Päätöslauselmaesitys - B6-0621/2008Päätöslauselmaesitys
B6-0621/2008

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

1.12.2008

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
esittäjä(t):    
–   Stefano Zappalà ja Karl von Wogau PPE-DE-ryhmän puolesta
–   Renate Weber ALDE-ryhmän puolesta
–   Ģirts Valdis Kristovskis UEN-ryhmän puolesta
aseiden vientiä koskevista Euroopan unionin käytännesäännöistä

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B6-0619/2008

Menettely : 2008/2682(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B6-0621/2008
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B6-0621/2008
Hyväksytyt tekstit :

B6‑0621/2008

Euroopan parlamentin päätöslauselma aseiden vientiä koskevista Euroopan unionin käytännesäännöistä

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että aseiden vientiä koskevat Euroopan unionin käytännesäännöt ovat olleet voimassa 10 vuotta vuonna 2008,

B.  ottaa huomioon, että yli kaksi vuotta sitten 30. kesäkuuta 2005 neuvoston aseita käsittelevä työryhmä (Council Working Group on Arms, COARM) sopi teknisellä tasolla yhteisen kannan tekstistä sen jälkeen, kun oli saatu päätökseen aseiden vientiä koskevien EU:n käytännesääntöjen perinpohjainen tarkistamisprosessi, jonka tavoitteena oli muuttaa käytännesäännöt tehokkaaksi välineeksi EU:n alueelta suuntautuvan ja EU:ssa toimivien yritysten aseviennin valvomiseksi,

C.  ottaa huomioon, että tämän yhteisen kannan hyväksymisen myötä käytännesäännöistä tulee oikeudellisesti sitova aseiden viennin valvontaväline kaikissa EU:n jäsenvaltioissa,

D.  ottaa huomioon, että parlamentin useista kehotuksista huolimatta Eurooppa-neuvosto ei ole vuodesta 2005 lähtien kyennyt hyväksymään tätä yhteistä kantaa poliittisella tasolla, minkä vuoksi kysymystä ei ole ratkaistu,

E.  ottaa huomioon, että kysymyksestä on tullut uudestaan kiireellinen seuraavien kehitysaskeleiden johdosta:

  • useat aloitteet kansallisten asehankintapolitiikkojen ja yhteisön sisäisten asesiirtojen ja ‑myynnin yhdenmukaistamiseksi,
  • uusiutunut kiinnostus valvoa laittoman asekaupan vaikutusta varsinkin sen jälkeen, kun EU:n lentoturvallisuussäännöt tulivat voimaan ja havaittiin niiden vaikutus niihin rahtiliikenteen harjoittajien toimintaan, joiden epäillään olevan osallisina epävakauttavassa aseidensiirrossa,

1.  toistaa voimakkaan kritiikkinsä tätä nykyistä poliittista umpikujaa vastaan, johon on ajauduttu tämän yhteisen kannan hyväksymisen suhteen, kun otetaan huomioon, että on kulunut 10 vuotta käytännesääntöjen voimaantulosta;

2.  vaatii tulevia puheenjohtajavaltioita ratkaisemaan ongelman varmistamalla, että yhteinen kanta hyväksytään ilman lisäviivytyksiä;

3.  toistaa, että EU:n panos kansainvälisesti sitovan asekauppaa koskevan sopimuksen laatimisessa lisää vahvasti unionin uskottavuutta sen jälkeen, kun sen omasta asevientijärjestelmästä tulee oikeudellisesti sitova;

4.  toistaa, että yhteisen kannan hyväksymisen ohella olisi ryhdyttävä esimerkiksi seuraaviin toimiin:

  • (a)on estettävä vastuuttomat asesiirrot siten, että käytännesääntöjen ehtoja sovelletaan tiukasti sekä yrityksiin että kansallisiin asevoimiin;
  • (b)on parannettava ja sovellettava asekaupan valvontaa;
  • (c)on tutkittava pikaisesti viimeaikaiset väitteet asesaartojen rikkomisesta;
  • (d)on estettävä ETPP-operaatioiden ja turvallisuusalan uudistusoperaatioiden sekä muiden EU-aloitteiden yhteydessä kerättyjen aseiden myynti yksityisille asevälittäjille ja aseiden siirrot tämän jälkeen muille väkivaltaisista konflikteista tai jännityksestä kärsiville alueille;
  • (e)on lisättävä avoimuutta ja parannettava käytännesääntöjä koskevan vuosikertomuksen yhteydessä EU:n jäsenvaltioiden toimittamien tietojen laatua;

5.  on vakuuttunut, että yhteinen kanta aseiden vientiä kolmansiin maihin koskevista Euroopan unionin käytännesäännöistä on olennaisen tärkeä järjestyksenmukaisessa täytäntöönpanossa, joka koskee puolustusmateriaalien yhteisön sisäisten siirtojen yhdenmukaistamista ja vapauttamista;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.