Mika Rajala on viiksekäs mies, jonka moni alakouluikäinen tunnistaa kadulla. Aktiivinen somettaja, taksikuski ja markkinointimies lienee lentopalloseura Vantaa Ducksin tunnetuin pelaaja.
Rajala on tosin pelannut edustusjoukkueessa vain yhdessä ottelussa.
160 000 seuraajan ja kuuden miljoonan tykkäyksen TikTok-tähti on toiminut Ducksissa pitkään joukkueenjohtajana, apuvalmentajana ja somevastaavana.
Joukkueen loukkaantumiskierre inspiroi Rajalan tempaukseen, jossa lentopalloa läpi nuoruutensa pelannut 34-vuotias pudotti painoaan yhdeksän kiloa ja harjoitteli pari kuukautta henkilökohtaisen valmentajan johdolla.
Rajalan debyyttiotteluun Korsossa saapui kolmisensataa katsojaa, joka on vajaat 100 katsojaa enemmän kuin joukkueen kotiotteluiden 222 katsojan yleisökeskiarvo tällä kaudella.
Nuorempana passarina pelannut Rajala onnistui syöttöputkellaan auttamaan joukkueensa erävoittoon. Rahaa seuralle saatiin kerättyä muutamia tuhansia euroja yhteistyökumppanuuksien kautta.
Rajala hoitaa seurassa monia rooleja päivästä toiseen. TikTok-tilinsä kautta Rajala on myös kustantanut lippuja Ducksin koti- ja vierasotteluihin seuraajille, jotka eivät ole koskaan aiemmin käyneet lentopallo-otteluissa.
Pulaa pelaajista ja euroista
Toiminnan mittakaava on pieni, mutta suomalainen lentopallo kaipaa kipeästi lisää Mika Rajalan kaltaisia hahmoja. Vauhdikkaassa lajissa on potentiaalia viihdyttää suurempiakin yleisöjä, mutta suuruuden vuodet ovat kaukana takana.
Lentopallon lisenssipelaajien määrä romahti 1990-luvun huippuvuosien yli 20 000 pelaajasta koronavuosina heikoimmillaan alle kymmeneen tuhanteen. Tällä kaudella lisenssejä on lunastettu 14 000, eli pohja on takana.
Valtakunnallisten sarjatasojen määrä on kuitenkin kutistunut kolmeen, mikä kertoo aikuispelaajien määrän reippaasta laskusta.
Tyttöpelaajissa laji vetää kohtuullisesti, mutta 6–18-vuotiaita rekisteröityneitä poikapelaajia oli viime vuoden lopulla vain 1 500.
Jalkapallossa poikien harrastajamäärät ovat monikymmenkertaiset, koripallossakin moninkertaiset. Juniorimäärään nähden miesten lentopallomaajoukkueen paikka MM-kisoissa ensi syksynä on melkoinen temppu.
Myös väki lentopallokatsomoissa ikääntyy. Miesten Mestaruusliigan syyskauden keskikatsojamäärä oli 543, naisten 408.
Luvut ovat samaa luokkaa kuin viime kaudella, mutta laskeneet hieman esimerkiksi kymmenen vuoden takaisista kausista. Uusia katsojia pitäisi saada houkuteltua lehtereille.
– Kyllä nämä vanhat lajifriikit osaavat tulla tänne, vaikkei me kerrottaisi missä peli edes on. He kaivavat sen kyllä esiin, Vantaa Ducksin puheenjohtaja Ari Koskenoja sanoo.
– Mutta jotain meidän täytyy tehdä, jotta saadaan uutta porukkaa liikkeelle. Katsomaan, kuinka hieno laji tämä on.
Pääsarjaseuroilla onkin ollut viime vuosien aikana toistuvasti talousvaikeuksia. Vantaa Ducksin talousongelmat pakottivat pudottautumaan Mestaruusliigasta sarjaporrasta alemmas 1-sarjaan.
– Meillä loppuivat yksinkertaisesti rahat viime kauden jälkeen. Tuli niin iso tappio viime kaudesta, että oikeastaan oli itse pakko tehdä se päätös, Koskenoja toteaa.
Viime kauden budjetti Mestaruusliigassa oli vajaat 300 000 euroa. Sarjatasoa alempana pelaaminen maksaa velkojen hoidon kanssa noin puolet vähemmän – 150 000 euroa.
Vantaa Ducks heilutti pitkään pääkaupunkiseudun lippua lentopallon pääsarjassa. Helsinki Volley piipahti naisten Mestaruusliigassa pari vuotta sitten, mutta nyt Suomen suurimmalta talousalueelta ei ole korkeimmalla sarjatasolla yhtään joukkuetta.
Koskenojan mielestä laji tarvitsee liigajoukkueet pääkaupunkiseudulle. Ducks tavoitteleekin uutta nousua, ja osana strategiaa on yrittää saada yhteistyössä alueen muiden seurojen kanssa joukkue myös naisten pääsarjaan.
– Täällä sekä taloudellista potentiaalia että väestöä sinne fanipuolelle on eniten. Kyllähän täältä täytyisi olla joukkueet mukana, jotta koko Suomi pelaisi, Koskenoja toteaa.
Maaseutua ja pieniä paikkakuntia
Lentopallo on maakuntien laji. Miesten Mestaruusliigaan mahtuu pari Suomen mittakaavassa isoa kaupunkia, naisissa pelataan vielä pienemmillä paikkakunnilla.
Liigakartalta ovat talousmurheiden vuoksi kadonneet viime vuosina Vantaan lisäksi muun muassa Oulu ja Tampere.
Kamppailu euroista on kovaa, ja taloudellinen taantuma tekee pääsarjassa pelaamisesta entistä vaikeampaa.
Hätähuutoja kuului viime kaudella Mestaruusliigassa monelta suunnalta. Esimerkiksi miesten pääsarjassa turkulainen Tuto Volley ja joensuulainen Karelian Hurmos kertoivat tulevaisuutensa olleen uhattuna.
Naisten pitkäaikaiset kestomenestyjät LP Kangasala ja Hämeenlinnan Lentopallokerhokin tiedottivat talousmurheistaan.
Tällä kaudella pulassa on ollut naisten pääsarjaseura Arctic Volley Rovaniemeltä. Seura julkaisi hätähuutonsa marraskuussa.
Miesten puolella neljä Suomen mestaruutta voittaneen rovaniemeläisen Perungan Poikien liigatoiminta kuopattiin jo puolitoista vuotta sitten.
– Koko suomalaisessa urheilukentässä on haastava taloustilanne tällä hetkellä. Yrityksillä ei mene enää niin hyvin, mitä jossain vaiheessa. En usko, että se pelkästään Rovaniemestä on kiinni, Arctic Volleyn päävalmentaja Jukka Lehtonen sanoo.
Jopa kauden loppuun pelaaminen oli uhattuna, mutta nyt tilanne on hieman valoisampi. Ongelmat Rovaniemellä ovat tuttuja lentopallopaikkakunnilta ympäri Suomen.
Sponsoreita tarvittaisiin lisää, katsojia tarvittaisiin lisää, tuottoja ottelutapahtumista tarvittaisiin lisää ja talkootyötä tekeviä ihmisiä tarvittaisiin lisää.
Arctic Volleyn tapauksessa taustoille löytyi ainakin se tärkein: tekeviä ihmisiä. Tukiryhmään on kasattu 15 henkilöä eri aloilta. Yksi heistä on joukkueen talouspuolesta vastuuta ottanut, lentopallossa paljon nähnyt ja kokenut Pasi Rautio.
– Kun toiminta yksilöityy yhteen henkilöön, hänen hartiansa riittävät aikansa. Tekijöitä pitäisi olla huomattavasti enempi. Lentopalloihmisiä paikkakunnalla on kuitenkin paljon, Rautio toteaa.
– Seuraväki ja junioripuoli ovat heränneet ja tehneet hyvää työtä. Siellä on huomattu, että liigajoukkue on äärimmäisen tärkeää pitää hengissä.
Liitossa nähdään mahdollisuuksia
Jos pulaa on rahasta ja tekijöistä, maaseudun pikkupaikkakunnat eivät ole helppo toimintaympäristö. Samoista ongelmista kärsitään toki taloudellisessa taantumassa ja vapaaehtoiskulttuurin rapauttaneessa nykyajassa myös suuremmissa kaupungeissa.
Lentopallon pitäisi saada jalansijaa kasvukeskuksissa ja nuorempien ihmisten keskuudessa.
Lentopalloliiton toimitusjohtaja Karri Virtanen pitää tilannetta haasteena, mutta myös isona mahdollisuutena.
– Kun kaupungistuminen tuo ihmiset isoihin kaupunkeihin, meidän pitää olla läsnä siellä. Me olemme jo kehyskunnissa hyvin lähellä isoja kaupunkeja. Näen eväät olla mukana jatkossakin laajasti Suomenkin kartalla, Virtanen sanoo.
Tie kaupunkeihin käy luonnollisesti paikallisten toimijoiden eli seurojen kautta. Liitto onkin käynnistänyt tälle vuodelle seurojen tutorointiohjelman, jossa seuroja autetaan lentopallotoiminnan käynnistämisessä sekä kentällä lajitaidoissa että sen ulkopuolella myynnistä markkinointiin oppilaitosten ja kuntien kanssa.
Seurat voivat olla esimerkiksi yleisseuroja, joista lentopallojaosto puuttuu.
Myös tuore päätös tyttöjen valmennuskeskustoiminnan siirtämisestä Kuortaneelta Helsinkiin, Kuopioon, Saloon ja Tampereelle vie lajia kohti kasvukeskuksia.
Liitto on tekemässä viime vuodesta noin puolen miljoonan euron tuloksen, mikä on erinomainen uutinen pitkään talousalhossa vaeltaneelle organisaatiolle.
– Meillä on selkeitä suunnitelmia projekteista ja investoinneista, joita teemme meidän keskeisiin strategisiin kysymyksiimme. Nyt päästään sellaiseen vaiheeseen, jossa meillä on mahdollisuus sen tyyppisiin panostuksiin, Virtanen lupaa.
Persoonia ja merkityksellisyyttä
Kiinnostuksen herättäminen ja ihmisten yhteisöön juurruttaminen vaativat määrätietoista työtä päivästä ja vuodesta toiseen.
Vantaa Ducksin Mika Rajalan mielestä lentopallo tarvitsee lisää näkyviä persoonia. Lajin pitää näkyä ja vaikuttaa siellä, missä nuoret ovat – kaupungeissa ja sosiaalisessa mediassa.
Nuoret eivät juuri törmää sosiaalisessa mediassa heitä kiinnostaviin lentopallosisältöihin. Lajista puuttuvat jopa globaalilla tasolla samanlaiset supertähdet ja esikuvat kuin mitä vaikkapa jalkapallolla ja koripallolla on tarjota.
– Kun saadaan persoonat ja seurat sinne esille, sitä kautta varmasti saadaan myös sytytettyä ihmisiä, Rajala sanoo.
– Pitää myös miettiä ottelutapahtuman kehittämistä. Joka kotiotteluun pitäisi yrittää keksiä jotain.
Monessa paikassa vastaan tulevat kuitenkin resurssit – niin henkilöissä kuin euroissa.
– Unelmatilannehan olisi se, että meilläkin Vantaan Ducksissa olisi rahaa sen verran, että meillä olisi vaikka yksi täysipäiväinen työntekijä, joka pyörittäisi tätä seuraa. Mutta kun se on jaoteltu useammalle henkilölle markkinoinnista ja myynnistä alkaen, kyllä siinä ahtaalla ollaan eurojen ja myös tekijöiden kanssa.
Mikä Rajalaa itseään koukuttaa uhraamaan aikaansa lajille päivästä ja vuodesta toiseen? Vastaus on yhteisö ja merkityksellinen tekeminen, joka on jatkunut siitä lähtien, kun peliin on tutustunut.
– Lapsena on lentopallo lyöty käteen ja sen kanssa on päässyt kaikkeen mukaan. Kyllä se on rakkaudesta lajiin.