Suurten leikkauspaineiden alla olevat hyvinvointialueet ovat epävarmoja, mitä palveluita alueelle pitää lain mukaan jäädä.
Alijäämiään paikkaavat hyvinvointialueet ovat varoitelleet, että säästöjä haetaan etenkin niistä palveluista, jotka eivät ole lakisääteisiä.
Kukaan ei kuitenkaan tunnu tarkasti tietävän, mitä lakisääteiset palvelut ovat.
– Koko termi on tavattoman huono, sanoo Päijät-Hämeen hyvinvointialuejohtaja Petri Virolainen.
Esimerkiksi erikoissairaanhoidossa ei ole lakia, joka määrittelee, kuinka paljon potilaita saa olla päivystyksessä.
– Meillä ei myöskään ole lakia, joka määrittää, että ihmiselle pitää tehdä joku tietynlainen leikkaus, vaan se perustuu arvioon. Sen jälkeen on lakimääräinen aika, jossa se pitää tehdä.
Sosiaali- ja terveysministeriön ohjausosaston ohjausyksikön johtaja Andreas Blanco Sequeiros kertoo, että etenkin terveydenhuollon osalta lakisääteisten palveluiden listaus on vaikeaa. Hoitotakuu toki määrittelee, missä ajassa ihmisen on päästävä hoitoon.
Sen sijaan esimerkiksi sosiaalihuollon lakisääteiset tehtävät on määritelty hyvinkin tarkkaan esimerkiksi sosiaalihuoltolaissa, vammaispalvelulaissa ja lastensuojelulaissa.
Lopullinen ratkaisu tehdään oikeudessa
Blanco Sequeirosin mukaan hyvinvointialueet kysyvät aika ajoin ministeriöstä ja valvovilta viranomaisilta, mikä on lakisääteistä ja mikä ei.
Hänen mukaansa käytännössä pitää ensin selvittää, mitä lainsäädännössä sanotaan ja miten valvovat viranomaiset sitä tulkitsevat. Lopulta asia voidaan joutua ratkaisemaan jopa oikeusistuimissa.
Hyvinvointialueiden sote-toimintaa valvovat aluehallintoviranomaiset ja Valvira, joille asiakas voi tehdä kantelun.
Johtava asiantuntija Arttu Malava Valvirasta kertoo, että hyvinvointialueen pitää vastata palvelutarpeeseen.
– Jälkivalvonnassa voi tulla yhtenä asiana arvioitavaksi, onko hyvinvointialue toteuttanut lakisääteistä järjestämisvelvollisuutta ja tarjonnut asianmukaisesti ja turvallisesti palveluita, jotka lain mukaan kuuluvat asiakkaalle tai potilaalle, Malava sanoo.
Eri lakien yhteensovittaminen on hankalaa
Blanco Sequeirosin mukaan hyvinvointialueilla on nykyään hyvin vähän sellaisia palveluja, jotka eivät ole lakisääteisiä.
– Yksittäisenä tulee mieleen erilaiset hyvinvointialueiden myöntämät järjestöavustukset, hän sanoo.
Myös esimerkiksi nuorten ilmainen ehkäisy on joutumassa leikkuriin ainakin kolmella hyvinvointialueella.
Näin saatavat säästöt ovat kuitenkin hyvin pieniä. Päijät-Hämeen hyvinvointialueella pitäisi esimerkiksi lakkauttaa koko leikkaustoiminta, jotta alijäämää saataisiin kurottua umpeen.
Kanta-Hämeen hyvinvointialuejohtaja Olli Naukkarinen pitää lakisääteisten tehtävien määrittelemistä mahdottomana etenkin talousjohtamisen näkökulmasta.
Naukkarisen mielestä suurin ongelma on nimenomaan budjettilakien ja palveluiden järjestämiseen liittyvän lainsäädännön yhteensovittaminen.
– Se on vähän kuin puolityhjää ilmapalloa puristaisi, eli kun yhdestä päästä puristaa, niin se pullistuu toiselle puolelle, Naukkarinen kuvailee.
Hyvinvointialuelaki määrittelee, että hyvinvointialueiden tulisi kattaa alijäämänsä vuoden 2026 loppuun mennessä. Pahimmillaan tämän saavuttaminen tarkoittaa, että hyvinvointialueet joutuvat rikkomaan lakia karsimalla myös lakisääteisistä ja perustuslaillisista palveluista.
Esimerkiksi Etelä-Karjalan hyvinvointialue on jo päättänyt kannella oikeuskanslerille sote-säästöjen aikataulusta, joka pakottaa hyvinvointialueet rikkomaan lakia.
– Meiltä kysytään usein, mitä lakia tässä tilanteessa olisi vähiten haitallista rikkoa. Emmehän me voi tietenkään ohjeistaa ketään rikkomaan lakia, vaan hyvinvointialueet määrittävät loppukädessä itse, mitä he tekevät. Valvovat viranomaiset puolestaan päättävät, tuleeko siitä sanktioita ja minkälaisia, Blanco Sequeiros sanoo.