Mieli ja sydän koetuksella

Puhelu tuli tärkeän pelipäivän aamuna.

Lentopalloilija Anna Czakan oli valmistautumassa välieräotteluun LP Kangasalaa vastaan, kun lääkäri soitti ja kertoi, että Czakanin sydämestä oli löytynyt rytmihäiriötä. Vielä ei tiedetty, olivatko ne pahanlaatuisia vai hyvänlaatuisia.

– Lääkäri antoi luvan pelata illan ottelun, ja kyllä minä sen pelasinkin. Pelitilanteet eivät kuitenkaan sinä päivänä olleet niin mielessä. Se oli aika šokki.

Sydänongelma ei silti yksinään selittänyt sitä, miksi Czakanin nousukiidossa ollut lentopalloura yllättäen katkesi keväällä 2022. Myös hänen mielensä järkkyi.

Väylä lentopallohuipulle oli suoraan edessä, mutta Czakan päätti silti jäädä tuttuihin kotimaisemiin Saloon.

Ratkaisu yllätti, sillä Czakan oli 25-vuotiaana sopivassa iässä ottamaan seuraavan askeleen urallaan.

Czakanin mukaan ratkaisu juonsi hänen luonteenpiirteisiinsä. Hän on aina ollut herkkä ja arka ja epävarma omista kyvyistään.

– Tykkään viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. Salossa se onnistui ja olin tottunut siihen. Se tarjosi arjessa myös mahdollisuuden irtiottoon lajista. Pelkäsin muutosta ja sitä, että saattaisin jäädä ulkomailla yksin, Czakan kertoo.

Hän epäili myös pelitaitojensa riittävyyttä kansainvälisillä kentillä.

Seuraavalla kaudella alkoivat Anna Czakanin herkkää mieltä horjuttaneet koettelemukset.

Ensin hänen isänsä sisko kuoli äkillisesti. Seuraavana keväänä hänen molemmat isovanhempansa menehtyivät lyhyen ajan sisällä. Isovanhempien menettäminen oli Czakanille rankka kolaus.

– He olivat ihmisiä, joiden kanssa vietin päivittäin aikaa. Olin esimerkiksi kaikki vapaapäivät heidän kanssaan. He olivat itselleni ensimmäisiä isoja menetyksiä elämässäni.

Keväällä selvisi myös, että Czakanin Mia-äidin vakava sairaus oli uusiutunut.

Epätietoisuus omasta terveydestä ja huoli sydämestä ruokkivat stressiä ja lisäsivät rytmihäiriöitä entisestään.

Eikä tilannetta helpottanut se, että kaksi eri lääkäriä antoi erilaiset näkymät jatkon suhteen. Heistä toisen mukaan pelaaminen ei ollut enää turvallista. Varsinaisesti Czakanin kausi päättyi nilkkavammaan.

– Koen, että se oli ehkä jonkinlainen suoja, että en joutunut enää pelaamaan siinä stressissä. Jo ennen lääkärin soittoa olin jatkuvasti kuunnellut kehoni kaikkia tuntemuksia. Homma lähti aivan täysin käsistä.

Mielenterveys- ja sydänongelmien alettua elämä ja arki muuttuivat totaalisesti.

Czakan pelkäsi kävellä kotipihan pientä ylämäkeä, koska hän ajatteli sykkeensä nousevan. Jopa jännittävät tv-sarjatkin saattoivat pelottaa, kun sydän alkoi tykyttää. Koska sydänongelmien vakavuutta ei vielä tiedetty tarkalleen, Czakanilla oli kielto nostaa sykettä.

Hän tunsi olonsa turvalliseksi vain silloisen poikaystävänsä kanssa tai omien vanhempiensa luona.

Sosiaaliset tilanteet ja ystävien näkeminen olivat vähissä. Tutun tyttöporukan kanssa hän vietti aikaa, koska luotti olevansa heidän seurassaan turvallisissa käsissä, jos jotain pahaa tapahtuu. Muihin ihmisiin tai itseensä hän ei luottanut.

– Se vei pohjalle, kun ei oikein uskaltanut tehdä elämässä mitään. Ennen kuin tilanne selvisi, pelkäsin myös käydä nukkumaan, koska en tiennyt, heräänkö enää. Kuolemanpelko oli läsnä.

Sydänoireet alkoivat jo lapsena

Haastatteluhetkellä Czakanin perhe viettää teehetkeä kotonaan Salon Tupurissa. Se kuuluu lähes arkirutiineihin, sillä Henry-isä on britti.

Vanhempien mukaan toissa keväänä pahentuneet rytmihäiriöt eivät olleet Annalle uusi asia. Ensimmäistä kertaa hän kuitenkin pelkäsi terveytensä puolesta niiden vuoksi.

Äiti Mia Czakan kertoo perheen kiinnittäneen tyttärensä sydänoireisiin huomiota jo kouluiässä. Oireita oli kuitenkin harvoin, eivätkä ne aiemmin juurikaan vaikuttaneet elämään.

– Yläasteella sitä tutkittiin, kun syke kohosi välillä 200:aan, vaikka hän vain istui sängyllä ja luki kirjaa. Lääkärin mukaan oire liittyi pituuskasvun viimeiseen pyrähdykseen. Sydän ei tavallaan pysynyt muun kehon perässä.

Anna kaivaa esiin muiston ala-asteelta. Se on luokkakaverin hänestä tekemä esitelmä. A4-paperille printatun tekstin otsikossa lukee:

�Lentopallo on lähellä sydäntä.�

Hän silmäilee tekstiä läpi.

�...Tulevaisuudessa Anna haluaa pelata naistensarjassa tai olla valmentaja.�

– Tuosta jälkimmäisestä olen kyllä hieman eri mieltä, hän sanoo hymyillen.

Lentopallon Anna oli aloittanut peruskoulun ensimmäiselle luokalle mennessään. Se on myös aina ollut hänen ainoa urheiluharrastuksensa.

Mia Czakan kuvailee tyttärensä olleen aina hyvin arka. Ensimmäisessä lentopallopelissäänkään hän ei ensin uskaltautunut kentälle millään. Kun hän lopulta sai kynnyksen ylitettyä, hän halusi mennä joka ikiseen peliin, mihin vain pääsi.

Czakan ei ollut nuorena mikään huippulupaus. Czakania pitkään valmentaneen Tomi Lemminkäisen mukaan nousu liigapelaajaksi saattoi olla yhdestä puhelinsoitosta kiinni.

Reilu vuosikymmen sitten LP Viestin kesäharjoitusrinkiin otettiin mukaan Salon Viestin junioreita. Anna Czakan ei silloin pelannut ikäluokkansa ykkösjoukkueessa, mutta harrastejoukkuetta valmentanut Timo Kanerva soitti Lemminkäiselle, että heilläkin olisi yksi pelaaja, joka kannattaisi ottaa mukaan.

Sitten alkoi tapahtua.

– Mahtaakohan maailmassa muuten olla ketään muuta pelaajaa, joka on saman kauden aikana toiminut Mestarien liigassa sekä pallotyttönä että pelaajana, Tomi Lemminkäinen naurahtaa viitaten kauteen 2014–15, jolloin LP Viesti pelasi Mestarien liigassa ja Czakan oli yhdessä kotiottelussa mukana kokoonpanossa, vaikka ei kentälle päässytkään.

Terveysmurheiden myötä kipinä lajiin hiipui.

Lääkäri ehdotti rytmihäiriöiden hoitoon ablaatiota, jossa rytmihäiriöitä aiheuttavat pesäkkeet sydämessä erotetaan arpikudoksella katetrin avulla tehtävässä operaatiossa. Toinen lääkäri piti toimenpidettä liian riskialttiina.

Ablaatio pelotti Czakania ja hän kieltäytyikin siitä kertaalleen. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin ollut leikkauksessa.

Lopulta hän rohkaistui, sillä se oli hinta, joka piti maksaa ahdistuksesta eroon pääsemiseksi. Ensimmäinen ablaatio ei vielä täysin onnistunut ja se tehtiin lopulta kahdesti.

Anna Czakanin sydämeen tehtiin onnistunut ablaatio huhtikuussa 2023.

Paluu pelikentille kuitenkin venyi ja venyi, vaikka sydänlääkärin mukaan estettä sille ei enää ollut.

Ymmärrys itsestä mahdollisti paluun

Valmentaja Lemminkäinen soitteli Czakanille välillä kuulumisia kysellen ja muistutti, että ovi joukkueeseen on avoinna. Harjoituskentälle tämä ei kuitenkaan tullut muutamaa satunnaista piipahdusta lukuun ottamatta.

Toipilasaikanaan Anna innostui uudelleen takavuosien harrastuksestaan, vesivärimaalauksesta. Hän maalasi mielellään esimerkiksi kortteja, joita lähetti kavereilleen ja perheenjäsenilleen. Se oli keino päästä irti arjesta ja saada muuta ajateltavaa.

Hän alkoi myös työstämään henkistä hyvinvointiaan tapaamisilla psykoterapeutti, urheilupsykologi Hannaleena Ronkaisen kanssa. Se auttoi ymmärtämään, että hänen ei tarvitse yrittää muuttaa perusluonnettaan. Herkkyys voi olla myös voimavara.

Ammattiavun sekä oman perheen lisäksi korvaamatonta tukea tarjosi myös toinen lentopalloilija, Emmi Riikilä.

Czakan ja Riikilä olivat ystävystyneet debytoituaan maajoukkueessa samaan aikaan. Ystävyys syveni Czakanin terveysmurheiden ja Riikilän oman, vakavan polvivamman seurauksena. He olivat päivittäin yhteydessä viestein tai puheluin.

– Se tuki oli kultaakin arvokkaampaa. Hän on minulle kuin toinen pikkusisko. En tiedä, mitä olisin tehnyt siinä kohtaa, jos ei olisi ollut Emmiä mukana elämässäni, Anna sanoo voimakkaasti herkistyen.

Toisinaan myös Henry Czakan oli pyytänyt valmentaja Lemminkäistä soittelemaan Annaa treeneihin. Isä tiesi, että ilman toisten houkuttelua Anna ei palaisi lentopallokentälle.

Viime keväänä Lemminkäinen sanoo huomanneensa, että puhelimessa oli ihan eri Anna kuin sairastumisensa aikaan.

– Sanoin, että nyt kannattaisi tulla kokeilemaan, ettei myöhemmin kaduta. Vasta säännöllisen treenaamisen jälkeen voit tietää, miltä laji taas tuntuisi.

Emmi Riikilä pelaa tällä kaudella LP Viestissä, ensi kertaa urallaan.

– Ensimmäistä kertaa pelaamme samassa joukkueessa maajoukkueen ulkopuolella. Tiedän jo nyt, että tulossa on merkittävä vuosi, koska saan pelata samassa joukkueessa parhaan ystäväni kanssa, Anna iloitsee.

Tyttären paluu pelikentille on suuri helpotus vanhemmille.

– Olin Annan henkisestä hyvinvoinnista enemmän huolissani kuin sydämestä. Se on mielestäni tärkeintä tässä tervehtymisessä, että Anna on taas se sama kuin ennenkin. Hän hymyilee ja nauraa ja vitsailee. Ne olivat välillä kadoksissa, Mia Czakan kuvailee.

– Minusta on tosi tärkeää, että mielenterveysasioista puhutaan. Ettei se ole sellainen mörkö, äiti jatkaa.

Anna Czakanin mukaan hänen kilpailuviettinsä ei ole kadonnut mihinkään. Hän nauttii taas pelaamisesta sekä myös urheilijan arjesta, missä kaikki on täsmällistä. Sitten hän kertoo, kuinka lentopalloilija Anna Czakan eroaa siviiliminästään.

– Sellaista tiettyä periksiantamattomuutta ja aggressiivisuutta tulee aika luontaisesti, kun urheilusta puhutaan. Muuten olen kuitenkin tosi herkkä ja pehmeä ihminen. Siinä olen enemmän äitiini päin, mutta pallo kädessä olen enemmän Czakan, Anna nauraa.

Teepöydän ääressä Anna ja hänen pikkusiskonsa Camilla härnäävät Henry-isää kertomaan vanhoja rugby-kokemuksiaan.

– Kuinka monta punaista korttia sait pelatessasi?

– En yhtään… Kukaan ei koskaan nähnyt mitään, Henry Czakan virnistää ja koko perhe purskahtaa nauruun.

Ilo ja urheilu ovat palanneet Anna Czakanin elämään.