Hallituksen kiristämä sosiaaliturvapolitiikka vaikeuttaa pitkään työttöminä olleiden arkea entisestään.
Yle haastatteli puolitoista vuotta sitten kolmea kantahämäläistä pitkäaikaistyötöntä. He kertoivat työnhaun vaikeudesta ja siitä, miten pitkä työttömyys on heidän elämäänsä vaikuttanut.
Yle tavoitti kaksi haastatelluista uudelleen ja kysyi, mitä heille kuuluu nyt. Kari Kuosa Riihimäeltä ja Jukka-Pekka Helander Tammelasta kertovat, kuinka hallituksen päätökset ovat heidän elämäänsä vaikuttaneet.
Yleisesti voi sanoa: terveys- ja taloustilanne ovat ottaneet takapakkia. Valoa tunnelin päässä on kuitenkin näkyvissä.
– Mutta sen tunnelin päästä tulee juna, sanoo Kari Kuosa.
Kuosa on edelleen työttömyystilastoissa. Monisairas ja käytännössä työkyvytön mies on köyhtynyt entisestään ja eristäytynyt kotiinsa.
Se johtuu esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan päättymisestä Riihimäellä. Hän kävi työtoiminnassa pari kertaa viikossa ja sai siellä juttuseuraa. Kontaktien puute on pahentanut masennusta.
Työtoiminnan loppuminen toistaiseksi teki loven myös Kuosan talouteen. Menetys on köyhälle merkittävä: 72 euroa kuukaudessa.
44 euroa liian kallis asunto
Hallituksen tuore vaatimus asua edullisemmin kuormittaa Kari Kuosaa merkittävästi. Vaatimus liittyy lakimuutokseen, jonka mukaan toimeentulotukea saavan asumiskulut eivät saa ylittää kuntakohtaista enimmäisrajaa.
Kuosan nykyisen kodin vuokraan sisältyy asumisen lisäksi sähkö, vesi ja nettiliittymä. Edullisempaa pakettia on miehen mukaan Riihimäen seudulta hankala löytää. Raja ylittyy kuitenkin 44 eurolla, joten hänen on joka kuukausi toimitettava todisteet, että on etsinyt halvempaa asuntoa.
Vanhan maksuhäiriömerkinnän vuoksi yksityiset asunnonvuokraajat sanovat hakemukselle välittömästi ei.
– Elämä on loputonta ongelmien kohtaamista. Olo on kuin siinä vanhassa suomalaisessa sadussa, jossa sammakko yrittää pyristellä pois kerma- astiasta. Se polkee niin kauan, että kerma muuttuu voiksi. Mutta köyhyydestä on todella vaikea nousta, Kuosa toteaa.
Ruokaan hän käyttää kuukaudessa noin 150 euroa. Hän kokkaa mielellään itse ja on löytänyt yksityisille myyviä ruokatukkuja. Sieltä hän on hankkinut muun muassa kuuden kilon pakkauksen lasagnenauhaa, jota keittämällä ruokaa riittää. Leipäjonoissa hän ei kuitenkaan käy.
– Kun näin siellä äitejä lasten kanssa, niin ajattelin, että he tarvitsevat leipäpaketteja minua enemmän.
Yhteiskunta, jossa on vähän köyhyyttä, on hyvä kaikille
Suomessa on aiemmin haluttu taistella köyhyyttä vastaan. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että köyhyyden edessä on nostettu kädet pystyyn, sanoo johtava tutkija Anna-Maria Isola Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Yhteiskunnalla ei pitäisi olla varaa köyhyyteen, hän ajattelee – köyhien ihmisten potentiaali ja voimavarat jäävät käyttämättä, ja se on kaikkien tappio.
Isolan mukaan töihin patistamisessa ja painostamisessa on ero. Työllisyysasenteet ovat jäykät, ja usein osatyökykyisen panos ei kelpaa työmarkkinoilla. Pitkään työttömänä ollut unohtaa ajan myötä omat taitonsa ja käsitys itsestä on heikko. Uusi alku tarvitsee usein tukea.
– Työpajaleikkaukset ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka näitä köyhille tärkeitä mahdollisuuksia heikennetään, vaikka vaatimus töihin pääsemisesta on vahva, Isola sanoo.
Isola sanoo ymmärtävänsä, että huonossa taloustilanteessa ei ole varaa suuriin sosiaaliturvan korotuksiin. Mutta raju leikkaaminen ihmisiltä, joilla ei ole juuri mitään edes lähtökuopissaan, ei auta tavoitteissa.
Keskituloisen näkökulmasta pienet leikkaukset ovat köyhälle todella suuria. Isola muistuttaa, että sellaiset yhteiskunnat, joissa köyhyyttä on vähän, ovat hyviä yhteiskuntia kaikille.
Pihalla on auto, jota ei ole varaa ottaa käyttöön
Jukka-Pekka Helanderin pihalla Tammelassa on kaksi autoa, joista toinen on saatu kuntoon pienistä rahapuroista säästämällä. Valitettavasti rahat eivät riitä sen käyttöönottoon.
Ilman autoa elämästä on tullut eristäytynyttä. Liikkeelle pitäisi lähteä, mutta päivät tuntuvat valuvan ohi samanlaisina, hän kertoo.
Helander yrittää suhtautua arkeensa kuitenkin valoisasti. Siinä auttavat urheilun seuraaminen ja kitaran rämpyttäminen kotona:
Työttömyysturvan ja asumistuen leikkaukset vaikuttavat talouteen. Menojen jälkeen Helanderille jää noin pari sataa euroa kuussa ruokaan ja muihin menoihin. Rahat loppuvat reilu viikko ennen seuraavaa tukien maksupäivää, hän sanoo.
Päivästä toiseen jatkuva kituuttaminen tekee näköalattomaksi. Uudet kiristykset eivät enää herätä hänessä tunteita.
– Ei ole kertakaikkiaan enää mitään mistä ottaa.
Suomalainen köyhyys muuttuu ja syvenee
Köyhyystutkija Eeva-Maria Grekula Turun yliopistosta sanoo, että köyhyydestä puhutaan usein köyhien päiden yli. Äänessä ovat usein tutkijat ja poliitikot. Väitöskirjassaan hän kerää aineistoa köyhiltä itseltään.
Lukiessaan Ylen haastattelemien miesten tarinat, hän löysi paljon tutkimuksesta tuttua.
Köyhyys luo epätoivoa, lamaannusta ja toivottomuutta. Rahanpuute kaventaa mahdollisuuksia olla mukana yhteiskunnassa. Köyhyys voi tuntua ruumiissa fyysisesti esimerkiksi kipuina ja immuunipuolustuksen heikkenemisenä.
Hänen mielestään Suomen kaltaisessa vauraassa maassa on hyväksytty köyhyys osana yhteiskuntaa. Köyhyyden poistaminen pitäisi hänen mielestään olla yhteiskunnallinen tavoite.
– Meillä on niin köyhiä ihmisiä, ettei heillä ole varaa kunnolliseen ruokaan ja elämän välttämättömyyksiin.
Grekula sanoo, että jos tavoitteena on aktivoida ihmisiä, pitäisi ymmärtää, että se edellyttää ihmiseltä voimavaroja: koulutusta, toimeentuloa, fyysistä ja psyykkistä terveyttä, tarpeeksi ravintoa ja osallistumismahdollisuuksia. Nyt ihmisiltä vaaditaan asioita antamatta heille kuitenkaan mahdollisuuksia, hän sanoo.
Grekula työskentelee kampanjakoordinaattorina Uudenmaan Vasemmistoliitolla, mutta ei ole ehdolla tulevissa alue- ja kuntavaaleissa.