutteisiin, jotka liittyvät etenkin asianomaisten tuotteiden asennukseen ja sen jälkeiseen käyttöön maanjäristyksille ja tulville alttiilla alueilla.

(11)

Jäsenvaltioilla on kuitenkin edelleen täysi oikeus säännellä rakennustuotteiden asennukseen tai käyttöön sovellettavia erityisiä edellytyksiä, kunhan nämä edellytykset eivät muodosta tuotteiden suorituskyvyn arviointiin liittyviä vaatimuksia, jotka olisivat yhdenmukaistetun järjestelmän vastaisia. Jäsenvaltiot pystyvät näin ollen kieltämään kyseisten tuotteiden asentamisen tai käytön maanjäristys- tai tulva-alttiilla alueilla tai rajoittamaan sitä, kuten Saksassa nykyään tehdään.

(12)

Standardin EN 12285-2:2005 sekä Saksan, CENin ja teollisuuden toimittamien tietojen perusteella ja kun on kuultu asetuksen (EU) N:o 305/2011 64 artiklalla ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012 (4) 22 artiklalla perustettuja komiteoita, on laaja yksimielisyys siitä, että kyseisen standardin viitetiedot olisi säilytettävä Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(13)

Kyseisen standardin väitettyä puutteellisuutta ei näin ollen tulisi pitää riittävänä perusteena poistaa standardin EN 12285-2:2005 viitetiedot kokonaan Euroopan unionin virallisesta lehdestä.

(14)

Standardin EN 12285-2:2005 viitetiedot olisi sen vuoksi säilytettävä Euroopan unionin virallisessa lehdessä,