MIETINTÖ koheesiopolitiikan sukupuoliulottuvuudesta

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

koheesiopolitiikan sukupuoliulottuvuudesta

(2020/2040(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 6 ja 8 artiklan,

– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan,

– ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja erityisesti sen periaatteet 2, 3 ja 9,

– ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen[1],

– ottaa huomioon kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja erityisesti tavoitteen 5, joka koskee sukupuolten tasa-arvon saavuttamista ja naisten elinolojen parantamista vuoteen 2030 mennessä[2],

– ottaa huomioon eurooppalaisen peruskirjan naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta paikallishallinnossa[3],

– ottaa huomioon vuodesta 1975 lähtien annetut Euroopan unionin direktiivit naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun eri näkökohdista (direktiivi 79/7/ETY[4], direktiivi 86/613/ETY[5], direktiivi 92/85/ETY[6], direktiivi 2004/113/EY[7], direktiivi 2006/54/EY[8], direktiivi 2010/18/EU[9] ja direktiivi 2010/41/EU[10]),

– ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka[11],

– ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman sukupuolistereotypioiden poistamisesta EU:ssa[12],

– ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman naisten tiede- ja yliopistourista sekä naisten urakehityksen esteistä[13],

– ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen naisyrittäjyyden esteenä toimivista ulkoisista tekijöistä[14],

– ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä digitaalisella aikakaudella[15],

– ottaa huomioon 25. tammikuuta 2017 julkaistun Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) tutkimuksen sukupuolinäkökohdista alueellisessa koheesiopolitiikassa ”Gender in regional cohesion policy”[16],

– ottaa huomioon 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon edistämisestä mielenterveyspalveluissa ja kliinisessä tutkimuksessa[17],

– ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa vuosina 2014–2015[18],

– ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisista ja heidän asemastaan maaseutualueilla[19],

– ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman tarpeesta unionin strategialle sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja torjumiseksi[20],

– ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisten taloudellisesta voimaannuttamisesta yksityisellä ja julkisella sektorilla EU:ssa[21],

– ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 antamansa päätöslauselman naisista, sukupuolten tasa-arvosta ja ilmasto-oikeudenmukaisuudesta[22],

– ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta EU:n kauppasopimuksissa[23],

– ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä digitaalialan kautta[24],

– ottaa huomioon 15. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvoa edistävistä hoitopalveluista EU:ssa[25],

– ottaa huomioon EIGE:n 10. huhtikuuta 2019 julkaiseman tutkimuksen ”Gender budgeting – Mainstreaming gender into the EU budget and macroeconomic policy framework”[26],

– ottaa huomioon 19. joulukuuta 2018 annetun naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän neuvoa-antavan komitean lausunnon ”The future of gender equality strategy after 2019: the battles that we win never stay won”[27],

– ottaa huomioon 15. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta ja EU:n veropolitiikasta[28],

– ottaa huomioon 13. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon heikentämispyrkimyksistä EU:ssa[29],

– ottaa huomioon 6. maaliskuuta 2019 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”2019 Report on equality between women and men in the EU” (vuoden 2019 kertomus naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa) (SWD(2019)0101)[30],

– ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen ja muista toimenpiteistä sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi[31],

– ottaa huomioon 10. joulukuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”sukupuolitasa-arvoiset taloudet EU:ssa: tuleva kehitys”[32],

– ottaa huomioon OECD:n 10. joulukuuta 2019 julkaiseman raportin ”The Missing Entrepreneurs 2019: Policies for Inclusive Entrepreneurship”[33],

– ottaa huomioon 18. joulukuuta 2019 antamansa päätöslauselman hlbti-henkilöihin kohdistuvasta julkisesta syrjinnästä ja vihapuheesta, mukaan lukien hlbti-vapaat alueet[34],

– ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston 19. helmikuuta 2019 julkaiseman tutkimuksen unionin koheesiopolitiikan sukupuoliulottuvuudesta ”Gender Dimension of the EU Cohesion Policy”[35],

– ottaa huomioon 30. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman sukupuolten palkkaerosta[36],

– ottaa huomioon 13. helmikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä naisten asemaa käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien toimikunnan 64. istuntoa varten[37],

– ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: sukupuolten tasa-arvostrategia 2020–2025” (COM(2020)0152),

– ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2020 julkaistun sukupuolten tasa-arvoon kohdistuvia koronaviruspandemian vaikutuksia koskevan komission tietokoosteen ”Coronavirus Pandemic – Impact on Gender Equality”[38],

– ottaa huomioon 29. toukokuuta 2020 julkaistun kansallisia vähemmistöjä ja covid-19-pandemian vaikutuksia koskevan Euroopan neuvoston tiedonannon ”National minorities and COVID-19: inequality deepened, vulnerability exacerbated”,

– ottaa huomioon 24. heinäkuuta 2020 annetun komission keskusteluasiakirjan 129 ”Gender Smart Financing Investing In & With Women: Opportunities for Europe”[39],

– ottaa huomioon 18. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: EU:n rasismintorjunnan toimintasuunnitelma 2020–2025” (COM(2020)0565),

– ottaa huomioon 16. lokakuuta 2020 julkaistun EIGEn vuoden 2020 tasa-arvoindeksin[40],

– ottaa huomioon 12. marraskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: hlbtiq-henkilöiden tasa-arvoa koskeva strategia 2020–2025” (COM(2020)0698),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

– ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon,

– ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A9-0154/2021),

A. toteaa, että naisten ja miesten välisen tasa-arvon periaate on yksi EU:n perusarvoista, joka on vahvistettu perussopimuksissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa; katsoo, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen olisi siksi pantava täytäntöön ja integroitava horisontaalisena periaatteena kaikkeen EU:n toimintaan, toimenpiteisiin, toimiin, ohjelmiin ja EU:n rahoittamiin hankkeisiin ja toimintapolitiikkoihin, myös koheesiopolitiikkaan; katsoo, että tarvitaan lisätoimia naisten kohtaaman syrjinnän ja eriarvoisuuden moninaisiin muotoihin puuttumiseksi; toteaa, että vuosiksi 2014–2020 annetun yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen[41] 7 artiklan mukaan miesten ja naisten tasa-arvo ja sukupuolinäkökohtien integrointi on otettava huomioon ja niitä on edistettävä ohjelmien valmistelun ja täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa, myös ohjelmien seurannassa, raportoinnissa ja arvioinnissa; ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvon puolesta taistelleiden edelläkävijöiden ponnistelut, rohkeuden ja johtajuuden yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi kaikkialla maailmassa ja erityisesti siellä, missä yhä esiintyy tällaista eriarvoisuutta sekä naisten vainoamista ja heidän oikeuksiensa loukkaamista pelkästään heidän sukupuolensa perusteella; katsoo, että meidän on oltava Euroopan kansalaisina ylpeitä siitä, että olemme saavuttaneet miehille ja naisille oikeuksia ja velvollisuuksia, vapauksia ja mahdollisuuksia, ja ottaa huomioon, että nykyisin naiset johtavat eräitä tärkeimmistä instituutioista ja toimivat eräissä näkyvimmistä poliittisista tehtävistä Euroopassa; katsoo, että nämä myönteiset esimerkit auttavat puuttumaan olemassa oleviin stereotypioihin ja edistämään roolimalleja;

B. toteaa, että koheesiopolitiikassa puututaan eri alueiden välisiin eroihin ja muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyteen, jotta voidaan edistää unionin yleistä sopusointuista kehitystä pyrkimyksenä saavuttaa taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, jonka olennainen osa on sukupuolten tasa-arvo; ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka on osoittanut merkityksensä, sillä sen avulla on edistytty huomattavasti kohti kansalaisten välistä tasa-arvoa ja alueellista tasapainoa;

C. katsoo, että koheesiopolitiikka on tärkeä väline paitsi kansalaisten tasa-arvon, kestävän kehityksen ja taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden saavuttamisen aktiiviseksi ja tehokkaaksi tukemiseksi, myös syrjinnästä yhä kärsiviin ryhmiin vaikuttavien erojen, mukaan lukien seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät erot, vähentämiseksi; katsoo, että sukupuolten tasa-arvon edistäminen on kaikkien koheesiopolitiikan rahastojen horisontaalinen tavoite; katsoo myös, että rakennerahastot ovat erittäin tärkeä voimavara, jolla tuetaan jäsenvaltioita sukupuolten tasa-arvon alalla edistymisessä;

D. ottaa huomioon, että muun muassa sukupuolten tasa-arvon, miesten ja naisten, alueiden tai sukupolvien välisen tasa-arvon saavuttaminen on avainasemassa paikallisten ja alueellisten erojen sekä taloudellisten ja sosiaalisten erojen vähentämisessä EU:n, sen jäsenvaltioiden ja sen alueiden pitkän aikavälin kilpailukyvyn ja oikeudenmukaisen, osallistavan ja kestävän kehityksen varmistamisessa; ottaa huomioon, että miesten ja naisten tasa-arvo on edistynyt viime vuosikymmeninä ja että sukupuolten tasa-arvo on parantunut horisontaalisesti EU:ssa monilta osin; ottaa huomioon, että naisten aliedustus työmarkkinoilla ja käytettävissä olevat indikaattorit osoittavat edelleen vertikaalista ja horisontaalista segmentoitumista työmarkkinoilla sekä sosioekonomisilla ja poliittisilla aloilla; toteaa, että jo Rooman sopimukseen sisältyi periaate, jonka mukaan samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka, ja ottaa huomioon, että koheesiopolitiikalla voidaan edistää taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edellytyksiä, joista on hyötyä myös palkkaeron kaventamisessa edelleen ja naisten työmarkkinoille osallistumisen lisäämisessä; ottaa huomioon, että EIGEn mukaan sukupuolten tasa-arvon tehokkaalla edistämisellä olisi voimakkaita ja myönteisiä sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia, kuten EU:n asukasta kohden lasketun BKT:n kasvu, miljoonien lisätyöpaikkojen syntyminen ja jäsenvaltioiden BKT:n kasvu;

E. toteaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin arvioi parhaillaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista EU:n talousarviossa; toteaa, että tämä tarkastuskertomus, joka on määrä julkaista vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä, antaa hyödyllistä tietoa sukupuoliulottuvuuden täytäntöönpanosta vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen mukaisissa koheesiopolitiikan toimissa;

F. toteaa, että ohjelmakaudella 2014–2020 tärkeimpiä asioita, joihin sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi koheesiopolitiikan avulla on puututtu, olivat muun muassa kumppanuussopimusten ja toimintaohjelmien (joilla edistetään yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja syrjimättömyyden periaatteita) virallisten julkilausumien ja niiden tosiasiallisen täytäntöönpanon välinen kuilu sekä melko heikko poliittinen sitoutuminen tällä alalla; toteaa, että kumppanuussopimusten ja toimintaohjelmien mukaan niissä noudatetaan ja niillä edistetään yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja syrjimättömyyden periaatteita; katsoo, että lisätoimia tarvitaan edelleen naisten osallistumiseksi koheesiopolitiikan kaikkiin vaiheisiin, erityisesti ohjelmien ja päätöksentekoprosessien kehittämiseen sekä valittujen hankkeiden täytäntöönpanoon; toteaa, että ohjelmakaudella 2014–2020 sukupuoleen liittyviä kysymyksiä on käsitelty pääasiassa Euroopan sosiaalirahaston (ESR) toimenpideohjelmissa; toteaa, että samaan aikaan Euroopan alue- ja kehitysrahasto (EAKR) on edistänyt sukupuolten tasa-arvoa vain hyvin rajoitetusti;

G. ottaa huomioon, että luotettaviin ja todennettuihin lähteisiin ja sukupuolen kannalta merkityksellisiin indikaattoreihin perustuvat sukupuolen mukaan eritellyt tiedot ovat olennaisen tärkeitä, jotta tietyt alat tai alueet voivat käyttää EU:n tukea tehokkaasti paikallisen eriarvoisuustilanteen pohjalta, jotta voidaan parantaa päätöksentekoprosessia ja jotta voidaan arvioida sellaisten koheesiopolitiikan suorien ja epäsuorien toimien tuloksia, joilla pyritään edistämään toimia edellyttävien mahdollisten eriarvoisuuksien tai epäoikeudenmukaisuuden tunnistamista ja kehittämään tehokkaita politiikkatoimia yhtäläisten oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi kansalaisten keskuudessa;

H. toteaa, että sukupuolten tasa-arvoa koskeva politiikka ei ole johdonmukaista ja että vielä ei ole olemassa yhtenäistä järjestelmää sen edistämiseksi, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen ymmärrettäisiin ja pantaisiin täytäntöön yhdenmukaisella tavalla EU:n toimielimissä;

I. ottaa huomioon, että pandemian kaikkia taloudellisia, sosiaalisia ja työllisyysvaikutuksia ei vielä tiedetä; toteaa, että alustavien tutkimusten mukaan covid-19-pandemia on pahentanut olemassa olevaa miesten ja naisten välistä eriarvoisuutta erityisesti, kun kyse on palkattoman hoitotyön ja työ- ja yksityiselämän välisen epätasapainon sekä perheväkivallan lisääntymisestä, mikä vaikuttaa suhteettomasti erityisesti syrjäytyneisiin ryhmiin kuuluviin tyttöihin ja naisiin; ottaa huomioon, että tämä johtuu myös siitä, että usein naisia työskentelee enemmistönä aloilla, jotka ovat alttiita pandemialle, kuten opetus- tai terveydenhuoltoala; toteaa, että koheesiopolitiikassa ja erityisesti tulevassa ESR plussassa olisi otettava tämä huomioon;

J. toteaa, että EU:n elpymisrahastosta tuetaan aloja, joita kriisi on koetellut syvästi; toteaa, että vaikutukset koko eurooppalaiseen yhteiskuntaan vaikuttavat pitkällä aikavälillä kaikkien kansalaisten koulutukseen, työllistettävyyteen ja tulevaisuuteen ja että olisi annettava kiitosta EU:n toimielinten nopeista toimista ja halukkuudesta tukea eurooppalaista yhteiskuntaa; toteaa, että EU:n elpymisrahaston yleisenä painopisteenä ovat ensisijaisesti miesvaltaiset alat, mikä saattaa mahdollisesti lisätä miesten ja naisten eriarvoisuutta työelämässä;

K. toteaa, että naisten ja miesten resurssit, tarpeet ja mieltymykset eivät ole samat; toteaa, että monilla politiikan aloilla otetaan huomioon ainoastaan miesten näkökulma; toteaa, että naiset ja miehet kokevat usein palvelut ja infrastruktuurit eri tavoin ja että naisten ja miesten prioriteetit eivät peruspalvelujen osalta läheskään aina ole samat;

L. toteaa, että pienet ja keskisuuret yritykset ovat alueiden talouksien selkäranka; toteaa, että tasa-arvon, työ- ja yksityiselämän tasapainon, osallistavan palkkauksen ja samapalkkaisuuden edistäminen mahdollistaa sukupuolten tasa-arvon pk-yrityksissä;

M. ottaa huomioon, että monet investoinnit vaikuttavat naisiin ja miehiin eri tavoin, minkä vuoksi investointeihin on sovellettava sukupuolten tasa-arvoa koskevaa näkökulmaa;

Koheesiopolitiikan rooli sukupuolten tasa-arvon edistämisessä sosioekonomisen kasvun ja kestävän kehityksen tukemiseksi

1. korostaa koheesiopolitiikan merkitystä ihmisten ja alueiden välisen tasa-arvon, myös sukupuolten tasa-arvon, edistämisessä ja sukupuolten tasa-arvoa koskevan EU:n strategian täytäntöönpanossa, mukaan lukien sen sukupuoleen liittyvät terveysprioriteetit, kuten seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet; muistuttaa, että kaikkien toimintapoliittisten tavoitteiden täytäntöönpanoon on osoitettava asianmukaiset, riittävät ja kestävät resurssit; suosittaa, että jäsenvaltiot ottavat huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskevat toimenpiteet laatiessaan ja hyväksyessään ohjelmia;

2. on vahvasti sitä mieltä, että sukupuolten tasa-arvoa käsitellään edelleen pääasiassa yleisesti ja vain ESR:n toiminta-aloilla ja kontekstianalyysin ja ohjelmasuunnittelun vaiheessa, ja katsoo, että siihen olisi kiinnitettävä enemmän ja säännöllisesti huomiota täytäntöönpano-, seuranta- ja arviointivaiheissa; muistuttaa, että jokaisessa ohjelmavaiheessa on määritettävä sukupuolten tasa-arvoa ja kestävää kehitystä edistävät painopistealueet;

3. katsoo vakaasti, että EU:n säännöt olisi laadittava selkeällä ja yksiselitteisellä tavalla, joka helpottaa niiden soveltamista kansalaisten hyödyksi, myös sukupuolten tasa-arvon sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon osalta; korostaa, että sopivien resurssien puute on merkittävä syrjinnän syy;

4. korostaa, että tarvitaan vahvaa poliittista sitoutumista sukupuolten oikeudellisen tasa-arvon puolustamiseen koko väestölle sekä oikeudenmukaiselle, osallistavalle ja kestävälle talouskasvulle ja alueelliselle kehitykselle; korostaa, että sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi on olennaisen tärkeää varmistaa hyvä työ- ja yksityiselämän tasapaino, jotta voidaan vähentää naisiin perhevapaiden aikana kohdistuvaa painetta;  korostaa siksi, että EU:n on vahvistettava työ- ja yksityiselämän tasapainoa koskevaa strategiaa sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi;

5. korostaa sukupuolten tasa-arvoa, kansallisia suuntaviivoja ja sukupuolivaikutusten seurannan teknistä tukea koskevan koordinoidun, kaikilla EU:n virallisilla kielillä saatavilla olevan hallintokehyksen merkitystä ja sitä, että EU:n tason tiukka valvonta on tärkeää ohjelmien hyväksymisen jälkeen; pyytää myös ottamaan huomioon elpymissuunnitelmasta johtuvien kansallisten suunnitelmien yhteyden näiden ohjelmien taloudellista ja sosiaalista kehitystä koskevien tavoitteiden kehittämiseen;

6. korostaa, että kansallisella ja alueellisella tasolla tarvitaan tasa-arvoa koskevaa strategiaa, jolla on selkeät tavoitteet, ja tietoisuutta lisääviä ohjelmia, jotka koskevat sukupuolten tasa-arvon sekä naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien edistämisen myönteisiä vaikutuksia sosioekonomiseen kasvuun ja kestävään kehitykseen kansallisella ja alueellisella tasolla;

7. pitää tarpeellisena vahvistaa hallintoviranomaisten ja täytäntöönpanosta vastaavien kumppaneiden osaamista sekä kehittää edelleen niiden kouluttamista ja valmiuksien lisäämistä rakennerahastojen sukupuoliulottuvuuteen liittyvissä asioissa, ja katsoo, että on vastattava tarpeeseen luoda koordinoituja seurantastrategioita ja yhtenäisiä menetelmiä ja arviointijärjestelmiä hyödyllisten tietojen hallinnoinnin ja erittelyn osalta mahdollisen kansalaisten välisen eriarvoisuuden havaitsemista varten; korostaa, että on tärkeää arvioida koulutuksen tuloksia, jotta voidaan arvioida sen tehokkuutta sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen täytäntöönpanon parantamisessa;

8. tähdentää, että on tärkeää noudattaa kumppanuusperiaatetta koheesiopolitiikan kansallisissa ohjelmissa; kehottaa jäsenvaltioita kumppanuusperiaatteen yhteydessä ja kumppanuussopimusta laadittaessa koordinoimaan toimintaa tiiviisti paikallis- ja alueviranomaisten, työmarkkinaosapuolten, talouselämän osapuolten, kansalaisyhteiskunnan ja tiedemaailman kanssa monialaisesti, jotta voidaan ottaa huomioon tehokkaan tasa-arvopolitiikan haasteet paikallisella ja alueellisella tasolla, ja kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan kampanjoita tasa-arvopolitiikan edistämiseksi erityisesti työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen, sukupuolistereotypioiden poistamisen uravalinnoissa ja naisten taloudellisen riippumattomuuden parantamisen aloilla;

9. katsoo, että ohjelmien sidosryhmillä ja seurantakomiteoilla olisi oltava selvemmät ohjelmien tehokkuutta ja vaikuttavuutta koskevat indikaattorit, kun kyse on sukupuolinäkökulman huomioimisesta konkreettisissa hankkeissa ja erityisesti EAKR:n toimissa; katsoo, että tätä kysymystä käsitteleviä suuntaviivoja, koulutusohjelmia ja konkreettisia esimerkkejä hyvistä käytännöistä tähän kysymykseen puuttumiseksi on edelleen rajallisesti; korostaa tässä yhteydessä EAKR:n/koheesiorahaston mahdollisuuksia kuroa umpeen naisten yhä kohtaama kuilu painottaen erityisesti naisyrittäjyyttä ja digitaalialaa, sillä naisten osuus Euroopan unionin itsenäisistä ammatinharjoittajista on vain 34,4 prosenttia ja kasvuyrittäjistä 30 prosenttia; kehottaa neuvostoa pääsemään sopimukseen julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamista koskevasta direktiiviehdotuksesta (naisten johtokuntapaikkoja koskeva direktiivi), koska se on erittäin tärkeä väline sukupuolten välisen tasapainon lisäämiseksi taloutta koskevassa korkeimman tason päätöksenteossa; kehottaa kohdentamaan osan koheesiopolitiikan varoista köyhien naisten, köyhyysvaarassa olevien naisten, yksinhuoltajaäitien, vammaisten naisten ja väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten tukemiseen; kehottaa jäsenvaltioita ja niiden viranomaisia toteuttamaan tällaisia ohjelmia;

10. korostaa, että kaikkien koheesiopolitiikan puitteissa toteutettavien ohjelmien valmistelussa, täytäntöönpanossa, seurannassa ja arvioinnissa olisi varmistettava sukupuolten tasa-arvo ja yhtäläiset mahdollisuudet kaikille, myös toteuttamalla tarvittaessa ja soveltuvin osin positiivisia erityistoimia, ilman sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää; korostaa, että toimissa, joilla pyritään kuromaan umpeen sukupuolten välinen kuilu koheesiopolitiikan puitteissa, olisi myös omaksuttava intersektionaalinen lähestymistapa; katsoo, että toimintapoliittisen syklin eri vaiheissa toimivien asiantuntijaryhmien kokoonpanojen olisi oltava sukupuolijakaumaltaan tasapuolisia;

11. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja niiden asiaankuuluvia viranomaisia noudattamaan oikeusvaltion periaatteita, mukaan lukien syrjimättömyyden periaate ja perusoikeuksien kunnioittaminen, kun ne tekevät päätöksiä rahoituksen osoittamisesta ohjelmia tai alueita varten, ja seuraamaan, tutkimaan ja ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin, jos näitä periaatteita on loukattu, ja varmistamaan aina lopullisten edunsaajien suojelun; katsoo, että koheesiopolitiikan edunsaajien ei pitäisi soveltaa syrjivää politiikkaa etenkään syrjinnästä yhä kärsiviä ryhmiä, kuten hlbti-yhteisöä, kohtaan; kannustaa hylkäämään hakemukset mahdollisilta edunsaajilta, myös alue- tai paikallisviranomaisilta, jotka ovat hyväksyneet hlbti-yhteisön jäseniä syrjiviä politiikkoja, kuten julistaneet alueita hlbt-vapaiksi;

12. korostaa tarvetta parantaa koheesio- ja elvytysrahastojen ja muiden olemassa olevien ohjelmien välistä synergiaa, mukaan lukien ohjelmat, joilla pyritään parantamaan naisten työoloja muun muassa torjumalla sukupuolten välisiä palkkaeroja ja epävarmoja työsuhteita, investoimalla hoitolaitoksiin, torjumalla ja ehkäisemällä sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja varmistamalla seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien palvelujen saatavuus;

13. panee merkille taakan, joka kohdistuu naisiin tärkeimpinä hoivaajina virallisissa ja epävirallisissa ympäristöissä, ja sen yhteiskunnallisen arvon erityisesti covid-19-kriisin aikana; toteaa, että noin 80 prosenttia kaikesta EU:n hoivatyöstä on usein palkatonta omaishoitamista, jonka tekijöistä 75 prosenttia on naisia; toteaa tämän vuoksi, että koheesiopolitiikalla on ratkaiseva rooli hoivapalveluihin kohdistettavien riittävien investointien takaamisessa; kehottaa jäsenvaltioita priorisoimaan koheesiopolitiikan puitteissa käytettävissä olevia varoja hoito- ja hoivatyön alalla siten, että voidaan vastata paitsi kasvavaan hoivainfrastruktuurin kysyntään myös puuttua tehokkaasti sukupuolten välisiin eroihin työllisyydessä ja eroista johtuviin palkka- ja eläke-eroihin sekä työmarkkinoiden eriytymiseen kyseisen alan työolojen ja -ehtojen parantamiseksi ja varmistaa sama palkka samasta työstä, torjua epävirallisia ja epävarmoja työpaikkoja ja luoda uusia laadukkaita työpaikkoja ja tukea hoivatalouteen siirtymistä; pyytää sen vuoksi komissiota ehdottamaan Euroopan laajuista sopimusta, jolla tuettaisiin tällaista siirtymää;  korostaa lisäksi, että on investoitava naisten sosioekonomiseen suojeluun, koska naiset tekevät suurimman osan palkattomasta hoitotyöstä ja heillä on usein hyvin heikko sosiaaliturva;

14. korostaa, että on ratkaistava vakava digitaalinen kuilu ja että digitalisaatioon, digitaaliseen innovointiin ja digitaaliseen liitettävyyteen on investoitava enemmän; korostaa, että koheesiopolitiikalla on tuettava naisten ja miesten yhtäläisiä koulutus- ja työllisyysmahdollisuuksia  ja toteutettava positiivisia erityistoimia, jotta voidaan kuroa umpeen sukupuolten välistä digitaalista kuilua ja tukea oikeudenmukaista vihreää siirtymää ja digitaalista muutosta sekä samalla suojella työntekijöitä, joihin siirtymät vaikuttavat, esimerkiksi lisäämällä naisten osuutta STEM-aineiden opiskelijoissa sekä heidän osallisuuttaan aloilla, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä ympäristösiirtymän kannalta, kuten energiakysymyksen alalla; toteaa, että innovointi on keskeinen tekijä kestävän kehityksen ja vihreiden työpaikkojen edistämisessä EU:ssa ja että räätälöidyt strategiat voivat antaa kullekin alueelle mahdollisuuden tunnistaa ja kehittää omia kilpailuetujaan;

15. korostaa koheesiopolitiikan keskeistä roolia laadukkaisiin julkisiin palveluihin ja sosiaaliseen infrastruktuuriin investoimisessa, terveydenhuolto mukaan luettuna, jotta voidaan torjua erilaista epätasa-arvoa, erityisesti sukupuolten eriarvoisuutta, ja parantaa sosiaalista selviytymiskykyä ja selvitä paremmin yhteiskunnallisista kriiseistä ja talous- ja terveyskriiseistä; palauttaa mieliin, että koheesiopolitiikan tavoitteena on alueiden yhdenmukainen kehitys sosiaalisen ja taloudellisen lähentymistavoitteen ansiosta ja siten kansalaisten hyvinvoinnin parantaminen; katsoo siksi, että koheesiopolitiikassa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota naisiin, jotka asuvat teollisuuden muutosprosessissa olevilla alueilla sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsivillä alueilla, kuten syrjäisimmillä alueilla tai harvaan tai erittäin harvaan asutuilla alueilla sekä saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueilla; korostaa, että sukupuolten tasa-arvoa koskevien politiikkojen tehokas täytäntöönpano auttaa kääntämään väestökadon suuntaukset lähentyvillä alueilla, jotka ovat alttiita tälle ilmiölle;

16. korostaa, että paikallis- ja aluehallinnot ovat toteuttaneet kestäviä kaupunki- ja aluestrategioita Agenda 2030 -toimintaohjelman mukaisesti, jolloin on voitu varmistaa, että kestävän kehityksen kaikki ulottuvuudet, mukaan lukien kestävän kehityksen tavoite 5, tulevat huomioiduiksi paikallis- ja aluetasolla toimintapolitiikkoja suunniteltaessa; korostaa kaupunkien ja alueiden roolia, sillä ne ovat jo pitkään olleet edelläkävijöitä sukupuolten tasa-arvon edistämisessä; korostaa myös eurooppalaisten kaupunkikehitysaloitteiden, kuten Leipzigin peruskirjan, roolia; katsoo, että koheesiopolitiikalla olisi osaltaan vähennettävä laajalle levinnyttä kaupunkialueiden eriarvoisuutta ottamalla naiset paremmin mukaan alue- ja kaupunkikehityksen toimintapolitiikan suunnitteluun, jotta voidaan suunnitella sukupuolet osallistavia kaupunkeja ja yhteisöjä, jotka ovat toimivia kaikille; korostaa, että sukupuolinäkökohdat huomioon ottavalla kaupunkisuunnittelulla voidaan varmistaa kaupunkien hyödykkeiden oikeudenmukaisempi ja tasapuolisempi saatavuus; korostaa lisäksi, että alueilla ja paikallishallinnoilla on keskeinen rooli sosiaalisen osallisuuden edistämisessä ja että sukupuolinäkökohdat huomioon ottava alueellinen suunnittelu voi edistää tätä prosessia;

Sukupuolten tasa-arvo vuoden 2020 jälkeisessä koheesiopolitiikassa

17. vaatii vahvaa poliittista sitoutumista sukupuolten tasa-arvoon EU:n, kansallisella ja alueellisella tasolla, jotta kansalliset, alueelliset ja paikalliset sidosryhmät saadaan huomioimaan paremmin sukupuolten tasa-arvo ja tasa-arvonäkökohdat sekä ihmisoikeuksien näkökulmasta että sosioekonomisen kehityksen olennaisena tekijänä ja jotta voidaan edistää vahvempaa sitoutumista tällä alalla;

18. vaatii selkeitä ja konkreettisia tavoitteita ja että kaikkiin vuoden 2020 jälkeisiin toimintaohjelmiin on sisällytettävä pakolliset vaatimukset sukupuolten tasa-arvoa koskevista tavoitteista ja paremmista mahdollisuuksista ja miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta sekä erityistoimenpiteet ja monialaiset toimenpiteet, joita on sovellettava kaikissa toimissa;

19. tukee voimakkaasti ennakkovaatimusta, jonka mukaan on laadittava kansallinen sukupuolten tasa-arvoa koskeva strategia, jolla on selkeät tavoitteet ja päämäärät koheesiopolitiikan toimien tueksi, jotta voidaan parantaa sen tehokkuutta ja lisäarvoa sukupuolten tasa-arvon alalla; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön tällaisen strategian, tarvittaessa myös kohdennettujen toimenpiteiden, velvoitteiden ja sitovien suuntaviivojen avulla;

20. kehottaa jäsenvaltioita edistämään koheesiopolitiikan rahoituksella alueellisten taloudellisten ja sosiaalisten erojen vähentämistä edelleen ja keskittymään erityisesti köyhyyden naisistumisen, naisten työttömyyden ja useista taloudellisista mahdollisuuksista poissulkemisen torjumiseen, sukupuoleen perustuvan väkivallan ja syrjinnän kaikkien muotojen ehkäisemiseen ja torjumiseen, naisten vaikutusvallan parantamisen tukemiseen ja edistämiseen parantamalla näiden mahdollisuuksia päästä ja integroitua uudelleen työmarkkinoille ja vuosien 2020–2025 sukupuolten tasa-arvostrategiassa määriteltyjen terveyteen liittyvien painopisteiden käsittelemiseen, mukaan lukien erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet perusoikeutena ja ihmisten hyvinvoinnin ja sukupuolten tasa-arvon edistämisen olennaisena osana; kehottaa lisäksi parantamaan koheesio- ja elpymisrahastojen ja muiden olemassa olevien ohjelmien välistä synergiaa, jotta voidaan parantaa naisten työoloja muun muassa torjumalla sukupuolten välisiä palkkaeroja, epävarmoja työsuhteita ja epävirallista työtä, investoida hoito- ja hoivapalveluihin, torjua ja ehkäistä sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja varmistaa muun muassa seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien palvelujen saatavuus;

21. korostaa sukupuolten tasa-arvoa edistävien elinten kanssa muodostettavien kumppanuuksien merkitystä ja tukee voimakkaasti näiden organisaatioiden ottamista mukaan ohjelmien kaikkiin vaiheisiin, jotta voidaan varmistaa, että toteutetut toimet vastaavat paremmin naisten ja miesten tarpeita, lujittamalla institutionaalisia kehyksiä ja vahvistamalla sukupuolten tasa-arvon koordinointi- ja tukielimiä kaikilla politiikan aloilla;

22. kehottaa ottamaan käyttöön sukupuolivaikutusten ennakko- ja jälkiarvioinnin osana jäsenvaltioiden arviointeja siitä, miten varoja on käytetty sukupuolten tasa-arvon edistämisessä ja onko sukupuolten tasa-arvoa koskevia tavoitteita noudatettu tehokkaasti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan väliarvioinnin yhteydessä laaditaan arvio niiden resurssien käytöstä niiden tehokkuuden, vaikuttavuuden, vaikutusten ja tarvittaessa osallistavuuden ja syrjimättömyyden arvioimiseksi, myös sukupuolinäkökulmasta;

23. muistuttaa, että rahastoja on arvioitava erityisten seurantavaatimusten mukaisesti kerättyjen tietojen perusteella; korostaa, että mitattavissa olevien indikaattoreiden olisi tarvittaessa mahdollistettava myös sukupuolten tasa-arvon tukemisen seuranta;

24. pitää myönteisenä sitä, että sukupuolten tasa-arvo ja sen valtavirtaistaminen on otettu yhdeksi horisontaaliseksi periaatteeksi uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja horisontaaliseksi periaatteeksi uudessa yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa; muistuttaa, että sukupuolitietoinen budjetointi tarkoittaa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista kaikissa unionin politiikoissa; korostaa, että ohjelmien seurannalla olisi pyrittävä kaikkien budjettikohtien asiaankuuluvien menojen valvonnan lisäksi myös ennen kaikkea arvioimaan EU:n talousarvion tuloksia sukupuolten tasa-arvon parantamisen osalta; korostaa, että sukupuolivaikutusten arviointien olisi oltava saatavilla EU:n virallisilla kielillä; suosittaa käyttämään kansallisen mediaanipalkan ja vuotuisen bruttomääräisen mediaanitulon lisäksi ostovoimapariteetissa muitakin kriteereitä, esimerkiksi ei-taloudellisia indikaattoreita, kuten subjektiivista hyvinvointia, sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumista, kansalaisvaikuttamista, työ- ja yksityiselämän välistä tasapainoa ja sosiaalisia yhteyksiä mittaavia indikaattoreita; korostaa, että tuloksen arviointi on mahdollista vain, jos saatavilla on sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja;

25. korostaa joissakin jäsenvaltioissa koheesiopolitiikan ja kaupunkisuunnittelun alalla olevaa sukupuolikohtaisten tietojen vajetta, ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja koskevia tiedonkeruumenetelmiä, jotta sukupuolten välisiä eroja voidaan analysoida asianmukaisesti; korostaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen varmistamiseksi komission olisi toteutettava sukupuolivaikutusten arviointi kustakin koheesiopolitiikkaa koskevasta toimintapolitiikasta ja lainsäädäntöehdotuksesta, määriteltävä sukupuolinäkökohdat huomioon ottavat indikaattorit, kerättävä sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja ja tehtävä sukupuolinäkökohdat huomioon ottavia arviointeja;

26. kehottaa kaikkia toimielimiä laatimaan ohjeita ja järjestämään kaikilla hallinnon tasoilla säännöllisesti käytännön koulutusta, jossa pyritään jakamaan konkreettisia esimerkkejä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevista hyvistä käytännöistä, integroinnista ja hyvästä hallinnosta ja levittämään tietoa niistä; korostaa lisäksi, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen kriteerejä olisi vahvistettava hankkeiden valintavaiheessa antamalla enemmän pisteitä ja asettamalla tiukempia vaatimuksia käytännöllisemmille toimille; pitää myönteisenä EIGEn roolia sukupuolten tasa-arvon edistämisessä ja sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjunnassa; korostaa sen myönteistä panosta sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisessa, myös koheesiopolitiikan alalla; kehottaa myöntämään EIGElle riittävästi rahoitusta ja suosittelee, että hyödynnetään EIGEn kehittämiä olemassa olevia välineitä, kuten sen välineitä sukupuolitietoiseen budjetointiin kaikissa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen arvioinnin, täytäntöönpanon ja seurannan vaiheissa;

27. korostaa, että covid-19-pandemian haasteet koettelevat lukemattomia naisia, mikä on johtanut perheväkivaltatapauksia koskevien ilmoitusten määrän lisääntymiseen; kehottaa neuvostoa kiireellisesti saattamaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Istanbulin yleissopimuksen ratifioinnin EU:ssa päätökseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään koheesiopolitiikan rahoitusta ja toteuttamaan ohjelmia, joilla pyritään ehkäisemään ja torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja auttamaan väkivallan uhreja; korostaa eroavaisuuksia sukupuoleen perustuvan väkivallan kohteeksi joutuville naisille ja lapsille tarjottavien palvelujen määrässä ja laadussa sekä koheesiopolitiikan roolia tällaisen eriarvoisuuden poistamisessa; korostaa, että paikallisviranomaisten on otettava alueelliset työnantajat ja valtiosta riippumattomat järjestöt mukaan työhönsä;

28. kehottaa komissiota sisällyttämään sukupuoliulottuvuuden ja sukupuoleen liittyvien kysymysten edistämistä koskevat tarvittavat suositukset tiedonantoonsa, joka koskee vuosia 2021–2027 koskevan uuden koheesiopolitiikan täytäntöönpanon aloittamista;

°

° °

29. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

PERUSTELUT

Naisten ja miesten tasa-arvon periaate on yksi EU:n perusarvoista, ja sitä on noudatettava kaikissa EU:n toimissa ja toimintapolitiikoissa.

Koheesiopolitiikka on EU:n politiikan välineistä se, jonka vaikutus on erityisen merkittävä sekä rahoituksen määrän että luonteen osalta. Sukupuoliulottuvuuden soveltamisala ulottuu sellaisista Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) rahoitettavista toimenpiteistä, joilla pyritään suoraan edistämään sukupuolten tasa-arvoa työllisyydessä ja koulutuksessa, Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) rahoitettuihin investointeihin ja palveluihin, kuten naisten yrittäjyyden tukemiseen, tutkimuksen ja innovoinnin alalla esiintyviin sukupuolten välisiin eroihin puuttumiseen ja fyysisiin, tietoteknisiin ja sosiaalisiin infrastruktuureihin pääsyn parantamiseen.

Sukupuolinäkökulman soveltaminen koheesiopolitiikassa edistää sukupuolten tasa-arvon lisäksi myös aluekehityspolitiikan onnistumista ja tehokkuutta. Se edistää osallistavampaa päätöksentekoa, jossa kaikki kansalaiset otetaan huomioon, auttaa merkittävästi vähentämään alueellisia taloudellisia ja sosiaalisia eroja ja tukee alueiden pitkän aikavälin kestävää kehitystä.

Ohjelmakaudella 2014–-2020 koheesiopolitiikan sukupuoliulottuvuuteen sovellettiin kaksitahoista lähestymistapaa: se oli horisontaalinen periaate kaikissa rahastoissa ja ESR:n suora investointiprioriteetti. Vaikka tämä lähestymistapa on ollut menestyksekäs tietyillä koheesiopolitiikan osa-alueilla ja muilla aloilla on toteutettu merkittäviä toimia sukupuoliulottuvuuden huomioon ottamiseksi, sen koko potentiaalia ei vielä läheskään hyödynnetä. Lisäksi viimeaikainen kehitys uhkaa aiheuttaa pikemminkin takaiskuja kuin parannuksia lähitulevaisuudessa.

Tässä mietinnöissä yksilöityjä suurimpia haasteita sukupuolten tasa-arvoon liittyvien näkökohtien parantamiselle ovat sukupuolten tasa-arvoon liittyvän vahvan poliittisen sitoutumisen puuttuminen ja se, ettei tiedosteta sukupuolten tasa-arvon merkitystä koko väestölle eikä sen vaikutusta talouskasvuun ja alueelliseen kehitykseen. Mietinnössä korostetaan tämän vuoksi selkeästi, että tarvitaan poliittista sitoutumista sukupuolten tasa-arvoon unionin, kansallisella ja paikallisella tasolla ja että kansallisten ja paikallisten sidosryhmien on ymmärrettävä paremmin sukupuolten tasa-arvon monitasoiset hyödyt, joiden vuoksi tasa-arvo on taloudellinen ja sosiaalinen kysymys.

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen nykyisen soveltamisen haasteena on lisäksi se, että koheesiopolitiikan eri ulottuvuuksia ei painoteta yhtäläisellä tavalla. Siihen on kiinnitetty enimmäkseen huomiota ESR:ssä, jossa on helpompi tunnistaa suora yhteys, kun taas siihen on kiinnitetty riittämättömästi huomiota tähän mennessä EAKR:ssä, jossa sukupuoliulottuvuuden soveltaminen on epäsuorempaa. Sukupuolten tasa-arvoon liittyviin kysymyksiin kiinnitetään suhteellisen paljon huomiota ohjelmasuunnittelun vaiheessa, kun taas täytäntöönpano-, seuranta- ja arviointivaiheissa siihen ei juurikaan kiinnitetä huomiota.

Vuoden 2020 jälkeisessä koheesiopolitiikassa olisi siksi käsiteltävä tätä kysymystä lisäämällä tietoisuutta sekä eri rahastoista että toimintapoliittisen syklin eri vaiheista.

Sukupuolten tasa-arvon alan politiikan johdonmukaisuuden puute EU:ssa on laajempi tekijä, joka vaikeuttaa sukupuolten tasa-arvon toteutumisen onnistumista EU:n päätöksenteossa. EU:n toimielimet eivät vielä käsitä ja pane täytäntöön sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista yhdenmukaisella tavalla, ja tätä koskevia kansallisia ohjeita ja teknistä tukea on tarjolla vain rajallisesti. Sukupuolten tasa-arvoon liittyvien menojen seurantamenetelmiä ei myöskään ole. Tässä mietinnössä kehotetaan tämän vuoksi voimakkaasti luomaan kokonaisvaltaiset puitteet ja menetelmät tarkempien ohjeiden ja koulutustilaisuuksien laatimisen lisäksi sekä jakamaan konkreettisia esimerkkejä hyvistä käytännöistä, jotka koskevat sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koheesiopolitiikan alalla.

Tämä on olennaisen tärkeää, sillä yksi merkittävimmistä tekijöistä, jotka heikentävät koheesiopolitiikan tehokkuutta sukupuolten tasa-arvon osalta, on se, ettei tiedetä, miten sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista voidaan konkreettisesti tukea erityisesti EAKR:n toiminta-aloilla. Kun asianmukaista tukea ei ole tarjolla, sukupuolten tasa-arvoa koskevia tavoitteita pidetään usein ylimääräisenä hallinnollisena rasitteena tai niiden katsotaan olevan tavoitteita, joka kilpailevat muiden koheesiopolitiikan hankkeiden tavoitteiden kanssa sen sijaan, että ne täydentävät niitä.

Tuleva kehitys aiheuttaa useita lisähaasteita, joihin on vastattava. Keskeisin näistä on vaara siitä, että sukupuolten tasa-arvon merkitys julkisessa keskustelussa ja toimintapoliittisessa ohjelmassa heikkenee edelleen EU:ssa ja kansallisella tasolla vuoden 2020 jälkeisessä koheesiopolitiikassa.

Covid-19-kriisi on myös pahentanut eriarvoisuutta entisestään ja uhkaa sukupuolten tasa-arvon kehitystä kriisin suorien vaikutusten vuoksi ja elpymisvaiheessa.

Alustavien tutkimusten mukaan covid-19-pandemia on vaikuttanut suhteettoman voimakkaasti naisiin ja tyttöihin ja erityisesti syrjäytyneiden ryhmien jäseniin. Tätä kysymystä ei kuitenkaan ole otettu riittävällä tavalla huomioon nykyisissä EU:n tason toimissa, joilla pyritään edistämään sosiaalista ja taloudellista elpymistä. EU:n elpymisrahastosta rahoitetaan ensisijaisesti miesvaltaisten alojen taloudellisia elvytystoimia, vaikka useat niistä aloista, joihin covid-19-kriisi on vaikuttanut vakavasti, ovat naisvaltaisia. Tämä saattaa edistää työllisyyteen liittyvän sukupuolten eriarvoisuuden lisääntymistä EU:ssa.

Covid-19-kriisi on osoittanut julkisten palvelujen ja sosiaalisten infrastruktuurien sekä hoiva-alan keskeisen roolin sosiaalisen ja taloudellisen selviytymis- ja palautumiskyvyn varmistamisessa. Se on lisäksi korostanut naisten roolia tärkeimpinä hoivaajina virallisissa ja epävirallisissa ympäristöissä sekä tämän yhteiskunnallista arvoa.

Koheesiopolitiikalla on näin ollen tärkeä rooli kyseisen monitasoisen kriisin sukupuolten tasa-arvoon kohdistuvien kielteisten vaikutusten torjunnassa. Lisäksi se tukee merkittävästi sosiaalisen ja taloudellisen elpymisen onnistumista.

Koska Euroopan unioni on sitoutunut vauhdittamaan vihreää siirtymää ja digitaalista muutosta elvytystoimenpiteillä, näihin toimenpiteisiin on liitettävä sukupuolten tasa-arvon huomioiminen, esimerkiksi naisten koulutusmahdollisuuksien varmistaminen sukupuolten välisen digitaalisen kuilun umpeenkuromiseksi ja naisten työllisyyden tukeminen. Lisäksi on vahvistettava perinteisesti naisvaltaisempia aloja, jotta voidaan varmistaa, että eri sukupuolet hyötyvät elpymisestä yhtäläisellä tavalla. 

 

 

NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (11.11.2020)

aluekehitysvaliokunnalle

koheesiopolitiikan sukupuoliulottuvuudesta

(2020/2040(INI))

Valmistelija: Lena Düpont 

 

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on unionin perusarvo, joka vahvistetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 ja 19 artiklassa; katsoo, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen on siksi tärkeä väline tämän periaatteen horisontaalisessa sisällyttämisessä EU:n toimintapolitiikkoihin, toimenpiteisiin ja toimiin, koheesiopolitiikka mukaan luettuna; katsoo, että tarvitaan lisätoimia naisten kohtaaman syrjinnän ja eriarvoisuuden moninaisiin muotoihin puuttumiseksi; ottaa huomioon, että vuosiksi 2014–2020 annetun yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen[42] 7 artiklan mukaan miesten ja naisten tasa-arvo ja sukupuolinäkökohtien integrointi on otettava huomioon ja niitä on edistettävä ohjelmien valmistelun ja täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa;

B. ottaa huomioon, että koheesiopolitiikassa puututaan eri alueiden välisiin eroihin ja muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyteen, jotta voidaan saavuttaa taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, jonka olennainen osa on sukupuolten tasa-arvo, hyödyntäen Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR), Euroopan sosiaalirahastoa (ESR), koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa (maaseuturahasto), Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa (EMKR) ja oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa (JTF), joihin sovelletaan syrjimättömyyden ja sukupuolten tasa-arvon periaatteita; toteaa, että osoitettaessa varoja näistä rahastoista olisi kiinnitettävä erityistä huomiota naisiin, jotka asuvat maaseudulla, teollisuuden muutosprosessissa olevilla alueilla sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsivillä alueilla, kuten alueilla, joiden väestöntiheys on erittäin alhainen, sekä saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueilla;

C. ottaa huomioon, että pandemian kaikkia taloudellisia, sosiaalisia ja työllisyyteen kohdistuvia vaikutuksia ei vielä tunneta; ottaa huomioon, että alustavien tutkimusten mukaan covid-19-pandemia on pahentanut olemassa olevaa eriarvoisuutta, esimerkiksi lisäämällä hoito- ja hoivatyötä ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, ja vaikuttanut suhteettoman voimakkaasti naisiin ja tyttöihin, mikä olisi otettava huomioon koheesiopolitiikassa; katsoo, että vaikka koheesiopolitiikan tavoitteena on vähentää EU:n alueiden välisiä eroja, sen avulla olisi myös parannettava naisten ja miesten tasa-arvoa, jotta voidaan panna täytäntöön periaate, jonka mukaan samasta tai samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka ja työmarkkinoilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet; toteaa, että työehtosopimusneuvottelut ovat olennaisen tärkeitä miesten ja naisten välisen eriarvoisuuden muuttamisessa ja poistamisessa; toteaa, että covid-19-kriisin kielteisiä vaikutuksia on lievennettävä, jotta voidaan varmistaa riittävien varojen osoittaminen sukupuolten tasa-arvoa edistäviin toimiin, mukaan lukien syrjinnän sekä perheväkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjuntaa koskevat hankkeet;

D. katsoo, että laadukkaiden hoito- ja hoivapalvelujen saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden parantaminen on äärimmäisen tärkeää, jotta naiset voivat pysyä aktiivisena työmarkkinoilla, sillä se edistää työ- ja yksityiselämän tasapainoa ja muun muassa sukupuolten välisen eläke-eron kuromista umpeen, koska naiset tekevät suhteettoman paljon enemmän palkatonta hoivatyötä kuin miehet, mikä johtuu sitkeistä sukupuolistereotypioista ja palkkaeroihin liittyvistä rakenteista, joilla on syvällisiä vaikutuksia naisten edustukseen ja suoriutumiseen työmarkkinoilla; toteaa, että hoito- ja hoivapalvelujen tarve on tullut entistäkin tärkeämmäksi uusien väestönkehityssuuntausten, kuten yhteiskuntien ikääntymisen, alhaisempien syntyvyyslukujen ja näin ollen työikäisen väestön vähenemisen, vuoksi; toteaa, että covid-19-pandemia on paljastanut hoito- ja hoivapalvelujen tarjontaa koskevan pitkäaikaisen ongelman EU:ssa; toteaa, että hoivaa on tarkasteltava kokonaisvaltaisena jatkumona lasten päivähoidosta iltapäivähoitoon, vammaisten henkilöiden hoitoon ja ikääntyneiden hoitoon; toteaa, että hoito- ja hoiva-alalle tehtävät investoinnit luovat myös omaishoitajille työmahdollisuuksia virallisen talouden piirissä;

E. katsoo, että sukupuolten tasa-arvon edistäminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan saavuttaa koheesiopolitiikan päätavoitteet, eli pitkän aikavälin kestävä alueellinen taloudellinen ja sosiaalinen kehitys EU:ssa, ja että koheesiopolitiikka on asianmukainen väline maaseudulla esiintyvään sukupuolten eriarvioisuuteen puuttumiseksi, sillä naisilla, jotka asuvat maaseutualueilla ja erityisesti harvaan asutuilla maaseutualueilla tai väestörakenteeseen liittyvistä haitoista kärsivillä alueilla, on rajallisemmat mahdollisuudet käyttää työllisyys- ja sosiaalipalveluja; katsoo, että koheesiopolitiikalla voidaan edistää sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseen ja torjuntaan tähtäävien erityistoimien toteuttamista sekä sukupuolten tasa-arvon tukemista ja vahvistamista siten, että puututaan työmarkkinoiden horisontaaliseen ja vertikaaliseen eriytymiseen ja sitkeisiin sukupuolten välisiin eroihin työllisyydessä, sosiaalisessa osallisuudessa ja koulutuksessa, edistetään yritysten perustamista ja yrittäjyyttä naisten keskuudessa, helpotetaan naisten pääsyä tutkimuksen ja innovoinnin pariin sekä otetaan huomioon liikennettä ja sosiaalisia infrastruktuureja koskevat naisten tarpeet;

F. toteaa, että naiset osallistuvat edelleen vähän koheesiopoliittisen syklin kaikkiin vaiheisiin ja erityisesti toimenpideohjelmien kehittämiseen, päätöksentekomenettelyihin ja sukupuolten tasa-arvon sisällyttämiseen valittujen hankkeiden täytäntöönpanoon;

1. korostaa, että koheesiorahaston rahoituksella olisi oltava tärkeä rooli sukupuolten tasa-arvon edistämisessä ja sukupuolten tasa-arvoa koskevan EU:n strategian täytäntöönpanossa; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan sukupuolten tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämiseksi koheesiopolitiikassa siten, että sukupuolten tasa-arvo valtavirtaistetaan tehokkaasti kaikkiin toimintapoliittisen syklin vaiheisiin, mukaan lukien sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevat tavoitteet, kohdennetut toimenpiteet ja asiaankuuluvat alateemat, ja siten osoittamaan vahvaa poliittista sitoutumista sukupuolten tasa-arvon edistämiseen EU:n, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla; kannustaa tekemään tässä yhteydessä tiivistä yhteistyötä Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) ja kansallisten tasa-arvoelinten kanssa ja tarjoamaan korkealaatuista tutkimusta ja tietoa, joilla tuetaan päätöksentekijöiden ja muiden naisten ja miesten tasa-arvoa edistävien keskeisten sidosryhmien vankemmin perusteltua ja näyttöön perustuvaa päätöksentekoa; painottaa, että EU:n toimielinten ja virastojen tiedonjako ja valmiuksien parantamisen tukeminen ovat keskeisiä välineitä, joilla ehkäistään korkeita hallintokuluja ja tarpeetonta byrokratian lisäämistä; korostaa, että koheesiopoliittisen syklin aikana on tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa, ja kehottaa toteuttamaan sukupuolivaikutusten arviointeja tällä alalla ja kokoamaan sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja ja sukupuolisensitiivisiä indikaattoreita sosiaalisen ja taloudellisen eriarvoisuuden mittaamiseksi ja varmistamaan, että sukupuolinäkökulma sisällytetään rahastojen arviointiperusteisiin sekä täytäntöönpano- ja seurantajärjestelmiin;

2. pitää valitettavana, että komissio ei ehdottanut uudella ohjelmakaudella uusia toimenpiteitä sukupuolten tasa-arvon parantamiseksi vaan sen sijaan poisti sukupuolten tasa-arvoa koskevan ennakkoehdon yhteisiä säännöksiä koskevasta asetuksesta ja maaseudun naisten asemaa koskevan alaohjelman;

3. korostaa, että yksi koheesiopolitiikan keskeisistä näkökohdista on sosiaalisen, alueellisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden varmistaminen muun muassa torjumalla eroja naisten ja miesten kohtelussa; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen ja sukupuolitietoisen budjetoinnin periaatteita ja toteuttamaan kohdennettuja toimia syrjinnän moninaisten muotojen, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi ja omaksumaan monialaisen näkökulman, joka on välttämätön haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ja syrjäytyneisiin ryhmiin kuuluvien naisten suojelemiseksi; kehottaa tässä yhteydessä komissiota laatimaan suuntaviivat, jotka koskevat tämän lähestymistavan soveltamista koheesiopoliittisessa syklissä; korostaa, että työpaikkojen luomiseksi tehtävissä investoinneissa on otettava huomioon sukupuolten tasa-arvo ja niillä on siten parannettava naisten työllistettävyyttä; korostaa koheesiopolitiikan keskeistä roolia investoimisessa laadukkaisiin julkisiin palveluihin, joilla on myönteinen vaikutus sukupuolten eriarvoisuuden torjumiseen; kehottaa tämän vuoksi sisällyttämään sukupuolinäkökulman yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa säädettyihin toimintapoliittisiin tavoitteisiin, jotta voidaan parantaa naisten mahdollisuuksia hyödyntää infrastruktuureja ja palveluja, heidän mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla ja taloudessa ja tehostaa koheesiopolitiikan vaikutusta sosioekonomiseen kasvuun;

4. korostaa koheesiorahaston tärkeää roolia hoito- ja hoivapalveluihin kohdistuvien investointien turvaamisessa; kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan koheesiopolitiikan puitteissa käytettävissä olevia varoja ensisijaisesti hoito- ja hoivatyöhön, jotta voidaan vastata paitsi kasvavaan hoivainfrastruktuurin kysyntään myös puuttua tehokkaasti sukupuolten välisiin eroihin työllisyydessä, työmarkkinoiden eriytymiseen ja näin ollen palkka- ja eläke-eroihin; kannustaa jäsenvaltioita jakamaan unionin tasolla parhaita käytäntöjä EU:n varojen tehokkaasta käytöstä laadukkaiden hoito- ja hoivapalvelujen kehittämisen edistämiseksi;

5. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia lisäämään tietoisuutta sukupuolten tasa-arvon tarpeesta sekä kehittämään ja tarjoamaan erityisiä välineitä ja suuntaviivoja, joiden avulla jäsenvaltiot voivat ottaa sukupuolinäkökulman huomioon suunnittelu-, täytäntöönpano- ja seurantavaiheessa hyödyntäen Euroopan tasa-arvoinstituutin kehittämiä nykyisiä välineitä, kuten sen välineitä sukupuolitietoiseen budjetointiin EU:n rahastoissa, kunnioittaen toimivallan jakoa jäsenvaltioiden ja EU:n välillä; korostaa, että on tärkeää kytkeä sukupuolten tasa-arvoa koskevat kansalliset strategiat koheesiopolitiikkaan, koska ERI-rahastot ovat keskeinen väline yhteiskunnan rakennemuutosten edistämisessä; korostaa, että on tärkeää antaa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaa koulutusta koheesiopolitiikan varoja unionin, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla hallinnoiville virkamiehille;

6. korostaa kaupunkien ja alueiden roolia, sillä ne ovat jo pitkään olleet edelläkävijöitä sukupuolten tasa-arvon edistämisessä; pitää myönteisenä, että komissio toteaa vuosien 2020–2025 sukupuolten tasa-arvostrategiassa, että sukupuolistereotypiat ovat yksi eriarvoisuuden perimmäisistä syistä ja niiden vaikutus tuntuu kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla; korostaa, että sukupuolistereotypioihin ja naisten rakenteelliseen syrjintään on puututtava kaikilla koheesiopolitiikan aloilla ja että paikallis- ja alueviranomaiset on saatava mukaan niiden torjuntaan; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja niiden asiaankuuluvia viranomaisia noudattamaan oikeusvaltioperiaatteita, mukaan lukien syrjimättömyyden periaate ja perusoikeuksien kunnioittaminen, kun ne tekevät päätöksiä rahoituksen osoittamisesta ohjelmia tai alueita varten, ja seuraamaan, tutkimaan ja ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin, jos näitä periaatteita on loukattu, ja varmistamaan aina lopullisten edunsaajien suojelun; katsoo, että rikkomismenettelyjä voitaisiin mahdollisesti käynnistää, jos epäillään unionin lainsäädännön rikkomista, ja että unionin arvoja koskevaan komission vuotuiseen seurantakertomukseen perustuva EU:n varojen maksamisen ehdollisuusmekanismi voisi olla tässä suhteessa olennaisen tärkeä; korostaa, että niin kutsutut hlbti-vapaat alueet horjuttavat näitä periaatteita, ja pitää tämän vuoksi myönteisenä, että komissio päätti hylätä kuusi ystävyyskaupunkitoimintaa koskevaa hakemusta, joissa oli mukana ”hlbti-vapaiden alueiden” julistamisesta päättäneitä Puolan viranomaisia; kehottaa komissiota tutkimaan huolellisesti valitukset, jotka koskevat näiden viranomaisten harjoittamaa EU:n varojen väärinkäyttöä, ja hylkäämään edelleen kaikki unionin rahoitusta koskevat hakemukset, joita tällaisia päätöksiä tehneet viranomaiset ovat toimittaneet;

7. kehottaa jäsenvaltioita ja niiden viranomaisia toteuttamaan ohjelmia, joilla pyritään ehkäisemään ja torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja auttamaan väkivallan uhreja, ottaen huomioon, että perheväkivalta ja sukupuoleen perustuva väkivalta lisääntyivät covid-19-kriisin aikana useimmissa jäsenvaltioissa; korostaa, että paikallisviranomaisten on otettava alueelliset työnantajat ja valtiosta riippumattomat järjestöt mukaan työhönsä kohdennettua tukea annettaessa, jotta voidaan edistää sukupuolten tasa-arvoa, lisätä yleistä tietoisuutta sukupuolten eriarvoisuudesta ja perheväkivallasta sekä suojella uhreja; korostaa Istanbulin yleissopimuksen tärkeää roolia naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisessä ja torjumisessa; kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet Istanbulin yleissopimusta, tekemään niin; kehottaa neuvostoa huolehtimaan siitä, että Istanbulin yleissopimuksen ratifiointi saatetaan päätökseen EU:ssa;

8. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että miesten ja naisten tasa-arvoa ja sukupuolinäkökulman huomioon ottamista edistetään ERI-rahastojen arvioinnin, täytäntöönpanon ja seurannan kaikissa vaiheissa; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja hallintoviranomaisia jakamaan hyviä käytäntöjä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen soveltamisesta jakamalla tietoja, antamalla teknistä tukea ja koulutusta sekä valistamalla asiasta; kehottaa ottamaan tasa-arvoasiantuntijat, tasa-arvoelimet, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat mukaan ERI-rahastojen toimenpideohjelmien valmisteluun, täytäntöönpanoon ja seurantaan kumppanuusperiaatteen mukaisesti, ja kannustaa hyödyntämään yhteisöjohtoisia hankkeita olemassa olevien välineiden, kuten yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen ja yhdennettyjen alueellisten investointien, avulla, jotta voidaan varmistaa alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa hankkeiden kehittämisessä; kehottaa varmistamaan sukupuolten tasapuolisen edustuksen koheesiopolitiikan elimissä, jotta monimuotoisuus otettaisiin paremmin huomioon päätöksenteossa, ja kehottaa jäsenvaltioita ja niiden asiaankuuluvia viranomaisia tukemaan tällaisia sukupuolijakaumaltaan tasapainoisia nimityksiä päätöksenteosta vastaavissa elimissä;

9. kehottaa jäsenvaltioita edistämään koheesiopolitiikan rahoituksella alueellisten taloudellisten ja sosiaalisten erojen vähentämistä edelleen ja keskittymään erityisesti köyhyyden naisistumisen, naisten työttömyyden ja useista taloudellisista mahdollisuuksista poissulkemisen torjumiseen, sukupuoleen perustuvan väkivallan ja syrjinnän kaikkien muotojen ehkäisemiseen ja torjumiseen, naisten vaikutusvallan parantamisen tukemiseen ja edistämiseen parantamalla näiden mahdollisuuksia päästä ja integroitua uudelleen työmarkkinoille ja vuosien 2020–2025 sukupuolten tasa-arvostrategiassa määriteltyjen terveyteen liittyvien painopisteiden käsittelemiseen, mukaan lukien erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet perusoikeutena ja ihmisten hyvinvoinnin ja sukupuolten tasa-arvon edistämisen olennaisena osana; kehottaa lisäksi parantamaan koheesio- ja elpymisrahastojen ja muiden olemassa olevien ohjelmien välistä synergiaa, jotta voidaan parantaa naisten työoloja muun muassa torjumalla sukupuolten välisiä palkkaeroja, epävarmoja työsuhteita ja epävirallista työtä, investoida hoito- ja hoivapalveluihin, torjua ja ehkäistä sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja varmistaa muun muassa seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien palvelujen saatavuus;

10. korostaa covid-19-kriisin ennennäkemättömät vaikutukset huomioon ottaen koheesiopolitiikan rahoituksen merkitystä tuettaessa, helpotettaessa ja edistettäessä ohjelmia, joilla naisten, myös maaseudun sekä köyhemmillä, vuoristoisilla ja syrjäisimmillä alueilla sekä syrjässä olevilla ja raja-alueilla elävien naisten, erityistarpeet huomioon ottaen edistetään maatalousrahaston ennakoivien toimenpiteiden avulla naisten työllisyyttä maaseutualueilla ja yrittäjyyttä, helpotetaan lastenhoitoa, edistetään työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista ja hyvinvointia ja ylipäätään vahvistetaan heidän rooliaan, parannetaan heidän mahdollisuuksiaan hyödyntää maata, luottoja ja rahoitusvälineitä, parannetaan heidän taitojaan ja suorituskykyään koulutuksen ja neuvontapalvelujen avulla, lisätään heidän osallistumistaan kansallisen ja paikallisen tason päätöksentekoon, paikallisiin toimintaryhmiin ja paikallisten kumppanuuksien kehittämiseen sekä puututaan infrastruktuurin puutteisiin, myös erilaisten hoito- ja hoivamuotojen osalta; korostaa, että unionin tason yhteistyö ja EU:n varojen tehokas käyttö voivat edistää sellaisten laadukkaiden, helposti saatavilla olevien ja kohtuuhintaisten hoito- ja hoivapalvelujen kehittämistä, jotka ovat ehdoton edellytys sille, että naiset voivat edelleen toimia aktiivisesti työmarkkinoilla;

11. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään naisten osallistumista työmarkkinoille ja naisten yrittäjyyttä erityisesti luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan (STEM) sekä tekoälyn aloilla; muistuttaa, että tuettaessa vihreää siirtymää ja digitaalista muutosta koheesiopolitiikassa olisi kiinnitettävä erityishuomiota naisten koulutukseen pääsemisen varmistamiseen, jotta voidaan kuroa umpeen sukupuolten välistä digitaalista kuilua; korostaa tarvetta vahvistaa alueellisia, kansallisia ja eurooppalaisia naisverkostoja liiketoiminnan, yrittäjyyden, tieteen ja teknologian, koulutuksen, tiedotusvälineiden sekä kansalais- ja poliittisen johtajuuden aloilla erityisesti syrjäisillä ja maaseutualueilla sekä raja-alueilla; korostaa, että on torjuttava naisten ja miesten välistä vertikaalista ja horisontaalista eriytymistä työmarkkinoilla ottaen huomioon, että epävarmimmat ja matalapalkkaisimmat alat ovat erittäin naisvaltaisia, mikä vaikuttaa erityisesti palkka- ja eläke-eroihin.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

 

 

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

 

 

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

 

 

 

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

 

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

 

 

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää