PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS hlbti-henkilöihin kohdistuvasta julkisesta syrjinnästä ja vihapuheesta, mukaan lukien hlbti-vapaat alueet

B9‑0234/2019

Euroopan parlamentin päätöslauselma hlbti-henkilöihin kohdistuvasta julkisesta syrjinnästä ja vihapuheesta, mukaan lukien hlbti-vapaat alueet

(2019/2933(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet, erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (TSS-sopimus), jotka molemmat hyväksyttiin 16. joulukuuta 1966 YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa,

– ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja siihen liittyvän Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä ’perusoikeuskirja’),

– ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 8, 21 ja 23 artiklan,

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207 artiklan,

– ottaa huomioon neuvoston vuonna 2013 hyväksymät EU:n suuntaviivat homo- ja biseksuaalisten sekä trans- ja intersukupuolisten henkilöiden (hlbti) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi,

– ottaa huomioon marraskuussa 2006 hyväksytyt Yogyakartan periaatteet, jotka koskevat ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden soveltamista suhteessa seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin, ja 10. marraskuuta 2017 hyväksytyt kymmenen lisäperiaatetta (lisäperiaatteet ja valtioiden velvoitteet, jotka koskevat ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden soveltamista suhteessa seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun ja sukupuoliominaisuuksiin),

– ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen CM/Rec(2010)5 toimenpiteistä seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän torjumiseksi,

– ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista[1],

– ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman homofobian ja seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän vastaisesta EU:n etenemissuunnitelmasta[2],

– ottaa huomioon 14. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman hlbti-ihmisten tasa-arvon edistämistä koskevien toimien luettelon tulevaisuudesta (2019–2024)[3],

– ottaa huomioon 16. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa vuonna 2017[4],

– ottaa huomioon 26. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman lasten oikeuksista YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 30. vuosipäivän yhteydessä[5],

– ottaa huomioon 13. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon heikentämispyrkimyksistä EU:ssa[6],

– ottaa huomioon 14. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman seksuaalikasvatuksen kriminalisoinnista Puolassa[7],

– ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa‑arvosta EU:n media-alalla[8],

– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) vuonna 2012 käynnistämän EU:n hlbt-tutkimuksen tulokset,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että oikeus yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen on perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa vahvistettu perusoikeus ja sitä olisi kunnioitettava kaikilta osin;

B. ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot ovat hyväksyneet perusoikeuksien kunnioittamista, takaamista, suojelemista ja noudattamista koskevia kansainvälisen oikeuden ja EU:n perussopimusten mukaisia velvoitteita ja velvollisuuksia;

C. ottaa huomioon, että tutkimukset, selvitykset ja raportit[9] osoittavat, että hlbti‑henkilöihin kohdistuva julkinen syrjintä ja vihapuhe ovat lisääntymässä kaikkialla EU:ssa; ottaa huomioon, että hlbti-fobiaan perustuvat viharikokset lisääntyvät eri puolilla EU:ta; katsoo, että nämä hyökkäykset loukkaavat hlbti-henkilöiden perusoikeuksia ja että viranomaisten reaktiot ovat liian usein riittämättömiä;

D. katsoo, että hlbti-henkilöiden perusoikeuksiin kohdistuvat hyökkäykset ovat vakava uhka perusoikeuksien kunnioittamiselle EU:ssa, ja toteaa, että näihin hyökkäyksiin liittyy usein naisten ja vähemmistöjen oikeuksiin kohdistuvia hyökkäyksiä;

E. katsoo, että viranomaisten hlbti-henkilöihin kohdistamalla vihapuheella on laajempi vaikutus, koska se legitimoi hlbti-henkilöihin kohdistuvan vainon, väkivallan ja syrjinnän ja luo niille edellytykset koko yhteiskunnassa;

F. katsoo, että hlbti-yhteisön turvallisuus ei ole erillään kaikkien Euroopassa asuvien turvallisuudesta ja että turvallisuuden heikkeneminen on osoitus kaikkien perusoikeuksien rapautumisesta; katsoo, että muukalaisvihamielinen retoriikka on myös osaltaan luonut yhä turvattomamman ja kestämättömämmän ympäristön hlbti-henkilöiden oikeuksia puolustaville järjestöille ja ihmisoikeuksien puolustajille;

G. toteaa, että sukupuolten tasa-arvoon kohdistuu EU:ssa ja sen ulkopuolella heikentämispyrkimyksiä, jotka kohdistuvat ja vaikuttavat suoraan hlbti-henkilöihin sekä naisiin yleensä; ottaa huomioon, että näitä heikentämispyrkimyksiä ovat ruokkineet populismi ja äärioikeistolaiset ääriliikkeet;

H. toteaa, että leimaamista todellisen tai oletetun seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin tai sukupuoliominaisuuksien vuoksi tapahtuu edelleen kaikkialla EU:ssa;

I. katsoo, että hlbti-henkilöihin kohdistuvaa vihaa ja väkivaltaa koskeva järjestelmällinen seuranta, dokumentointi ja tiedonkeruu ovat erittäin puutteellisia;

J. toteaa, että liian monet hlbti-fobiaan perustuvat rikokset jäävät ilmoittamatta; ottaa huomioon, että ilmoittamiseen liittyy riski ja pelko henkilön seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin, sukupuoliominaisuuksien ja sukupuolen ilmaisun paljastumisesta;

K. ottaa huomioon, että valtaosassa jäsenvaltioista on käytössä syrjinnän ja väkivallan vastaista lainsäädäntöä; toteaa kuitenkin, että täytäntöönpano on edelleen riittämätöntä, minkä vuoksi hlbti-henkilöt ovat alttiita viharikoksille, vihapuheelle ja syrjinnälle erityisesti terveydenhuollon, koulutuksen, työllisyyden ja asumisen aloilla;

L. ottaa huomioon, että monet viranomaisten hlbti-henkilöihin kohdistamat hyökkäykset on kohdennettu oppilaitoksiin ja kouluihin; toteaa, että tämä on erityisen haitallista nuorille hlbti-henkilöille;

M. katsoo, että seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti kuuluvat henkilön yksityisyyttä koskevan oikeuden piiriin, joka taataan ihmisoikeuksia koskevassa kansainvälisessä oikeudessa sekä unionin ja jäsenvaltioiden ihmisoikeuslainsäädännössä, ja että viranomaisten olisi edistettävä yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä[10];

N. katsoo, että sananvapaus olisi taattava tiedotusvälineille, kansalaisjärjestöille ja yksityishenkilöille;

O. ottaa huomioon, että hlbti-henkilöihin kohdistuu monia syrjinnän ja väkivallan muotoja, joista viimeaikaisia esimerkkejä ovat muun muassa hlbti-henkilöille tarkoitettuihin sosiaalikeskuksiin kohdistetut hyökkäykset useissa jäsenvaltioissa, hlbti-henkilöihin kohdistetut homofobiset lausunnot ja vihapuhe erityisesti vaalien yhteydessä ja oikeudelliset välineet, joita voitaisiin soveltaa tiedotusvälineiden, koulutuksen ja muun sisällön saatavuuden rajoittamiseen tavalla, joka rajoittaa perusteetta hlbti-kysymyksiin liittyvää sananvapautta;

P. ottaa huomioon, että vuoden 2019 alusta lähtien Puolassa on ollut yli 80 tapausta, joissa alueet, maakunnat tai kunnat ovat antaneet päätöksiä, joissa ne ovat julistautuneet vapaiksi niin sanotusta hlbt-ideologiasta, tai hyväksyneet alueellisia perheoikeuksien peruskirjoja tai niiden keskeisiä määräyksiä, joissa syrjitään erityisesti yksinhuoltaja- ja hlbti-perheitä; ottaa huomioon, että näissä päätöksissä kehotetaan paikallishallintoja pidättymään toteuttamasta toimia, joilla edistetään suvaitsevaisuutta hlbti-henkilöitä kohtaan, antamasta taloudellista tukea kansalaisjärjestöille, jotka edistävät yhtäläisiä oikeuksia, järjestämästä syrjinnän vastaista koulutusta tai muulla tavoin tukemasta hlbti-henkilöitä; ottaa huomioon, että nämä päätökset ovat osa Puolassa hlbti-yhteisöön kohdistuvien hyökkäysten laajempaa kontekstia, johon kuuluu virkamiesten ja vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden sekä julkisten tiedotusvälineiden kasvava vihapuhe sekä Pride-kulkueisiin ja Rainbow Fridayn kaltaisiin tiedotuskampanjoihin ja -toimiin kohdistuvat hyökkäykset ja kiellot;

Q. ottaa huomioon, että FRA:n hlbt-tutkimuksen[11] mukaan 32 prosenttia vastaajista koki syrjintää työelämän ulkopuolella, kuten koulutuksessa; ottaa huomioon, että hlbti-lasten itsemurhariski on suurempi kuin muiden lasten; katsoo, että osallistava koulutus on keskeisessä asemassa luotaessa kouluympäristöjä, jotka ovat turvallisia ja joissa kaikki lapset, myös vähemmistöihin kuuluvat lapset, kuten hlbti-lapset ja hlbti-perheiden lapset, voivat menestyä; katsoo, että hlbti-henkilöiden oikeuksiin kohdistuvien hyökkäysten varsinaisia uhreja ovat maaseudulla ja pienemmissä kaupunkikeskuksissa asuvat lapset ja nuoret, jotka ovat erityisen alttiita väkivallalle ja kohtaavat usein torjuntaa ja epävarmuutta, minkä vuoksi he tarvitsevat erityistä tukea ja apua valtion ja paikallishallinnon elimiltä tai kansalaisjärjestöiltä;

R. katsoo, että monissa jäsenvaltioissa syrjimättömyyttä koskevan lainsäädännön puuttuminen altistaa kaikkein syrjäytyneimmät väestönosat syrjinnän ja väkivallan riskille; katsoo, että syrjimättömyyttä koskeva horisontaalinen direktiivi täyttäisi tämän suojelussa olevan aukon, mutta sen käsittely on ollut keskeytyneenä neuvostossa 11 vuotta; toteaa, että suojelussa seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyviin ennakkoluuloihin perustuvilta rikoksilta on lainsäädännöllinen aukko EU:ssa ja monissa jäsenvaltioissa;

S. ottaa huomioon, että ihmiset voivat altistua moninkertaiselle ja moniperusteiselle syrjinnälle; katsoo, että tiettyyn syrjinnän syyhyn kohdennetuissa toimissa olisi kiinnitettävä huomiota sellaisten erityisryhmien tilanteeseen, jotka ovat todennäköisesti muun muassa ikään, rotuun, uskontoon, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoleen tai vammaisuuteen perustuvan moninkertaisen syrjinnän uhreja;

T. toteaa, että hlbti-henkilöt kohtaavat syrjintää ja väkivaltaa kaikkialla maailmassa;

1. muistuttaa, että hlbti-oikeudet ovat perusoikeuksia ja että siksi EU:n toimielimillä ja jäsenvaltioilla on velvollisuus puolustaa ja suojella niitä perussopimusten ja perusoikeuskirjan sekä kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

2. ilmaisee syvän huolensa siitä, että hlbti-yhteisöön kohdistuvien hyökkäysten määrä kasvaa EU:ssa ja että hyökkäyksiä ovat tehneet valtiot, valtion virkamiehet, kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason viranomaiset sekä poliitikot;

3. tuomitsee jyrkästi viranomaisten harjoittaman hlbti-henkilöihin ja heidän perusoikeuksiinsa kohdistuvan syrjinnän, kuten viranomaisten ja vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden vihapuheen vaalien yhteydessä, sekä äskettäin Puolassa annetut julistukset, joilla tietyistä alueista tehdään niin kutsutusta hlbt-ideologiasta vapaita alueita, ja kehottaa komissiota tuomitsemaan jyrkästi nämä julkisen syrjinnän muodot;

4. pitää valitettavana, että hlbti-henkilöt kokevat kiusaamista ja häirintää jo koulussa, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään konkreettisiin toimiin hlbti-henkilöiden syrjinnän lopettamiseksi, koska syrjintä voi johtaa heidän kiusaamiseensa, hyväksikäyttöönsä tai eristämiseensä erityisesti koulutusympäristöissä; tuomitsee jyrkästi sen, että viranomaiset estävät joissakin jäsenvaltioissa kouluja täyttämästä tehtäväänsä edistää perusoikeuksia ja suojella hlbti-henkilöitä, ja muistuttaa, että koulujen olisi oltava paitsi turvallisia paikkoja myös paikkoja, jotka vahvistavat ja suojelevat kaikkien lasten perusoikeuksia; korostaa terveys- ja seksuaalikasvatuksen merkitystä erityisesti tytöille ja nuorille hlbti-henkilöille, joihin epäoikeudenmukaiset sukupuolinormit vaikuttavat erityisesti; korostaa, että tällaisessa kasvatuksessa nuorille on annettava opetusta sukupuolten tasa-arvoon, suostumukseen ja keskinäiseen kunnioitukseen perustuvista suhteista keinona ehkäistä ja torjua sukupuolistereotypioita, hlbti-fobiaa ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa;

5. muistuttaa, että urheilutapahtumissa hlbti-fobia on edelleen yleistä ja että sen torjumiseksi ei ole toteutettu toimia; kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota siihen, miten homofobia urheilussa vaikuttaa nuoriin hlbti-henkilöihin, jotta voidaan parantaa osallisuutta ja lisätä tietoisuutta;

6. kehottaa komissiota ryhtymään konkreettisiin toimiin kaikkien perheiden, myös hlbti-henkilöiden perheiden, vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi unionin tuomioistuimen Coman-asiassa[12] kesäkuussa 2018 antaman tuomion mukaisesti;

7. on huolissaan rasismin ja muukalaisvihan lisääntymisestä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja vahvistamaan yhteistyötään rasismin, muukalaisvihan, homofobian, transfobian ja muiden suvaitsemattomuuden muotojen torjumiseksi ja ottamaan siihen täysimääräisesti mukaan kansalaisyhteiskunnan FRA:n kaltaisten sidosryhmien panoksen ohella;

8. tuomitsee rasismiin, muukalaisvihaan tai uskontoon liittyvään suvaitsemattomuuteen taikka henkilön vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin, sukupuoliominaisuuksiin tai vähemmistöasemaan liittyviin ennakkoluuloihin perustuvat vihapuhe- ja viharikostapaukset, joita ilmenee EU:ssa päivittäin; pitää valitettavana vihapuheen lisääntymistä tietyissä viranomaisissa, puolueissa ja tiedotusvälineissä; kehottaa EU:ta näyttämään esimerkkiä ja vastustamaan vihapuhetta toimielimissään; on huolissaan vihapuheen yleistymisestä internetissä ja suosittaa, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön yksinkertaisen menettelyn, jolla kansalaiset voivat ilmoittaa vihamielisestä sisällöstä verkossa;

9. ilmaisee huolensa siitä, että uhrit eivät ilmoita viharikoksista riittämättömien takeiden vuoksi ja että viranomaiset eivät tutki ja tuomitse asianmukaisesti viharikoksia jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja jakamaan viharikosten ja vihapuheen ilmoittamiseen tarkoitettuja välineitä ja mekanismeja ja varmistamaan, että kaikki väitettyä viharikosta tai vihapuhetta koskevat tapaukset tutkitaan tehokkaasti, että niistä nostetaan syyte ja että ne käsitellään oikeudessa;

10. kehottaa komissiota tukemaan lainvalvonta- ja oikeusviranomaisille sekä asiaankuuluville unionin virastoille tarkoitettuja koulutusohjelmia, joiden tarkoituksena on syrjivien käytäntöjen ja viharikosten ehkäiseminen ja selvittäminen;

11. toteaa, että eriarvoisuuden koko laajuus EU:ssa on vielä selvittämättä, koska jäsenvaltioiden keräämiä vertailukelpoisia ja eriytettyjä tasa-arvoa koskevia tietoja ei ole saatavilla; katsoo, että tällaisten tietojen kerääminen jäsenvaltioissa on olennaista EU:n tasa-arvolainsäädännön täytäntöönpanemista koskevien merkityksellisten toimintapolitiikkojen laadinnan kannalta; kehottaa komissiota ja neuvostoa tunnustamaan, että tarvitaan luotettavia ja vertailukelpoisia yhdenvertaisuutta koskevia tietoja, joiden avulla voidaan mitata eri syiden mukaan jaoteltua syrjintää, ja antaa tietoa päätöksenteon perustaksi; kehottaa kumpaakin toimielintä määrittelemään yhdenmukaiset yhdenvertaisuutta koskevien tietojen keräämisperiaatteet, jotka perustuvat itsemäärittelyyn, EU:n tietosuojanormeihin ja asiaankuuluvien yhteisöjen kuulemiseen;

12. tuomitsee kaikenlaisen seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuoliominaisuuksiin perustuvan syrjinnän ja väkivallan; kannustaa komissiota laatimaan jäsenvaltioiden toimivaltaa kunnioittavan ohjelman, joka takaa yhdenvertaiset oikeudet ja mahdollisuudet kaikille kansalaisille, ja valvomaan hlbti-henkilöiden kannalta merkityksellisen EU:n lainsäädännön asianmukaista saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoa; suhtautuu tässä suhteessa myönteisesti komission laatimaan luetteloon toimista hlbti-henkilöiden tasa-arvon edistämiseksi ja myös komission tiedotuskampanjaan, jolla torjutaan stereotypioita ja parannetaan hlbti-henkilöiden yhteiskunnallista hyväksyntää; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä hlbti-henkilöiden oikeuksien puolesta työtä tekevien kansalaisjärjestöjen kanssa; toteaa, että FRA:n kenttätutkimuksen mukaan viranomaiset pitävät EU:n lainsäädäntöä ja politiikkaa merkittävinä tekijöinä, jotka tukevat kansallisia pyrkimyksiä edistää hlbti-henkilöiden tasa-arvoa;

13. palauttaa mieliin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen hlbti-henkilöiden oikeuksia koskevan oikeuskäytännön; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaihtamaan perusoikeuksien suojelua koskevia parhaita käytäntöjä ja kannustaa jäsenvaltioita antamaan hlbti-henkilöille täysimääräisesti tietoa heidän oikeuksistaan;

14. muistuttaa vaatineensa demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaa kattavaa, pysyvää ja objektiivista EU:n mekanismia, johon sisältyy hlbti-henkilöiden oikeuksien suojelu; korostaa, että tällaista mekanismia tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin; muistuttaa, että oikeusvaltiota, demokratiaa ja perusoikeuksia koskeva tilanne on arvioitava puolueettomasti ja säännöllisesti kaikissa jäsenvaltioissa, ja kehottaa komissiota seuraamaan perusoikeuksien loukkauksia oikeusvaltioperiaatetta koskevan tulevan tarkastelukierroksensa puitteissa;

15. kehottaa komissiota ja neuvostoa käyttämään kaikkia niiden käytettävissä olevia välineitä ja menettelyjä sen varmistamiseksi, että perussopimusten periaatteita ja arvoja, kuten rikkomusmenettelyjä, talousarviomenettelyjä, oikeusvaltiomekanismia ja 7 artiklan mukaista menettelyä, myös käynnissä olevia menettelyjä, sovelletaan täysimääräisesti ja asianmukaisesti;

16. kehottaa komissiota seuraamaan kaikkien EU:n rahoituslähteiden, myös EU:n rakenne- ja investointirahastojen, käyttöä ja käymään säännöllistä vuoropuhelua kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa muistuttaakseen sidosryhmiä niiden sitoutumisesta syrjimättömyyteen ja siitä, että tällaisia varoja ei missään tapauksessa saa käyttää syrjiviin tarkoituksiin; kehottaa komissiota ryhtymään konkreettisiin toimiin puuttuakseen syrjinnän vastaisten sääntöjen, erityisesti käskyä tai ohjetta harjoittaa henkilöihin kohdistuvaa syrjintää koskevan direktiivissä 2000/78/EY säädetyn kiellon, selviin ja suoriin rikkomisiin paikallisvaltuustoissa, jotka hyväksyvät hlbti-henkilöiden oikeuksia loukkaavia säännöksiä;

17. palauttaa mieliin komissiolle esittämänsä kehotuksen hyväksyä hlbti-henkilöitä koskeva EU:n strategia, jossa otetaan huomioon parlamentin aiemmat vaatimukset ja varmistetaan edellisen komission työn jatkuvuus ja vahvat jatkotoimet hlbti-ihmisten tasa-arvon edistämistä koskevien toimien luettelon osalta;

18. kehottaa komissiota asettamaan ensisijaiseksi tavoitteeksi sen, että kaikille varmistetaan tosiasiallisesti yhdenvertainen ja vahva oikeussuoja kaikilla SEUT-sopimuksen 19 artiklaan sisältyvillä perusteilla; kehottaa neuvostoa käynnistämään välittömästi uudelleen neuvottelut syrjimättömyyttä koskevasta horisontaalisesta direktiivistä ja saattamaan ne päätökseen ja suhtautuu myönteisesti komission uusiin sitoumuksiin tällä alalla;

19. kehottaa komissiota jatkamaan yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa viharikosten, kuten hlbti-fobiaan perustuvien rikosten, tutkinnan tehostamiseksi ja uhrien tukemiseksi; panee merkille, että pannessaan täytäntöön rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumista rikosoikeudellisin keinoin koskevaa EU:n puitepäätöstä jotkut jäsenvaltiot ovat laajentaneet syrjinnän uhreille myönnettyä suojelua siten, että sitä myönnetään muista syistä, kuten seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin tai sukupuoliominaisuuksien perusteella, ja kannustaa tällaista laajentamista; palauttaa mieliin komissiolle esittämänsä kehotuksen tarkistaa vaikutustenarvioinnin jälkeen tällä hetkellä voimassa olevaa puitepäätöstä niin, että siihen sisällytetään sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuoliominaisuuksiin perustuva vihaan yllyttäminen;

20. kehottaa alueiden komiteaa EU:n paikallis- ja alueviranomaisten edustajana harkitsemaan toimivaltuuksiensa puitteissa toimia, joilla vastataan niin kutsutusta hlbt-ideologiasta vapaiden alueiden kehittämiseen Puolassa;

21. tukee EU:n työtä ihmisoikeuksien, myös hlbti-henkilöiden oikeuksien, puolustamiseksi ja edistämiseksi ulkoisessa toiminnassaan; vaatii, että pian hyväksyttävässä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa pidetään kiinni vahvoista sitoumuksista hlbti-kysymyksiin ja keskitytään niihin seuraavien viiden vuoden aikana, kuten tehtiin 2015–2019;

22. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan velvollisuuttaan suojella poikkeuksetta kaikkien EU:n kansalaisten, myös hlbti-henkilöiden, perusoikeuksia ja -vapauksia kansallisella ja paikallisella tasolla; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan myönteisiä toimia, joilla lisätään hlbti-yhteisön yhteiskunnallista hyväksyntää;

23. kehottaa Puolaa tuomitsemaan jyrkästi hlbti-henkilöiden syrjinnän myös silloin, kun sitä harjoittavat paikallisviranomaiset, ja kumoamaan hlbti-henkilöiden oikeuksia loukkaavat päätökset, mukaan lukien paikalliset niin kutsutun hlbti-ideologian vastaiset säännökset, Puolan kansallisen lainsäädännön sekä sen EU:n ja kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitteiden mukaisesti;

24. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita seuraamaan viranomaisten ja vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden vihapuhetta myös paikallisten, alueellisten ja kansallisten vaalien aikana ja ryhtymään päättäväisiin ja konkreettisiin toimiin ja sanktioihin sitä vastaan;

25. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman tässä päätöslauselmassa mainittujen jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, neuvostolle ja komissiolle sekä alueiden komitealle.