EU-vaalien jälkeen 

Vastavalitun jäsenen valtakirja tarkastetaan sen varmistamiseksi, että hän ei toimi tehtävässä, joka ei sovi yhteen Euroopan parlamentin jäsenyyden kanssa (työjärjestyksen artikla 3). Yhteensopimattomia tehtäviä ovat muun muassa EU:n jäsenvaltion hallituksen tai parlamentin, Euroopan komission, unionin tuomioistuimen, Euroopan keskuspankin johtokunnan, tilintarkastustuomioistuimen tai Euroopan investointipankin jäsenyys. EU:n perussopimusten nojalla unionin varojen hallinnoimista varten perustettujen EU:n toimielinten tai elinten virkamiehet eivät myöskään saa toimia Euroopan parlamentin jäseninä.

Kun vaalien viralliset tulokset ovat tiedossa, EU:n jäsenvaltiot toimittavat valituiksi tulleiden henkilöiden nimet parlamentille, ja parlamentin puhemies pyytää jäsenmaiden viranomaisia ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin tehtävien yhteensopimattomuuden välttämiseksi.

Ennen kuin uusi jäsen, jonka valinnasta on ilmoitettu parlamentille, voi ottaa paikan vastaan, hänen on annettava kirjallinen ilmoitus siitä, että hän ei toimi edustajantoimen kanssa yhteensopimattomassa tehtävässä. Ilmoitus on tehtävä viimeistään kuusi päivää ennen parlamentin järjestäytymisistuntoa.

Oikeudellisten asioiden valiokunta tarkastaa uusien parlamentin jäsenten valtakirjat vielä jälkikäteen ja laatii päätöksen jäsenvaltioiden toimittamien tietojen pohjalta. Päätös toimitetaan puhemiehelle, joka ilmoittaa siitä täysistunnolle seuraavassa istunnossa. Valtakirjojen tarkastamisen lisäksi parlamentti ratkaisee myös mahdolliset 20.9.1976 annetusta säädöksestä johtuvat kiistat, kansalliseen vaalilainsäädäntöön liittyviä kiistoja lukuun ottamatta.

Jos ilmenee, että jäsen toimii yhteensopimattomassa tehtävässä, parlamentti toteaa paikan vapautuneen.

Neuvottelut poliittisten ryhmien perustamisesta aloitettiin vaalien jälkeen. Kahdeksan poliittista ryhmää perustettiin, mikä on yksi enemmän kuin edellisellä vaalikaudella. Poliittisessa ryhmässä on oltava vähintään 23 parlamentin jäsentä, jotka on valittu vähintään neljäsosasta jäsenmaita eli vähintään seitsemästä jäsenmaasta (työjärjestyksen artikla 33).

Uusi vaalikausi alkoi virallisesti tiistaina 16. heinäkuuta 2024. Vastavalitut parlamentin jäsenet kokoontuivat tuolloin järjestäytymisistuntoon Strasbourgissa ja valitsivat parlamentin puhemiehen, 14 varapuhemiestä ja viisi kvestoria työjärjestyksen artiklojen 16-18 mukaan.

Parlamentti valitsee jäseniensä joukosta puhemiehen kahden ja puolen vuoden kaudelle, joka voidaan uusia. Vuonna 2022 puhemieheksi valittu Roberta Metsola (EPP, Malta) valittiin jatkokaudelle ensimmäisellä kierroksella 562 äänellä.

Lue lisää puhemiehen, varapuhemiesten ja kvestorien valinnasta täällä.

Parlamentin jäsenet myös päättivät pysyvien valiokuntien ja alivaliokuntien jäsenmääristä. Tämän jälkeen poliittiset ryhmät ja sitoutumattomat jäsenet päättivät nimityksistä valiokuntiin (työjärjestyksen artiklat 212 ja 216).

Ursula von der Leyen valittiin 18.7.2024 jatkokaudelle komission puheenjohtajaksi. Hän sai 401 ääntä salaisessa äänestyksessä. Ennen äänestystä von der Leyen myös esitteli toimintaohjelmansa parlamentille.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentti ”valitsee komission puheenjohtajan”. Käytännössä Eurooppa-neuvoston ehdottama ehdokas esittelee työjärjestyksen artiklan 128 nojalla poliittiset toimintalinjauksensa parlamentille.

Parlamentin valiokunnat ja alivaliokunnat pitivät järjestäytymiskokouksensa ja valitsivat itselleen puheenjohtajistot (puheenjohtajan ja enintään neljä varapuheenjohtajaa). Puheenjohtajat valitaan valiokunnan täysjäsenten joukosta. 

Luettelo kaikista nimityksistä valiokuntiin julkistettiin heinäkuun täysistunnossa.

Työjärjestyksen kohdan 219 mukaan parlamentin moninaisuuden on näyttävä kunkin valiokunnan puheenjohtajistossa.

Kuten esimerkiksi parlamentin työjärjestyksen artiklassa 129 todetaan, neuvosto nimittää komissaariehdokkaat yhdessä vastavalitun komission puheenjohtajan kanssa. Poliittisen ohjelmansa mukaisesti komission puheenjohtaja antaa kunkin komissaariehdokkaan vastuulle tietyn politiikan alan. Asianomaiset valiokunnat arvioivat kunkin komissaariehdokkaan ennen kuin täysistunnossa äänestetään koko komission jäsenten kollegion nimityksestä.

Oikeudellisten asioiden valiokunta tarkastaa ilmoituksen sidonnaisuuksista

Oikeudellisten asioiden valiokunta käy perusteellisesti läpi komissaariehdokkaiden ilmoitukset taloudellisista sidonnaisuuksista ennen valiokuntakuulemisia. Tarkoituksena on arvioida, ovatko ilmoituksen tiedot oikeat ja täydelliset ja esiintyykö eturistiriitoja.

Jos oikeudellisten asioiden valiokunnalla on epäilyksiä, se voi pyytää lisätietoja tai kutsua komissaariehdokkaan keskustelemaan asiasta. Se voi myös antaa suosituksia, jotta eturistiriitatilanne saadaan ratkaistua.

Kuulemiset asianomaisissa valiokunnissa voidaan aloittaa vasta, kun oikeudellisten asioiden valiokunta on vahvistanut kirjallisesti, ettei eturistiriitoja ole. Jos eturistiriitaan ei löydy ratkaisua, oikeudellisten asioiden valiokunta toteaa, ettei komissaariehdokas voi hoitaa tehtäväänsä.

Kirjallinen menettely: parlamentin jäsenten kysymykset

Komissaariehdokkaan on vastattava kirjallisesti useisiin kysymyksiin. Niistä osa on saatu parlamentin jäseniltä valiokunnista, jotka vastaavat komissaariehdokkaan tulevasta vastuualasta. Ensimmäinen kysymyssarja koskee hänen yleistä pätevyyttään, eurooppalaista sitoutumistaan ja henkilökohtaista riippumattomuuttaan sekä vastuualueen hoitoa ja suunniteltua yhteistyötä parlamentin kanssa. Asianomainen valiokunta laatii kysymyksiä komissaariehdokkaan vastuualasta.

Kaikkien komissaariehdokkaiden ansioluettelot ja heidän vastauksensa kirjallisiin kysymyksiin julkaistaan parlamentin sivustolla ennen kuulemistilaisuuksia.

Kuuleminen asianomaisessa valiokunnassa tai valiokunnissa

Komissaariehdokas kutsutaan kolmen tunnin kuulemiseen hänen vastuualastaan vastaavien parlamentin valiokuntien eteen. Kuuleminen striimataan parlamentin verkkosivuilla. Ehdokas pitää enintään 15 minuutin pituisen avauspuheenvuoron ja vastaa sen jälkeen parlamentin jäsenten kysymyksiin.

Jos komissaariehdokkaan vastuut kuuluvat useamman valiokunnan toimialaan, useat valiokunnat voivat osallistua kuulemiseen. Se voi kestää enintään neljä tuntia kerrallaan. Käytännön päätökset perustuvat valiokuntien puheenjohtajakokouksen ehdotukseen.

Komissaarien kuulemiset ovat julkisia ja ne striimataan verkossa.

Arviointi valiokuntakuulemisen jälkeen

Asiasta vastaavan valiokunnan (tai valiokuntien) puheenjohtajisto ja koordinaattorit laativat arvion komissaariehdokkaasta 24 tunnin kuluessa kuulemistilaisuudesta. Siksi niiden on kokoonnuttava suljetuin ovin ”mahdollisimman pian” tilaisuuden jälkeen. Kuulemisesta vastaava valiokunta tai vastaavat valiokunnat voivat myös pyytää komissaariehdokkaalta lisätietoja kirjallisesti tai järjestää lyhyemmän lisäkuulemisen.

Poliittisten ryhmien koordinaattorit laativat kustakin ehdokkaasta arviointikirjeen. Siinä ilmoitetaan, onko ehdokas pätevä (Euroopan komission) ”kollegion jäseneksi” ja hoitamaan hänelle annettuja tehtäviä.

Kirje toimitetaan valiokuntien puheenjohtajakokoukselle tarkastettavaksi 24 tunnin kuluessa arvioinnin päättymisestä.

Kuulemismenettelyn päättäminen

Parlamentin puheenjohtajakokous keskustelee kuulemisten lopputuloksesta ja  julistaa kuulemiset päättyneiksi tai pyytää lisätietoja. Tässä vaiheessa arviointikirjeet voidaan julkaista ja esittää huomautuksia arvioinnista.

Kollegion esittely ja täysistuntoäänestys sen hyväksymisestä

Komission puheenjohtaja ottaa huomioon kuulemisten tulokset sekä parlamentin poliittisten ryhmien näkemykset. Sen jälkeen hän esittelee tiiminsä ja poliittiset painopistealueensa täysistunnossa. Keskustelun jälkeen parlamentin jäsenet päättävät annettujen äänten enemmistöllä, nimitetäänkö uusi komission jäsenten kollegio viiden vuoden toimikaudeksi. Parlamentti voi myös päättää lykätä äänestystä seuraavaan täysistuntoon.

Komissaariehdokkaiden kuulemismenettely kuvataan parlamentin työjärjestyksen liitteessä VII.

Kaikkien lainsäädäntöehdotusten kohdalla EU:n lainsäätäjät (parlamentti ja neuvosto) eivät ole saaneet lainsäädäntötyötä päätökseen yhdeksännen vaalikauden loppuun mennessä. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun toimielinten välisissä neuvotteluissa ei päästä sopimukseen tai kansalliset hallitukset eivät pääse yhteisymmärrykseen yhteisestä kannasta.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että

– jos parlamentti on hyväksynyt lainsäädäntöasiakirjat täysistunnossa ennen vaaleja joko ensimmäisessä tai toisessa käsittelyssä tai kuulemismenettelyssä, ne ovat oikeudellisesti päteviä myös seuraavalla vaalikaudella. Esimerkkejä ovat lait myöhästyneistä maksuista, maksupalvelujen uudistuksesta, ruoka- ja tekstiilijätteestä, vesistöjen epäpuhtauksista, uusista geenitekniikoista, lelujen turvallisuudesta, ajokorteista, yhtenäisestä ilmatilasta, lääkkeistä ja tullisäännöstöstä

– jos lainsäädäntöä ei käsitelty täysistunnossa ennen vaaleja, sen käsittely päättyy (valiokunnissa sekä trilogeissa, jos sopimusta ei vielä syntynyt). Uusi parlamentti voi kuitenkin päättää jatkaa niiden käsittelyä. Esimerkkejä ovat lait korruption vastaisista toimista, piensijoittajien suojaamisesta, digitaalisesta eurosta, tekoälyn vastuuvelvollisuudesta, lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pitkäaikaisten asukkaiden asemasta, ihmissalakuljetuksen vastaisista toimista, eläinten kuljettamisesta ja kissojen sekä koirien hyvinvoinnista

Uuden vaalikauden alussa parlamentin puheenjohtajakokous (parlamentin puhemies ja poliittisten ryhmien johtajat) päättää valiokunnilta saadun palautteen perusteella, jatketaanko ”keskeneräisten asioiden” käsittelyä (työjärjestyksen 250 artikla).

Päätös tehdään puheenjohtajakokouksessa (kenties lokakuussa 2024). Siitä ilmoitetaan myöhemmin täysistunnossa (kenties myös lokakuussa 2024).

Jos puheenjohtajakokouksessa ja täysistunnossa päätetään jatkaa käsittelyä, vastavalittu parlamentti jatkaa käsittelyä asiaa koskevan päätöksentekomenettelyn seuraavasta vaiheesta.

Tarvittaessa nimitetään uusi esittelijä.

Yleensä puheenjohtajakokous päättää aina jatkaa keskeneräistä lainsäädäntötyötä. Poikkeuksia voidaan tehdä, jos esimerkiksi asia on vanhentunut ja siitä odotetaan komissiolta uutta ehdotusta tai neuvostolta uutta kuulemista.