”Onko täällä muita?” – 10-vuotiaassa Yle Kioskissa toimittaja tekee töitä yleisön edestä, ei yläpuolelta

Nuorten aikuisten mediabrändi Yle Kioski täyttää 10 vuotta. Se on tunnettu ennakkoluulottomista kokeiluistaan ja tavastaan tehdä sisältöjä.

Ennakkoluulottomasti, pönöttämättä ja intohimolla. Se oli tässä kuussa pyöreitä täyttävän Yle Kioskin tekijöiden ohjenuora, kun toimitus aloitti kymmenen vuotta sitten. Nyt vastaava tuottaja Ville Seuri on luvannut kertoa, miksi ”Kiska” on edelleen monella tapaa edelläkävijä suomalaisessa mediassa.

”Nuoret ihmiset ovat kroonisesti aliedustettuja kaikessa. Sen tajuaa vasta, kun katsoo mediaa alle kolmekymppisen perspektiivistä. Kioskin avulla nuoret aikuiset voivat kokea, että Yle on olemassa myös heitä varten, ja että heidän äänensä kuuluu ja kokemusmaailmansa näkyy Ylen sisällöissä”, hän sanoo.

Seurin mukaan Yle Kioski on tietyllä tapaa Ylen oma journalistinen laboratorio. Se testaa uusia median tekemisen muotoja, tapoja ja alustoja. Kokeileminen tarkoittaa käymättömille korpimaille lähtemistä.

”Tiktok on hyvä esimerkki. Olimme siellä ymmärtääkseni ensimmäinen sisältöä julkaiseva suomalaisen median tili. Hieman myöhemmin Marleena Pellin vetämä Yle Kioski eduskunnassa -tili määritti todella paljon sitä, mitä suomalaiset journalistit Tiktokissa tällä hetkellä tekevät. Tilillä keksittiin ja kokeiltiin paljon asioita kerronnallisesti.”

Yhteisöt, lähestyttävyys ja selkeä kieli ovat avaimet nuorten sydämiin

Sosiaalinen media onkin vahvasti Yle Kioskin tekemisen ytimessä. Journalismin ja somen yhdistäminen ei ole aina yksinkertaista, mutta Seurin mukaan journalismi voisi oppia somen tekemisestä. Hän antaa kolme esimerkkiä.

1. Yhteisöt

”Maailmalla journalismissa puhutaan tosi paljon yhteisöistä: kaikki haluavat kiinnittyä yhteisöihin ja vahvistaa niiden ääntä. Suomessa tätä on vielä vähän. Yhteisöt ovat mielestäni alikäytetty juttu.

Olen huomannut erityyppisissä sisällöissä sen, että itse asiassa lopputuote on joskus se yhteisö – mediatuote auttaa vain synnyttämään sen. Essi Lampulla oli korona-aikaan Suhteeton-niminen sarja, jossa oli sinkkuelämään liittyviä sketsejä. Oikeastaan jokainen niistä sketseistä toimi sytykkeenä yhteisölle keskustella aiheesta. Sketsit sanoittivat sinkkukokemusta, joka yhteisöllä oli. Se yhdessä oleminen oli etenkin korona-aikana tosi tärkeää. Tällaisia samantyyppisiä juttuja pitäisi pystyä synnyttämään.

Toinen esimerkki: Jos tulee jokin ajankohtainen uutinen, josta on Aleksi Rantamaan tekemä TLDR Deep -video, niin on edelleen tyyppejä, jotka menevät sen videon alle kysymään, onko täällä muita. He menevät sinne vanhan videon kommentteihin keskustelemaan ajankohtaisesta aiheesta. Se kertoo, että taustalla on ollut yhteisö.”

2. Lähestyttävyys

”Journalistihan ei lähtökohtaisesti ole asiantuntija – mutta tiedonhaun asiantuntija hän on. Journalistin ei pitäisi yrittää asettua yleisön yläpuolelle, vaan tehdä duunia yleisön edestä. Sitä esimerkiksi Emma Karasjoki ja Jaakko Keso tekevät. Ei Emma väitä tietävänsä terveysasioista paremmin kuin muut, mutta hänellä on mahdollisuus ottaa selvää ja kertoa: te haluatte tietää ferritiinistä, mä menen, otan selvää ja kerron takaisin.

Se tuntuu lähestyttävältä. Kaikkien meidän tyyppien idea on, että he ovat lähestyttäviä ja heille voi laittaa viestiä – ja he vastaavat. Kioskissa otetaan esimerkiksi tosissaan se, että julkaisun yhteydessä pitää olla aikaa kysymyksiin vastaamiseen ja vuorovaikutukseen. Ne ovat osa sisältöä, eivät irtonainen asia.”

3. Selkeä kieli

”Journalismissa selitetään asioita edelleen tosi vaikeasti. Nuori yleisö ei suostu hyväksymään, että jokin asia yritetään selittää heille epäselvästi ja vaikeasti.

Nuorille on aina olemassa houkutus ja mahdollisuus siirtyä seuraavan sisällön pariin, ja se voi olla tehty paremmin heitä ajatellen. Jos tämä otetaan tosissaan, tullaan tehneeksi parempaa sisältöä kaikille – ei vain nuorille.”

Kokeiluihin tarvitaan rohkeutta ja ketteryyttä – mutta eivät nekään aina mene putkeen

Yle Kioski sai kymmenen vuotta sitten alkunsa asiakkuushavainnosta: Yle ei tavoittanut nuoria uutis- ja ajankohtaissisältöjen äärelle. Näin kertoo Yle Kioskia luomassa ollut, nykyisin Ylen Luovien sisältöjen ja median operatiivisena päällikkönä toimiva Antti Hirvonen. Uuden kokeileminen ja sitä myötä edelläkävijyys olivat siis ainoita vaihtoehtoja.

”Olimme Suomen ensimmäinen ammattimainen toimija, joka alkoi tehdä laajamittaisesti nuorten omasta maailmasta kumpuavia videoita suoraan sosiaaliseen mediaan. Halusin, että olemme Suomen paras sosiaalisen videon brändi. Sillä lailla tavoitimme nopeasti valtaosan niistä, joita varten Yle Kioski perustettiin”, Hirvonen kertoo nyt.

Harva kokeilu kestää aikaa muuttuvassa mediaympäristössä. Vuoden 2016 tienoilla Kioski teki hyvällä menestyksellä videoita Facebookiin, sillä palvelun algoritmi suosi sinne ladattuja videoita ja nosti niitä muita sisältömuotoja vahvemmin esiin – kunnes kävikin ilmi, että Facebook oli samalla suurennellut videoiden katsojalukuja. Kioski oli rakentanut läsnäoloaan samaan aikaan jo muille somealustoille, mutta tapaus toimi hyvänä muistutuksena, että yhden somepalvelun varaan ei kannata heittäytyä, sillä muutokset voivat olla ennakoimattomia.

Mutta miten Yle ja muu suomalainen media voisi olla kokeiluissaan rohkeampi?
Kokeileminen ei ole aina resurssitehokasta, Ville Seuri myöntää, mutta pitkällä tähtäimellä se kannattaa.

”Pitää olla mahdollisuus ja rohkeutta luopua siitä, mitä jo tehdään, ja hylätä suunnitelmia, jotka eivät ole saavuttaneet tavoitteitaan. Tekijät kokevat aina sisältöihinsä omistajuutta, mutta lopetuspäätös ei saisi olla henkilökohtainen. Jos jokin asia loppuu, se ei lopu sen takia, että sitä ei olisi tehty hyvin. Se loppuu, koska ihmiset haluavat jotain muuta – eikä sitä olisi voitu tietää, ellei olisi tehty ensin sisältöä, joka ollaan lopettamassa.”

Kokeiluja varten tarvitaan myös ketteryyttä, jossa auttaa moniammatillinen tiimi. Yle Kioskissa samassa porukassa työskentelee toimittajien lisäksi tuottajia, kuvaaja-leikkaajia, graafikoita, ohjaajia ja tuotantokoordinaattoreita.

”Kukaan ei ole tuotannossa ulkopuolinen. Projektin jäsenet tekevät töitä yhdessä projektin eteen eivätkä vain oman roolinsa tehtäviä. Myös uuden keksimisessä tiimin moninaisuus on ihan keskeistä. Se ylläpitää pitkäaikaista luovuutta”, Seuri muistuttaa.

Yle Kioski on muuttunut kymmenen vuoden saatossa painotuksiltaan nopeastikin. Seuri uskoo, että siihen brändin on oltava valmis tulevaisuudessakin. Journalistiselle medialle käymättömiä korpimaita syntyy digitaalisessa ajassa nopeammin kuin koskaan.

Tarinoita Ylestä -sarja taustoittaa ja kertoo Ylen monipuolisista osaajista, ohjelmista, kokeiluista ja työarjesta Ylessä. Lue lisää tarinoita Ylestä!