Ihanaa! Ella Junnila innostuu silminnähden. Hän taputtaa käsiään yhteen ja hymyilee iloisesti.
Tätä kysymystä hän on odottanut, tämän hän on toivonut toimittajan hänelle esittävän. Kysymys kuuluu: Miksi urheilijoita pitäisi kuunnella urheiluun liittyvässä päätöksenteossa?
Vastaus liittyy läheisesti yhteen korkeushyppääjä Junnilan lempilauseista, joka kuvaa koko hänen suhtautumistaan urheiluun.
– Me urheilijat emme ole vain urheilijoita, vaan myös ihmisiä, Junnila sanoo.
– Me olemme kokonaisuuksia, meillä on ideoita, me kykenemme argumentointiin ja itsemme ilmaisuun, ja olemme kykeneviä yhteiskunnalliseen ajatteluun juuri sieltä urheilijan näkökulmasta.
Hän jatkaa, että lajiliitot, Olympiakomitea, opetus- ja kulttuuriministeriö ja muut urheilun sidosryhmät hyötyisivät suuresti urheilijoiden kuuntelemisesta.
– Silloin ei tarvitse arvailla, että mitähän ne urheilijat voisivat nyt tarvita, mitähän ne tästä ja tuosta ajattelevat, mitkä asiat aiheuttavat stressiä.
Samalla korkeushypyn Suomen ennätysnainen ja muutaman vuoden takainen sisäratojen EM-mitalisti kannustaa urheilijoita ottamaan kantaa. Se on heidän velvollisuutensa.
– Ei urheilijoita tarvitse tunkea sellaiseen luukkuun, että ei saa sanoa mitään.
Kritiikkiä huulipunan käytöstä
Ella Junnila saa itse valita kirjan, kun Sportliv haluaa kuvata häntä lukemassa. Valinta osuu Maeve Binchyn romaaniin Valkeiden kukkien lehto, jonka hän viimeksi on avannut talvella. Tämän hän tietää sivujen seasta löydettävästä kirjanmerkistä, jonka hän nappasi mukaansa Madridin hallikisoista helmikuussa.
Lukeminen on aihe, jonka edistämiseksi Junnila haluaa hyödyntää asemaansa korkean profiilin urheilijana. Syy on henkilökohtainen.
Minulla on lukihäiriö ja lukemisen aloittaminen on sen takia ollut haastavaa. Se on ottanut oman aikansa, mutta kun olen päässyt siihen kiinni, siitä on tullut minulle todella rakas asia.
Ella Junnila
Junnila sanoo, että lukeminen on asia, jonka hän haluaa nostaa jalustalle käyttäen hyväksi asemaansa yhtenä Suomen valovoimaisimmista yleisurheilijoista.
Minä uskon kaikkiin Suomen lukihäiriöisiin ja kaikkiin muihin, joilla on lukemisen kanssa haasteita. Oikeanlaisella tuella oppimisen haasteet eivät ole este lukemiselle. Täytyy vain löytää se oma tapa.
Ella Junnila
Junnila, 25, on puhunut lukemisen tärkeydestä sosiaalisessa mediassaan, ja saanut kuulla muutamalta äidinkielenopettajalta, kuinka hänen postauksensa ovat nousseet luokkahuoneessa esille.
– Se on lämmittänyt sydäntä. Kun sitä konkreettista palautetta on tullut, että viestinnälläni on positiivinen vaikutus, se kannustaa tekemään entistä enemmän.
Varsinkin urheilun ulkopuolisilla kannanotoilla on myös kääntöpuolensa. Junnila kertoo saavansa käytännössä jokaisen isomman kisan jälkeen palautetta, jossa kommentoidaan kaikkea muuta kuin itse korkeushyppyyn liittyvää.
– Sanoma on, että lopeta nyt asia x ja keskity urheiluun. Viimeisimpänä minulle tuli kritiikkiä siitä, että ei saisi käyttää huulipunaa kisoissa. Että se vie keskittymistä urheilulta, kuluvana kesänä sekä EM-kisoissa että olympialaisissa kilpaillut tamperelainen sanoo.
– Minulle ei vielä ihan ole se logiikka auennut, että millä tavalla vaikka kirjallisuuteen tai huulipuniin keskittyminen on urheilulta pois, kesäkuun Rooman EM-kisoissa viidenneksi sijoittunut Junnila sanoo.
Yleisurheilun rinnalla Junnila omien sanojensa mukaan �harrastaa� opiskelua. Hän kokee tarvitsevansa arkeensa ja aivoillensa muutakin kuin urheilua. Junnila opiskelee Tampereen yliopistossa politiikan tutkimusta pääaineenaan valtio-oppi.
Junnila kutsuu opiskelua harrastukseksi siksi, että hänen intohimonsa ja päätulonlähteensä on korkeushyppy. Hän tekee kaikki tärkeät päätöksensä ja organisoi arkensa urheilu-uran etua silmällä pitäen.
Heti lukiosta valmistumisen jälkeen hän kokeili keskittyä ainoastaan urheiluun, mutta koki yksitoikkoisen arjen ahdistavaksi. Hän tekee vertauksen työnarkomaaniin.
Jos elämään ei kuulu mitään muuta kuin työ, niin eihän sitäkään pidetä hirveän terveellisenä. Kun minulla ei ollut mitään muuta, niin urheilun ajattelemisesta tuli pakkomielteistä.
Ella Junnila
Junnila tähdentää, ettei opiskeleminen sovi kaikille urheilijoille. Jokaisen olisi kuitenkin tärkeä löytää harrastus tai ajanviettotapa, joka välillä veisi ajatukset urheilun ulkopuolelle.
Kaikki ulkopuoliset eivät tykkää siitä, että urheilijat ovat myös ihmisiä. Osan mielestä olisi paljon parempi, jos urheilijat olisivat vain urheilijoita ja pysyisivät hiljaa kaikesta muusta.
Ella Junnila
Urheilijoilla velvollisuus tarttua epäkohtiin
Toista harrastustaan Ella Junnila kutsuu �yhteisöpöhinäksi�. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen olisi hänen mielestään liian voimakas ilmaisu.
Hän pöhisee muun muassa urheilijayhteisö Yleisurheilijat ry:n kautta, joka pyrkii vaikuttamaan suomalaisia yleisurheilijoita koskeviin kysymyksiin tuoden urheilijoiden näkemyksiä päättäjien kuuluviin.
Junnila kokee, että urheilijoiden ääntä on viime vuosina alettu kuunnella herkemmällä korvalla. Esimerkiksi Suomen Urheiluliitto on suhtautunut myönteisesti Yleisurheilijat ry:n toimintaan.
– Yleisesti asennetasolla on kyllä edelleen tehtävää. Emme ole vastustajia, vaan haluamme tehdä yhteistyötä. Meillä on kuitenkin kaikilla sama päämäärä, että suomalaisilla urheilijoilla ja suomalaisella urheilulla menisi hyvin. Eikö silloin kannattaisi kuunnella kaikkia erilaisia kulmia, jotka pyrkivät siihen tavoitteeseen?
Pariisin olympialaisten jälkeen neljä suomalaisurheilijaa arvosteli avoimessa kirjeessä Olympiakomitean toimia, moittien muun muassa johdon toimintaa.
Junnila ei kommentoi kirjettä, mutta toteaa, että urheilijoiden pitäisi hänen mielestään rohkeasti avata suunsa, kun siihen on aihetta.
Junnilan mielestä urheilijan pitää käyttää mahdollisuus muuttaa asioita parempaan suuntaan, jos urheilija esimerkiksi näkee ison epäkohdan omassa lajissaan tai urheiluyhteisössä.
– Kyllä minä koen, että urheilijana minulla on myös vähän velvollisuus tehdä niin.
Näin Junnilan mukaan koko urheiluyhteisö hyötyisi.
– Mitä enemmän ääniä saamme kuuluviin sieltä ruohonjuuritasolta, sitä paremmin pystymme toteuttamaan systeemiä, joka palvelee meitä urheilijoita mahdollisimman hyvin.
Yksilöurheilu itseisarvoisena ammattina
Junnila haluaa ajaa yleisurheilijoiden edellytyksiä ammattilaisuuteen tai puoliammattilaisuuteen. Hän näkee, että askelia oikeaan suuntaan on otettu, mutta muistuttaa samaan hengenvetoon, että tie on edelleen pitkä.
– Maajoukkueen johtoportaassa on herätty siihen, että tämä on ammatti, jota pitää pyrkiä toteuttamaan ammattimaisesti. Mutta edelleen valtaosa Suomen yleisurheiluhuipuista ei ole täyspäiväisiä urheilijoita.
Junnila harmittelee, että Suomella oli kesän arvokisoissa useita urheilijoita, jotka käyvät töissä sen takia, etteivät he urheilun kautta pysty generoimaan itselleen rahapottia, joka kattaisi elämisen kulut.
Yhtenä syynä hän näkee yksilöurheilijan aseman suomalaisessa yhteiskunnassa.
– Minusta on hienoa, että esimerkiksi jääkiekko ja jalkapallo, varsinkin miehillä, nähdään mahdollisena ammattina Suomessa. Mutta toivoisin samanlaista ilmapiiriä ja asennetta myös yksilöurheilun puolelle.
Junnila innostuu. Hän puhuu siitä, kuinka huippu-urheilu vaatii äärimmäisen määrän omistautumista, paineensietokykyä ja kritiikin käsittelemisen taitoa, sekä kuinka se kerryttää suunnattomasti osaamista, jota aktiiviuran jälkeen voi hyödyntää työelämässä.
– Mutta siinä hetkessä se urheilija hyödyntää sitä urheillen. Toivoisin, että yhteiskunnassa nähtäisiin, että yksilöurheilija on ammatti siinä missä jääkiekkoilija, kuvataiteilija tai näyttelijä.
Hän haluaa nähdä urheilun luonnollisempana osana kulttuuria, joka tarjoaa kansalle elämyksiä.
– Tunneskaalaa pääsee urheilun parissa kokemaan todella laajasti. Minä tahtoisin, että koettaisiin itseisarvona, että me tarjoamme tällaisia tunteita.
