Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. huhtikuuta 2021 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen sekä turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoon ja suojaamiseen sovellettavia turvallisuusmenettelyjä koskevan Euroopan unionin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen sopimuksen tekemisestä unionin puolesta (05022/2021 – C9-0086/2021 – 2020/0382(NLE))

P9_TA(2021)0140 A9-0128/2021

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05022/2021),

–  ottaa huomioon esityksen Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan väliseksi kauppa- ja yhteistyösopimukseksi (05198/2021),

–  ottaa huomioon esityksen Euroopan unionin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan väliseksi sopimukseksi turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoon ja suojaamiseen sovellettavista turvallisuusmenettelyistä (05203/2021),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9-0086/2021),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2020 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta valtuutuksen antamiseksi aloittaa neuvottelut uudesta kumppanuudesta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa(1),

–  ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2020 antamansa suosituksen uutta kumppanuutta koskevista neuvotteluista Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 114 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan työjärjestyksen 58 artiklan mukaisen yhteiskäsittelyn,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan, kehitysvaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kalatalousvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan kirjeet,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A9-0128/2021),

1.  antaa hyväksyntänsä Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen sekä turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoon ja suojaamiseen sovellettavia turvallisuusmenettelyjä koskevan Euroopan unionin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0033. (2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0152.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2021 Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisten neuvottelujen tuloksista (2021/2658(RSP))

P9_TA(2021)0141 B9-0225/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’,

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05022/2021),

–  ottaa huomioon 29. joulukuuta 2020 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2020/2252 Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen sekä turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoon ja suojaamiseen sovellettavia turvallisuusmenettelyjä koskevan Euroopan unionin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen sopimuksen allekirjoittamisesta unionin puolesta ja niiden väliaikaisesta soveltamisesta(1),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan sekä 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9-0086/2021),

–  ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman neuvotteluista Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sen Euroopan unionista eroamista koskevasta aikomuksesta antaman ilmoituksen johdosta(2), 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen tämänhetkisestä tilanteesta(3), 13. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen tämänhetkisestä tilanteesta(4), 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevien suhteiden puitteista(5), 18. syyskuuta 2019 antamansa päätöslauselman Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen tämänhetkisestä tilanteesta(6), 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Yhdistyneen kuningaskunnan erosopimuksen kansalaisten oikeuksia koskevien määräysten täytäntöönpanosta ja seurannasta(7), 12. helmikuuta 2020 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta valtuutuksen antamiseksi aloittaa neuvottelut uudesta kumppanuudesta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa(8) ja 18. kesäkuuta 2020 antamansa suosituksen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa uudesta kumppanuudesta käytäviä neuvotteluja varten(9),

–  ottaa huomioon 29. tammikuuta 2020 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä(10),

–  ottaa huomioon Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen(11), jäljempänä ’erosopimus’, ja siihen liitetyn poliittisen julistuksen kehyksestä Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevalle suhteelle(12), jäljempänä ’poliittinen julistus’,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, budjettivaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kalatalousvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan panoksen,

–  ottaa huomioon suosituksen neuvoston päätökseksi valtuutuksen antamisesta aloittaa neuvottelut uudesta kumppanuudesta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa (COM(2020)0035), jossa nimetään komissio unionin neuvottelijaksi, sekä sen liitteen, joka sisältää ohjeet uuden kumppanuuden neuvottelemiseksi, jäljempänä ’neuvotteluohjeet’,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

1.  on erittäin tyytyväinen EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen, jäljempänä ’sopimus’, tekemiseen, sillä sopimuksella rajoitetaan Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamisen haitallisia vaikutuksia ja luodaan yhteistyökehys, jonka olisi muodostettava perusta vahvalle ja rakentavalle tulevalle kumppanuudelle, sekä vältetään sopimuksettoman eron vahingollisimpia osatekijöitä ja tarjotaan oikeusvarmuutta kansalaisille ja yrityksille; antaa kiitosta EU:n pääneuvottelijalle ja hänen työryhmälleen näiden varteenotettavasta työstä ja keskeisestä roolista;

2.  toteaa jälleen, että Yhdistyneen kuningaskunnan ero EU:sta on historiallinen virhe, ja muistuttaa, että EU on koko ajan kunnioittanut Yhdistyneen kuningaskunnan päätöstä, korostaen kuitenkin, että Yhdistyneen kuningaskunnan on myös hyväksyttävä EU:sta eroamisen seuraukset ja että kolmannella maalla ei voi olla samoja oikeuksia ja etuja kuin jäsenvaltiolla; palauttaa mieliin, että koko Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamisprosessin ajan parlamentti on pyrkinyt suojelemaan EU:n kansalaisten oikeuksia, rauhaa ja hyvinvointia Irlannin saarella sekä kalastusyhteisöjä, säilyttämään EU:n oikeusjärjestyksen, turvaamaan EU:n päätöksenteon riippumattomuuden, säilyttämään tulliliiton ja sisämarkkinoiden yhtenäisyyden ja välttämään sosiaalista ja ympäristöön, verotukseen tai sääntelyyn liittyvää polkumyyntiä, sillä se on olennaisen tärkeää EU:n työpaikkojen, teollisuuden ja kilpailukyvyn suojelemiseksi ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

3.  pitää myönteisenä, että nämä tavoitteet on suurelta osin saavutettu EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja yhteistyösopimuksella ja erosopimuksella täytäntöönpanokelpoisten tasapuolisten toimintaedellytysten avulla, jotka kattavat muun muassa valtiontuet, sosiaali- ja ympäristönormit, pitkän aikavälin sopimuksen kalastuksesta, taloussopimuksen, jolla lievennetään monia Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamisen kielteisiä seurauksia, ja uuden kehyksen oikeus-, poliisi- ja sisäisen turvallisuuden yhteistyölle, joka perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja EU:n tietosuojalainsäädännön täysimääräiseen noudattamiseen; pitää kuitenkin valitettavana, että tämän sopimuksen soveltamisala on rajallinen, mikä johtuu siitä, että Yhdistyneellä kuningaskunnalla ei ole poliittista tahtoa tehdä sitoumuksia tärkeillä aloilla, kuten ulko- ja puolustuspolitiikan ja ulkoisen turvallisuuden aloilla, ja toteaa, että näin jäädään selvästi poliittisessa julistuksessa esitetyistä tavoitteista; pitää valitettavana myös Yhdistyneen kuningaskunnan päätöstä olla osallistumatta Erasmus+ -ohjelmaan, sillä se riistää nuorilta ainutlaatuisen tilaisuuden;

4.  on tyytyväinen siihen, että sopimuksessa keskitytään vahvasti tavaroihin, sillä tavarakauppa EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä on runsasta, ja toteaa, että se on looginen seuraus Yhdistyneen kuningaskunnan erosta EU:sta ja erityisesti vapaan liikkuvuuden loppumisesta, että Yhdistyneen kuningaskunnan suureksi osaksi palveluihin perustuvan talouden mahdollisuudet vähentyvät huomattavasti, sillä alkuperämaahan tai EU:n laajuiseen toimilupaan perustuvaa toimintamallia ei enää jatketa eikä ammattitutkintoja tunnusteta automaattisesti, ja että Yhdistyneen kuningaskunnan palveluntarjoajat joutuvat mahdollisesti toimimaan 27 erilaisen säännöstön mukaan, mikä lisää byrokratiaa; korostaa, että tämä on ensimmäinen sopimus EU:n historiassa, kun neuvotteluissa pyrittiin ennemminkin eriytymään kuin lähentymään, minkä vuoksi on väistämätöntä, että kansalaisille ja yrityksille koituu enemmän hankaluuksia, esteitä ja kustannuksia;

5.  suhtautuu myönteisesti laajempaan monialaiseen riitojenratkaisumekanismiin, jonka olisi mahdollistettava riitojen oikea-aikainen ratkaiseminen ja mahdollisuus soveltamisen ristikkäiseen keskeyttämiseen talouden eri aloilla, jos jompikumpi osapuolista ei noudata sitä, mitä se on allekirjoittanut; katsoo, että tästä mekanismista voisi tulla malli ja standardi kaikille tuleville vapaakauppasopimuksille;

6.  palauttaa mieliin Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevien asioiden koordinointiryhmän (UKCG) ja ryhmien johtajien 11. syyskuuta 2020 antaman lausuman ja toteaa, että erosopimuksen allekirjoittajana Yhdistyneellä kuningaskunnalla on oikeudellinen velvoite panna sopimuksen määräykset täysimääräisesti täytäntöön ja noudattaa niitä; pitää myönteisenä niitä rikkovien säännösten peruuttamista Yhdistyneen kuningaskunnan sisämarkkinoita koskevasta lakiesityksestä; tuomitsee Yhdistyneen kuningaskunnan viimeaikaiset yksipuoliset toimet, jotka ovat vastoin erosopimusta ja joiden tarkoituksena on jatkaa armonaikaa Isosta-Britanniasta Pohjois-Irlantiin suuntautuvan viennin vapauttamiselle terveystodistuksista kaikkien eläintuotteiden toimitusten osalta, vapauttaa pakettilähetykset tulliselvitysten tekemisestä ja poiketa EU:n säännöistä, jotka koskevat maaperän tuomista sisämarkkinoille sekä lemmikkieläinpasseja; katsoo, että nämä toimet ovat vakava uhka sisämarkkinoiden yhtenäisyydelle; toteaa jälleen kerran, että kaikista tällaisista päätöksistä on sovittava yhdessä asiaankuuluvissa yhteisissä elimissä; kehottaa painokkaasti Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta toimimaan vilpittömässä mielessä ja panemaan allekirjoittamiensa sopimusten ehdot täytäntöön täysimääräisesti ja viipymättä Euroopan komission kanssa sovitun erosopimukseen perustuvan uskottavan ja kattavan aikataulun pohjalta erosopimukseen perustuvan vilpittömän mielen velvoitteen mukaisesti; kehottaa tässä yhteydessä komissiota jatkamaan ponnekkaasti rikkomusmenettelyä, jonka se käynnisti Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan 15. maaliskuuta 2021 Irlantia ja Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan 12 artiklan 4 kohdan nojalla; muistuttaa, että erosopimuksen mukaisten riitojenratkaisumenettelyjen tulosten jatkuva noudattamatta jättäminen voi johtaa myös kauppa- ja yhteistyösopimuksen mukaisten velvoitteiden soveltamisen keskeyttämiseen, mukaan lukien ennennäkemättömän markkinoille pääsyn tason rajoittaminen; katsoo tältä osin, että kauppa- ja yhteistyösopimuksen ratifiointi vahvistaa erosopimuksen täytäntöönpanon valvonnan välineitä; muistuttaa, että erosopimuksen täysimääräinen ja asianmukainen noudattaminen ja täytäntöönpano on keskeisen tärkeää kansalaisten oikeuksien ja rauhanprosessin suojelemiseksi sekä kovan rajan välttämiseksi Irlannin saarella, sisämarkkinoiden yhtenäisyyden suojelemiseksi ja sen varmistamiseksi, että Yhdistynyt kuningaskunta maksaa osuutensa jäsenyytensä aikana ja sen jälkeen kertyneistä vastuista, ja muistuttaa, myös, että se on jatkossakin olennainen ennakkoedellytys EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan suhteiden tulevalle kehitykselle; korostaa tässä yhteydessä vilpittömän mielen merkitystä ja luottamuksen ja uskottavuuden tarvetta; muistuttaa, että Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan ja sen 16 artiklan laadinnassa on otettu huomioon erittäin hienovarainen ja herkkä poliittinen tasapaino; toteaa painokkaasti, että kummankaan osapuolen ei pitäisi tehdä kevyesti tai ilman ennakkoon tehtäviä kuulemisia ehdotuksia tai toimia, jotka voivat horjuttaa tätä tasapainoa; korostaa Pohjois-Irlannin ainutlaatuista tilannetta ja Pohjois-Irlannin edustajakokoukselle pöytäkirjassa annettua asemaa, mukaan lukien vaatimus sen suostumuksesta pöytäkirjan soveltamisen jatkamiselle neljän vuoden kuluttua; katsoo, että on tarpeen jatkaa ja tehostaa vuoropuhelua poliittisten edustajien ja kansalaisyhteiskunnan, myös Pohjois-Irlannin edustajien, kanssa kaikista Irlantia ja Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan ja laajemman Pohjois-Irlannin rauhanprosessin näkökohdista; on erittäin huolissaan viimeaikaisista jännitteistä Pohjois-Irlannissa ja muistuttaa, että EU on yksi pitkänperjantain sopimuksen tärkeimmistä vartijoista ja suojelee sitä päättäväisesti;

Euroopan parlamentin rooli

7.  pitää valitettavana, että sopimukset saatiin aikaan aivan viime hetkellä ja että siitä johtuva epävarmuus aiheuttaa suuria kustannuksia kansalaisille ja talouden toimijoille ja on vaikuttanut myös parlamentin oikeuksiin käydä läpi sopimusten lopullinen teksti ja harjoittaa niiden suhteen demokraattista valvontaa ennen niiden väliaikaista soveltamista; korostaa tämän prosessin poikkeuksellista luonnetta, joka johtuu siirtymäkauden päättymisen tiukasta määräajasta ja siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta kieltäytyi jatkamasta sitä jopa pandemian keskellä; painottaa, että tämä prosessi ei voi missään tapauksessa toimia ennakkotapauksena tuleville kauppasopimuksille, joissa on taattava tavanomainen yhteistyömuoto ja tiedonsaanti SEUT 218 artiklan 10 kohdan mukaisesti, mihin kuuluu kaikkien neuvottelutekstien jakaminen, säännöllinen vuoropuhelu ja riittävästi aikaa parlamentille viralliseen valvontaan ja sopimuksista käytävään keskusteluun; korostaa, että sopimuksia ei saa soveltaa väliaikaisesti ilman parlamentin hyväksyntää; toteaa edellä esitetystä huolimatta, että parlamentti pystyi ilmaisemaan kantansa säännöllisesti, sillä EU:n pääneuvottelijan ja komission Yhdistynyttä kuningaskuntaa käsittelevän työryhmän kanssa käytiin vilkkaita ja toistuvia kuulemisia ja keskusteluja ja parlamentti hyväksyi helmikuussa ja kesäkuussa 2020 päätöslauselmat, joilla varmistettiin, että parlamentin kanta tuli kaikilta osin esiin EU:n alkuperäisessä neuvotteluvaltuutuksessa ja että EU:n pääneuvottelija puolusti sitä neuvottelujen aikana;

8.  kannattaa parlamentaarisen kumppanuuskokouksen perustamista Euroopan parlamentin ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin jäsenille sopimuksen mukaisesti; katsoo, että parlamentaariselle kumppanuuskokoukselle olisi annettava tehtäväksi seurata sopimuksen täysimääräistä ja asianmukaista täytäntöönpanoa ja antaa suosituksia kumppanuusneuvostolle; ehdottaa, että sen toimivaltaan kuuluisi myös erosopimuksen täytäntöönpano, ilman että tämä vaikuttaa sopimusten hallintorakenteisiin ja niiden valvontamekanismiin, sekä oikeus esittää suosituksia aloilla, joilla yhteistyön parantaminen voisi hyödyttää molempia osapuolia, ja oikeus tehdä yhteisiä aloitteita läheisten suhteiden edistämiseksi;

9.  tähdentää, että parlamentilla on oltava täysivaltainen rooli sopimuksen seurannassa ja täytäntöönpanossa parlamentin puhemiehen Sassolin 5. helmikuuta 2021 päivätyssä kirjeessä esitetyn mukaisesti; pitää myönteisenä komission lausumaa parlamentin roolista sopimuksen täytäntöönpanossa, ilman että tämä vaikuttaa asianomaisten komission jäsenten asiasta vastaaville valiokunnille antamiin nykyisiin sitoumuksiin, ja toteaa, että siihen kuuluvat seuraavat sitoumukset:

pyytää, että näiden sopimusten vahvistamisesta toimielinten välisessä sopimuksessa käydään neuvottelut mahdollisimman pian;

10.  pitää myönteisenä sopimusta turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoon ja suojaamiseen sovellettavista turvallisuusmenettelyistä; korostaa, että tämä sopimus ja erityisesti sen 3 artikla eivät rajoita SEUT 218 artiklan 10 kohdan mukaisia parlamentin oikeuksia etenkään edellä olevan 9 kohdan suhteen; huomauttaa, että tapa, jolla neuvosto on pyytänyt parlamentin hyväksyntää eli kaksi sopimusta yhdessä menettelyssä – EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja yhteistyösopimus ja sopimus turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoon ja suojaamiseen sovellettavista turvallisuusmenettelyistä – ei ole tavanomaisen käytännön mukainen eikä siitä saisi missään tapauksessa tulla ennakkotapausta, sillä parlamentin olisi voitava antaa hyväksyntänsä kullekin kansainväliselle sopimukselle ennen sen voimaantuloa erikseen eikä pakettina, koska muutoin parlamentin valtaoikeuksia loukataan huomattavasti;

11.  vaatii, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan ammattiliittojen ja muiden työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen on osallistuttava vahvasti sopimuksen seurantaan ja täytäntöönpanoon, mihin kuuluu niiden kuuleminen ja mahdollinen osallistuminen erityiskomiteoihin, joissa käsitellään asiaankuuluvia kysymyksiä, sekä vaatii, että olisi perustettava erityinen työmarkkinafoorumi, joka kokoontuisi ennen jokaista kumppanuusneuvoston kokousta; ehdottaa sopimuksen merkityksen ja mahdollisten laaja-alaisten vaikutusten vuoksi, että sisäistä neuvoa-antavaa ryhmää laajennetaan lisäämällä ammattiliittojen ja muiden työmarkkinaosapuolten, erityisesti alakohtaisten eurooppalaisten liittojen, edustusta ja että kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja ammattiliitoille sekä muille työmarkkinaosapuolille annetaan valtuudet tehdä komissiolle kanteluja, joiden johdosta sen olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin;

12.  on tyytyväinen komission pyrkimyksiin ottaa sidosryhmät mahdollisimman laajasti mukaan, kun otetaan huomioon käytettävissä oleva rajallinen aika, ja on tyytyväinen myös yksityiskohtaisiin valmistautumista koskeviin ilmoituksiin, jotka auttoivat yrityksiä valmistautumaan väistämättömiin muutoksiin 1. tammikuuta 2021 alkaen, kun Yhdistynyt kuningaskunta jätti tulliliiton ja sisämarkkinat; kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita ja soveltuvissa tapauksissa alueita lisäämään ponnistelujaan sen varmistamiseksi, että nämä Yhdistyneen kuningaskunnan uuteen asemaan liittyvien uusien järjestelyjen ensimmäiset kuukaudet sujuvat mahdollisimman kitkattomasti kaikkien talouden toimijoiden ja kansalaisten kannalta; toteaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan erolla EU:sta on merkittäviä lyhyen aikavälin taloudellisia seurauksia, ja kehottaa komissiota hyödyntämään kokonaisuudessaan ja oikea-aikaisesti viiden miljardin euron suuruisen brexit-mukautusvarauksen, kunhan lainsäätäjät ovat sen hyväksyneet, jotta voidaan auttaa aloja, liikeyrityksiä ja työntekijöitä sekä jäsenvaltioita, joihin EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan uuden suhteen kielteiset ja ennakoimattomat vaikutukset vaikuttavat eniten;

Kauppa

13.  korostaa sopimuksen ennennäkemätöntä soveltamisalaa tavarakaupan osalta, jossa saavutettiin tavoite nollatulleista ja nollakiintiöistä ja joka sen vuoksi helpottaa kaupankäyntiä Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa, asianmukaisten alkuperäsääntöjen puitteissa ja turvaten EU:n tuottajien edut, muun muassa kahdenvälisen kumulaation, viejien itse antaman alkuperätodistuksen sekä joitakin asiakirjoja koskevan 12 kuukauden poikkeusjakson avulla; painottaa aidosti tasapuolisten toimintaedellytysten merkitystä erityisesti suojelun tason säilyttämiseksi ja erojen välttämiseksi tulevaisuudessa yhdessä tämän sopimuksen ennennäkemättömän soveltamisalan kanssa;

14.  korostaa, että palvelukaupan vapauttamisessa molempien osapuolten sitoumukset yltävät tasolle, joka ylittää niiden sitoumukset WTO:ssa, mukaan lukien tulevaisuuteen suuntautuva suosituimmuuskohtelulauseke, uudelleentarkastelua koskeva sitoumus tulevia parannuksia silmällä pitäen ja ammatinharjoittajien liikkuvuutta liiketoimintatarkoituksessa koskevat erityissäännöt (toimitusmuodon 4 palvelut); muistuttaa kuitenkin samalla, että jättäessään sisämarkkinat Yhdistynyt kuningaskunta menetti automaattisesti rajoittamattoman oikeutensa tarjota palveluja kaikkialla EU:ssa; panee merkille selkeät säännökset ammattipätevyyksistä, jotka poikkeavat toisistaan, koska Yhdistynyt kuningaskunta on kolmas maa; suhtautuu kuitenkin myönteisesti sopimuksessa määrättyyn mekanismiin, jonka mukaan EU ja Yhdistynyt kuningaskunta voivat myöhemmin sopia tapauskohtaisesti ja tiettyjen ammattien osalta lisäjärjestelyistä;

15.  on tyytyväinen sähköistä kaupankäyntiä koskevaan lukuun, mukaan lukien tietojen säilytyspaikkaa koskevien vaatimusten nimenomainen kieltäminen tai lähdekoodin pakollinen julkistaminen, joka on uutta EU:n tähän mennessä tekemiin vapaakauppasopimuksiin verrattuna ja jossa samalla turvataan EU:n oikeus sääntelyyn ja tietosuojavaatimukset; toteaa, että tämä sähköistä kaupankäyntiä koskeva luku voisi toimia mallina tulevia vapaakauppasopimuksia varten; on tyytyväinen myös uusia teknologioita, kuten tekoälyä, koskevaan sääntely-yhteistyöhön;

16.  on erittäin tyytyväinen siihen, että saatiin neuvoteltua kaikkien aikojen kunnianhimoisin ja kattava julkisia hankintoja koskeva luku, joka menee pidemmälle kuin julkisia hankintoja koskeva sopimus ja jolla taataan EU:n yritysten yhdenvertainen kohtelu, vaikka Yhdistynyt kuningaskunta suhtautui asiaan alun perin pidättyväisesti, samoin kuin mikroyritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten tarpeita ja etuja koskeva luku; muistuttaa, että nykyiset maantieteelliset merkinnät on suojattu erosopimuksen nojalla, mutta pitää valitettavana, että tulevia maantieteellisiä merkintöjä koskevia järjestelyjä ei saatu aikaan, mikä on vastoin poliittisessa julistuksessa annettuja sitoumuksia; toteaa kuitenkin, että uudelleentarkastelulausekkeen avulla voidaan jatkaa suojaa tulevaisuudessa, ja kehottaa molempia osapuolia aktivoimaan lausekkeen mahdollisimman pian;

17.  kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan asiaan liittyviä sääntelyn koordinointifoorumeita, jotka tarjoavat täyden avoimuuden parlamentille, ja ryhtymään niissä aktiivisesti toimiin, jotta mahdollistetaan sääntelyn huomattava lähentyminen tulevaisuudessa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti ja jotta vältetään tarpeettomat ristiriidat ja samalla turvataan kummankin osapuolen oikeus sääntelyyn, kuten sopimuksessa korostetaan;

Tasapuoliset toimintaedellytykset

18.  suhtautuu myönteisesti kattavaan ja nykyaikaiseen osastoon avoimen ja terveen kilpailun mahdollistavista tasapuolisista toimintaedellytyksistä ja kestävästä kehityksestä, jota olisi pidettävä mallina muille tuleville EU:n neuvottelemille vapaakauppasopimuksille ja johon sisältyvät

19.  korostaa, että asianmukainen seuranta ja riittävä valvonta ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta saadaan vankka käsitys sekä jäljellä olevista että uusista esteistä, joita yritykset ja erityisesti pk-yritykset kohtaavat käytännön tasolla; painottaa, että on tärkeää välttää tarpeetonta sääntelyllistä epävarmuutta, hallinnollista rasitusta ja menettelyjen monimutkaisuutta, jotka lisäävät ongelmia ja kustannuksia; kehottaa tähän liittyen komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä liike-elämän ja erityisesti pk-yritysten kanssa, jotta voidaan lieventää uusia kaupan esteitä;

Hallinto

20.  on tyytyväinen sopimuksessa vahvistettuun monialaiseen hallinto- ja institutionaaliseen kehykseen, jolla varmistetaan kaikkien lukujen välillä johdonmukaisuus, yhteys ja yhteinen täytäntöönpano ja vältetään siten muut rinnakkaiset rakenteet ja byrokratia sekä luodaan oikeusvarmuutta ja vahvat takeet siitä, että osapuolet noudattavat sääntöjä; antaa tunnustusta erityisesti vankalle mekanismille, jonka avulla voidaan ratkaista EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä mahdollisesti syntyviä riitoja niiden sitoumusten tulkinnasta tai täytäntöönpanosta;

21.  pitää myönteisenä hallintoa koskevaan lukuun sisältyvää syrjimättömyyslauseketta, jolla varmistetaan, että Yhdistynyt kuningaskunta kohtelee kansallisessa viisumipolitiikassaan kaikkien EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia yhdenvertaisesti, kun kyseessä ovat lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävät viisumit; tuomitsee joidenkin EU-maiden (Bulgaria, Viro, Liettua, Romania ja Slovenia) kansalaisiin kohdistuvan syrjivän kohtelun, sillä näihin ei sovelleta Yhdistyneessä kuningaskunnassa samaa viisumihakemusmaksujärjestelmää kuin muiden 22 EU:n jäsenvaltion kansalaisiin, kun kyseessä ovat työviisumeista ja ylläpitotodistuksista perittävät maksut;

Turvallisuus, ulkoasiat ja kehitysyhteistyö

22.  pitää valitettavana, että vaikka poliittisessa julistuksessa kaavailtiin kunnianhimoista, laajaa, syvää ja joustavaa kumppanuutta ulkopolitiikan, turvallisuuden ja puolustuksen alalla, Yhdistynyt kuningaskunta kieltäytyi neuvottelemasta näistä näkökohdista osana sopimusta; muistuttaa kuitenkin, että on molempien osapuolten edun mukaista jatkaa tiivistä ja jatkuvaa yhteistyötä näillä aloilla, erityisesti rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi, terrorismin torjunta mukaan lukien, ja toimia sääntöihin perustuvan maailmanjärjestyksen, tosiasiallisen monenvälisyyden, YK:n peruskirjan, demokratian ja oikeusvaltion lujittamisen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelun puolesta SEU 21 artiklan mukaisesti; ehdottaa, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevaa yhteistyötä ja koordinointia hallinnoitaisiin ulkopoliittisten kysymysten koordinointia ja niitä koskevia korkean tason kuulemisia varten perustetulla järjestelmään kuuluvalla foorumilla, ja toteaa, että näitä kysymyksiä ovat muun muassa Venäjän ja Kiinan kaltaisten maiden asettamat haasteet, tiivis yhteistyö turvallisuusasioissa, myös EU:n ja Naton yhteistyön puitteissa, sekä järjestelmällinen suosituimmuusasemaan perustuva yhteistyö erityisesti rauhanturvaoperaatioissa; kehottaa erityisesti pitkälle menevään yhteistyöhön ja koordinointiin Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa EU:n kanssa yhteisten seuraamusten suhteen, sillä molemmilla on yhteiset arvot ja yhteisiä etuja, ja kehottaa perustamaan tätä varten koordinointimekanismin;

23.  pitää tässä suhteessa valitettavana, että Yhdistynyt kuningaskunta on päättänyt alentaa Euroopan unionin diplomaattista asemaa, ja kehottaa asiaankuuluvia Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisia kiireellisesti puuttumaan tähän sekä kehottaa komissiota pysymään tiukkana puolustaessaan perussopimusten asianmukaista täytäntöönpanoa;

24.  panee merkille Yhdistyneen kuningaskunnan merkityksen kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun toimijana, kun otetaan huomioon sen virallisen kehitysavun määrä (siitä huolimatta, että sitä pienennettiin 0,7 prosentista 0,5 prosenttiin BKTL:sta), sen asiantuntemus, hankkeiden täytäntöönpanovalmiudet sekä laaja-alaiset suhteet Kansainyhteisön maihin ja kehitysmaihin; kannustaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa auttamaan minimoimaan EU-eronsa kielteiset vaikutukset kehitysmaihin ja pitämään kiinni sitoumuksestaan toimia kehitysavun ja humanitaarisen avun eturintamassa; kehottaa tiivistämään EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välistä avunantajamaiden koordinointia ja yhteistyötä, mukaan lukien mahdollisuus hyödyntää toistensa valmiuksia tehokkuuden, kehitystyön tuloksellisuuden ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa edistymisen maksimoimiseksi;

Alakohtaiset erityiskysymykset ja aihekohtainen yhteistyö

25.  katsoo, että sisämarkkinat ovat Euroopan unionin keskeinen saavutus, josta on ollut suurta hyötyä molempien osapuolten talouksille ja joka on luonut perustan kansalaisten elämänlaadun parantamiselle; korostaa, että tämä uusi taloudellisen kumppanuuden aikakausi olisi suunnattava molempia osapuolia hyödyttävien mahdollisuuksien luomiseen eikä se saisi missään tapauksessa heikentää sisämarkkinoiden ja tulliliiton yhtenäisyyttä ja toimivuutta; toteaa, että valtuutetuille talouden toimijoille myönnettyjen helpotusten jatkaminen on asianmukainen tapa välttää kaupan vääristymät;

26.  katsoo, että osana täytäntöönpanoprosessia EU:n olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ennen tavaroiden saapumista sisämarkkinoille (joko Yhdistyneestä kuningaskunnasta tai muista kolmansista maista Yhdistyneen kuningaskunnan kautta) tehtyjen tullitarkastusten vaatimustenmukaisuuteen, kuten sopimuksessa määrätään, ja pitää äärimmäisen tärkeänä varmistaa, että tavarat ovat sisämarkkinasääntöjen mukaisia; korostaa, että tullivalvontajärjestelmiin on investoitava enemmän ja että molempien osapuolten välistä koordinointia ja tiedonvaihtoa on lisättävä, jotta voidaan mahdollisimman hyvin estää kaupan häiriöt ja säilyttää tulliliiton yhtenäisyys kuluttajien ja yritysten edun mukaisesti; katsoo, että tulli- ja markkinavalvontaviranomaisten sujuva yhteistyö on ehdottoman välttämätöntä, ja kantaa huolta erityisesti EU:n edustajien tarvittavasta toimintavalmiudesta Pohjois-Irlannissa;

27.  toteaa, että epävarmuus sovellettavista säännöistä on jo vaikuttanut kielteisesti kuluttajien tottumuksiin ja kuluttajien luottamukseen rajat ylittävää kauppaa kohtaan, ja kehottaa Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta, komissiota ja jäsenvaltioita panemaan pikaisesti täytäntöön sopimukseen sisältyvät kuluttajansuojatoimenpiteet ja vahvistamaan yhteistyötä erilaisissa alakohtaisissa politiikkatoimissa, jotka liittyvät kestäviin tuotantomenetelmiin ja tuoteturvallisuuteen; vaatii avoimuutta tuotteiden ja palvelujen toimitusketjussa kuluttajien hyödyksi ja toteaa, että hinnat, jotka ilmentävät oston kokonaiskustannuksia, mukaan lukien kaikki asiaankuuluvat sovellettavat maksut ja tullit, sekä selvyys sovellettavista kuluttajan oikeuksista ovat ratkaisevan tärkeitä ongelmien välttämiseksi ja kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi heidän tehdessään ostoksia rajojen yli;

28.  pitää valitettavana tiettyihin kalastusyhteisöihin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, mutta toteaa, että kalastusta koskevat määräykset, joiden mukaan vähennys on 25 prosenttia vaiheittain viiden ja puolen vuoden aikana, eivät ole lopputulokseltaan niin haitallisia kuin Yhdistyneen kuningaskunnan vesialueiden täydellinen sulkeminen; kehottaa komissiota tähän liittyen toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että vähennys ei koskaan ylitä 25 prosenttia ja että vastavuoroinen pääsy pidetään voimassa; on tältä osin huolissaan siitä, että kumppanuusneuvosto voi muuttaa liitteitä 35, 36 ja 37; pyytää, että parlamenttia kuullaan ennen tällaisia muutoksia;

29.  on erittäin huolissaan tilanteesta tämän kauden lopussa, ja muistuttaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa, että pääsy EU:n markkinoille tulevaisuudessa on suoraan yhteydessä siihen, pääsevätkö EU:n kalastajat Yhdistyneen kuningaskunnan vesille tämän kauden jälkeen; muistuttaa, että jos Yhdistynyt kuningaskunta harkitsee pääsyn rajoittamista ensimmäisen viiden ja puolen vuoden kauden jälkeen, EU voi ryhtyä toimiin etujensa suojelemiseksi muun muassa ottamalla uudelleen käyttöön tullit tai kiintiöt Yhdistyneen kuningaskunnan kalantuonnille tai keskeyttämällä sopimuksen muiden osien soveltamisen, mikäli uhkana on, että EU:n kalastusyhteisöille aiheutuu vakavia taloudellisia tai sosiaalisia vaikeuksia; pitää erittäin valitettavana, että EU:n kalastusoikeudet kyseenalaistetaan epäilyttävin keinoin estämällä suurimpia sallittuja saaliita ja kiintiöitä koskevan sopimuksen hyväksyminen ajoissa, teknisillä toimenpiteillä, jotka ovat mahdottomia hyväksyä, sekä kiistanalaisilla rajoittavilla tulkinnoilla lupien saamisen edellytyksistä;

30.  korostaa olevansa erittäin huolestunut mahdollisista seurauksista, jos Yhdistynyt kuningaskunta poikkeaa teknisiä toimenpiteitä koskevista unionin asetuksista ja muusta asiaan liittyvästä unionin ympäristölainsäädännöstä, mikä voi johtaa siihen, että joidenkin eurooppalaisten kalastusalusten pääsyä Yhdistyneen kuningaskunnan vesille käytännössä rajoitetaan; muistuttaa, että sopimuksessa velvoitetaan kukin osapuoli perustelemaan tarkasti tämän alan mahdollisen kehityksen syrjimätön luonne, ja muistuttaa tarpeesta varmistaa tieteellisesti todennettavissa olevien tietojen perusteella pitkän aikavälin kestävyys ympäristön kannalta; kehottaa komissiota olemaan erityisen valppaana näiden ehtojen noudattamisen suhteen ja reagoimaan voimakkaasti, jos Yhdistynyt kuningaskunta toimii syrjivästi;

31.  ilmaisee huolensa seurauksista, joita on erilaisten sääntöjen soveltamisella alueisiin, joilla on erityisasema suhteessa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, erityisesti kruunun alaisuuteen kuuluviin alueisiin ja merentakaisiin alueisiin; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota näihin alueisiin ja niiden erityispiirteisiin;

32.  on huolissaan siitä, kuinka sopimuksen nojalla voidaan tulevaisuudessa puuttua mahdolliseen sosiaali- ja työnormien yksipuoliseen alentamiseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja kuinka sitä voitaisiin torjua sopimuksen nojalla; toteaa jälleen kerran, että sosiaali- ja työnormien yksipuoliseen alentamiseen eurooppalaisten työntekijöiden ja yritysten kustannuksella on puututtava nopeasti tilanteen korjaamiseksi, jotta voidaan säilyttää tasapuoliset toimintaedellytykset; pitää myös valitettavana, että vaikka Yhdistyneellä kuningaskunnalla oli siirtymäkauden aikana erosopimuksen 127 artiklan nojalla velvollisuus saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä direktiivi vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja direktiivi avoimista ja ennakoitavista työehdoista(13), se ei ole vielä toteuttanut tarvittavia toimia ja on näin vienyt työntekijöiltä Yhdistyneessä kuningaskunnassa tiettyjä äskettäin vahvistettuja oikeuksia;

33.  pitää myönteisenä, että sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskeva uusi yhteistyömekanismi vastaa pitkälti voimassa olevia sääntöjä, jotka on vahvistettu sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetussa asetuksessa (EY) N:o 883/2004(14) ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetussa asetuksessa (EY) N:o 987/2009(15); suhtautuu erityisen myönteisesti siihen, että syrjimättömyyttä, yhdenvertaista kohtelua ja kausien yhteenlaskemista koskevat EU:n säännökset turvataan sopimuksessa; pitää kuitenkin valitettavana aineellista soveltamisalaa koskevia rajoituksia ja erityisesti sitä, että perhe-etuudet, pitkäaikaishoito ja maksuihin perustumattomat rahaetuudet sekä työttömyysetuuksien maastavietävyys eivät sisälly siihen; kehottaa osapuolia antamaan välittömästi kansalaisille, joihin vapaan liikkuvuuden rajoitukset vaikuttavat, paikkansapitävää ja luotettavaa tietoa heidän oleskelua, työskentelyä ja sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevista oikeuksistaan;

34.  panee merkille väliaikaisen määräyksen henkilötietojen siirtämisestä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan; palauttaa mieliin 12. helmikuuta 2020 ja 18. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselmat, joissa korostettiin tietosuojan merkitystä sekä perusoikeutena että digitaalitalouden keskeisenä mahdollistajana; palauttaa mieliin, että Yhdistyneen kuningaskunnan tietosuojakehyksen riittävyyden osalta Yhdistyneen kuningaskunnan tarjoaman suojan tason on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan vastattava ”olennaisilta osiltaan” EU:n oikeudellisen kehyksen takaamaa suojan tasoa, mukaan lukien tietojen siirtäminen edelleen kolmansiin maihin, olivat kyseessä sitten kaupalliset siirrot tai siirrot lainvalvontatarkoituksessa; panee merkille menettelyn aloittamisen 19. helmikuuta 2021 niiden kahden tietosuojan riittävyyttä koskevan päätöksen hyväksymiseksi, jotka koskevat henkilötietojen siirtämistä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan yleisen tietosuoja-asetuksen(16) ja lainvalvontatarkoituksessa käsiteltyjen henkilötietojen suojasta annetun direktiivin(17) nojalla; kehottaa komissiota olemaan tekemättä myönteistä päätöstä tietosuojan riittävyydestä, jos EU:n oikeudessa ja oikeuskäytännössä vahvistettuja edellytyksiä ei noudateta täysimääräisesti; painottaa, että päätös tietosuojan riittävyydestä ei ole kysymys, josta Yhdistynyt kuningaskunta ja EU voisivat neuvotella, koska siinä on kyse Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, perusoikeuskirjassa ja EU:n perussopimuksissa tunnustetun perusoikeuden suojelemisesta;

35.  painottaa, että sopimuksessa määrätään Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa laadultaan ennennäkemättömän tiiviistä kolmannen maan kanssa tehtävästä lainvalvontaa koskevasta ja rikosoikeudellisesta yhteistyöstä; huomauttaa, että sopimuksen osan III, III osastossa määrätään täydentävänä suojatoimenpiteenä riitojenratkaisua koskevasta erityisjärjestelystä, koska kyseessä on arkaluonteinen ala; on tyytyväinen osan III keskeyttämistä ja lopettamista koskeviin määräyksiin, jotka koskevat muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen ehdollisuutta;

36.  pitää valitettavana, että parlamentin pyyntöjä EU:n yhteisestä lähestymistavasta turvapaikka-asioihin, muuttoliikkeeseen ja rajavalvontaan ei otettu huomioon ja että nämä tärkeät asiat, jotka vaikuttavat myös haavoittuvimmassa asemassa olevien, kuten ilman huoltajaa olevien alaikäisten, oikeuksiin, jäävät nyt käsiteltäviksi kahdenvälisen yhteistyön puitteissa; kehottaa EU:ta ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa sopimaan pikaisesti asiaa koskevasta sopimuksesta, jolla korvattaisiin Dublin-asetus(18);

37.  pitää valitettavana sopimuksen kunnianhimon puutetta liikkuvuuspolitiikan suhteen ja kehottaa kehittämään turvallisia laillisia muuttoreittejä EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välille; suhtautuu myönteisesti lyhytaikaista oleskelua varten myönnettäviä viisumeja koskeviin määräyksiin ja lausekkeeseen, joka koskee syrjimättömyyttä jäsenvaltioiden välillä; kehottaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa olemaan syrjimättä EU:n kansalaisia heidän kansalaisuutensa perusteella sekä rekisteröinnissä EU:n oleskelustatusjärjestelmään että liikkuvuuden ja viisumikysymysten osalta; kehottaa komissiota panemaan tiukasti täytäntöön vastavuoroisuusperiaatteen; tuomitsee Yhdistyneen kuningaskunnan syrjivän päätöksen soveltaa työviisumeihin erilaisia maksuja tiettyjen EU:n jäsenvaltioiden kansalaisille esimerkiksi kausityöviisumien ja terveys- ja hoivatyöntekijöiden viisumien osalta; korostaa, että on tärkeää taata EU:n kansalaisille yhtäläinen pääsy Yhdistyneen kuningaskunnan työmarkkinoille ja että on tarpeen soveltaa samaa maksua kaikille EU:n kansalaisille; kehottaa siksi Yhdistynyttä kuningaskuntaa kumoamaan välittömästi päätöksensä;

38.  kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille kattavasti seurannasta, joka koskee sitä, miten Euroopan keskuspankki, Euroopan valvontaviranomaiset, Euroopan järjestelmäriskikomitea ja yhteinen kriisinratkaisuneuvosto panevat sopimuksen täytäntöön, sekä rahoituspalvelujen markkinoiden kehityksestä, jotta voidaan havaita ajoissa mahdolliset markkinahäiriöt ja rahoitusvakauteen, markkinoiden eheyteen ja sijoittajansuojaan kohdistuvat häiriöt;

39.  kehottaa komissiota käyttämään nykyisiä välineitä, harkitsemaan uusien välineiden käyttöönottoa tulevassa rahanpesun torjuntakehyksen tarkistuksessa ja varmistamaan, että tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskevan avoimuuden osalta tehdään vilpitöntä yhteistyötä, jotta voidaan taata tasapuoliset toimintaedellytykset ja suojella sisämarkkinoita Yhdistyneestä kuningaskunnasta lähtöisin olevilta rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevilta riskeiltä;

40.  panee tyytyväisenä merkille, että sopimus sisältää sitoumuksia verotuksen avoimuudesta ja oikeudenmukaisesta verokilpailusta sekä yhteisen poliittisen julistuksen haitallisten verojärjestelmien torjumisesta;

41.  suhtautuu myönteisesti ilmoitukseen Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n välisestä sopimuksesta rahoituspalveluja koskevasta yhteisymmärryspöytäkirjasta, mutta pitää valitettavana, että Yhdistynyt kuningaskunta on myöntänyt vastaavuuspäätöksiä toistaiseksi vain yksittäisille ETA-valtioille, EU:n jäsenvaltiot mukaan luettuina, sen sijaan että ne koskisivat koko unionia; muistuttaa, että vastaavuuspäätökset kattavat useita lainsäädännön aloja, jotka on yhdenmukaistettu EU:n tasolla, ja että joissakin tapauksissa valvonnasta vastaavat suoraan EU:n viranomaiset; kehottaa siksi komissiota tutkimaan, koskevatko Yhdistyneen kuningaskunnan vastaavuuspäätökset koko EU:ta ennen kuin se tekee omat vastaavuusmäärityksensä;

42.  katsoo, että on selkeytettävä edelleen sääntelyn tason säilyttämistä koskevan velvoitteen soveltamisalaa veroasioissa; on huolissaan erilaisen verolainsäädännön vaikutuksista; on erityisen huolissaan siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti jo varhaisessa vaiheessa sitoutuvansa ainoastaan raportoitavien järjestelyjen pakolliseen julkistamiseen, joka perustuu heikompiin kansainvälisiin normeihin, ja pitää myös valitettavana julkisia lausuntoja vapaasatamien avaamisesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa;

43.  varoittaa, että epäselvä terminologia ja sopimukseen sisältyvät ei-sitovat tai ennakoimattomat oikeudelliset säännöt ja valvontamekanismit verotuksen alalla lisäävät aggressiivisen verokilpailun riskiä; panee lisäksi merkille, että sopimuksen täytäntöönpano saattaa aiheuttaa ratkaisemattomia kiistoja johtuen sellaisten lausekkeiden puuttumisesta, joilla on välitön vaikutus muun muassa haitallisiin verokäytäntöihin; toteaa huolestuneena, että verotuksellisten valtiontukien ehdot ovat tiukemmat EU:n kauppasopimuksissa Sveitsin ja Kanadan kanssa;

44.  panee merkille, että sopimusta ei sovelleta Yhdistyneen kuningaskunnan kruunun alaisuuteen kuuluviin alueisiin ja merentakaisiin alueisiin; katsoo, että olisi tehtävä perusteellinen tarkastus sen varmistamiseksi, että sopimuksessa ei ole porsaanreikiä, jotka mahdollistavat näiden alueiden käyttämisen vastapuolina kehitettäessä uusia haitallisia verojärjestelyjä, jotka vaikuttavat sisämarkkinoiden toimintaan;

45.  on tyytyväinen siihen, että Pariisin sopimus on olennainen osa sopimusta; pitää kuitenkin valitettavana, että kasvihuonekaasuja koskevassa ilmastonsuojelun perustasossa ei otettu huomioon vuotta 2030 koskevia koko talouden kattavia tarkistettuja tavoitteita, joita ollaan parhaillaan hyväksymässä; korostaa lisäksi, että EU aikoo edelleen vahvistaa ja laajentaa oman päästökauppajärjestelmänsä soveltamisalaa; katsoo, että jos EU:n päästökauppajärjestelmän ja Yhdistyneen kuningaskunnan päästökauppajärjestelmän välillä ilmenee merkittäviä eroja, tämä saattaisi johtaa tasapuolisten toimintaedellytysten vääristymiseen ja asia olisi näin ollen otettava huomioon EU:n hiilidioksidipäästöjen tullimekanismia sovellettaessa, kunhan se on otettu käyttöön;

46.  panee tyytyväisenä merkille yhteistyötä terveysturvallisuuden alalla koskevat määräykset, jotka antavat osapuolille ja jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuuden vaihtaa asiaankuuluvia tietoja, mutta pitää valitettavana, että tämä yhteistyö rajoittuu ”merkittävien” kansanterveyteen kohdistuvien riskien arviointiin ja kansanterveyden suojelemiseksi mahdollisesti tarvittavien toimenpiteiden koordinointiin;

47.  on tyytyväinen siihen, että EU:n elintarviketurvallisuusnormeja ei muuteta ja että sopimuksella pyritään turvaamaan EU:n tiukat terveys- ja kasvinsuojelunormit; toteaa jälleen, että terveys- ja kasvinsuojelutoimien piiriin kuuluvien tavaroiden kauppavirrat EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä ovat erittäin suuria ja että EU:lla olisi oltava asianmukainen koordinointiprosessi, jotta vältetään toisistaan poikkeavat tarkastukset Yhdistyneestä kuningaskunnasta saapuville tavaroille EU:n satamissa;

48.  on tyytyväinen sopimukseen sisältyvään kattavaan lentoliikennettä koskevaan lukuun, jolla olisi varmistettava EU:n strategisten etujen suojelu ja joka sisältää markkinoille pääsyä, liikenneoikeuksia, yhteisten reittitunnusten käyttöä ja matkustajien oikeuksia koskevia asianmukaisia määräyksiä; suhtautuu myönteisesti ilmailua koskevan otsakkeen tasapuolisia toimintaedellytyksiä koskeviin erityismääräyksiin, joilla varmistetaan, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan lentoyhtiöt kilpailevat keskenään tasavertaisesti; panee merkille ratkaisun omistajuutta ja valvontaa koskeviin sääntöihin, joilla säännellään pääsyä sisämarkkinoille ja jätetään samalla mahdollisuus jatkaa vapauttamista tulevaisuudessa; pitää myönteisenä, että ilmailun turvallisuudelle on oma lukunsa, jossa määrätään tiiviistä yhteistyöstä ilmailun turvallisuuden ja ilmaliikenteen hallinnan alalla; katsoo, että tällainen yhteistyö ei saisi rajoittaa EU:ta sen määrittäessä turvallisuuden kannalta asianmukaiseksi katsomaansa suojelun tasoa; korostaa Yhdistyneen kuningaskunnan siviili-ilmailuviranomaisen ja Euroopan unionin lentoturvallisuusviraston tulevan tiiviin yhteistyön merkitystä;

49.  panee tyytyväisenä merkille, että sopimuksella varmistetaan maantieliikenteen harjoittajille kiintiöttömät yhteydet EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä ja että sopimuksella taataan molemmille osapuolille täydet kauttakulkuoikeudet toistensa alueiden kautta eli ns. maasilta; pitää myönteisinä maantieliikennettä koskevissa neuvotteluissa saavutettuja vahvoja tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja niiden erityismääräyksiä, jotka tekevät maanteiden tavaraliikenteeseen sovellettavista tiukoista EU:n vaatimuksista sitovia Yhdistyneelle kuningaskunnalle; korostaa tässä yhteydessä, että sopimukseen sisältyy muun muassa vaatimuksia, jotka koskevat ammattiin pääsyä, kuljettajien lähettämistä työhön, ajo- ja lepoaikoja, ajopiirtureita sekä ajoneuvojen painoja ja mittoja; toteaa, että tällaiset vaatimukset takaavat paitsi reilun kilpailun myös hyvät työolot kuljettajille sekä liikenneturvallisuuden korkean tason; pitää myönteisinä Pohjois-Irlantia koskevia erityismääräyksiä, jotka on hyväksytty Irlannin ainutlaatuisen tilanteen tunnustamiseksi ja joilla minimoidaan koko saaren taloudelle aiheutuvat häiriöt; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimia paikkansapitävien ja hyödyllisten tietojen tarjoamiseksi liikenteen sidosryhmille, asiaankuuluvien tietojärjestelmien toimivuuden ja luotettavuuden varmistamiseksi ja kaikkien kauttakulkuun vaadittavien asiakirjojen asettamiseksi saataville verkossa; kiinnittää huomiota tarpeeseen harkita taloudellista tukea tietyille satamille, jotta voidaan nopeasti poistaa fyysisen infrastruktuurin esteet, joita odotusaikojen pidentyminen aiheuttaa rajat ylittäville liikenteenharjoittajille; kehottaa EU:ta ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa tiiviiseen yhteistyöhön, jotta voidaan ehkäistä tarpeettomia viivästyksiä ja häiriöitä liikennejärjestelmässä ja säilyttää yhteydet mahdollisimman laajalti;

50.  on tyytyväinen siihen, että eurooppalainen yhteistyö Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa tieteen, tutkimuksen, innovoinnin ja avaruuden alalla jatkuu; painottaa, että on tärkeää tukea tutkijoiden liikkuvuutta, jotta varmistetaan, että tieteellinen tieto ja teknologia liikkuvat vapaasti; kehottaa matkapuhelinoperaattoreita soveltamaan periaatetta, jonka mukaan verkkovierailupalveluja voi jatkossakin käyttää kotimaan hinnalla niin EU:ssa kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa; toteaa, että energiaa koskevan luvun voimassaolo päättyy 30. kesäkuuta 2026; painottaa tarvetta jatkaa yhteistyötä kaikissa energia-asioissa mainitun ajankohdan jälkeenkin, kun otetaan huomioon energiamarkkinoiden keskinäiset yhteydet sekä se, että Pohjois-Irlanti pysyy osana EU:n energian sisämarkkinoita; panee merkille EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan sopimuksen ydinenergian turvallista ja rauhanomaista käyttöä koskevasta yhteistyöstä: pitää valitettavana, ettei se kuulu hyväksyntämenettelyn piiriin, sillä Euratom-sopimuksessa ei määrätä Euroopan parlamentin roolista tässä asiassa; kehottaa laatimaan Pohjanmeren energiayhteistyön muodostaman kehyksen pohjalta yhteisymmärryspöytäkirjan, joka sisältää yhteishankkeita, merten aluesuunnittelun ja merienergian integroimisen energiamarkkinoille;

51.  on tyytyväinen asiaa koskevassa sopimuksen jaksossa vahvistettuihin sääntöihin, jotka koskevat Yhdistyneen kuningaskunnan osallistumista unionin ohjelmiin; katsoo, että nämä säännöt ovat suurelta osin niiden parlamentin odotusten mukaisia, jotka se esitti 18. kesäkuuta 2020 antamassaan suosituksessa Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa uudesta kumppanuudesta käytäviä neuvotteluja varten; katsoo näiden sääntöjen suojelevan erityisesti unionin taloudellisia etuja; pitää tässä yhteydessä myönteisenä automaattisen korjausmekanismin soveltamista Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan;

52.  on ilahtunut siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu Horisontti Eurooppa ‑puiteohjelmaan assosioituneena maana; pitää myönteisenä, että Yhdistynyt kuningaskunta aikoo osallistua Euratomin tutkimus- ja koulutusohjelmaan, EU:n avaruusohjelman Copernicus-osioon ja ITER-ohjelmaan ja että se voi käyttää avaruusohjelmaan kuuluvia avaruusvalvonta- ja seurantapalveluja; pitää myönteisenä sitä, PEACE+ -ohjelmasta tehdään erillinen taloudellinen sopimus;

53.  pitää erittäin valitettavana Yhdistyneen kuningaskunnan päätöstä olla osallistumatta Erasmus+ -ohjelmaan vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen aikana; painottaa, että tämän päätöksen myötä kaikki osapuolet häviävät, sillä ihmiset ja organisaatiot EU:ssa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa jäävät paitsi vaihto- ja yhteistyöhankkeiden kautta tarjoutuvista käänteentekevistä mahdollisuuksista; on erityisen yllättynyt siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta mainitsi päätöksensä syyksi liian korkeat osallistumiskustannukset; kehottaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa käyttämään osallistumisesta EU:n ohjelmiin annettuun yhteiseen julistukseen sisältyvää takaporttia ja harkitsemaan uudelleen kantaansa; on tyytyväinen Irlannin avokätiseen tarjoukseen perustaa mekanismi ja tarjota rahoitus, jonka avulla Pohjois-Irlannista tulevat opiskelijat voivat edelleen osallistua ohjelmaan;

54.  muistuttaa, että koulutus ja tutkimus ovat akateemisen yhteistyön olennaisia osia ja että Horisontti Eurooppa -puiteohjelman ja Erasmus+ -ohjelman väliset synergiat ovat keskeinen ulottuvuus uudessa ohjelmasukupolvessa; korostaa seuraavansa tilannetta tiiviisti, jotta varmistetaan, että erot Yhdistyneen kuningaskunnan osallistumisessa näihin EU:n kahteen akateemisen yhteistyön ohjelmaan eivät vie pohjaa niiden vaikuttavuudelta tai aiemman yhteistyön tuloksilta;

55.  korostaa, että on tärkeää huolehtia unionin taloudellisten etujen suojaamisesta kaikilla osa-alueilla ja varmistaa, että Yhdistynyt kuningaskunta noudattaa täysimääräisesti sopimuksen mukaisia taloudellisia velvoitteitaan; korostaa, että arvonlisäveron ja tullien alalla tarvitaan tiivistä yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa niiden asianmukainen kanto ja saatavien perintä; korostaa, että tullimenettelyt ovat erittäin monimutkaisia ja että nopea tiedonvaihto ja tiivis yhteistyö EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä on varmistettava jatkossakin, jotta voidaan taata tarkastusten ja selvitysten tehokkuus sekä asiaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon valvonta; painottaa lisäksi, että tulleihin ja arvonlisäveroon liittyviä petoksia, kuten laitonta kauppaa tai salakuljetusta, on torjuttava asianmukaisilla tarkastuksilla, joissa otetaan huomioon tiettyjä tavaroita koskevan laittoman kaupan tai salakuljetuksen taikka väärien alkuperä- tai sisältöilmoitusten antamisen todennäköisyys;

56.  korostaa tarvetta varmistaa, että sopimuksen täytäntöönpanoa, osapuolten tiivistä yhteistyötä koskevien määräysten mukaisia komission yksiköiden, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen, OLAFin ja EPPOn tiedonsaantioikeuksia sekä Euroopan parlamentin valvontaoikeutta kunnioitetaan täysimääräisesti; korostaa lisäksi unionin tuomioistuimen toimivaltaa komission päätösten suhteen ja sen merkitystä;

57.  korostaa teollis- ja tekijänoikeuksien merkitystä ja tarvetta varmistaa sääntelyn jatkuvuus, tulevia maantieteellisiä merkintöjä lukuun ottamatta; pitää tässä suhteessa hyvänä kauppa- ja yhteistyösopimuksessa vahvistettua teollis- ja tekijänoikeuksien parannettua suojaa, joka kattaa kaikentyyppiset teollis- ja tekijänoikeudet, ja täytäntöönpano- ja yhteistyömääräyksiä, jotka kattavat monenlaisia toimenpiteitä;

58.  pitää erittäin valitettavana, että sopimus ei kata osapuolten nykyisiä yhtiömuotoja, kuten eurooppayhtiötä (SE) tai osakeyhtiötä, minkä vuoksi vastapuoli ei enää hyväksy niitä; on kuitenkin tyytyväinen siihen, että osapuolet ovat talouden toimijoita suojellessaan huomioineet tarpeen varmistaa kestävä ja kilpailukykyinen kehitysympäristö sitoutumalla siihen, ettei työ- ja sosiaalinormeja heikennetä, ja sopimalla kiellettyjä käytäntöjä, täytäntöönpanon valvontaa ja yhteistyötä koskevista määräyksistä kilpailupolitiikan alalla;

59.  pitää valitettavana, että oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa ei ollut osa neuvotteluja EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevasta kumppanuudesta ja korostaa tarvetta päästä yhteisymmärrykseen tällä alalla mahdollisimman pian; muistuttaa tähän liittyen, että EU:n olisi harkittava erittäin huolellisesti päätöstään, joka koskee Yhdistyneen kuningaskunnan mahdollisuutta pysyä vuoden 2007 Luganon yleissopimuksen osapuolena, ottaen erityisesti huomioon mainitun yleissopimuksen pöytäkirjan N:o 2 yleissopimuksen yhdenmukaisesta tulkinnasta sekä mahdollisuuden säilyttää yleinen tasapaino suhteissa kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin; katsoo, että toimiva yhteistyö ja vuoropuhelu Euroopan komission ja Euroopan parlamentin välillä ja erityisesti oikeudellisten asioiden valiokunnan kanssa, joka vastaa kansainvälisen oikeuden tulkinnasta ja soveltamisesta siltä osin kuin se koskee Euroopan unionia, olisi äärimmäisen tärkeää;

60.  pitää erittäin valitettavana, että sopimuksessa ei ole löydetty yksityiskohtaista ja mielekästä ratkaisua avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskeviin kysymyksiin ja muihin perheasioihin; pitää tähän liittyen myönteisenä mahdollisuuksia tiiviimpään yhteistyöhön ainakin keskeisissä perheoikeudellisissa kysymyksissä ja vanhempainvastuuta, lapsikaappauksia ja elatusvelvollisuutta koskevaan käytännön yhteistyöhön liittyvissä asioissa ja toteaa, että tällaisia mahdollisuuksia voi tarjoutua Yhdistyneen kuningaskunnan osallistuessa tarkkailijana siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston kokouksiin;

61.  pitää valitettavana, että sopimuksessa ei anneta minkäänlaista asemaa Euroopan unionin tuomioistuimelle huolimatta siitä, että molempien osapuolten hyväksymässä poliittisessa julistuksessa osapuolet sitoutuivat varmistamaan, että välimieslautakunta saattaa Euroopan unionin tuomioistuimeen sitovaa päätöstä varten tapaukset, joissa osapuolten väliseen riita-asiaan liittyy EU:n oikeuteen sisältyvien käsitteiden tulkintaa;

62.  panee merkille, että sopimusta ei sovelleta Gibraltariin eikä sillä ole vaikutuksia sen alueella; panee merkille Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen alustavan sopimuksen ehdotetusta kehyksestä EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan sopimukselle Gibraltarin tulevasta suhteesta EU:hun, joka mahdollistaa Schengenin säännöstön asiaankuuluvien määräysten soveltamisen Gibraltariin;

o
o   o

63.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL L 444, 31.12.2020, s. 2. (2) EUVL C 298, 23.8.2018, s. 24. (3) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 2. (4) EUVL C 369, 11.10.2018, s. 32. (5) EUVL C 162, 10.5.2019, s. 40. (6) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0016. (7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0006. (8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0033. (9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0152. (10) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0018. (11) EUVL L 29, 31.1.2020, s. 7. (12) EUVL C 34, 31.1.2020, s. 1. (13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1152, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, avoimista ja ennakoitavista työehdoista Euroopan unionissa (EUVL L 186, 11.7.2019, s. 105). (14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta (EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1). (15) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 987/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä (EUVL L 284, 30.10.2009, s. 1). (16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1). (17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89). (18) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 31).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. huhtikuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tonnikalan monivuotisen hoitosuunnitelman vahvistamisesta Itä-Atlantilla ja Välimerellä, asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EU) 2017/2107 ja (EU) 2019/833 muuttamisesta sekä asetuksen (EU) 2016/1627 kumoamisesta (COM(2019)0619 – C9-0188/2019 – 2019/0272(COD))

P9_TA(2021)0142 A9-0149/2020

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2019)0619),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9‑0188/2019),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A9-0149/2020),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 28. huhtikuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/… antamiseksi tonnikalan monivuotisen hoitosuunnitelman vahvistamisesta Itä-Atlantilla ja Välimerellä, asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EU) 2017/2107 ja (EU) 2019/833 muuttamisesta sekä asetuksen (EU) 2016/1627 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013(3) mukaisesti turvata talouden, ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden osalta kestävät edellytykset meren elollisten luonnonvarojen hyödyntämiselle.

(2)  Unioni on hyväksynyt neuvoston päätöksellä 98/392/EY(4) Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen sekä sopimuksen hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta. Kyseiset sopimukset sisältävät meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevia periaatteita ja sääntöjä. Unioni osallistuu kansainvälisillä vesillä ponnisteluihin kalakantojen säilyttämiseksi osana laajempia kansainvälisiä velvoitteitaan.

(3)  Unioni on Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen(5), jäljempänä ’yleissopimus’, sopimuspuoli.

(4)  Yleissopimuksella perustettu Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio (International Commission for the Conservation of Atlantic Tunas, jäljempänä ’ICCAT’) hyväksyi vuonna 2018 pitämässään 21. erityiskokouksessa suosituksen 18-02 Itä-Atlantilla ja Välimerellä toteutettavasta tonnikalan monivuotisesta hoitosuunnitelmasta, jäljempänä ’hoitosuunnitelma’. Hoitosuunnitelma noudattaa ICCAT:n pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean, jäljempänä ’SCRS’, ohjetta, jonka mukaan ICCAT:n olisi vahvistettava kannalle monivuotinen hoitosuunnitelma vuonna 2018, koska kannan nykyinen tila ei enää näytä edellyttävän (suosituksessa 17-07, jolla muutettiin suositusta 14-04, vahvistetun) tonnikalan elvytyssuunnitelman mukaisesti käyttöön otettuja kiireellisiä toimenpiteitä, mutta olisi vältettävä heikentämästä nykyisiä seuranta- ja valvontatoimenpiteitä.

(5)  Suosituksella 18-02 kumotaan suositus 17-07, jolla muutettiin suositusta 14-04 tonnikalan elvytyssuunnitelmasta, joka saatettiin osaksi unionin lainsäädäntöä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/1627(6).

(6)   ICCAT hyväksyi vuonna 2019 pidetyssä 26. sääntömääräisessä kokouksessaan suosituksen 19-04, jolla muutetaan suosituksessa 18-02 vahvistettua monivuotista hoitosuunnitelmaa. ICCAT:n suosituksella 19-04 kumotaan ja korvataan suositus 18‑02. Suositus 19-04 olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä tällä asetuksella.

(7)  Tällä asetuksella olisi myös pantava täysimääräisesti tai tapauksen mukaan osittain täytäntöön seuraavat ICCAT:n suositukset: 06-07(7), 18-10(8), 96-14(9), 13-13(10) ja 16-15(11).

(8)  Alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä esitettävien unionin kantojen on perustuttava parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin, jotta voidaan varmistaa kalavarojen hoito yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti noudattaen erityisesti tavoitetta palauttaa kalakannat asteittain kestävän enimmäistuoton varmistavaa biomassatasoa suuremmaksi ja pitää ne tällaisella tasolla sekä tavoitetta luoda edellytykset taloudellisesti kannattavalle ja kilpailukykyiselle kalastusalan pyynti- ja jalostusteollisuudelle ja maalla toteutettavalle kalastukseen liittyvälle toiminnalle. SCRS:n vuonna 2018 laatiman kertomuksen(12) mukaan tonnikalan saaliit, kun kalastuskuolevuus on F0.1, ovat linjassa kestävän enimmäistuoton mukaisen kalastuskuolevuuden (Fmsy) kanssa. Kannan biomassan katsotaan olevan tasolla, jolla varmistetaan kestävä enimmäistuotto. B0.1 vaihtelee siten, että kun rekrytointitaso on keskitasoinen ja matala, arvo on yli mainitun tason, ja kun rekrytointitaso on korkea, arvo on tämän tason alapuolella.

(9)  Hoitosuunnitelmassa otetaan huomioon erityyppisten pyydysten ja kalastusmenetelmien erityisominaisuudet. Hoitosuunnitelman täytäntöönpanossa unionin ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä rannikkokalastusta ja valikoivien ja nykyistä vähemmän ympäristövaikutuksia aiheuttavien pyydysten ja kalastusmenetelmien sekä erityisesti perinteisessä kalastuksessa ja perinteisessä pienimuotoisessa kalastuksessa käytettävien pyydysten ja menetelmien käyttöä paikallistalouksien kohtuullisen elintason tukemiseksi.

(10)   Olisi otettava huomioon pienimuotoisen ja perinteisen pienimuotoisen kalastuksen erityispiirteet ja tarpeet. ICCAT:n suosituksen 19-04 asiaa koskevilla määräyksillä poistetaan pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavien alusten tonnikalan kalastuksen esteet, minkä lisäksi jäsenvaltioiden olisi pyrittävä niille asetuksen (EU) N:o 1380/2013 17 artiklan nojalla kuuluvien velvoitteiden mukaisesti paremmin varmistamaan kalastusmahdollisuuksien oikeudenmukainen ja avoin jakaminen pienimuotoista kalastusta harjoittavien, perinteistä pienimuotoista kalastusta harjoittavien ja suurempien laivastojen kesken.

(11)  Yhteisen kalastuspolitiikan noudattamisen varmistamiseksi on annettu unionin lainsäädäntöä sellaisen valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmän perustamiseksi, joka käsittää myös laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen vastaiset toimet. Erityisesti neuvoston asetuksella (EY) N:o 1224/2009(13) perustetaan valvontaa, tarkastuksia ja täytäntöönpanon valvontaa koskeva, kokonaisvaltaista ja yhdennettyä lähestymistapaa noudattava unionin järjestelmä, jonka tarkoituksena on varmistaa kaikkien yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen. Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 404/2011(14) vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1005/2008(15) vahvistetaan yhteisön järjestelmä laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi. Näihin asetuksiin sisältyy jo säännöksiä, kuten kalastuslisenssit ja -luvat sekä tietyt alusten satelliittiseurantajärjestelmää koskevat säännöt, jotka kattavat useita ICCAT:n suosituksessa 19-04 vahvistettuja toimenpiteitä. Sen vuoksi ei ole tarpeen sisällyttää kyseisiä säännöksiä tähän asetukseen.

(12)  Asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistetaan säilyttämisen vähimmäisviitekoon käsite. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi ICCAT:n käyttämä vähimmäiskoon käsite olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä säilyttämisen vähimmäisviitekokona.

(13)  ICCAT:n suosituksen 19-04 mukaan tonnikalat, jotka on pyydetty ja jotka ovat alle säilyttämisen vähimmäisviitekoon, on heitettävä pois, ja sama koskee tonnikalasaaliita, jotka ylittävät vuotuisissa kalastussuunnitelmissa vahvistetut sivusaalisrajoitukset. Unionille ICCAT:n puitteissa kuuluvien kansainvälisten velvoitteiden noudattamiseksi komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/98(16) 4 artiklassa säädetään purkamisvelvoitetta koskevista poikkeuksista tonnikalan osalta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Delegoidulla asetuksella (EU) 2015/98 pannaan täytäntöön tietyt ICCAT:n suosituksen 19-04 määräykset, joissa vahvistetaan velvoite heittää pois aluksella oleva tonnikala, siltä osin kuin sen määrä ylittää alukselle jaetun kiintiön tai sivusaaliiden sallitun enimmäismäärän. Kyseisen delegoidun asetuksen soveltamisalaan kuuluvat myös virkistyskalastusta harjoittavat alukset. Näin ollen tällaisten poisheittämis- ja vapauttamisvelvoitteiden ei tarvitse kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan ja tämä asetus ei rajoita delegoidun asetuksen (EU) 2015/98 vastaavien määräysten soveltamista.

(14)  Vuoden 2018 vuosikokouksessa yleissopimuksen sopimuspuolet totesivat tarpeen tehostaa tiettyjen tonnikalaan kohdistuvien toimien valvontaa. Tämän tavoitteen mukaisesti vuoden 2018 vuosikokouksessa sovittiin, että kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien yleissopimuksen sopimuspuolten olisi varmistettava kasvatusaltaaseensiirtotoimien täysi jäljitettävyys ja niiden olisi tehtävä riskianalyysiin perustuvia satunnaistarkastuksia.

(15)  Sähköisestä tonnikalan saalisasiakirjasta, jäljempänä ’eBCD-asiakirja’, säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 640/2010(17), jolla pannaan täytäntöön suosituksen 08-12 muuttamisesta annettu ICCAT:n suositus 09-11. Suositukset 17-09 ja 11-20 eBCD-asiakirjojen soveltamisesta on hiljattain kumottu suosituksilla 18-12 ja 18-13. Tästä syystä asetus (EU) N:o 640/2010 on vanhentunut, ja komissio on ehdottanut uutta asetusta, jolla pannaan täytäntöön uusimmat eBCD-asiakirjoja koskevat ICCAT:n säännöt. Tämän vuoksi tässä asetuksessa ei pidä viitata asetukseen (EU) N:o 640/2010 vaan yleisemmin ICCAT:n suosittamaan saaliinkirjausohjelmaan.

(16)  ICCAT:n sopimuspuolet muuttavat usein ICCAT:n tiettyjä suosituksia ja niitä todennäköisesti muutetaan edelleen tulevaisuudessa. Jotta ICCAT:n hoitosuunnitelman muutoksia tai lisäyksiä koskevat tulevat ICCAT:n suositukset voidaan saattaa nopeasti osaksi unionin lainsäädäntöä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraavia seikkoja: ▌tietojen ilmoittamisen määräajat, kalastuskaudet; poikkeukset kiellosta siirtää käyttämättömät kiintiöt seuraavalle vuodelle; säilyttämisen vähimmäisviitekoot; prosenttiluvut ja parametrit, komissiolle toimitettavat tiedot; kansallisten ja alueellisten tarkkailijoiden tehtävät, syyt kalojen siirtoluvan epäämiseksi; syyt saaliiden takavarikointiin ja määräykseen vapauttaa kalat. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(18) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(17)  Unionia ICCAT:n kokouksissa edustava komissio hyväksyy vuosittain joukon puhtaasti teknisiä ICCAT:n suosituksia, jotka koskevat erityisesti kapasiteetin rajoituksia, kalastuspäiväkirjaa koskevia vaatimuksia, saalisilmoituslomakkeita, jälleenlaivaus- ja siirtoilmoituksia, kalastusluvissa mainittavia vähimmäistietoja ja kalastusalusten vähimmäislukumäärää ICCAT:n yhteisen kansainvälisen tarkastusjärjestelmän yhteydessä; tarkastuksia ja tarkkailijoita koskevan järjestelmän eritelmiä, videotallennuksen vaatimuksia, vapauttamisprotokollaa, kuolleiden kalojen käsittelyyn sovellettavia vaatimuksia, kasvatusaltaaseensiirtoilmoituksia tai alusten satelliittiseurantajärjestelmiä koskevia vaatimuksia, jotka pannaan täytäntöön tämän asetuksen liitteiden I–XV mukaisesti. Komissiolla olisi oltava valta hyväksyä delegoituja säädöksiä liitteiden I–XV muuttamiseksi tai täydentämiseksi muutettujen tai täydennettyjen ICCAT:n suositusten mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(18)  ICCAT mukauttaa dynaamisesti tonnikalan kalastusta koskevia suosituksiaan (pyyntiin, siirtoon, kuljetukseen, kasvatusaltaaseen siirtoon, kasvatukseen, nostoon ja kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtäviin siirtoihin liittyvät toimet). Kalastuksen valvontaa ja hoitoa varten kehitetään jatkuvasti uusia tekniikoita (esimerkiksi stereokamerajärjestelmät ja vaihtoehtoiset menetelmät), joita jäsenvaltioiden on käytettävä yhdenmukaisesti. Vastaavasti voi olla tarpeen kehittää myös menettelyohjeita, jotta voidaan auttaa jäsenvaltioita noudattamaan tässä asetuksessa vahvistettuja ICCAT:n sääntöjä. Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa elävien tonnikalojen kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtäviä siirtoja, siirtotoimia ja kasvatusaltaaseensiirtotoimia koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(19) mukaisesti.

(19)  Tässä asetuksessa tarkoitetut delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset eivät vaikuta ICCAT:n tulevien suositusten saattamiseen osaksi unionin lainsäädäntöä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.

(20)  Koska tällä asetuksella luodaan uusi ja kattava tonnikalan hoitosuunnitelma, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EU) 2017/2107(20) ja (EU) 2019/833(21) vahvistetut tonnikalaa koskevat säännökset olisi kumottava. Asetuksen (EU) 2017/2107 43 artiklan sisällöstä se osa, joka vastaa Välimeren miekkakalaa, on sisällytetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2019/1154(22). Myös eräät asetuksen (EY) N:o 1936/2001(23) säännökset olisi kumottava. Sen vuoksi asetuksia (EY) N:o 1936/2001, (EU) 2017/2107 ja (EU) 2019/833 olisi muutettava.

(21)  ICCAT:n suosituksella 18-02 kumottiin suositus 17-07, koska kannan tila ei enää edellyttänyt kyseisessä suosituksessa vahvistetun tonnikalan elvytyssuunnitelman mukaisia kiireellisiä toimenpiteitä. Sen vuoksi asetus (EU) 2016/1627, jolla elvytyssuunnitelma pantiin täytäntöön, olisi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan yleiset säännöt, jotka koskevat Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission, jäljempänä ’ICCAT’, hyväksymän, Itä-Atlantilla ja Välimerellä toteutettavan tonnikalan (Thunnus thynnus) monivuotisen hoitosuunnitelman yhtenäistä ja tehokasta täytäntöönpanoa unionissa.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan

a)  unionin kalastusaluksiin sekä virkistyskalastusta harjoittaviin unionin aluksiin, jotka

–  pyytävät tonnikalaa yleissopimusalueella, ja

–  jälleenlaivaavat tai kuljettavat, myös yleissopimusalueen ulkopuolella, yleissopimusalueelta pyydettyä tonnikalaa;

b)  unionin kalanviljelylaitoksiin;

c)  kolmansien maiden kalastusaluksiin ja virkistyskalastusta harjoittaviin kolmansien maiden aluksiin, jotka toimivat unionin vesillä ja pyytävät tonnikalaa yleissopimusalueella;

d)  kolmansien maiden aluksiin, jotka tarkastetaan jäsenvaltion satamissa ja joilla kuljetetaan yleissopimusalueella pyydettyä tonnikalaa tai unionin vesillä pyydetystä tonnikalasta peräisin olevia kalastustuotteita, joita ei ole aiemmin purettu aluksesta tai jälleenlaivattu satamissa.

3 artikla

Tavoite

Tämän asetuksen tavoitteena on toteuttaa ICCAT:n hyväksymä tonnikalan monivuotinen hoitosuunnitelma, jonka tarkoituksena on säilyttää tonnikalan kestävän enimmäistuoton mahdollistava biomassataso.

4 artikla

Suhde muuhun unionin lainsäädäntöön

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan rajoittamatta muiden kalastusalaa koskevien unionin säädösten, erityisesti seuraavien säädösten, soveltamista:

1)  asetus (EY) N:o 1224/2009 unionin valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen;

2)  asetus (EY) N:o 1005/2008 laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä;

3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2403 ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista(24);

4)  asetus (EU) 2017/2107 Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä;

5)   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1241 kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla(25).

5 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)  ’ICCAT:llä’ Kansainvälistä Atlantin tonnikalojen suojelukomissiota (International Commission for the Conservation of Atlantic Tunas);

2)  ’yleissopimuksella’ kansainvälistä yleissopimusta Atlantin tonnikalojen suojelusta;

3)  ’kalastusaluksella’ mitä tahansa moottorikäyttöistä alusta, jota käytetään tonnikalavarojen kaupallisessa hyödyntämistarkoituksessa, mukaan luettuina pyyntialukset, kalanjalostusalukset, tukialukset, hinausalukset, jälleenlaivausalukset, tonnikalatuotteiden kuljetukseen varustetut kuljetusalukset ja apualukset konttialuksia lukuun ottamatta;

4)  ’elävällä tonnikalalla’ tonnikalaa, joka pidetään elossa tietyn ajan tonnikalarysässä tai joka siirretään elävänä kalanviljelylaitokseen ▌;

5)  ’SCRS:llä’ ICCAT:n pysyvää tutkimus- ja tilastokomiteaa;

6)  ’virkistyskalastuksella’ ei-kaupallista kalastusta, jossa hyödynnetään meren elollisia luonnonvaroja ▌;

7)   ’urheilukalastuksella’ ei-kaupallista kalastusta, jonka harjoittajat kuuluvat kansalliseen urheilujärjestöön tai joilla on kansallinen urheilukalastuslupa;

8)  ’hinausaluksella’ mitä tahansa alusta, jota käytetään altaiden hinaamiseen;

9)  ’jalostusaluksella’ alusta, jolla kalastustuotteille tehdään yksi tai useampia seuraavista toimenpiteistä ennen tuotteiden pakkaamista: fileointi tai viipalointi, jäädytys ja/tai jalostus;

10)  ’apualuksella’ mitä tahansa alusta, jota käytetään kuolleiden (jalostamattomien) tonnikalojen kuljettamiseen kuljetus- tai kasvatusaltaasta, kurenuotasta tai tonnikalarysästä nimettyyn satamaan ja/tai jalostusalukseen;

11)  ’tonnikalarysällä’ pohjaan ankkuroitua kiinteää pyydystä, jossa on yleensä aitaverkko, joka johdattaa kalat tonnikalarysän suljettuun peräosaan tai suljettuihin peräosiin, jossa tai joissa tonnikalaa pidetään ennen nostoa tai kasvatusta;

12)  ’kurenuotalla’ saartopyydystä, jonka pohja kurotaan umpeen verkon pohjassa olevalla kurevaijerilla, joka kulkee pohjaköyden kanssa renkaiden läpi ja jonka avulla verkko voidaan kuroa umpeen;

13)  ’kasvatusaltaaseen siirrolla’ elävien tonnikalojen siirtämistä kuljetusaltaasta tai tonnikalarysästä altaaseen kasvatettavaksi tai lihotettavaksi;

14)  ’pyyntialuksella’ alusta, jota käytetään tonnikalavarojen kaupallisessa pyyntitarkoituksessa;

15)  ’kalanviljelylaitoksella’ merialuetta, joka on selvästi määritelty maantieteellisin koordinaatein ja jota käytetään tonnikalarysillä ja/tai kurenuotta-aluksilla pyydetyn tonnikalan lihotukseen tai kasvatukseen. Kalanviljelylaitoksella voi olla useita kalanviljelypaikkoja, jotka kaikki määritellään maantieteellisin koordinaatein niin, että monikulmion jokaisen pisteen pituus- ja leveysasteet on selkeästi määritelty;

16)  ’kasvatuksella’ tai ’lihotuksella’ tonnikalan siirtämistä kasvatusaltaisiin kalanviljelylaitoksilla ja kalojen sen jälkeistä ruokkimista niiden lihottamiseksi ja kokonaisbiomassan lisäämiseksi;

17)  ’nostolla’ tonnikalan tappamista kalanviljelylaitoksilla tai tonnikalarysissä;

18)  ’stereokameralla’ kameraa, jossa on vähintään kaksi objektiivia ja jossa on erillinen kuva-anturi tai filmiruutu kummallekin objektiiville, mikä mahdollistaa kolmiulotteisten kuvien ottamisen kalan pituuden mittaamiseksi ja tonnikalojen lukumäärän ja painon selvittämiseksi mahdollisimman tarkkaan;

19)  ’pienimuotoisessa rannikkokalastuksessa käytettävällä aluksella’ pyyntialusta, jolla on vähintään kolme seuraavista viidestä ominaisuudesta:

a)  aluksen suurin pituus on alle 12 metriä;

b)  alus harjoittaa kalastusta yksinomaan lippujäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä;

c)  kalastusmatkojen kesto on alle 24 tuntia;

d)  miehistön jäsenmäärä on enintään neljä henkeä; tai

e)  alus käyttää valikoivia pyyntimenetelmiä, jotka aiheuttavat vähemmän ympäristövaikutuksia;

20)  ’yhteisellä kalastustoimella’ kahden tai useamman kurenuotta-aluksen välistä tointa, jonka yhteydessä yhden kurenuotta-aluksen saalis osoitetaan yhteen tai useampaan kurenuotta-alukseen ennalta sovitun jakoperusteen mukaisesti;

21)  ’aktiivisella kalastuksella’ pyyntialuksen harjoittamaa tonnikalan kohdennettua kalastusta tietyn kalastuskauden aikana;

22)  ’BCD-asiakirjalla’ tonnikalan saalisasiakirjaa;

23)  ’eBCD-asiakirjalla’ sähköistä tonnikalan saalisasiakirjaa;

24)  ’yleissopimusalueella’ yleissopimuksen 1 artiklassa määriteltyä maantieteellistä aluetta;

25)  ’jälleenlaivauksella’ kaikkien tai joidenkin kalastusaluksilla olevien kalastustuotteiden purkamista toiseen kalastusalukseen. Kuolleiden tonnikalojen purkamista kurenuotasta, tonnikalarysästä tai hinausalukselta apualukseen ei kuitenkaan pidetä jälleenlaivauksena;

26)  ’kontrollisiirrolla’ lisäsiirtoa, joka suoritetaan siirrettävien kalojen lukumäärän todentamiseksi kalastuksen/kalanviljelyn harjoittajien tai valvontaviranomaisten pyynnöstä;

27)  ’valvontakameralla’ stereokameraa ja/tai tavanomaista videokameraa, jolla harjoitetaan tässä asetuksessa säädettyä valvontaa;

28)  ’sopimuspuolella’ yleissopimuksen sopimuspuolta ja yhteistyötä tekevää muuta kuin sopimuspuolta, yhteisöä tai kalastusyhteisöä;

29)  ’suurella pelagisella pitkäsiima-aluksella’ suurimmalta pituudeltaan yli 24 metrin pituista pelagista pitkäsiima-alusta;

30)  ’siirrolla’

a)  elävien tonnikalojen siirtämistä pyyntialuksen verkosta kuljetusaltaaseen;

b)  elävien tonnikalojen siirtämistä yhdestä kuljetusaltaasta toiseen;

c)  eläviä tonnikaloja sisältävän altaan siirtämistä yhdeltä hinausalukselta toiselle;

d)  eläviä tonnikaloja sisältävän altaan siirtämistä yhdeltä kalanviljelylaitokselta toiselle ja elävien tonnikalojen siirtämistä saman kalanviljelylaitoksen kasvatusaltaasta toiseen;

e)  elävien tonnikalojen siirtämistä tonnikalarysästä kuljetusaltaaseen riippumatta siitä, käytetäänkö hinausalusta;

31)  ’toimijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka hoitaa tai pitää hallinnassaan mitä tahansa yritystä, joka toteuttaa mitä tahansa toimia, jotka liittyvät mihin tahansa kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotannon, jalostuksen, kaupan pitämisen, jakelun ja vähittäiskaupan vaiheeseen;

32)  ’pyydyskunnalla’ kalastusalusten ryhmää, joka käyttää samaa pyydystä, jolle on jaettu ryhmäkiintiö;

33)  ’pyyntiponnistuksella’ kalastusaluksen kapasiteetin ja kalastustoiminnan tuloa; kun on kyse kalastusalusten ryhmästä, tarkoitetaan ryhmän kaikkien alusten pyyntiponnistusten summaa;

34)  ’vastuujäsenvaltiolla’ lippujäsenvaltiota tai jäsenvaltiota, jonka lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella asianomainen kalanviljelylaitos tai tonnikalarysä sijaitsee.

II LUKU

Hallintatoimenpiteet

6 artikla

Kalastuksenhoitotoimenpiteisiin liittyvät edellytykset

1.  Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että sen pyyntialusten ja tonnikalarysien pyyntiponnistus on oikeassa suhteessa jäsenvaltion Itä-Atlantilla ja Välimerellä käytettävissä oleviin tonnikalan kalastusmahdollisuuksiin. Jäsenvaltion toteuttamiin toimenpiteisiin on sisällyttävä aluskohtaisten kiintiöiden vahvistaminen yli 24 metrin pituisille pyyntialuksilleen, jotka sisältyvät 26 artiklassa tarkoitettuun luvan saaneiden alusten luetteloon.

2.  Jäsenvaltion on edellytettävä, että pyyntialukset siirtyvät viipymättä sen nimeämään satamaan, kun aluksen aluskohtainen kiintiö katsotaan käytetyn loppuun asetuksen (EY) N:o 1224/2009 35 artiklan mukaisesti.

3.  Rahtaustoimia ei sallita tonnikalan kalastuksessa.

7 artikla

Nostamatta jääneiden elävien tonnikalojen kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtävä siirto

▌

1.  Edellisten vuosien saaliista nostamatta jääneiden elävien tonnikalojen kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtävä siirto yhden kalanviljelylaitoksen sisällä voidaan sallia vain, jos jäsenvaltio kehittää vahvistetun valvontajärjestelmän ja ilmoittaa siitä komissiolle. Järjestelmän on oltava erottamaton osa 13 artiklassa tarkoitettua jäsenvaltioiden tarkastussuunnitelmaa, ja sen on sisällettävä ainakin 53 ja 61 artiklassa säädetyt toimenpiteet.

2.  Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden on lainkäyttövaltaansa kuuluvien laitosten osalta varmistettava ennen kalastuskauden alkua kaikkien kiintiöjärjestelmän puitteissa siirrettyjen elävien tonnikalojen perusteellinen arviointi sen jälkeen, kun on suoritettu mittavia kertanostoja. Tätä tarkoitusta varten kaikki kiintiöjärjestelmän puitteissa siirretyt pyyntivuoden elävät tonnikalat, jotka eivät olleet kalanviljelylaitoksessa suoritetun mittavan kertanoston kohteena, on siirrettävä muihin kasvatusaltaisiin käyttäen tässä yhteydessä stereokamerajärjestelmiä tai vaihtoehtoisia menetelmiä edellyttäen, että nämä ovat yhtä täsmällisiä ja tarkkoja, 51 artiklan mukaisesti. Täysin dokumentoitu jäljitettävyys on varmistettava aina. Sellaisten vuosien tonnikalojen kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtävää siirtoa, joina ei suoritettu mittavaa kertanostoa, on valvottava vuosittain soveltamalla samaa menetelmää asianmukaisiin näytteisiin riskinarvioinnin perusteella.

3.  Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt elävän tonnikalan kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtäviä siirtoja koskevan tehostetun valvontajärjestelmän kehittämiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 68 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8 artikla

Käyttämättömien kiintiöiden siirtäminen

Käyttämättömien kiintiöiden siirtämistä seuraavalle vuodelle ei sallita.

9 artikla

Kiintiöiden siirtäminen

1.  Kiintiöitä voidaan siirtää unionin ja muiden sopimuspuolten välillä ainoastaan asianomaisten jäsenvaltioiden ja/tai sopimuspuolten etukäteen antamalla luvalla. Komissio ilmoittaa kiintiöiden siirrosta ICCAT:n sihteeristölle 48 tuntia ennen siirtoa.

2.  Kiintiöiden siirto pyydyskuntien, sivusaaliskiintiöiden ja kunkin jäsenvaltion yksittäisten kalastuskiintiöiden välillä sallitaan, jos asianomaiset jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle tällaisista siirroista etukäteen, jotta komissio voi ilmoittaa niistä ICCAT:n sihteeristölle ennen siirron voimaantuloa.

10 artikla

Kiintiön alentaminen ylikalastustapauksessa

Jos jäsenvaltio on ylittänyt sille jaetut kiintiöt, eikä tilannetta voida korjata kiintiöiden vaihdoilla asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti, sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1224/2009 37 ja 105 artiklaa.

11 artikla

Vuotuiset kalastussuunnitelmat

1.  Kunkin jäsenvaltion, jolla on tonnikalakiintiö, on laadittava vuotuinen kalastussuunnitelma. Suunnitelman on sisällettävä ainakin seuraavat tiedot pyyntialuksista ja tonnikalarysistä:

a)  kullekin pyydyskunnalle jaetut kiintiöt, mukaan lukien sivusaaliskiintiöt;

b)  tarvittaessa kiintiöiden jakamisessa ja hallinnassa käytetty menetelmä;

c)  toimenpiteet, joilla varmistetaan yksittäisten kiintiöiden noudattaminen;

d)  kullekin pyydysluokalle avoimet kalastuskaudet;

e)  tiedot nimetyistä satamista;

(f)  sivusaaliita koskevat säännöt; ja

g)  niiden yli 24 metrin pituisten pyyntialusten, ei kuitenkaan pohjatroolareiden, sekä kaikkien kurenuotta-alusten lukumäärä, joilla on lupa harjoittaa tonnikalaan liittyvää toimintaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä.

2.  Jäsenvaltioiden, joilla on pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavia aluksia, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa, on pyrittävä jakamaan näille aluksille erityinen alakohtainen kiintiö ja sisällytettävä jakaminen kalastussuunnitelmiinsa. Niiden on myös sisällytettävä seuranta-, valvonta- ja tarkastussuunnitelmiinsa lisätoimenpiteitä, joilla seurataan tiiviisti kyseisen laivaston kiintiön käyttöä. Jäsenvaltiot voivat antaa eri määrille aluksia luvan käyttää kokonaan kalastusmahdollisuutensa, 1 kohdassa tarkoitettujen muuttujien perusteella.

3.  Portugali ja Espanja voivat jakaa alakohtaisia kiintiöitä unionin vesillä Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten saaristoissa kalastaville vapapyydysaluksille. Niiden vuotuisiin kalastussuunnitelmiin on sisällytettävä alakohtainen kiintiö, ja niiden vuotuisissa seuranta-, valvonta- ja tarkastussuunnitelmissa on esitettävä selkeästi lisätoimenpiteet kiintiön käytön seuraamiseksi.

4.  Kun jäsenvaltiot jakavat alakohtaisia kiintiöitä 2 tai 3 kohdan mukaisesti, voimassa olevassa kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevassa unionin säädöksessä määriteltyä 5 tonnin vähimmäiskiintiövaatimusta ei sovelleta.

5.  Asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava kaikki vuotuiseen kalastussuunnitelmaan tehtävät muutokset komissiolle viimeistään kolme työpäivää ennen sen kalastustoiminnan aloittamista, jota muutos koskee. Komissio toimittaa muutoksen edelleen ICCAT:n sihteeristölle viimeistään yksi työpäivä ennen sen kalastustoiminnan alkua, jota muutos koskee.

12 artikla

Kalastusmahdollisuuksien jakaminen

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 17 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on käytettävissään olevia kalastusmahdollisuuksia jakaessaan käytettävä avoimia ja puolueettomia perusteita, mukaan lukien luonteeltaan ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset perusteet, ja myös jaettava kansalliset kiintiöt oikeudenmukaisesti eri laivastonosien kesken ottaen erityisesti huomioon perinteinen kalastus ja perinteinen pienimuotoinen kalastus ja tarjottava kannustimia unionin kalastusaluksille, jotka käyttävät valikoivia pyydyksiä tai, kalastusmenetelmiä, joilla on vähemmän ympäristövaikutuksia.

13 artikla

Vuotuiset kalastuskapasiteetin hallintasuunnitelmat

Kunkin jäsenvaltion, jolla on tonnikalakiintiö, on laadittava vuotuinen kalastuskapasiteetin hallintasuunnitelma. Suunnitelmassa jäsenvaltioiden on mukautettava pyyntialusten ja tonnikalarysien lukumäärää siten, että varmistetaan kalastuskapasiteetin olevan oikeassa suhteessa pyyntialuksille ja tonnikalarysille kyseiselle kiintiökaudelle jaettuihin kalastusmahdollisuuksiin. Jäsenvaltioiden on mukautettava kalastuskapasiteettia unionin voimassa olevissa kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevissa säädöksissä määriteltyjä parametreja käyttäen. Unionin kurenuotta-alusten kalastuskapasiteetin mukautus on rajoitettava enintään 20 prosentin muutokseen verrattuna kalastuskapasiteetin perustasoon vuonna 2018.

14 artikla

Vuotuiset tarkastussuunnitelmat

Kunkin jäsenvaltion, jolla on tonnikalakiintiö, on laadittava vuotuinen tarkastussuunnitelma tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden on toimitettava suunnitelmansa komissiolle. Suunnitelmat on laadittava ottaen huomioon

a)  tarkastustoiminnan tavoitteet, ensisijaiset kohteet, menettelyt ja vertailuarvot, jotka esitetään asetuksen (EY) N:o 1224/2009 95 artiklan mukaisesti vahvistetussa tonnikalan erityisessä valvonta- ja tarkastusohjelmassa;

b)  asetuksen (EY) N:o 1224/2009 46 artiklan nojalla laadittu tonnikalan kansallinen valvontaohjelma.

15 artikla

Vuotuiset kasvatuksen hallintasuunnitelmat

1.  Kunkin jäsenvaltion, jolla on tonnikalakiintiö, on laadittava vuotuinen kasvatuksen hallintasuunnitelma.

2.  Vuotuisessa kasvatuksen hallintasuunnitelmassa kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että kasvatukseen siirrettävän kalan kokonaiskapasiteetti ja kasvatuksen kokonaiskapasiteetti ovat oikeassa suhteessa kasvatusta varten käytettävissä olevan tonnikalan arvioituihin määriin.

3.  Jäsenvaltioiden on rajoitettava tonnikalan kasvatuskapasiteettinsa siihen kasvatuksen kokonaiskapasiteettiin, joka oli kirjattu tonnikalan kasvatusta harjoittavista kalanviljelylaitoksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin tai johon oli myönnetty lupa ja joka oli ilmoitettu ICCAT:lle vuonna 2018.

4.  Pyydetyn luonnonvaraisen tonnikalan enimmäismäärä, joka voidaan siirtää jäsenvaltion kalanviljelylaitoksiin, on rajoitettava niiden määrien tasolle, jotka kyseisen jäsenvaltion kalanviljelylaitokset ilmoittivat ICCAT:lle tonnikalan kasvatusta harjoittavista kalanviljelylaitoksista laadittuun rekisteriin vuosina 2005, 2006, 2007 tai 2008.

5.  Jos jäsenvaltiolla on tarvetta korottaa sellaisen pyydetyn luonnonvaraisen tonnikalan enimmäismäärää, joka voidaan siirtää sen yhteen tai useampaan tonnikalanviljelylaitokseen, kyseisen korotuksen on oltava oikeassa suhteessa asianomaiselle jäsenvaltiolle jaettuihin kalastusmahdollisuuksiin ja elävien tonnikalojen mahdolliseen tuontiin toisesta jäsenvaltiosta tai sopimuspuolesta.

6.  Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden on varmistettava, että tutkijat, joille SCRS on antanut tehtäväksi suorittaa kokeita kasvuvauhdin määrittämiseksi lihotuskauden aikana, pääsevät kalanviljelylaitoksiin ja saavat apua tehtäviensä hoitamiseksi.

7.   Jäsenvaltioiden on tarvittaessa toimitettava tarkistetut kasvatuksen hallintasuunnitelmansa komissiolle vuosittain viimeistään 15 päivänä toukokuuta.

16 artikla

Vuotuisten suunnitelmien toimittaminen

1.  Kunkin jäsenvaltion, jolla on tonnikalakiintiö, on vuosittain viimeistään 31 päivänä tammikuuta toimitettava komissiolle seuraavat suunnitelmat:

a)  11 artiklan mukaisesti vahvistettu tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä kalastavia pyyntialuksia ja tonnikalarysiä koskeva vuotuinen kalastussuunnitelma;

b)  13 artiklan mukaisesti vahvistettu vuotuinen kalastuskapasiteetin hallintasuunnitelma;

c)  14 artiklan mukaisesti vahvistettu vuotuinen tarkastussuunnitelma;

d)  15 artiklan mukaisesti vahvistettu vuotuinen kasvatuksen hallintasuunnitelma.

2.  Komissio kokoaa yhteen 1 kohdassa tarkoitetut suunnitelmat ja käyttää niitä vahvistaakseen unionin vuotuisen suunnitelman. Komissio toimittaa unionin suunnitelman ICCAT:n sihteeristölle vuosittain viimeistään 15 päivänä helmikuuta ICCAT:ssä käytäviä keskusteluja ja ICCAT:n hyväksyntää varten.

3.  Jos jäsenvaltio jättää minkä tahansa 1 kohdassa tarkoitetun suunnitelman toimittamatta komissiolle mainitussa kohdassa säädetyssä määräajassa ▌, komissio voi päättää toimittaa unionin suunnitelman ICCAT:n sihteeristölle ilman asianomaisen jäsenvaltion suunnitelmia. Asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä komissio pyrkii ottamaan huomioon jonkin 1 kohdassa tarkoitetuista suunnitelmista, joka on toimitettu kyseisessä kohdassa säädetyn määräajan päätyttyä mutta ennen 2 kohdassa säädettyä määräaikaa. Jos jokin jäsenvaltion toimittama suunnitelma ei noudata tämän asetuksen säännöksiä kalastusta, kalastuskapasiteettia, tarkastusta ja kasvatusta koskevista vuotuisista suunnitelmista ja sisältää vakavan virheen, jonka johdosta ICCAT:n komissio saattaa jättää hyväksymättä unionin vuotuisen suunnitelman, komissio voi päättää ▌ toimittaa unionin vuotuisen suunnitelman ICCAT:n sihteeristölle ilman asianomaisen jäsenvaltion suunnitelmia. Komissio ilmoittaa asiasta mahdollisimman pian asianomaiselle jäsenvaltiolle ja pyrkii sisällyttämään tämän mahdollisesti toimittamat tarkistetut suunnitelmat unionin suunnitelmaan tai unionin suunnitelmaan tehtäviin muutoksiin edellyttäen, että kyseiset tarkistetut suunnitelmat noudattavat tämän asetuksen säännöksiä kalastusta, kalastuskapasiteettia, tarkastusta ja kasvatusta koskevista vuotuisista suunnitelmista.

III LUKU

Tekniset toimenpiteet

17 artikla

Kalastuskaudet

1.  Tonnikalan kurenuottakalastus on sallittua Itä-Atlantilla ja Välimerellä 26 päivän toukokuuta ja 1 päivän heinäkuuta välisenä aikana.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, Kypros ja Kreikka voivat pyytää 11 artiklassa tarkoitetuissa vuotuisissa kalastussuunnitelmissaan, että niiden lipun alla purjehtivat kurenuotta-alukset saavat kalastaa tonnikalaa itäisellä Välimerellä (FAO-kalastusalue 37.3.1 ja 37.3.2) 15 päivän toukokuuta ja 1 päivän heinäkuuta välisenä aikana.

3.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, Kroatia voi pyytää 11 artiklassa tarkoitetuissa vuotuisissa kalastussuunnitelmissaan, että sen lipun alla purjehtivat kurenuotta-alukset saavat kalastaa tonnikalaa Adrianmerellä (FAO-kalastusalue 37.2.1) kasvatustarkoituksiin 15 päivään heinäkuuta saakka.

4.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos jäsenvaltio toimittaa komissiolle näyttöä siitä, että sääolosuhteiden takia eräät sen kurenuotta-alukset, jotka kalastavat tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä, eivät voineet käyttää tavanomaisia kalastuspäiviään vuoden aikana, kyseinen jäsenvaltio voi päättää, että mainitussa tilanteessa olevien yksittäisten kurenuotta-alusten osalta 1 kohdassa tarkoitettua kalastuskautta jatketaan menetettyjä päiviä vastaavalla määrällä päiviä, kuitenkin enintään kymmenen ▌ päivää▌. Kyseisten alusten ja, jos kyseessä on yhteinen kalastustoimi, kaikkien asianomaisten alusten, toiminnan keskeytyminen on perusteltava asianmukaisesti säätiedoin ja satelliittiseurantajärjestelmän sijaintitiedoin.

5.  Tonnikalan kalastus suurilla pelagisilla pitkäsiima-aluksilla on sallittua Itä-Atlantilla ja Välimerellä 1 päivästä tammikuuta 31 päivään toukokuuta.

6.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava vuotuisissa kalastussuunnitelmissaan kalastuskaudet laivastoilleen, lukuun ottamatta kurenuotta-aluksia ja suuria pelagisia pitkäsiima-aluksia.

18 artikla

Purkamisvelvoite

Tämän luvun säännökset eivät rajoita asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan säännösten soveltamista, mukaan lukien mahdolliset niitä koskevat sovellettavat poikkeukset.

19 artikla

Säilyttämisen vähimmäisviitekoko

1.  On kiellettyä pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata, siirtää, purkaa aluksesta, kuljettaa, varastoida, myydä, pitää esillä tai tarjota myyntiin tonnikaloja, myös sivusaaliina tai virkistyskalastuksessa saatuja, jotka painavat alle 30 kilogrammaa tai joiden lovipituus on alle 115 senttimetriä.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tonnikalan säilyttämisen vähimmäisviitekoko on 8 kilogrammaa tai 75 senttimetriä lovipituutena seuraavissa kalastuksissa:

a)  vapapyydyksiä käyttävillä aluksilla ja uisteluveneillä Itä-Atlantilla pyydetyt tonnikalat;

b)  Välimerellä tuoreen kalan pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavilla vapapyydyksiä käyttävillä aluksilla, pitkäsiima-aluksilla ja käsisiima-aluksilla pyydetyt tonnikalat; ja

c)  Kroatian lipun alla purjehtivien alusten Adrianmerellä kasvatustarkoituksiin pyytämät tonnikalat.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettuun poikkeukseen sovellettavat erityiset edellytykset vahvistetaan liitteessä I.

4.  Jäsenvaltioiden on myönnettävä kalastuslupa aluksille, jotka kalastavat liitteessä I olevassa 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten nojalla. Asianomaiset alukset on mainittava 26 artiklassa tarkoitetussa pyyntialusten luettelossa.

5.  Kalat, jotka jäävät tässä artiklassa säädetyn vähimmäisviitekoon alapuolelle ja jotka heitetään pois kuolleena, on luettava jäsenvaltion kiintiöön.

20 artikla

Vähimmäisviitekokoa pienemmät tahattomat saaliit

1.  Poiketen siitä, mitä 19 artiklan 1 kohdassa säädetään, kaikille tonnikalaa aktiivisesti kalastaville pyyntialuksille ja tonnikalarysille sallitaan lukumääränä ilmaistuna enintään viiden prosentin suuruiset tahattomat saalit 8–30 kilogramman painoisia tai vaihtoehtoisesti lovipituudeltaan 75–115 senttimetrin mittaisia tonnikaloja.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun viiden prosentin osuuden laskenta perustuu tonnikalan kokonaissaaliisiin aluksella tai tonnikalarysässä pidettynä kunkin kalastustoimen jälkeen millä tahansa hetkellä.

3.  Tahattomat saaliit on vähennettävä pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion kiintiöstä.

4.  Vähimmäisviitekokoa pienempiin tahattomiin tonnikalasaaliisiin sovelletaan 31, 33, 34 ja 35 artiklaa.

21 artikla

Sivusaaliit

1.  Kunkin jäsenvaltion on säädettävä kiintiönsä puitteissa sivusaaliina saadusta tonnikalasta ja ilmoitettava siitä komissiolle toimittaessaan kalastussuunnitelmansa.

2.  Sallittujen sivusaaliiden taso, joka saa olla enintään 20 prosenttia aluksella olevasta kokonaissaaliista kunkin kalastusmatkan päättyessä, ja menetelmä, jota käytetään laskettaessa kyseisten sivusaaliiden määrää suhteessa aluksella olevaan kokonaissaaliiseen, on määriteltävä selkeästi 11 artiklassa tarkoitetussa vuotuisessa kalastussuunnitelmassa. Sivusaaliiden osuus voidaan laskea painona tai kalojen lukumääränä ilmaistuna. Kalojen lukumääräperusteista laskentaa sovelletaan ainoastaan ICCAT:n hallinnoimaan tonnikalaan ja sen lähilajeihin. Pienimuotoisessa rannikkokalastuksessa käytettävien alusten laivastolle sallittujen sivusaaliiden taso voidaan määrittää vuosittain.

3.  Lippujäsenvaltion on vähennettävä kiintiöstään kaikki sivusaaliina saadut kuolleet tonnikalat, jotka on pidetty aluksella tai heitetty pois, ja kirjattava ne ja ilmoitettava ne komissiolle 31 ja 32 artiklan mukaisesti.

4.  Jos jäsenvaltiolla ei ole tonnikalakiintiötä, asianomaiset sivusaaliit vähennetään erityisestä unionin sivusaaliskiintiöstä, joka on vahvistettu tonnikalalle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan mukaisesti.

5.  Jos jäsenvaltiolle jaettu kokonaiskiintiö on käytetty loppuun, tonnikalan pyytäminen ei ole sallittua sen lipun alla purjehtiville aluksille ja kyseisen jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että saaliiksi saadut tonnikalat vapautetaan. Jos Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan mukaisesti vahvistettu erityinen unionin sivusaaliskiintiö on käytetty loppuun, tonnikalan pyytäminen ei ole sallittua sellaisten jäsenvaltioiden lipun alla purjehtiville aluksille, joilla ei ole tonnikalakiintiötä, ja kyseisten jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että saaliiksi saadut tonnikalat vapautetaan. Näissä tapauksissa kuolleiden tonnikalojen jalostuksen ja kaupan pitämisen on oltava kiellettyä ja kaikki saaliit on kirjattava. Jäsenvaltioiden on annettava tiedot tällaisista sivusaaliina saatujen kuolleiden tonnikalojen määristä vuosittain komissiolle, joka toimittaa kyseiset tiedot ICCAT:n sihteeristölle.

6.  Alusten, jotka eivät kalasta aktiivisesti tonnikalaa, on pidettävä kaikki aluksella olevan tonnikalan määrät selvästi erillään muista lajeista, jotta valvontaviranomaiset voivat seurata tämän artiklan noudattamista. Nämä sivusaaliit voidaan pitää kaupan, jos niiden mukana on eBCD-asiakirja.

22 artikla

Ilmakaluston käyttö

On kiellettyä käyttää ilma-aluksia, helikoptereita, kaikentyyppisiä miehittämättömiä ilma-aluksia ja muuta ilmakalustoa tonnikalan etsinnässä.

IV LUKU

Virkistyskalastus

23 artikla

Virkistyskalastuksen erityiskiintiö

1.  Jäsenvaltioiden, joilla on tonnikalakiintiö, on säänneltävä virkistyskalastusta myöntämällä kyseiseen kalastukseen erityinen kiintiö. Kiintiötä jaettaessa on otettava huomioon mahdolliset kuolleet tonnikalat, myös pyydystä ja päästä -kalastuksen yhteydessä. Jäsenvaltioiden on kalastussuunnitelmiaan toimittaessaan ilmoitettava komissiolle virkistyskalastukseen jaetusta kiintiöstä.

2.  Saaliina saadut kuolleet tonnikalat on ilmoitettava ja luettava jäsenvaltion kiintiöön.

24 artikla

Virkistyskalastuksen erityisehdot

1.  Jäsenvaltioiden, joilla on virkistyskalastukseen jaettu tonnikalakiintiö, on säänneltävä virkistyskalastusta myöntämällä aluksille kalastuslupia virkistyskalastusta varten. Jäsenvaltioiden on ICCAT:n pyynnöstä asetettava komission saataville luettelo virkistyskäyttöön tarkoitetuista aluksista, joille on myönnetty kalastuslupa tonnikalan pyyntiä varten. Komissio toimittaa luettelon sähköisessä muodossa ICCAT:lle, ja siinä on mainittava seuraavat tiedot kustakin aluksesta:

a)  aluksen nimi;

b)  rekisterinumero;

c)  (mahdollinen) ICCAT-rekisterinumero;

d)  mahdolliset aiemmat nimet; ja

e)  omistajan/omistajien ja käyttäjän/käyttäjien nimi ja osoite.

2.  Virkistyskalastuksessa on kiellettyä pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta enempää kuin yksi tonnikala alusta kohden päivässä.

3.  Virkistyskalastuksessa pyydetyn tonnikalan kaupan pitäminen on kiellettyä.

4.  Kunkin jäsenvaltion on kirjattava virkistyskalastusta koskevat saalistiedot, mukaan lukien kunkin virkistyskalastuksessa pyydetyn tonnikalan paino ja mahdollisuuksien mukaan myös pituus, ja toimitettava edeltävän vuoden tiedot komissiolle vuosittain viimeistään 30 päivänä kesäkuuta. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristölle.

5.  Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen mahdollisimman laajasti, että virkistyskalastuksessa elävinä pyydetyt tonnikalat, erityisesti nuoret kalat, vapautetaan. Kaikki tonnikalat on purettava aluksesta kokonaisina, ilman kiduksia ja/tai perattuina.

25 artikla

Pyydystä, merkitse ja päästä

1.  Poiketen siitä, mitä 23 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot, jotka sallivat yksinomaan urheilukalastukseen tarkoitetuille aluksille pyydystä ja päästä -kalastuksen Koillis-Atlantilla, voivat sallia, että rajoitettu määrä urheilukalastusaluksia kalastaa kohdennetusti yksinomaan tonnikalaa tarkoituksenaan ”pyydystä, merkitse ja päästä” ilman, että niille on tarpeen jakaa tietty kiintiö. Tällaisten alusten on toimittava tutkimuslaitoksen tieteellisessä hankkeessa, joka sisältyy tieteelliseen tutkimusohjelmaan. Hankkeen tulokset on ilmoitettava lippujäsenvaltion asianomaisille viranomaisille.

2.  ICCAT:n tonnikalaa koskevan tutkimusohjelman puitteissa tieteellistä tutkimusta suorittavien alusten ei katsota harjoittavan 1 kohdassa tarkoitettuja ”pyydystä, merkitse ja päästä” -toimia.

3.  Jäsenvaltioiden, jotka myöntävät luvan ”pyydystä, merkitse ja päästä” -toimille, on

a)  esitettävä kuvaus näistä toimista ja niihin sovellettavista toimenpiteistä olennaisena osana 12 ja 15 artiklassa tarkoitettuja kalastus- ja tarkastussuunnitelmia;

b)  seurattava tiiviisti asianomaisten alusten toimintaa varmistaakseen, että ne noudattavat tämän asetuksen säännöksiä;

c)  varmistettava, että merkitsemis- ja päästämistoimet suorittaa koulutettu henkilökunta, jotta voidaan varmistaa kalojen korkea eloonjäämisaste;

d)  toimitettava vuosittain komissiolle tieteellistä toimintaa koskeva kertomus vähintään 50 päivää ennen SCRS:n seuraavan vuoden kokousta. Komissio toimittaa kertomuksen edelleen ICCAT:lle 60 päivää ennen SCRS:n seuraavan vuoden kokousta.

4.  Mahdolliset ”pyydystä, merkitse ja päästä” -toimien aikana kuolleet tonnikalat on ilmoitettava ja vähennettävä lippujäsenvaltion kiintiöstä.

V LUKU

Valvontatoimenpiteet

1 JAKSO

Luettelot ja rekisterit aluksista ja tonnikalarysistä

26 artikla

Luettelot ja rekisterit aluksista

1.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle sähköisessä muodossa vuosittain kuukautta ennen luvan voimassaoloajan alkamista ICCAT:n laatimien tietojen toimittamista koskevien ohjeiden(26) viimeisimmässä versiossa esitetyn mallin mukaisesti seuraavat alusluettelot:

a)  luettelo kaikista pyyntialuksista, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa aktiivisesti; ja

b)  luettelo kaikista muista kalastusaluksista, joita käytetään tonnikalavarojen kaupalliseen hyödyntämiseen.

Komissio lähettää nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle 15 päivää ennen kalastustoiminnan alkamista, jotta kyseiset alukset voidaan merkitä luvan saaneita aluksia koskevaan ICCAT:n rekisteriin ja tarvittaessa ICCAT:n rekisteriin aluksista, joiden suurin pituus on vähintään 20 metriä ja joilla on lupa toimia yleissopimusalueella.

2.  Kalastusalus voi kalenterivuoden aikana sisältyä molempiin 1 kohdassa tarkoitettuihin luetteloihin, kunhan se ei ole molemmissa luetteloissa yhtä aikaa.

3.  Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa aluksia koskevissa tiedoissa on ilmoitettava aluksen nimi sekä unionin kalastuslaivastorekisterin numero (CFR) siten kuin se määritellään komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/218(27) liitteessä I.

4.  Komissio ei hyväksy jälkikäteen toimitettuja tietoja.

5.  Edellä 1 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin luetteloihin myöhemmin kalenterivuoden aikana tehtävät muutokset voidaan hyväksyä ainoastaan, jos ilmoitettu kalastusalus on oikeutetuista toiminnallisista tai pakottavista syistä estynyt osallistumasta kalastukseen. Tällöin asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta heti komissiolle sekä annettava

a)  täydelliset tiedot kalastusaluksesta tai -aluksista, jonka tai joiden on tarkoitus korvata kyseinen kalastusalus; ja

b)  täydellinen selvitys syistä, joilla aluksen korvaaminen perustellaan, sekä asianmukaiset tätä tukevat todisteet tai lisätiedot.

6.  Komissio muuttaa tarvittaessa vuoden aikana 1 kohdassa tarkoitettuja aluksia koskevia tietoja toimittamalla päivitetyt tiedot ICCAT:n sihteeristölle asetuksen (EU) 2017/2403 7 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

27 artikla

Alusten kalastusluvat

1.  Jäsenvaltioiden on myönnettävä kalastusluvat aluksille, jotka ovat jossakin 26 artiklan 1 ja 5 kohdassa tarkoitetuista luetteloista. Kalastuslupien on sisällettävä vähintään liitteessä VII esitetyt tiedot, ja ne on annettava kyseisessä liitteessä säädetyssä muodossa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kalastusluvassa olevat tiedot ovat oikeita ja yhdenmukaisia tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen kanssa.

2.  Unionin kalastusaluksilla, joita ei ole kirjattu 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin ICCAT:n rekistereihin, ei katsota olevan lupaa kalastaa, pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa, siirtää, jalostaa tai purkaa aluksesta tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 21 artiklan 6 kohdan soveltamista.

3.  Kun alukselle osoitettu aluskohtainen kiintiö katsotaan käytetyn loppuun, lippujäsenvaltion on peruutettava alukselle myönnetty tonnikalan kalastuslupa ja se voi vaatia alusta siirtymään viipymättä nimeämäänsä satamaan.

28 artikla

Luettelot ja rekisterit tonnikalarysistä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa

1.  Kunkin jäsenvaltion on lähetettävä komissiolle sähköisessä muodossa osana kalastussuunnitelmiaan luettelo tonnikalarysistä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä. Komissio lähettää tiedot ICCAT:n sihteeristölle, jotta nämä tonnikalarysät voidaan kirjata ICCAT:n rekisteriin tonnikalarysistä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa.

2.  Jäsenvaltioiden on myönnettävä kalastuslupa tonnikalarysille, jotka sisältyvät 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon. Kalastuslupien on sisällettävä vähintään liitteessä VII säädetyt tiedot kyseisessä liitteessä säädetyssä muodossa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kalastusluvassa olevat tiedot ovat oikeita ja yhdenmukaisia tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen kanssa.

3.  Unionin tonnikalarysillä, joita ei ole kirjattu ICCAT:n rekisteriin tonnikalarysistä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa, ei katsota olevan lupaa kalastaa tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä. On kiellettyä pitää aluksella, siirtää, siirtää kasvatusaltaaseen tai purkaa aluksesta kyseisillä tonnikalarysillä pyydettyä tonnikalaa.

4.  Lippujäsenvaltion on peruutettava tonnikalaa koskeva tonnikalarysille myönnetty kalastuslupa, jos niille osoitettu kiintiö katsotaan käytetyn loppuun.

29 artikla

Kalastustoimintaa koskevat tiedot

1.  Jäsenvaltion on vuosittain viimeistään 15 päivänä heinäkuuta toimitettava komissiolle yksityiskohtaiset tiedot edellisen vuoden aikana Itä-Atlantilla ja Välimerellä saaduista tonnikalasaaliista. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:lle vuosittain viimeistään 31 päivänä heinäkuuta. Näiden tietojen on sisällettävä seuraavat:

a)  kunkin pyyntialuksen nimi ja ICCAT-numero;

b)  kunkin pyyntialuksen lupakausi tai lupakaudet;

c)  kunkin pyyntialuksen kokonaissaaliit, myös silloin kun saalista ei ole saatu, koko lupakaudelta tai kaikilta lupakausilta;

d)  niiden päivien kokonaismäärä, joina kukin pyyntialus on kalastanut Itä-Atlantilla ja Välimerellä, koko lupakaudelta tai kaikilta lupakausilta; ja

e)  kokonaissaaliit, jotka on saatu lupakauden ulkopuolella (sivusaaliit).

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle seuraavat tiedot lippunsa alla purjehtivista kalastusaluksista, joilla ei ole lupaa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä mutta jotka ovat saaneet tonnikalaa sivusaaliina:

a)  aluksen nimi ja ICCAT-numero tai, jos se ei ole ICCAT:n rekisterissä, kansallinen rekisterinumero; ja

b)  tonnikalan kokonaissaaliit.

3.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki tiedot kaikista aluksista, jotka eivät kuulu 1 ja 2 kohdan soveltamisalaan mutta joiden tiedetään tai oletetaan kalastaneen tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä. Komissio toimittaa nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle heti, kun tiedot ovat saatavilla.

30 artikla

Yhteiset kalastustoimet

1.  Tonnikalaa koskeva yhteinen kalastustoimi on sallittu ainoastaan, jos siihen osallistuvat alukset ovat saaneet luvan lippujäsenvaltioltaan tai lippujäsenvaltioiltaan. Luvan saadakseen kunkin kurenuotta-aluksen on oltava varustettu tonnikalan kalastukseen, sillä on oltava aluskohtainen kiintiö ja sen on noudatettava 32 artiklassa säädettyjä raportointivelvoitteita.

2.  Yhteiseen kalastustoimeen jaettavan kiintiön on oltava yhtä suuri kuin osallistuville kurenuotta-aluksille jaettujen kiintiöiden summa.

3.  Unionin kurenuotta-alukset eivät saa osallistua yhteisiin kalastustoimiin muiden sopimuspuolten kurenuotta-alusten kanssa.

4.  Yhteiseen kalastustoimeen osallistumista koskeva lupahakemus esitetään liitteessä IV. Jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet saadakseen yhteiseen kalastustoimeen osallistuvilta kurenuotta-aluksiltaan seuraavat tiedot:

a)  yhteiselle kalastustoimelle haettu lupakausi;

b)  toimeen osallistuvien toimijoiden henkilöllisyys;

c)  aluskohtaiset kiintiöt;

d)  saaliiden jakoperuste toimeen osallistuvien alusten välillä; ja

e)  tiedot määräpaikkana olevista kalanviljelylaitoksista.

5.  Kunkin jäsenvaltion on lähetettävä 4 kohdassa tarkoitetut tiedot komissiolle vähintään 10 päivää ennen yhteisen kalastustoimen alkamista liitteessä IV esitetyn mallin mukaisesti. Komissio toimittaa nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle ja yhteiseen kalastustoimeen osallistuvien muiden kalastusalusten lippuvaltioille viimeistään 5 päivää ennen kalastustoimen alkamista.

6.  Edellä 5 kohdassa vahvistettuja määräaikoja ei ylivoimaisen esteen sattuessa sovelleta määräpaikkana olevia kalanviljelylaitoksia koskeviin tietoihin. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle päivitetyt tiedot mahdollisimman pian ja niihin on liitettävä kuvaus ylivoimaisen esteen aiheuttaneista tapahtumista. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristölle.

2 JAKSO

Saaliiden kirjaamisjärjestelmä

31 artikla

Kirjaamisvelvoitteet

1.  Unionin pyyntialusten päälliköiden on pidettävä alusten toiminnasta kalastuspäiväkirjaa asetuksen (EY) N:o 1224/2009 14, 15, 23 ja 24 artiklan ja tämän asetuksen liitteessä II olevan A jakson mukaisesti.

2.  Unionin hinausalusten, apualusten ja jalostusalusten päälliköiden on kirjattava alusten toiminta liitteessä II olevassa B, C ja D jaksossa esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

32 artikla

Päälliköiden ja tonnikalarysien haltijoiden toimittamat saalisilmoitukset

1.  Aktiivisesti kalastavien unionin pyyntialusten päälliköiden on toimitettava lippujäsenvaltioilleen päivittäiset saalisilmoitukset sähköisessä muodossa koko sen kauden ajan, jona niillä on lupa kalastaa tonnikalaa. Nämä ilmoitukset eivät ole pakollisia satamassa oleville aluksille, paitsi jos ne osallistuvat yhteiseen kalastustoimeen. Ilmoitusten tiedot on kerättävä kalastuspäiväkirjoista, ja niiden on sisällettävä päivämäärä, kellonaika, sijainti (leveys- ja pituusasteet) sekä yleissopimusalueella pyydetyn tonnikalan paino ja kalojen lukumäärä, mukaan lukien vapautetut kalat ja poisheitetyt kuolleet kalat. Päälliköiden on lähetettävä ilmoitukset liitteessä III esitetyssä muodossa tai jäsenvaltion edellyttämässä muodossa.

2.  Kurenuotta-aluksen päällikön on laadittava 1 kohdassa tarkoitetut päivittäiset ilmoitukset kustakin kalastustoimesta, myös kalastustoimista, joissa saalista ei ole saatu. Aluksen päällikön tai hänen valtuutettujen edustajiensa on toimitettava edellistä päivää koskevat ilmoitukset aluksen lippujäsenvaltiolle viimeistään klo 9.00 (GMT).

3.  Tonnikalarysien haltijoiden, jotka kalastavat aktiivisesti tonnikalaa, tai näiden valtuutettujen edustajien on laadittava päivittäiset ilmoitukset, jotka on toimitettava niiden lippujäsenvaltioille 48 tunnin kuluessa sähköisessä muodossa koko sen kauden ajan, jona niillä on lupa kalastaa tonnikalaa. Näissä ilmoituksissa on oltava ICCAT:n rekisterinumero tonnikalarysälle, pyyntipäivä ja -aika, pyydetyn tonnikalan paino ja lukumäärä, mukaan lukien se, ettei saalista ole saatu, vapautetut kalat ja poisheitetyt kuolleet kalat. Niiden on lähetettävä tiedot liitteessä III esitetyssä muodossa.

4.  Muiden pyyntialusten kuin kurenuotta-alusten päälliköiden on toimitettava aluksensa lippujäsenvaltiolle 1 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset, jotka koskevat edeltävää, sunnuntaina päättynyttä viikkoa, viimeistään tiistaina klo 12.00 (GMT).

3 JAKSO

Purkaminen ja jälleenlaivaus

33 artikla

Nimetyt satamat

1.  Kunkin jäsenvaltion, jolle on jaettu tonnikalakiintiö, on nimettävä satamat, joissa tonnikalan purkamis- tai jälleenlaivaustoimet saa tehdä. Nimettyjä satamia koskevat tiedot on sisällytettävä 11 artiklassa tarkoitettuun vuotuiseen kalastussuunnitelmaan. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikista nimettyjä satamia koskeviin tietoihin tehdyistä muutoksista. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä ICCAT:n sihteeristölle.

2.  Jotta satama voidaan määritellä nimetyksi satamaksi, satamajäsenvaltion on varmistettava, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)  purkamis- ja jälleenlaivausajat on vahvistettu;

b)  purkamis- ja jälleenlaivauspaikat on vahvistettu; ja

c)  sellaiset tarkastus- ja valvontamenettelyt on vahvistettu, joilla varmistetaan tarkastusten täydellinen kattavuus kaikkina purkamis- ja jälleenlaivausaikoina kaikissa purkamis- ja jälleenlaivauspaikoissa 35 artiklan mukaisesti.

3.  Pyyntialuksista sekä jalostusaluksista ja apualuksista on kiellettyä purkaa tai jälleenlaivata yhtään Itä-Atlantilla ja Välimerellä pyydettyä tonnikalaa muualla kuin sopimuspuolten ja jäsenvaltioiden nimeämissä satamissa. Tonnikalarysästä tai kasvatusaltaasta nostettu kuollut tonnikala voidaan poikkeuksellisesti kuljettaa jalostusalukseen apualusta käyttäen, jos se tapahtuu valvontaviranomaisen läsnä ollessa.

34 artikla

Purkamista koskevat ennakkoilmoitukset

1.  Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17 artiklaa sovelletaan 26 artiklassa tarkoitettuun alusluetteloon sisältyvien unionin kalastusalusten, joiden pituus on vähintään 12 metriä, päälliköihin. Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17 artiklan mukainen ennakkoilmoitus on lähetettävä sen jäsenvaltion (myös lippujäsenvaltion) tai sopimuspuolen, jonka satamia tai purkamislaitteistoja päälliköt aikovat käyttää, toimivaltaiselle viranomaiselle.

2.  Kyseiseen 26 artiklassa tarkoitettuun alusluetteloon sisältyvien unionin kalastusalusten, joiden pituus on alle 12 metriä, jalostusalusten ja apualusten päälliköiden tai heidän edustajiensa on vähintään neljä tuntia ennen aluksen arvioitua satamaan saapumisaikaa ilmoitettava sen jäsenvaltion (mukaan lukien lippujäsenvaltio) tai sopimuspuolen, jonka satamia tai purkamislaitteistoja he aikovat käyttää, toimivaltaiselle viranomaiselle vähintään seuraavat tiedot:

a)  arvioitu saapumisaika;

b)  aluksella olevan tonnikalan arvioitu määrä;

c)  tiedot maantieteellisestä alueesta, jolta saaliit pyydettiin;

d)  kalastusalusten ulkoinen tunnistenumero ja nimi.

3.  Jos jäsenvaltioilla on unionin sovellettavan lainsäädännön nojalla lupa soveltaa ilmoituksen tekemiseen lyhyempää määräaikaa kuin neljä tuntia ennen arvioitua satamaan saapumisaikaa, aluksella olevan tonnikalan arvioidut määrät voidaan ilmoittaa kyseisellä sovellettavalla ilmoittamishetkellä ennen saapumista. Jos kalastusalueet ovat alle neljän tunnin päässä satamasta, aluksella olevan tonnikalan arvioituja määriä voidaan muuttaa milloin tahansa ennen saapumista.

4.  Satamajäsenvaltion viranomaisten on pidettävä kirjaa kaikista kuluvan vuoden ennakkoilmoituksista.

5.  Satamajäsenvaltion asianomaisten valvontaviranomaisten on tarkastettava kaikki purkamiset unionissa, ja tietty prosenttiosuus on tarkastettava perustuen riskinarviointiin, jossa otetaan huomioon kiintiöt, laivaston koko ja pyyntiponnistus. Tällainen kunkin jäsenvaltion käyttöön ottama valvontajärjestelmä on esitettävä 14 artiklassa tarkoitetussa vuotuisessa tarkastussuunnitelmassa.

6.  Unionin pyyntialuksen päällikön on aluksen suurimmasta pituudesta riippumatta toimitettava 48 tunnin kuluessa purkamisen päättymisestä purkamisilmoitus sen jäsenvaltion tai sopimuspuolen toimivaltaisille viranomaisille, jossa purkaminen tapahtuu, sekä aluksensa lippujäsenvaltiolle. Pyyntialuksen päällikkö on vastuussa ilmoituksen täydellisyydestä ja oikeellisuudesta, ja hänen on todistettava ilmoitus oikeaksi. Purkamisilmoituksessa on ilmoitettava ainakin tonnikalamäärät, jotka on purettu aluksesta, sekä alue, jolta ne on pyydetty. Kaikki puretut saaliit on punnittava. Satamajäsenvaltion on lähetettävä selvitys purkamisesta lippujäsenvaltiolle tai sopimuspuolelle 48 tunnin kuluttua purkamisen päättymisestä.

35 artikla

Jälleenlaivaus

1.  Unionin kalastusalusten, joilla on tonnikalaa, tai kolmansien maiden alusten unionin vesillä suorittama jälleenlaivaus merellä kielletään kaikissa olosuhteissa.

2.  Kalastusalukset saavat jälleenlaivata tonnikalasaaliita ainoastaan tämän asetuksen 33 artiklassa tarkoitetuissa nimetyissä satamissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2017/2107 52 artiklan 2 ja 3 kohdassa, 54 artiklassa ja 57 artiklassa vahvistettujen vaatimusten soveltamista.

3.  Vastaanottavan kalastusaluksen päällikön tai hänen edustajansa on toimitettava asianomaisen satamavaltion toimivaltaisille viranomaisille liitteessä V esitetyn jälleenlaivausilmoituksen mallin mukaiset tiedot vähintään 72 tuntia ennen arvioitua satamaan saapumisaikaa. Jälleenlaivaus edellyttää asianomaisen jälleenlaivaavan kalastusaluksen lippujäsenvaltion tai lippusopimuspuolen etukäteen antamaa lupaa. Lisäksi jälleenlaivaavan aluksen päällikön on jälleenlaivaushetkellä ilmoitettava aluksena lippujäsenvaltiolle tai sopimuspuolelle liitteessä V vaadituista päivämääristä.

4.  Satamajäsenvaltion on tarkastettava vastaanottava alus sen saapuessa ja tarkistettava jälleenlaivaustoimeen liittyvät määrät ja asiakirjat.

5.  Unionin kalastusalusten päälliköiden on täytettävä ja toimitettava aluksensa lippujäsenvaltiolle ICCAT:n jälleenlaivausilmoitus 15 päivän kuluessa jälleenlaivauksen päättymisestä. Jälleenlaivaavien kalastusalusten päälliköiden on täytettävä ICCAT-jälleenlaivausilmoitus liitteen V mukaisesti. Jälleenlaivausilmoitukseen on sisällytettävä eBCD-asiakirjan viitenumero, jotta ilmoituksen sisältämien tietojen ristiintarkastus olisi helpompaa.

6.  Satamavaltion on lähetettävä selvitys jälleenlaivaamisesta jälleenlaivaavan kalastusaluksen lippujäsenvaltion tai sopimuspuolen viranomaiselle 5 päivän kuluessa jälleenlaivauksen päättymisestä.

7.  Nimettyjen satamajäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava kaikki jälleenlaivaukset.

4 JAKSO

Ilmoitusvelvoitteet

36 artikla

Määriä koskevat viikoittaiset ilmoitukset

Kunkin jäsenvaltion on ▌lähetettävä komissiolle viikoittaiset saalisilmoitukset. Ilmoituksissa on oltava 32 artiklan mukaisesti vaadittavat tiedot tonnikalarysistä, kurenuotta-aluksista ja muista pyyntialuksista. ▌Tiedot on jäsenneltävä pyydystyypeittäin▌. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä edelleen ICCAT:n sihteeristölle.

37 artikla

Tiedot kiintiöiden käyttämisestä loppuun

1.  Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 34 artiklan noudattamisen lisäksi kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle, kun pyydyskunnalle jaetusta kiintiöstä katsotaan käytetyn 80 prosenttia.

2.  Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 35 artiklan noudattamisen lisäksi kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle, kun pyydyskunnalle taikka yhteiselle kalastustoimelle tai kurenuotta-alukselle jaettu kiintiö katsotaan käytetyn loppuun. Näiden tietojen mukana on toimitettava viralliset asiakirjat, joissa esitetään todisteet jäsenvaltion laivastolle, pyydyskunnalle, yhteiselle kalastustoimelle tai aluskohtaisella kiintiöllä kalastaville aluksille esittämästä kalastuskiellosta tai satamaanpaluukehotuksesta, mukaan lukien selkeä maininta kalastuskiellon alkamispäivämäärästä ja -kellonajasta.

3.  Komissio ilmoittaa ICCAT:n sihteeristölle päivämäärät, jolloin unionin tonnikalakiintiö on käytetty loppuun.

5 JAKSO

Tarkkailijaohjelmat

38 artikla

Kansallinen tarkkailijaohjelma

1.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että tonnikalan kalastuksessa aktiivisesti toimiville aluksille ja tonnikalarysille lähetetään kansallisia tarkkailijoita, joilla on virallinen henkilötodistus, siten, että tarkkailu kattaa vähintään

a)  20 prosenttia sen aktiivisista pelagisista troolareista (yli 15 m);

b)  20 prosenttia sen aktiivisista pitkäsiima-aluksista (yli 15 m);

c)  20 prosenttia sen aktiivisista vapapyydyksiä käyttävistä aluksista (yli 15 m);

d)  100 prosenttia hinausaluksista;

e)  100 prosenttia toimista, kun kalaa nostetaan tonnikalarysistä.

Jäsenvaltioiden, joissa on alle viisi pyyntialusta, jotka kuuluvat ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa lueteltuihin luokkiin ja joilla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa, on varmistettava, että lähetettävien kansallisten tarkkailijoiden suorittama tarkkailu kattaa vähintään 20 prosenttia ajasta, jolloin alukset harjoittavat tonnikalan kalastusta.

2.  Kansallisen tarkkailijan tehtävänä on erityisesti

a)  seurata, että kalastusalukset ja tonnikalarysät noudattavat tätä asetusta;

b)  kirjata kalastustoimet ja raportoitava niistä, mukaan lukien seuraavat:

a)  saaliin määrä (sivusaalis mukaan luettuna) ja sen tila (pidetty aluksella tai heitetty pois elävänä tai kuolleena);

b)  pyyntialue leveys- pituusastein;

c)  pyyntiponnistuksen mittaus (esimerkiksi laskukertojen tai koukkujen lukumäärä), kuten se on määritelty eri pyydyksiä koskevassa ICCAT:n käsikirjassa;

d)  saaliin pyyntipäivä;

c)  tarkastaa kalastuspäiväkirjaan tehdyt merkinnät;

d)  tarkkailla ja kirjata aluksia, jotka mahdollisesti kalastavat ICCAT:n säilyttämistoimenpiteiden vastaisesti.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen tehtävien lisäksi kansallisten tarkkailijoiden on tehtävä tieteellistä työtä, mukaan lukien näytteiden kerääminen, SCRS:n ohjeiden mukaisesti.

4.  Kunkin jäsenvaltion tarkkailijaohjelmassa kerätyt tiedot on toimitettava komissiolle, joka toimittaa ne tarvittaessa SCRS:lle tai ICCAT:n sihteeristölle.

5.  Edellä olevien 1–3 kohdan soveltamista varten jäsenvaltioiden on varmistettava

a)  edustava ajallinen ja paikallinen kattavuus sen takaamiseksi, että komissio saa riittävät ja asianmukaiset tiedot saaliista, pyyntiponnistuksesta ja muista tieteellisistä ja hallinnollisista näkökohdista ottaen huomioon laivastojen ja kalastusten erityispiirteet;

b)  luotettavat tiedonkeruuprotokollat;

c)  tarkkailijoiden olevan asianmukaisesti koulutettuja ja hyväksyttyjä ennen kuin he aloittavat toimintansa;

d)  mahdollisuuksien mukaan, että yleissopimusalueella kalastavien alusten ja tonnikalarysien toiminnalle aiheutuu mahdollisimman vähän häiriöitä.

39 artikla

ICCAT:n alueellinen tarkkailijaohjelma

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä artiklassa ja liitteessä VIII vahvistettu ICCAT:n alueellinen tarkkailijaohjelma toteutetaan tehokkaasti.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ICCAT:n alueellinen tarkkailija on läsnä

a)  kaikilla kurenuotta-aluksilla, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa;

b)  aina, kun tonnikalaa siirretään kurenuotta-aluksilta;

c)  aina, kun tonnikalaa siirretään tonnikalarysistä kuljetusaltaisiin;

d)  aina, kun tonnikalaa siirretään kalanviljelylaitokselta toiselle;

e)  aina, kun tonnikalaa siirretään kasvatusaltaisiin kalanviljelylaitoksilla;

f)  aina, kun tonnikalaa nostetaan kalanviljelylaitoksilla; ja

g)  kun tonnikalaa vapautetaan kasvatusaltaista mereen.

3.  Kurenuotta-aluksilla, joilla ei ole ICCAT:n alueellista tarkkailijaa, ei ole lupaa kalastaa tonnikalaa.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kullekin kalanviljelylaitokselle nimetään yksi ICCAT:n alueellinen tarkkailija kasvatusaltaaseensiirtotoimien koko keston ajaksi. Ylivoimaisen esteen sattuessa ja sen jälkeen, kun kalanviljelylaitoksen sijaintijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vahvistaneet olosuhteet, jotka muodostavat ylivoimaisen esteen, useampi kuin yksi kalanviljelylaitos voi käyttää samaa ICCAT:n alueellista tarkkailijaa, jotta varmistetaan kalanviljelytoiminnan jatkuvuus, edellyttäen, että varmistutaan tarkkailijan tehtävien asianmukaisesta suorittamisesta. Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevan jäsenvaltion on kuitenkin välittömästi pyydettävä uuden alueellisen tarkkailijan lähettämistä.

5.  ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden tehtävänä on erityisesti

a)  tarkkailla ja seurata kalastus- ja kalanviljelytoimintaa ICCAT:n asiaankuuluvien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden mukaisesti, mukaan lukien käyttäen sellaisia stereokamerakuvia kasvatusaltaaseen siirron hetkeltä, joiden avulla voidaan mitata pituus ja arvioida sitä vastaava paino;

b)  allekirjoittaa ICCAT:n siirtoilmoitukset ja BCD-asiakirjat, jos niissä olevat tiedot vastaavat hänen omia havaintojaan. Muussa tapauksessa ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on kirjattava läsnäolonsa siirtoilmoituksiin ja BCD-asiakirjoihin ja mainittava erimielisyyden syyt mainiten erityisesti ne säännöt tai menettelyt, joita ei ole noudatettu;

c)  tieteellinen työ, mukaan lukien näytteiden kerääminen, SCRS:n ohjeiden mukaisesti.

6.  Päälliköt ja miehistö sekä kalanviljelylaitosten hoitajat, tonnikalarysien haltijat ja alusten käyttäjät eivät saa estää tai uhkailla tehtäviään suorittavia alueellisia tarkkailijoita eivätkä sekaantua tai vaikuttaa millään tavoin heidän tehtäviensä suorittamiseen.

6 JAKSO

Siirtotoimet

40 artikla

Siirtolupa

1.  Ennen kaikkia siirtotoimia pyynti- tai hinausaluksen päällikön tai hänen edustajiensa taikka sen kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan, josta siirto on peräisin, on lähetettävä lippujäsenvaltiolle tai kalanviljelylaitoksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevalle jäsenvaltiolle siirtoa koskeva ennakkoilmoitus, josta käy ilmi:

a)  pyyntialuksen, kalanviljelylaitoksen tai tonnikalarysän nimi ja ICCAT-rekisterinumero;

b)  siirron arvioitu ajankohta;

c)  siirrettävän tonnikalan arvioitu määrä;

d)  tiedot sijainnista (leveysaste/pituusaste), jossa siirto toteutetaan, ja altaiden tunnistenumerot;

e)  hinausaluksen nimi, hinattavien altaiden lukumäärä ja tarvittaessa ICCAT-rekisterinumero; ja

f)  tonnikalan määräpaikkana oleva satama, kalanviljelylaitos tai kasvatusallas.

2.  Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on annettava kullekin kuljetusaltaalle yksilöllinen numero. Jos yhtä kalastustoimea vastaavaa saalista siirrettäessä on käytettävä useampia kuljetusaltaita, tarvitaan ainoastaan yksi siirtoilmoitus mutta kunkin käytetyn kuljetusaltaan numero on merkittävä siirtoilmoitukseen ilmoittaen selvästi kussakin kuljetusaltaassa kuljetetun tonnikalan määrä.

3.  Kuljetusaltaiden numerot on annettava käyttäen yksilöllistä numerointijärjestelmää, joka koostuu vähintään kalanviljelylaitoksen sijaintijäsenvaltion kolmikirjaimisesta koodista, jonka jäljessä on kolme numeroa. Kuljetusaltaiden yksilölliset numerot eivät saa olla muutettavissa eivätkä siirrettävissä toiseen kuljetusaltaaseen.

4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion on annettava kullekin siirtotoimelle hyväksyntänumero sekä ilmoitettava se tapauksen mukaan kalastusaluksen päällikölle, tonnikalarysän haltijalle tai kalanviljelylaitoksen hoitajalle. Hyväksyntänumeroon on sisällyttävä jäsenvaltion kolmikirjaiminen koodi, vuoden ilmaisevat neljä numeroa, kolmikirjaiminen koodi, joka ilmaisee hyväksynnän (AUT) tai epäämisen (NEG), sekä niitä seuraavat järjestysnumerot.

5.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion on sallittava tai evättävä siirto 48 tunnin kuluessa siitä, kun siirtoa koskeva ennakkoilmoitus on toimitettu. Siirtotoimea ei saa aloittaa ilman myönnettyä hyväksyvää ennakkolupaa.

6.  Siirtolupa ei rajoita kasvatusaltaaseensiirtotoimen hyväksymistä.

41 artikla

Siirtoluvan epääminen ja tonnikalan vapauttaminen

1.  Pyyntialuksesta, hinausaluksesta, kalanviljelylaitoksesta tai tonnikalarysästä vastuussa oleva jäsenvaltio ei saa myöntää lupaa siirtoon, jos se katsoo siirtoa koskevan ennakkoilmoituksen saatuaan, että

a)  pyyntialuksella tai tonnikalarysällä, jonka on ilmoitettu pyytäneen kalat, ei ollut riittävää kiintiötä;

b)  pyyntialus tai tonnikalarysä ei ole ilmoittanut kalamäärää asianmukaisesti tai kalamäärään kasvatusaltaaseen siirtoon ei ole myönnetty lupaa;

c)  pyyntialuksella, jonka ilmoitettiin pyytäneen kalat, ei ollut 27 artiklan mukaisesti myönnettyä voimassa olevaa lupaa pyytää tonnikalaa; tai

d)  hinausalusta, joka on ilmoitettu kalojen siirron vastaanottajaksi, ei ole merkitty 26 artiklassa tarkoitettuun muita kalastusaluksia koskevaan ICCAT:n rekisteriin tai sitä ei ole varustettu täysin toimivalla satelliittiseurantajärjestelmällä tai vastaavalla paikannuslaitteella.

2.  Jos siirtoon ei myönnetä lupaa, 1 kohdassa tapauksen mukaan tarkoitetun jäsenvaltion on annettava vapauttamismääräys pyynti- tai hinausaluksen päällikölle, tonnikalarysän haltijalle tai kalanviljelylaitoksen hoitajalle ja ilmoitettava heille, että siirtoon ei myönnetä lupaa ja että kalat on vapautettava mereen liitteen XII mukaisesti.

3.  Jos hinausaluksen satelliittiseurantajärjestelmään tulee tekninen toimintahäiriö kalanviljelylaitokselle kuljetuksen aikana, hinausalus on korvattava toisella hinausaluksella, jolla on täysin toimiva satelliittiseurantajärjestelmä, tai on asennettava tai otettava käyttöön uusi toimintakunnossa oleva satelliittiseurantajärjestelmä niin pian kuin mahdollista ja viimeistään 72 tunnin kuluttua. Tätä 72 tunnin määräaikaa voidaan poikkeuksellisesti pidentää, jos kyseessä on ylivoimainen este tai perustellut toiminnalliset rajoitukset. Teknisestä toimintahäiriöstä on viipymättä ilmoitettava komissiolle, joka ilmoittaa siitä ICCAT:n sihteeristölle. Aluksen päällikön tai hänen edustajansa on ilmoitettava lippujäsenvaltion valvontaviranomaisille kalastusaluksen päivitetyt maantieteelliset koordinaatit asianmukaisten televiestintäkeinojen avulla neljän tunnin välein teknisen toimintahäiriön havaitsemishetkestä siihen saakka, kun häiriö on korjattu.

42 artikla

Siirtoilmoitus

1.  Pyynti- tai hinausaluksen päälliköiden, kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan on täytettävä ja toimitettava vastuussa olevalle jäsenvaltiolle ICCAT:n siirtoilmoitus siirtotoimen lopussa liitteessä VI esitetyn mallin mukaisesti.

2.  Kalastusaluksesta, kalanviljelylaitoksesta tai tonnikalarysästä, josta kyseinen siirto on peräisin, vastuussa olevan jäsenvaltion viranomaisten on numeroitava siirtoilmoituslomakkeet. Ilmoituslomakkeen numeron on koostuttava jäsenvaltion kolmikirjaimisesta koodista, jonka jäljessä ovat vuoden ilmaisevat neljä numeroa ja kolme järjestysnumeroa, joita seuraa kolmikirjaiminen koodi ”ITD” (MS-20**/xxx/ITD).

3.  Alkuperäisen siirtoilmoituksen on seurattava siirrettävien kalojen mukana. Pyyntialuksella tai tonnikalarysällä ja hinausaluksilla on pidettävä ▌jäljennös ilmoituksesta.

4.  Siirtotoimia suorittavien alusten päälliköiden on ilmoitettava toiminnastaan liitteen II mukaisesti.

5.  Kuolleita kaloja koskevat tiedot on kirjattava liitteessä XIII vahvistettujen menettelyjen mukaisesti.

43 artikla

Seuranta videokameran avulla

1.  Pyynti- tai hinausaluksen päällikön tai kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan on varmistettava, että siirtoa seurataan vedenalaisen videokameran avulla siirrettävien kalojen lukumäärän todentamiseksi. Videotallenne on tehtävä liitteessä X vahvistettujen vähimmäisvaatimusten ja menettelyjen mukaisesti.

2.  Jos SCRS pyytää komissiota toimittamat jäljennökset videotallenteista, jäsenvaltioiden on toimitettava kyseiset jäljennökset komissiolle, joka ▌toimittaa ne edelleen SCRS:lle.

44 artikla

ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden tekemät todennukset sekä tutkimusten tekeminen

1.  Edellä 39 artiklassa ja liitteessä VIII tarkoitettujen pyyntialuksella ja tonnikalarysällä olevien ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden on

a)  kirjattava toteutetut siirtotoimet ja raportoitava niistä;

b)  tarkkailtava ja arvioitava siirrettyjä saaliita; ja

c)  tarkastettava 40 artiklassa tarkoitettuun ennakkoon annettuun siirtolupaan ja 42 artiklassa tarkoitettuun ICCAT:n siirtoilmoitukseen tehdyt merkinnät.

2.  Jos alueellisen tarkkailijan, asianomaisten valvontaviranomaisten tai pyynti- tai hinausaluksen päällikön taikka tonnikalarysän haltijan tai kalanviljelylaitoksen hoitajan tekemien arvioiden välillä on lukumääränä ilmaistuna yli kymmenen prosentin ero, vastuullisen jäsenvaltion on aloitettava tutkimus. Tällainen tutkimus on saatava päätökseen ennen kuin kalat siirretään kasvatusaltaaseen kalanviljelylaitoksessa ja joka tapauksessa 96 tunnin kuluessa tutkimuksen aloittamisesta, jollei kyseessä ole ylivoimainen este. Kaloja ei saa siirtää kasvatusaltaaseen eikä BCD-asiakirjassa olevaa asianomaista kohtaa saa vahvistaa ennen kuin kyseisen tutkimuksen tulokset ovat selvillä.

3.  Tapauksissa, joissa videotallenteen laatu tai selkeys ei ole riittävä siirrettyjen määrien arvioimiseksi, aluksen päällikkö, kalanviljelylaitoksen hoitaja tai tonnikalarysän haltija voi pyytää vastuussa olevan jäsenvaltion viranomaisilta lupaa uuden siirtotoimen suorittamiseen ja vastaavan videotallenteen toimittamiseen alueelliselle tarkkailijalle. Jos suoritetun vapaaehtoisen kontrollisiirron tulokset eivät ole tyydyttäviä, vastuussa olevan jäsenvaltion on aloitettava tutkimus. Jos tämän tutkimuksen jälkeen vahvistetaan, että videon laatu ei anna mahdollisuutta arvioida siirtoon liittyviä määriä, vastuussa olevan jäsenvaltion valvontaviranomaisten on määrättävä toinen kontrollisiirtotoimi ja toimitettava vastaava videotallenne ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle. Uudet siirrot suoritetaan kontrollisiirtoina siihen asti, kun videotallenteen laatu mahdollistaa siirrettyjen määrien arvioinnin.

4.  ICCAT:n alueellinen tarkkailija saa allekirjoittaa siirtoilmoituksen ainoastaan, jos hänen havaintonsa ovat ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden mukaisia ja jos siirtoilmoituksen sisältämät tiedot vastaavat hänen havaintojaan ja tietoihin sisältyy vaatimusten mukainen videotallenne 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tarkastajien tekemiä todennuksia. ICCAT:n tarkkailijan on myös tarkastettava, että ICCAT:n siirtoilmoitus toimitetaan hinausaluksen päällikölle taikka kalanviljelylaitoksen hoitajalle tai tonnikalarysän haltijan edustajalle tarvittaessa. Jos ICCAT:n tarkkailija ei hyväksy siirtoilmoitusta, hänen on kirjattava läsnäolonsa siirtoilmoituksiin ja BCD-asiakirjoihin ja mainittava erimielisyyden syyt mainiten erityisesti ne säännöt tai menettelyt, joita ei ole noudatettu.

5.  Pyynti- tai hinausaluksen päällikön, kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan on täytettävä ja toimitettava vastuussa olevalle jäsenvaltiolle ICCAT:n siirtoilmoitus siirtotoimen lopussa liitteessä VI esitetyn mallin mukaisesti. Jäsenvaltioiden on toimitettava siirtoilmoitus edelleen komissiolle ▌.

45 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan menettelyohjeet tässä jaksossa vahvistettujen säännösten soveltamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 68 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

7 JAKSO

Kasvatusaltaaseensiirtotoimet

46 artikla

Kasvatusaltaaseensiirtoa koskeva lupa ja sen mahdollinen epääminen

1.  Ennen kasvatusaltaaseensiirtotoimien alkua kunkin kuljetusaltaan osalta on kiellettävä kuljetusaltaiden ankkuroiminen 0,5 meripeninkulman sisällä kalanviljelylaitokselta. Tätä tarkoitusta varten 15 artiklassa tarkoitetuissa kasvatuksen hallintasuunnitelmissa on oltava saatavilla maantieteelliset koordinaatit, jotka vastaavat sitä monikulmiota, jossa kalanviljelylaitos sijaitsee.

2.  Ennen mahdollisia kasvatusaltaaseensiirtotoimia kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on pyydettävä siitä pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä, joka on pyytänyt kasvatusaltaaseen siirrettävän tonnikalan, vastuussa olevaa jäsenvaltiota tai sopimuspuolta hyväksymään kasvatusaltaaseen siirto.

3.  Pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on kieltäydyttävä hyväksymästä kasvatusaltaaseen siirtoa, jos se katsoo, että

a)  pyyntialuksella tai tonnikalarysällä, joka on pyytänyt kalat, ei ollut riittävää tonnikalakiintiötä;

b)  pyyntialus tai tonnikalarysä ei ole ilmoittanut kalamäärää asianmukaisesti; tai

c)  pyyntialuksella tai tonnikalarysällä, jonka ilmoitettiin pyytäneen kalat, ei ole 27 artiklan mukaisesti myönnettyä voimassa olevaa lupaa pyytää tonnikalaa.

4.  Jos pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa oleva jäsenvaltio kieltäytyy hyväksymästä kasvatusaltaaseen siirtoa, sen on

a)  ilmoitettava asiasta kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen toimivaltaiselle viranomaiselle; ja

b)  pyydettävä kyseistä toimivaltaista viranomaista takavarikoimaan saaliit ja vapauttamaan kalat mereen.

5.  Kasvatusaltaaseen siirtoa ei saa aloittaa ilman yhden työpäivän sisällä pyynnön esittämisestä annettua lupaa, jonka voi antaa pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa oleva jäsenvaltio tai sopimuspuoli taikka kalanviljelylaitoksesta vastuussa oleva jäsenvaltio, jos siitä on sovittu pyyntialuksista tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen viranomaisten kanssa. Jos pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen viranomaisilta ei saada vastausta yhden työpäivän kuluessa, kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää luvan kasvatusaltaaseensiirtotoimeen.

6.  Kalat on siirrettävä kasvatusaltaaseen vuosittain ennen 22 päivää elokuuta, elleivät kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen toimivaltaiset viranomaiset esitä hyväksyttäviä perusteita, kuten ylivoimainen este, jotka on toimitettava kasvatusaltaaseensiirtoraportin mukana. Kaloja ei saa missään tapauksessa siirtää kasvatusaltaaseen kunkin vuoden 7 päivän syyskuuta jälkeen.

47 artikla

Tonnikalan saalisasiakirjat

Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden on kiellettävä tonnikalan kasvatusaltaaseen siirtäminen, jos kalojen mukana ei ole asiakirjoja, joita ICCAT edellyttää asetuksella (EU) N:o 640/2010 vahvistetun saaliinkirjausohjelman puitteissa. Asiakirjojen on oltava tarkkoja ja täydellisiä sekä pyyntialuksista tai tonnikalarysistä vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen validoimia.

48 artikla

Tarkastukset

Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tarkastaakseen kaikki kasvatusaltaaseensiirtotoimet kalanviljelylaitoksissa.

49 artikla

Seuranta videokameran avulla

Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden valvontaviranomaiset seuraavat kasvatusaltaaseensiirtotoimia vedenalaisen videokameran avulla. Kustakin kasvatusaltaaseensiirtotoimesta on tuotettava videotallenne liitteessä X vahvistettujen menettelyjen mukaisesti.

50 artikla

Tutkimusten aloittaminen ja tekeminen

Jos ICCAT:n alueellisen tarkkailijan, jäsenvaltioiden asianomaisten valvontaviranomaisten ja/tai kalanviljelylaitoksen hoitajan tekemien arvioiden välillä on lukumääränä ilmaistuna yli kymmenen prosentin ero, kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on aloitettava tutkimus yhteistyössä pyyntialuksesta ja/tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen kanssa. Tutkimukset tekevä jäsenvaltio voi käyttää muita käytettävissään olevia tietoja, mukaan lukien 51 artiklassa tarkoitettujen kasvatusaltaaseensiirto-ohjelmien tulokset.

51 artikla

Toimenpiteet ja ohjelmat kasvatusaltaaseen siirrettävien tonnikalojen lukumäärän ja painon arvioimiseksi

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ohjelma, jossa käytetään stereokamerajärjestelmiä tai yhtä täsmällisiä ja tarkkoja vaihtoehtoisia menetelmiä kattaa 100 prosenttia kaikista kasvatusaltaaseensiirtotoimista kalojen lukumäärän ja painon arvioimiseksi.

2.  Ohjelma on toteutettava liitteessä XI vahvistettuja menettelyjä noudattaen. Vaihtoehtoisia menetelmiä voidaan käyttää ainoastaan, jos ICCAT on vahvistanut ne vuosikokouksessa.

3.  Kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevien jäsenvaltioiden on ilmoitettava tämän ohjelman tulokset pyyntialuksista vastaavalle jäsenvaltiolle tai sopimuspuolelle sekä yhteisölle, joka hallinnoi alueellista tarkkailijaohjelmaa ICCAT:n puolesta.

4.  Jos ohjelman tulokset osoittavat, että kasvatusaltaaseen siirretyn tonnikalan määrät eroavat määristä, jotka on ilmoitettu pyydetyiksi ja/tai siirretyiksi, pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion on aloitettava tutkimus yhteistyössä kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen kanssa. Jos pyyntialus tai tonnikalarysä on toisen sopimuspuolen lipun alla, kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on aloitettava tutkimus yhteistyössä kyseisen lippusopimuspuolen kanssa.

5.  Pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion on annettava liitteessä XII vahvistettujen menettelyjen mukaisesti vapauttamismääräys kasvatusaltaaseen siirretyistä määristä, jotka ylittävät pyydetyt ja siirretyt määrät, jos

a)  edellä 4 kohdassa tarkoitettua tutkimusta ei saada päätökseen 10 työpäivän kuluessa siitä, kun ohjelman tulokset on ilmoitettu yksittäisen kasvatusaltaaseensiirtotoimen osalta tai yhteisen kalastustoimen kaikkien kasvatusaltaaseensiirtotoimien osalta; tai

b)  tutkimuksen tulos osoittaa, että tonnikalojen lukumäärä ja/tai keskipaino ylittää pyydetyn ja siirretyn ilmoitetun tonnikalan vastaavat arvot.

Ylittävä määrä on vapautettava valvontaviranomaisten läsnä ollessa.

6.  Ohjelman tuloksia on käytettävä päätettäessä, onko kaloja vapautettava, ja kasvatusaltaaseensiirtoilmoitukset ja BCD-asiakirjan asiaankuuluvat osat on täytettävä vastaavasti. Kun on annettu vapauttamismääräys, kalanviljelylaitoksen hoitajan on pyydettävä kansallisen valvontaviranomaisen ja ICCAT:n alueellisen tarkkailijan läsnäoloa vapauttamisen seuraamiseksi.

7.  Jäsenvaltioiden on toimitettava ohjelman tulokset komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä syyskuuta. Jos kasvatusaltaaseen siirrossa ilmenee ylivoimainen este, jäsenvaltioiden on toimitettava kyseiset tulokset ennen 12 päivää syyskuuta. Komissio toimittaa nämä tiedot SCRS:lle vuosittain viimeistään 15 päivänä syyskuuta arviointia varten.

8.  Elävää tonnikalaa saa siirtää yhdestä kasvatusaltaasta toiseen kasvatusaltaaseen ainoastaan kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen valvontaviranomaisten luvalla ja läsnä ollessa. Jokainen siirto on kirjattava kappalemäärän valvomiseksi. Kansallisten valvontaviranomaisten on seurattava näitä siirtoja ja varmistettava, että jokainen kalanviljelylaitoksen sisäinen siirto kirjataan eBCD-asiakirjojen järjestelmään.

9.  Vähintään 10 prosentin ero aluksen tai tonnikalarysän pyytämiksi ilmoitettujen määrien ja valvontakameran avulla kasvatusaltaaseen siirron hetkellä todettujen määrien välillä katsotaan mahdolliseksi asianomaisen aluksen tai tonnikalarysän tekemäksi sääntöjen noudattamatta jättämiseksi. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tarkoituksenmukaisten jatkotoimien varmistamiseksi.

52 artikla

Kasvatusaltaaseensiirtoilmoitus ja kasvatusaltaaseensiirtoraportti

1.  Kalanviljelylaitoksen hoitajan on 72 tunnin kuluessa kunkin kasvatusaltaaseensiirtotoimen saattamisesta loppuun toimitettava liitteessä XIV säädetyn mukainen kasvatusaltaaseensiirtoilmoitus toimivaltaiselle viranomaiselleen. ▌

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kasvatusaltaaseensiirtoilmoituksen lisäksi kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on yhden viikon kuluessa kasvatusaltaaseensiirtotoimen saattamisesta loppuun toimitettava liitteessä XI olevassa B jaksossa esitetyt tiedot sisältävä kasvatusaltaaseensiirtoraportti sille jäsenvaltiolle tai sopimuspuolelle, jonka aluksilla tai tonnikalarysillä asianomainen tonnikala on pyydetty, sekä komissiolle. Komissio toimittaa nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle.

3.  Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi kasvatusaltaaseensiirtotoimea ei katsota loppuun saatetuksi ennen kuin mahdollinen käynnistetty tutkimus ja mahdollinen määrätty vapauttamistoimi on saatettu loppuun.

53 artikla

Kalanviljelylaitoksen sisäiset siirrot ja satunnaistarkastukset

1.  Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden on otettava käyttöön jäljitettävyysjärjestelmä, johon sisältyy sisäisten siirtojen videotallennus.

2.  Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten on tehtävä tietyn vuoden kasvatusaltaaseensiirtotoimien loppuun saattamisen ja seuraavan vuoden ensimmäisen kasvatusaltaaseen siirron välisenä aikana riskianalyysin perusteella satunnaistarkastuksia, jotka koskevat kalanviljelylaitoksella kasvatusaltaissa pidettävää tonnikalaa.

3.  Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi kunkin kalanviljelylaitoksista vastuussa olevan jäsenvaltion on vahvistettava tarkastettavien kalojen vähimmäisprosenttiosuus. Tämä prosenttiosuus vahvistetaan 14 artiklassa tarkoitetussa vuotuisessa tarkastussuunnitelmassa. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle vuosittain suoritettujen satunnaistarkastusten tulokset. Komissio toimittaa nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle asiaankuuluvaa kiintiötä koskevaa ajanjaksoa seuraavan vuoden huhtikuussa.

54 artikla

Pääsy videotallenteisiin ja niitä koskevat vaatimukset

1.  Kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on varmistettava, että 49 ja 51 artiklassa tarkoitetut videotallenteet asetetaan pyynnöstä kansallisten tarkastajien, alueellisten ja ICCAT:n tarkastajien sekä ICCAT:n ja kansallisten tarkkailijoiden saataville.

2.  Kunkin kalanviljelylaitoksista vastuussa olevan jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet alkuperäisen videotallenteen korvaamisen, editoinnin tai muuntelun välttämiseksi.

55 artikla

Vuotuinen kasvatusaltaaseensiirtoraportti

Jäsenvaltioiden, joiden on toimitettava 52 artiklan mukainen kasvatusaltaaseensiirtoilmoitus ja ‑raportti, on toimitettava komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä heinäkuuta edellistä vuotta koskeva kasvatusaltaaseensiirtoraportti. Komissio lähettää nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle vuosittain ennen 31 päivää elokuuta. Raportissa on oltava seuraavat tiedot:

a)  kutakin kalanviljelylaitosta kohden kasvatusaltaisiin siirretyn tonnikalan kokonaismäärä, mukaan lukien kalojen lukumäärän ja painon vähentyminen kasvatusaltaisiin kuljetuksen aikana, kalastusalusten ja tonnikalarysien suorittamissa toimissa;

b)  luettelo aluksista, jotka kalastavat, tarjoavat tai siirtävät tonnikalaa kasvatustarkoituksiin (aluksen nimi, lippuvaltio, lisenssin numero, pyydystyyppi), ja tonnikalarysistä;

c)  pyydettyjen tonnikalojen kappalemäärien arviointia kokoluokittain koskevan näytteenotto-ohjelman tulokset sekä pyyntipäivä, -kellonaika ja -alue sekä käytetty kalastusmenetelmä tilastojen parantamiseksi kannan arviointia varten.

Näytteenotto-ohjelmassa edellytetään, että kasvatusaltaasta on otettava kokonäytteet (pituus tai paino) siten, että otetaan yksi näyte (= 100 yksilöä) kutakin 100:aa tonnia elävää kalaa kohden tai 10 prosentin näyte kasvatusaltaassa olevien kalojen kokonaismäärästä. Kokonäytteet kerätään kalanviljelylaitoksella nostotoimien aikana ja kuolleista kaloista kuljetuksen aikana ICCAT:n laatimien, tietojen toimittamista koskevien ohjeiden mukaisesti. Yli vuoden ajan viljellyn kalan osalta on otettava käyttöön täydentäviä näytteenottomenetelmiä. Näytteet on otettava jokaisen noston yhteydessä ja kaikista kasvatusaltaista;

d)  kasvatusaltaaseen pantujen tonnikalojen määrät ja arvio kasvusta ja kuolleisuudesta vankeudessa sekä myydyt määrät tonneina. Kalanviljelylaitoksen on annettava nämä tiedot;

e)  edellisen vuoden aikana kasvatusaltaaseen siirrettyjen tonnikalojen määrät; ja

f)  edellisen vuoden aikana kaupan pidetyt määrät eriteltyinä alkuperän mukaan.

56 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan menettelyt tässä jaksossa vahvistettujen säännösten soveltamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 68 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8 JAKSO

Seuranta ja valvonta

57 artikla

Alusten satelliittiseurantajärjestelmä

1.  Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1224/2009 9 artiklan 5 kohdassa säädetään, lippujäsenvaltion on toteutettava liitteen XV mukaisesti alusten satelliittiseurantajärjestelmä (VMS) niiden kalastusalustensa osalta, joiden suurin pituus on vähintään 12 metriä.

2.  Kalastusalusten, joiden suurin pituus on yli 15 metriä ja jotka sisältyvät 26 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun alusluetteloon tai 26 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun luetteloon muista aluksista, on aloitettava satelliittiseurantajärjestelmän tietojen toimittaminen ICCAT:lle vähintään 5 päivää ennen lupakautensa alkua ja jatkettava tietojen toimittamista vähintään 5 päivää lupakautensa päättymisen jälkeen, jollei komissiolle lähetetä etukäteen pyyntöä aluksen poistamiseksi ICCAT:n alusrekisteristä.

3.  Valvontaa varten päällikön tai hänen edustajansa on varmistettava, että pyyntialuksilta, joilla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa, lähetettävien satelliittiseurantajärjestelmän tietojen toimittamista ei keskeytetä alusten ollessa satamassa, ellei käytössä ole preijausjärjestelmää.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kalastuksenseurantakeskukset toimittavat niiden lipun alla purjehtivilta kalastusaluksilta saadut satelliittiseurantajärjestelmän viestit edelleen reaaliaikaisesti ja https data feed -formaattia käyttäen komissiolle ja sen nimeämälle elimelle. Komissio lähettää kyseiset viestit sähköisesti ICCAT:n sihteeristölle.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)  niiden lipun alla purjehtivilta kalastusaluksilta saadut satelliittiseurantajärjestelmän viestit toimitetaan edelleen komissiolle vähintään joka toinen tunti;

b)  jos satelliittiseurantajärjestelmään tulee tekninen vika, niiden lipun alla purjehtivien kalastusalusten muulla tavoin lähettämät, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastaanotetut viestit toimitetaan edelleen komissiolle 24 tunnin kuluessa viestien saapumisesta jäsenvaltion kalastuksenseurantakeskukseen;

c)  komissiolle edelleentoimitetut viestit numeroidaan juoksevasti (yksilöllisin tunnistein) päällekkäisyyksien välttämiseksi;

d)  komissiolle edelleentoimitetut viestit ovat täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 24 artiklan 3 kohdan mukaisia.

6.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että kaikkia sen tarkastusalusten käyttöön annettuja viestejä käsitellään luottamuksellisesti ja käytetään ainoastaan merellä tehtäviin tarkastustoimiin.

9 JAKSO

Tarkastukset ja täytäntöönpanon valvonta

58 artikla

ICCAT:n yhteinen kansainvälinen tarkastusjärjestelmä

1.  Yhteiset kansainväliset tarkastustoimet on toteutettava tämän asetuksen liitteessä IX esitetyn kansainvälistä valvontaa kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevilla vesillä koskevan ICCAT:n kansainvälisen tarkastusjärjestelmän, jäljempänä ’ICCAT:n järjestelmä’, mukaisesti.

2.  Jäsenvaltioiden, joiden kalastusaluksilla on lupa harjoittaa tonnikalaan liittyvää toimintaa, on nimettävä tarkastajat ja tehtävä ICCAT:n järjestelmän mukaisia tarkastuksia merellä.

3.  Jos milloin tahansa enemmän kuin 15 jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa kalastusalusta harjoittaa tonnikalaan liittyviä toimia yleissopimusalueella, asianomaisen jäsenvaltion on riskianalyysin perusteella lähetettävä paikalle tarkastusalus, joka suorittaa tarkastuksia ja valvontaa merellä yleissopimusalueella koko sen ajan, jonka kyseiset alukset ovat alueella. Kyseinen velvoite katsotaan täytetyksi, jos jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä tarkastusaluksen käytössä tai jos yleissopimusalueella toimii unionin tarkastusalus.

4.  Komissio tai sen nimeämä elin voi osoittaa ICCAT:n järjestelmään unionin tarkastajia.

5.  Edellä olevan 3 kohdan soveltamiseksi komissio tai sen nimeämä elin koordinoi unionin puolesta toteutettavia valvonta- ja tarkastustoimia. Komissio voi laatia yhteistyössä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa yhteisiä tarkastusohjelmia, joiden avulla unioni voi täyttää ICCAT:n järjestelmän mukaiset velvollisuutensa. Niiden jäsenvaltioiden, joiden kalastusalukset harjoittavat tonnikalan kalastusta, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet näiden ohjelmien täytäntöönpanon helpottamiseksi erityisesti tarvittavien aineellisten ja henkilöresurssien osalta sekä niiden ajanjaksojen ja maantieteellisten alueiden osalta, jolloin ja joilla resursseja käytetään.

6.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä huhtikuuta niiden tarkastajien ja tarkastusalusten nimet, jotka ne aikovat osoittaa ICCAT:n järjestelmään kyseisen vuoden aikana. Komissio laatii näiden tietojen avulla yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa suunnitelman unionin osallistumisesta ICCAT:n järjestelmään kunakin vuonna sekä toimittaa tämän suunnitelman ICCAT:n sihteeristölle ja jäsenvaltioille.

59 artikla

Tarkastukset rikkomustapauksissa

Lippujäsenvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtivalle kalastusalukselle tehdään lippujäsenvaltion satamissa sen valvonnassa fyysinen tarkastus tai että tarkastuksen suorittaa sen nimeämä tarkastaja, jos kalastusalus ei ole jossakin lippujäsenvaltion satamassa, jos kalastusalus

a)  ei ole noudattanut 31 ja 32 artiklassa vahvistettuja kirjaamis- ja ilmoitusvaatimuksia; tai

b)  on rikkonut tämän asetuksen säännöksiä tai syyllistynyt asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklassa tai asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklassa tarkoitettuun vakavaan rikkomukseen.

60 artikla

Ristiintarkastukset

1.  Jäsenvaltioiden on tarkastettava tarkastusraporttien, tarkkailuraporttien ja satelliittiseurantajärjestelmän sekä tarvittaessa eBCD-asiakirjojen, kalastusalustensa kalastuspäiväkirjojen, siirto- tai jälleenlaivausasiakirjojen ja saalisasiakirjojen tiedot ja niiden oikea-aikainen toimittaminen asetuksen (EY) N:o 1224/2009 109 artiklan mukaisesti.

2.  Kunkin jäsenvaltion on tehtävä kaikkia saaliiden purkamisia, jälleenlaivaamisia tai kasvatusaltaaseen siirtoja koskevia ristiintarkastuksia kalastusaluksen kalastuspäiväkirjaan tai jälleenlaivausilmoitukseen lajeittain kirjattujen määrien ja purkamisilmoitukseen tai kasvatusaltaaseensiirtoilmoitukseen ja mihin tahansa muuhun asiaa koskevaan asiakirjaan, kuten kauppalaskuun ja/tai myynti-ilmoitukseen, kirjattujen määrien välillä.

10 JAKSO

Täytäntöönpanon valvonta

61 artikla

Täytäntöönpanon valvonta

Tonnikalan kasvatuslaitoksesta tai -laitoksista vastaavan jäsenvaltion on toteutettava kalanviljelylaitosta koskeva asianmukainen täytäntöönpanotoimenpide, jos sen lainsäädännön mukaisesti on todettu, että kyseinen kalanviljelylaitos ei noudata tämän asetuksen 46–55 artiklan säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1224/2009 89–91 artiklan soveltamista ja etenkään jäsenvaltioiden velvollisuutta toteuttaa asianmukaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä kalastusaluksen osalta. Rikkomisen vakavuudesta riippuen ja kansallisen lainsäädännön asiaa koskevien säännösten mukaisesti tällaisiin toimenpiteisiin voi sisältyä erityisesti luvan keskeyttäminen tai peruuttaminen ja/tai sakkojen määrääminen. Jäsenvaltioiden on annettava tiedoksi kaikki tapaukset, joissa lupa keskeytetään tai peruutetaan, komissiolle, joka ilmoittaa asiasta ICCAT:n sihteeristölle tonnikalan kasvatusta harjoittavista kalanviljelylaitoksista laaditun rekisterin tietojen muuttamiseksi vastaavasti.

6 LUKU

Kaupan pitäminen

62 artikla

Kaupan pitämistä koskevat toimenpiteet

1.  Sellaisen tonnikalan unionissa tapahtuva kauppa, purkaminen, tuonti, vienti, siirto altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi, jälleenvienti ja jälleenlaivaus on kielletty, jonka mukana ei ole tässä asetuksessa ▌ja tonnikalasaaliiden kirjausohjelmaa koskevat ICCAT:n säännöt täytäntöönpanevassa unionin lainsäädännössä säädettyjä tarkkoja, täydellisiä ja todennettuja asiakirjoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetusten (EY) N:o 1224/2009 ja (EY) N:o 1005/2008 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013(28) säännösten soveltamista.

2.  Tonnikalan unionissa tapahtuva kauppa, tuonti, purkaminen, siirto altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi, jalostaminen, vienti, jälleenvienti ja jälleenlaivaus on kielletty, jos

a)  tonnikala on pyydetty kalastusaluksilla tai tonnikalarysillä, joiden lippuvaltiolla ei ole ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden mukaista tonnikalaa koskevaa kiintiötä tai saalisrajaa▌; tai

b)  tonnikala on pyydetty kalastusaluksella tai tonnikalarysällä, jonka oma kiintiö tai josta vastuussa olevan valtion kalastusmahdollisuudet oli käytetty loppuun saaliin saantihetkellä.

3.  Tonnikalan unionissa tapahtuva sellainen kauppa, tuonti, purkaminen, jalostaminen ja vienti lihotus- tai kasvatuslaitoksilta, joka ei ole 1 kohdassa mainittujen asetusten mukaista, on kielletty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetusten (EY) N:o 1224/2009, (EY) N:o 1005/2008 ja (EU) N:o 1379/2013 säännösten soveltamista.

7 LUKU

Loppusäännökset

63 artikla

Arviointi

Jäsenvaltioiden on komission pyynnöstä toimitettava viipymättä komissiolle yksityiskohtainen raportti siitä, kuinka ne ovat panneet tämän asetuksen täytäntöön. Jäsenvaltioilta saamiensa tietojen perusteella komissio toimittaa ICCAT:n päättämään päivämäärään mennessä ICCAT:n sihteeristölle yksityiskohtaisen raportin ICCAT:n suosituksen 19-04 täytäntöönpanosta.

64 artikla

Rahoitus

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 508/2014(29) sovellettaessa tätä asetusta on pidettävä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 9 artiklassa tarkoitettuna monivuotisena suunnitelmana.

65 artikla

Luottamuksellisuus

Tämän asetuksen mukaisesti kerättyjä ja vaihdettuja tietoja käsitellään asetuksen (EY) N:o 1224/2009 112 ja 113 artiklassa vahvistettujen luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen mukaisesti.

66 artikla

Muutoksiin sovellettava menettely

1.  Siirretään komissiolle valta antaa 67 artiklan nojalla delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen muuttamista sen mukauttamiseksi ICCAT:n hyväksymiin toimenpiteisiin, jotka sitovat unionia ja sen jäsenvaltioita ja jotka koskevat

▌

a)   poikkeuksia 8 artiklan mukaisesta kiellosta siirtää käyttämättömät kiintiöt seuraavalle vuodelle;

b)  tietojen ilmoittamisen määräaikoja, jotka vahvistetaan seuraavissa säännöksissä: 24 artiklan 4 kohta, 26 artiklan 1 kohta, 29 artiklan 1 kohta, 32 artiklan 2 ja 3 kohta, 35 artiklan 5 ja 6 kohta, 36 artikla, 41 artiklan 3 kohta, 44 artiklan 2 kohta, 51 artiklan 7 kohta, 52 artiklan 2 kohta, 55 artikla, 56 artiklan 5 kohdan b alakohta ja 58 artiklan 6 kohta;

c)  kalastuskausia, joista säädetään 17 artiklan 1 ja 4 kohdassa;

d)  säilyttämisen vähimmäisviitekokoa, josta säädetään 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 20 artiklan 1 kohdassa;

e)  prosenttiosuuksia ja viiteparametreja, joista säädetään 13 artiklassa, 15 artiklan 3 ja 4 kohdassa, 20 artiklan 1 kohdassa, 21 artiklan 2 kohdassa, 38 artiklan 1 kohdassa, 44 artiklan 2 kohdassa, 50 artiklassa ja 51 artiklan 9 kohdassa;

f)  komissiolle toimitettavia tietoja, joista säädetään 11 artiklan 1 kohdassa, 24 artiklan 1 kohdassa, 25 artiklan 3 kohdassa, 29 artiklan 1 kohdassa, 30 artiklan 4 kohdassa, 34 artiklan 2 kohdassa, 40 artiklan 1 kohdassa ja 55 artiklassa;

g)  kansallisten tarkkailijoiden tehtäviä, joista säädetään 38 artiklan 2 kohdassa, ja ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden tehtäviä, joista säädetään 39 artiklan 5 kohdassa;

h)  syitä evätä siirtolupa 41 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

i)  syitä saaliiden takavarikointiin ja määräykseen vapauttaa kalat 46 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

j)  58 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua alusten lukumäärää;

k)  liitteitä I–XV.

2.  Kaikki 1 kohdan mukaisesti hyväksytyt muutokset on rajoitettava tiukasti asianomaisia ICCAT:n suosituksia koskevien unionia sitovien muutosten ja/tai lisäysten täytäntöönpanoon▌.

67 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle tämän asetuksen voimaantulopäivästä viiden vuoden ajaksi 66 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 66 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.  Edellä olevan 66 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

68 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 1380/2013 47 artiklalla perustettu kalastus- ja vesiviljelyalan komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

69 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1936/2001 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1936/2001 seuraavasti:

a)  Kumotaan 3 artiklan g–j alakohta, 4 a, 4 b ja 4 c artikla sekä liite I a.

b)  Poistetaan liitteissä I ja II ilmaisu ”Tonnikala: Thunnus thynnus”.

70 artikla

Asetuksen (EU) 2017/2107 muuttaminen

Kumotaan asetuksen (EU) 2017/2107 43 artikla.

71 artikla

Asetuksen (EU) 2019/833 muuttaminen

Kumotaan asetuksen (EU) 2019/833 53 artikla.

72 artikla

Kumoaminen

1.  Kumotaan asetus (EU) 2016/1627.

2.  Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä XVI olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

73 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

Erityiset edellytykset, joita sovelletaan 19 artiklan nojalla kalastaviin pyyntialuksiin

1.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että seuraavia kapasiteettirajoituksia noudatetaan sen alusten osalta:

—  Vapapyydyksiä käyttävien alusten ja uisteluveneiden, joilla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa, enimmäismäärä on niiden alusten määrä, jotka osallistuivat tonnikalan kohdennettuun kalastukseen vuonna 2006.

—  Perinteistä pienimuotoista kalastusta harjoittavan laivaston, jolla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa Välimerellä, enimmäismäärä on niiden alusten lukumäärä, jotka osallistuivat tonnikalan kalastukseen vuonna 2008.

—  Pyyntialusten, jolla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa Adrianmerellä, enimmäismäärä on niiden alusten lukumäärä, jotka osallistuivat tonnikalan kalastukseen vuonna 2008. Kunkin jäsenvaltion on jaettava aluskohtaiset kiintiöt asianomaisille aluksille.

2.  Kukin jäsenvaltio voi myöntää

—  enintään 7 prosenttia tonnikalakiintiöstään vapapyydyksiä käyttäville aluksilleen ja uisteluveneilleen. Ranskan osalta suurimmalta pituudeltaan alle 17 metriä olevat Ranskan lipun alla purjehtivat alukset, jotka toimivat Biskajanlahdella, saavat pyytää enintään 100 tonnia tonnikalaa, jonka paino on vähintään 6,4 kilogrammaa tai jonka lovipituus on vähintään 70 senttimetriä,

—  enintään 2 prosenttia tonnikalakiintiöstään perinteiseen pienimuotoiseen tuoreen kalan rannikkokalastukseensa Välimerellä,

—  enintään 90 prosenttia tonnikalakiintiöstään Adrianmeren pyyntialuksilleen kasvatustarkoituksiin.

3.  Kroatia voi soveltaa kalojen painona ilmaistuna enintään 7 prosenttiin sen alusten Adrianmereltä kasvatustarkoituksiin pyytämiä tonnikalayksilöitä vähimmäiskokoa, joka on 6,4 kilogramman paino tai 66 senttimetrin lovipituus.

4.  Jäsenvaltioiden, jonka vapapyydyksiä käyttävillä aluksilla, pitkäsiima-aluksilla, käsisiima-aluksilla ja uisteluveneillä on lupa kalastaa tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä, on otettava käyttöön seuraavat pyrstömerkkiä koskevat vaatimukset:

—  Pyrstömerkit on kiinnitettävä kuhunkin tonnikalaan heti aluksesta purettaessa.

—  Kussakin pyrstömerkissä on oltava yksilöllinen tunnistenumero, joka on merkittävä tonnikalan saalisasiakirjoihin ja kirjoitettava helposti luettavalla ja pysyvällä tavalla kaikkien tonnikalaa sisältävien pakkausten päälle.

LIITE II

Kalastuspäiväkirjaa koskevat vaatimukset

A.  PYYNTIALUKSET

Kalastuspäiväkirjaa koskevat vähimmäisvaatimukset:

1.  Kalastuspäiväkirjan sivut on numeroitava.

2.  Kalastuspäiväkirja on täytettävä päivittäin (keskiyöhön mennessä) tai ennen satamaan saapumista.

3.  Kalastuspäiväkirja on täytettävä, kun merellä tehdään tarkastus.

4.  Jokaisesta sivusta on jäätävä kalastuspäiväkirjaan yksi jäljennös.

5.  Aluksella on oltava kalastuspäiväkirja, joka kattaa toiminnan yhden vuoden ajalta.

Kalastuspäiväkirjan vähimmäisvakiotiedot:

1.  Päällikön nimi ja osoite.

2.  Lähtöpäivä ja -satama, saapumispäivä ja -satama.

3.  Aluksen nimi, rekisterinumero, ICCAT-numero, kansainvälinen radiokutsutunnus ja IMO-numero (jos on).

4.  Pyydys:

a)  FAO:n tyyppikoodi;

b)  mitat (esim. pituus, silmäkoko, koukkujen lukumäärä).

5.  Toiminta merellä, (vähintään) yksi rivi matkapäivää kohden:

a)  toiminta (esim. kalastus, matkanteko);

b)  sijainti: tarkka päivittäinen sijainti (astetta ja minuuttia) kirjattuna kunkin kalastustoimen osalta tai keskipäivällä, jos päivän aikana ei ole harjoitettu kalastusta;

c)  saaliiden kirjaaminen, mukaan lukien

–  FAO-koodi;

–  kokonaisen kalan painona, kilogrammaa päivää kohden;

–  kappalemäärä päivää kohden.

Kurenuotta-alusten osalta tiedot on kirjattava kalastustoimikohtaisesti, myös jos saalista ei ole saatu.

6.  Päällikön allekirjoitus.

7.  Paino perustuu: arviointiin, punnitukseen aluksella.

8.  Kalastuspäiväkirjaan on merkittävä elopainoa vastaava luku, ja siinä on ilmoitettava arvioinnissa käytetyt muuntokertoimet.

Kalastuspäiväkirjan vähimmäistiedot, kun kyseessä on saaliin purkaminen tai jälleenlaivaus:

1.  Purkamis-/jälleenlaivauspäivä ja -satama.

2.  Tuotteet:

a)  laji ja jalostusaste käyttäen FAO-koodia;

b)  kalojen tai laatikoiden lukumäärä ja määrä kilogrammoina.

3.  Aluksen päällikön tai edustajan allekirjoitus.

4.  Jälleenlaivauksen tapauksessa vastaanottavan aluksen nimi, lippuvaltio ja ICCAT-numero.

Kalastuspäiväkirjan vähimmäistiedot, kun kyseessä on siirto kasvatusaltaaseen:

1.  Siirron päivämäärä, kellonaika ja sijainti (leveysaste/pituusaste).

2.  Tuotteet:

a)  laji käyttäen FAO-koodia;

b)  kasvatusaltaisiin siirrettyjen kalojen lukumäärä ja paino kilogrammoina.

3.  Hinausaluksen nimi, lippuvaltio ja ICCAT-numero.

4.  Määräpaikkana olevan kalanviljelylaitoksen nimi ja ICCAT-numero.

5.  Jos kyseessä on yhteinen kalastustoimi, päällikön on 1–4 kohdassa säädettyjen tietojen lisäksi kirjattava kalastuspäiväkirjaan seuraavat tiedot:

a)  kalat altaisiin siirtävästä pyyntialuksesta:

–  alukselle otettujen saaliiden määrä,

–  sen aluskohtaiseen kiintiöön kuuluviksi laskettujen saaliiden määrä,

–  muiden yhteiseen kalastustoimeen osallistuvien alusten nimet;

b)  muista samaan yhteiseen kalastustoimeen osallistuvista pyyntialuksista, jotka eivät osallistu kalojen siirtoon:

–  kyseisten alusten nimet, niiden kansainväliset radiokutsutunnukset ja ICCAT-numerot,

–  se, että saaliita ei ole otettu aluksille eikä siirretty altaisiin,

–  niiden aluskohtaisiin kiintiöihin kuuluviksi laskettujen saaliiden määrä,

–  edellä a alakohdassa tarkoitetun pyyntialuksen nimi ja ICCAT-numero.

B.  HINAUSALUKSET

1.  Hinausaluksen päällikön on päivittäin kirjattava kalastuspäiväkirjaan siirron päivämäärä, kellonaika ja sijainti, siirretyt määrät (kalojen lukumäärä ja määrä kilogrammoina), altaan numero sekä pyyntialuksen nimi, lippuvaltio ja ICCAT-numero, muiden mukana olleiden alusten nimet ja ICCAT-numerot, määräpaikkana oleva kalanviljelylaitos ja sen ICCAT-numero sekä ICCAT:n siirtoilmoituksen numero.

2.  Lisäsiirrot apualuksille tai muille hinausaluksille on ilmoitettava siten, että ilmoitus sisältää samat tiedot kuin 1 kohdassa sekä apualuksen tai hinausaluksen nimen, lippuvaltion ja ICCAT-numeron sekä ICCAT:n siirtoilmoituksen numeron.

3.  Kalastuspäiväkirjaan on merkittävä päivittäin yksityiskohtaiset tiedot kaikista kalastuskauden aikana tehdyistä siirroista. Kalastuspäiväkirja on säilytettävä aluksella ja pidettävä jatkuvasti saatavilla valvontatarkoituksia varten.

C.  APUALUKSET

1.  Apualuksen päällikön on päivittäin kirjattava aluksen toiminta kalastuspäiväkirjaan, mukaan lukien päivämäärä, kellonaika ja sijainti, alukselle otetut tonnikalan määrät, kalastusalus sekä sen kalanviljelylaitoksen tai tonnikalarysän nimi, johon apualuksen toiminta liittyy.

2.  Kalastuspäiväkirjaan on merkittävä päivittäin yksityiskohtaiset tiedot kaikista kalastuskauden aikaisista toiminnoista. Kalastuspäiväkirja on säilytettävä aluksella ja pidettävä jatkuvasti saatavilla valvontatarkoituksia varten.

D.  JALOSTUSALUKSET

1.  Jalostusaluksen päällikön on päivittäin kirjattava kalastuspäiväkirjaan toimintojen päivämäärä, kellonaika ja sijainti, jälleenlaivatut määrät sekä tarvittaessa kalanviljelylaitokselta, tonnikalarysistä tai pyyntialuksilta vastaanotettujen tonnikalojen lukumäärä ja paino. Hänen on myös kirjattava kyseisten kalanviljelylaitosten, tonnikalarysien tai pyyntialusten nimet ja ICCAT-numerot.

2.  Jalostusaluksen päällikön on päivittäin kirjattava jalostuspäiväkirjaansa siirrettyjen tai jälleenlaivattujen kalojen lukumäärä ja paino kokonaisina kaloina, käytetty muuntokerroin sekä painot ja määrät jalostusasteittain.

3.  Jalostusaluksen päällikön on ylläpidettävä varastointikaaviota, josta käy ilmi kunkin lajin ja jalostusasteen sijainti ja määrät.

4.  Kalastuspäiväkirjaan on merkittävä päivittäin yksityiskohtaiset tiedot kaikista kalastuskauden aikana tehdyistä jälleenlaivauksista. Kalastuspäiväkirja, jalostuspäiväkirja, varastointikaavio ja ICCAT:n jälleenlaivausilmoitusten alkuperäiskappaleet on säilytettävä aluksella ja pidettävä jatkuvasti saatavilla valvontatarkoituksia varten.

LIITE III

Saalisilmoituslomake

LIITE IV

Yhteiseen kalastustoimeen osallistumista koskevan luvan hakulomake

Päivämäärä …

Lippuvaltion vahvistus …

LIITE V

ICCAT:n jälleenlaivausilmoitus

LIITE VI

ICCAT:n siirtoilmoitus

LIITE VII

Kalastuslupia koskevat vähimmäistiedot(30)

A.  TUNNISTETIEDOT

1.  ICCAT-rekisterinumero

2.  Kalastusaluksen nimi

3.  Ulkoinen rekisterinumero (kirjaimet ja numerot)

B.  KALASTUSTA KOSKEVAT EHDOT

1.  Myöntämispäivä

2.  Voimassaoloaika

3.  Kalastuslupaan liittyvät ehdot, tarvittaessa myös lajit, alue ja pyydykset ja muut tästä asetuksesta ja/tai kansallisesta lainsäädännöstä johtuvat ehdot.

LIITE VIII

ICCAT:n alueellinen tarkkailijaohjelma

ICCAT:N ALUEELLISTEN TARKKAILIJOIDEN NIMEÄMINEN

1.  Kullakin ICCAT:n alueellisella tarkkailijalla on oltava tehtäviensä suorittamiseksi seuraavat kelpoisuudet:

a)  riittävä kokemus kalalajien ja pyydysten tunnistamiseksi;

b)  ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden riittävä tuntemus, joka arvioidaan jäsenvaltioiden myöntämällä todistuksella ja ICCAT:n koulutusohjeiden perusteella;

c)  kyky tehdä ja kirjata havaintoja täsmällisesti;

d)  tarkkailtavasta aluksesta tai kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan lippuvaltion kielen tyydyttävä taito.

ICCAT:N ALUEELLISEN TARKKAILIJAN VELVOITTEET

2.  ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden on

a)  oltava ICCAT:n vahvistamissa ohjeissa vaaditun teknisen koulutuksen saaneita;

b)  oltava jonkin jäsenvaltion kansalaisia, mutta mahdollisuuksien mukaan he eivät saa olla kalanviljelylaitoksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan valtion tai kurenuotta-aluksen lippuvaltion kansalaisia. Tapauksessa, jossa tonnikaloja nostetaan altaasta ja pidetään kaupan tuoretuotteina, nostoa tarkkaileva ICCAT:n alueellinen tarkkailija voi kuitenkin olla kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion kansalainen;

c)  kyettävä suorittamaan 3 kohdassa esitetyt tehtävät;

d)  kuuluttava ICCAT:n ylläpitämään ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden luetteloon;

e)  oltava vapaita tonnikalankalastukseen liittyvistä taloudellisista sidonnaisuuksista tai muista eduista.

ICCAT:N ALUEELLISEN TARKKAILIJAN TEHTÄVÄT

3.  ICCAT:n alueellisen tarkkailijan tehtävänä on erityisesti

a)  valvoa, että kurenuotta-aluksilla noudatetaan asiaankuuluvia ICCAT:n vahvistamia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, kun kyseessä ovat kurenuotta-aluksilla olevat tarkkailijat. Erityisesti alueellisen tarkkailijan on

1.  havaitessaan jotain, mikä voi merkitä, ettei ICCAT:n suositusta ole noudatettu, toimitettava tämä tieto viipymättä ICCAT:n alueellista tarkkailijaohjelmaa toteuttavalle yritykselle, jonka on viipymättä toimitettava tieto edelleen pyyntialuksen lippuvaltion viranomaisille;

2.  kirjattava toteutetut kalastustoimet ja raportoitava niistä;

3.  tarkkailtava ja arvioitava saaliita sekä tarkastettava kalastuspäiväkirjaan tehdyt merkinnät;

4.  annettava päivittäinen ilmoitus kurenuotta-alusten siirtotoimista;

5.  tarkkailtava ja kirjattava aluksia, jotka mahdollisesti kalastavat ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaisesti;

6.  kirjattava toteutetut siirtotoimet ja raportoitava niistä;

7.  tarkastettava siirtoa toteuttavan aluksen sijainti;

8.  tarkkailtava ja arvioitava siirrettyjä tuotteita, myös videotallenteiden avulla;

9.  tarkastettava ja kirjattava kyseisen kalastusaluksen nimi ja ICCAT-numero;

10.  tehtävä tieteellistä työtä, esimerkiksi kerättävä ICCAT:n komission vaatimuksesta tehtävään II liittyviä tietoja SCRS:n ohjeiden mukaisesti;

b)  valvoa, että kalanviljelylaitokset ja tonnikalarysät noudattavat asiaankuuluvia ICCAT:n vahvistamia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, kun kyseessä ovat kalanviljelylaitoksilla ja tonnikalarysillä olevat ICCAT:n alueelliset tarkkailijat. Erityisesti ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on

1.  tarkastettava siirtoilmoituksessa, kasvatusaltaaseensiirtoilmoituksessa ja BCD-asiakirjassa annetut tiedot, myös videotallenteiden avulla;

2.  todistettava siirtoilmoituksessa, kasvatusaltaaseensiirtoilmoituksessa ja BCD-asiakirjoissa annetut tiedot oikeiksi;

3.  annettava päivittäinen ilmoitus kalanviljelylaitosten ja tonnikalarysien siirtotoimista;

4.  varmennettava siirtoilmoitus, kasvatusaltaaseensiirtoilmoitus ja BCD-asiakirjat allekirjoituksellaan ainoastaan, jos hän katsoo, että asiakirjojen sisältämät tiedot vastaavat hänen havaintojaan, ottaen myös huomioon 42 artiklan 1 kohdassa ja 43 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaisen videotallenteen;

5.  tehtävä tieteellistä työtä, esimerkiksi otettava komission vaatimuksesta näytteitä SCRS:n ohjeiden mukaisesti;

6.  kirjattava ylös ja tarkastettava mahdolliset kaikentyyppiset tunnisteet, myös luontaiset merkit, ja ilmoitettava, jos tunnisteita näyttää poistetun hiljattain;

c)  laatia yleiskertomuksia, joissa kootaan yhteen tämän kohdan mukaisesti kerätyt tiedot ja joissa päällikkö sekä kalanviljelylaitoksen hoitaja voivat esittää mitä tahansa asian kannalta merkityksellisiä tietoja;

d)  toimittaa c alakohdassa tarkoitettu yleiskertomus sihteeristölle 20 päivän kuluessa havaintojakson päättymisestä;

e)  suorittaa mitä tahansa muita ICCAT:n komission määrittelemiä tehtäviä.

4.  ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on käsiteltävä luottamuksellisina kaikkia tietoja, jotka liittyvät kurenuotta-alusten ja kalanviljelylaitosten kalastus- ja siirtotoimiin sekä kirjallisesti sitouduttava noudattamaan tätä vaatimusta ehtona ICCAT:n alueelliseksi tarkkailijaksi nimittämiselle.

5.  ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on noudatettava sen lippuvaltion tai kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan valtion lainsäädännössä vahvistettuja vaatimuksia, jonka lainkäyttövaltaan ICCAT:n alueellisen tarkkailijan tarkkailun kohteena oleva alus tai kalanviljelylaitos kuuluu.

6.  ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on otettava huomioon aluksen ja kalanviljelylaitoksen henkilöstöhierarkia ja noudatettava koko henkilökuntaa koskevia yleisiä käyttäytymissääntöjä, jolleivät kyseiset säännöt vaikeuta ICCAT:n alueellisen tarkkailijan tämän ohjelman mukaisten tehtävien hoitoa tai tämän liitteen 7 kohdassa ja 39 artiklassa lueteltujen aluksen ja kalanviljelylaitoksen henkilökuntaa koskevien velvoitteiden noudattamista.

LIPPUJÄSENVALTIOIDEN VELVOLLISUUDET ICCAT:N ALUEELLISIA TARKKAILIJOITA KOHTAAN

7.  Kurenuotta-aluksesta, kalanviljelylaitoksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion on varmistettava, että ICCAT:n alueellisille tarkkailijoille

a)  sallitaan yhteydet aluksen, kalanviljelylaitoksen ja tonnikalarysän henkilökuntaan ja tarkkailijoiden annetaan tarkastaa pyydykset, altaat ja laitteet;

b)  annetaan pyynnöstä mahdollisuus tutustua seuraaviin laitteisiin, jos niitä on tarkkailtavana olevalla aluksella, jotta tarkkailijat voivat suorittaa tämän liitteen 3 kohdassa luetellut tehtävänsä:

1.  satelliittinavigointilaitteet;

2.  tutkan näyttöruudut silloin, kun ne ovat käytössä;

3.  sähköiset viestintälaitteet;

c)  tarjotaan ylläpito, mukaan luettuina majoitus, ruoka ja asianmukaiset saniteettitilat, joiden taso vastaa päällystön käytettävissä olevaa tasoa;

d)  tarjotaan riittävät tilat aluksen komentosillalta tai ohjaushytistä kirjallista työskentelyä varten sekä tarkkailutehtävän suorittamiseksi riittävä tila aluksen kannelta.

ICCAT:N ALUEELLISESTA TARKKAILIJAOHJELMASTA AIHEUTUVAT KUSTANNUKSET

8.  Kunkin kalanviljelylaitoksen hoitaja tai kurenuotta-aluksen omistaja vastaa kaikista kustannuksista, jotka aiheutuvat ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden toiminnasta.

LIITE IX

ICCAT:n yhteinen kansainvälinen tarkastusjärjestelmä

ICCAT sopi neljännessä sääntömääräisessä kokouksessaan (Madridissa marraskuussa 1975) ja Marrakeshissä vuonna 2008 pidetyssä vuosikokouksessaan seuraavaa:

ICCAT:n komissio suosittelee yleissopimuksen IX artiklan 3 kohdan nojalla, että otetaan käyttöön seuraavat kansainvälistä valvontaa kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevilla vesillä koskevat järjestelyt, joiden tarkoituksena on varmistaa yleissopimuksen ja siihen sisältyvien voimassa olevien toimenpiteiden soveltaminen:

I.  VAKAVAT RIKKOMUKSET

1.  Kyseisten menettelyjen soveltamiseksi vakavalla rikkomuksella tarkoitetaan seuraavia ICCAT:n hoito- ja säilyttämistoimenpiteisiin liittyvien ICCAT:n komission antamien säännösten rikkomisia:

a)  kalastus ilman lippusopimuspuolen antamaa lisenssiä, lupaa tai hyväksyntää;

b)  saalistietoja ja saaliiseen liittyviä tietoja koskevan, ICCAT:n komission raportointivaatimusten mukaisen riittävän kirjanpidon laiminlyönti tai tällaisten saalistietojen ja/tai saaliiseen liittyvien tietojen ilmoittaminen huomattavasti virheellisinä;

c)  kalastaminen kalastuskieltoalueella;

d)  kalastaminen kalastuskieltoaikana;

e)  minkä tahansa sovellettavan ICCAT:n hoito- ja säilyttämistoimenpiteen vastainen lajien tarkoituksellinen pyynti tai pitäminen aluksella;

f)  ICCAT:n sääntöjen mukaisten saalisrajojen tai kiintiöiden merkittävä rikkominen;

g)  kiellettyjen pyydysten käyttö;

h)  kalastusaluksen merkintöjen tai tunnistus- tai rekisteröintitietojen väärentäminen tai tarkoituksellinen peittäminen;

i)  rikkomuksen tutkinnan kannalta merkityksellisen todistusaineiston salaaminen, muuttaminen tai hävittäminen;

j)  useat rikkomukset, jotka yhdessä osoittavat vakavaa välinpitämättömyyttä voimassa olevia ICCAT:n toimenpiteitä kohtaan;

k)  valtuutetun tarkastajan tai tarkkailijan pahoinpitely, vastustaminen, uhkailu, seksuaalinen häirintä, tämän työhön puuttuminen taikka sen aiheeton estäminen tai viivästyttäminen;

l)  tarkoituksellinen puuttuminen satelliittiseurantajärjestelmään tai sen toiminnan estäminen;

m)  sellaiset muut rikkomukset, joista ICCAT voi päättää sen jälkeen, kun ne on sisällytetty kyseisten menettelyjen tarkistettuun toisintoon;

n)  kalastus ilma-alusten avulla;

o)  satelliittiseurantajärjestelmän häirintä ja/tai aluksen käyttö ilman satelliittiseurantajärjestelmää;

p)  siirtotoimet ilman siirtoilmoitusta;

q)  jälleenlaivaus merellä.

2.  Jos valtuutettu tarkastaja havaitsee kalastusalukselle noustessaan ja sitä tarkastaessaan jonkin toiminnan tai olosuhteen, joka voi muodostaa 1 kohdan määritelmän mukaisen vakavan rikkomuksen, tarkastusalusten lippuvaltion viranomaisten on viipymättä ilmoitettava asiasta kalastusaluksen lippuvaltiolle suoraan sekä ICCAT:n sihteeristön välityksellä. Tällaisissa tilanteissa tarkastajan on ilmoitettava asiasta myös mahdollisille kalastusaluksen lippuvaltion tarkastusaluksille, joiden tiedetään olevan lähistöllä.

3.  ICCAT:n tarkastajan on kirjattava suoritetut tarkastukset ja mahdolliset havaitut rikkomiset kalastusaluksen kalastuspäiväkirjaan.

4.  Lippujäsenvaltion on varmistettava, että 2 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen jälkeen kyseinen kalastusalus lopettaa kaiken kalastustoimintansa. Lippujäsenvaltion on vaadittava kalastusalusta palaamaan 72 tunnin kuluessa sen nimeämään satamaan, jossa aloitetaan tutkimus.

5.  Jos alusta ei kutsuta satamaan, lippujäsenvaltion on esitettävä asianmukaiset perustelut ajoissa Euroopan komissiolle, joka toimittaa tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristölle; ICCAT:n sihteeristö toimittaa tiedot pyynnöstä muille sopimuspuolille.

II.  TARKASTUSTEN SUORITTAMINEN

6.  Tarkastusten tekijöiden on oltava sopimuspuolten nimeämiä tarkastajia. Toimivaltaisten valtion virastojen ja asianomaisten valtioiden tähän tarkoitukseen nimeämien tarkastajien nimet on ilmoitettava ICCAT:n komissiolle.

7.  Kansainvälisiä aluksille nousuja ja tarkastuksia tämän liitteen mukaisesti tekevillä aluksilla on oltava ICCAT:n komission hyväksymä ja ICCAT:n sihteeristön antama erityislippu tai -viiri. Tähän tarkoitukseen käytettävien alusten nimet on ilmoitettava ICCAT:n sihteeristölle niin pian kuin se on käytännössä mahdollista ennen tarkastustoimien aloittamista. ICCAT:n sihteeristö antaa nimettyjä tarkastusaluksia koskevat tiedot kaikkien sopimuspuolten käyttöön, myös laittamalla ne salasanalla suojatulle verkkosivustolle.

8.  Kullakin tarkastajalla on oltava mukanaan lippuvaltion viranomaisten myöntämä tämän liitteen 21 kohdassa esitetyssä muodossa oleva henkilöllisyystodistus.

9.  Jollei 16 kohdan nojalla sovituista järjestelyistä muuta johdu, tonnikaloja tai niiden lähilajeja yleissopimusalueella kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevilla vesillä kalastavan, jonkin sopimuspuolen lipun alla purjehtivan aluksen on pysähdyttävä, kun tarkastajaa kuljettava, 7 kohdassa kuvatun ICCAT:n viirin alla purjehtiva alus antaa sille kansainvälisen viestikirjan mukaisen pysähtymismerkin, jollei alus ole sillä hetkellä suorittamassa kalastustoimia, missä tapauksessa sen on pysähdyttävä heti, kun se on saanut nämä toimet päätökseen. Aluksen päällikön on sallittava 10 kohdassa täsmennetyn tarkastusryhmän nousu alukselle ja tarjottava tätä varten käyttöön laskuportaat. Päällikön on annettava tarkastusryhmän tehdä sellainen välineiden, saaliin tai pyydyksen ja kaikkien asiaan liittyvien asiakirjojen tarkastus, jonka tarkastaja katsoo tarpeelliseksi, jotta voidaan tarkastaa, että ICCAT:n komission voimassa olevia kyseisen aluksen lippuvaltiota koskevia suosituksia on noudatettu. Tarkastaja voi myös pyytää tarpeellisiksi katsotut lisäselvitykset.

10.  Tarkastusaluksen päällikkö määrittää tarkastusryhmän koon ottaen huomioon kulloisetkin olosuhteet. Tarkastusryhmän on oltava niin pieni kuin mahdollista tässä liitteessä vahvistettujen velvollisuuksien täyttämiseksi tehokkaasti ja turvallisesti.

11.  Alukselle noustessaan tarkastajan on esitettävä 8 kohdassa kuvattu henkilöllisyysasiakirja. Tarkastajan on noudatettava yleisesti hyväksyttyjä tarkastettavan aluksen ja sen miehistön turvallisuutta koskevia kansainvälisiä määräyksiä, menettelyjä ja käytäntöjä, oltava mahdollisimman vähän häiriöksi kalastustoiminnalle ja tuotteiden varastoinnille sekä vältettävä mahdollisuuksien mukaan toimia, jotka vahingoittaisivat aluksella olevan saaliin laatua.

Tarkastajan on rajoitettava tutkimuksensa sen varmistamiseen, että ICCAT:n komission voimassa olevia kyseisen aluksen lippuvaltiota koskevia suosituksia on noudatettu. Tarkastaja voi tarkastusta tehdessään pyytää kalastusaluksen päälliköltä tarvitsemaansa apua. Tarkastajan on laadittava tarkastuksesta ICCAT:n komission hyväksymässä muodossa oleva raportti. Hänen on allekirjoitettava raportti aluksen päällikön läsnä ollessa; päälliköllä on oikeus lisätä tai lisäyttää raporttiin sopiviksi katsomansa huomautukset, jotka hänen on allekirjoitettava.

12.  Raportista on annettava jäljennökset aluksen päällikölle ja tarkastusryhmän valtiolle, joka toimittaa jäljennökset tarkastetun aluksen lippuvaltion asianomaisille viranomaisille ja ICCAT:n komissiolle. Jos ICCAT:n suosituksia havaitaan rikotun, tarkastajan on ilmoitettava asiasta myös mahdollisille kalastusaluksen lippuvaltion tarkastusaluksille, joiden tiedetään olevan lähistöllä.

13.  Tarkastetun aluksen lippuvaltio käsittelee tarkastajan vastustamista tai hänen ohjeidensa noudattamatta jättämistä samalla tavoin kuin minkä tahansa kyseisen valtion tarkastajan vastustamista tai ohjeiden noudattamatta jättämistä.

14.  Tarkastajien on hoidettava näiden järjestelyjen mukaiset velvollisuutensa tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti, mutta heidän toimintaansa valvovat kansalliset viranomaiset, joille he ovat toimistaan vastuussa.

15.  Sopimuspuolten on suhtauduttava näiden järjestelyjen mukaisiin muiden valtioiden tarkastajien tarkastusraportteihin, suosituksen 94-09 mukaisiin havainnoista täytettyihin tietolomakkeisiin sekä asiakirjatarkastuksiin perustuviin lausuntoihin samalla tavoin kuin ne suhtautuvat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kansallisten tarkastajiensa raportteihin. Tämän kohdan säännökset eivät aseta sopimuspuolelle velvollisuutta antaa jonkin muun valtion tarkastajan raportille suurempaa todistusarvoa kuin sillä olisi tarkastajan omassa maassa. Sopimuspuolten on tehtävä yhteistyötä helpottaakseen oikeudellisia tai muita menettelyjä, jotka johtuvat näiden järjestelyjen mukaisesta tarkastajan raportista.

16.  a) Sopimuspuolten on ilmoitettava ICCAT:n komissiolle vuosittain viimeistään 15 päivänä helmikuuta alustavista suunnitelmistaan tehdä tällä asetuksella osaksi unionin lainsäädäntöä saatetun suosituksen mukaisia tarkastuksia kyseisenä kalenterivuonna, ja ICCAT:n komissio voi tehdä sopimuspuolille ehdotuksia alan kansallisten toimien sekä tarkastajien ja tarkastajia kuljettavien alusten lukumäärän yhteensovittamiseksi.

b)  ICCAT:n suosituksessa 19-04 vahvistettuja järjestelyjä ja osallistumissuunnitelmia sovelletaan sopimuspuolten kesken, jolleivät nämä ole keskenään muuta sopineet; tällaisista sopimuksista on ilmoitettava ICCAT:n komissiolle. Järjestelmän täytäntöönpano kuitenkin keskeytetään kahden sopimuspuolen välillä, jos jompikumpi niistä on ilmoittanut ICCAT:n komissiolle aikeista tehdä sopimus, siihen saakka kun tällainen sopimus tehdään.

17.  a) Pyydys on tarkastettava sillä suuralueella voimassa olevien säännösten mukaisesti, jolla tarkastus tehdään. Tarkastajan on tarkastusraportissa ilmoitettava suuralue, jolla tarkastus tehtiin, ja kuvattava mahdolliset havaitut rikkomukset.

b)  Tarkastajalla on valtuudet tarkastaa kaikki käytössä olevat tai aluksella olevat pyydykset.

18.  Tarkastajan on kiinnitettävä ICCAT:n komission hyväksymä tunnistusmerkki kaikkiin tarkastettuihin pyydyksiin, jotka vaikuttavat ICCAT:n komission voimassa olevien kyseisen aluksen lippuvaltiota koskevien suositusten vastaisilta, ja kirjattava asia tarkastusraporttiinsa.

19.  Tarkastaja voi valokuvata pyydykset, laitteet, asiakirjat ja kaikki muut tarpeelliseksi katsomansa seikat siten, että kuvasta ilmenevät ne ominaisuudet, jotka hänen mielestään eivät ole voimassa olevien määräysten mukaisia, jolloin kuvatut kohteet on lueteltava raportissa ja valokuvien jäljennökset on liitettävä lippuvaltiolle toimitettavaan raporttijäljennökseen.

20.  Tarkastajan on tarpeen mukaan tarkastettava kaikki aluksella olevat saaliit määrittääkseen, onko ICCAT:n suosituksia noudatettu.

21.  Tarkastajien henkilöllisyyskortin malli on seuraavanlainen:

LIITE X

Videotallennusmenettelyjä koskevat vähimmäisvaatimukset

Siirtotoimet

1.  Alkuperäisen videotallenteen sisältävä sähköinen tallennusväline on esitettävä siirtotoimen päätyttyä mahdollisimman pian ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle, jonka on heti merkittävä siihen nimikirjaimensa kaikenlaisen myöhemmän muuntelun välttämiseksi.

2.  Alkuperäinen tallenne on säilytettävä tapauksen mukaan pyyntialuksella tai kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan hallussa koko luvan voimassaoloajan.

3.  Videotallenteesta on tehtävä kaksi yhtäpitävää jäljennöstä. Yksi jäljennös toimitetaan kurenuotta-aluksella olevalle ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle ja toinen jäljennös toimitetaan hinausaluksella olevalle kansalliselle tarkkailijalle, ja viimeksi mainitun on oltava siirtoilmoituksen ja sen kohteena olevien saaliiden mukana. Tätä menettelyä sovelletaan ainoastaan kansallisiin tarkkailijoihin, kun kyse on hinausalusten välisistä siirroista.

4.  Kunkin videon alussa ja/tai lopussa on esitettävä siirtotoimelle annettu ICCAT:n hyväksyntänumero.

5.  Videon kellonajan ja päivämäärän on oltava jatkuvasti näkyvillä jokaisen videotallenteen koko keston ajan.

6.  Ennen siirron alkua videolla on näytettävä verkon/suuaukon avaaminen ja sulkeminen ja kuvaa siitä, onko altaissa, joihin kalat siirretään, ja altaissa, joista kalat siirretään, jo tonnikalaa.

7.  Videotallenteen on oltava yhtäjaksoinen vailla katkoja ja poisleikkauksia, ja sen on katettava koko siirtotoimi.

8.  Videotallenteen on oltava riittävän hyvälaatuinen, jotta siirrettävien tonnikalojen lukumäärä voidaan arvioida.

9.  Jos videotallenteen laatu ei ole riittävä siirrettävien tonnikalojen lukumäärän arvioimiseksi, on suoritettava kontrollisiirto. Toimija voi pyytää aluksen tai tonnikalarysän lippuvaltion viranomaisilta kontrollisiirron suorittamista. Jos toimija ei pyydä kontrollisiirtoa tai jos kyseisen vapaaehtoisen siirron tulos ei ole tyydyttävä, valvontaviranomaisten on pyydettävä suorittamaan niin monta kontrollisiirtoa kuin on tarpeen riittävän hyvälaatuisen videotallenteen saamiseksi. Tällaisten kontrollisiirtojen on katettava kaikkien tonnikalojen siirto siitä altaasta, jonne kalat on siirretty, uuteen altaaseen, jonka on oltava tyhjä. Jos tonnikalarysästä peräisin olevat tonnikalat on jo siirretty rysästä määräpaikkana olevaan altaaseen, ne voidaan lähettää takaisin tonnikalarysään, jolloin kontrollisiirto on peruutettava ICCAT:n alueellisen tarkkailijan valvonnassa.

Kasvatusaltaaseensiirtotoimet

1.  Alkuperäisen videotallenteen sisältävä sähköinen tallennusväline on esitettävä kasvatusaltaaseensiirtotoimen päätyttyä mahdollisimman pian ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle, jonka on heti merkittävä siihen nimikirjaimensa kaikenlaisen myöhemmän muuntelun välttämiseksi.

2.  Alkuperäinen tallenne on säilytettävä tapauksen mukaan kalanviljelylaitoksella koko luvan voimassaoloajan.

3.  Videotallenteesta on tehtävä kaksi yhtäpitävää jäljennöstä. Yksi jäljennös on toimitettava kalanviljelylaitoksella olevalle ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle.

4.  Kunkin videon alussa ja/tai lopussa on esitettävä kasvatusaltaaseensiirtotoimelle annettu ICCAT:n hyväksyntänumero.

5.  Videon kellonajan ja päivämäärän on oltava jatkuvasti näkyvillä jokaisen videotallenteen koko keston ajan.

6.  Ennen kasvatusaltaaseensiirron alkua videolla on näytettävä verkon/suuaukon avaaminen ja sulkeminen ja se, onko altaissa, joihin kalat siirretään, ja altaissa, joista kalat siirretään, jo tonnikalaa.

7.  Videotallenteen on oltava yhtäjaksoinen vailla katkoja ja poisleikkauksia, ja sen on katettava koko kasvatusaltaaseensiirtotoimi.

8.  Videotallenteen on oltava riittävän hyvälaatuinen, jotta siirrettävien tonnikalojen lukumäärä voidaan arvioida.

9.  Jos videotallenteen laatu ei ole riittävä siirrettävien tonnikalojen lukumäärän arvioimiseksi, valvontaviranomaisten on pyydettävä uuden kasvatusaltaaseensiirtotoimen suorittamista. Uudessa kasvatusaltaaseensiirtotoimessa kaikki siinä kalanviljelylaitoksen altaassa, jonne kalat on siirretty, olevat tonnikalat on siirrettävä uuteen kalanviljelylaitoksen altaaseen, jonka on oltava tyhjä.

LIITE XI

Stereokamerajärjestelmiä koskevat vaatimukset ja menettelyt kasvatusaltaaseensiirtotoimien yhteydessä

A.  Stereokamerajärjestelmien käyttö

Edellä 51 artiklassa edellytetty stereokamerajärjestelmien käyttö kasvatusaltaaseensiirtotoimien yhteydessä on toteutettava seuraavalla tavalla:

1.  Elävillä kaloilla näytteenottointensiteetti on vähintään 20 prosenttia altaaseen siirrettävistä kaloista. Elävien kalojen näytteenotto on tehtävä jaksoittaisesti siten, että mitataan joka viides yksilö, jos tämä on teknisesti mahdollista; tällaisen näytteen on muodostuttava kaloista, jotka mitataan 2–8 metrin etäisyydeltä kamerasta.

2.  Altaan, josta kalat siirretään, ja altaan, jonne ne siirretään, yhdistävän siirtokäytävän leveyden on oltava enintään kymmenen metriä ja korkeuden enintään kymmenen metriä.

3.  Jos kalojen pituuden mittauksessa havaitaan multimodaalinen jakauma (kaksi tai useampia poikkeavan kokoisia kohortteja), saman kasvatusaltaaseensiirtotoimen yhteydessä voidaan käyttää useampaa kuin yhtä muuntoalgoritmia; on käytettävä SCRS:n vahvistamia viimeisimpiä ajan tasalla olevia algoritmeja lovipituuksien muuntamiseksi kokonaispainoiksi kasvatusaltaaseensiirtotoimen yhteydessä mitattujen kalojen kokoluokan mukaan.

4.  Stereoskooppisten pituusmittausten validointi on tehtävä ennen kutakin kasvatusaltaaseensiirtotoimea käyttäen mittajanaa 2–8 metrin etäisyyksillä.

5.  Stereoskooppisen ohjelman tuloksista tiedotettaessa tietoihin on sisällytettävä stereokamerajärjestelmälle ominainen virhemarginaali, joka on enintään ± 5 prosenttia.

6.  Stereoskooppisen ohjelman tuloksista laadittavaan raporttiin on sisällytettävä yksityiskohtaiset tiedot kaikista edellä mainituista teknisistä eritelmistä, mukaan lukien näytteenottointensiteetti, näytteenottomenetelmät, etäisyys kamerasta, siirtokäytävän mitat sekä algoritmit (pituuden ja painon suhde). SCRS tarkastelee näitä eritelmiä ja antaa tarvittaessa suosituksia niiden muuttamiseksi.

7.  Jos stereokamerakuvan laatu ei ole riittävä kasvatusaltaaseen siirrettävän tonnikalan painon arvioimiseksi, pyyntialuksesta, tonnikalarysästä tai kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion viranomaisten on määrättävä suorittamaan uusi kasvatusaltaaseensiirtotoimi.

B.  Ohjelmien tulosten esittely ja käyttö

1.  Saalisilmoituksen ja stereoskooppisia järjestelmiä hyödyntävien ohjelmien tulosten välisiä eroja koskevat päätökset tehdään yhteisen kalastustoimen tai tonnikalarysien kokonaissaaliiden tasolla, kun kyseessä ovat yhteiset kalastustoimet ja tonnikalarysäsaaliit, jotka on tarkoitettu kalanviljelytoimintaan, jossa on mukana yksi ainoa sopimuspuoli ja/tai jäsenvaltio. Saalisilmoituksen ja stereoskooppisia järjestelmiä hyödyntävien ohjelmien tulosten välisiä eroja koskeva päätös tehdään kasvatusaltaaseensiirtotoimien tasolla, kun kyseessä ovat yhteiset kalastustoimet, joissa on mukana useampi kuin yksi sopimuspuoli ja/tai jäsenvaltio, jolleivät kaikkien yhteisessä kalastustoimessa mukana olevien pyyntialusten lippusopimuspuolen ja/tai lippujäsenvaltion viranomaiset muuta sovi.

2.  Kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on 15 päivän kuluessa kasvatusaltaaseensiirtopäivästä toimitettava pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevalle jäsenvaltiolle tai sopimuspuolelle sekä komissiolle raportti ja seuraavat asiakirjat:

a)  raportti teknisestä stereoskooppisesta järjestelmästä, joka sisältää seuraavat tiedot:

–  yleiset tiedot: laji, paikka, allas, päivämäärä, algoritmi,

–  tilastoitavat kokotiedot: keskipaino ja -pituus, vähimmäispaino ja -pituus, enimmäispaino ja -pituus, näytteeseen kuuluneiden kalojen lukumäärä, painojakauma, kokojakauma

b)  ohjelman yksityiskohtaiset tulokset, myös jokaisen näytteeseen kuuluneen kalan koko ja paino

c)  kasvatusaltaaseensiirtoraportti, joka sisältää seuraavat tiedot:

–  yleiset tiedot toimesta: kasvatusaltaaseensiirtotoimen numero, kalanviljelylaitoksen nimi, kasvatusaltaan numero, BCD-asiakirjan numero, siirtoilmoitusnumero (ITD-numero), pyyntialuksen tai tonnikalarysän nimi ja lippuvaltio, hinausaluksen nimi ja lippuvaltio, stereokamerajärjestelmän käyttöpäivämäärä ja tallenteen tiedostonimi,

–  algoritmi, jota käytettiin muuntamaan pituus painoksi,

–  BCD-asiakirjassa ilmoitettujen ja stereokamerajärjestelmällä todettujen määrien vertailu kalojen lukumääränä, keskipainona ja kokonaispainona (eron laskennassa käytetään seuraavaa kaavaa: (stereoskooppinen järjestelmä – BCD-asiakirja) / stereoskooppinen järjestelmä * 100),

–  järjestelmän virhemarginaali,

–  jos kasvatusaltaaseensiirtoraportti liittyy yhteisiin kalastustoimiin/tonnikalarysiin, viimeisimpään raporttiin on myös sisällytettävä tiivistelmä kaikkien edellisten kasvatusaltaaseensiirtoraporttien tiedoista.

3.  Saadessaan kasvatusaltaaseensiirtoraportin pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion viranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraavien tilanteiden mukaan:

a)  pyyntialuksen tai tonnikalarysän BCD-asiakirjassa ilmoitettu kokonaispaino sijoittuu stereokamerajärjestelmän tuloksia vastaavalle tasolle:

–  kaloja ei tarvitse laskea vapaaksi,

–  BCD-asiakirjaa on muutettava sekä lukumäärän (käyttäen valvontakameroiden tai vaihtoehtoisten tekniikoiden avulla saatua kalojen lukumäärää) että keskipainon osalta, mutta kokonaispainoa ei tarvitse muuttaa;

b)  pyyntialuksen tai tonnikalarysän BCD-asiakirjassa ilmoitettu kokonaispaino on pienempi kuin stereokamerajärjestelmän tulosten alhaisin lukema:

–  kaloja päästetään vapaaksi stereokamerajärjestelmän tulosten alhaisimman lukeman mukaisesti,

–  vapauttamistoimet toteutetaan 41 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä XII vahvistettua menettelyä noudattaen,

–  vapauttamistoimien jälkeen BCD-asiakirjaa muutetaan sekä lukumäärän (käyttäen valvontakameroiden tai vaihtoehtoisten tekniikoiden avulla saatua kalojen lukumäärää, josta vähennetään vapautettujen kalojen lukumäärä) että keskipainon osalta, mutta kokonaispainoa ei tarvitse muuttaa;

c)  pyyntialuksen tai tonnikalarysän BCD-asiakirjassa ilmoitettu kokonaispaino on suurempi kuin stereokamerajärjestelmän tulosten suurin lukema:

–  kaloja ei tarvitse laskea vapaaksi,

–  BCD-asiakirjaa on muutettava vastaavasti kokonaispainon (käyttäen stereokamerajärjestelmän tulosten suurinta lukemaa), kalojen lukumäärän (käyttäen valvontakameratuloksia) ja keskipainon osalta.

4.  Jos BCD-asiakirjaa muutetaan merkittävästi, jaksoon 2 kirjattujen arvojen (lukumäärä ja paino) on vastattava jaksoon 6 kirjattuja arvoja, eivätkä jaksoissa 3, 4 ja 6 olevat arvot saa olla suurempia kuin jaksossa 2 olevat arvot.

5.  Jos kyseessä on yksittäisissä kasvatusaltaaseensiirtoraporteissa havaittujen erojen tasaaminen kaikkien yhteisestä kalastustoimesta / tonnikalarysästä peräisin olevien kasvatusaltaaseensiirtojen tasolla, kaikkia asianomaisia BCD-asiakirjoja on muutettava – riippumatta siitä, onko kaloja vapautettava vai ei – stereokamerajärjestelmän tulosten alimman asteikon perusteella. BCD-asiakirjoja, jotka liittyvät vapautettujen tonnikalojen määriin, on myös muutettava vapautettujen kalojen painon/lukumäärän ottamiseksi huomioon. BCD-asiakirjoja, jotka liittyvät tonnikaloihin, joita ei vapautettu mutta joiden osalta stereoskooppisten järjestelmien tai vaihtoehtoisten tekniikoiden tulokset eroavat saaliiksi saaduiksi ja siirretyiksi ilmoitetuista määristä, on myös muutettava kyseisten erojen ottamiseksi huomioon.

BCD-asiakirjoja, jotka liittyvät saaliisiin, joiden osalta vapauttamistoimi toteutettiin, on myös muutettava vapautettujen kalojen painon/lukumäärän ottamiseksi huomioon.

LIITE XII

Vapauttamisprotokolla

1.  Tonnikalojen vapauttaminen mereen kasvatusaltaista on tallennettava videokameralla, ja ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on seurattava vapauttamista sekä laadittava ja toimitettava ICCAT:n sihteeristölle raportti yhdessä videotallenteen kanssa.

2.  Jos vapauttamismääräys on annettu, kalanviljelylaitoksen hoitajan on pyydettävä ICCAT:n alueellisen tarkkailijan osallistumista.

3.  Hinausaluksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion kansallisen tarkkailijan on seurattava tonnikalojen vapauttamista kuljetusaltaista tai tonnikalarysistä mereen, ja hänen on laadittava ja toimitettava asiasta raportti vastuussa olevan jäsenvaltion valvontaviranomaisille.

4.  Ennen vapauttamistoimen toteuttamista jäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat määrätä kontrollisiirron, jonka yhteydessä käytetään tavanomaisia ja/tai stereokameroita arvioimaan niiden kalojen lukumäärää ja painoa, jotka on vapautettava.

5.  Jäsenvaltion viranomaiset voivat toteuttaa kaikki tarpeellisiksi katsomansa lisätoimenpiteet sen varmistamiseksi, että vapauttamistoimet toteutetaan sopivimpana ajankohtana ja sopivimmassa paikassa lisäämään kalojen omaan kantaansa paluun todennäköisyyttä. Toimija on vastuussa kalojen eloonjäämisestä siihen saakka, kun vapauttamistoimi on toteutettu. Vapauttamistoimet on toteutettava kolmen viikon kuluessa kasvatusaltaaseensiirtotoimien loppuun saattamisesta.

6.  Nostotoimien loppuunsaattamisen jälkeen kalanviljelylaitoksella olevat kalat, joista ei ole BCD-asiakirjaa, on vapautettava 41 artiklan 2 kohdassa ja tässä liitteessä vahvistettuja menettelyjä noudattaen.

LIITE XIII

Kuolleiden kalojen käsittely

Kurenuottakalastuksessa nuotasta löydettyjen kuolleiden kalojen määrät on kirjattava kalastusaluksen kalastuspäiväkirjaan ja vähennettävä jäsenvaltion kiintiöstä.

Kuolleiden kalojen kirjaaminen/käsittely ensimmäisen siirron yhteydessä:

1.  BCD-asiakirja on annettava hinausaluksen toimijalle niin, että jakso 2 (Kokonaissaalis), jakso 3 (Elävien kalojen kauppa) ja jakso 4 (Siirto – myös kuolleet kalat) on täytetty.

Jaksoissa 3 ja 4 ilmoitettujen kokonaismäärien on vastattava jaksossa 2 ilmoitettuja määriä. BCD-asiakirjan mukana on oltava alkuperäinen ICCAT:n siirtoilmoitus (ITD) tämän asetuksen säännösten mukaisesti. Siirtoilmoituksessa ilmoitettujen määrien (siirretty elävänä) on vastattava asiaan liittyvän BCD-asiakirjan jaksossa 3 ilmoitettuja määriä.

2.  BCD-asiakirjasta on otettava jakson 8 (Kauppaa koskevat tiedot) sisältävä erilliskappale, ja se on annettava kuolleet tonnikalat maihin toimittavan apualuksen toimijalle (tai säilytettävä pyyntialuksella, jos kuolleet kalat puretaan suoraan maihin). Kuolleiden kalojen ja BCD-asiakirjasta otetun erilliskappaleen mukana on oltava jäljennös siirtoilmoituksesta.

3.  Kuolleiden kalojen määrät on kirjattava kalat pyytäneen pyyntialuksen BCD-asiakirjaan tai, jos kyseessä on yhteinen kalastustoimi, joko pyyntialusten tai jonkin muun lipun alla yhteiseen kalastustoimeen osallistuvan aluksen BCD-asiakirjaan.

LIITE XIV

ICCAT:n kasvatusaltaaseensiirtoilmoitus(31)

LIITE XV

ICCAT:n suositus alusten satelliittiseurantajärjestelmän perustamisen vähimmäisvaatimuksista ICCAT-yleissopimusalueella(32)

1.  Sen estämättä, mitä tiettyyn ICCAT-kalastukseen mahdollisesti sovellettavissa tiukemmissa vaatimuksissa edellytetään, kunkin lippujäsenvaltion on otettava käyttöön alusten satelliittiseurantajärjestelmä kalastusaluksilleen, joiden suurin pituus on yli 15 metriä ja joilla on lupa kalastaa vesillä, jotka eivät kuulu lippujäsenvaltion lainkäyttövaltaan, ja

a)  vaadittava, että sen kalastusalukset varustetaan autonomisella järjestelmällä, josta on käytävä ilmi, jos siihen on puututtu, ja joka jatkuvasti, automaattisesti ja aluksen mahdollisista toimista riippumatta lähettää viestejä lippujäsenvaltion kalastuksenseurantakeskukselle, jotta kyseisen aluksen lippujäsenvaltio voi seurata kalastusaluksen sijaintia, kurssia ja nopeutta;

b)  varmistettava, että kalastusalukselle asennettu satelliittiseurantalaite kerää seuraavat tiedot ja välittää ne jatkuvasti lippujäsenvaltion kalastuksenseurantakeskukselle:

–  aluksen tunnistetiedot,

–  aluksen maantieteellinen sijainti (pituus- ja leveysaste) siten, että virhemarginaali on alle 500 metriä ja luottamusväli 99 prosenttia, ja

–  päivämäärä ja kellonaika;

c)  varmistettava, että lippujäsenvaltion kalastuksenseurantakeskus saa automaattisen ilmoituksen, jos yhteydenpito kalastuksenseurantakeskuksen ja satelliittiseurantalaitteen välillä keskeytyy;

d)  varmistettava yhteistyössä rantavaltion kanssa, että sijainti-ilmoitukset, jotka sen alukset lähettävät toimiessaan kyseisen rantavaltion lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä, toimitetaan myös automaattisesti ja reaaliaikaisesti sen rantavaltion kalastuksenseurantakeskukselle, joka on antanut luvan toimintaan. Tämän säännöksen täytäntöönpanossa on kiinnitettävä asianmukaista huomiota näiden viestien lähettämiseen liittyvien toimintakustannusten, teknisten vaikeuksien ja hallinnollisen rasituksen minimoimiseen;

e)  edellä d alakohdassa kuvatun sijainti-ilmoitusten lähettämisen ja vastaanottamisen helpottamiseksi lippujäsenvaltion tai sopimuspuolen kalastuksenseurantakeskuksen ja rantavaltion kalastuksenseurantakeskuksen on vaihdettava yhteystietoja keskenään ja ilmoitettava toisilleen viipymättä kaikista näiden tietojen muutoksista. Rantavaltion kalastuksenseurantakeskuksen on ilmoitettava lippujäsenvaltion tai sopimuspuolen kalastuksenseurantakeskukselle kaikista keskeytyksistä peräkkäisten sijainti-ilmoitusten vastaanottamisessa. Sijainti-ilmoitukset on välitettävä lippujäsenvaltion tai sopimuspuolen kalastuksenseurantakeskusten kesken sähköisesti suojatun viestintäjärjestelmän avulla.

2.  Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että satelliittiseurantajärjestelmän viestit lähetetään ja vastaanotetaan 1 kohdan mukaisesti, ja käytettävä näitä tietoja alustensa sijainnin jatkuvaan seuraamiseen.

3.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtivien kalastusalusten päälliköt varmistavat, että satelliittiseurantalaitteet ovat jatkuvasti toiminnassa ja että 1 kohdan b alakohdassa yksilöidyt tiedot kerätään ja välitetään vähintään kerran tunnissa kurenuotta-alusten osalta ja vähintään kerran kahdessa tunnissa kaikkien muiden alusten osalta. Lisäksi jäsenvaltioiden on edellytettävä, että niiden alusten käyttäjät varmistavat, että

a)  satelliittiseurantalaitteeseen ei puututa millään tavoin;

b)  satelliittiseurantajärjestelmän tietoja ei muuteta millään tavoin;

c)  satelliittiseurantalaitteeseen liittyvien antennien toimintaa ei estetä;

d)  satelliittiseurantalaite on kiinteästi kytketty kalastusalukseen eikä sen teholähdettä tarkoituksellisesti katkaista millään tavoin; ja

e)  satelliittiseurantalaitetta ei poisteta aluksesta muutoin kuin korjaamista tai vaihtamista varten.

4.  Jos kalastusalukselle asennettuun satelliittiseurantalaitteeseen tulee tekninen vika tai se lakkaa toimimasta, laite on korjattava tai vaihdettava kuukauden kuluessa häiriöstä, ellei alusta ole tapauksen mukaan poistettu luvan saaneiden suurten kalastusalusten luettelosta, tai sellaisten alusten, joiden ei tarvitse olla ICCAT:n luvan saaneiden alusten luettelossa, lupa kalastaa lippusopimuspuolen lainkäyttövallan ulkopuolisilla vesialueilla ei ole enää voimassa. Alus ei saa aloittaa kalastusmatkaa, jos sen satelliittiseurantalaite on viallinen. Lisäksi jos laite lakkaa toimimasta tai siihen tulee tekninen vika kalastusmatkan aikana, korjaus tai vaihto uuteen on tehtävä heti aluksen saavuttua satamaan; kalastusalus ei saa aloittaa kalastusmatkaa ennen kuin satelliittiseurantalaite on korjattu tai vaihdettu uuteen.

5.  Kunkin jäsenvaltion tai sopimuspuolen on varmistettava, että kalastusalus, jolla on viallinen satelliittiseurantalaite, toimittaa kalastuksenseurantakeskukselle vähintään päivittäin 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tiedot sisältävät ilmoitukset muilla viestintävälineillä (radio, verkkopohjainen raportointi, sähköposti, telefaksi tai teleksi).

6.  Jäsenvaltiot tai sopimuspuoli voivat sallia aluksen sammuttavan satelliittiseurantalaitteensa vain, jos alus on poissa kalastustoiminnasta pidempään (esimerkiksi kuivatelakalla korjauksia varten) ja asiasta ilmoitetaan etukäteen aluksen lippujäsenvaltion tai sopimuspuolen toimivaltaisille viranomaisille. Satelliittiseurantalaite on käynnistettävä uudelleen ja sen on kerättävä ja lähetettävä vähintään yksi ilmoitus ennen aluksen lähtöä satamasta.

LIITE XVI

Asetuksen (EU) 2016/1627 ja tämän asetuksen välinen vastaavuustaulukko

(1) EUVL C ... (2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 28. huhtikuuta 2021. (3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22). (4) Neuvoston päätös 98/392/EY, tehty 23 päivänä maaliskuuta 1998, 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen ja sen XI osan soveltamiseen liittyvän 28 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 179, 23.6.1998, s. 1). (5) Kansainvälinen yleissopimus Atlantin tonnikalojen suojelusta (EYVL L 162, 18.6.1986, s. 34). (6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1627, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 302/2009 kumoamisesta (EUVL L 252, 16.9.2016, s. 1). (7) ICCAT:n suositus tonnikalankasvatuksesta. (8) ICCAT:n suositus alusten satelliittiseurantajärjestelmän vähimmäisstandardeista ICCAT-yleissopimusalueella. (9) ICCAT:n suositus Atlantin tonnikalan ja Pohjois-Atlantin miekkakalan saalisrajoitusten noudattamisesta. (10) ICCAT:n suositus sellaisen ICCAT:n alusrekisterin perustamisesta, johon kirjataan alukset, joiden suurin pituus on vähintään 20 metriä ja joilla on lupa toimia yleissopimusalueella. (11) ICCAT:n suositus jälleenlaivauksesta. (12) Pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean raportti (Report of the Standing Committee on Research and Statistics, SCRS), Madrid, 1.–5. lokakuuta 2018. (13) Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, unionin valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1). (14) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 404/2011, annettu 8 päivänä huhtikuuta 2011, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 112, 30.4.2011, s. 1). (15) Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1). (16) Komission delegoitu asetus (EU) 2015/98, annettu 18 päivänä marraskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen unionin kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanosta Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen ja Luoteis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen nojalla (EUVL L 16, 23.1.2015, s. 23). (17) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 640/2010, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2010, tonnikalaa (Thunnus thynnus) koskevasta saaliinkirjausohjelmasta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1984/2003 muuttamisesta (EUVL L 194, 24.7.2010, s. 1). (18) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1. (19) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13). (20) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2107, annettu 15 päivänä marraskuuta 2017, Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EY) N:o 1984/2003 ja (EY) N:o 520/2007 muuttamisesta (EUVL L 315, 30.11.2017, s. 1). (21) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/833, annettu 20 päivänä toukokuuta 2019, Luoteis-Atlantin kalastusjärjestön (NAFO) sääntelyalueella sovellettavien säilyttämis- ja täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisesta, asetuksen (EU) 2016/1627 muuttamisesta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2115/2005 ja (EY) N:o 1386/2007 kumoamisesta (EUVL L 141, 28.5.2019, s. 1). (22) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1154, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, Välimeren miekkakalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2107 muuttamisesta (EUVL L 188 12.7.2019, s. 1). (23) Neuvoston asetus (EY) N:o 1936/2001, annettu 27 päivänä syyskuuta 2001, eräiden laajasti vaeltavien kalakantojen pyyntiin sovellettavien valvontatoimenpiteiden vahvistamisesta (EYVL L 263, 3.10.2001, s. 1). (24) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2403, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 28.12.2017, s. 81). (25) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1241, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1380/2013, (EU) 2016/1139, (EU) 2018/973, (EU) 2019/472 ja (EU) 2019/1022 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta (EUVL L 198, 25.7.2019, s. 105). (26) https://www.iccat.int/en/SubmitCOMP.html (27) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/218, annettu 6 päivänä helmikuuta 2017, unionin kalastuslaivastorekisteristä (EUVL L 34, 9.2.2017, s. 9). (28) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1379/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1). (29) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 508/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011 kumoamisesta (EUVL L 149, 20.5.2014, s. 1). (30) Asiasta säädetään komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 404/2011. (31) Tämä on ICCAT:n suosituksessa 06-07 vahvistettu kasvatusaltaaseensiirtoilmoitus. (32) Tämä sisältyy ICCAT:n suositukseen 18-10 alusten satelliittiseurantajärjestelmien vähimmäisvaatimuksista ICCAT-yleissopimusalueella.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2021 maaperän suojelusta (2021/2548(RSP))

P9_TA(2021)0143 B9-0221/2021

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 191 artiklan,

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2019 hyväksytyt Eurooppa-neuvoston päätelmät ilmastonmuutoksesta,

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2020 hyväksytyt neuvoston päätelmät ”Luonnon monimuotoisuus – kiireellisten toimien tarve”,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1386/2013/EU vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”(1) (seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma) ja sen vuoteen 2050 ulottuvan vision,

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/35/EY yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen(2),

–  ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta(3),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maaperän suojelun puitteista ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta (COM(2006)0232),

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen)(4),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista(5),

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/278/ETY ympäristön, erityisesti maaperän, suojelusta käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä(6),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta(7) (nitraattidirektiivi),

–  ottaa huomioon 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi(8) ja siihen myöhemmin tehdyt muutokset,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2284 tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä(9),

–  ottaa huomioon 17. toukokuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/852 elohopeasta ja asetuksen (EY) N:o 1102/2008 kumoamisesta(10),

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/841 maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin(11),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta(12),

–  ottaa huomioon komission poliittiset suuntaviivat vuosiksi 2019–2024 ja erityisesti Euroopan saasteettomuustavoitteen,

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laatimien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta (COM(2018)0392),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” (COM(2019)0640),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi vuoteen 2030 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta (kahdeksannesta ympäristöohjelmasta) (COM(2020)0652),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia: Luonto takaisin osaksi elämäämme” (COM(2020)0380),

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen teknisen maaperäpaneelin (ITPS), globaalin maaperäkumppanuuden (GSP) sekä elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vuonna 2015 julkaiseman maailman maavarojen tilaa koskevan raportin,

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten” (COM(2020)0381),

–  ottaa huomioon 13. helmikuuta 2021 annetun komission kertomuksen maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian täytäntöönpanosta ja käynnissä olevasta toiminnasta (COM(2012)0046),

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (COM(2011)0571),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma – Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta” (COM(2020)0098),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Kestävyyttä edistävä kemikaalistrategia – Kohti myrkytöntä ympäristöä” (COM(2020)0667),

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2002 annetun komission tiedonannon ”Kohti maaperänsuojelun teemakohtaista strategiaa” (COM(2002)0179),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden 12. huhtikuuta 2012 annetun valmisteluasiakirjan parhaista käytännöistä maaperän sulkemisen rajoittamiseksi, lieventämiseksi tai kompensoimiseksi (Guidelines on best practices to limit, mitigate or compensate soil sealing) (SWD(2012)0101),

–  ottaa huomioon 19. marraskuuta 2003 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta ”Kohti maaperänsuojelun teemakohtaista strategiaa”(13),

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman maaperän suojelua koskevasta teemakohtaisesta strategiasta(14),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten konferenssin 15. kokouksesta (COP15)(15),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta(16),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman torjunta-aineiden lupamenettelystä unionissa(17),

–  ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman kestävyyttä edistävästä kemikaalistrategiasta(18),

–  ottaa huomioon 10. helmikuuta 2021 antamansa päätöslauselman uudesta kiertotaloutta koskevasta toimintasuunnitelmasta(19),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta(20),

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman maaperän suojelua koskevasta teemakohtaisesta strategiasta(21),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2013 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian täytäntöönpano”(22),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kohti maaperänsuojelun teemakohtaista strategiaa” (COM(2002)0179)(23),

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2021 annetun alueiden komitean lausunnon agroekologiasta (CDR 3137/2020),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 33/2018 ”Aavikoitumisen torjunta EU:ssa: kasvava uhka edellyttää enemmän toimia”,

–  ottaa huomioon EU:n vesilainsäädännön toimivuustarkastuksen (SWD(2019)0439),

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteet, erityisesti tavoitteen 15, joka on suojella maaekosysteemejä, palauttaa niitä ennalleen ja edistää niiden kestävää käyttöä, edistää metsien kestävää käyttöä, taistella aavikoitumista vastaan ja pysäyttää maaperän köyhtyminen ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen,

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2020 pidetyssä epävirallisessa kaupunkiasioita käsitelleessä ministerikokouksessa hyväksytyn uuden Leipzigin peruskirjan kaupunkien muutosvoimasta yhteisen edun hyväksi,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP 21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn sopimuksen (Pariisin sopimus),

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen aavikoitumisen estämiseksi (aavikoitumissopimus),

–  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen (biodiversiteettisopimus),

–  ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2018 julkaistun biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IBPES) arviointiraportin maaperän köyhtymisestä ja ennallistamisesta ”Assessment Report on Land Degradation and Restoration”,

–  ottaa huomioon 4. joulukuuta 2019 julkaistun Euroopan ympäristökeskuksen raportin Euroopan ympäristön tilasta ja näkymistä vuonna 2020 ”The European environment – state and outlook 2020” (SOER 2020),

–  ottaa huomioon vuonna 2012 julkaistun komission ja yhteisen tutkimuskeskuksen raportin maaperän tilasta Euroopassa ”The State of Soil in Europe – A contribution of the JRC to the European Environment Agency’s Environment State and Outlook Report” (SOER 2010),

–  ottaa huomioon 8. elokuuta 2019 julkaistun hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin erityisraportin ilmastonmuutoksesta ja maaperästä ”Climate Change and Land”,

–  ottaa huomioon vuonna 2018 julkaistun Yhdistyneiden kansakuntien katastrofiriskin vähentämisen tukitoimiston raportin ”Economic losses, poverty & disasters: 1998–2017”,

–  ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle esitetyt kysymykset maaperän suojelusta (O-000024/2021 – B9-0011/2021 ja O-000023/2021 – B9-0010/2021),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

A.  ottaa huomioon, että maaperä on olennainen, monitahoinen ja monitoiminnallinen elävä ekosysteemi, joka on ympäristöllisesti ja sosioekonomisesti keskeisen tärkeä ja jolla on monia keskeisiä tehtäviä ja joka tarjoaa ihmisen olemassaololle ja ekosysteemien selviytymiselle elintärkeitä palveluja niin, että nykyiset ja tulevat sukupolvet voivat täyttää omat tarpeensa;

B.  ottaa huomioon, että Maan maaperä muodostaa sen suurimman hiilivaraston ja sisältää noin 2 500 gigatonnia hiiltä (1 gigatonni = 1 miljardi tonnia), kun ilmakehässä on 800 gigatonnia ja eläin- ja kasvikunnassa 560 gigatonnia; ottaa huomioon, että terve maaperä on ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta tärkeä, koska se poistaa vuosittain hiilidioksidia määrän, joka vastaa noin 25 prosenttia fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä; ottaa huomioon, että maailman viljelty maaperä on menettänyt 50–70 prosenttia alkuperäisestä hiilivarannostaan(24);

C.  ottaa huomioon, että Euroopassa on yli 320 merkittävää maaperätyyppiä, joiden välillä on valtavia fyysisiä, kemiallisia ja biologisia eroja;

D.  ottaa huomioon, että maaperällä on keskeinen tehtävä elinympäristönä ja geenivarastona, sillä se sisältää 25 prosenttia maailman biologisesta monimuotoisuudesta, tarjoaa keskeisiä ekosysteemipalveluja paikallisyhteisöille ja maailmalle, kuten elintarvikkeiden ja raaka-aineiden tuotanto, ilmastonsäätely hiilensitomisen avulla, veden puhdistus, ravinteiden sääntely ja tuholaistorjunta, sekä toimii ihmisen toiminnan perustana ja auttaa ehkäisemään tulvia ja kuivuutta; ottaa huomioon, että maaperän muodostuminen on yksi ekosysteemiprosesseista, joiden tiedetään heikkenevän Euroopassa;

E.  ottaa huomioon, että vaikka maaperä on hyvin dynaaminen, se on myös hyvin hauras, ja se on uusiutumaton ja rajallinen luonnonvara, sillä sen muodostuminen kestää kauan, sillä pintamaata syntyy noin yksi senttimetri tuhannessa vuodessa; katsoo, että tämän takia maaperä on erittäin arvokas luonnonvara;

F.  ottaa huomioon, että maaperä vaikuttaa Euroopan maisemien kauneuteen sekä metsäalueisiin, rantoihin, vuoristoalueisiin ja kaikkiin Euroopan ekosysteemeihin;

G.  ottaa huomioon, että niittyjen ja metsien alla oleva maaperä muodostaa hiilinielun, jonka arvioidaan poistavan vuosittain jopa 80 miljoonaa tonnia hiiltä EU:n alueella(25); toteaa kuitenkin, että yhdessä EU:n viljelymaat ja niityt ovat päästöjen nettolähteitä, jotka vapauttivat noin 75,3 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuonna 2017(26); ottaa huomioon, että maa- ja metsätalous ovat näin ollen keskeisessä asemassa edistettäessä hiilen poistamista ilmakehästä ottamalla talteen ja varastoimalla hiiltä maaperään ja biomassaan;

H.  katsoo, että maaperän rakenne ja ominaisuudet ovat tuhansien vuosien aikana tapahtuneen maaperän muotoutumisen sekä geomorfologisten ja geologisten prosessien tulosta, mikä tekee siitä uusiutumattoman luonnonvaran; katsoo, että siksi on merkittävästi kustannustehokkaampaa estää kaikenlainen maakerrosten vahingoittuminen (eroosio, tuhoutuminen, huonontuminen, suolaantuminen jne.) ja pilaantuminen kuin yrittää palauttaa maaperän toimintoja;

I.  ottaa huomioon, että maaperän toiminnot ovat vahvasti riippuvaisia maaperän biologisen monimuotoisuuden kokonaisuudesta; ottaa huomioon, että maanpäällisellä ja maanalaisella monimuotoisuudella on merkittäviä yhteyksiä ja että maaperän monimuotoisuus vaikuttaa merkittävästi kasvien paikalliseen monimuotoisuuteen;

J.  ottaa huomioon, että suurin osa ympäristönsuojelulainsäädännöstä (kuten luontotyyppidirektiivi tai Natura 2000 -direktiivi) ja EU:n keskeisin yhteinen maatalouslainsäädäntö eivät kata maaperän biologisen monimuotoisuuden suojelua; katsoo, että maaperän biologisen monimuotoisuuden lisääminen tai säilyttäminen on tehokas ratkaisu, joka voi auttaa maaperän ennallistamisessa ja maaperän pilaantumisen korjaamisessa;

K.  ottaa huomioon, että sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti ihmisen toiminta, kuten huono maankäytön suunnittelu, maankäytön muutokset, kestämättömät maatalouskäytännöt, maankäytöstä luopuminen, pilaantuminen, kestämättömät metsätalouden käytännöt ja maaperän sulkeminen, biologisen monimuotoisuuden häviäminen sekä ilmastonmuutos usein yhdessä muiden tekijöiden kanssa, huonontaa edelleen maata ja maaperää ja heikentää näin niiden kykyä tarjota ekosysteemipalveluja koko yhteiskunnalle;

L.  pitää valitettavana, että EU ja jäsenvaltiot eivät tällä hetkellä täytä maaperään ja maahan liittyviä seuraavia kansainvälisiä ja eurooppalaisia sitoumuksiaan tai että nämä sitoumukset ovat vaarassa jäädä täyttämättä:

M.  ottaa huomioon, että maaperä on keskeisessä asemassa vesihuollossa, sillä terve maaperä, jossa on paljon orgaanista ainesta, hyödyttää paremmin vesijärjestelmää ja edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista; ottaa huomioon, että kosteikot, turvemaat ja maaseudun tai kaupunkien luontoon perustuvat ratkaisut varastoivat ja suodattavat sadevettä, mikä mahdollistaa pohjavettä johtavien kerrosten täyttymisen kuivina kausina ja välttää yhteydet viemäreihin, mikä vähentää käsittelemättömien jätevesien vuotoja rankkasateiden aikana;

N.  ottaa huomioon, että EU:ssa on havaittu useita maaperään kohdistuvia keskeisiä uhkia, joita ovat muun muassa ilmastonmuutos, sulkeminen, tiivistyminen, eroosio, tulvat ja maanvyörymät, kuivuus, hydrogeologinen epävakaus, maaperän orgaanisen aineksen häviäminen, maastopalot, myrskyt, suolaantuminen, pilaantuminen, maaperän biologisen monimuotoisuuden häviäminen, happamoituminen ja aavikoituminen; ottaa huomioon, että useimpia näistä meneillään olevista huonontumisprosesseista ei käsitellä riittävästi tai lainkaan nykyisessä EU:n ja kansallisessa lainsäädännössä;

O.  ottaa huomioon, että maaperän eroosio koskee 25:tä prosenttia EU:n maatalousmaasta ja että osuus kasvoi noin 20 prosenttia vuosina 2000–2010; ottaa huomioon, että maaperän eroosion arvioidaan aiheuttavan vuosittain 1,25 miljardin euron maataloustuotannon menetyksen EU:ssa(27); ottaa huomioon, että viljelysmaan hiilivarastot pienenevät ja että EU on menettänyt kosteikkojaan ja turvemaitaan tasaisesti; ottaa huomioon, että merkittävä osa EU:n viljelysmaata kärsii suolaantumisesta ja aavikoitumisesta ja että 32–36 prosenttia Euroopan maaperästä(28) on erittäin altis tiivistymiselle;

P.  ottaa huomioon, että eroosio on luonnollinen ilmiö, joka voi aiheuttaa mutavyöryjä, joilla on joskus tuhoisia seurauksia, sekä syviä eroosiokuoppia, joihin maaperän hedelmällinen pintakerros katoaa, ja toteaa, että eroosio voi pitkällä aikavälillä johtaa maaperän huonontumiseen ja viljelykelpoisen maan häviämiseen;

Q.  ottaa huomioon, että maan ja maaperän kestämättömällä hoidolla on useita kielteisiä vaikutuksia paitsi maan ja makean veden biologiseen monimuotoisuuteen myös merien biologiseen monimuotoisuuteen, mikä aiheuttaa muutoksia hydrografisiin olosuhteisiin, aiheuttaa liiallista ravinne- ja saastepitoisuutta sekä lisää rannikkoalueiden ekosysteemien häviämistä ja heikkenemistä; ottaa huomioon, että rannikoiden suojelun ennustetaan heikkenevän Euroopassa, mikä uhkaa rannikkoalueiden ekosysteemien luonnollista kykyä vähentää ilmastonmuutoksen ja äärimmäisten sääilmiöiden vaikutuksia haavoittuvimmilla rannikkoalueilla;

R.  ottaa huomioon, että maankäyttö muuttaa ekosysteemipalvelujen laatua ja asettaa rajat maan ja maaperän mahdollisuuksille tarjota näitä palveluja; ottaa huomioon, että tärkeimmät maaperän huonontumiseen vaikuttavat tekijät ovat kestämättömät maa- ja metsätalouskäytännöt, kaupunkien laajentuminen ja ilmastonmuutos(29);

S.  ottaa huomioon, että maaperää koskevat tiedot ovat Euroopassa edelleen puutteellisia eikä niitä ole yhdenmukaistettu; toteaa, että se vaikeuttaa maaperän suojelua koskevien päätösten tekemistä sekä alueellisella että paikallisella tasolla;

T.  ottaa huomioon, että EU:n vastuu maaperän suojelusta ei pysähdy EU:n rajoille, koska kaikkialla maailmassa tarvitaan enemmän alueita, joilla asua, kasvattaa elintarvikkeita ja tuottaa biomassaa, ja ilmastonmuutos vaikuttaa todennäköisesti kielteisesti maan kysyntään, saatavuuteen ja huonontumiseen; ottaa huomioon, että EU myötävaikuttaa maaperän huonontumiseen kolmansissa maissa ”tuontituotteisiin sisältyvän maan nettotuojana”;

U.  ottaa huomioon, että maaperän huonontuminen pahentaa luonnonkatastrofien vaikutuksia ja aiheuttaa sosiaalisia ongelmia;

V.  ottaa huomioon, että suuri osa Etelä-Euroopasta muuttuu todennäköisesti aavikoksi vuoteen 2050 mennessä ilmastonmuutoksen ja epäasianmukaisten maanviljelys- ja maatalouskäytäntöjen vuoksi, jos ei ryhdytä voimakkaisiin toimiin; toteaa, että tätä uhkaa ei käsitellä EU:ssa johdonmukaisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti(30); ottaa huomioon, että suolaantuminen vaikuttaa EU:ssa 3,8 miljoonaan hehtaariin ja että maaperän suolapitoisuus on vakava rannikkoalueilla, erityisesti Välimerellä;

W.  ottaa huomioon, että maaperän suojelu Euroopassa perustuu tällä hetkellä muiden ympäristöresurssien suojeluun ja ympäristöuhkilta suojautumiseen ja se on sekä EU:n, jäsenvaltioiden että alueiden tasolla hajautettu useisiin toimintapoliittisiin välineisiin, joita ei ole sovitettu yhteen ja jotka useinkaan eivät ole sitovia;

X.  ottaa huomioon, että vapaaehtoiset kansalliset aloitteet ja nykyiset kansalliset toimenpiteet ovat tärkeitä maaperän suojelun parantamiseksi mutta ne ovat osoittautuneet yksinään riittämättömiksi ja tarvitaan lisäponnistuksia estämään huonontumisen jatkuminen myös maankäytön osalta; toteaa, että maaperää koskevasta strategiasta huolimatta maaperän huonontuminen on jatkunut kaikkialla EU:ssa; katsoo, että tarvitaan myös rajatylittäviä toimenpiteitä pilaantumiseen liittyviä tilanteita tai merkittäviä vaaratilanteita varten;

Y.  ottaa huomioon, että vuosina 2000–2018 maata otettiin infrastruktuurikäyttöön 11 kertaa enemmän kuin sitä palautettiin viljelyyn(31); katsoo, että ilman sitovia toimenpiteitä maan infrastruktuurikäytön rajoittamiseksi ja maan ennallistamisen, uudelleen viljelemisen ja kierrättämisen lisäämiseksi on mahdotonta saavuttaa tavoitetta, jonka mukaan vuoteen 2050 mennessä maan nettokäyttö ei lisäänny;

Z.  ottaa huomioon, että Euroopan maa-alueiden ja maaperän luonnonvarojen suojelua koskevan kattavan, asianmukaisen, johdonmukaisen ja yhdennetyn EU:n oikeudellisen kehyksen puuttumisen on todettu olevan keskeinen vaje, joka osaltaan vaikuttaa siihen, että useissa osissa EU:ta maaperä edelleen huonontuu ja joka vähentää olemassa olevien kannustimien ja toimenpiteiden vaikuttavuutta ja heikentää Euroopan kykyä noudattaa ympäristöä, kestävää kehitystä ja ilmastoa koskevaa toimintaohjelmaansa ja kansainvälisiä sitoumuksiaan; ottaa huomioon, että aikaisempi yritys ottaa käyttöön maankäyttöä koskeva EU:n oikeudellinen kehys epäonnistui, kun siitä luovuttiin toukokuussa 2014 sen jälkeen, kun vähemmistö jäsenvaltioista neuvostossa oli estänyt sen käsittelyn kahdeksan vuoden ajan, muistuttaa, että vuonna 2016 People4Soil-niminen Euroopan kansalaisaloite sai 500 eurooppalaisen instituution ja järjestön tuen aloitteelle, joka vaati EU:lta lisätoimia maaperän suojeluun;

AA.  ottaa huomioon, että nykyiset alakohtaiset politiikat, esimerkiksi yhteinen maatalouspolitiikka (YMP), eivät omalta osaltaan vastaa oikeudenmukaisesti maaperän suojelusta; ottaa huomioon, että vaikka suurin osa viljelysmaasta kuuluu YMP:n piiriin, keskimäärin alle neljäsosassa(32) sovelletaan tehokasta suojelua maaperän eroosiota vastaan;

AB.  ottaa huomioon, että 80 prosenttia typestä joutuu hukkaan ja häviää ympäristöön; ottaa huomioon, että liiallinen typen kertyminen uhkaa ilman ja veden laatua, lisää ilmastonmuutosta typen oksidien päästöjen kautta, uhkaa maaperän laatua ja biologista monimuotoisuutta, mukaan luettuna kasvien ja pölyttäjien vuorovaikutus ja verkostot, ja johtaa stratosfäärin otsonikatoon; ottaa huomioon, että typen käytön tehokkuuden parantaminen ei ainoastaan tue ilmasto-, luonto- ja terveystavoitteita vaan voisi myös säästää vuosittain 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria maailmanlaajuisesti joka vuosi;

AC.  ottaa huomioon, että maatalouden tehostuminen ja torjunta-aineiden liikakäyttö johtavat torjunta-ainejäämien aiheuttamaan maaperän pilaantumiseen myös joidenkin torjunta-aineiden suuren pysyvyyden ja muille kuin torjuttaville lajeille aiheutuvan myrkyllisyyden vuoksi, ja niillä on pitkäaikainen vaikutus maaperän tilaan; ottaa huomioon, että maatalouskemikaalien aiheuttama hajakuormitus on muodostunut merkittäväksi uhkaksi maaperälle;

AD.  ottaa huomioon, että EU:n lainsäädäntö on suhteellisen kattavaa vesiensuojelun alalla, mutta siinä käsitellään maaperästä peräisin olevien pilaavien aineiden valvontaa vesien suojelun näkökulmasta eikä niinkään laajempaa ympäristönsuojelua ja myös itse maaperän suojelua; ottaa huomioon, että ilmakehään ja veteen päästetyt pilaavat aineet voivat vaikuttaa epäsuorasti maaperään laskeumien kautta ja siten heikentää maaperän laatua;

AE.  ottaa huomioon, että tieteellinen näyttö on osoittanut, että maaperä ja sen organismit altistuvat merkittävästi kemikaalien yhdistelmille, mukaan lukien hitaasti hajoavat ja biokertyvät kemikaalit, torjunta-ainejäämät, hiilivedyt, raskasmetallit, liuottimet ja niiden seokset, mikä johtaa suureen kroonisen toksisuuden riskiin, saattaa muuttaa biologista monimuotoisuutta, estää toipumista ja heikentää ekosysteemin toimintoja; ottaa huomioon, että Euroopassa on yksilöity noin 3 miljoonaa mahdollisesti saastuttavaa toimintoa, joista 340 000(33) olisi kunnostettava; ottaa huomioon, että maaperän hajakuormituksesta ei ole saatavilla kattavia tietoja;

AF.  ottaa huomioon, että EEA:n mukaan soveltuvan EU:n maaperälainsäädännön puuttuminen edistää maaperän huonontumista Euroopassa ja että edistyminen kohti kestävää kehitystä Euroopassa ja maailmanlaajuisesti ei ole mahdollista, jos maaperää ja maaperävaroja ei käsitellä asianmukaisesti(34);

AG.  ottaa huomioon, että 95 prosenttia elintarvikkeistamme tuotetaan suoraan tai välillisesti maaperästämme;

AH.  ottaa huomioon, että EU:n maaperän tilaa koskevien nykyisten tietojen tarkastelussa todettiin, että noin 60–70 prosenttia EU:n maaperästä on nykyisten hoitokäytäntöjen vuoksi epätervettä ja että lisäksi vielä tuntematon prosenttiosuus maaperästä on epätervettä heikosti kvantifioitujen saasteongelmien takia(35);

AI.  ottaa huomioon, että veden ja tuulen aiheuttaman eroosion arvioidaan vaikuttavan 22 prosenttiin Euroopan maa-alasta ja että yli puolessa EU:n maatalousmaasta eroosio on keskimäärin suurempaa kuin mitä voidaan luonnollisesti korvata (vastaa yli yhtä tonnia menetettyä maaperää vuodessa hehtaaria kohti)(36), mikä korostaa tarvetta käyttää maaperän kannalta kestäviä hoitotekniikoita;

AJ.  ottaa huomioon, että arviolta noin 25 prosenttia Välimeren alueen keinokastellusta maatalousmaasta kärsii suolasta, mikä vaikuttaa maatalouspotentiaaliin; ottaa huomioon, että suolaantumista ei käsitellä EU:n nykyisessä lainsäädännössä(37);

AK.  ottaa huomioon, että hedelmällisen maan menettäminen kaupunkirakentamiselle vähentää mahdollisuuksia tuottaa biopohjaisia materiaaleja ja polttoaineita vähähiilisen biotalouden tukemiseksi;

AL.  katsoo, että investoiminen maaperän huonontumisen estämiseen ja huonontuneen maan ennallistamiseen on taloudellisesti järkevää, koska hyödyt ylittävät yleisesti selvästi kustannukset; toteaa, että ennallistamisen kustannusten arvioidaan olevan kymmenen kertaa suuremmat kuin ennaltaehkäisystä aiheutuvat kustannukset(38);

AM.  ottaa huomioon, että maaperä on EU:ssa enimmäkseen yksityisomistuksessa, mitä on kunnioitettava, vaikkakin samalla se on yhteinen hyödyke, jota tarvitaan elintarvikkeiden tuotantoon ja joka tuottaa olennaisen tärkeitä ekosysteemipalveluja koko yhteiskunnalle ja luonnolle; katsoo, että on yleisen edun mukaista, että maankäyttäjiä kannustetaan toteuttamaan varotoimenpiteitä, joilla ehkäistään maaperän huonontumista ja suojellaan maaperää ja hoidetaan sitä kestävästi tulevia sukupolvia varten; katsoo, että siksi olisi harkittava maanomistajille suunnattuja tukitoimia ja taloudellisia lisäkannustimia maaperän ja maan suojelemiseksi;

AN.  ottaa huomioon, että EU:ssa maan kierrätyksen osuus kaupunkirakentamisessa on vain 13 prosenttia ja että vuoden 2050 tavoite, jossa maan nettokäyttö infrastruktuuriin ei lisäänny, jää todennäköisesti toteutumatta, ellei maan vuotuista käyttöä vähennetä entisestään ja/tai lisätä maan kierrätystä(39);

AO.  ottaa huomioon, että maaperän huonontumiseen liittyy luonnostaan rajat ylittäviä piirteitä, jotka ovat yhteydessä esimerkiksi ilmastonmuutokseen, veden määrään ja laatuun sekä saastumiseen ja jotka edellyttävät EU:n tason toimia, jäsenvaltioiden käytännön toimia ja monenvälistä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa; ottaa huomioon, että yhden maan maaperää heikentävät käytännöt voivat johtaa siihen, että kustannukset lankeavat toisen jäsenvaltion maksettaviksi; ottaa huomioon, että kansallisten maaperänsuojelujärjestelmien erot voivat esimerkiksi maaperän pilaantumisen osalta asettaa talouden toimijoille hyvin erilaisia velvoitteita ja vääristää kilpailua sisämarkkinoilla;

AP.  ottaa huomioon, että vuonna 2018 maaperän kaivaminen synnytti yli 520 miljoonaa tonnia jätettä(40) ja oli ylivoimaisesti suurin EU:ssa tuotetun jätteen lähde; ottaa huomioon, että kaivettu maa-aines katsotaan tällä hetkellä jätteeksi EU:n lainsäädännössä, minkä vuoksi se hävitetään kaatopaikoille; ottaa huomioon, että suurin osa noista maalajeista ei ole saastunutta ja että niitä voitaisiin käyttää turvallisesti uudelleen, jos otetaan käyttöön hyödyntämistavoite ja kattava jäljitettävyysjärjestelmä;

AQ.  ottaa huomioon, että johdonmukainen ja asianmukainen EU:n toimintapolitiikka maaperän suojelemiseksi on edellytys sille, että saavutetaan kestävän kehityksen tavoitteet sekä Pariisin sopimuksen ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet, joihin kuuluvat erityisesti ilmastoneutraaliustavoite, Pellolta pöytään -strategia, biodiversiteettistrategia, saasteettomuustavoite ja biotalousstrategia ja muut keskeiset ympäristöön liittyvät ja yhteiskunnalliset haasteet;

AR.  ottaa huomioon, että säännöllisesti ajan tasalle saatetut, yhdenmukaistetut ja avoimet maaperää koskevat tiedot ovat välttämättömiä, jotta voidaan saavuttaa parempi datavetoinen ja näyttöön perustuva päätöksenteko maavarojen suojelemiseksi EU:n ja kansallisella tasolla;

AS.  ottaa huomioon, että Euroopan alueiden komitea pyysi 5. helmikuuta 2021 antamassaan lausunnossa, että ”Euroopan komissio ehdottaisi uutta EU-direktiiviä maatalousmaasta, jotta voidaan pysäyttää orgaanisen aineksen pitoisuuden vähentyminen ja maan eroosio ja asettaa etusijalle maatalousmenetelmät, joissa vaalitaan elävää maaperää”(41);

AT.  ottaa huomioon, että elintarviketurva on riippuvainen maaperäturvasta ja että kaikki maaperän terveyttä vaarantavat käytännöt uhkaavat elintarviketurvaa; ottaa huomioon, että terveemmässä maaperässä tuotetaan terveellisempiä elintarvikkeita;

AU.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 4 ja 191 artiklassa vahvistetaan EU:n ympäristöpolitiikan perusperiaatteet ja vahvistetaan jaettu toimivalta tällä alalla;

AV.  ottaa huomioon, että metsämaat muodostavat puolet EU:n maaperästä ja että biologisesti monimuotoiset ja terveet metsät voivat edistää merkittävästi maaperän terveyttä;

1.  korostaa maaperän suojelun ja terveen maaperän edistämisen merkitystä unionissa ja toteaa, että tämän elävän ekosysteemin, biologisen monimuotoisuuden osatekijän ja uusiutumattoman luonnonvaran huononeminen jatkuu huolimatta joissakin jäsenvaltioissa toteutetuista rajallisista ja epäyhtenäisistä toimista; korostaa, että maaperän huonontumiseen liittyvien toimien toteuttamatta jättämisestä aiheutuvat kustannukset ovat unionissa arviolta yli 50 miljardia euroa vuodessa;

2.  korostaa maaperän monitoiminnallista roolia (elintarvikkeiden tuottaminen, hiilinielu, ihmisen toiminnan alusta, biomassan tuotanto, biologisen monimuotoisuuden varasto, tulvien ja kuivuuden ehkäiseminen, raaka-aineiden, lääkkeiden ja geneettisten resurssien lähde, veden ja ravinteiden kierto, varastointi ja suodatus, geologisen ja arkeologisen perinnön säilyttäminen jne.) sekä tästä johtuvaa tarvetta suojella, kestävällä tavalla hoitaa ja ennallistaa sitä sekä säilyttää sen kyky hoitaa monet roolinsa vakaan Euroopan tason ja rajat ylittävän tason unionin sisäisen ja EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtävän yhteistyön avulla;

3.  katsoo, että terveellinen maaperä on ravitsevien ja turvallisten elintarvikkeiden perusta ja kestävän elintarviketuotannon edellytys;

4.  korostaa, että terve maaperä on olennaisen tärkeä, jotta voidaan saavuttaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet, kuten ilmastoneutraalius, biologisen monimuotoisuuden palauttaminen, myrkyttömään ympäristöön tähtäävä nollapäästötavoite, terveyttä edistävät ja kestävät elintarvikejärjestelmät sekä palautumiskykyinen ympäristö;

5.  katsoo, että maaperään olisi kiinnitettävä erityistä huomiota Pellolta pöytään -strategian, EU:n metsästrategian, vuoteen 2030 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan strategian ja veden, ilman ja maaperän saasteettomuusstrategian täytäntöönpanossa; kehottaa siksi komissiota käsittelemään kaikkia maaperän pilaantumisen lähteitä tulevassa saasteettomuustoimintasuunnitelmassa ja teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin tarkistuksessa;

6.  pitää myönteisenä, että maaperän suojelu ja ennallistaminen on sisällytetty kahdeksannen ympäristöä koskevan toimintaohjelman aihekohtaisiin ensisijaisiin tavoitteisiin;

7.  toteaa, että maaperä on hyvin erilaista eri puolilla unionia ja katsoo, että tarvitaan kohdennettuja poliittisia ratkaisuja ja ympäristöä koskevia kestäviä maaperän hoidon lähestymistapoja, jotta voidaan varmistaa maaperän suojelu unionin ja jäsenvaltioiden yhteisten toimien avulla niiden toimivallan puitteissa ottaen huomioon alueellisen, paikallisen ja lohkotason erityisolosuhteet, maaperän huonontumisen rajatylittävät vaikutukset ja tarpeen luoda tasapuoliset toimintaedellytykset talouden toimijoille;

8.  korostaa sisämarkkinoiden toimintaan kohdistuvia riskejä, jotka johtuvat jäsenvaltioiden tasapuolisten toimintaedellytysten puuttumisesta ja niiden erilaisista maaperän suojelujärjestelmistä ja joihin olisi puututtava unionin tasolla, jotta estetään talouden toimijoiden välisen kilpailun vääristyminen; korostaa, että uudessa kehyksessä puututtaisiin yritysten oikeusvarmuuden puutteeseen ja katsoo, että kehyksellä olisi hyvät mahdollisuudet edistää reilua kilpailua yksityisellä sektorilla, kehittää innovatiivisia ratkaisuja ja taitotietoa ja vahvistaa teknologioiden vientiä unionin ulkopuolelle;

9.  korostaa, että maaperään, joka on yhteinen luonnonvara, ei sovelleta alakohtaista lainsäädäntöä kuten ilmaan tai veteen; suhtautuu näin ollen myönteisesti komission pyrkimykseen ehdottaa johdonmukaista ja yhdennettyä EU:n kehystä maaperän suojelua varten;

10.  kehottaa komissiota laatimaan maaperän suojelua ja kestävää käyttöä koskevan EU:n laajuisen yhteisen oikeudellisen kehyksen, jossa kunnioitetaan täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta ja käsitellään kaikkia tärkeimpiä maaperään kohdistuvia uhkia ja johon sisältyvät muun muassa seuraavat:

11.  kehottaa komissiota liittämään lainsäädäntöehdotukseensa tieteeseen perustuvan perusteellisen vaikutustenarvioinnin, jossa analysoidaan sekä toimien toteuttamisen että toimien toteuttamatta jättämisen kustannuksia välittömien ja pitkän aikavälin vaikutusten kannalta ympäristöön, ihmisten terveyteen, sisämarkkinoihin ja yleiseen kestävyyteen;

12.  huomauttaa, että yhteisen kehyksen on sisällettävä säännöksiä myös riskialueiden, saastuneiden alueiden ja ympäristövaurioalueiden ja hylättyjen alueiden kartoittamisesta sekä saastuneiden alueiden puhdistamisesta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan saastuttaja maksaa -periaatetta ja ehdottamaan mekanismia isännättömien saastuneiden maa-alueiden kunnostamista varten; katsoo, että näiden alueiden kunnostaminen voitaisiin rahoittaa unionin rahoitusmekanismeilla;

13.  kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta ehdottaa avointa luetteloa, joka sisältäisi maaperän huomattavaa pilaantumista mahdollisesti aiheuttavat toimet ja joka koottaisiin kansallisen tason kattavista luetteloista; korostaa, että tämä luettelo olisi asetettava julkisesti saataville ja sitä olisi päivitettävä säännöllisesti; kehottaa lisäksi komissiota helpottamaan pilaantuneita alueita koskevien riskienarviointimenetelmien yhdenmukaistamista;

14.  toteaa, että jäsenvaltioiden aiemmat ja tämänhetkiset toimet pilaantuneiden alueiden määrittämiseksi olisi otettava huomioon; painottaa, että kansallisissa kartoituksissa ilmenevät pilaantuneiden alueiden määritykset olisi päivitettävä säännöllisesti ja asetettava julkisesti saataville; katsoo lisäksi, että jäsenvaltioissa olisi hyväksyttävä säännöksiä, joilla varmistetaan, että maakauppojen osapuolet ovat tietoisia maaperän tilasta ja kykeneviä tekemään perusteltuja päätöksiä;

15.  kehottaa komissiota sisällyttämään tähän yhteiseen kehykseen tehokkaita toimenpiteitä, joilla estetään ja/tai minimoidaan maaperän sulkeminen ja muu maaperän toimintoihin vaikuttava maankäyttö, ja asettamaan ympäristövauriomaiden kierrätykselle ja hylättyjen alueiden kierrätykselle sulkemattoman maaperän käytön sijasta, jotta saavutetaan maaperän huonontumisen nollatavoite vuoteen 2030 mennessä ja nettomaankäytön nollatavoite viimeistään vuoteen 2050 mennessä, siten että 50 prosentin välitavoite asetetaan vuodeksi 2030, sekä sisällyttämään siihen myös kiertotalouden saavuttamisen ja myös oikeuden tosiasialliseen ja osallistavaan julkiseen osallistumiseen ja kuulemiseen maankäytön suunnittelussa ja ehdottamaan toimenpiteitä, joilla huolehditaan sellaisesta rakentamis- ja ojitustekniikasta, jolla säilytetään mahdollisimman monia maaperän toimintoja siellä, missä maaperän sulkemista tapahtuu;

16.  kehottaa komissiota päivittämään parhaita käytäntöjä, joilla rajoitetaan, lievitetään ja kompensoidaan maaperän sulkemista Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden mukaisesti;

17.  kehotta mittaamaan käytössä olevan ja/tai suljetun maan ja vastaavien ekosysteemipalvelujen ja ekologisten yhteyksien menetyksen; kehottaa ottamaan huomioon nämä seikat ja kompensoimaan niitä asianmukaisella tavalla hankkeiden ja ohjelmien ympäristöä koskevissa ja strategisissa vaikutustenarvioinneissa;

18.  korostaa, että maaperän suojelu ja sen kiertävä ja kestävä käyttö sekä ennallistaminen on otettava osaksi kaikkia asiaankuuluvia EU:n alakohtaisia politiikkoja ja sen olisi oltava niissä johdonmukaista, jotta voidaan estää maaperän huonontumisen jatkuminen, varmistaa yhtenäinen suojelun korkea taso ja mahdollisuuksien mukaan kunnostaminen ja välttää päällekkäisyydet, epäjohdonmukaisuudet ja epäyhtenäisyydet EU:n lainsäädännössä ja politiikkojen välillä; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tarkistamaan asiaan liittyviä politiikkatoimia, jotta voidaan varmistaa politiikan johdonmukaisuus maaperän suojelun kanssa(42);

19.  katsoo, että YMP:n on tarjottava edellytykset, joilla turvataan maaperän tuottavuus ja ekosysteemipalvelut; kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yhtenäiset maaperän suojelutoimenpiteet kansallisissa YMP:tä koskevissa strategiasuunnitelmissaan ja varmistamaan akroekologiaan perustuvien maatalouskäytäntöjen laajan käytön; kehottaa komissiota arvioimaan varmistetaanko YMP:n kansallisilla strategiasuunnitelmilla maaperän suojelun korkea taso ja edistämään toimia huonontuneiden viljelysmaiden parantamiseksi; kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla edistetään mahdollisimman vähän maaperää häiritseviä vähemmän voimaperäisiä maanmuokkauskäytäntöjä, luonnonmukaista viljelyä ja orgaanisen aineksen lisäämistä maaperään;

20.  korostaa maaperän tärkeää roolia veden puhdistuksessa ja suodatuksessa ja siten sen osuutta juomaveden tuottamisessa suurelle osalle Euroopan väestöä; muistuttaa, että EU:n vesilainsäädännön ja maaperän suojelun väliset rajalliset yhteydet on tunnustettu EU:n vesipolitiikan äskettäisessä toimivuustarkastuksessa; painottaa, että maaperän laatua on parannettava yhdessä pohjaveden ja pintavesien laadun ja määrän kanssa, jotta saavutetaan vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteet;

21.  pitää erityisen tärkeänä niin sanotun vesitehokkaan yhteiskunnan saavuttamista maaperän ennallistamisen ja suojelun tukemiseksi sekä maaperän terveyden ja veden pilaantumisen välisen läheisen yhteyden tutkimiseksi; kehottaa komissiota kannustamaan asianmukaisten digitaalisten välineiden käyttöä veden ja maaperän tilan ja politiikan välineiden tehokkuuden seuraamiseksi;

22.  pitää myönteisenä komission aikomusta esittää lainsäädäntöehdotus EU:n luonnon ennallistamistavoitteiden esittämiseksi vuonna 2021 ja tukee sitä, että niihin olisi sisällytettävä tavoitteet maaperän ennallistamisesta; painottaa, että sen olisi oltava yhdenmukainen tarkistetun maaperän teemakohtaisen strategian kanssa;

23.  muistuttaa kehottaneensa rakennus- ja purkujätteelle ja sen materiaalikohtaisille jakeille asetettujen materiaalien hyödyntämistä koskevan tavoitteen tarkistamista ja katsoneensa, että jätepuitedirektiiviin olisi sisällyttävä kaivetun maa-aineksen materiaalien hyödyntämistä koskeva tavoite; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön järjestelmällisen määrittelyn kaivetun maa-aineksen tilasta ja mahdollisesta uudelleenkäytöstä sekä jäljitettävyysjärjestelmän kaivetulle maa-ainekselle ja säännölliset tarkastukset loppukäsittelypaikoille estämään ympäristövaurioalueita muodostavilta teollisuusalueilta peräisin olevan pilaantuneen maaperän laitonta sijoittamista ja varmistamaan sen yhteensopivuuden vastaanottavien alueiden kanssa;

24.  korostaa, että rannikkojen meriekosysteemien hajanaisuus ja elinympäristöjen häviäminen heikentävät niiden kykyä suojella rantoja ja tarjota kestäviä elinkeinoja; toteaa, että rannikkoalueiden suojelulla on ratkaiseva rooli ilmastonmuutoksen aiheuttaman uhan lieventämisessä EU:ssa, ja korostaa, että komission on sisällytettävä rannikkoalueiden suojelu ja ennallistaminen uuteen EU:n maaperästrategiaan ja EU:n luonnon ennallistamissuunnitelmaan yhdessä ekosysteemiin perustuvan hoidon, kuten rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon ja merten aluesuunnittelun, kanssa; kehottaa komissiota ottamaan painopisteeksi rannikkoalueiden ennallistamisen luonnollisiksi puolustuslinjoiksi merta vastaan, sillä rannikkojen kaupungistuminen on aiheuttanut kielteisiä vaikutuksia sellaisilla EU:n luonnon ennallistamissuunnitelmaan sisältyvillä alueilla, joita rantojen eroosio ja/tai tulvat uhkaavat;

25.  painottaa, että maaperän biologinen monimuotoisuus on keskeisten ekologisten prosessien perusta, ja panee huolestuneena merkille maaperän jatkuvan huonontumisen, maaperän sulkemisen ja biologisen monimuotoisuuden heikkenemisen Euroopan viljelysmaalla; kehottaa siksi komissiota perustamaan yhteisen kehyksen maaperän suojelemiseksi, säilyttämiseksi ja ennallistamiseksi tieteellisen datan sekä taloudellisten, ympäristöä koskevien ja sosiaalisten vaikutusten arviointien perusteella ja kehittämään EU:n uuden maaperää koskevan strategian yhteydessä konkreettisia ratkaisuja Euroopan akuuteimpiin kysymyksiin, jolloin biologisen monimuotoisuuden ennallistamisella ja luontoon perustuvalla ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämisellä ja siihen sopeutumisella saadaan kaksinkertainen hyöty; katsoo, että on toteutettava ja ylläpidettävä perinpohjaista EU:n laajuista maaperäorganismien ja niiden vaihteluvälin ja määrän kehityssuuntien seurantaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan lisätutkimuksia, joissa seurataan maaperässä syvemmällä olevaa orgaanista ainesta lisääviä suotuisia maa- ja metsätalouskäytäntöjä, ja kattamaan näissä tutkimuksissa myös eri syvyydet ja maakerrokset; pitää tässä yhteydessä myönteisinä Pellolta pöytään -strategian ja vuoteen 2030 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan strategian tavoitteita; vaatii selkeää kehitystä molempien strategioiden luvattujen välitarkistusten suhteen ottaen huomioon jäsenvaltioiden erilaiset lähtökohdat;

26.  pitää maaperän terveen mikrobiomin saavuttamista äärimmäisen tärkeänä;

27.  korostaa, että EU:n metsät varastoivat maaperässään noin 2,5 kertaa enemmän hiiltä puiden biomassaan verrattuna(43);

28.  korostaa, että metsänhoito avohakkuilla tuhoaa puiden ja sienten keskinäisen symbioosiverkoston, jonka palauttaminen avohakkuiden jälkeen on lähes mahdotonta; korostaa, että pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsissä tämä verkosto on tärkein yksittäinen mekanismi maaperän orgaanisen aineksen kerryttämiseksi ja on siten ratkaisevassa asemassa maailmanlaajuisessa hiilen kiertokulussa(44); toistaa, että avohakkuut eivät jäljittele metsäpalojen aiheuttamia luonnollisia häiriöitä, koska toisin kuin avohakkuissa, metsäpaloalueelle on ominaista erittäin suuri määrä kuollutta puuta ja maaperää, jotka ovat avoinna lajien valtaamiselle;

29.  kehottaa valvomaan tarkasti hyvän eläintenhoidon periaatteiden noudattamista karjankasvatuksessa niin, että eläinlääkkeiden käyttöä ja kulkeutumista pelloille lannan mukana voidaan vähentää tuntuvasti, ja valvomaan tarkasti nitraattidirektiivin täytäntöönpanoa;

30.  pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut kiertotalouden toimintasuunnitelman puitteissa tarkistamaan puhdistamolietteestä annettua neuvoston direktiiviä 86/278/ETY; kehottaa komissiota varmistamaan, että uudelleentarkastelulla vaikutetaan osaltaan maaperän suojeluun lisäämällä orgaanista ainetta maaperään, kierrättämällä ravinteita ja vähentämällä eroosiota samalla kun maaperää ja pohjavettä suojellaan pilaantumiselta;

31.  kehottaa komissiota tukemaan tiivistymistä koskevan tiedon keruuta ja edistämään kestäviä maatalouden toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään raskaiden koneiden käyttöä;

32.  kehottaa komissiota antamaan Euroopan maaperän tietokeskuksen tehtäväksi seurata torjunta-aineiden jäämiä ja arvioida Euroopan maaperään varastoidun hiilen määrää sekä asettaa tavoitteita maaperän ennallistamiselle tai laadun parantamiselle, esimerkiksi siten, että lisätään maaperän orgaanista ainesta IPCC:n suositusten ja kestävän kehityksen vaatimusten mukaisesti;

33.  toteaa, että maaperän kestävä hoito on viljely- ja elintarvikepolitiikan keskeinen osatekijä pitkällä aikavälillä; pitää kuitenkin tärkeänä oikeudellisia määräyksiä, joilla vaikutetaan maaperän ennallistamiseen, säilyttämiseen ja koskemattoman maaperän tiukkaan suojeluun ja jossa keskitytään ennen kaikkea maaperän ja maankäytön muutoksiin kosteikoissa, turvesoilla, niityillä ja laitumilla;

34.  kehottaa yksilöimään ja edistämään uudessa EU:n maaperää koskevassa strategiassa hyviä ja innovatiivisia viljelykäytäntöjä, jotka voivat estää ja vähentää maaperän suolaantumisvaaraa tai pitää kurissa sen kielteisiä vaikutuksia;

35.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään osaltaan vähentämään synteettisten lannoitteiden, kuten typen, liikakäyttöä alentamalla nitraattidirektiivissä asetettuja vähimmäismääriä; kehottaa komissiota jatkamaan typen hallintaa koskevalla UNEP:n päätöslauselmalla ja Colombon julkilausuman tavoitteilla aloitettua työtä ja puolittamaan kaikista lähteistä peräisin olevan typpijätteen määrän vuoteen 2030 mennessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan kaikessa lainsäädännössä kestävää ravinteiden hallintaa, esimerkiksi typen käytön tehokkuuden parantamista, karjankasvatuksen laajaperäistämistä tietyillä alueilla, karjankasvatuksen ja viljelyn yhdistämistä, eläinten lannan tehokasta käyttöä ja typpeä sitovien viljelykasvien, kuten palkokasvien, viljelyn vuorottelun tehostamista; kehottaa komissiota kiinnittämään tarkempaa huomiota typen oksidien päästöihin kasvihuonekaasupäästöjen maailmanlaajuisessa laskennassa ja toteuttamaan yhdenmukaisempia toimia typen liikakäytön torjumisessa ilmasto-, ympäristö- ja terveysongelmana ja tarjoamaan kannustimia typen hallinnan parantamiseksi maatilojen tasolla;

36.  kehottaa tarkistamaan ympäristövastuusta annettua direktiiviä 2004/35/EY pilaantuneita alueita koskevien säännösten lujittamiseksi;

37.  kehottaa komissiota varmistamaan, että uusi maaperää koskeva strategia ja tuleva EU:n metsästrategia ovat keskenään johdonmukaisia sisällyttämällä metsästrategiaan maaperän kestävää hoitoa koskevat vaatimukset esimerkiksi peltometsäviljelykäytännöissä;

38.  kehottaa komissiota tarkistamaan maaperän teemakohtaista strategiaa ja hyväksymään viipymättä toimintasuunnitelman saasteettomuustavoitteesta ilman, veden ja maaperän suojelemiseksi ”terveempi maailma terveemmille ihmisille”; pitää tältä osin myönteisenä komission pyrkimystä lisätä yritysten ja kansalaisten oikeusvarmuutta asettamalla selkeitä päämääriä ja mitattavissa olevia tavoitteita sekä laatimalla toimintasuunnitelmia;

39.  korostaa, että peltometsäviljelykäytännöt voivat aktiivisesti tuoda ympäristöhyötyjä ja synergioita, kuten eroosion torjuntaa, biologisen monimuotoisuuden parantamista, hiilen varastointia ja veden säännöstelyä;

40.  kehottaa komissiota puuttumaan maatalouden aiheuttamaan hajakuormitukseen Pellolta pöytään -strategian tavoitteiden mukaisesti; pitää tässä suhteessa myönteisenä komission päätöstä tarkistaa torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevaa direktiiviä; muistuttaa, että synteettisille torjunta-aineille on jo olemassa monia vaihtoehtoja, kuten integroitu tuholaistorjunta, ja että niiden käyttöä olisi kasvatettava; odottaa komission ja jäsenvaltioiden käsittelevän viipymättä kaikkia sen 16. tammikuuta 2019 antamassa päätöslauselmassa torjunta-aineiden lupamenettelystä unionissa esittämiä kehotuksia;

41.  pitää valitettavana, että kemikaaleja koskevassa EU:n lupamenettelyssä, kuten ympäristöriskien arvioinnissa ja ekotoksikologisissa tutkimuksissa, ei oteta asianmukaisella tavalla huomioon kemikaalien vaikutuksia maaperään; kehottaa sen vuoksi komissiota kestävyyttä edistävän kemikaalistrategian mukaisesti sitoutumaan uudessa EU:n maaperästrategiassa siihen, että se hyväksyy sääntelytoimia, joilla ehkäistään ja lievennetään kemikaalien, erityisesti hitaasti hajoavien ja biokertyvien kemikaalien, kuten muovien ja mikromuovien, aiheuttamaa maaperän pilaantumista, ja varmistamaan, että ne ovat kenttäolosuhteita vastaavien ekologisesti merkittävien testiolosuhteiden mukaisia;

42.  kehottaa komissiota tukemaan tutkimusta, jossa lisätään tietoja maaperän biologisen monimuotoisuuden potentiaalista maaperän pilaantumisen ehkäisemisessä ja maaperän pilaantumisen vaikutuksista maaperän biologiseen monimuotoisuuteen, ja poistamaan viipymättä lainsäädännössä olevat aukot, jotka liittyvät biosidien ja eläinlääkinnällisten tuotteiden toksisuuteen maaperässä ja sen organismeissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan asiasta vastaavien virastojen työtä, jotta varmistetaan kaikkein toksisimpien biosidien torjunta-aineiden vaihtoehtojen kehittäminen ja edistäminen eläinlääkinnän tuholaishallinnassa; kehottaa komissiota yhteistyöhön kemikaaliviraston kanssa eurooppalaisten raja-arvojen kehittämiseksi maaperän PFAS-pilaantumiselle (per- and polyfluoroalkyl substance) ennaltavarautumisen periaatteen mukaisesti;

43.  pitää valitettavana, että EU:n vesilainsäädännön toimivuustarkastuksessa ei mainittu mahdollisuuksia laajemmin yhdennettyyn ympäristöasioiden hallintaan valuma-alueilla kytkemällä vesienhoitosuunnitelmat laajempiin maaperän suojelusuunnitelmiin; katsoo, että tällaisesta integroidusta analyysistä ja päätöksenteosta olisi hyötyä useille EU:n politiikan tavoitteille, ja se voisi mahdollisesti johtaa hyötyihin paikallishallinnon tasolla;

44.  kehottaa jäsenvaltioita integroimaan vesien ja maaperän suunnittelun paremmin ja yhdistämään paineiden ja riskien arvioinnit (myös vesienhoitosuunnitelmissa) ja hyväksymään yhdistetyn lähestymistavan sellaisiin toimenpiteisiin, joilla suojellaan näitä molempia ympäristön väliaineita;

45.  yhtyy EEA:n näkemykseen, jonka mukaan harmonisoitu ja edustava maaperän seuranta kaikkialla Euroopassa on tarpeellinen, jotta voidaan kehittää varhaisvaroitusjärjestelmä kriittisen vähimmäisrajan ylityksistä ja antaa neuvoja maaperän kestävästä hoidosta(45); kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota parantamaan ja nopeuttamaan tiedonkeruuta maaperän tilasta ja suuntauksista ja siihen kohdistuvista uhkista ja näiden tietojen yhdistämistä EU:n tasolla; pitää tässä yhteydessä myönteisenä EU:n maaperänseurantakeskuksen perustamista LUCAS-maaperätutkimuksen tarjoamalle perustalle; kehottaa komissiota varmistamaan molempien välineiden pitkän aikavälin toimintakuntoisuuden sekä riittävät resurssit, joilla varmistetaan maaperän biologisten ominaisuuksien ja fysikaalis-kemiallisten tekijöiden optimaalinen ja säännöllinen seuranta, mukaan lukien maatalouskemikaalit ja muut epäpuhtaudet, kuten uutta huolta aiheuttavat epäpuhtaudet; katsoo, että tämä on oleellista, kun täytetään datan ja indikaattorien jättämiä aukkoja ja tuetaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa; painottaa tarvetta ymmärtää paremmin prosesseja, jotka johtavat maaperän huonontumiseen ja aavikoitumiseen EU:ssa; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön menetelmän ja sitä tukevat indikaattorit, joilla arvioidaan ja kerätään tietoa EU:n maaperän aavikoitumisesta ja huonontumisesta;

46.  toteaa, että 13 jäsenvaltiota on ilmoittautunut osalliseksi Yhdistyneiden kansakuntien aavikoitumissopimukseen (UNCCD); kehottaa komissiota sisällyttämään EU:n politiikkaan maaperää koskevat kestävän kehityksen tavoitteet;

47.  kiinnittää huomiota hallintoon, koordinointiin, viestintään ja rahoitukseen liittyviin sekä teknisiin ja oikeudellisiin haasteisiin, jotka haittaavat EU:n tason ja kansallisten maaperän seurannan ja tiedonkeruun johdonmukaisuuden ja yhteentoimivuuden parantamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ratkaisemaan yhdessä nämä haasteet ja nopeuttamaan yhteistyötä, myös maaperän suojelua käsittelevässä EU:n asiantuntijaryhmässä, jotta voidaan varmistaa maaperän suojelun korkea taso ja välttää päällekkäisyydet ja tarpeeton hallinnollinen rasite ja kustannukset jäsenvaltioissa ja niiden pk-yrityksissä;

48.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan ja vauhdittamaan pyrkimyksiä käyttää täysimääräisesti hyväksi vedessä olevaa arvoa etenkin, jotta jätevedestä saatavien ravintoaineiden ja arvokkaiden komponenttien uudelleenkäyttö olisi mahdollisimman täysimittaista siten, että maatalouden kiertoa parannettaisiin ja vältettäisiin ravinteiden liiallista kulkeutumista ympäristöön;

49.  kehottaa komissiota järjestämään vuosittaisen konferenssin, johon jäsenvaltiot ja asianomaiset sidosryhmät osallistuvat ja antamaan niille tärkeän roolin asiaperustaisissa vuoropuheluissa;

50.  panee merkille terveen maaperän suuren merkityksen hiilidioksidin talteenotossa ja varastoinnissa maapallon suurimpana hiilinieluna, erityisesti yhdistettynä kosteikkojen ja luontoon perustuvien ratkaisujen liitännäishyötyihin, joiden on helpotettava vuoden 2030 ilmastotavoitteiden sekä ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä koskevan unionin tavoitteen saavuttamista; korostaa, että uudessa maaperää koskevassa strategiassa olisi varmistettava, että maaperän vaikutukset ilmastonmuutoksen seurausten lievittämiseen ja niihin sopeutumiseen ovat johdonmukaisia EU:n muun ilmastopolitiikan rakenteiden kanssa; kehottaa siksi jäsenvaltioita vahvistamaan maaperän ennallistamista ja kestävää käyttöä ilmastopolitiikan välineenä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan ja erityisesti maatalouteen, maankäyttöön, maankäytön muutoksiin ja LULUCF-aloihin sovellettavissa toimissa hiilinielujen suojelemiseksi, ennallistamiseksi ja tehostamiseksi (etenkin alueilla, joiden maaperässä on paljon hiiltä, kuten niityillä ja turvemailla) sen lisäksi, että toteutetaan toimia, joilla pyritään edistämään maaperän kestävää käyttöä maatalouspolitiikassa ja vähentämään maatalouden päästöjä; toteaa, että toimia hiilen sitomiseksi maaperään olisi tuettava; pitää erityisen myönteisenä komission ilmoitusta hiilen viljelyä koskevasta aloitteesta ja kannustaa komissiota tutkimaan useita vaihtoehtoja;

51.  katsoo, että kestämättömät käytännöt on estettävä, koska ne johtavat maaperän orgaanisen hiilen vähenemiseen ja ilmastonmuutoksen kiihtymiseen; pitää valitettavana, että hiilipitoisuuteen liittyvät arviot rajoittuvat ylempiin maakerroksiin, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota keräämään asiaankuuluvaa hiilipitoisuusdataa alemmista maakerroksista, mikä saattaisi lisätä ymmärrystä maaperän hiilipitoisuuden säilyttämistä ja lisäämistä koskevasta kokonaispotentiaalista;

52.  kehottaa komissiota asettamaan tulevan LULUCF-asetuksen yhteydessä tavoitepäivämäärän, johon mennessä kaiken viljelysmaaperän olisi oltava nettohiilinielu EU:n vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteiden mukaisesti;

53.  korostaa, että hiilen viljely voi tuoda moninkertaisia etuja: ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventäminen, maaperän tuotantokapasiteetin ja sopeutumiskyvyn parantuminen, lisääntynyt biologinen monimuotoisuus ja ravinteiden vähäisempi kulkeutuminen; kehottaa tehostamaan valmiuksien lisäämistä, verkostoitumista ja tietämyksen siirtoa, jotta hiilen varastoimista voidaan vauhdittaa ja lisätä maaperään varastoitavan hiilen määrää ja siten tarjota ratkaisuja ilmastoa koskevaan haasteeseen;

54.  korostaa, että kestämättömässä maankäytössä maaperän hiiltä päästetään ilmakehään sen jälkeen, kun se on ollut vuosisatoja tai -tuhansia maaperän ekosysteemissä;

55.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että maaperän monitoimintainen rooli otetaan riittävästi huomioon tutkimuksessa, lisäämään maaperään kohdistuvaa tutkimusta ja rahoitusta ja mukauttamaan nykyisiä asiaankuuluvia rahoitusohjelmia tällaisten tutkimushankkeiden helpottamiseksi siten, että kaikissa tutkimuksissa otetaan huomioon maaperän erityispiirteet; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Horisontti Eurooppa -ohjelmaan kuuluvan maaperän terveyttä ja elintarvikkeita koskevan operaation käynnistämistä; kehottaa vahvistamaan EU:n maaperänseurantakeskuksen ja Euroopan maaperän tietokeskuksen roolia ja myöntämään riittävästi rahoitusta operaation tavoitteiden ja uuden maaperää koskevan strategian tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita kokoamaan taksonomista asiantuntemusta maaperän biologisesta monimuotoisuudesta ja tietämystä maaperän olosuhteiden seurauksista ekosysteemien vuorovaikutukselle; korostaa maaperän ja veden välistä keskinäistä riippuvuutta ja kehottaa tukemaan tutkimusta terveen maaperän myönteisestä roolista vähennettäessä hajakuormituksen leviämistä vesistöihin;

56.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan riittävää taloudellista tukea ja kannustimia edistämään maaperän suojelua, sen kestävää hallintaa, suojelua ja ennallistamista sekä innovointia ja tutkimista yhteisen maatalouspolitiikan, koheesiopolitiikan, Horisontti Eurooppa -puiteohjelman ja muiden saatavilla olevien rahoitusvälineiden avulla; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita yksilöimään eroosiolle alttiit ja vähäisen orgaanisen hiilen alueet ja maaperän tiivistymiselle alttiit alueet, jotka voisivat hyötyä kohdennetusta rahoituksesta;

57.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan riittävät henkilöresurssit ja maaperää koskevaan teemakohtaiseen strategiaan liittyvään työhön osallistuvien virastojen rahoituksen kestävyyden; painottaa, että pätevän henkilöstön riittävä määrä on ennakkoedellytys unionin politiikkojen onnistuneelle täytäntöönpanolle; kehottaa siksi komissiota varmistamaan henkilöstön riittävän määrän erityisesti ympäristöasioiden pääosastossa;

58.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla yhdenmukaistetaan ja integroidaan maaperän suojelua koskevien tietojen keruuta ja tietojen ja maaperän suojelun parhaiden käytäntöjen vaihtoa, sen kestävää hoitoa ja ennallistamista koko unionissa sekä maksimoidaan olemassa olevien seurantajärjestelmien synergiat YMP:n välineiden kanssa;

59.  katsoo, että näiden toimenpiteiden olisi muodostettava lähtötason olosuhteet, jotta voidaan saada unionin tai kansallisen tason rahoitusta;

60.  toteaa, että jäsenvaltioiden olisi laadittava ja julkaistava maaperän tilaa koskevat raportit säännöllisin väliajoin ja vähintään joka viides vuosi; katsoo, että kaikki maaperää koskevat tiedot olisi julkistettava ja asetettava saataville verkossa;

61.  kannattaa aloitteita, joilla pyritään lisäämään yleistä tietämystä ja ymmärrystä maaperän toimintojen ja suojelun myönteisistä vaikutuksista, myös niistä, jotka liittyvät kestävään maaperän hoitoon, suojeluun ja ennallistamiseen, kansanterveyteen ja ympäristön kestävyyteen; painottaa, että maaperän toimintoja koskeva julkinen tietoisuus ja ymmärrys ovat ratkaisevan tärkeitä uuden maaperää koskevan strategian menestymisen kannalta ja kansalaisten, ennen kaikkea maaperän hallinnasta pääasiassa vastaavien maanomistajien, viljelijöiden ja metsänhoitajien, osallistumisen varmistamiseksi; kehottaa lisäämään suuren yleisön panosta maaperän terveyttä ja ympäristöä koskevaan hätätilan torjuntaan ja tukemaan maaperän suojelua ja kestävää käyttöä koskevia yhteisöhankkeita; ilmaisee tukensa maailman maaperäpäivälle ja vaatii lisätoimia, joilla lisätään tietoisuutta asiasta;

62.  korostaa, että tulevan pakollisen ihmisoikeuksiin ja ympäristöön liittyvää huolellisuusvelvoitetta koskevan lainsäädännön mukaisiin ympäristöriskeihin olisi lisättävä maaperän huonontuminen, joka perustuu uuden EU:n maaperää koskevan strategian tavoitteisiin;

63.  kehottaa komissiota ympäristöalan globaalina johtajana sisällyttämään EU:n uuteen maaperästrategiaan maaperän suojelun ja kestävän käytön kaikissa ulkoisen toimintansa asiaankuuluvissa näkökohdissa ja ottamaan erityisesti tämän näkökulman täysimääräisesti huomioon, kun se tekee asiaan liittyviä kansainvälisiä sopimuksia ja tarkistaa nykyisiä sopimuksia;

64.  kehottaa komissiota sisällyttämään maaperän suojelun kauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin, toteuttamaan toimenpiteitä, joilla puututaan näistä maista tulevaan tuontiin liittyvään maaperän huonontumiseen, kuten ympäristövaikutuksiltaan erittäin kielteisten biopolttoaineiden aiheuttamaan huonontumiseen ja pidättäytymään maaperän huonontumista aiheuttavasta viennistä; kehottaa komissiota varmistamaan, että kolmansista maista unioniin tuotavat tuotteet ovat samojen ympäristönormien mukaisia ja niiden tuotannossa on noudatettu kestävää maankäyttöä;

65.  ymmärtää kaikilla tasoilla tehtävän yhteistyön merkityksen kaikkien maaperään kohdistuvien uhkien käsittelemisessä; kehottaa siksi jäsenvaltioita näyttämään esimerkkiä ja harkitsemaan aloitteen tekemistä maaperää käsittelevän konferenssin järjestämiseksi YK:ssa;

66.  ilmaisee tukensa maaperän terveyttä ja elintarvikkeita käsittelevän missiolautakunnan ehdottamalle Horisontti-puiteohjelman operaatiolle ”Caring for Soil is Caring for Life”, jonka tavoitteena on varmistaa, että 75 prosenttia maaperästä on tervettä vuoteen 2030 mennessä elintarvikkeiden, ihmisten, luonnon ja ilmaston terveyden vuoksi;

67.  suosittelee uusien vihreiden, metsä- ja peltometsäviljelyalueiden kehittämistä etenkin kaupunkialueille vastapainoksi niille kielteisille vaikutuksille, joita eurooppalaisissa kaupungeissa nykyisin kaikkialla tapahtuvasta maaperän sulkemisesta aiheutuu;

68.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171. (2) EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17. (3) EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56. (4) EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17. (5) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1. (6) EYVL L 181, 4.7.1986, s. 6. (7) EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1. (8) EUVL L 309, 24.11.2009, s. 71. (9) EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1. (10) EUVL L 137, 24.5.2017, s. 1. (11) EUVL L 156, 19.6.2018, s. 1. (12) EUVL L 347, 20.12.2013. (13) EUVL C 87 E, 7.4.2004, s. 395. (14) EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 138. (15) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0015. (16) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0078. (17) EUVL C 411, 27.11.2020, s. 48. (18) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0201. (19) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0040. (20) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005. (21) EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 138. (22) EUVL C 17, 19.1.2013, s. 37. (23) EUVL C 61, 14.3.2003, s. 49. (24) Schwartz, J.D. 2014. Soil as Carbon Storehouse: New Weapon in Climate Fight?, Yale Environment 360. (25) Euroopan ympäristökeskus, Soil Organic Carbon, 20. helmikuuta 2017. https://www.eea.europa.eu/data-and-maps/indicators/soil-organic-carbon-1/assessment (26) Euroopan ympäristöpolitiikan instituutti, Climate and Soil Policy Brief: Better Integrating Soil Into EU Climate Policy, lokakuu 2020 https://ieep.eu/uploads/articles/attachments/437a17b8-f8a4-478d-ab7f-4a74e2e60ced/IEEP%20(2020)%20Climate%20and%20soil%20policy%20brief%20-%20Better%20integrating%20soil%20into%20EU%20climate%20policy.pdf?v=63771126961 (27) https://ec.europa.eu/jrc/en/news/soil-erosion-costs-european-farmers-125-billion-year#:~:text=Soil%20erosion%20costs%20European%20countries,consequences%20do%20not%20stop%20ther (28) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, Evaluation of the 7th EAP (SWD(2019)0181). (29) Euroopan ympäristökeskus, ”The European environment – state and outlook 2020”, 2019. (30) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, Evaluation of the 7th EAP (SWD(2019)0181). (31) Euroopan ympäristökeskus, ”The European environment – state and outlook 2020”, 2019. (32) Eurostat, 2014b. European Agricultural Census 2010. [Online] URL: http://222.178.203.72:19005/whst/63/_dooz/ eurostat.ec.europa.eu/statistics explained/index.php/Agricultural census 2010 (helmikuussa 2014) – The European average of 19 % cropland applying winter cover crop, 21.5 % reduced tillage and 4 % no-till farming. (33) Euroopan ympäristökeskus, Progress in management of contaminated sites. (34) Euroopan ympäristökeskus, ”The European environment – state and outlook 2020”, 2019. (35) Veerman, C., et al. (2020), Caring for Soil is Caring for Life. Interim Report for the Mission Board for Soil, Health and Food; Euroopan komissio: Bryssel, Belgia, s. 52. (36) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, Evaluation of the 7th EAP (SWD(2019)0181). (37) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, Evaluation of the 7th EAP (SWD(2019)0181). (38) Biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IPBES) maailmanlaajuinen arviointiraportti ”Global Assessment Report on Biodiversity and Ecosystem Services”, 2018. (39) Euroopan ympäristökeskus, ”The European environment – state and outlook 2020”, 2019. (40) https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/ENV_WASGEN/bookmark/table?lang=en&bookmarkId=bbf937c1-ce8b-4b11-91b7-3bc5ef0ea042 (41) CDR 3137/2020. (42) Eurostat, 2014b. European Agricultural Census 2010. [Online] URL: http://222.178.203.72:19005/whst/63/_doozdtqnrsZszdbzdtqnoZzdt//statistics explained/index.php/ Agricultural census 2010 (helmikuussa 2014) – The European average of 19 % cropland applying winter cover crop, 21.5 % reduced tillage and 4 % no-till farming. (43) Bruno De Vos et al.: Benchmark values for forest soil carbon stocks in Europe: Results from a large scale forest soil survey, Geoderma, niteet 251–252, elokuu 2015, s. 33–46. (44) K. E. Clemmensen et al., Roots and Associated Fungi Drive Long-Term Carbon Sequestration in Boreal Forest, Science 339, 1615, 2013. (45) Euroopan ympäristökeskus, ”The European environment – state and outlook 2020”, 2019.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi verkossa tapahtuvaan terroristisen sisällön levittämiseen puuttumisesta (14308/1/2020 – C9-0113/2021 – 2018/0331(COD))

P9_TA(2021)0144 A9-0133/2021

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (14308/1/2020 – C9‑0113/2021),

–  ottaa huomioon Tšekin tasavallan edustajainhuoneen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0640),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 12. joulukuuta 2018 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9-0133/2021),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) Hyväksytty teksti 17.4.2019, P8_TA(2019)0421. (2) EUVL C 110, 22.3.2019, s. 67.