Mitä valtaa Euroopan parlamentilla on? 

EU:n perussopimusten myöhemmissä muutoksissa, erityisesti vuoden 2009 Lissabonin sopimuksessa, Euroopan parlamentille annettiin huomattava lainsäädäntö-, talousarvio- ja valvontavalta.

Euroopan parlamentti on toinen lainsäädäntövallan käyttäjistä. EU:ssa tämä tarkoittaa, että sillä on valta hyväksyä ja muuttaa lainsäädäntöä, kun se päättää EU:n vuotuisesta budjetista tasavertaisena neuvoston (jäsenvaltioiden) kanssa. Se valvoo komissiota ja muita EU:n toimielimiä ja elimiä.

Lainsäädäntövalta

Valtaosa EU:n lainsäädännöstä säädetään tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä (josta käytetään usein sen aiempaa nimitystä ”yhteispäätösmenettely”). Kyseessä on EU:n tavanomainen lainsäädännöllinen päätöksentekoprosessi, jossa Euroopan parlamentilla ja Euroopan unionin neuvostolla (jäsenvaltioilla) on yhtäläinen painoarvo. Sitä sovelletaan monilla eri aloilla, joita ovat esimerkiksi maahanmuutto, energia, liikenne, ilmastonmuutos, ympäristö, kuluttajansuoja ja talouden ohjausjärjestelmä.

“Hyväksyntä” on toinen päätöksentekomenettely. Tämä tarkoittaa, että moniin kysymyksiin tarvitaan Euroopan parlamentin hyväksyntä. Esimerkkeinä uusien valtioiden liittyminen EU:hun sekä EU:n kansainväliset kauppasopimukset. Lopullinen päätös siitä, hyväksytäänkö tuleva komission jäsenten kollegio vai ei, tehdään hyväksyntämenettelyllä.

“Kuuleminen” on käytössä verotuksen, kilpailulainsäädännön ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kaltaisilla aloilla. Sen avulla parlamentti voi hyväksyä tai hylätä lainsäädäntöehdotuksen ja ehdottaa siihen tarkistuksia. Parlamentin kanta ei sido neuvostoa, mutta neuvoston on kuultava parlamenttia ja odotettava sen kantaa ennen päätöksen tekemistä. Jos näin ei tapahdu, säädös olisi lainvastainen ja unionin tuomioistuin voisi mahdollisesti kumota sen. Lisäksi jos neuvosto muuttaa ehdotusta merkittävästi, sen on kuultava parlamenttia uudelleen

Entä aloiteoikeus? Kuka saa ehdottaa EU:n lainsäädäntöä?

Uusien EU-säädösten ehdottaminen on komission tehtävä, mutta parlamentti voi myös tehdä aloitteen ja pyytää komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen. Käyttäessään tällaista ”lainsäädäntöaloitetta” parlamentin jäsenet voivat asettaa määräajan ehdotuksen esittämiselle. Jos komissio kieltäytyy, sen täytyy esittää perustelut kieltäytymiselle.

Delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset

Uutta säädöstä hyväksyttäessä parlamentti ja neuvosto voivat valtuuttaa komission tekemään säädökseen pieniä lisäyksiä tai muutoksia, kuten teknisiä liitteitä tai päivityksiä. Tämä tapahtuu antamalla delegoituja säädöksiä (joilla täydennetään tai muutetaan säädöksen osia) tai täytäntöönpanosäädöksiä (joilla annetaan ohjeita säädöksen täytäntöönpanosta). Tällä tavoin lainsäädäntö voi pysyä yksinkertaisena ja ajan tasalla tarvitsematta aloittaa uusia neuvotteluja.

Komission hyväksymän säädöksen tyypistä riippuen parlamentin jäsenillä on käytettävissään erilaisia vaihtoehtoja, jos he ovat eri mieltä ehdotetuista toimenpiteistä. Delegoidun säädöksen parlamentin jäsenet voivat estää veto-oikeudellaan. Täytäntöönpanosäädöksen tapauksessa jäsenet voivat pyytää komissiota muuttamaan säädöstä tai peruuttamaan sen. Komissiolla ei kuitenkaan ole oikeudellista velvoitetta noudattaa pyyntöä.