Taas pitää etsiä uusi johtaja hyvinvointialueelle. Nyt hommansa lopetti Satakunnan ylin hyvinvointipomo Kirsi Varhila.
Vuoden sisällä näin on käynyt jo neljällä alueella.
Viime vuoden aikana lähtivät Kainuussa Jukka Lindberg, Keski-Pohjanmaalla Minna Korkiakoski-Västi ja Keski-Uudellamaalla Mikko Komulainen.
Hyvinvointialueita on 21, joten lähes joka viides johtaja on vaihtunut. Alueet aloittivat toimintansa vuoden 2023 alusta.
Johtajat vaatimusten ristipaineessa
Kovapalkkaiset aluepomot ovat pahassa välikädessä.
Asukkaat vaativat parempia palveluja. Aluevaltuutetut haluavat enemmän valtaa. Suomen hallitus odottaa tiukkaa taloudenpitoa. Aluehallintovirasto ja oikeusasiamies antavat huomautuksia ja pyytävät selvityksiä.
Hyvinvointialueiden palveluihin on kulunut paljon enemmän rahaa kuin sitä on ollut käytössä. Näin on käynyt, vaikka palveluita on pantu paikoin kovasti uusiksi säästöjen löytämiseksi.
Rahat eivät ole alueiden omia. Ne tulevat valtiolta. Alueet eivät saa kerätä veroja.
Paine kasvaa, ja neljällä alueella se on purkautunut johtajan erona.
Poliittinen päällystakki kiristi
Kirsi Varhilan eron syy tarkentui perjantaina.
Varhila arvosteli hyvinvointialueen johtoon kohdistunutta poliittista valvontaa. Tällä hän viittasi aluehallituksen perustamaan poliittiseen ohjausryhmään.
Varhila kuvaili ohjausryhmää päällystakiksi, joka vähentää hyvinvontialueen johtamisen edellytyksiä.
Kainuussa Lindbergin lähtö liittyi hyvinvointialueen suurten muutosten aiheuttamiin ristiriitoihin. Lindberg irtisanoutui, koska luottamus hänen ja poliittisen johdon välillä mureni.
Myös Keski-Uudenmaan Komulaisen ero liittyi erimielisyyksiin ja luottamuspulaan.
Keski-Pohjanmaalla Korkiakoski-Västin eroa edelsivät yllätyksenä tulleet rumat talousluvut. Hyvinvointialueelle oli kertynyt 22 miljoonan euron alijäämä, josta johdolla ei aiemmin ollut tietoa.
Johtaja ei lähde tyhjin käsin
Kun hyvinvointialuejohtaja jättää tehtävänsä, hän voi saada kultaisen kädenpuristuksen.
Esimerkiksi Varhila saa yhteensä yli 90 000 euroa irtisanomisajan palkkana ja erokorvauksena. Varhilan työvelvoite päättyi välittömästi. Varhilan kuukausipalkka on ollut yli 15 000 euroa.
Keski-Uudenmaan Komulainen sai erottuaan yli 120Â 000 euroa.
Kovimmat hyvinvointijohtajien erorahat ovat Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa, yli 200Â 000 euroa.
Lue lisää: Yle selvitti: sote-pomoille maksetaan satojen tuhansien eurojen erorahoja
Nämä ovat isoja rahoja viranhaltijalle, mutta taskurahoja valtiolle.
Hyvinvointialueiden rahoitus vuodelle 2025 on yhteensä yli 26 miljardia euroa. Sillä palkkaisi yli 140 000 Varhilaa.
Professori: Epäluottamus juontaa laista
Poliitikkojen ja viranhaltijoiden välisen epäluottamuksen juurisyyt ovat hyvinvointialueita koskevassa lainsäädännössä. Näin katsoo Tampereen yliopiston hallintotieteen professori Jari Stenvall.
– Alueella poliitikoilla ei ole hirveästi tilaa. Toisaalta johtajat ovat tilivelvollisia sekä alueellisille että valtakunnallisille poliitikoille.
Lisäksi valtiovarainministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö ohjaavat alueita Stenvallin mukaan aika tiukasti.
– Kun on tällainen pata ja monta kokkia, jotka eivät kykene yhteistyöhön, niin soppa on palanut pohjaan.
Kireä taloustilanne on vaikeuttanut yhteisen sävelen löytämistä.
Toisaalta moni ottaisi varmasti mielellään vastaan eroavan johtajan paikan siihen kohdistuvista kovista paineista huolimatta.
Parhaimmillaan oikean henkilön löytyminen voi tervehdyttää johtamista.
Alueen asukkaiden kannalta on tietysti toivottavaa, että johtamiseen liittyvät ongelmat ratkeavat nopeasti. Muuten myös palveluiden käyttäjät vääjäämättä kärsivät.