Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. maaliskuuta 2017 Zimbabwesta, pastori Evan Mawariren tapauksesta ja muista ilmaisunvapauden rajoittamistapauksista (2017/2608(RSP))

P8_TA(2017)0086 RC-B8-0191/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Zimbabwesta,

–  ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2016 annetun EU:n paikallisen julkilausuman paikallishallinnosta,

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2016 annetun EU:n paikallisen julkilausuman väkivaltaisuuksista,

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2017 annetun EU:n paikallisen julkilausuman tai Dzamaran sieppauksesta,

–  ottaa huomioon Zimbabwen ihmisoikeuskomission lehdistötiedotteen julkisista mielenosoituksista ja poliisin toiminnasta,

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2016 hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2016/220/YUTP(1), jolla jatketaan Zimbabween kohdistettavia rajoittavia toimenpiteitä 20. helmikuuta 2017 saakka,

–  ottaa huomioon korkean edustajan EU:n puolesta 19. helmikuuta 2014 antaman julkilausuman EU:n ja Zimbabwen välisten suhteiden uudelleentarkastelusta,

–  ottaa huomioon poliittisen kokonaissopimuksen, jonka kolme tärkeintä puoluetta ZANU PF, MDC-T ja MDC allekirjoittivat vuonna 2008,

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2012 annetut Euroopan unionin neuvoston päätelmät Zimbabwesta ja 27. helmikuuta 2012 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2012/124/YUTP, jolla pannaan täytäntöön päätös 2011/101/YUTP Zimbabween kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä(2),

–  ottaa huomioon kesäkuussa 1981 julkaistun Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan, jonka Zimbabwe on ratifioinut,

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948,

–  ottaa huomioon Zimbabwen perustuslain,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Zimbabwen kansa on kärsinyt vuosikausia presidentti Robert Mugaben johtamasta autoritaarisesta hallinnosta, joka pitää valtaa korruption, väkivallan, täynnä väärinkäytöksiä olevien vaalien ja raa´an turvallisuuskoneiston avulla; ottaa huomioon, että Zimbabwen kansa ei ole kokenut vuosikymmeniin aitoa vapautta, joten monet alle 30-vuotiaat tuntevat ainoastaan elämän köyhyydessä ja väkivaltaisen sorron;

B.  ottaa huomioon, että riippumattoman sosiaalisen median #ThisFlag-liike, jonka Hararessa asuva pastori ja ihmisoikeuksien puolustaja Evan Mawarire perusti, aktivoi kansalaisten Mugaben hallintoa kohtaan kokeman turhautumisen viime vuonna pidetyissä mielenosoituksissa, joissa vastustettiin hallituksen toimettomuutta korruption, rankaisemattomuuden ja köyhyyden edessä; ottaa huomioon, että pastori Mawarire on kehottanut hallitusta käsittelemään heikkoa taloutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista; ottaa huomioon, että #ThisFlag-liike on saanut tukea kirkoilta ja keskiluokasta, jolla on tähän asti ollut taipumus välttää katupolitikointia;

C.  ottaa huomioon, että pastori Evan Mawarire pidätettiin jo syytettynä yllyttämisestä julkiseen väkivaltaan, että hänet vapautettiin heinäkuussa 2016 ja että hän lähti Zimbabwesta vielä samassa kuussa peläten oman ja perheensä turvallisuuden puolesta;

D.  ottaa huomioon, että 1. helmikuuta 2017 pastori Mawarire pidätettiin Hararen lentokentällä hänen palatessaan Zimbabween; ottaa huomioon, että häntä syytettiin aluksi rikosprosessilain 22 osaston nojalla ”yrityksestä kumota perustuslaillinen hallitus”, josta voidaan antaa jopa 20 vuoden pituinen vankeusrangaistus; ottaa huomioon, että 2. helmikuuta 2017 lisättiin toinen syyte, Zimbabwen lipusta annetun lain 6 osastossa tarkoitetusta lipun häpäisemisestä; ottaa huomioon, että pastori Mawarire vapautettiin vain takuita vastaan vietettyään sitä ennen yhdeksän päivää pidätettynä;

E.  ottaa huomioon, että Zimbabwen ihmisoikeuskomissio on julkisessa lausumassaan ilmaissut olevansa syvästi huolissaan poliisin raakuudesta ja väkivaltaisesta toiminnasta, todennut, että mielenosoittajien perusoikeuksia on loukattu ja kehottanut Zimbabwen viranomaisia tutkimaan asian ja saattamaan syylliset oikeuden eteen;

F.  ottaa huomioon, että 9. maaliskuuta 2015 viisi tunnistamatonta miestä kaappasi toimittajan ja poliittisen aktivistin tai Dzamaran Hararessa sijaitsevasta parturinliikkeestä; ottaa huomioon, että korkein oikeus määräsi hallitusta etsimään Dzamaran ja raportoimaan edistymisestä tuomioistuimelle kahden viikon välein, kunnes hänen olinpaikkansa on määritetty; toteaa, että Dzamaran kohtalosta ei vieläkään tiedetä;

G.  ottaa huomioon, että heinäkuiseen pysy poissa -päivään yhdistetyn yhteiskunnallisen liikkeen #Tajamukan johtaja Promise Mkwananzi, joka pidätettiin syytettynä julkisesta väkivaltaan yllyttämisestä ennen 31 päiväksi elokuuta 2016 suunniteltua ”shutdown 3.0” ‑tapahtumaa, on vapautettu takuita vastaan; ottaa huomioon, että toinen #Tajamuka-liikkeen aktivisti Linda Masarira, joka pidätettiin aiemmin toukokuussa 2015 ja päästettiin vapaaksi ilman takuita, pidätettiin uudelleen heinäkuun 2016 mielenosoitusten aikana;

H.  toteaa, että helmikuussa 2017 joitakin Zimbabwen hallitukseen kohdistettuja EU:n rajoittavia toimenpiteitä jatkettiin 20. helmikuuta 2018 saakka; ottaa huomioon, että varojen jäädyttämistä ja matkustuskieltoja sovelletaan edelleen presidentti Mugabeen, Grace Mugabeen ja Zimbabwe Defence Industries -ryhmittymään; ottaa huomioon, että asevientikielto pysyy edelleen voimassa ottaa huomioon, että EU oli aiemmin poistanut rajoitukset 78 henkilöltä ja kahdeksalta yhteisöltä;

I.  ottaa huomioon, että Zimbabwe on allekirjoittanut Cotonoun sopimuksen, jonka 9 artiklassa määrätään, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen on EU:n ja AKT-maiden välisen yhteistyön olennainen osa;

J.  ottaa huomioon, että 11. Euroopan kehitysrahaston puitteissa Zimbabwen maaohjelmaan on varattu 234 miljoonaa euroa kaudeksi 2014–2020 ja tuki kohdennetaan kolmeen keskeiseen alaan eli terveydenhuoltoon, maatalouteen pohjautuvan talouskehitykseen sekä hallintotapaan ja instituutioiden kehittämiseen;

1.  pitää valitettavana pastori Evan Mawariren pidättämistä; painottaa, että hänen vapauttamisensa takuita vastaan ei riitä ja että häntä vastaan nostetut poliittisesti motivoidut syytteet on kokonaan peruttava;

2.  kehottaa Zimbabwen viranomaisia varmistamaan, että rikosoikeusjärjestelmää ei käytetä väärin ihmisoikeuksien puolustajien, kuten pastori Evan Mawariren, jahtaamiseen, häirintään ja pelotteluun;

3.  katsoo, että kokoontumis-, yhdistymis- ja ilmaisunvapaus kuuluvat olennaisesti demokratiaan; korostaa, että väkivallaton mielipiteen ilmaiseminen on Zimbabwen kaikkien kansalaisten perustuslaillinen oikeus, ja muistuttaa viranomaisia niiden velvollisuudesta suojella kaikkien kansalaisten oikeuksia;

4.  on erittäin huolissaan ihmisoikeusjärjestöjen raportoimasta poliittisesta väkivallasta ja ihmisoikeuksien puolustajien rajoittamisesta ja pelottelusta; pitää valitettavana, että viime vaaleista lähtien ja sen jälkeen, kun uusi perustuslaki hyväksyttiin vuonna 2013, on saavutettu vain vähän edistystä oikeusvaltion ja erityisesti ihmisoikeusympäristön uudistamisen suhteen;

5.  kehottaa Zimbabwen viranomaisia vahvistamaan Dzamaran olinpaikan ja varmistamaan, että hänen kaappaamiseensa syyllistyneet saatetaan oikeuden eteen; toteaa, että väkivallaton mielipiteen ilmaiseminen on Zimbabwen kaikkien kansalaisten perustuslaillinen oikeus ja että viranomaisten velvollisuutena on suojella kaikkien kansalaisten oikeuksia;

6.  on myös huolissaan Linda Masariran tapauksesta, joka tuomittiin syytettynä julkisesta väkivallasta 6. heinäkuuta 2016 järjestetyn yleislakon yhteydessä; kehottaa Zimbabwen hallitusta osoittamaan pidättyvyyttä ja kunnioittamaan kaikkien zimbabwelaisten ihmisoikeuksia, myös oikeutta sananvapauteen ja vapaaseen kokoontumiseen; muistuttaa hallitusta sen vastuusta perustuslain suojelemisesta, noudattamisesta ja voimassa pitämisestä sekä Zimbabwen koko kansan palvelemisesta puolueettomasti ja poikkeuksetta;

7.  kehottaa EU:n Hararen edustustoa jatkamaan tuen tarjoamista Zimbabwelle, jotta ihmisoikeustilanne kohenee ja voidaan selvittää mahdollisuuksia EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan lähettämiseksi;

8.  korostaa, että EU:n on käynnistettävä poliittinen vuoropuhelu Zimbabwen viranomaisten kanssa Cotonoun sopimuksen puitteissa ja vahvistettava siten, että EU on sitoutunut tukemaan paikallista väestöä;

9.  vaatii EU:ta varmistamaan, että Zimbabwelle maaohjelman puitteissa annettava rahoitus todella kohdistetaan niille aloille, joille se on tarkoitettu, ja kehottaa Zimbabwen hallitusta antamaan komissiolle esteettömän pääsyn EU:n rahoittamiin hankkeisiin ja ottamaan avoimemmin vastaan teknistä apua yhteisesti sovituissa hankkeissa ja ohjelmissa;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, Zimbabwen hallitukselle ja parlamentille, eteläisen Afrikan kehitysyhteisön jäsenvaltioiden hallituksille ja Afrikan unionille.

(1) EUVL L 40, 17.2.2016, s. 11. (2) EUVL L 54, 28.2.2012, s. 20.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. maaliskuuta 2017 ukrainalaisista vangeista Venäjällä ja Krimin tilanteesta (2017/2596(RSP))

P8_TA(2017)0087 RC-B8-0190/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Ukrainan välisen assosiaatiosopimuksen ja pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Ukrainasta ja Venäjästä, erityisesti 4. helmikuuta 2016 Krimin ja erityisesti Krimin tataarien ihmisoikeustilanteesta(1) ja 12. toukokuuta 2016 Krimin tataareista(2) antamansa päätöslauselmat, sekä Venäjällä laittomasti vangittujen ukrainalaisten tapauksia koskevat päätöslauselmansa, kuten 30. huhtikuuta 2015 Nadija Savtšenkon tapauksesta(3) ja 10. syyskuuta 2015 Venäjästä ja erityisesti Eston Kohverin(4), Oleg Sentsovin ja Olexandr Koltšenkon tapauksista(5) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2014 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 68/262 Ukrainan alueellisesta koskemattomuudesta ja 19. joulukuuta 2016 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 71/205 Krimin autonomisen tasavallan ja Sevastopolin kaupungin (Ukraina) ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen,

–  ottaa huomioon Geneven sopimuksen siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana,

–  ottaa huomioon Minskin sopimusten täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevan paketin, joka hyväksyttiin ja allekirjoitettiin Minskissä 12. helmikuuta 2015 ja joka kokonaisuudessaan hyväksyttiin 17. helmikuuta 2015 annetussa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 2202 (2015),

–  ottaa huomioon neuvoston päätökset Krimin niemimaan laittoman liittämisen vuoksi Venäjän federaatiolle asetettujen pakotteiden jatkamisesta,

–  ottaa huomioon Krimin niin kutsutun korkeimman oikeuden 26. huhtikuuta 2016 antaman päätöksen, jossa katsottiin, että Krimin tataarien kansankokous Mejlis on äärijärjestö, ja Mejlisin toiminta Krimin niemimaalla kiellettiin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Krimin niemimaan laittomasta liittämisestä Venäjään tulee maaliskuussa 2017 kuluneeksi surulliset kolme vuotta;

B.  toteaa, että Venäjän federaatio liitti Krimin alueeseensa laittomasti ja rikkoi tällöin kansainvälistä oikeutta ja sekä Venäjän federaation että Ukrainan allekirjoittamia Eurooppa-sopimuksia, erityisesti YK:n peruskirjaa, Helsingin päätösasiakirjaa sekä vuonna 1997 tehtyä Ukrainan ja Venäjän federaation välistä ystävyys-, yhteistyö- ja kumppanuussopimusta;

C.  toteaa, että niin kauan kuin alue on liitettynä Venäjään, Venäjän viranomaisten on katsottava olevan vastuussa Krimin asukkaiden ja kansalaisten suojelemisesta alueella läsnä olevien valtaapitävien viranomaisten avulla;

D.  ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöjen ja julkisten lähteiden mukaan Venäjän lainvalvontaviranomaiset ovat asettaneet ainakin 62 Ukrainan kansalaista laittomasti syytteeseen poliittisista syistä ja että 49 heistä on Krimin asukkaita; ottaa huomioon, että ukrainalaisten poliittisen vankien määrä Venäjällä lisääntyi vuoden 2016 aikana siitä huolimatta, että kuusi ukrainalaista, ilahduttavaa kyllä, vapautettiin; ottaa huomioon, että 17 Ukrainan kansalaista on laittomasti vangittuna Venäjän federaatiossa ja 15 vallatulla Krimillä; ottaa huomioon, että ainakin sata ukrainalaista on Venäjän tukemien separatistien panttivankeina kammottavissa olosuhteissa Donetskin ja Luhanskin alueilla Ukrainassa;

E.  ottaa huomioon, että tietoja kidutuksesta ja julmasta ja halventavasta kohtelusta on kantautunut useista eri tapauksista; toteaa, että näitä väitteitä ei ole vielä tutkittu asianmukaisesti; ottaa huomioon, että kidutusta on käytetty tunnustusten saamiseksi ja syyllisyyttä koskevien väärien todisteiden tukemiseksi; ottaa huomioon, että tällaisten toimien kohteeksi on joutunut myös Krimillä toimivia asianajajia, jotka tarjoavat näille henkilöille oikeudellista apua, ja ihmisoikeuksien puolustajia, jotka raportoivat Krimillä poliittisista syistä tapahtuvista tahdonvastaisista katoamisista, sekä toimittajia, jotka raportoivat Krimin tataarien tilanteesta;

F.  ottaa huomioon, että monet vangeista ja vangituista ovat joutuneet vankiloissa ankariin ja epäinhimillisiin oloihin, joissa heidän fyysinen ja psyykkinen terveytensä on uhattuna; ottaa huomioon, että osa vangeista tarvitsee kiireellistä lääketieteellistä apua ja hoitoa;

G.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous määritteli Venäjän 16. joulukuuta 2016 valtaajavallaksi ja tuomitsi Venäjän federaation toteuttaman Ukrainan alueeseen kuuluvan Krimin autonomisen tasavallan ja Sevastopolin kaupungin väliaikaisen valtauksen ja totesi jälleen, ettei se tunnusta alueen liittämistä Venäjään;

H.  ottaa huomioon, että siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana tehdyn Geneven sopimuksen 70 artiklan mukaan ”suojeltuja henkilöitä ei valtaajavalta voi pidättää, syyttää tai tuomita ennen valtausta … tehdyistä teoista tai silloin esitetyistä mielipiteistä”; ottaa huomioon, että YK:n yleiskokouksen päätöslauselmassa Venäjä katsotaan valtioksi, joka on valtaajavalta, ja todetaan, että sitä koskevat valtaajavallalle kuuluvat velvoitteet, kuten Krimin asukkaiden ja kansalaisten suojeleminen;

I.  ottaa huomioon, että poliittisia oikeuksia ja kansalaisoikeuksia koskeva rajoittava Venäjän lainsäädäntö on ulotettu koskemaan Krimiä, minkä seurauksena kokoontumis-, ilmaisu-, yhdistymis-, tiedonsaanti- ja uskonnonvapautta on rajoitettu voimakkaasti, ja toteaa, että uskottavista lähteistä on saatu tietoja uhkailusta, tahdonvastaisista katoamisista ja kidutuksesta;

J.  ottaa huomioon, että Krimiltä Ukrainan alueelle sisäisesti siirtymään joutuneita ihmisiä on noin 20 000, Krimin tataarien kansankokouksen Mejlisin toiminta on kielletty ja se on julistettu äärijärjestöksi ja niemimaalla toimivat ukrainalaiset koulut on suljettu;

K.  ottaa huomioon, että Ukraina nosti 16. tammikuuta 2017 Kansainvälisessä tuomioistuimessa kanteen Venäjän federaation saattamiseksi vastuuseen terrorismin tukemisesta Ukrainan itäosassa ja etnisiin ukrainalaisiin ja Krimin tataareihin kohdistetusta syrjinnästä vallatulla Krimillä;

1.  antaa tukensa Ukrainan itsemääräämisoikeudelle, riippumattomuudelle, yhtenäisyydelle ja alueelliselle koskemattomuudelle sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä ja toteaa jälleen tuomitsevansa ankarasti sen, että Venäjän federaatio liitti Krimin autonomisen tasavallan ja Sevastopolin kaupungin laittomasti alueeseensa; antaa täyden tukensa unionin ja sen jäsenvaltioiden vakaalle ja jatkuvalle päätökselle olla tunnustamatta liittämistä sekä asian vuoksi toteutetuille rajoittaville toimenpiteille;

2.  muistuttaa, että Krimin niemimaan ihmisoikeustilanne on heikentynyt huomattavasti, että sananvapauden loukkaamisesta, tiedotusvälineiden väärinkäytöstä ja väestön pakottamisesta Venäjän kansalaisiksi on tullut järjestelmällistä ja että ihmisoikeuksia ja vapauksia ei taata Krimillä;

3.  tuomitsee niin kutsuttujen viranomaisten erityisesti Krimin etniseen tataarivähemmistöön kohdistamat syrjintätoimet, heidän omistusoikeuksiensa rikkomisen, tämän yhteisön ja Venäjään liittämistä vastustavien henkilöiden yhä lisääntyvän uhkailun sekä sanan- ja yhdistymisvapauden puutteen Krimin niemimaalla;

4.  kehottaa Venäjää vapauttamaan viipymättä kaikki sekä Venäjällä että Ukrainaan kuuluvilla väliaikaisesti vallatuilla alueilla laittomasti ja mielivaltaisesti vangitut Ukrainan kansalaiset ja huolehtimaan heidän turvallisesta kotiinpaluustaan ja toteaa, että näihin henkilöihin kuuluvat muun muassa Mikola Karpûk, Stanislav Klih, Oleksandr Koltšenko, Oleg Sentsov, Oleksij Čirnij, Oleksandr Kostenko, Serhij Litvinov, Valentyn Vihivskij, Viktor Šur, Andrij Kolomijec, Ruslan Zejtullaêv, Nuri Primov, Rustem Vaitov, Ferat Sajfullaêv, Ahtem Čijhoz, Mustafa Dehermendži, Ali Asanov, Inver Bekirov, Muslim Aliêv, Vadim Siruk, Arsen Džepparov, Refat Alimov, Zevri Abseitov, Remzi Memetov, Rustem Abiltarov, Enver Mamutov, Artur Panov, Evheniy Panov, Roman Susčenko ja ihmisoikeusaktivisti Emir-Usein Kuku sekä monet muut, ja kehottaa Venäjää antamaan edellä mainituille henkilöille sekä Radio Free Europe/Radio Liberty -radiokanavalle tekemästään journalistisesta työstä syytteessä olevalle Mikola Semenalle luvan matkustaa vapaasti;

5.  korostaa, että Venäjän federaation 21. maaliskuuta 2014 tekemä päätös Krimin liittämisestä on edelleen laiton, ja tuomitsee ankarasti Venäjän viranomaisten sen jälkeen tekemät päätökset antaa kaikille Krimin asukkaille Venäjän passit;

6.  muistuttaa Venäjän federaatiota, jonka tosiasiallisessa hallinnassa Krim on ja jota sitovat kansainvälinen humanitaarinen oikeus ja ihmisoikeuksia koskeva kansainvälinen oikeus, että se on valtaajavaltana velvollinen varmistamaan ihmisoikeuksien suojelun Krimin niemimaalla, ja kehottaa Venäjän viranomaisia myöntämään esteettömän pääsyn Krimille Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj), Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan neuvoston kansainvälisille elimille ja riippumattomille asiantuntijoille samoin kuin kaikille ihmisoikeusjärjestöille tai tiedotusvälineille, jotka haluavat vierailla Krimillä ja arvioida sen tilannetta ja raportoida siitä; kehottaa Ukrainan viranomaisia yksinkertaistamaan ulkomaisiin toimittajiin, ihmisoikeuksien puolustajiin ja asianajajiin sovellettavaa menettelyä, jolla näille myönnetään pääsy Krimin niemimaalle;

7.  katsoo, että Krimin tataarien oikeuksia on rikottu vakavasti kieltämällä Mejlisin toiminta ja toistaa painokkaasti kehotuksensa kumota kyseinen päätös ja sen vaikutukset välittömästi; pitää valitettavana Mejlisin johtohenkilöiden, kuten Ukrainan parlamentin jäsenen ja Saharov-palkintoehdokkaan Mustafa Džemilevin sekä Mejlisin puhemiehen Refat Chubarovin oikeudellista vainoamista ja uhkailemista pidättämisellä;

8.  korostaa, että Krimin tataarit niemimaan alkuperäisväestönä ja heidän kulttuuriperintönsä näyttävät olevan sortotoimien ensisijaisia kohteita; kehottaa myöntämään esteettömän pääsyn Krimille Etyjin, Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan neuvoston kansainvälisille elimille ja riippumattomille asiantuntijoille;

9.  muistuttaa, että vaikka Krim liitettiin Venäjään laittomasti, Venäjä pitää siellä tosiasiallista valtaa ja on täysimääräisesti vastuussa oikeusjärjestyksen ylläpitämisestä Krimillä ja Krimin kansalaisten suojelemisesta mielivaltaisilta oikeudellisilta tai hallinnollisilta menettelyiltä;

10.  ilmaisee syvän huolensa monista uskottavista lähteistä saaduista tiedoista, jotka koskevat Krimin liittämistä vastustaneiden paikallisten kansalaisten tahdonvastaisia katoamisia, kidutusta ja järjestelmällistä uhkailua, ja kehottaa Venäjää lopettamaan välittömästi vainon, tutkimaan tehokkaasti kaikki ihmisoikeusloukkaustapaukset, joihin kuuluvat myös tahdonvastaiset katoamiset, mielivaltaiset vangitsemiset, kidutukset ja vangittujen henkilöiden huono kohtelu, sekä kunnioittamaan kaikkien asukkaiden perusoikeuksia, kuten ilmaisuvapautta, uskonnon- tai vakaumuksenvapautta ja yhdistymisvapautta sekä oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen; kehottaa tutkimaan välittömästi kaikki Krimin valtauksen aikana tapahtuneet katoamiset ja sieppaukset, myös Ervin Ibragimovin tapauksen;

11.  muistuttaa, että Venäjän lainsäädännön mukaan Venäjän oikeusjärjestelmän tuomiovaltaa sovelletaan ainoastaan Venäjän alueella tehtyihin rikoksiin; pitää valitettavana, että Venäjän lainvalvontaviranomaiset ovat panneet vireille useita rikosoikeudellisia kanteita Ukrainan alueella ja Krimin alueella ennen sen liittämistä Venäjään tapahtuneista teoista;

12.  panee tyytyväisenä merkille Ukrainan oikeusasiamiehen äskettäisen vierailun Krimille tapaamaan vankeja; pitää valitettavana, että oikeusasiamies ei saanut tavata kaikkia heistä, ja toivoo, että hän saa tulevien vierailujensa aikana esteettömästi tavata Krimillä olevia sekä Venäjän federaation alueelle siirrettyjä ukrainalaisia vankeja;

13.  kehottaa myöntämään Etyjin edustajille ja muille kansainvälisille ihmisoikeustarkkailijoille ja kaikille humanitaarisille toimijoille rajoittamattoman, turvallisen ja esteettömän pääsyn Krimin niemimaalle sekä perustamaan riippumattomia seurantamekanismeja ja tarjoamaan vaadittavaa humanitaarista ja oikeudellista apua; antaa tukensa Ukrainan johtamille aloitteille, joiden tarkoituksena on käsitellä näitä asioita YK:n ihmisoikeusneuvostossa ja yleiskokouksessa; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n edustustoa Venäjällä seuraamaan tarkasti ukrainalaisia poliittisia vankeja koskevia oikeustapauksia ja raportoimaan heidän kohtelustaan heidän tutkintavankeutensa aikana; on huolestunut tiedoista, joiden mukaan on annettu rangaistuksenomaista psykiatrista hoitoa; odottaa, että EU:n edustusto, ulkosuhdehallinto ja jäsenvaltioiden suurlähetystöt seuraavat tarkasti oikeusmenettelyjä Venäjällä olevia Ukrainan kansalaisia vastaan sekä pyrkivät pääsemään tapaamaan näitä ihmisiä ennen näitä oikeudenkäyntejä, niiden aikana ja niiden jälkeen;

14.  tuomitsee vallitsevan käytännön, jossa vangittuja henkilöitä siirretään Venäjän syrjäisille alueille, sillä tämä heikentää huomattavasti heidän mahdollisuuksiaan olla yhteydessä perheisiinsä ja ihmisoikeusjärjestöihin; korostaa, että käytäntö rikkoo voimassa olevaa Venäjän lainsäädäntöä, erityisesti rikosoikeudellista täytäntöönpanoa koskevaa lakia, jonka mukaan tuomiot olisi suoritettava alueella, jolla tuomitut asuvat tai jolla tuomio annettiin; tuomitsee käytännön kieltää konsuliviranomaisten käynnit vangittujen henkilöiden luona ja kehottaa viranomaisia sallimaan tällaiset käynnit ehdoitta; kehottaa sallimaan Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle pääsyn vallattujen alueiden vankiloihin ja kunnioittamaan vangittujen henkilöiden oikeuksia olla säännöllisin väliajoin yhteydessä sukulaisiinsa ja ystäviinsä sekä kirjeitse että vastaanottamalla vieraita;

15.  korostaa myös, että Ukrainan on tarpeen varmistaa siirtymään joutuneiden Ukrainan kansalaisten oikeuksien ja tarpeiden suojelu, myös heidän oikeutensa äänestää ja nauttia täysimääräistä oikeudellista ja hallinnollista suojaa omassa maassaan;

16.  pitää myönteisenä, että Venäjän korkein oikeus päätti 22. helmikuuta 2017 kumota Ildar Dadinin saaman tuomion toistuvasta osallistumisesta luvattomiin mielenosoituksiin, esimerkiksi Ukrainaan kohdistuvien Venäjän sotatoimien vastaisiin mielenosoituksiin, ja vapauttaa hänet tutkintavankeudesta Euroopan parlamentin annettua 24. marraskuuta 2016 päätöslauselman(6), jossa häntä puolustettiin;

17.  kehottaa ihmisoikeuksista vastaavaa Euroopan unionin erityisedustajaa kiinnittämään jatkuvasti huomiota Krimin niemimaan ihmisoikeustilanteeseen; korostaa, että Euroopan unionin on yleisesti tarpeen toimia näkyvämmin, tehokkaammin ja ennakoivammin kestävän rauhanomaisen ratkaisun edistämiseksi;

18.  kehottaa EU:ta tukemaan Krimiä koskevia Ukrainan ja Krimin tataarien samoin kuin eurooppalaisen demokratiarahaston ja Radio Free Europe/Radio Liberty -radiokanavan mediahankkeita sekä Ukrainan ja Krimin tataarien puolustamiseksi toteutettavia mediahankkeita sekä muita aloitteita, joilla pyritään suojelemaan heidän kulttuuriperintöään;

19.  kehottaa kohdistamaan räikeistä ihmisoikeusloukkauksista vastuussa oleviin henkilöihin lisää rajoittavia toimenpiteitä, kuten jäädyttämään heidän varansa EU:ssa sijaitsevissa pankeissa;

20.  kehottaa kaikkia osapuolia panemaan Minskin sopimusten määräykset täysimääräisesti täytäntöön, muun muassa lopettamaan sotatoimet Donbassin alueella ja vaihtamaan panttivankeja sekä vapauttamaan ja palauttamaan kaikki vangitut viipymättä; palauttaa mieliin Venäjän hallituksen erityisen vastuun tästä asiasta;

21.  vaatii tarkastelemaan mahdollisuutta luoda neuvotteluille, joissa keskustellaan Krimin valtauksen purkamisesta ja joissa EU olisi mukana, kansainvälinen malli, joka perustuisi humanitaariseen oikeuteen, ihmisoikeuksiin ja kansainvälisiin periaatteisiin;

22.  kehottaa neuvostoa etsimään keinoja, joilla Ukrainaa voidaan tukea oikeuskäsittelyssä Venäjän federaation saattamiseksi vastuuseen terrorismin tukemisesta Ukrainan itäosassa ja etnisiin ukrainalaisiin ja Krimin tataareihin kohdistetusta syrjinnästä vallatulla Krimillä;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioille, Ukrainan presidentille, Ukrainan ja Venäjän federaation hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0043. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0218. (3) EUVL C 346, 21.9.2016, s. 101. (4) Viron kansalainen. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0314. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0446.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. maaliskuuta 2017 Filippiineistä ja senaattori Leila M. De Liman tapauksesta (2017/2597(RSP))

P8_TA(2017)0088 RC-B8-0193/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Filippiinien tilanteesta ja erityisesti 15. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon EU:n edustuston sekä komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan lehdistötiedottajan julkilausumat,

–  ottaa huomioon Filippiinien ja EU:n diplomaattiset suhteet, jotka solmittiin (silloisen Euroopan talousyhteisön (ETY) kanssa) 12. toukokuuta 1964 Filippiinien ETY-suurlähettilään nimittämisen myötä,

–  ottaa huomioon Filippiinien aseman Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) perustajajäsenenä,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen lakimieskomission 28. helmikuuta 2017 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Filippiinien tasavallan kumppanuutta ja yhteistyötä koskevan puitesopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Filippiineillä ja EU:lla on pitkät diplomaattiset, taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset suhteet;

B.  ottaa huomioon, että Filippiineillä annettiin 23. helmikuuta 2017 pidätysmääräys maan liberaalia oppositiopuoluetta edustavasta senaattori Leila M. De Limasta syytettynä huumeisiin liittyvistä rikoksista; ottaa huomioon, että senaattori De Lima pidätettiin 24. helmikuuta 2017; toteaa, että jos senaattori De Lima todetaan syylliseksi, hänet saatetaan tuomita vankeuteen aina 12 vuodesta elinkautiseen saakka ja hän menettää senaattorin paikkansa;

C.  toteaa, että senaattori De Limaa vastaan nostettujen syytteiden epäillään vahvasti olevan lähes täysin tekaistuja; toteaa, että Amnesty International katsoo senaattori De Liman olevan mielipidevanki;

D.  toteaa, että senaattori De Lima on ihmisoikeusaktivisti ja Filippiinien presidentin Rodrigo Duterten käynnistämän huumeidenvastaisen kampanjan näkyvin arvostelija; toteaa senaattorin tuominneen avoimesti maassa käytävän huumeidenvastaisen sodan; toteaa, että senaattori De Lima oli Filippiinien ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja; toteaa, että senaattori De Liman turvallisuudesta ollaan hyvin huolissaan; toteaa, että on esitetty lukuisia väitteitä pidätyskeskuksissa tapahtuneesta kiduttamisesta, mutta väitteet eivät ole johtaneet tutkimuksiin;

E.  toteaa, että senaattori De Lima joutui 19. syyskuuta 2016 jättämään senaatin oikeus- ja ihmisoikeuskomitean puheenjohtajan tehtävät; toteaa, että toimiessaan ihmisoikeuskomitean puheenjohtajana De Lima johti tutkimuksia, jotka koskivat epäilyjä noin tuhannen tai vielä useamman huumerikoksista epäillyn laittomista teloituksista Davaon kaupungissa presidentti Duterten tuolloisella pormestarikaudella; toteaa, että senaattori De Lima joutui kuulemisten jälkeen toistuvasti viranomaisten ahdistelemaksi ja pelottelemaksi ja että tällaiset tapaukset ovat pahentuneet kahdeksan viime kuukauden aikana;

F.  toteaa, että Human Rights Watch -järjestö julkaisi 2. maaliskuuta 2017 raportin (”License to Kill: Philippine Police Killings in Duterte’s War on Drugs”), johon oli dokumentoitu huumeidenvastaisessa kampanjassa tehtyjä laittomia teloituksia;

G.  toteaa, että presidentti Duterten astuttua virkaansa 30. kesäkuuta 2016 maassa on raportoitu yli 7 000:sta poliisien ja järjestyksenvalvontaryhmien tekemästä huumeisiin liittyvästä taposta; ottaa huomioon, että presidentti Duterte on vannonut jatkavansa huumeidenvastaista kampanjaansa aina presidenttikautensa loppuun saakka, eli vuoteen 2022;

H.  ottaa huomioon, että kommunistiseen Uuteen kansanarmeijaan (NPA) kuuluneiden kapinallisten tapettua 8. maaliskuuta 2017 upseereita Etelä-Filippiineillä presidentti Duterte määräsi armeijan toteuttamaan operaatioita kapinallisia vastaan oheisvahingoista piittaamatta;

I.  ottaa huomioon, että Filippiinien kansalliset poliisivoimat keskeyttivät 30. tammikuuta 2017 huumeidenvastaiset operaatiot, kun esille nousi syytöksiä raaoista huumeiden torjuntaan liittyvistä tapoista; ottaa huomioon, että presidentti Duterte käski tämän jälkeen maan asevoimia jatkamaan huumeidenvastaista kampanjaa;

J.  toteaa, että senaattori De Liman ohella Filippiineillä on toistuvasti uhkailtu, häiritty ja peloteltu ihmisoikeuksien puolustajia, aktivisteja ja toimittajia, ja he ovat joutuneet nettikiusaamisen uhreiksi; toteaa, että näiden ryhmien oikeuksia loukanneet eivät ole joutuneet vastuuseen, koska asiaa ei ole tutkittu kunnolla; ottaa huomioon, että presidentti Duterte uhkaili avoimesti marraskuussa 2016 tappavansa ihmisoikeuksien puolustajat;

K.  toteaa, että maan edustajainhuone hyväksyi 7. maaliskuuta 2017 lain nro 4727, jolla otetaan uudelleen käyttöön kuolemanrangaistus vakavien huumeisiin liittyvien rikosten yhteydessä; ottaa huomioon, että Filippiinit oli yksi ensimmäisistä alueen maista, joka lakkautti kuolemanrangaistuksen vuonna 2007; toteaa, että kuolemanrangaistuksen palauttaminen rikkoisi räikeästi kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toista valinnaista pöytäkirjaa, jonka osapuoli Filippiinit on ollut vuodesta 2007 lähtien; toteaa presidentti Duterten hallinnon harkitsevan lainsäädäntöä, jolla rikosoikeudellista vastuuta koskevaa alaikärajaa alennettaisiin viidestätoista vuodesta yhdeksään;

L.  toteaa, että Filippiineistä tuli syyskuussa 2016 ASEANin puheenjohtaja ja että kausi kestää vuoden 2017 ajan;

1.  edellyttää, että senaattori Leila M. De Lima vapautetaan välittömästi ja että hänen turvallisuudestaan huolehditaan asianmukaisesti hänen ollessaan pidätettynä; kehottaa Filippiinien viranomaisia varmistamaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, muistuttaa syyttömyysolettamasta ja edellyttää, että kaikista poliittisin perustein nostetuista syytteistä luovutaan ja että senaattorin häirintä lopetetaan;

2.  ymmärtää, että Filippiineillä miljoonat ihmiset kärsivät maassa yleisestä huumeriippuvuudesta ja sen seurauksista; tuomitsee jyrkästi laittoman huumausainekaupan ja huumausaineiden väärinkäytön Filippiineillä; kehottaa hallitusta keskittymään torjumisessa salakuljetusverkostoihin ja huumeparoneihin sen sijaan, että jahdataan pienten määrien käyttäjiä; korostaa, että huumeiden torjunnan ohella tarvitaan ehkäisemistä ja vieroitusta koskevia toimenpiteitä; kannustaa hallitusta jatkamaan toimia uusien vieroitusklinikoiden perustamiseksi;

3.  tuomitsee jyrkästi lukuista laittomat teloitukset, joita aseistetut joukot ja järjestyksenvalvontaryhmät ovat tehneet huumeidenvastaisen kampanjan aikana; ilmaisee osanottonsa uhrien omaisille; on erittäin huolissaan uskottavista raporteista, joiden mukaan Filippiinien poliisi on lavastanut todistusaineistoa oikeuttaakseen laittomat teloitukset, joiden uhreista selvä enemmistö on kaupunkien köyhää väestöä; kehottaa Filippiinien viranomaisia tutkimaan näitä laittomia teloituksia puolueettomasti ja huolellisesti ja saattamaan kaikki niihin syyllistyneet oikeuden eteen; kehottaa EU:ta tukemaan näitä tutkimuksia; kehottaa Filippiinien viranomaisia hyväksymään kaikki tarvittavat toimenpiteet uusien tappojen ehkäisemiseksi;

4.  on erittäin huolissaan presidentti Duterten retoriikasta tämän reagoidessa upseereiden tappamiseen 8. maaliskuuta 2017; kehottaa painokkaasti Filippiinien viranomaisia ja armeijaa noudattamaan tinkimättömästi kansainvälistä humanitaarista oikeutta, jossa asetetaan kaikille aseellisten konfliktien osapuolille tiukkoja vaatimuksia siviilien ja taisteluihin osallistumattomien henkilöiden säästämiseksi;

5.  edellyttää EU:n kannattavan sitä, että YK:n ihmisoikeusneuvosto käynnistää riippumattoman kansainvälisen tutkimuksen laittomista teloituksista ja muista rikoksista, joita Filippiineillä on tehty presidentti Duterten käydessä sotaansa huumeita vastaan;

6.  on erittäin huolissaan siitä, että maan edustajainhuone on päättänyt ottaa kuolemanrangaistuksen jälleen käyttöön; kehottaa Filippiinien viranomaisia keskeyttämään viipymättä käynnissä olevat menettelyt kuolemanrangaistuksen palauttamiseksi; palauttaa mieliin, että EU pitää kuolemanrangaistusta julmana ja epäinhimillisenä rangaistuksena, joka ei toimi rikollisen toiminnan pelotteena; kehottaa Filippiinien hallitusta pidättymään rikosoikeudellista vastuuta koskevan alaikärajan alentamisesta;

7.  kehottaa EU:ta seuraamaan tiiviisti senaattori De Liman tapausta;

8.  kehottaa unionia käyttämään kaikkia mahdollisia välineitä auttaakseen Filippiinien hallitusta noudattamaan sen kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita, erityisesti puitesopimuksen kautta;

9.  kehottaa komissiota käyttämään kaikkia mahdollisia välineitä saadakseen Filippiinit lopettamaan huumeidenvastaisen kampanjan yhteydessä tehdyt laittomat teloitukset, mihin kuuluu toimenpiteiden käynnistäminen GSP+-etuuksien mahdolliseksi poistamiseksi, jos lähikuukausina ei tapahdu mitään konkreettista edistymistä;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Filippiinien hallitukselle ja parlamentille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle ja Kaakkois-Aasian maiden liiton jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0349.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. maaliskuuta 2017 EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvoston istunnoissa vuonna 2017 (2017/2598(RSP))

P8_TA(2017)0089 RC-B8-0183/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen sekä YK:n ihmisoikeusyleissopimukset ja niihin liitetyt valinnaiset pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 60/251 YK:n ihmisoikeusneuvoston perustamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen, Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa YK:n ihmisoikeusneuvoston istunnoista,

–  ottaa huomioon suosituksensa neuvostolle 7. heinäkuuta 2016 YK:n yleiskokouksen 71. istunnosta(1),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ihmisoikeusloukkauksista, muun muassa vuonna 2016 antamansa kiireelliset päätöslauselmat Etiopiasta, Pohjois-Koreasta, Intiasta, Krimistä, Hongkongista, Kazakstanista, Egyptistä, Kongon demokraattisesta tasavallasta, Pakistanista, Hondurasista, Nigeriasta, Gambiasta, Djiboutista, Kambodžasta, Tadžikistanista, Vietnamista, Malawista, Bahrainista, Myanmarista, Filippiineistä, Somaliasta, Zimbabwesta, Ruandasta, Sudanista, Thaimaasta, Kiinasta, Brasiliasta, Venäjästä, Tiibetistä, Irakista, Indonesiasta, Keski-Afrikan tasavallasta, Burundista, Nicaraguasta, Kuwaitista ja Guatemalasta,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2015 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(2),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 5 kohdan sekä 18, 21, 27 ja 47 artiklan,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston YK:n yleiskokoukselle antaman vuosikertomuksen 2015,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  katsoo, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden edistäminen ja turvaaminen ovat osa Euroopan unionin eettistä ja oikeudellista säännöstöä ja yksi Euroopan yhtenäisyyden ja eheyden kulmakivistä; katsoo, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen olisi valtavirtaistettava EU:n kaikilla politiikanaloilla;

B.  toteaa, että ihmisoikeuksien edistämisessä ja suojelussa EU on vahvasti sitoutunut monenvälisyyteen sekä YK:n elimiin;

C.  toteaa, että YK:n ihmisoikeusneuvoston varsinaiset istunnot, erityisraportoijien nimittäminen, yleistä määräaikaisarviointia (UPR) koskeva mekanismi ja joko maakohtaisia tilanteita tai aihekohtaisia kysymyksiä käsittelevät erityismenettelyt vaikuttavat kaikki osaltaan ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen ja kunnioittamiseen;

YK:n ihmisoikeusneuvosto

1.  pitää myönteisenä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Zeid Ra’ad Al Husseinin ja hänen toimistonsa tekemään työtä; muistuttaa, että EU on sitoutunut edelleen tukemaan ja puolustamaan ihmisoikeusvaltuutetun toimiston rehellisyyttä, riippumattomuutta ja toimintaa; pitää myönteisenä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston roolia edistettäessä kansainvälisten ja alueellisten ihmisoikeusmekanismien välistä yhteistyötä ja selvitettäessä tapoja lisätä alueellisten järjestelyjen merkitystä suhteessa yleismaailmallisiin ihmisoikeusnormeihin;

2.  katsoo, että ihmisoikeusneuvoston vaikuttavuus ja uskottavuus ovat riippuvaisia sen jäsenten aidosta sitoutumisesta kaikkien maiden kaikkien ihmisten suojeluun kaikilta ihmisoikeusloukkauksilta noudattaen kansainvälisiä ihmisoikeusyleissopimuksia, joilla edistetään yleismaailmallisuutta, puolueettomuutta, objektiivisuutta, valikoimattomuutta, rakentavaa vuoropuhelua ja yhteistyötä; painottaa tarvetta välttää ihmisoikeusneuvostossa käytävän keskustelun polarisoitumista ja kannustaa rakentavaan vuoropuheluun;

3.  kehottaa valtioita antamaan ihmisoikeusneuvoston riippumattomille asiantuntijoille, erityisraportoijille ja ihmisoikeusvaltuutetun toimiston asiantuntijoille mahdollisuuden tutkia väitettyjä ihmisoikeusloukkauksia ja osallistua rakentavalla tavalla tilanteen ratkaisuun, noudattamaan sitoutumistaan ihmisoikeusyleissopimuksiin ja toimimaan täydessä yhteistyössä ihmisoikeusneuvoston erityismenettelyjen kanssa;

4.  kannustaa kaikkia valtioita toteuttamaan konkreettisia toimia yleisessä UPR:ssä annettujen suositusten noudattamiseksi ja puutteiden korjaamiseksi ottamalla käyttöön täytäntöönpano- ja seurantamekanismin sekä kansallisia toimintasuunnitelmia ja kansallisia koordinointimekanismeja;

5.  muistuttaa, että kun yleiskokous valitsee jäseniä YK:n ihmisoikeusneuvostoon, sen on otettava huomioon ehdokkaiden sitoutuminen ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian edistämiseen ja suojeluun; pitää myönteisenä ihmisoikeusneuvoston päätöstä, jossa pyydetään ihmisoikeusneuvoston neuvoa-antavaa komiteaa laatimaan arviointiraportti edistymisestä alueellisten ja osa-alueellisten järjestelyjen käyttöönotossa ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelua varten; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että oikeuksien yhtäläinen merkitys ilmenee niiden äänestyskäyttäytymisessä, ja parantamaan EU:n kantojen yhteensovittamista tässä suhteessa; kehottaa painokkaasti EU:ta puhumaan yhdellä äänellä ja saamaan aikaan EU:n yhteisen kannan YK:n ihmisoikeusneuvostossa suoritettavissa äänestyksissä;

6.  toteaa jälleen, että EU:n uskottavuuden parantamiseksi on tärkeää varmistaa sen aktiivinen ja johdonmukainen osallistuminen YK:n ihmisoikeusmekanismeihin ja erityisesti kolmannen komitean, yleiskokouksen ja ihmisoikeusneuvoston toimintaan; antaa tukensa Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH), New Yorkissa ja Genevessä sijaitsevien EU:n edustustojen ja jäsenvaltioiden toimille EU:n yhtenäisyyden lisäämiseksi ihmisoikeusasioissa YK:n tasolla;

Aihekohtaiset painopistealat

7.  korostaa valtiosta riippumattomien ihmisoikeusjärjestöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien merkitystä ihmisoikeuksien edistämisessä ja suojelussa; painottaa, että ihmisoikeuksia ja perusvapauksia on suojeltava niiden kaikissa ilmentymismuodoissa, myös uusien teknologioiden yhteydessä; on ihmisoikeusneuvoston tavoin huolissaan tiedoista, joiden mukaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja kansalaisjärjestöjen jäseniin, jotka ovat tehneet ihmisoikeusneuvoston kanssa yhteistyötä muun muassa sen erityismenettelyissä ja UPR-prosessissa, on kohdistettu uhkauksia ja kostotoimia;

8.  on erittäin huolissaan lukuisista ja yhä lisääntyvistä yrityksistä rajoittaa kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuksien puolustajien liikkumatilaa esimerkiksi säätämällä uusia terrorisminvastaisia lakeja; tuomitsee kaikenlaisen ihmisoikeuksien puolustajiin, väärinkäytösten paljastajiin, toimittajiin ja bloggaajiin kohdistuvan väkivallan, ahdistelun, uhkailun ja vainon riippumatta siitä, toimivatko he verkossa vai muulla; kehottaa kaikkia valtioita edistämään turvallista ja mahdollistavaa toimintaympäristöä, jossa kansalaisjärjestöt, kansalaisyhteiskunta, toimittajat ja ihmisoikeuksien puolustajat, erityisesti kaikkien haavoittuvien ryhmien jäsenet, voivat toimia riippumattomasti ja kenenkään häiritsemättä, sekä takaamaan tällaisen toimintaympäristön; kehottaa jälleen valtioita, jotka ovat ottaneet käyttöön riippumattomiin ihmisoikeusjärjestöihin kohdistuvia rajoittavia lakeja, kumoamaan ne;

9.  katsoo, että vapaat, riippumattomat ja puolueettomat tiedotusvälineet ovat yksi kulmakivistä demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa avoin keskustelu on keskeisellä sijalla; tukee pyyntöä toimittajien turvallisuutta käsittelevän YK:n pääsihteerin erityisedustajan nimittämisestä; kehottaa ottamaan kaikilla kansainvälisillä foorumeilla esille sananvapauden verkossa, digitaaliset vapaudet sekä vapaan ja avoimen internetin merkityksen; kehottaa kaventamaan digitaalista kuilua ja takaamaan tiedon ja viestinnän rajoittamattoman saatavuuden sekä sensuroimattoman pääsyn internetiin;

10.  muistuttaa, että oikeus yhdistymis- ja kokoontumisvapauteen on yhä merkittävä haaste; suhtautuu erittäin myönteisesti oikeutta rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen sekä yhdistymisvapauteen käsittelevän erityisraportoijan Maina Kiain tekemään työhön; kehottaa kaikkia valtioita ottamaan raportit asiaankuuluvasti huomioon;

11.  kehottaa kaikkia valtioita ratifioimaan pikaisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen valinnaiset pöytäkirjat, jotka koskevat valitus- ja tutkintamekanismien perustamista;

12.  vastustaa kaikenlaista syrjintää ja vainoa millä tahansa perusteella, mukaan luettuina rotu, ihonväri, kieli, uskonto tai vakaumus, sukupuoli-identiteetti tai seksuaalinen suuntautuminen, sosiaalinen alkuperä, kasti, syntyperä, ikä tai vammaisuus; tukee EU:n toimintaa asiaa koskevissa erityismenettelyissä, kuten seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvalta väkivallalta ja syrjinnältä suojelua käsittelevässä uudessa riippumattomassa asiantuntijaelimessä; kehottaa EU:ta edistämään edelleen aktiivisesti tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä ja torjumaan kaikkiin ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja syrjintää;

13.  on huolissaan siitä, että monet ihmiset kärsivät yksin tai kollektiivisesti siitä, että valtiot ja valtiosta riippumattomat toimijat loukkaavat heidän oikeuttaan uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen, mikä johtaa syrjintään, eriarvoisuuteen ja leimaamiseen; toteaa, että on torjuttava uskontoon tai vakaumukseen perustuvaa suvaitsemattomuutta ja syrjintää, jotta voidaan varmistaa muiden niistä riippuvaisten ihmisoikeuksien, kuten sananvapauden, kunnioittaminen;

14.  kehottaa EU:ta ryhtymään toimiin, jotta voidaan parantaa uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen suojelua vainolta ja väkivallalta ja kumota lait, joissa kriminalisoidaan jumalanpilkka tai uskosta luopuminen ja joita voidaan käyttää tekosyynä uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen ja uskonnottomien vainoamiseen; kehottaa tukemaan uskonnon- tai vakaumuksenvapautta käsittelevän erityisraportoijan työtä;

15.  kannustaa EU:ta voimakkaasti tukemaan edelleen nollatoleranssia kuolemanrangaistusta kohtaan ja kehottaa sitä pyrkimään lujittamaan edelleen alueiden rajat ylittävää kannatusta YK:n seuraavan yleiskokouksen päätöslauselmalle kuolemanrangaistuksen käytön moratoriosta; on ilahtunut Kongon tasavallan, Fidžin ja Madagaskarin vuonna 2015 tekemästä päätöksestä lakkauttaa kuolemanrangaistus kaikista rikoksista; pitää valitettavana teloitusten uudelleen aloittamista joissakin maissa, kuten Bahrainissa, Kuwaitissa, Valko-Venäjällä, Bangladeshissa, Intiassa, Omanissa, Etelä-Sudanissa, Indonesiassa ja Tšadissa; pahoittelee myös, että langetettujen kuolemantuomioiden määrän kerrotaan lisääntyneen erityisesti Kiinassa, Egyptissä, Iranissa, Nigeriassa, Pakistanissa ja Saudi-Arabiassa; muistuttaa näiden maiden viranomaisia siitä, että ne ovat osapuolina lapsen oikeuksista tehdyssä yleissopimuksessa, jossa kielletään ankarasti kuolemanrangaistuksen käyttö rikoksista, jotka on tehnyt alle 18-vuotias henkilö;

16.  kehottaa EU:ta julkisesti tukemaan YK:n työtä kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta, joukkoteloituksia ja huumausainerikoksista tuomittujen teloituksia vastaan ja pyytää EUH:ta tehostamaan kaikilla vuoropuhelun tasoilla ja kaikilla foorumeilla EU:n toimia mielivaltaisten teloitusten, kidutuksen ja muun huonon kohtelun torjumiseksi ottaen huomioon EU:n politiikan suuntaviivat suhteissa kolmansiin maihin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen liittyvissä kysymyksissä; kehottaa kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan yleismaailmalliseen ratifiointiin ja tehokkaaseen täytäntöönpanoon; korostaa, että on äärimmäisen tärkeää tukea kidutuksen ennaltaehkäisyä muun muassa vahvistamalla valinnaisen pöytäkirjan nojalla perustettuja kidutuksen ennaltaehkäisystä vastaavia kansallisia valvontaelimiä, sekä tukea edelleen kidutuksen uhrien kuntouttamista;

17.  on erittäin huolestunut jatkuvista vakavista ihmisoikeusloukkauksista ja -rikkomuksista eri puolilla maailmaa; tukee päättäväisesti kansainvälistä rikostuomioistuinta keskeisenä elimenä, joka saattaa tekijät vastuuseen ja auttaa uhreja saamaan oikeutta täydentävyysperiaatteen mukaisesti kansanmurhasta, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista; pyytää kaikkia osapuolia tarjoamaan poliittista, diplomaattista, taloudellista ja logistista tukea Kansainvälisen rikostuomioistuimen päivittäiselle toiminnalle;

18.  pyytää EU:ta edelleenkin tukemaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen työtä; kannustaa vankkaan vuoropuheluun ja yhteistyöhön rikostuomioistuimen, YK:n ja sen virastojen sekä YK:n turvallisuusneuvoston välillä; kehottaa kaikkia YK:n jäsenvaltioita liittymään rikostuomioistuimeen ratifioimalla Rooman perussäännön ja Kampalan tarkistukset;

19.  tuomitsee erittäin jyrkästi jatkuvat vakavat ihmisoikeusloukkaukset, joihin erityisesti Isis/Da’esh on syyllistynyt, ja Boko Haramin lapsiin kohdistamat iskut sekä kaikkien muiden terroristijärjestöjen tai puolisotilaallisten järjestöjen iskut siviilejä ja erityisesti naisia ja lapsia vastaan; tuomitsee kulttuuriperinnön yleisen ja laajan tuhoamisen ja kehottaa tukemaan asiaan liittyviä toimia erilaisilla YK:n foorumeilla;

20.  pitää kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamatta jättämistä tuomittavana ja on erittäin huolissaan aseellisissa konflikteissa tapahtuvien siviilivahinkojen ja sairaaloihin, kouluihin, humanitaarisiin saattueisiin ja muihin siviilikohteisiin kohdistuvien tappavien hyökkäysten lisääntymisestä kaikkialla maailmassa; vaatii, että tällaiset rikkomukset otetaan asianmukaisesti huomioon ihmisoikeusneuvoston maakohtaisissa menettelyissä ja asiaa koskevissa UPR-mekanismin yhteydessä toteutettavissa arvioinneissa;

21.  kehottaa EU:ta edistämään aktiivisesti aloitetta, jotta YK tunnustaisi Isisin/Da’eshin suorittaman etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen kansanmurhan ja jotta epäillyt rikokset ihmisyyttä vastaan, sotarikokset ja kansanmurhat vietäisiin Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi; kehottaa vankkaan vuoropuheluun ja yhteistyöhön tuomioistuimen, YK:n ja sen virastojen sekä YK:n turvallisuusneuvoston välillä;

22.  kehottaa EU:ta kannustamaan kaikkia valtioita asettamaan ihmisoikeudet kehityspolitiikkansa keskiöön ja panemaan täytäntöön YK:n vuonna 1986 antaman julistuksen oikeudesta kehitykseen; pitää myönteisenä, että ihmisoikeusneuvosto nimitti äskettäin oikeutta kehitykseen käsittelevän erityisraportoijan, jonka toimeksiantoon kuuluu edistää, suojella ja toteuttaa oikeutta kehitykseen kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja muiden kansainvälisten kehitysyhteistyösopimusten yhteydessä; korostaa, että kaikille kuuluvien ihmisoikeuksien on oltava keskeisenä osatekijänä Agenda 2030 -toimintaohjelman kaikkien tavoitteiden ja alatavoitteiden saavuttamisessa;

23.  kehottaa EU:ta edelleen edistämään jatkossakin naisten ja miesten tasa-arvoa ja tukemaan aktiivisesti YK:n tasa-arvojärjestön työtä sekä sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista koskevia aloitteita toimissaan ja ohjelmissaan; kehottaa jatkamaan tukitoimenpiteitä, joilla tehostetaan naisten ja tyttöjen voimaannuttamista ja kaikenlaisen tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän, myös sukupuoleen perustuvan väkivallan, poistamista; kehottaa painokkaasti EU:ta edistämään alueiden rajat ylittäviä aloitteita naisten oikeuksien edistämiseksi, suojelemiseksi ja toteuttamiseksi sekä Pekingin toimintaohjelman ja kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) toimintaohjelman täysimääräisen ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi ja edistämään edelleen seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä oikeuksia tässä yhteydessä;

24.  muistuttaa, että EU on sitoutunut ihmisoikeuksien ja sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamiseen naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston uraauurtavien päätöslauselmien 1325 (2000) ja 1820 (2008) mukaisesti; kehottaa EU:ta tukemaan kansainvälisellä tasolla sitä, että naisten osallistumisesta konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisemiseen, rauhanturvaoperaatioihin, humanitaarisen avun antamiseen sekä konfliktien jälkeiseen jälleenrakennukseen ja kestävään sovintoon syntyvä lisäarvo tunnustetaan;

25.  kehottaa EU:ta edelleen edistämään lasten oikeuksia erityisesti varmistamalla osaltaan lapsille veden, jätevesihuollon, terveydenhoidon ja koulutuksen saatavuuden myös konfliktialueilla ja pakolaisleireillä sekä edistämällä lapsityövoiman käytön, lapsisotilaiden värväyksen, vapaudenriiston, kidutuksen, ihmiskaupan, lapsi- ja pakkoavioliittojen, seksuaalisen hyväksikäytön ja naisten sukuelinten silpomisen kaltaisten haitallisten käytäntöjen lopettamista; kehottaa tukemaan ja tehostamaan YK:n välityksellä toteutettavia kansainvälisiä toimia, joilla pyritään lopettamaan lasten käyttäminen aseellisissa konflikteissa sekä reagoimaan tehokkaammin vaikutuksiin, joita konflikteista ja niiden jälkeisistä tilanteista aiheutuu naisille ja tytöille; kehottaa kaikkia YK:n jäsenvaltioita noudattamaan lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn yleissopimuksen mukaisia velvoitteitaan ja sitoumuksiaan, jotta voidaan turvata kaikkien lasten oikeudet niiden lainkäyttöalueella heidän oikeudellisesta asemastaan riippumatta ja ilman minkäänlaista syrjintää;

26.  kehottaa valtioita edistämään vammaisten henkilöiden oikeuksia, myös heidän tasavertaista osallistumistaan ja sosiaalista osallisuuttaan; kehottaa kaikkia valtioita ratifioimaan ja panemaan täytäntöön YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista;

27.  kehottaa EU:ta työskentelemään kumppaniensa kanssa, jotta yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat voitaisiin panna täytäntöön, ja myös kannustamaan yhä useampia valtioita hyväksymään kansallisia toimintasuunnitelmia ja osallistumaan YK:n työryhmien ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston toimintalinjoihin; kehottaa uudelleen kaikkia valtioita ja EU:ta toimimaan aktiivisesti ja rakentavasti tässä prosessissa, jotta saataisiin mahdollisimman pian aikaan oikeudellisesti sitova väline, jolla säännellään kansainvälisessä ihmisoikeuslainsäädännössä monikansallisten yhtiöiden ja muiden liikeyritysten toimintaa, ja jotta voitaisiin estää ihmisoikeusloukkaukset, tutkia tapahtuneet ihmisoikeusloukkaukset ja taata oikeussuojakeinot niiden sattuessa;

28.  pitää myönteisenä pakolaisista ja muuttajista annettua YK:n New Yorkin julkilausumaa, jossa käsiteltiin laajoja pakolais- ja muuttoliikevirtoja ja joka johti pakolaisten tilanteeseen reagoimista koskevaa kokonaisvaltaista kehystä (CRR) koskevan aloitteen hyväksymiseen, sekä muuttajia ja pakolaisia koskevaa sitoumusta, jonka tavoitteena on pelastaa ihmishenkiä, ottaa huomioon erityistarpeet, torjua rasismia ja muukalaisvihaa sekä ihmiskauppaa, varmistaa yhdenvertainen tunnustaminen ja suojelu lain edessä sekä taata osallisuus kansallisissa kehityssuunnitelmissa; kehottaa kaikkia asiaankuuluvia osapuolia varmistamaan poliittisen osallistumisen, rahoituksen ja yhteisvastuulliset käytännön teot New Yorkin julkilausuman tukemiseksi ja toteaa, että muuttoliikekysymystä olisi edelleen tarkasteltava maailmanlaajuisesti eikä vain Euroopan mittakaavassa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ottamaan johtoaseman näissä kansainvälisissä pyrkimyksissä ja ennen kaikkea pitämään kansainvälisestä oikeudesta johtuvien velvoitteidensa mukaisesti kiinni sitoutumisestaan turvapaikanhakijoiden, pakolaisten, muuttajien ja kaikkien kotiseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden, erityisesti naisten, lasten ja haavoittuvien ryhmien, kuten vammaisten henkilöiden, oikeuksien suojeluun;

29.  muistuttaa, että muuttajien palauttaminen voi tapahtua ainoastaan täysin heidän oikeuksiaan kunnioittaen ja vain silloin, kun heidän oikeuksiensa suojelu taataan heidän omassa maassaan; kehottaa hallituksia lopettamaan maahantulijoiden, alaikäiset mukaan luettuina, mielivaltaiset pidätykset ja säilöönotot; kehottaa kaikkia valtioita toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä pakolais- ja muuttajalasten edun turvaamiseksi lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen mukaisesti ja toteuttamaan toimenpiteitä, joilla lujitetaan lastensuojelujärjestelmiä, mukaan luettuna sosiaalityöntekijöiden ja muiden ammattiryhmien koulutus, sekä tekemään yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa; kehottaa kaikkia valtioita ratifioimaan ja panemaan täytäntöön kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista;

30.  korostaa pitävänsä tärkeänä, että edistetään ihmisoikeuksien, myös kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien sekä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien, yleismaailmallisuutta ja jakamattomuutta Lissabonin sopimuksen 21 artiklan ja unionin ulkoisesta toiminnasta annettujen yleisten määräysten mukaisesti;

31.  korostaa tarvetta omaksua oikeusperustainen lähestymistapa ja sisällyttää ihmisoikeuksien kunnioittaminen kaikkiin EU:n toimintapolitiikkoihin, mukaan luettuina kauppaa, investointeja, julkisia palveluja, kehitysyhteistyötä ja muuttoliikettä koskeva politiikka sekä unionin yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka;

32.  muistuttaa, että sisäinen ja ulkoinen johdonmukaisuus ihmisoikeuksissa on välttämätöntä, jotta EU:n ihmisoikeuspolitiikka sen suhteissa kolmansiin maihin olisi uskottavaa, ja kehottaa EU:ta täyttämään tältä osin sitoumuksensa;

Valko-Venäjä

33.  on erittäin huolissaan siitä, että Valko-Venäjällä rajoitetaan edelleen sananvapautta sekä yhdistymisvapautta ja rauhanomaista kokoontumisvapautta; tuomitsee riippumattomien ja oppositiota edustavien toimittajien sekä ihmisoikeusaktivistien häirinnän ja pidätykset; tuomitsee kuolemanrangaistuksen jatkuvan käytön; kehottaa uusimaan Valko-Venäjän ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan toimeksiannon ihmisoikeusneuvoston 35. istunnossa ja kehottaa hallitusta tekemään täysimääräisesti yhteistyötä erityisraportoijan kanssa ja sitoutumaan kauan kaivattuihin uudistuksiin ihmisoikeuksien suojelemiseksi myös panemalla täytäntöön erityisraportoijan ja muiden ihmisoikeusmekanismien antamat suositukset;

Burundi

34.  ilmaisee syvän huolensa Burundin poliittisen tilanteen ja turvallisuustilanteen heikkenemisestä sekä siitä, että yhä useammat ihmiset ovat joutuneet pakenemaan maasta; tuomitsee Burundissa vuodesta 2015 lähtien tapahtuneet väkivaltaisuudet, jotka ovat johtaneet kuolemiin, kidutukseen, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, kuten joukkoraiskauksiin ja ahdisteluun; tuomitsee tuhansien ihmisten vangitsemisen, satojen tuhansien burundilaisten pakkosiirrot ja lehdistön- ja sananvapauden loukkaukset sekä yleisen rankaisemattomuuden tällaisista teoista; tukee Cotonoun sopimuksen 96 artiklan nojalla aloitettujen neuvottelujen epäonnistumisen jälkeen tehtyä neuvoston päätöstä keskeyttää Burundin hallinnolle myönnetty suora rahoitustuki, myös budjettituki, mutta säilyttää täysimääräinen taloudellinen tuki väestölle sekä humanitaarinen apu suorien kanavien kautta; tukee täysin Burundia käsittelevän tutkintakomission perustamista selvittämään ihmisoikeusloukkausten ja -rikkomusten väitettyjä tekijöitä maassa täydellisen vastuuvelvollisuuden takaamiseksi; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita käyttämään vaikutusvaltaansa, jotta Burundi ryhtyisi täyteen yhteistyöhön tutkintakomission sekä neuvoston ja sen mekanismien kanssa, toimisi rakentavasti tutkintakomission kanssa ja käsittelisi vakavia ihmisoikeusongelmia; kehottaa Burundin viranomaisia harkitsemaan uudelleen päätöstään vetäytyä Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta;

Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea)

35.  ilmaisee syvän huolestuneisuutensa Pohjois-Korean ihmisoikeustilanteen jatkuvasta heikkenemisestä; kehottaa Pohjois-Korean hallitusta täyttämään niihin ihmisoikeussopimuksiin, joiden osapuolena se on, perustuvat velvoitteensa ja varmistamaan, että humanitaariset järjestöt, riippumattomat ihmisoikeustarkkailijat ja Pohjois-Korean ihmisoikeustilannetta käsittelevä YK:n erityisraportoija pääsevät maahan ja voivat luottaa maan viranomaisten yhteistyöhön; kehottaa Pohjois-Koreaa sallimaan sananvapauden ja lehdistönvapauden kansallisille ja kansainvälisille tiedotusvälineille sekä sensuroimattoman pääsyn internetiin kansalaisilleen; tuomitsee kuolemanrangaistuksen järjestelmällisen ja laajamittaisen käytön Pohjois-Koreassa; kehottaa Pohjois-Korean hallitusta keskeyttämään kaikkien teloitusten täytäntöönpanon, jotta kuolemanrangaistus voidaan lakkauttaa lähitulevaisuudessa; vaatii, että Pohjois-Koreassa tehdyistä ihmisyyden vastaisista rikoksista eniten vastuussa olevat henkilöt joutuvat vastaamaan teoistaan ja saatetaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen ja että heille määrätään kohdennettuja pakotteita; tuomitsee jyrkästi ydinkokeet tarpeettomana ja vaarallisena provokaationa sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien vastaisina samoin kuin vakavana uhkana Korean niemimaan ja Koillis-Aasian alueen rauhalle ja vakaudelle; pyytää uusimaan erityisraportoijan toimeksiannon; pyytää esittämään asiantuntijaryhmän raportin YK:n yleiskokoukselle ja turvallisuusneuvostolle; suosittaa, että päätöslauselmaan sisällytetään asiantuntijaryhmän raportista keskeisiä vastuuvelvollisuutta koskevia suosituksia, joita ovat Soulin edustuston valmiuksien vahvistaminen tutkintaa ja syytteeseenpanoa koskevalla asiantuntemuksella sekä rikosoikeuden asiantuntijan nimittäminen askeleena kohti vastuuvelvollisuuden toteuttamista;

Kongon demokraattinen tasavalta

36.  tuomitsee vakavat ihmisoikeusloukkaukset, joihin turvallisuusjoukot syyllistyvät ilman mitään seuraamuksia, ja kehottaa saattamaan syylliset vastuuseen; vaatii, että erityisesti Itä-Kongon siviileihin kohdistuva raaka väkivalta, kuten naisten raiskaukset ja lasten orjuuttaminen, tutkitaan perusteellisesti; kehottaa mahdollisuuksien mukaan jatkamaan Itä-Kongossa olevien YK:n rauhanturvajoukkojen toimeksiantoa; kehottaa neuvostoa harkitsemaan olemassa olevien rajoittavien toimenpiteiden, kuten EU:n kohdennettujen pakotteiden, jatkamista, muun muassa väkivaltaisista tukahduttamistoimista ja Kongon demokraattisen tasavallan demokratiaprosessin vaarantamisesta vastuussa olevien henkilöiden matkustuskieltojen ja varojen jäädyttämisen jatkamista Cotonoun sopimuksen määräysten mukaisesti, jos väkivaltaisuudet jatkuvat; kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisia panemaan täytäntöön joulukuussa 2016 aikaansaadun sopimuksen ja pitämään vaalit joulukuuhun 2017 mennessä kansainvälisten toimijoiden tuella; kehottaa ihmisoikeusneuvostoa tarkkailemaan edelleen Kongon demokraattista tasavaltaa, kunnes maassa on pidetty vaalit ja se on siirtynyt demokratiaan, ja kannustaa ihmisoikeusvaltuutetun toimistoa tiedottamaan neuvostolle tarvittaessa Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta ja ryhtymään tarpeen mukaan tiukempiin toimiin;

Georgian alueet Abhasia ja Tskhinvali/Etelä-Ossetia

37.  on edelleen huolissaan sananvapaudesta ja tiedotusvälineiden vapaudesta sekä siitä, ettei Venäjän miehittämille Abhasian ja Tskhinvalin/Etelä-Ossetian alueille, joilla ihmisoikeusloukkaukset ovat edelleen yleisiä, päästetä ihmisiä; kehottaa vahvistamaan ihmisten välisiä yhteyksiä Georgian hallinnassa olevien alueiden ja kahden miehitetyn alueen välillä; kehottaa kunnioittamaan täysimääräisesti Georgian itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta sekä sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen loukkaamattomuutta; korostaa, että pakolaisten ja maan sisäisesti siirtymään joutuneiden henkilöiden on voitava palata turvallisesti ja arvokkuutensa säilyttäen pysyville asuinseuduilleen; kehottaa Georgian hallitusta toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä UPR-prosessissa esitettyjen suositusten seurannan ja täytäntöönpanon varmistamiseksi;

Myanmar/Burma

38.  on erittäin huolissaan tiedoista, joiden mukaan pohjoisessa Rakhinen osavaltiossa on ollut väkivaltaisia yhteenottoja, ja pitää valitettavana ihmishenkien ja toimeentulomahdollisuuksien menettämistä ja suojan puuttumista sekä sitä, että saatujen tietojen mukaan Myanmarin/Burman asevoimat ovat syyllistyneet kohtuuttomaan voimankäyttöön; kehottaa asevoimia ja turvallisuusjoukkoja lopettamaan välittömästi rohingya-väestön tappamisen, häirinnän ja raiskaukset samoin kuin heidän kotiensa polttamisen; vaatii, että Myanmarin/Burman hallitus ja siviiliviranomaiset lopettavat välittömästi rohingya-vähemmistön syrjinnän ja erottelun; kehottaa turvaamaan rohingya-väestön oikeudet ja takaamaan kaikkien Myanmarin/Burman kansalaisten turvallisuuden ja tasa-arvon; pitää myönteisenä Myanmarin/Burman hallituksen päätöstä asettaa rauha ja kansallinen sovinto keskeiseksi tavoitteeksi; panee tyytyväisenä merkille Myanmarin/Burman hallituksen ilmoituksen Rakhinen osavaltiossa äskettäin tapahtuneita väkivaltaisuuksia käsittelevän tutkintakomission perustamisesta; korostaa tarvetta ryhtyä asianmukaisiin toimiin, jotta syylliset voidaan asettaa syytteeseen ja rikkomusten uhrit saavat asianmukaisen korvauksen kärsimistään vahingoista; kehottaa Myanmarin/Burman hallitusta jatkamaan maan demokratisoimista sekä kunnioittamaan oikeusvaltioperiaatetta, sananvapautta ja perusihmisoikeuksia; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan Myanmaria/Burmaa käsittelevän erityisraportoijan toimeksiannon uusimista;

Miehitetty palestiinalaisalue

39.  on hyvin huolissaan Lähi-idän rauhanprosessin jatkuvasta pattitilanteesta ja kehottaa viipymättä jatkamaan uskottavia toimia rauhan aikaansaamiseksi; on huolissaan humanitaarisesta tilanteesta ja ihmisoikeusloukkauksista miehitetyllä palestiinalaisalueella, kuten EU:n roolista Lähi-idän rauhanprosessissa 10. syyskuuta 2015 annetussa päätöslauselmassa(3) todettiin; korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on jatkossakin osallistuttava rikkomuksista ja loukkauksista annettujen ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmien täytäntöönpanon seurantaan, ja toteaa, että näistä voidaan mainita esimerkiksi 3. heinäkuuta 2015 annettu päätöslauselma aiheesta ”Ensuring accountability and justice for all violations of international law in the occupied Palestinian territory, including East Jerusalem” (oikeuden toteutumisen ja vastuuseen saattamisen varmistaminen kansainvälisen oikeuden loukkauksista miehitetyillä palestiinalaisalueilla, Itä-Jerusalem mukaan lukien); panee merkille Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa meneillään olevan esitutkinnan; toistaa täyden tukensa Kansainväliselle rikostuomioistuimelle ja kansainväliselle rikosoikeudelliselle järjestelmälle; palauttaa tässä yhteydessä mieliin yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat(4) ja kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa raportoimaan parlamentille EU:n rahoittamien rakenteiden ja hankkeiden tuhoista ja vahingoittamisesta; korostaa, että kaikkien osapuolten on edelleen kunnioitettava Gazan tulitaukoa, ja kehottaa lopettamaan saarron; kehottaa sekä israelilaisia että palestiinalaisia välttämään toimia, jotka voivat lisätä jännitteitä, mukaan luettuina julkinen vihapuhe ja yllytys sekä yksipuoliset toimenpiteet, jotka voivat vaikuttaa neuvottelujen lopputulokseen ja vaarantaa kahden valtion ratkaisun toteutumiskelpoisuuden; korostaa, että konfliktin kestävä ratkaisu voidaan saada aikaan vain alueellisesti kaikkien asiaankuuluvien alueellisten sidosryhmien osallistuessa ja kansainvälisen yhteisön tuella;

Etelä-Sudan

40.  kehottaa kaikkia Etelä-Sudanin osapuolia lopettamaan ihmisoikeusloukkaukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset, myös sellaiset, jotka ovat kansainvälisiä rikoksia, kuten laittomat teloitukset, etnisesti kohdennettu väkivalta, konflikteihin liittyvä seksuaalinen väkivalta, esimerkiksi raiskaukset samoin kuin sukupuoleen perustuva väkivalta, lasten värväys ja käyttö, tahdonvastaiset katoamiset sekä mielivaltaiset pidätykset ja säilöönotot; toteaa, että Etelä-Sudanin hallitus allekirjoitti etenemissuunnitelmaa koskevan sopimuksen 16. maaliskuuta 2016 ja on sen jälkeen selventänyt sitoumuksiaan muiden relevanttien sidosryhmien ottamisesta mukaan kansalliseen vuoropuheluun ja kaikkien sellaisten päätösten noudattamisen jatkamisesta, joita on tehty oppositio-osapuolten ja kansallisen vuoropuhelun ohjauskomiteana toimivan 7+7-mekanismin välillä; vaatii kaikkia osapuolia noudattamaan sitoumustaan ja kehottaa jatkamaan vuoropuhelua lopullisen tulitauon aikaansaamiseksi; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan sitoutumistaan Afrikan unionin toimien tukemiseen, jotta Etelä-Sudaniin ja sen kansalle saataisiin rauha tiellä kohti sisäisesti uudistettua demokratiaa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita uusimaan ihmisoikeustoimikunnan toimeksiannon Etelä-Sudanissa, vahvistamaan sen roolia ihmisoikeusloukkausten tutkinnassa ja kartoittamaan seksuaalista väkivaltaa; kannattaa sen suositusten sisällyttämistä YK:n yleiskokoukselle ja turvallisuusneuvostolle toimitettavaan raporttiin;

Syyria

41.  tuomitsee jyrkästi julmuudet ja laajamittaiset ihmisoikeusloukkaukset sekä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset, joihin Assadin hallinnon joukot ovat syyllistyneet Venäjän ja Iranin tuella, sekä ihmisoikeusloukkaukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomukset, joihin ovat syyllistyneet valtiolliset ja valtiosta riippumattomat toimijat, muun muassa aseistetut terroristiryhmät ja erityisesti Isis/Da’esh, jonka rikoksia voidaan pitää kansanmurhana, sekä Jabhat Fateh al-Sham / al-Nusran rintama ja muut jihadistiryhmät; painottaa, että on tarpeen jatkaa kaikki osapuolet Syyriassa kattavaa tutkimusta kemiallisten aseiden käytöstä ja hävittämisestä, ja pitää valitettavana Venäjän ja Kiinan päätöstä estää YK:n turvallisuusneuvoston uusi päätöslauselma kemiallisten aseiden käytöstä; vaatii edelleen kaiken humanitaarisen avun esteetöntä pääsyä ja vastuuvelvollisuutta niille, jotka ovat syyllistyneet sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan; tukee EU:n aloitetta Syyrian tilanteen viemisestä Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi ja kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa ryhtymään toimiin tässä asiassa; kannattaa tutkintakomission valtuuttamista suorittamaan Aleppoa koskeva erityistutkimus, josta olisi raportoitava viimeistään ihmisoikeusneuvoston 34. istunnossa maaliskuussa 2017, ja pyytää esittämään raportin yleiskokoukselle ja turvallisuusneuvostolle;

Ukraina

42.  pitää valitettavana, että Venäjän jatkuvat voimatoimet ovat aiheuttaneet vakavan humanitaarisen tilanteen Donbassissa ja että ukrainalaisilta ja kansainvälisiltä humanitaarisilta järjestöiltä kielletään pääsy miehitetyille alueille; on syvästi huolissaan yli 1,5 miljoonan maan sisäisesti siirtymään joutuneen henkilön vaikeista humanitaarisista oloista; ilmaisee erittäin syvän huolensa konfliktiin liittyvästä jatkuvasta seksuaalisesta väkivallasta; on erittäin huolissaan erityisesti Krimin tataareihin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla; korostaa, että Ukraina tarvitsee lisää EU:n rahoitustukea; vakuuttaa jälleen olevansa vahvasti sitoutunut Ukrainan itsemääräämisoikeuteen, itsenäisyyteen, yhtenäisyyteen ja alueelliseen koskemattomuuteen sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä sekä sen vapaaseen ja suvereeniin valintaan jatkaa lähentymistä kohti Eurooppaa; kehottaa kaikkia osapuolia välittömästi tavoittelemaan miehitetyn Krimin niemimaan rauhanomaista palauttamista Ukrainan oikeusjärjestelmän piiriin poliittisen vuoropuhelun avulla ja noudattaen täysin kansainvälistä oikeutta; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja neuvostoa vahvistamaan Venäjän federaatioon kohdistuvaa painostusta, jotta kansainvälisille järjestöille saadaan pääsy Krimille seuraamaan alueen ihmisoikeustilannetta, kun otetaan huomioon, että niemimaalla esiintyy perusvapauksien ja ihmisoikeuksien jatkuvia räikeitä loukkauksia, ja jotta pysyvät kansainväliset seurantamekanismit ja sopimuspohjaiset mekanismit saadaan toimintaan; kehottaa lisäksi panemaan Minskin sopimuksen täysimääräisesti täytäntöön ja tukee tässä yhteydessä Venäjän vastaisten pakotteiden jatkamista, kunnes Krim on palautettu; muistuttaa, että kaikki konfliktin osapuolet ovat velvollisia toteuttamaan kaikki mahdolliset toimenpiteet valvonnassaan olevan siviiliväestön suojelemiseksi vihamielisyyksien seurauksilta; tukee ja kannustaa interaktiivista vuoropuhelua, jota ihmisoikeusneuvoston 34. istunnossa on tarkoitus käydä;

Jemen

43.  on erittäin huolissaan Jemenin katastrofaalisesta humanitaarisesta tilanteesta; vahvistaa olevansa sitoutunut tukemaan edelleen Jemeniä ja Jemenin kansaa; tuomitsee siviilien ottamisen kohteeksi ja toteaa heidän joutuneen sotivien osapuolten välillä kestämättömään tilanteeseen, kun osapuolet rikkovat kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä oikeutta; korostaa, että lasten värvääminen ja käyttö aseellisissa konflikteissa on ehdottomasti kielletty ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden nojalla ja se saattaa olla sotarikos, jos kyseessä on alle 15-vuotiaiden lasten värvääminen; kehottaa kaikkia osapuolia välittömästi vapauttamaan nämä lapset ja pidättymään heidän värväämisestään; kehottaa kaikkia osapuolia lieventämään jännitteitä ja saamaan aikaan välittömän ja kestävän tulitauon, joka johtaa osallistavaan poliittiseen neuvotteluprosessiin ratkaisun löytämiseksi konfliktiin; tukee täysin YK:n Jemenin-erityislähettilään Ismaïl Ould Cheikh Ahmedin asiaan liittyviä ponnisteluja samoin kuin lokakuussa 2016 annetun ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 33/16, jossa pyydetään YK:ta työskentelemään kansallisen riippumattoman tutkintakomission kanssa, täytäntöönpanoa sekä tukee kaikkia toimia riippumattoman kansainvälisen tutkimuksen suorittamiseksi rankaisemattomuuden ilmapiirin murtamiseksi Jemenissä; kehottaa EU:n jäsenvaltioita tukemaan tämänhetkisiä toimia, joissa ilmaistaan huolestuneisuus Jemenissä tapahtuvista rikkomuksista ja loukkauksista ja vaaditaan, että ne tutkitaan perusteellisesti ja puolueettomasti; kannustaa ihmisoikeusvaltuutettua antamaan istuntojen välisten katsausten avulla ihmisoikeusneuvostolle säännöllisesti tietoa tutkimustensa tuloksista;

o
o   o

44.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, YK:n 71. yleiskokouksen puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen pääsihteerille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0317. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0502. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0318. (4) http://www.ohchr.org/documents/issues/business/A.HRC.17.31.pdf

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. maaliskuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevien tinan, tantaalin ja volframin, niiden malmien ja kullan toimitusketjuun sovellettavan, vastuullisten tuojien omaehtoiseen vakuutukseen perustuvan unionin due diligence -järjestelmän perustamisesta (COM(2014)0111 – C7‑0092/2014 – 2014/0059(COD))

P8_TA(2017)0090 A8-0141/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0111),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0092/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 8. joulukuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0141/2015),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(1);

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan neuvoston lausuman ja komission lausumat;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, tekee siihen huomattavia muutoksia tai aikoo tehdä siihen huomattavia muutoksia;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 16. maaliskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence ‑velvoitteiden vahvistamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/821.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Neuvoston lausuma Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta sellaisia unionin tuojia koskevista toimitusketjun due diligence -velvoitteista, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevaa tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja ja kultaa

Neuvosto hyväksyy poikkeuksellisesti sen, että komissiolle siirretään valta hyväksyä delegoituja säädöksiä liitteessä I esitettyjen kynnysarvojen muuttamiseksi 1 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti, jotta varmistetaan kynnysarvojen oikea-aikainen hyväksyminen ja saavutetaan tämän asetuksen tavoitteet. Tällainen hyväksyminen ei rajoita tulevien lainsäädäntöehdotusten antamista kaupan alalla eikä ulkosuhteiden alalla kokonaisuudessaan.

Komission lausuma 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta sellaisia unionin tuojia koskevista toimitusketjun due diligence -velvoitteista, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueelta peräisin olevaa tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja ja kultaa

Komissio harkitsee sellaisia EU:n yrityksiä koskevien uusien lainsäädäntöehdotusten esittämistä, joiden toimitusketjuissa on tinaa, tantaalia ja volframia sekä kultaa sisältäviä tuotteita, jos se tulee siihen johtopäätökseen, että mineraalien vastuullista globaalia toimitusketjua koskevat EU:n markkinoiden yhteistoimet eivät riitä saamaan aikaan vastuullista toimituskäyttäytymistä tuottajamaissa, tai jos se arvioi, että sellaisten toimitusketjun loppupäässä olevien toimijoiden sitoutuminen, jotka ovat ottaneet käyttöön toimitusketjun due diligence -järjestelmiä OECD:n ohjeiden mukaisesti, on riittämätöntä.

Komission lausuma 2 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta sellaisia unionin tuojia koskevista toimitusketjun due diligence -velvoitteista, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueelta peräisin olevaa tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja ja kultaa

Käyttäessään 1 artiklan 5 kohdan nojalla saamaansa valtaa antaa delegoituja säädöksiä komissio ottaa asianmukaisesti huomioon asetuksen tavoitteet etenkin sellaisina kuin ne on esitetty johdanto-osan 1, 7, 10 ja 17 kappaleessa.

Näin toimiessaan komissio tarkastelee erityisesti erinäisiä riskejä, jotka liittyvät kullan toimitusketjujen alkupään toimintaan konfliktialueilla ja korkean riskin alueilla, ja ottaa huomioon sellaisten unionin mikro- ja pk-yritysten aseman, jotka tuovat unioniin kultaa.

Komission lausuma 3 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta sellaisia unionin tuojia koskevista toimitusketjun due diligence -velvoitteista, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueelta peräisin olevaa tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja ja kultaa

Vastauksena erityisiä suuntaviivoja koskevaan Euroopan parlamentin pyyntöön komissio haluaa kehittää tulosindikaattoreita, jotka koskevat nimenomaisesti konfliktialueiden mineraalien hankintaa. Tällaisten suuntaviivojen avulla asiaankuuluvia yrityksiä, joissa on yli 500 työntekijää ja joiden on julkistettava muita kuin taloudellisia tietoja direktiivin 2014/95/EU mukaisesti, kannustettaisiin julkistamaan tietoja tinaa, tantaalia, volframia tai kultaa sisältävistä tuotteista.

(1) Tämä kanta korvaa 20. toukokuuta 2015 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0204).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. maaliskuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista unionin puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta (uudelleen laadittu toisinto) (COM(2015)0294 – C8-0160/2015 – 2015/0133(COD))

P8_TA(2017)0091 A8-0150/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0294),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0160/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 16. syyskuuta 2015 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 10. helmikuuta 2016 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan kalatalousvaliokunnalle työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 28. tammikuuta 2016 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 20. tammikuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 104 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0150/2016),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan komission ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, tekee siihen huomattavia muutoksia tai aikoo tehdä siihen huomattavia muutoksia;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 16. maaliskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista unionin puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 199/2008 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/1004.)

(1) EUVL C 13, 15.1.2016, s. 201. (2) EUVL C 120, 5.4.2016, s. 40. (3) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. maaliskuuta 2017 yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustuslaillisista, oikeudellisista ja institutionaalisista vaikutuksista: Lissabonin sopimuksen antamat mahdollisuudet (2015/2343(INI))

P8_TA(2017)0092 A8-0042/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) V osaston,

–  ottaa huomion SEU-sopimuksen 36 artiklan Euroopan parlamentin roolista yhteisessä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa,

–  ottaa huomioon SEU-sopimuksen yhteisen puolustuspolitiikan asteittaista määrittelemistä koskevan 42 artiklan 2 kohdan, 42 artiklan 3 kohdan, 42 artiklan 6 kohdan, 42 artiklan 7 kohdan sekä 45 ja 46 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimuksiin liitetyn pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon perussopimuksiin liitetyn pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2013, 26. kesäkuuta 2015 ja 15. joulukuuta 2016 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2013, 18. marraskuuta 2014, 18. toukokuuta 2015, 27. kesäkuuta 2016 ja 14. marraskuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta,

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”EU muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä – yhteenliitetympi, kiistanalaisempi ja monimutkaisempi maailma”(1),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”EU:n keskinäistä puolustusta ja yhteisvastuuta koskevat lausekkeet: poliittinen ja operatiivinen ulottuvuus”(2),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin turvallisuusstrategiasta(3),

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman keskinäistä puolustusta koskevasta lausekkeesta (SEU:n 42 artiklan 7 kohta)(4),

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamisesta(5),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia(6),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(7) kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (”varainhoitoasetus”),

–  ottaa huomioon 12. lokakuuta 2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/1835 Euroopan puolustusviraston perussäännöstä, kotipaikasta ja sen toimintaa koskevista säännöistä(8),

–  ottaa huomioon 22. tammikuuta 2001 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/78/YUTP poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean perustamisesta(9),

–  ottaa huomioon Haagissa 8. huhtikuuta 2016, Luxemburgissa 6. syyskuuta 2015, Riiassa 6. maaliskuuta 2015, Roomassa 7. marraskuuta 2014, Ateenassa 4. huhtikuuta 2014, Vilnassa 6. syyskuuta 2013, Dublinissa 25. maaliskuuta 2013 ja Pafoksessa 10. syyskuuta 2012 pidettyjen yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsittelevien parlamenttien välisten kokousten loppupäätelmät,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, komission varapuheenjohtajan 28. kesäkuuta 2016 esittelemän Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian ”Shared Vision, Common Action: A Stronger Europe – A Global Strategy for the European Union’s Foreign and Security Policy”,

–  ottaa huomioon Washingtonissa 4. huhtikuuta 1949 allekirjoitetun Pohjois-Atlantin sopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, komission varapuheenjohtajan 14. marraskuuta 2016 esittelemän asiakirjan turvallisuutta ja puolustusta koskevasta täytäntöönpanosuunnitelmasta ”Implementation Plan on Security and Defence”,

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission varapuheenjohtajan sekä Euroopan puolustusviraston johtajan edistymiskertomuksen Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2013 antamien päätelmien täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2016 annetun Eurooppa-neuvoston ja komission puheenjohtajien sekä Pohjois-Atlantin puolustusliiton pääsihteerin yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2016 Yhdistyneessä kuningaskunnassa pidetyn kansanäänestyksen tuloksen,

–  ottaa huomioon 28:ssa Euroopan unionin jäsenvaltiossa 9.–18. huhtikuuta 2016 tehdyn Euroopan parlamentin erityiseurobarometrin tulokset,

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelmasta (COM(2016)0950),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A8‑0042/2017),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on vakaasti päättänyt määrittää yhteisen puolustuspolitiikan, joka johtaa yhteiseen puolustukseen, joka puolestaan vahvistaa unionin yhtenäisyyttä, strategista riippumattomuutta ja yhdentymistä siten, että edistetään rauhaa, turvallisuutta ja vakautta Euroopan naapurustossa ja maailmalla; toteaa, että yhteinen puolustuspolitiikka edellyttää Eurooppa-neuvoston yksimielistä päätöstä ja sen hyväksymistä kaikissa jäsenvaltioissa niiden valtiosäännön asettamien vaatimusten mukaisesti;

B.  toteaa, että uusien geopoliittisten ja geostrategisten olosuhteiden ilmestyminen – euro-atlanttisen alueen jäädessä Aasian varjoon – sekä uudet toimijat ja uusien aitojen uhkien ja toiminta-alojen ilmestyminen osoittavat, että valtiot eivät kykene torjumaan uusia riskejä yksin, ja voimien yhdistäminen on tarpeen;

C.  toteaa, että yhteisen eurooppalaisen vaihtoehdon hylkääminen turvallisuus- ja puolustusalalla aiheuttaisi yli 100 miljardin euron kustannukset vuosittain ja että EU:n tehokkuustaso on 10–15 prosenttia Yhdysvaltojen tasosta;

D.  toteaa, että maailmanlaajuisesti heikentyneet olosuhteet ovat korostaneet paremman yhteistyön, tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon merkitystä EU:n jäsenvaltioille sekä tarvetta EU:n sotilasmenojen huomattavaan lisäämiseen tätä tarkoitusta varten perustettavasta omien varojen lähteestä;

E.  toteaa, että sotilaallisen alan ja puolustusalan integraatiota koskeva tavoite juontaa juurensa jo EU:n perustajiin, joiden tavoitteena oli perustaa legitiimi yhteinen puolustusmekanismi ja ylläpitää rauhantilaa Euroopan mantereella;

F.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 21 artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 42 artiklassa määritellään selkeästi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) periaatteet ja tavoitteet samoin kuin mekanismit ja puitteet niiden saavuttamiseksi; toteaa, että näiden tavoitteiden saavuttamisessa on kuitenkin edistytty hyvin vähän, vaikka parlamentti ja komissio ovat vaatineet ja ehdottaneet niiden täytäntöönpanoa moneen kertaan;

G.  ottaa huomioon, että YTPP:n kehittäminen edellyttää ennen kaikkea jäsenvaltioiden poliittista tahtoa, jaettuja arvoja ja periaatteita sekä yhteisiä etuja ja painopisteitä sekä institutionaalisten yhteistyörakenteiden luomista; toteaa, että YTPP:n olisi oltava tosiasiallinen ja jäsennelty lisäarvoa tuottava yhteinen politiikka eikä vain jäsenvaltioiden politiikkojen yhdistelmä tai niiden pienin yhteinen nimittäjä;

H.  ottaa huomioon, että kun Ranska aktivoi SEU-sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan marraskuussa 2015, se oli osoitus kaikkien turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvien perussopimuksen määräysten potentiaalista;

I.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 42 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti EU:lla on valtuudet määrittää ja toteuttaa yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, joka käsittää unionin asteittain määriteltävän unionin yhteisen puolustuspolitiikan; ottaa huomioon, että unionin olisi käytettävä tätä toimivaltaa jäsenvaltioiden toimien koordinoinnin ja tehokkuuden parantamiseen ja täydentämiseen siten, ettei se heikennä tai syrjäytä jäsenvaltioiden toimivaltaa puolustuksen alalla;

J.  toteaa, että on olemassa Eurocorpsin kaltaisia eurooppalaisia monikansallisia rakenteita, jotka ovat esimerkkejä hyvistä käytännöistä ja jäsenvaltioiden välisestä vuosia jatkuneesta yhteistyöstä; toteaa, että näitä rakenteita voitaisiin käyttää lähtökohtana siirtymiselle kohti unionin yhteistä puolustuspolitiikkaa;

K.  ottaa huomioon, että EU:n kansalaiset odottavat EU:lta enemmän toimia puolustus- ja turvallisuusalalla; ottaa huomioon, että kesäkuussa 2016 toteutetun eurobarometri 85.1:n mukaan kaksi kolmasosaa vastanneista kansalaisista haluaisi EU:n osallistuvan vahvemmin turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin asioihin jäsenvaltioiden sitoumuksilla;

L.  toteaa, että on perustettava puolustuskulttuuri, joka auttaa varmistamaan, että EU:n kansalaisilla on selkeä kuva puolustuksen merkityksestä yhteiskunnallemme ja sen roolista vakauden, rauhanturvaamisen ja kansainvälisen turvallisuuden edistäjänä;

M.  toteaa, että on ryhdyttävä toimiin unionin turvallisuuspolitiikan toimintakyvyn ja tehokkuuden lisäämiseksi, jotta sen avulla saataisiin todellisia parannuksia Euroopan turvallisuuteen;

N.  toteaa, että Eurooppa-neuvoston olisi perustettava viipymättä Euroopan puolustusunioni, kuten parlamentti toivoo, ja unionin yhteinen puolustus; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistä puolustusta koskeva päätös valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti;

O.  toteaa, että EU:n puolustuspolitiikan olisi parannettava EU:n valmiutta vahvistaa turvallisuutta niin EU:n sisällä kuin sen ulkopuolellakin sekä lujitettava Nato-kumppanuutta ja transatlanttisia suhteita, mikä auttaisi vahvistamaan myös Natoa;

P.  toteaa, että parlamentti kannattaa aktiivisesti Euroopan puolustusunionia ja jatkaa asianmukaisten ehdotusten esittämistä tässä tarkoituksessa; katsoo, että YUTP:tä ja YTPP:tä käsittelevien parlamenttien välisten kokousten olisi oltava se foorumi, jossa toteutetaan tehokkaasti ja säännöllisesti YTPP:tä koskevaa parlamenttien välistä yhteistyötä ja määritellään asteittain unionin yhteinen puolustuspolitiikka;

Q.  ottaa huomioon, että unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ja komission varapuheenjohtaja kuulee parlamenttia säännöllisesti unionin yhteisen puolustuspolitiikan asteittaisesta määrittelemisestä, varmistaa, että parlamentin näkemykset otetaan tässä prosessissa asianmukaisesti huomioon, ja tiedottaa parlamentille Euroopan puolustusunionin perustamisessa tapahtuneesta edistymisestä;

R.  toteaa, että unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ja komission varapuheenjohtaja viittasi 2. syyskuuta 2016 Gymnichissä pidetyssä EU:n epävirallisessa ulkoministerikokouksessa antamassaan lausunnossa ”mahdollisuuksien ikkunaan”, joka jäsenvaltioilla on selkeän edistymisen aikaansaamiseksi puolustusalalla;

S.  ottaa huomioon, että komissio takaa perussopimusten sekä toimielinten niiden mukaisesti hyväksymien toimenpiteiden soveltamisen myös yhteisen ulko- ja puolustuspolitiikan alalla;

T.  toteaa, että puolustuspolitiikan olisi sisällyttävä unionin tuleviin vuotuisiin ja monivuotisiin ohjelmiin; katsoo, että komission olisi ryhdyttävä laatimaan asiaankuuluvia toimielinten välisiä sopimuksia, kuten EU:n puolustusta koskevaa valkoista kirjaa, jotta ne voidaan panna täytäntöön jo seuraavan EU:n monivuotisen rahoituskehyksen ja poliittisen kehyksen yhteydessä;

U.  ottaa huomioon, että parlamentti edustaa Euroopan kansalaisia ja toimii lainsäätäjänä ja budjettivallan käyttäjänä sekä huolehtii poliittisesta valvonnasta ja antaa neuvoja, joten sillä on keskeinen asema Euroopan puolustusunionin rakentamisessa;

V.  katsoo, että Euroopan parlamentin aktiivinen rooli sekä poliittinen tuki ja demokraattinen valvonta unionin puolustuspolitiikan määrittelemisessä ja yhteisen puolustuksen luomisessa vahvistaisi ja tehostaisi unionin edustuksellista ja demokraattista perustaa;

W.  ottaa huomioon, että EU:n globaalistrategian olisi muodostettava erittäin selkeä ja arvokas strateginen kehys yhteisen ulko- ja puolustuspolitiikan kehittämiselle tulevaisuudessa;

X.  toteaa, että ulkomailla tapahtuvat sotaharjoitukset ovat rajallisia sekä toimintasuunnitelmien että tarvittavan sotilaallisen logistiikkatuen suhteen;

Y.  toteaa, että sotaharjoituksia ei siksi voida toteuttaa ulkomailla, jos kyseisten maiden hallitukset eivät toimita joukko-osastoille tarvittavia aseita ja varusteita, kuten havaittiin Keski-Afrikan tasavallan (EUTM CAR) tai Malin (EUTM Mali) tapauksissa; toteaa, että ilman aseita ja varusteita tapahtuvat harjoituksia on mahdotonta rakentaa joukko-osastoja, jotka kykenevät toimimaan haastavissa sotaolosuhteissa;

Z.  toteaa, että eurooppalaiset sotilaat eivät tällä hetkellä saa osallistua sotilasoperaatioihin tarkkailijoina, mikä tarkoittaa sitä, etteivät he voi havaita harjoitettavien joukko-osastojen ongelmia eivätkä ratkaista mahdollisia operatiivisia ongelmia myöhemmässä vaiheessa;

AA.  toteaa, että nämä Malin ja Keski-Afrikan tasavallan joukko-osastot on perustettu taistelutoimintaa varten, mutta kun kolme vuotta on kulunut ilman asiaankuuluvia varusteita ja harjoituksia – kuten EUTM Malin tapauksessa – ne eivät ole läheskään toimintakykyisiä;

AB.  toteaa, että ilman tarvittavia aseita koulutusoperaatioita toteutetaan ulkomailla vain, jos kyseisen maan hallitus toimittaa joukko-osastoille aseita ja varusteita, joita he voivat käyttää koulutuksen päättymisen jälkeenkin;

Perustuslaillinen ja oikeudellinen kehys

1.  muistuttaa, että SEU-sopimuksen mukaisesti yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka käsittää unionin asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan, joka johtaa yhteiseen puolustukseen, kun Eurooppa-neuvosto yksimielisesti niin päättää ja kun jäsenvaltiot hyväksyvät kyseisen päätöksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan ensisijaisesti YTPP:tä koskeviin perustamissopimuksen määräyksiin ja tehostamaan pyrkimyksiään sen varmistamiseksi, että niissä määritettyjen tavoitteiden saavuttamisessa edistytään konkreettisesti;

2.  panee merkille, että Lissabonin sopimuksen YTPP:hen tuomat uudistukset ja innovaatiot muodostavat riittävän ja yhtenäisen kehyksen ja että niiden olisi näytettävä suuntaa aidosti yhteiselle politiikalle, joka perustuu jaettuihin voimavaroihin sekä koordinoituun suunnitteluun unionin tasolla; korostaa, että YTPP:n edistyminen nykyisessä institutionaalisessa ja oikeudellisessa kehyksessä riippuu enemmän jäsenvaltioiden poliittisesta tahdosta kuin oikeudellisista näkökohdista; korostaa, että SEU-sopimuksen 43 artikla kattaa kriisinhallintatehtävien koko kirjon, jonka unioni pyrkii toteuttamaan ripeästi ja päättäväisesti;

3.  kehottaa sen vuoksi korkeaa edustajaa, varapuheenjohtajaa sekä neuvostoa ja jäsenvaltioita varmistamaan SEU-sopimuksen mukaisesti, että ulkoiseen toimintaan kuuluvien eri alojen toimet ovat johdonmukaisia ja että niitä toteutetaan globaalisti ja kattavasti, sekä käyttämään kaikkia SEU-sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia ja etenkin mekanismeja, jotka sisältyvät sopimuksen 42 artiklan 6 kohtaan ja 46 artiklaan, 42 artiklassa määriteltyyn pysyvää rakenteellista yhteistyötä koskevaan pöytäkirjaan N:o 10 sekä operatiivisessa vaiheessa YTPP:tä koskevan tehtävän toteuttamisen antamista jäsenvaltioiden ryhmälle koskevaan 44 artiklaan, jotta tehtävät ja operaatiot voidaan hoitaa nopeammin, tehokkaammin ja joustavammin; painottaa, että pysyvää rakenteellista yhteistyötä koskevat säännöt on määriteltävä selkeästi;

4.  toteaa, että siltä osin kuin SEU-sopimuksessa määrätään, että neuvosto tekee YTPP:tä koskevia päätöksiä määräenemmistöllä, mikä koskee etenkin sopimuksen 45 artiklan 2 kohdan ja 46 artiklan 2 kohdan nojalla tehtäviä päätöksiä, kaikki tällaisten päätösten täytäntöönpanosta aiheutuvat menot olisi rahoitettava unionin talousarvioon menoina otettavista lisämäärärahoista; katsoo, että tähän tarvitaan lisärahoitusta tai yhteisrahoitusta jäsenvaltioilta;

5.  katsoo näin ollen, että Euroopan puolustusvirastoa (EDA) ja pysyvää rakenteellista yhteistyötä olisi kohdeltava Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tavoin unionin sui generis -toimieliminä; katsoo, että tämä edellyttää varainhoitoasetuksen muuttamista siten, että Euroopan puolustusvirasto ja pysyvä rakenteellinen yhteistyö sisällytetään asetuksen 2 artiklan b kohtaan ja luodaan niille oma pääluokka unionin talousarvioon; muistuttaa, että parlamentin olisi toimittava yhdessä neuvoston kanssa lainsäätäjänä ja budjettivallan käyttäjänä sekä huolehdittava poliittisesta valvonnasta ja annettava neuvoja perussopimuksissa määrättyjen edellytysten mukaisesti;

6.  on vakuuttunut, että SEU-sopimuksen 41 artiklan 1 kohtaa sovelletaan Euroopan puolustusviraston ja pysyvän rakenteellisen yhteistyön hallinnollisiin menoihin;

7.  toteaa, että SEU-sopimuksen 41 artiklan 2 kohtaa sovelletaan Euroopan puolustusviraston ja pysyvän rakenteellisen yhteistyön toimintamenoihin; toteaa, että SEU-sopimuksen 42 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista sotilaallisista tehtävistä aiheutuneet toimintamenot, alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneen jäsenvaltion puolustusoperaatiosta aiheutuneet toimintamenot ja toimintamenot, jotka aiheutuvat operaatioista, joissa jäsenvaltiot täyttävät SEU-sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan mukaisen auttamisvelvollisuutensa, olisi rahoitettava yhteisesti, mutta ei unionin talousarviosta; pitää myönteisenä 42 artiklan 7 kohdan keskinäistä avunantoa koskevan lausekkeen aktivointia;

8.  katsoo näin ollen, että Euroopan puolustusviraston ja pysyvän rakenteellisen yhteistyön hallinto- ja toimintamenojen rahoittaminen unionin talousarviosta on ainoa perussopimusten mukainen vaihtoehto, huolimatta siitä, että kumpikin elin voi hallinnoida jäsenvaltioiden suoraan antamia varoja;

9.  kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan Euroopan puolustusviraston ja pysyvän rakenteellisen yhteistyön hallinto- ja toimintamenojen rahoittamiseen tarvittavan lisärahoituksen unionin talousarviosta;

10.  kehottaa neuvostoa tarkistamaan tätä tarkoitusta varten päätöstä (YUTP) 2015/1835 Euroopan puolustusviraston perussäännöstä, kotipaikasta ja sen toimintaa koskevista säännöistä;

11.  katsoo, että unionin laajuisen jäsenvaltioiden keskinäisen puolustusyhteistyön syventämiseen olisi liityttävä sekä Euroopan parlamentin että kansallisten parlamenttien harjoittaman valvonnan tehostaminen;

12.  painottaa tässä yhteydessä parlamentin roolia budjettivallan käyttäjänä; on vakaasti päättänyt harjoittaa tehokkaasti Euroopan puolustusviraston ja pysyvän rakenteellisen yhteistyön parlamentaarista valvontaa ja talousarvion valvontaa perussopimusten mukaisesti;

13.  kehottaa neuvostoa ryhtymään SEU-sopimuksen 41 artiklan 3 kohdan mukaisiin toimiin ja tekemään viipymättä päätöksen käynnistysrahaston perustamisesta SEU-sopimuksen 42 artiklan 1 kohdassa ja 43 artiklassa tarkoitettuihin tehtäviin liittyvien sotilasoperaatioiden varhaisvaiheen pikaista rahoitusta silmällä pitäen;

14.  kehottaa neuvostoa ryhtymään SEU-sopimuksen 42 artiklan 2 kohdan mukaisiin konkreettisiin toimiin Euroopan armeijoiden yhdenmukaistamiseksi ja standardisoimiseksi, jotta helpotettaisiin niiden henkilöstön yhteistyötä uuden Euroopan puolustusunionin alaisuudessa unionin asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan yhtenä askeleena;

YTPP:n eurooppalainen lisäarvo

15.  korostaa, että YTPP:n tavoitteiden saavuttaminen unionin operatiivisten valmiuksien vahvistamiseksi unionin ulkopuolella toteutettavia SEU-sopimuksen mukaisia rauhanturvaamiseen, konfliktinestoon ja kansainvälisen turvallisuuden lujittamiseen liittyviä tehtäviä varten on tärkeämpää kuin koskaan turvallisuusympäristön heiketessä nopeasti; uskoo vakaasti, että EU:hun ja sen alueeseen ja kansalaisiin kohdistuvat turvallisuus- ja puolustusuhat ovat yhteisiä eikä mikään jäsenvaltio voi niitä yksin torjua; on vakuuttunut, että unionin turvallisuus ja puolustus vahvistuu, kun unioni ja jäsenvaltiot päättävät pysyä yhtenäisinä ja toimia yhdessä; katsoo, että EU:n on kehitettävä omaa turvallisuuttaan ja puolustustaan varten tehokas eurooppalainen taakanjakojärjestelmä, jollaista ei vielä toistaiseksi ole; kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan täysimääräisen poliittisen sitoutuneisuutensa tähän tavoitteeseen ja tekemään yhteistyötä sen saavuttamiseksi;

16.  korostaa, että turvallisuus- ja puolustusalalla eurooppalainen lisäarvo on ilmeinen tehokkuudessaan, sillä se antaa jäsenvaltioille lisää ja kustannustehokkaampia valmiuksia, lisää turvallisuus- ja puolustusalan yhtenäisyyttä, koordinointia ja yhteentoimivuutta sekä vahvistaa edelleen unionin yhteisvastuullisuutta, yhteenkuuluvuutta sekä strategista itsemääräämisoikeutta ja kestokykyä; kiinnittää huomiota arvioihin, jonka mukaan jokainen puolustukseen investoitu euro tuottaa voittoa 1,6-kertaisesti, erityisesti ammattitaitoisen työvoiman, tutkimuksen ja teknologian sekä viennin kautta;

17.  korostaa, että kaikkien perussopimuksissa tarjottujen mahdollisuuksien käyttäminen parantaisi kilpailukykyä ja puolustusteollisuuden toimintaa sisämarkkinoilla, edistäisi entisestään puolustusyhteistyötä myönteisillä kannustimilla ja kohdentamalla rahoitusta hankkeisiin, joita jäsenvaltiot eivät pysty toteuttamaan, vähentämällä tarpeetonta päällekkäisyyttä ja edistämällä entistä tehokkaampaa julkisten varojen käyttöä;

18.  korostaa, että YTPP:n vahvistaminen perussopimusten mukaisesti ei heikennä valtioiden täysivaltaisuutta, koska politiikkaa ohjaavat jäsenvaltiot; on vakuuttunut, että täysivaltaisuutta kunnioitetaan parhaiten puolustamalla Euroopan unionin alueellista koskemattomuutta yhteisen puolustuspolitiikan avulla;

19.  korostaa, että YTPP-operaatioiden käynnistäminen SEU-sopimuksen 44 artiklan perusteella edistää Euroopan puolustusunionin toteutumista; kehottaa EU:ta hyödyntämään 44 artiklan koko potentiaalia, jotta voidaan jatkaa ja tehostaa tällaisia operaatioita, joilla raivataan tietä operatiiviselle turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle;

20.  pitää erittäin tärkeänä kansallisten puolustusmenojen kasvattamista 2 prosenttiin EU:n BKT:stä; korostaa tämän tarkoittavan sitä, että puolustusmenot kasvaisivat tulevan vuosikymmenen loppuun mennessä lähes 100 miljardia euroa; katsoo, että tätä sysäystä olisi hyödynnettävä siten, että käynnistetään uusia strategisia yhteistyöohjelmia sekä unionin sisällä että sen ulkopuolella parantamalla kysyntä- ja tarjontapuolen rakennetta ja lisäämällä kummankin puolen tehokkuutta ja vaikuttavuutta; katsoo, että tällä lisäyksellä edistetään unionin tason tukea eurooppalaiselle puolustusalan teollisuudelle ja työpaikkojen luomiselle erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä; katsoo, että huomattava osa näistä menoista olisi kanavoitava tutkimukseen ja kehittämiseen sekä strategisiin yhteistyöohjelmiin siten, että keskitytään uusiin kaksikäyttö- ja puolustusteknologioihin, jotka ovat erittäin tärkeitä tällaisten päämäärien saavuttamisen kannalta ja saattavat tuoda lisäarvoa Euroopan unionille; huomauttaa, että näillä ylimääräisillä menoilla olisi myös varmistettava tehostettu vastuuvelvollisuus, avoimuus ja valvonta, joka koskee unionin julkisten varojen käyttöä;

21.  on vakuuttunut, että puolustukseen tehtävillä unionin investoinneilla olisi varmistettava, että kaikki jäsenvaltiot voivat osallistua sotilaallisten voimavarojensa tasapainoiseen, yhtenäiseen ja synkronoituun parantamiseen; katsoo, että tämä tarjoaa unionille strategisen tilaisuuden parantaa turvallisuuttaan ja puolustustaan;

Institutionaalinen kehys

Puolustusministerineuvosto

22.  korostaa jatkuvaa tarvetta puolustusministereistä koostuvan neuvoston perustamiselle unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan johdolla, jotta yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanoa voidaan koordinoida ja tehostaa;

Puolustusviraston johtokunta

23.  katsoo, että Euroopan puolustusviraston johtokunta, joka koostuu jäsenvaltioiden puolustusministeriöiden edustajista, on sopiva elin hoitamaan neuvonta- ja valvontatehtäviä, joita SEU-sopimuksen 42, 45 ja 46 artiklan täytäntöönpanon edellyttää;

24.  katsoo, että Euroopan puolustusviraston perussäännöstä, kotipaikasta ja sen toimintaa koskevista säännöistä annetun päätöksen (YUTP) 2015/1835 4 artiklan 4 kohta muodostaa välttämättömän ja vahvan perustan Euroopan puolustusviraston johtokunnan toiminnalle unionin kolmantena pysyvien edustajien komiteana, puolustusviraston johtokuntana; katsoo, että kun pysyvä rakenteellinen yhteistyö on aloitettu, tämän komitean olisi myös hoidettava niitä neuvonta- ja valvontatehtäviä, joita pysyvän rakenteellisen yhteistyön täytäntöönpano edellyttää;

25.  on vakuuttunut, että SEU-sopimuksen 38 artiklassa tarkoitetun poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean toimeksiantoa on tulkittava tarkasti; katsoo, että perussopimusten nojalla toimeksianto kattaa vain unionin ulkopuoliset tilanteet ja tehtävät sekä tietyt solidaarisuuslausekkeen täytäntöönpanoon liittyvät näkökohdat; ottaa erityisesti huomioon, ettei komitealle kehitettyjä työjärjestelyjä ole mukautettu SEU-sopimuksen 42 artiklan 2 kohdassa määritellyn YTPP:n osan täytäntöönpanoon;

26.  kehottaa neuvostoa tarkistamaan poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean perustamisesta tehtyä päätöstä 2001/78/YUTP sekä Euroopan puolustusviraston perussäännöstä, kotipaikasta ja sen toimintaa koskevista säännöistä tehtyä päätöstä (YUTP) 2015/1835;

Euroopan puolustusvirasto

27.  muistuttaa, että Euroopan puolustusviraston tavoitteena on tukea jäsenvaltioita puolustusvalmiuksiensa kehittämisessä sekä puolustusalan teollisen ja teknologisen perustan vahvistamisessa; korostaa, ettei Euroopan puolustusviraston potentiaalia ole hyödynnetty täysimääräisesti YTPP:n kehittämisessä ja kyseisten tavoitteiden saavuttamisessa, mikä edellyttää Euroopan puolustusviraston valmiuksien täysimääräistä hyödyntämistä; kehottaa pohtimaan viraston tulevaa roolia ja tehtäviä; kehottaa jäsenvaltioita määrittämään uudistetussa Euroopan puolustusvirastossa yhteisen tavoitetason ja sitoutumaan siihen; kehottaa vahvistamaan Euroopan puolustusviraston poliittista tukea, rahoitusta ja resursseja sekä sen koordinointia komission, jäsenvaltioiden ja muiden toimijoiden toimien kanssa erityisesti voimavarojen kehittämisen, puolustushankintojen, tutkimuksen sekä jäsenvaltioiden asevoimien yhteentoimivuuden edistämisen aloilla; toteaa, että virasto voi osarahoittaa esikaupallisia hankintoja sekä innovatiivisten ratkaisujen julkisia hankintoja yhdessä jäsenvaltioiden ja yksityisten markkinatoimijoiden kanssa;

28.  panee merkille Euroopan puolustusviraston päätöksen tarkastella uudelleen voimavarojen kehittämissuunnitelmaa EU:n globaalistrategian mukaisesti ja odottaa kiinnostuneena uutta voimavarojen kehittämissuunnitelmaa, jossa EU:n ja jäsenvaltioiden painopisteet ja tarpeet otetaan huomioon tarkoituksenmukaisemmalla tavalla;

29.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään Euroopan puolustusviraston yhteydessä voimavaroja ja puolustusmateriaalia koskevaa eurooppalaista politiikkaa SEU-sopimuksen 42 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja kehottaa komissiota ja Euroopan puolustusvirastoa tekemään ehdotuksia tästä asiasta; kehottaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komission varapuheenjohtajaa tiedottamaan parlamentille tuloksista, joita on saavutettu komission ja puolustusviraston työsuhteessa sekä näiden kahden ja Euroopan avaruusjärjestön (ESA) ja puolustusmateriaalialan yhteistyöorganisaation (OCCAR) välisessä yhteistyössä; kehottaa jäsenvaltioita panemaan asianmukaisesti täytäntöön asevientiä koskevan yhteisen kannan 2008/944/YUTP ja määrittelemään yhteisen asevientipolitiikan, jolla varmistetaan, että aseviennissä noudatetaan yhteisiä, EU:n tason kriteerejä aseiden, ampumatarvikkeiden sekä puolustusmateriaalin ja -teknologian viennistä kolmansiin maihin;

Pysyvä rakenteellinen yhteistyö

30.  kannustaa jäsenvaltioita aloittamaan mahdollisimman pikaisesti unionin puitteissa pysyvän rakenteellisen yhteistyön ja osallistumaan siihen voidakseen siten ylläpitää ja parantaa sotilaallisia voimavarojaan kehittämällä sotilasoppia ja johtajuutta, kehittämällä ja kouluttamalla henkilökuntaa, kehittämällä puolustusmateriaalia ja infrastruktuuria sekä yhteentoimivuuden ja sertifioinnin avulla; korostaa, että kaikkien puolustusyhteistyötä korkeimmalle mahdolliselle tasolle haluavien jäsenvaltioiden on tärkeää ja tarpeellista osallistua pysyvään ja tehokkaaseen rakenteelliseen yhteistyöhön; katsoo, että pysyvistä ”Euroopan integroiduista joukoista” olisi tehtävä monikansallinen joukko-osasto pysyvää rakenteellista yhteistyötä koskevan pöytäkirjan N:o 10 1 artiklan mukaisesti ja asetettava ne unionin käyttöön YTPP:n täytäntöön panemiseksi SEU-sopimuksen 42 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla; kehottaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komission varapuheenjohtajaa esittämään ehdotuksia pysyvän rakenteellisen yhteistyön käyttöönotolle vuoden 2017 ensimmäisen puoliskon aikana;

31.  katsoo, että unionin olisi yhteisymmärryksessä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa annettava säännöksiä, jotka koskevat osallistumista jäsenvaltioiden toteuttamiin voimavarojen kehittämistä koskeviin ohjelmiin; katsoo, että unionin taloudellinen tuki tällaisille ohjelmille ei saisi ylittää osallistuvien jäsenvaltioiden osuuksia;

32.  toteaa, että EU:n taisteluosastojärjestelmä olisi siirrettävä pysyvän rakenteellisen yhteistyön piiriin samalla, kun perustetaan pysyvä siviili- ja sotilasalan päämaja sekä yhtä tärkeät sotilas- ja siviilikriisinhallinnan suunnittelu- ja toteutusvoimavarat, jotka vahvistaisivat strategisen ja operatiivisen suunnittelun kaikkia vaiheita, tehostaisivat siviili- ja sotilasalan yhteistyötä sekä parantaisivat EU:n kykyä reagoida nopeasti kriiseihin; katsoo, että myös muut EU:n monikansalliset rakenteet, kuten Euroopan ilmakuljetusjohtoporras, Eurocorps ja puolustusmateriaalialan yhteistyöorganisaatio OCCAR sekä kaikki kahden- ja monenväliset sotilaallisen yhteistyön muodot pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön osallistuvien maiden keskuudessa, olisi tuotava pysyvän rakenteellisen yhteistyön alaisuuteen; katsoo, että EU:n etuoikeuksia ja koskemattomuutta olisi sovellettava näihin monikansallisiin rakenteisiin, jotka ovat osa pysyvää rakenteellista yhteistyötä;

33.  katsoo, että unionin olisi katettava kaikki EU:n taisteluosaston menot joukkojen toiminta-, valmiustila- ja vetäytymisvaiheissa;

34.  kehottaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komission varapuheenjohtajaa ja neuvostoa panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 ja nimittämään naisia ja konflikteja käsittelevän erityisedustajan;

Euroopan parlamentti

35.  korostaa, että parlamentilla olisi oltava merkittävä asema YTPP:n täytäntöönpanon tarkkailussa ja valvonnassa ja sen arvioinnissa SEU-sopimuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti; toteaa, että YUTP:tä ja YTPP:tä käsittelevästä parlamenttien välisestä kokouksesta olisi tultava foorumi, jossa toteutetaan parlamenttien välistä kuulemista ja valvotaan YTPP:n toimintaa; korostaa, että parlamenttia on kuultava konkreettisesti tärkeissä YTPP:tä koskevissa kysymyksissä, jotka liittyvät erityisesti EU:n ulkopuolisiin sotilas- ja siviilioperaatioihin ja strategisiin puolustusoperaatioihin;

36.  kehottaa tässä yhteydessä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komission varapuheenjohtajaa antamaan SEU-sopimuksen 36 artiklalle täyden oikeusvaikutuksen varmistamalla, että parlamentin näkemykset otetaan asianmukaisesti huomioon, kun parlamenttia kuullaan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeisistä näkökohdista ja perusvalinnoista osana yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa; pyytää vahvistamaan käytettävissä olevia parlamentaarisia ja poliittisia valvontamekanismeja antamalla parlamentille säännöllisemmin enemmän tietoja;

37.  kehottaa parlamenttia muuttamaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan täysivaltaiseksi parlamentin valiokunnaksi ja antamaan sille näkyvän roolin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanossa ja erityisesti puolustusmarkkinoihin liittyvien säädösten valvontaa sekä koordinoidun puolustusalan vuosikatsauksen kaltaisia menettelyjä koskevan roolin;

38.  pyytää vahvistamaan Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välistä yhteistyötä, koska sillä on ratkaiseva merkitys konkreettisten tulosten aikaansaamiselle YTPP:n alalla ja YTPP:n legitimiteetin parantamiselle; panee merkille, että tällainen yhteistyö ei saa heikentää YTPP:n täytäntöönpanoa eikä sen tavoitteiden saavuttamista unionin politiikkana;

39.  katsoo, että talousarviomenettelyihin liittyvän tehtävänsä lisäksi parlamentin olisi jatkossakin edistettävä tiettyjä aloitteita ja annettava suosituksia neuvostolle, korkealle edustajalle, varapuheenjohtajalle sekä komissiolle yhteistä turvallisuutta ja puolustusta koskevissa kysymyksissä;

EU:n ja Naton suhde

40.  kehottaa lähentämään YTPP:n ja Naton välistä suhdetta, joka tarjoaa poliittisen mahdollisuuden yhteistyölle ja täydentävyydelle kaikilla tasoilla tämän kuitenkaan rajoittamatta SEU-sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan toista alakohtaa; muistuttaa, että EU:n ja Naton välinen strateginen kumppanuus on arvioitava uudelleen ja sitä on laajennettava, jotta voidaan kehittää yhteisiä voimavaroja ja välttää toimien ja rakenteiden päällekkäisyyttä, mikä pienentää kustannuksia ja tehostaa toimintaa; kehottaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komission varapuheenjohtajaa aloittamaan välittömästi keskustelut transatlanttisten kumppaneiden kanssa, jotta selvennettäisiin sitä, mikä niiden kanta on globaalistrategiassa käsiteltäviin eri aiheisiin;

41.  kehottaa korkeaa edustajaa, varapuheenjohtajaa ja Naton pääsihteeriä analysoimaan tarkasti, mitä oikeudellisia ja poliittisia seurauksia EU:n ja Naton kumppanuuden kehittämiselle aiheutuisi, jos Yhdistynyt kuningaskunta panisi SEU-sopimuksen 50 artiklan täytäntöön;

42.  korostaa, että Berliini plus -järjestelyt olisi muotoiltava perinpohjaisesti uudelleen, jotta ne voidaan mukauttaa nykyistä strategista tilannetta vastaavaksi ja korjata myöhemmät puutteet, kuten taktisten ja operatiivisten mekanismien tehostaminen skenaarioissa, joissa sekä EU että Nato ovat läsnä, ja jotta myös Nato voi hyötyä EU:n välineistä;

Poliittiset suositukset

43.  kannattaa ehdotusta koordinoidusta puolustusalan vuosikatsauksesta, jonka yhteydessä jäsenvaltiot koordinoisivat puolustusmenojaan ja voimavarasuunnitelmiaan avoimessa prosessissa, johon osallistuisivat sekä Euroopan parlamentti että kansalliset parlamentit;

44.  kehottaa neuvostoa ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komission varapuheenjohtajaa laatimaan ensimmäisenä askeleena kohti Euroopan puolustuksessa tarvittavien valmiuksien kehittämistä turvallisuutta ja puolustusta koskevan EU:n valkoisen kirjan, joka sisältää asianmukaisen määritelmän EU:n ja sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen kohdistuvista uhista ja riskeistä sekä etenemissuunnitelman ja aikataulun ripeille toimenpiteille, joiden avulla pyritään luomaan Euroopan puolustusunioni ja tehokkaampi yhteinen puolustuspolitiikka; katsoo, että tämä valkoinen kirja olisi laadittava EU:n eri toimielinten myötävaikutuksella, sen olisi oltava mahdollisimman kattava ja sen olisi sisällettävä unionin suunnittelemat toimenpiteet;

45.  suhtautuu myönteisesti komission marraskuussa 2016 esittämään Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelmaan; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita selventämään perinpohjaisesti mahdollisen Euroopan puolustusrahaston hallinnointia, rahoitusta ja tavoitteita sekä erityisesti valmiutta ja tutkimusta koskevia ”ikkunoita”; katsoo, että toimintasuunnitelman tehokas täytäntöönpano edellyttää jäsenvaltioilta ja EU:n toimielimiltä vahvaa tukea ja poliittista sitoutumista; pitää siksi valitettavana, etteivät komissio, Euroopan puolustusvirasto ja jäsenvaltiot ole vielä suorittaneet kaikkia tehtäviä, jotka niille annettiin puolustusta koskevissa Eurooppa-neuvoston kokouksissa vuosina 2013 ja 2015;

46.  korostaa, että komission tekemissä useissa aloitteissa on otettava huomioon puolustusalan erityispiirteet (osallistumista koskevat säännöt, teollis- ja tekijänoikeudet, hallinnointi ja yhteensopivuus operatiivisten vaatimusten kanssa); katsoo, että tätä on seurattava tiiviisti kautta 2021–2027 koskevien neuvottelujen aikana erityisesti Euroopan puolustusalan tulevan tutkimusohjelman täytäntöönpanon osalta;

47.  katsoo, että turvallisuutta ja puolustusta koskeva EU:n valkoinen kirja olisi hyväksyttävä turvallisuutta ja puolustusta koskevan globaalistrategian täytäntöönpanosuunnitelman pohjalta, jotta edistetään unionin yhteisen puolustuspolitiikan asteittaista määrittelemistä; korostaa, että asiakirjassa olisi sekä käsiteltävä jäsenvaltioiden tämänhetkisiä sotilaallisia voimavaroja että analysoitava, millaista yhteistyötä tarvitaan ja miten se saavutetaan, millaisia operaatioita EU voi toteuttaa ja millaisia voimavaroja ja rahoitusta tarvitaan, samalla kun siinä tuetaan Naton ja EU:n välistä koordinointia ja yhteistyötä;

48.  kehottaa uudistamaan välittömästi Athena-järjestelmää siten, että pyritään laajentamaan sen mahdollisuuksia jakaa kustannuksia ja saada yhteistä rahoitusta ja varmistamaan operaatioihin liittyvä oikeudenmukainen kustannusten jako siten, että jäsenvaltioita kannustetaan osallistumaan joukoillaan ilman rahoitusvalmiuksista johtuvia rajoitteita; katsoo, että kyseisellä uudistuksella olisi varmistettava, että kaikki 27. maaliskuuta 2015 tehdyn neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/528 liitteissä I–IV tarkoitetut yhteiset kustannukset peritään aina Athenalta; katsoo, että uudistettua Athena-järjestelmää olisi käytettävä myös ”Euroopan yhdennettyjen puolustusvoimien” (heti kun ne perustetaan pysyvän strategisen yhteistyön puitteissa) operatiivisten menojen rahoittamiseen, EU:n taisteluosastot mukaan luettuina;

49.  vaatii täyttämään ulkomailla suoritettavien unionin sotilaskoulutusoperaatioiden toimeksiannon paikallisten kansallisten sotilasyksiköiden kouluttamisesta siten, että ne pystyvät hoitamaan sotatilanteet ja turvallisuusuhat (kapinat ja terrorismi); katsoo, että siksi niille on annettava aseet ja tarvittavat varusteet koulutusta ja paikan päällä tapahtuvaa toimintaa varten ja että niiden koulutuksesta vastaavien unionin sotilashenkilöiden olisi voitava toimia niiden mukana tarkkailijoina osallistumatta operaatioihin, jotta he voivat arvioida koulutuksen tehokkuutta ja toteuttaa tarvittaessa korjaavia toimia ja antaa uudelleenkoulutusta;

50.  korostaa tarvetta keskustella syvällisemmin unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevasta suhteesta yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevissa asioissa ja erityisesti sotilaallisten voimavarojen alalla siinä tapauksessa, että Yhdistynyt kuningaskunta päättää panna SEU-sopimuksen 50 artiklan täytäntöön; katsoo, että Northwoodissa sijaitsevan operaatioesikunnan Atalanta-operaatiota koskevia komentojärjestelyjä on uudistettava;

51.  kehottaa neuvostoa ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komission varapuheenjohtajaa varmistamaan koordinoinnin kaikilla vuorovaikutuksen tasoilla: siviili- ja sotilastoiminnan tasolla, EUH:n/komission sekä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla; suhtautuu myönteisesti globaalistrategiassa vahvistettuun sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden väliseen yhteyteen ja kehottaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komission varapuheenjohtajaa sekä komissiota varmistamaan yhtenäisyys ja varmistamaan, että turvallisuuden sisäisiä ja ulkoisia näkökohtia koordinoidaan asianmukaisesti myös hallinnon tasolla;

52.  toteaa, että EU:n on pyrittävä tehokkaammin vahvistamaan globaalia hallintotapaa, jonka vaikutukset näkyvät strategia- ja turvallisuustilanteen paranemisena; kehottaa jäsenvaltioita edistämään YK:n uudistamista sen legitimiteetin, avoimuuden, vastuumenettelyjen ja tehokkuuden lisäämiseksi; katsoo, että YK:n turvallisuusneuvostoa on uudistettava erityisesti sen kokoonpanon ja äänestysmenettelyjen osalta, jotta voidaan edistää sen valmiuksia vastata päättäväisesti maailmanlaajuisiin turvallisuushaasteisiin perinteisiä sotilaallisia keinoja laajemmin;

53.  korostaa, että inhimillinen tekijä on yksi arvokkaimmista voimavaroistamme työskennellessämme yhteisen puolustuksen toteuttamiseksi; katsoo, että tarvitaan lisää investointeja YTPP:tä koskevaan koulutukseen, kansallisiin sotilaallisiin keskuksiin perustuvan integroidun järjestelmän tavoittelu mukaan luettuna, koska koulutus on tehokas väline, jonka avulla voidaan edetä tällä alalla;

54.  katsoo, että Euroopan parlamentin tässä päätöslauselmassa esittämät näkemykset ovat SEU-sopimuksen 36 artiklassa tarkoitettuja suosituksia neuvostolle ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja komission varapuheenjohtajalle; katsoo, että unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission varapuheenjohtajan on otettava nämä suositukset asianmukaisesti huomioon kaikissa YTPP:n kehittämistä koskevissa ehdotuksissa ja neuvoston on otettava ne huomioon, kun se hyväksyy tällaisia ehdotuksia; toteaa, että näin unionin toimielinten välistä vilpitöntä yhteistyötä toteutetaan moitteettomasti;

55.  korostaa, että SEU-sopimuksen 21 artiklassa todetaan yksiselitteisesti, että unionin toiminta kansainvälisellä tasolla perustuu sen perustamisen, kehittämisen ja laajentumisen johtoajatuksena oleviin periaatteisiin, joita unioni pyrkii edistämään muualla maailmassa, ja että näitä periaatteita ovat demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen;

Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdolliset kehityskulut ja mukautukset

56.  kehottaa tulevan valmistelukunnan jäseniä

o
o   o

57.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komission varapuheenjohtajalle, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Pohjois-Atlantin puolustusliiton pääsihteerille, avaruus-, turvallisuus- ja puolustusalan EU-virastoille ja kansallisille parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0120. (2) EUVL C 419, 16.12.2015, s. 138. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0435. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0019. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0440. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0049. (7) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (8) EUVL L 266, 13.10.2015, s. 55. (9) EYVL L 27, 30.1.2001, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. maaliskuuta 2017 arktista aluetta koskevasta Euroopan unionin yhdennetystä politiikasta (2016/2228(INI))

P8_TA(2017)0093 A8-0032/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1982 tehdyn ja 16. marraskuuta 1994 lähtien voimassa olleen Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) ja Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2015 Pariisissa UNFCCC:n osapuolten 21. konferenssissa hyväksytyn sopimuksen (Pariisin sopimus) sekä Euroopan parlamentin sopimuksen ratifioinnista 4. lokakuuta 2016 suorittaman äänestyksen(1),

–  ottaa huomioon Minamatan yleissopimuksen, valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen, Göteborgin pöytäkirjan, Tukholman yleissopimuksen, Århusin yleissopimuksen ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen huippukokouksen ja YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 hyväksymän päätösasiakirjan ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”(2),

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 1972 tehdyn Unescon yleissopimuksen maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta,

–  ottaa huomioon ILO:n yleissopimuksen nro 169,

–  ottaa huomioon viiden Pohjoisen jäämeren rannikkovaltion 28. toukokuuta 2008 antaman Ilulissatin julistuksen Pohjoisen jäämeren konferenssissa Ilulissatissa Grönlannissa,

–  ottaa huomioon luonnonvarojen kehittämistä koskevista periaatteista arktisilla alueilla annetun julistuksen ”Circumpolar Inuit Declaration on Resource Development Principles in Inuit Nunaat”(3),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 13. syyskuuta 2007 hyväksymän alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen (UNDRIP) 61/295,

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät arktisia alueita koskevista kysymyksistä ja erityisesti 20. kesäkuuta 2016, 12. toukokuuta 2014, 8. joulukuuta 2009 ja 8. joulukuuta 2008 annetut päätelmät,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2016 julkaistun Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian ”Jaettu näkemys, yhteinen toiminta: vahvempi Eurooppa” sekä asiakirjan ”Yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) koskeva selvitys – EU:n painopisteet vuonna 2016”, jonka neuvosto hyväksyi 17. lokakuuta 2016,

–  ottaa huomioon komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 27. huhtikuuta 2016 antaman yhteisen tiedonannon ”Arktista aluetta koskeva Euroopan unionin yhdennetty politiikka” (JOIN(2016)0021), komission ja korkean edustajan 26. kesäkuuta 2012 antaman yhteisen tiedonannon arktista aluetta koskevan Euroopan unionin politiikan määrittelystä (JOIN(2012)0019) ja 20. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Euroopan unioni ja arktinen alue” (COM(2008)0763),

–  ottaa huomioon arktisten valtioiden kansalliset arktiset strategiat, erityisesti Tanskan kuningaskunnan (2011), Ruotsin (2011) ja Suomen (2013) strategiat sekä muiden EU:n ja muiden ETA:n jäsenmaiden strategiat,

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/137/EU Euroopan unionin sekä Grönlannin ja Tanskan kuningaskunnan välisistä suhteista,

–  ottaa huomioon Arktisen neuvoston perustamisjulistuksen ja sen nykyisen ohjelman Yhdysvaltojen puheenjohtajakaudella 2015–2017,

–  ottaa huomioon Barentsin euroarktisen alueen yhteistyön 20-vuotispäivänä 3. ja 4. kesäkuuta 2013 Kirkkoniemessä, Norjassa annetun julistuksen,

–  ottaa huomioon arktisen alueen parlamentaarikkokonferenssin (CPAR) ja Barentsin alueen parlamentaarisen konferenssin julkilausumat ja erityisesti Ulan Udessa Venäjällä 14.–16. kesäkuuta 2016 pidetyssä CPAR:in 12. kokouksessa annetun julkilausuman,

–  ottaa huomioon Brysselissä 18. helmikuuta 2013 pidetyn uudistettua pohjoista ulottuvuutta käsitelleen kolmannen ministerikokouksen yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon pohjoista ulottuvuutta käsittelevän parlamentaarisen foorumin kokouksissa Reykjavikissa, Islannissa toukokuussa 2015, Arkangelissa, Venäjällä marraskuussa 2013, Tromssassa, Norjassa helmikuussa 2011 ja Brysselissä syyskuussa 2009 hyväksytyt julkilausumat,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) hyväksymän polaarikoodin,

–  ottaa huomioon alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (MARPOL),

–  ottaa huomioon OPRC-yleissopimuksen, IOPC-rahaston ja kansainvälisen lisärahaston,

–  ottaa huomioon 21. marraskuuta 2013 yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamisesta (neuvoston Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta antaman vuosittaisen selvityksen pohjalta)(4), 12. syyskuuta 2013 yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan merellisestä ulottuvuudesta(5), 22. marraskuuta 2012 yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan roolista ilmastoon liittyvissä kriiseissä ja luonnonkatastrofeissa(6) ja 12. syyskuuta 2012 neuvoston vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta(7) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon aikaisemmat arktista aluetta koskevat päätöslauselmansa, erityisesti 12. maaliskuuta 2014 arktista aluetta koskevasta unionin strategiasta(8), 20. tammikuuta 2011 pohjoisimpien alueiden kestävästä EU-politiikasta(9) ja 9. lokakuuta 2008 arktisten alueiden hallinnasta(10) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2016 biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian väliarvioinnista(11) ja 12. toukokuuta 2016 Agenda 2030:n seurannasta ja arvioinnista(12) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon suhteista Sveitsiin ja Norjaan vastaavan sekä EU:n ja Islannin parlamentaarisessa sekavaliokunnassa ja Euroopan talousalueen (ETA) parlamentaarisessa sekavaliokunnassa toimivan valtuuskunnan (SINEEA-valtuuskunta) asiaa koskevat suositukset,

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2016 julkaistun komission Euroopan avaruusstrategian (COM(2016)0705),

–  ottaa huomioon hyljetuotteiden kaupasta 6. lokakuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2015/1775,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot (A8‑0032/2017),

A.  toteaa, että EU on globaali toimija; toteaa, että EU:lla on jo kauan ollut historiaan, maantieteeseen, talouteen ja tutkimukseen perustuvia sidoksia arktiseen alueeseen; ottaa huomioon, että kolme sen jäsenvaltioista – Ruotsi, Suomi ja Tanska – ovat arktisia maita, ottaa huomioon, että arktinen alue on kansainvälisten vesialueiden ympäröimä ja että kaikilla maailman kansalaisilla ja hallituksilla, myös EU:lla, on velvollisuus tukea arktisen alueen suojelua;

B.  ottaa huomioon, että EU:n sitoutuminen pohjoiseen alueeseen ja arktiseen alueeseen alkoi jo 1990-luvn alussa, kun se osallistui Itämeren valtioiden neuvoston (CBSS) ja Barentsin euroarktisen neuvoston (BEAC) perustamiseen ja kun komissiosta tuli niiden elinten täysjäsen;

C.  toteaa, että pohjoisen ulottuvuuden politiikka, joka vaikuttaa EU:n sisäisiin asioihin ja ulkosuhteisiin, on kehittynyt EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin väliseksi yhdenvertaiseksi kumppanuudeksi; toteaa, että pohjoisen ulottuvuuden politiikan kumppanien lisäksi tähän yhteiseen politiikkaan osallistuvat useat muut monenväliset organisaatiot, kuten Arktinen neuvosto, Itämeren valtioiden neuvosto (CBSS) ja Barentsin euroarktinen neuvosto (BEAC) Kanadan ja Yhdysvaltojen ollessa tarkkailijoina; toteaa, että politiikka kattaa laajan maantieteellisen alueen ja että sillä on käytännön alueellisen yhteistyön kautta tärkeä rooli kestävän kehityksen, kansanterveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin, kulttuurin, ympäristönsuojelun, logistiikan ja liikenteen alalla;

D.  toteaa, että EU on laatinut vähitellen arktista aluetta koskevan politiikkansa ja tehostanut sitä; toteaa, että sidosten kehittämistä ja EU:n yhteisiä etuja edistetään parhaiten hyvin koordinoitujen yhteisten keinojen avulla; toteaa, että arktiseen alueeseen liittyvät haasteet edellyttävät yhteisiä alueellisia ja kansainvälisiä toimia;

E.  ottaa huomioon, että arktisen alueen on kohdattava sille tyypilliset sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset haasteet;

F.  ottaa huomioon, että Euroopan arktinen alue on harvaan asuttua ja että asukkaat ovat levittäytyneet laajalle alueelle, jolle on tyypillistä liikenneyhteyksien, kuten teiden, rautatieyhteyksien ja idän ja lännen välisten lentoyhteyksien, puute; toteaa, että Euroopan arktinen alue kärsii liian vähäisistä investoinneista;

G.  toteaa, että arktiseen alueeseen sovelletaan laaja-alaista kansainvälistä oikeudellista kehystä;

H.  ottaa huomioon, että Arktinen neuvosto on arktisen yhteistyön ensisijainen foorumi; ottaa huomioon, että 20 vuoden olemassaolonsa ajan Arktinen neuvosto on osoittanut kykynsä ylläpitää yhteistyötä rakentavassa ja positiivisessa hengessä sekä mukautua uusiin haasteisiin ja ottaa hoitaakseen uusia vastuualueita;

I.  ottaa huomioon, että arktisen alueen valtioilla on itsemääräämisoikeus ja lainkäyttövalta maa- ja vesialueistaan; ottaa huomioon, että arktisen alueen väestön oikeuksia alueen luonnonvarojen kestävään käyttöön pyrkimisessä on kunnioitettava;

J.  toteaa, että kiinnostus arktiseen alueeseen ja sen luonnonvaroihin kasvaa alueen muuttuvan ympäristön ja luonnonvarojen niukkuuden vuoksi; toteaa, että alueen geopoliittinen merkitys kasvaa; toteaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ja kasvava kilpailu arktiselle alueelle pääsystä ja sen luonnonvaroista sekä taloudellisen toiminnan lisääntyminen ovat tuoneet riskejä alueelle, ympäristöön ja ihmisen turvallisuuteen kohdistuvat haasteet mukaan luettuina, mutta myös uusia mahdollisuuksia esimerkiksi erittäin kehittyneelle kestävälle biotaloudelle; toteaa, että ilmastonmuutoksen seurauksena avautuu uusia laivareittejä ja uudet kalastusalueet ja luonnonvarat voivat johtaa ihmisen toiminnan lisääntymiseen ja ympäristöhaasteisiin tällä alueella;

K.  toteaa, että arktinen alue on ollut jo pitkään rakentavan kansainvälisen yhteistyön vyöhyke, ja katsoo, että arktisen alueen jännitteet on säilytettävä vähäisinä;

L.  katsoo, että hyvät yhteydet, joiden avulla pohjoinen alue liitetään entistä paremmin muuhun EU:hun, ovat ennakkoehto pohjoisten kasvukeskusten kestävän ja kilpailukykyisen talouden kehittämiselle, koska sijoittajat ja sidosryhmät osoittavat yhä enemmän kiinnostusta niihin niiden hyödyntämättömien resurssien ja ekologisesta näkökulmasta keskeisen roolin vuoksi;

M.  toteaa, että vuoteen 2015 mennessä Venäjän federaatio oli perustanut ainakin kuusi uutta tukikohtaa napapiirin pohjoispuolelle, mukaan luettuina kuusi syvämerisatamaa ja kolmetoista lentokenttää, ja että se on lisännyt maavoimien läsnäoloa arktisella alueella;

N.  toteaa, että vakaat, terveet ja kestävät ekosysteemit arktisella alueella, jossa asuu elinkelpoisia yhteisöjä, ovat strategisesti tärkeitä Euroopan ja maailman poliittisen ja taloudellisen vakauden kannalta; korostaa, että arktisella alueella sijaitsee yli puolet maailman kosteikoista ja että sillä on keskeinen merkitys veden puhdistamisen kannalta; ottaa huomioon, että Eurooppa osallistuu vesien hyvän tilaa koskevien tavoitteiden saavuttamiseen Euroopan unionissa vesipolitiikan puitedirektiivin nojalla; toteaa, että arktisten sosiaalisten ekosysteemien säilyttämisen osalta toimimatta jättämisen kustannukset kasvavat eksponentiaalisesti;

O.  toteaa, että arktisen merialueen jääpeite on pienentynyt merkittävästi vuodesta 1981 lähtien ja ikiroudan alueet ovat vähenemässä, mikä aiheuttaa riskin, että suuria määriä hiilidioksidia(13) ja metaania vapautuu sattumanvaraisesti ilmakehään, lumipeite vähenee edelleen ja sulavat jäätiköt edistävät merenpinnan tason nousua maailmanlaajuisesti; toteaa, että on havaittu, että merijää katoaa jopa nopeammin kuin on ennustettu, sillä kesällä esiintyvän merijään määrä on pienentynyt yli 40 prosenttia 35 vuodessa; toteaa, että ilmastonmuutos etenee kaksi kertaa nopeammalla ja edelleen kiihtyvällä vauhdilla napa-alueilla ja että se aiheuttaa tuntemattomia ja ennakoimattomia muutoksia maailman ekosysteemeihin;

P.  toteaa, että kolme EU:n jäsenvaltiota (Tanska, Suomi ja Ruotsi) ja yksi merentakainen maa ja alue (Grönlanti) ovat kahdeksanjäsenisen Arktisen neuvoston jäseniä ja seitsemän muuta jäsenvaltiota (Ranska, Saksa, Italia, Alankomaat, Puola, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta) ovat tarkkailijoita; toteaa, että EU odottaa virallisen asemansa lopullista toteutumista Arktisen neuvoston tarkkailijana;

Q.  toteaa, että ympäristönsuojelu ja kestävä kehitys ovat kaksi tärkeintä Ottawan julistuksen periaatetta ja että kyseinen julistus loi perustan Arktiselle neuvostolle vuonna 1996;

R.  toteaa, että noin neljä miljoonaa ihmistä asuu arktisella alueella ja heistä noin kymmenen prosenttia kuuluu alkuperäiskansoihin; katsoo, että herkkää arktista ympäristöä sekä alkuperäiskansojen perusoikeuksia on kunnioitettava ja suojeltava entistä tiukemmilla suojatoimilla; toteaa, että alkuperäiskansojen ja paikallisen väestön oikeudet antaa lupa luonnonvarojen hyödyntämiseen ja osallistua sitä koskevaan päätöksentekoon on taattava; toteaa, että pilaavien aineiden ja raskasmetallien lisääntymisellä arktisella alueella on haitallisia vaikutuksia elintarvikeketjuun, sillä niitä esiintyy eläimistössä ja kasvistossa, erityisesti kaloissa, ja että tämä aiheuttaa huomattavan terveysongelman paikallisille asukkaille ja kalatuotteiden kuluttajille muualla;

S.  toteaa, että arktiset ekosysteemit, kasvit ja eläimet mukaan luettuina, ovat erityisen herkkiä häiriöille ja niiden elpymisaika on suhteellisen pitkä; toteaa, että kielteiset ympäristövaikutukset ovat usein kumulatiivisia ja peruuttamattomia ja aiheuttavat usein ulkoisia maantieteellisiä ja ekologisia vaikutuksia (esimerkiksi haittoja valtamerten ekosysteemeille);

T.  toteaa, että viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana lämpötila on kohonnut arktisella alueella noin kaksi kertaa nopeammin maapallon keskiarvoon verrattuna;

U.  toteaa, että kasvihuonekaasujen ja ilman epäpuhtauksien määrän lisääntyminen ilmakehässä vaikuttaa ilmaston muuttumiseen arktisella alueella; toteaa, että epäpuhtaudet arktisen alueen ilmastossa ovat peräisin pääasiassa Aasian, Pohjois-Amerikan ja Euroopan päästöistä, joten EU:n päästövähennystoimilla on merkittävä rooli arktisen alueen ilmastonmuutoksen torjunnassa;

V.  ottaa huomioon, että arktisen alueen meriliikenteessä raskaan polttoöljyn käytön aiheuttamat riskit ovat monilukuiset; toteaa, että öljyvuotojen tapauksessa raskas polttoöljy emulgoituu, vajoaa ja voi kulkeutua pitkiä välimatkoja, mikäli se juuttuu jäähän; toteaa, että vuotanut raskas polttoöljy aiheuttaa valtavia riskejä arktisen alueen alkuperäiskansojen elintarviketurvalle, sillä niiden toimeentulo on riippuvainen kalastuksesta ja metsästyksestä; toteaa, että raskaan polttoöljyn palaminen tuottaa rikkioksideja ja raskasmetalleja sekä suuria määriä mustaa hiiltä, joka stimuloi lämmön imeytymistä jäämassaan, nopeuttaa sulamisprosessia ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia, kun se ajautuu arktisen alueen jäähän; huomauttaa, että Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) on kieltänyt raskaiden polttoöljyjen kuljetuksen ja käytön Etelämannerta ympäröivillä vesillä;

W.  toteaa, että unionin olisi toimittava johtavassa roolissa kansainvälissä tilaisuuksissa käytävissä keskusteluissa ja neuvotteluissa, jotta varmistetaan, että kaikki toimijat ottavat vastuun kasvihuonekaasupäästöjen tai pilaavien aineiden vähentämisestä ja kohtaavat luonnonvarojen kestävän hoidon asettamat yhä kasvavat haasteet;

X.  toteaa, että ydinvoiman käytöstä jäänmurtajissa ja rannikolle sijoitetuista laitoksista johtuvat riskit olisi otettava huomioon ja minimoitava kaikissa valmiuteen ja reagointiin liittyvissä toimissa;

Y.  toteaa, että minkäänlaisen jätteen kaato arktisen alueen jääpeitteeseen ei ole missään oloissa kestävä jätehuoltoratkaisu, kuten Camp Centuryn viimeaikaiset tutkimustulokset Grönlannissa osoittivat;

Z.  katsoo, että arktista aluetta koskevissa EU:n toimissa olisi otettava entistä tarkemmin huomioon kestävän kehityksen tavoitteet, jotka EU on sitoutunut saavuttamaan vuoteen 2030 mennessä;

AA.  katsoo, että tieteelliseen tietoon ja myös paikalliseen ja alkuperäisväestön tietämykseen perustuva päätöksenteko on avainasemassa hauraan arktisen ekosysteemin suojelun, riskien vähentämisen, paikallisten yhteisöjen sopeutumisen mahdollistamisen ja kestävän kehityksen edistämisen kannalta; toteaa, että EU on johtava arktisen alueen tutkimuksen rahoittaja maailmassa ja se edistää tutkimustulostensa vapaata vaihtoa;

AB.  toteaa, että yhdistämällä tasapainoisesti toisaalta arktisen alueen teollinen asiantuntemus ja erikoistuminen ja toisaalta sitoutuminen ympäristöystävällisiin ja kestäviin kehitystavoitteisiin voidaan tarjota mahdollisuus ekologiseen innovointiin, teollisuuden symbiooseihin ja tehokkaaseen jätehuoltoon arktisella alueella ja sen myötä säilyttää sen ympäristön koskemattomuus ja mahdollisuudet uusille ja nouseville liiketoimintamahdollisuuksille ja työpaikkojen määrän kasvulle prosessissa, jolla vaikutetaan samalla myönteisesti myös nuorison työllistymiseen ja ratkaistaan väestön ikääntymiseen liittyvä haaste;

AC.  katsoo, että satelliittiviestintään liittyvät nykyiset tekniset valmiudet Euroopan unionissa Copernicus- tai Galileo-ohjelman tarjoamien palvelujen ja infrastruktuurien mukaisesti voisivat vastata arktisella alueella olevien käyttäjien tarpeisiin;

AD.  katsoo, että paikallisten yhteisöjen osallistuminen on keskeistä luonnonvarojen menestyksekkäälle hoidolle ja hauraiden ekosysteemien kestävyyden rakentamiselle;

AE.  toteaa, että arktista aluetta koskevassa päätöksenteossa on tärkeää ottaa huomioon perinteinen ja paikallinen tietämys;

AF.  katsoo, että saamelaisten, nenetsien, hantien, evenkien, tšuktšien, aleuttien, jupikkien ja inuittien kulttuureja on suojeltava UNDRIP:n mukaisesti; katsoo, että arktisen alueen alkuperäiskansoilla on oikeus käyttää kotialueensa luonnonvaroja ja sen vuoksi niiden olisi oltava osapuolia kaupallista kalastusta koskevissa tulevissa suunnitelmissa;

AG.  katsoo, että arktisella alueella kalastustoiminnassa on noudatettava alueen sääntelyä koskevia voimassa olevia kansainvälisiä sopimuksia, mukaan lukien vuoden 1920 Huippuvuoria koskevaa sopimusta, ja erityisesti sopimuksen osapuolina olevien valtioiden oikeuksia sekä perinteisiä kalastusoikeuksia;

1.  suhtautuu myönteisesti yhteiseen tiedonantoon, jossa määritellään erityistoiminta-alat ja joka on positiivinen edistysaskel kohti arktista aluetta koskevaa yhdennettyä EU:n politiikkaa ja entistä johdonmukaisempien EU:n toimintapuitteiden kehittämistä niin, että Euroopan arktinen alue on keskipisteessä; korostaa, että arktisia kysymyksiä koskevien EU:n sisäisten ja ulkoisten toimien on oltava entistä johdonmukaisempia; kehottaa komissiota laatimaan konkreettiset täytäntöönpano- ja seurantatoimet tiedonantoaan varten; toistaa vaatimuksensa johdonmukaisesta strategiasta ja EU:n toimintaa arktisella alueella koskevasta konkreettisesta toimintasuunnitelmasta, jossa arktisen alueen herkän ekosysteemin säilyttämistavoitteen olisi oltava lähtökohta;

2.  pitää myönteisenä yhteisen tiedonannon kolmea painopistealaa, nimittäin ilmastonmuutosta, kestävää kehitystä ja kansainvälistä yhteistyötä;

3.  korostaa UNCLOSin merkitystä luotaessa keskeiset monenkeskiset oikeudelliset puitteet, jotka koskevat kaikkea toimintaa valtamerillä, myös arktisella alueella, arktisen alueen mannerjalustan rajaamista ja alueen sisäisten suvereniteettikysymysten ratkaisemista aluemerillä; toteaa, että arktisella alueella on vain muutamia ratkaisemattomia lainkäyttövaltaa koskevia kysymyksiä; katsoo, että kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen arktisella alueella on olennaista; korostaa, että Pohjoisnapaa ympäröivät vedet ovat enimmäkseen kansainvälisiä vesiä; kannattaa EU:n vahvaa roolia edistettäessä tehokkaita monenkeskisiä järjestelyjä ja sääntöihin perustuvaa maailmanjärjestystä lujittamalla ja panemalla johdonmukaisesti täytäntöön asiaa koskevia kansainvälisiä, alueellisia ja kahdenvälisiä sopimuksia ja puitteita; korostaa, että EU:lla olisi oltava myönteinen rooli sellaisten sopimusten edistämisessä ja tukemisessa, joilla vahvistetaan biologisen monimuotoisuuden ja ympäristön hoitoa, jotka eivät kuulu kansallisiin oikeudenkäyttöalueisiin Pohjoisella jäämerellä; toteaa, että tämä ei koske merenkulkua eikä perinteisiä elinkeinoja; kehottaa EU:ta tekemään tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa alueen ympäristön säilyttämisen ja suojelun tukemiseksi; korostaa Arktisen neuvoston tärkeää tehtävää rakentavan yhteistyön, vähäisten jännitteiden, rauhan ja vakauden säilyttämisessä arktisella alueella;

4.  pitää myönteisenä, että Euroopan unioni on ratifioinut Pariisin sopimuksen ja sopimus tuli voimaan 4. marraskuuta 2016; kehottaa kaikkia osapuolia panemaan se täytäntöön nopeasti ja tehokkaasti; kannustaa jäsenvaltioita ratifioimaan Pariisin sopimuksen, jotta voidaan edetä kunnianhimoisissa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteissa ja ‑toimissa sekä päästökauppa-alalla että ponnistelujen jakautumisen alalla pitäen mielessä tavoitteen, jonka mukaisesti lämpötilan nousu rajoitetaan 1,5 celsiusasteeseen vuoteen 2100 mennessä;

5.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan rooliaan Pariisin sopimuksen, Minamatan yleissopimuksen, valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen, Göteborgin pöytäkirjan, Tukholman yleissopimuksen, polaarikoodin ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen kaltaisten kansainvälisten yleissopimusten tehokkaassa täytäntöönpanossa; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota pysyvien orgaanisten yhdisteiden arviointikomiteassa käynnissä olevaan kansainväliseen prosessiin, jonka tarkoituksena on luopua vaiheittain pysyvien orgaanisten yhdisteiden ja mustan hiilen käytöstä; kehottaa EU:n kumppanivaltioita tekemään samoin;

6.  tukee arktisten suojelualueiden verkoston kehittämistä ja kansanvälisten merialueiden suojelua Pohjoisnavan alueella rannikkovaltioiden talousalueiden ulkopuolella;

7.  pyytää, että kaupallisen kalastuksen kehittäminen arktisella alueella tehdään täysin alueen herkkään ja erityislaatuiseen luontoon soveltuvalla tavalla; vaatii, että ennen kuin arktisilla alueilla käynnistetään uutta kaupallista kalastustoimintaa, on tehtävä luotettavia ja ennakoivia tieteellisiä arvioita kalakannoista, jotta voidaan määrätä kalastustasot, jotka mahdollistavat pyynnin kohteena olevien kalakantojen säilyttämisen kestävän enimmäistuoton mahdollistavan tason yläpuolella eivätkä johda muiden lajien kantojen heikentymiseen tai meriympäristön vakavaan vahingoittumiseen; painottaa, että kaikkea valtamerikalastusta on säänneltävä alueellisessa kalastuksenhoitojärjestelmässä, jossa noudatetaan tieteellisiä ohjeita ja jolla on vankka valvonta- ja seurantaohjelma hallintatoimenpiteiden noudattamisen varmistamiseksi; painottaa, että yksinomaisten talousvyöhykkeiden sisällä tapahtuvan kalastuksen on täytettävä samat normit; kehottaa keskeyttämään teollisen kalastuksen, myös pohjatroolauksen, arktisilla vesillä, joilla ei ole kalastettu aiemmin;

8.  pitää myönteisinä meneillään olevia neuvotteluja arktisen alueen rannikkovaltioiden ja kansainvälisten osapuolten välisestäkansainvälisestä sopimuksesta, jonka tavoitteena on sääntelemättömän kalastuksen torjuminen arktisen alueen kansainvälisillä vesillä, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita allekirjoittamaan tämän julistuksen ja kannattamaan sen tekemistä osapuolia oikeudellisesti sitovaksi;

9.  kehottaa komissiota tukemaan ja kannustamaan arktisen alueen maita, jotta ne voivat pyrkiä lisäämään kaikkia alueen kantoja koskevaa saatavilla olevaa tietoa ja tutkimusta;

10.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan toimiaan EU:n lainsäädäntökehyksen puitteissa sopimalla kunnianhimoisista vähentämistavoitteista kansallisia päästörajoja koskevasta direktiivistä käytävissä neuvotteluissa madaltamalla paikallisia epäpuhtaustasoja puhtaan ilman toimenpidepaketin avulla, jotta voidaan vähentää kaukokulkeutuvia epäpuhtauksia ja erityisesti nokea, ja neuvottelemalla kunnianhimoisista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevista tavoitteista ja toimenpiteistä päästökaupan ja ponnistelujen jakautumisen alalla pitäen mielessä tavoitteen, jonka mukaisesti lämpötilan nousu rajoitetaan 1,5 celsiusasteeseen vuoteen 2100 mennessä;

11.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että meriluonnon monimuotoisuuden suojelua kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla koskeva Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimus, josta neuvotellaan parhaillaan, on vahva ja tehokas ja että sen avulla vahvistetaan suojeltujen merialueiden, myös merten resurssien käyttökieltoalueiden, tunnistusta, nimeämistä, hallintaa ja täytäntöönpanoa;

12.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan rooliaan biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen ja siihen liittyvien kansainvälisten sopimusten tehokkaassa täytäntöönpanossa; pitää tärkeänä, että strategisen suunnitelman mukaan, joka koskee ekosysteemejä uhkaavien haitallisten vieraslajien ja niiden leviämisreittien tunnistamista asettamista tärkeysjärjestykseen ja joka hyväksyttiin Nagoyan pöytäkirjan 10 artiklassa, kaikkien haitallisimpia vieraslajeja valvotaan tai ne tuhotaan, ja toimet kohdistetaan niiden leviämisreitteihin, jotta haitallisten vieraslajien siirtyminen ja tunkeutuminen voidaan pysäyttää, myös arktisilla alueilla;

13.  kehottaa jäsenvaltioita kieltämään fossiilisten polttoaineiden tuet, jotka alentavat energian tuotantoon käytettävien fossiilisten polttoaineiden kustannuksia, jotta fossiilisten polttoaineiden hyödyntäminen ja käyttö vähenee;

14.  kehottaa EU:ta edistämään ennalta varautumiseen perustuvia tiukkoja sääntelyvaatimuksia ympäristönsuojelun sekä öljyn turvallisen etsinnän, hyödyntämisen ja tuotannon alalla kansainvälisesti; vaatii kieltämään öljynporauksen EU:n ja ETA:n jäisillä arktisen alueen vesillä ja kehottaa EU:ta edistämään vastaavia ennalta varautumiseen perustuvia vaatimuksia Arktisessa neuvostossa ja arktisen alueen rannikkovaltioissa;

15.  pitää tärkeänä, että EU kannustaa osapuolia Minamatan yleissopimuksen pikaiseen ratifiointiin elohopeapäästöjen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi;

16.  suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen kanavoida Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) varoja ilmastotoimien valtavirtaistamiseen arktisella alueella ottaen huomioon paikalliset olot ja arktisten alueiden erityisen luonnon;

17.  korostaa, että yhä kasvavaa luonnonvarojen käyttöä arktisella alueella olisi ohjattava siten, että kunnioitetaan paikallisväestöä ja että se hyötyy tästä sekä otetaan täysi ympäristövastuu hauraasta arktisen alueen ympäristöstä; katsoo, että tämä strateginen valinta on olennainen osa EU:n arktisen alueen sitoumuksen legitiimiyden ja paikallisen tukemisen varmistamista;

18.  kehottaa komissiota ja niitä jäsenvaltioita, jotka ovat Arktisen neuvoston jäseniä tai tarkkailijoita, tukemaan työtä, jota Arktinen neuvosto tekee parhaillaan ympäristövaikutusten arviointien parissa arktisen alueen herkkien ekosysteemien säilyttämiseksi Espoon yleissopimuksen mukaisesti; korostaa ympäristövaikutusten arviointien keskeistä merkitystä kestävän taloudellisen toiminnan kehittämisen ja arktisen alueen erityisen herkkien ekosysteemien ja yhteisöjen suojelemisen kannalta; kehottaa kiinnittämään huomiota seuraaviin esimerkinomaisiin perusteisiin, joita Inuit Circumpolar Council (ICC) on esittänyt arktisella alueella toteutettavien hankkeiden arvioimiseksi:

19.  painottaa, että on tärkeää löytää keinot yritysten yhteiskuntavastuun sisällyttämiseksi arktisella alueella liiketoimintaa harjoittavien yritysten toimiin yhteistyössä yritysmaailman edustajien, kuten arktisen talousneuvoston kanssa; suosittelee, että tarkastellaan mahdollisuuksia edistää vapaaehtoisten mekanismien avulla yrityksille korkeita sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä suoritusstandardeja, esimerkiksi korostamalla ”parhaita suorituksia” arktisen alueen yritysten vastuullisuutta koskevassa luettelossa arktisen alueen yritysten investointipöytäkirjan ja YK:n Global Compact ‑aloitteen perusteella;

20.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kaikkia Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) pyrkimyksiä merenkulun päästöjen vähentämistä koskevan maailmanlaajuisen sopimuksen aikaansaamiseksi;

21.  tunnustaa jatkuvan ja riittävän rahoituksen merkityksen harvaan asutuilla pohjoisilla alueilla, koska sillä voidaan torjua pysyviä haittatekijöitä, jotka johtuvat harvasta asutuksesta, ankarista ilmasto-olosuhteista ja pitkistä etäisyyksistä;

22.  kehottaa EU:n toimielimiä ja asianomaisia jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä arktiseen alueeseen liittyvissä kysymyksissä; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat Arktisen neuvoston jäseniä, antamaan muille jäsenvaltioille ja korkealle edustajalle tietoja kaikista yhteistä etua koskevista asioista Arktisessa neuvostossa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

23.  korostaa, että EU:n on käytävä kaikkien arktisen alueen kumppaneiden kanssa toimintapoliittista vuoropuhelua, ja kehottaa tehostamaan EU:n ja Arktisen neuvoston välistä yhteistyötä pohjoisen ulottuvuuden, Barentsin euroarktisen neuvoston ja pohjoisimpien alueiden yhteistyössä mukana olevien muiden elinten puitteissa; painottaa Arktisen neuvoston tarkkailijoiden merkittävää asemaa, koska niillä on paljon kokemusta ja ne ovat pitkään osallistuneet tieteelliseen ja poliittiseen yhteistyöhön arktisella alueella; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti Arktisen neuvoston puheenjohtajavaltion ja tarkkailijoiden välillä käytävään vuoropuheluun;

24.  kannattaa voimakkaasti ajatusta siitä, että EU:lle myönnetään tarkkailijan asema Arktisessa neuvostossa; on vakuuttunut siitä, että EU:n virallisen tarkkailijan aseman täysimääräinen täytäntöönpano vaikuttaisi myönteisesti Arktisen neuvoston poliittiseen ja institutionaaliseen rooliin arktisen alueen asioita käsiteltäessä ja vahvistaisi sitä;

25.  on tyytyväinen tehostettuun koordinointiin komission ja EUH:n välillä arktisen alueen kysymyksissä; ehdottaa, että perustetaan pohjoisten alueiden toimintapolitiikoista vastaava yksikkö EUH:hon ja että EUH:n ja komission yksiköiden välistä yhteistyötä tehostetaan johdonmukaisen, koordinoidun ja yhdennetyn poliittisen lähestymistavan varmistamiseksi asiaankuuluvilla keskeisillä politiikan aloilla;

26.  panee merkille EU:n valmiudet vaikuttaa mahdollisten turvallisuushaasteiden ratkaisemiseen; kehottaa EU:ta edistämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja yhteistyössä arktisen alueen valtioiden kanssa toimia siviilialan turvallisuusmekanismien rakentamiseksi ja tehostamaan sekä luonnon että ihmisen aiheuttamien kriisien ja katastrofien hallintavalmiuksia sekä etsintä- ja pelastusinfrastruktuureja;

27.  kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että energian huoltovarmuus liittyy läheisesti ilmastonmuutokseen; katsoo, että energian huoltovarmuutta on parannettava vähentämällä EU:n riippuvuutta fossiilisista polttoaineista; korostaa, että arktisen alueen muuttuminen on yksi huomattavimmista EU:n turvallisuuteen kohdistuvista ilmastonmuutoksen vaikutuksista; korostaa, että tämän uhkia moninkertaistavan tekijän tarkastelun on perustuttava arktista aluetta koskevaan EU:n vahvistettuun strategiaan ja EU:ssa tuotettua uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevaan tehostettuun politiikkaan, jotta voidaan vähentää merkittävästi unionin riippuvuutta ulkoisista lähteistä ja parantaa sen turvallisuusasemaa;

28.  kehottaa laatimaan sellaisia toimintasuunnitelmia öljyn tahrimien luonnonvaraisten eläinten pelastamiseksi ennalta määritettyjen hyvien käytäntöjen mukaisesti kaikissa arktisen alueen valtioissa, jotka käsittävät myös vaarassa olevien haavoittuvien lajien tehokkaan arvioinnin, toteuttamiskelpoiset ennaltaehkäisevät strategiat ja toimintastrategiat niiden suojelun varmistamiseksi;

29.  korostaa rakentavaa ja pragmaattista rajat ylittävää yhteistyötä pohjoisen ulottuvuuden ja sen kumppanuuksien sekä Barentsien alueen yhteistyön puitteissa;

30.  korostaa, että on tärkeää jatkaa toimintaa ja vuoropuhelua Venäjän kanssa arktisen alueen yhteistyön ja erityisesti EU:n ja Venäjän välisen rajat ylittävän yhteistyön puitteissa huolimatta siitä, että alueelle on sijoitettu lisää Venäjän asevoimien joukkoja, tukikohtia on rakennettu ja niitä on avattu uudelleen ja että Venäjälle on perustettu arktinen sotilaspiiri; korostaa, että EU:n on edelleen puolustettava strategisia etujaan Venäjään nähden hyödyntämällä valikoivaa sitoutumista ja pyrittävä edistymään yhteistä huolta aiheuttavissa kysymyksissä, joissa on mahdollista löytää ratkaisuja yhteisiin haasteisiin ja uhkiin; kehottaa sisällyttämään tämän asian arktista aluetta koskevaan EU:n strategiaan; korostaa, että arktinen alue on olennainen osa kansainvälisten suhteiden ympäristöulottuvuutta sekä taloudellista ja poliittista ulottuvuutta;

31.  katsoo, että pohjoista ulottuvuutta koskeva politiikka tarjoaa menestyksekkään mallin vakaudesta, yhteisestä omistajuudesta ja sitoutumisesta arktisen alueen yhteistyössä; painottaa pohjoisen ulottuvuuden alakohtaisten kumppanuuksien merkitystä, erityisesti ympäristön, infrastruktuurin ja logistiikan aloilla;

32.  panee merkille, että on muodostunut EU:hun johtavia arktisia muuttoreittejä; korostaa, että muuttoreitit ja liikenteen lisääntyminen olisi otettava huomioon arktista aluetta koskevaa EU:n strategiaa laadittaessa;

33.  kehottaa jälleen EU:ta ja sen jäsenvaltioita vaalimaan aktiivisesti merenkulun ja viattoman kauttakulun vapauden periaatteita;

34.  suhtautuu myönteisesti suunnitelmiin perustaa Euroopan arktisen alueen sidosryhmien foorumi; korostaa, että on lisättävä nykyisten rahoitusvälineiden välisiä synergioita, jotta voidaan estää mahdolliset päällekkäisyydet ja maksimoida sisäisten ja ulkoisten EU:n ohjelmien välinen vuorovaikutus; toteaa, että Suomi on tarjoutunut isännöimään foorumia, jonka on määrä kokoontua ensimmäistä kertaa vuonna 2017;

35.  painottaa, että on tärkeää sisällyttää arktista aluetta koskevaan päätöksentekoon perinteinen ja paikallinen tietämys;

36.  vahvistaa jälleen EU:n tuen UNDRIP:lle; muistuttaa erityisesti sen 19 artiklasta, jonka mukaan valtiot neuvottelevat vilpittömässä mielessä ja toimivat yhteistyössä kyseisten alkuperäiskansojen kanssa näiden omien edustuselinten kautta saadakseen niiden vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen ennen kuin valtiot hyväksyvät ja panevat täytäntöön lainsäädännöllisiä tai hallinnollisia toimia, jotka voivat vaikuttaa alkuperäiskansoihin; kehottaa ottamaan erityisesti alkuperäiskansat entistä paremmin ja aikaisemmin mukaan kansalaiskeskeisen arktisen alueen politiikan laadintaan ja Arktisen neuvoston toimintaan; painottaa, että niiden ottaminen mukaan päätöksentekoon helpottaisi arktisen alueen luonnonvarojen kestävää hoitoa; korostaa, että väestön oikeudet, kulttuurit ja kielet on turvattava ja niitä on edistettävä; painottaa tarvetta kehittää arktisen alueen uusiutuvan energian lähteitä kestävällä tavalla, jossa otetaan huomioon herkkä ympäristö ja johon osallistuvat täysimääräisesti myös alkuperäiskansat;

37.  kiinnittää erityistä huomiota kestävän kehityksen tavoitteeseen 4.5, johon sisältyy sen varmistaminen, että alkuperäiskansoille taataan yhtäläinen mahdollisuus kaiken tasoiseen koulutukseen ja ammatilliseen valmennukseen, myös omilla kielillään;

38.  painottaa, että helposti saatavilla oleva, yhteentoimiva, turvallinen ja kestävä matkailu Euroopan arktisilla maaseutualueilla ja harvaan asutuilla alueilla voi lisätä yhä enemmän liiketoimintaa, joka voi puolestaan lisätä työpaikkojen määrää pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ja edistää alueen yleisesti myönteistä kehitystä; korostaa tämän vuoksi, että alueen matkailua olisi edistettävä siihen liittyvien infrastruktuuriin, tutkimukseen ja koulutukseen kohdistuvien sosiaalisten vaikutusten ja ympäristövaikutusten vuoksi;

39.  korostaa alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen roolia arktisen alueen säilymisessä elinkelpoisena ja kestävänä; kehottaa komissiota keskittymään antamaan näille yhteisöille pääsyn kaikkiin olennaisiin tietoihin EU:n sisämarkkinoiden vaatimuksista, parhaista käytännöistä ja rahoitusvälineistä; korostaa hyvin toimivien liikenne- viestintä- ja sähköverkkojen sekä satelliittipaikannuksen ja tietoliikennetekniikoiden roolia taloudellisen toiminnan aikaansaamisessa alueella; muistuttaa komissiota sen asetuksen (EU) 2015/1775 mukaisesta velvoitteesta raportoida ja tiedottaa yleisölle ja toimivaltaisille viranomaisille asetuksen säännöksistä; painottaa tarvetta sisällyttää kotoperäinen ja paikallinen tietotaito päätöksentekomenettelyihin sekä varmistaa, että alkuperäis- ja paikallisyhteisöt osallistuvat entistä tiiviimmin niihin sekä hyväksyvät ne ja sitoutuvat niihin; korostaa, että tukea ja rahoitusta tarvitaan välttämättä; ehdottaa tässä yhteydessä alkuperäiskansojen arktista edustusta Brysselissä, jotta osallistumisesta tulisi näkyvämpää; katsoo, että EU:n olisi tuettava innovatiivisen teknologian käyttöönottoa arktisella alueella arktisten uusiutuvien energialähteiden kehittämiseksi;

40.  korostaa, että uusinta tietotekniikkaa hyödyntävien kestävästi kehittyneiden ja korkeasta elämänlaadusta nauttivien yhteisöjen ylläpitäminen arktisilla alueilla on äärimmäisen tärkeää ja että EU voi olla ratkaisevassa asemassa tässä asiassa; muistuttaa, että arktisen alueen asukkailla on oikeus päättää omista elinkeinoistaan, ja ottaa huomioon heidän toiveensa alueen kestävästä kehityksestä; pyytää EUH:ta ja komissiota tehostamaan heidän kanssa käytävää vuoropuhelua ja selvittämään mahdollisuutta myöntää rahoitusta näille ryhmille ja varmistamaan, että heidän äänensä otetaan huomioon EU:ssa arktista aluetta koskevissa keskusteluissa; pitää myönteisenä alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan työtä sekä alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevän YK:n asiantuntijamekanismin työtä;

41.  korostaa, että arktista aluetta koskevan poliittisen päätöksenteon olisi perustuttava tieteeseen, kun on kyse ympäristönsuojelusta ja ilmastonmuutoksen torjumisesta;

42.  korostaa ERI-rahastojen tärkeää roolia Euroopan arktisen alueen kehittämisessä sekä kestävän kasvun ja laadukkaiden työpaikkojen luomisessa tulevaisuuteen suuntautuvilla aloilla; korostaa myös arktisen alueen luonnonvarojen vastuullisen ja kunnioittavan kehittämisen tarvetta; kiinnittää huomiota pysyviin haittoihin, joita on tasoitettava (SEUT:n 174 artikla); painottaa strategian pitkän aikavälin merkitystä eri aloille, kuten digitaalistrategialle, ilmastonmuutokselle, siniselle kasvulle jne.;

43.  painottaa, että arktisen alueen hyvillä yhteyksillä TEN–T-verkkoon, sen suunniteltuun ydinverkon laajennukseen Pohjanmeri–Itämeri-käytävän ja Skandinavia–Välimeri-käytävän osalta sekä muun tasoisten yhteyksien osalta on suuri merkitys, koska keskeinen liikenneinfrastruktuuri mahdollistaa ihmisten ja tavaroiden kestävän liikkuvuuden; muistuttaa Verkkojen Eurooppa -välineen ja Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR-rahasto) kaltaisista EU:n rahoitusmahdollisuuksista Euroopan arktisten alueiden infrastruktuurihankkeiden rahoittamisessa; panee merkille Euroopan investointipankin (EIP) merkittävän roolin tässä suhteessa; ehdottaa, että komissio kartoittaa mahdollisuuksia laajentaa kansainvälistä rahoitusyhteistyötä infrastruktuurin ja liitettävyyden kehittämiseksi, tieto- ja viestintätekniset järjestelmät mukaan luettuina;

44.  suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen, jonka mukaan arktisen alueen tutkimukseen myönnettävän rahoituksen taso Horisontti 2020 -puiteohjelmassa säilyy vähintään ennallaan, ja erityisesti sen aikomukseen tukea innovatiivisten teknologioiden käyttöönottoa; kehottaa komissiota lisäämään arktisen tutkimuksen EU-rahoitusta vuoden 2020 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä; kehottaa komissiota jatkamaan ja vahvistamaan Horisontti 2020 -puiteohjelman ja muiden rahoitusohjelmien käyttöä arktisen alueen tutkimiseen;

45.  toteaa, että arktisen alueen meriekosysteemit ovat ratkaisevassa asemassa koko maapallon luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä; toteaa, että arktisen merijään väheneminen ja muut arktisen alueen ympäristömuutokset yhdistettyinä rajalliseen tieteelliseen tietoon alueen meriluonnonvaroista edellyttävät ennalta varautumiseen perustuvaa lähestymistapaa, jonka tarkoituksena on toteuttaa asianmukaisia kansainvälisiä toimenpiteitä arktisen avomeren luonnonvarojen säilyttämisen ja kestävän käytön varmistamiseksi pitkällä ajanjaksolla;

46.  kehottaa edistämään ja helpottamaan kansainvälistä tieteellistä tutkimusyhteistyötä kaikkien arktisen alueen tutkimuksen alalla ja tutkimusinfrastruktuurien luomisessa aktiivisten sidosryhmien keskuudessa ottaen huomioon, että entistä parempi tietämys arktisesta alueesta on ensisijaisen tärkeää, jotta kaikkiin haasteisiin voidaan vastata asianmukaisella tavalla; tukee johtavien arktisten tutkimuslaitosten välistä yhteistyötä, jonka tarkoituksena on kehittää EU-PolarNet-aloitteen mukainen yhdennetty eurooppalainen napa-alueiden tutkimusohjelma, johon sisältyy perinteinen ja paikallinen tietämys; toteaa, että komissio on kutsuttu kansainväliseen napa-alueita koskevaan tiedekonferenssiin, joka järjestetään Euroopassa vuonna 2018; painottaa Atlantin valtameren tutkimusyhteenliittymässä Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa tehtävän menestyksekkään yhteistyön merkitystä;

47.  kehottaa komissiota jälleen perustamaan arktiselle alueelle EU:n arktisen tiedotuskeskuksen, jolle myönnetään riittävästi varoja, jotta voidaan varmistaa arktista aluetta koskevien tietojen ja tietämyksen tehokas saanti sekä edistää matkailua; toteaa, että tällainen EU:n arktinen tiedotuskeskus voitaisiin yhdistää nykyisiin Arktisiin keskuksiin tai johonkin muuhun arktiseen instituutioon, mikä vähentäisi ratkaisevasti kustannuksia;

48.  kehottaa keräämään järjestelmällisemmin ja pitkältä aikaväliltä arktisista tutkimushankkeista peräisin olevia tietoja; pitää valitettavana, että yksittäisten hankkeiden saavutukset usein katoavat rahoituskaudelta toiselle siirryttäessä; kehottaa komissiota pyrkimään jatkuvuuteen vuoden 2020 jälkeisten arktisen tutkimuksen puitteiden suunnittelussa;

49.  suhtautuu myönteisesti komission tukeen suojeltujen merialueiden perustamiselle arktiselle alueelle; muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita kestävän kehityksen tavoitteisiin kuuluvasta rannikko- ja merialueita koskevasta vähintään 10 prosentin suojelutavoitteesta; toteaa kuitenkin, että näitä asioita koskevan mahdollisen ehdotuksen olisi oltava johdonmukainen arktisen alueen valtioiden Arktisessa neuvostossa käymän keskustelun tuloksen kanssa; korostaa, että suojellut merialueet ovat ratkaisevan tärkeitä arktisen alueen ekosysteemien säilyttämiselle; muistuttaa, että paikallisyhteisöt on tärkeää saada osallistumaan täysimääräisesti näiden suojeltujen alueiden suunnitteluun, toteutukseen ja hoitoon;

50.  korostaa avaruusteknologioiden ja avaruuteen liittyvien tutkimustoimien merkitystä, koska ne ovat tärkeitä turvallisen meriliikenteen sekä ympäristön valvonnan ja arktisen alueen ilmastonmuutoksen seurannan kannalta; kannustaa komissiota selvittämään Euroopan avaruusstrategiaa koskevassa tiedonannossaan (COM(2016)0705) todettujen arktisen alueen muutosten valossa mahdollisuuksia lisätä EU:n tulevien ja nykyisten satelliittiohjelmien käyttöä alueella yhteistyössä Arktisen neuvoston jäsenten kanssa ja ottamaan huomioon käyttäjien tarpeet GOVSATCOM-aloitteen puitteissa; kehottaa kaikkia sidosryhmiä hyödyntämään täysimääräisesti Galileo-satelliittinavigointiohjelmaa ja Copernicus-maanseurantaohjelmaa tässä yhteydessä;

51.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan sellaisen merellisen suojelualueen perustamista Koillis-Atlantin merellisestä suojelusta tehdyn yleissopimuksen mukaisen OSPAR-komission alaisuuteen arktiselle avomerelle, jossa kielletään kaikki luonnonvaroja hyödyntävä toiminta, myös kalastus, pohjoisnapaa ympäröivillä kansainvälisillä vesillä, jotka sisältyvät OSPAR-yleissopimukseen;

52.  kehottaa komissiota tukemaan aloitteita pohjatroolien käytön kieltämiseksi ekologisesti tai biologisesti merkittävillä merialueilla ja arktisella avomerellä;

53.  pyytää, että alueen kaikenlaiselle kaupalliselle kalastukselle asetetaan uuden yhteisen kalastuspolitiikan suojelutavoitteet sekä määrällinen tavoite kantojen palauttamiseksi kestävän enimmäistuoton mahdollistavan tason yläpuolelle ja niiden siellä pitämiseksi;

54.  kehottaa EU:ta olemaan edelläkävijä sääntelemättömän kalastuksen ennaltaehkäisyssä arktisilla alueilla; katsoo, että EU:lla on tähän valtuudet, sillä jäsenvaltiot ovat mukana arktisen alueen kaikilla hallinnon tasoilla;

55.  korostaa, että EU:n kalastuslaivastot eivät saa uhata alueen biologista monimuotoisuutta; on tyytyväinen biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen mukaisten ekologisesti ja biologisesti merkittävien alueiden määrittelyyn arktisella alueella, sillä kyseessä on merkittävä prosessi arktisen alueen biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi käytännössä, ja korostaa, että on tärkeää panna täytäntöön ekosysteemipohjaiseen hallinnointiin (EBM) perustuva malli arktisen alueen rannikko-, meri- ja maaympäristöissä, kuten Arktisen neuvoston EBM-asiantuntijaryhmä on korostanut; kehottaa valtioita noudattamaan biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen ja UNCLOSin mukaisia velvoitteitaan ja luomaan suojeltujen merialueiden ja merensuojelualueiden verkoston Pohjoisella jäämerellä;

56.  suosittelee vahvasti, että kaupallisen kalastuksen edelleen kehittäminen arktisella alueella tapahtuu aluetta koskevia kansainvälisiä sopimuksia, vuoden 1920 Huippuvuoria koskeva kansainvälinen sopimus mukaan lukien, näiden sopimusten osapuolina olevien valtioiden oikeuksia sekä perinteisiä kalastusoikeuksia noudattaen;

57.  kehottaa komissiota tutkimaan arktisen alueen televiestintäinfrastruktuurin, myös satelliittien, vahvistamista ja esittämään sitä koskevia ehdotuksia tieteellisen tutkimuksen ja ilmastonseurannan tukemiseksi ja paikallisen kehityksen, navigoinnin ja meriturvallisuuden edistämiseksi;

58.  toistaa vuonna 2014 esittämänsä kehotuksen komissiolle ja jäsenvaltioille, jotta ne toteuttaisivat kaikki tarvittavat toimenpiteet helpottaakseen aktiivisesti raskaan polttoöljyn käytön ja laivojen polttoaineena kuljettamisen kieltämistä arktisilla merialueilla purjehtivissa aluksissa Kansainvälisen merenkulkujärjestön Marpol-sopimuksen ja/tai satamavaltioiden suorittaman valvonnan avulla, josta säädetään Antarktista ympäröivien vesien osalta; kehottaa komissiota sisällyttämään raskaan polttoöljyn käytöstä aiheutuvat ympäristö- ja ilmastoriskit tutkimukseensa riskeistä, joita merenkulun lisääntyminen Koillisväylällä toisi mukanaan; kehottaa komissiota riittävien kansainvälisten toimenpiteiden puuttuessa tekemään ehdotuksia, jotka koskevat EU:n satamissa arktisen alueen vesialueiden kautta tapahtuvien matkojen jälkeen tai ennen niitä poikkeaviin aluksiin sovellettavia sääntöjä, jotta voitaisiin kieltää raskaan polttoöljyn käyttö ja kuljetus;

59.  odottaa IMO:n polaarikoodin voimaantuloa vuosina 2017 ja 2018, koska se tekee arktisen alueen navigoinnista turvallisempaa; painottaa, että on tärkeää kehittää merellä työskenteleviä varten yhtenäinen pako-, evakuointi- ja pelastusjärjestelmä, jota voidaan soveltaa arktisen alueen porauslauttoihin ja aluksiin;

60.  muistuttaa, että Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) nojalla Islanti ja Norja ovat sitoutuneet ympäristön laadun säilyttämiseen ja varmistamaan luonnonvarojen kestävän käytön asiaa koskevan EU:n lainsäädännön mukaisesti;

61.  korostaa Kiinan kasvavaa kiinnostusta arktiseen alueeseen, etenkin laivareiteille pääsyn ja sen energiavarojen käyttömahdollisuuksien osalta; panee merkille Islannin ja Kiinan tekemän vapaakauppasopimuksen ja kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti vaikutuksia, joita tästä voi olla kestävälle talouskehitykselle Islannin puoleisella arktisella alueella ja myös EU:n taloudelle ja sisämarkkinoille;

62.  muistuttaa, että vuonna 2007 tehdyn EU:n ja Grönlannin välisen kalastuskumppanuussopimuksen mukaisesti EU antaa Grönlannille taloudellista tukea vastuullisen kalastuksen ja kalavarojen kestävän hyödyntämisen takaamiseksi Grönlannin talousvyöhykkeellä;

63.  kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan nopeasti vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen (HNS-yleissopimus) liitetyn vuoden 2010 pöytäkirjan ja liittymään siihen;

64.  katsoo, että parlamenttien sitoutuminen ja tiivis parlamenttien välinen yhteistyö arktisissa asioissa erityisesti asianomaisten EU:n jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien kanssa on olennaista arktista aluetta koskevien toimintapolitiikkojen täytäntöönpanon kannalta;

65.  kehottaa korkeaa edustajaa ja komissiota seuraamaan ilmastoon, ympäristönsuojeluun, merialueisiin, sosioekonomiseen kehitykseen ja turvallisuuteen liittyvää tilannetta arktisella alueella ja raportoimaan säännöllisesti parlamentille ja neuvostolle myös arktisia alueita koskevan EU:n politiikan täytäntöönpanosta;

66.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä arktisen alueen valtioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0363. (2) YK:n yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/70/1. (3) http://www.inuitcircumpolar.com/uploads/3/0/5/4/30542564/declaration_on_resource_development_a3_final.pdf (4) EUVL C 436, 24.11.2016, s. 17. (5) EUVL C 93, 9.3.2016, s. 131. (6) EUVL C 419, 16.12.2015, s. 153. (7) EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 77. (8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0236. (9) EUVL C 136 E, 11.5.2012, s. 71. (10) EUVL C 9 E, 15.1.2010, s. 41. (11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0034. (12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0224. (13) Arvioiden mukaan puolitoista miljardia tonnia hiilidioksidia on varastoituneena Arktisella alueella.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. maaliskuuta 2017 Montenegroa koskevasta komission vuoden 2016 kertomuksesta (2016/2309(INI))

P8_TA(2017)0094 A8-0050/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 19. ja 20. kesäkuuta 2003 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät sekä niiden liitteen ”Länsi-Balkanin maita koskeva Thessalonikin toimintasuunnitelma: kohti yhdentyvää Eurooppaa”,

–  ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2010 tehdyn Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Montenegron tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen(1),

–  ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2016 sijaisten tasolla järjestetyn EU:n ja Montenegron liittymiskonferenssin ja 13. joulukuuta 2016 pidetyn ministeritason kokouksen tulokset,

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät, joissa päätettiin aloittaa liittymisneuvottelut Montenegron kanssa 29. kesäkuuta 2012, ja 13. joulukuuta 2016 annetut päätelmät, joissa Montenegro sai valtuuskuntien ylivoimaisen enemmistön tuen,

–  ottaa huomioon Brysselissä 20. kesäkuuta 2016 pidetyn EU:n ja Montenegron vakautus- ja assosiaationeuvoston seitsemännen kokouksen,

–  ottaa huomioon 9. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Vuoden 2016 tiedonanto EU:n laajentumispolitiikasta” (COM(2016)0715) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Montenegro 2016 Report” (SWD(2016)0360),

–  ottaa huomioon Pariisissa 4. heinäkuuta 2016 pidetyn Länsi-Balkanin maiden huippukokouksen puheenjohtajan loppujulkilausuman sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen suositukset vuoden 2016 Pariisin-huippukokoukselle,

–  ottaa huomioon Naton jäsenvaltioiden ulkoministerien 2. joulukuuta 2015 tekemän päätöksen sekä Montenegron Natoon liittymistä koskevan 19. toukokuuta 2016 allekirjoitetun pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston vaalitarkkailuvaltuuskunnan loppuraportin 16. lokakuuta 2016 pidetyistä parlamenttivaaleista,

–  ottaa huomioon Budvassa 8. marraskuuta 2016 pidetyn EU:n ja Montenegron kansalaisyhteiskunnan yhteisen neuvoa-antavan komitean 8. kokouksen yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon EU:n ja Montenegron parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan Podgoricassa 19.–20. toukokuuta 2016 pidetyn 12. kokouksen julkilausuman ja suositukset,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Montenegrosta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0050/2017),

A.  ottaa huomioon, että euroatlanttinen integraatio on Montenegron ulkopolitiikan keskeinen painopiste;

B.  ottaa huomioon, että liittymisneuvotteluissa on jälleen edistytty; ottaa huomioon, että Montenegron katsotaan olevan nykyisin alueen maista pisimmällä liittymisprosessissa; ottaa huomioon, että oikeusvaltioon liittyvä oikeuskehys on pitkälti toteutettu ja institutionaalinen rakenne luotu;

C.  on yhä huolissaan maan kahtiajakautuneesta ilmapiiristä ja opposition boikotista parlamentissa; ottaa huomioon, että kestävä vuoropuhelu ja rakentava yhteistyö hallituskoalition ja opposition välillä ovat ratkaisevan tärkeitä edistyksen ylläpitämiseksi liittymisprosessissa;

D.  toteaa, että korruptio ja järjestäytynyt rikollisuus ovat yhä vakavia huolenaiheita;

E.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt kykenevät osallistumaan työryhmiin, myös liittymisneuvotteluihin, mutta ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä poliittiseen päätöksentekoon osallistumisensa tasoon ja tiedonsaantimahdollisuuksiinsa; pitää äärimmäisen huolestuttavana, että jotkut kansalaisyhteiskunnan aktivistit ovat joutuneet henkilökohtaisesti tiedotusvälineiden mustamaalauskampanjoiden kohteiksi;

F.  ottaa huomioon, että Montenegron edistyminen oikeusvaltioperiaatteen 23 ja 24 luvuissa on edelleen keskeistä neuvotteluprosessin yleisen etenemistahdin vuoksi;

G.  ottaa huomioon, että sananvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus ovat EU:n keskeisiä arvoja ja kaikkien demokratioiden kulmakiviä; ottaa huomioon, että Montenegron tiedotusvälineet ovat erittäin politisoituneita, että maassa harjoitetaan yhä sensuuria ja itsesensuuria ja että toimittajia painostetaan taloudellisesti ja poliittisesti;

1.  panee tyytyväisenä merkille Montenegron EU:hun yhdentymisen jatkuvan edistymisen; pitää myönteisenä, että Montenegro on edistynyt vakaasti liittymisneuvotteluissa, ja toteaa, että tähän mennessä on avattu neuvottelut 26 luvusta ja että kaksi lukua on suljettu tilapäisesti; kehottaa neuvostoa nopeuttamaan Montenegron kanssa käytäviä neuvotteluja; kannustaa avaamaan ja sulkemaan uusia lukuja liittymisneuvotteluissa vuonna 2017; suosittaa, että Montenegron hallitus hyväksyy vuosien 2017–2018 Montenegron Euroopan unioniin liittymistä koskevan ohjelman; kehottaa Montenegroa nopeuttamaan uudistusten tahtia, lisäämään toimiaan kaikkien edellytysten täyttämiseksi ja keskittymään jatkossakin liittymisprosessin perusasioihin; muistuttaa, että on tärkeää saada konkreettisia tuloksia, joiden toteutusaste on erinomainen ja kestävä, erityisesti oikeusvaltion, oikeuden sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan alalla;

2.  kiittää toimivaltaisia viranomaisia siitä, että 16. lokakuuta 2016 pidetyt parlamenttivaalit toimitettiin asianmukaisesti ja yleisesti ottaen perusvapauksia kunnioittaen; kannustaa noudattamaan kansainvälisiä normeja yhä enemmän; pitää myönteisenä, että äänestysprosentti oli korkein sitten vuoden 2002; pitää myönteisenä tarkistettua oikeudellista kehystä, jonka mukaisesti vaalit toteutettiin, mutta panee merkille, että hallinnollisia puutteita oli edelleen muun muassa keskusvaalilautakunnassa ja että vaalirekisterin virheettömyyteen ja politisoitumiseen liittyy huolenaiheita;

3.  pitää valitettavana, että internetin viestintäfoorumeja piti sulkea väliaikaisesti vaalipäivänä ja että Centre for Democratic Transition (CDT) -järjestön verkkosivusto hakkeroitiin muutama päivä ennen vaaleja, mikä vaikeutti kansalaisjärjestöjen vaalitarkkailutyötä; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia käsittelemään puutteita ja tutkimaan väitettyjä menettelyyn liittyviä säännönvastaisuuksia, kuten valtion varojen ja virka-aseman väärinkäyttöä, ja mahdollisia muita ilmoitettuja puutteita nopeasti ja avoimesti Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston antamien suositusten mukaisesti; edellyttää, että keskusvaalilautakunnan riippumattomuutta tuetaan; katsoo, että tarvitaan vaaliprosessin uudistamista, jotta voidaan saada aikaan täysi luottamus vaaliprosessiin; pitää valitettavana, että oppositio ei ole tunnustanut vaalien tuloksia; panee merkille ulkoisten toimijoiden yritykset saattaa vaaliprosessi huonoon valoon ja ongelmat, joita tästä on aiheutunut; odottaa, että uusi hallitus pitää kiinni poliittisesta sitoumuksestaan uudistaa prosessia, ja kehottaa kaikkia poliittisia puolueita ottamaan jälleen osaa rakentavaan keskusteluun;

4.  panee merkille, että näihin vaaleihin valmistauduttaessa muodostettiin ns. luotettavien vaalien hallitus; pitää myönteisenä, että tämä oli Montenegron johtama prosessi ja että eri puolueet osallistuivat siihen;

5.  panee huolestuneena merkille Venäjän väitetyt yritykset vaikuttaa Montenegron tapahtumiin, sillä ne saattaisivat entisestään horjuttaa Länsi-Balkanin vakautta; on huolissaan 16. lokakuuta 2016 sattuneista vakavista välikohtauksista, muun muassa väitetystä vallankaappausyrityksestä, ja kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa sekä komissiota seuraamaan tiiviisti toimivaltaisten viranomaisten parhaillaan tekemiä tutkimuksia; arvostaa Serbian halukkuutta tehdä yhteistyötä kyseisten tutkimusten parissa; pitää tärkeänä, että jäsenvaltioiden asiaankuuluvat yksiköt vaihtavat näitä tapahtumia koskevia tietoja muiden jäsenvaltioiden vastaavien yksiköiden, varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja komission kanssa;

6.  on edelleen syvästi huolissaan maan kärjistyneestä ilmapiiristä ja siitä, että opposition jäsenet boikotoivat parlamentin toimintaa; kehottaa oppositiota tarttumaan pääministerin tarjoamaan mahdollisuuteen osallistua hallituksen toimintaan vastineena boikotoinnin lopettamisesta; kehottaa jälleen kaikkia poliittisia voimia ryhtymään uudelleen rakentavaan keskusteluun ja yhteistyöhön Montenegron parlamentissa; kehottaa entisestään vahvistamaan parlamentin harjoittamaa liittymisprosessin seurantaa ja talousarvion valvontavalmiuksia; arvostaa parlamenttia siitä, että se osoittaa edelleen noudattavansa korkeaa avoimuuden tasoa; ilmaisee huolestumisensa kohtuuttomasta voimankäytöstä hallituksen vastaisten mielenosoitusten yhteydessä; korostaa toistamiseen, että ns. nauhoitustapauksen johdosta on ryhdyttävä asianmukaisiin jatkotoimiin; kehottaa parantamaan järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjuntaa koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanon parlamentaarista valvontaa;

7.  kehottaa hallitusta parantamaan julkisen tiedon saantia, erityisesti suurista infrastruktuurihankkeista, joita ovat esimerkiksi moottoriteiden rakentaminen, yksityistäminen, julkiset hankinnat ja oikeudelliset toimet;

8.  pitää myönteisinä uutta julkishallinnon uudistusstrategiaa vuosille 2016–2020, julkisen varainhoidon uudistusohjelmaa, uuden palkkalain voimaantuloa ja hallintomenettelyjen yksinkertaistamista; kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla julkishallinnon uudistusstrategian täytäntöönpanolle myönnetään asianmukaiset määrärahat; kehottaa osoittamaan kestävää poliittista tahtoa julkishallinnon järkiperäistämiseen myös ottaen huomioon valmistautumisen unionin jäsenyyteen; panee merkille vähäisen edistymisen hallinnollisten valmiuksien vahvistamisessa; tukee julkishallinnon täydellistä epäpolitisoitumista; pitää tärkeänä, että pidetään kiinni ansioituneisuuden, ammattimaisuuden, vastuullisuuden ja avoimuuden periaatteista ja hyvin ajoitetusta lainsäädännön vaikutusten arvioinnista ja varmistetaan, että kansalaisten oikeus hyvään hallintoon, jossa ei esiinny korruptiota, ja tiedonsaantiin toteutuu;

9.  panee merkille oikeuslaitoksen uudistuksen, jolla parannetaan myös instituutionaalisia valmiuksia; on huolissaan oikeuslaitoksen riippumattomuuteen kohdistuvasta epäasianmukaisesta vaikuttamisesta etenkin nimitettäessä tuomareita; painottaa, että olisi vahvistettava oikeuslaitoksen vastuuvelvollisuutta kehittämällä eettisten sääntöjen täytäntöönpanoa koskeva seurantajärjestelmä ja uusia kurinpitojärjestelmiä tuomareita ja syyttäjiä varten; painottaa, että on tarpeen järkiperäistää oikeudellista verkostoa ja parantaa entisestään valmiutta seurata tuomioistuinten asiasumaa ja vähentää vireillä olevien asioiden lukumäärää; kehottaa tehostamaan institutionaalista ja yksilöllistä vastuuvelvollisuutta, kun on kysymys korruptioon, rahanpesuun ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvästä syytteeseenpanosta; korostaa, että on tärkeää panna tehokkaasti täytäntöön tiedonsaantia koskevat tuomioistuimen päätökset, ja vastustaa vallitsevaa käytäntöä, jonka mukaan asiakirjat julistetaan luottamuksellisiksi, jotta niiden saatavuutta voidaan rajoittaa , vaikka se ei välttämättä olisi aiheellista; korostaa, että on tärkeää lisätä yleistä tietoisuutta nykyisistä valitusmekanismeista;

10.  panee merkille, että sotarikoksia koskevissa toimissa on edistytty jonkin verran; kehottaa kuitenkin toimivaltaisia viranomaisia huolehtimaan sotarikosten tehokkaasta tutkinnasta, syytetoimista, oikeuskäsittelystä ja rankaisemisesta sekä toimimaan rankaisemattomuuden torjumiseksi kansainvälisten normien mukaisesti, erityisesti kun on kyse komentoketjun huipulla olevista vastuullisista virkamiehistä; suhtautuu myönteisesti syytestrategian täytäntöönpanoon, kun tarkoituksena on aloittaa uusien tapausten käsittely ja saada aikaan konkreettisia tuloksia; tähdentää, että sotarikosten uhreille on varmistettava oikeussuojan esteetön saatavuus ja oikeudenmukaiset korvaukset ja on varmistettava todistajien täydellinen suojelu sotarikosoikeudenkäyntien aikana;

11.  panee huolestuneena merkille, että korruptio on edelleen yleistä monilla aloilla, mutta pitää myönteisenä korruption vastaisen kehyksen vahvistamista muun muassa sitä kautta, että tehdään korruption vastaisesta virastosta täysin toimintakykyinen ja nimitetään erityisiä korruption vastaisia syyttäjiä sekä pohditaan pitkäaikaisen erityiskoulutuksen tarvetta; pitää oleellisen tärkeänä, että varmistetaan syyttäjien riippumattomuus tutkimusten tekemisessä; korostaa korruptionvastaisen viraston poliittisesti puolueettomien, ammattimaisten ja avoimien toimien merkitystä, eritoten korkean tason korruptiotapauksissa ja poliittisten puolueiden rahoittamisessa; painottaa toistamiseen, että olisi luotava seurantarekisteri tuloksellisista tutkimuksista ja tuomioista eritoten korkean tason korruptiotapauksissa ja korruption torjumista koskevista toimenpiteistä sekä sovellettava laissa säädettyjä seuraamuksia tehokkaammin; kehottaa uutta hallitusta tekemään korruption torjunnasta yhden painopistealoistaan osoittamalla siihen riittävät henkilöresurssit ja määrärahat;

12.  kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön alakohtaiset toimintasuunnitelmat korruptiolle erityisen herkästi altistuvilla aloilla, joita ovat esimerkiksi julkiset hankinnat, yksityistäminen, kaupunkisuunnittelu, koulutus, terveydenhuolto, paikallishallinto ja poliisi; vaatii tutkimaan tehokkaasti mahdollisten väärinkäytösten paljastajien tapauksia ja varmistamaan heidän asianmukaisen suojelunsa; kehottaa sisällyttämään virkamiesten laittoman vaurastumisen Montenegron rikoslakiin; kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön Eurojustin ja Montenegron välisen yhteystyösopimuksen oikeudellisen yhteistyön parantamiseksi vakavan rikollisuuden torjunnassa; kehottaa toteuttamaan toimia väärinkäytösten paljastajien suojelun tehostamiseksi;

13.  panee merkille toimintasuunnitelman hyväksymisen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjumiseksi sekä terrorismin ennaltaehkäisyä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen lisäpöytäkirjan allekirjoittamisen; painottaa, että olisi jatkettava järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan seurantarekisterin kehittämistä erityisesti ihmiskaupan, huumekaupan ja rahanpesun osalta, jotta varmistetaan tehokkaampi virastojen välinen yhteistyö ja tehostetaan entisestään alueellista ja kansainvälistä yhteistyötä järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi; korostaa, että tarvitaan oikeuslääketieteellisiä asiantuntijoita avustamaan yleisissä tutkinnoissa;

14.  pitää myönteisenä oikeudellisen kehyksen parantamista ihmiskaupan torjumiseksi; painottaa kuitenkin, että ihmiskaupan uhrit on tunnistettava paremmin ja on parannettava heidän mahdollisuuksiaan saada apua, korvauksia ja suojelua;

15.  pitää myönteisenä uutta väkivaltaisen ääriliikehdinnän torjumista vuosina 2016–2018 koskevaa strategiaa, joka täydentää terrorismin, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ehkäisemistä ja torjuntaa koskevaa kansallista strategiaa; panee merkille, että on perustettu uusi tiedusteluyksikkö, jonka tehtävänä on tunnistaa ja seurata väkivaltaisten ääriryhmien potentiaalisia jäseniä; katsoo, että on tärkeää tunnistaa radikalisoitumisen varhaisessa vaiheessa olevat henkilöt, jotta voidaan estää väkivaltaisia ääriryhmiä rekrytoimasta heitä ja integroida heidät onnistuneesti takaisin yhteiskuntaan; pitää tärkeänä, että kaikilla tämänsuuntaisilla toimilla olisi varmistettava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien noudattaminen kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti; korostaa, että on tärkeää lisätä tietoisuutta mahdollisten terroriuhkien varalta;

16.  panee merkille, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt osallistuvat jäsenyyden valmisteluun, mutta kehottaa toimivaltaisia viranomaisia parantamaan entisestään niiden mahdollisuuksia saada EU:hun liittyvää tietoa ja varmistamaan, että kyseisten järjestöjen kuuleminen tapahtuu järkevällä tavalla aina kun se on mahdollista; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia kehittämään paremmin tukeen ja osallistumiseen perustuvan lähestymistavan kansalaisyhteiskunnan ruohonjuuritason toiminnan helpottamiseksi ja kannustamaan niiden aktiivista osallistumista koko vaaliprosessin seurantaan; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia kehittämään kansalaisyhteiskunnan järjestöille julkista rahoitusta sekä kansallisella että aluetasolla kestävämmällä, avoimemmalla ja tehokkaammalla tavalla; kehottaa asianomaisia viranomaisia luomaan edellytykset, jotka edistävät vapaaehtoistyötä ja entistä laajempaa kansalaisaktiivisuutta; on erittäin huolissaan eräisiin kansalaisyhteiskunnan järjestöjen aktivisteihin kohdistuvien mustamaalauskampanjoiden ja pelottelun jatkumisesta; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia tutkimaan ja selvittämään tällaisten tekojen syitä ja tehostamaan toimia kansalaisyhteiskunnan järjestöjen aktivistien suojelemiseksi;

17.  panee merkille, että vähemmistöjen tilanteessa on tapahtunut jonkin verran edistymistä, sillä on saatu päätökseen useita lainsäädäntöuudistuksia EU:n lainsäädäntöön ja kansainvälisiin ihmisoikeusnormeihin mukautumiseksi; pitää myönteisenä romani- ja egyptiläisyhteisöjen sosiaalista osallisuutta koskevan toimintasuunnitelman hyväksymistä vuosiksi 2016–2020; kehottaa antamaan toimintasuunnitelmalle riittävät määrärahat, jotta se voidaan panna kunnolla täytäntöön; ilmaisee huolestumisensa romaniyhteisön naisiin ja tyttöihin kohdistuvasta kaksinkertaisesta syrjinnästä sekä romaniyhteisön, egyptiläisvähemmistöjen sekä aškaalien mahdollisuuksista saada terveydenhuoltopalveluja, koulutusta, asuntoja ja työtä; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia jatkamaan toimien tehostamista hlbti-henkilöiden oikeuksien turvaamiseksi; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia lisäämään toimiaan tietoisuuden parantamiseksi syrjinnän vastaisuudesta kansalaisten keskuudessa; on edelleen huolissaan siitä, että pääsy useimpiin julkisiin rakennuksiin, kuten lääkärikeskuksiin ja yliopistojen tiedekuntien tiloihin, ei ole esteetöntä vammaisille henkilöille ja että työssä käyvien vammaisten henkilöiden määrä on edelleen hyvin vähäinen; kehottaa toteuttamaan lisätoimia Boka Kotorskan alueen monietnisen identiteetin suojelemiseksi;

18.  kehottaa lujittamaan entisestään ihmisoikeusinstituutioita, oikeusasiamies ja ihmisoikeus- ja vähemmistöministeriö mukaan luettuina; katsoo, että niiden tietoa kansainvälisistä ja eurooppalaisista ihmisoikeusnormeista ja alan lainsäädännöstä olisi lisättävä; ilmaisee huolestumisensa yhtenäisen lähestymistavan puutteesta ja rangaistusten alhaisesta tasosta ihmisoikeusrikkomusten tapauksessa;

19.  on edelleen huolissaan jatkuvasta sukupuoleen perustuvasta perheväkivallasta ja seksuaalisesta väkivallasta, syytteiden vähyydestä sekä siitä, että rikoksentekijöitä ei tuomita asianmukaisesti kansainvälisten normien mukaisesti ja että uhrien tukeminen ja suojelu on tehotonta; kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla perustetaan soveltuvia suojelupalveluja, tehostetaan toimielinten välistä koordinointia asiassa, käytetään tehokkaasti hyväksi uutta yhdennettyä perheväkivaltatapauksia koskevaa tietokantaa ja pannaan täytäntöön perheväkivallan torjuntaa vuosina 2016–2020 koskeva strategia; korostaa valtion instituutioiden työntekijöiden koulutuksen merkitystä uhrien parissa työskentelemisessä; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia takaamaan pakkoavioliittojen uhreiksi joutuneiden asianmukaisen suojelun, pitkäaikaisen majoituksen, taloudellisen tuen ja koulutusohjelmat sekä rikoksentekijöiden tehokkaan syytteeseen asettamisen ja tuomitsemisen; painottaa, että on tärkeää kannustaa naisia osallistumaan politiikkaan, myös keskeisiin päätöksentekotehtäviin, ja edistää naisten pääsyä työmarkkinoille ja parempaa edustusta työmarkkinoilla; kehottaa laatimaan toimintapolitiikan, joka auttaa tasapainottamaan työn ja perhe-elämän; panee merkille, että sukupuolten tasa-arvoa koskevan vuosien 2013–2017 toimintaohjelman täytäntöönpano jatkuu; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia budjetoimaan riittävästi varoja ohjelman täytäntöönpanemiseksi; huomauttaa, että lapsia koskevien toimien koordinoinnissa on edelleen haasteita ja lapsiin kohdistuva väkivalta on edelleen huolenaihe;

20.  kehottaa Montenegron viranomaisia ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta voidaan ehkäistä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, ihmiskauppaa ja lasten pakkoavioliittoja, joista kansalaisjärjestöt edelleen raportoivat;

21.  korostaa, että on tärkeää tehdä jatkuvasti ja vakavasti työtä Montenegron oikeusjärjestelmän yhdenmukaistamiseksi ihmisoikeuksia ja vammaisten henkilöiden vapauksia koskevien kansainvälisten oikeusnormien mukaisesti, jotta varmistetaan oikeusvaltioperiaatteen sekä perustuslaki- ja laillisuusperiaatteen noudattaminen;

22.  on edelleen huolissaan ilmaisunvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden tilasta Montenegrossa ja siitä, että hallitus ei ole tutkinut tehokkaasti toimittajia vastaan kohdistettuja hyökkäyksiä; kehottaa jälleen toimivaltaisia viranomaisia ratkaisemaan pitkään käsiteltävinä olleet toimittajiin kohdistuvaa väkivaltaa, pelottelua ja uhkailua koskevat tapaukset, toteuttamaan toimia media-ammattilaisten suojelemiseksi ja turvallisen ympäristön luomiseksi vapaalle ja tutkivalle journalismille; ilmaisee huolestumisensa myös hyökkäyksistä, joihin poliisi on syyllistynyt, ja viimeaikaisista painostus- ja pelottelutapauksista toimittajia kohtaan, kuten mustamaalauskampanjoista, fyysisistä hyökkäyksistä ja uhkailusta, sekä puuttumisesta tiedotusvälineiden toimintaan hallituksenvastaisissa mielenilmauksissa esimerkiksi suorittamalla mielivaltaisia pidätyksiä ja takavarikoimalla työskentelyvälineitä; ilmaisee huolensa jatkuvasta asianmukaisen tutkinnan puutteesta näiden hyökkäysten ja tapausten ratkaisemisen yhteydessä; panee merkille, että kunnianloukkaustapausten määrä on edelleen korkea; vaatii, että valtion mainonnan yksityisessä mediassa on oltava avointa, Montenegron rikoslakia on muutettava ja on otettava käyttöön uusia rikosoikeudellisia toimenpiteitä, joilla pyritään estämään toimittajiin heidän ammattinsa harjoittamisen takia kohdistetut iskut ja rankaisemaan niistä; panee merkille oikeudelliset toimenpiteet, joilla lisätään julkisen palvelun yleisradioyhtiön RTCG:n taloudellista riippumattomuutta ja kestävyyttä, ja kehottaa toteuttamaan lisätoimia sen riippumattomuuden, myös toimituksellisen riippumattomuuden, varmistamiseksi; painottaa tarvetta tukea ja vahvistaa nykyisiä itsesääntelymekanismeja; korostaa, että toimittajia koskevia tarkistettuja eettisiä sääntöjä on sovellettava tehokkaasti ja yhdenmukaisesti koko mediayhteisössä; kehottaa EU:n edustuston ja jäsenvaltioiden lähetystöjen tarkkailijoita osallistumaan tarvittaessa säännöllisemmin toimittajien ja media-alan ammattilaisten vastaisiin oikeudenkäynteihin;

23.  panee merkille, että vuoden 2016 vaaleissa keskusvaalilautakunta rajoitti tiedotusvälineiden pääsyä vaaleihin; kehottaa panemaan täytäntöön Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston vaalitarkkailuvaltuuskunnan loppuraportissa vuonna 2016 esitetyt tiedotusvälineitä koskevat suositukset;

24.  panee merkille talouden myönteisen kehityksen; kehottaa kuitenkin uutta hallitusta ryhtymään toimiin julkisen talouden kestävyyden takaamiseksi samalla, kun vahvistetaan sosiaalisia oikeuksia ja kuluttajansuojaa, ja käynnistämään liiketoiminta- ja investointi-ilmapiirin parantamiseksi uusia rakenneuudistuksia, joilla luodaan työpaikkoja ja kasvua ja rakennetaan entistä monipuolisempi talous, muun muassa harmaan talouden supistamiseen tähtäävillä toimenpiteillä, ja painottamaan tarvetta torjua tehokkaasti veronkiertoa; panee tyytyväisenä merkille 19 luvun avaamisen ja on vahvasti sitä mieltä, että se on paras tapa kannustaa hallitusta vauhdittamaan sosiaalista osallisuutta ja köyhyyden vähentämistä sekä harmaan talouden supistamista koskevaa työtään; kehottaa järkiperäistämään julkisia menoja ja tehostamaan toimenpiteitä oikeusvaltion vahvistamiseksi ja sopimusten noudattamisen valvonnan tehostamiseksi; kehottaa pureutumaan voimakkaisiin ulkoisiin epätasapainoihin ja arvioimaan uudelleen julkisten infrastruktuurien investointihankkeita, jotka ovat haaste julkisen talouden kestävyydelle; kehottaa järjestämään pk-yritysten käyttöön uusia rahoitustoimia ja muita kuin rahoitustoimia sekä investoimaan enemmän innovaatioon ja kestäviin hankkeisiin talouden stimuloimiseksi; kehottaa parantamaan sosiaalista vuoropuhelua;

25.  toteaa, että vaikka liikenneinfrastruktuurien kehittämisessä on edistytty esimerkiksi Kaakkois-Euroopan liikenneobservatorion kautta, rajatylittävien teiden puute vaikeuttaa kauppaa ja matkailua; suhtautuu myönteisesti tähän mennessä toteutettuihin toimiin Montenegron rautatiealan vapauttamiseksi; korostaa, että on koordinoitava toimia naapurimaiden kanssa yhteysasioissa ja otettava naapurimaat mukaan infrastruktuurihankkeiden suunnitteluprosessiin;

26.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa pk-yritysten alaa ja tukea sitä parantamalla sääntelyä, myöntämällä rahoitusta ja panemalla täytäntöön teollisuuspolitiikkaa sekä supistamalla epävirallista taloutta ja nopeuttamalla yritysten sähköistä rekisteröintiä maanlaajuisesti;

27.  toteaa, että Montenegron harmaa talous muodostaa yhä merkittävän osan koko maan BKT:stä; muistuttaa, että laaja epävirallinen talous toimii esteenä liiketoiminnalle ja talouskasvulle, ja kehottaa Montenegroa ryhtymään toimenpiteisiin harmaan talouden supistamiseksi;

28.  panee huolestuneena merkille, että viranomaiset eivät ole hyödyntäneet riittävästi liittymistä valmistelevasta tukivälineestä rahoitetun valmiuksien kehittämisen tuotoksia eivätkä ole toteuttaneet niiden johdosta jatkotoimia; painottaa, että myönteisten tulosten aikaansaamiseksi viranomaisten on varmistettava riittävä henkilöstön saatavuus ja laadittava tarvittava lainsäädäntö, jotta tuloksia voidaan hyödyntää ja vasta perustetuille instituutioille voidaan taata tarvittava vapaus;

29.  panee merkille, että työttömyys on jonkin verran vähentynyt; pitää myönteisenä uutta vuosien 2016–2020 kansallista työllisyyden ja henkilöresurssien kehittämisstrategiaa ja siihen liittyvää vuoden 2016 toimintasuunnitelmaa; ilmaisee jälleen huolensa korkeasta nuorisotyöttömyydestä ja työvoiman heikosta liikkuvuudesta; kehottaa toteuttamaan ennaltaehkäiseviä työmarkkinatoimenpiteitä työllisyyden lisäämiseksi ja naisten, haavoittuvassa asemassa olevien väestönosien, vammaisten henkilöiden ja nuorten tukemiseksi koulutuksen, uraneuvonnan, täydennyskoulutuksen, työelämään liittyvien ja työntekijöiden oikeuksien avulla; palauttaa mieliin, että on tärkeää osallistua alueellisiin nuorisoaloitteisiin, joista voidaan mainita esimerkkinä Länsi-Balkanin nuorisoyhteistyötoimisto, sekä sellaisten nykyisten ohjelmien hyödyntämiseen, jotka on laadittu yhteyksien tehostamiseksi alueella ja nuorisotyöttömyyteen pureutumiseksi;

30.  ottaa huomioon, että julkiset koulutusmenot ovat edelleen selvästi alle EU:n keskitason; korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön toimia, jotka koskevat etenkin päivähoitoa ja esiopetusta, joihin osallistuvien lasten määrä on valitettavan alhainen ja selvästi alhaisempi kuin EU:n vuodeksi 2020 asettama 95 prosentin tavoite; katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä vammaisten henkilöiden puutteellisiin mahdollisuuksiin päästä useisiin valtion ylläpitämiin yliopistoihin;

31.  pitää myönteisenä uutta ympäristölakia sekä kansallista strategiaa unionin ympäristö- ja ilmastonmuutossäännöstön soveltamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi sekä sitä koskevaa vuosien 2016–2020 toimintasuunnitelmaa; painottaa, että olisi tehostettava täytäntöönpanotoimia erityisesti veden laadun, luonnonsuojelun ja jätehuollon aloilla sekä kehitettävä niitä koskevia hallinnollisia valmiuksia kaikilla tasoilla; on huolissaan siitä, että Ulcinj Salinan potentiaalisen Natura 2000 -kohteen suojelun toteuttaminen on viivästynyt huomattavasti; kehottaa toteuttamaan lisätoimenpiteitä Salinan biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja rannikon kestävän kehityksen edistämiseksi;

32.  kehottaa toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan tarvittavat Skadar-järveä koskevat suojelu- ja säilytystoimet sen ekologisten ominaisuuksien, myös sen ekologisen eheyden, säilyttämiseksi; kehottaa hallitusta varmistamaan, että luonnonpuistojen muuttaminen valtion omistamaksi osakeyhtiöksi ei vaikuta kielteisesti niiden suojeluun; on tässä yhteydessä tietoinen Ramsarin ja Bernin yleissopimusten yhteydessä ilmaistuista huolenaiheista, jotka koskevat Skadar-järven luonnonpuiston erityisaluesuunnitelmaa, Porto Skadar Lake -rakennushanke mukaan luettuna; ilmaisee huolestumisensa merkittävistä viipeistä suojelun toteutumisessa alueilla, jotka on yksilöity mahdollisiksi Natura 2000 -verkostoon kuuluviksi alueiksi, esimerkiksi Skadar-järven luonnonpuiston alueella; palauttaa mieliin, että on tehtävä asianmukainen ja strateginen ympäristövaikutusten arviointi unionin säännöstön ja kansainvälisten normien mukaisesti;

33.  painottaa, että on pantava täytäntöön kansainväliset sitoumukset ilmastonmuutoksen hillitsemisen alalla; on erittäin huolestunut hallituksen suunnitelmasta rakentaa Pljevlja II -hiilivoimala, joka on vastoin Pariisin ilmastosopimuksen yhteydessä annettuja sitoumuksia;

34.  panee merkille hyvän edistymisen energia-alalla, yhteenliitännät kumppanimaiden kanssa mukaan luettuina; kehottaa Montenegroa ottamaan käyttöön lainsäädäntöä, jolla pannaan täytäntöön kolmas energiapaketti, erityisesti uusiutuvista energialähteistä annettu direktiivi; ilmaisee jälleen huolestumisensa vesivoimahankkeiden kestämättömästä kehittämisestä sekä siitä, että useat näistä laitoksista on suunniteltu ilman luotettavaa ympäristövaikutusten arviointia, erityisesti biologisen monimuotoisuuden suojelun näkökulmasta sekä ottaen huomioon niiden vaikutus suojeltuihin alueisiin, kuten unionin lainsäädäntö edellyttää; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia valvomaan jatkossakin öljyn- ja kaasunporausta avomerellä ja panemaan täytäntöön kaikki suojelutoimet voimassa olevan lainsäädännön, asetusten ja unionin säännöstön mukaisesti;

35.  kehottaa Montenegron viranomaisia lisäämään Italiassa vuonna 2017 järjestettävään Länsi-Balkaniin huippukokoukseen valmistauduttaessa toimenpiteitään oikeus- ja sääntelytoimenpiteiden panemiseksi täytäntöön liikenne- ja energia-alalla (ei-sitovat toimenpiteet), jotta Euroopan unionin liitettävyysohjelma voidaan toteuttaa;

36.  pitää myönteisenä Montenegron aloitteellista osallistumista ja jatkuvaa rakentavaa roolia hyviä naapurisuhteita koskevassa, alueellisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä; kannustaa jatkamaan yhteistyötä tässä asiassa; kiittää Montenegroa painokkaasti siitä, että se on noudattanut ulkopolitiikassaan EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan mukaista linjaa, myös neuvoston päätöstä (YUTP) 2016/1671, jolla jatketaan rajoittavia toimenpiteitä Venäjää vastaan; pitää myönteisenä Montenegron osallistumista EU:n johdolla toteutettuihin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioihin; kannustaa maata jatkamaan naapurimaidensa kanssa rakentavassa naapurihengessä jäljellä olevien kahdenvälisten kiistojen käsittelemistä, mukaan lukien rajojen merkitsemistä koskevat ratkaisemattomat kysymykset Serbian ja Kroatian kanssa, liittymisprosessin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa; toistaa viranomaisille esittämänsä pyynnön edistää entisen Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan valtioseuraantoon liittyvien kysymysten ratkaisemista; suhtautuu myönteisesti rajojen merkitsemistä koskevaan sopimukseen Bosnia ja Hertsegovinan kanssa sekä Kosovon kanssa tehdyn rajojen merkitsemistä koskevan sopimuksen ratifiointiin; korostaa, että on jatkettava neuvotteluja rajanylitysten tarkistamista ja rajaliikennettä koskevista sopimuksista; kehottaa tekemään yhteistyötä naapurivaltioiden kanssa Sarajevon julistukseen liittyvän prosessin puitteissa; kehottaa Montenegroa noudattamaan EU:n yhteisiä kantoja Rooman perussäännön koskemattomuudesta ja asiaan liittyvistä EU:n ohjaavista periaatteista, jotka koskevat kahdenvälisiä koskemattomuussopimuksia;

37.  panee merkille, että vaikka Montenegro ei sijaitse niin kutsutulla Länsi-Balkanin reitillä, se on kuitenkin kauttakulkumaa pakolaisille ja muuttajille, joista valtaosa tulee Syyriasta; kehottaa Montenegron viranomaisia varmistamaan, että turvapaikkaa Montenegrosta hakevia ja maan kautta kulkevia pakolaisia ja muita muuttajia kohdellaan kansainvälisen oikeuden ja EU:n lainsäädännön, mukaan lukien vuonna 1951 tehdyn pakolaissopimuksen ja EU:n perusoikeuskirjan, mukaisesti; panee tyytyväisenä merkille Schengenin toimintasuunnitelman ja muuttoliikkeen yhdennetystä hallinnasta vuosiksi 2017–2020 laaditun strategian hyväksymisen;

38.  kehottaa komissiota jatkamaan muuttoliikettä koskevien asioiden käsittelyä kaikkien Länsi-Balkanin maiden kanssa, jotta varmistetaan EU:n ja kansainvälisten normien ja vaatimusten noudattaminen; suhtautuu myönteisesti asiassa tähän mennessä tehtyyn työhön;

39.  suhtautuu myönteisesti Montenegron aktiiviseen osallistumiseen Länsi-Balkania koskevaan Pariisin huippukokoukseen vuonna 2016 ja erityisesti yhteenliitettävyyttä koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan; kehottaa viranomaisia panemaan täytäntöön Albanian kanssa vasta allekirjoitetun rajanylitystä koskevan sopimuksen ja panemaan täytäntöön TEN-verkosta annetun asetuksen lupien myöntämisen ja avoimen rautatiemarkkinoille pääsyn osalta; panee merkille, että vaikka rautatiemarkkinat ovat olleet Montenegrossa avoimet kilpailulle vuodesta 2014 lähtien, tähän mennessä yksikään yksityinen toimija ei ole osoittanut kiinnostusta tulla markkinoille; kehottaa uutta hallitusta takaamaan avoimet rautatiemarkkinat ja avoimet ratamaksut sekä kapasiteetin jakamisen täysin unionin säännöstön mukaisesti;

40.  panee tyytyväisenä merkille, että Montenegron Natoon liittymistä koskeva pöytäkirja allekirjoitettiin toukokuussa 2016 tunnustuksena Montenegron ponnisteluista uudistusten toteuttamiseksi ja että pöytäkirja on parhaillaan Naton jäsenvaltioiden ratifioitavana, sillä Nato on tärkeä toimija Länsi-Balkanin vakauden ja rauhan varmistamisen kannalta; kehottaa EU:hun kuuluvia Naton jäsenvaltioita pitämään ratifiointia ensisijaisena asiana ja tunnustamaan, että Montenegron Nato-jäsenyydellä on tärkeä symbolinen ja strateginen merkitys maan euroatlanttisessa integraatioprosessissa; muistuttaa, että EU-jäsenyysneuvottelut ja Natoon liittymisen prosessi ovat toisistaan riippumattomia;

41.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Montenegron hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL L 108, 29.4.2010, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. maaliskuuta 2017 sähköisestä demokratiasta Euroopan unionissa: mahdollisuudet ja haasteet (2016/2008(ΙΝΙ))

P8_TA(2017)0095 A8-0041/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston 18. helmikuuta 2009 sähköisestä demokratiasta hyväksymän suosituksen CM/Rec(2009)1 ensimmäisenä kansainvälisenä oikeudellisena välineenä, jossa asetetaan sähköistä demokratiaa koskevia normeja,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 2, 3, 6, 9, 10 ja 11 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 8–20 ja 24 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta(1),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”EU:n sähköisen hallinnon toimintaohjelma 2016–2020 – Hallinnon digitalisaatiokehityksen vauhdittaminen” (COM(2016)0179),

–  ottaa huomioon YK:n sähköisen hallinnon kehityksen indeksin (EGDI) 2014,

–  ottaa huomioon parlamentin politiikkayksikkö C:n vuonna 2016 tekemät kolme tutkimusta, joiden aiheina olivat sähköisen osallistumisen mahdollisuudet ja haasteet Euroopan unionissa, sähköisen äänestämisen mahdollisuudet ja haasteet Euroopan unionissa ja eurooppalaisen henkilöllisyystodistuksen perustamisen poliittinen ja oikeudellinen tilanne,

–  ottaa huomioon kaksi STOAn tutkimusta: ”E-public, e-participation and e-voting in Europe - prospects and challenges: final report” (marraskuu 2011) ja ”Technology options and systems to strengthen participatory and direct democracy”, joka on tarkoitus julkaista 2017,

–  ottaa huomioon lainsäädäntävaltaa käyttävien Euroopan alue-edustajistojen konferenssin (CALRE) sähköisen demokratian alalla tekemän työn, jossa käytettiin YK:n yhteistyöverkostoa ”IT4all”,

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista ja teknologiasta: digitaalisten valvonta- ja tunkeutumisjärjestelmien vaikutukset kolmansien maiden ihmisoikeustilanteeseen(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A8-0041/2017),

A.  ottaa huomioon, että viimeaikaiset kriisit ja umpikujat rahoituksen, talouden ja politiikan alalla sekä sosiaalisella alalla vaikuttavat vakavasti yksittäisiin jäsenvaltioihin ja koko unioniin samaan aikaan, kun niihin kaikkiin kohdistuu maailmanlaajuisia haasteita, kuten ilmastonmuutos, muuttoliike ja turvallisuus; ottaa huomioon, että kansalaiset suhtautuvat politiikkaan aina vain nihkeämmin ja kääntävät selkänsä poliittisille päätöksentekoprosesseille ja riski kansalaisten vieraantumisesta politiikasta on yhä suurempi; ottaa huomioon, että kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan sitoutuminen ja osallistuminen demokraattiseen elämään on avoimuuden ja tiedonsaannin lisäksi keskeistä demokratian toimivuuden sekä EU:n monitasoisen hallintorakenteen jokaisen tason legitimiteetin ja vastuuvelvollisuuden kannalta; katsoo, että on selvästi tarpeen lisätä kansalaisten ja poliittisten elinten välistä demokraattista yhteyttä;

B.  ottaa huomioon, että yhteiskuntamme on viime vuosikymmeninä muuttunut erittäin nopeasti ja kansalaiset tuntevat tarvetta ilmaista useammin ja suoremmin näkemyksensä ongelmista, jotka määrittävät yhteiskunnan tulevaisuutta, ja toteaa, että poliittisten ja päätöksentekoelinten kannattaa näin ollen panostaa demokraattisiin innovaatioihin;

C.  ottaa huomioon, että äänestysprosentti Euroopan parlamentin vaaleissa on laskenut tasaisesti vuodesta 1979 ja vuoden 2014 vaaleissa se vajosi 42,54 prosenttiin;

D.  toteaa, että on erittäin tärkeää palauttaa kansalaisten luottamus Euroopan yhdentymiseen; toteaa, että sähköisen demokratian keinoilla voidaan edistää aktiivisempaa kansalaisuutta lisäämällä osallistumista päätöksentekoon ja päätöksenteon avoimuutta vahvistamalla demokraattisia valvontamekanismeja ja lisäämällä tietoa EU:sta, jotta kansalaiset saavat äänensä paremmin kuuluville poliittisessa elämässä;

E.  katsoo, että demokratian olisi kehityttävä ja mukauduttava uuteen tekniikkaan ja tieto- ja viestintäteknisiin välineisiin liittyviin muutoksiin ja mahdollisuuksiin, joita olisi pidettävä yhteisenä hyvänä, joka oikein toteutettuna ja niin, että siitä tiedotetaan riittävästi, voi auttaa luomaan avoimemman ja osallistavamman demokratian; katsoo, että jokaisella olisi oltava mahdollisuus saada koulutusta uuden tekniikan käytössä;

F.  ottaa huomioon, että tietoverkkoturvallisuutta ja tietosuojaa on ehdottomasti kehitettävä edelleen, jos haluamme hyödyntää paremmin uutta teknologiaa institutionaalisessa ja poliittisessa elämässä ja lisätä siten kansalaisten osallistumista päätöksentekoon;

G.  toteaa, että uusien digitaalisten viestintävälineiden sekä avoimien ja yhteistyöhön perustuvien alustojen käyttöönotolla voidaan edistää ja saada aikaan uusia ratkaisuja, joilla kannustetaan kansalaisten aktiivista osallistumista ja poliittista vaikuttamista ja vähennetään tyytymättömyyttä poliittisiin instituutioihin sekä lisätään luottamusta demokraattiseen järjestelmään sekä sen avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta;

H.  ottaa huomioon, että viimeisimmässä ”unionin tilasta” pitämässään puheessa komission puheenjohtaja Juncker esitti joukon toimenpiteitä, joiden avulla voidaan lisätä sähköisen viestinnän käyttöä, mukaan lukien WiFi4EU ja 5G-verkkojen käyttöönotto Euroopassa;

I.  ottaa huomioon, että hallinnon avoimen datan avulla voidaan edistää talouskasvua, tehostaa julkisen sektorin toimintaa ja parantaa unionin ja jäsenvaltioiden instituutioiden avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta;

J.  ottaa huomioon, että pääsy neutraaliin verkkoon yhdenvertaisin edellytyksin on välttämätön edellytys varmistettaessa ihmisen perusoikeuksien toteutuminen;

K.  katsoo, että sähköisen demokratian avulla voitaisiin kehittää täydentäviä yhteistyön muotoja, joilla voidaan vähentää kansalaisten vieraantumista perinteisestä politiikasta; ottaa lisäksi huomioon, että sen avulla voitaisiin edistää viestintää, vuoropuhelua sekä tietoisuutta ja kiinnostusta Euroopan unionista, sen politiikasta ja toiminnasta ja näin lisätä ruohonjuuritason tukea Euroopan yhdentymishankkeelle sekä pienentää nk. EU:n demokratiavajetta;

L.  ottaa huomioon, että virtuaalisessa julkisessa tilassa tapahtuvissa uusissa osallistumistavoissa on noudatettava julkisessa tilassa osallistumiseen liittyviä oikeuksia ja velvoitteita, esimerkiksi menettelyllisiä oikeuksia kunnianloukkaustapauksissa;

M.  toteaa, että on välttämätöntä poistaa digitaalikuilu ja tarjota kansalaisille riittävä medialukutaito ja digitaaliset taidot, jotta voidaan varmistaa internetin rooli pätevänä ja tehokkaana demokraattisena välineenä;

N.  ottaa huomioon, että tieto- ja viestintätekniset järjestelmät ovat nykyaikaisten julkishallinnon prosessien ytimessä, mutta sähköisten viranomaispalvelujen tuottamista on yhä parannettava;

O.  katsoo, että sähköinen äänestys voisi auttaa henkilöitä, jotka elävät tai työskentelevät muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka kansalaisia he ovat, tai kolmannessa maassa, käyttämään äänioikeuttaan; ottaa huomioon, että sähköisissä äänestysprosesseissa on varmistettava äänestyksen ja ääntenlaskennan turvallisuus ja salaisuus erityisesti verkkohyökkäysten mahdollisuuden suhteen;

Mahdollisuudet ja haasteet

1.  korostaa mahdollisia hyötyjä, joita voidaan saada sähköisestä demokratiasta, joka on määritelty perinteisen demokratian tukemiseksi ja tehostamiseksi tieto- ja viestintätekniikan avulla ja jolla voidaan täydentää demokraattisia prosesseja lisäämällä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia tarjoavia elementtejä erilaisten verkkotoimintojen kautta, joita ovat muun muassa sähköinen viranomaisasiointi, sähköinen hallinto, sähköinen keskustelu, sähköinen osallistuminen ja sähköinen äänestäminen; pitää myönteisenä sitä, että uusien tiedotus- ja viestintävälineiden avulla yhä useammat kansalaiset voivat osallistua demokraattisiin prosesseihin;

2.  korostaa, että Euroopan neuvoston suosituksessa CM/Rec(2009)1 kehotetaan jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että sähköisellä demokratialla edistetään ja lisätään avoimuutta, vastuullisuutta, reagointikykyä, sitoutumista, asioiden käsittelyä, osallisuutta, esteettömyyttä, osallistumista, toissijaisuutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja varmistetaan ne; huomauttaa, että tässä suosituksessa kehotetaan jäsenvaltioita kehittämään toimenpiteitä, joiden avulla voidaan vahvistaa ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta;

3.  painottaa, että sähköisen demokratian tarkoituksena on edistää demokraattista kulttuuria, joka rikastuttaa ja vahvistaa demokraattisia käytäntöjä, tarjoamalla vaihtoehtoisia keinoja avoimuuden ja kansalaisten osallistumisen lisäämiseksi mutta sillä ei ole tarkoitus luoda edustuksellista demokratiaa heikentävää vaihtoehtoista demokraattista järjestelmää; toteaa, että sähköisellä demokratialla ei yksinään voida varmistaa poliittista osallistumista ja että ei-digitaalisessa ympäristössäkin on edistettävä kansalaisten poliittista osallistumista rinnakkain sähköisen demokratian kanssa;

4.  panee merkille sähköisen äänestämisen ja internetissä tapahtuvan etä-äänestyksen merkityksen järjestelminä, jotka voivat laajentaa kansalaisten osallisuutta ja helpottaa demokraattista osallistumista erityisesti maantieteellisesti ja sosiaalisesti syrjäytyneillä alueilla ja tarjoavat monia potentiaalisia etuja erityisesti nuorille, liikuntarajoitteisille, ikääntyneille ja henkilöille, jotka elävät tai työskentelevät muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka kansalaisia he ovat, tai kolmannessa maassa, edellyttäen että varmistetaan korkein mahdollinen tietosuojan taso; muistuttaa, että kun jäsenvaltiot ottavat käyttöön internetissä tapahtuvan etä-äänestyksen, niiden on varmistettava ääntenlaskun avoimuus ja luotettavuus ja noudatettava tasa-arvon, vaalisalaisuuden, äänioikeuden käytön turvaamisen ja vapaiden vaalien periaatteita;

5.  korostaa, että kaikkien digitaalisen vuorovaikutuksen prosessien on perustuttava toimielinten avoimuuden periaatteeseen ja niissä on noudatettava reaaliaikaisen tiedottamisen ja tietoon perustuvan osallistumisen yhdistelmää;

6.  kannustaa käyttämään sähköistä osallistumista keskeisenä sähköisen demokratian osatekijänä ja korostaa sen merkitystä; toteaa, että sähköinen osallistuminen käsittää kolme vuorovaikutuksen muotoa EU:n toimielinten ja hallitusten välillä ja toisaalta kansalaisten välillä eli sähköisen tiedottamisen, sähköisen kuulemisen ja sähköisen päätöksenteon; toteaa, että monia kansallisia, alueellisia ja paikallisia sähköisen osallistumisen tapauksia voidaan tuoda esille onnistuneina esimerkkeinä siitä, miten tieto- ja viestintätekniikkaa voidaan käyttää osallistavassa demokratiassa; kannustaa jäsenvaltioita kehittämään edelleen näitä käytäntöjä kansallisella ja paikallisella tasolla;

7.  korostaa, että tieto- ja viestintätekniikalla tuetaan osallistumis- ja keskustelumahdollisuuksien luomista, mikä puolestaan parantaa demokraattisten järjestelmien laatua ja legitimiteettiä;

8.  korostaa tarvetta saada nuoret osallistumaan poliittiseen keskusteluun ja panee merkille, että tieto- ja viestintätekniikan käyttö demokraattisissa menettelyissä voi olla tehokas väline tätä varten;

9.  muistuttaa ensimmäisestä eurooppalaisesta verkkoäänestyksestä Virossa sen oikeudellisesti sitovissa vaaleissa vuonna 2005, mutta katsoo, että mahdollisen sähköisen äänestämisen onnistunut käyttöönotto muissa jäsenvaltioissa edellyttää sen arvioimista, voidaanko koko väestön tosiasiallinen osallistuminen turvata, ja että on arvioitava myös erilaisten teknologisten lähestymistapojen edut ja haasteet sekä seuraukset; korostaa, että turvalliset ja nopeat internetyhteydet ja turvallinen sähköisen identiteetin infrastruktuuri ovat sähköisen äänestyksen onnistumisen keskeisiä edellytyksiä; korostaa, että on hyödynnettävä uuden tekniikan tarjoamia etuja nykyisissä koppiäänestysmenettelyissä, ja katsoo, että merkittäviä parannuksia voitaisiin tehdä jakamalla parhaita käytäntöjä ja tutkimusta kaikilla politiikan tasoilla;

10.  korostaa, että on vastattava kansalaisten tuntemiin sähköisen demokratian välineiden käyttämiseen liittyviin huoliin; katsoo, että turvallisuusongelmien ratkaiseminen ja yksityisyyden takaaminen ovat erittäin tärkeitä asioita, kun halutaan saada kansalaiset luottamaan kehittyvään digitaaliseen poliittiseen areenaan;

11.  painottaa, että demokraattiset prosessit edellyttävät laajamittaista keskustelua jokaisella yhteiskunnan tasolla unionissa sekä seurantaa ja harkintaa, jotta asioita voidaan käsitellä oikeudenmukaisesti ja järkevästi; varoittaa, että internetin keskusteluvälineissä käytävien keskustelujen tuloksia voidaan vääristellä ja manipuloida; katsoo, että paras tae tämän riskin välttämiseksi on kaikkien vuorovaikutukseen osallistuvien toimijoiden avoimuus ja tiedottaminen kampanjoista, joita mahdollisesti edistetään suoraan tai välillisesti digitaalisilla foorumeilla;

12.  panee merkille, että toimivan demokratian kannalta kansalaisten luottamus toimielimiin ja demokraattisiin prosesseihin ovat keskeisiä tekijöitä; korostaa, että näin ollen sähköisen demokratian välineiden käyttöönoton yhteydessä on toteutettava asianmukaisia tiedotus- ja koulutusstrategioita;

13.  korostaa, että on tärkeää sisällyttää sähköinen osallistuminen poliittiseen järjestelmään, jotta voidaan ottaa kansalaiset mukaan päätöksentekoprosessiin ja varmistaa jatkotoimet; toteaa, että jos päättäjät eivät ota asiaa vakavasti, seurauksena on pettymystä ja epäluottamusta;

14.  korostaa, että tieto- ja viestintäteknisten välineiden käytön olisi täydennettävä muita julkisten laitosten kanssa käytettäviä viestintäkanavia, jotta vältetään kaikenlainen syrjintä digitaalisten taitojen tai resurssien ja infrastruktuurin puutteen perusteella;

Ehdotukset demokraattisen järjestelmän parantamiseksi tieto- ja viestintätekniikan avulla

15.  katsoo, että osallistuminen demokraattisiin prosesseihin perustuu ensinnäkin todelliseen ja syrjimättömään mahdollisuuteen saada tietoa ja tietämystä;

16.  kehottaa lisäksi EU:ta ja jäsenvaltioita pidättäytymään hyväksymästä tarpeettomia toimenpiteitä, joilla pyritään rajoittamaan mielivaltaisesti pääsyä internetiin ja ihmisen perusoikeuksien käyttämistä, kuten suhteettomia sensuuritoimenpiteitä tai oikeutetun kritiikin ja toisinajattelun kriminalisoimista;

17.  kehottaa jäsenvaltioita ja unionia tarjoamaan koulutusta ja teknisiä välineitä kansalaisten demokraattisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi ja tieto- ja viestintäteknisen osaamisen parantamiseksi sekä digitaalisen lukutaidon ja tasa-arvoisen ja turvallisen digitaalisen pääsyn tarjoamiseksi kaikille unionin kansalaisille (sähköinen osallisuus), jotta voidaan poistaa digitaalinen kuilu ja siten viime kädessä hyödyttää demokratiaa; kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään digitaalitaitojen hankkimisen koulujen opetusohjelmiin ja elinikäiseen oppimiseen ja asettamaan etusijalle digitaaliset koulutusohjelmat ikääntyneille; tukee korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten kanssa kehitettäviä verkostoja uusien osallistumisvälineiden tutkimuksen edistämiseksi ja näiden välineiden käyttöönottamiseksi; kehottaa lisäksi EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään ohjelmia ja toimia, joilla pyritään kehittämään kriittistä ja tietoon perustuvaa ymmärrystä tieto- ja viestintätekniikan käytöstä;

18.  ehdottaa, että arvioitaessa uuden teknologian käyttöä EU:n hallinnon demokratian parantamiseksi edistyttäisiin ottamalla indikaattoreiksi verkkopalvelujen laatua mittaavia tavoitteita;

19.  suosittaa, että Euroopan parlamentti ainoana kansalaisten suoraan valitsemana toimielimenä Euroopan unionissa ottaa johtoaseman sähköisen demokratian vahvistamisessa; katsoo, että tätä varten olisi hyödyllistä kehittää innovatiivisia teknisiä ratkaisuja, joiden avulla kansalaiset voivat kommunikoida mielekkäällä tavalla ja jakaa huolenaiheensa vaaleilla valitsemiensa edustajien kanssa;

20.  kannustaa yksinkertaistamaan toimielimissä käytettävää kieltä ja menettelyitä ja järjestämään multimediasisältöä, jolla keskeisten päätöksentekoprosessien oleellisia osia voidaan havainnollistaa ja näin lisätä ymmärrystä ja osallistumista; korostaa tarvetta levittää tätä sähköisen osallistumisen portaalia segmentoiduilla proaktiivisilla välineillä, joiden avulla pääsee tutustumaan kaikkiin asiakirjoihin, jotka liittyvät parlamentissa käsiteltäviin asioihin;

21.  kehottaa jäsenvaltioita ja unionia tarjoamaan kohtuuhintaisia ja nopeita digitaalisia infrastruktuureja erityisesti syrjäisimmillä alueilla ja maaseudulla sekä taloudellisesti vähemmän kehittyneillä alueilla ja varmistamaan kansalaisten välinen tasa-arvo kiinnittämällä erityistä huomiota heikoimmassa asemassa oleviin kansalaisiin ja tarjoamalla heille taitoja, joilla varmistetaan teknologian turvallinen käyttö; suosittaa, että kirjastoihin, kouluihin ja rakennuksiin, joissa julkisia palveluja tarjotaan, asennetaan asianmukainen nopea ja uudenaikainen tietotekniikkainfrastruktuuri, joka on tasa-arvoisesti kaikkien kansalaisten, erityisesti heikoimmassa asemassa olevien ryhmien, kuten vammaisten henkilöiden, saatavilla; korostaa, että on osoitettava riittävät rahoitus- ja koulutusresurssit näitä tavoitteita varten; suosittaa, että komissio rahoittaa hankkeita, joilla pyritään parantamaan digitaalista infrastruktuuria yhteisötalouden ja solidaarisen talouden alalla;

22.  painottaa, että naiset ovat aliedustettuina poliittisessa päätöksenteossa kaikilla tasoilla, samoin kuin tieto- ja viestintätekniikan aloilla; toteaa, että naiset ja tytöt kohtaavat usein digitaaliteknologiaan liittyviä sukupuolistereotypioita; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan kohdennettuihin ohjelmiin, joilla edistetään etenkin haavoittuvassa asemassa oleviin ja syrjäytyneisiin ryhmiin kuuluvien naisten ja tyttöjen tieto- ja viestintätekniikkakoulutusta ja sähköistä osallistumista käyttäen virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen välineitä;

23.  toteaa, että jotta voidaan varmistaa kaikkien kansalaisten yhdenvertainen mahdollisuus käyttää sähköisen demokratian välineitä, käännökset useammalle kielelle ovat tärkeitä, kun tietoa on tarkoitus levittää ja saada kaikkien kansalaisten luettavaksi maissa, joissa on useampi kuin yksi virallinen kieli, ja kun kohteena on ihmisiä, joilla on erilaiset etniset taustat;

24.  kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta edistämään, tukemaan ja panemaan täytäntöön mekanismeja ja välineitä, jotka mahdollistavat kansalaisten osallistumisen ja vuorovaikutuksen hallitusten ja EU:n toimielinten kanssa, kuten joukkoistamisen mahdollistavat alustat; korostaa, että tieto- ja viestintätekniikan olisi edistettävä riippumattoman tiedon saantia, avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja osallistumista päätöksentekoon; kehottaa tässä yhteydessä räätälöimään kaikki komission välineet, jotka on tarkoitettu viestintään ja yhteydenpitoon kansalaisten kanssa, ja erityisesti Europe Direct -portaalin, vastaamaan nykyistä paremmin sähköisen demokratian haasteisiin; sitoutuu tekemään kaikista nykyisistä lainsäädännöllisen seurannan välineistä käyttäjäystävällisempiä ja helpommin ymmärrettäviä, koulutuksellisia ja interaktiivisia ja kehottaa komissiota toimimaan samoin omalla verkkosivustollaan;

25.  kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta tarkistamaan demokratian toimintaa koskevien virallisten sivustojensa sisältöä, jotta voidaan tarjota koulutusvälineitä, joiden avulla nuoret pystyvät helpommin vierailemaan näillä sivustoilla ja ymmärtämään niiden sisällön, ja tuoda sivustot vammaisten henkilöiden ulottuville;

26.  kannustaa viranomaisia osoittamaan sitoutumisensa instituutioiden avoimuuteen tekemällä muutoksia strategiseen suunnitteluun ja yrityskulttuuriin, talousarvioihin ja organisatorisiin muutosprosesseihin niin, että ne perustuvat tavoitteeseen demokratian parantamisesta uuden tekniikan avulla;

27.  kehottaa perustamaan verkkofoorumin, jotta yksittäisiä kansalaisia voidaan kuulla järjestelmällisesti ennen kuin unionin lainsäätäjä tekee päätöksiä, jolloin kansalaiset osallistuvat välittömämmin julkiseen elämään;

28.  katsoo, että näiden uusien välineiden käyttöönottoa on ehdottomasti tuettava tiedotuskampanjoilla, joissa tuodaan esiin niiden tarjoamia mahdollisuuksia ja yhteisvastuun ja osallistumisen kaltaisia kansalaisarvoja;

29.  korostaa eurooppalaisen kansalaisaloitteen merkitystä keinona saada kansalaiset mukaan EU:n poliittiseen elämään ja kannustaa heidän suoraa osallistumistaan ja kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan uudelleen omaa toimintaansa, jotta se voisi hyödyntää koko potentiaaliaan niiden suositusten mukaisesti, joita Euroopan parlamentti esitti 28. lokakuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa; kiinnittää huomiota tähän liittyvien hallinnollisten vaatimusten yksinkertaistamiseen ja nopeuttamiseen ja tieto- ja viestintätekniikan laajempaan käyttämiseen, esimerkiksi digitaalisten alustojen ja muiden mobiililaitteiden kanssa yhteensopivien sovellusten kautta, jotta tästä tärkeästä välineestä tulisi käyttäjäystävällisempi ja laajemmin tunnettu; katsoo, että uuden teknologian käytön avulla voitaisiin tehostaa erityisesti verkossa toteutettavaa allekirjoitusten keruujärjestelmää käyttämällä tunnistamis- ja todentamispalveluja (e-IDAS), joiden avulla kansalaiset voivat helpommin saada ja vaihtaa tietoja voimassa olevista tai mahdollisista kansalaisaloitteista, jotta he voivat osallistua aktiivisesti keskusteluihin ja/tai tukea itse aloitteita;

30.  painottaa, että useat komission prosessit, kuten verkossa toteutettavat julkiset kuulemiset, sähköisen osallistumisen toimet ja vaikutustenarvioinnit voisivat, hyötyä uusien teknologioiden laajemmasta käytöstä, jotta voidaan kannustaa yleisön osallistumista ja lisätä vastuuvelvollisuutta näissä prosesseissa ja unionin toimielinten avoimuutta sekä tehostaa eurooppalaista hallintotapaa; korostaa tarvetta tehdä julkisista kuulemismenettelyistä tehokkaita ja tuoda ne mahdollisimman monien ulottuville pitämällä tekniset esteet mahdollisimman vähäisinä;

31.  korostaa, että kansalaiset tarvitsevat lisää tietoa nykyisistä sähköisen osallistumisen foorumeista EU:n tasolla sekä kansallisella ja paikallisella tasolla;

32.  kehottaa komissiota laajentamaan ja kehittämään sähköistä osallistumista vuonna 2017 käynnistettävän digitaalisten sisämarkkinoiden strategian väliarvioinnin yhteydessä ja edistämään Euroopan unionin e-kansalaisuuteen liittyvien uusien välineiden kehittämistä ja rahoitusta; suosittelee lisäksi, että komissio keskittyy avoimen lähdekoodin ratkaisuihin, jotka voidaan ottaa helposti käyttöön kaikkialla digitaalisten sisämarkkinoiden alueella; kehottaa komissiota erityisesti sisällyttämään niihin aikaisempien hankkeiden uudelleenkäytön, kuten D-CENT (Decentralised Citizens ENgagement Technologies) -alustan, joka on EU:n rahoittama hanke teknisten välineiden tarjoamiseksi osallistavaa demokratiaa varten;

33.  korostaa, että sähköisen viranomaisasioinnin kehittämisen olisi oltava jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten painopisteenä, ja pitää myönteisenä komission kunniainhimoista ja kattavaa sähköisen hallinnon toimintasuunnitelmaa, jossa asianmukainen kansallinen täytäntöönpano ja käytettävissä olevan EU:n rahoituksen koordinointi yhdessä kansallisten digitaaliasioista vastaavien laitosten ja viranomaisten kanssa ovat keskeisiä tekijöitä; katsoo, että olisi tehostettava toimia, joilla kannustetaan avointa dataa ja avoimeen lähdekoodiin ja vapaisiin ohjelmistoihin perustuvien tieto- ja viestintätekniikan välineiden käyttöä sekä EU:n toimielimissä että jäsenvaltioissa;

34.  kehottaa lisäämään yhteistyötä unionin tasolla ja suosittelee parhaiden käytäntöjen jakamista sähköisen demokratian hankkeista keinona, jolla siirrytään kohti sellaista demokratian muotoa, joka on osallistavampi ja keskustelevampi ja joka vastaa kansalaisten toiveita ja etuja ja pyrkii ottamaan heidät mukaan päätöksentekoprosesseihin; huomauttaa, että on tarpeen tietää, mitkä ovat kansalaisten asenteet internetissä tapahtuvan etä-äänestyksen käyttöönottoon; kehottaa komissiota tekemään riippumattoman arvioinnin tai julkisen kuulemisen internetäänestyksestä ja esittämään jäsenvaltioiden tarkasteltavaksi vuoden 2018 loppuun mennessä analyysin sen vahvuuksista ja heikkouksista kansalaisille tarjottavana uutena mahdollisuutena käyttää äänioikeuttaan;

35.  painottaa, että sähköisen demokratian välineitä käytettäessä on ensisijaisesti suojeltava yksityisyyttä ja henkilötietoja, parannettava internet-ympäristön turvallisuutta erityisesti tietoturvallisuuden ja tietoturvan osalta, mukaan lukien ”oikeus tulla unohdetuksi”, ja tarjottava suoja valvontaohjelmistoilta ja taattava lähteen todennettavuus; kehottaa lisäksi käyttämään enemmän digitaalisia palveluja, jotka perustuvat keskeisiin ratkaisuihin, kuten suojattuun ja salattuun digitaaliseen identiteettiin eIDAS-asetuksen mukaisesti; kannattaa turvallisia digitaalisia julkisia rekistereitä ja sähköisten allekirjoitusten varmennepalveluja vilpillisten moninkertaisten toimien estämiseksi, mikä on eurooppalaisten ja kansainvälisten ihmisoikeusnormien ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaista; korostaa lopuksi, että turvallisuuskysymyksistä ei saa tulla pelote yksityishenkilöiden ja ryhmien osallistumiselle demokraattisiin prosesseihin;

36.  korostaa tarvetta kehittää demokratiaa hyödyntämällä tekniikkaa, jota olisi käytettävä turvallisessa ympäristössä, joka on turvassa teknisten välineiden väärinkäytöltä (kuten roskapostirobotit, nimetön profilointi ja identiteettivarkaudet), ja muistuttaa, että on noudatettava mahdollisimman tiukkoja normeja;

37.  muistuttaa, että väärinkäytösten paljastajilla on keskeinen rooli – yleensä internetissä –, korruption, petosten, huonon hallinnon ja muiden ihmisten terveyttä ja yleistä turvallisuutta, taloudenhoidon luotettavuutta, ihmisoikeuksia, ympäristöä ja oikeusvaltioperiaatetta uhkaavien epäkohtien paljastamisessa ja samalla he varmistavat kansalaisten tiedonsaantioikeuden toteutumisen;

38.  kannustaa julkisia edustajia osallistumaan aktiivisesti kansalaisten kanssa nykyisillä täysin avoimilla foorumeilla ja käyttämään uusia media- ja tietotekniikka-alustoja, jotta voidaan kannustaa keskustelua ja mielipiteiden sekä ehdotusten vaihtoa kansalaisten kanssa (sähköinen parlamentti) ja luoda suora yhteys kansalaisiin; kehottaa Euroopan parlamentin poliittisia ryhmiä ja Euroopan tason poliittisia puolueita lisäämään mahdollisuuksia julkiseen keskusteluun ja verkko-osallistumiseen;

39.  kehottaa parlamentin jäseniä ja muita toimielimiä parantamaan edelleen työnsä avoimuutta erityisesti nykyisessä haastavassa poliittisessa kontekstissa ja pyytää viranomaisia tarkastelemaan mahdollisuutta perustaa digitaalisia foorumeita, myös käyttäen uusimpia tietotekniikan välineitä; kannustaa vaaleilla valittuja edustajia käyttämään näitä välineitä ja viestimään tehokkaasti äänestäjien ja sidosryhmien kanssa niin, että äänestäjille voidaan tiedottaa EU:n ja parlamentin toiminnasta ja näin avata päätöksentekoprosesseja ja lisätä tietoa unionin demokratiasta;

40.  pitää myönteisinä parlamentin omia aloitteita sähköisen osallistumisen alalla; tukee jatkuvia pyrkimyksiä lujittaa parlamentin edustuksellista luonnetta, legitiimiyttä ja tehokkuutta ja kannustaa jäseniä hyödyntämään laajemmin uusia teknologioita, jotta niitä voidaan kehittää mahdollisimman pitkälle, ottaen samalla huomioon oikeudesta yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan aiheutuvat välttämättömät rajoitukset; huomauttaa, että tarvitaan laajaa pohdintaprosessia siitä, miten jäsenten tieto- ja viestintätekniikan käyttöä voidaan parantaa, ei ainoastaan vuorovaikutukseen yleisön kanssa, mutta myös lainsäädännössä, vetoomuksissa, kuulemisissa ja muissa näkökohdissa, joilla on merkitystä heidän päivittäisessä työssään;

41.  kannustaa unionin ja jäsenvaltioiden poliittisia puolueita hyödyntämään digitaalisia välineitä mahdollisimman tehokkaasti, jotta voidaan kehittää uusia tapoja edistää sisäistä demokratiaa, mukaan lukien avoimuus hallinto-, rahoitus- ja päätöksentekoprosesseissa, sekä parantaa viestintää ja lisätä osallistumista puolueiden jäsenten ja kannattajien sekä kansalaisyhteiskunnan välillä; kannustaa niitä myös olemaan erittäin avoimia ja vastuuvelvollisia kansalaisille; ehdottaa tätä varten, että Euroopan tason poliittisten puolueiden perussääntöön harkitaan mahdollisesti muutoksia, jotka kattavat sähköisen osallistumisen ja edistävät sitä;

42.  kehottaa unionia ja sen toimielimiä olemaan valmiita käynnistämään uusia sähköisen osallistumisen menetelmiä koskevia kokeiluja, kuten joukkoistamiskokeiluja unionin tasolla sekä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, ottaen huomioon jäsenvaltioissa jo kehitetyt parhaat käytännöt, ja käynnistämään tätä varten erityisiä pilottihankkeita; muistuttaa samalla tarpeesta täydentää tällaisia toimenpiteitä valistuskampanjoilla, jotta voidaan havainnollistaa näiden välineiden tarjoamia mahdollisuuksia;

43.  kehottaa unionin toimielimiä käynnistämään osallistavan prosessin, jotta voidaan laatia eurooppalainen internetoikeuksien peruskirja muun muassa Italian edustajainhuoneen 28. heinäkuuta 2015 julkaiseman Internetoikeuksien julistuksen pohjalta, jotta voidaan edistää kaikkia digitaalialaan liittyviä oikeuksia ja taata ne, muun muassa tosiasiallinen oikeus internetiin pääsyyn ja verkon neutraalius;

44.  toteaa, että internetistä voi nykyään löytää runsaasti erilaista tietoa, ja painottaa, että kansalaisten kriittisen ajattelun valmiuksia olisi vahvistettava, jotta he voivat paremmin erottaa toisistaan luotettavat ja epäluotettavat tiedonlähteet; kannustaakin jäsenvaltioita mukauttamaan ja päivittämään lainsäädäntöä nykykehityksen huomioon ottamiseksi ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön vihapuhetta verkossa ja sen ulkopuolella koskevan voimassa olevan lainsäädännön ja valvomaan sen noudattamista tinkimättä kuitenkaan perusoikeuksista ja perustuslaillisista oikeuksista; korostaa, että unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi kehitettävä toimia ja politiikkoja, joilla parannetaan kansalaisten ja erityisesti nuorten luovan ja kriittisen ajattelun taitoja, joita tarvitaan muuallakin, ja heidän digitaalista lukutaitoaan ja medialukutaitoaan sekä lisätään heidän osallisuuttaan ja tiedonhaluaan, jotta he pystyvät tekemään tietoon perustuvia päätöksiä ja antamaan myönteisen panoksen demokraattisiin prosesseihin;

o
o   o

45.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0382. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0288.