Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta(1),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640) ja siitä 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman(2),

–  ottaa huomioon puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta 30. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1119 (eurooppalainen ilmastolaki)(3),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme” (COM(2020)0380) ja siitä 9. kesäkuuta 2021 antamansa päätöslauselman(4),

–  ottaa huomioon Pellolta pöytään -strategian oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten (COM(2020)0381) ja siitä 20. lokakuuta 2021 antamansa päätöslauselman(5),

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) ja erityisesti sitä täydentävän vuoden 2015 Pariisin sopimuksen, joka tuli voimaan 4. marraskuuta 2016,

–  ottaa huomioon YK:n katastrofiriskin vähentämisen tukitoimiston maailmanlaajuiseen arviointiraporttiin katastrofiriskien vähentämisestä sisältyvän erityisraportin kuivuudesta vuonna 2021 ”Global Assessment Report on Disaster Risk Reduction (GAR) – Special Report on Drought 2021”,

–  ottaa huomioon vuonna 2015 sovitut YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteen 15,

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen aavikoitumisen estämiseksi (aavikoitumissopimus),

–  ottaa huomioon kosteikkoja koskevan Ramsarin yleissopimuksen sihteeristön julkaiseman Global Wetland Outlook -julkaisun vuoden 2021 erityispainoksen,

–  ottaa huomioon komission yhteisen tutkimuskeskuksen raportin kuivuudesta Euroopassa ”Drought in Europe – August 2022”,

–  ottaa huomioon 16. heinäkuuta 2021 annetun komission tiedonannon uudesta EU:n metsästrategiasta 2030 (COM(2021)0572),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme” (COM(2020)0380),

–  ottaa huomioon toukokuussa 2019 julkaistun biodiversiteettiä ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin maailmanlaajuisen arviointiraportin biodiversiteetistä ja ekosysteemipalveluista,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n strategiasta ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi(6),

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n maaperästrategia – Terveestä maaperästä hyötyä ihmisille, elintarvikkeille, luonnolle ja ilmastolle” (COM(2021)0699) ja 28. huhtikuuta 2021 antamansa päätöslauselman maaperän suojelusta(7),

–  ottaa huomioon vesivaroja koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raportin ”Climate Change 2022: Impacts, Adaptation and Vulnerability”,

–  ottaa huomioon 28. heinäkuuta 2010 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 64/292, jossa tunnustetaan vettä ja sanitaatiota koskeva ihmisoikeus,

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen kansalaisaloitteen Right2Water seurannasta(8),

–  ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen raportin nro 17/2020 ”Water and agriculture: towards sustainable solutions”,

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2020 julkaistun Maailman luonnonvarainstituutin raportin ”Achieving Abundance: Understanding the Cost of a Sustainable Water Future”,

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2021 julkaistun Euroopan ympäristökeskuksen raportin vesivaroista Euroopassa ”Water resources across Europe – confronting water stress: an updated assessment”,

–  ottaa huomioon komission vuonna 2019 tekemän vesipolitiikan puitedirektiivin, pohjavesidirektiivin, ympäristönlaatunormeista annetun direktiivin ja tulvadirektiivin toimivuustarkastuksen (SWD(2019)0439),

–  ottaa huomioon IPCC:n arviointiraportit ja erityisraportit,

–  ottaa huomioon 24. helmikuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”Ilmastokestävä Eurooppa – Uusi EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi” (COM(2021)0082),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa, oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja varainhoitosäännöistä sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista varainhoitosäännöistä 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1060 (yhteisiä säännöksiä koskeva asetus)(9),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1058(10),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11. marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002(11),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että eurooppalaisen kuivuuden seurantakeskuksen mukaan elokuussa 2022 kuivuusvaroitus oli annettu 64 prosentille maanosasta ja tästä 17 prosentille oli annettu kuivuushälytys; ottaa huomioon, että alustavien tietojen mukaan nykyinen kuivuus on pahin ainakin 500 vuoteen; ottaa huomioon, että keskilämpötila koko Euroopassa oli vuonna 2022 ennätyksellisen korkea sekä elokuussa että kesä–elokuun jaksolla(12); ottaa huomioon, että tavanomaista kuivempien olosuhteiden ennustetaan jatkuvan suurissa osissa Eurooppaa tulevina kuukausina ja että helleaallot ja kuivuus vahvistavat toisiaan;

B.  toteaa, että IPCC:n mukaan on selvää, että ilmastokriisi lisää äärimmäisten sääilmiöiden, kuten tulvien, myrskyjen ja helteen, esiintymistä ja voimistumista, mikä tarkoittaa, että sade ja myrskyt voimistuvat, helleaallot kuumenevat ja kuivuuskaudet pitenevät ja pahenevat;

C.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksella on jo dramaattisia vaikutuksia ekosysteemeihin, väestöön ja elinkeinoihin; ottaa huomioon, että IPCC:n mukaan Euroopan manner lämpenee nopeammin kuin muu maailma ja että lämpötilan nousu oli 2 celsiusastetta vuonna 2019 esiteolliseen aikaan verrattuna, kun maailmanlaajuisen keskilämpötilan nousu oli 1,1 celsiusastetta; ottaa huomioon, että tämän vuoden ennätysmäinen kuivuus on viimeisin monista äärimmäisistä ilmastoilmiöistä, joista on tulossa määrältään ja voimakkuudeltaan kasvava uusi normaali; ottaa huomioon, että kun veden kierto kiihtyy ilmastonmuutoksen myötä, kuivuus, myrskyt ja tulvat yleistyvät ja pahenevat;

D.  katsoo, että kaikilla aloilla tarvitaan kiireellisiä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon mukaisesti sekä vauhdittamalla merkittävästi sopeutumista ja selviytymiskykyä koskevia toimia, jotta voidaan vähentää ja hallita lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksia talouteen, ympäristöön, hyvinvointiin ja terveyteen;

E.  ottaa huomioon, että World Resource Institute on todennut, että kuudessa EU:n jäsenvaltiossa (Kypros, Belgia, Kreikka, Espanja, Portugali ja Italia) on paljon vesistressiä, ja se ennustaa, että vuoteen 2030 mennessä uusiutuvan veden maailmanlaajuisen tarjonnan ja kysynnän välillä on 56 prosentin ero(13); ottaa huomioon, että Euroopan ympäristökeskus arvioi, että vesistressi koettelee jo 20:tä prosenttia Euroopan alueesta ja 30:tä prosenttia sen väestöstä, ja arvioi kuivuuden kustannuksiksi Euroopassa 2–9 miljardia euroa vuodessa(14);

F.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos on muuttanut Euroopan tuuli- ja sääolosuhteita siten, että korkeapainejärjestelmät ovat jatkuvia, mikä on johtanut pitkiin jaksoihin, jolloin sademäärät jäävät vähäisiksi tai sadetta ei ole lainkaan, mikä on muuttanut satokausia kuivemmiksi; ottaa huomioon, että maaperän kosteus lisää pohjaveden muodostumista ja parantaa maaperän rakennetta, eliöstöä ja lämpötilaa, kun taas vedenpuute johtaa muun muassa maaperän eroosioon ja pienempään kasvintuotantoon; ottaa huomioon, että maaperän kosteuspoikkeamat ovat edelleen huomattavan negatiivisia suurimmassa osassa Eurooppaa sateettomuuden ja viime kuukausien helleaaltojen vuoksi kesäkuuhun 2022 verrattuna;

G.  ottaa huomioon, että vaikutukset kohdistuvat eniten viljamaissin, soijapapujen ja auringonkukkien satoennusteisiin, ja toteaa, että niiden sadot ovat vähentyneet viiden viime vuoden keskiarvoon verrattuna arviolta 16 prosenttia, 15 prosenttia ja 12 prosenttia; ottaa huomioon, että vaikutukset kohdistuvat todennäköisesti voimakkaasti myös muihin viljelykasveihin ja erityisesti rehuun; ottaa huomioon, että kuivuuden ja helleaaltojen maataloustuotannolle aiheuttamien vaikutusten suuruus on noin kolminkertaistunut viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana(15); ottaa huomioon, että nämä alhaisemmat tuotantotasot ovat erityisen huolestuttavia, kun otetaan huomioon Ukrainassa meneillään olevan konfliktin seuraukset elintarvike- ja rehumarkkinoille;

H.  ottaa huomioon, että kestämättömät maatalouskäytännöt, metsäkato ja intensiivinen kaupungistuminen lisäävät luonnonkatastrofien esiintymisriskiä ja niiden vakavuutta;

I.  ottaa huomioon, että viimeisimmän World Atlas of Desertification -julkaisun mukaan yli 75 prosenttia maapallon maa-alasta on jo huonontunut ja yli 90 prosenttia saattaa huonontua vuoteen 2050 mennessä; ottaa huomioon, että EU:ssa aavikoituminen koskee 8:aa prosenttia alueesta, pääasiassa Etelä-, Itä- ja Keski-Euroopassa, ja kattaa 14 miljoonaa hehtaaria; ottaa huomioon, että 13 jäsenvaltiota on ilmoittanut kärsivänsä aavikoitumisesta, sellaisena kuin se on määritelty aavikoitumissopimuksessa; ottaa huomioon, että aavikoituminen johtuu muun muassa maaperän eroosiosta, liiallisesta laiduntamisesta ja kasvillisuuden, erityisesti puiden häviämisestä, suolaantumisesta, maaperän orgaanisen aineksen ja eliöstön vähenemisestä sekä biologisen monimuotoisuuden heikkenemisestä; ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat vuonna 2015 saavuttamaan maaperän köyhtymisen nollatason EU:ssa vuoteen 2030 mennessä;

J.  ottaa huomioon, että vesipolitiikan puitedirektiivin(16) 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden on suojeltava, parannettava ja ennallistettava kaikkia pohjavesimuodostumia sekä varmistettava tasapaino vedenoton ja pohjaveden muodostumisen välillä tavoitteena saavuttaa pohjaveden hyvä tila viimeistään 15 vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta”; toteaa, että 22 vuotta myöhemmin vain 40 prosenttia seuratuista järvistä, suistoalueista, joista ja rannikkovesistä yltää vesipolitiikan puitedirektiivissä vaadittuun ”hyvään” tai ”erittäin hyvään” ekologiseen tilaan; ottaa huomioon, että vesipolitiikan puitedirektiivin mukainen toimivuustarkastus osoitti, että lähes 50 prosenttia vesistöistä kuuluu poikkeuksen piiriin, mikä on epätyydyttävää; toteaa, että aiemmilla huonoilla hoitokäytännöillä ja -toimenpiteillä, kuten jokien suoristamisella ja/tai jokiuomien kattamisella betonilla, maankäytön tehostamisella sekä lampien ja kosteikkojen kuivattamisella, on ollut tuhoisa vaikutus maaperän vedenpidätyskykyyn;

K.  ottaa huomioon, että vesi on olennainen osa ravintoverkkoa; toteaa, että pohja- ja pintavesien hyvä laatu ja riittävä saatavuus on edellytys Pellolta pöytään -strategiassa kuvatun oikeudenmukaisen, terveyttä edistävän, ympäristöä säästävän ja kestävän elintarvikejärjestelmän saavuttamiselle; ottaa huomioon, että puhdas ja riittävä vesi on olennainen osa todellisen kiertotalouden täytäntöönpanoa ja saavuttamista EU:ssa; ottaa huomioon, että yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) strategiasuunnitelmia koskevassa asetuksessa(17) asetetaan tavoitteeksi, että ”edistetään kestävää kehitystä ja luonnonvarojen, kuten veden, maaperän ja ilman, tehokasta hoitoa, myös vähentämällä kemikaaliriippuvuutta”;

L.  ottaa huomioon, että maatalous on riippuvainen veden saatavuudesta; ottaa huomioon, että keinokastelu auttaa suojelemaan viljelijöitä ilmaston vaihtelulta ja kasvattaa satomääriä mutta aiheuttaa myös huomattavia paineita vesivaroille; ottaa huomioon, että vuonna 2016 vain kuusi prosenttia(18) EU:n maatalousmaasta oli kastelun piirissä, mutta sen osuus kaikesta EU:n vedenotosta oli 24 prosenttia; ottaa huomioon, että kestävästä vedenkäytöstä maataloudessa annetun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen mukaan YMP:n täytäntöönpanoa ei ole johdonmukaisesti mukautettu EU:n vesipolitiikkaan ja että jos tilannetta ei paranneta, vesivaroihin kohdistuva paine voi lisääntyä;

M.  ottaa huomioon, että uusi YMP, joka tulee voimaan vuonna 2023, rajoittaa investointeja kasteltujen alueiden laajentamiseen alueilla, joilla vesimuodostumien tila ei ole ”hyvä”;

N.  ottaa huomioon, että vedenotto avovedestä ja pohjavedestä juomavettä, teollisuutta ja maataloutta varten yhdessä erittäin korkeiden lämpötilojen ja sateettomuuden kanssa merkitsee pilaavien aineiden ja ravinnepitoisuuksien kasvua ja siten myrkyllisten leväkukintojen ja patogeenien esiintymistä, kuten on havaittu Euroopan jokijärjestelmissä, suistoalueilla ja vesimuodostumissa, mikä johtaa makean veden vähenemiseen ja kalojen joukkokuolemiin, kalastuksen romahtamiseen ja elinkeinojen häviämiseen; ottaa huomioon, että korkeat veden lämpötilat vähentävät myös happipitoisuutta, millä on dramaattisia vaikutuksia kaloihin; ottaa huomioon, että jokien virtaama on vähentynyt ja ruoppauspäästöt vapauttavat sedimentteihin kerääntyneitä tiivistyneitä toksiineja, mikä vaikuttaa merkittävästi alajuoksun vesieliöstöön ja kalastukseen;

O.  ottaa huomioon, että 60 prosenttia vesistöalueista sijaitsee rajat ylittävillä alueilla, minkä vuoksi tehokas rajatylittävä yhteistyö on ratkaisevan tärkeää; ottaa huomioon, että yli 10 prosenttia 20 Euroopan maan vesivaroista tulee muista maista ja että viiden maan tapauksessa yli 75 prosenttia vesivaroista tulee ulkomailta jokien kautta(19); ottaa huomioon, että yhdyskuntajätevesidirektiivin(20) noudattamatta jättäminen raja-alueilla aiheuttaa valtioiden rajat ylittävien vesistöjen heikkenemistä, minkä vuoksi vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteiden saavuttaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa on mahdotonta; ottaa huomioon, että vaikka vesipolitiikan puitedirektiivissä mainitaan ”luonnonmaantieteelliset alueet”, käytännössä vesialan yhteistyö on heikkoa; ottaa huomioon, että resurssien niukkuuden vuoksi yhteisten vesistöalueiden vesipolitiikan monimutkaisuuden odotetaan lisääntyvän;

P.  ottaa huomioon, että uusiutuvat vesivarat henkeä kohti ovat vähentyneet 17 prosentilla EU:ssa viimeksi kuluneiden 60 vuoden aikana; ottaa huomioon, että useiden EU:n jäsenvaltioiden on täytynyt säännöstellä juomavettä viime kuukausina kuivuuden vuoksi ja että esimerkiksi kunnat turvautuvat kuorma-autoilla toimitettavaan juomaveteen; ottaa huomioon, että vesivuotojen osuus unionissa kulutetusta vedestä on 24 prosenttia;

Q.  ottaa huomioon, että 20–40 prosenttia Euroopassa saatavilla olevasta vedestä tuhlataan muun muassa vedenjakelujärjestelmän vuotojen, vettä säästävien teknologioiden riittämättömän asentamisen, liiallisen ja tarpeettoman kastelun ja vuotavien hanojen vuoksi;

R.  ottaa huomioon, että jokien vuosittaiset virtaamat vähenevät Etelä- ja Kaakkois‑Euroopassa ja lisääntyvät Pohjois- ja Koillis-Euroopassa; ottaa huomioon, että vesivoiman tuotantoon ja voimalaitosten jäähdytysjärjestelmiin kohdistuu vakavia vaikutuksia; ottaa huomioon, että AMBER-hanke (Adaptive Management of Barriers in European Rivers) osoitti, että Euroopan joissa on yli miljoona sulkua ja että yli 85 prosenttia pienistä rakenteista on huonossa kunnossa tai ne eivät ole toiminnassa; ottaa huomioon, että kaikki sulut vaikuttavat jokien terveyteen ja veden kiertokulkuun ja muuttavat joen luonnollista virtausta ja tukkivat kalojen vaellusreittejä;

S.  ottaa huomioon, että vedenkorkeuden laskulla ja veden määrän vähenemisellä on ollut vakavia vaikutuksia fossiilisiin polttoaineisiin, ydinvoimaan ja vesivoimaan perustuviin energia-aloihin ja jäähdytysjärjestelmiin; ottaa huomioon, että tämän kesän kuivuus kiristi entisestään energiamarkkinoita Euroopassa; katsoo, että myöhemmät vaikutukset voivat vaikuttaa edelleen vesiekosysteemeihin, jotka jo kamppailevat helleaaltojen kanssa;

T.  ottaa huomioon, että monet matkailutoiminnot ovat riippuvaisia joista; ottaa huomioon, että vesipula vaikuttaa tällä hetkellä 17 prosenttiin EU:n alueesta, ja tilanne on erittäin huolestuttava Välimeren alueella, jossa noin 50 prosenttia väestöstä elää kesäisin jatkuvassa vesistressissä ja monet matkailukohteet joutuivat keskeyttämään liiketoimintansa kuivuuden vuoksi;

U.  ottaa huomioon, että sateettomuus ja laajamittainen vedenotto kastelua varten ovat vaikuttaneet jokiliikenteeseen ja aiheuttaneet raskaiden materiaalien toimitusvaikeuksia erityisesti Reinin laaksossa, mikä vaikuttaa kielteisesti moniin toimialoihin; toteaa, että tärkeimmät eurooppalaiset vesiväylät, erityisesti Rein, Tonava ja Pojoki, ovat olleet kriittisen alhaisella tasolla, millä on ollut vaikutuksia maatalouteen, juomaveteen, ekosysteemeihin ja kauppaan;

V.  toteaa, että metsät ovat yhä alttiimpia ilmastonmuutoksen vaikutuksille ja erityisesti metsäpalojen lisääntymiselle; ottaa huomioon, että vuosia kestänyt kuivuus ja luonnon tilan heikkeneminen ovat luoneet ihanteelliset olosuhteet maastopalojen leviämiselle; ottaa huomioon, että Euroopassa esiintyy dramaattisiin mittasuhteisiin yltäviä metsäpaloja;

W.  ottaa huomioon, että kymmenen vuoden aikana 2011–2021 yli viisi miljoonaa hehtaaria metsää paloi pääasiassa kuivuuden vuoksi; ottaa huomioon, että pelkästään 4. kesäkuuta – 3. syyskuuta 2022 maastopaloissa paloi yhteensä 500 000 hehtaaria(21) ja että EU:n maastopalojen torjuntakapasiteetti on äärirajoilla; ottaa huomioon, että maastopalot ovat tuhonneet arvokkaita kohteita, kuten luonnonpuistoja ja Unescon geopuistoja, eri puolilla unionia ja että tämä on johtanut biologisen monimuotoisuuden köyhtymiseen sekä viljelykasvien ja laidunten menettämiseen;

X.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutokseen liittyvät kuivuus ja helleaallot ovat vaikeuttaneet maastopalojen torjuntaa, koska nämä olosuhteet helpottavat palojen nopeaa leviämistä ja tekevät niistä ankarampia; ottaa huomioon, että ilmastonmuutos lisää metsäpalojen esiintymistiheyttä ja tuhovaikutusta ja että Euroopan vuotuinen maastopalokausi alkaa todennäköisesti aikaisemmin ja päättyy myöhemmin; katsoo, että nämä ennennäkemättömät muutokset olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden palojen hallinnan käytännöissä;

Y.  ottaa huomioon, että vakaat, moni-ikäiset, monilajiset ja biologisesti monimuotoiset metsät, joilla on jatkuva peitto, tuottavat monia sivuhyötyjä, erityisesti kuivuuden ja lämmön hillitsemistä; ottaa huomioon, että peltometsätalousjärjestelmät ja maatalouden ekosysteemeihin sisällytetyt puut tuottavat myös monenlaisia hyötyjä esimerkiksi parantamalla tuottavuutta ja selviytymiskykyä;

Z.  ottaa huomioon, että helleaallot ja kuivuus vaikuttavat kielteisesti viljelijöiden tuloihin, mikä voi johtaa maataloudesta luopumiseen; ottaa lisäksi huomioon, että maataloudesta luopuminen voi luoda olosuhteet, joissa syntyy helposti maastopaloja;

AA.  ottaa huomioon, että YK arvion mukaan 35 prosenttia maailman kosteikoista on kadonnut vuoden 1970 jälkeen eli kolme kertaa nopeammin kuin metsät, vaikka ne ovat erittäin hyödyllisiä; ottaa huomioon, että rannikoiden kosteikot, kuten mangrovesuot, sitovat hiiltä jopa 55 kertaa nopeammin kuin trooppiset sademetsät; ottaa huomioon, että turvemaat, jotka kattavat vain kolme prosenttia maapallon pinta-alasta, voivat varastoida 30 prosenttia kaikesta maasta peräisin olevasta hiilestä vain ollessaan kosteina ja sitovat ylimääräistä vettä ja estävät siten tulvia ja kuivuutta; ottaa huomioon, että komission mukaan EU:ssa on menetetty noin kaksi kolmasosaa 100 vuotta sitten olemassa olleista kosteikoista;

AB.  ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous tunnusti 28. heinäkuuta 2010 oikeuden veteen ja sanitaatioon ihmisoikeudeksi; ottaa huomioon, että puhdas juomavesi on olennaisen tärkeää kaikille ihmisoikeuksille; ottaa huomioon, että 1 884 790 kansalaista allekirjoitti vuonna 2013 oikeutta veteen ja sanitaatioon koskevan eurooppalaisen kansalaisaloitteen ”Vesi on perusoikeus”; ottaa huomioon, että tällä hetkellä miljoonalla EU:n kansalaisella ei ole mahdollisuutta saada vettä ja kahdeksalla miljoonalla ei ole sanitaatiota;

AC.  ottaa huomioon, että kuivuus heikentää ihmisten elinoloja kuumuuden ja vedenpuutteen vuoksi; ottaa huomioon, että vaikutukset kohdistuvat suhteettomasti vähävaraisimpiin; ottaa huomioon, että kuivuudesta eniten kärsivissä Euroopan maissa on ylikuolleisuutta; ottaa huomioon, että kuivuus vahingoittaa hauraimpia rakennuksia ja heikentää asukkaiden elämänlaatua;

AD.  ottaa huomioon, että kuivuus ja muut ilmastonmuutoksen vaikutukset vaikuttavat myös mielenterveyteen ja lisäävät ympäristöahdistusta erityisesti nuorten keskuudessa;

AE.  katsoo, että Euroopan unionin solidaarisuusrahaston (EUSR) talousarvio ei ole riittävä, jotta sillä voitaisiin reagoida asianmukaisesti suuriin luonnonkatastrofeihin ja osoittaa eurooppalaista solidaarisuutta katastrofeista kärsineitä alueita kohtaan;

AF.  ottaa huomioon, että kuivuudella voi olla kerrannaisvaikutuksia ja että kuivuuden aiheuttamat menetykset EU:ssa ovat arviolta yhdeksän miljardia euroa vuodessa; ottaa huomioon, että yhteisen tutkimuskeskuksen analyysi osoittaa, että kuivuuden vaikutus Euroopan talouteen voi nousta yli 65 miljardiin euroon vuodessa vuoteen 2100 mennessä(22); toteaa, että jos maapallon lämpötila ylittää Pariisin sopimuksen lämpötilatavoitteet, kuivuuskausia odotetaan tulevan kaksi kertaa useammin ja kuivuuden aiheuttamat absoluuttiset vuotuiset tappiot Euroopassa nousisivat 40 miljardiin euroon vuodessa(23); ottaa huomioon, että toimimatta jättämisen kustannukset ovat huomattavasti suuremmat kuin kustannukset, joita aiheutuu siitä, että nyt investoidaan kunnianhimoisiin ilmastotoimiin(24);

AG.  ottaa huomioon, että ilmastokriisi pahentaa vallitsevaa eriarvoisuutta; ottaa huomioon, että ilmastokriisi vaikuttaa erityisesti pienituloisiin kotitalouksiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin, jotka tarvitsevat erityistä tukea sopeutuakseen muuttuvaan ilmastoon; katsoo, että työntekijöitä on suojeltava ilmastokriisin kielteisiltä vaikutuksilta työpaikalla;

1.  ilmaisee syvän myötätuntonsa ja solidaarisuutensa viimeaikaisten äärimmäisten sääilmiöiden uhrien omaisille ja tuhoutuneiden alueiden asukkaille ja antaa tunnustusta päätoimisille palomiehille ja vapaapalokuntalaisille, pelastustyöntekijöille sekä kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille, jotka osallistuivat pelastustoimiin, ja kansalaisille, jotka yrittivät pelastaa ihmisiä ja estää maastopalojen leviämistä usein vaarantamalla oman henkensä;

2.  korostaa kestävän vesihuollon merkitystä elintarviketurvan takaamisessa ja kehottaa komissiota pidättymään ehdottamasta uutta EU:n lainsäädäntöä, joka vaarantaa tai uhkaa vaarantaa elintarviketurvamme;

3.  katsoo, että nämä äärimmäiset sääolosuhteet ovat merkki siitä, että tarvitaan kunnianhimoisempia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi; katsoo, että EU:n olisi oltava johtavassa asemassa tässä prosessissa ja tehostettava toimiaan kaikilla aloilla; muistuttaa, että EU:n ilmastolain ja Pariisin sopimuksen sekä parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon mukaisesti EU:n olisi tehostettava ilmastotoimiaan sekä ilmaston lämpenemisen hillitsemisessä 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna että siihen sopeutumisessa selviytymiskyvyn parantamiseksi; kehottaa EU:ta päivittämään Pariisin sopimuksen mukaista EU:n kansallisesti määriteltyä panosta ja nostamaan kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteensa parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon mukaisesti ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen 27. osapuolikonferenssiin (COP27) mennessä; kehottaa asettamaan 55-valmiuspaketin osalta korkeimmat tavoitteet;

4.  ilmaisee huolensa YK:n ympäristöohjelman vuoden 2021 päästökuiluraportin havainnoista ja erityisesti siitä, että viime vuonna tehdyistä kunnianhimoisemmista ilmastositoumuksista huolimatta ennustetut päästöt johtavat maailmassa 2,7 celsiusasteen lämpötilan nousuun, vaikka nämä kansalliset sitoumukset pantaisiin täysimääräisesti täytäntöön, ja tällä olisi vakavia vaikutuksia kaikkialla maailmassa; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan edelleen voimakkaasti EU:n vihreän kehityksen ohjelmaan ja tehostamaan EU:n ilmastonmuutoksen hillitsemistä, siihen sopeutumista ja palautumiskykyä kiinnittäen erityistä huomiota äärimmäisiin sääilmiöihin;

5.  odottaa komission ehdotusta luonnon ennallistamista koskevaksi EU:n laiksi(25) mahdollisuutena parantaa synergioita ilmastonmuutoksen hillitsemisen, siihen sopeutumisen, katastrofien ehkäisemisen ja luonnon ennallistamisen kanssa; odottaa sen tarjoavan kehyksen kuivuutta sietävien ekosysteemien ennallistamiselle, mukaan lukien moni-ikäiset, monilajiset ja biologisesti monimuotoiset metsät, joissa on jatkuva peitto, kosteikot, luonnollinen kasvipeite, tulvatasangon dynamiikka ja koko alueen laajuinen luonnollinen imeytyminen sekä vesistöalueiden sietokyvyn parantaminen;

6.  tukee komission aikomusta edistää yleistä jäähdytysvaikutusta perustamalla EU:n foorumi kaupunkien viherryttämistä varten; kehottaa komissiota asettamaan kunnianhimoisia ja sitovia erityisiä tavoitteita kaupunkien biologiselle monimuotoisuudelle, luontopohjaisille ratkaisuille, ekosysteemilähtöisille lähestymistavoille ja vihreälle infrastruktuurille, jotka hyödyttäisivät sekä ihmisiä että luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja ja edistäisivät biologista monimuotoisuutta koskevien yleisten tavoitteiden saavuttamista; korostaa tarvetta sisällyttää näihin tavoitteisiin sellaisia toimenpiteitä, kuin uusien rakennusten viherkattojen vähimmäisosuus, kaupunkiviljelyn tukeminen, tarvittaessa myös satoa tuottavien puiden käyttö, sen varmistaminen, että kemiallisia torjunta-aineita ei käytetä, lannoitteiden käytön vähentäminen EU:n kaupunkien viheralueilla ja viheralueiden määrän lisääminen asukkaiden määrän mukaan ja samalla viheralueiden saatavuuteen liittyvään epätasa-arvoon puuttuminen;

7.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle ja määrittelemään äärimmäisten sääilmiöiden seurauksena huonontuneiden ekosysteemien lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin ennallistamistoimenpiteet; kehottaa lisäksi laatimaan hätätilanteen jälkeisiä ennallistamissuunnitelmia koskevat EU:n suuntaviivat, jotta voidaan määritellä ensisijaiset alat tulvien, metsäpalojen, helleaaltojen ja kuivuuden aiheuttaman katastrofin jälkeisille elpymis-, kunnostus- ja jälleenrakennusvaiheille, mukaan lukien suositukset selviytymiskyvyn parantamiseksi ja elinkeinojen, talouksien ja vahingoittuneen ympäristön elvyttämiseksi;

8.  pyytää komissiota antamaan ohjausta, jota sidosryhmät voivat hyödyntää parantaakseen sekä ihmisten että ekosysteemien kykyä sietää kuivuutta; korostaa, että EU:n tasolla tarvitaan koordinoituja toimia myös tutkimuksen ja seurannan alalla jo olemassa olevien tahojen, kuten Euroopan kuivuuden seurantakeskuksen, Euroopan ympäristökeskuksen, Copernicuksen hätätilanteiden hallintapalvelujen ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien välillä; korostaa, että rahoituksen alalla olisi määriteltävä asianmukainen rahoitustuki YMP:n, kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien ja muiden alueellisten rahastojen yhteydessä;

9.  toteaa, että Välimeren alue on erityisen haavoittuva ja että on tärkeää ottaa käyttöön erityismekanismeja ja -resursseja näiden ääri-ilmiöiden riskien ja vaikutusten käsittelemiseksi näillä alueilla; korostaa, että kuivuudella ja muilla ilmastokriisin sääilmiöillä on paitsi ympäristövaikutuksia myös sosiaalisia, kulttuurisia, taloudellisia ja poliittisia vaikutuksia, mikä lisää sosiaalisen eriarvoisuuden syvenemisen riskiä;

10.  korostaa luonnonkatastrofien kielteistä vaikutusta taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen EU:ssa, mikä haittaa unionin koheesiopolitiikan täytäntöönpanoa; muistuttaa tässä yhteydessä, että koheesiopolitiikan varoista investoidaan yli 100 miljardia euroa energiasiirtymään, hiilestä irtautumiseen ja uusiutuviin energialähteisiin vuoteen 2030 mennessä; on tietoinen SEUT 174 artiklassa lueteltujen alueiden, erityisesti saarten ja vuoristoalueiden, ja SEUT 349 artiklassa lueteltujen alueiden erityisestä haavoittuvuudesta;

11.  palauttaa mieliin tukensa EU:n sopeutumisstrategialle; pitää kuitenkin valitettavana, että sopeutumisstrategiassa ei aseteta konkreettisia, mitattavissa olevia ja aikasidonnaisia tavoitteita EU:lle ja sen jäsenvaltioille, jotta niistä tulisi ilmastokestäviä, ja palauttaa mieliin antamansa kehotuksen asettaa sitovia ja määrällisiä tavoitteita; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ehdottamaan kattavaa, kunnianhimoista ja oikeudellisesti sitovaa ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaa EU:n kehystä, joka sisältää asianmukaiset lainsäädäntövälineet ja jossa korostetaan erityisesti heikoimmassa asemassa olevia alueita;

12.  kehottaa komissiota laatimaan kiireellisesti kattavan EU:n laajuisen ilmastoriskien arvioinnin, jossa kiinnitetään erityistä huomiota kuivuuden, metsäpalojen, terveysuhkien ja ekosysteemien haavoittuvuuksien riskeihin sekä kriittisiin infrastruktuureihin ja verkostojen keskeisiin kohtiin kohdistuviin vaikutuksiin, jotta voidaan ohjata ja priorisoida lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin sopeutumis- ja palautumistoimia; kehottaa erityisesti saattamaan päätökseen EU:n keskeisten infrastruktuurien ilmastokestävyyttä koskevan stressitestin kesään 2023 mennessä;

13.  huomauttaa, että ilmastokriisi pahentaa vallitsevaa eriarvoisuutta; korostaa, että ilmastokriisi vaikuttaa erityisesti pienituloisiin kotitalouksiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin ja että he tarvitsevat erityistä tukea sopeutuakseen muuttuvaan ilmastoon; suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioissa sovellettavaan sosiaalipolitiikkaan, jolla suojellaan työntekijöitä ilmastokriisin kielteisiltä vaikutuksilta työpaikalla, ja kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään ilmastonmuutokseen sopeutumisen työ- ja sosiaalipolitiikkaansa;

Pelastuspalvelu ja hätäapu

14.  korostaa, että on tärkeää kehittää edelleen EU:n pelastuspalvelumekanismia ja hyödyntää sitä täysimääräisesti suhteessa metsäpaloihin ja muihin luonnonkatastrofeihin; kehottaa komissiota keräämään ja levittämään tietoa jäsenvaltioille siitä, miten metsiä voidaan mukauttaa nykyiseen ja odotettuun ilmastonmuutokseen EU:n uuden sopeutumisstrategian mukaisesti; kehottaa komissiota laatimaan parannettujen Copernicus-tuotteiden ja muiden kaukokartoitustietojen perusteella metsäpalovaaran arviointeja ja karttoja ennaltaehkäisevien toimien tukemiseksi; korostaa, että on tärkeää tehostaa EU:n pelastuspalvelumekanismia, jotta voidaan varmistaa riittävät metsäpalojen torjuntavalmiudet EU:ssa;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan uuden pysyvän rescEU:n lentosammutuskaluston perustamista ja vaatii niitä varmistamaan tähän riittävän rahoituksen ja laajentamaan mahdollisimman pian EU:n nykyistä kausittaista turvaverkkoa;

16.  panee huolestuneena merkille rajoitukset, jotka koskevat nykyistä EU:n tason katastrofiavun kehystä, joka perustuu jäsenvaltioiden ennalta sidottujen avustusresurssien vapaaehtoiseen reserviin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan mahdollisuutta laajentaa EU:n katastrofivalmiutta ja -valtuuksia yhä useammin esiintyvien ja vakavien ilmastokatastrofien vuoksi, erityisesti perustamalla EU:n pysyvät pelastuspalvelujoukot;

17.  kehottaa laajentamaan nykyistä rescEU:n vapaaehtoista palontorjuntareserviä ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta sijoittaa osa kansallisista palontorjuntajoukoistaan EU:n reserviin; pyytää komissiota esittämään toimintasuunnitelman EU:n toimintavalmiuksien lisäämiseksi;

18.  tukee pelastuspalvelun voimavarojen nykyaikaistamista uusilla yhteisillä julkisilla hankinnoilla, jotta kalusto sekä maa- ja ilmavoimavarat voidaan mukauttaa paremmin EU:n eri alueiden maasto-olosuhteisiin;

19.  kehottaa tehostamaan palomiesten kausittaista sijoittamista ennakolta alueille, joilla esiintyy eniten maastopaloja, Kreikassa tänä kesänä käyttöön otetun pilottiohjelman menestyksen perusteella;

20.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään investointeja tutkimukseen ja innovointiin ja tukemaan pelastustoiminnan eurooppalaisen osaamiskeskuksen perustamista, erityisesti palojen torjuntaan ja kriisinhallintaan osallistuvien toimijoiden koulutuksen edistämiseksi, ja kannustamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoon;

21.  muistuttaa, että Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa (EUSR) on muutettu useita kertoja sen soveltamisalan laajentamiseksi ja että EUSR:ää koskeva vuoden 2022 budjettikohta on jo otettu täysimääräisesti käyttöön luonnonkatastrofien lisääntymisen vuoksi; kehottaa lisäämään merkittävästi EUSR:n määrärahoja, sillä se auttaa alueita varautumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja lieventämään niitä, ja laajentamaan EUSR:n soveltamisalaa, jotta siitä on mahdollista tukea myös ilmastonmuutosta paremmin kestävää julkisen ja yksityisen infrastruktuurin kunnostamista tai uuden infrastruktuurin rakentamista; korostaa, että joidenkin luonnonkatastrofien vakavuus johtuu joissakin tapauksissa myös ihmisen aiheuttamista tekijöistä, kuten epäasianmukaisesta aluesuunnittelusta, joka johtaa asuntojen ja infrastruktuurin rakentamiseen jokien tulvatasanteille tai maanvyörymäalttiille alueille; toteaa jälleen tässä yhteydessä, että EUSR:n maksuilla olisi edistettävä vahvempaa selviytymiskykyä ja kestävyyttä siten, että rahoitetaan ekosysteemilähtöisiä ratkaisuja (esim. uudelleen metsittäminen, luontotyyppien ennallistaminen ja maanjäristyksen kestävä jälleenrakentaminen);

22.  huomauttaa, että apua ja varoja on tärkeää kanavoida mahdollisimman nopeasti, vaivattomasti ja joustavasti katastrofin koettelemille alueille, ja painottaa, että EUSR:n ja EU:n pelastuspalvelumekanismin, Euroopan aluekehitysrahaston ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaan osion ja alueellisten yhteistyöohjelmien väliset synergiat ovat olennaisen tärkeitä kattavan järjestelmän laatimiseksi tuen antamista ja selviytymiskyvyn kehittämistä varten;

23.  kehottaa komissiota edistämään kansalaisyhteiskunnan osallistumista kuivuuden ja ilmastonmuutoksen seurausten ehkäisemiseen ja niistä selviytymiseen; kehottaa komissiota ehdottamaan kansalaistoimintaa koskevaa eurooppalaista aloitetta ja edistämään katastrofiapua koskevia vapaaehtoisia aloitteita;

Maatalous

24.  kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisesti jatkuvan kuivuuden vaikutuksia EU:n elintarviketuotantoon kuluvana vuonna ja väestön elintarvikehuoltoon tulevana talvena; kehottaa lisäksi komissiota ja neuvostoa pohtimaan, mitä korjaavia toimia voidaan toteuttaa ja mitä tukea voidaan antaa sen varmistamiseksi, että elintarvikkeiden alkutuottajat, jotka kärsivät lämpö- ja kuivuusvahingoista johtuvista tuotannonmenetyksistä, voivat käynnistää viipymättä uudelleen uudet välttämättömien elintarvikkeiden tuotantosyklit;

25.  korostaa, että on tärkeää mennä lyhyen aikavälin toimenpiteitä ja nykyisen kriisin lieventämistä pidemmälle; korostaa, että EU:n on jatkettava elintarvikejärjestelmiensä mukauttamista, jotta niistä tulee kestävämpiä pitkällä aikavälillä;

26.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita investoimaan tutkimukseen ja innovointiin, jotta voidaan helpottaa kuivuutta ja ilmastonmuutosta paremmin kestävien lajikkeiden ja käytäntöjen käyttöönottoa;

27.  kehottaa komissiota varmistamaan, että YMP:n kansalliset strategiasuunnitelmat pannaan täytäntöön, jotta voidaan tehdä maataloudesta veden käytön kannalta tehokkaampaa veden käytön vähentämiseksi ja parantaa maatalouden sopeutumista kuivuuteen, samalla kun vähennetään hydrologis-morfologisia paineita, ottaen huomioon kestävää vedenkäyttöä maataloudessa koskevan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen havainnot; suhtautuu myönteisesti uusien ekojärjestelmien käyttöönottoon, sillä niiden pitäisi helpottaa siirtymistä kestävämpään ja vihreämpään maatalouteen;

28.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita lisäämään maatalouden riskien ehkäisyyn ja hallintaan tarkoitetun maataloustuen osuutta ja harkitsemaan julkisten ilmastovakuutusjärjestelmien käytön laajentamista; kehottaa komissiota edistämään tätä ja muita hillitsemistoimenpiteitä koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa;

29.  kehottaa komissiota lisäksi määrittämään taloudellisia resursseja maatilojen auttamiseksi, kuivuuden aiheuttamien vahinkojen tai muiden ilmastohätätilan aiheuttamien menetysten korvaamiseksi, kannustamaan parempaan ilmastokestävyyteen ja kestävyyteen sekä varmistamaan, että kriisi ei johda maatilojen lopulliseen sulkemiseen;

30.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan etusijalle strategisten rehujen ja elintarvikkeiden puskurivarastojen luomisen yhtenä keinona lieventää kuivuuden vahingollisimpia näkökohtia, mukaan lukien suuret vuosittaiset satovaihtelut, ja kehottaa komissiota puuttumaan tähän kansainvälisellä tasolla jatkamalla elintarvikkeiden varastointia yhtenä vakauttavana välineenä ilmastonmuutoksen maatalous- ja elintarviketoimituksiin kohdistuvien vaikutusten varalta;

31.  korostaa, että tarvitaan tehokkaampia ja kohdennetumpia maatalouden kastelujärjestelmiä ja veden varastointikapasiteettia sekä kastelutarpeiden yleistä tarkistamista, jotta saavutetaan vesivarojen kestävä käyttö; muistuttaa, että kasteluun tehtäviä investointeja tuetaan ainoastaan, jos ne johtavat veden säästämiseen; korostaa, että investoinnit ekosysteemien ennallistamiseen ja agroekologiaan siirtymiseen liittyviin tuotantomenetelmiin olisi asetettava etusijalle;

32.  panee merkille YMP:n uuden uudistuksen yhteydessä tehdyn päätöksen, joka koskee kasteluun tehtäviä investointeja alueilla, joilla vesimuodostumien tila ei ole ”hyvä”; kehottaa jäsenvaltioita edistämään näille alueille tehtäviä investointeja, jotka johtavat veden säästämiseen siten, että puututaan veden rakenteelliseen niukkuuteen ja vähennetään vesiin kohdistuvia vaikutuksia;

33.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan sellaisten kastelujärjestelmien käyttöönottoa, joissa ei käytetä pinta- tai pohjavettä, kuten sadeveden varastointia ja jäteveden kierrätystä, yhdistettynä toimiin veden kokonaiskäytön vähentämiseksi; pyytää komissiota selventämään mahdollisimman pian YMP:n puitteissa kasteluun tehtäviä investointeja koskevien uusien EU:n säännösten tulkintaa mahdollisten epävarmuustekijöiden poistamiseksi; pyytää komissiota parantamaan nykyisiä jäsenvaltioille tarkoitettuja suuntaviivoja, jotka koskevat kasteluun tehtäviä investointeja uusien YMP:n strategiasuunnitelmien mukaisesti;

34.  korostaa agroekologian, peltometsäviljelyn ja luonnonmukaisten tuotantojärjestelmien myönteistä roolia veden määrän ja laadun turvaamisessa, sillä ne lisäävät resurssien käytön tehokkuutta ja kiertotaloutta, parantavat tilojen häiriönsietokykyä vähentämällä tuotantopanoksia ja monipuolistamalla tuotantoa ja siten hajauttavat riskejä, mikä on erityisen tärkeää, jotta vältetään sadon täydellinen epäonnistuminen; muistuttaa, että pensasaitojen ja puiden istuttaminen, maapeitteen varmistaminen, liiallisen laiduntamisen välttäminen, tiivistymisen vähentäminen sekä maaperän orgaanisen aineksen ja humustasojen kasvattaminen ovat hyödyllisiä viljelijöille;

35.  korostaa viime kuukausien äärimmäisten ilmasto-ilmiöiden vuoksi, että Pellolta pöytään -strategia ja biodiversiteettistrategia on pantava nopeasti täytäntöön, jotta voidaan saavuttaa kunnianhimoiset tavoitteet vihreämmästä ja kestävämmästä maatalousalasta ottamalla huomioon erilaisen maataloustuotannon erilaiset ilmastovaikutukset; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan edelleen voimakkaasti EU:n vihreän kehityksen ohjelmaan ja tehostamaan EU:n ilmastonmuutoksen hillitsemistä, siihen sopeutumista ja palautumiskykyä kiinnittäen erityistä huomiota äärimmäisiin sääilmiöihin;

36.  korostaa maaperän terveyden merkitystä veden maaperään sitomisen ja suodatuksen kannalta; kehottaa komissiota tekemään veden sitomis- ja suodatuskapasiteetista sekä maaperän kosteudesta keskeisen pilarin vuonna 2023 julkaistavassa maaperän terveyttä koskevassa EU:n säädösehdotuksessa; korostaa, että turvesoilla on valtava potentiaali hiilinieluina ja että niillä on merkittävä rooli veden suodattamisessa ja tulvien, kuivuuden ja maastopalojen lieventämisessä;

37.  kehottaa asettamaan EU:n tavoitteen maaperän huonontumisen nollatasosta EU:ssa vuoteen 2030 mennessä, jotta voidaan varmistaa, että vastaava YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukainen tavoite saavutetaan täysimääräisesti EU:ssa, koska EU ei ole tällä hetkellä saavuttamassa kestävän kehityksen tavoitetta, kuten tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2018 antamassa aavikoitumista koskevassa erityiskertomuksessa korostetaan;

38.  korostaa viljelijöiden vastuuta pitää maaperä- ja vesivarat hyvässä kunnossa sekä tarvetta lisätä hiiliviljelykäytäntöjä; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja komissiota edistämään näitä käytäntöjä uusien ekojärjestelmien avulla ja kehittämällä hiiliviljelyä ja sisällyttämään niihin myös muita ympäristönäkökohtia, kuten vesihuolto, jotta voidaan lisätä tuottajien kannustimia; suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen esittää ehdotus kestävän hiilen kierron sertifioinnista;

39.  korostaa tarvetta vähentää nopeasti erityisesti nitraattien ja torjunta-aineiden aiheuttamaa pohja- ja pintavesien pilaantumista;

40.  kehottaa sisällyttämään kaikkiin kuivuuden, tulvien ja helleaaltojen sekä niiden vaikutusten ehkäisemiseen ja hillitsemiseen liittyviin aloitteisiin ja toimiin luonnonympäristöön, erityisesti metsiin, biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin liittyvät näkökohdat;

Metsäpalot

41.  kehottaa reagoimaan metsäpaloihin yhtenäisesti, jotta EU:n metsiä voidaan suojella äärimmäisten ilmastoilmiöiden aiheuttamilta tuhoilta; korostaa, että suurpalot voimistuvat ja lisääntyvät maailmanlaajuisesti; on huolissaan paloalttiiden alueiden ennustetusta laajentumisesta ja pidentyneistä korkean maastopaloriskin jaksoista useimmilla Euroopan alueilla, erityisesti skenaarioissa, joissa päästöt pysyvät korkeina; muistuttaa, että monimuotoinen maisema ja biologisesti monimuotoiset metsät tarjoavat paremman suojan tai luonnollisen esteen laajojen ja hallitsemattomien metsäpalojen torjumiseksi;

42.  painottaa, että monimuotoisten metsien ennallistaminen ja uudelleen metsittäminen edistäisivät maastopalojen ehkäisyä ja hillitsemistä; korostaa, että on tarpeen lisätä resursseja ja kehittää tieteeseen perustuvaa metsäpalojen hallintaa ja tarjota tukea valmiuksien kehittämiseen neuvontapalvelujen avulla ilmastonmuutoksesta metsille aiheutuvien vaikutusten torjumiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja hyödyntämään paremmin yhdennetyn metsäpalojen hallinnan konseptia ja toteaa, että tämä voi edellyttää paremmin säänneltyjä valmiuksia jäsenvaltioissa, julkisten palvelujen vahvistamista ja kohdennettua tukea ja tehostettua yhteistyötä katastrofien ennaltaehkäisyyn, niihin varautumiseen ja reagointiin;

43.  on huolissaan siitä, että metsäpalot saattavat aiheuttaa keinotekoisia pilvimuodostelmia (pyro-cumulonimbus), joilla on haitallisia vaikutuksia stratosfääriin ja otsonikerrokseen; kehottaa siksi vähentämään mahdollisimman paljon tahallisesti sytytettyjä metsäpaloja ja puun polttamista metsissä;

44.  kehottaa kiinnittämään huomiota maastopalojen ja niihin liittyvän ilman saastumisen terveysvaikutuksiin ja ilmaisee huolensa Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) ennusteesta, jonka mukaan niiden odotetaan lisääntyvän myös vähäisten päästöjen skenaariossa(26); toteaa, että maapallon lämmetessä maastopalojen ja niihin liittyvän ilman pilaantumisen odotetaan lisääntyvän myös vähäisten päästöjen skenaariossa, ja toteaa, että ihmisten terveyteen kohdistuvien vaikutusten lisäksi tämä vaikuttaa myös ekosysteemeihin, kun ilman epäpuhtaudet laskeutuvat ilmakehästä maan pinnalle; korostaa, että ilmastokriisi vaikuttaa biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemien sietokykyyn, mistä aiheutuu vaikutuksia kansanterveyteen, ja painottaa siksi yhteinen terveys -lähestymistavan merkitystä;

45.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että metsiämme suojellaan jatkuvasti, ja suojelemaan maata siltä, että se luokitellaan uudelleen muuksi kuin metsämaaksi metsäpalon jälkeen, koska tämä voi kannustaa tahallisiin metsäpaloihin, jotta maata voitaisiin käyttää muihin käyttötarkoituksiin, jotka eivät olleet sallittuja ennen metsäpaloa; kehottaa alueiden komiteaa ja komission yksiköitä varmistamaan yhteistyön paikallisviranomaisten kanssa ja tutkimaan aiempia tietoja maa-alueiden uudelleenluokittelusta metsäpalojen jälkeen;

46.  pyytää tarkistamaan energiatuotteiden ja sähkön verotuksesta annettua neuvoston direktiiviä 2003/96/EY(27), jotta siihen voidaan sisällyttää palomiehille myönnettävä vapautus sisäisestä energiatuotteiden kulutusverosta heidän hoitaessaan tehtäviään;

Vesi

47.  kehottaa komissiota esittämään kattavan EU:n vesistrategian, johon sisältyy eurooppalaisen vesikonferenssin järjestäminen jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan nopeasti kehittää laatia suuntaviivat ylikansallisten yhteisten vesistöalueiden hallinnoimiseksi erityisesti monivuotisten kuivuuskausien aikana ja varmistaa veden käyttötarkoitusten välinen tasapainoinen priorisointi;

48.  kehottaa komissiota koordinoimaan kattavien alueellisten tai kansallisten suunnitelmien kehittämistä lähteestä loppukäyttöön asti, jotta voidaan torjua huonolaatuisesta tai huonosti ylläpidetystä infrastruktuurista johtuvaa vesivuotoa ja suodattumista, myös vesistö-, kaupunki- ja maatilatasolla, ja vaihtamaan tähän liittyviä parhaita käytäntöjä;

49.  kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioiden lisätoimia veden uudelleenkäyttötekniikoiden, vettä säästävien kastelutekniikoiden ja -käytäntöjen, viherkattoteknologioiden, älykkäiden suihkujen ja wc-tilojen käytön lisäämiseksi vesialalla, mukaan lukien vedenjakelu, sanitaatio ja hulevesihuolto, sekä kaikissa teollisuuden, kotitalouksien ja kaupallisten veden kiertokulkujen ja sovellusten käytössä; kehottaa muuttamaan nykyistä lainsäädäntöä veden uudelleenkäytön edistämiseksi paljon vettä käyttävillä teollisuudenaloilla tiukimpia laatuvaatimuksia noudattaen sekä toimistoissa ja kodeissa käyttämällä uudelleen harmaata jätevettä; muistuttaa, että vesivarojen hallinta on ratkaisevan tärkeää ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten minimoimiseksi, vesivarojen, elintarviketurvan ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja terveen maaperän tukemiseksi;

50.  huomauttaa, että energia-ala on suuri veden kuluttaja Euroopassa ja että vesiala itse kuluttaa huomattavia määriä energiaa vedenottoon, pumppaukseen, lämmitykseen, jäähdytykseen, puhdistukseen ja suolanpoistoon; huomauttaa, että alhainen vedenkorkeus on vaikuttanut energia-alaan ja tiettyihin teollisuudenaloihin; korostaa, että vedenkäytön tehokkuuden parantamisella voi olla suora vaikutus energiankulutuksen vähenemiseen ja ilmastonmuutokseen;

51.  korostaa tarvetta ottaa kansalaiset mukaan vesihuoltoon; kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan haavoittuvassa asemassa oleville ja syrjäytyneille ryhmille tarkoitetun veden saatavuus direktiivin mukaisesti, ja toteuttamaan lisätoimia hanaveden saannin varmistamiseksi; palauttaa mieliin valtioiden velvoitteet varmistaa ihmisten oikeus juomaveteen, erityisesti helleaaltojen ja kuivuuskausien aikana, mikä edellyttää esimerkiksi osallistumismekanismin perustamista, mukaan lukien laajamittaista energiainfrastruktuuria ja kaivannaisteollisuutta koskevan vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen täytäntöönpano; korostaa, että on tärkeää tunnustaa järjestelmällisesti tavanomaiset juomavettä koskevat oikeudet ja tarjota oikeussuojakeinoja (valitusmekanismin kautta) ihmisoikeusrikkomustapauksissa;

52.  korostaa, että on tärkeää estää keinottelu vesialalla, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen saatavuus ja hyvä resurssien hallinta; kehottaa kieltämään kaupankäynnin vedellä hyödykkeenä finanssimarkkinoilla;

Kansainvälinen ja sosiaalinen ulottuvuus

53.  korostaa, että eri puolilla Eurooppaa monet ihmiset elävät vanhentuneissa ja huonokuntoisissa asunnoissa ja epätyydyttävissä elinoloissa, minkä vuoksi he ovat alttiimpia äärimmäisten sääilmiöiden vaikutuksille; muistuttaa, että oikeus asianmukaiseen asuntoon on perusoikeus; kehottaa hyväksymään pikaisesti kunnianhimoisen sosiaalisen ilmastorahaston, jotta voidaan tukea heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä ja erityisesti parantaa heidän kotiensa energiatehokkuutta ja irrottaa niiden lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmät hiilestä muun muassa yhdistämällä niihin uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa, mikä antaa heille mahdollisuuden pienentää energialaskujaan ja myös parantaa elämänlaatuaan;

54.  korostaa, että maailmanlaajuisia toimia on kiireellisesti lisättävä sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi että ilmastonmuutokseen sopeutumiskyvyn parantamiseksi, ilmastonmuutoksen sietokyvyn vahvistamiseksi ja haavoittuvuuden vähentämiseksi ilmastonmuutokselle, kuten vuonna 2022 hyväksytyssä Glasgow’n ilmastosopimuksessa korostetaan; kehottaa EU:ta omaksumaan aktiivisen roolin jatkettaessa prosessia, jossa määritellään sopeutumista koskeva maailmanlaajuinen tavoite, ja sen varmistamisessa, että kansainvälistä ilmastorahoitusta koskeva tavoite saavutetaan, mukaan lukien tasapainon varmistaminen hillitsemis- ja sopeutumisrahoituksen välillä; kehottaa lisäksi EU:ta osallistumaan aktiivisesti Sendain kehykseen katastrofiriskien vähentämiseksi, jotta voidaan toteuttaa konkreettisia toimia kehityshyötyjen suojelemiseksi luonnonkatastrofien riskeiltä;

55.  muistuttaa, että työntekijöiden terveys ja turvallisuus kuuluu EU:n toimivaltaan ja että direktiivin 89/391/ETY(28) mukaisesti työntekijöitä olisi suojeltava kaikilta riskeiltä, myös kehittymässä olevilta riskeiltä; kehottaa komissiota arviomaan perusteellisesti ja kiireellisesti ilmastonmuutokseen liittyviä uusia ja kehittymässä olevia riskejä työterveydelle ja -turvallisuudelle, jotta työntekijöitä voidaan suojella paremmin altistumiselta korkeille lämpötiloille, luonnon UV-säteilylle ja muille turvallisuusriskeille, erityisesti rakennusalalla, maataloudessa ja julkisissa palveluissa; huomauttaa, että sukupuolen mukaan eriytyneet roolit aiheuttavat myös sen, että naiset ja miehet ovat eri tavalla haavoittuvia ilmastonmuutoksen vaikutuksille, ja että ilmastonmuutoksen vaikutukset pahentavat sukupuolten epätasa-arvoa;

56.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden on pyrittävä noudattamaan työperäisiin kuolemantapauksiin liittyvää Vision Zero -lähestymistapaa työterveyttä ja turvallisuutta koskevan EU:n strategiakehyksen 2021–2027 mukaisesti; korostaa tässä yhteydessä tarvetta varmistaa kaikkien pelastustyöntekijöiden, myös palomiesten, työterveys ja ‑turvallisuus, sillä he altistuvat työssään erityisesti karsinogeeneille; korostaa, että on tärkeää sisällyttää pelastustyöntekijöiden säännöllinen turvallisuus- ja riskinhallintakoulutus sekä asianmukaisten suojavarusteiden ja -materiaalien tarjoaminen jäsenvaltioiden kansallisiin työterveys- ja työturvallisuusstrategioihin; kehottaa komissiota valvomaan näiden toimenpiteiden täytäntöönpanoa;

57.  ilmaisee syvimmän myötätuntonsa Pakistanin kansalle, joka on joutunut maksamaan ilmastokriisistä ihmishenkien menetyksinä, ja toteaa, että Pakistan on vaikuttanut hyvin vähän ilmastokriisiin kehittymiseen; panee merkille, että EU on myöntänyt ensi alkuun 1,8 miljoonaa euroa humanitaarista apua tulvien uhreille, mutta toteaa, että tämä ei ole oikeassa suhteessa katastrofista kärsivien ihmisten ja yhteisöjen tarpeisiin vastaamiseen;

58.  korostaa, että on tärkeää edistää kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman täysimääräistä täytäntöönpanoa; suhtautuu myönteisesti kestävän kehityksen korkean tason poliittisessa foorumissa tänä kesänä hyväksyttyyn ministeritason julkilausumaan, jossa todetaan, että kuivuus ja tulvat ovat maailmanlaajuisia haasteita, joista joutuvat kärsimään eniten kehitysmaat ja haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, erityisesti alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt; muistuttaa teollisuusmaita tarpeesta osoittaa solidaarisuutta kehitysmaita ja erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevia maita kohtaan;

59.  muistuttaa, että vuodet 2021–2030 ovat YK:n ekosysteemien ennallistamisen vuosikymmen, ja odottaa luonnon ennallistamisen olevan tämän vuosikymmenen tunnusmerkki EU:ssa; kannustaa kaikkia biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolia toteuttamaan kiireellisesti toimenpiteitä luonnon ennallistamiseksi alueillaan;

60.  panee merkille, että myös vakava ja ennätysmäinen kuivuus, kuten ennätysmäinen kuivuus Kiinassa, on vaikuttanut maihin eri puolilla maailmaa; kehottaa tiivistämään yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden kanssa kuivuuden, maastopalojen ja muiden ilmastonmuutoksen vaikutusten alalla; kehottaa EU:ta pyrkimään tehostettuun vuoropuheluun näillä aloilla myös COP 27-konferenssissa, jotta voidaan vaihtaa tietoja ja parantaa vastavuoroisesti kuivuuden hallintaa;

61.  korostaa, että varhaisvaroitusjärjestelmät ovat tehokkaan sopeutumisen kannalta ratkaisevan tärkeitä, erityisesti maastopalojen ja tulvien suhteen, mutta suuressa osassa maailmaa niitä ei ole saatavilla; tukee WMO:n ennakkovaroituspalveluja koskevaa aloitetta ja toivoo, että se pannaan nopeasti täytäntöön, jotta mahdollisimman monet ihmishenkiä voidaan pelastaa mahdollisimman pian ilmastokriisin vaikutuksilta; kannustaa jäsenvaltioita jakamaan varhaisvaroitusjärjestelmän teknologiaa;

62.  korostaa, että YK:n mukaan kuivuus Afrikan sarvessa on asettanut 22 miljoonaa ihmistä nälänhädän vaaraan; toteaa, että ilmastokriisi ja geopoliittiset voimat pahentavat elintarvikkeiden saatavuuteen ja nälkään liittyviä ongelmia EU:n ulkopuolisissa maissa; kehottaa EU:ta asettamaan elintarvike- ja ravitsemusturvaa koskevan johdonmukaisen ja ihmisoikeuksiin perustuvan politiikan etusijalle; huomauttaa, että ilmastokriisi pahentaa humanitaarisia kriisejä kaikkialla maailmassa, erityisesti Afganistanissa, missä kuivuus on osaltaan vaikuttanut siihen, että 20 miljoonalla afganistanilaisella ei ole ruokaa;

63.  korostaa, että EU:n on oltava valmis ilmastosyistä johtuvaan pakkomuuttoon, ja pitää tarpeellisena toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä niiden väestöryhmien ihmisoikeuksien suojelemiseksi, joita ilmastonmuutoksen vaikutukset uhkaavat; katsoo, että tällaiseen pakkomuuttoon olisi puututtava kansainvälisellä tasolla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä sellaisen kansainvälisen mekanismin kehittämiseksi, jolla puututaan ilmastosta johtuvaan pakkomuuttoon ja muuttoliikkeeseen kansainvälisillä foorumeilla sekä EU:n ulkoisen toiminnan aloilla; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä niiden ihmisten tukemiseksi, jotka ovat joutuneet siirtymään ilmastonmuutoksen vuoksi ja jotka eivät enää pysty asumaan asuinpaikassaan; korostaa, että YK:n ihmisoikeuskomitea on todennut, että turvapaikanhakijoiden karkottamista harkitessaan valtioiden on otettava huomioon alkuperämaan ilmastokriisin vaikutukset ihmisoikeuksiin;

64.  kehottaa lisäämään investointeja EU:n kansalaisten valistamiseen ja tietoisuuden lisäämiseen luonnonkatastrofeista; kehottaa tekemään tunnetuksi kansainvälistä luonnononnettomuuksien torjunnan päivää näkyvillä EU:n aloitteilla;

o
o   o

65.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 232, 16.6.2021, s. 28. (2) EUVL C 270, 7.7.2021, s. 2. (3) EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1. (4) EUVL C 67, 8.2.2022, s. 25. (5) EUVL C 184, 5.5.2022, s. 2. (6) EUVL C 445, 29.10.2021, s. 156. (7) EUVL C 506, 15.12.2021, s. 38. (8) EUVL C 316, 22.9.2017, s. 99. (9) EUVL L 231, 30.6.2021, s. 159. (10) EUVL L 231, 30.6.2021, s. 60. (11) EYVL L 311, 14.11.2002, s. 3. (12) Copernicuksen ilmastonmuutosta koskevat palvelut, ”Surface air temperature for August 2022”. (13) World Resources Institute, ”Achieving abundance: understanding the cost of a sustainable water future”, 21. tammikuuta 2020. (14) European ympäristökeskus, ”Water resources across Europe – confronting water stress: an updated assessment”, 14. lokakuuta 2021. (15) Mekonen, Zelalem A. ja muut, ”Wildfire is high-latitude soil carbon losses from climate warming”, Environmental Research Letters, Vol. 17, No. 9, syyskuu 2022. (16) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23. lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1). (17) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/2115, annettu 2. joulukuuta 2021, jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laadittavien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta (EUVL L 435, 6.12.2021, s. 1). (18) Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 20/2021: Vedenkäytön kestävyys maataloudessa: Yhteisen maatalouspolitiikan varoilla edistetään todennäköisemmin suurempaa kuin tehokkaampaa vedenkäyttöä, 2021. (19) Baranyai, G., ”Transboundary water governance in the European Union: the (unresolved) allocation question”, Official Journal of the World Water Council, Vol. 21, No 3, 2019. (20) Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21. toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä (EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40). (21) Copernicuksen ilmakehän seurantapalvelut, ”Europe’s summer wildfire emissions highest in 15 years”, 6. syyskuuta 2022. (22) Yhteisen tutkimuskeskuksen uutiset, ”Global warming could more than double costs caused by drought in Europe, study finds”, 10. toukokuuta 2021. (23) Yhteisen tutkimuskeskuksen havainnot ilmastonmuutoksen taloudellisten vaikutusten ennusteesta EU:n eri aloilla alhaalta ylöspäin suuntautuvan analyysin perusteella. (24) Komission tiedonanto, annettu 17. syyskuuta 2020, ”EU:n ilmastotavoite vuodelle 2030 entistä korkeammalle – Panostetaan ilmastoneutraaliin tulevaisuuteen ihmisten hyväksi” (COM(2020)0562). (25) Komission tiedonanto, annettu 22. kesäkuuta 2022, ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luonnon ennallistamisesta (COM(2022)0304). (26) Maailman ilmatieteen järjestö, ”WMO Air Quality and Climate Bulletin highlights impacts of wildfires”, 7. syyskuuta 2022. (27) Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27. lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51). (28) Neuvoston direktiivi 89/391/ETY, annettu 12. kesäkuuta 1989, toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä (EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1).